ORTODOKSINEN KIRKKOVUOSI
1 ORTODOKSINEN KIRKKOVUOSI isä Arto Leskinen Ortodoksinen kirkkovuosi Kirkkovuosi ortodoksisessa kirkossa alkaa syyskuun 1. päivänä ja kestää aina seuraavan kalenterivuoden elokuun viimeiseen päivään asti. Kirkkovuoden aloittaminen tuosta ajankohdasta (1.9.) on peräisin muinaisesta Bysantin valtakunnasta. Ortodoksisen kirkkovuoden keskeisin tapahtuma ja samalla koko ortodoksisen jumalanpalveluselämän keskus on Kirkon suurin juhla, Kristuksen ylösnousemuksen juhla eli pääsiäinen. Juhlapäivät Juhlapäivät eli kirkolliset ja liturgiset muistelupäivät on ryhmitelty ortodoksisessa kirkossa erilaisiin ryhmiin Jokaisessa ryhmässä ovat omat tunnusmerkkinsä ja ne ilmenevät jumalanpalveluksissa ja kirkon säännöissä omalla erityisellä tavallaan Suurin osa juhlista on kiinteitä, aina samaan aikaan vietettäviä juhlapäiviä, osa liikkuvia, lähinnä pääsiäisen ajankohdasta riippuvaisia Suurin osa juhlista on kiinteitä, aina samaan aikaan vietettäviä juhlapäiviä, osa liikkuvia, lähinnä pääsiäisen ajankohdasta riippuvaisia Ortodoksinen kirkkovuosi alkaa syyskuun ensimmäisestä päivästä, jolloin kirkko muistaa erityisesti luomakuntaa. Kirkkovuotta rytmittävät kirkolliset juhlat ja niihin valmistavat paastoajat. Vuoteen kuuluu 12 suurta juhlaa ja näiden lisäksi kaikkien juhlien juhla, Kristuksen ylösnousemus eli pääsiäinen. Pääsiäisen lisäksi ortodoksisessa kirkossa on kaksitoista muuta suurta juhlaa sekä paikallisia juhlia. Kaksitoista suurta juhlaa jakaantuvat Vapahtajan ja Jumalan äidin juhliin. Ensimmäisen luokan juhliin kuuluvat Kristuksen juhlapäivät: Ristin ylentäminen (14.9.) Kristuksen syntymäjuhla (joulu) (25.12.) Teofania (Kristuksen kaste) (6.1.) Palmusunnuntai (pääsiäistä edeltävä sunnuntai Helatorstai (40 päivää pääsiäisestä) Helluntai (50 päivää pääsiäisestä) Kristuksen kirkastuminen (6.8.) Toisen luokan juhliin eli Jumalansynnyttäjän juhliin kuuluvat: Jumalansynnyttäjän syntymä (8.9.) Jumalansynnyttäjän temppeliin tuominen (21.11.) Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkuminen (15.8.) Herramme Jeesuksen Kristuksen temppeliin tuominen (2.2.) Jumalansynnyttäjän ilmestys (25.3.) Näistä kahta viimeistä pidetään Jumalansynnyttäjän juhlina, mutta niillä on myös tiettyjä tunnusmerkkejä, joiden perusteella ne voisivat myös kuulua Kristuksen juhlapäiviin eli ensimmäisen luokan juhliin Juhlat jakaantuvat pysyviin juhliin, joita vietetään aina samoina kuukauden päivinä, ja liikkuviin juhliin, joiden päivämäärä vaihtelee eri vuosina. Pääsiäinen ja siihen liittyvät juhlat ovat aina olleet liikkuvia juhlia.
