Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle Euroopan komission ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi toisessa jäsenvaltiossa laillisesti kaupan pidettyjen tavaroiden vastavuoroisesta tunnustamisesta Perustuslain 96 :n 2 momentin mukaisesti lähetetään eduskunnalle Euroopan komission 19 päivänä joulukuuta 2017 julkaisema ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi toisessa jäsenvaltiossa laillisesti kaupan pidettyjen tavaroiden vastavuoroisesta tunnustamisen muuttamisesta sekä ehdotuksesta laadittu muistio. Helsingissä 1 päivänä maaliskuuta 2018 Työministeri Jari Lindström Hallitusneuvos Liisa Huhtala
TYÖ- JA ELINKEINOMINISTE- RIÖ MUISTIO 15.2.2018 EU/2017/1799 EHDOTUS EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUKSEKSI TOISESSA JÄSENVALTIOSSA LAILLISESTI KAUPAN PIDETTYJEN TAVAROIDEN VASTA- VUOROISESTA TUNNUSTAMISESTA 1 Ehdotuksen tavoite ja tausta Euroopan komissio antoi 19 päivänä joulukuuta 2017 osana niin kutsuttua tavarapakettia kaksi tavaroiden sisämarkkinoihin liittyvää asetusehdotusta. Vastavuoroisen tunnustamisen periaatteesta annetun asetusehdotuksen lisäksi annettiin asetusehdotusvaatimustenmukaisuus- ja markkinavalvonnasta, josta annetaan erillinen U-kirjelmä eduskunnalle. Paketti sisältää myös komission tiedonannon Tavaramarkkinoiden säädöspaketti: lujitetaan luottamusta sisämarkkinoihin (KOM(2017) 787 lopullinen) sekä kaksi komission kertomusta. Aloitteet ovat osa komission sisämarkkinastrategian (KOM(2015) 550 lopullinen) toimeenpanoa. Toisessa jäsenvaltiossa laillisesti kaupan pidettyjen tavaroiden vastavuoroisesta tunnustamisesta annetun asetusehdotuksen (KOM(2017) 796 lopullinen) tavoitteena on parantaa EU:n sisämarkkinoiden toimivuutta tavaroiden vapaan liikkuvuuden osalta niissä tilanteissa, kun unionin yhdenmukaistettua lainsäädäntöä ei ole. Ehdotuksen soveltamisala kattaisi kaikki teollisesti valmistetut tuotteet sekä maatalous- sekä kalataloustuotteet, siltä osin kun niitä ei koske unionin yhdenmukaistettu lainsäädäntö. Yli puoleen markkinoilla olevista tuotteista sovelletaan unionin yhdenmukaistettua lainsäädäntöä. Tällaisia tuotteita ovat esimerkiksi lelut ja kosmetiikka (leludirektiivi, kosmetiikka-asetus). Kaikkia tuotteita koskevia vaatimuksia ei ole kuitenkaan yhdenmukaistettu EU-tasolla. Sellaisiin tuotteisiin, joille ei ole vahvistettu EU:n tuotesääntöjä (esimerkiksi huonekalut, lannoitteet tai osa rakennustuotteista), sovelletaan vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta niin, että yhdessä jäsenvaltiossa laillisesti kaupan pidettävää tuotetta voi myydä myös toisessa jäsenvaltiossa. Tuotteen markkinoilla oloon tai markkinoille pääsyyn voidaan kuitenkin puuttua tilanteissa, joissa tuote ei ole turvallinen tai jos rajoituksella on jokin muu SEUT 36 artiklassa mainittu tavoite tai muu yleistä etua koskeva pakottava syy. Tuotteiden markkinoilla olon määräaikainen tai lopullinen kieltäminen on siis mahdollista mm. tuoteturvallisuuden, kuluttajasuojan ja ympäristönsuojelun perusteella. Ehdotuksella ei ole vaikutusta esimerkiksi yleisen tuoteturvallisuusdirektiivin 2001/95/EY ja siinä säädettyjen menettelyjen soveltamiseen. Ehdotuksen