Biotalouden alueidenkäytölliset ulottuvuudet Pohjois-Karjalassa

1 Biotalouden alueidenkäytölliset ulottuvuudet Pohjois-Karjalassa Ympäristöministeriön osarahoittaman maakuntakaavoituksen pilottihankkeen loppuraportti Jukka Nykänen ja Pasi Pitkänen Pohjois-Karjalan maakuntaliitto 30.6.2016

2 Sisältö Johdanto... 4 1. Pilottihankkeen toteuttaminen... 5 1.1. Hankkeen työryhmät ja ohjausryhmä... 7 1.2. Hankkeen tiedottaminen ja viestintä... 8 1.3. Hankkeen talous ja hankeyhteistyö... 13 2. Biotalous Pohjois-Karjalan alueidenkäytössä... 14 2.1. Pilottihankkeen tuottamat erillisselvitykset... 14 2.1.1 Biotalouden paikkatietoaineistoja ja menetelmiä... 14 2.1.2 Maatalouden suuryksiköt kartalle... 16 2.1.3 Pohjois-Karjalan biomassaterminaalit... 17 2.1.4 Maakunnan energiantuotantolaitokset... 18 2.1.5 Bioteollisuusalueiden kohdekortit... 20 2.2. Pohjois-Karjalan biotalouden tulevaisuuskartat... 21 2.2.1 Biotalouden työpajat... 21 2.2.2 Karttapohjainen kysely... 31 3. Biotalous maakuntakaavoituksessa... 35 3.1. Maakuntakaavoittajien biotalouspäivä... 35 3.2. Biotalouskysely maakuntakaavoittajille... 38 3.3. Yhteenvetoa maakuntakaavoittajien näkemyksistä... 44 4. Case Pohjois-Karjalan maakuntakaava 2040... 45 4.1. Katsaus Pohjois-Karjalan maakuntakaavan vaiheisiin... 45 4.2. Pohjois-Karjalan biotalous maakuntakaavatyössä... 46 4.3. Biotalous merkintöinä Pohjois-Karjalan maakuntakaava 2040:ssä... 46 5. Johtopäätökset... 48 5.1. Osallistamalla parempaan lopputulokseen... 48 5.2. Biotalouden painopisteistä ja strategisuudesta... 48 5.3. Biotalous on merkittävä alueidenkäytön muutosvoima... 49 5.4. Pilottihankkeen tulokset hyötykäyttöön... 49

5.5. Lopuksi... 50 3

4 Johdanto Pohjois-Karjalan maakuntaliitossa toteutettiin ympäristöministeriön päärahoituksella valtakunnallinen maakuntakaavoitukseen liittyvä pilottihanke Biotalouden alueidenkäytölliset ulottuvuudet. Hankkeen toteutusaika oli 1.5.2015-30.6.2016. Hankkeessa tunnistettiin alueidenkäytön suunnittelussa tavalla tai toisella biotalouteen liittyviä tekijöitä, jotka tulisi huomioida nimenomaan maakuntakaavatasolla. Pyrkimyksenä oli biotalouden osatekijöiden tunnistaminen ja huomioiminen alueidenkäytössä sekä maankäytön eri intressien yhteensovittaminen. Keskeisimpänä lopputuloksena hankkeessa haettiin vastauksia kysymykseen, miten alueidenkäytössä ja erityisesti maakuntakaavoituksessa voidaan turvata ja edistää biotalouden kehittämistä. Tavoitteena on ollut että tuloksia voidaan hyödyntää laajasti maakuntakaavoituksessa. Pohjois-Karjalan osalta hankkeen tuloksia hyödynnetään laadittaessa Pohjois-Karjalan maakuntakaavan kokonaistarkistusta, joka käynnistyi virallisesti joulukuussa 2015 nimellä Pohjois-Karjalan maakuntakaava 2040. Selvitystyötä on tehty laajassa vuorovaikutuksessa niin julkishallinnon (kunnat ja muut viranomaistahot) kuin metsä-, bioenergia- ja maatalousalan toimijoiden sekä tutkimus- ja koulutuslaitosten kanssa. Hanke on järjestänyt syksyn aikana kolme työpajaa, joissa käsiteltiin biotalouden maakunnallisesti keskeisiä resursseja, rakenteita ja toimijoita pyrkien tunnistamaan eri intressejä ja ennustamaan mahdollisia alueidenkäytöllisiä haasteita. Työpajojen tuloksia syvennettiin karttapohjaisella kyselyllä, joka lähetettiin noin 100 toimijalle. Maakuntakaavoitukseen liittyen Joensuussa järjestettiin biotalouspäivä, johon osallistui lähes 20 maakuntakaavoittajaa, ja päivän antia täydennettiin maakuntakaavoittajille suunnatulla kyselyllä. Työpajojen, kyselyjen, ohjausryhmätyöskentelyn ja eri tilaisuuksien keskustelujen myötä on muodostettu kokonaisnäkemys yleisesti biotalouden maakuntakaavoitukseen Suomessa sekä erityisesti biotalouden rooliin Pohjois-Karjalan maakuntakaava 2040 -työssä. Pohjois-Karjalan maakuntakaavoitukseen liittyen on tuotettu karttaesityksinä keskeisimmät mahdollisuus- ja haastealueet liittyen metsä- ja peltobiotalouteen sekä biotalouden aineettomiin arvoihin. Näissä Pohjois-Karjalan biotalouden tuloskartoissa kuvataan aihe- ja aluekohtaisesti maakunnan biotalouden nykyisiä ja tulevia vahvuuksia ja tunnistettuja alueellisia ongelmia ja kehittämistarpeita. Hankkeen alkuosa vuoden 2015 puolella keskittyi biotalouden lähtötietojen keräämiseen, aineistojen koostamiseen ja tulevaisuuskuvien suunnitteluun työpajatyöskentelyjen ja asiantuntijalausuntojen avulla. Vuoden 2016 puolella on keskitytty keräämään tietoa biotalouden huomioimisesta osana maakuntakaavoitusta. Hanke keräsi maanlaajuisesti tietoa biotalouden heijastumisesta maakuntakaavamerkintöihin nyt ja tulevaisuudessa. Tästä paikallisena sovelluksena esitetään lopuksi ennakkotulkinta biotaloudesta osana tulevaa Pohjois-Karjalan maakuntakaavaa. Pohjois-Karjalan maakuntaliitto kiittää ympäristöministeriötä tuesta, joka mahdollisti hankkeen toteuttamisen. Hankkeen onnistumisen kannalta ensiarvoisen tärkeää on ollut erinomainen ja hedelmällinen sidosryhmäyhteistyö niin maakunnan sisällä kuin maakuntakaavoittajien kesken valtakunnallisestikin. Erityiskiitos kuuluu Pohjois-Karjalan maakuntaliiton alueidenkäytön yksikölle sekä hankkeen ohjausryhmälle aktiivisesta ja innostavasta osallistumisesta biotalouden maakuntakaavapilotin työstämiseen ja tulevaisuuden pohtimiseen.

5 1. Pilottihankkeen toteuttaminen Maakuntakaavoituksen biotalouden pilottihanke toteutettiin Pohjois-Karjalan maakuntaliiton alueidenkäyttö-yksikössä 1.5.2016-31.6.2016 välisenä aikana. Alkuperäinen hankkeen päättyminen olisi ollut huhtikuun lopussa 2016, mutta hankkeelle haettiin ja saatiin ympäristöministeriöstä kahden kuukauden jatkoaika käynnissä olleiden töiden loppuunsaattamiseksi ja tulosten raportoimiseksi. Biotalous on ollut jo vuosia Pohjois-Karjalan ohjelmatyössä ja kehittämisessä yksi selkeä vahvuus ja samalla kehittämisen keskeinen kärki. Tosin käsitteenä biotalous on tullut yleisempään keskusteluun vasta 2010- luvulla ja maakunnan ohjelmatyössä se on mainittu nimenä Pohjois-Karjalan maakuntaohjelmassa 2014 2017 (POKAT 2017). Biotalous on metsäiselle maakunnalle erityisen tärkeä, ja sen kärkenä on kansainvälisen huippuosaamisen omaava metsäbiotalouden osaamiskeskittymä, mihin kuuluvat muun muassa Itä-Suomen yliopisto, Euroopan metsäinstituutti, Luonnonvarakeskus (LUKE), Suomen ympäristökeskus (SYKE), Karelia ammattikorkeakoulu, Joensuun tiedepuisto ja Suomen metsäkeskus. Maakunnassa on noin 6000 työpaikkaa metsäbiotaloudessa. Liikevaihtoa lasketaan olevan noin 1,7 miljardia euroa ja metsäbiotalouden erityisasiantuntijoita yli 500 henkeä eri koulutus-, tutkimus- ja kehittämisorganisaatioissa. Metsäbiotalous on Pohjois-Karjalan älykkään erikoistumisen strategian yksi kolmesta painopisteestä. Samoin maakunnallisessa strategiatyössä painottuvat luonnonvarojen uusi aika ja öljyvapaa Pohjois-Karjala tavoite vuoteen 2030 mennessä, jotka molemmat liittyvät hyvin keskeisesti metsiin, puuhun ja laajemmin biotalouteen. Alueidenkäyttöön biotalous haluttiin ottaa vahvemmin mukaan, koska Pohjois-Karjalan maakuntakaava 2040 eli kokonaismaakuntakaavan tarkistus oli käynnistymässä ja siihen haluttiin entistä strategisempaa ja maakunnan vahvuudet ja erityispiirteet huomioivampaa lähestymistapaa. Hankesuunnitelmassa oli hankkeen tavoitteista kirjattu seuraavasti: Hankkeen keskeinen tavoite on määritellä biotalouden alueidenkäytöllisen ulottuvuuden keskeisimmät tekijät sekä tuottaa ehdotuksia ja käytäntöjä biotalouden mahdollisuuksien huomioimiseksi nimenomaan maakuntakaavoituksessa. Hankkeen taustalla pidetään koko ajan mielessä, että tavoitteena ei ole luoda uutta alueidenkäytöllistä normistoa tai jotenkin hankaloittaa biotalouden kehittämistä, vaan pikemminkin saada entistä parempi kokonaisnäkemys kehittämiseen ja alueidenkäytön selvitysten kohdentamiseen. Hankkeessa etsitään vastauksia siihen, miten voisimme turvata biotalouden kehittämisen edellytykset alueidenkäytössä (maakuntakaavoituksessa) ja mitkä kysymykset olisivat niitä keskeisiä selvitettäviä tekijöitä, joihin kaavoitustyössä tulisi niukoilla resursseilla tarttua. Biotalouden alueidenkäytössä, niin kuin kaavoitustyössä yleensäkin, onnistunut yhteensovittaminen edellyttää eri näkökulmien tunnistamista ja ymmärtämistä, ja siihen tämä hanke osaltaan pyrkii tuomaan vastauksia. Samalla hankkeen tarkoituksena on löytää ratkaisumahdollisuuksia ja vastauksia Pohjois-Karjalan maakuntakaavan 5. vaiheen / kokonaismaakuntakaavan tarkistuksen biotalouden kysymyksiin. Selvitys palvelee osaltaan maakuntakaavan laadintaa. Hankesuunnitelman alustavina työpaketteina oli kirjattu biotalouden raaka-aineet (metsä, energia, maatalous), biotalouden tuotantoyksiköt ja infra sekä biotalouden aineettomat arvot ja yhteensovittaminen. Pilottihankkeen alkuvaiheessa todettiin näiden työpakettien täsmentämistarve. Ne muotoutuivat kolmeen

6 teemallisesti yhtenäisempään käsittelymuotoon eli metsäbiotalouteen, peltobiotalouteen ja biotalouden aineettomiin arvoihin. Pilottihankkeen käytännöntyö on käsittänyt erillisselvityksiä, työpajoja, kyselyjä, seminaareja, vierailuja bioteollisuusalueille, tiedottamista sekä karttojen ja aineistojen tuottamista. Käsillä olevaan loppuraporttiin on koostettu kaikki hankkeen tuottama keskeinen aineisto johtopäätöksineen. Hankkeen keskeisimmät vaiheet voidaan kuvata alla olevan taulukon 1 mukaisesti hankkeen käynnistämisestä hankkeen päättymiseen saakka. Taulukko 1. Maakuntakaavapilottihankkeen toteutuksen aikataulu ja keskeiset vaiheet. Hankesuunnitelmassa määriteltiin biotaloutta seuraavasti lainaten www.biotalous.fi-sivulta löytyvää määrittelyä: Biotaloudella tarkoitetaan taloutta, joka käyttää biologisia luonnonvaroja ravinnon, energian, tuotteiden ja palvelujen tuottamiseen. Sille on ominaista ympäristöä säästävän puhtaan teknologian käyttö sekä materiaalien tehokas kierrätys. Biotalouden avulla voidaan vähentää riippuvuutta fossiilisista raakaaineista, ehkäistä ekosysteemien köyhtymistä sekä edistää talouskehitystä ja luoda uusia työpaikkoja. Biotalous on talouden seuraava aalto. Suomi onkin päättänyt panostaa merkittävästi biotalouden edistämiseen. Tavoitteet löytyvät Suomen biotalousstrategiasta, jonka neljä painopistettä ovat seuraavat (Kestävää kasvua biotaloudesta, Suomen biotalousstrategia. Edita 2014. 32 s.): Biotalouden kasvulle luodaan kilpailukykyinen toimintaympäristö Biotalouteen luodaan uutta liiketoimintaa riskirahoituksen, rohkeiden kokeilujen ja toimialarajojen ylittämisen avulla Biotalouden osaamisperustaa uudistetaan koulutusta ja tutkimustoimintaa kehittämällä Biomassojen saatavuus, raaka-ainemarkkinoiden toimivuus ja käytön kestävyys turvataan.

7 1.1. Hankkeen työryhmät ja ohjausryhmä Hankkeen toiminnallinen työryhmä eli hankeryhmä muodostettiin Pohjois-Karjalan maakuntaliiton edustajista, hankesuunnittelijasta sekä opinnäytetyötä ammattikorkeakouluun hankkeesta tehneestä opiskelijasta. Hankeryhmän kokoonpano: Pasi Pitkänen, aluesuunnittelupäällikkö (pj) Leena Leskinen, ympäristösuunnittelija (31.3.2016 asti) Jukka Nykänen (hankesuunnittelija 28.2.2016 saakka, vs. ympäristösuunnittelija 1.4.2016 alkaen) Jyrki Suorsa, maakuntasuunnittelija Anne Roponen (opinnäytetyön tekijä, Karelia ammattikorkeakoulu) Heikki Viinikka, maakuntasuunnittelija Hankeryhmä suunnitteli hankkeen keskeisten toiminnallisten vaiheiden eteenpäin viemisen työpajoineen, kyselyineen ja selvityksineen. Työpajat olivat keskeinen osa syksyn toimintaa. Sen vuorovaikutteisesta, karttoihin tukeutuvasta biotalouden haasteita ja mahdollisuuksia selvittävästä prosessista ja tuloksista on laadittu Anne Roposen toimesta Karelia ammattikorkeakouluun ylemmän ammattikorkeakoulututkintoon liittyvä opinnäytetyö. Hankeryhmä kokoontui aktiivisesti, vähintään kerran kuussa tai useammin, kun työpajojen tai kyselyn järjestäminen olivat ajankohtaisia. Hankeryhmä tiedotti hankkeen edistymisestä sekä eri työvaiheiden toteutuksesta ohjausryhmälle. Kaikkiaan hankeryhmä kokoontui 13 kertaa. Hankkeen ohjausryhmä muodostettiin laajapohjaiseksi huomioiden mukaan maakunnallisesti ja osin valtakunnallisesti keskeiset biotalouden asiantuntijaorganisaatiot ja toimijat. Hankkeen ohjausryhmän muodostivat: Itä-Suomen yliopisto (Jouni Pykäläinen) Karelia ammattikorkeakoulu (Lasse Okkonen) Luonnonvarakeskus LUKE (Tuula Packalen) MTK Pohjois-Karjala (Simo Takalammi, Vilho Pasanen) Pohjois-Karjalan ELY-E (Tuomo Hämäläinen) Pohjois-Karjalan ELY-Y (Irma Mononen, Mika Pirinen) Pohjois-Savon ELY-L (Janne Lappalainen) Pro Agria Pohjois-Karjala (Eero Parviainen) Suomen metsäkeskus, itäinen palvelualue (Urpo Hassinen) Ympäristöministeriö (Timo Turunen) Ohjausryhmän toiminta oli aktiivista. Hankkeen aikana ohjausryhmällä oli kaiken kaikkiaan viisi kokousta, joiden ohessa ohjausryhmälle tiedotettiin hankkeen etenemisestä ja heiltä pyydettiin kommentteja eri työvaiheista. Esimerkiksi työpajojen ja web-kyselyn rakenne ja sisältö hyväksytettiin ohjausryhmällä ennen toteutusta. Ohjausryhmäläiset myös osallistuivat moniin hankkeen työpajoihin tuoden hankkeeseen osaamistaan hyvin konkreettisella tavalla.

