KARTANON KOULUN VUOSIKERTOMUS

KARTANON KOULUN VUOSIKERTOMUS 2011-2012

Rehtorin tervehdys! Lukuvuoden lopussa on aika kiittää ja arvioida kulunutta kautta. Vuosi on taas vierähtänyt nopeasti opetuksen ja upeiden tapahtumien parissa. Erityisenä helmenä mielessäni on upea ja aiheeltaan tärkeän kiusaamisen vastaisen viestin tuonut musikaali "Olipa kerran". Uudet opetussuunnitelman yleiset osat on otettu käyttöön ja erityisen tuen uudistettu malli on työllistänyt erityisesti meitä koulun aikuisia kuluvana lukuvuonna. Kiitos erityisen aktiiviselle oppilaskunnalle, sillä olemme saaneet nauttia monista hienoista koko koululle suunnatuista yhteisistä tapahtumista! Kartanon koulun vanhempainyhdistys toimii myös kiitettävän aktiivisesti ja on luonut meille koulun arkeen paljon iloa omalla osuudellaan. Pihajuhla ja isänpäivämarkkinat kokoavat meidät kivasti yhteen ja ovat arvokkaita perinteitämme. Keväällä on myös aika toivottaa yhdeksäsluokkalaisille hyvää matkaa kohti elämän polkuja. Kiitos yhteisistä vuosista kaikille yhdeksäsluokkalaisillemme! Hyvää ja aurinkoista kesälomaa kaikille! Helinä Perttu Kartanon koulun rehtori Kartanon koulun oppilaat ovat monessa mukana Koulussamme on osallistuttu erilaisiin kilpailuihin. Syksyllä useat kahdeksasluokkalaiset osallistuivat Luetko sinä? -kampanjan kilpailuun ja tehtäviä tehtiin innostuneesti. Äidinkielen opettajain liiton ja Bazar-kustannusyhtiön sekä OAJ:n järjestämään kirjoituskilpailuun osallistui koulustamme Salla Ampuja. Hänen kilpailukirjoituksensa voi lukea vuosikertomuksemme sivuilta. Kartanon koulun opettajat järjestivät kevään aikana myös oman kirjoituskilpailun, jossa aiheena oli suvaitsevaisuus. Kilpailussa palkittiin Jessi Kervinen, Sara Tuomola, Tiia Viirre ja Matias Halinoja kirjalahjakorteilla. Voittaneita kirjoituksia on myös luettavissa vuosikertomuksestamme. Koulun yhdeksännen luokan oppilaat osallistuivat valtakunnalliseen taloustietokilpailuun torstaina 29.3.2012. Taloustietokilpailu pidettiin tänä vuonna jo 47. kerran. Kilpailun tarkoituksena on lisätä nuorten kiinnostusta yhteiskunnallisiin ja erityisesti taloudellisiin asioihin. Kysymykset on laadittu peruskoulun yhteiskuntaopin oppimäärään sekä kotimaisiin ja kansainvälisiin talousasioihin perustuen. Taloustietokilpailun pedagogisesta puolesta vastaa Historian ja yhteiskuntaopin opettajien liitto HYOL ry ja Nordea Pankki toimii kilpailun rahoittajana. Koulun parhaan pistetuloksen kilpailussa saavutti 9B-luokan Touko Hakahuhta. Onnea voittajille ja kiitos kaikille osallistuneille! Kartanon koulun opettajat

Unelmamme tekevät meistä erilaisia Jokaisella on unelmia. Kuljemme eteenpäin päivä kerrallaan, mutta unelmamme elävät jo tulevaisuudessa. Ehkä meillä on monia unelmia, ehkä elämme yhden unelman varassa. Unelmat pitävät meidät kasassa ja herättävät toivoa siellä, mihin mikään muu ei yletä. Ne ovat kuin ohutta lasia; pysyvät ehjinä, kun pidämme niistä huolta, mutta pienikin väärä liike voi saada ne särkymään. Unelmani on elää onnellisena. Haluan olla toiveikas ja elää elämää, jonka olen rakentanut juuri sellaiseksi kuin olen aina halunnut. Unelmoin hyvästä työstä, joka auttaa apua tarvitsevia ja saa minut tuntemaan itseni hyödylliseksi. Haluan, että jokainen työpäivä tekee päivästäni paremman. Unelmoin hyvästä maasta jalkojeni alla ja tunteesta, että voin seistä kahdella jalalla pelkäämättä, että maa