Ilmanlaatu Seinäjoen seudulla 2008

Ilmanlaatu Seinäjoen seudulla 2008 Seinäjoen seudun ilmanlaadun seurantatyöryhmä

2 Ilmanlaatu Seinäjoen seudulla 2008 Seinäjoen ammattikorkeakoulu Tekniikka Merja Kyntäjä

3 SISÄLTÖ SISÄLTÖ... 3 1 JOHDANTO... 4 2 YLEISTÄ ILMAN EPÄPUHTAUKSISTA JA NIIDEN VAIKUTUKSISTA... 5 2.1. Rikkidioksidi (SO 2 )... 5 2.2. Typen oksidit (NO ja NO 2 )... 6 2.3. Hiukkaset... 6 2.4. Hiilimonoksidi eli häkä (CO)... 7 2.5. Otsoni (O 3 )... 7 2.6. VOC-yhdisteet... 7 3 PÄÄSTÖT... 8 4 ILMANLAADULLE ASETETUT OHJE-, RAJA- JA KYNNYSARVOT... 10 4.1. Ilmanlaadun ohjearvot... 10 4.2. Rikkilaskeuman tavoitearvo... 10 4.3. Ilmanlaadun raja-arvot ja varoituskynnys... 11 4.4. Otsonin tavoitearvot... 11 4.5. Ilmanlaatuindeksi... 11 5 MITTAUSJÄRJESTELMÄ 2008... 13 5.1. Kaasut, hiukkaset ja meteorologiset mittaukset... 13 6 MITTAUSTULOKSET JA TULOSTEN ARVIOINTI... 14 6.1. Typpidioksidi (NO 2 )... 14 6.2 Leijuva pöly... 17 6.3 Ilmanlaatuindeksi... 18 6.5. Sääolosuhteet... 18 7 YHTEENVETO... 20 8 ILMANLAADUN TARKKAILU 2009... 21 LÄHDELUETTELO... 22 LIITTEET Liite 1. Ilmanlaadun ohjearvot ja raja-arvot terveyden suojelemiseksi Liite 2. Raja-arvot kasvillisuuden suojelemiseksi ja otsonin tavoitteet Liite 3. Seinäjoen ilmanlaatumittausten yhteenvetotaulukko 2008 Liite 4. Seinäjoen seudun ilmanlaadun seurantatyöryhmä

4 1 JOHDANTO Seinäjoen ilmasta on mitattu hiukkasia ja rikkidioksidia yli 20 vuotta. Vuonna 1993 aloitettiin Seinäjoen seudun ilmanlaadun seurantaryhmän toimesta reaaliaikainen ilmanlaadun seuranta. Seinäjoen keskustan tuntumaan pystytettiin mittausasema nykyaikaisine mittauslaitteineen lokakuussa 1992 ja varsinaiset mittaukset aloitettiin vuoden 1993 alusta. Ilmanlaadun seurannan käytännön toteutuksesta vastaa Seinäjoen Seudun Terveysyhtymän ympäristöosasto (vuoden 2009 alusta Seinäjoen kaupunki / ympäristönsuojelu), jolla on sopimus mittaustulosten seurannasta, laitteiston toiminnan ja kunnon valvonnasta sekä kuukausi- ja vuosiraporttien laatimisesta Seinäjoen ammattikorkeakoulun tekniikan kanssa. Laskeumamittauksia ei vuonna 2008 enää tehty. Laskeumamittausten pitoisuudet olivat olleet pitkän aikaa matalia eikä ohjearvoylityksiä ollut. Vuonna 2008 tarkkailuun osallistuneet laitokset ovat: Atria Oyj Valio Oy Hankkija-Maatalous Oy Lemminkäinen Infra Oy Seinäjoen Energia Oy Fortum Power and Heat Vapo Oy Energia Vaskiluodon Voima Oy Rautaruukki Oy Altia Oyj Seinäjoen seudulla jatkuvatoimiset mittaukset tehdään Seinäjoen Vapaudentien mittausyksikössä.

5 2 YLEISTÄ ILMAN EPÄPUHTAUKSISTA JA NIIDEN VAIKUTUK- SISTA Ilman epäpuhtauksien vaikutukset voidaan jakaa maailmanlaajuisiin eli globaaleihin, alueellisiin ja paikallisiin. Globaaleja vaikutuksia ovat kasvihuoneilmiö ja yläilmakehän otsonikato. Alueellisia vaikutuksia ovat mm. maaperän ja vesistöjen happamoituminen sekä alailmakehän kohonneet otsonipitoisuudet. Paikallisista vaikutuksista voidaan erottaa mm. terveys-, luonto- ja viihtyisyysvaikutukset sekä vaikutukset maankäyttöön. Paikallisesti heikkotuulinen korkeapaine voi aiheuttaa lämpötilainversion. Normaalisti alhaalta ylöspäin mentäessä ilman lämpötila laskee, jolloin alailmakehän ilma sekoittuu ylemmän ilmakehän kanssa. Inversio syntyy, kun kylmä alailmakehän ilma ei sekoitu ylemmän lämpimämmän ilman kanssa. Näin käy Suomessa kesällä selkeinä öinä ja talvella mihin vuorokaudenaikaan hyvänsä, jos taivas on selkeä ja tuuli heikkoa. Heikommin toimivat autojen katalysaattorit, suuremmalla teholla käyvät lämpövoimalat sekä teollisuuden ja kotitalouksien lämpökattilat lisäävät pakkasella alailmakerroksen epäpuhtauksia. Tilanne vaikeuttaa astmaatikkojen elämää. Seinäjoen seudulla esiintyvät epäpuhtaudet, joista merkittävin on keväinen pöly, eivät aiheuttane merkittäviä vaikutuksia suuressa osassa väestöä. Herkissä väestöryhmissä, kuten hengitys- ja sydänsairaissa, lapsissa ja vanhuksissa, esiintyvät oireet voivat lisääntyä pitoisuuksien kohotessa yksilöstä riippuen. Tyypillisiä oireita lapsilla voivat olla nuha ja yskä, hengitys- ja sydänsairailla yskä, hengenahdistus ja heikentynyt toimintakyky. Pakkasella ilmansaasteet ärsyttävät keuhkoja enemmän kuin lämpimällä ilmalla. Kylmällä ilmalla hengitystiet ovat tavallista herkemmät myös matalille saastepitoisuuksille. 2.1. Rikkidioksidi (SO 2 ) Rikkidioksidi (SO 2 ) on vesiliukoinen, väritön kaasu. Ulkoilmassa se hapettuu edelleen sulfaateiksi ja rikkihapoksi, jotka voivat edelleen liittyä muihin epäpuhtauksiin muodostaen kiinteitä tai nestemäisiä hiukkasia (aerosoleja). Rikkidioksidi ja sen reaktiotuotteet poistuvat ilmakehästä märkä- ja kuivalaskeumana. Rikkidioksidi ärsyttää voimakkaasti ylähengitysteitä ja suuria keuhkoputkia, ja sen on todettu vaikuttavan lasten ja aikuisten hengityselininfektioiden sekä astmaatikkojen kohtausten esiintyvyyteen. Rikkidioksidille tyypillisiä akuutteja vaikutuksia ovat yskä, hengenahdistus ja keuhkoputken supistuminen. Astmaatikot ovat selvästi muita herkempiä rikkidioksidin vaikutuksille. Tiedot pitempiaikaisen altistumisen (yli vuorokauden kestävän) vaikutuksista perustuvat epidemiologisiin tutkimuksiin, joissa on vaikea erottaa rikkidioksidin, rikkihapon ja hengitettävien hiukkasten vaikutuksia toisistaan. Rikkidioksidi aiheuttaa suoria kasvillisuusvaurioita ja sen reaktiotuotteet lisäksi maaperän ja vesistöjen happamoitumista. Maaperän happamoituminen saa