sisältö vastaa suurelta osin voimassa olevaa asetusta (EY) N:o 764/2008 ja ehdotuksessa ei esitetä merkittäviä sisällöllisiä muutoksia olemassa oleviin menettelyihin. Merkittävimmät muutokset liittyvät viranomaisyhteistyön tiivistämiseen sekä SOLVIT-menettelyn hyödyntämiseen vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen käytännön soveltamisen arvioinnissa. Nykyisen asetuksen soveltamisesta saadut kokemukset osoittavat, että muutoksia asetukseen on tarpeen tehdä. Komission vaikutusarviointi ja keskustelut jäsenvaltioiden kanssa osoittavat, että asetusta ei tunneta, viranomaisyhteistyö on riittämätöntä ja että asetuksen soveltamisalaan ja vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamiskäytöntöihin liittyy oikeudellista epävarmuutta niin talouden toimijoiden kuin viranomaisten näkökulmasta. Nämä seikat yhdessä 2
tarkasteltuina tarkoittavat, ettei nykyisen asetuksen tavoitteita ole mahdollista saavuttaa tekemättä muutoksia. 2 Oikeusperusta Ehdotus perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 114 artiklaan, jossa määrätään lainsäädännön lähentämisestä sisämarkkinoiden koskevien tavoitteiden toteutumiseksi. Ehdotuksen tavoitteena on tavaroiden vapaampi liikkuminen sisämarkkinoilla. Tämän saavuttamiseksi säädetään menettelyt kansallisille toimivaltaisille viranomaisille ja yrityksille, jotka haluavat tuoda markkinoille toisessa jäsenvaltiossa laillisesti kaupan olevan tuotteen. Ehdotus on valtioneuvoston näkemyksen mukaan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukainen. Ehdotus tähtää sisämarkkinoilla tapahtuvan kaupankäynnin sujuvoittamiseen ja tavoitetta ei ole mahdollista saavuttaa muilla kuin EU-tasoisilla toimenpiteillä. Asetuksesssa ehdotettujen toimenpiteiden voidaan myös katsoa olevan oikeassa suhteessa tavoitteeseen, joka on tavaroiden vapaampi liikkuminen sisämarkkinoilla vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen mukaisesti. 3 Ehdotuksen pääasiallinen sisältö Ehdotuksella pyritään edistämään tavaroiden vapaata liikkuvuutta sisämarkkinoilla niiden tuotteiden osalta, joita koskevia vaatimuksia ei ole yhdenmukaistettu EU-tasolla. 1 artikla sisältäisi asetuksen yleisen kohteen, joka mukaan asetuksessa säädettäisiin säännöistä ja menettelyistä, jotka koskevat vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamista yksittäistapauksissa sellaisten tavaroiden osalta, jotka ovat laillisesti kaupan toisessa jäsenvaltiossa. Asetuksessa säädettäisiin myös tuoteyhteyspisteiden välisestä viranomaisyhteistyöstä ja tehtävistä. 2 artikla sisältäisi asetuksen soveltamisalan. Artiklassa säädetään, että ne tuotteet, joista on olemassa kansallista teknistä lainsäädäntöä, tulevat asetuksen soveltamisalan piiriin. Asetus koskee niitä hallinnollisia päätöksiä, joilla kansallinen toimivaltainen viranomainen epäisi tuotteen markkinoille pääsyn. Lisäksi artiklassa säädetään, mitä tarkoitetaan vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamista koskevalla kansallisella viranomaispäätöksellä. Artiklan mukaan asetuksen 5 ja 6 artiklassa säädettyä menettelyä ei sovelleta niissä tilanteissa, kun toimivaltainen viranomainen soveltaa menettelyä, josta säädetään yleisessä tuoteturvallisuusdirektiivissä (2001/95/EY), nopeasta hälytysjärjestelmästä elintarvikkeista ja rehuista terveydelle aiheutuvista riskeistä ilmoittamiseksi koskevassa asetuksessa (EY) N:o 178/2002 tai virallisen valvonnan ja muiden virallisten toimien järjestämiseksi elintarvikeketjussa koskevassa asetuksessa (EU) 2017/625. 