DIAARIOTE

VK-FAKTA PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA DIAARIOTE 26.03.2004 DIAARIOTE PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA HE 9/2004 vp Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön 10.2 artiklan muuttamisesta annetun valtion- ja hallitusten päämiesten kokoonpanossa kokoontuvan neuvoston päätöksen hyväksymisestä ja laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten hyväksymisestä Saapunut: Mietintövk: Lähettäjä: Saapumi spvm: Lopputoimi: Lopputoim. pvm: Lausuntoa varten TaV Täysistunto 24.02.2004 PeVL 6/2004 vp 11.03.2004 Ministeriö: Lähetyspvm: VM 24.02.2004 Tilakoodi: Käsittely päättynyt 11.03.2004 Lausunto lähetetty PeVL 6/2004 vp TaV 11.03.2004 Valmistunut PeVL 6/2004 vp 11.03.2004 Yks i tyi skohtainen käsittely 11.03.2004 Jatkettu I käsittely Yleiskeskustelu lausuntoluonnos 10.03.2004 Asiantuntijakuulemisen päättäminen 10.03.2004 Jatkettu I käsittely Asiantuntijoiden kuuleminen -osastopäällikkö Kjell Peter Söderlund Suomen Pankki 04.03.2004 I käsittely Asiantuntijoiden kuuleminen -lainsäädäntöneuvos Seppo Tanninen valtiovarainministeriö -professori Tuomas Ojanen (K) -professori Teuvo Pohjolainen (K) -professori Janne Salminen (K) 25.02.2004 Ilm. vkaan saapuneeksi (lausunto) 24.02.2004 Kirjaus Saap. lausuntoa varten

4.3.2004/Tuomas Ojanen?e i/p /^OÖ v^m ^ Eduskunnan perustuslakivaliokunnalle HE 9/2004 vp Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön 10.2 artiklan muuttamisesta annetun valtion- ja hallitusten päämiesten kokoonpanossa kokoontuvan neuvoston päätöksen hyväksymisestä ja laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten hyväksymisestä Yleisiä näkökohtia Valtion- ja hallitusten päämiesten kokoonpanossa kokoontunut neuvosto on tehnyt Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön 10.2 artiklan muuttamiseksi perussäännön 10.6 artiklan 1 nojalla päätöksen, jolla luodaan Euroopan keskuspankin neuvostoon kansallisten keskuspankkien pääjohtajien vuorottelujärjestelmä, joka otetaan asteittain käyttöön euroalueen laajentuessa. Muutos tulee voimaan vasta, kun kaikki jäsenvaltiot ovat ratifioineet sen valtiosäätöjensä mukaisesti. Kun päätöksen on tehnyt valtion- ja hallitusten päämiesten kokoonpanossa kokoontunut neuvosto, Suomen perustuslain kannalta on ensinnäkin pohdittava kysymystä, kuuluuko tällainen päätös perustuslain 93 :n 1 momentin mukaisen tasavallan presidentin ja valtioneuvoston yhteistoiminnan piiriin vai 93 :n 2 momentin mukaisen valtioneuvoston toimivallan alaan. Vastauksella on vaikutus esimerkiksi siihen, säädetäänkö päätöksen valtionsisäistä voimaansaattamista tarkoittavan lain voimaansaattamisesta valtioneuvoston vai tasavallan presidentin asetuksella. Nähdäkseni vastaus on tältä osin yksiselitteinen ja selvä: päätös kuuluu perustuslain 93 :n 2 momentin mukaisesti valtioneuvoston toimivaltaan. Perustelen kantaani seuraavasti: Perustuslain 93 :n 2 momentin nojalla valtioneuvosto vastaa Euroopan unionissa tehtävien päätösten kansallisesta valmistelusta ja päättää niihin liittyvistä Suomen toimenpiteistä, jollei päätös vaadi eduskunnan hyväksymistä. Ilmaisulla "Euroopan unionissa tehtävä päätös" on korvattu aikaisemmin hallitusmuodon 33 a :ssä ollut viittaus valtiopäiväjärjestyksessä säädetyissä "kansainvälisissä toimielimissä" tehtäviin päätöksiin. Säännöksen sanamuoto on aikaisempaa yleispiirteisempi ja joustavampi (ks. HE 1/1998 vp, s. 146/1) sekä valtioneuvoston tehtäviä koskevilta osilta oleellisesti laaja-alaisempi (ks. PeVM 6/1999 vp, s. 4-5). Perustuslakivaliokunta on perustuslakiesityksestä antamassaan mietinnössä katsonut, että 93 :n 2 momentin ilmaisu "kattaa myös unionin toimivaltaan muodollisesti kuulumattomat, mutta unioniasioihin sisällöltään ja vaikutuksiltaan rinnastettavat asiat" (ks. PeVM 10/1998 vp, s. 27/1). Päätös on tehty Euroopan keskuspankin päätöksenteon tehokkuuden ja ripeyden takaamiseksi euroalueen laajentuessa EU:n laajentumisen seurauksena ja se liittyy siten välittömästi siihen normikokonaisuuteen, joka sääntelee EU:n yhteisöpilariin sisältyvästä Euroopan talous- ja rahaliitosta. Asiassa on siten yleisesti ottaen EY:n oikeuden mukaisesta päätöksenteosta ja "yhteisöasiasta". 1 Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussääntöön lisättiin Nizzan sopimuksessa uusi 10.6 artikla. Siinä määrätään seuraavaa: "Valtion- tai hallitusten päämiesten kokoonpanossa kokoontuva neuvosto voi joko Euroopan keskuspankin suosituksesta ja Euroopan parlamenttia ja komissiota kuultuaan tai komission suosituksesta ja Euroopan parlamenttia ja Euroopan keskuspankkia kuultuaan yksimielisesti muuttaa [perussäännön 10 artiklan] 2 kohdan määräyksiä. Neuvosto suosittaa jäsenvaltioille näiden muutosten hyväksymistä. Muutokset tulevat voimaan sen jälkeen, kun kaikki jäsenvaltiot ovat ne ratifioineet valtiosääntöjensä mukaisesti."

