Johannes, Johannes ja Paavali Johannes Gustavsson Paavali Jumppanen TORSTAINA 27.3.2014 KLO 19 Madetojan sali
Ohjelma Torstaina 27.3.2014 klo19 JOHANNES, JOHANNES JA PAAVALI Johannes Gustavsson, kapellimestari Paavali Jumppanen, piano Johannes Brahms: Pianokonsertto nro 2 B-duuri, op. 83 Allegro non troppo Allegro appassionato Andante Più Adagio Allegretto grazioso Un poco più presto väliaika 20 min. Johannes Brahms: Sinfonia nro 1 c-molli op. 68 Un poco sostenuto Allegro Meno Allegro Andante sostenuto Un poco Allegretto e grazioso Adagio Più andante Allegro non troppo, ma con brio Più Allegro Konsertin aikana kuvaaminen ja nauhoittaminen kielletty Konsertti päättyy n. klo 20.55
Johannes Brahms: Pianokonsertto nro 2 B-duuri op. 83 Johannes Brahmsin (1833 1897) toinen pianokonsertto B-duuri op. 83 syntyi vuonna 1881 vähäisemmin synnytystuskin kuin ensimmäinen pianokonsertto yli kaksikymmentä vuotta aiemmin. Ehkä tämän vuoksi säveltäjä omisti B-duuri-konserton tiukalle opettajalleen Eduard Marxsenille. Työ teoksen parissa alkoi jo vuonna 1878, mutta viimeistely sai odottaa viulukonserton valmistumista ja paluuta säveltäjän toiselta Italian-matkalta. Toisen pianokonserton onnea tuotavana auguurina oli myös vuonna 1880 käynnistynyt yhteistyö kapellimestari Hans von Bülowin ja Meiningenin hoviorkesterin kanssa. Meinigenissa teos myös säveltäjän toivomuksesta ja hänen soittaessa itse solistina kantaesitettiin. Säveltämisen luistaessa Brahms vihjaili tuttavilleen myhäilevään sävyyn tulevasta konsertosta: Muutamia pikku pianokappaleita tai Pikkuinen pianokonsertto lempeine pikku scherzoineen. Mitään diminutiivista tästä pianokonserttojen valtamerihöyrystä ei löydy ja terävästi aksentoitu scherzo lienee ainoa jakso, joka muistuttaa hammasta purren sävelletystä d-molli-konsertosta. Neliosainen rakenne kertoo, ettei Brahms tinkinyt sinfonisen konserton ihanteestaan; teos on lajissaan konserttokirjallisuuden laajimpia. Orkesterinkäsittelijänä Brahms on toisessa pianokonsertossaan monipuolisempi kuin ensimmäisessä pianokonsertossaan. Ensimmäisen osan (Allegro non troppo) aloittava käyrätorvisoolo houkuttelee pianon idylliseen luonnontunnelmaan, jota muut puhaltimet leppeästi syventävät. Pianon varsinainen sooloavaus teoksen ainoa soolokadenssi tuo mukaan dramaattisen elementin, jonka majesteetillinen orkesteritutti ottaa kiitollisena vastaan ja liittää sen perään haikean sivuteeman. Orkesterin ja pianon mittelö etenee tästä lähtien rikkaasti muunneltuna, temaattisten ainesten sulautuessa luontevasti yhteen. Häivähdys salaperäisyyttä