TEILLÄ JA POLUILLA, SEKÄ METSÄN SIIMEKSESSÄ SEIKKAILIJOIDEN SUUNNISTUSKOULUTUSMATERIAALI PÄÄKAUPUNKISEUDUN PARTIOLAISET 17.11.2013
S EIKKAILIJAT : T EILLÄ JA POLUILLA, SEKÄ M ETSÄN SIIMEKSESSÄ T UKIMATERIAALI JA SUORITUSVINKIT SISÄLLYSLUETTELO SEIKKAILIJAT: TEILLÄ JA POLUILLA, SEKÄ METSÄN SIIMEKSESSÄ...2 TUKIMATERIAALI JA SUORITUSVINKIT...2 SISÄLLYSLUETTELO...2 ESITIEDOT...3 ENSIMMÄISET SUUNNISTUSKERRAT...3 VALMISTAVIA SUUNNISTUSHARJOITUKSIA...3 HARJOITUSSUUNNISTUS TASOKOE...4 RADAN SUUNNITTELU PROSESSINA...5 RATOJEN OMINAISUUKSIA...5 RASTIPISTEIDEN OMINAISUUKSIA...5 RASTIEN MERKITSEMINEN MAASTOON...6 MERKINNÄT KARTALLA...7 RASTIMÄÄREET...7 LÄHTÖ- JA MAALIJÄRJESTELYT...8 Julkaisija: Pääkaupunkiseudun partiolaiset ry / Kilpailutoimikunta Laatija: Teemu Penttilä Kopiointi partiokäyttöön sallittu. Osittainen kopiointi sallittu, jos lähde mainitaan. Kuvat: Järvi-Espoon Eräpartiolaiset ry Vj:n käsikirja 2009, Maanmittauslaitos, Teksti: Mukaillen Järvi-Espoon Eräpartiolaiset ry Vj:n käsikirja 2009 Painos 2. 2013 2
Seikkailija osaa suunnistaa kartan avulla kulkien teillä ja poluilla. Kuvaus: Seikkailija oppii seuraamaan etenemistään kartalla ja kulkemaan teitä ja polkuja pitkin kartan avulla. ESITIEDOT Perustietoa erilaisista kartoista Käytettävän kartan karttamerkit Kartan suuntaaminen eli kääntäminen pohjoissuuntaan ENSIMMÄISET SUUNNISTUSKERRAT Tarkka suunnistuskartta kolon lähialueelta, lähes pihapiiristä. Liikutaan ryhmässä johtajan johdolla tai niin, että johtaja on suhteellisen lähellä. Vaaditaan jokaiselta vartiolaiselta aktiivista osallistumista ja keskittymistä tehtävään asiaan. Valokuvasuunnistus: Johtaja käy kuvaamassa ennen kokousta rastipaikat. Aluksi paikannetaan rastit kartalle ja sitten kierretään reitti. Kirkonrottasuunnistus: Perinteinen suunnistus, jossa kokoonnutaan joka rastille. Seuraavan lähtijän pitää laskea kolmeenkymmeneen, ennen kuin lähtee perään. Rasteilla odotellessa vertaillaan reitinvalintoja ja tehtyjä havaintoja matkan varrelta. Edetään lyhyitä rastivälejä mieluiten juosten. Reittiviivasuunnistus: Edetään johtajan perässä tai krepattua reittiä pitkin. Merkataan karttaan oma täsmällinen sijainti joka rastilla. Täsmällisten rastiympyröiden piirtoon on kiinnitettävä erityistä huomiota. Myös kuljettava reitti voi olla merkittynä karttaan etukäteen. Keskusrastisuunnistus: Johtaja on keskusrastilla. Rastit on sijoitettu keskusrastin ympäristöön eri suuntiin suunnilleen saman etäisyyden päähän. Jokainen vartiolainen lähtee samaan aikaan kukin eri kehärastille ja hakee 1-3 rastia kehältä johtajan määrittelyn mukaan. Välissä palataan aina keskusrastille, kerrotaan rastin tunnus ja muut tehdyt havainnot. Latutarhasuunnistus: Poljetaan tai hiihdetään lumihankeen urien verkosto, joka merkitään karttaan. Merkitään myös muiden tekemät urat. Tehdään suunnistus tähän latujen verkkoon. VALMISTAVIA SUUNNISTUSHARJOITUKSIA Keskusrastisuunnistus 2: Suunnistus suoritetaan esimerkiksi maastokartalla. Rastit sijoitetaan ympyrään keskusrastin ympärille. Ympyrän säde voi olla 300-600 m. Vartiolaiset lähtevät kukin omalle aloitusrastilleen. Sovitaan, että kun kokouksesta on jäljellä 15 minuuttia, jokainen kerää kaksi rastia pois maastosta. Telaketjuviestisuunnistus: Jaetaan suunnistajat 2-4 hengen ryhmiin. Reitti koostuu siirtymäosuuksista ja suunnistusosuuksista. Yksi vuorollaan menee suunnistusosuutta pitkin, jonka varrella on pisterasteja. Muut siirtyvät suorempaa reittiä suunnistaen odottelurastille, jossa johtajan avustuksella suunnitellaan seuraavan oman taipaleen reitinvalinnat. Telaketjuviestisuunnistus soveltuu esimerkiksi retkellä siirtymistavaksi, mutta siihen kannattaa varata riittävästi aikaa. Johtajat voivat viedä pisterastit paikoilleen siirtyessään aina 3