2 Käsittelyjärjestys Perustuslakivaliokunta on katsonut, että Euroopan unionin toimielinrakenteen ulkopuolella tehdyn päätöksen hyväksymiseen ja voimaansaattamiseen sovelletaan eduskunnassa perustuslain 94 ja 95 :n säännöksiä (ks. PeVL 49/2001 vp). Nähdäkseni tämä kannanotto ei sovellu käsillä olevaan päätökseen yksinkertaisesti siitä syystä, että päätöstä ei ole tehty EU:n toimielinrakenteen ulkopuolella. Päätös on tehty neuvostossa, joka on yksi EY:n toimielimistä EY:n perustamissopimuksen 7 artiklan nojalla. Se, että päätöksen ovat tehneet neuvostossa kokoontuneet valtion ja hallitusten päämiehet, ei vielä tarkoita, että päätös olisi tehty "EU:n toimielinrakenteen ulkopuolella". EY:n perustamissopimuksen 203 artiklan mukaan "neuvosto muodostuu jäsenvaltioiden ministeritason edustajista, joita on yksi kustakin jäsenvaltiosta ja joilla on jäsenvaltion hallitusta sitovat valtuudet". Käytännössä neuvosto ei kokoonnu missään "vakiokokoonpanossa", vaan sen kokoonpano vaihtelee suuresti kulloinkin käsiteltävien asioiden mukaan. Lisäksi EU.n ja EY:n perustamissopimuksissa on nimenomaisesti määrätty (ks. 7.1 artikla/eu ja 121.3 ja 122.2 artiklat/ey), että neuvosto kokoontuu eräissä tilanteissa "valtion tai hallitusten päämiesten kokoonpanossa". Tällöin ei ole kuitenkaan kysymys EU:n toimielinrakenteen ulkopuolella nykyisin toimivasta "Eurooppa-neuvostosta", josta on erikseen määräyksiä EU:n tai EY:n perustamissopimuksissa (4 artikla/eu, 13 artikla/eu, 99.2 artikla/ey ja 113 artikla/ey). Tässä yhteydessä on myös korostettava, että EU:n ja EY:n perustamissopimuksissa erotetaan johdonmukaisesti tilanteet, joissa "neuvosto" tai "valtion- tai hallitusten kokoonpanossa kokoontuva neuvosto" erillään niistä tilanteista, joissa "Eurooppa-neuvostolle" on haluttu tavalla tai toisella antaa jokin rooli. Kun äsken esitetyn lisäksi otetaan huomioon, että päätöksessä on kysymys EKP:n perussäännön 10.6 artiklan nojalla tehdystä päätöksestä ja siten "yhteisöasiasta", esiin tuleekin valtiosääntöoikeudellinen kysymys siitä, soveltuvatko käsillä olevassa asiassa lainkaan kansainvälisten velvoitteiden hyväksymistä ja voimaansaattamista koskevat perustuslain 94 ja 95 :n säännökset. Onko käsillä olevassa päätöksessä loppujen lopuksi kysymys sellaisesta "kansainvälisestä velvoitteesta", jonka hyväksyminen ja voimaansaattaminen määräytyvät perustuslain 94 ja 95 :n mukaisesti? Vai pitäisikö lakiehdotuksen käsittelyjärjestys pikemminkin määräytyä siten kuin esimerkiksi direktiivien valtionsisäistä toimeenpanoa tarkoittavan lakiehdotuksen, ts. perustuslain 72 :n tai - jos lakiehdotus katsotaan ristiriitaiseksi perustuslain kanssa - perustuslain 73 :n mukaisesti? Kuten edellä esitin, käsillä oleva päätös on tehty EU:n toimielimen toimesta ja asiassa on muutenkin mitä suurimmassa määrin kysymys "yhteisöasiasta". Kantani myös yleisemmin on, että EU:n toimielinten säädös- tms. päätöksiä ei ole ymmärrettävä kansainvälisinä velvoitteina perustuslain 94 ja 95 :ssä tarkoitetulla tavalla, mistä syystä niiden valtionsisäiseen toimeenpanoon lainsäädäntöteitse on sovellettava perustuslain 72 :n tai - jos lakiehdotus on ristiriidassa perustuslain kanssa 73 :n mukaista järjestystä. Poikkeuksen muodostavat EY:n yhdessä jäsenvaltioiden kanssa solmimat kansainvälisoikeudelliset sopimukset (ns. sekasopimukset) sekä III-pilarin yleissopimukset, joiden käsittely määräytyy 94 ja 95 :n mukaan. Tässä kohdin kantani on jonkin verran erilainen kuin valiokunnan, joka on äskettäin katsonut, että puitepäätökset ovat että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osaston 34 artiklassa tarkoitettu puitepäätös on kansainvälinen velvoite perustuslain 94 ja 95 :n säännöksissä tarkoitetulla tavalla (ks. PeVL 18/2O03vp). Käsitykseni kuitenkin on, että puitepäätösten toimeenpanolakien käsittelyjärjestys pitäisi määräytyä perustuslain 72 :n tai - jos puitepäätös katsotaan ristiriitaiseksi perustuslain kanssa - perustuslain 73 :n mukaisesti. Perustuslain 93 :n 2 momentti ja eräät muut perustuslain ratkaisut (PL 96 ) ilmentävät näet ensinnäkin sitä, että perustuslaissa on haluttu tehdä selvä ero yhtäältä kansainvälisten velvoitteiden ja toisaalta EU-asioiden, EU-säädökset mukaan lukien, välille. Myös perustuslakivaliokunnan käytäntö on rakentunut varsin vahvasti ajatukselle EU-asioiden "erityisluonteesta" kansainvälisiin velvoitteisiin verrattuna, mikä on konkreettisesti näkynyt esimerkiksi täysivaltaisuussäännösten tulkinnassa EU-kytkentäisissä tilanteissa (ks. esim. PeVL 38/2001 vp). Lisäksi on huomattava, että jos esimerkiksi puitepäätöksiä pidetään kansainvälisinä