8 Ohjausryhmän kokoontumiset: Ensimmäisessä kokoontumisessa 28.8.2015 esiteltiin hanke, tiedotettiin kerätystä taustamateriaalista sekä suunniteltiin tulevia työpajoja ja hankkeen suuntaamista. Kokouksessa 10.11.2015 käsiteltiin työpajojen tuloksia ja niiden raportointia sekä suunniteltiin webkyselyä. Kokous 18.12.2015 pidettiin hankkeen tiedotustilaisuuden jatkoksi. Siinä keskusteltiin karttakyselyjen lopullisista tuloksista ja jatkotoimista vuonna 2016. Kokous 18.2.2016 esitteli tammikuussa laaditun väliraportin ja maakuntakaavoittajille 4.2. pidetyn biotalouspäivän annin. Kokouksessa käytiin läpi maakuntakaavoittajille suunnattavan kyselyn sisältö ja päätettiin, että hanke laatii Pohjois-Karjalan keskeisistä bioteollisuusalueista kohdekortit. Viimeinen ohjausryhmän kokous pidettiin 2.6.2016. Siinä esiteltiin maakuntakaavoittajille suunnatun kyselyn tulokset ja bioteollisuusalueiden kohdekorttien alustava sisältö ja visuaalinen ilme. Sen ohessa Luonnonvarakeskus LUKE esitteli vahvaa osaamistaan ja toimintaansa kansallisesti ja Joensuussa. 1.2. Hankkeen tiedottaminen ja viestintä Tiedottaminen ja viestintä ovat olleet luonnollinen ja kiinteä osa maakuntakaavapilottihankkeen toteutusta. Biotalouden pilottihanke järjesti yhdessä Pohjois-Karjalan, Etelä-Savon ja Pohjois-Savon maakuntaliittojen kanssa Itä-Suomen puuterminaalit -seminaarin Varkaudessa 21.5.2015. Seminaarin tuloksista tiedotettiin laajasti tiedotusvälineille otsikolla Puutavaran terminaaliverkostolle akuutti tarve Itä-Suomessa. Puuterminaaliseminaarin tiedote löytyy liitteenä. (Liite 1) Hankkeesta tiedotettiin 10.9.2015 Pohjois-Karjalan maakuntaliiton uutiskirjeessä. Laajalle jakeluryhmälle toimitettu ja internetissäkin luettavissa oleva uutinen otsikoitiin Biotalous maakuntakaavoituksen yhdeksi painopisteeksi (http://bit.ly/1uisrgt ) (Kuva 1). Kuva 1. Biotaloushankkeen idea ja työpajoista tiedottaminen uutiskirjeessä 10.9.2015.

9 Hankkeen työpajoista lähetettiin tietoa kymmenille eri sidosryhmätahoille sähköpostitse. Samoin karttakyselyihin vastaamiseksi lähetettiin noin 140 asiantuntijalle viestejä. Biotalouspilotin suunnitelmat ja tuloksia on esitelty kuntien kehittämiskeskusteluissa sekä maakuntahallitukselle ja kunnanjohtajille omissa kokouksissaan syksyn aikana. Myös maakuntaliittojen maakuntakaavoittajia ja ympäristöministeriön edustajia on pidetty ajan tasalla hankkeen etenemisestä. Hankkeen suunnitelma oli esillä toukokuussa 2015 maakuntakaavapäälliköille Helsingissä ja alustavia tuloksia esiteltiin niin ikään maakuntakaavapäälliköille ja ympäristöministeriön edustajille joulukuussa 2015 ympäristöministeriössä Helsingissä. Maakuntakaavoittajille järjestettiin biotalouspäivä Joensuuhun 4.2.2016 osana hankkeen toimenpiteitä. Myös epävirallista keskusteluja on käyty maakuntaliittojen välillä. Pohjois-Karjalan maakuntaliiton väki vieraili myös Keski-Suomen liitossa 28.6.2016 pilottihankkeen loppuvaiheessa. Hanke järjesti tiedotustilaisuuden työpajojen ja kartta-avusteisen kyselyn tuloksista 18.12.2015. Paikalle oli kutsuttu tiedotusvälineiden edustajat sekä hankkeen ohjausryhmä. Paikalla olivat mm. maakunnallinen sanomalehti Karjalainen sekä paikallislehtiin juttuja tekevä toimittaja. Tilaisuutta varten sulautettiin ja yksinkertaistettiin sekä työpajojen että kyselyn kautta saadut näkemykset metsä- ja peltobiotalouden aineettomien arvojen mahdollisuuksista ja haasteista maakunnassa nyt ja erityisesti tähdäten vuoteen 2040. Tuloksena oli yksi yleiskartta jokaista kolmea biotalouden osa-aluetta kohti (Kuva 2). Kuva 2. Joulukuun tiedotustilaisuudessa esiteltiin synteesi työpajojen ja järjestetyn kyselyn tuloksista kartoilla kuvattuna. Kartat kuvaavat metsäbiotalouden tuloskarttojen muodostumisen vaiheita. Biotalouskarttojen lisäksi esiteltiin alustava kartta Pohjois-Karjalan energiantuotantolaitoksista. Se herätti tiedotusvälineissä huomiota, ja tilaisuudesta kirjoitetussa lehtiartikkelissa oli hankkeen tuottama kartta lehtitaitossa muokattuna (Karjalainen 19.12.2015). (Kuva 3)

10 Kuva 3. Sanomalehti Karjalaisen artikkeli hankkeen tiedotustilaisuudesta 19.12.2015. Biotalous oli vahvasti esillä Pohjois-Karjalan maakuntaliiton Trendit-lehdessä (1/16). Lehti kertoo ajankohtaisista talouden käänteistä verraten tilannetta vuoden takaiseen. Lehdessä oli artikkeleita mm. biotalouden uudesta toimijasta Pielisen Karjalassa (Binderholz), biotalouden kasvusta Keski-Karjalassa, liukosellun valmistuksesta ja käyttömahdollisuuksista vaateteollisuudessa, Itä-Suomen yliopiston FORBIOhankkeesta ja metsäbiotalouden kehittymisestä. Ohessa esimerkkinä artikkeli Metsäbiotalous tapetilla alueidenkäytössä ja kaavoituksessa, jonka on kirjoittanut alueidenkäyttöpäällikkö Pasi Pitkänen Pohjois- Karjalan maakuntaliitosta (Kuva 4). Trendit-lehti on luettavissa kokonaan verkosta osoitteesta http://pohjoiskarjala.fi/trendit.

Kuva 4. Biotalouden pilottihankkeen esittely ja alustavia tuloksia Trendit-lehdessä (1/16) kesäkuussa 2016. 11

12 Biotalouden kohdekorteista tiedotettiin erikseen 23.6.2016 (Kuva 5), kun suomenkieliset versiot tulivat nähtäville myös Pohjois-Karjalan maakuntakaava 2040 sivulle (http://pohjoiskarjala.fi/maakuntakaava2040 > Bioteollisuusalueiden kohdekortit). Hanke tuotti myös englanninkieliset kohdekortit ja sähköisten lisäksi jakoon myös painettuja kappaleita. Kuva 5. Maakuntaliiton uutiskirje 23.6.2016 ja maininta bioteollisuusalueiden kohdekorttien laadinnasta. Hanke julkaisi edelleen työpajojen, asiantuntijahaastattelujen ja kyselyiden tuloksena koostetut biotalousalueiden tulevaisuuskartat verkkoon (http://pohjois-karjala.fi/maakuntakaava2040 > Biotalouden tulevaisuuskartat) Kuva 6). Hankkeen loppuraportti julkaistaan myös sähköisenä tälle samalle sivulle. Kuva 6. Biotalouden tulevaisuuskartat: metsä- ja peltobiotalous sekä biotalouden aineettomat arvot -kartat julkaistiin Pohjois-Karjalan maakuntaliiton verkkosivuilla.

13 1.3. Hankkeen talous ja hankeyhteistyö Hankkeen kokonaiskustannusarvio oli kaikkiaan 40 000 euroa, josta ympäristöministeriön osuus oli enintään 30 000 euroa eli 75 % kokonaiskustannuksista. Pohjois-Karjalan maakuntaliiton osuus (lähinnä omaa työtä) oli enintään 10 000 euroa eli 25 % kokonaiskustannuksista. Hanke toteutui myös talouden puolelta hyvin siten, että kokonaiskustannukset hankkeelle olivat 43 700,53 euroa, josta ympäristöministeriöltä laskutettavaa kertyi täysimääräinen 30 000 euroa ja loput kustannuksista jäivät maakuntaliitolle. Biotalouden pilottihankkeella on ollut liittymäpintoja useisiin eri yhteistyökuvioihin ja hankkeisiin. Pohjois- Karjalan maakuntaliiton koordinoima maakuntaohjelman seurantaryhmä Metsät ja biotalous seuraa maakunnan biotalouden kehittymistä, ja ryhmä on pidetty ajan tasalla biotalouden pilottihankkeesta. Pohjois-Karjalan maakuntaliitto on rahoittamassa useita biotalouteen liittyviä kehittämis- ja investointihankkeita. Samoin maakuntaliitto on itse toimijana tai muuten osallistujana tälläkin hetkellä muutamissa (yli-)maakunnallisissa tai kansainvälisissä biotalouden alan hankkeissa. Seuraavassa muutamia esimerkkejä biotalouden pilottihankkeen yhteistyöstä muiden hankkeiden suuntaan. Pohjois-Karjalan maakuntaliitolla ja Suomen ympäristökeskuksella on käynnissä yhteishanke Kohti öljyvapaata ja vähähiilistä maakuntaa Euroopan Unionin aluekehitysrahaston tuella. Hanke järjesti yhteistyötahoineen mm. Biotaloudesta suunta tulevaisuuteen -seminaarin 14.3.2016 Joensuussa, jossa pääpuhujana oli Suomen pääministeri Juha Sipilä. Biotalouden pilottihankkeen henkilöitä osallistui seminaariin ja sen jälkeisiin ns. kohtaamoihin, joissa käsiteltiin mm. biojalostamojen pullonkauloja sekä biotalouden tavoitteita. Suomen metsäkeskus Pohjois-Savon vetämä Euroopan maaseudun kehittämisen maaseuturahastosta rahoittama hanke Terminaaleista tehoa biotalouteen on käynnistynyt 1.10.2015 (käytännössä maaliskuussa 2016) ja jatkuu 30.9.2017 saakka. Hankkeen tavoitteena on tehostaa biotalouden kuljetuksia kehittämällä puutavaran ja bioenergian terminaaliverkostoa Pohjois-Savossa, Pohjois- Karjalassa ja Etelä- Savossa. Hankkeessa kartoitetaan nykyinen terminaali- ja välivarastoverkosto samaan tapaan kuin se on tehty Pohjois-Karjalassa. Samassa yhteydessä kootaan yhteen eri osapuolten näkemykset välivarastojen kehittämistarpeista. Pohjois-Karjalan maakuntaliitto ja biotalouspilotti ovat olleet mukana hankkeen suunnittelussa. Maakuntaliitolla on edustaja hankkeen projektiryhmässä. Bio4Eco on esimerkki kansainvälisestä hankeyhteistyöstä. Biotalouden pilottihanke kommentoi ja tuotti sisältöä Interreg Europe rahoitteisen Bio4Eco-hankkeen posteriin, jonka aiheena oli bioenergiaan perustuva Pohjois-Karjalan alueellinen energiantuotanto (Liite 2). Posteri esiteltiin Espanjan Solonassa 5.-7.7.2016.

14 2. Biotalous Pohjois-Karjalan alueidenkäytössä Biotalous on ollut käsitteenä uusi asia alueidenkäytössä ja maakuntakaavoituksessa. Sen sijaan monet maakuntakaavoissa yleisesti käsitellyt sisällöt, esimerkkinä virkistysalueet, maa- ja metsätalousvaltaiset alueet ja jotkut metsä- tai energiateollisuuden keskittymät, ovat suoraan osa biotaloutta, vaikka niitä ei ole maakuntakaavoissa siten tulkittukaan. Biotalouden kansallinen keskustelu, erilaiset selvitykset ja hallitusohjelman linjaukset ovat nostaneet biotalouden keskusteluareenalle. Myös Pohjois-Karjalassa on laadittu maakuntaohjelma metsäbiotalouden painotuksin sekä tuotettu yhteistyössä sidosryhmien kanssa biotalouden kasvupaketti, johon on koottu ne tärkeät tulevaisuuden kasvun mahdollistavat aihiot. Biotalous on siis nähty uutta työtä, liiketoimintaa sekä lisääntyvää hyvinvointia tuottavana alustana, joka on haluttu Pohjois-Karjalassa ottaa myös maakuntakaavoituksen pohjaksi. 2.1. Pilottihankkeen tuottamat erillisselvitykset Pilottihankkeen toteuttaminen käynnistyi Pohjois-Karjalan alueidenkäytön nykytilan ja tulevaisuuden kuvan muodostamisella. Työn pohjaksi koostettiin yleisesti koko Suomen tarpeita palveleva selvitys biotalouden käytettävissä olevista paikkatietoaineistoista ja menetelmistä. Selvityksen pääpaino oli julkisen GIS-datan tehokas hyödyntäminen. Maakuntaliiton käyttöön hankittiin selvityksen perusteella mm. maataloustuotannon ajantasaista rakennetta kuvaava paikkatietoaineisto. Myös muutamia muita erillisselvityksiä (bioterminaalit ja energiantuotantolaitokset) joko hankittiin tai tuotettiin palvelemaan alueidenkäytön ratkaisuja ja maakuntakaavoitusta. Bioteollisuusalueiden kohdekortit laadittiin ohjausryhmässä havaitun tarpeen perusteella markkinoimaan ja tukemaan näiden alueiden kehitystä. 2.1.1 Biotalouden paikkatietoaineistoja ja menetelmiä Biotalouteen liittyviä muuttujia voidaan usein sijoittaa kartalle, jolloin niiden alueellinen levinneisyys hahmottuu. Biotalouteen kytköksissä olevat organisaatiot tuottavat ja ylläpitävät tällaisia paikkatietoaineistoja osana toimintaansa, mutta yhteistä biotalouteen liittyvän paikkatiedon metatietorekisteriä ei ole olemassa. Hanke otti yhteyttä ohjausryhmän muodostaviin organisaatioihin ja keräsi metatietoa biotalouden paikkatietoaineistoista. Keräyksen myötä saatiin Pohjois-Karjalan ja koko Suomenkin osalta varsin hyvä otos saatavilla olevista paikkatietoaineistoista ja samalla selvisi myös, mistä ja millaista tietoa puuttuu. Esimerkiksi erilaista metsä- ja ympäristötietoa tuotetaan runsaasti ja useiden organisaatioiden voimin, mutta ajantasaista rekisteriä maakunnan bioenergiaa hyödyntävistä energiantuotantolaitoksista ei ole tarjolla mistään. Luonnonvarakeskuksella on selvityksen mukaan paljon tutkijoiden keräämää ajantasaista primääritietoa ja pitkälle kehitettyjä analyysejä luonnonvaroista, kuten metsistä (mm. valtakunnan metsien inventointi, VMI), niiden hakkuista ja hakkeen kertymisestä (Kuva 7). Tietoa jalostetaan ja jaetaan paljon paikkatietomuodossa. Esimerkkinä tulevista julkisista karttapalveluista mainittakoon Biomassa-atlas. Se tulee esittämään useiden eri muuttujien mukaan lasketun biomassapotentiaalin koko Suomesta. Atlas valmistuu vuoden 2016 lopussa ja on osa Suomen biotalousstrategian toteutusta. Vastaavalla tavalla Syke ja ELY-keskukset keräävät ja tallentavat ympäristöön liittyvää viranomaistyönä kerättyä seurantatietoa, kuten tietoa lajistosta, vesien laadusta ja ympäristömuutoksista.