seuraavalle odottelurastille. Suunnistuksessa voidaan käyttää tuplaliputusta eli rastilla on kaksi lippua tai merkkiä, joista kummankin joukkueen jäsen poimii toisen mukaansa. Maastokarttasuunnistus: Johtaja laatii radan maastokartalle, vie rastit paikoilleen ja laatii rastimääreet. Rastien merkkaamiseen voidaan käyttää rastilippujen lisäksi heijastimia, kreppinauhoja, paperilappuja tai vaikkapa muovikasseja. Rastit voidaan leimata pihtileimasimilla, väriliidulla tai kirjaintunnuksilla. Rasteilla voi olla myös lyhyitä suunnistusaiheisia tehtäviä, esimerkiksi karttamerkkien tunnistamista, mittakaavamuunnoksia tai valokuvien sijoittamista kartalle. Reitin merkkaus: Edetään pätkä, esim. 1 km, vaihtelevaa maastoa. Sen jälkeen veikkaillaan, missä ollaan. Johtaja kertoo oikean sijainnin. Sitten jokainen laatii ehdotuksensa, mistä kuljettiin. Keskustellaan yhdessä ja pyritään oikeaan lopputulokseen. Kiintorastit: Kaupunkien ja suunnistusseurojen hoitamia kiintorastiverkostoja löytyy monesta paikasta, kuten Solvallasta, Leppävaarasta, Kasavuoresta, Oittaalta, Pirttimäestä ja Luukista. Rastit vaihtuvat vuosittain. Karttoja voi kysellä kaupunkien liikuntatoimelta tai vanhemmilta johtajilta. Kiintorastiverkostoa hyödyntäen on helppo toteuttaa eritasoisia suunnistuksia. Kiintorastit: Päpan kilpailutoimikunta ylläpitää kiintorasteja Kiljavalla ja Kavalahdessa, missä on piirin kurssikeskukset. Karttoja ja ohjeita voi kysellä piirin kilpailutoimikunnalta ja piirin toimistolta. Kuntorastit: Suunnistusseurat järjestävät arki-iltaisin kuntorasteja toukokuusta syyskuuhun. Niitä on ympäri pääkaupunkiseutua. Kuntorasteista saa tietoa Helsingin Sanomien urheilusivujen tänään ja huomenna -palstalta tai netistä esimerkiksi Suunnistava Uusimaa ry:n www-sivuilta. Kuntorastit toimivat niin, että menette paikalle ennakkoon ilmoittamatta mainoksessa määrättynä ajankohtana. Ostatte järjestäjiltä kartan hintaan 2-6 riippuen seurasta. Piirrätte haluamanne radan karttaan ja lähdette suunnistamaan. Yleensä rasteilla on sähköinen emit-leimaus. Leimauskortin vuokra on 1-2, mutta ilmankin pärjää, jos ei halua itselleen virallista aikaa. Oman Emit-kortin ostamista noin 50 hintaan kannattaa harkita, jos suunnistaa enemmän. Ratavaihtoehdot ovat kuntorasteilla yleensä suunnilleen seuraavat: Polkusuunnistus 2 km, normaalit 4 ja 5 km, sekä vaikea 7 km. Lippukuntaryhmittymät, aluejärjestöt ja piiri järjestävät myös suunnistustapahtumia. Niitä kannattaa hyödyntää vartion suunnistusharjoittelussa. Piirin kilpailutoimikunta järjestää syksyisin sekä päivä- että yösuunnistuskilpailut, joihin kuuluu myös suunnistuskoulutusta. Jos tuntuu, etteivät omat taidot riitä hyvää suunnistuskoulutukseen vartiolle, voi aina kääntyä jonkun vanhemman johtajan puoleen. Omien taitojen puutteesta ei saa seurata vartiolaisten huono koulutus. HARJOITUSSUUNNISTUS TASOKOE Suunnistus ei kulje pelkästään polkuja tai ulkoilureittejä pitkin, mutta tukeutuu niihin. Alue on selvästi rajattu. Se rajautuu teihin, isoihin ulkoilureitteihin, järviin, peltoihin tai asutukseen. Rastit on merkitty selvästi ja näkyvästi, esimerkiksi rastilipuilla Pimeän tuloon on vielä riittävästi aikaa. Jos suoritetaan rinkka selässä, reitti oltava kohtalaisen kulkukelpoista. Rastivälit maksimissaan 500 m. Reitille sopii hyvin 7-14 rastia. Välissä voi olla myös lämpimiä rasteja. Hyviä rastipisteitä ovat polkujen risteykset, isot kivet, ojien risteykset, lampien ja soiden nurkat sekä nähtävyydet. 4