hiljaisemmissa taitteissa muistuttaa toisen sinfonian pastoraalisesta hymystä. Laajan osan lopulla kajahtavissa trilleissä on nyt voitokas sävy ja viimeiset akordit löytävät paikkansa suvereenisti, ilman alleviivauksia. Brahms koki konserton ensimmäisen ja kolmannen osan niin yksinkertaisiksi, että kaipasi väliin jotain jännittyneempää. Esitysmerkintänsä mukaisesti (Allegro appassionato) intohimoinen scherzo ryöpsähtää pianon aloitteesta synkeään aaltoliikkeeseen, johon jousien lyyrinen sivuteema ei tuo lievennystä. Konfliktin aineksia satelee ilmassa joka kerran, kun kiihkeän rytmikäs pääteema ilmaantuu, mutta samalla se laskee liikkeelle välitaitteen ylevän tunteikkaasti soivan D-duuri-aiheen. Myös triojaksossa rytmienergia hakee itsepintaisesti tietä eteenpäin,
jyrisyttäen voimantuntoisia urkupistetehoja. Kehystaitteen kertaus on jälleen monipuolisesti muunneltu ja lennättää osan päätökseen vimmaisella kiihkolla. Elegisen sisäistynyt hidas osa (Andante) antaa kauniin näytteen Brahmsin hienostuneesta orkesterinkäsittelystä jouset jaettuina parhaimmillaan kahdeksaan diviisiin. Sellon laulava soolo matalien jousien säestämänä valmistaa huolella pianon herkän sisääntulon tähtinä hohtavissa akordeissa. Piano tuntuu yksinpuhelussaan etäisesti muistelevan edeltävien osien dramatiikkaa trilleillään ja akordivyöryillään, mutta vetäytyy uudestaan mietteliääseen perustunnelmaan. Kulminaationsa (Più adagio) hidas osa saavuttaa orkesterin hiljentyessä pianissimoon ja pianon sirotellessa yksinäisiä sointuja yölliselle taivaalle klarinettien lempeästi myötäilemänä jousien sisääntulo värisevän kohtauksen huipentumassa on kuin hienointa silkkiä. Brahms viimeistelee osan kertaamalla nostalgisesti sellosoolon, pianon koristellessa melodiaa liverrellen ja kohotessa lopuksi helkkyvien trillien mukana salaperäisiin korkeuksiin. Finaali (Allegretto grazioso) kuvastaa kuinka Brahmsista oli iän karttuessa tullut pohjimmaisesta pessimismistään huolimatta paljon sopuisampi ihminen. Pianon leikillinen aihe, johon jouset oitis tarttuvat, vaikuttaa ensin viattoman keimailevalta, mutta hyväntahtoinen huumori tuo siihen myös ilkikurisia sävyjä, ja tavoilleen uskollisena Brahms löytää siihen myös jykevän rytmilatauksen. Sivuteeman kaihomielessä voi olla erottavinaan ironisoiviakin sävyjä. Ohivilahtavat mollijaksot korostavat enemmän musiikin mustalaisassosiaatioita kuin eeppistä draamaa. Lopussa Brahms lisää briljanssia (Un poco più presto) lisäämällä tempoa ja tempaamalla musiikin rytmisen ilotteluun, vaikka loppukaneetti onkin asianmukaisen painokas.
