Vaasan hallinto-oikeus Korsholmanpuistikko 43 PL 204 65101 VAASA Puhelin 029 56 42611 Faksi 029 56 42760 Sähköposti vaasa.hao@oikeus.fi Päätös 1 (32) Antopäivä Päätösnumero 2.2.2018 18/0021/2 Diaarinumero 01156/16/5201 Asia Valitus vesitalousasiassa Muutoksenhakija ja luvanhakija Päätös, johon on haettu muutosta Hiitolanjoen Voima Oy, Rautjärvi Etelä-Suomen aluehallintovirasto 22.4.2016 nro 77/2016/2 Asian aikaisempia vaiheita Viipurin läänin maaherra oli 23.3.1933 antamallaan päätöksellä nro 1298 vesioikeuslain (31/1902) nojalla myöntänyt Yhtyneet Paperitehtaat Osakeyhtiölle luvan Hiitolanjoen Ritakosken vesivoimalaitoksen uudelleen rakentamiseen. Lupaehdon 6 mukaan kalan kulun edistämiseksi tuli voimalaitoksen omistajan rakentaa ja kunnossapitää asianomaisten hyväksymä kalatie sekä luovuttaa sitä varten tarpeellinen vesimäärä, jos sellainen vastaisuudessa ehkä katsotaan tarpeelliseksi. Wiipurin läänin virkaa toimittava kuvernööri oli 8.10.1903 antamallaan päätöksellä vesioikeuslain nojalla antanut luvan puuhiomon perustamiseen Hiitolanjoen Kangaskoskeen. Hiomon vesijohto oli päätöksen mukaan varustettava laitoksella, joka estää kaloja joutumasta vesirattaisiin tai johtoon. Kyseinen lupa oli Viipurin läänin maaherran 3.6.1925 antamalla päätöksellä muutettu sähkölaitosluvaksi. Viipurin lääninhallitus oli 26.4.1939 antamallaan päätöksellä nro K 1608 vesioikeuslain nojalla velvoittanut Yhtyneet Paperitehtaat Osakeyhtiö Simpeleen vuosittain istuttamaan Kokkolanjoen (Hiitolanjoki) vesistöön Kangas- ja Juankoskien väliselle osalle vähintään 25 000 lohen ja harjuksen poikasta, joista ainakin toinen puoli on lohen poikasia. Päätöksessä on todettu, että Kokkolanjoen vesistössä on kalakannan säilyminen joutunut vaaranalaiseksi muun ohella sen johdosta, ettei Kangas-, Lahnasen- ja Ritakosken voimalaitosten patoja ole varustettu kalaportailla. Itä-Suomen vesioikeus oli 6.6.1991 antamallaan päätöksellä nro 41/91/2
2 (32) myöntänyt Yhtyneet Paperitehtaat Oy:lle vesilain (264/1961, vanha vesilaki) mukaisen luvan jo rakennetun Hiitolanjoen Kangaskosken voimalaitoksen pysyttämiseen sekä luvan voimalaitoksen ohivirtauspadon uusimiseen. Lupamääräyksen C4 mukaan kalakannan turvaamista koskeva 26.4.1939 annettu Viipurin lääninhallituksen päätös nro K 1608 jäi Kangaskosken osalta sellaisenaan edelleen voimaan. Itä-Suomen ympäristölupavirasto oli 31.8.2001 antamallaan päätöksellä nro 51/01/2 kumonnut Viipurin lääninhallituksen 26.4.1939 antaman päätöksen istutusvelvoitemääräyksen osalta ja muuttanut 23.3.1933 annetun Ritakosken voimalaitoksen lupapäätöksen kohdan 6 sekä Itä-Suomen vesioikeuden 6.6.1991 antaman Kangaskosken voimalaitoksen lupapäätöksen kohdan C4 kuulumaan siten, että Kangaskosken, Ritakosken ja Lahnasenkosken voimalaitosten omistajan on vuosittain maksettava yhteinen 5.000 markan suuruinen kalatalousmaksu. Vaasan hallinto-oikeus oli 1.8.2002 antamallaan päätöksellä nro 02/0271/2 tutkituilta osin hylännyt Kaakkois-Suomen työvoima- ja elinkeinokeskuksen (TE-keskus) kalatalousyksikön valituksen Itä-Suomen ympäristölupaviraston päätöksestä. Itä-Suomen ympäristölupavirasto oli 30.1.2009 antamallaan päätöksellä nro 11/09/2 Kaakkois-Suomen TE-keskuksen kalatalousyksikön hakemuksesta velvoittanut Hiitolanjoen Voima Oy:n muun ohella tekemään selvityksen Ritakosken ja Kangaskosken voimalaitosten padot ohittavien kalateiden vaihtoehdoista, suunnitelmat kalateistä ja hakemukset kalateiden rakentamisesta Itä- Suomen ympäristölupavirastolle 31.1.2010 mennessä. Päätöksessä oli määrätty, että siihen saakka kunnes hakemuksen johdosta annettava päätös on saanut lainvoiman, Kangaskosken, Ritakosken ja Lahnasenkosken kalatalousvelvoitteiden osalta on voimassa Itä-Suomen ympäristölupaviraston 31.8.2001 antama päätös, jonka Vaasan hallinto-oikeus oli pysyttänyt päätöksellään 1.8.2002 nro 02/0271/2. Päätöksen perusteluissa oli muun muassa todettu, että olosuhteet Hiitolanjoella ovat muuttuneet vesilain (264/1961) 2 luvun 22 :n 4 momentin ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetulla tavalla olennaisesti. Siten on olemassa edellytykset muuttaa voimalaitoksille asetettua kalatalousmaksua. Kun TE-keskus on pyytänyt nimenomaisesti kalatievelvoitteen asettamista, tämän hakemusasian yhteydessä on tutkittavana, täyttyvätkö muuttamisen edellytykset tältä osin. Vesilain 2 luvun 22 :n 1 momentin mukaan kalastolle ja kalastukselle aiheutuvien vahinkojen ehkäisemiksi tai vähentämiseksi määrättävänä toimenpiteenä (kalatalousvelvoite) voi olla kalanistutus, kalatie tai muu toimenpide tai niiden yhdistelmä. Kalanistutus ei Hiitolanjoella ole tarkoituksenmukainen toimenpide, koska Hiitolanjoen ja sen sivuvesistöjen lohi- ja taimenkantoja ei ole viljelykierrossa ja erityisesti näiden alkuperäisten kalakantojen perinnöllisen monimuotoisuuden säilyttäminen edellyttää luontaisen lisääntymisen mahdollistamista. Edelleen oli todettu, että koska kalateiden rakentamisen vesilain mukaisten edellytysten täyttyminen voidaan ratkaista vasta sen jälkeen, kun käytettävissä ovat asianmukaiset selvitykset ja suunnitelmat, ympäristölupavirasto velvoittaa Hiitolanjoen Voima Oy:n ja Vantaan Energia Oy:n voimalaitosten omistajina tekemään edellä päätöksen ratkaisuosassa sanotut selvitykset, suunnitelmat ja hakemukset. Vaasan hallinto-oikeus oli 9.5.2011 antamallaan päätöksellä nro 11/0113/1
3 (32) hylännyt Itä-Suomen ympäristölupaviraston päätöksestä nro 11/09/2 tehdyt valitukset pidentäen asetettua määräaikaa 30.6.2012 asti. Korkein hallinto-oikeus oli 29.1.2013 antamallaan päätöksellä taltionumero 358 hylännyt Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä nro 11/0113/1 tehdyt valitukset. Päätöksen perusteluiden mukaan olosuhteiden on katsottava muuttuneen olennaisesti vuoden 2001 tilanteeseen verrattuna. Kangaskosken, Lahnasenkosken ja Ritakosken voimalaitoksille asetettua kalatalousmaksua on voitu muuttaa. Kalatalousmaksun lisäksi on asetettu selvitysvelvoite, joka koskee voimalaitosten patojen ohittavan kalatien vaihtoehtoja, suunnitelmaa kalatiestä ja kalatien rakentamista koskevan hakemuksen tekemistä Itä-Suomen aluehallintovirastolle. Selvityksen tekeminen on perusteltua sen arvioimiseksi, miten kalatalousvelvoitetta on mahdollisesti muutoin muutettava olosuhteiden olennaisen muuttumisen vuoksi. Vielä ei ole ratkaistu tulevan velvoitteen laatua ja sen sisältöä. Tässä vaiheessa velvoite on arvioitava riittäväksi ja oikeasuhtaiseksi olosuhteiden olennaiseen muutoksen verrattuna. Korkein hallinto-oikeus pidensi Hiitolanjoen Voima Oy:lle