TYÖJÄRJESTYS JA ESITYKSET

TYÖJÄRJESTYS JA ESITYKSET SUOMEN AMMATTIYHDISTYSTEN KESKUSLIITON (SAK) r.y. KOLMAN NELLE VARSINAISELLE EDUSTAJA KOKOUKSELLE EDUSTAJAKOKOUS ALKAA HELSINGIN TYÖ VÄENTALON JUHLASALISSA LAUANTAINA 26 PÄIVÄNÄ LOKAKUUTA 1940 KLO 11 JA JATKUU SITÄ SEURAAVINA PÄIVINÄ

Helsinki 1940. Työväen kirjapaino.

Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton (SAK) r.y. kolmannen varsinaisen edustajakokouksen työjärjestys. 1. Kokouksen alkutoimenpiteet: a) Kokouksen avaus. b) Kutsuvieraiden tervehdykset. c) Kokouksen laillisuuden toteaminen. d) Edustajain nimenhuuto. 2. Kokoustoimitsijain vaalit: Ehdotetaan valittavaksi a) 3 puheenjohtajaa, b) 3 sihteeriä, c) 2 pöytäkirjan tarkistajaa, d) 4 ääntenlaskijaa. 3. Kokouksen työjärjestyksen ja kokoussääntöjen hyväksyminen. 4. Valiokuntien vaalit: Ehdotetaan valittavaksi a) järjestävä valiokunta, johon kuuluvat kokouksen puheenjohtajat ja sihteerit sekä lisäksi 2 muuta jäsentä. b) sääntö- ja järjestömuotovaliokunta, johon kuuluu 5 jäsentä, c) menettelytapavaliokunta, johon kuuluu 5 jäsentä, d) valistusasiainvaliokunta, johon kuuluu 5 jäsentä, e) raha-asiainvaliokunta, johon kuuluu 5 jäsentä, 5. Kertomus Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton. (SAK) r. y. toiminnasta vuosilta 1937--1939. 6. Vuoden 1939 toimintakertomukseen liittyvä esitys n:o 1. 7. Katsaus toimintaan vuoden 1940 aikana. 8. Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton (SAK) r. y. ja Palkkatyöläisen tilikertomukset vuosilta 1937 1939. 9. Päätetään vastuuvapauden myöntämisestä vastuuvelvollisille. 10. SAK:n säännöt, esitykset n:o 2 7. 11. Ammatillisten paikallisjärjestöjen säännöt, esitys n:o 8. 12. Järjestömuodot ja liittorajat, esitykset n:o 9 13. 13. Valistus- ja kasvatustyö, esitykset n:o 14 19. 14. Työttömyyskysymys, esitykset n:q 20 24. 15. Työehtosopimuskysymys, esitys n:o 25. 16. SAK:n ja KK:n välinen sopimus, esitys n:o 26. 17. Ammattiyhdistysliikkeen sisäinen demokratia ja tarkoitusperät, esitykset n:o 27 29.

4 18. Suojeluskuntakysymys, esitykset n:o 30 31. 19. Kansainväliset suhteet, esitykset n:o 32 33. 20. Vuosilomalaki, esitys n:o 34. 21. Työmaaterrorilaki, esitys n:o 35. 22. Poikkeuslait, esitys n:o 36. 23. Tapaturma- ja autovakuutuslainsäädäntö, esitys n:o 37. 24. Liittojen sääntöjen yhdenmukaistaminen, esitys n:o 38. 25. Toimitsijaeläkkeet, esitys n:o 39. 26. Tulo- ja menoarvio. 27. Edustajain päivärahan suuruus. 28. Suoritetaan SAK:n puheenjohtajan vaali. 29. Suoritetaan SAK:n Työvaliokunnan vakinaisten ja varajäsenten vaalit. 30. Suoritetaan vakinaisten ja varatilintarkastajani vaalit. 31. SAK:n Valtuuston kokoonpanon vahvistaminen. 32. Julkilausuma raittiuskysymyksestä. 33. Julkilausuma ammatilliselle valistus viikolle. 34. Kokouksen lopettaminen.

V. 1939 toimintakertomukseen liittyvä esitys. ESITYS N:o 1. Vuoden 1939 keväällä alkaneen ja saman vuoden elokuussa päättyneen Crichton-Vulcanin metallityöläisten lakon aikana sattuneet tapaukset ja SAK:n Työvaliokunnan lakon lopettamiseksi ottama asenne osoittivat, että SAK:n nykyinen johto ei kaikissa tapauksissa vastaa niitä vaatimuksia, joita voidaan asettaa ammattiliittojen keskusjärjestön johdolle. Kun ammattiliittojen edustajilla ei tähän mennessä ole ollut tilaisuutta tuoda julkisuuteen mielipidettään mainitusta lakosta, ja kun arvatenkin SAK:n edustajakokouksessa tullaan kysymystä käsittelemään monessakin yhteydessä, haluamme palauttaa edustajakokouksen mieleen seuraavat tosiasiat: * Huhtikuun 12 päivänä 1939 alkanut Crichton-Vulcanin lakko! oli aloitettu täysin sääntömääräisellä tavalla SAK:n ja Metallityöväen hiton luvalla. Lakkolaisten rintama oli eheä ja yksimielinen ja'edellytykset lakon onnelliseen päätökseen saattamisesta olivat olemassa. Lakon kestettyä jo nelisen kuukautta alkoi SAK:n puheenjohtaja ja myöskin Työvaliokunta vaatia lakon lopettamista ehdoilla, jotka eivät työläisiä tyydyttäneet. Lakon parhaillaan jatkuessa kirjoitti SAK:n puheenjohtaja Palkkatyöläiseen kirjoituksen, jossa vastoin tosiasioita väitti lakon jo hävityksi ja kaikkien edellytysten lakon jatkamiselta puuttuvan. Lakkolaiset kuitenkin yksimielisesti jatkoivat taistelua SAK:n painostuksesta huolimatta. Tällöin kutsuttiin SAK:n Valtuusto koolle päättämään lakon lopettamisesta. Valtuusto antoikin, ihmeellistä kyllä, vaikka lakkolaisten taholta esitettiin päteviä vastaväitteitä, Työvaliokunnalle vapaat kädet toimia lakon loppuun saattamiseksi. Hieman myöhemmin lopetti Työvaliokunta lakkolaisilta SAK:n taloudellisen avun ja ilmoitti samalla sanoutuvansa irti lakkoa moraalisestikin tukemasta. Nämä mainitut seikat ovat laadultaan sellaisia, että niillä ei ole mitään yhteyttä siihen ammatilliseen toimintaan, jonka tarkoituksena on ajaa joukkojen palkkaetujen parannuksia.. Ne ovat ammattiyhdistysliikkeelle vieraita ja sitä vahingoittavia ja sellaisina tuomittavia. On selvää, että tällaiset toimenpiteet herättivät ja vieläkin herättävät oikeutettua suuttumusta ammattiyhdistysväen keskuudessa. Ne osoittivat, että SAK:n nykyinen johto-ei kykene johtamaan siihen kuuluvien työläisten palkkaliikettä voittoon silloinkaan, kun kaikki voiton edellytykset ovat olemassa. Tämän vuoksi Turun metallityöläisten ammattiosasto jyrkästi paheksuu SAK:n Työvaliokunnan menettelyä Crichton-Vulcanin lakon lopettamiseksi diktatoorisella ja järjestödemokratian vastaisella tavalla vastoin lakkoon osallistuneiden työläisten valtavan enemmistön mielipidettä ja heidän etujensa vastaisesti. Lakon tapahtumat osoittivat, ettei SAK:n nykyinen Työvaliokunta ole tehtäviensä tasalla. Sen vuoksi nykyinen johto olisikin korvattava uudella, järkkymättömästi järjestödemokratian kannalla olevalla ja suurten joukkojen luottamusta nauttivalla. Vain täten pystytään käsittääksemme säilyttämään ammatillisen liikkeen merkitys.