Kaikilla pitää olla kunnollinen kartta käytettävissä. Kotoa löytynyt Nuuksio-Luukkaan -kartta ei ole paras mahdollinen, jos vj on suunnitellut reitin eri painoksella, jossa näkyy eri polut. RADAN SUUNNITTELU PROSESSINA 1. 2. 3. 4. 5. 6. Valitaan maasto radan vaativuustasoon tai kulkuyhteyksiin nähden sopivaksi. Tutustutaan maastoon kartalla ja maastossa. Hankitaan sopiva kartta maastosta. Suunnitellaan rata kartalla. Kierretään rata, tarkastetaan rastipaikat ja arvioidaan rataan kuluva aika. Hankitaan kopiointilupa suunnistusseuralta tai tarkistetaan partiolaisten kopioluvan numero maastokarttaa varten. 7. Kopioidaan kartat värillisinä. Mustavalkoinen maastokartta on erityisen hämäävä, koska siinä pääkorkeuskäyrä sekoittuu kokemattoman suunnistajan silmissä herkästi tieksi aiheuttaen suuria ongelmia. 8. Hankitaan rastiliput, leimasimet ja kopioidaan tarvittavat rastien tiedot. Lippuja ja leimasimia on lippukunnilla, piirin toimistolla ja niitä voi lainata myös suunnistusseuroilta. 9. Piirretään rastit kartalle ja kopioidaan rastimääreet. Omien karttojen käyttö ei ole suotavaa, koska esimerkiksi Nuuksio-Luukkaan ulkoilukartasta on liikkeellä lukuisia eri versioita, joissa näkyvät eri polut ja reitit. 10. Viedään rastit maastoon ja hoidetaan lähtö- ja maalijärjestelyt. 11. Lasketaan ja julkaistaan tulokset. 12. Haetaan rastit pois maastosta, kuivatetaan ja viikataan rastiliput, sekä palautetaan tarvikkeet. RATOJEN OMINAISUUKSIA 1. Radan vaikeusaste pitää olla suorittajille sopiva. Säädeltäviä tekijöitä ovat: Polkujen ja teiden, sekä muiden selkeiden maastokohteiden, kuten pellot, järvet, sähkölinjat, hyödynnettävyys matkalla. Reitin pituus ja suuntautuminen urien suuntaisesti tai kohtisuoraan niitä vastaan. Rastipisteiden sijainti lähellä uria tai kaukana niistä. Rastipisteiden selkeys ja helppojen lähestymisreittien määrä. 2. Alueen rajausmahdollisuudet. 3. Maaston kulkukelpoisuus. 4. Pimeän tuloon kestävä aika. RASTIPISTEIDEN OMINAISUUKSIA Rastipisteet valitaan siten, että ne ovat paikallistettavissa johonkin kartalla ja maastossa täsmällisesti havaittavaan pisteeseen. Pisterastin paikaksi käy siten kivi, jyrkänteen pää, nyppylä, pistekumpare, kuviorajan ja polun risteys tai ojan mutka. Pisterastin paikaksi ei siis käy suora oja, polku, pellon reuna tai järven ranta, koska pistettä ei voida täsmällisesti määrittää. Mäen korkein kohta ei myöskään käy rastipaikaksi, ellei sitä ole erikseen huipun merkillä merkitty ja pystytä maastosta todentamaan. 5