6 aikaan kasveille tärkeiden ravinteiden huuhtoutumista mutta myös kasveille ja ihmisille myrkyllisten alumiinin ja raskasmetallien liukenemista. Vesistöissä happamoituminen saa aikaan muutoksia kala- ja rapukannoissa sekä vesikasvillisuudessa. Happamoitumisen edistyessä järvet muuttuvat vähitellen kirkasvetisiksi ja elottomiksi. 2.2. Typen oksidit (NO ja NO 2 ) Ulkoilmassa esiintyy epäpuhtauksina pelkistyneitä ja hapettuneita typpiyhdisteitä. Pelkistyneitä muotoja ovat mm. ammoniakki (NH 3 ), ja ammoniumyhdisteet (NH 4 + ), hapettuneita puolestaan mm. typpioksiduuli (N 2 O), typpimonoksidi (NO) ja typpidioksidi (NO 2 ), typpihapoke (HNO 2 ) ja typpihappo (HNO 3 ) sekä nitraatit (NO 3 - ) ja peroksiasetyylinitraatti. Merkittävimpiä typen oksidien päästölähteitä ovat liikenne ja energiantuotanto. Alhaisen päästökorkeuden vuoksi liikenteen päästöillä on ratkaiseva vaikutus ulkoilman typenoksidipitoisuuksiin. Päästöissä typen oksidit ovat pääasiassa typpimonoksidina, joka hapettuu ulkoilmassa suhteellisen nopeasti mm. otsonin vaikutuksesta typpidioksidiksi. Useiden eri reaktioiden kautta muodostuu lopulta mm. typpihappoa ja nitraatteja. Typpidioksidi, typpihappo ja nitraatit poistuvat ilmakehästä kuiva- ja märkälaskeumana. Typen oksideilla on suoria vaikutuksia kasvillisuuteen ja epäsuorasti typen yhdisteet aiheuttavat happamoitumista ja rehevöitymistä. Typen oksidit osallistuvat hiilivetyjen kanssa otsonia ja muita ilmakemiallisia hapettimia tuottaviin reaktioihin. 2.3. Hiukkaset Leijuva pöly on yksi merkittävimpiä ilmanlaatuongelmia. Hiukkaspitoisuudet kohoavat erityisesti keväisin lumen sulamisen jälkeen, kun talven aikana kaduille ja jalkakäytäville levitetty jauhautunut hiekka ja tien pinnoitteena käytetty asfaltti pölyävät ilmassa liikenteen ja tuulen nostattamana. Myös syksyllä ja marras joulukuussa, kun hiekoitus aloitetaan ja maa on pakkasen takia kuivaa, pitoisuudet nousevat. Hiekoitushiekan lisäksi leijuva pöly sisältää tien pinnasta, autojen renkaista ja jarruista irronneita sekä autojen pakokaasujen, energiantuotannon ja teollisuuden päästöistä peräisin olevia hiukkasia. Energiantuotannon ja liikenteen suorat hiukkaspäästöt koostuvat hyvin pienistä hiukkasista, eikä niillä ole suurta vaikutusta leijuman kokonaismassaan. Niiden lukumäärä sen sijaan on suuri verrattuna karkeampiin hiukkasiin. Terveydelliseltä kannalta pienhiukkaset ovat suuria merkityksellisempiä: Halkaisijaltaan yli 10 µm:n hiukkaset jäävät pääasiassa ylähengitysteiden limakalvoille. Sitä pienemmät hiukkaset kulkeutuvat syvemmälle hengitysteissä ja alle 2,5 µm:n hiukkaset pääsevät tunkeutumaan keuhkorakkuloihin asti.

7 2.4. Hiilimonoksidi eli häkä (CO) Hiilimonoksidi on väritön, hajuton ja mauton kaasu, joka hapettuu ilmassa hiilidioksidiksi. Se sitoutuu veren hemoglobiiniin yli 200 kertaa tehokkaammin kuin happi ja aiheuttaa kudoksissa hapen puutetta vähentäessään veren punasolujen hapenkuljetuskykyä ja heikentäessään hapen irtautumista hemoglobiinista. Hiilimonoksidin vaikutuksille herkkiä väestön erityisryhmiä ovat sydän- ja verisuonitauteja, keuhkosairauksia tai erilaisia veritauteja, kuten anemiaa, sairastavat sekä vanhukset, raskaana olevat naiset ja vastasyntyneet. Liikenne on merkittävin hiilimonoksidin päästölähde. 2.5. Otsoni (O 3 ) Otsoni on merkittävin nk. valokemiallinen hapetin. Sitä muodostuu alailmakehässä eli troposfäärissä ilman hapesta typen oksidien, hiilivetyjen ja UVsäteilyn vaikutuksesta. Ulkoilman epäpuhtaudet reagoivat otsonin kanssa kuluttaen sitä, joten otsonin nettotuotanto on suurimmillaan yleensä useiden kymmenien tai jopa satojen kilometrien etäisyydellä hiilivetyjen ja typen oksidien päästölähteistä. Ilmatieteen laitoksen selvityksen mukaan vuodelle 2010 asetetut tavoitearvot eivät Suomessa ylity, mutta tiukemmat pitkän ajan tavoitteet ylittyvät kaikilla tausta-alueilla ja useissa taajamissa. Tiedotuskynnys ylittyy Suomessa harvoin. Otsonin aiheuttamia tyypillisiä oireita ovat silmien, nenän ja kurkun limakalvojen ärsytysoireet. Hengityssairailla, kuten astmaatikoilla, voivat myös muut oireet, kuten yskä ja hengenahdistus, lisääntyä ja toimintakyky heikentyä. Otsoni voi myös pahentaa siitepölyn aiheuttamia allergiaoireita. Lisäksi otsoni heikentää puiden ja viljelykasvien kasvua. 2.6. VOC-yhdisteet Haihtuvilla orgaanisilla yhdisteillä (VOC, Volatile Organic Compounds) tarkoitetaan sellaisia orgaanisia yhdisteitä, jotka voivat tuottaa ilmassa valokemiallisia hapettimia reagoidessaan auringon valon vaikutuksesta typen oksidien kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa kloori- ja fluorivetyjä lukuun ottamatta kaikkia orgaanisia yhdisteitä, joiden höyrynpaine on niin korkea, että ne esiintyvät kaasumaisina ulkoilman lämpötiloissa. Metaani (CH 4 ) rajataan yleensä VOC-yhdisteiden ulkopuolelle. VOC-yhdisteet ovat haitallisia otsonin muodostuksen kannalta, mutta ne ja muut orgaaniset yhdisteet voivat myös aiheuttaa suoria terveyteen ja luontoon kohdistuvia haittoja. VOC-yhdisteitä joutuu ilmaan ihmistoimintojen seurauksena. Suurimpia VOCpäästölähteitä ovat bensiinikäyttöiset henkilöautot, liuottimien käyttö ja puun pienpoltto. Päästöt koostuvat useista erilaisista yhdisteistä ja yhdisteryhmistä. Ne sisältävät muun muassa alkaaneja, alkeeneja, kloorattuja hiilivetyjä, alkoholeja, estereitä, ketoneja, aldehydejä, aromaattisia yhdisteitä, glykoleja, eettereitä ja fenoleja.

