4.12. 2015 SIBELIUKSEN SEITSEMÄS Tampere Filharmonia Santtu-Matias Rouvali, kapellimestari
Perjantai 4.12.2015 klo 19 Tampere-talon Iso sali Tampere Filharmonia Santtu-Matias Rouvali, kapellimestari KAIJA SAARIAHO (s. 1952) Asteroid 4179: Toutatis GUSTAV HOLST (1874 1934) Planeetat I Mars, Sodan tuoja II Venus, Rauhan tuoja III Merkurius, Siivekäs sanansaattaja IV Jupiter, Ilon tuoja V Saturnus, Vanhuuden tuoja VI Uranus, Taikuri VII Neptunus, Mystikko VÄLIAIKA JEAN SIBELIUS (1865 1957) Sinfonia nro 7 C-duuri op. 105 Konsertti päättyy noin klo 21. Kaikki konsertin taltioiminen on kielletty. Orkesteria tukee: TAMPERE FILHARMONIA Orkesterin pääyhteistyökumppani: konserttimestari: Anton Chausovskii (vuorotteleva 1. konserttimestari) I viulu: Maria Itkonen (3. konserttimestari), Lea Antola Tatevik Ayazyan, Raimo Hannikainen, Siri Heinonen, Lotta Laaksonen, Katri Nikkanen, Jaakko Nordman, István Szalay, Vitali Torkkeli, Martti Wiklund, Riikka Alakärppä(tp.), Hong You(tp.) II viulu: Kimmo Tullila*, Heidi Kuula**, Hanna Parviainen***, Anna Angervo, Riitta Hallila, Antti Hannikainen, Heikki Hannikainen, Elina Kilpinen, Kirsi Korpela-Pulkkinen, Kristine Lilientale-Birzniece, Eeva-Liisa Suuronen, Pirjo Tulisalmi, Sanna Tullila, Kaisa Hiilivirta(tp.) alttoviulu: Mikhail Slobodjaniuk (sooloaltisti), György Balázs*, Kimmo Kivivuori***, Heili Hannikainen, Marianne Hautakangas, Anneli Heinola, Anne Korhonen, Taavi Nachtigall, Tarja-Leena Saari, Lauri Savolainen, Elisabete Sorokina, Anni Tiainen-Hammo sello: Joona Pulkkinen (soolosellisti), Lauri Kankkunen*, Panu Saari***, Reinis Birznieks, Maija Juuti, Miika Jämsä, Tuija Lamminmäki, Sampo Liukko, Elina Sipilä, Virpi Välimäki kontrabasso: Jarkko Uimonen*, Petri Mäkiharju**, Joni Armio***, Pentti Huhtinen, Tuomo Kinnunen, Juha Kleemola, Antti Laulaja, Heikki Lehtinen huilu: Nei Asakawa*(tp.), Pekka Rankka**, Nina Johnson***, Seppo Planman oboe: Juha Ala**, Heikki Pöyhönen***, Kari Nikkanen, Antti Turtiainen(tp.) klarinetti: Jarmo Hyväkkö*, Mark Reding**, Janne Pesonen***, Reetta Näätänen fagotti: Aleksei Dmitriev*, Aleksandr Veryukhanov**, Alexandru Cozma***, Eri Ikeda käyrätorvi: Ismo Ponkala*, Jouni Suuronen**, Pasi Tiitinen***, Timo Ruskeepää, Jaakko Välimäki, Miriam Brown(tp.) trumpetti: Jonas Silinskas*, Alessandro Chiavetta**, Sami Siikala***(tp.), Tapio Kilpinen pasuuna: Antti Hirvonen*, Vygantas Silinskas**, Mikhail Kapustin***, Olavi Hostikka tuuba: Harri Miettunen* patarummut: Tiina Laukkanen*, Petér Fodor*** lyömäsoittimet: Jyri Kurri*, Tuomo Oravakangas***, Petri Hänninen(tp.), Niko Ronimus(tp.) harppu: Kirsti Vartiainen*, Leea Nikku(tp.) kosketinsoittimet: Ville Hautakangas*(tp.) *äänenjohtaja **vuorotteleva äänenjohtaja ***varaäänenjohtaja tp. sijainen/tilapäinen ILLAN KOKOONPANO