Johannes Brahms: Sinfonia nro 1 c-molli op. 68 Ludwig van Beethovenin varjo lankesi velvoittavana häntä seuranneiden säveltäjäpolvien ylle. Myös Johannes Brahms (1833 1897) kuuli sanojensa mukaan jättiläisen askeleet takanaan. Nuorsaksalaiset säveltäjät johtohahmonaan Wagner pitivät sinfoniaa ohitettuna sävellysmuotona. Säveltaiteen konservatiivinen leiri, absoluuttisen musiikin kannattajat, latasi sinfoniat filosofisilla merkityksillä ja perinteen painolastilla. Brahms aloitti ensimmäisen sinfoniansa 1850-luvun lopulla, mutta kantaesityksensä teos sai vasta vuonna 1876, säveltäjän ollessa 43-vuotias. Psykiatria voisi valaista teoksen synnytyskipujen, pianosonaatteihin ja kamariteoksiin verhottujen sinfonioiden (Schumann), yhteyttä Brahmsin läheiseen äitisuhteeseen ja sitä muistuttavaan kiintymykseen Clara Schumanniin. Haluttomuudessa laskea irti entisestä ja astua tuntemattomaan oli laajempikin ulottuvuus, hiipivä käsitys siitä, ettei kehitys olekaan aina edistystä. Ahdistusta aiheutti tietoisuus siitä, kuinka haastavaksi sinfoninen horisontti oli levinnyt. Carl Dahlhausin sanoin Brahmsin c-molli-sinfonia aloitti sinfonioiden toisen aikakauden, jossa musiikki ei enää päässyt pakoon menneisyyttään. Brahms raportoi esikoissinfoniansa edistymisestä Clara Schumannille vuodesta 1862 lähtien. Ensimmäinen sinfonia oli Brahmsille totaalinen, kaikki elämänalueet käsittävä haaste ja sen voitokkaassa finaalissa säveltäjä lopulta nujersi symbolisesti kaikki vastuksensa. Teos on myös esimerkki henkilökohtaisten vaikeuksien kohtaamisesta ja transformoimisesta musiikissa. Sen sijaan, että olisi paennut schumannilaiseen satumaailmaan, Brahms sävelsi c-mollisinfoniaansa koko kasvuprosessin odotuksien luomasta paineesta perääntymisten ja epäilyjen kautta löydettyyn vapauteen. Myös yksityinen taso, viitteet Schumanneihin ja säveltäjään itseensä, oli kätketty sävelmotiiveihin. Sinfonian kolme ensimmäistä osaa valmistuivat kohtuullisin ponnistuksin, mutta finaalin kanssa Brahms tuskaili yli kymmenen vuotta. Viimeisen osan alppitorviteemassa soi todellinen vapautuminen, kuten Brahms selosti Claralle sovintoa rakentaneessa kirjeessään vuonna 1868: Näin puhalsi paimen torveensa tänään. Nuottiesimerkin ylle säveltäjä kirjoitti runotervehdyksen: Korkealla vuorella, syvällä laaksossa, tervehdin tuhatkertaisesti. Jo valmistuneeseen teokseen Brahms lisäsi ensimmäisen osan johdannon (Un poco sostenuto) tasapainottamaan laajaa finaalia. Kohtalokas, patarummun iskujen alleviivaama avaus on Brahmsin tuotannossa poikkeava ja sen epätoivo peruuttamatonta ja arpeutumatonta. Johdannon poco sostenuto -merkintä ( hieman
pidätellen ) kuvastaa säveltäjän varovaisuutta: elämän tragedia on enimmäkseen luopumista tai saavuttamattomuutta. Brahms muotoilee ensimmäisen osan Allegro-jakson määrätietoisesti ja dramaattisesti. Surumieliset sivujuonteet yllyttävät myrskyisän ja rytmisesti jännitteisen teeman yhä uudestaan liikkeelle, kunnes se lopussa raukeaa vilauttaen häivähdyksen sovinnollista duuria. Ääriosien draama puhutteli aikalaiskuulijoita, väliosien hiljaista runoutta heidän oli vaikeampi ymmärtää. Hidas osa (Andante sostenuto) alkaa etäisessä E-duurissa tunteellisella jousiaiheella, joka antaa pian tilaa oboen kaartuvalle sävelmälle. Viimeistään tässä osassa Brahms osoittaa olevansa klassikkojen perillinen: jousien ja puhaltimien sekä matalien ja korkeiden äänien vuorottelu, eri temaattisten ainesten