3 artiklassa säädettäisiin asetuksen kannalta tarpeellisista määritelmistä, kuten laillisesti markkinoitu toisessa jäsenvaltiossa sekä tuotteen laillisesti kaupan oleminen tai markkinoille pääsyn epääminen. Artikla sisältää myös talouden toimijoihin ja niiden erilaisiin rooleihin liittyviä selkeyttäviä määritelmiä. 4 artiklassa säädettäisiin talouden toimijan vapaaehtoisen vastavuoroista tunnustamista koskevan ilmoituksen (mutual recognition declaration) sisällöstä eli mitä seikkoja on ilmoitettava, 3
kun tuote on ollut laillisesti kaupan toisessa jäsenvaltiossa. Ilmoituksen käytöstä ei säädetä nykyisessä asetuksessa. Ilmoitus olisi mahdollista julkistaa mm. talouden toimijan verkkosivuilla. Lisäksi artiklassa säädettäisiin vastavuoroista tunnustamista koskevan ilmoituksen standardoitusta muodosta, sisällöstä ja kielivaatimuksista. Asetusehdotuksen liitteenä on ehdotus ilmoituslomakkeeksi. Artiklan 7 kohdan mukaan jos kansalliselle viranomaiselle on toimitettu tämän artiklan mukainen ilmoitus, jossa artiklan mukaiset tiedot asianmukaisesti ilmoitettuna, tulisi tämän riittää kansalliselle viranomaiselle osoittamaan, että tuote ollut laillisesti markkinoilla toisessa jäsenvaltiossa. 5 artiklassa säädettäisiin viranomaisprosessista, jota toimivaltaiset viranomaiset noudattaisivat arvioidessaan, voiko tuotteen päästää markkinoille tai antaa olla markkinoilla vastavuoroiseen periaatteeseen perustuen. Arvioinnin päätyttyä,viranomaisen päätös tulee ilmoittaa 20 päivän kuluessa talouden toimijalle, komissiolle ja muille jäsenvaltioille. Ilmoitus komissiolle ja toisille jäsenvaltioille tehdään artiklassa 11 mainittua IT-järjestelmää hyödyntäen. Toimivaltaisten viranomaisten tulee huomioida asianmukaisesti testaustulokset, jotka vaatimuksenmukaisuuden arviointilaitokset ovat antaneet. Akkreditoitujen vaatimuksenmukaisuuden arviointilaitosten todistuksia tai testausselosteita ei saa hylätä arviointilaitoksen toimivaltaan liittyvistä syistä. Hallinnollinen päätös tulee perustella riittävällä tavalla ja siitä on käytävä ilmi kansallinen tekninen määräys, johon päätös perustuu sekä oikeutettu yleistä etua koskeva syy, jolla päätöstä perustellaan sekä näyttö suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta. Päätökseen tulee sisältyä kansalliseen muutoksenhakuun liittyvät tiedot. Asetusehdotuksessa esitetään viranomaismenettelyä koskevan sääntelyn osittaista yksinkertaistamista. Keskeisimmiltä osiltaan se esitetään säilytettäväksi ennallaan. 6 artiklassa säädettäisiin edellytyksistä, joiden perusteella voitaisiin määräaikaisesti kieltää tuotteiden asettaminen markkinoille. Tilapäinen keskeyttäminen on mahdollista, jos tavaroista aiheutuu tavanomaisissa käyttöolosuhteissa vakavaa vaaraa tai jos tavaran asettaminen markkinoille on yleisesti kielletty kyseisessä jäsenvaltiossa julkisen moraalin tai yleisen turvallisuuden vuoksi. Artiklassa säädetään tilanteessa käytettävästä menettelystä. Artiklan sisältö vastaa voimassa olevan asetuksen vastaavaa säännöstä. 