6 Edelläolevaan viitaten Turun Metallityöväen ammattiosasto ehdottaa edustajakokoukselle: 1) että edustajakokous lausuu SAK:n puheenjohtajalle ja Työvaliokunnalle jyrkän paheksumisensa siitä tavasta, jolla Crichton-Vulcanin lakkoa yritettiin lopettaa vasten työläisten suuren enemmistön tahtoa; 2) että edustajakokous edelläolevan huomioon ottaen katsoo olevansa pakotettu uusimaan SAK:n johdon joukkojen luottamusta nauttivilla henkilöillä, joiden tehtäväksi jää hoitaa ammattiyhdistysliikettä todellisen, joukkojen etuja ajavan ammattiyhdistysperiaatteen ja järjestödemokratian pohjalla. Turun Metallityöväen ammattiosasto. * Metallityöväen liiton liittovaltuusto hyväksyi elokuun 20 p:nä 1939 pitämässään kokouksessa päätöslauselman, jossa SAK:n puheenjohtajan ja Työvaliokunnan menettelyä Crichton-Vulcan Oy:n työläisten lakon lopettamistoimenpiteitä koskevassa kysymyksessä jyrkästi paheksuttiin. Tämä päätöslauselma saatettiin aikanaan kirjeellisesti Työvaliokunnan tietoon. Liittotoimikunta on edelleen asiassa samalla kannalla ja on siis sitä mieltä, että SAK:n edustajakokouksen ei olisi hyväksyttävä puheenjohtajan ja Työvaliokunnan edellä mainittua menettelyä. Sen sijaan hittotoimikuhta ei tahdo puuttua osaston esityksen siihen kohtaan, joka koskee SAK:n johdon uusimista, koska»johdon» toimeensa asettaminen kuuluu edustajakokouksen tehtäviin ja kun johtoon ilman muuta asetetaan ne toverit, jotka nauttivat edustajakokouksen luottamusta. Osaston ponsiehdotuksen toinen kohta näin ollen ei luttotoimikunnan mielestä kaipaa eri päätöstä edustajakokouksen taholta. Työvaliokunnan lausunto: Metallityöväen Liiton Liittotoimikunta. Crichton-Vulcanin lakkoa koskeva kysymys tullaan täydessä laajuudessaan käsittelemään luonnollisesti edustajakokouksessa toimintakertomuksen yhteydessä. Tässä ei ole mahdollisuutta ryhtyä yksityiskohtaisesti selostamaan kysymyksen eri vaiheita. Kuitenkin muutamista seikoista on syytä jo tässä huomauttaa. Pääministeri Cajanderin tehtyä välitysehdotuksensa lupasivat neuvotteluissa mukana olleet SAK:n ja Metallityöväen liiton edustajat sitä puoltaa omille elimilleen. Metallityöväen Uiton toimikunta päätti myöskin suositella välitysehdotusta lakkolaisten hyväksyttäväksi. SAK:n Työvaliokunta yhtyi niinikään tähän liittotoimikunnan omaksumaan kantaan. "Vaikka lakkolaiset hylkäsivät välitysehdotuksen kahdessakin eri kokouksessa, oltiin Metallityöväen liiton taholla edelleenkin sitä mieltä, että enemmällä taistelulla ei parempaa tulosta saavutettaisi. Liittptoimikunta ei kuitenkaan ryhtynyt lakkoa lopettamaan, vaan oh sitä mieltä, että lakkolaiset oh saatava tärnärt käsityksen taakse. Lakon pitkittymiseen katsoen ja katsoen SAK:n

käytettävissä olevien varojen suuruuteen sekä ottaen huomioon sen, että vastassa olevaa työnantajaa ei saataisi Työvaliokunnan käsityksen mukaan suurempiin myönnytyksiin, ellei lakkoa laajenneta saman yhtymän toiseen huomattavaan telakkaan, mihin taas ei ollut mahdollisuuksia, kun oli käynyt selville, että Metallityöväen liiton puheenjohtaja Aittola oli epäonnistunut tämän suhteen neuvotteluissaan helsinkiläisen telakan osaston kanssa, päätti Työvaliokunta kehoittaa Metallityöväen liiton toimikuntaa ryhtymään toimenpiteisiin lakon lopettamiseksi niillä valtuuksilla, joita säännöt toimikunnalle tällaisessa tapauksessa antavat. Liittotoimikunta ei kuitenkaan noudattanut tätä kehoitusta. Työvaliokunta päätti kutsua SAK:n Valtuuston ylimääräiseen kokoukseen ja päätti lopettaa SAK:lta liitolle tulevan avustuksen kuitenkin niin, että Valtuustolle varataan tilaisuus lausua käsityksensä Työvaliokunnan omaksumasta asenteesta asiassa. Valtuuston ylimääräinen kokous, jossa myös lakkotoimikunnan edustajalla oli tilaisuus selostaa kysymystä, asettui samalle kannalle kuin Työvaliokuntakin ja päätti sekin puolestaan kehoittaa Metallityöväen liittoa ryhtymään lakon lopettamiseen. Metallityöväen liiton, liittoneuvosto asettui taas samalle kannalle kuin liiton toimikuntakin ja siten lakko edelleen jatkui. SAK:n Työvaliokunta päätti pitää voimassa päätöksensä liitolle tulevan avustuksen lopettamisesta.- Huomattava on, että SAK:n Työvaliokunta toimi tässä asiassa sääntöjen antamilla valtuuksilla. Kun Työvaliokuntaa syytetään siitä, että se ei antanut mitään arvoa lakkolaisten solidaarisuudelle ja taistelutahdolle, on sen suhteen huomattava, että Työvaliokunta ei suinkaan väheksynyt tätä tärkeää tekijää, mutta siitä huolimatta se tuli kaikki tekijät huomioonottaen sille kannalle, että pitkitetyllä lakolla ei enää saataisi niin paljon parempia tuloksia aikaan, että jatkettu taistelu olisi hyödyttänyt. Mitä tulee paljon puhuttuun SAK:n puheenjohtajan kirjoitukseen»palkkatyöläisessä» niin huomautettakoon siitä, että julkisuudessa oh jo ennen tämän kirjoituksen julkaisemista tiedossa että SAK:n Työvaliokunta ja Metallityöväen hiton toimikunta olivat päättäneet suositella välitysehdotuksen hyväksymistä. Työnantajia kannattavassa lehdistössä oli asiasta paljonkin kirjoitettu ja pyritty halventamaan ammattiyhdistysliikkeen keskusjärjestöjä m.m. siihen vedoten, että sen kanssa ei voida neuvotella eikä sopimuksia tehdä koska sillä ei ole riittävää arvovaltaa jäsenistönsä keskuudessa. Jo tämän vuoksi ammattiyhdistysliikkeen yleisen edun nimessä oli syytä asiasta kirjoittaa. Kirjoituksessa myöskin tehtiin selkoa lakon syistä ja vaikutteista, mikä oh tarpeen koska porvarillisella taholla oli siitäkin levitetty vääristeltyjä, lakkolaisia vastaan suuntautuvia tietoja. 7

8 Mitä tulee Turun Metallityöväen osaston esittämiin ponsiin, niin edustajakokouksella on tilaisuus lausua kantansa Työvaliokunnan toiminnasta. Edustajakokous toimittaa niinikään Työvaliokunnan vaalin. Kyseessäoleva esitys voidaan siis käsitellä toimintakertomuksen asianomaisen kohdan yhteydessä. SAK:n Työvaliokunta. Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton (SAK) r.y. säännöt. ESITYS N:o 2. SAK:n viime edustajakokouksen jälkeisenä aikana on Työvaliokunta joutunut useammassa yhteydessä toteamaan, että SAK:n tähänastiset säännöt sisältävät epätarkkoja määräyksiä tai on niissä monien käytännössä ilmenneitten kysymysten osalta aukko, koska sääntöjen määräys asiassa puuttuu. Kun lisäksi oli todettu, että säännöissä myös muodollisessa suhteessa on parantamisen varaa, päätti Työvaliokunta, että SAK:n säännöt v. 1940 edustajakokoukselle esitetään uusittavaksi. Edustajakokouksen käsiteltäväksi esitetty sääntöehdotus sisältää edelläsanotun mukaisesti verrattain paljon pieniä tyylillisiä ja muodollisia muutoksia. Esimerkkinä mainittakoon; että Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton (SAK) r. y. nimi, joka voimassaolleissa säännöissä esiintyy kirjoitettuna 5 6 eri tavalla> on nyt uusissa säännöissä kussakin kohdassa virallisessa muodossaan. Toisena tyylillisenä muutoksena voidaan mainita, että aikaisemmissa säännöissä puhutaan vaihtelevasti»liittyneistä järjestöistä»,»jäsenjärjestöistä»,»alaisista järjestöistä» j.n.e. silloin kun on tarkoitettu SAK:n jäsenliittoja. Sanonta on näiltä osin muutettu kussakin kohdassa kuulumaan»jäsenliitto». Tämän lisäksi sisältyy uuteen sääntöehdotukseen monia muita pienempiä kielellisiä ja tyylillisiä korjauksia ja selvennyksiä. Varsinaisista asiamuutoksista on mainittava, että tähänastisten sääntöjen 2 :n b-kohta eli n.s. sosialisoimiskohta on siirretty saman pykälän toiseen osaan, joka sisältää määritelmän SAK:n tehtävistä. Tämän kohdan sanontaa on myöskin muutettu jonkun verran ja on sanonta tältä osin nyt suurinpiirtein sama kuin oli Suomen Ammattijärjestön säännöissä. 2 :n 2-momenttiin sisältyy uutena kohtana määritelmä SAK:n tehtävästä toimia ammatillisten paikallisjärjestöjen yhdyssiteenä. Tähän asti ovat SAK:n säännöt olleet avoimet tältä osin. 3 :stä on poistettu 4-kohta, joka sisälsi määritelmän siitä, että yksityinen paikallinen järjestökin saattoi liittyä SAK:n jäsenjärjes-