Kaapo Kamu Lyömäsoittajana musiikkitaipaleensa aloittaneen Santtu-Matias Rouvalin ura lähti huimaan nousukiitoon, kun hänet kutsuttiin yllättäen johtamaan Radion sinfoniaorkesteria syksyllä 2009. Hän on kysytty kapellimestarivierailija sekä kotimaisilla että lukuisilla kansainvälisillä konserttilavoilla ja on johtanut muun muassa Lontoon Philharmonia Orchestraa, Tokion sinfoniaorkestereita, BBC Symphonya, Milwaukeen ja New Jerseyn sinfoniaorkesterita sekä Oslo Filharmonienia. Lisäksi hän on Kööpenhaminan filharmonisen orkesterin päävierailija. Tampere Filharmonian ylikapellimestarina Rouvali on ollut syksystä 2013. Tänään soivat avaruusmusiikki ja Sibelius. Keskeisimpiin jo Korvat auki -yhdistyksessä vaikuttaneisiin suomalaissäveltäjiin lukeutuvan Kaija Saariahon pieni orkesteriteos kuvaa 4179 Toutatis -pikkuplaneettaa, Maan lähiasteroidia. Säveltäjä kiinnostui vuonna 1989 löydetystä asteroidista luettuaan sen kiertoradan olevan hyvin lähellä omaa planeettaamme. Erityisen kiehtovana Saariaho piti pikkuplaneetan epäsäännöllistä muotoa. Toisin kuin esimerkiksi Maa, Toutatis-asteroidi ei kierrä säännöllisesti itsensä ympäri; sen pinnalta katsottuna tähdet näyttävät pikemminkin säntäilevän eri suuntiin kuin kulkevan taivaankannella säännöllisesti. Auringon asema ei näin ollen myöskään noudata samankaltaista kaavaa kuin maasta katsottuna; vuorokausirytmiä ei ole, ei päivää, ei yötä, vain säännötöntä vaihtelua. Teos valmistui vuonna 2005 Berliinin filharmonikkojen tilauksesta. Vuonna 2008 Tampere Filharmonia soitti Suomen ensiesityksen. Silloin teoksen kuuli yhden viikon aikana peräti viisi yleisöä; neljä kertaa se esitettiin avaruusaiheisessa koululaiskonsertissa ja viikon päätteeksi lopulta iltakonsertissa. Berliiniläiset tilasivat teoksen soitettavaksi yhdessä Holstin Planeettojen kanssa. Saman orkesterisarjan yhteydessä Saariahon kappale esitettiin myös Tampereella seitsemän vuotta sitten, ja niin tehdään tänäkin iltana. Ylikapellimestari Santtu-Matias Rouvaliakin aihe kiehtoo: Saariahon kappaleessa voi funtsia sitä, et iso meteori menee ihan hirveet vauhtii, nopeus on aivan mielettömän kova, mut kuitenkin se näyttää hitaalta. Gustav Holst puolestaan kuvaa sävelillään hieman suurempia taivaankappaleita kuin Saariaho. Orkesterisarjaan lukeutuvat kaikki aurinkokuntamme planeetat Maata lukuun ottamatta. Pluto ei ole listalla, sillä sitä ei luokiteltu planeetaksi Holstin kirjoittaessa teostaan 1910-luvulla. Pluto sai planeetan statuksen 1930-luvulla, mutta 2000-luvulla se määriteltiin kääpiöplaneetaksi. Holstia planeetat innoittivat luultavasti erityisesti siksi, että häntä kiehtoi astrologia, oppi ja uskomus taivaankappaleiden välisten suhteiden yhteydestä ihmiskohtaloihin ja -luonteisiin. Sarja alkaa Marsilla, Sodan tuojalla. Planeetta on nimetty roomalaisten sodan jumalan mukaan. Kylmän, rationaalisen ja vauhdikkaan taistelun jälkeen on seesteisempien sävelten aika: seuraavana vuorossa