limittyminen sekä intohimon ja resignaation välillä aaltoilevat tunteet kasvavat kaikki yhdestä juuresta. Erityisen herkkä on osan päätös: pääteeman kertaus sooloviululla (ja puupuhaltimilla) vasten tummaa jousitaustaa, duo käyrätorven kanssa, sekä lepyttävät loppusoinnut. Myös kolmas osa (Un poco allegretto e grazioso) on säveltäjälleen tyypillinen lyyrinen intermezzo, joka lyhyydestään ja säästäväisestä soitinnuksestaan huolimatta täyttää sinfoniset mitat. Puupuhallinten iloisena rientävä avausteema saa jatkossa vakavampia sävyjä, mutta säilyttää valoisuutensa. Juhlava välitaite purkaa latautunutta energiaa ennakoiden finaalia. Finaalin ensimmäisissä soinnuissa (Adagio) näyttämölle palaa tragedia, josta liikkeelle lähtevät pizzicatot eivät pysty irtaantumaan ensi yrityksellä. Orkesterin jännittynyt syöksy purkautuu postikortissa mainittuun käyrätorviteemaan, jota huilu jatkaa. Pasuunat esittävät seremoniamestareiden tapaan ylevän koraalimelodian, jonka jälkeen käyrätorviaihe palaa soitinnukseltaan tehostettuna. Finaalin pääjakso (Allegro non troppo ma con brio) alkaa tunnetulla jousiteemalla, jonka kauneudella ja luottavaisuudella Brahms halusi tehdä kunniaa Beethovenin yhdeksännen sinfonian finaaliteemalle (Oodi ilolle) ja sen voi aasikin huomata, kuten säveltäjä ystävällisesti totesi. Brahmsilla riittää rohkeutta kehitellä melodiaansa ja tuoda rinnalle kevyempi, bassokuvioiden säestämä sivuteema. Kun jousiteema kiihkeän kehittelyn jälkeen palaa, syntyy vaikutelma rondo-muodosta. Brahms tähtää kuitenkin korkeammalle: kooda kasvaa esiin sivuteeman energisestä kertauksesta, eikä pääteema enää palaakaan takaisin. Sen sijaan jouset valmistavat hurjan nousun, joka päätyy koraaliaiheen kertaukseen koko orkesterin voimalla viimeisten tahtien juhliessa C-duurin voittoa mollista. Antti Häyrynen
Johannes Gustavsson, kapellimestari Ruotsalainen kapellimestari Johannes Gustavsson (s. 1975) opiskeli alttoviulunsoittoa ja suoritti orkesterinjohdon diplomin Norjan musiikkikorkeakoulussa. Lisäksi hän on osallistunut Simon Streatfeildin ja Jorma Panulan kapellimestarikursseille. Gustavsson voitti Ruotsin kapellimestaripalkinnon vuonna 2003 ja sai tuomaristolta kiitosta musikaalisesta energisyydestään ja kyvystä välittää tavoitteensa orkesterin muusikoille. Vuonna 2004 hän saavutti Sir Georg Solti -kapellimestarikilpailussa Frankfurtissa toisen sijan ja 2008 ensimmäisenä Herbert Blomstedt -kapellimestaripalkinnon Ruotsin kuninkaalliselta musiikkiakatemialta. Lokakuussa 2008 yleisöpalkinnon kansainvälisessä Arturo Toscanini -kapellimestarikilpailussa saanut Gustavsson on opintojensa jälkeen vieraillut säännöllisesti useiden ruotsalaisten, norjalaisten ja suomalaisten sinfonia- ja kamariorkestereiden kapellimestarina. Oopperaa hän on johtanut mm. Göteborgissa, Karlstadissa ja Uumajassa. Tammikuusta 2009 alkaen Gustavsson on ollut yksi neljästä Keski- Pohjanmaan kamariorkesterin pääkapellimestarista. Hän aloitti Västerås Sinfoniettan päävierailijana yhdessä Roy Goodmanin kanssa elokuussa 2010. Gustavsson on levyttänyt saksalaiselle CPO-levymerkille Anders Eliassonin teoksia yhdessä Ruotsin radio-orkesterin ja -kuoron, viulisti Ulf Wallinin ja pianisti Roland Pöntisen kanssa. Hän on myös kantaesittänyt lukuisia pohjoismaisten säveltäjien teoksia. Johannes Gustavsson oli Oulu Sinfonian taiteellinen partneri viime kauden ajan ja syksystä 2013 lähtien hän on orkesterin ylikapellimestari.