töksi. Tällaista tapausta ei ole tähän mennessä käytännössä ilmennyt ja sellainen liittyminen olisikin vastoin SAK:n järjestörakennetta. 4 :n määräyksiä jäsenliiton erottamisesta on selvennetty ja samoin on tämän pykälän eri momenttien järjestys sääntöehdotuksessa muutettu. 5 :n 8 momentti on tarpeettomana poistettu, sillä sama määräys sisältyy jo tämän pykälän toisiin momentteihin. Pykälän eri kohtien järjestys on myöskin muuttunut. Pykälän 5 momenttiin sisältyvän ylimääräisen veron määrät on pienennetty puoleen entisistä määristä. 6 sisältää muodollisia muutoksia. 7 sisältää muodollisia muutoksia sekä lisäksi Työvaliokunnan päätäntävallan laajentumisen sikäli, että Työvaliokunta määrää SAK:n puheenjohtajan palkan samoin kuin SAK:n muidenkin toimihenkilöiden palkat Valtuuston vahvistamien perusteiden mukaan. 8 sisältää Valtuuston päätäntävallan laajentumisen sikäli, että tilintarkastajain ja Työvaliokunnan jäsenten palkkiot sekä Valtuuston jäsenten päivärahan määrää Valtuusto eikä edustajakokous, kuten tähän saakka on ollut. Tämä muutos on esitetty osaksi senvuoksi, että nykyisenä rahanarvon vaihtelujen aikana Valtuusto vuosittain kokoontuvana elimenä on joustavampi päättämään palkkioista kuin edustajakokous. Pykälää 5 momenttiin sisältyvä Valtuuston koollekutsumisen määräaika on pidennetty kuudeksi viikoksi, koska toisaalta tämän pykälän 9 momentti sisältää yhden kuukauden määräajan Valtuuston kokoukselle jätettävistä esityksistä. 9 sisältää edustajakokouksen kokoonkutsumisajasta tarkemman määritelmän, jonkalaisen yhdistysrekisterin viranomaiset nykyään yhdistysten vuosikokouksista vaativat sääntöihin. Edelläesitetyn mukaisesti on SAK:n puheenjohtajan palkan määrääminen siirretty tämän pykälän kohdalta 7 :ään Työvaliokunnan määrättäväksi. Valtuuston vakinaiset jäsenet eivät ole tähän saakka olleet edustuskelpoisia SAK:n edustajakokousta varten, mutta nyt esitetään, että ainoastaan SAK:n Työvaliokunnan vakinaiset jäsenet ovat esteellisiä valittaviksi liittojen edustajiksi SAK:n edustajakokoukseen. Lisäksi pykälä sisältää eräitä muodollisia muutoksia. 10 sisältää maininnan niistä toimihenkilöistä, joita Suomen ammattiyhdistysten Keskusliiton (SAK) r. y. palveluksessa pidetään. Aikaisemmat säännöt määrittelivät ainoastaan puheenjohtajan tehtävät SAK:n palveluksessa.» Tähän pykälään sisältyvää SAK:n nimenkirjoitusta koskevaa kohtaa on myöskin käytännöllisistä syistä esitetty laajennettavaksi. 11 sisältää tarkemman määritelmän SAK:n tilien päättämisajasta. Samoin pykälä sisältää tarkemman määritelmän siitä, mitkä kysymykset kuuluvat tilintarkastajain käsittelypiiriin. 9

10 13, joka määrittelee menettelytavat palkkaliikkeissä ja työrii> doissa, on tähänastisessa muodossaan ollut sanonnaltaan jossakin määrin sekava ja ristiriitainenkin, ja pykälä nyt esitetyssä muodossaan on verrattain paljon muuttunut. Perusteluina ehdotetuille muutoksille esitetään seuraavaa: Voimassaolevien sääntöjen mukaan on jokaisesta palkkaliikkeestä tehtävä ajoissa ilmoitus liittotoimikunnan lausunnon seuraamana SAK:n Työvaliokunnalle. Työvaliokunnan on annettava jokaisesta palkkaliikkeestä lausuntonsa, jonka jälkeen asianomainen liittotoimikunta voi ryhtyä asiaa ajamaan Jos neuvottelut eivät ole johtaneet tulokseen ja tehtäväksi tulee uhkavaatimuksen jättäminen ja lakon aloittaminen, on SAK:n Työvaliokunnalle varattava uudelleen tilaisuus lausua asiasta käsityksensä samalla, kun säännöissä asetetaan Työvaliokunnalle velvollisuuksia yrittää vielä ennen lakon alkamistakin sovittelua. Jos lakko alkaa siten, että sääntöjen määräykset ovat tulleet täytetyiksi, on asianomaisella liitolla oikeus saada kaikissa lakoissa avustusta SAK:n varoista niiden määräysten mukaisesti, jotka sisältyvät sääntöihin. SAK:n sääntöjen määräykset ovat avustuksen saantiin nähden siten erilaiset kuin mitä ne olivat vanhan ammattijärjestön säännöissä ja kuin mitä ne yleensä ovat vastaavanlaisissa ammattijärjestöissä muissa maissa. Niissä näet on tapana, kuten oli asianlaita vanhassa ammattijärjestössäkin, että keskusjärjestö joutui avustamaan hittoja vain puolustustaisteluissa, toisin sanoen silloin, kun kysymyksessä oli työehtojen huonontamisen estäminen puolustuslakolla tai taisteluun joutuminen työnantajain julistaman sulun vuoksi. Crichton-Vulcanin konepajassa v. 1939 käydyn työtaistelun aikana ja varsinkin sen loppuvaiheissa syntyi sisäisiä vaikeuksia senvuoksi, että SAK:n Työvaliokunta yhdyttyään Metallityöväen hiton liittotoimikunnan käsitykseen siinä, että enemmällä taistelulla ei enää saavutettaisi lisäetuja sen lisäksi, mitä työnantajain taholta oli maan hallituksen välitysyrityksen yhteydessä tarjottu, päätti katsoen SAK:n rajoitettuihin varojen käyttömahdollisuuksiin lopettaa liitolle tulevan avustuksen. Sääntöjen mukaan tämä ei merkinnyt sitä, että liiton olisi ollut suoranainen pakko Työvaliokunnan kehoituksesta lopettaa lakko, eikä liitto niin tehnytkään. Asian ollessa esillä SAK:n Valtuuston ylimääräisessä kokouksessa päätti Valtuusto vastaisuutta varten antaa Työvaliokunnalle tehtäväksi esittää edustajakokoukselle asian käsiteltäväksi silmälläpitäen sellaisen ristiriidan estämistä, joka syntyi Crichton-Vulcanin työtaistelun yhteydessä. Tällöin on Työvaliokunta päätynyt siihen, että liitot saadessaan lopullisesti päättää laitoista, myöskin taloudellisesti niistä. vastaisivat, sikäli kuin hyökkäyslakoista on kysymys.