sortuisi allani. Unelmoin puhtaasta avioliitosta ja elämänkumppanista, jonka kanssa voin elää omana itsestäni ja rakentaa pala kerrallaan yhteistä elämäntarinaamme. Unelmani on saada lapsia, jotka voin tehdä onnelliseksi ja auttaa heitä pysymään oikeilla poluilla. Unelmoin hyvästä huomisesta ja kuluneiden pahojen päivien korjaamisesta. Usein unelmamme ovat mahdottomia. Haaveilemme asioista, joiden tiedämme jäävän vain toiveajatteluksi. Jäämme roikkumaan kiinni narussa, jota pitkin emme voi kiivetä, mutta emme halua päästää irti. Pienenä unelmoimme linnoista ja niiden prinsessoista, tarinoiden sankarihahmoista ja elokuvien upeista päähenkilöistä. Halusimme elää samanlaista elämää kuin ne, jotka meidän silmissämme olivat täydellisiä. Unelmamme kasvoivat sitä mukaa, kun mekin kasvoimme. Hylkäsimme ajatukset linnoista ja kuninkaista ja tähtäsimme kohti uusia haaveita. Elämän ei tarvitse olla täydellistä ollakseen unelmaa. Pienetkin asiat täyttävät toiveeni ja saavat oloni paremmaksi. En tarvitse valtavaa omaisuutta tai maita huolehdittavakseni, sillä minulle riittää se, että saan katon päälleni ja välittävän perheen lähelleni. Kaipaan aina joskus jotain suurempaa, mutta sisimmässäni olen onnellinen. Jos unelmamme ovat asioita, jotka pitävät meidät kasassa, miten selviämme rikkinäisen haaveen kanssa? Mitä jos lasisiin unelmiimme tulisi särö, jota ei voi korjata? Kipu tuntuu siellä, mihin emme yletä, se iskee herkimpään paikkaamme. Opimme elämään kivun kanssa, vaikka siitä tulee osa elämäämme. Uskallamme unelmoida uusista asioista ja näin yritämme korjata vanhoja vaurioita. Joskus unelmoimme täsmälleen samoista asioista, joskus poikkeamme toisistamme joka suhteessa. Juuri unelmamme tekevät meistä erilaisia. Olemme erilaisia tavalla, joka tekee jokaisesta ihmisestä ainutlaatuisen. Salla Ampuja, 9 A Kirjoita unelmasi -kirjoituskilpailu 2011, Bazar-kustannus ja Äidinkielen opettajain liitto ry. Kartanon koulun kilpailukirjoitus

Mitä tehtäis? -koulurauhakilpailu 2011 Kartanon alakoulun oppilaskunta osallistui MLL:n, Opetushallituksen, Poliisin, Folkhälsanin ja Vanhempainliiton järjestämään Koulurauhakilpailuun, jonka tarkoituksena oli lisätä oppilaiden yhdessä tekemistä ja vuorovaikutusta sekä tuottaa hyvää mieltä kaikille osallistujille. Oppilaskunnan hallituksen 1.- 6.-luokkalaiset ideoivat kaikille alakoululaisille yhteisen leikin, Muurahaisarmeijan hipan. Syyslukukauden viimeisellä viikolla vietimme hauskan ulkoiluhetken, kun oppilaskunnan hallituksen jäsenet opettivat leikin kaikille. Leikkimme pärjäsi hyvin myös valtakunnallisella tasolla: pääsimme Suomen 10 parhaan koulurauhaidean joukossa finaaliin. Muurahaisarmeijan hipan säännöt: - Leikkijöiden keskuudesta valitaan muutamia päällikkömuurahaisia. - Muut leikkijät muodostavat 2-4 leikkijän pituisia letkoja (muurahaisia), joissa pidetään edellä olevan vyötäröltä kiinni käsillä, letkan ensimmäisellä on kädet ylhäällä tuntosarvien merkiksi. - Päälliköt ottavat muurahaisia kiinni. - Kiinni jäänyt muurahainen menettää tuntosarvensa (letkan ensimmäinen laskee kädet alas) ja siitä tulee päällikön apuri, joka alkaa ottaa vapaita muurahaisia kiinni. - Voittaja on viimeinen vapaa muurahainen. Kirsi Ravanko Oppilaskunnan puheenjohtajan haastattelu Kävimme haastattelemassa Kartanon koulun oppilaskunnan puheenjohtajaa Joonas Kerästä. Tapasimme hänet koulun kirjastossa