velvoitteina, joiden toimeenpanoa merkitsevien lakiehdotusten käsittelyyn sovelletaan perustuslain 95 :n säännöksiä, Suomen sitoutumiselle niihin olisi myös saatava eduskunnan hyväksyminen perustuslain 94 :n mukaisesti. En havainnut, että eurooppalaista pidätysmääräystä koskevaa puitepäätöstä olisi eduskunnassa käsitelty perustuslain 94 :n mukaisesti (ks. myös PeVL 38/2001 vp, jossa korostetaan yhteyttä perustuslain 94 ja 95 :n välillä). Käsillä olevan päätöksen lakiehdotuksen käsittelyjärjestyksen määräytymistä perustuslain 72 :n mukaisesti vastaan puhuu oikeastaan vain yksi ainoa seikka, jota tässä voidaan pitää ratkaisevana: EKP:n perussäännön 10.2 artiklan mukaan käsillä oleva päätös tulee voimaan vasta, kun kaikki jäsenvaltiot ovat sen "ratifioineet valtiosäätöjensä mukaisesti". Tämä puoltaa sitä hallituksen esityksessä omaksuttua ratkaisua, jonka mukaan päätöstä koskevan lakiehdotuksen käsittelyjärjestys määräytyy perustuslain 95 :n mukaisesti, mihin liittyen päätökselle on myös saatava eduskunnan hyväksyminen perustuslain 94 :n mukaisesti. Tässä voisi tosin vasta-argumenttina todeta, että perussäännön ao. kohta viittaa vain yleisesti tarpeeseen panna päätös valtionsisäisesti toimeen jäsenvaltioissa niiden valtiosääntöjen mukaisesti ilman, että EU:n oikeuden tasolta kuitenkaan edellytettäisiin jäsenvaltioissa käytettävän nimenomaan niitä valtiosääntöisiä menettelyjä, jotka kussakin jäsenvaltiossa on omaksuttu valtiosopimusten ja muiden kansainvälisten velvoitteiden voimaansaattamiseksi. EU oikeus ei - EY:n perustamissopimuksen 249.2 artiklassa tarkoitettuja asetuksia lukuun ottamatta - muutenkaan määrää EU-säädösten valtionsisäistä toimeenpanosta jäsenvaltioissa, vaan jättää ne jäsenvaltioiden päätettäväksi niiden valtiosääntöjen mukaisesti. Käsillä olevassa tilanteessa on sinänsä tietenkin riittävää EU:n oikeuden kannalta, että päätös pannaan myös valtionsisäisesti toimeen jäsenvaltioissa. Se, millä keinoin jäsenvaltiot huolehtivat päätöksen toteutumisesta oikeudenkäyttöpiirissään, on taas loppujen lopuksi aika lailla mielenkiinnoton asia EU:n oikeuden kannalta. Hyväksymisestä päättäminen Yhdyn hallituksen esityksen kantaan siitä, että käsillä oleva päätös vaatii eduskunnan hyväksymisen perustuslain 94 :n mukaisesti. Samoin olen yhtä mieltä hallituksen esityksen kanssa siitä, että päätös - eikä siten myöskään sen valtionsisäistä toimeenpanoa tarkoittava lakiehdotus - ei ole ristiriidassa perustuslain kanssa. Perussäännön 10.2 artiklan muutos sinänsä merkitsee, että Suomen Pankin pääjohtajalla ei olisi jatkossa aina äänioikeutta kaikissa asioissa EKP:n neuvostossa. Nähdäkseni muutos ei ole kuitenkaan merkityksellinen Suomen täysivaltaisuutta koskevien perustuslain säännösten kannalta, kun otan huomioon perustuslain 1 :n 3 momentin sekä sen, että Suomen täysivaltaisuutta on nykyään arvioitava yleisesti siitä lähtökohdasta, että Suomi on Euroopan unionin jäsen. Lisäksi on huomattava, että Suomi on jo aiemmin Nizzan sopimuksen hyväksymisen yhteydessä hyväksynyt Euroopan keskuspankin perussääntöön lisätyn uuden 10.6 artiklan ja että tämän artiklakohdan nojalla tehty päätös perussäännön 10.2 artiklan muuttamisesta on tehty yksimielisesti hallitusten ja valtionpäämiesten kokoonpanossa kokoontuneessa neuvostossa. Arvio siitä, koskeeko asia perustuslakia, on hyväksymisestä päättämisen yhteydessä samanlainen kuin voimaansaattamiskysymyksen eli perustuslain 95 :n 2 momentin osalta (ks. PeVL 38/2001 vp). Lakiehdotus voidaan näin ollen käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Helsingissä 5. päivänä maaliskuuta 2004 Tuomas Ojanen julkisen eurooppaoikeuden professori Helsingin yliopisto

2 Teuvo 4.3.2004 Pohjolainen Lausunto Eduskunnan perustuslakivaliokunnalle Hallituksen esityksestä Eduskunnalle Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön 10.2 artiklan muuttamisesta annetun valtion ja hallitusten päämiesten kokoonpanossa kokoontuvan neuvoston päätöksen hyväksymisestä ja laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräyksien hyväksymisestä (HE 9/2004 vp) Perustuslakivaliokunnan pyytämänä lausuntona otsikossa mainitusta asiasta esitän kunnioittavasti seuraavan: 1. Yleistä Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön 10.6 artiklan perusteella Brysselissä 21. maaliskuuta 2003 valtion- ja hallitusten päämiesten kokoonpanossa kokoontuvan neuvoston Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön 10.2 artiklan muuttamisesta tehdyn päätöksen. Päätöksellä on tarkoitus luoda Euroopan keskuspankin neuvostoon asteittain käyttöön otettava kansallisten keskuspankkien pääjohtajien äänioikeuksien vuorottelujärjestelmä. Vuorottelujärjestelmän tavoitteena on turvata EKP:n neuvoston päätöksenteon tehokkuus- ja joutuisuus euroalueen laajentuessa Euroopan unionin laajentumisen seurauksena. Hallituksen esitykseen sisältyy lakiehdotus, jolla saatettaisiin voimaan edellä mainitut neuvoston päätöksen lainsäädännön alaan kuuluvat säännökset.

Asiallisesti neuvoston päätös tarkoittaa sitä, että Suomen Pankin pääjohtaja - kuten muidenkin keskuspankkien EKP:n johtokuntaan kuulumattomat pääjohtajat - menettää "pysyvän" äänioikeuden EKP:n neuvostossa. Kaikilla pääjohtajilla on kuitenkin edelleen äänioikeus painotettua määräenemmistöä koskevissa päätöksissä, tehtäessä perussäännön 10.6 artiklassa tarkoitettua suositusta sekä EKP:n tehdessä suositusta neuvostolle perussäännön muuttamisesta. 2. Neuvoston päätöksen hyväksyminen ja voimaansaattamislain käsittely 2.1 Päätöksen liittyminen lainsäädännön alaan Perustuslain 94 :n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia taikka vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan hyväksymisen. Käsiteltävänä olevan Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön muuttamista koskevan päätöksen keskeinen sisältö koskee yhteisön toimielin- ja päätöksentekojärjestelmän muutoksia. Tällaiset muutokset voivat olla periaatteellisesti hyvin olennaisia EU:n yksittäiselle jäsenvaltiolle, joka käyttää "osaa suvereniteetistaan yhdessä muiden täysivaltaisten jäsenvaltioiden kanssa eurooppalaisen yhteistoiminnan hyväksi" ( ks. esim. Pe VL 14/1994 vp ja Pe VL 38/2001 vp). Perustuslain 91 :n mukaan Suomen Pankki toimii eduskunnan takuulla ja hoidossa sen mukaan kuin lailla säädetään. Suomen pankki on osa Euroopan keskuspankkijärjestelmää. Näin ollen Euroopan keskuspankin neuvoston päätöksentekojärjestelmää koskeva sopimus on tärkeydeltään niin merkittävä, että se kuuluu eduskunnan hyväksyttäviin mainitussa perustuslainkohdassa (PeL 94,1 ) tarkoitetun "merkitykseltään huomattava" -perusteen nojalla. Vrt. Pe VL 38/2001: Nizzan sopimuksen 5 artiklalla lisätään Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan 10 artiklaan uusi kohta. Se tarkoittaa Euroopan keskuspankin neuvoston päätöksentekomenettelyä, päätösvaltaisuutta ja jäsenten äänioikeutta koskevien perussäännön määräysten muuttamismenettelyä. Kysymys on keskeistä instituutiota koskevista olennaisista määräyksistä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan.