Paavali Jumppanen, piano Pianisti Paavali Jumppanen (s.1974) on tullut tunnetuksi yhtenä ikäpolvensa aktiivisimmista ja menestyneimmistä suomalaispianisteista. Hänen ohjelmistonsa kattaa pianomusiikkia laajasti Bachista avantgardeen. Hän on tehnyt yhteistyötä monien aikamme säveltäjien kanssa ja kantaesittänyt suuren määrän piano- ja kamarimusiikkiteoksia. Työskentely mm. Pierre Boulezin, Henri Dutilleux n, Perttu Haapasen ja Riikka Talvitien kanssa on avannut Jumppaselle monipuolisen näkökulman musiikin jatkuvasti muuttuvaan luonteeseen. Opinnot veivät Jumppasen Sibelius-Akatemian kautta Sveitsiin, jossa hän työskenteli Krystian Zimermanin johdolla kolme vuotta. Baselin Musiikkiakatemiassa hän opiskeli pianon lisäksi urkujen, fortepianon ja klavikordin soittoa. Jumppanen on viettänyt kuluneen vuoden vierailijana Harvardin Yliopistossa työstäen kirjaa Beethovenin pianosonaateista. Kirjaprojekti on syntynyt osana Jumppasen monien vuosien ajan jatkunutta kiinnostusta Wieniläisklassismiin. Hän on esittänyt sekä Beethovenin että Mozartin pianosonaatit useissa runsasta huomiota saaneissa konserttisarjoissa Suomessa ja Yhdysvalloissa. Jumppanen on levyttänyt ahkerasti. Deutsche Grammophonen 2005 julkaisema levytys Pierre Boulezin kolmesta pianosonaatista saavutti suurta huomiota ja se palkittiin mm. Ranskassa Diapason d Or -palkinnolla ja Saksassa Deutsche Schalplattenkritik -palkinnolla. Kanadalaisviulisti Corey Cerovsekin kanssa tehty Beethovenin viulusonaattien kokonaislevytys palkittiin 2008 Euroopan merkittävimpiin klassisen musiikin levypalkintoihin kuuluvalla Midem-palkinnolla.
Jumppasen Sibeliuksen, Beethovenin ja Wagner-Lisztin musiikkia sisältävä vinyylille tehty levytys julkaistiin kesällä 2012. Se avasi perinteikkäiden Emil Berliner Studioiden uuden historiallista levytystekniikkaa käyttävän tallenteiden sarjan. Lisäksi Jumppanen on kesällä 2012 saattanut päätökseen Kuhmo-talon Lentua-salissa tuotetun Beethovenin pianosonaattien kokonaislevytyksen. Soolokonserttien ja luennoimisen ohella Jumppanen vierailee säännöllisesti suomalaisorkesterien solistina ja esiintyy usein merkittävien eurooppalaisorkesterien kanssa. Lisäksi hän soittaa Yhdysvalloissa säännöllisesti sekä soolo- että solistitehtävissä. Kuluvalla kaudella hän esiintyy myös Australiassa, Intiassa, Saksassa ja Sveitsissä. Kotimaassa häntä kuullaan mm. Sinfonia Lahden, Sellosalin sekä Sibelius-Akatemian konserttisarjoissa. Jumppanen on esittänyt joulukuisessa Sibelius-Akatemian konsertissa kuultua Olivier Messiaenin laajaa pianoteosta 20 Katsetta Jeesus-lapseen mm. Messiaen-festivaalilla Ranskassa sekä Bostonissa, jossa The Boston Globe valitsi sen vuoden 10 parhaan konsertin listalle vuonna 2010. Kansainvälisen solistiuransa lisäksi Jumppanen on suosittu opettaja. Tänä vuonna hän pitää mestarikursseja Kuhmon lisäksi mm. Savonlinnassa ja Bostonissa. Hän sai vuonna 2011 Jenny ja Antti Wihurin Rahaston tunnustuspalkinnon suomalaisen kulttuurielämän hyväksi tekemästään työstä.