Tätä kantaansa Työvaliokunta perustelee seuraavilla näkökohdilla: SAK:n rahavarojen karttuminen on koko SAK:n toiminnan ajan ollut siksi hidasta, että jokainen vähänkin huomattavampi työtaistelu tekee SAK:n tilinpäätöksen heti tappiolliseksi. Voidaan todeta, että SAK:lla on kymmenvuotiskautena itse asiassa ollut vain yksi voitollinen tilivuosi, joka kartutti SAK:n kassoja. Tämä tapahtui v. 1938 sen jälkeen, kun liitoilta tulevat jäsenmaksut koroitettiin. Mutta seuraava vuosi, nim. v. 1939, oli pitkällisten taistelujen vuosi ja se vei SAK:lta rahavaroja niin, että tilinpäätös jälleen muodostui tappiolliseksi. Toisaalta liittojen varat ovat useissa tapauksissa lisääntyneet niin, että työtaistelulta voidaan käydä niiden omilla varoilla ynnä ulkomaisten yhteistyösopimusten perusteella tulevin avustuksin. Kaikkien liittojen suhteen ei asianlaita kylläkään ole näin, mutta niiden hyökkäystaistelumahdollisuuksia ei SAK:lta tuleva avustus kuitenkaan ratkaise. Toisaalta on tärkeätä, että varaudutaan taloudellisesti epävarmoissa oloissa siltä varalta, että työntekijäin saavutettuja oikeuksia voitaisiin tehokkaasti puolustaa. Tämä edellyttää kun puolustustaistelut saattavat ehkäpä vielä helpommin kuin hyökkäystaistelut muodostua sangen laajoiksi että keskusjärjestö voi kyllin tehokkaasti avustaa jäsenliittoja niiden joutuessa puolustustaisteluun. SAK:n rahavaroja olisi siten kartutettava tätä silmälläpitäen. Tässä yhteydessä on syytä korostaa nimenomaan puolustustaistelujen suurta merkitystä. Ammattiyhdistysliikkeemme historiassa voidaan havaita se ilmiö, että n.s. hyvinä vuosina on rohkeasti käyty hyökkäystaisteluja ja saatukin palkat nousemaan ja työehdot parantumaan. Mutta lamakausina johtuivatpa ne taloudellisista tai muista syistä on jouduttu ajautumaan suurin askelin taaksepäin ja lamakauden päätyttyä on jälleen ollut aloitettava ikäänkuin alusta. Yhtä tärkeätä ja pitempää kehitystä silmälläpitäen ehkäpä tärkeämpääkin kuin on hyökkäys eteenpäin, on koettaa pitää huolta siitä, että lamakausien takaiskut eivät muodostu liian pitkälle meneviksi, sillä kehityksen eteenpäin vieminen on silloin sitä vaikeampaa. Nyt esitetyn järjestelmän mukaan ei hyökkäystaisteluihin nähden voi syntyä sellaista ristiriitaa, että SAK lopettaisi avustuksen ja lakko siitä huolimatta jatkuisi. Tämä järjestelmä on sama, mikä oli voimassa vanhassa ammattijärjestössä paitsi, että vanhassa ammattijärjestössä ei avustettu myöskään sellaista sulkutaistelua, joka oli syntynyt hyökkäystaistelusta. Kun Työvaliokunnan on tarpeellista seurata palkkaliikkeiden kehitystä ja kun olosuhteiden kaikinpuolinen tarkastelu palkkaliikkeitä aloitettaessa on tarkoituksenmukaista, on sääntöihin jätetty 11

12 määräyksiä siitä; että kaikista aloitteista on edelleenkin hankittava SAK:n Työvaliokunnan lausunto, jotapaitsi Työvaliokunnalla ja Valtuustolla on oikeus sanoa sanansa paitsi avustettaviin puolustustaisteluihin myöskin niihin taisteluihin nähden, jotka joko aiheuttavat työnantajain vastatoimenpiteitä tai ulottuvat laajemmalle kuin sen liiton toimialueelle, joka taistelun aloittaa. Tämän lisäksi on huomattava, että sääntöihin on tähän pykälään esitetty selvennys sen tapauksen osalta, jolloin jäsenliitto on sääntöjensä mukaisesti joutunut maksamaan työtaistelussa olevalle jäsenelleen n.s. muuttoavustusta. Esitetään, että SAK osallistuisi myöskin tällaisen muuttoavustuksen maksamiseen. Toinen selvennys esitetään sellaisen tapauksen osalta, jolloin liitto on omalta osaltaan maksanut työtaisteluavustusta vähemmän kuin mitä SAK:n maksama avustus on. Tällaisessa tapauksessa esitetään SAK:n avustuksen suuruudeksi sama määrä kuin mitä liitto on itse omasta rahastostaan maksanut. Tätä tulkintaa on Työvaliokunta jo käytännössä noudattanutkin. Kolmas ja myöskin nykyistä käytäntöä vastaava muutos on esitetty kannatuslakkojen ja -sulkujen avustuksen maksamisesta. Tähänasti voimassaolleitten sääntöjen mukaan olisi sen liiton, joka on pyytänyt kannatustoimenpiteitä, ollut maksettava myöskin avustus kaikille taisteluun osallistuville. Käytännössä on kuitenkin kukin liitto maksanut avustuksen omille jäsenilleen, ja säännöt esitetäänkin nyt muutettavaksi tätä käytäntöä vastaaviksi. 14 :ään esitetään kielellisiä muutoksia sekä lisäksi pykälän 4. momenttiin, joka määrää SAK:n varojen käytöstä järjestön toiminnan päättyessä joko purkautumisen tai muun syyn nojalla, esitetään lisättäväksi sanonta, että varat lankeavat näissä tapauksissa Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen talletettavaksi määräajaksi, jonka jälkeen ne, ellei toimintaa uudelleen aloiteta, on käytettävä työväen sivistystarkoituksiin. SAK:n Työvaliokunta. ESITYS N:o 3. Huomioonottaen maamme työväestön ammatillisen järjestötoiminnan tarkoituksen sekä ne periaatteet, jotka siihen sääntöjen mukaisesti on jo ammatillista järjestettyä toimintaa luotaessa tarkoitetuksi päämääräksi suunniteltu, ne edellyttävät ammattiyhdistysliikkeemme laajan järjestödemokratian luontoiseksi järjestömuodoksi. Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto (SAK) on perustettu " toimimaan juuri tähän järjestömuotoon sovellutetuksi, keskeiseksi kokoavaksi voimaksi Suomen palkkatyöväestön keskusjärjestönä, samoin edellyttäen, että sitä johdetaan mahdollisimman laajan järjestödemokratian luontoisena, johon yleensä pyritään kaikissakin s

työväenliikkeen toimintamuodoissa tarkoituksella saada työläiset parhaiten tuntemaan järjestöt omikseen. Nyt kuitenkin perusjärjestöjen jäsen joukoissa on eräiden kysymysten yhteydessä jouduttu käsitykseen, että SAK:n johto, lähinnä Työvaliokunta, ei ole tarpeeksi välittömässä kosketuksessa varsinaisiin jäsenjoukkoihin palkkatyöväestön etukysymysten mukaisesti. Tähän käsitykseen on ollut aihetta antamassa m.m. SAK:n johdon, lähinnä Työvaliokunnan viime aikoina hoitamat, epätyydyttäviin neuvottelutuloksiin johdetut palkkaliikkeet, joista on muodostunut pettymys järjestyneelle palkkatyöväestölle, jonka elinedut välttämättä olisivat kaivanneet, sodan ja yleismaailmallisen tilanteen aiheuttamista tunnetuista syistä, asiallisia korjauksia. Poistaakseen tämän käsityksen jäsen joukoista osittainkin ja samalla toteuttaen laajempaa järjestödemokratiaa SAK:n johdossa, tällöin viitaten, että tähänastinen käytäntö on ollut se, että Työvaliokunta on miltei kokonaisuudessaan ollut muodostettu eri ammattiliittojen ja muiden järjestöjen paikallisista toimitsijoista, olisi vastaisuudessa SAK:n asioita välittömästi hoitavaan ja käsittelevään elimeen Työvaliokuntaan, sijoitettava myöskin varsinaisiin jäsenjoukkoihin kuuluvia jäseniä. Ehdotamme edellä esitetyn perusteella, tällöin mitenkään väheksymättä eri asemissa olevia yksilöitä ammattiyhdistysliikkeessä, että Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton (SAK) sääntöjen 7 :n 2-kohdän ensimmäisen lauseen loppuun lisätään seuraavaa:»kuitenkin niin, että SAK:n tai sen alaisten ammattiliittojen tai eri puolueiden palkallisia toimitsijoita saa kuulua korkeintaan yksi kolmasosa (%) Työvaliokunnan kokoonpanosta.» Muurarien liiton osasto n:o 34 * (Helsingin väliseinämiehet). "Vaikka osasto n:o 34 perustelut järjestödemokratiasta ja liikkeen periaatteista ovatkin oikeat, ei asiaa koskaan ole sillä tavalla käsitetty, etteivät liittojen toimitsijat sisältyisi demokratiakäsitteeseen. Ei myöskään ole SAK:n Työvaliokunnan syy, jos liikkeemme heikkouden takia eivät kaikki palkkaliikkeet pääty toivomusten mukaisesti. Sitävastoin on mitä tärkeintä, että SAK:n Työvaliokunta edustaa niin suurta asiantuntemusta kultakin liiton toimialueelta kuin suinkin mahdollista ja että se voi kokoontua tarpeen vaatiessa. Edellä olevan perusteella ei liiton toimikunta voi yhtyä osasto n:o 34 alotteeseen. ( Muurarien liiton Liittotoimikunta. 13 Työvaliokunnan lausunto: Työvaliokunta yhtyy Muurarien liiton liittotoimikunnan lausuntoon sekä viittaa omaan esitykseensä sääntöjen uusimisesta. SAK:n Työvaliokunta.