2 2.2 Hyväksymisestä päättäminen ja voimaansaattamislain käsittelyjärjestys Perustuslain 94 :n 2 momentin mukaan kansainvälisen velvoitteen hyväksymisestä päätetään äänten enemmistöllä. Jos ehdotus velvoitteen hyväksymisestä koskee perustuslakia, se on kuitenkin hyväksyttävä päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä. Neuvoston päätöksen tarkoituksena on edellä kerrotulla tavalla muuttaa Euroopan keskuspankkijärjestelmän päätöksentekosääntöjä ja -järjestelmää. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on arvioinut vastaavan tapaisia muutoksia aikaisemmin muun muassa lausunnossaan 38/2001 vp (perustuslakivaliokunnan lausunto Hallituksen esityksestä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen sekä Euroopan yhteisöjen perustamissopimusten ja niihin liittyvien tiettyjen asiakirjojen muuttamisesta tehdyn Nizzan sopi-muksenlainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta). Tuossa yhteydessä valiokunta totesi, että (Euroopan unionin) perustamissopimuksen alalla päätöksentekosääntöjen muutos ei muuta jäsenvaltioiden ja yhteisön välistä toimivallanjakoa, vaan niitä menettelyjä, joiden mukaan yhteisössä tehdään päätöksiä... Valiokunta katsoi, että perustamissopimuksen päätöksentekosääntöjen muutokset eivät olleet ongelmallisia perustuslain täysivaltaisuussäännösten näkökulmasta ja että niiden voimaansaattaminen ei siksi vaatinut supistetun perustuslainsäätämisjärjestyksen käyttämistä (vrt. Amsterdamin sopimuksesta PeVL10/1998vp.s. 8/11). Esillä olevassa neuvoston päätöksessä ei ole tarkoitettu muuttaa Euroopan keskuspankin johtokunnan toimivaltaa. Kysymyksessä on yksinomaan johtokunnan päätöksentekojärjestelmän muuttaminen laajenevan unionin (ja keskuspankkijärjestelmän) kontekstissa. Tältä kannalta katsoen kysymyksessä ei ole asia, joka edellyttäisi perustuslain 94 :n nojalla määräenemmistöllä tehtävää hyväksymispäätöstä eduskunnassa. Esillä olevan neuvoston päätöksen mukaan EKP:n neuvosto saisi oikeuden jossakin määrin päättää uudistetun päätöksentekojärjestelmän käyttöönottoon liittyvistä kysymyksistä. Kysymyksessä ovat lähinnä operatiivisten yksityiskohtien täytäntöönpanemiseen liittyvät