Suosio sähköistyy! Konserttikalenteri Concert Calendar www.sinfoniaorkesterit.fi emme enää paina orkestereiden konserttikalenteria. Kaikki kalenteritiedot, kantaesitysluettelot ja paljon muita orkesteriuutisia löydät uudistuneilta nettisivuiltamme: www.sinfoniaorkesterit.fi mikäli et pääse käyttämään internetiä, pyydä konserttikalenterista paperimoniste: puh. 09-2709 1411. tilaa konserttikalenteri sähköpostiisi neljä kertaa vuodessa lähettämällä viesti osoitteeseen: info@sinfoniaorkesterit.fi Suomen SinfoniaorKeSterit ry SuoSio
Oulun Energia turvaa edulliset ja varmat energiapalvelut alueensa ihmisille ja yrityksille. Oulun Energia hankkii, myy ja jakaa sähköä ja lämpöä sekä tuottaa niihin liittyviä palveluja asiakkaidensa käyttöön. Paikallisesti tuotetun energian hyöty palautuu moninkertaisesti pohjoissuomalaisten arkeen. Tästä toiminnasta rakentuu pohjoista voimaa. Oulun OP on yksi Suomen suurimpia osuuspankkeja ja kuuluu suomalaiseen OP-Pohjola-ryhmään. Se palvelee pankki- ja vakuutusasiakkaitaan 17 konttorissa ja kahdessa palvelupisteessä 11 kunnan alueella. Voimakkaasti kehittyvän pankin palveluksessa on lähes 300 pankki- ja vakuutusalan asiantuntijaa. Kaleva on Pohjois-Suomen suurin ja Suomen neljänneksi suurin seitsenpäiväinen sanomalehti. Kaleva tuo sisältöä elämään kertoo tärkeimmät uutiset ja kiinnostavimmat jutut sekä tarjoaa hyödyllisimmät palvelut. Kaleva palvelee monipuolisesti ja laadukkaasti lukija- ja ilmoitusasiakkaita. Kaleva.fi on Suomen suosituimpia verkkolehtiä ja kertoo tuoreimmat uutiset 24/7.
Oulu Sinfonia on Pohjois-Suomen ainoa ja EU-alueen pohjoisin sinfoniaorkesteri. Se aloitti toimintansa vuonna 1937 ja 1954 sai oikeuden käyttää kaupunginorkesterin nimeä. Orkesteri kunnallistettiin vuonna 1961. Nykyisen nimensä orkesteri otti käyttöön vuonna 2005. Tunnettuja kapellimestareita ja orkesterin kehittäjiä ovat viime vuosikymmeninä olleet Urpo Pesonen, Paavo Rautio, Onni Kelo, Rauno Rännäli, Ari Angervo, Peeter Lilje, Arvo Volmer ja Dmitri Slobodeniouk. Orkesterin päävierailija vuosina 1997 1999 oli John Storgårds ja vuosina 2005 2009 Jaakko Kuusisto. 2010 2013 taiteellisena johtajana toimi Anna-Maria Helsing. Viime kauden orkesterin taiteellisena partnerina ollut Johannes Gustavsson on menneestä syksystä lähtien Oulu Sinfonian ylikapellimestari. Orkesteri on tehnyt useita levytyksiä, mm. Leevi Madetojan koko orkesterituotannon ja Okon Fuoko -balettipantomiimin kokonaislevytyksen. Näiden jälkeen on ilmestynyt Mozartin aarioiden ja alkusoittojen levy, solistina Helena Juntunen. Orkesteri on levyttänyt vuosina 1997 2009 nimikkosäveltäjänä olleen Olli Kortekankaan oopperan Messenius ja Lucia. Viime keväänä ilmestyi Kimmo Hakolan ja Toshio Hosokawan kitarakonsertot sisältävä levy. Solistina soittaa Timo Korhonen, orkesteria johtaa Santtu-Matias Rouvali. Oulu Sinfonian löydät myös Facebookista