14 ESITYS N:o 4. Kesäkuun 29 päivänä 1940 pidetty Suomen Merimies-Unionin r.y. edustajiston kokous päätti Unionin hallituksen esityksestä jättää SAK:n lokakuussa pidettävälle edustajakokoukselle esitykset SAK:n sääntöjen seuraavien kohtien muuttamisesta: 1. Että mahdollisimman monipuolisen asiantuntemuksen saamiseksi SAK:n Työvaliokuntaan, joka jatkuvasti joutuu käsittelemään eri ammattialoja koskevia kysymyksiä, olisi SAK:n sääntöjen 7 :n kohta 2 muutettava näin kuuluvaksi:»työvaliokuntaan kuuluu Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton puheenjohtaja sekä 8 edustajakokouksen eri liittojen toimihenkilöistä valitsemaa varsinaista ja yhtä monta varajäsentä. Työvaliokunnan jäsenet ja varajäsenet valitaan Helsingissä toimivien Hittojen edustajista siten, että mahdollisimman monta liittoa tulee Työvaliokunnassa edustetuksi.» J.n.e. 2. Kun SAK:n Valtuusto on edustajakokousten välisenä aikana SAK:n korkeinta päätösvaltaa käyttävä elin, pitäisi siihen saada kultakin alalta mahdollisimman suuri asiantuntemus. Nykyisten sääntöjen perusteella saattaa käydä mahdolliseksi, että asiantuntemus joutuu kärsimään, koska liittojen toimitsijoilla ei ole velvollisuutta osallistua Valtuuston kokouksiin ja jonkun liiton edustajana saattaa olla joku muu kuin liiton toimitsija. Tämän epäkohdan poistamiseksi olisi SAK:n sääntöjen 8 :n kohta 2 muutettava näin kuuluvaksi:»jokainen Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliittoon liittynyt liitto on oikeutettu valitsemaan Valtuustoon yhden jäsenen alkavalta 2,000 jäseneltä ja jos jäsenmäärä on yli 2,000, yhden lisäjäsenen jokaiselta alkavalta 5,000 jäseneltä. Valtuustoon valittavista kunkin liiton edustajista olisi vähintään yhden oltava asianomaisen liiton vakinainen toimihenkilö, ellei liiton toimihenkilö kuulu Työvaliokuntaan. Valtuuston jäsenten toimikausi kestää seuraavaan edustajakokoukseen asti. Työvaliokunnan jäsenet ovat velvolliset olemaan Valtuuston kokouksissa ja on heillä puheoikeus sekä päätösvalta kaikissa muissa paitsi Työvaliokunnan omaa toimintaa koskevissa asioissa.» J.n.e. 3. SAK:n sääntöjen 9 :n kohtaan 10 ehdotamme sellaisen muutoksen, että kukin SAK:n alainen liitto suorittaa päivärahan oman liittonsa edustajille SAK:n edustajakokouksen johdosta. Matka- ja muut kulut suoritetaan,sak:n kassasta ja peritään ne takaisin liitoilta niiden jäsenmäärän perusteella. Työvaliokunnan lausunto: Suomen Merimies-Unioni r. y. Merimies-Unionin esityksen ensimmäisen kohdan johdosta on huomautettava, että sääntöjen nykyinen määräys edellyttää Työvaliokunnan jäsenet valittavaksi SAK:n jäsenliittojen jäsenistä rajoittamatta tätä valintaa nimenomaan liittojen toimihenkilöihin. Käytännössä on asia järjestynyt siten, että Työvaliokunnan jäseniksi on

yleensä valittu liittojen luottamusmiehiä, kuteil luonnollista onkin. Asia on täten käytännössä järjestynyt nykyisten määräysten mukaan tyydyttävällä tavalla ja koska toisaalta Merimies-Unionin esittämä muutos ehkä liiaksi sitoisi tai rajoittaisi edustajakokouksen oikeuksia Työvaliokunnan jäsenten valinnassa, esittää Työvaliokunta, että Merimies-Unionin esitys ei anna aihetta erikoisen päätöksen tekoon, ja viittaa Työvaliokunta asiassa omaan esitykseensä. Merimies-Unionin esityksen toinen ponsi sisältää ehdotuksen SAK:n Valtuuston kokoonpanon muuttamisesta siten, että kunkin liiton edustajista olisi vähintään yhden oltava asianomaisen liiton toimihenkilön. SAK:n Työvaliokunnan jäsenet ovat nykyisten sääntöjen mukaan päätösvaltaisia Valtuuston jäseniä kaikissa muissa paitsi Työvaliokunnan omaa toimintaa koskevissa asioissa. Täten siis tämän perusteella joutuvat jo useitten liittojen toimihenkilöt olemaan saapuvilla Valtuuston kokouksissa. Nykyinen käytäntö on myöskin ollut se, että liittojen toimitsijat ovat yleensä saapuvilla Valtuuston kokouksissa ja on heille myöskin myönnetty siellä puheoikeus. Kun Valtuuston kaikki jäsenet nykyisen käytännön mukaan voivat olla n.s! maallikko jäseniä, siis liittojen tavallisia jäseniä, merkitsee tämä toisaalta sitä, että ammattiyhdistysliikkeemme vastuunalaisiin halkntoelimiin saadaan mukaan mahdollisimman monia yksilöitä ja siten nämä elimet rakentuvat mahdollisimman laajalle pohjalle. Edelläesitetyillä perusteilla katsomme, että Merimies-Unionin ehdottama muutos SAK:n sääntöihin Valtuuston kokoonpanoa kos,- kevalta osaltaan ei ole tarpeellinen, joten Työvaliokunta esittää, että se ei anna aihetta erikoisen päätöksen tekoon. Merimies-Unionin ponsilauselman kolmas kohta sisältää ehdotuksen, jonka mukaan kukin liitto suorittaisi päivärahan oman liittonsa edustajille SAK:n edustajakokouksessa, mutta edustajakokouksen muut kulut jäisivät edelleen maksettavaksi SAK:n kassasta, ja peritään ne takaisin Hitoilta niiden jäsenmäärän perusteella. Unioni ei ole esityksensä perusteluiksi esittänyt mitään erikoisia näkökohtia, ja Työvaliokunta haluaa vain lyhyesti huomauttaa, että se ei näe mitään erikoista perustetta olevan sellaiseen muutokseen, jota Unioni on esittänyt. Päinvastoin Unionin esittämän järjestelmän mukaan kukin hitto maksaisi oman varallisuutensa ja omien päätöstensä mukaan päivärahan edustajilleen ja tällöin samassa kokouksessa istuvien edustajien päivärahat voisivat vaihdella huomattavastikin. Nykyinen käytäntö, jonka mukaan SAK:n kassasta maksettavat edustajakokouksen kokonaiskustannukset jaetaan liittojen kesken niiden jäsenmäärän mukaan, on kieltämättä selvempi. Eri asia on sitten mikäli halutaan siirtyä, kokonaan uuteen järjestelmään edustajakokouksen kustannusten maksussa ja jaossa, mutta tältä osalta ei Merimies- 15