8 3 PÄÄSTÖT Päästöjä syntyy teollisuudessa, energiantuotannossa, kiinteistöjen lämmityksessä ja liikenteessä. LIISA 2007 laskentajärjestelmän päästömäärien kehittymisen indeksitaulukon mukaiset arviot Seinäjoen kaupungin liikenteen päästöistä on esitetty kuvassa 1. Kuva 1. Tieliikenteen typenoksidi- ja hiukkaspäästöt Seinäjoella vuosina 1980 2023 (LIISA 2007 laskentajärjestelmä). Seinäjoella suurin päästöjen aiheuttaja on liikenne. Tieliikenteen arvioidut päästöt Seinäjoen seudulla 2007 on esitetty taulukossa 1. Ajoneuvojen hiilidioksidipäästöt seuraavat suoraan polttonesteenkulutuksen kehitystä. Katalysaattorien yleistyminen vaikuttaa hiilimonoksidi-, hiilivety- ja typpioksidipäästöihin alentavasti lisääntyvästä liikennemäärästä huolimatta. Taulukko 1. Tieliikenteen päästöennuste Seinäjoella 2008. (LIISA 2007- laskentaohjelma / Kari Mäkelä) t/a SO2 Nox Hiukkaset CO2 Seinäjoki 0,3 193 11 57 522 Teollisuuden päästöjen kehitys Seinäjoen seudulla on ollut pääsääntöisesti laskeva vuodesta 2003, poikkeuksena vuosi 2007. Vuoden 2008 päästöt ovat samalla tasolla vuosien 2006 ja 2004 kanssa. Osaltaan tilanteeseen on vaikuttanut päästökauppa ja sähköntuotannon vähentyminen. Päästömäärät ovat suoraan verrannollisia tuotettuun energiamäärään. Taulukossa 2 on eriteltynä Seinäjoen seudun ilmoitusvelvollisten laitosten päästöt vuonna 2008. Kuvassa 2 on ilmoitusvelvollisten laitosten päästöt hiukkasten, SO 2 ja NO 2 osalta vuosilta 1992-2008.

9 Taulukko 2. Ilmoitusvelvollisten päästöt Seinäjoen seudulla 2008. Tuotantolaitos Hiukkaset (t/a) SO2 (t/a) Nox (t/a) CO2 (t/a) Altia Oyj, Koskenkorvan tehdas 4,85 78,03 55,90 65476,30 Atria Oy Nurmo 2,86 112,96 68,33 21491,00 Atria Oy Seinäjoki 0,35 9,90 5,47 1859,92 Fortum Power and Heat Oy / Valio 1,75 65,63 45,55 27741 Fortum Power and Heat Oy / Hankkija 3,5 21,58 9,33 3659,3 Fortum Power and Heat Oy / Ylistaro Bio 1,94 1,65 4,36 3012,4 Fortum Power and Heat Oy / Ylistaro 0,162 1,281 0,27 203,32 Lemminkäinen Infra Oy, Kalliosalo 3,90 13,40 4,80 2666,00 Rautaruukki Oy *** S:joen Energia Oy Hanneksenrinne 2,23 30,08 12,08 4735,64 S:joen Energia Oy Kapernaumi 3,04 20,58 10,97 6632,63 S:joen Energia Oy Kasperi 0,16 2,11 0,85 331,8 S:joen Energia Oy Peräseinäjoki 4,98 8,39 8,49 3635,98 Vapo Oy Energia/P:joki Haukineva 0,85 23,90 45,80 15799,00 Vaskiluodon voima Oy Seinäjoki 14,00 964,00 633,00 813530,30 Yhteensä 44,57 1353,49 905,20 970774,59 **ilmoitusvelvollisuus VOC päästöjen osalta Kuva 2. Ilmoitusvelvollisten laitosten päästöt 1992 2008..