torstaina 1.12. Aloitimme haastattelun kysymällä, miten hänestä tuli oppilaskunnan puheenjohtaja. Joonas vastasi, että häntä pyydettiin puheenjohtajaksi varapuheenjohtajan paikalta, ilman minkäänlaisia vaaleja. Normaalisti puheenjohtaja valitaan vaaleilla. Mitä hän sitten ajatteli, kun hänestä tuli puheenjohtaja. Joonas kerto: Ajattelin, että se on hieno juttu, kun pääsee vaikuttamaan oppilaiden asioihin. Kysyimme, miten puheenjohtajan rooli eroaa normaalista oppilaskunnan jäsenyydestä, ja vastaus oli, että puheenjohtajalla on paljon enemmän töitä ja päätösvaltaa. Seuraava kysymys oli, miten oppilaskuntatoiminta vie Joonaksen aikaa viikossa. Vastaus kuului: Se vie aikaa todella paljon, eniten erilaisten tapahtumien alla. Parhaimmillaan jopa 20 tuntia viikossa. Entä minkälaisia tapahtumia oppilaskunta on suunnitellut tälle lukuvuodelle? Huomennahan meille tulee se K- Mikko. Olemme myös suunnitelleet pikkujouluja ja kaikki menevät katsomaan hyvän mielen päivänä elokuvaa Kahdeksan päivää ensi-iltaan, Joonas kertoi. Viimeiseksi kysyimme, minkälaisille ihmisille Joonas suosittelee puheenjohtajan roolia. Ihmisille, jotka jaksavat tehdä sitä ja ovat kykeneviä ja haluavat vaikuttaa asioihin. Lopuksi kiitimme haastattelusta ja lähdimme kohti omia tuntejamme. Sara Tuomola ja Anni Haikarainen

Kartanon koulussa kuudennella Kuudes luokka on ihan kiva, kun voi opiskella hyvässä koulussa. Myös opettajat ovat ihan kivoja. Maailman parhaat opettajat Ala- Kartanossa ovat Ari, Kirsi ja myös Kalle. Koulu on ihan kiva. Kuudennella luokalla on joka päivä paljon oppitunteja. Koulu loppuu joka päivä kello kolme ja sitten menen kotiin harjoittelemaan. Joka päivä on myös liian paljon oppimista. Vapaa-aikaa on liian vähän. Tiistaisin toimii bändi-kerho, sitten on läksyt tekemättä. Koulussa on ihan kiva myös kun oma tyttöystävä on samassa koulussa. Koulussa minun lempiaineitani ovat matikka, biologia, historia, fysiikka, kemia, tekninen työ, liikunta, myös VÄLKKÄ kuuluu lempituokioihini. Kun luokassa on hyvät kaverit, silloin on ihan kiva, voi olla koko aika kaverien kanssa. Kaverit ja tyttöystävä ovat tärkeimmät ihmiset maailmassa. Kun heitä ei ole, sitten maailma ei ole hyvä paikka. Minun mielestäni koulu on maailman paras paikka. Gert Harend Miten opiskelimme kuudennella luokalla? Kuudennella luokalla aloitimme pajaryhmät. Pajaryhmissä opetetaan biologiaa ja maantietoa, tietokoneella. Alussa älytauluun oli vaikea kir- dioja ja piirtää, melkein samoja juttuja kuin äidinkieltä ja historiaa, ja opettajina toimivat: joittaa, mutta nyt kun on tottunut siihen, se on 5-6e -luokan opettaja Ari Enqvist, 6b luokan helppoa. Älytaululle on kiva piirtää. Toiset opettajat eivät käytä älytaulua vaan piirtävät tai opettaja Kalle Hollmerus ja 6a luokan opettaja Kirsi Ravanko. Pajaryhmiä on kolme, ja niissä on kirjoittavat liitutaululle. Älytauluissa on myös kuudesluokkalaisia. Pajaryhmät kiertävät aiemmin mainittujen opettajien luokissa. Osa paja- tunnilla tehnyt, koska opettaja on tallentanut se hyvä puoli, että näkee mitä on edellisellä tunneista oli kivoja ja toiset tylsiä. ne. Me myös katsomme videoita älytaululta. Me saimme kouluun älytauluja. Älytaululla voi tehdä vaikka mitä, esim. katsoa elokuvia, tehdä Sofia ja Ronja, 6A Alakoulun olohuone sai uutta ilmettä. Miika Kervinen (6A) piirsi upeat papukaijataulut, jotka ripustettiin olohuoneen seinälle.