16 Unioni eikä Työvaliokuntakaan ole tehneet esitystä edustajakokoukselle. Edelläesitetyn perusteella Työvaliokunta ehdottaa, että Merimies-Unionin esitys ei anna aihetta erikoisen päätöksen tekoon. SAK:n Työvaliokunta. ESITYS N:o 5. SAK:n sääntöjen 10 2 kohtaan esittää allekirjoittanut osasto seuraavan lisäyksen: Toimitsijat ovat kokonaan SAK:n palveluksessa, eivätkä saa ottaa vakituista työtänsä häiritseviä tehtäviä. Rakennustyöläisten liiton os. n:o 1 (H:gin Kirvesmiehet). * Työvaliokunnan lausunto: Kysymys SAK:n toimitsijain sivutoimista on ollut esillä myöskin aikaisemmissa edustajakokouksissa, jolloin esitysten lähtökohtana oli lähinnä SAK:n erään toimihenkilön oleminen eduskunnan jäsenenä. Aikaisemmat edustajakokoukset ovat kuitenkin asettuneet sille kannalle, että sääntöjen nykyinen määräys on riittävänä takeena siitä, että SAK:n toimihenkilöt eivät voi ottaa vastaan tointansa häiritseviä sivutoimia. Tällä perusteella esittää Työvaliokunta, että nykyinen käytäntö ja sääntöjen määräys, jonka mukaan Työvaliokunta kullakin kerralla erikseen käsittelee ja päättää SAK:n toimitsijain mahdolliset sivutoimet, säilytetään ennallaan. SAK:n Työvaliokunta. ESITYS N:o 6. SAK:n sääntöjen mukaan se on velvollinen avustamaan kaikkia niitä puolustus- ja hyökkäyslakkoja, joihin se on antanut asianomaiselle liitolle sääntöjen mukaisen luvan. Sääntöjen mukaan on SAK:n Työvaliokunta oikeutettu asettamaan jäsenjärjestöille ylimääräisen veron työtaistelumenojen peittämiseksi. Näin ei SAK:n Työvaliokunta ole kuitenkaan menetellyt, joten se tähän asti on joutunut suorittamaan kaikki työtaisteluista johtuvat kustannukset. Kun viime vuosina on käyty suuria työtaistelulta, on siitä ollut seurauksena, että SAK:n talous ei ole vahvistunut, vaan sen omaisuus on valitettavasti pienentynyt. Ottamalla huomioon SAK:n taloudelliset mahdollisuudet sekä eri

liittojen jäsenten kyvyn suorittaa mahdollisia ylimääräisiä veroja, olemme vakaan harkinnan jälkeen päässeet siihen tulokseen, että SAK:n olisi työtaistelujen avustamista supistettava, mikäli mahdollista, vain niihin lakkoihin, joissa työntekijät joutuvat puolustamaan saavutettuja oikeuksia, t.s. vain puolustuslakkoihin. Sen sijaan hyökkäyslakkojen avustukset olisi asianomaisten liittojen kustannettava itse, ellei erikoisen pakottavia ja mahdollisimman laajoja työläisjoukkoja käsittäviä syitä ole olemassa hyökkäyslakkoon ryhtymiseksi, jolloin myös SAK:n olisi sitä tuettava. Tällaisessa tapauksessa olisi Työvaliokunnan kuitenkin hankittava Valtuuston päätös, kuten nyt tapahtuu, kun lakko tai sulku saattaa laajentua ja muodostua niin vakavaksi, että se koskee useampia ammatti- ja teollisuusaloja. Tällä tavoin SAK:n taloudellinen osuus lakkoihin vähenisi ja kuitenkin se olisi riittävän joustava, jos tarve todellakin vaatisi suurempia hyökkäyslakkoja käytäväksi. Se, ettei aikaisemmin, kun SAK:n toimintaa luotiin, voitu mennä tälle linjalle, oli täysin ymmärrettävää, sillä SAK:n järjestövöima ja asema koko yhteiskunnassa oli toisenlaatuinen. Mutta nyt, kun SAK:n asema työnantajiin nähden on jatkuvasti vahvistunut, eritoten senjälkeen, kun sen ja Suomen Työnantajain Keskusliiton välillä on sovittu neuvottelusuhteista, edelläoleva voidaan huoleti toteuttaa. Sitäpaitsi tämänlaatuinen määräys ei suinkaan ole millään tavoin outo, sillä m.m. Ruotsin taloudellisesti voimakas ammattijärjestö tukee vain liittojen puolustuslakkoja, joten senkin vuoksi olisi meillä täysi syy taloudellisesti heikompana siirtyä samanlaisille linjoille. Jos näin menetellään, niin silloin SAK:n talous tulee huomattavasti vahvistumaan, ja se voi voimaperäisesti turvata työläisten oikeuksia ja varsinkin suorittaa entistä laajempaa sekä tehokkaampaa valistustyötä järjestövoiman vahvistamiseksi, mikä on ratkaisevin voimatekijä kaikkien työtaistelujen onnistumisessa. Edelläolevan perusteella ehdotamme edustajakokoukselle seuraavaa: Edustajakokous päättää, että SAK:n tehtävänä on lähinnä avustaa vain niitä lakkoja ja sulkuja, joissa työntekijät joutuvat puolustamaan saavutettuja oikeuksia. Jos aivan erikoiset laajoja työläisjoukkoja käsittävät syyt sekä Uittojen taloudellinen heikkous vaativat tukea hyökkäyslakon avustamiseksi, olisi tällaisessa tapauksessa, ennenkuin SAK:n avustusta annetaan, hankittava SAK;n Valtuuston kirjallisesti tiedusteltu ratkaisu. Liiketyöntekijäin liitto. Työvaliokunnan lausunto: Työvaliokunta yhtyy Liiketyöntekij äin liiton liittotoimikunnan esityksen perusteluihin, mutta päätöksen osalta viittaa omaan esitykseensä SAK:n sääntöjen uusimisesta. SAK:n Työvaliokunta. ESITYS N:o 7. Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton sääntöjen 14 :n 4.' kohdassa sanotaan, että»jos Suomen Ammattiyhdistysten Keskus- 2 SAKn Esityksiä. 17

18 liitto lopettaa toimintansa, niin lankeavat sen jälellä olevat varat Suomen Sosialidemokraattiselle puolueelle.» Osasto katsoo, että mainitussa tapauksessa SAK:n varojen lankeaminen jollekin puolueelle ei ole sopusoinnussa sen puolueettoman hengen kanssa, jolle SAK:n toiminta periaatteellisesti rakentuu. Osasto esittääkin, että SAK:n sääntöjen 14 :n 4. kohta muutetaan seuraavasti:»jos Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto päätetään purkaa tai sen toiminta muuten lopettaa, lankeavat sen jälellä olevat varat sen jäsenliitoille, suhteellisesti kunkin liiton jäsenluvun mukaan. Jos toimintaa 10 vuoden aikana ei aloiteta uudelleen, käytetään varat työväen sivistystarkoituksiin, niitä hallussaan pitävien liittojen määräämällä tavalla». Jalometallityöntekijäin liiton Turun osasto. * Liittotoimikunta yhtyy mainittuun sääntömuutosesitykseen. Jalometallityöntekijäin liiton Liittotoimikunta. Työvaliokunnan lausunto: Jalometallityöntekijäin liiton Turun osaston esityksen johdosta haluaa Työvaliokunta huomauttaa, että nykyistenkään sääntöjen määräyksen mukaan eivät SAK:n varat järjestön joutuessa lopettamaan toimintansa joko purkautumisen tai muun syyn vuoksi, olisi joutuneet ilman rajoituksia poliittisen puolueen käytettäväksi, vaan sääntöjen ajatus on se, että sanottu puolue tallettaa varat määräajan, ja ellei tuon ajan kuluessa keskusjärjestön toimintaa uudelleen aloiteta, on puolue velvollinen käyttämään varat työväen sivistystarkoituksiin. Jotta tämä ajatus olisi säännöissä selvästi lausuttuna, on Työvaliokunta esittänyt omassa alustuksessaan sanontaa tältä osaa selvennettäväksi, mikä taannee sen, että järjestön varoja ei mainitunlaisessa tilanteessa voida käyttää poliittisen puolueen toimintaan. Näillä perusteilla Työvaliokunta esittää, että Turun jalometallityöntekijäin osaston esitys ei anna aihetta erikoisen päätöksen Rekoon. SAK:n Työvaliokunta. Ammatillisten paikallisjärjestöjen säännöt. ESITYS N:o 8. Ammatillisten paikallisjärjestöjen mallisääntöihin esitetyt muutokset ovat myöskin laadultaan pääasiassa muodollisia ja tyylillisiä. Niinpä sääntöjen 1 ja 2 :iin on esitetty vain mainitunlaisia muutoksia. 3 :ssä on osaston erottamista koskevaa kohtaa selvennetty sikäli, että erottamisoikeus on paikallisjärjestön työvaliokunnalla, jolla myöskin on osaston jäseneksi hyväksymiseenkin oikeus. Erotetulla osastolla on kuitenkin oikeus vedota asiassa SAK:n Työvaliokuntaan.