7 artiklan mukaan ilmoituksen lähettäminen komissiolle ei olisi tarpeellista tilanteessa, jossa viranomaisen toimenpiteistä ilmoitetaan yleisessä tuoteturvallisuusdirektiivissä säädetyn RA- PEX-menettelyn kautta. Artilan 5 mukaista ilmoitusta ei tarvitsisi tehdä erikseen, vaan tieto voitaisiin kirjata RAPEX-ilmoitukseen. 8 artiklassa säädettäisiin mahdollisuudesta jäsenvaltioiden väliseen viranomaisyhteistyöhön perustuvan SOLVIT ongelmanratkaisumenettelyn käytöstä. Vastaavaa menettelyä ei ole nykyisessä asetuksessa. Talouden toimija voisi halutessaan toimittaa SOLVIT-keskukselle hallinnollisen päätöksen, jonka perusteella tuotteen markkinoille tulo kielletään tai sen markkinoilla oloa rajoitetaan. SOLVIT-keskuksen pyynnöstä komissio voisi arvioida vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamista yksittäisessä päätöksessä ja antaa siitä lausunnon sekä suosituksia. Artiklassa säädettäisiin kolmen kuukauden määräajasta, jolloin komission tulisi antaa asiassa lausunto ja ryhtyä tarvittaessa vuoropuheluun käsittelyssä olevan tapauksen osapuolten eli talouden toimijan ja toimivaltaisten viranomaisen kanssa. 9 artiklassa säädettäisiin tuoteyhteyspisteiden tehtävistä. Jäsenvaltioiden tulee varmistaa, että tuoteyhteyspisteillä on tarvittavat resurssit ja toimivalta tehtävien suorittamiseen. Tuoteyh- 4
teyspisteiden tulee verkkosivuillaan antaa tietoja vastavuoroisen periaatteen soveltamisesta, kansallisten toimivaltaisten viranomaisten yhteystiedot sekä tieto siitä, minkälaisia valitusmahdollisuuksia talouden toimijalla on sellaisissa tapauksissa, joissa tuotteiden markkinoille pääsyä rajoitetaan tai se estetään. Tuoteyhteyspisteiden vastauksen talouden toimijan kysymyksiin on toimitettava 15 työpäivän kuluessa. 10 artiklassa säädettäisiin niistä puitteista, joissa toimivaltaisten viranomaisten tulisi tehdä hallinnollista yhteistyötä. Lisäksi tuoteyhteyspisteet velvoitetaan vastaamaan muiden maiden toimivaltaisten viranomaisten ja tuoteyhteyspisteiden tietopyyntöihin15 työpäivän kuluessa. 11 artiklassa säädettäisiin tietojärjestelmästä, jonka avulla toimivaltaiset viranomaiset, jäsenvaltiot ja komissio voisivat olla yhteydessä. Tämä järjestelmä tukisi niitä tehtäviä, joista säädettäisiin artikloissa 5, 6 ja 10. Tältä osin ehdotuksessa viitataan niin ikään tavarapaketin yhteydessä annettuun ehdotukseen vaatimuksenmukaisuudesta ja markkinavalvonnasta (KOM(2017) 796 lopullinen.) 12 artiklassa mainitaan toimia, jotka tukeva asetuksen soveltamista ja ehdotetaan järjestelyjä niiden rahoittamiseksi unionin budjetista. Toimet sisältäisivät tiedotuskampanjoita, viranomaisten kouluttamista sekä tiedon keruuta vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen käytännön toiminnasta. Artiklassa 13 säädettäisiin toimista unionin taloudellisten etujen suojaamista edellä mainittujen toimien rahoittamisessa. 14-17 artiklat sisältäisivät asetuksen loppusäännökset. 