9A Unkarissa 11.-16.9.2011 Keneltäkään ei varmaan syyskuussa jäänyt huomaamatta, että 9 A-luokka lähti Unkariin, tarkemmin vielä Järvenpään ystävyyskaupunki Váciin. Laitoimme koulun seinille julisteita, joissa luki isolla 9A in Hungary!. Me kaikki odotimme innolla lähtöä; Unkarissa olisi vielä kesä, ja olisimme viikon poissa koulusta. Mukaamme lähti luokanvalvojamme Eija Terhon lisäksi pari vanhempaa ja järvenpääläinen Heli Alaja, joka puhuu unkaria yhtä hyvin kuin unkarilaiset itse. Se olikin hyödyllinen taito, sillä kovinkaan moni unkarilainen ei puhunut englantia, Vácissa ei juuri kukaan. Lisäksi Heli tietää Unkarista ja Vácista yhtä ja toista ja oli siis korvaamaton apu matkallamme. Lensimme varhain sunnuntaiaamuna kohti Unkaria. Matka meni rattoisasti, vaikka suuresta joukostamme saattoi olla jonkin verran häiriötä kanssamatkustajille. Unkarin kentällä meitä oli vastassa Ártád fejedelem -koulun opettaja Zsuzsanna Mátrai, joka tuli kanssamme bussilla Váciin. Oli todella kuuma, ja helle jatkui koko viikon. Jotkut sanoivat nähneensä mittarin, joka näytti 39 C. Eipä tarvinnut ainakaan palella. Perillä asetuimme taloksi Vácin maatalousoppilaitosen asuntolaan, joka ei ollut todellakaan mikään huippuhotelli. Seinistä lähti väriä, vessat olivat karmeat, ja talon yleisilme oli aika ankea. Zsuzsanna kertoi asuneensa itsekin asuntolassa opiskeluaikoinaan. Mietin itsekseni, että asuntolaa ei varmaan sen jälkeen sitten ollutkaan remontoitu. Sunnuntaina lounastimme ja söimme päivällistä pienessä ravintolassa, jossa oli ihan hyvää sapuskaa. Aterioiden välissä ehdimme käydä kävelemässä Vácissa. Vác on Tonavan rannalla sijaitseva suurin piirtein samankokoinen kaupunki kuin Järvenpääkin, ja asukkaitakin on melkein saman verran. Vác on vain hyvin paljon vanhempi kuin Järvenpää, sillä ensimmäiset kirjalliset maininnat Vácista ovat 1000-luvulta, tiesi eräs Anna-niminen vácilainen nuori. Näin ollen Vácissa on myös kauniita vanhoja rakennuksia. Vácissa on käyty taisteluita ja järjestetty kruunajaisia, ja nimensä se on erään tarinan mukaan saanut Vác-nimisestä erakosta, joka eli kauan sitten kaupungin alueella. Kaupunkikierroksellamme näimme tätä erakkoa esittävän patsaan. Maanantaina vierailimme Ártád fejedelem - koulussa ja pääsimme seuraamaan muutaman luokan oppitunteja. Läksyjä vaikutti olevan paljon, ja Suomi-Unkari-seuran nettisivuilta (www.suomiunkari.fi) Sanna Mantereen Unkarin koululaitos tekstistä selviääkin, että unkarilaisissa kouluissa opiskelu on rankkaa. Kokeita on paljon, ja oppilaita kannustetaan kilpailemaan keskenään. Lisäksi on oppiainekilpailuja, ja kaikki koulutarvikkeet kirjoja ja piirrustuspaperia myöten on maksettava itse. Jos vanhemmat haluavat lapsensa niin sanottuun 8-vuotiseen lukioon, lapsi joutuu ensimmäisiin valintakokeisiin jo 4. luokalla. Seuraavan kerran lukioon voi pyrkiä 6. luokalla tai sitten 8. luokalla. Lukiokoulutuksen pituus vaihtelee sen mukaan, miten on onnistunut pääsemään