10 4 ILMANLAADULLE ASETETUT OHJE-, RAJA- JA KYNNYSAR- VOT Päästödirektiivillä rajoitettavat yhdisteet pilaavat ympäristöä monin tavoin. Rikkidioksidi, typenoksidit ja ammoniakki happamoittavat maaperää ja vesistöä. Typen oksidit ja haihtuvat orgaaniset yhdisteet lisäävät alailmakehän otsonin muodostusta. Typen oksidien ja ammoniakin päästöt puolestaan rehevöittävät maaperää ja vesistöä. Merkittävä osuus terveydelle haitallisista pienhiukkasista on direktiivin rajoittamien yhdisteiden reaktiotuotteita. Päästödirektiivin toimeenpano vähentää Suomeen tulevaa hapanta ja rehevöittävää laskeumaa sekä parantaa hengitysilman laatua. 4.1. Ilmanlaadun ohjearvot Ohjearvot on otettava huomioon mm. maankäytön ja liikenteen suunnittelussa sekä ilman pilaantumisen vaaraa aiheuttavien toimintojen sijoittamisessa. Ohjearvojen ylittyminen tulisi estää ennakolta. Ohjearvojen lähtökohtana on terveydellisten ja luontoon sekä osittain viihtyvyyteen kohdistuvien haittojen ehkäiseminen. Ohjearvot eivät ole sitovia raja-arvoja, vaan niitä on tarkoitus hyödyntää apuvälineenä suunnittelussa ja päätöksenteossa. Viranomainen voi käyttää ohjearvoja lupaharkintansa pohjana, mutta hylkäävää päätöstä ei voida tehdä pelkästään ohjearvojen ennakoidun ylittämisen perusteella. Ohjearvoja väljempiä mutta myös sitovampia ovat ilmanlaadun raja-arvot. Uudistukseen kuuluu myös otsonille määrätty kynnysraja, jonka ylittymisestä on tiedotettava väestölle. Liitteessä 1 on esitetty ilman laatua koskevat ohjearvot (Valtioneuvosten päätös 711/2001 9.8.2001). Sekä ohjearvoihin vertaamisessa että ilmanlaadun raportoinnissa käytetään joissakin tapauksissa prosenttipistettä. Määritelmän mukaan aineiston n. prosenttipiste on se aineiston arvo, jota pienempiä arvoja aineistossa on n %. Esimerkiksi 99. prosenttipiste on se aineiston arvo, jota pienempiä arvoja aineistossa on 99 %. 4.2. Rikkilaskeuman tavoitearvo Kasvillisuusvaikutusten ehkäisemiseksi maa- ja metsätalousalueilla ja luonnonsuojelun kannalta merkityksellisillä alueilla on ohjeena, että typen oksidien yhteisvuosikeskiarvo ei ylitä 30 µg/m3 typpidioksidiksi laskettuna. Rikkidioksidin vuosikeskiarvo ei saa ylittää 20 µg/m3. Rikkilaskeuman vuosiarvo ei rikkinä saa ylittää 0,3 µg/m2. Tavoitearvoon tulee pyrkiä kansainvälisin ja kansallisin toimin.

11 4.3. Ilmanlaadun raja-arvot ja varoituskynnys Valtioneuvosto on 9.8.2001 antanut päätöksen ilmanlaadun raja-arvoista (711/2001). Sillä pannaan täytäntöön EY:n direktiivi 1999/30/EY ilmassa olevien rikkidioksidin, typpidioksidin, typen oksidien, hiukkasten ja lyijyn pitoisuuksien raja-arvoista, direktiivi 2000/69/EY ilmassa olevan bentseenin ja hiilimonoksidin raja-arvoista sekä eräitä ilmanlaadun arvioinnista ja hallinnasta annetun direktiivin 96/62/EY säännöksiä. Raja-arvot koskevat alueita, joilla asuu tai oleskelee ihmisiä. Raja-arvot määrittävät suurimmat hyväksyttävät ilman epäpuhtauksien pitoisuudet, joiden ylittyminen ilmansuojeluviranomaisten on käytettävissä olevin keinoin estettävä. Raja-arvon ylittyessä kunnan tai alueellisen ympäristökeskuksen on ryhdyttävä toimenpiteisiin ilmanlaadun parantamiseksi. Raja-arvojen ylittymisen valvonnasta, raja-arvojen ylityksistä sekä suunnitelmista ja toimenpiteistä ilmanlaadun parantamiseksi alueilla, joilla raja-arvot toistuvasti ylittyvät, on jäsenmaiden raportoitava EU:n komissiolle. Raja-arvopitoisuus on alitettava määräajassa. Pitoisuus ei saa enää ylittyä, kun raja-arvo on alitettu. Liitteessä 1 on taulukot raja-arvoista terveyden suojelemiseksi ja liitteessä 2 raja-arvoista ekosysteemien ja kasvillisuuden suojelemiseksi. Rikkidioksidin varoituskynnys on 500 µg/m3 ja typpioksidin varoituskynnys on 400 µg/m3 mitattuna kolmen perättäisen tunnin aikana. 4.4. Otsonin tavoitearvot Valtioneuvoston 9.9.2003 voimaantulleessa asetuksessa alailmakehän otsonista 783/2003 tavoitearvolla tarkoitetaan otsonin pitoisuutta tai kuormitusta, joka on mahdollisuuksien mukaan alitettava määräajassa. Pitkän ajan tavoitteella tarkoitetaan otsonin pitoisuutta tai kuormitusta, joka on alitettava pitkän ajan kuluessa mahdollisuuksien mukaan. Tiedotus- ja varoituskynnysten ylittyminen edellyttää lisäksi välitöntä tiedottamista väestölle terveydelle haitallisista pitoisuuksista. EU:n jäsenmaat raportoivat vuosittain komissiolle otsonipitoisuuksien seurannasta ja kynnysarvojen ylityksistä. Liitteessä 2 esitetään Valtioneuvoston päättämät otsonin tavoitteet sekä tiedotus- ja varoituskynnykset. 4.5. Ilmanlaatuindeksi Ilmanlaatuindeksi on tunneittain ilmanlaadun mittaustuloksista laskettava prosentuaalinen luku, joka kuvaa sen hetkistä ilmanlaatua. Indeksillä yksinkertaistetaan päivittäistä ilmanlaatutiedotusta. Indeksiä mitattaessa mitattuja ilman epäpuhtauspitoisuuksia verrataan julkaistuihin ehdotuksiin epäpuhtauksien enimmäispitoisuuksista. Rikkidioksidin (SO 2 ), typpidioksidin (NO 2 ), hiilimonoksidin eli hään (CO), otsonin O 3 ja hengitettävän pölyn (PM 10 ) mittaustu-

12 loksia verrataan joka tunti ehdotettuihin enimmäisohjearvoihin, ja korkein tulos valitaan ilmanlaatuindeksiksi. Indeksin arvo 100 vastaa ehdotettujen ohjearvojen enimmäispitoisuuksia. Ohjearvot on annettu pääosin terveysperustein, mutta indeksin sanallisessa määrittelyssä on myös otettu huomioon materiaali- ja luontovaikutuksia. Taulukko 3. Ilmanlaatuindeksin arvoluokkien luonnehdinnat. Indeksi Arvio Terveysvaikutukset Muut vaikutukset 0 50 HYVÄ ei todettu 51 75 TYYDYTTÄVÄ hyvin epätodennäköistä 76 100 VÄLTTÄVÄ epätodennäköistä 101-150 HUONO 151 - ERITTÄIN HUONO mahdollisia herkillä yksilöillä mahdollisia herkillä väestöryhmillä lieviä luontovaikutuksia pitkällä aikavälillä lieviä luontovaikutuksia pitkällä aikavälillä selviä kasvillisuus- ja materiaalivaikutuksia pitkällä aikavälillä selviä kasvillisuus- ja materiaalivaikutuksia pitkällä aikavälillä selviä kasvillisuus- ja materiaalivaikutuksia pitkällä aikavälillä