15 Kuva 7. Luonnonvarakeskuksen valtakunnallinen selvitys latvusmassa- ja kantopotentiaalista on esimerkki metsäbiotalouteen liittyvästä paikkatiedosta. Tästä jalostuu kehitteillä oleva julkinen Biomassa-atlas. Metsäkeskus ylläpitää mm. Metsävaratieto-karttapalvelua, joka on yksityismetsänomistajien käytössä sisältäen metsien hoito- ja käyttötietoa metsäsuunnitelmien pohjaksi. Tästä palvelusta on julkista vain saatavuustieto, mutta käsityksen metsänhoidosta alueittain saa myös kesällä 2016 julkaistusta Metsätyöt kartalla palvelusta, joka esittää ruutuihin yleistettyä metsien hoitotoimenpiteiden tarpeen (http://www.metsakeskus.fi/metsatyot-kartalla). Tiedoista koostettiin hankkeen ja maakuntaliiton käyttöön noin 20 sivun laajuinen raportti, missä biotalouteen liittyvä paikkatietoaineisto on esitetty organisaatiokohtaisesti mainiten erikseen tiedon julkisuusperiaatteet. Valtaosa paikkatiedosta, erityisesti valtion tuottama, on julkista ja ladattavissa verkosta tai käytettävissä rajapintapalvelujen kautta. Osa aineistosta, esimerkkinä peltolohkorekisteri, sisältää yksityisyyden suojaan liittyvää tietoa, joten käyttöoikeuksista tulee neuvotella erikseen. Vaikka hankkeessa kerättiin lähinnä metatietoa, oheistuloksena saatiin joitakin aineistoja myös maakuntaliiton omiin arkistoihin. Tästä esimerkkinä mainittakoon Pohjois-Savon ELY-keskuksen tilaama Metsä- ja turvekuljetukset Itä-Suomessa selvitys, joka sisältää runsaasti analysoitua, tieverkoston huomioivaa paikkatietoa kuljetuslogistiikasta (Kuva 8). Paikkatietoaineistoja koskeva erillisselvitys on kokonaisuudessaan liitteenä (Liite 3).

16 Kuva 8. Pohjois-Savon ELY-keskuksen toteuttama metsä- ja turvekuljetuksiin liittyvä selvitys sisältää runsaasti myös paikkatietoaineistoa kuljetuslogistiikasta. 2.1.2 Maatalouden suuryksiköt kartalle Maaseutuvirasto ylläpitää mm. peltolohkorekisteriä, mikä on viljelyaloittain ja lajeittain virallinen katsaus Suomen maanviljelystä ja pohja EU-tukien määräytymiselle. Tämä rekisteri samoin kuin tarkat tilakohtaiset eläintuotantomäärät Eviran rekistereistä poimittuna sisältää yksityisyyden suojan piirissä olevaa tietoa, joten aineisto ei ole julkista. Hanke neuvotteli Maaseutuviraston kanssa tilakohtaisen aineiston luovuttamisesta maakuntakaavoituksen käyttöön karsittuna siten, että tietoa olisi seuraavasti: - Kunta - Tilatunnus - Tuotantosuunta luokiteltuna - Peltoala (ha) - Tuotanto eriteltynä mm. naudat, siat, lehmät, lampaat, vuodet. - Koordinaatit (X,Y) Tietojen luovutus edellytti kontrolloitua viranomaiskäyttöä ja tiedonluovutuslupahakemusta (http://www.mavi.fi/fi/tietoa-meista/tietopalvelut/sivut/tietopyynnot.aspx). Kustannuksia irrotuksesta tuli vain työn osalta. Tiedon irrotti Luken Tietopalvelu (https://www.luke.fi/palvelut/tietopalvelu/). Maakunnan maatilatiedon karsittu irrotus kustansi hankkeelle alle 200 euroa, mitä voi pitää tietosisältöön nähden hyvin kohtuullisena kuluna. Aineisto toimitettiin Excel-muodossa ja koordinaattien avulla se on ollut helppo esittää kartalla pistesymbolein kuvattuna.

17 2.1.3 Pohjois-Karjalan biomassaterminaalit Pohjois-Karjalan maakuntaliitto oli maakuntakaavapilottihankkeen kautta järjestämässä yhdessä Etelä-Savon maakuntaliiton ja Pohjois-Savon liiton kanssa Itä-Suomen puuterminaalit -seminaarin Varkaudessa 21.5.2015. Kyseessä oli seminaari- ja keskustelutilaisuus Itä-Suomen puuterminaalien kehittämisestä ja kaavoitustarpeista. Aamupäivän seminaarissa kuultiin puheenvuoroja maakuntaliiton ja metsäkeskuksen, mutta myös useiden yritysten suunnasta. Tilaisuuden johtopäätöksiä olivat muun muassa, että puun käyttö ja sitä myötä puuterminaalien käyttö Itä- Suomessa lisääntyy ja että puuterminaalien kehittämistä olisi koordinoitava keskitetysti. Kaikkiaan seminaarissa oli mukana reilut 50 asiantuntijaa, ja erityisen paljon kuulijoita oli tullut alueen yrityksistä. Seminaarin lopputuloksena sovittiin lähdettävän valmistelemaan Metsäkeskus Pohjois-Savon johdolla yhteistä Itä-Suomen puuterminaalit -hanketta. Vuoden 2015 loppupuolella, kun Itä-Suomen puuterminaalit hanke ei vielä ollut käynnistynyt, Pohjois- Karjalan maakuntaliitto tilasi neuvottelujen jälkeen Teknologian tutkimuskeskus VTT:ltä nykytilaselvityksen Pohjois-Karjalan bioterminaaleista eli aines- ja energiapuuterminaaleista. Selvitys rahoitettiin maakuntaliiton rakennerahastovaroista eli sitä ei kustannettu pilottihankkeesta, vaikka sillä oli selvät liittymäpinnat käsillä olevaan biotalouden pilottihankkeeseen. Tästä syystä selvitys kuitenkin esitetään osana hankkeen raportointia. VTT toteutti selvityksen keräämällä tiedot metsäalan keskeisiltä toimijoilta Pohjois-Karjalasta. Bioterminaalien paikkatietojen ja erilaisten ominaisuustietojen lisäksi toimijoilta kyseltiin biomassaterminaalien kehittämisestä ja tulevaisuuden investointitarpeista. Tulos oli lukumääräisesti yllättävä. Ainespuuterminaaleja löydettiin yhteensä peräti 40 kappaletta. Näistä 22 varastopaikkaa on useamman yhtiön käytössä. Vain yhden yhtiön käytössä on 18 terminaalia. Energiapuuterminaaleja löydettiin yhteensä 28 kappaletta. Nämä terminaalit ovat kunkin yhtiön omia varastopaikkoja eli erillisterminaaleja lukuun ottamatta Joensuun syväsataman ja Kiteen Sopensuon varastopaikkoja, jotka olivat yhteisterminaaleja. Oheisessa kuvassa esitetään kartoitettujen puuterminaalien sijainti (Kuva 9).

18 Kuva 9. Ainespuuterminaalien (vasemmalla) ja energiapuuterminaalien (oikealla) sijainti Pohjois-Karjalassa. 2.1.4 Maakunnan energiantuotantolaitokset Selvitystyön edetessä paljastui, että Pohjois-Karjalan energiantuotantolaitoksista ei ole saatavilla kattavaa tietovarantoa tai rekisteriä. Viranomaisten rekistereissä ei ole esitetty pieniä voimalaitoksia, jotka usein toimivat bioenergialla eli niissä poltetaan esimerkiksi haketta. Myös ohjausryhmä ilmaisi tarpeen selvittää perustiedot voimaloista ja sijoittaa ne kartalle. Voimalatiedon avulla on mahdollista selvittää mm. bioenergian käytön jakautuminen ja volyymit suhteessa muuhun energiantuotantoon. Maakuntaliitto keräsi omien ja ELY-keskuksesta saatujen ympäristöluvanvaraisten voimaloiden tiedot, joita nähtiin tarpeelliseksi täydentää. Anssi Kokkonen Avainenergia Oy:stä koosti energiatuotantolaitoksista mahdollisimman ajantasaisen tietokannan maakuntaliiton käyttöön. Tietokanta laadittiin Excel-formaattiin. Jokaisesta laitoksesta on poimittu tieto kokonaistehosta ja bioenergialla tuotetusta tehosta, polttoaineista ja kattiloiden lukumäärästä. Voimalan voi sijoittaa kartalle mukana olevien koordinaattitietojen avulla. Pohjois-Karjalan energialaitokset -tietokantaan on poimittu vähintään 0,5 MW:n energiantuotantolaitoksia. Listalla on koottuna 96 energiantuotantolaitosta. Lista ei ole pienten voimalaitosten osalta vielä kattava. Energiantuotantolaitosten ensimmäinen tuloskartta esiteltiin hankkeen joulukuun tiedotustilaisuudessa. Tammi-helmikuussa 2016 viimeisteltiin lopullinen versio energialaitoskartasta (Kuva 10). Tietokantaa on helppo päivittää jatkossa, ja Karelia AMK:lla oli myös kiinnostusta tehdä mahdollisesti tätä täydennystyötä osana bioenergiaan liittyviä opintokokonaisuuksia.

Kuva 10. Yli 0,5 MW tehoiset energiantuotantolaitokset Pohjois-Karjalassa. 19

20 2.1.5 Bioteollisuusalueiden kohdekortit Biotalouden tuloskarttojen perusteella maakunnan alueelta valikoitui yhteensä kuusi aluetta, joilla katsottiin olevan erityisiä edellytyksiä biotalouden osaamisen ja tuotannon keskittymiksi. Näiden kansallistakin merkitystä omaavien esimerkkialueiden lisäksi maakunnasta löytyy lukuisa joukko muitakin merkittäviä bioteollisuuden keskittymiä muun muassa Outokummusta ja Ilomantsista. Bioteollisuusalueiden rajana pidettiin monipuolista biotalouteen liittyvää tuotantoa ja käyttöä maantieteellisesti kiinteänä kokonaisuutena. Joensuun kaupunkiseutu nousi aluksi laajasti osaamisen ja tuotannon keskittymäksi. Aihepiiriä rajaamalla ja fokusoimalla nimenomaan bioalan teollisuuteen myös Joensuun kaupunkiseudulta pystyttiin rajaamaan kaksi selvää keskittymää: Joensuun Iiksenvaara sekä GreenParkin Yrityspuisto. Maakuntakaavoitusta varten alueilta tuotettiin tarkemmat kohdekortit, joihin kerättiin alueiden toimijoilta keskeiset faktat, aluetarpeet ja tulevaisuuden suunnitelmat. Jokaiselta bioteollisuuskeskittymältä kerättiin tietoa alueella toimivista yrityksistä, niiden tuotannosta ja tuotteista sekä luotiin katsaus tulevaisuuden kehitysnäkymiin. Pohjois-Karjalan maakuntaliiton graafikon Laura Jussilan taittamiin kortteihin laadittiin kartat ja hankittiin elävöittävät kuvat (Kuva 11). Korttien erikoisuutena on Tiesitkö tämän -palsta, mihin poimittiin etenkin tuotantolaitokseen tai alaan perehtymättömälle mielenkiintoisia yksityiskohtia. Biotalouden pilottihankkeen edustajat vierailivat kaikilla korteissa kuvatuilla bioteollisuusalueilla. Vaikka muutamissa korteissa korostuu globaalia mittakaavaa edustava alueen veturiyritys, on tuotannon ja tukipalvelujen alihankintaketjussa usein lukuisia yrityksiä. Kohdekorteissa mainittuja yrityksiä listattiin lopulta kymmeniä, mikä osoittaa bioteollisuusalueiden yritysrakenteen monipuolisuuden. Bioteollisuusalueiden kohdekortit käännettiin myös englanninkielisiksi. Niitä painettiin reilu 3000 kappaleen erä jaettavaksi hankkeen ohjausryhmälle, kaikille korteissa mainituille yrityksille ja esille biotalousalan tuleviin tapahtumiin. Kaikki kortit ovat myös ladattavissa pdf-muodossa Pohjois-Karjalan maakuntaliiton internet-sivuilta osoitteesta: http://pohjois-karjala.fi/bioteollisuusalueet. Bioteollisuusalueiden kohdekortit (6 kpl, A4, taitettu): - GreenPark Yrityspuisto - Joensuu - Iiksenvaara - Joensuu - Kevätniemi - Lieksa - Puhos - Kitee - Uimaharju Joensuu - Vihreän teollisuuden alue Nurmes Bioteollisuusalueiden kohdekortit löytyvät kokonaisuudessaan liitteenä (Liite 4).

21 Kuva 11. Bioteollisuusalueiden kohdekortit kuvaavat kuusi Pohjois-Karjalan teollisuusaluetta, jotka ovat profiloituneet vahvasti bioteollisuuteen. Esimerkkikuvassa on toinen puoli Uimaharjun sellu- ja sahateollisuuteen erikoistuneen alueen kohdekorteista kahdella kielellä. 2.2. Pohjois-Karjalan biotalouden tulevaisuuskartat Paikkatietoaineistojen keräämisen ja muiden alun valmistelujen jälkeen lähdettiin koostamaan Pohjois- Karjalan biotalouden nykytilakuvaa ja tulevaisuuskarttoja. Tavoitteena oli nimenomaan tuottaa kartallista näkemystä Pohjois-Karjalan biotalouden nykytilasta sekä tulevaisuuden mahdollisuuksista ja haasteista. Tavoitevuodeksi asetettiin joulukuussa 2015 käynnistyneen Pohjois-Karjalan maakuntakaavan tavoitevuosi eli vuosi 2040. Tulevaisuuskarttojen laatimisen menetelmäksi valittiin asiantuntijapohjaiset biotalouden työpajat. Työpajojen antia syvennettiin loppuvuodesta 2015 karttapohjaisella kyselyllä. Pohjois-Karjalan biotalouden lopulliset tuloskartat julkistettiin 18.12. pidetyssä tiedotustilaisuudessa. 2.2.1 Biotalouden työpajat Työpajojen toteutus Työpajojen tavoitteena oli hyödyntää osallistujiksi kutsuttujen asiantuntijoiden monipuolista tietämystä biotaloudesta ja sen alueellisesta ulottuvuudesta haasteineen ja mahdollisuuksineen. Kuhunkin työpajaan kutsuttiin osallistujia eri viranomaistahoista sekä tutkimus-, koulutus- ja kehittämisorganisaatioista. Työpajoihin oli hyvin ilmoittautuneita. Osallistujia oli eniten metsäbiotalouden ja biotalouden aineettomien arvojen työpajoissa. Peltobiotalouden työpajassa oli vähän osallistujia, mutta etukäteiskysely maatilayrittäjille ja maatilatalouden toimijoille antoi sen osalta erinomaista lähtötietoa.