opiskelemaan. Systeemi on siis hieman erilainen kuin meillä täällä. Koulussa oli kuitenkin hauskaa, ja lopuksi esitimme oppilaille neljä kappaletta, muun muassa Finlandian, ja opetimme heille Jukka Pojan Mielihyvää-kappaleen. Koulun oppilaatkin esiintyivät meille. Esityksen jälkeen tutustuimme Zsuzsannan luokan oppilaisiin, jotka olivat 8. luokalla. Iltapäivällä olimme pienissä ryhmissä heidän kanssaan, ja jotkut pääsivät jopa tutustumaan oppilaiden koteihin. Itse olin Sonjan kanssa Anna- ja Dorottya-nimisten tyttöjen kanssa heidän kotikylässään Vácin ulkopuolella. Siellä ihmisten takapihoilla kasvoi viinirypäleitä ja päärynöitä, ja Annalla oli oma hevonenkin. Se oli aivan mahtavaa. Omalla kohdallani se oli reissun paras päivä. Tiistai oli tavallisempi päivä, kävimme nimittäin Skantzen-nimisessä paikassa, jota voisi ehkä

verrata suomalaisiin museotiloihin. Ennen sitä kävimme kuitenkin Szentendrenin pikkukaupungin keskustassa, joka oli oikeastaan pelkkää matkamuistomyymälää, ja saimmekin ostaa vaikka mitä. Aikaa oli kuitenkin kovin vähän, ja kohta matka jo jatkui. Perillä Skantzenissa oli vanhoja maalaistaloja ja sisätilat oli kalustettu vanhoilla maalaistalojen kalusteilla. Ajelimme paikan ympäri myös pienellä maisemajunalla. Paikka oli kiva, mutta olisimme kaivanneet enemmän toimintaa. Keskiviikkona kävimme Szuzsannan luokan kanssa Visegrádin linnoituksessa. Linnoitus oli korkean kukkulan laella, ja sinne sitten kävelimme. Matka tuntui pitkältä, eikä paahtava helle ainakaan auttanut asiaa. Huipulta oli kuitenkin mahtavat näköalat, eikä päivä loppujen lopuksi ollut hassumpi, etenkin, kun saimme illalla valvoa pidempään ja jotkut menivät asuntolan pihalle pitämään hauskaa. Torstaina olimme koko päivän Budapestissa. Budapest on jaettu kahteen osaan: läntiseen Budaan ja itäiseen Pestiin. Aikaa vierähti muun muassa Budan linnavuorella (Várhegy), joka on oikeastaan hulppea alue täynnä kauniita rakennuksia ja kaikenlaisia putiikkeja. Kävimme myös Sankarien aukiolla, joka on Budapestin hienoimpia aukioita sekä Pyhän Tapanin basilikassa,joka on Budapestin suurin kirkko. Wikipedian mukaan sinne mahtuu kerralla 8 500 ihmistä, ja sen kupoli yltää 96 metrin korkeuteen. Kirkko on todella upea. Upea on myös Budapestin oopperatalo,jonne meille oli varattu liput illan balettiin. Pääsimme katsomaan William Shakespearen Kesäyön unelmaa. Seuraavana päivänä, perjantaina olikin jo aika lähteä lentokentälle ja kotia kohti. Suurimman osan ajasta me nautimme täysillä. Asuntolaankin tottui yllättävän nopeasti, ja loppuviikosta puutteita ei enää juuri edes huomannut. Jokailtaiset iltaohjelmat leikkeineen ja lauluineen olivat aina hauskoja, ja niihin osallistuimme aina täysillä. Saatoimme olla välillä hankalia valvojille, kun he yrittivät saada meidät pysymään kasassa ja kuuntelemaan ohjeita, mutta toivon, että heilläkin oli edes välillä hauskaa. Suurkiitos valvojillemme, jotka kestivät meitä noinkin pitkään. Monet