4 Ehdotuksen vaikutukset Komission vaikutusarviointi Ehdotuksen vaikutusten arviointi perustuu pääosin joulukuussa 2017 annetun komission EUtason vaikutusarvion (SWD(2017) 471 final) tuloksiin. Johtopäätös on, että vastavuoroisen tunnustamisen periaate ei vuonna 2008 säädetystä asetuksesta huolimatta toimi siten, kun sen odotetaan toimivan. EU:n sisäistä kauppaa käydään vähemmän niiden tuotteiden osalta, joita koskevia tuotevaatimuksia ei ole harmonisoitu EU:ssa. Komission arvion mukaan 55 % kulutustuotteista kuuluisi harmonisoitujen tuotteiden piiriin, kun taas vastaavasti vain 35 % kuuluisi ei-harmonisoituihin tuotteisiin. Vaikutusarvion mukaan tämä johtuu osin vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen huonosta toteutumisesta. Vastavuoroisen tunnustamisen paremmalla toteutumisella odotetaan olevan positiivisia vaikutuksia rajat ylittävän sisämarkkinakaupan kehitykseen. Euroopan parlamentin vuonna 2014 teettämän tutkimuksen mukaan tavarakaupan ei-tariffi-esteiden purku voisi arvion mukaan johtaa jopa 100 miljardin vuotuiseen kasvuun sisämarkkinakaupassa. Arvion mukaan ehdotusluonnoksen luomat hallinnolliset kulut jäsenmaille ja komissiolle kohdistuvat lähinnä komission oman henkilövahvuuden lisäämiseen uuden ns. nopean menettelyn toteutuessa (artikla 8). Jäsenvaltiolle saattaa tulla vähäisiä hallinnollisia kustannuksia tuoteyhteyspisteiden tehtävien laajentuessa. Ehdotuksella arvioidaan olevan positiivisia vaikutuksia rajat ylittävälle kaupankäynnille. Komission tekemän vaikutusarvioinnin mukaan 87 % yrityksistä, jotka toimivat eiharmonisoidulla tuotesektorilla, on mikroyrityksiä (alle 9 henkilöä työllistävät) ja 11 % on PK-yrityksiä (50 250 työntekijää). 5
Kansalliset vaikutukset Vastavuoroisen tunnustamisen periaate tulee sovellettavaksi kansallisten teknisten määräysten soveltamisen yhteydessä. Teknisten määräysten ilmoitusmenettely perustuu teknisiä määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin (EU) 2015/1535 (ent. 98/34/EY). Jäsenvaltioilla on direktiivin mukaan velvollisuus ilmoittaa säädösluonnokset etukäteen komissiolle ja muille jäsenvaltioille, joiden on mahdollisuus esittää niistä huomioita. Tietojenvaihtomenettelyn tavoitteena on taata kansallisen säädösvalmistelun avoimuus sekä estää tavaroiden vapaan liikkuvuuden esteiden syntyminen etukäteen. Suomi on ilmoittanut menettelyssä viimeisen kymmenen vuoden aikana keskimäärin 30 teknistä määräystä vuodessa. Valtaosa ilmoituksista koskee rakennustuotteita, lannoitteita, elintarvikkeita, ajoneuvoja sekä psykoaktiviisia valmisteita. Kansallisiin teknisiin määräyksiin tulee nykyisin sisällyttää vastavuoroista tunnustamista koskeva lauseke ja asetusehdotuksella ei esitetä muutoksia tähän. Asetuksessa säädettävä menettely tulee käytettäväksi vastavuoroisen tunnustamisen lausekkeen soveltamisessa kuten nykyisin. Asetusehdotuksella ei ole vaikutusta viranomaisten oikeuteen rajoittaa tuotteiden markkinoille pääsyä tai käyttöä tilanteissa, joissa tuote ei ole turvallinen tai jos rajoituksella on jokin muu SEUT 36 artiklassa mainittu tavoite tai muu yleisistä etua koskeva pakottava syy. Turvallisuusharkinnassa voidaan ottaa huomioon esimerkiksi kansalliset ilmasto-olosuhteet ja niiden asettamat vaatimukset rakennustuotteiden käytölle. Eri jäsenvaltioiden rakentamismääräykset