Kouluorkesteri Kouluorkesteri kannattaa perustaa heti, kun opitaan soittamaan ensimmäiset sävelet. Koulun tuntiresurssien mukaan voidaan valita, perustetaanko luokkaorkesteri vai koko koulun yhteinen orkesteri. (Toki luokissakin voi soittaa orkesterina, vaikka koululla olisi myös iso yhteinen orkesteri.) Koulusoittimien lisäksi voidaan hyödyntää lasten harrastuneisuutta: jos oppilas on edistynyt jossain soittimessa, kannattaa opettajan opetella tekemään sovituksia tämän soittimen ja oppilaan taitojen mukaan. Valmiitakin orkesterisovituksia on ostettavissa sekä tämänkin kirjasarjan liitteissä. Roudaus ja rutiinit Koulun orkesterilaisista kannattaa tehdä heti luettelo, jossa näkyy, miltä luokalta oppilas on, mitä soitinta hän soittaa ja mitä hän osaa jo soittaa (alin ja ylin sävel). Listasta on hyötyä, kun tiedotetaan vanhempia ja kollegoita, tehdään sovituksia, lähdetään keikalle, tilataan eväitä tai tehdään lavakarttaa keikkaa varten. Opetellaan heti aluksi orkesterin rutiineita: oppilailla pitää olla tunnin alussa soitin valmiina sekä teline, tuoli ja kynä paikoillaan. Telineiden kokoamista on hyvä harjoitella, jotta ne eivät väänny venkuloiksi. Selvitetään istumapaikat (samaa stemmaa soittavat vierekkäin) ja pultit (soittajapari, jolla on sama teline). Nuoteille on hyvä olla kansio. Nuotteja ei revitä ja rypistellä. Luokan siivoamisvuorot kannattaa jakaa eri soitinryhmille. Virittäminen Virittäminen vaatii ympäristöltä hiljaisuutta. Sovitaan hiljaisuusmerkki ja viritysjärjestys. C-vireiset soittimet Ensiksi viritetään C-vireiset soittimet (in C), jotka soivat nuottikirjoituksen mukaiselta korkeudelta (jousisoittimet, huilut, oboe, fagotti, pasuuna ja tuuba). Pianisti soittaa D-duurisoinnun (D, FIS ja A) tai a 1 -sävelen, johon soittimet viritetään (kaikki soittavat vuorollaan A-sävelen ja tarkistavat, että korkeus on sama). Puhaltimen ääni laskee, kun putkea pidennetään ja nousee, kun putkea lyhennetään. Jousisoittimet virittävät muut kielet a1-sävelen perusteella. Piano soittaa E-sävelen, kun kitaristit ja basisti virittävät. Muut kielet viritetään E-kielen avulla. On hyvä opettaa kitaristit käyttämään virityskonetta, joka helpottaa viritysurakkaa. He voivat tulla virittämään jo edellisellä välitunnilla. Virittämisessä voi hyödyntää myös mobiililaitteiden ohjelmia. Transponoivat soittimet Puhaltimien vireisyys pitää selvittää, sillä trumpetteja ja klarinetteja on eri vireisinä. Oppilasta kannattaa pyytää soittamaan C-sävel. Opettaja voi pianosta kokeilla, minä sävelenä se soi. Siitä selviää soittimen vireisyys. Viritä seuraavasti: b-vireinen soitin (esim. klarinetti, baritonitorvi ja trumpetti): soitto-ote C, piano soiva B es-vireinen soitin (esim. alttosaksofoni): soitto-ote C, piano soiva ES F-vireinen soitin (esim. käyrätorvi, alttonokkahuilu ja englannintorvi), soitto-ote c 1, piano f. Katse kapellimestariin Kannattaa opettaa orkesteri seuraamaan tarkasti kapellimestarin viittausta alusta pitäen. Ykkösisku alkaa, kun ylhäältä alas tuleva liike ponnahtaa ylös kuin kuumaan osuneena, tuolloin lyönnin isku on pohjassa, jolloin on oikea hetki soittaa ensimmäisellä iskulla oleva sävel. Kapellimestari voi harjoituttaa seuraamaan lyöntikaavoja esim. näin: Oppilaat sanovat hep, kun kapellimestarin viittauksessa tulee 1. isku. Tahtilajeja voi vaihdella. (Ei ole tarkoitus harjoitella lyöntikaavoja, vaan opetellaan tunnistamaan tahdin 1. isku, jotta päästään soittoon taas mukaan, jos on pudonnut kyydistä. Tahdin alussa tavataan!) Sanotaan hep kapellimestarin määräämille iskuille (esim. 1. ja 4. isku). Soitetaan D-säveltä (jousille, kitaroille ja bassolle vapaakieli: b-vireiset soittavat E-säveltä, es-vireiset F-säveltä, käyrätorvi G:tä) kapellimestarin näyttämän tempon tahdissa, esim. neljäsosina tai kahdeksasosina jne. Vaihdellaan säveltasoa. Seurataan edellisen lisäksi kapellimestarin näytöstä nyansseja:,, cresc. ja dim.. Harjoitellaan lopetusmerkki, jolloin soitto loppuu, mutta soitin jää vielä paikoilleen (esim. jousi kielelle), kunnes kapellimestari laskee kätensä alas. Soitetaan asteikkoja kapellimestarin näytön mukaan.