Kaikki rastipisteet pitää pystyä maastossa määrittämään täsmällisesti paikoilleen. Tähän voidaan hyödyntää useita eri karttoja. Epävarma rastin viejä lähestyy rastia ainakin kahdesta suunnasta varmistuakseen, että se on oikeassa paikassa. Lähestymiseen voidaan hyödyntää suunnanottoa. Paikantamista voidaan tehdä myös ottamalla suuntimia eli vertaamalla kompassisuuntia ottamalla ovatko näkyvät kohteet niissä suunnissa, missä niiden pitäisi olla. GPS-sateliittinavigointilaitetta ei kannata käyttää, koska sen tarkkuus usein on liian huono (riippumatta siitä, mitä valmistaja lupaa tai mikä tarkkuus lukee näytöllä) täsmällisten maastopisteiden sijoittamiseen. Sitä ei kannata käyttää edes rastien varmentamiseen, koska siitä saatavaan signaalien luotetaan herkästi liikaa jos GPS tekee samansuuntaisen virheen kuin suunnistaja. Tämän suorituksen suorittamisessa GPS:n käyttö on ehdottomasti kielletty! Rastipisteiden valinnalla voidaan suuresti vaikuttaa radan vaativuuteen. Seuraavassa on lueteltu tyypillisiä rastipisteitä eri vaikeustasojen mukaan. Helppo Iso kivi Jyrkänteen alla Ojien risteys Teiden risteys Suon eteläkärki Keskivaikea Pistekumpare Jyrkänteen päässä Ojan mutka Polkujen risteys Avosuon laita Vaikea Nenä, notko Jyrkänteen päällä Lähde Metsälinjan nurkka Saareke soistumassa RASTIEN MERKITSEMINEN MAASTOON Rastit merkitään maastoon tapahtuman tason edellyttämällä tavalla. Seuraavassa on eritelty kolme eri tasoa: Taso Vartion harjoitus Pt-kisa Suunnistuskisa Rastilippu A4 paperi Rastilippu Rastilippu muovitaskussa (värillinen?), kiinnitettynä krepillä kahdesta kohtaa Rastin tunnus Järjestysnumero Kirjaintunnus ja Numerotunnus järjestysnumero sarjoittain Tiedot LPK ja päivämäärä Tapahtuma, pvm, pvm, puhelinnro järjestäjä, vastuuhenkilö, puhelinnro Tunnistaminen Kirjaintunnus, joka Rastileimasin, jolla Emit; elektroninen kirjoitetaan omiin painetaan reikäkoodi leimausjärjestelmä. muistiinpanoihin rastikorttiin. Leimasin Palikka on kiinnitetty roikkuu puun kyljessä. tarkoitusta varten rakennettuun pukkiin. Yöllä Rastilapun viereisessä Rastilipun keskeltä Ei heijastinta. puussa roikkuu roikkuu heijastin. heijastin. Talvella Tunnukset niin Rasteille on poljettu Rastilippu roikkuu helppoja, ettei tarvitse valmiit urat ja liput pukkien yläpuolella ja ottaa hanskoja pois sijoitettu niin, että pukit eivät haittaa 6
kirjoittaakseen. Rastimääreet Sanallisesti pystyy vaivattomasti leimaamaan sukset jalassa. Sanallisesti tai symboleilla hiihtämistä. Leimausta varten ei tarvitse edes pysähtyä. Standardin mukaisesti symboleilla. MERKINNÄT KARTALLA Merkinnät tehdään maastokartalle punaisella ja suunnistuskartalle liilalla värillä. Ne tehdään spriiliukoisella tussilla tai kuulakärkikynällä, mikäli ei haluta säästää karttoja muita tapahtumia varten. Tätä suoritusta varten järjestäjät piirtävät kartat valmiiksi. Radan lähtö merkitään tasasivuisella kolmiolla, jonka keskipiste on lähtörastin rastilipun kohdalla, eli siinä, mistä aika lähtee käyntiin. Rastit merkitään ympyröillä, jotka piirretään sabluunalla (esimerkiksi kompassin reunassa olevalla pyöreällä reiällä) täsmällisesti keskipiste rastilipun sijaintiin. Rastiympyröiden välille vedetään viivat etenemisjärjestyksessä. Viivaa ei vedetä ympyrän sisäpuolelle, jolloin pystyy paremmin lukemaan karttamerkkejä sieltä. Viiva kiertää vesistöt ja kielletyt alueet. Rastit numeroidaan juoksevasti siistillä käsialalla rastiympyrän viereen. Numero sijoitetaan sille puolelle, missä se peittää vähiten etenemisen kannalta oleellisia karttamerkkejä. Numero lähtee lähdön jälkeen ykkösestä. Kartta voidaan piirtää myös tietokoneella. Tällöin voidaan käyttää jotakin kuvankäsittelyohjelmaa, Power Pointtia tai tarkoitusta varten suunniteltua Condes tai Ocad ohjelmistoa. Condesista on ilmainen käyttökelpoinen kokeiluversio ladattavissa netistä. Ocadin vanhempia