on Venus, rauhan tuoja. Planeetta on saanut nimensä roomalaisten rakkauden ja kauneuden jumalattarelta. Merkurius puolestaan oli varkaiden ja kauppiaiden jumala, jumalten sanansaattaja. Juuri tällaista liikkuvuutta pieni ja vilkas osa, lisänimeltään Siivekäs sanansaattaja, soi. Seuraavana on vuorossa juhlava Jupiter, aurinkokuntamme suurin planeetta, Holstin sarjassa ilon tuoja. Osan keskivaiheilla lähtee soimaan hymniosa, jonka Holst muutamaa vuotta orkesterisarjan säveltämisen jälkeen irrotti Cecil Spring Ricen isänmaalliseen runoon. I Vow to Thee my Country -hymnistä onkin tullut kotimaassaan Englannissa lähes kansallislaulun veroinen ohjelmanumero. Saturnus, vanhuuden tuoja, vie aluksi hiljaisen hämmennyksen tielle tunnelmaa nostattavan Jupiterin jälkeen. Roomalaisessa mytologiassa Saturnus oli sadonkorjuun jumala. Sitä on usein kuvattu vanhana miehenä, jolla on sirppi kädessään. Kärsivällinen, toisinaan massiiviseksi yltyvä sointi ku-
vaa hyvin renkaistaan tunnettua jättiläisplaneettaa, joka kiertää aurinkoa lähes kolmekymmentä kertaa kauemmin kuin oma planeettamme. Uranus, taikuri, soi osan nimen mukaisesti maagisin, jännittävin sävelin. Maaginen on taivaankappalekin: vetisellä planeetalla ei ole lainkaan kiinteää pintaa, sillä se koostuu pääosin vedystä ja heliumista. Viimeinen osa on Neptunus, mystikko, jonka kuulokuvakin on salaperäisen häilyvä. Jäinen ja kivinen Neptunus on kaikkein kauimpana auringosta, eikä sitä voi maasta käsin ihmissilmin erottaa toisin kuin muut planeetat. Osan mystistä orkesterisointia täydentää naiskuoron sanaton laulu. Englantilaissäveltäjä on erityisen tunnettu nimenomaan tänään kuultavasta orkesterisarjastaan. Vuonna 1916 valmistuneessa teoksessa kuuluu hyvin, mistä 1900-luvun jälkipuoliskon ja vielä tämänkin vuosituhannen avaruuselokuviin musiikkia kirjoittaneet säveltäjät ovat esikuvansa löytäneet. Holst antoi avaruudelle sellaisen soinnin, johon yleisön oli helppo tarttua, ja samankaltainen äänimaailma on useissa avaruuselokuvissa; joissakin niistä soi Holstin orkesterisarja, toisissa sen innoittamana sävelletty soundtrack. Holst kuvaa eri planeettoja sellasten stereotypioiden kautta, jotka niihin liittyy. Ja aika hyvin onnistuukin siinä. Siitä voi kuulla, mikä on minkäkin sorttinen planeetta. Sitä voi ajatella vähän niin kun Star Wars kakkosena tai ykkösenä tai mikä se nyt sitten olisi. Se on se helpostikuunneltavuus siinä, Rouvali luonnehtii. Konsertin päättää Jean Sibeliuksen seitsemäs sinfonia. Samalla se päättää Tampere Filharmonian vuoden 2015 Sibeliuksen sinfonioiden sarjan, joskin ensimmäinen sinfonia kuullaan vielä itsenäisyyspäivänä uudelleen. Sibelius luonnosteli seitsemännen aineksia jo yhtä aikaa viidennen ja kuudennen sinfonian kanssa. Seitsemäs muodostui säveltäjälle itselleen hyvin tärkeäksi, hän kirjoitti sitä intensiivisesti. Aluksi teos kantoi