asetettua määräaikaa 31.12.2013 asti ajan kulumisen vuoksi. Valituksenalainen Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätös 22.4.2016 Hakemus Hiitolanjoen Voima Oy on 31.12.2013 Etelä-Suomen aluehallintovirastossa vireille panemassaan ja myöhemmin täydentämässään hakemuksessa hakenut ensisijaisesti päätöstä, jolla aluehallintovirasto vahvistaa vesilain (264/1961) 2 luvun 22 :n 3 momentin nojalla, että Kangaskoskeen ja Ritakoskeen ei tarvitse rakentaa padon ohittavaa kalatietä ja jättää voimaan Itä-Suomen ympäristölupaviraston 31.8.2001 antaman päätöksen nro 51/01/10 jolla Kangaskosken, Ritakosken ja Lahnasenkosken voimalaitosten omistajien on vuosittain maksettava yhteinen 5.000 markan suuruinen kalatalousmaksu käytettäväksi kalakannan hoitoa tarkoittaviin toimenpiteisiin voimalaitosten vaikutusalueella Hiitolanjoessa. Toissijaisesti yhtiö on hakenut vesilain 2 luvun 22 :n nojalla Itä-Suomen ympäristölupaviraston 31.8.2001 antamassa päätöksessä tarkoitetun kalatalousvelvoitteen muuttamista ja lupaa hakemuksessa ja sen liitteissä yksilöityjen ja esitettyjen kalateiden rakentamiseen Rita- ja Kangaskoskeen sekä edellä mainitun kalatalousmaksun kumoamista. Hakemusta on sen käsittelyn kuluessa muutettu siten, että yhtiön mukaan Kangaskosken voimalaitoksen osalta asia on kokonaisuudessaan jätettävä tutkimatta. Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenneja ympäristökeskuksella ja Rautjärven kunnalla on mahdollisuus saada asia käsiteltäväksi vesilain 8 luvun 10 b :n mukaisena asiana erikseen tehtävästä hakemuksesta. Perusteluna vaatimuksen muutokselle hakija on todennut, että Kangaskosken voimalaitosluvassa ei ole kalatalousvelvoitetta. Lisäksi yhtiö on hakenut pysyvää käyttöoikeutta hakemuksen liitteissä yksilöityihin hanketta varten tarvittaviin alueisiin tai oikeutta niiden lunastamiseen. Edelleen yhtiö on vaatinut, että jos hakemus hyväksytään on Kaakkois-Suomen ELY-keskus velvoitettava hakemaan muutosta yhtiön säännöstelylupiin kalatien edellyttämän veden johtamiseksi patojen ohi ja samalla velvoitettava Kaakkois-Suomen ELY-keskus tai Suomen valtio korvaamaan vesilain
4 (32) (264/1961) 8 luvun 10 b :n mukaisesti täysimääräisesti yhtiölle aiheutuvat kalatien suunnittelu- ja rakentamiskustannukset kertakaikkisena korvauksena, vuosittaisena korvauksena kalatien käytön ja ylläpidon kustannukset sekä vuosittaisena korvauksena kalatien käyttöön luovutetun vesivoiman, kaikki laillisine korkoineen. Jos muutos säännöstelylupiin tehdään velvoittamatta Kaakkois- Suomen ELY-keskusta hakemaan erillistä muutosta säännöstelylupiin, on korvaukset silti määrättävä joko ELY-keskuksen tai Suomen valtion maksettaviksi. Käsittelyratkaisu Aluehallintovirasto on muun muassa jättänyt tähän asiaan kuulumattomina tutkimatta Hiitolanjoen Voima Oy:n vaatimukset Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) velvoittamiseksi hakemaan muutosta yhtiön säännöstelylupiin, oikeastaan vesivoimalaitoslupiin, sekä sanotun keskuksen tai Suomen valtion velvoittamiseksi korvaamaan kalateiden suunnittelu- ja rakentamiskustannukset, kalateiden käyttöön ja ylläpitoon liittyvät kustannukset sekä kalateiden käyttöön luovutetun vesivoiman. Asiassa ei ole kysymys Ritakosken ja Kangaskosken vesivoimalaitosten voimassa olevien lupien määräysten muuttamisesta tai tarkistamisesta eikä mainituista korvausvaatimuksista, vaan kysymys on vesivoimalaitosten kalatalousvelvoitteiden muuttamisesta ja kalateiden rakentamisesta. Mainittujen voimalaitosten lupiin ei sisälly vesistön säännöstelyä. Velvoiteratkaisu Aluehallintovirasto on muuttanut Itä-Suomen ympäristölupaviraston 31.8.2001 antaman päätöksen nro 51/01/2, jonka Vaasan hallinto-oikeus on 1.8.2002 antamallaan päätöksellä nro 02/0271/2 pysyttänyt ja joka koskee kalatalousvelvoitteita Viipurin läänin maaherran 23.3.1933 antaman Ritakosken vesivoimalaitoksen lupapäätöksen nro 1298 ehtojen kohdassa 6) ja Itä-Suomen vesioikeuden 6.6.1991 antaman Kangaskosken vesivoimalaitoksen lupapäätöksen nro 41/91/2 muiden määräysten kohdassa C 4), pääasian ratkaisua siten, että kalatalousmaksun sijasta vesivoimalaitosten omistajan on rakennettava Ritakosken ja Kangaskosken vesivoimalaitokset ohittavat kalataloudellisesti toimivat kalatiet Hiitolanjokeen ja juoksutettava kalateihin 1.5. 30.11. välisenä aikana vähintään 0,5 m 3 /s suuruinen virtaama. Muuna aikana kalateihin on juoksutettava vähintään 0,2 m 3 /s suuruinen virtaama lukuun ottamatta aikaa, jolloin kalateiden jäätyminen vaarantaa niiden toiminnan. Kalatiet on rakennettava ja otettava käyttöön kahden vuoden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Siihen saakka, kun päätös saa lainvoiman sekä Ritakosken ja Kangaskosken kalatiet on otettu käyttöön, on noudatettava edellä mainitun Itä-Suomen ympäristölupaviraston päätöksen nro 51/01/2 pääasian ratkaisua kalatalousmaksun maksamisesta. Luparatkaisu Aluehallintovirasto on myöntänyt Hiitolanjoen Voima Oy:lle luvan kalateiden rakentamiseen Ritakosken ja Kangaskosken vesivoimalaitosten ohi Hiitolanjokeen Rautjärven kunnassa hakemuksen ja siihen liitetyn suunnitelmaselostuk-
sen mukaisesti sekä 5.12.2013 päivättyjen asemapiirustusten nrot RK 1 ja KK 1 (mittakaava 1:500) osoittamiin paikkoihin. 5 (32) Aluehallintovirasto on myöntänyt Hiitolanjoen Voima Oy:lle pysyvän käyttöoikeuden Ritakosken kalatiehanketta varten tarvittaviin noin 120 m 2 :n suuruiseen osaan Rautjärven kunnan yhteisestä vesialueesta Änkilän osakaskunta 689-876-4-0 ja noin 120 m 2 :n suuruiseen osaan Rautjärven kunnan yhteisestä vesialueesta Koitsanlahden osakaskunta 689-876-8-1 sekä Kangaskosken kalatiehanketta varten tarvittavaan noin 500 m 2 :n suuruiseen osaan Rautjärven kunnan yhteisestä vesialueesta Koitsanlahden osakaskunta 689-876-8-1. Luvan saajan on maksettava myönnetyistä pysyvistä käyttöoikeuksista lupamääräyksestä 12 ilmenevät korvaukset. Hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu muuta vesilain mukaan korvattavaa edunmenetystä. Lupamääräykset Kalateiden rakenteet Ritakosken kalatie 1 a. Ritakosken kalatie on rakennettava 25.8.2014 päivättyjen piirustusten nrot 310D (mittakaava 1:125), 320B (mittakaava 1:200) ja 330A (mittakaava 1:100) mukaisesti. 2 a. Pystyrakoporraskalatien suuaukko alaveteen on sijoitettava alavirtaan katsottuna voimalaitoksen oikealle puolelle alakanavan siipimuuriin. Kalatien on liityttävä yläveteen voimalaitosrakennuksen ja -padon väliseen kallioon louhittavalla kanavalla, jonka suuaukon kynnyskorkeus on N 60 +56,93 m ja leveys noin 0,9 m. Kanavan suuaukko on varustettava sulkumahdollisuudella. 