2 ORTODOKSINEN KIRKKOVUOSI isä Arto Leskinen Keskisuuret ja pienet juhlapäivät Keskisuuria juhlia vietetään Jumalansynnyttäjän ja pyhien ihmisten kunnioittamiseksi Suomen ortodoksinen kalenteri eroaa muitten ortodoksisten kirkkojen kalentereista hieman juuri pienten juhlien osalta; jotkut ns. pienet juhlat ovat meillä arvoltaan suurempia (esim. pyhän Nikolaoksen päivä 6.12., joka samalla on Suomen itsenäisyyspäivä) Meillä on myös oma liikkuva juhlapäivämme, Karjalan valistajien juhlapäivä, joka osuu lokakuun 31. päivän ja marraskuun 6. päivän väliseen lauantaihin Vuoden jokaisella päivällä on oma pyhä muistonsa. Jokainen ortodoksikristitty viettää nimipäiväänsä oman suojelupyhän eli taivaallisen esirukoilijansa muistopäivänä. Nimipäivän vietto on syntymäpäivänviettoa tärkeämpää. Näiden keskeisten juhlien lisäksi kirkkokalenterissa on lukuisa määrä muita juhlapäiviä, joita juhlitaan kirkoissa toimittamalla juhlavigilia ja -liturgia. On vielä pienempiäkin juhlia, joita kokoonnutaan juhlimaan joukolla. Tällaisia ovat esimerkiksi paikallisesti merkittävien pyhien tai ikonien juhlat. Juhlaperinteeseen kuuluvat myös temppelijuhlat. Jokainen ortodoksinen pyhäkkö on pyhitetty tietylle pyhälle ja tämän pyhän muistopäivä on samalla pyhäkön erityinen temppelijuhlapäivä eli praasniekka. Praasniekan viettoon kuuluvat juhlavigilian ja -liturgian lisäksi usein vedenpyhitys ja ristisaatto, hautausmailla toimitettava litania tai panihida (eli rukoukset edesmenneiden puolesta) ja yhteinen, ohjelmallinen juhla-ateria. Kirkkovuosi on jakso, johon sisältyvät täydelliset kirkon vuorokausikierto, viikkokierto, paastokierto sekä juhlakierto. Kirkkovuodeksi sanotaan säännöllistä juhla-, paasto- ja arkipäivien vuorottelua saman kalenterivuoden aikana. Kirkkovuoden tapahtumat jakaantuvat neljään jaksoon ja ne kertovat koko pelastushistorian. Ensimmäinen jakso - syyskausi - kuvaa ihmiskunnanvalmistautumista Vapahtajan vastaanottamiseen. Toinen jakso - talvikausi - kuvaa uuden liiton alkamista. Kolmas jakso - kevätkausi - kuvaa lunastuksen täyttymystä. Tähän kauteen sijoittuu Pääsiäinen, joka on koko kirkkovuoden suurin juhla. Neljäs jakso - kesäkausi - kuvaa evankeliumin voittoa maailmassa ja kirkon elämää Pyhässä Hengessä. Kirkkovuoden jaksot liittyvät toisiinsa neljällä pitkällä paastokaudella. Kirkkovuoden eläminen kirkon pyhien mysteerioiden ja toimitusten yhteydessä johdattaa ortodoksikristityn pelastukseen kirkkoperheen jäsenenä. Kirkkovuosi ei pelkästään symbolisoi pelastushistoriallista kehitystä, vaan ortodoksisesti katsoen kirkkovuoden kierto on pelastuksen todellisuus, joka on sama kaikille sukupolville. Vuodenkierron kirkollinen todeksi eläminen on samalla iankaikkisuuden ja ajallisuuden kohtaamista riemuitsevan ja taistelevan kirkon salaisuuden yhteydessä.