13 5 MITTAUSJÄRJESTELMÄ 2008 5.1. Kaasut, hiukkaset ja meteorologiset mittaukset Mittausaseman laitteistona ovat Monitor Labs kemiluminesenssilaite ja TE- OM 1400A. Monitor Labs kemiluminesenssilaite mittaa typen oksideja (NO, NO 2, NO x ). TEOM 1400A on jatkuvatoiminen leikatun leijuman (PM10) keräin. Lisäksi laitteistoon kuuluu Reino Rehn-säähavaintoasema, jolla mitataan ilman lämpötilaa ja kosteuspitoisuutta sekä tuulen suuntaa ja nopeutta (Kuva 3). Keskusmittausasemalla oleva Enview tiedonkeruujärjestelmä kerää tiedot automaattisesti eri mittauslaitteilta tietokoneelle ja välittää ne modeemin kautta Vaasantiellä, Tekniikan yksikössä sijaitsevalle tietokoneelle. Mittaustulokset kerätään, arkistoidaan ja raportoidaan Enview Software Manager ohjelmistolla. Tiedot on mahdollista siirtää laatumääreinä (hyvä, tyydyttävä, huono) tiedotustaululle, joka sijaitsee Matkakeskuksen Valtionkadun puoleisella ulkoseinällä. Taulu saatiin toimimaan vuoden 2008 keväällä. Uutena tiedotuskanavana on tullut käyttöön vuonna 2007 valmistunut Ilmanlaatuportaali. Portaali (www.ilmanlaatu.fi) on kaikille avoin maksuton verkkopalvelu, jonka kautta sekä reaaliaikainen että tarkistettu Suomen ilmanlaadun seurantatieto on saatavissa Internetin välityksellä. Tiedot verkkopalveluun lähetetään SeAMK:n Tekniikan yksikön tietokoneen kautta siihen erityisesti suunnitellulla ohjelmalla. Kuva 3. Mittausaseman laitteisto.

14 6 MITTAUSTULOKSET JA TULOSTEN ARVIOINTI Mittaustoiminta Vapaudentien asemalla sujui suurimmaksi osaksi ongelmitta, kuva 4. Useita Lyhyempiä datakatkoksia aiheutui mm. virtapiikeistä ja tietokoneongelmista, mutta nämä kestivät pisimmillään muutamia päiviä. Joulukuussa oli lisäksi vaikeuksia Tekniikan toimipisteen kovalevyn kanssa. Typpioksidianalysaattori (NOx) huollettiin 9.12. ja permeaatioputki vaihdettiin uuteen 19.6. Laitteet kalibroitiin 18.3, 17.6, 23.9 ja 18.12. Kuva 4. Mittausasema Vapaudentiellä. 6.1. Typpidioksidi (NO 2 ) NO 2 vuoden 2008 tuntikeskiarvojen 98. prosenttipiste tarkastelujaksolla oli 49 µg/m 3, raja-arvo 200 µg/m 3. Mittausvaliditeetti oli 97,8 %. Kuvassa 5 on typpidioksidipitoisuudet kuukausittain. Kuukausikeskiarvoista korkein pitoisuus oli huhtikuussa, 23 µg/m 3 ja matalin heinäkuussa 9 µg/m 3. Typpidioksidipitoisuuden vuosikeskiarvoksi saatiin 16 µg/m 3. NO2[ug/m3] Periodic Station Report Sjoki 31.12.2007 24:00-31.12.2008 24:00 Interval 1 Hour NO2[ug/m3] 120 100 80 60 40 20 0-20 01/02 01/03 01/04 01/05 01/06 01/07 01/08 01/09 01/10 01/11 01/12 Time Kuva 5. Typpidioksidipitoisuuksien tuntiarvot Seinäjoen Vapaudentiellä 2008. Korkeimmillaan toiseksi suurin vuorokausiarvo oli huhtikuussa, 48 µg/m 3, ohjearvo 70 µg/m 3. Tuntiarvojen 99. prosenttipiste nousi korkeimpaan pitoisuuteen huhtikuussa, 79 µg/m 3, ohjearvo 150 µg/m 3. Typpioksidipitoisuuden 19.

15 korkein tuntikeskiarvo oli 79 µg/m 3, raja-arvo 200 µg/m 3. Ohjearvoylityksiä ei Seinäjoella tullut. NO 2 :n kuukausittainen tuntikeskiarvotaulukko on nähtävissä liitteessä 3. Kuten jäljempänä nähtävistä kuvista havaitaan, typpidioksidipitoisuuksien vuosikehitys on vuonna 2008 ollut laskeva edellisvuosiin nähden. Kuva 6. Typpidioksidipitoisuuden vuosikeskiarvon kehitys vuosina 2002 2008. Kuva 7. Typpidioksidipitoisuuden 19. korkeimman tuntikeskiarvon kehitys vuosina 2004 2008.

16 Kuva 8. Korkeimman vuorokausiohjearvoon verrannollisen typpidioksidipitoisuuden, kuukauden 2. suurimman vuorokausiarvon kehitys vuosina 2002 2008. Kuva 9. Korkeimman tuntiarvoon verrannollisen typpidioksidipitoisuuden, kuukauden tuntiarvojen 99. prosenttipisteen kehitys vuosina 2002-2008. Typpidioksidipitoisuuden tuntiarvo oli vuonna 2008 korkeimmillaan 111 µg/m 3. Tämä ei ylitä ylempää arviointikynnystä, 70 % tuntiraja-arvosta (140 µg/m 3 ) (saa ylittyä 18 kertaa). Alempi arviointikynnys, 50 % tuntiraja-arvosta (100 µg/m 3 ), ylittyi 1 kerran (saa ylittyä 18 kertaa). Seinäjoella typpidioksidin vuosiraja-arvo ihmisten terveyden suojelemiseksi, 16 µg/m 3, ei ylittänyt ylempää arviointikynnystä, 80 % raja-arvosta (32 µg/m 3 ) eikä alempaa arviointikynnystä, 65 % raja-arvosta (26 µg/m 3 ). Vuotuinen kriittinen taso kasvillisuuden ja luonnon ekosysteemin suojelemiseksi (NOx:n vuosi ka.) 33 µg/m 3 ylitti sekä ylemmän arviointikynnyksen 80 % kriittisestä tasosta (24 µg/m 3 ) että alemman arviointikynnyksen 65 % kriittisestä tasosta (19,5 µg/m 3 ).