22 Työpajat olivat toiminnallisia. Tavoitteena oli laatia maakunnallinen teemakartta, missä asiantuntijat kuvaavat näkemiään mahdollisuuksia ja haasteita biotalouden kehittymiselle Pohjois-Karjalassa horisontin ollessa vuodessa 2040. Alun yhteisen johdannon jälkeen osallistujat jaettiin kiertäviin ryhmiin, jotka kukin työstivät kartalle oman esityksensä annetusta teemasta learning cafe -malliin. Kaikissa ryhmissä oli kirjuri, joka ohjasi karttaan tehtäviä merkintöjä sekä kirjasi ylös pääkohdat ryhmän mielipiteistä. Kirjurit esittelivät valmiit teemakartat työpajojen päätteeksi ja aiheista keskusteltiin. Karelia ammattikorkeakoulun ylemmän ammattikorkeakoulun tutkintoa uusiutuvasta energiasta tekevä Anne Roponen oli organisoimassa työpajoja ja hänen ansiostaan kaikki työpajat myös nauhoitettiin ja litteroitiin. Anne Roposen opinnäytetyö Biotalouden huomiointi ja osallistavan suunnittelun menetelmät maakuntakaavoitustyössä valmistui keväällä 2016 (http://www.theseus.fi/handle/10024/108973). Työpajoja järjestettiin kolme mukaillen hankesuunnitelmassa hahmoteltuja keskeisiä biotalouden kokonaisuuksia eli metsäbiotalous, peltobiotalous ja biotalouden aineettomat arvot. Kukin pääaihe jaettiin osiin, jotka yhtäältä selittävät kokonaisuutta ja toisaalta voidaan esittää kartalla. Esimerkiksi metsäbiotalous jaettiin kolmeen osaan: raaka-aineet, logistiikka ja käyttöpaikat. Raaka-aineiden osalta pohdittiin kartalle hahmotellen, missä ovat nykyiset ja tulevaisuuden keskeiset biotalouden raaka-ainevarat ja missä mahdollisesti kohdataan haasteita raaka-aineiden saannin osalta. Logistiikkakysymyksessä kartalle merkittiin piirtäen mm. pää- ja metsätieverkon haasteita erityisesti raskaan liikenteen osalta. Käyttöpaikkojen osalta korostuivat maakunnan metsänjalostusteollisuuden toimipisteet sekä bioenergialaitosten merkitys ja sijainnit. Biotalouden alueidenkäytön kokonaiskuvaa ja tulevaisuutta luotaavat työpajat pidettiin seuraavasti: Metsäbiotalous ma 14.9. klo 9-12 o Pohdittiin alueidenkäytöllisiä kehittämistarpeita liittyen metsien käyttöön raaka-aineena ja energiana. Tähän liittyvät myös kysymykset logistiikasta ja käyttöpaikkojen verkoston rakenteesta nyt ja tulevaisuudessa. o 14 ilmoittautunutta Peltobiotalous ma 5.10. klo 12-15 o Maatalousteema tarkasteli alueidenkäytöllisesti peltoja ja muuta maataloutta, kuljetuksen ja logistiikan ketjuja sekä maatilatalouden suuryksiköitä. o 10 ilmoittautunutta Biotalouden aineettomat arvot pe 23.10 klo 9-12 o Työpajassa olivat aiheina luonnonsuojelu ja virkistyksen vetovoima-alueet, hiilensidonta, monimuotoisuuden turvaaminen, hiljaiset alueet ja eri intressien yhteensovittaminen. o 14 ilmoittautunutta Työpajoissa tuotetut teemakartat valokuvattiin ja pyrittiin hahmottamaan niiden sisältö teemoittain paikkatietomuodossa. Esimerkiksi metsäbiotalouden työpajassa oli kolme aihepiiriä, mikä tarkoitti sitä, että raaka-aineista, logistiikasta ja käyttöpaikoista tuotettiin erikseen omat paikkatietoteemansa (Kuva 12).

23 Kuva 12. Vihreä väri kuvaa mahdollisuuksia ja punainen/oranssi väri havaittuja haasteita nyt tai tulevaisuudessa. Metsäbiotaloustyöpajassa tuotettu biotalouden tulevaisuuden raaka-ainevarantoja ennustava kartta on vasemmalla. Biotalouden aineettomat arvot työpajan matkailu- ja virkistysteeman esitys maakunnan keskeisistä luontomatkailukohteista on oikealla. Työpajoissa osallistujien oli helppo keskustella annetuista teemoista. Yhtä helppoa ei ollut aluerajausten tekeminen karttaan, mihin kuitenkin järjestäjien taholta kehotettiin. Kutakin merkintää edelsi tyypillisesti keskustelu merkinnän perusteista. Jälkimmäiset teemaryhmät saattoivat myös muokata jo tehtyjä aluerajauksia. Seuraavilla kuvilla ja kartoilla esitetään, miten työpajoissa tuotettiin tietoa ja kuinka se jalostettiin kartoiksi. Piirroksissa oli päällekkäisyyttä ja epäjatkuvia kohteita, joten tuotettua aineistoa jouduttiin muutamin paikoin muokkaamaan ja yleistämään. Erilliset teemat yhdistettiin koontikartoiksi (Kuva 13). Lopullisia tuloskarttoja muokattiin myöhemmin ohjausryhmän toivomuksesta esittämään kartan haastealueet neutraalimmalla termillä mahdollisuuksia ja haasteita. Uusi termi korostaa, että vaikka esimerkiksi itärajan läheinen tiestö on alun perin merkitty huonon kuntonsa johdosta haastealueeksi, on se samalla mahdollisuus kuljettaa alueen runsaita metsävaroja jalostukseen. Tiestön käyttökelpoisuuteen voidaan myös vaikuttaa hyvin yksinkertaisella tavalla, kunnostamalla. Jos puunkäyttö eräiden ennusteiden mukaisesti tulevaisuudessa lisääntyy, alemman tieverkon ainakin osittainen kunnostaminen voi muodostua ajankohtaiseksi jo maakuntakaavan tavoiteaikaan eli vuoteen 2040 mennessä.

Kuva 13. Metsäbiotalous-teeman jalostuminen työpajoissa ja paikkatietotyöskentely työpajan jälkeen. Asiantuntijoiden merkinnät muutettiin teemoittain paikkatiedoksi, tietoa yleistettiin ja kokonaisuus koottiin yhdistelmäkartaksi. 24

25 Metsäbiotalous Metsäbiotalouden työpajan tuloksena selvisivät keskeisimmät maakunnan bioteollisuusalueet sekä niiden pääasialliset raaka-aineiden hankinta-alueet (Kuva 14). Raaka-aineiden osalta Pohjois-Karjala todettiin rikkaaksi, eikä ongelmia tunnustettu muuten kuin maakunnan syrjäisessä itäosassa, missä matkat jalostuslaitoksiin kasvavat ja alemman tieverkon heikko kunto voivat muodostaa haasteita puunkeruulle. Tieverkon kunnosta ja tulevaisuudesta oltiin huolestuneita myös päätiestön osalta. Muutamia haasteellisiksi nimettyjä tieyhteyksiä merkittiin karttaan punaisella värillä. Raaka-ainetta tulkittiin riittävän maakunnan tarpeisiin, ja läntisimmissä osissa kuljetusvirrat voivat kääntyä myös kohti metsäteollisuuden suurinvestointien myötä syntyviä jättejä. Näistä lähin on Finnpulp, Kuopioon mahdollisesti joskus tulevaisuudessa rakennettava maailman suurin havusellutehdas. Vesiteiden kannalta pitkä ja kylmä talvi muodostaa oman haasteensa: Joensuun ja Puhoksen satamat eivät ole tällä hetkellä käytettävissä talven kylmimpinä kuukausina, joten talvella ollaan riippuvaisia maantie- ja rautatiekuljetuksista. Uhkakuvina rautateiden osalta nähtiin viimeaikaiset keskustelut rataverkon käytön mahdollisesta lakkauttamisesta tai supistamisesta Joensuusta Ilomantsiin ja Varkauteen sekä Uimaharjusta pohjoiseen. Toisaalta rajan ylittävä rata Niiralassa nähtiin mahdollisuutena, jota myöten voisi onnistua tulevaisuudessa myös esimerkiksi liukosellukuljetukset Kiinaan. Metsäbiotalous on maakunnan kärkistrategia, joten hanke lähti työpajojen ja ohjausryhmätyöskentelyn ohjaamana keräämään lisätietoja metsätalouden logistiikasta ja käyttöpaikkakeskittymistä. Metsäbiomassan terminaalipaikoista valmistui jo mainittu erillisselvitys (VTT) ja tiedot biotalouden käyttöpaikoista kerättiin kuudeksi bioteollisuusalueiden kohdekortiksi.

26 Kuva 14. Metsäbiotalouden tuloskartta, mikä esittää mahdollisuuksia ja haasteita raaka-aineiden ja logistiikan osalta. Karttaan on merkitty myös maakunnan tärkeimmät osaamisen keskittymät ja käyttöpaikat. Peltobiotalous Peltobiotalouden työpajassa hahmottui kuusi maakunnallisesti tärkeää maanviljelyintensiivistä aluetta. Ne kaikki sijoittuvat vesistöjen äärelle ja valtateiden läheisyyteen. Maankäytön yhteensovittamishaasteita tulkittiin olevan erityisesti Joensuun lähialueilla, missä asutus tiivistyy maatalouden lomaan. Ilomantsissa haasteita aiheuttaa maatalouden pirstaloituminen, mutta toisaalta saman alueen vahvuutena nousi esille erikoistunut viljely.

27 Tiestön osalta nähtiin mahdollisia haasteita yhtäältä valtateillä, joiden ympärillä on intensiivistä viljelyä eli myös maatalouskoneiden liikennettä ja toisaalta päinvastaisesti syrjäseudun rappeutuvalla tieverkostolla, jonka kunto ei välttämättä kestä raskaiden maatalouskoneiden liikkumista. Joitakin konkreettisia tienkunnostusehdotuksiakin saatiin, kuten Juuan kohdalla oleva valtatie 6, joka vaatisi pikaista kunnostusta. Niiralan rajanylityspaikka mainittiin tulevaisuuden mahdollisuutena, kun vienti idän suuntaan saadaan EU:n ja Venäjän pakotepolitiikan loputtua taas elpymään (Kuva 15). Peltobiotalouden työpajassa keskusteltiin maatilallisesta maatalousyrittäjäksi -ajatusmallista ja yhteistyökuvioista maatilojen kesken. Molemmat nähtiin mahdollisuuksina peltobiotalouden edistämiseen, vaikkakin yhteistyön kehittäminen todettiin haasteelliseksi, koska tilojen monet työvaiheet toteutetaan usein samanaikaisesti. Myös kotieläintuotannon ja peltoviljelyn yhteensovittaminen nähtiin asiantuntijoiden mielestä haasteena, sillä molempia ei voi täysipainoisesti tehdä yksi ja sama yrittäjä. Yhtenä mahdollisuutena peltobiotalouden kannattavuuden nostamiseksi nähtiin tilojen suoramyynti ja panostaminen lannan käsittelyn tehostamiseen niin paikallistalolla kuin tutkimuksenkin osalta.

Kuva 15. Maatalouden painopistealueet Pohjois-Karjalassa. Karttaan on merkitty tieverkon haastealueita maatalouden kannalta sekä Joensuun kaupunkiseudun ja Ilomantsin alueet, missä nähtiin yhteensovittamisen haasteita muun maankäytön kanssa. 28

29 Biotalouden aineettomat arvot Biotalouden aineettomien arvojen työpajassa keskusteltiin hiilen sidonnasta todeten soiden ja rantojen olevan tässä oleellisessa roolissa. Työpajan tuloksena voi todeta, että monimuotoisuuden turvaaminen näillä hiilen sidonnan ydinalueilla auttaisi saamaan synergiaetuja virkistyskäytön mielekkyyden ja alueen eläimistön säilymisen muodossa. Erityisiä hiilen sidonnan alueita ei lähdetty merkitsemään karttaan. Hiilensidontaa voidaan lisätä myös peltobiotaloutta, erityisesti maitotiloja lisäämällä ja puurakentamista tukemalla. Hiilensidonnan kannalta biotalouden tuotannossa kannattaisi käyttää nuoria metsiä. Maakunnassa nähtiin kuusi erityistä matkailun ja virkistyksen painopistealuetta (Kuva 16). Niistä kaksi on ympäröity, mikä tarkoittaa toivetta hillitä voimakasta metsätaloutta niiden läheisyydessä. Suuret järvet ja merkittävimmät joet nähtiin sinisen biotalouden avainalueina. Vesistökohteilla todettiin olevan paljon virkistys- ja matkailuarvoa, ja myös niiden luontoarvot saivat tunnustusta. Erityisesti Rääkkylän ja Tohmajärven rehevät lintuvedet haluttiin nostaa esille maakunnallisesti tärkeinä lintukohteina. Biotalouden aineettomien arvojen ja maankäytön yhteensovittamishaasteita nähtiin etenkin Joensuun kaupunkiseudulla maankäytön tehostumisen myötä sekä leipäpitäjänä tunnetussa Liperissä, missä sijaitsee maatalouden suuryksiköitä loma-asutuksen naapurissa. Yksittäisistä kohteista nostettiin esille oikeastaan kaksi toisistaan hyvin poikkeavaa aluetta, Pampalo Ilomantsissa ja Koli Lieksassa. Pampalossa nähtiin haasteena kaivoksen laajeneminen luonto- ja virkistyskäytössä tunnetuille alueille. Kolilla luontoarvot ja virkistys kättelevät jo kansallispuistonkin muodossa, mutta alueeseen liittyy paljon intressiristiriitoja, kun mukaan liitetään matkailun kehittämisen monet suunnitelmat. Yhtenä erikoisuutena mainittakoon lisäksi maakunnan itärajan lähialueet, erityisesti sen koillisosa, mikä nimettiin kuvaavasti some-vapaaksi vyöhykkeeksi : internetin ja some-verkkojen maailmassa ei ole enää kovinkaan montaa aluetta, missä voi toteuttaa vieroitushoidon yhtä tehokkaasti kuin alueilla, minne langatonta verkkoa ei ole vielä rakennettu ja tukiasemia on harvassa.

30 Kuva 16. Biotalouden aineettomien arvojen kartassa erottuvat vesistöt sekä arvokkaat virkistys- ja luontoalueet. Niiden rinnalla nähdään ihmistoiminnan ja muun maankäytön yhteensovittamisen ongelmaalueita, joita on erityisesti tiiviin asutuksen liepeillä. Yhteensovittamishaasteita nähtiin myös matkailun kehittämisen ydinalueilla sekä kaivostoiminnan yhteydessä. Biotalouden teemakarttojen laatiminen ei päättynyt työpajoihin, vaan niiden antia haluttiin edelleen syventää hakemalla laajemmin alueellista näkökulmaa karttapohjaisella kyselyllä alan asiantuntijoille ja toimijoille.

31 2.2.2 Karttapohjainen kysely Työpajojen jälkeen toteutettiin karttapohjainen kysely, joka lähetettiin suhteellisen laajalla jakelulla Pohjois- Karjalan maakunnassa biotalouden parissa toimiville asiantuntijoille. Postituksessa hyödynnettiin maakuntaliiton valmiita asiantuntijarekistereitä ja sähköpostiryhmiä. Verkkokyselyn vastausaika oli 17.11. 6.12.2015 ja se lähetettiin sähköpostilla vähän yli 100 asiantuntijalle. Vastauksia saatiin 65, mitä voi pitää erittäin hyvänä tuloksena, sillä kyselyyn vastaaminen vaati aikaa ja paneutumista aiheeseen. Kysely toteutettiin Dimenteq Oy:n Harava-järjestelmällä. Ideana oli, että vastaajat saavat taustatietojen selvittämisen jälkeen kommentoida ja täydentää kunkin työpajan tuloskarttoja. Kommentointi onnistui joko karttamerkintöjä tehden tai kirjoittamalla. Metsäbiotalous Metsäbiotalouskarttaa kommentoitiin eniten: kartta sai 34 merkintää joko kirjallisena tai piirrettyinä karttamerkintöinä. Vastaajat korostivat kyselyn avulla maakuntatasolla merkittäviä metsäteollisuuden hankita-alueita, metsävaroja, käyttöpaikkoja ja puun kuljetusten logistiikkakysymyksiä. Esimerkiksi Haapajoen siltaa toivottiin rakennettavan Koitereen takaisten puuvarojen kuljettamiseksi helpommin Uimaharjun tehtaalle. Lieksan Kevätniemi oli selvästi merkitty kommentoitavaan karttaan vastaajien mielestä liian vähäisellä painoarvolla. Liki 10 vastaajaa perusteli, että Kevätniemen merkitys maakuntatason metsäkombinaattina tulee näkyä tuloskartoissa. Palaute otettiin huomioon ja Kevätniemi merkittiin bioteollisuusalueeksi, jolla on oma puunhankinta-alue. Myöhemmin Kevätniemestä laadittiin bioteollisuusalueiden kohdekortti (Kuva 17).