3 a. Pystyrakoporraskalatien on koostuttava noin 20 altaasta, joiden pituus on noin 2,5 m, leveys noin 2,0 m ja keskimääräinen vesisyvyys noin 0,8 m. Raon leveys on noin 0,3 m ja vedenpintojen ero altaiden väillä noin 0,2 m. 4 a. Kalatien yläpään suulle on tarvittaessa asennettava smolttiohjureita. 5 a. Kalatien rakenteita on tarvittaessa muutettava kalatalousviranomaisen hyväksymällä tavalla kalatien toimivuuden sitä edellyttäessä. Kangaskosken kalatie 1 b. Kangaskosken kalatie on rakennettava 3.4.2014 päivättyjen piirustusten nrot 350A (mittakaava 1:250), 360A (mittakaava 1:200) ja 390A (mittakaava 1:200) mukaisesti. 2 b. Kalatien suuaukko alaveteen on sijoitettava alavirtaan katsottuna voimalaitoksen alakanavan vasemmalle rannalle ja siitä alkavan kalatien luonnonmukaisen alaosan on myötäiltävä joen uomaa pystyrakoporraskalatien alapäähän saakka. Pystyrakoporraskalatien on liityttävä yläkanavaan alavirtaan katsottuna kanavan vasemman reunamuurin keskellä siten, että suuaukon kynnyskorkeus on N 60 +44,95 m ja leveys noin 1,0 m. Suuaukko on varustettava sulku-
6 (32) mahdollisuudella. 3 b. Padon yhteyteen alavirtaan katsottuna yläkanavan vasemman reunamuurin alaveden puolelle rakennettavan pystyrakoporraskalatien on koostuttava noin 20 altaasta, joiden pituus on noin 2,5 m, leveys noin 2,0 m ja keskimääräinen vesisyvyys noin 0,8 m. Raon leveys on noin 0,3 m ja vedenpintojen ero altaiden välillä noin 0,2 m. 4 b. Kalatien yläpään suulle on tarvittaessa asennettava smolttiohjureita. 5 b. Kalatien rakenteita on tarvittaessa muutettava kalatalousviranomaisen hyväksymällä tavalla kalatien toimivuuden sitä edellyttäessä. Juoksutus kalateihin 6. Ritakosken ja Kangaskosken kalateihin on juoksutettava 1.5. 30.11. välisenä aikana vähintään 0,5 m 3 /s suuruinen virtaama. Muuna aikana kalateihin on juoksutettava vähintään 0,2 m 3 /s suuruinen virtaama lukuun ottamatta aikaa, jolloin kalateiden jäätyminen vaarantaa niiden toiminnan. Kalateiden alaosaan on tarvittaessa johdettava lisävettä houkutusvirtaaman lisäämiseksi alakanavasta pumppaamalla tai padon aukoista. Rakentamista koskevat määräykset 7. Kalateiden rakentamistyöt on tehtävä mahdollisimman kuivaan aikaan siten, ettei niistä aiheudu haittaa vesialueelle ja sen käytölle eikä vaaraa patoturvallisuudelle. Ennen rakennustöiden aloittamista on rakennussuunnitelmien toteuttamisesta neuvoteltava Museoviraston ja Etelä-Karjalan museon kanssa sekä tarvittaessa järjestettävä yhteinen maastotarkastus. 8. Töiden päättyessä rakennustöiden jäljet on siistittävä ja rakennuspaikat muutoinkin saatettava asianmukaiseen ja maisemallisesti sopivaan kuntoon. Kunnossapito 9. Luvan saajan on pidettävä kalatiet asianmukaisessa kunnossa. Tarkkailut 10. Luvan saajan on pidettävä kirjaa kalateihin juoksutettavan veden määrästä Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen hyväksymällä tavalla. Ehdotus tarkkailusuunnitelmaksi on esitettävä vastuualueen hyväksyttäväksi hyvissä ajoin ennen kalateiden käyttöönottoa. 11. Luvan saajan on Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomaisen hyväksymällä tavalla tarkkailtava kalateiden toimivuutta ja kalojen alasvaellusta. Ehdotus tarkkailusuunnitelmaksi on toimitettava kalatalousviranomaisen hyväksyttäväksi hyvissä ajoin ennen kalatei-
7 (32) den käyttöönottoa. Tarkkailujen tulokset on toimitettava Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomaiselle, Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelle, Rautjärven kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle sekä Rautjärven kalastusalueelle tarkkailusuunnitelmassa sanotuin määräajoin. Tarkkailutiedot on pyydettäessä annettava myös asianosaisille nähtäväksi. Mikäli tarkkailun tulokset osoittavat puutteita kalateiden tai kalojen alasvaelluksen toimivuudessa, luvan saajan on toimitettava Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomaisen hyväksyttäväksi suunnitelma toimenpiteistä niiden toimivuuden parantamiseksi ja toteutettava se. Korvaukset 12. Luvan saajan on maksettava kertakaikkisena korvauksena Ritakosken kalatiehanketta varten myönnetyistä pysyvistä käyttöoikeuksista x euroa Änkilän yhteisalueosakaskunnalle yhteisen vesialueen 689-876-4-0 osalta ja x euroa Koitsanlahden osakaskunnalle yhteisen vesialueen 689-876-8-1 osalta sekä Kangaskosken kalatiehanketta varten myönnetystä pysyvästä käyttöoikeudesta x euroa Koitsanlahden osakaskunnalle yhteisen vesialueen 689-876-8-1 osalta. Korvaukset on maksettava ennen töihin ryhtymistä ja viimeistään vuoden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Eräpäivän jälkeiseltä ajalta korvaukselle on maksettava viivästyskorkoa, joka on seitsemän prosenttiyksikköä korkeampi, kuin kulloinkin voimassa oleva korkolain 12 :ssä tarkoitettu viitekorko. Luvan saaja on vastuussa hankkeesta mahdollisesti aiheutuvasta edunmenetyksestä. Töiden suorittamisesta mahdollisesti aiheutuva edunmenetys on tarpeettomitta viivytyksittä korvattava asianomaisille oikeudenomistajille. Töiden suorittamisaika 13. Rakentamistyöt on aloitettava vuoden kuluessa ja tehtävä olennaisilta osin loppuun kahden vuoden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Ilmoitukset 14. Töiden aloittamisesta on etukäteen ilmoitettava kirjallisesti Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelle, Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousviranomaiselle, Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen patoturvallisuusviranomaiselle, Museovirastolle, Etelä-Karjalan museolle sekä Rautjärven kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. 15. Töiden valmistumisesta on 60 päivän kuluessa ilmoitettava kirjallisesti Etelä-Suomen aluehallintovirastolle ja edellisessä lupamääräyksessä mainituil-