versioita on vapaassa levityksessä internetissä, mutta näiden ohjelmien käyttö vaatii hieman perehtymistä. Päpalla on lisenssi Ocadin uudempaan versioon. Tätä voi kysellä piirin kilpailutoimikunnalta tai toimistolta. RASTIMÄÄREET Rastien sijainti voidaan ilmoittaa myös rastimääreinä, jotka tarkentavat kartassa ilmoitettua paikkaa. Rastimääreet voidaan antaa sanallisesti tai symboleilla. Sanalliset rastimääreet voivat olla esimerkiksi: kiven länsipuoli, jyrkänteen alla, ojan suu, taimikon koillisnurkka tai tien ja ojan risteyksen pohjoispuoli. Symboliset rastimääritteet ilmoitetaan kahdeksan neliön muodostamana palkkina jokaista rastia kohti. Palkin neliöt merkitsevät seuraavaa vasemmalta oikealle: 1. Rastin järjestysnumero 2. Rastitunnus: numerona tai kirjaimena. Suunnistuskisoissa aina numerona, joka on suurempi kuin 30. 3. Kohteen tarkennus: Tähän kirjataan rastimääreenä käytetty maastonkohde. 4. Täsmentävä tieto: esim. toinen maastokohde, jos rastipiste on niiden välissä. 5. Kohteen koko tai laajuus metreinä. 6. Rastilipun sijainti, eli millä puolella kohdetta lippu on. 7. Lisätiedot: tähän voidaan merkitä esimerkiksi miehitetty rasti tai juomarasti. 8. Rastimääritteitä varten on olemassa oma merkistönsä, joka muistuttaa karttamerkkejä. Partiotapahtumissa kuitenkin lähes aina kannattaa käyttää karttamerkkejä näiden sijaan, koska partiolaiset eivät aina tunne rastimääritteiden merkkejä. Niihin voi tutustua esimerkiksi Suomen Suunnistusliiton julkaisujen avulla. 7
LÄHTÖ- JA MAALIJÄRJESTELYT Lähtö suunnistusradalle voi tapahtua ainakin seuraavilla tavoilla: Yhteislähtö: Kaikki suunnistajat ryntäävät matkaan yhtä aikaa lähtömerkin kuultuaan. Tällöin nuoremmat partiolaiset muodostavat herkästi ryhmiä, joissa kulkevat. Tämä ei useinkaan ole tavoiteltavaa, koska heikoimpien suunnistajien ei tarvitse silloin suunnistaa. Jos on riittävästi kilpailuhenkeä, yhteislähdöllä saa hyvän meiningin päälle, kun pääsee reaaliajassa kisaamaan kavereita vastaan. Väliaikalähdöt: Leimauskorttiin ja toimitsijan pöytäkirjaan merkitään suunnistajan lähtöaika minuutin päähän tasaminuutille. Toimitsija ilmoittaa: 30 sekuntia, 5 sekuntia ja mene, jolloin suunnistaja saa lähteä liikkeelle. Usein käytetään myös lähettämistä varten suunniteltua kelloa, joka piippaa 5, 4, 3, 2, 1, nyt. Emit-leimausjärjestelmässä ei tarvita erillistä lähtöä, koska laite hoitaa ajanoton. Tällöin suunnistaja voi vain leimata lähdössä sovittua lähtöväliä noudattaen ja antaa mennä. Maalissa pätee sama käytäntö. Käsiajanotolla maalissa kirjataan täsmällinen aika sekunnilleen, kun suunnistaja ylittää maalilinjan. Jos maaliin tulijoita on paljon, kirjataan ajat saapumisjärjestyksessä erilliselle pöytäkirjalle ja suunnistajat pistetään jonoon. Tällöin voidaan tilanteen rauhoituttua kirjata suunnistajien tiedot pöytäkirjaan ja maaliintuloaika rastikorttiin. Jos suunnistus liittyy pt-kisaan, jossa tuloksien arvostelussa on tarkoitus hyödyntää interpolointia, on ensiarvoisen tärkeää, että lähdön ja maalin kellot ovat samassa ajassa. Kuten usein luullaan, se ei ole tuolloin sama virhe kaikille, vaan ajan pituus vaikuttaa 1,5 x keskimmäisen ajan määräytymiseen. Eri ajassa olevalla kellolla saadaan väärät tulokset. Helpointa ja varminta olisi laittaa aina suunnistuksessa käytettävät kellot sekunnilleen Suomen viralliseen aikaan, niin ei tarvitse miettiä, vaikuttaako se johonkin. 8