Oulu Sinfonia I viulu Lasse Joamets, I konserttimestari Anita Virkkala, konserttimestari * Anne Somero, äj * Emilia Neuvonen, väj * Romuald Gwardak Johanna Korhonen Tiina Kortelainen Oksana Kumpulainen Antti Laitinen Virva Pietilä Ismo Sirén II viulu Austra Steke, äj Nadya Pugacheva, väj * Laura Kangas * Sari Karppinen Marjukka Lahes Liina Räikkönen * Jari Suomalainen Toni Tuovinen Alttoviulu Susanna Nietula, äj * Pia Kukkonen, väj * Andrus Järvi Anniina Matinlassi * Anna-Maija Rousselle Jari Välimäki Sello Arto Alikoski, soolosellisti Riina Salminen, äj Juhana Ritakorpi, väj Mikaela Fagerholm * Janne Varis Harri Österman Kontrabasso Anne Seppänen, äj * Terhi Lassila, väj * Juha Nääppä Harri Sarkkinen Huilu Albert Stupak, äj Emma Tessier, väj Jenni Pekkola Oboe Matti Kettunen, äj Sara Tilander, väj * Ilkka Hirvonen Klarinetti Markku Korhonen, äj Kenneth Sjöwall, väj Nora Niskanen Fagotti Ladislau Acs, äj Ann-Louise Wägar, väj Jari Laakso Käyrätorvi Tuomas Setälä, äj Pasi Salminen, väj Leo Palosaari Jukka Yletyinen Trumpetti Sakari Suoninen, äj Jukka-Pekka Peltoniemi, väj Jarmo Väärä Pasuuna Erkki Hirsimäki, äj Jukka Myllys, väj Jorma Teeri Tuuba Gustavo Subida, äj Patarummut Kalevi Ohenoja, äj Lyömäsoittimet Marcus Ström, äj * tilapäinen kiinnitys
Kuukauden orkesterilainen Kuva: Juha Sarkkinen Tapaamme joka kuukausi oulusinfonialaisen, joka kertoo työstään ja itsestään. Kuin oikea oululainen Aloitin viulun soittamisen 4-vuotiaana. Äitini, joka on pianonsoitonopettaja, antoi minulle kaksi vaihtoehtoa: piano tai viulu. Koska meillä oli jo piano, valitsin viulun. Halusin kai uuden lelun, nauraa Oulu Sinfonian II-viulun äänenjohtaja Austra Steke, kun häneltä kysyy muusikonuran alkuvaiheista. Kuvittelin kyllä alkavani soittaa selloa, mistä juontanee juurensa se, että instrumentikseni valikoitui juuri II-viulu. Pidän sen hieman sellomaisesta soinnista. Olemme orkesterin rohkeat ja vahvat keskiäänet. Ilman meitä kirkkaat ja korkeat I-viulut eivät kuulostaisi niin kauniilta, Steke hymyilee. Austra Steke nauttii suurten sinfonioiden soittamisesta. Bruckner, Mahler ja Brahms kuuluvat hänen lempisäveltäjiinsä. Mutta musiikki voi olla oikeastaan mitä tahansa. Se, miten kapellimestari haluaa orkesterin sävellystä tulkitsevan, tekee sen soittamisesta nautinnon, hän toteaa. Haluan soittaa niin, että musiikki herää eloon, autenttisena. Haluan, että yleisö kokee musiikin kautta kokonaan uuden maailman. Klassinen musiikki ei ole kuollut vaan on täynnä kipinää ja elämää! Steken tie Oulu Sinfoniaan on käynyt kansainvälisten areenoiden kautta. Hän opiskeli arvostetussa riikalaisessa musiikkikoulussa vaativan viulunsoitonopettajan johdolla, joka valmensi Stekeä orkesterien koesoittoa varten.