32 Kuva 17. Metsäbiotalouden karttaan kommentoitiin 34 merkintää, joista suurin osa liittyi bioteollisuuskeskittymiin Lieksan ja Nurmeksen keskustaajamissa. Kommentit on merkitty karttaan tumman vihreällä värillä taustakartan päälle. Alkuperäisiä merkintöjä myös kyseenalaistettiin. Esimerkiksi itärajan lähelle huonokuntoisen tieverkon ja kuljetuskustannusten johdosta merkitty mahdollisuus- ja haastealue herätti ihmettelyä, samoin kaivosalueet Ilomantsissa ja Nunnanlahdessa luettiin kuuluvan biotalouden ulkopuolelle. Useimmiten aluerajaukset saivat kuitenkin vahvan puollon ja tästä ikään kuin todisteina nimettiin rajausten sisältä biotalouteen liittyviä esimerkkikohteita. Hyvinä ehdotuksina todettiin, että maakunnan kansallispuistot tulisi valjastaa biotalouden esittelypisteiksi: vastuullisen metsäbiotalouden esittely kansallispuistojen opastuspisteissä oli räväkkä idea toteutettavaksi. Peltobiotalous Peltobiotalouden kartasta annettiin seitsemän huomiota. Vastaajat halusivat korostaa peltobiotaloudelle tärkeitä alueita nimeten sellaisiksi mm. Nurmeksen, Lieksan ja Höytiäisen rannat, missä on laajoja yhtenäisiä peltoja viljely- ja karjatalousalueena. Kartassa on merkitty mahdollisuus- ja haastealueeksi Ilomantsin, Enon ja Tuupovaaran alueille muodostuva pienten ja sirpalemaisesti sijoittuvien peltojen vyöhyke. Tämän alueen haasteet kyllä ymmärrettiin, mutta merkintää pidettiin liioitteluna. Sitä kommentoitiin ennen kaikkea mahdollisuudeksi: alue soveltuu mainiosti ns. erikoisviljelyyn, kuten yrttien tuotantoon ja ekologiseen pienviljelyyn (Kuva 18).

33 Kuva 18. Peltobiotalouden tuloskarttaan merkittiin seitsemän kommenttia sijoittuen hajanaisesti. Kommentit on esitetty tumman vihreällä värillä taustakartan päälle. Isoimpana aluemaisena kohteena tuotiin esille Lieksan Vuonislahden tärkeä merkitys peltoviljelysalueena. Vastauksissa annettiin myös vinkkejä ekologisesti kestävämpään maatalouteen. Mainittiin, että peltobiotalouden kehittämisessä on tärkeää korostaa ravinnontuotannon merkitystä kasvihuoneilmiön hillitsemisessä. Viljelykasvien hyödyntäminen ihmisravinnoksi on huomattavasti ekologisempaa kuin rehutuotanto. Nautakarjan laidunmaita tulisi muuttaa viljelykäyttöön. Joillakin alueilla Pohjois-Karjalassa voisi keskittyä ihmisravinnon tuottamiseen ja toisilla biopolttoainetuotantoon logistisesta sijainnista riippuen. Biotalouden aineettomat arvot Biotalouden aineettomien arvojen karttaa kommentoitiin mm. nimeämällä tärkeitä retkeily- ja virkistysalueita, vesistöjä sekä metsästysmaastoja. Kahdessatoista vastauksessa nimettiin tai merkittiin kartalle yhdeksän aluetta, joista suurin osa on Metsähallituksen hoitamia kansallispuistoja tai virkistysalueita. Koli, Peurajärvi-Mujejärvi, Pielinen, Ruunaa ja Patvinsuo ovat näistä hyviä esimerkkejä. Mukaan nimettiin myös tärkeitä lintualueita, kuten Sääperi, joka on myös luonnonsuojelualue (Kuva 19).

34 Kuva 19. Aineettomien arvojen karttaa kommentoitiin 12 merkinnällä korostaen matkailun ja virkistyksen kannalta tärkeitä alueita. Kommentit on esitetty tumman vihreällä värillä taustakartan päälle. Kommentoitavaan karttaan oli merkitty tärkeinä tulevaisuuden matkailu- ja virkistysalueina Rääkkylän ja Kiteen saaristot osana pohjois-saimaata. Niiden kommentoitiin olevan toisaalta ranta-alueiltaan voimakkaan maatalouden piirissä, mikä voi aiheuttaa intressiristiriitoja. Joensuun kaupunkiseutu ja Liperin alue olivat kommentoitavassa kartassa jo huomioitu potentiaalisten intressiristiriitojen alueiksi, missä mm. maatalous ja laajeneva asutus kohtaavat. Kokonaisuutena todettakoon, että luonnonsuojelun ja luonnosta ammennettavien aineettomien arvojen yhteyttä haluttiin korostaa. Luonnonsuojelulliset arvot ovat sitä aineetonta varallisuutta, joka paikkakunnalle on suotu. Tätä ei pidä tuhota. Se luo perustaa globaalille aineettomien vyöhykkeiden verkostolle. Vastausten määrä ja yleinen toimijoiden aktiivisuus myös osoittivat, että aihepiiri herätti kovasti kiinnostusta Pohjois-Karjalassa. Karttapohjainen laajennettu kysely koettiin tarpeelliseksi, koska vasta se herätti monen seutukunnan kiinnostuksen asiaa kohtaan ja kyselyn perusteella saatiin paljon tarkennettua aineistoa. Kyselyjen vastaukset johtivat työpajoissa laadittujen biotalouden tuloskarttojen edelleen muokkaukseen. Muutokset liittyivät keskeisesti muun muassa biotalouden osaamisen ja käytön keskittymiin, joita ei ollut työpajoissa tunnistettu niin laajasti Joensuun seutukunnan ulkopuolelta. Harava-kyselyn kootut tulokset esitetään asiantuntijakommentteineen liitteenä (Liite 5).

35 3. Biotalous maakuntakaavoituksessa Hanke selvitti, miten maakuntakaavoittajat huomioivat biotalouden alueidenkäytössä ja kaavoituksessa. Joensuussa järjestettiin maakuntakaavoittajien biotalouspäivä ja sen jälkeen laadittiin laaja, maanlaajuinen kysely. Vastauksia saatiin lähes kaikista maakuntaliitoista. Sen lisäksi maakuntakaavapilotin tuottamien aineistojen ja käytyjen keskustelujen pohjalta on mietitty, miten biotalous huomioidaan tulevassa Pohjois- Karjalan maakuntakaava 2040:ssä. 3.1. Maakuntakaavoittajien biotalouspäivä Pohjois-Karjalan maakuntaliitto järjesti osana maakuntakaavapilottihanketta maakuntakaavoittajien biotalouspäivän 4. helmikuuta 2016 Joensuussa. Mukaan kutsuttiin kaikista 18 maakuntaliitosta maakuntakaavoituksen vastuuhenkilöitä ja muita maakuntakaavaprosessissa mukana olevia henkilöitä. Biotalouspäivä kiinnosti maakuntakaavoittajia. Mukaan lähti 20 henkilöä 11 eri maakuntaliitosta sekä edustaja ympäristöministeriöstä. Pohjois-Karjalan maakuntaliiton vieraina oli Etelä-Savon, Pohjois-Savon, Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan, Lapin, Kymenlaakson, Keski-Suomen, Etelä-Karjalan ja Kainuun liiton edustajia. Päivän ohjelmana oli lyhyitä tietoiskuja biotalouden pilottihankkeen tuloksista sekä työpajat, joissa kerättiin tietoa muiden liittojen näkemyksistä biotalouden huomioimisesta maakuntakaavoituksessa nyt ja tulevaisuudessa. Iltapäivällä toteutettiin kiertoajelu biotalousalan muutamiin lähikohteisiin ja tutkimuslaitoksiin. Vierailut suunnattiin Joensuussa Luonnonvarakeskukseen (LUKE) yliopistokampuksen alueelle, GreenPark Yrityspuistoon Penttilässä, Fortumin Iiksenvaaran bioteollisuusalueelle sekä Karelia ammattikorkeakoulun Sirkkalan energiapuistoon. Esimerkkikohteet oli valittu kansallisen kiinnostavuutensa vuoksi. Esimerkiksi LUKE vetää yhtä temaattista ohjelmaansa eli Pohjoinen vihreä biotalous nimenomaan Joensuusta käsin. Fortumin bioöljylaitos on globaalisti ensimmäinen lämmön ja sähköntuotantoon integroitu suuremman kokoluokan bioöljyntuotantolaitos. GreenPark Yrityspuisto rakentaa teolliseen internettiin ja uudenlaiseen matalalämpöverkkoon perustuvaa teollisuusaluetta Joensuun Penttilässä, jossa sijaitsee myös John Deeren metsäkonetehdas. Biotalouspäivän aikana järjestettiin kolme ryhmätyöskentelynä toteutettua työpajaa, missä kartoitettiin näkemyksiä biotalouden huomioimisesta nykyisessä maakuntakaavoituksessa ja suunnitelmia tulevasta. Seuraavassa on kooste työpajojen tuloksista. Biotalouden nykymerkinnät maakuntakaavoissa Ensimmäisessä työpajassa pyydettiin kuvaamaan nykytilanne eli millaisia biotalouteen liittyviä merkintöjä maakuntakaavoissa on tällä hetkellä. Voimassa olevissa maakuntakaavoissa on jonkin verran suoraan biotalouteen liittyviä merkintöjä (Taulukko 1). Tällaisia merkintöjä ovat esimerkiksi maa- ja metsätalousvaltaiset alueet, yhtenäiset peltoalueet, bioterminaalit, uiton pudotuspaikat sekä erityisesti luontoon, luonnonsuojeluun ja virkistykseen osoitetut merkinnät. Sen sijaan maakuntakaavoista löytyy huomattavasti enemmän epäsuorasti tai välillisesti biotalouteen liittyviä merkintöjä. Näitä biotalouteen välillisiä liittyviä merkintöjä ovat esimerkiksi

36 teollisuuden ja energiahuollon alueet ja kohteet, jätteenkäsittely sekä sähkönsiirtoverkot. Energiahuolto liittyykin monelta osaltaan biotalouteen, erityisesti, jos sähkö- ja lämpöenergia tuotetaan biopolttoaineilla. Voimassa olevissa maakuntakaavamerkinnöissä ei ole eroteltu biopolttoaineita käyttäviä voimalaitoksia esimerkiksi öljyä tai kivihiiltä käyttävistä laitoksista. Huomionarvoista on myös, että esimerkiksi maakuntakaavoissa hyvin keskeisessä asemassa oleva liikenneinfrastruktuuri kokonaisuudessaan on tärkeä osa biotalouden ketjua, vaikka sinällään sitä ei suoraan tai välillisestikään lasketa kuuluvaksi biotalouteen. Taulukko 1. Biotalouden nykymerkinnät maakuntakaavoissa Kehittäminen o Maaseudun kehittämisen kohdealueita ja vyöhykkeitä o Kehittämisperiaatemerkintöjä o Matkailun kehittämisen kohdealueita Luonto ja virkistys o Viheryhteystarpeet o Metsäalueiden käytön, ulkoilun, virkistyskäytön ja matkailun ohjaus o Virkistysalueet ja reitistöt sekä veneilyväylät o Suojelualueita o Maa- ja metsätalousvaltaisia alueita o Pohjavesialueet o Hiljaiset alueet Infrastruktuuri ja elinkeinot o Yhtenäiset peltoalueet (>50 ha) o Teollisuuden, jalostuslaitosten ja energiahuollon alueita ja kohteita o Jätteenkäsittely/-poltto o Sähkönsiirtoverkostot o Logistiikka-alueet, (bio-)terminaalit ja rajanylityspaikat o Kaivokset, turvetuotanto, soramontut ja betoniteollisuus o Uiton pudotuspaikat o Kalanviljelylaitokset, luonnonvaralammikot Maakuntakaavassa käsiteltävät biotalouskysymykset Toisessa työpajassa pohdittiin, millaisia asioita biotaloudesta tulisi maakuntakaavatasolla käsitellä ja miten. Kaavoittajat pitivät tärkeänä valintakriteerinä suuruusluokkien hahmottamista. Vain seudulliset, maakunnalliset tai valtakunnalliset kysymykset tulisi huomioida kaavassa. Oman valinnan vaikeutensa tuovat yksittäisten pienten kohteiden muodostamat verkostot, joilla yksinään ei ole seudullista merkitystä, mutta yhdessä verkostona niillä voi olla valtakunnallistakin merkitystä. Seudullisuuden kriteerit ovat usein haastavia määritellä, mutta niitä tulisi voida siitä huolimatta asettaa. Ryhmässä todettiin, että biotaloutta tulee lähestyä monipuolisesti eri suunnista. Kärkenä tulisi pitää elinkeinotoimintojen toimintaedellytyksiä. Biotalouden jalostusarvon tulisi kasvaa. Logistiikan tärkeys korostuu kaikilla tasoilla (rata, tie, vesitie, lentoliikenne). Bioterminaalit ovat muuttumassa raaka-aineiden varastoinnista monipuolisemmiksi jalostuksen ja tuotannon kohdealueiksi, jotka nousevat nopeasti

37 vähintään seudulliseksi kysymykseksi. Erityisesti rannikkoseudun maakuntaliittojen vastauksissa korostui sininen biotalous ja sen potentiaalinen kasvu tulevaisuudessa. Maakuntakaavoitus on vastausten mukaan etenemässä entistä strategisempaan ja tavoitteellisempaan suuntaan yksityiskohdista kohti suurempia linjoja. Maakuntakaavakartta on maakuntakaavan vahvistettava dokumentti, jossa strategisuus voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että yksittäiset kohteet esiteltäisiin maakuntakaavakartan sijaan erillisessä tietopankissa, kuten kaavan liiteaineistoissa tai liitekartoilla. Keskusteluissa todettiin, että strategisuus ei toteudu ilman valtuustotasolla tehtävää linjanvetoa, jolla monesti melko staattinen maakuntakaava muuttuu dynaamisemmaksi, tulevaisuutta ja maakuntien erityispiirteitä enemmän huomioivaksi. Ryhmässä keskusteltiin maakuntakaavoituksen ohjausvaikutuksesta ja siinä biotalouden roolista. Maakuntakaavoittajat totesivat ryhmäkeskustelussa, että nykyisissä kaavoissa biotalous näkyy enemmänkin informatiivisena kuin ohjaavana merkintänä. Monia biotalousselvityksiä on tehty, mutta niiden todellinen ohjausvaikutus on jäänyt usein hämäräksi. Biotalousselvitysten tulisikin osoittaa poliittiselle kentälle, mikä on suositeltu tapa toimia ja ohjata tähän myös rahoitusta. Tulevaisuuden biotalousmerkinnät maakuntakaavoissa Kolmannessa työpajassa pohdittiin maakuntakaavojen biotalouteen liittyviä merkintöjä tulevaisuudessa. Merkinnät ryhmiteltiin teemoittain metsä- ja peltobiotalouteen sekä biotalouden aineettomiin arvoihin. Metsäbiotalouden osalta koettiin tärkeänä, että kaavakarttaan merkitään biotalouskeskittymät, jotka ovat biotalouden kehittämisen nykyisiä ja tulevia kohdealueita. Niissä kehitettäisiin ja tuotettaisiin biotuotteita. Bioterminaalit ovat keskeinen osa metsäbiotalouden logistiikkaa ja tärkeä näkyä kartassa. Tässä liittojen merkintätavat poikkeavat toisistaan: osalla maakunnista bioterminaalit ja biotalous- tai bioteollisuuskeskittymät on jo merkitty maakuntakaavaan omina symboleinaan. Omaksi symbolikseen esitettiin myös metsien, soiden ja peltojen tai vaihtoehtoisesti korostuneesti nopeassa kasvuiässä olevien nuorten metsien muodostamaa kokonaisuutta, joka nimettäisiin biotalouspotentiaaliksi. Peltobiotalouden osalta liittojen mielipiteitä jakoi peltojen merkitseminen tai merkitsemättä jättäminen. Osa liitoista kannatti suurten yhtenäisten peltoalueiden merkitsemistä ja osa kaikkien peltojen merkitsemistä. Oli niitäkin kaavoittajia, jotka eivät kokeneet peltojen merkitsemistä lainkaan tärkeänä, ei alue- eikä myöskään pistesymbolein. Taustalla on luonnollisesti myös maakuntien erilaisuus. Energiapellot nousivat merkintälistalle yhden liiton esityksessä. Biotalouden aineettomien arvojen merkinnän osalta tärkeiksi mainittiin arvokkaat luontoalueet ja viheraluejärjestelmä. Monet näistä ovat myös matkailun ja virkistyksen potentiaalialueita. Luontoalueiden merkitsemisessä halutaan käyttää harkintaa. Liitot olivat yhtä mieltä siitä, että luonto- ja virkistysarvot on turvattava elinkeinojen edellytykset huomioiden. Osa liitoista oli merkinnyt maakuntakaavaan ns. hiljaiset alueet ja osa oli käynnistämässä niistä paikkatietopohjaisia selvityksiä. Hiljaiset alueet koettiin kuitenkin monen liiton mielestä hyvin teoreettisina rajauksiltaan ja turhina merkitä kaavakarttaan. Muista biotalouden ulottuvuuksista nousi esille mm. sininen biotalous. Rannikko-Suomen liitot ovat havahtuneet huomioimaan aiempaa paremmin meren ja vesialueiden tarjoamaa potentiaalia. Puhutaan sinisestä kasvusta. Meret voivat olla tulevaisuudessa tärkeä ravintoaitta. Levien kasvatus on jo iso kysymys EU-tasolla. Sisävesissä voidaan kokeilla esimerkiksi särkikalojen rehukäyttöä.