poikkeavat toisistaan. Vaatimustasojen eroista johtuen kaikkia sisämarkkinoilla olevia rakennustuotteita ei voida käyttää kaikissa rakennuskohteissa, esimerkiksi Etelä-Euroopassa kantavina rakenteina käytettävien rakennustuotteiden on kestettävä maanjäristystä ja Suomessa rakennuksen ulkoverhouksessa käytettävien rakennustuotteiden on kestettävä pakkasta. Asetusehdotus ei estä viranomaisia pyytämästä tuotteiden ominaisuuksista kaikkia niitä tietoja, joita koskevia vaatimuksia kyseisessä jäsenvaltiossa on. 4.1 Taloudelliset vaikutukset Ehdotuksen liitteenä on säädösehdotukseen liittyvä rahoitusselvityksen mukaan 8 artiklassa säädetystä menettelystä aiheutuvat henkilöstö- ja muut kulut voidaan kattaa toimea hallinnoivan pääosaston jo osoitetuilla määrärahoilla tai jakomenettelyssä talousarvion puitteissa. Uudistetun asetuksen käyttöönotolla ei arvioida olevan merkittäviä valtiontaloudellisia vaikutuksia. Asetusehdotuksen arvioidaan lisäävän kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kustannuksia, mutta näiden kustannusten arvioidaan olevan vähäisiä. Asetusehdotuksessa ei ehdoteta merkittäviä muutoksia toimivaltaisten viranomaisten nykyisiin tehtäviin. Ehdotuksella on tarkoitus laajentaa tuoteyhteyspisteen tehtäviä, mikä saattaa aiheuttaa hallinnollisia kustannuksia. Tällä hetkellä tuoteyhteyspiste toimii työ- ja elinkeinoministeriön työllisyys- ja toimivat markkinat osastolla. 6
5 Lainsäädännölliset vaikutukset ja Ahvenanmaan asema Asetus tulee sovellettavaksi sellaisenaan. Asetuksen täytäntöönpano edellyttää vahvemman tuoteyhteyspisteen perustamista. Voimassa olevan asetuksen mukaisena tuoteyhteyspisteenä toimii työ- ja elinkeinoministeriö. Ehdotuksen sisällön voidaan katsoa oleva Suomen perustuslain säännösten mukainen erityisesti perustuslain 18 :n elinkeinovapauden ja oikeusturvaa käsittelevän 21 :n osalta, jossa säädetään oikeudesta tulla kuuluksi, saada perusteltu päätös sekä hakea muutosta. Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 :n 22 kohdan mukaan elinkeinotoiminta kuuluu eräin poikkeuksin maakunnan lainsäädäntövaltaan. Teknisiä määräyksiä, tuoteturvallisuutta ja muu kulutushyödykkeitä koskeva lainsäädäntö on katsottu kuuluvan elinkeinotoimintaan ja siten maakunnan toimivaltaan, vaikka kuluttajansuojalainsäädäntö kuuluu valtakunnan toimivaltaan. Valtakunnan tuoteturvallisuuslainsäädäntö on saatettu voimaan maakunnassa ns. blankettilailla. Toimivaltainen viranomainen Ahvenanmaalla on maakunnan hallitus. Ehdotuksen menettelyt olisivat suurelta osin yhdenmukaisia Suomen hallintolain (434/2003) kanssa. Joistakin menettelyn yksityiskohdista säädeltäisiin hallintolakia tarkemmin, kuten esim. kahdenkymmenen työpäivän määräaika kuulemiselle. Tarkentavat määräykset eivät ole hallintolain kannalta ongelmallisia, sillä täsmennykset ovat pääosin hyvän hallinnon kannalta perusteltuja ja oikeasuhtaisia hallintolain kanssa. Teknisesti täsmennykset eivät ole ongelmallisia, sillä hallintolaki on yleislaki, josta voidaan sen 5 :n nojalla lailla poiketa. 