Tähän pykälään sisältyvä edustusperusteen määrä paikallisjärjestön edustajistoa varten on jätetty säännöissä avoimeksi ja siis paikallisjärjestöjen itsensä määrättäväksi. 5 :ään esitetään määriteltäväksi määräaika ennen edustajiston kokousta, mitä määräaikaa ennen on esitykset kokousta varten jätettävä paikallisjärjestön työvaliokunnalle. Samoin on pykälästä poistettu yksityisille jäsenille kuulunut oikeus esitysten tekoon paikallisjärjestöjen kokouksia varten. Paikallisjärjestö on luonteeltaan ammattiosastojen muodostama valistuksellinen keskusjärjestö, joten on asiallista, että esityksiä sen kokouksia varten voidaan tehdä, vain osastojen kautta ja niiden hyväksyminä. 6 :ään esitetään asiallisena muutoksena paikallisjärjestön työvaliokunnan jäsenten toimikausi pidennettäväksi kahdeksi vuodeksi sen oltua tähän saakka yksi vuosi. Työvaliokunnan jäsenistä olisi siis paikallisjärjestön vuosikokouksessa aina puolet erovuorossa. Esitetty muutos on omiaan tuomaan vakiintuneisuutta paikallisjärjestöjen toimintaan, jota koko työvaliokunnan mahdollinen vaihtuminen yhdellä kertaa ei edistä. Myöskin sisältyy pykälään määritelmä siitä, milloin paikallisjärjestön työvaliokunta on päätösvaltainen. 9, 10 ja 11 sisältävät ainoastaan kielellisiä ja muodollisia muutoksia. SAK:n Työvaliokunta. Järjestömuodot ja liittorajat. ESITYS N:o 10. Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton jäsenliittojen järjestömuodot ja liittorajat nykyisessä muodossaan hyväksyttiin v. 1934 edustajakokouksessa. V. 1937 kokouksen alustusvihkoon sisältyi kyllä useita esityksiä järjestömuodoista, mutta kokous hylkäsi kaikki nämä esitykset, joten edellisen edustajakokouksen päätökset asiassa jäivät voimaan. Viime edustajakokouksen jälkeisenä aikana on esiintynyt kuitenkin eräitä kysymyksiä, joiden osalta SAK:n edustajakokouksen on tarkistettava aikaisempaa päätöstä sekä tehtävä siihen asianvaatimat muutokset. V. 1939 pidetyssä SAK:n Valtuuston sääntömääräisessä kokouksessa olivat järjestömuotokysymykset lähinnä Työläisliittoa koskevalta osalta esillä Työvaliokunnan valmistaman alustuksen pohjalla. Työvaliokunnan valmistaman alustuksen perusteluissa mainittiin m.m. seuraavaa: Sen jälkeen kun Suomen Työläisliitosta olivat vuosien 1937 38 vaihteessa eronneet itsenäisiksi liitoiksi Vaatetustyöläisten liitto ja Nahka-, Jalkine- ja Kumityöväen liitto, supistui Työläisliitto varsin pieneksi. Sen jäsenrungon jäivät muodostamaan 19

20 talonmiehet, kylvettäjättäret ja pesijättäret. Myöhemmin on liitto järjestänyt osastoja muutamissa kemiallisen teollisuuden tuotantolaitoksissa. Liiton toimistotyöt siirrettiin v. 1938 keväällä SAK:n toimistoon ja SAK:n toimihenkilöt ovat sivutoiminaan hoitaneet liiton juoksevia asioita. Työläisliiton toiminnan mahdollisuuksista saadut kokemukset osoittavat, että niiden alojen järjestämistyö, joilla työskentelevät työntekijät järjestömuotopäätösten mukaan kuuluisivat Työläisliiton alaisiin osastoihin, voisivat ehkä nopeammin kehittyä toisten liittojen yhteydessä kuin Työläisliiton, joka ei voi palkata itselleen vakinaista toimitsijaa. Työläisliittoa koskeva kysymys on tullut senkin vuoksi päiväjärjestykseen, että eräs toinenkin liitto välttämättä kaipaisi toimintansa tehostamista. Tämä on Lasiteollisuustyöväen hitto. Mainittu liitto ei ole tähän mennessä voinut palkata itselleen vakinaista toimitsijaa, mikä seikka on suuresti haitannut liiton kehitystä. Toisaalta tämän liiton työsaralla olisi kaikesta päättäen helpommin järjestettävissä olevaa työntekijäjoukkoa, jos hiton työtä voitaisiin tehostaa. Lisäksi voitaisiin tämän liiton toiminta-alaa jonkun verran laajentaa liittämällä siihen kemiallisen teollisuuden työntekijät ja panemalla alkuun siis sen tehdastyöväen liiton toiminta, josta useissa eri yhteyksissä on ollut keskustelua ja jonka ajatuksen suhteen Lasiteollisuustyöväen liiton viimeinen edustajakokouskin asettui myönteiselle kannalle. Valtuusto hyväksyikin Työläisliiton osalta asiassa seuraavan päätöksen:»työvaliokunta oikeutetaan yhteistoimin asianomaisten liittojen kanssa ryhtymään, jos se osoittautuu tarpeen vaatimaksi, toimenpiteisiin Työläisliiton toiminnan lopettamiseksi nykyisessä muodossaan ja liiton alaisten osastojen siirtämiseksi toisiin liittoihin.» Kysymys Työläisliiton toiminnasta on kuitenkin ollut avoimena, syystä, että liiton toimintaa on koetettu tehostaa nykyisessä muodossaan, joskin viime aikojen poikkeukselliset olosuhteet ja tapaukset ovat nostaneet esiin ne vaikeudet, jotka ovat ilmenneet ammattiyhdistystoiminnassa yleensä. Kysymys valtion sairaalain henkilökunnan osastojen sijoittamisesta SAK:n jäsenliittoihin oli myöskin esillä mainitussa Valtuuston kokouksessa. SAK.n Työvaliokunta oli jo käytännössä joutunut määrittelemään ja ratkaisemaan kantansa asiassa, sillä tämän alan työntekijäin keskuuteen oli perustettu ammattiosasto, jonka liittosijoitus oli ollut määriteltävä, koska SAK:n järjestömuotopäätökset olivat avoimet tältä osalta. Koska Kunnantyöntekijäin liittoon jo aikaisemmin kuului kunnallisten sairaalain palveluksessa olevia henkilöitä, katsoi Työvaliokunta asialliseksi määritellä myöskin valtion sairaa-