luokallamme sanovat luokkahenkemme parantuneen matkalla. Yhteinen matka toi yhteisiä kokemuksia, ja joitain Unkarissa keksittyjä juttuja kuulee vieläkin. Mielettömästä reissusta kuuluu iso kiitos myös omalle luokalleni. Matkan onnistumisesta kertovat myös matkamme aikana tehdyt päiväkirjamerkinnät. Esimerkiksi Sallan, Jannen, Tiian, Ispen ja Wäinön merkintä kuvaa hyvin reissuamme: Yeaah it was so fun! Pari sanontaa unkariksi Örülök, hogy találkoztunk. = Hauska tavata. Szia! = Hei! Hogy vagy? = Kuinka voit?/miten menee? Mukaelma Iiris Kaijan tekstistä

Halloween-pukukilpailu Koulussamme vietettiin halloweenjuhlaa pukukilpailun merkeissä. Kouluun oli myös piilotettu 8a:lta. Hänen pukunsa oli aika perinteinen noitaakan asu. lepakonmuotoisia pahvilepakoita, joiden löytäjät saivat palkinnot. Halloween-pukukilpailuun osallistujista valittiin loppufinaaliin kolme. Palkinnoksi Kirsi Koskisen ja Tiia Viirteen puvut ovat näytelmästä Tarina Nukkemestarista, joka esite- finalistit tään syksyllä 2012 Keravan teatterissa. Tässä saivat suklaalevyt. näytelmässä Nukkemestari menettää nukkien hallinnan ja nuket alkavat elää, kuten haluavat. Ensimmäiseksi tuli Kirsi Koskinen Tiia Viirre ja Kirsi Koskinen näyttelevät tässä 9b:ltä. Hän oli näytelmässä ja haluavat näillä puvuillaan houkutella pukeutunut mustaan nuoria Keravan teatteriin katsomaan asuun, jonka Tarinaa Nukkemestarista. kruunasi pelottava piilolinssi. Toiseksi Marianna Turunen kertoi ostaneensa puvun tuli Tiia Viirre Tiimarista. Kilpailu oli reilu hänen mielestään. 9f:ltä. Tiian esittämä hahmo muistutti zombia, jolla Marianna oli ylpeä itsestään, koska hän tuli kolmanneksi. Satu Nyholm & Emilia Virta 8G oli veriläikkiä asussa. Kolmanneksi tuli Marianna Turunen Mikko Vaismaa Mikko Vaismaa on vuoden 2007 stand up- koomikko tulokas. Vaismaa on syntynyt 17. Huhtikuuta 1971. Hän on kotoisin Jyväskylästä, nykyisin Mikko asuu Vajaakoskella. Hän on ammatiltaan luokanopettaja. Vaismaa on naimisissa ja hänellä on kolme lasta. Vaismaa komiikka on ilmeikästä, rytmikästä ja joskus ajatuksia herättävää. Hänellä komiikka on kokonaisvaltainen kokemus, joka tuntuu ja näkyy sormenpäissä asti. Samaa kokemusta hän toivoo yleisölle, joka saa mielellään olla minkälainen vaan. Vaismaa tunnetaan tunnustuksellisena kristittynä stand up -koomikkona ja hän esiintyykin niin seurakuntien tilaisuuksissa, kuin stand up - klubeillakin. Vaismaa kävi Järvenpään kartanon yläkoulussa syksyllä vetämässä hyvän esityksen. Tämän tapahtuman järjesti oppilaskunta. Tässä esityksessä Vaismaa kertoi skootteriikäisistä pojista ja tytöistä. Vaismaa kanssa puhui rakkaudesta ja rakastumisesta, ja teki muiden myöhästelystä hauskaa. Yleisö lähti hyvin mukaan ja naurua tuli paljon. Tunnelma oli erittäin hyvä. Kristiina Häkkinen & Camilla Björksten 8G