38 Jätteet ja toimiva jätehuolto ovat tulevaisuutta ja ne tulee liittojen mukaan huomioida kaavassa. Karttaan voitaisiin merkitä kaatopaikkojen ohella biojätteiden käsittelyalueet ja vastaavasti jätteidenpolttolaitokset. Soiden osalta mainittiin, että turvetuotanto, soiden suojelu ja virkistys tulisi huomioida kaavassa yhtenä kokonaisuutena, kun nykyisin ne ovat useimmiten täysin irrallisia osia. Yhteenvetona työpajapäivästä havaitaan, että maakuntaliitoilla on vähän suoria biotalousmerkintöjä kaavoissaan. Välillisesti merkintöjä sen sijaan on paljon. Klassinen esimerkki on maakuntakaavojen valkoiset alueet eli tyhjät alueet. Ne juuri ovat biotalouden lähdealueita, mutta niitä ei siis monissakaan maakuntakaavoissa ole nostettu toistaiseksi esille. 3.2. Biotalouskysely maakuntakaavoittajille Maakuntakaavoittajien biotalouspäivän sisältöä täydennettiin järjestämällä verkkopohjainen kysely 15.3. 8.4.2016. Kyselyssä pyydettiin arvioimaan kvantitatiivisesti biotalouskysymysten merkittävyyttä osana kaavoitusprosessia ja toisaalta kirjoittamaan kvalitatiivisesti tapoja huomioida biotalous osana maakuntakaavoitusta. Kyselyyn osallistui 11 vastaajaa 10 maakuntaliitosta. Maakuntakaavoittajien biotalouspäivään verrattuna uusia vastaajia olivat Etelä-Pohjanmaan liitto, Satakuntaliitto ja Varsinais- Suomen liitto. Uudenmaan, Hämeen ja Päijät-Hämeen liiton vastaukset jäivät puuttumaan. Tämän kyselyn ja maakuntakaavoittajien biotalouspäivän tulokset muodostavat hyvän katsauksen biotalouden huomioimisesta 15 liiton maakuntakaavoituksessa. Suomessa on 18 maakuntaliittoa, joten otos on valtakunnallisestikin hyvin edustava. Kyselyssä selvitettiin 15 kysymyksen avulla, miten biotalous huomioidaan maakuntakaavoituksessa. Seuraavassa esitetään lyhyesti kysymykset ja tiivistelmä vastauksista. Kaikki kyselyn tulokset on tarkasteltavissa liitteestä (Liite 6). Onko biotalous maakuntanne ohjelmatyön painopiste, jos on, niin millä tavalla? Lähes kaikki vastaajat ilmoittivat biotalouden olevan joko maakuntaohjelmatyön painopiste tai kärkiala ja tärkeä osa maakuntastrategian toteuttamista. Yhden liiton vastauksessa todettiin, että biotalous ei ole ohjelmatyössä kärkipainopiste, mutta se esiintyy yleisellä tasolla maaseudun kehittämiseen ja vähähiiliseen yhteiskuntaan liittyvissä painopisteissä. Osa liitoista nimesi kehittämiskokonaisuuksia ja hankkeita, missä biotalous on painopisteenä. Samoin nimettiin biotalouden painopistealoja, kuten Etelä-Pohjanmaalla korostuva agrobiotalous. Miten keskeisiä ovat biotalouden seuraavat osa-alueet maakuntanne ohjelmatyössä? Vastaajat arvottivat biotalouden osa-alueita asteikolla 1-5. Vaihtoehdoiksi annettiin metsä- ja peltobiotalous sekä biotalouden aineettomat arvot, sininen biotalous tai joku muu erikseen nimettävä biotalouden osa-alue. Pistesijojen perusteella tärkeimmäksi nousi metsäbiotalous, jonka kaikki vastanneet liitot olivat listanneet vähintään melko tärkeäksi (3/5). Metsäbiotalous ja peltobiotalous jakoivat yhdessä erittäin tärkeäksi (5/5)

39 nostettujen osa-alueiden ykkössijan. Kaikkien vastausten pistehajonta huomioiden peltobiotalous jäi kuitenkin toiseksi tärkeimmäksi biotalouden osa-alueeksi, koska vastauksissa oli melkoisesti hajontaa maakuntien sijainnin ja luonnonolojen mukaisesti. Vain melko vähän (2/5) tai melko tärkeänä (3/5) sitä piti viisi vastaajaa. Rannikon maakuntaliittojen painottuminen peltobiotalouteen tuli vastauksista selvästi esille. Biotalouden aineettomat arvot eivät käsitteenä nousseet tärkeimpien osa-alueiden joukkoon. Aihe kuitenkin keräsi eniten tärkeä (4/5) pisteitä ja kaksi vastaajaa nosti sen erittäin tärkeäksi (5/5). Neljäntenä osa-alueena mukana oli sininen biotalous. Kolme sisämaan liittoa piti käsitettä vähän (2/5) tai ei tärkeänä (1/5) ja yksi, mahdollisesti sisämaan vastaaja jätti kysymykseen vastaamatta. Kuitenkin viisi kyselyyn vastaajaa nosti käsitteen tärkeäksi (4/5). Vastaajat pystyivät nimeämään avoimissa vastauksissa niitä osa-alueita, mitä kysely ei huomioinut. Uusiksi osa-alueiksi nimettiin hyvinvointipalvelut, vihreä hoiva ja luontomatkailu. Vihreä hoiva eli green care on noussut haastamaan terveydenhoitoa hyödyntämällä luontoa ja maaseutuympäristöä. Siinä esimerkiksi eläimet otetaan mukaan tehostamaan ihmisen fyysistä tai psyykkistä kuntoutusta. Vihreä hoiva ja luontomatkailu kuuluvat biotalouden aineettomiin arvoihin. Mikä on mielestänne maakuntakaavoituksen rooli biotaloudessa? Maakuntakaavoituksella on merkittävä rooli, kun halutaan suojata biotalouden tuotantoalueita, ohjata alan teollisuuden sijoittumista tai turvata biotalouden logistiikan tarpeet myös tulevaisuudessa. Vastauksissa todettiin, että biotalous huomioidaan maakuntakaavassa vahvasti, vaikka varsinaisia aluemerkintöjä ei välttämättä osoiteta. Useimmissa kaavoissa valkoiset alueet ovat luonnonvarojen osalta tehokkaassa käytössä esim. metsätalouden osalta. Toisaalta ekosysteemipalvelujen turvaaminen koettiin tärkeänä, samoin kuin biotalouden edistäminen sen merkitystä korostamalla. Maakuntakaavoituksen todettiin olevan keino edistää esimerkiksi pohjaveden suojelua tai turvata viljellyn maatalousmaan arvo. Luonnonsuojelun ja erilaisten luontoa hyödyntävien käyttötarkoitusten suhde tulisi myös ratkaista ihanteellisesti jo maakuntakaavatasolla ja välttää konfliktit. Vastaaja toteaa, että tämä on osa strategista lähestymistapaa ja sujuvaa luvittamista. Kattavat taustaselvitykset edesauttavat tähän kestävän kehityksen päämäärään pääsemistä. Miten biotalous on huomioitu voimassa olevissa maakuntakaavoissanne? Valtaosa vastaajista (8/11) totesi, että biotalous on huomioitu voimassa olevissa maakuntakaavoissa melko hyvin (3/5). Kolmen vastaajan mukaan hyvin (4/5), mutta kenenkään mielestä ei erittäin hyvin. Painotetaanko biotaloutta vireillä olevissa / käynnistyvissä maakuntakaavoissanne? Tulevat maakuntakaavat huomioivat biotalouden vastaajien mukaan hyvin (4/5) tai erittäin hyvin (5/5). Vain yhden vastaajan arvio oli, ettei biotalous korostu tulevassa kaavoituksessa (3/5). Mitä selvityksiä biotalouteen liittyen on laadittu maakuntaliiton toimesta tai toimeksiannosta maakuntakaavaanne liittyen? Selvityksistä suosituimpia ovat olleet erilaiset terminaaliselvitykset (7/11). Selvä enemmistö liitoista ilmoitti toteuttaneensa alueellaan energia- ja ainespuuterminaaliselvityksiä (Taulukko 2). Samalla tasolla ovat myös muut logistiikkaselvitykset, joihin on tässä laskettu mukaan myös mainitut alemman tieverkon selvitykset

40 (6/11). Luonnonvarojen kestävään käyttöön ja ekosysteemipalveluihin niveltyi kuusi selvitystä. Aihepiiriin liittyy tässä kuitenkin erikseen ynnättynä myös viisi viherrakenne- ja ekologisen verkoston selvitystä. Taulukko 2. Valmistuneet biotalouteen linkittyvät selvitykset Selvitys Selvitysten määrä maakuntaliitoissa (kpl) Energia- ja ainespuuterminaaliselvitykset 7 Logistiikka ja alemman tieverkon selvitykset 6 Luonnonvarojen sekä merialueiden kestävä käyttö 6 ja ekosysteemipalvelut Viherrakenne, luontoarvot ja ekologinen verkosto 5 Uusiutuva energia (geoterminen, aurinko, tuuli) 4 Suot ja turvetuotannon vesistövaikutukset 2 Luontomatkailu- ja virkistysalueselvitys 2 Yhtenäiset peltoalueet -selvitys 2 Ilmastostrategia 2 Kulttuuriympäristöselvitys 1 Kalastuselinkeino 1 Levätuotantokokeilu 1 Hiljaiset alueet -selvitys 1 Mitä selvityksiä biotalouteen liittyen ollaan laatimassa tai näet tarpeelliseksi laatia maakuntaliiton toimesta tai toimeksiannosta maakuntakaavaanne liittyen? Samat aihepiirit listautuvat kärkeen myös työn alla tai tulevaisuudessa toteuttavissa selvityksissä. Suosituimpia ovat edelleen energia- ja ainespuuterminaaliselvitykset ja muutenkin logistiikkaan, materiaalivirtoihin tai alemman asteisen tieverkon kuntoon liittyvät selvitykset. Myös luontoon liittyvät ekologiset verkostot, luontokohteet tai virkistysalueet ovat yhtä useammalla liitolla selvitysaiheina. Selvitys Selvitysten määrä maakuntaliitoissa (kpl) Energia- ja ainespuuterminaaliselvitykset 3 Logistiikka ja alemman tieverkon selvitykset 3 Viherrakenne, luontoarvot ja ekologinen verkosto 2 Luonnonvarojen sekä merialueiden kestävä käyttö 2 ja ekosysteemipalvelut, sininen biotalous Luontomatkailu- ja virkistysalueselvitykset 2 Yhtenäiset peltoalueet -selvitys 2 Turvetuotantoalueet ja sen vesistövaikutukset 2 Hiljaiset alueet -selvitys 1 Turkiselinkeino ja lasinalusviljely 1 Kotieläintuotannon suuryksiköt 1 Biopolttoaine ja biotuotelaitokset 1 Teollisuus- ja työpaikkakeskittymät 1 Aurinkoenergiapotentiaali 1 Kala- ja pienvenesatamaselvitys 1 Seudullisesti merkittävät metsäalueet 1 Pohjaveden suojelu ja kiviaineshuolto (POSKI) 1

41 Mitä nykyisiä kaavamerkintätyyppejä voimassa olevissa maakuntakaavoissanne on biotalouteen liittyen? Nykyisissä maakuntakaavoissa on eniten biotalouteen liittyen kehittämisperiaatemerkintöjä ja aluevarauksia (molempia 9/10 vastaajaa). Kohdemerkintöjä ilmoitettiin kahdeksan ja osa-alue tai viivamerkintöjä molempia kuusi. Nimeä mielestäsi keskeisimpiä nykyisiä biotalouden maakuntakaavamerkintöjä Merkintöjä nimettiin kymmenittäin. Keskeiset useissa vastauksissa toistuneet merkinnät koostettiin miellekartaksi (Kuva 20), joten tässä kuvataan vain muutamia pääteemoja. Keskeisiä nykyisiä biotalouden maakuntakaavamerkintöjen teemoja olivat mm. Bioenergia- ja ainespuuterminaalit ja logistiikka (maa- ja vesikuljetusten verkostot) Bioenergian tuotanto, tuulivoima Ravinnontuotanto, yhtenäiset peltoalueet Luonnon monimuotoisuus, luonnonsuojelu, ekosysteemipalvelut Vesistöt, pohjavedet ja niiden suojelu Luontomatkailu, matkailun ja virkistyksen kehittämisalueet

Kuva 20. Biotalouteen liittyvät maakuntakaavamerkinnät maakuntakaavoituksessa käytettyjen aihepiirien mukaan. 42

43 Mitä biotalouden kaavamerkintätyyppejä näet tulevaisuudessa tarpeellisiksi maakuntakaavoissa? Vastaajat valitsivat annetuista vaihtoehdoista kohdemerkinnät ja aluevaraukset suosituimmiksi (11/11 vastaajaa). Seuraavaksi nimettiin kehittämisperiaatemerkinnät (10/11) ja vähiten tärkeiksi nähtiin osa-alueja viivamerkinnät, joita kuitenkin seitsemän vastaajaa piti mainitsemisen arvoisina. Kaavamerkintätyyppien välille ei muodostunut isoja eroja. Nimeä mielestäsi keskeisimpiä tulevaisuuden biotalouden maakuntakaavamerkintöjä Suurin osa vastaajista nimesi tulevaisuuden maakuntakaavamerkinnöiksi samoja teemoja kuin nykyiset biotalouden kaavamerkinnät. Osa vastaajista korosti maa- tai metsätalousmaata turvaavien merkintöjen käyttöä. Bioenergian saatavuutta ja tuottamista varmistavat merkinnät koettiin tärkeänä. Uusina merkintöinä mainittiin biotalouden jalostusalue ja biotalouteen tukeutuva alue tai sinisen biotalouden merkinnät. Jälkimmäiseen kuuluvat mm. vaelluskalojen kutualueet ja vaelluskalareittien suojelu. Osa vastaajista tulkitsi, että kysymys koskee vain täysin uusia kaavamerkintöjä, joita ei koettu periaatteessa tarvittavan ensimmäistäkään, koska suuntana on strateginen kaava. Mitkä osa-alueet ovat mielestäsi tärkeitä käsitellä maakuntakaavoissa? Vastaajat arvioivat tärkeyttä asteikolla yhdestä viiteen. Tärkeimpänä (4,9/5) pidettiin liikenneinfran toimivuutta. Toiselle sijalle listautuivat virkistys ja pohjavesikysymykset (4,73/5) ja kolmannelle neljän tärkeän osa-alueen joukko eli monimuotoisuuden suojelu, metsä- ja energiateollisuus, energiaverkko ja tuotannolliset toiminnan keskittymät (4,55/5). Avoimena listan ulkopuolisena vastauksena mainittiin yhtenäisten metsäalueiden merkitseminen ja maa-ainesten otto. Mitkä ovat keskeisiä ratkaistavia kysymyksiä, mitä biotalouden osalta tulisi maakuntakaavoissa ratkaista? Kiteytys biotalouden osalta keskeisimmiksi kysymyksiksi olisi lyhyesti todettuna biotaloutta palvelevan infrastruktuurin ja aineettomien arvojen turvaaminen kestävän kehityksen hengessä. Tätä palvelee esimerkiksi resurssien uusiutumista tai säilymistä turvaavat merkinnät, valtakunnallisesti tai seudullisesti merkittävien tuotanto-ja teollisuusalueiden merkitseminen, bioenergian tuotannon ja raaka-aineiden saatavuuden turvaaminen, liikenneinfran kehittäminen, biotalouden aineettomien arvojen säilyttäminen ja niiden hyödyntämismahdollisuuksien turvaaminen. Vastauksissa korostettiin, että kokonaisuuden hallinta on keskeinen asia niin, että maakuntakaava loisi ja turvaisi riittävät edellytykset biotalouden kehittämiselle. Mihin biotalouden maakuntakaavaratkaisuilla pitäisi vaikuttaa? Annetuista vaihtoehdoista suurimman kannatuksen saivat kehittämisedellytysten turvaaminen ja kestäviin liikenteen ja teknisen huollon ratkaisuihin vaikuttaminen. Täten liikenteen ja biotalouden alueellisten edellytysten turvaaminen (4,91/5) koettiin tärkeämmäksi, kuin seuraavaksi listautuneet luonnonarvojen turvaaminen ja alueidenkäytöllisten ristiriitojen ratkaiseminen (4,73/5). Muina tärkeinä asioina pidettiin luonnonvarojen kestävää käyttöä ja maakuntakaavan mahdollistamaa ohjausvaikutusta eri toimintojen sijoittumiseen. Avoimessa vastauksessa mainittiin lisäksi, että kaavaratkaisuilla pitää tuoda esille M- eli maa- ja metsätalousvaltaisten alueiden vahvuudet, jolloin alueet voivat saada tukea erikoistumiseensa.