Olin 16-vuotias, kun läpäisin koesoiton Schleswig-Holstein Musik Festivalin nuoriso-orkesteriin. Se oli upeaa: nuoria ympäri maailman saapui harjoittelemaan huippukapellimestarien johdolla, Steke kertoo. Tuolloin myös ymmärsin, että haluan soittaa viulua ammatikseni. Että tämä on minun, eikä äitini valinta, hän jatkaa. Jatkoa seurasi kuuluisassa Gustav Mahler Jugendorchesterissa. Oulu Sinfoniassa Steke on soittanut kaksi vuotta. Hän viihtyy Oulussa hyvin. Orkesteri on tiivis yhteisö kuin perhe. Kollegoista on tullut ystäviä, joiden avuliaisuus saa Stekeltä erityiskiitoksen. Kaipaan tietysti myös Riikaa, sen vanhoja jugend-taloja ja suurkaupungin vilinää. Mutta Oulu on kodikas kaupunki ja erityisen hyvä pyöräilykaupunki minä rakastan pyöräillä paikasta toiseen. Siinä mielessä olen ihan oikea oululainen! Oulussa meri on lähellä, mikä on Stekelle tärkeää. Ja talvi! Se on lempivuodenaikani. Jo lapsena unelmoin siitä, että näkisin revontulet. Yllätyin siitä, kuinka vaikuttavia ne todella ovat, hän hymyilee. Steke on onnellinen työssään Oulu Sinfoniassa. Olen päässyt tähän, koska minuun uskottiin ja luotettiin. Haluan antaa tälle orkesterille parastani. Olen matkustanut paljon, mutta nyt minulla on tunne, että haluan jäädä. Teksti: Terhi Rauhala Kuva: Kati Leinonen
Tulevia konsertteja Torstai 3.4. klo 19 Madetojan sali SANKAREIDEN KANSSA Johannes Gustavsson, kapellimestari Réka Szilvay, viulu Stravinski: Sinfonia puhaltimille Hartmann: Concerto Funébre Beethoven: Sinfonia nro 3, Eroica Liput 8 24 euroa Keskiviikko 30.4. klo 18 Madetojan sali SUOMI-ISKELMÄN AATELIA Jukka Perko, saksofoni ja liidaus Teemu Viinikainen, kitara Ville Herrala, kontrabasso Teppo Mäkynen, rummut Liput 32 35 euroa Oulun Sähkönmyynnin etuasiakkaille 20 23 euroa liput: OULU10, Torikatu 10, avoinna ma pe 8 16 Ylikiimingin yhteispalvelupiste, Harjutie 18 Avoinna: ma pe klo 8.30 16 Haukiputaan yhteispalvelupiste, Jokelantie 1 L 1 Avoinna: ma pe klo 8.00 15.45 Kiimingin yhteispalvelupiste, Lempiniementie 2 Avoinna: ma pe klo 9 16 Yli-Iin palvelupiste, Halametsä 1 Avoinna: ma pe klo 8.30 11 ja 11.30 16 Oulunsalon yhteispalvelupiste, Karhuojantie 2 Avoinna: ma pe klo 8.30 16 (Ilman palvelumaksua) Lippupalvelu, 0600 10 800 (1,96 /min + pvm). Palvelumaksu alk. 1,50 /lippu. www.lippupalvelu.fi Avoinna ma la klo 8 21, su klo 8 18. Suoramyyntipaikat Oulussa: Stockmannin palvelupiste, Prismat Raksila ja Limingantulli, R-Kioskit Pateniemi ja Ratakatu, Musiikki-Kullas (palvelumaksu alk. 1,50 /lippu). Varatut liput noudettavissa myös kaikista R-kioskeista. Konserttipaikoilla tuntia ennen konsertin alkua, palvelumaksu 3 /lippu. www.oulusinfonia.fi Oulun Konttori, Painatuskeskus