17 6.2 Leijuva pöly Leijuvasta pölystä mitattiin keskusmittausasemalla leikattu leijuma (PM 10 ). Leikatussa leijumassa hengitettävät hiukkaset ovat kooltaan alle 10 µm. Leikattu leijuma PM 10. Leijuvaa pölyä mitattiin keskusmittausasemalla TEOM 1400A jatkuvatoimisella keräimellä. Vuoden mittaustulosten kattavuus oli 99,2 %. Hengitettävien hiukkasten vuosikeskiarvo oli 16 µg/m 3, jolle raja-arvo on 40 µg/m 3. PM 10 :n kuukausittainen vuorokausikeskiarvotaulukko on nähtävissä liitteessä 3. Vuorokausiarvoissa vuoden 2008 aikana tapahtui yhteensä yksitoista (11) raja-arvoylitystä (50 µg/m 3 /vrk). Mittauksissa sallitaan enintään 35 rajaarvoylitystä vuodessa. Ylitykset tapahtuivat 20.3, 22.3, 23.3, 25.3, 26.3, 1.4, 2.4, 3.4, 4.4, 17.4 ja 21.4. Ylitykset johtuivat hiekoituspölyn leijumisesta ilmassa. Alempana on kaaviokuva leijuman jakaumasta vuoden 2008 aikana. Kuva 10. Hengitettävien hiukkasten (PM10) vuorokausiarvot 2008. Vuonna 2008 hengitettävissä hiukkasissa ylempi arviointikynnys, 70 % 24 tunnin raja-arvosta (35 µg/m 3 ), ylittyi 27 kertaa (saa ylittyä 35 kertaa). Vuosikeskiarvon ylempi arviointikynnys, 70 % raja-arvosta (28 µg/m 3 ), ei ylittynyt. Alempi arviointikynnys, 50 % 24 tunnin raja-arvosta (25 µg/m 3 ), ylittyi 45 kertaa (saa ylittyä 35 kertaa). Vuosikeskiarvon alempi arviointikynnys, 50 % rajaarvosta (20 µg/m 3 ), ei ylittynyt. Kaikissa hiukkastuloksissa on otettu lämpötila huomioon.

18 6.3 Ilmanlaatuindeksi Uuden mittausohjelmiston ja Länsi-Suomen ympäristökeskuksen alueella toimivien mittaajien yhteistyöllä laaditun tiedotussuunnitelman myötä Seinäjoella jatkettiin ilmanlaatuindeksin määrittämistä. Indeksin antama tieto (IdxMAX) ilman laadusta on mahdollista siirtää Seinäjoen Matkakeskuksessa sijaitsevalle informaatiotaululle. Taulu oli alkuvuodesta ohjelmisto-ongelmien vuoksi poissa käytöstä. Kuvassa 11 on kuvattu vuoden 2008 Seinäjoen ilmanlaatu. Ilmanlaatu oli hyvä 80,0 %, tyydyttävä 17,7 %, välttävä 1,9 %, huono tai erittäin huono 0,5 % ajasta. Huonot ilmanlaatuindeksin tuntiarvot tulivat kevään hiekoituspölykautena. Mittaustulosten valideetti oli 99,1 %. Kuva 11. Ilmanlaatuindeksin tuntiarvojen mukainen kuukausijakauma Seinäjoella 2008. 6.5. Sääolosuhteet Sääolosuhteiden kuukausittainen tuntikeskiarvotaulukko on nähtävissä liitteessä 3. Tuuli Tuulen keskinopeus vuonna 2008 oli 1,1 m/s, mikä on lähellä edellisvuosien arvoja, kuva 12. Kuva 12. Tuulen kuukausittaiset keskinopeudet, minimi- ja maksimiarvot 2008

19 Oheinen tuuliruusu, kuva 13, osoittaa tuulen suuntien jakauman prosentuaalisena osuutena. Merkitsevimmät tuulensuunnat ovat olleet väliltä etelä-kaakko, etelä ja pohjois-luode. Pohjois-tuulen osuus on lisääntynyt, muutoin jakauma toistaa edellisten vuosien tuloksia. Kuva 13. Tuulen suunnat Vapaudentien mittausasemalla 2008. Lämpötila Vuoden 2008 keskilämpötila oli +5,2 o C (v. 2007 +4,9 o C). Lämpimintä oli heinäkuussa, jolloin keskilämpötila oli +15,3. Kylmin kuukausi oli maaliskuu -2,2 o C. Myös tammi- ja helmi- ja joulukuun keskilämpötilat olivat pakkasen puolella. Kuva 14.. Lämpötilan kuukausikeskiarvot sekä minimi- ja maksimilämpötilat Seinäjoen Vapaudentiellä 2008. Ilman kosteus ja sademäärä Ilman suhteellisen kosteuden koko vuoden keskiarvo oli 83 %. Vuoden 2008 sademäärä oli 583,0 ml. (Säähavaintoasema, Ylistaro Pelma) Kuva 15. Ilmankosteuden kuukausikeskiarvot ja minimi- ja maksimiarvot 2008.

20 7 YHTEENVETO Ilmatieteen laitoksen ympäristöministeriölle tekemän selvityksen mukaan typpidioksidin ja hengitettävien hiukkasten raja-arvot saattavat ylittyä suurissa kaupungeissa ja vilkkaasti liikennöityjen teiden läheisyydessä. Typpidioksidipitoisuus indikoi liikennettä ja osittain energiantuotantoa. Vuoden 2008 typpidioksidipitoisuudet pienenivät edellisvuosiin nähden. Typpidioksidipitoisuuden vuosikeskiarvoksi saatiin 16 µg/m 3 ja vuositasolla toiseksi suurin vuorokausiarvo oli 52 µg/m 3. Ohjearvoylityksiä ei Seinäjoella tullut. Pölypitoisuudet ilmassa kertovat pääosin liikenteen määrästä, mutta myös teollisuuden hiukkaspäästöillä on oma vaikutuksensa. Pölypitoisuuksien vaihtelu on erittäin suurta eri kuukausina. Korkeimmat pitoisuudet ovat keväällä maalis-toukokuussa, mutta raja-arvoylityksiä voi myös tulla myös muina vuodenaikoina, esimerkiksi syksyllä ensimmäisten hiekoitusten aikaan. Korkeisiin pitoisuuksiin vaikuttaa ensisijaisesti hiekoituspölyn nouseminen liikenteen vaikutuksesta ilmaan. Myös muina aikoina kohonneet pölypitoisuudet kertovat liikenteen ja tuulen nostamasta kuivasta pölystä. Leikatun leijuman koko vuoden 2008 keskiarvo oli 16 µg/m 3. Raja-arvo ylittyi 11 vuorokautena. Vuonna 2007 ylityksiä oli kahdeksan kappaletta. Ilmanlaatuindeksi määräytyy edellä mainittujen komponenttien, typpioksidin ja hiukkasten, mittaustuloksista. Myös ilmanlaatuindeksissä näkyy selvästi kevään pölyongelma. Pääsääntöisesti (78 %) indeksiarvo pysyi kuitenkin hyvällä tasolla (alle 50 µg/m 3 ). Jyväskylän yliopiston Ympäristöntutkimuskeskuksen tekemä bioindikaattoritutkimus vuosina 2006-2007 toteutettiin alueellisena yhteistyönä Vaasan, Kokkolan, Pietarsaaren ja Suupohjan kanssa. Bioindikaattoritutkimuksen tulokset julkistettiin vuonna 2008. Seinäjoen seudulla tutkimus on viimeksi tehty vuonna 2000. Tutkimukseen sisältyivät jäkäläkartoitus, neulaskadon arvioiminen sekä neulasnäytteiden ja sammalnäytteiden alkuaineanalyysit Näytteet oli kerätty vuosina 2006 2007 ja määritykset tehtiin vuonna 2007. Seinäjoen seudun ilmanlaadun bioindikaattoritutkimus vuosina 2006-2007 on luettavissa http://www.seinajoki.fi/ymparisto/seinajoki_bioind_101108.pdf -www-sivuilta.