8 (32) le viranomaisille. Aluehallintoviraston päätöksen perusteluja Kalatalousvelvoitteen muuttaminen Ritakosken ja Kangaskosken vesivoimalaitoksilla on Itä-Suomen ympäristölupaviraston 31.8.2001 antamallaan päätöksellä nro 51/01/2 määräämä yhteinen 5.000 markan suuruinen vuotuinen kalatalousmaksuvelvoite yhdessä Lahnasenkosken vesivoimalaitoksen kanssa. Itä-Suomen ympäristölupavirasto on 30.1.2009 antamassaan päätöksessä nro 11/09/2 muuttanut kalatalousmaksuvelvoitetta siten, että voimassa olevan kalatalousmaksun lisäksi on asetettu selvitysvelvoite, joka koskee mainittujen voimalaitosten patojen ohittavien kalateiden vaihtoehtoja, suunnitelmaa kalateistä ja kalateiden rakentamista koskevan hakemuksen tekemistä. Itä-Suomen ympäristölupavirasto päätöksessään 30.1.2009 nro 11/09/2, Vaasan hallinto-oikeus 9.5.2011 antamassaan päätöksessä nro 11/0113/1 ja korkein hallinto-oikeus 29.1.2013 antamassaan päätöksessä taltionumero 358 ovat todenneet, että kalataloudelliset olosuhteet Hiitolanjoen vesistössä ovat olennaisesti muuttuneet vuoden 2001 jälkeen siten, että Kangaskosken, Lahnasenkosken ja Ritakosken voimalaitosten kalatalousmaksuvelvoitetta on voitu muuttaa vesilain (264/1961) 2 luvun 22 :n 4 momentin ensimmäisen virkkeen nojalla. Olosuhteiden olennainen muutos on siten ratkaistu lainvoimaisesti. Korkein hallinto-oikeus on perusteluissaan kuitenkin todennut, että selvityksen ja hakemuksen tekemiseen velvoittamisella ei ole vielä ratkaistu tulevan velvoitteen laajuutta ja sisältöä. Aluehallintovirasto on katsonut, että olosuhteiden olennaisen muuttumisen vuoksi kalateiden rakentaminen Ritakosken ja Kangaskosken voimalaitosten ohi on tarpeen ja se korvaa aikaisemmin voimassa olleen kalatalousvelvoitteen kyseisten voimalaitosten osalta kokonaisuudessaan. Siten päätös korvaa Itä-Suomen ympäristölupaviraston päätöksessä nro 51/01/2 määrätyn Ritakosken ja Kangaskosken voimalaitoksia koskevan kalatalousmaksuvelvoitteen sen jälkeen, kun kalatiet on otettu käyttöön. Kalatalousmaksulla tai istutusvelvoitteella ei voida saavuttaa sitä hyötyä, mikä aiheutuu kalateiden rakentamisesta ja käytöstä. Yhtiön velvoite sisältää kalojen nousun ja alasvaelluksen mahdollistamisen ja siten kalateiden toimivuuden varmistamisen. Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan Hiitolanjoen vesistössä on suoritettu useita kalataloudellisia kunnostustoimia voimalaitosten yläpuolella olevissa koskissa ja Kangaskosken voimalaitoksen alapuolisella matalikolla. Venäjän puolelta on poistettu kalojen nousuesteet Laatokasta Hiitolanjokeen. Hiitolanjoki on merkittävä äärimmäisen uhanalaisen Laatokan järvilohen ja järvitaimenen lisääntymisjoki. Hiitolanjoen lohi on ainoa Suomen puolella tavattu luontaisesti lisääntyvä järvilohikanta. Poistamalla nousuesteet Suomen puolelta kalat pääsevät nousemaan Hiitolanjoen yläjuoksulle ja Silamus- ja Torsanjokeen sekä Torsanjärveen asti. Lohen ja taimenen smolttituotantoon soveltuva pintaala kasvaa nykyisestä 0,1 hehtaarista 2,75 hehtaariin. Lisäkunnostuksilla voimalaitosten yläpuolisessa vesistössä tuotantoalaa on mahdollista lisätä tästäkin. Vaelluskalakantojen säilymisellä Hiitolanjoen vesistössä on huomattava merkitys luonnonsuojelullisten arvojen ja luonnon monimuotoisuuden kannal-
9 (32) ta. Kalateiden rakentaminen Hiitolanjokeen Ritakosken ja Kangaskosken voimalaitosten ohi sisältyy kärkikohteena valtioneuvoston periaatepäätökseen 8.3.2012 kansallisesta kalatiestrategiasta. Myös Suomen ja Venäjän valtioiden välinen rajavesistöjä koskeva sopimus (SopS 26/1965) edellyttää rajavesistössä pidettävän avoinna väylä kalan kulkua varten. Hiitolanjoella on elohopeaa pohjan sedimentissä, mutta se ei tutkimusten mukaan ole estänyt Laatokassa syönnösvaelluksen tehneiden lohikalojen käyttämistä ravinnoksi. Hakija on hakemuksen täydennyksen yhteydessä pyytänyt, että asia jätetään Kangaskosken voimalaitoksen osalta tutkimatta, koska voimalaitoksella ei ole ollut aikaisemmin kalatalousvelvoitetta. Kangaskosken voimalaitoksella on kuitenkin lainvoimainen kalatalousmaksuvelvoite, joka korvasi Viipurin lääninhallituksen 26.4.1939 antaman päätöksen nro K 1608 mukaisen 25 000 lohen ja harjuksen poikasen istutusvelvoitteen. Istutusvelvoite koski Kangas-, Lahnasen- ja Ritakosken voimalaitoksia. Asiassa on nyt kysymys siitä, mikä olennaisesti muuttuneiden olosuhteiden vallitessa on oikean laajuinen sisältö kalatalousvelvoitteelle. Koska hakijalla on korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä lainvoiman saanut velvoite selvityksen ja hakemuksen tekemiseen kalatiestä ja hakija on ne tehnyt, aluehallintovirasto on tutkinut asian myös Kangaskosken voimalaitoksen osalta. Luvan myöntäminen Hiitolanjoen Voima Oy:n hakemus täyttää korkeimman hallinto-oikeuden 29.1.2013 antamallaan päätöksellä vahvistaman velvoitteen selvityksen, suunnitelman ja hakemuksen tekemiseen kalateiden rakentamiseksi Ritakosken ja Kangaskosken vesivoimalaitosten ohi. Kalateiden rakentaminen mahdollistaa äärimmäisen uhanalaisen Laatokan järvilohen ja järvitaimenen pääsyn nousemaan voimalaitosten yläpuolisessa Hiitolanjoen vesistössä sijaitseville lisääntymisalueille. Kalatiet on pidettävä auki koko sulan veden ajan 1.5. 30.11. ja juoksutettava niihin vähintään 0,5 m 3 /s suuruinen virtaama vaelluskalojen vaihtelevista nousuajankohdista johtuen sekä paikalliskalojen ja muiden vesieliöiden vapaan liikkumisen turvaamiseksi. Lupamääräyksen 6 mukaiset vähimmäisvirtaama ja sen vuosittainen juoksutusajanjakso kalateihin sisältyvät myös tämän päätöksen velvoiteratkaisuun sekä samaan aikaan annetun Lahnasenkosken vesivoimalaitoksen kalatietä koskevan päätöksen velvoiteratkaisuun ja lupamääräyksiin. Pienempi vähimmäisvirtaama tai sen lyhyempi juoksutusajanjakso eivät ole riittäviä kalateiden tehokkaan toiminnan varmistamiseksi. Kalateiden toimivuuden vuoksi erilaisina vuosina niihin on johdettava vettä myös talvella, elleivät kalatiet ole vaarassa jäätyä. Kalateiden toimivuutta ja kalojen alasvaellusta on tarpeen tarkkailla lupamääräyksen 11 mukaisesti kalatalousviranomaisen hyväksymällä tavalla. Mikäli tarkkailussa ilmenee, että kalatiet tai kalojen alasvaellus eivät toimi tarkoitetulla tavalla, luvan saajan on tehtävä suunnitelma kalatalousviranomaiselle niistä toimenpiteistä, joilla kalateiden ja kalojen alasvaelluksen toimivuutta voidaan
Vaatimukset hallinto-oikeudessa 10 (32) parantaa, ja toteutettava suunnitelma. Lupamääräyksiin sisältyy velvollisuus smolttiohjureiden rakentamiseen kalateiden yläpäähän ja houkutusvirtaaman lisäämiseen kalateiden alaosalla, mikäli kalatalousviranomainen katsoo ne tarpeellisiksi tarkkailun perusteella. Aluehallintovirasto pitää mahdollisena kalatieratkaisuna myös luonnonmukaisten ohitusuomien rakentamista, mutta tehtyjen selvitysten perusteella niitä ei ole voitu edellyttää. Kalatiehankkeista aiheutuu paikallista ja tilapäistä veden samentumista kalateiden rakentamisen ja niiden käyttöönoton yhteydessä. Vedenlaadun tarkkailu ei kuitenkaan ole tarpeen hankkeiden aiheuttaman vedenlaadun heikkenemisen vähäisyyden ja lyhytaikaisuuden vuoksi. Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman mukaan kokonaisarvio vesistön tilasta on tyydyttävä. Hiitolanjoki Juvankosken alapuolella on luokiteltu voimakkaasti muutetuksi vesistöksi johtuen vaellusesteistä, allastumisesta ja uoman muutoksista. Kalateiden rakentaminen Ritakosken ja Kangaskosken voimalaitosten ohi poistaa joesta vaellusesteet, joten kalatiehankkeet edistävät vesienhoitosuunnitelman tavoitteiden saavuttamista. Kalatiehankkeilla ei ole vaikutusta Etelä-Karjalan maakuntakaavan toteutumiselle. Kangaskosken voimalaitoksen alueella on voimassa oikeusvaikutteinen rantaosayleiskaava, jossa voimalaitosalue on merkitty merkinnällä sr (valtakunnallisesti tai maakunnallisesti merkittävä suojeltava rakennus tai rakennusryhmä). Rantaosayleiskaava on yhdenmukainen aluetta koskevan Museoviraston valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä laatiman ja valtioneuvoston vuonna 2009 vahvistaman tarkistetun inventoinnin kanssa (RKY 2009). Ottaen huomioon Museoviraston ja Etelä-Karjalan museon antamat lausunnot sekä lupamääräyksen 7 rakennussuojelulliset arvot on otettu kalatiehankkeissa riittävästi huomioon. Ritakosken ja Kangaskosken kalatiehankkeista yleisille eduille saatavat hyödyt ovat niistä yleisille tai yksityisille eduille koituviin menet yksiin verrattuna huomattavat. Hankkeiden vaatimiin toisille kuuluviin vesialueisiin myönnetään luvan saajalle pysyvä käyttöoikeus tällä päätöksellä. Oikeuden myöntämiseen luvan saajalle näiden vesialueiden omaksi lunastamiseen ei ole tarvetta. Kalatiehankkeet ovat yleisen tarpeen vaatimia. Aluehallintoviraston soveltamat säännökset Vesilain 2 luvun 12 ja 13 :n 3 momentti, 3 luvun 4 :n 1 momentin 2 kohta, 5, 6, 7 ja 11 sekä 22 :n 1 momentin 1. virke, 11 luvun 21, 13 luvun 1, 7, 9, 11, 16 ja 17, 18 luvun 16 sekä 19 luvun 10 :n 1 momentti ja Patoturvallisuuslain 3 :n 6 momentti, 9 ja 22 Hiitolanjoen Voima Oy on ensisijaisesti vaatinut Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätöksen kumoamista velvoiteratkaisun osalta ja Itä-Suomen ympäristölupaviraston 31.8.2001 antaman päätöksen 51/01/2 pysyttämistä voimassa kalatalousmaksun osalta.
11 (32) Toissijaisesti yhtiö on vaatinut Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätöksen lupamääräysten 4 a, 4 b, 5 a, 5 b, 9, 10 ja 11 kumoamista ja päätöksen muuttamista muilta osin seuraavasti: Lupamääräys 6 on muutettava kuulumaan seuraavasti: Kalatie voi olla avoinna 15.5. 15.11. välisenä aikana. Kalatiehen voidaan juoksuttaa vettä 0,4 m 3 /s suuruinen virtaama 15.5. 15.7. välisenä aikana kuukauden ajan ja 16.7.-15.11. välisenä aikana enintään kahden kuukauden ajan. 16.11. 14.5. kalatie voidaan pitää kokonaan suljettuna. Yhtiölle on myönnettävä lunastusoikeus hakemuksessa esitettyyn alueeseen (hakemuksen liite 1-E) ja lupamääräyksen 12 ensimmäinen kappale on muutettava kuulumaan seuraavasti: Luvan saajan on maksettava kertakaikkisena korvauksena Ritakosken kalatiehanketta varten lunastettavasta noin 480 m 2 alueesta kiinteistöltä RN:O 689-876-8-1 korvaus x euroa Koistanlahden osakaskunnalle ja kiinteistöltä RN:O 689-876-4-0 Änkilän yhteisalueosakaskunnalle lunastettavasta alueesta, noin 435 m 2 alueesta kertakaikkinen x euroa (alueet merkitty hakemuksen liitteisiin no 1-E). Luvan saajan on maksettava kertakaikkisena korvauksena Kangaskosken kalatiehanketta varten myönnetystä pysyvästä käyttöoikeudesta x euroa Kostanlahden osakaskunnalle yhteisen vesialueen 689-876-8-1 osalta (hakemuksen liite 1-H). Lupamääräys 13 on muutettava kuulumaan seuraavasti (muutokset kursiivilla): Rakentamistyöt on aloitettava neljän vuoden kuluessa ja tehtävä olennaisilta osin loppuun kuuden vuoden kuluessa siitä lukien, kun Ritakosken, Lahnasenkosken ja Kangaskosken voimalaitosten kalateiden tai muiden vastaavien rakenteiden toteuttamiseen tarvittavat vesilain mukaiset luvat ovat lainvoimaisia. Kaakkois-Suomen ELY-keskus on velvoitettava hakemaan muutosta yhtiön säännöstelylupiin kalatien edellyttämän veden johtamiseksi patojen ohi ja samalla velvoitettava Kaakkois-Suomen ELY-keskus tai Suomen valtio korvaamaan vesilain 8 luvun 10 b :n mukaisesti täysimääräisesti yhtiölle aiheutuvat kalatien suunnittelu ja rakentamiskustannukset kertakaikkisena korvauksena, vuosittaisena korvauksena kalatien käytön ja ylläpidon kustannukset sekä vuosittaisena korvauksena kalatien käyttöön luovutetun vesivoiman arvon, kaikki laillisine korkoineen. Vaihtoehtoisesti kalatien rakentamisesta ja ylläpidosta aiheutuvat korvaukset on määrättävä joko ELY-keskuksen tai Suomen valtion korvattavaksi. Yhtiö on esittänyt vaatimustensa perusteiksi muun muassa seuraavaa: Yleistä Hiitolanjoen Voima Oy omistaa Ritakosken ja Kangaskosken voimalaitokset Hiitolanjoessa. Hiitolanjoki saa alkunsa Simpelejärvestä ja laskee Venäjän puolella Laatokkaan. Suomen puolella jokiosuutta on 6,5 kilometriä. Kyseisellä osuudella on neljä voimalaitosta, joista ylimmän Juankosken voimalaitoksen
12 (32) omistaa Metsä Board Oyj. Seuraavana alajuoksuun päin sijaitsee yhtiön omistama Ritakosken vesivoimala, jonka jälkeen sijaitsee Vantaan Energia Oy:n omistama Lahnasenkosken vesivoimala ja alimpana Hiitolanjoen Voima Oy:n omistama Kangaskosken vesivoimala. Ritakosken ja Lahnasenkosken alkuperäisiin voimalaitoslupapäätöksiin on sisältynyt kalateiden rakentamisvelvoite, Juankosken ja Kangaskosken lupiin sellaisia ei ole sisältynyt. Asiassa on kyse siitä, mikä olennaisesti muuttuneiden olosuhteiden vallitessa on oikeanlaajuinen sisältö kalatalousvelvoitteelle. Asia koskee Itä-Suomen ympäristölupaviraston 30.1.2009 antamaa päätöstä. Näin ollen asiaan on sovellettava kumottua vesilakia (264/1961) voimassaolevan vesilain (587/2011) sijasta. Vanhan vesilain soveltaminen perustuu uuden vesilain 19 luvun 3 :ään. Ensisijainen vaatimus Kalatalousmaksu on valituksenalaisella päätöksellä muutettu kalatien rakentamisvelvoitteeksi. Kolmen eri vesivoimalan eli Lahnasenkosken, Kangaskosken ja Ritakosken vesivoimaloiden omistajat ovat tähän mennessä maksaneet yhteensä 5.000 markkaa eli noin 1.093,22 euroa ja noin 365 euroa voimalaa kohti vuosittaista kalatalousmaksua. Vertailukelpoinen laskennallinen kustannus ei saa merkittävästi erota tästä. Valituksenalaisessa päätöksessä edellytetyt toimenpiteet, muun muassa kalateiden rakentaminen ja seurantavelvollisuus, aiheuttavat huomattavasti suuremmat kustannukset kuin edellä mainittu 365 euroa vuodessa. Viranomaisten harkintavaltaa ohjaavan suhteellisuusperiaatteen mukaan viranomaisen toimien on oltava oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Toimien on oltava tarpeellisia ja välttämättömiä asetetun tavoitteen saavuttamiseksi. Suhteellisuusperiaatteen perusteella viranomaisen on käytännössä mitoitettava toimintansa alimmalle sellaiselle tasolle, jolla saadaan aikaan tavoiteltu