ratkaisut. EKP:n neuvosto voi muun muassa päättää lykätä vuorotte-lujärjestelmän aloittamista. Päätöksen mukaan EKP:n neuvostolle annetaan siten vähäisessä määrin itsenäistä toimivaltaa mukauttaa perussäännön määräyksiä. Perustuslakivaliokunta on viime vuosina tarkastellut vastaavanlaisia sopimusjärjestelyjä usean kerran (esim. PeVL 28/1997 vp, Pe VL 13/1998 vp, PeVL 45/2000 vp. Pe VL 31/2001 vp ja PeVL 38/2001 vp ). Valiokunnan kannanotoista voidaan pelkistää esiin se yleinen päätelmä, että sopimukseen perustuvalle toimielimelle voidaan antaa toimivaltaa mukauttaa sopimusta mutta ei muuttaa sitä. Sallittujen mukautusten tulee olla asialliselta merkitykseltään sellaisia, että ne eivät vaikuta itse sopimuksen luonteeseen eivätkä toisaalta koske asioita, jotka perustuslain mukaan edellyttävät eduskunnan myötävaikutusta. Tämän yleisen tulkintalinjan pohjalta on todettavissa, että EKP:n neuvostolle annettava valta päättää joistakin muutoksista ja täytäntöönpanon aloittamisesta on nykytilanteessa käyttökelpoinen keino. Neuvoston päätösvalta ei ulotu perussäännön perusluonteeseen tai - tavoitteisiin vaan rajoittuu sen nykyisiin puitteisiin. Näiden seikkojen perusteella voidaan katsoa, että tässä tarkoitetut valtion- ja hallitusten päämiesten kokoonpanossa kokoontuvan neuvoston päätökset eivät vaikuta voimaansaattamislakiehdotuksen käsittelyjärjestykseen. Arvioitaessa kokonaisuutena edellä esitettyä muutosta EKP:n päätöksentekojärjestelmässä, voidaan sanoa, että esitetty järjestely on varsinkin laajentuneen unionin oloissa käytännön välttämättömyys. Esitetyllä menettelyllä on vain etäisesti merkitystä täysivaltaisuuden näkökulmasta unionin jäsenvaltiolle ja muutoksia voidaan pitää vaikutukseltaan sillä tavoin vähäisenä, että ne ovat sopusoinnussa perustuslain täysivaltaisuussäännösten kanssa. Sisäisen menettelytapasopimuksen määräykset eivät ole ristiriidassa valtion täysivaltaisuutta koskevien perustuslain säännösten kanssa. Valtion-ja hallitusten päämiesten kokoonpanossa kokoontuvan neuvoston päätöksen hyväksymisestä voidaan siten päättää perustuslain 94 :n mukaisesti äänten enemmistöllä. Näin ollen myös hallituksen esityksessä ehdotettu voimaansaattamislaki voidaan perustuslain 95 :n nojalla käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Janne Salminen eurooppaoikeuden professori (mvs) oikeustiet, lis. Turun yliopisto Eduskunnan perustuslakivaliokunta 4.3.2004 Hallituksen esitys (9/2004 vp) Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön 10.2 artiklan muuttamisesta annetun valtio- ja hallitusten päämiesten kokoonpanossa kokoontuvan neuvoston päätöksen hyväksymisestä ja laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta Hallituksen esitys. Asiassa on kysymys Euroopan unionin primäärioikeuteen kuuluvan Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön muuttamisesta annetun valtio- ja hallitusten päämiesten kokoonpanossa kokoontuvan neuvoston päätöksen hyväksymisestä ja laista sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Neuvoston päätöksellä muutetaan äänestysmenettelyä Euroopan keskuspankin ylimmässä päätöksentekoelimessä, Euroopan keskuspankin neuvostossa, jonka jäseniä ovat Euroopan keskuspankin johtokunnan jäsenet ja yhtenäisvaluutan alueeseen siirtyneiden unionin jäsenvaltioiden kansallisten keskuspankkien pääjohtajat. Menettelyn muutokset heijastuvat tosiasiassa neuvoston jäsenten äänioikeuteen, koska keskuspankin neuvoston jäsen ei aina ja kaikissa asioissa kuulu äänestystilanteessa päätöksentekovaltaiseen kokoonpanoon. Eduskunnan suostumus. Hyväksymisen tarpeellisuus, ala. Perustuslain 94 :n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia taikka vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan hyväksymisen. Valtion-ja hallitusten päämiesten kokoonpanossa kokoontuvan neuvoston päätös peruskirjan 10.2. artiklan muuttamisesta ei sellaisenaan ole velvoittava. Peruskirjan 10.6 artiklan mukaan neuvoston päätöksen tarkoittama muutos edellyttää voimaan tullakseen sitä, että jäsenvaltiot ratifioivat päätöksen valtiosääntöjensä tarkoittamalla tavalla. Euroopan unionin rahaliiton keskeisenä instituutiona Euroopan keskuspankki käyttää merkittävää Suomeen kohdistuvaan julkista valtaa. Euroopan keskuspankin institutionaalisia seikkoja (mukaan lukien nyt kysymyksessä olevia päätöksentekoa ydinosiltaan koskevia määräyksiä) koskevia primäärioikeuden määräyksiä voidaan pitää perussäännössä rahaliiton kannalta olennaisina määräyksinä. Näillä perusteilla kyseisten määräysten voitaneen katsoa samoin kuin niiden muuttamista koskevien perussäännön määräysten, joista on aikaisemmin ollut kysymys perustuslakivaliokunnassa niin sanotun Nizzan sopimuksen käsittelyn yhteydessä, (ks. PeVL 38/2001 vp s. 3) kuuluvan lainsäädännön alaan, ja tästä johtuen voidaan sinänsä pitää eduskunnan suostumusta tarpeellisena. Hyväksymispäätös kattaa

perustuslain 94 :n 1 momentin mukaisesti koko neuvoston päätöksen sisältämän peruskirjan muutoksen. Hyväksymisestä päättäminen ja voimaansaattaminen. Kansainvälisen velvoitteen hyväksymisestä päätetään perustuslain 94 :n 2 momentin mukaan äänten enemmistöllä paitsi milloin velvoite koskee perustuslakia tai valtakunnan alueen muuttamista. Velvoitteen voimaansaattava lakiehdotus puolestaan käsitellään tavallisen lain säätämisjärjestyksessä perustuslain 95 :n 2 momentin mukaan. Jos lakiehdotus kuitenkin koskee perustuslakia tai alueen muuttamista, lakiehdotus hyväksytään sitä lepäämään jättämättä kahden kolmasosan äänten enemmistöllä. Aikanaan laki Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä säädettiin niin sanotussa supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä. Perustamissopimus ja myös nyt muutettava peruskirja, joka on Euroopan perustamissopimukseen liitetyssä pöytäkirjassa, sisältävät rahaliiton ja Euroopan keskuspankin päätöksentekomenettelyn perusteet. Rahaliiton ja eräiden siihen liittyvien järjestelyjen katsottiin aikanaan rajoittavan täysivaltaisuutta. Rahapoliittisen päätöksentekovallan käyttäminen Euroopan keskuspankin puitteissa on yksi tällainen perustamissopimuksen ulottuvuus. Valtiosääntöiseltä luonteeltaan poikkeuslakina aikanaan säädettyä alkuperäistä voimaansaattamislakia voidaan muuttaa, jos uusi laki ei laajenna perustuslakiin tehtyä poikkeusta. Lisäksi myös kokonaisuuden kannalta epäolennaiset lisäykset ja muutokset, jotka sinänsä merkitsevät vähäistä poikkeuksen laajennusta, voidaan toteuttaa tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä, jos aikanaan säädetyn kokonaisjärjestelyn luonnetta ei muuteta toisenlaiseksi, (erit. HE 1/1998 vp s. 124) Uuden perustuslain 1 :n 1 ja 3 momentin säännösten, niitä koskevan hallituksen esityksen (HE 1/1998 vp s. 73) ja perustuslakivaliokunnan käsitysten (erit. PeVL 38/2001 vp) perusteella Euroopan unionin jäsenyyden huomioon ottaminen tarkoittaa täysivaltaisuutta koskevissa arvioissa sen huomioon ottamista, että jäsenyys itsessään merkitsee täysivaltaisuuden eräänlaisia rajoituksia. Tätä koskevissa arvioissa pyritään ottamaan huomioon myös Euroopan unionin integraatioon liittyvä dynaaminen ulottuvuus. Esimerkiksi "[u]nionin tehtäväkentän vähäinen, esimerkiksi tarkistusluon-teinen kehittäminen unionilla jo olevien toimivaltuuksien pohjalta saattaa" tapauksesta riippuen olla sopusoinnussa perustuslain täysivaltaisuussäännöksen kanssa. Täysivaltaisuuden kannalta yleensä merkityksetöntä on unionin sisäisen toiminnan tavanomainen kehittäminen institutionaalisella tasolla. (HE 38/2001 vp s. 5) Tarkasteltavana oleva Euroopan keskuspankin neuvoston päätöksentekosääntöjen muutos ei sinänsä muuta jäsenvaltion ja yhteisön välistä toimivallanjakoa. Muutos koskee menettelyjä, joiden mukaan yhteisössä, tässä yhteisöön kuuluvan rahaliiton puitteissa, tehdään päätöksiä. Päätösmenettely sen sijaan on perusteiltaan uudensisältöinen. Kuitenkin jos painotetaan päätöksentekoelinten jäsenten erillisyyttä jäsenvaltioista, mikä on perusteltua perustamissopimuksesta johtuvan keskuspankin päätöksentekoelimen ja sen jäsenten riippumattomuusvaatimusten vuoksi, ja sitä, että keskuspankin neuvosto on Euroopan keskuspankin ja keskuspankkijärjestelmän päätöksentekoelin, sillä seikalla, että kaikkien kokouksiin sinänsä osallistumaan oikeutettujen jäsenvaltioiden keskuspankkien pääjohtajat kulloinkin eivät ole äänioikeutettuja, ei liene olennaista merkitystä. (Ks. esim.