3 ORTODOKSINEN KIRKKOVUOSI isä Arto Leskinen Kirkollisen vuorokauden jumalanpalvelukset Jo vanhan liiton aikana syntyi tapa kokoontua temppeliin tiettyinä vuorokauden hetkinä Jerusalemin temppelissä olivat rukousajat: ilta, aamu ja keskipäivä Vuorokauden alku oli ilta, sillä Raamatussa sanottiin Jumalan aloittaneen luomistyönsä illasta Ortodoksisen kirkon jumalanpalvelukset ovat järjestäytyneet tämän raamatullisen vuorokauden mukaisesti ja täydellisenä siihen kuuluu yhdeksän eri palvelusta: 1. ehtoopalvelus 2. ehtoonjälkeinen palvelus 3. puoliyöpalvelus 4. aamupalvelus 5. ensimmäisen hetken palvelus eli I hetki 6. kolmannen hetken palvelus eli III hetki 7. kuudennen hetken palvelus eli VI hetki 8. liturgia 9. yhdeksännen hetken palvelus eli IX hetki
4 ORTODOKSINEN KIRKKOVUOSI isä Arto Leskinen Vigilia Listasta puuttuu Suomessa tärkeäksi noussut palvelus vigilia Vigiliaa ei sellaisenaan lasketa omaksi palveluksekseen, sillä se muodostuu kirkollisen vuorokauden palvelusten listan kolmesta jo mainituista palveluksista: ehtoo- ja aamupalveluksista sekä I hetkestä Ehtoopalvelus johdattaa meidät pelastushistoriaan kertomalla maailman luomisesta, syntiin lankeamisesta ja ihmiskunnan valmistamisesta Vapahtajamme vastaanottamiseen Ehtoopalvelus toimitetaan illalla periaatteessa ennen auringonlaskua Ortodoksisessa kirkossa kirkollinen vuorokausi alkaa illalla klo 18 Vähäinen ehtoopalvelus on sunnuntain ja juhlien aattoina, jolloin on vigilia Suuri ehtoopalvelus muodostaa vigilian alun ja liittyy ehtoopalvelusta seuraavaan aamupalvelukseen Ehtoopalveluksessa on yleensä rukouksia, veisuja, suitsutus sekä saatto Aamupalvelus on ortodoksisessa kirkossa kirkolliseen vuorokauteen kuuluva neljäs palvelus Aamupalvelus symbolisoi kertomuksillaan Uuden testamentin tapahtumia ja erikoisesti Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen ylösnousemista Polyeleo, ylösnousemusosa Venäläisen (slaavilaisen) perinteen mukaisesti aamupalvelus muodostaa juhlapäivien ja sunnuntaiden aattona ehtoopalveluksen ja ensimmäisen hetken kanssa niin sanotun vigiliapalveluksen Ensimmäinen hetki vigilian lopussa toimii siltana seuraavana aamun toimituksiin (yleensä kolmanteen hetkeen ja liturgiaan) Se kertoo Kristuksen vangitsemisesta, joka tapahtui varhain aamulla Palveluksessa pyhitetään päivä ja luetaan psalmeja, jotka kertovat ennustuksina muun muassa tästä vangitsemisesta http://www.youtube.com/watch?v=c9fz67s0kwu&feature=related Kolmannen hetken palveluksen psalmeissa ennustetaan kolmannella hetkellä tapahtunutta kavaltamista sekä myös samalla hetkellä (tosin eri aikaan ja eri paikassa) tapahtunutta Pyhän Hengen alas laskeutumista pyhien apostolien päälle Kuudennen hetken palveluksessa muistellaan etenkin psalmeissa ja loppurukouksessa kuudennella hetkellä tapahtunutta Jeesuksen ristiinnaulitsemista ja anotaan, että Kristus kuolettaisi meidänkin synnit, kuten hän kuoletti Adamin synnit Liturgiaa edeltävät kolmas ja kuudes hetki Liturgia kuvaa Kristuksen elämää: profeettojen ennustuksia Hänestä, Hänen ilmestymistään maan päälle, Hänen kärsimyksiään, kuolemaansa, ylösnousemistaan ja taivaaseen menemistä Yhdeksännen hetken palveluksessa, kerrotaan rakkaudesta kirkkoon ja kiitollisuudesta Jumalaa kohtaan, Kristuksen kuolemasta, viisaasta ryöväristä ja Kristuksen kuoleman pelastavasta merkityksestä Jokainen ortodoksinen jumalanpalvelus toimitetaan aina samalla tavoin Itsensä äänen sävyillä ja voimakkuudella tai muulla ilmaisulla korostaminen ja omat tunnekuohut tai kirkkokansan tunnekuohuihin kiihottaminen eivät kuulu ortodoksisen papin toimiin kirkossa Siksi useimmat jumalanpalveluksen tekstit luetaan ns. resitatiivisesti eli laulavalla lukutavalla, jottei tekstin lukija värittäisi tekstiä ja antaisi sille yksipuolista tulkintaa