lain henkilökunnan Kunnantyöntekijäin liiton piiriin kuuluvaksi, kuten on asian laita skandinaavisessa ammattiyhdistysliikkeessä. Tämä Työvaliokunnan väliaikainen päätös esitettiin Valtuuston tarkistettavaksi ja vahvisti Valtuusto Työvaliokunnan esityksen asiassa. Viimeksi pidetyn edustajakokouksen jälkeisenä aikana on SAK:n jäsenliitoksi liittynyt myöskin Suomen Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan liitto ja tämän liiton edustaman työalan osalta eivät SAK:n järjestömuotopäätökset sisällä mitään määräyksiä. SAK:n jäsenliitoista on Elintarvetyöläisten liitto se järjestö, jonka kanssa Hotellija Ravintolahenkilökunnan liitto joutuu määrittelemään rajansa, ja näiden liittojen kesken onkin liittymisen tapahtuessa alustavasti sovittu ne suuntaviivat, joiden mukaan liittojen väliset järjestörajat kulkevat. SAK:n Työvaliokunta on puolestaan vahvistanut nämä rajat ja edustajakokouksen olisi niiden suhteen myöskin määriteltävä kantansa. Edelläesitetyn perusteella Työvaliokunta esittää alustuksenaan edustajakokouksen päätettäväksi SAK:n jäsenliittojen liittoraj oista seuraavaa: 21 1. Vuoden 1934 edustajakokouksessa hyväksytty päätös liittoraj oista pidetään voimassa, kuitenkin seuraavin rajoituksin ja lisäyksin. 2. Kunnantyöntekijäin liittoon kuuluu v. 1934 edustajakokouksen päätöksessä lueteltujen työntekijäryhmien lisäksi valtion sairaalain henkilökunta. 3. Edustajakokous vahvistaa v. 1939 Valtuuston kokouksen Työvaliokunnalle myöntämät valtuudet Työläisliiton toiminnan järjestämisestä. Samalla edustajakokous kuitenkin kiinnittää erikoista huomiota niihin laajoihin järjestymättömiin työntekijäryhmiin, jotka lähinnä kuuluvat nykyisen Työläisliiton toimialaan, ja edustajakokous kehottaa Työvaliokuntaa tarkoituksenmukaisten järjestömuotojen puitteissa edistämään näiden ryhmien järjestämistä ammattiyhdistyksiin. 4. Edustajakokous vahvistaa Suomen Elintarvetyöläisten liiton ja Suomen Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan liiton välisen seuraavan sopimuksen mainittujen liittojen toimintarajoista ja toimialueista: a) Suomen Elintarvetyöläisten liittoon kuuluvat edelleen KK:n alaisten osuuskauppaliikkeiden ja työväenyhdistysten ravintolahenkilökunnat. b) Suomen Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan liittoon tulevat kuulumaan SOK:n alaisissa ja yksityisravintoloissa,

22 hotelleissa, keila- ja biijardisaleissa y.m. näihin verrattavissa laitoksissa toimivat henkilökunnat. c) Silloin kun jollakin paikkakunnalla ei ole mahdollisuuksia molempain liittojen 1 ja 2 kohdassa mainittujen työläisryhmäin itsenäiselle järjestötoiminnalle, voidaan perustaa jommankumman liiton alainen yhteinen järjestö. Tästä on sovittava kummankin'liiton toimikunnan edustajain keskinäisellä neuvottelulla. d) Jos liittojen välisestä yhteisestä menettelytavasta ja järjestöjen rajoista ei päästä yksimielisyyteen, alistetaan riitakysymys SAK:n Työvaliokunnan ratkaistavaksi. ESITYS N:o 10. SAKm Työvaliokunta. Kuten tunnettua, on Suomen Jalometallityöntekijäin liitto pienimpiä maassamme toimivia ammattiyhdistysliittoja niin jäsenmääräänsä kuin toiminta-alaansakin nähden. Tämä pienuus on jatkuvasti ollut esteenä m. m. siihen, että liitto ei ole voinut pitää vakinaista toimitsijaa, joka luonnollisesti on ollut haittana liiton kiinteämmälle toiminnalle. Tällainen olotila onkin huolestuttanut liittoa lähellä olevien mieliä ja siitä on harkittu poispääsyä m.m. sillä, että on herätetty kysymys liiton liittämiseksi Suomen Metallityöväen liittoon. Mutta vaikka tämä kysymys on ollut esillä useissa liiton edustajakokouksissa, niin kiinteää liittymispäätöstä ei kuitenkaan ole syntynyt. Ryhtymättä lähemmin selvittelemään niitä syitä, jotka ovat olleet mainittua liittymistä estämässä, toteamme vain, että Jalometallityöntekijäin liitto toimii edelleenkin niiden pienten alueiden sisällä, jotka ovat osoittautuneet riittämättömiksi liiton toiminnan kiinteämmälle kehitykselle. Kun asiantila olisi osittain korjattavissa siten, että liittoon lisättäisiin kuuluvaksi m. m. Taide- ja Koristetakomoalat, niin edelläolevan perusteella esitämme, että SAK.n edustajakokous määrittelisi liittomme rajoiksi seuraavaa: Jalometallityöntekijäin liittoon r. y. kuuluvat jalometalliteollisuuden ja sen sivuammattien, m.m. kellosepän ja hammasteknikon, sekä taide- ja koristetakomoalan ynnä niihin läheisesti verrattavissa olevien työalojen työntekijät. Jalometallityöntekijäin liitto r. y. Työvaliokunnan lausunto: Jalometallityöntekijäin liiton esityksestä on todettava, että se sisältää muutosehdotuksen voimassaoleviin päätöksiin sikäli, että taide- ja koristetakomoalan työntekijät, jotka kuuluvat Metallityöväen liittoon, tulisivat esityksen mukaan kuulumaan Jalometallityöntekijäin liittoon. Lisäksi liiton esitys sisältää selvennyksen ai-

kaisempaan päätökseen kelloseppien ja hammasteknikoitten kuulumisesta Jalometallityöntekijäin liittoon. Taide- ja koristetakomoalan työntekijöihin nähden on Työvaliokunta sitä mieltä, että nämä ryhmät lähinnä kuuluvat Metallityöväen liiton piiriin. Ja koska kyseessä on verrattain pieni ryhmä, ei sen liittämisellä Jalometallityöntekijäin liittoon olisi mitään ratkaisevaa merkitystä liiton taloudelliselle asemalle, SAK.n Työvaliokunta on päinvastoin sitä mieltä, että edellytykset jalometallityöntekijäin järjestölliseen kehitykseen muodostuisivat parhaimmiksi sen kautta, että tämän alan työntekijät siirtyvät Metallityöväen liiton piiriin, mikä kysymys oli esillä m.m. Jalometallityöntekijäin liiton viimeisessä edustajakokouksessa. Kelloseppien ja hammasteknikkojen suhteen on todettava, että näiden työalojen jo aikaisemman päätöksen mukaan on katsottava kuuluvan Jalometallityöntekijäin liiton, piiriin, joten päätöksen teko näiltä osin on tarpeeton. Edelläesitetyillä perusteilla esittää Työvaliokunta, että Jalometallityöntekijäin liiton esitys ei anna aihetta uuden päätöksen tekoon. SAK:n Työvaliokunta. ESITYS N:o 11. Liittorajakysymys on ammatillisessa liikkeessämme ollut aina jatkuvan kahnauksen alainen. Tosin kyllä viime vuosikymmenen lopulla oltiin jo sentään niin pitkällä, että erimielisyydet olivat tuntuvasti tasoittuneet. Senjälkeen on tilanne tässä suhteessa kuitenkin melko jyrkästi huonontunut. Ennenkaikkea tämä on havaittavissa kuljetustyöaloja koskevassa järjestöelämässä. Varsinkin moottoriajoneuvoja koskevalta osalta ovat asiat tällä hetkellä suorastaan sekamelskaiset. Esimerkiksi linja-autoliikenteessä työskentelevät kuormaautoilijat ovat sellaisessa asemassa, ettei kukaan voi heitä aina pätevästi ohjata mihin liittoon he asiallisesti kuuluisivat. Samoin on nurinkurisuutta satamatyöväkeen ja varastotyöläisiin nähden, kuten m.m. nostokurjen käyttäjien, kauppaliikkeiden varastojen y.m.s. osalta olemme voineet todeta. Täten joutuvat kahden, jopa useammankin liiton jäsenet työskentelemään samassa työssä ja selväähän silloin on, ettei heidän etukysymystensä ajaminen ja ratkaisu voi tapahtua parhaalla mahdollisella tavalla. Lisäksi on otettava huomioon, että edellämainitunlainen liittorajojen järjestely on omiaan aiheuttamaan rikkinäisyyttä työpaikkojen työläisten keskinäisessä toveruudessa, mikä seikka ei myöskään ole väheksyttävä. Kun tällaisesta sekavasta tilanteesta olisi päästävä ja kysymys liittorajojen suhteen saatava tähänastista paremmalle kannalle, ehdotamme SAK:n edustajakokouksen päätettäväksi, että Suomen Kuljetustyöntekijäin liiton alaisiksi kuuluvat lastaus- ja purkaustyöläiset, ne lautatarhojen työläiset, jotka 28