nimeä Fantasia sinfonica, sillä säveltäjä ei alkuun osannut nimittää yksiosaista teosta sinfoniaksi. Alkuperäisellä nimellään sävellys sai myös kantaesityksensä Tukholmassa maaliskuussa 1924. Myöhemmin Sibelius rohkaistui nimityksen suhteen ja nosti teoksen sinfonioidensa joukkoon. Kuten lähes kuusikymppinen Sibelius itse, myös kriitikot ymmärsivät teoksen erityisyyden. Se nosti sinfonisen muodon käsittelyn uudelle tasolle, ja vei jo runsaasti maailmanmainetta niittäneen Sibeliuksen sävelkielen aivan omaan suuntaansa. Kansallissäveltäjämme ei kopioinut eurooppalaiskollegoidensa aikalaistrendejä, vaan loi oman modernisminsa. Siinä missä neljäs sinfonia oli aikanaan jopa hieman järkyttänyt, oli seitsemäs jo niin kirkastuneella, omalla ja ainutlaatuisella tavallaan moderni, ettei se herättänyt päällimmäisenä hämmennystä. Sibelius oli teokseensa äärimmäisen tyytyväinen ja ehkäpä koki sanoneensa kaiken sen, mitä hän sinfonioissaan halusi sanoa. Seitsemäs jäi nimittäin viimeiseksi. Tarinat tosin kertovat, kuinka iäkäs Sibelius poltti tyytymättömänä kahdeksantensa luonnoksia Ainolan vihreässä takassa. Seitsemänteen sinfoniaan oli lopulta hyvä lopettaa. Tänään Sibelius soi avaruudessa Saariahon ja Holstin maalailemien taivaankappaleiden joukossa. Kyllä siin on ne samat semmoset fiilikset tietyllä tapaa. Harmonia on loppuu kohden sellanen avaruus aukee -homma. Että musiikillisesti niin. Ja sitte nää muut on tietty valittu sen takia mukaan ohjelmaan, Rouvali kertoo. Keväällä, ennen sinfonioiden sarjaa ylikapellimestari pohti tulevaa: Oikeastaan Sibelius on auennut mulle kunnolla vasta nyt. Oon oppinu ymmärtämään sitä musiikkia. Oon johtanut nyt kaikki sinfoniat nelosta lukuun ottamatta. Ensi vuonna kuullaan sekin, ja kaikista tulee komea tulkinta. Me tehdään aivan varmasti omanlaiset versiot. Rouvali odotti innokkaasti orkesterin kanssa tehtäviä tulkintoja: Jos me saadaan Tampereelle Sibelius silleen, että vuoden jälkeen kaikki tietää, miten mun kanssa soitetaan Sibeliusta, niin sitä mä odotan. Synnytetään uusi traditio siitä, miten Sibeliusta soitetaan. Tänä iltana sarja viimeistellään. Tämä vuosi on mennyt ihan sairaan hyvin. Orkesteri osaa nyt mun kanssa soittaa Sibeliukset. Aina se on eri, kuka siinä edessä sitten seisoo, mutta yhdessä me ainakin nyt osataan. Tää on menny vaan niin sairaan hienosti, Rouvali hehkuttaa nyt, kun kaikki seitsemän sinfoniaa ovat saaneet tamperelaistulkintansa. Teksti: Maija Leino
Kevät 2016 myynnissä nyt! Brahmsin sinfoniat, kantaesityksiä, Beethovenin yhdeksäs, Final Symphony II, vaskikonsertti, Disney-musiikkia, Faunit 20 vuotta... www.sanasibeliuksesta.fi #sanasibeliuksesta Ketterä Kämppiin! Kaikki Alku Talvi Vieraile sivustolla ja kerro meille yhdellä sanalla, mitä Sibelius tuo mieleesi! Käsiohjelma: Maija Leino & Viliina Tolvanen TAMPERE FILHARMONIA www.tamperefilharmonia.fi