21 8 ILMANLAADUN TARKKAILU 2009 Seinäjoen kaupungin tekniikkakeskuksen ympäristönsuojelun ja Seinäjoen ammattikorkeakoulun Tekniikan yksikön välinen sopimus ilmanlaadun mittaamiseksi on voimassa 2008 2012. Ilmanlaadun tarkkailua koordinoi ilmanlaadun tarkkailutyöryhmä. Työryhmän kokoonpano on kerrottu liitteessä 4. Tarkkailutyöryhmässä aloitti uusina jäseninä edustajat Rautaruukki Oy:stä ja Altia Oyj:n Koskenkorvan tehtaalta. Yhteistyötä jatketaan Vaasan, Kokkolan, Pietarsaaren ja Suupohjan kanssa. Ympäristösuojelun Internet-sivut ovat osa Seinäjoen kaupungin www-sivuja; (http://www.seinajoki.fi/ymparisto/ymparistonsuojelu/ilmansuojelu/). Sieltä löytyvät mm. Seinäjoen seudun ilmanlaadun vuosiraportit liitteineen sekä tietoa Seinäjoella tehtävistä mittauksista ja linkki Ilmatieteenlaitoksen ilmanlaatuportaali -sivustolle. Vuonna 2009 teetetään PAH (polyaromaattiset hiilivedyt)- ja VOC (haihtuvat orgaaniset yhdisteet)- selvitys. Mittaukset toteutetaan huhti- toukokuussa. PAH-mittauspaikkana on Vapaudentien mittausasema. VOC-keräimet sijaitsevat eri puolilla seuranta-aluetta.

22 LÄHDELUETTELO Hämekoski, K.& Salonen, R. O., 1996: Particulate matter in Northern Climate of Helsinki Metropolitan Area Finland. Lee, J. & Phalen R., Proceedings of the second Colloquium on Particulate Air Pollution and Human Health, Utah, USA. Ilmatieteenlaitos, 2006: www.fmi.fi/ilmanlaatu Mäkelä K., 2007: LIISA-2007 laskentajärjestelmä, VTT Yhdyskuntatekniikka http://lipasto.vtt.fi/liisa/kunnat2.htm Mäkelä K., 1996: hiukkaset, hiilivedyt, hiilimonoksidi, rikkidioksidi, typen oksidit, VTT Yhdyskuntatekniikka Osmo J. 2001: Ilman laatu Länsi-Suomessa. Merenkurkun ympäristönseurantaprojektin raportti. Osmo J., Pietarila H., Rautio P., Salmi T., Waldén J. 2005: Malli ilmanlaadun alueelliseksi seurantaohjelmaksi, Länsi-Suomen ympäristökeskus Pellinen K., Marttila O., Saarinen K., Haahtela T.,1996: Rikkiyhdisteet.- 5/96 ja 6/96, Allergia ja Astma, 1996 Randell J. T., 1997: Experiments on Climatic Factors and Low Level NO 2 or SO 2 Exposure on Respiratory Health in Mild Asthma and Allergic Rhinits. Kansanterveyslaitos & KTL, Ympäristölääketieteen osastoryhmä Salonen R. O., 1995: Urban Air Quality and Health in Finland. Finnish Air Pollution Prevention News. Salonen R. O., 1996: Kaupunki-ilman hiukkaset uskottua haitallisempia. Kansanterveys 8/96. Valtioneuvoston asetus 9.8.2001: Valtioneuvoston asetus ilmanlaadusta. www.finlex.fi Ympäristöministeriö 2006, www.ymparisto.fi Ilmanlaadun ohje- ja raja-arvot Ympäristöministeriön tiedote 26.9.2002 www.valtioneuvosto.fi YTV 2006, www.ytv.fi - Liikenteen jäljet Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/50/EY, annettu 21 päivänä toukokuuta 2008, ilmanlaadusta ja sen parantamisesta, Virallinen lehti nro L 152, 11/06/2008 s. 0001 0044 http://eurlex.europa.eu/lexuriserv/lexuriserv.do?uri=oj:l:2008:152:0001:01:fi:htm L

23 Ilmanlaadun ohjearvot. LIITE1 Aine Ohjearvo (20 o C, 1 atm) Hiilimonoksidi (CO) 20 mg/m 3 tuntiarvo Tilastollinen määrittely 3 tuntiarvojen liukuva 8 tunnin 8 mg/m keskiarvo 3 kuukauden tuntiarvojen 99. Typpidioksidi (NO 2) 150 µg/m prosenttipiste 3 kuukauden toiseksi suurin 70 µg/m vuorokausiarvo 3 kuukauden tuntiarvojen 99. Rikkidioksidi (SO 2) 250 µg/m prosenttipiste Hiukkaset, kokonaisleijuma (TSP) Hengitettävät hiukkaset (PM10) Haisevien rikkiyhdisteiden kokonaismäärä (TSR) 3 kuukauden toiseksi suurin 80 µg/m vuorokausiarvo 3 vuoden vuorokausiarvojen 120 µg/m 98. prosenttipiste 50 µg/m 3 vuosikeskiarvo 3 kuukauden toiseksi suurin 70 µg/m vuorokausiarvo 10 µg/m 3 kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo TSR ilmoitetaan rikkinä Raja-arvot terveyden suojelemiseksi. Aine Rikkidioksidi (SO 2) Typpidioksidi (NO 2) Hengitettävät hiukkaset (PM10) Keskiarvon laskentaaika Rajaarvo (293K, 101,3 kpa) Sallitut ylitykset vuodessa 1) Tulokset ilmaistaan ulkoilman lämpötilassa ja paineessa 2) Vuorokauden korkein 8 tunnin liukuva keskiarvo Ajankohta, jolloin pitoisuuksien viimeistään tulee olla rajaarvoa pienemmät 1 tunti 350 µg/m 3 24 1.1.2005 24 tuntia 125 µg/m 3 3 1.1.2005 1 tunti 200 µg/m 3 18 1.1.2010 1 vuosi 40 µg/m 3-1.1.2010 24 tuntia 50 µg/m 3 1) 35 1.1.2005 1 vuosi 40 µg/m 3-1.1.2005 Lyijy 1 vuosi 0,5 µg/m 3-1.1.2001 Hiilimonoksidi (CO) Bentseeni (C 6H 6) 8 tuntia 2) 10 µg/m 3-1.1.2005 1 tunti 5 µg/m 3-1.1.2010