vaikutus. Erityisen tärkeää suhteellisuusperiaatteen noudattaminen on silloin, kun viranomaisen päätöksellä on hallintoalamaisen kannalta negatiivisia oikeusvaikutuksia. Päätöksen on oltava perusteltu suhteessa tavoitellun tuloksen tärkeyteen sekä tilanteen kokonaisarviointiin vaikuttaviin seikkoihin. Aluehallintoviraston päätöksen seuraukset ovat suhteettomia ja kohtuuttomia tavoiteltuun lopputulokseen pääsemiseksi. Sekä vanhan että uuden vesilain mukaan kalataloudellisesti epätarkoituksenmukaiseksi osoittautunutta velvoitetta voidaan tarkistaa, jos velvoitteen kalataloudellista tulosta voidaan parantaa sen kustannuksia merkittävästi lisäämättä. Lain esitöiden mukaan velvoitteen tarkistaminen ei saa merkittävästi lisätä velvoitteen toteuttamiskustannuksia. Kustannukset on laskennallisesti saatettava vertailukelpoisiksi, jos kysymys on laadultaan erilaisia kustannuksia aiheuttavista velvoitteista. Valituksenalaisessa päätöksessä määrätty kalatalousvelvoite ei paranna alueen kalataloudellista tulosta oleellisesti verrattuna siitä yhtiölle aiheutuvaan haittaan, sillä kalastus Hiitolanjoella on vapaa-ajan kalastusta. Hiitolanjokeen kohdistuu yhtiöstä riippumatonta jätevesikuormista Simpeleen tehtailta, Rautjärven kunnasta ja hajakuormituksena. Lisäksi kalansaaliiden hyödyntämistä haittaa joenpohjasedimentissä olevan elohopean kertyminen kaloihin. Ainoastaan lohikaloissa ei ole havaittu elohopeapitoisuuksia, mutta hauen syöntiä ei suositella ja myös isoissa ahvenissa on syöntirajoituksia. Kalataloudellista tulosta ei
ole mahdollista parantaa toteuttamiskustannuksia merkittävästi lisäämättä. 13 (32) Hiitolanjoen Ritakosken ja Kangaskosken vesivoimalaitokset ovat suhteellisen pieniä voimaloita sekä teholtaan että tulokseltaan. Voimalat liittyvät Saimaan vesistöalueen puunjalostusteollisuuden historiaan ja niiden merkitystä lisäävät niiden alkuperäiset laitteistot. Voimalat kuuluvat valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen joukkoon. Yhtiön hakemus on ollut seurausta olosuhteiden muutoksesta, jonka perusteella on tehty yhtiötä koskeva päätös selvitysvelvoitteesta ja hakemuksen tekemisestä. Olisi kohtuutonta velvoittaa yhtiö rakentamaan kalatiet. Velvoitteet voivat vaarantaa koko yhtiön toiminnan, jolloin sillä ei ole enää resursseja ylläpitää sekä voimalaitoksia että kalateitä. Uudesta luvasta syntyvien kustannusten on oltava vertailukelpoisia vanhan luvan velvoitteiden kanssa. Yhtiölle aiheutuneet kustannukset hakemuksen ja selvitysten laatimisesta ovat ylittäneet moninkertaisesti aiemman luvan mukaisen kalatalousmaksun. Koska aikaisemman velvoitteen mukaisia kustannuksia ei velvoitteen muuttamisen takia saa merkittävästi lisätä, ei hakijalle voida asettaa enempää muita velvoitteita. Tämän vuoksi velvoitteen enemmälle muuttamiselle ei ole perusteita. Mikäli ELY-keskus, kalatalousviranomainen, kunta, valtio tai muu taho katsovat kalatien rakentamisen tarpeelliseksi, tulee viranomaisten laittaa asia vireille vesilain 8 luvun 10 b :n mukaisena asiana. Lupamääräyksen 6 muuttaminen Aluehallintovirasto on päätöksessään antanut tarkempia ja laajempia lupamääräyksiä kuin mitä yhtiö oli lupahakemuksessaan esittänyt. Yhtiölle asetettu määräys kalateihin juoksutettavasta veden määrästä on voimaloiden kokoihin suhteutettuna huomattavan suuri ja suurempi kuin yhtiö on esittänyt. Kaakkois-Suomen ELY-keskus on lausunut, että hakemuksessa esitetty 0,4 m 3 /s virtaama on nykytietämyksen perusteella riittävä suhteessa joen virtaamaan. Teknisten kalateiden ei ole välttämätöntä olla auki läpi vuoden. On riittävää, että kalatiet ovat toiminnassa kalojen kevät- ja syysvaellusten aikana. Lupamääräyksen 12 muuttaminen Mikäli yhtiö velvoitetaan rakentamaan kalatiet, on perusteltua, että hakija saa oikeuden lunastaa Ritakosken vesivoimalaitoksen kalatiehakemuksessa esittämät alueet (hakemuksen liite 1-E). Sekä voimalaitospato että voimalaitosrakennus tukeutuvat louhittavaan kalatiealueeseen. Kalatien rakentamisvaiheessa voidaan joutua muuttamaan tai tukemaan jo olemassa olevia rakenteita. Kalatien rakentamisen ja huollon sekä alueen turvallisuuden takia on perusteltua, että alueet ovat hakijalla, jotta vältytään toistuvilta, projektia viivästyttäviltä käyttöoikeuslupahakemuksilta. Lupamääräyksen 13 muuttaminen Lupamääräyksen 13 mukaan rakentamistyöt on aloitettava vuoden kuluessa ja tehtävä olennaisilta osin loppuun kahden vuoden kuluessa päätöksen lainvoi-
14 (32) maiseksi tulemisesta. Lupamääräyksen 7 mukaan kalateiden rakentamistyöt on tehtävä mahdollisimman kuivaan aikaan siten, ettei niistä aiheudu haittaa vesialueelle ja sen käytölle eikä vaaraa patoturvallisuudelle. Lupamääräykset 7 ja 13 ovat osittain ristiriitaiset, sillä kalateiden pituus on useita kymmeniä metrejä eikä tällaisten kalateiden rakentaminen turvallisesti ole mahdollista aluehallintoviraston asettamassa aikataulussa. Lupamääräyksissä on asetettu velvoite neuvotella muun muassa Museoviraston ja Etelä-Karjalan museon kanssa hankkeesta ja tarvittaessa järjestää yhteinen maastotarkastus, mistä voi seurata muutosvaatimuksia hankkeelle ja rakennustyöt saattavat pitkittyä. Ei ole myöskään tarkoituksenmukaista sitoa rakentamisen aloittamisajankohtaa vain Hiitolanjoen Voima Oy:n kalateihin, sillä Hiitolanjoessa on myös Vantaan Energia Oy:n Lahnasenkosken voimala. Kalateitä ei ole tarkoituksenmukaista rakentaa ylävirran voimalaitoksiin, ellei kaikissa alavirran voimalaitoksissa ole myös kalateitä. Näin ollen kalateiden rakentamisen suorittamisajankohdan tulee olla sidottu kaikkiin Hiitolanjoen kalateiden lainvoimaisiin päätöksiin. Rakennusajan pidentäminen muun muassa turvallisuusnäkökohtien ja tarkoituksenmukaisuuden perusteella ei loukkaa yleistä tai yksityistä etua. Lupamääräysten 4 a, 4 b, 5 a, 5 b, 9, 10 ja 11 poistaminen Lupamääräykset ovat kohtuuttomat ja huomattavasti laajemmat kuin yhtiö on hakemuksessaan esittänyt tai mitä vastaavissa hankkeissa muualla on määrätty. ELY-keskuksen tai Suomen valtion maksuvelvollisuus Vesilain (587/2011) 19 luvun 7 :ssä säädetään ennen lain voimaantuloa annetun säännöstelyluvan lupaehtojen tarkistamisesta ja uusien määräysten antamisesta vastaavasti kuin vesilain (264/1961) 8 luvun 10 b :ssä. Mainituissa lainkohdissa säädetään valtion valvontaviranomaisen velvollisuudesta ryhtyä tarvittaessa selvitysmenettelyyn yhteistyössä muiden tahojen kanssa, jos lupaan perustuvasta säännöstelystä aiheutuu huomattavia haitallisia vaikutuksia. Edelleen niiden mukaan korvausvelvollinen on ensisijaisesti tarkistamista hakenut