Zilioli-Selmayr, The Law of European Central Bank 2001 s. 88-90.) Perustamissopimus ja perussääntö sisältävät nimenomaan ajatuksen, että keskuspankin neuvosto ei siihen kuuluvien jäsenvaltioiden keskuspankkien pääjohtajien enemmistöstä huolimatta edusta rahaliitossa kansallista, jäsenvaltioiden erityisintressiä. Oikeuskirjallisuudessa on tosin paikoin katsottu, että keskuspankin päätöksenteon hyväksyttävyys asiantuntemuksen ohella nojautuisi myös siihen laajaan kansalliseen pohjaan, josta jäsenet päätöksentekoelimessä tulevat. Toisin kuin perussäännön voimassa olevat määräykset, tarkasteltavana olevan päätöksen tarkoittama muutos kuitenkin vaikuttaa perusteiltaan ainakin osin rakentuvan ajatukselle, jonka mukaan rahaliiton päätöksissä on merkitystä myös sillä, minkä jäsenvaltion keskuspankin tai ylipäätään minkä keskuspankin pääjohtajat osallistuvat päätökseen. Näin voidaan todeta siitä huolimatta, että muutos ei vaikuta siihen, että kulloinkin päätöksentekoon äänioikeutettuna osallistuvalla on yksi ääni käytössään pääosassa keskuspankin päätöksentekotilanteita. Päätöksessä toteutettu jako kolmeen ryhmään merkitsee sitä, että äänestyksen tuloksena syntyvään päätökseen on vaikuttanut kansantaloudella niitattuna yhtenäisvaluutan alueen enemmistö. Nyt voimassa olevassa perussäännössä ei rahapoliittisten päätösten kyseessä ollen kiinnitetä huomiota keskuspankin varallisuusasemaan tai kyseisen jäsenvaltion kansantalouteen. (Ks. myös Weinborner, Die Stellung der Europäischen Zentralbank und der nationalen Zentralbanken in der Wirtschafts- und Wahrungsunion------------- 1998 s. 379.) Voimassa oleva ratkaisu selkeästi liittyy ajatukseen, jonka mukaan kansallisen keskuspankin jäsenet eivät edusta keskuspankin neuvostossa kyseistä jäsenvaltiota. (Esim. Amtenbrink, The Democratic Accountability of Central Banks ---------- 1999 s. 122, ja Endler, Europäische Zentralbank und Preisstabilität 1998 s. 492.) Toisaalta päätöksen tarkoittamaa muutosta voi lähestyä niinkin, että se eräällä tavalla turvaa keskuspankissa neuvostossa vahvan selkeästi ylikansallisen elementin (keskuspankin johtokunnan jäsenet neuvostossa) suhteellisen painoarvon rahaliiton jäsenvaltioiden lukumäärän kasvusta huolimatta. Päätöksen tarkoittama muutos johtaa siihen, että uudessa menettelyssä keskuspankin neuvostoon osallistuu muussa kuin varsinaisessa äänestyksessä myös kulloinkin äänioikeudettomia henkilöitä. Tämä on erikoista. Äänioikeudettomilla jäsenillä on muutoin samanlaiset oikeudet neuvostossa kuin muilla osallistujilla. Hyvin pitkälle samanlaisilla oikeuksilla mukana keskuspankin neuvostossa on perustamissopimuksen nojalla myös yhteisöjen komission jäsen ja unionin neuvoston puheenjohtaja. - Koska tämänhetkisestä käytännöstä ei voi saada tietoa, ei ole tarkkaa tietoa siitä, onko tähän asti keskuspankin neuvostossa ylipäätään äänestettyjä olisiko äänioikeudella tähän asti ollut jokin tosiasiallinen merkitys. Mahdolliset äänestykset ja äänestyskäyttäytyminen ovat olleet salaisia; voitaneen olettaa, että äänestystilanteet ovat olleet harvinaisia. Tästä ei kuitenkaan voi tehdä johtopäätöstä, että äänioikeudella ei voisi olla relevanssia. Monet seikat viittaavat siihen, että sillä jatkossa nimenomaan voisi olla merkitystä. Ilmeisesti päätöksentekomenettelyä koskeva uusi järjestely pääpiirteissään on laajentuvan unionin oloissa tarpeellinen. Muutosta päätöksentekosäännöissä voitaneen pitää senkaltaisena institutionaalisen tason kehittämisenä, joka ei yllä mainituista syistä ole ongelmallinen perustuslain täysivaltaisuussäannösten näkökulmasta. Yllä lausutun perusteella voitaneen katsoa, että eduskunnan suostumus on tarpeen neuvoston perussääntöä muuttavaan päätökseen. Käsitykseni mukaan päätöksen sisältämä muutos ei edellä esitetyn perusteella koske perustuslakia niin, etteikö päätöksen