24 Raja-arvot ekosysteemien ja kasvillisuuden suojelemiseksi LIITE2 Aine Keskiarvon laskentaaika Raja-arvo (293K, 101,3 kpa) Ajankohta, jolloin pitoisuuksien viimeistään tulee olla rajaarvoa pienemmät Rikkidioksidi (SO 2 ) Typen oksidit (NO, NO 2 ) kalenterivuosi ja talvikausi (1.10.-31.3.) 20 µg/m 3 15.8.2001 kalenterivuosi 30 µg/m 3 15.8.2001 Otsonin tavoitteet. Peruste Tilastollinen määrittely Pitoisuus tai AOTarvo (293K, 101,3 kpa) Sallitut ylitykset Tavoitearvo vuodelle 2010 terveyshaittojen ehkäisemiseksi korkein päivittäinen 8 tunnin keskiarvo enintään 25 päivänä kalenteri- 120 µg/m 3 vuodessa 3 vuoden keskiarvona Tavoitearvo vuodelle 2010 kasvillisuuden suojelemiseksi AOT40 (1.5.- 31.7. klo 10.00-22.00 Suomen kesäaikaa 18 000 µg/m 3 h 5 vuoden keskiarvo Pitkän ajan tavoite terveyshaittojen ehkäisemiseksi korkein päivittäinen 8 tunnin keskiarvo 120 µg/m 3 - Pitkän ajan tavoite kasvillisuuden suojelemiseksi AOT40 (1.5.- 31.7. klo 10.00-22.00 Suomen kesäaikaa 6 000 µg/m 3 h - Tiedotuskynnys tuntikeskiarvo 180 µg/m 3 - Varoituskynnys tuntikeskiarvo 240 µg/m 3 -

25 Seinäjoen ilmanlaatumittausten yhteenvetotaulukko 2008 LIITE3 Tuulen nopeus (m/s) Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu 1 h min 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 1 h max 5,6 6 6,1 3,2 5,2 4,7 3,6 3,5 4,2 5,2 5,2 6,4 1 h AVG 2,2 1,8 1,6 0,7 1,1 0,8 0,7 0,4 0,3 0,7 1,2 1,4 1 h 99 % 5 4,9 4,8 2,9 4,5 3,7 2,9 2,9 2,9 4,2 4,7 4,2 Data[%] 96,5 99,3 99,7 100 100 100 100 100 100 100 100 99,3 Lämpötila ( C) Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu 1 h min -10,8-13,5-13,2-4,6-3,2 3,9 3,8 2,9-0,6-1,5-8,3-6,5 1 h max 3,5 3,8 10,8 21,1 23,8 25,7 26,2 20,3 16,2 11,4 8,7 3,5 1 h AVG -2,1-1,7-2,2 4,1 9,4 13,4 15,3 12,8 8,1 5,6 0,3-0,8 1 h 99 % 3,1 2,4 8,1 19,3 22,7 24,8 24,9 18,8 15,6 10,5 6,3 3,1 Data[%] 96,5 99,3 99,7 100 100 100 100 100 100 100 100 99,3 Kosteus (%) Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu 1 h min 52 46 33 30 20 19 30 37 43 60 61 57 1 h max 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 1 h AVG 93 90 84 78 59 71 70 84 83 94 96 98 1 h 99 % 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 Data[%] 96,5 99,3 99,7 100 100 100 100 100 100 100 100 99,3 IdxMAX Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu 1 h min 5 3 10 6 6 4 3 1 3 3 5 5 1 h max 77 79 656 300 80 83 57 65 67 75 83 75 1 h AVG 32 28 46 53 45 42 24 25 31 22 26 25 1 h 99 % 72 73 222 207 77 72 53 54 60 65 76 63 Data[%] 91,4 99,3 99,7 100 100 99,7 100 100 100 100 100 99,6 NO2 (µg/m3) Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu 1 h min 4 3 2 3-1 0 1 1 0 0 1 5 1 h max 77 82 90 111 55 56 35 58 58 62 95 70 1 h AVG 18 18 18 23 14 15 9 12 17 13 17 14 1 h 99 % 63 65 59 79 45 47 27 36 47 50 72 53 Data[%] 88,1 95,1 97 99,7 100 98,9 100 100 99,7 99,3 99,4 99,7 2. suurin vrk arvo 33 28 33 48 30 30 13 22 28 26 38 25 PM10 (µg/m3) Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Loka Loka Marras Joulu 24 h min 2 5 1 5 6 6 4 6 6 4 4 4 24 h max 40 32 212 215 38 41 16 14 22 29 29 18 24 h AVG 14 11 33 40 18 15 9 9 13 8 9 9 24 h 99 % 40 32 32 215 38 41 16 14 22 29 29 18 Data[%] 90,3 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 2. suurin vrk arvo 35 30 90 75 34 25 14 13 19 29 24 15

26 SEINÄJOEN SEUDUN ILMANLAADUN SEURANTATYÖRYHMÄ LIITE4 Tuotantolaitokset: Vaskiluodon Voima Oy/Seinäjoki Atria Oyj Fortum Power and Heat Lemminkäinen Infra Oy Seinäjoen Energia Oy Hankkija-Maatalous Oy/Seinäjoen tehdas Valio Oy/Seinäjoen tehdas Vapo Oy Energia/Peräseinäjoki Rautaruukki Oyj Altia Oyj Koskenkorva Matti Tiilikka Timo Kalliomaa Antti Koski Arto Savela Raimo Tyni Jari Sivunen Kari Harsia Mikko Pentinmäki Ingela Nyman Helena Pihlajaniemi Kunnat: Seinäjoen seudun ty/ympäristöosasto Pirjo Korhonen (vuoden 2009 alusta Seinäjoen kaupunki / ympäristönsuojelu) Ilmajoen kunta Sari Paananen Seinäjoen kaupunki Kari Havunen Alueellinen ympäristökeskus: Länsi-Suomen ympäristökeskus Mittaukset ja raportit: SeAMK, Tekniikka Marketta Kujala Merja Kyntäjä