taho. Jos tarkistamisella on muutakin kuin paikallista merkitystä, valtio on määrättävä maksamaan korvaukset. Aluehallintoviraston määräämät velvoitteet aiheuttavat huomattavaa vahinkoa ja haittaa yhtiölle, sillä kustannukset kalateiden rakentamisesta ovat oleellisesti suuremmat kuin nykyinen kalatalousmaksu. Yhtiön lupahakemusta suuremmalla kalateiden virtaamamäärällä on myös suora vaikutus yhtiön mahdollisuuteen tuottaa energiaa voimaloissaan. Kalateiden rakentamisella ei ole vain paikallista vaikutusta. Hiitolanjoen osuus Suomen puolella on vain 8 kilometriä, kun Venäjän puolella joen pituus on 53 kilometriä. Toisaalta ELY-keskuksen lausunnon mukaan kalateillä olisi vaikutusta myös Hiitolanjoesta ylöspäin sijaitseville Torsanjoelle ja Silamusjoelle sekä Torsanjärvelle ja siihen laskeviin pienempiin virtavesiin. ELY-keskuksen aluehallintovirastolle antamassaan lausunnossa esiin tuodut hyödyt liittyvät merkittävästi yleiseen etuun ja erityisesti kalakannan olosuhteisiin Venäjällä. Lupamääräysten mukaisilla kalateillä on näin ollen yleishyö-
Asian käsittely hallinto-oikeudessa 15 (32) dyllistä ja muutakin kuin paikallista merkitystä. Jos Suomen vesilain katsotaan soveltuvan siten, että yleistä hyötyä voidaan ottaa huomioon myös Venäjän puolelta ja täten velvoittamaan yhtiö rakentamaan kalateitä, eivät kustannukset tästä voi yksin olla yhtiön vastuulla, vaan Suomen valtio on määrättävä maksamaan korvaukset. Yhtiö on täyttänyt velvollisuutensa laatimalla selvityksen ja hakemuksen kalateiden rakentamisesta aluehallintovirastolle. Koska edellä mainituilla perusteilla kustannusvastuu kuuluu joko ELY-keskukselle tai Suomen valtiolle, eivät kustannukset kalateiden rakentamisesta ja tarkkailuvelvoitteen täyttämisestä kuuluu yhtiön vastuulle. Kaakkois-Suomen ELY-keskus tai Suomen valtio on velvoitettava korvaamaan yhtiölle lupapäätöksestä aiheutuvat kustannukset vesilain (587/2011) 19 luvun 7 :n mukaisessa menettelyssä, jos aluehallintoviraston päätöstä ei muuteta ja vanhaa päätöstä kalatalousmaksusta pysytetä voimassa. Yhteiselle suomalais-venäläiselle rajavesistöjen käyttökomission Suomen osapuolelle ja Etelä-Karjalan museolle on varattu tilaisuus vastineiden antamiseen valituksen johdosta. Vastineita ei ole annettu. Kainuun ELY-keskus patoturvallisuusviranomaisena on valituksen johdosta antamassaan vastineessa todennut, ettei sillä ole muuta kommentoitavaa kuin mitä se on hakemuksesta lausunut 19.11.2014. Kaakkois-Suomen ELY-keskus on valituksen johdosta antamassaan vastineessa vaatinut valituksessa esitettyjen vaatimusten hylkäämistä kaikilta osin perusteettomina. Etelä-Suomen aluehallintovirasto on päätöksessään esittänyt kattavat perusteet kalatalousvelvoitteen muuttamiseen liittyen. Aluehallintoviraston esittämät perustelut ovat oikeita. Kaikki Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätöksessä annetut lupamääräykset ovat kokonaisuuden kannalta ja sisällöltään tarpeellisia. Kaakkois-Suomen ELY-keskukseen ja Suomen valtioon kohdistetut toimenpide- ja korvausvaatimukset on hylättävä kaikilta osin. Museovirasto on valituksen johdosta antamassaan vastineessa todennut, ettei sillä ole huomautettavaa valituksesta kulttuuriperinnön osalta. Mikäli kalatien rakentaminen alkaa, on lupamääräyksessä 7 mainittu neuvottelu museoviranomaisten kanssa ja mahdollinen yhteinen maastotarkastus aiheellinen sikäli, kuin se on esimerkiksi historiallisen voimalaitosympäristön maastoon sopeuttamisen ja maisemoinnin yksityiskohtien järjestämiseksi tarpeen. Imatran seudun ympäristölautakunta Rautjärven kunnan ympäristönsuojeluviranomaisena on valituksen johdosta antamassaan vastineessa todennut, ettei se ota kantaa valituksessa esitettyihin vaatimuksiin muutoin kuin toteamalla, että juoksutuksessa kalateihin johdettavan vesimäärään tulee olla tarkoituksenmukainen ja virtaukseltaan jatkuva kalojen nousun kannalta ja että määräykset kalaportaiden toimivuuden tarkkailusta ja portaiden mahdollinen muuntaminen parhaiten tarkoitukseensa sopiviksi ovat perusteltuja. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kalatalouspalvelut on valituksen johdosta
Hallinto-oikeuden ratkaisu 16 (32) antamassaan vastineessa viitannut kaikkeen Etelä-Suomen aluehallintovirastolle asiassa lausumaansa ja vaatinut valituksen hylkäämistä. Valituksessa ei esitetä mitään sellaista, minkä vuoksi aluehallintoviraston päätöstä tulisi miltään osin muuttaa. Etelä-Suomen aluehallintovirasto on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa todennut, ettei sillä ole lisättävää siihen, mitä valituksenalaisen päätöksen ratkaisussa ja sen perusteluissa on sanottu. Hiitolanjoen Voima Oy on antanut vastaselityksen, jossa on todettu muun ohella seuraavaa: Åminneforsin voimalaitoksen kalatien rakentamista koskevassa päätöksessä ja useissa muissa vastaavissa lupapäätöksissä rakennusaika on kymmenen vuotta. Ei ole millään tavalla perusteltua, että pieni toimija velvoitetaan suorittamaan rakennustyöt kahdessa vuodessa. Hallinto-oikeus hylkää valituksen. Perustelut Merkitykselliset oikeusohjeet ja lain esityöt Sovelletut lainkohdat Vesilain (587/2011) 2 luvun 7 :n mukaan vesitaloushanke on toteutettava sekä vesivaroja ja vesialueita muutoin käytettävä siten, ettei siitä aiheudu vältettävissä olevaa yleisen tai yksityisen edun loukkausta, jos hankkeen tai käytön tarkoitus voidaan saavuttaa ilman kustannusten kohtuutonta lisääntymistä kokonaiskustannuksiin ja aiheutettavaan vahingolliseen seuraukseen verrattuna. Vesilain 2 luvun 12 :n 1 momentin mukaan hankkeesta vastaavalle voidaan myöntää oikeus toiselle kuuluvaan alueeseen sillä olevine rakennuksineen tai muine rakennelmineen, jos alue on toteutettavan vesitaloushankkeen vuoksi tarpeen: 1) laitetta, rakennusta tai muuta rakennelmaa sekä niiden käyttöä ja kunnossapitoa varten; 2) uuden 1 luvun 5 :n 2 momentin mukaisen vesialueen tai uuden uoman pohjaksi; 3) poistettavan maan sijoittamiseksi; tai 4) yleisen tai yksityisen edun suojaamiseksi tarvittavaa laitetta tai rakennelmaa sekä niiden käyttöä ja kunnossapitoa varten. Vesilain 2 luvun 12 :n 2 momentin mukaan oikeus myönnetään pysyvänä tai erityisestä syystä määräaikaisena. Aluetta saadaan käyttää vain siihen tarkoitukseen, jota varten oikeus on myönnetty. Vesilain 2 luvun 13 :n 3 momentin mukaan, jos vesitaloushanke on yleisen tarpeen vaatima ja luvan myöntämisen edellytykset ovat olemassa, hakijalle voidaan myöntää tarvittava oikeus toisen alueeseen tai sen omaksi lunastamiseen siinäkin tapauksessa, että 1 ja 2 momentissa säädetyt edellytykset puuttuvat.