44 Pitäisikö biotalouden näkyä maakuntakaavassa strategisella ja/tai yksityiskohtaisella tasolla? Miten määritellään seudullisuuden ja maakunnallisuuden raja? Useimmat vastaajat kannattivat strategista lähestymistä siten, että joitakin erityiskysymyksiä ratkaistaisiin myös yksityiskohtaisella tasolla. Biotalouden tulisi näkyä maakuntakaavassa enimmäkseen strategisella tasolla, mahdollisuutena. Yksityiskohtaisella tasolla merkittäisiin esimerkiksi terminaaleja ja kotieläintuotannon suuryksiköitä. On myös tärkeää, että kaavassa on osoitettu ne seudulliset ja maakunnalliset luonto- yms. suojeluarvot, jotka eivät saa heikentyä. Moni vastaaja totesi, että seudullisuuden raja pitää tulkita aina tapauskohtaisesti. Asiaa pitää lähteä purkamaan vaikutusten kautta, ja aiheesta riippuen vaikutukset voivat olla hyvin erilaiset ja siten seudullisuuden ja maakunnallisuuden raja voi olla erilainen eri aiheissa. Esimerkeiksi seudullisuudesta mainittiin kalatalouden uusintamisalueet (kutualueet), elintarviketuotannon raaka-aineiden tuotantoalueet tai biotalouden merkittävät metsävyöhykkeet. Kaikista vastauksista kävi ilmi, että seudullisuuden raja on vaikea määritellä. YVA-rajaa ehdotettiin yhdessä vastauksessa maakunnallisuuden kriteeriksi. Seudullisuuden ja maakunnallisuuden rajan sijasta olennaisempaa on erään vastaajan mukaan arvioida tapauskohtaisesti paikallisuuden ja seudullisuuden välistä rajaa. Määrittämisessä on otettava huomioon verkostot kokonaisuuksina. 3.3. Yhteenvetoa maakuntakaavoittajien näkemyksistä Maakuntakaavoittajien biotalouspäivään osallistui 20 kaavoittajaa 11 liitosta sekä ympäristöministeriön edustaja. Biotalouspäivän jälkeen toteutettuun kyselyyn vastasi 11 kaavoittajaa 10 liitosta. Saavutimme biotalouspäivän ja kyselyn avulla erinomaisen maanlaajuisen kattavuuden ja näkemyksen, mitä biotalouden merkintöjä maakuntakaavoissa on tällä hetkellä ja millaisena tulevaisuus nähdään. Biotalous on maakuntakaavoituksessa hyvin moni-ilmeinen kokonaisuus. Välillisesti merkintöjä maakuntakaavoissa on paljon, mutta suoria merkintöjä vähemmän. Niitä ovat esimerkiksi o o o o o o bioenergia- ja ainespuuterminaalit ja logistiikka (maa- ja vesikuljetusten verkostot) bioenergian tuotanto, tuulivoima ravinnontuotanto, yhtenäiset peltoalueet luonnon monimuotoisuus, luonnonsuojelu, ekosysteemipalvelut vesistöt, pohjavedet ja niiden suojelu luontomatkailu, matkailun ja virkistyksen kehittämisalueet Näistä samoista aiheista oli vireillä tai suunnitteilla myös maakuntakaavan taustaselvityksiä. Bioterminaalitai logistiikkaselvityksiä oli määrällisesti eniten sekä toteutettu että suunnitteilla. Toiseksi sijoittuivat luonnon monimuotoisuuteen tai luonnonvaroihin liittyvät selvitykset. Suurin osa vastaajista nimesi tulevaisuuden maakuntakaavamerkinnöiksi samoja teemoja kuin nykyiset biotalouden kaavamerkinnät. Osa vastaajista korosti maa- tai metsätalousmaata turvaavien merkintöjen käyttöä sekä bioenergian saatavuutta ja tuottamista varmistavia merkintöjä. Uusina merkintöinä nousivat esille biotalouden jalostusalue ja biotalouteen tukeutuva alue tai sinisen biotalouden merkinnät.

45 Metsäbiotaloutta pidettiin kaikkein tärkeimpänä osa-alueena. Liikenteen ja biotalouden alueellisten edellytysten turvaaminen koettiin tärkeämmäksi, kuin seuraavaksi listautuneet luonnonarvojen turvaaminen ja alueidenkäytöllisten ristiriitojen ratkaiseminen. Muina tärkeinä asioina pidettiin luonnonvarojen kestävää käyttöä ja maakuntakaavan mahdollistamaa ohjausvaikutusta eri toimintojen sijoittumiseen. Tulevaisuudessa maakuntakaava on yhä strategisempi. Toisaalta työpaja ja kysely osoittivat sen, että myös yksityiskohtaisia merkintöjä tarvitaan, mutta nykyistä harvemman teeman osalta. 4. Case Pohjois-Karjalan maakuntakaava 2040 4.1. Katsaus Pohjois-Karjalan maakuntakaavan vaiheisiin Pohjois-Karjalan maakuntakaavaa on laadittu vaiheittain. 1. vaihemaakuntakaava vahvistettiin joulukuussa 2007, ja siinä käsiteltiin pääosa maakunnan maankäytön kysymyksistä mukaan lukien keskeiset yhdyskuntarakenteen kehittämiseen liittyvät alueet ja kohteet. 2. vaihemaakuntakaava vahvistettiin kesäkuussa 2010, ja siinä käsiteltiin erityisesti luonnonvarojen käyttöä, energiakysymyksiä ja säilytettäviä arvokkaita luonnonalueita ja kohteita. 3. vaihemaakuntakaava vahvistettiin maaliskuussa 2014, ja siinä käsiteltiin erityisesti kulttuuriympäristöön, reitistöihin, tuulivoimaan ja puolustusvoimien ja rajavartioston toimintaan liittyviä alueita ja kohteita. 4. vaihemaakuntakaava on parhaillaan ympäristöministeriössä vahvistettavana sisältäen erityisesti Joensuun kaupunkiseutuun liittyviä aluerakennekysymyksiä sekä vähittäiskaupan suuryksikkökysymykset koko maakunnan alueelta. Pohjois-Karjalan kokonaismaakuntakaavan tarkistus eli Pohjois-Karjalan maakuntakaava 2040 käynnistettiin 21.12.2015 maakuntahallituksen päätöksellä. Päätöstä edelsi maakuntakaavan seurantaraportin kokoaminen voimassa olevasta maakuntakaavatilanteesta sekä keskustelut muun muassa kuntien ja eri viranomaistahojen kanssa maakuntakaavan tarkistustarpeista. Päätöksentekijätasolla Pohjois-Karjalan maakuntahallituksessa käytiin syksyn 2015 aikana keskustelut, lähdetäänkö laatimaan vaihemaakuntakaavaa vai otetaanko lähtökohdaksi kokonaismaakuntakaavan tarkistus. Kokonaismaakuntakaavan tarkistuksen etuina nähtiin erityisesti maakunnan erityispiirteiden ja strategisten kysymysten kokonaisvaltaisempi esille nostamisen mahdollisuus sekä tuleva maakuntakaavaprosessin muuttuminen maakuntakaavan vahvistusmenettelystä luopumisen johdosta. Metsäbiotalous on nostettu Pohjois-Karjalan maakunnallisen ohjelmatyön keskiöön. Kyse ei ole kuitenkaan uudesta asiasta. Maakunnallisessa ohjelmatyössä puu, bioenergia, ilmasto- ja energiakysymykset ovat olleet ohjelmatyön kärkinä jo 1990-luvun alusta lähtien. Biotalous ja erityisesti metsäbiotalous nostettiin luonnollisesti myös Pohjois-Karjalan maakuntakaava 2040:n yhdeksi painopisteeksi. Pohjois-Karjalan maakuntakaava 2040:n osallistumis- ja arviointisuunnitelma (OAS) oli lausunnoilla alkuvuodesta 2016 ja se hyväksyttiin maakuntahallituksessa 20.6.2016. Biotalouden alueidenkäytön ulottuvuudet on kirjattu maakuntakaavaan uutena käsiteltävänä maankäyttönä ottamatta vielä tarkemmin kantaa miten. Esimerkinomaisesti OAS:iin on kirjattu mukaan bioteollisuusalueet, biomassaterminaalit sekä biotalousvyöhykkeet. Pohjois-Karjalan maakuntakaavan valmistelutyö on käynnissä. Tavoitteena on, että maakuntakaavan valmisteluaineisto olisi nähtävillä ja lausunnoilla loppuvuodesta 2017. Seuraavassa on esitetty eri

46 vaihtoehtoja biotalouden huomioimiseksi, mitä voitaisiin harkita maakuntakaavassa. Lopputulos käydään läpi vaiheittain. Maakuntakaavan aikataulullisena tavoitteena on olla hyväksyttynä vuoden 2019 kesällä. 4.2. Pohjois-Karjalan biotalous maakuntakaavatyössä Käsillä oleva pilottihanke on tarkastellut Pohjois-Karjalan metsäbiotalouden, peltobiotalouden ja biotalouden aineettomien arvojen näkökulmia alueidenkäytöllisesti. Metsäbiotalouden huomioiminen maakuntakaavassa on Pohjois-Karjalalle strateginen kysymys. Selvää on se, että koko maakunta on metsäbiotalouden painopistealuetta. Selvää on myös se, että metsäbiotalouden hyödyntämisen edullisuus vaihtelee alueidenkäytöllisesti jonkin verran. Hyvien kulkuyhteyksien päässä käyttöpaikkojen läheisyydessä olisi kansantaloudellisesti järkevintä hyödyntää metsäbiomassaa. Käytännössä markkinat eli tarjonta ja kysyntä ohjaavat kehitystä. Lisäksi erilaiset rajoitusalueet, suojelualueet, metsänomistajien intressit ja kilpaileva muu maankäyttö vaikuttavat metsien käyttöön, joten alueidenkäytöllisesti haasteita riittää. Metsäkeskus haastatteli metsäalan avaintoimijoita sekä päättäjiä Pohjois-Karjalassa ja julkaisi vuonna 2014 koosteraportin Metsäbiotalous tuo investointeja. Keskeinen viesti oli selvä eli metsien käytön lisääminen on mahdollista ilman että metsien käytön kestävyys vaarantuu. Pohjois-Karjalassa on mahdollista kasvattaa hakkuita jopa pari miljoonaa kuutiometriä vuositasolla nykytasosta. Puunkorjuun olosuhteiden kehittäminen nähtiin tärkeäksi, samoin metsänomistajien aktivointi sekä vastuullinen kestävän kehityksen mukainen toiminta. Metsäbiotalouden alueidenkäyttö käsittää raaka-ainelähteen eli metsien lisäksi luonnollisesti käyttöpaikat, joissa metsäbiomassaa sekä jatkojalostetaan että käytetään muun muassa energiantuotantoon. Metsäraakaaineiden lähtösijainnin ja käyttöpaikkojen välissä tarvitaan alueidenkäytöllisesti toimiva liikenneinfra eri kuljetusmuotoineen sekä tarpeellisessa määrin erilaisia välivarastoja ja biomassaterminaaleja. Peltobiotalouden kehittämisessä palautteiden ja työryhmän tulosten perusteella korostuvat yhtenäiset peltoalueet ja toisaalta tilakokojen suurentuminen. Myös maatalouskoneiden liikennöintiin päätieverkolla kiinnitettiin huomioita, koneet operoivat entistä laajemmilla alueilla. Erityisesti isojen viljelysalueiden läheisyydessä liikenne on lisääntymässä ja aiheuttamassa liikenneturvallisuusriskiä myös valtatieverkostolla. Maatilatalouden suuryksiköt ovat alueidenkäytössä nousseet jo Pohjois-Karjalassakin keskusteluun kuntatasolla ja yhteensovitusta maatilatalouden kehittämisen ja muun maankäytön välillä on onnistuneesti tehty muun muassa Liperissä. Maatilatalouden suuryksiköt eivät kuitenkaan ole maakuntakaavallisen mittakaavan asioita ja suuryksiköiden tulevaisuuden sijoittumista on vaikea ja osin turhakin kaavalla ohjailla. Sen sijaan maakunnassa on paljon peltoalueita, jotka keskittyvät tietyille ydinseuduille esimerkiksi Liperin, Kiteen, Lieksan, Rääkkylän ja Polvijärven alueilla. Yhtenäisten peltoalueiden turvaaminen muulta maankäytöltä ja alueiden edelleen kehittäminen peltobiotalouden erityisalueina voi sen sijaan olla jo maakuntakaavallinen kysymys. 4.3. Biotalous merkintöinä Pohjois-Karjalan maakuntakaava 2040:ssä Biotalouden pilottihanke teki esityksiä huomioitavaksi Pohjois-Karjalan maakuntakaava 2040:ssä: Maakuntakaavassa on tärkeä tavalla tai toisella huomioida biotalouden merkittävimmät raakaainelähdealueet eli potentiaaliset biotalousalueet: o Metsäbiotalouden osalta on todettu olevan haasteellista ja osin turhaakin määrittää maakuntakaavatasolla metsäbiotalouden erityisiä raaka-ainealueita. Sen sijaan koko

47 maakunta voidaan esittää (pohjaväri) metsäbiotalouden ja muunkin biotalouden kehittämisalueena. Biotalouden kehittämisen kohdealue bio o Peltobiotaloudessa yhtenäiset peltoalueet ovat todennäköisimpiä paikkoja myös tulevaisuuden peltoviljelylle ja maatilataloudelle tilakokojen koko ajan suurentuessa. Maakuntakaavakartalla voidaan merkitä osa-aluemerkinnällä (ilman reunaviivoja) peltobiotalouden kehittämisen kohdealueet. Peltobiotalousalueiden osa-aluemerkintä pbio Maakuntakaavassa on tärkeä tavalla tai toisella huomioida vähintään maakunnallisesti merkittävät käyttöpaikat ja biomassaterminaalit, joista osalla kohteista on kansallistakin merkitystä: o Lähtökohtaisesti bioteollisuusalueiden kohdekorteissa mukana olevat kuusi aluetta ovat kansallisella tasollakin merkittäviä kehitettäviä bioteollisuuden kokonaisuuksia ja erinomaisten logististen sijaintien yhteydessä. Peräti viisi näistä alueista sijaitsee tärkeiden maanteiden, rautateiden ja vesiteiden välittömässä läheisyydessä. o o Bioteollisuusalueiden aluevarausmerkintä TBIO Energialaitostietokanta sisältää noin 100 kpl yli 0,5 MW kattilaa, jotka perustuvat suurelta osin bioenergiaan. Laitoskartta voidaan esittää kokonaisuutena maakuntakaavan liitekartalla. Merkittävimmät olemassa olevat ja suunnitellut tuotantolaitokset merkitään omilla kohdemerkinnöillään. Niistä monet sijoittuvat nimenomaan bioteollisuusalueille. Energiantuotantolaitosten kohdemerkintä EN Energia- ja ainespuuterminaalit esitetään kokonaisuutena maakuntakaavan liitekartalla. Maakunnallista tai valtakunnallista merkitystä omaavina biomassaterminaaleina maakuntakaavakartalle voidaan merkitä olemassa olevat tai kehitettävät esimerkiksi yli 50 000 k-m³ ainespuuta tai yli 10 000 k-m³ energiapuuta vuodessa käsittelevät biomassaterminaalit. Biomassaterminaalien kohdemerkintä Maakuntakaavassa on tärkeä tavalla tai toisella huomioida liikenne- ja logistiikkakysymykset, luonnon monimuotoisuus, ekologisten alueiden kytkeytyneisyys, luonnonsuojelu sekä luonnon virkistysarvot. Nämä tulevat olemaan mukana kaavatyössä ja tarkentuvat eri selvitysten myötä. Näillä kaikilla on merkittävä roolinsa biotalouden kokonaisuuden kehittämisessä. Esimerkkinä alempiasteisen tieverkon liikennöitävyys ympäri vuoden on todettu olevan niin metsäbiotalouden kuin peltobiotalouden kehittämisessä aivan oleellinen kysymys. Biotalouden pilottihanke tuotti seuraavia huomioitavia tekijöitä Pohjois-Karjalan maakuntakaavoitukseen: o Elinkeinotoiminnot - mukaan lukien metsäbiotalous - ovat vahvasti mukana Itä-Suomen liikennestrategiassa. Pohjois-Karjalassa maakuntakaavan liikenteen varauksissa on huomioitava korostuneesti elinkeinoelämän kehittämisen tarpeet eri kulkumuodoilla eli maantie-, rautatie-, vesitie- ja lentoliikennekuljetukset. o Ekologisten alueiden kytkeytyneisyyden selvittäminen on maakuntakaavoituksessa tärkeää. Maankäytöllistä pirstoutumista tulisi voida välttää ja sen sijaan muodostaa ehyempiä tehostetun metsähoidon ja kasvatuksen alueita sekä toisaalta suojelupainotteisia alueita. o Valtatieverkon kehittäminen huomioiden maatilatalouden kasvavat liikennemäärät erityisesti VT 23 Liperissä, VT 6 Kiteellä ja Juuassa, VT 9 Liperissä ja Tohmajärvellä