hyväksymisestä voitaisi päättää eduskunnassa äänten enemmistöllä ja esitykseen sisältyvä lakiehdotus voitaisi käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA OTE PÖYTÄKIRJASTA 144/2002 vp Tiistai 18.2.2003 kello 09.30-09.45 2 Päätösvaltaisuus Kokous todettiin päätösvaltaiseksi. 3 U 85/2002 vp Euroopan keskuspankin suosituksesta neuvoston päätökseksi Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön 10.2 artiklan muuttamisesta (Euroopan keskuspankin johtokunnan äänestysmenettelyt) Ilmoitettiin, että asia oli lähetetty valiokunnalle mahdollisia toimenpiteitä varten. Valtionevoston kirjelmässä tarkoitetun asian valtiosääntöoikeudellisen puolen osalta valiokunta mainitsee aiemmin todenneensa (PeVL 8/1998 vp, s. 2/II), että euroalueeseen osallistuminen ikään kuin aktivoi eräät merkittävät EY:n perustamissopimuksesta sekä EKPJ:n ja EKP:n perussäännöstä seuraavat perustuslakipoikkeuk-set, jotka sinänsä on jo saatettu voimaan valtionsisäisesti EU-liit-tymissopimuksen voimaansaattamislailla. Nyt kysymyksessä olevan asian taustalla oleva EKPJ:n ja EKP:n perussäännön 10 artiklan uusi 6 kohta oli valiokunnan käsityksen mukaan (PeVL 38/2001 vp, s. 3/II ja ponsi) lainsäädännön alaan kuuluva sopimusmääräys mutta ei Nizzan sopimuksen hyväksymisen tapaan ja sen voimaansaattamislakiehdotuksen käsittelyjärjestykseen vaikuttava seikka. Tämä viittaa siihen, että valtiontai hallitusten päämiesten kokoonpanossa kokoontuvan neuvoston kyseinen päätös voidaan hyväksyä eduskunnassa enemmistöpäätöksellä. Asiasisällön osalta valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan sekä kiinnittää ensisijaisesti huomiota sellaisen järjestelyn periaatteelliseen erikoisuuteen, jossa EKP:n neuvostossa on äänioikeudetto-mia jäseniä, ja toissijaisesti tarpeeseen luoda EKP:n neuvoston OTE PÖYTÄKIRJASTA 144/2002 vp äänivaltaisten jäsenten määräämiseksi menettely, joka osaltaan omiaan ylläpitämään luottamusta euroon vakaana valuuttana. Pöytäkirjan otteen vakuudeksi 1(2)

Sami Manninen valiokuntaneuvos 1(2)

% i/p /^i/zoöy-vf/a Jlf PeVL */2004 vp HE 9/2004 vp PERUSTUSLAKIVALIOKUNNAN LAUSUNTO */2004 vp Hallituksen esitys Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön 10.2 artiklan muuttamisesta annetun valtion-ja hallitusten päämiesten kokoonpanossa kokoontuvan neuvoston päätöksen hyväksymisestä ja laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten hyväksymisestä Talousvaliokunnalle JOHDANTO Vireilletulo Eduskunta on 24 päivänä helmikuuta 2004 lähettäessään hallituksen esityksen Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön 10.2 artiklan muuttamisesta annetun valtion- ja hallitusten päämiesten kokoonpanossa kokoontuvan neuvoston päätöksen hyväksymisestä ja laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten hyväksymisestä (HE 9/2004 vp) valmistelevasti käsiteltäväksi talousvaliokuntaan samalla määrännyt, että perustuslakivaliokunnan on annettava asiasta lausunto talousvaliokunnalle. Asiantuntijat Valiokunnassa ovat olleet kuultavina - lainsäädäntöneuvos Seppo Tanninen, valtiovarainministeriö - osastopäällikkö Kjell Peter Söderlund, Suomen Pankki - professori Tuomas Ojanen - professori Teuvo Pohjolainen HE 9/2004 vp Versio 0.1

- professori Janne Salminen. HALLITUKSEN ESITYS Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi valtion- ja hallitusten päämiesten kokoonpanossa kokoontuvan neuvoston päätöksen Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön 10.2 artiklan muuttamisesta. Päätöksessä luodaan Euroopan keskuspankin neuvostoon kansallisten keskuspankkien pääjohtajien äänioikeuksien vuorottelujärjestelmä, joka otetaan asteittain käyttöön euroalueen laajentuessa. Esitys sisältää ehdotuksen laiksi päätöksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samana päivänä kuin päätös tulee voimaan. Päätöksen voimaantulo edellyttää, että kaikki jäsenvaltiot ratifioivat sen valtiosääntöjensä mukaisesti. Päätös tulee voimaan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun viimeisenä tämän mnr\rlr\1 ItcmirJ^n ciirvnttat/q oilt>vit-i/-v?ttoioiöcömx/al^-ii-v C\Y\ toi la+f o-ri^it (.uiiiv^ii luvtvuv/tiuuuuvu JUVIIHUYU uuvn.ixjvitiajajulivuvaii.iu \JIX laiiviiauui lcti.xxiv/iinii3rvii -fi/^»tol-i*- jansa. Esityksen perusteluissa tehdään selkoa eduskunnan suostumuksen tarpeellisuudesta ja käsittelyjärjestyksestä. Hallitus katsoo, että eduskunta voi hyväksyä päätöksen äänten enemmistöllä ja että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. VALIOKUNNAN KANNANOTOT Perustelut Eduskunnan suostumus Perustuslain 94 :n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia taikka vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan hyväksymisen. Valtion- ja hallitusten päämiesten kokoonpanossa kokoontuvan neuvoston päätös Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) ja Euroopan keskuspankin (EKP) perussäännön 10.2 artiklan muuttamisesta on tehty perussääntöön Nizzan sopimuksella lisätyn 10.6 artiklan nojalla. Sen mukaan