17 (32) Vesilain 3 luvun 4 :n 1 momentin 2 kohdan mukaan lupa vesitaloushankkeelle myönnetään, jos hankkeesta yleisille tai yksityisille eduille saatava hyöty on huomattava verrattuna siitä yleisille tai yksityisille eduille koituviin menetyksiin. Saman pykälän 3 momentin mukaan hakijalla on oltava oikeus hankkeen edellyttämiin alueisiin. Jos hakija ei omista aluetta tai hallitse sitä pysyvällä käyttöoikeudella, luvan myöntämisen edellytyksenä on, että hakijalle myönnetään oikeus alueen käyttämiseen siten kuin 2 luvussa säädetään tai että hakija esittää luotettavan selvityksen siitä, miten oikeus alueeseen järjestetään. Vesilain 3 luvun 6 :n 1 momentin mukaan luvan myöntämisen edellytyksiä harkittaessa vesitaloushankkeesta yleiselle edulle aiheutuvia hyötyjä ja menetyksiä arvioidaan yleiseltä kannalta. Arvioinnissa voidaan käyttää raha-arvoa, jos hyödyn tai menetyksen suuruus voidaan määrittää rahassa. Saman pykälän 2 momentin mukaan arvioinnissa on otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa ja merenhoitosuunnitelmassa on esitetty hankkeen vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista. Arvioinnissa on otettava huomioon myös, mitä tulvariskien hallinnasta annetun lain (620/2010) mukaisessa tulvariskien hallintasuunnitelmassa on esitetty hankkeen vaikutusalueen tulvariskeistä ja niiden hallinnan tavoitteista hankkeen vaikutusalueella sekä toimenpiteistä, joilla tavoitteet pyritään saavuttamaan. Vesilain 3 luvun 7 :n 1 momentin mukaan luvan myöntämisen edellytyksiä harkittaessa vesitaloushankkeesta saatavana yksityisenä hyötynä otetaan huomioon maa- tai vesialueen tai muun omaisuuden tuottavuuden tai käytettävyyden parantumisesta aiheutuva omaisuuden käyttöarvon lisääntyminen sekä hankkeen toteuttamisesta välittömästi saatava muu etu. Saman pykälän 2 momentin mukaan hankkeesta aiheutuvana yksityisenä menetyksenä otetaan huomioon: 1) hakijalle myönnettävät käyttö- tai lunastusoikeudet; 2) kustannukset sellaisista vahingoista ja käyttöoikeuksista, joista hakija on hankkeen toteuttamiseksi erikseen sopinut asianosaisen kanssa, ja vastaavassa tarkoituksessa hakijalle vapaaehtoisesti luovutettujen alueiden hankkimiskustannukset; sekä 3) muut hankkeeseen osallistumattomalle taholle ja tässä laissa tarkoitetulle ojituksen passiiviosakkaalle aiheutuvat menetykset. Vesilain 3 luvun 8 :n 2 momentin mukaan toistaiseksi voimassa olevassa luvassa on määrättävä aika, jonka kuluessa vesitaloushanke on toteutettava ja toteuttamiseen ryhdyttävä. Määräaika hankkeen toteuttamiselle saa olla enintään kymmenen vuotta ja toteuttamiseen ryhtymiselle enintään neljä vuotta. Vesilain 3 luvun 8 :n 3 momentin mukaan lupaviranomainen voi erityisestä syystä ennen määräajan päättymistä hakemuksesta pidentää 2 momentissa tarkoitettua määräaikaa. Pidentämistä koskevassa päätöksessä voidaan tarkistaa tai täydentää luvan määräyksiä. Vesilain 3 luvun 10 :n 1 momentin mukaan lupapäätöksessä on annettava tarpeelliset määräykset: 1) hankkeesta ja sen toteuttamisesta aiheutuvien haittojen välttämisestä siten kuin 2 luvun 7 ja 8 :ssä säädetään; - - - 3) vesistön ja poh-
18 (32) javesiesiintymän tilan säilyttämistä varten tarpeellisista toimenpiteistä ja laitteista. Vesilain 3 luvun 10 :n 2 momentin mukaan vesistön vedenkorkeuteen tai vedenjuoksuun vaikuttavan hankkeen lupapäätöksessä on lisäksi tarvittaessa annettava määräykset veden enimmäis- tai vähimmäiskorkeudesta ja veden juoksutuksen järjestämisestä. Vesilain 3 luvun 11 :n 1 momentin mukaan luvassa on määrättävä luvanhaltija tarvittaessa tarkkailemaan hankkeen toteuttamista ja sen vaikutuksia. Vesilain 3 luvun 14 :n 1 momentin mukaan, jos vesitaloushankkeesta aiheutuu kalakannoille tai kalastukselle vahinkoa, hankkeesta vastaava on velvoitettava ryhtymään toimenpiteisiin vahinkojen ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi (kalatalousvelvoite) taikka määrättävä maksamaan tällaisten toimenpiteiden kohtuullisia kustannuksia vastaava maksu kalatalousviranomaiselle (kalatalousmaksu). Saman pykälän 2 momentin mukaan kalatalousvelvoitetta, kalatalousmaksua tai näiden yhdistelmää määrättäessä on otettava huomioon hankkeen ja sen vaikutusten laatu, muut haitta-alueella toteutettavat hoitotoimenpiteet ja kalastuksen järjestely. Kalatalousvelvoitteen toimenpiteiden suorittamisesta ei saa aiheutua niillä saavutettavaan hyötyyn verrattuna hankkeesta vastaavalle kohtuuttomia kustannuksia. Saman pykälän 3 momentin mukaan kalatalousvelvoite voi olla kalatie, kalataloudellinen kunnostustoimenpide, istutus tai muu kalataloudellinen hoitotoimenpide taikka näiden yhdistelmä. Kalatalousvelvoitteeseen voidaan tarvittaessa sisällyttää toimenpiteiden tuloksellisuuden tarkkailu sillä vesialueella, johon hankkeen vahingollinen vaikutus ulottuu. Vesilain 3 luvun 22 :n 1 momentin mukaan lupaviranomainen voi hakemuksesta muuttaa kalatalousvelvoitetta ja kalatalousmaksua koskevia määräyksiä, jos olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet. Kalataloudellisesti epätarkoituksenmukaiseksi osoittautunutta velvoitetta voidaan lisäksi tarkistaa, jos velvoitteen kalataloudellista tulosta voidaan parantaa sen toteuttamiskustannuksia merkittävästi lisäämättä. Vesilain 18 luvun 16 :n 1 momentin mukaan tämän lain säännöksiä on sovellettava myös valtakunnan rajalla oleviin vesistöihin ja vesiin, jos vieraan valtion kanssa tehdyn sopimuksen perusteella ei ole muuta säädetty. Vesilain 18 luvun 16 :n 2 momentin mukaan vesitaloushankkeen vaikutukset vesistöön tai pohjaveteen toisessa valtiossa otetaan tätä lakia sovellettaessa huomioon kuten vastaava vaikutus Suomessa, jollei asianomaisen valtion kanssa tehdystä sopimuksesta muuta johdu. Vesilain 19 luvun 1 :n 1 momentin mukaan mainittu laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2012. Vesilain 19 luvun 3 :n 2 momentin mukaan, jos muutoksenhakutuomioistuin kumoaa päätöksen, johon on sovellettava tämän lain voimaan tullessa voimas-