48 o Sininen biotalous tarkoittaa Pohjois-Karjalassa erityisesti laajoja vesistöjä, jotka tarjoavat vapaa-ajan ympäristöä, kalastusmahdollisuuksia, kalan ja tulevaisuudessa myös levän kasvatusta, virkistystä ja elämyksiä. Pohjois-Karjalan suurvesistöjen (8 kpl) merkintää maakuntakaavakartalle tullaan harkitsemaan osana rantojen käytön periaatteiden selvitystyötä. 5. Johtopäätökset Biotalouden alueidenkäytölliset ulottuvuudet - maakuntakaavoituksen pilottihanke on ollut aidosti mielenkiintoinen matka ja osin uudenlaista ajattelua hakeva prosessi. Työ on ollut vahvasti eri alan ihmisiä samaan pöytään tuovaa ja osallistavaa. Pilottihankkeen painopisteenä on ollut esimerkkitapauksena oleva Pohjois-Karjalan maakuntakaava 2040. Pilottihanke on ollut kytkettynä esittelyjen ja neuvottelujen kautta vahvasti osaksi tätä käynnissä olevaa maakuntakaavaprosessia ja sen eri ryhmiä. 5.1. Osallistamalla parempaan lopputulokseen Maakuntakaavaprosessissa, kuten kaavoituksessa yleensäkin, sidosryhmien osallistaminen on ehdoton lähtökohta ja edellytys suunnitteluprosessin eteenpäin viemiselle. Pilottihankkeen eri välivaiheita ja lopputuloksia on esitelty maakuntakaavan kaavatyöryhmissä. Sen sijaan varsinaisia hankkeen tuloksia ja oivalluksia on synnytetty laajapohjaisessa kehittämistyössä biotalouden alan ja kaavoitusalan asiantuntijoiden yhteistyönä. Mukana on ollut niin biotalouden erityisosaajia, tutkijoita, opettajia ja kehittäjiä kuin alueidenkäytön suunnittelijoita kuntakaavoituksesta ja maakuntakaavoituksesta. Maanomistajat, järjestöt ja eri elinkeinoelämän edustajat ovat tuoneet kaivattua ruohonjuuritason näkemystä, jonka perusteella muun muassa biotalouden tulevaisuuskuvia on voitu merkittävästikin tarkistaa. Biotalouden pilottihanke on mahdollistanut asiantuntijoiden ja alan sidosryhmien osallistamisen laajemmin ja monipuolisemmin. Pilottihankkeen yksi johtopäätös olikin, että erilaiset tavat informaation ja näkemysten esiin nostamiseksi mahdollistivat kokonaisvaltaisemman näkemyksen biotalouden tulevaisuuskuvasta Pohjois-Karjalan tapauksessa. Työpajojen tuloksia oli tärkeä muokata karttakyselyn tulosten pohjalta vielä eteenpäin. Tämä kaikki vaatii aikaa, resursseja ja keskittymistä, tulokset eivät synny sivutuotteena. 5.2. Biotalouden painopisteistä ja strategisuudesta Maakuntakaavoitusta ja sen tulevaisuutta pohdittaessa - biotaloudenkin näkökulmasta - ei voida liikaa korostaa maakuntakaavan strategista luonnetta ja alueiden erityispiirteiden tunnistamisen tärkeyttä. Maakuntakaavoituksessa on pyrittävä entistä selkeämmin strategisempaan suuntaan. Maakuntakaavakartta tulisi olla selkeä ja helppolukuinen ja tuoda esiin maakunnan painotukset. Maakuntakaavan strategisuus biotalouden osalta voi tarkoittaa sitä, että tehdään selkeitä valintoja siitä, onko biotalous tai pikemminkin biotalouden joku osa-alue maakuntakaavatyössä keskiössä. Monesti myös biotalouden osa-alueet ovat kilpailemassa samalla alueella, joten strategisuus edellyttää priorisointia ja valintoja. Strategisuus on siis vahvasti valintojen tekemistä. Pohjois-Karjalan valintana on laajasti ollut metsäbiotalous, jonka eteen on alueella tehty töitä vuosikymmeniä ja johon liittyen on olemassa vahvat kasvun ja kehittymisen eväät. Biotalous strategisena valintana voi tarkoittaa myös sitä, että selvityksiä

49 tehdään tarkemmin, panostetaan osallistamiseen normaalia kaavaprosessia enemmän, järjestetään tilaisuuksia, verkotutaan sosiaalisessa mediassa jne. Hankkeen selviä johtopäätöksiä ovat, että biotalous tullaan tulevaisuudessa huomioimaan maakuntakaavoituksessa nykyistä selvemmin. Huomionarvoista on, että maakunnat ovat lähtökohdiltaan hyvin erilaisia puhuttaessa biotaloudesta. Metsäbiotalous nousi kyselyissä esiin selvänä keskeisenä teemana, mutta toisaalta esimerkiksi sininen biotalous jakoi mielipiteitä vastanneen maakuntaliiton sijainnin mukaan. Tämä on hyvin ymmärrettävää. Maakuntakaavoitus mahdollistaa nyt ja erityisesti jatkossa maakunnan erityispiirteiden entistä vahvemman esille nostamisen. On sanomattakin selvää, että peltobiotalous on esimerkiksi Pohjanmaalla keskeisemmässä roolissa, kuin vaikkapa Kainuussa, missä taas metsäbiotalous ja luonnon virkistyskäyttö korostuvat. Biotalous sisältää käsitteenäkin jo niin paljon nyansseja, että siinä kyllä riittää ammennettavaa kaikille. Maakuntien tunnetut ja kehitettävät vahvuudet halutaan tuoda tulevaisuudessa yhä selkeämmin esille. Vastausten ja palautteiden perusteella maakuntakaavoittajat haluavat jatkossa myös kokeilla uusia tapoja huomioida biotalous maakuntakaavoituksessa. Tämän osalta halutaan tehdä yhteistyötä ja oppia muiden kokeiluista. 5.3. Biotalous on merkittävä alueidenkäytön muutosvoima Eräs pilottihankkeen keskeinen johtopäätös on, että biotalous vaikuttaa merkittävästi alueidenkäyttöön; enemmän kuin lähtökohtaisesti tulee edes ajatelleeksi. Kyse ei ole ainoastaan biotaloudesta raaka-aineena vaan kokonaisvaltaisesta ajattelusta tai ketjusta luonnonvarojen hoidosta ja käytöstä vaikutuksineen lopputuotteiksi saakka. Esimerkkinä metsäbiotalous on metsäresurssia, bioterminaaleja, tie-, rautatie- ja vesitieinfraa, bioteollisuutta ja muita käyttöpaikkoja. Biotalouden aineettomat arvot voivat olla puolestaan erämaan hiljaisuutta, luontomatkailua ja -virkistystä, metsän ei puuaineisia tuotteiden keräämistä ja niiden jalostusta, metsästystä ja kalastusta sekä luonnon monimuotoisuutta ja niin edelleen. Peltobiotaloudella on niin ikään metsäbiotalouden kaltaisia elementtejä raaka-aineista jalostetuiksi tuotteiksi ja vientiin. Tärkeä on huomata, että biotalouden osa-alueet voivat olla hyvinkin vastakkaisia toisillensa ja silloin tarvitaan yhteensovittamista. Biotalous ei ole vain joku informatiivinen merkintä alueidenkäyttöön vaan sillä voi olla merkittäviä vaikutuksia koko alueidenkäytön ohjaamisessa. Biotalous muuttaa toimintaympäristöä, synnyttää elinvoimaa, säilyttää ja luo uusia työpaikkoja, aiheuttaa paljon liikkumistarvetta ja on siten vahva kokonaisvaltainen ajuri. 5.4. Pilottihankkeen tulokset hyötykäyttöön Pilottihanke on ollut erittäin tärkeä pohjatyö Pohjois-Karjalan kokonaismaakuntakaavan tarkistuksen eli Pohjois-Karjalan maakuntakaava 2040 -laadinnan taustalle. Metsäbiotalous on nostettu maakuntakaavatyön strategiseksi painopisteeksi, johon pilottihankkeen selvitykset ja lopputulokset antavat erinomaisen lähtökohdan. Pohjois-Karjalan maakuntakaavatyö jatkuu pilottihankkeen päätyttyä syksyllä 2016 aluerakennetarkastelulla ja lähtökohtien ja tavoitteiden määrittämisellä sekä vuoden 2017 aikana valmisteluvaiheen asiakirjojen laatimisella. Biotalouden maakuntakaavapilotti tuloksineen on jo tuottanut Biotalouden aluerakenne 2040 -kartat, joita voidaan Pohjois-Karjalan aluerakenne 2040 -tarkastelussa hyödyntää ja tarvittaessa vielä täsmentääkin.

50 Pilottihanke on tuottanut esimerkkiä myös muiden Aluerakenne 2040 -teemojen käsittelyyn. Hankkeen selvitykset ovat maakuntakaavoituksen tausta-aineistoja ja tulokset palvelevat erinomaisesti valmisteluvaiheen eli kaavaluonnoksen valmistelua. Pilottihanke tarjoaa parhaimmillaan vastauksia ja/tai tienviittoja tulevaisuuden biotalouden alueidenkäytön pohdintoihin maakuntakaavoituksessa, mutta laajemminkin biotalouden kehittämisessä ja alueidenkäytössä. Hankkeessa kokeiltiin monipuolisesti erilaisia osallistavia työtapoja ja tuotettiin uutta aineistoa. Hankkeen keskeisimmät oppimisen esimerkit ja vinkit kaikille biotalouden huomioimista pohtiville maakuntaliitoille listataan alla tiivistetysti (Taulukko 3). Taulukko 3. Biotalouden alueidenkäytölliset ulottuvuudet -hankkeen keskeisiä oivalluksia ja vinkkejä muille maakuntaliitoille Erilaisten osallistavien menettelytapojen käyttäminen on suositeltavaa erityisesti biotalouden kehittämiseen liittyvien pullonkaulojen tunnistamisessa sekä erilaisten mahdollisuus- ja haastealueiden löytämiseen. Biotalouden ymmärtäminen tulevaisuuden alueidenkäytön yhtenä merkittävänä muutosvoimana/ajurina on tärkeää. Strategista suunnittelua tarvitaan alueidenkäytön pohjaksi, se tarkoittaa myös biotaloudessa valintoja. Maakunnan erityispiirteet, tarpeet ja vahvuudet biotaloudessa / alueidenkäytössä on tärkeä tunnistaa ja nostaa keskusteluun. Hankkeessa tuotettuja teemakarttoja kannattaa hyödyntää rohkeasti ja laatia biotalouden eri teemoista teemakarttoja ennakkoluulottomasti. Pilottihankkeessa koottuja biotalouden paikkatietoaineistoja kannattaa hyödyntää tehokkaasti. Biotalouden kokonaiskuvasta puuttuvia aukkoja kannattaa täydentää lisäselvityksillä. Esimerkkeinä Pohjois-Karjalassa lisäselvityksistä ovat olleet bioteollisuusalueet ja biomassaterminaalit. Maakuntien välisiä yhteisselvityksiä ja tiedonvaihtoa tulee edelleen lisätä. Bioteollisuusalueiden kohdekortit ovat hyvä tietoisku ja samalla toimivat biotalouden markkinointimateriaalina. 5.5. Lopuksi Biotalouden alueidenkäytölliset ulottuvuudet maakuntakaavoituksen -pilottihanke tarjosi erinomaisen alustan pohtia biotaloutta pintaa syvemmältä. Ympäristöministeriön rahoitus pilottihankkeeseen on koettu Pohjois-Karjalassa erittäin hyödyllisenä ja palautteen perusteella hyötyä on nähty muuallakin. Biotalouden teeman ympärillä tarvitaan entistä enemmän yhteistyötä maakuntaliittojen välillä sekä tiedonvaihtoa ja mahdollisesti yhteisselvityksiä, koska biotalous ei seuraa maakuntarajoja. Pohjois-Karjalan maakuntaliiton alueidenkäyttöyksikkö vieraili biotaloushengessä Keski-Suomen liiton vieraana kesäkuussa 2016. Keski- Suomessa maakuntakaavan tarkistus on edennyt jo valmisteluvaiheen kuulemiseen. Keski-Suomessa biotalous on nostettu strategiseksi kysymykseksi vieläpä siten, että se näkyy teemakohtaisina merkintäkokonaisuuksina kaavakartalla. Strategisuudessa ja yleispiirteisyydessään Keski-Suomi on tehnyt kaavassa erittäin suuren harppauksen. Pohjois-Karjalassa ollaan viemässä maakuntakaavaa samaan suuntaan, mutta kuinka pitkälle, sen aika näyttää.

51 Biotalous on todettu alueidenkäytössä merkitykselliseksi ja tarpeelliseksi. Sen yksityiskohtainen tarkastelu vaihtelee maakuntaliitoittain. Tämän maakuntakaavan pilottihankkeen pohdinnat antavat näkökulmia ja yhteistä pohjaa lähteä miettimään biotaloutta strategisella tasolla. Tahtotilaa biotalouden esille nostamiseen ja kehittämisen turvaamiseen tuntuu olevan sekä Pohjois-Karjalassa että laajasti Suomen maakuntaliittojen maakuntakaavoittajien keskuudessa. Maakuntakaavan valkoiset alueet eivät välttämättä ole paras keino tuoda esille biotalouden vahvuusalueita, vaan mikäli biotalous halutaan vahvemmin alueidenkäyttöön, se edellyttää kehittämisedellytysten tunnistamista ja niiden turvaamista. Loppuyhteenvetona on todettava, että yhteistyötä ja hyviä käytäntöjä tarvitaan jatkossakin. Nyt eletään tietynlaista murrosvaihetta, mutta suunta näyttää olevan selvä. Biotalouden alueidenkäyttö tulee mukaan strategiseen keskusteluun ja päätöksentekoon. Esimerkkinä valtakunnallisten alueidenkäytön tavoitteiden uudistamisessa biotalous on tärkeä olla vahvasti mukana hyödyntäen myös tämän selvityksen tuloksia. Pilottihankkeen seurantaraportille (osa 2) olisi varmasti tarvetta parin vuoden kuluttua, kun kokemuksia on kertynyt huomattavasti enemmän!

Liite. Bio4Eco-hankeposteri, mihin tuotettu tietoa mm. Pohjois-Karjalan energiantuotantolaitoksista. Posteri esiteltiin Espanjan Solonassa 5.-7.7.2016. 52