6 Ehdotuksen käsittely Euroopan unionin toimielimissä Ehdotusta käsitellään neuvoston teknisen harmonisaation työryhmän kokouksissa. Ehdotus esiteltiin 23.1.2018 pidettävässä kokouksessa ja ehdotuksen artiklakohtainen läpikäynti alkoi 7.2.2018 pidettävässä kokouksessa. Käsittely Euroopan Parlamentissa ei ole alkanut. 7 Muiden jäsenvaltioiden kannat Kannanmuodostus jäsenvaltioissa on kesken eikä muiden jäsenvaltioiden kantoja ole vielä tiedossa. 8 Ehdotuksen kansallinen käsittely Luonnos valtioneuvoston U-kirjelmäksi on esitelty EU-asioiden komitean alaisen EU8-jaoston jäsenille 14.2.2018 pidetyssä jaoston kokouksessa. Kirjelmäluonnokset ovat olleet alustavasti kommentoitavina useilla tuotesääntelyn ja markkinavalvonnan kannalta keskeisillä sidosryhmillä. Lisäksi asetuksen toimeenpanon kannalta olennaisten ministeriöiden kanssa on järjestetty tilaisuus 5.2.2018, jossa asetuksen käytännön vaikutuksista on keskusteltu. 9 Valtioneuvoston kanta Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että toimia sisämarkkinoiden toiminnan edelleen kehittämiseksi jatketaan. Yli puolet Suomen viennistä suuntautuu sisämarkkinoille ja tehokkaasti toimivat sisämarkkinat on keskeinen edellytys Suomen kasvupolitiikan onnistumiselle. Mahdollisimman 7
häiriöttä toimivat tavaramarkkinat ovat Euroopan unionin talouskehityksen, työllisyyden ja hyvinvoinnin edellytys. Tavaroiden sisämarkkinoilta on pyritty poistamaan sisäisiä sääntelyesteitä varmistaen samalla, että markkinoille asetettavat tuotteet ovat mahdollisimman turvallisia ihmisille ja ympäristölle. Keskeisenä keinona on tuotelainsäädännön yhdenmukaistaminen. Vaihtoehtoisesti vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisella voidaan varmistaa tavaroiden ja palveluiden vapaa liikkuvuus unionissa silloin, kun yhdenmukaistettua EU-sääntelyä ei ole. On arvioitu, että noin viidesosa tavarakaupan arvosta tapahtuisi sektoreilla, joissa ei ole yhdenmukaistettua tuotesääntelyä. Nykyinen asetus vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta ei ole tuonut niitä hyötyjä, joita sen on odotettu tuovan. Valtioneuvosto kannattaa uutta asetusehdotusta ja katsoo, että viranomaismenettelyjä koskeva säädös tehostaisi vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamista käytännössä. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että lainsäädännössä säädettävät menettelyt ovat yritysten ja viranomaisten näkökulmasta sujuvia ja aiheuttavat mahdollisimman vähän hallinnollista taakkaa. Valtioneuvosto tukee ehdotetun vastavuoroista tunnustamista koskevan ilmoituksen käyttöönottoa. Ilmoitus soveltuu hyvin sen osoittamiseen, että tuote on laillisesti markkinoilla toisessa jäsenvaltiossa. Menettelyn tulee olla selkeä, toimiva ja yhteistyötä painottava, sekä toimivaltaisen viranomaiset että talouden toimijan kannalta. Valtioneuvosto tukee ehdotettua uutta ongelmanratkaisumenettelyä, jossa jäsenvaltioiden väliseen viranomaisyhteistyöhön perustuvaa SOLVIT-järjestelmää hyödynnettäisiin entistä tehokkaammin sen arvioimiseksi, onko vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta sovellettu asianmukaisesti. Uuden menettelyn suhde kansalliseen hallintopäätösten muutoksenhakuun tulee kuitenkin olla selkeä. Valtioneuvosto suhtautuu myönteisesti täsmennyksiin viranomaisyhteistyön tiivistämisestä ja tuoteyhteyspisteen tehtävistä. 8