Korvat auki yhdessä soittamaan Leikitään matkijaa: joku soittaja keksii yhden tahdin mittaisen rytmin yhdellä sävelellä, muut matkivat. Lisätään vähitellen sävelten määrää. Myös pituutta voidaan lisätä esim. kahteen tahtiin. Jokainen saa vuorollaan toimia matkittavana. Myöhemmin tähän voidaan lisätä myös säestys. Leikitään kysymys vastausta: toinen parista keksii musiikillisen kysymyksen (yhden tahdin mittaisen), johon toinen vastaa erilaisella melodialla. Aloitetaan aluksi yhdellä sävelellä, lisätään vähitellen säveliä ja kasvatetaan melodioiden pituuksia. Vaihdetaan osia. Myöhemmin tähän voidaan lisätä myös säestys. Impovisoidaan pentatonisella asteikolla: osa säestää, osa keksii melodioita annetulla asteikolla (esim. SL! 3, CD 1, raita 21 taustaan voidaan improvisoida soivan C-duuriasteikon sävelillä, Hissimusaa mustilla koskettimilla soveltuu myös impropohjaksi ks. SL! 3 s. 339.). Solisteja voi olla yksittäin, duona, triona, kvartettina jne. tai soitinryhmittäin. Idearyöstö: ks. opettajan kirja, Keksintäkoppa. Blues-/rock-kaavaan improvisointi: osa soittaa sointuja stemmoina, osa improvisoi pentatonisella asteikolla tai bluesasteikolla. Säestyksessäkin voidaan käyttää erilaisia komppeja ja tyylejä (ks. opettajan kirja SL! 6, ope s. 119). Silmät auki nuotteja lukemaan On haasteellista sekä lukea nuotteja että seurata kapellimestaria ja kuunnella muita soittajia yhtä aikaa. Se vaatii harjoittelua. Stemmat pitää harjoitella kotona, jotta orkesterissa voi keskittyä yhteissoittoon. Nuotit kannattaa valita niin, että ne ovat riittävän helppoja, mutta myös kyllin motivoivia. Valmiita sovituksia on olemassa, mutta kannattaa myös tehdä omia sovituksia juuri oman orkesterin soittajille räätälöityinä. Ostinatot ja sanarytmit helpottavat orkesterisoiton alkutaipaleella. Sovituksia tekemään Ensimmäiset sovitukset kannattaa tehdä vain muutamalle stemmalle: esim. melodia, ala-ääni ja basso. Stemmat voi jakaa soittajien taitojen ja tilanteen mukaan. Niitä voi tarvittaessa transponoida erivireisille soittimille. Näin samaa stemmaa soittaa useampi soittaja toisiaan tukien. Melodia ja lisä-ääni tai alaääni kirjoitetaan yleensä g-avaimelle ja bassostemma f-avaimelle. Joskus esim. taitava sellisti voi soittaa melodioita. Oppilaat osaavat kertoa, mitkä sävelet heidän on helppo soittaa. Se on hyvä lähtökohta sovituksien tekemiselle. Hyvä nyrkkisääntö on se, että nuotit kannattaa kirjoittaa viivaston viivojen alueelle (ei ylä- tai ala-apuviivoille). Sanarytmit auttavat nuotinlukua. Jousisoittimille sävellajit, joissa on 1 2 ylennysmerkkiä (G, e, D, h), ovat helppoja, mutta soivat sävellajit, joissa on 0 3 alennusmerkkiä (C, a, Bb, g, Eb, c, Ab, f, F, d), soveltuvat parhaiten puhaltimille, joille stemmat pitää transponoida. Stemmoja kannattaa tuplata, sillä muutaman kerran on käynyt niin, että soittaja onkin kipeänä keikkapäivänä Taitavimpia soittajia kannattaa käyttää solisteina. He voivat myös improvisoida sointujen ja taitojensa mukaan. Alku-, väli- ja loppusoitot elävöittävät kappaleita. Myös kuoron on helpompi päästä mukaan, jos laulussa on alkusoitto. Ostinatot ovat erinomaisia mausteita orkesterisovituksiin. Partituurijärjestyksessä stemmat kirjoitetaan in C eli soivassa sävellajissa (full score) tässä järjestyksessä: puupuhaltimet (esim. huilu, oboe, klarinetti, saksofoni ja fagotti), vaskipuhaltimet (käyrätorvi, trumpetti, pasuuna, tuuba), lyömäsoittimet (esim. piano ja laattasoittimet), jouset (viulu 1, viulu2, alttoviulu, sello ja kontrabasso). Komppilapusta selviävät kappaleen rakenne ja soinnut. Avaimia ja nuotteja soittimen mukaan G-avaimelle kirjoitetaan esim. viulu, huilu, oboe, klarinetti, saksofoni, trumpetti, laatta- ja kosketinsoittimet (kouluorkesterin käyrätorvi). C-avaimelle ( )kirjoitetaan alttoviulu. Keskimmäisellä viivalla oleva nuotti on c1. F-avaimelle kirjoitetaan sello, basso, fagotti, käyrätorvi, pasuuna ja tuuba. G- ja F-avaimelle kirjoitettua nuottia lukevat pianistit (haitari ja konserttikannel). Pianisteille voi antaa sooloja, stemmoja ja säestystehtäviä kosketin- tai laattasoittimilla. Nuotti, jossa on melodia ja sointumerkit sopii esim. kitaralle, pianolle ja haitarille, joilla voi soittaa sekä melodiaa että sointuja. Jotkut kitaristit soittavat sointumerkeistä, jotkut nuoteista, jotkut tabulatuurikirjoituksesta. Kysymällä selviää, mikä tyyli oman orkesterisi soittajille sopii parhaiten. Komppilappu on hyvä komppikitaristeille (sointumerkit), basisteille ja rytmisoittimien soittajille.
Jousisoittimet Helppoja sävellajeja ovat yhden ja kahden ylennysmerkin sävellajit (G, e, D, h). Jousisoittimille kannattaa suosia aluksi vapaakieliä, joille voi kirjoittaa hauskoja rytmejä (sanarytmit tukena). Jousituksissa kannattaa tarvittaessa pyytää apua oppilaan soitonopettajalta. Yleensä pääiskuilla on vetojousi ( ) kannasta kärkeä kohti. Parittomat kohotahdit alkavat työntöjousella (V) jousen kärjestä kantaan päin. Viimeinen kappaleen sävel kannattaa lopettaa vetojouseen. Legatokaari sitoo nuotit samalla jousella soitettaviksi (sama jousen suunta). Kontrabasson kielet ovat samat kuin sähköbassossa, mutta kontrabasso soi oktaavia kirjoitettua nuottia matalammalta. kärki V kanta G-avaimella viulun vapaakielet g d 1 a 1 e 2 C-avaimella alttoviulun vapaakielet B c g d 1 a 1 F-avaimella sellon vapaakielet C G d a F-avaimella basson vapaakielet E A d g
Jousisoittimilla pizzicato (näppäillen) tuo vaihtelua jousisoitolle (arco). Tallaan kiinnitettävällä sordinolla äänen saa vaimennettua (con sordino). Senza sordino -merkintä tarkoittaa, että sordino otetaan pois tallasta, jotta ääni ei enää vaimene. Sormituksissakin apua voi kysyä soitonopettajalta. 1. sormi on etusormi, kuten kitarassakin. Kannattaa suosia vapaakieliä ja 1. sormen säveliä, jos soittaja on vielä alkutaipaleella. Viulussa nelossormet (pikkusormet) kannattaa korvata vapaakielillä mahdollisuuksien mukaan puhtaussyistä. Matalin mahdollinen sävel määräytyy soittimen alimman kielen mukaan, ylin sävel soittajan taidon mukaan. Viulisti pystyy soittamaan h 2 -sävelen vielä ensimmäisessä asemassa 4. sormella; c 3 on mahdollista kurottaa ensimmäisestä asemasta, vastaavasti alttoviulistin ylin sävel I-asemassa on e 2, f 2 kurottamalla. Kun viulisti oppii soittamaan asemissa, hänen äänialansa laajenee ylöspäin. Viulun sormitukset I-asemassa g d 1 a 1 e 2 vapaa kieli 0 as gis es 1 dis 1 b 1 ais 1 f2 matala 1 etusormi 1 a e1 h 1 ges 2 fis 2 1 keskisormi 2 b ais f 1 c 2 g 2 h ges 1 des 2 as 2 fis 1 cis 2 gis 2 matala 2 korkea 2 nimetön 3 pikkusormi 4 c 1 g 1 d 2 a 2 des 1 cis 1 as 1 gis 1 es 2 