neuvosto voi yksimielisesti muuttaa 10.2 artiklan määräyksiä ja suosittaa jäsenvaltioille muutosten hyväksymistä. Muutokset tulevat voimaan sen jälkeen, kun kaikki jäsenvaltiot ovat ne ratifioineet valtiosääntöjensä mukaisesti. Nizzan sopimusta arvioidessaan perustuslakivaliokunta totesi perussäännön uuden 10.6 artiklan sääntelevän EKP:n neuvoston päätöksentekomenettelyä, päätösvaltaisuutta ja jäsenten äänioikeutta koskevien perussäännön määräysten muuttamismenettelyä ja katsoi tällaisten keskeistä instituutiota koskevien olennaisten määräysten kuuluvan lainsäädännön alaan (PeVL 38/2001 vp, s. 3/II). Käsiteltävänä olevalla päätöksellä säännellään tällaisia asioita. Näin ollen päätös sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä ja vaatii siten eduskunnan hyväksymisen. Päätöksen suhde perustuslakiin Perustuslain 1 :n 1 momentin säännöstä Suomen täysivaltaisuudesta tulkittaessa on perustuslain esitöiden mukaan otettava huomioon Suomen jäsenyys useissa kansainvälisissä järjestöissä (HE 1/1998 vp, s. 71/11). Täysivaltaisuussäännöstä on "tarkasteltava Suomen kansainvälisten velvoitteiden valossa ja erityisesti ottaen huomioon Suomen jäsenyys Euroopan unionissa" (HE 1/1998 vp, s. 72/11). Perustuslain 1 :n 3 momentin mukaan Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi. Momentilla on tulkinnallista merkitystä arvioitaessa sitä, milloin kansainvälinen velvoite on ristiriidassa perustuslain täysivaltaisuussäännösten kanssa. Perustuslain esitöiden mukaan on perusteltua lähteä siitä, että sellaiset kansainväliset velvoitteet, jotka ovat tavanomaisia nykyaikaisessa kansainvälisessä yhteistoiminnassa ja jotka vain vähäisessä määrin vaikuttavat valtion täysivaltaisuuteen, eivät ole sellaisenaan ristiriidassa täysivaltaisuutta koskevien perustuslain säännösten kanssa (HE 1/1998 vp, s. 73/11). Valiokunta on todennut Suomen jäsenyyden Euroopan unionissa tärkeäksi ja jo vakiintuneena pidettäväksi kansainvälisen yhteistyöhön osallistumisen muodoksi (PeVL 38/2001 vp, s. 5/1). Perustuslain 1 :n täysivaltaisuussäännösten tulkitseminen siitä lähtökohdasta, että Suomi on Euroopan unionin jäsen, tarkoittaa valiokunnan aikaisemman kannan mukaisesti sen seikan huomioon ottamista, että jäsenyys on merkinnyt nimenomaan täysivaltaisuuden rajoituksia julkisen vallan eri lohkoilla. Unionin tehtäväkentän vähäinen, esimerkiksi tarkistusluonteinen kehittäminen unionilla jo olevien toimivaltuuksien pohjalta saattaa siten tapauksesta riippuen olla sopusoinnussa perustuslain täysivaltaisuus-sääntelyn kanssa, vaikka uusien toimivaltuuksien antaminen unionin toimielimille va-

liokunnan käsityksen mukaan lähtökohtaisesti onkin perustuslain täysivaltaisuusjärjes-telyjä koskettava asia. Unionin sisäisen toiminnan tavanomaisena pidettävä kehittäminen institutionaalisella tasolla sen sijaan on yleensä merkityksetöntä täysivaltaisuuden kannalta (PeVL 38/2001 vp, s. 5/1). Päätös EKP:n neuvoston jäsenten äänioikeuksien vuorottelujärjestelmästä ei vaikuta jäsenvaltion ja unionin väliseen toimivallanjakoon. Kysymys on EKP:n neuvoston päätöksentekojärjestelmän kehittämisestä laajenevan euroalueen oloja varten. Kaikilla EKP:n neuvoston jäseninä olevilla kansallisten keskuspankkien pääjohtajilla on päätöksen mukaan vastaisuudessa äänioikeus vain painotettua määräenemmistöä edellyttävissä päätöksissä samoin kuin neuvoston tehdessä perussäännön 10.6 artiklassa tarkoitettuja päätöksiä ja antaessa 41.2 artiklassa tarkoitettua suositusta. Muuta päätöksentekoa varten pääjohtajat jaetaan ryhmiin, joiden sisällä äänioikeus kiertää vuorottelujärjestel-män mukaisesti. Kunkin pääjohtajan äänioikeusvuoro on ryhmän sisällä kestoltaan yhtä pitkä. Päätöksentekojärjestelmän tällaista muuttamista voidaan pitää unionin sisäisen toiminnan tavanomaisena kehittämisenä institutionaalisella tasolla. Täysivaltaisuus-sääntelyn kannalta on otettava huomioon myös perussäännön 7 artiklan määräykset EKP:n riippumattomuudesta. Artiklan mukaan EKP:n päätöksentekoelimen jäsen ei tässä tehtävässä pyydä eikä ota ohjeita yhteisön toimielimiltä tai laitoksilta, jäsenvaltioiden hallituksilta eikä miltään muultakaan taholta. Kansallisen keskuspankin pääjohtaja ei ole jäsenvaltion edustaja EKP:n neuvostossa eikä äänioikeuden vuorottelujärjestel-mällä siten muodollisesti puututa jäsenvaltion oikeuksiin. Päätöksentekojärjestelmän muuttaminen päätöksessä tarkoitetulla tavalla ei muodostu ongelmalliseksi perustuslain täysivaltaisuussäännösten kannalta (PeVL 38/2001 vp, s. 5 7). Hyväksymisestä ja lakiehdotuksesta päättäminen Kansainvälisen velvoitteen hyväksymisestä päätetään perustuslain 94 :n 2 momentin mukaan äänten enemmistöllä paitsi milloin velvoite koskee perustuslakia tai valtakunnan alueen muuttamista, jolloin sen hyväksymiseen vaaditaan kahden kolmasosan äänten enemmistö. Kansainvälisen velvoitteen voimaansaattava lakiehdotus puolestaan käsitellään perustuslain 95 :n 2 momentin perusteella tavallisen lain säätämisjärjestyk- /f.

6 PeVL */2004 vp HE 9/2004 vp sessä. Jos lakiehdotus kuitenkin koskee perustuslakia tai valtakunnan alueen muuttamista, lakiehdotus on sitä lepäämään jättämättä hyväksyttävä kahden kolmasosan äänten enemmistöllä. A Päätös EKPJ.n ja EKP:n perussäännön 10.2 artiklan muuttamisesta ei edellä esitetyn perusteella koske perustuslakia. Sopimuksen hyväksymisestä voidaan siksi päättää äänten enemmistöllä ja esitykseen sisältyvä lakiehdotus käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Lausunto Lausuntonaan perustuslakivaliokunta esittää, että eduskunnan suostumus on tarpeen valtion-ja hallitusten päämiesten kokoonpanossa kokoontuvan neuvoston päätökselle Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön 10.2 artiklan muuttami- että tästä päätetään äänten enemmistöllä ja että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Helsingissä päivänä maaliskuuta 2004 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. Kimmo Sasi /kok vpj. Arja Alho /sd jäs. Leena Harkimo /kok Hannu Hoskonen /kesk Roger Jansson /r Irina Krohn /vihr Miapetra Kumpula /sd Annika Lapintie /vas Henrik Lax /r Markus Mustajärvi /vas Reino Ojala /sd Klaus Pentti /kesk Markku Rossi /kesk Simo Rundgren /kesk Arto Satonen /kok Seppo Särkiniemi /kesk Ilkka Taipale /sd.

7 PeVL */2004 vp HE 9/2004 vp Valiokunnan sihteerinä on toiminut valiokuntaneuvos Sami Manninen.