dis 2 b 2 ais 2 d 1 a 1 e 2 h 2 3 matala 4 korkea 3 4 * Viulisteilla ykkössormi (vasen etusormi) on aika helppo: se laajentaa sävelvalikoimaa (g, a, d 1, e 1, a 1, h 1, e 2 ja fis 2 ). Matala ykkönen ei onnistu ihan vasta-alkajilta (gis/as, dis 1 /es 1, b 1 /ais 1 ja f 2 ). Kakkonen (vasen keskisormi) on haasteellinen, sillä pitää tietää, onko se korkea (h, fis 1, cis 2, gis 2 ) vai matala (b, f, c, g). Kolmonen on yleensä tavallinen (c 1, g 1, d 2, a 2 ), mutta korkeaa kolmosta tai matalaa nelosta vaativat cis 1, gis 1, dis 2 ja ais 2 /b 2. Nelosen voi korvata yleensä vapaakielellä (paitsi E-kielellä). 0 tarkoittaa vapaakieltä. Puhaltimet Transponoiville puhaltimille sopivia sävellajeja ovat (in C eli soivina) alennusmerkkiset sävellajit, koska niistä stemmat transponoituvat ko. soittimille sopiviksi sävellajeiksi. Puhaltimille kannattaa kirjoittaa taukoja, ainakin fraasien rajoille. Rytmisoittimet Rumpaleille ja rytmisoitinryhmälle kannattaa tehdä erilaisia soittotehtäviä kappaleen eri osiin. Filleillä on hyvä merkata osien vaihtuminen. Komppilapusta rytmisoitinryhmä voi seurata kappaleen rakennetta. Stemmojen kirjoittaminen transponoiville soittimille B-vireiselle soittimelle (esim. klarinetti, baritonitorvi ja trumpetti) stemmanuotti pitää kirjoittaa kokosävelaskelta (suuri sekunti) korkeammalle kuin soiva nuotti, eli etumerkintään pitää lisätä kaksi ylennys- tai palautusmerkkiä (esim. C-duuri kirjoitetaan D-duuriin ja F-duuri kirjoitetaan G-duuriin). Es-vireiselle soittimelle (esim. alttosaksofoni) stemmanuotti pitää kirjoittaa suuri seksti korkeammalle kuin soiva nuotti, eli etumerkintään pitää lisätä kolme ylennys- tai palautusmerkkiä (esim. C-duuri kirjoitetaan A-duuriin ja F-duuri D-duuriin). F-vireiselle soittimelle (esim. käyrätorvi, alttonokkahuilu ja englannintorvi) stemmanuotti pitää kirjoittaa kvintin korkeammalle kuin soiva nuotti, eli etumerkintään pitää lisätä yksi ylennys- tai palautusmerkki (esim. C-duuri kirjoitetaan G-duuriin ja F-duuri C-duuriin).
Puhaltimien soivat äänialat Fagotti (B es 2 ) b b Nokkahuilu (c 1 c 3, soi oktaavia ylempää) Huilu (c 1 c 4 ) Oboe (b a 3 ) b Klarinetti (d 3 ) Pasuuna (E 1 ) b b Käyrätorvi (G 1 f 2 ) Trumpetti (e c 3 ) Alttosaksofoni (des es 3 ) b b Tuuba (H 2 es 1 ) b
Keikkaa pukkaa Esiintymisasu ja keikkojen aikataulut kannattaa tiedottaa ajoissa koteihin. Samaten on hyvä kertoa, tarvitaanko eväitä, pyykkipoikia (ulkoilmakonsertissa se pitävät nuotit paikoillaan tuulessakin) tai muuta tarpeellista mukaan. Lavakartta, roudaus- ja biisilistat ovat olennaisia konserttia järjestettäessä. Viritykselle pitää varata aikaa ennen keikkaa. On hyvä kokeilla vaikka biisien alut ennen h-hetkeä. Me-henkeä kannattaa lietsoa takahuoneessa. On viisasta miettiä ennalta myös se, missä soittajat istuvat ennen keikkaa, miten siirtyvät lavalle ja poistuvat sieltä. Esityksen jälkeen Koko orkesteri nostetaan esityksen jälkeen seisomaan. Sovitaan, kumarretaanko kaikki, vai pelkästään kapellimestari. Kapellimestari voi kätellä konserttimestarin konsertin lopuksi. Myös solistit voidaan nostattaa seisomaan esityksen jälkeen saamaan suosionosoituksia. Oleellista on hyvä meininki ja kiva ryhmähenki. Musiikin riemu tulee kaupan päälle menestyksen ja maineen ohessa. Karonkka keikan päälle tekee hyvää.