Hyvän mielen päivä Kartanon koulussa vietettiin keskiviikkona 14.12.2011 Hyvän mielen päivää, milloin oli mahdollista osallistua erilaisiin pajoihin, joissa oli monenlaista tekemistä. Pajoja olivat esim. piparipaja, joulukassipaja, tietokonegrafiikkapaja, rentoutumispaja ja paja, jossa piti keksiä alakoululaisille leikkejä. Oppilaat ilmoittautuivat niihin pajoihin, jotka kiinnostivat, mutta jos pajaan ei mahtunut, luokanvalvojan pajassa tehtiin joulukortteja ja askarreltiin. Rentoutumispajassa makoiltiin piikkimatoilla, hierottiin toisia nystyräpalloilla, liikuttiin jumppapallon kanssa sekä kuunneltiin rentouttavaa arabi-tyylistä musiikkia. Paja oli kiva ja alakoulun 4.-luokan oppilaat olivat ihania. Leivottiin pipareita ja ne onnistuivat hyvin. Pipareita jäi yli, niin muutkin koululaiset saivat haluttaessaan maistaa niitä, kertoi 8.-luokkalainen tyttö, joka osallistui piparipajaan. Pajat olivat aamulla ja niiden jälkeen oppilaat menivät elokuviin. Kävimme katsomassa elokuvan 8 päivää ensi-iltaan. Elokuva katsottiin Studio 123:lla. Elokuva kesti noin kaksi tuntia. Elokuva kertoo teatterimaailmasta ja rakkaudesta. Jotkut pitivät elokuvaa hyvänä, ja jotkut piti sitä pitkäveteisenä. Hyvän mielen päivä oli erilainen koulupäivä ja antoi mukavaa vaihtelua jokapäiväiseen puurtamiseen. Ada Kilpeläinen, 8F & Jouni Ekonoja, 8C Käsityöluokassa sai painaa väreillä. Piparitalot olivat esillä Kartanon kirjastossa. Ylä-Kartanon oppilaat leipovat yhdessä Ala-Kartanon 1-2 luokkalaisten kanssa.

Kartanon koulussa järjestettiin alkuvuodesta 2012 kirjoituskilpailu aiheena Suvaitsevaisuus. Voittajat julistettiin YK:n rasisminvastaisena päivänä 21.3. Palkituiksi tulivat Jessi Kervinen 4.lk, Sara Tuomola 8G, Matias Halinoja 9A ja Tiia Viirre 9F. Ohessa kaksi palkituista kirjoituksista. Suvaitsevaisuus Olipa kerran maa. Maassa oli hyvin vähän suvaitsevaisuutta, joten sinne tarvittaisiin sitä enemmän. Suoraan sanottuna PALJON. Maat riitelivät keskenään koko ajan. Oli tehtävä jotain. Ihmiset roskasivat hirveästi. Mietin kuukausittain, miten ihmeessä saataisiin maailmasta parempi paikka. Perustin roskapartion. Laitoimme roskiksia joka puolelle ja näytimme, miten roskat laitetaan roskiin. Sodista oli myös päästävä eroon. Mutta sitä jouduin miettimään kauemmin. Yleensä sodissa tulee maahanmuuttajia niin kuin nyt. Maahanmuuttajia tuli Kiinasta ja Afrikasta. Siitä syttyikin sota! Ihmiset haukkuivat toisiaan jatkuvasti, koska olivat erinäköisiä. Siitä oli tultava loppu! Niitä, jotka kiusasivat toisia, rangaistaisiin ankarasti, mutta eri tavoin. Siitä ihmiset oppivat olemaan sovussa. Joissakin maissa soditaan vieläkin, mutta sodat ovat pienempiä, eivät niin suuria kuin aikaisemmin. Ihmiset oppivat vähitellen lopettamaan sodat. Jessi Kervinen 4. luokka Erilaisuus on rikkautta Suvaitsevaisuus on sana, jonka kiinnostaa minua, koska perheeni on kaksi- kulttuurinen ja koska suomalaisen kulttuurin monipuolistuminen on myös eri kulttuureista tulevien maahanmuuttajien ansiota. Ennen kirjoittamista halusin saada selville sanan oikean merkityksen. UNESCO:n määritelmä suvaitsevaisuudesta on: Suvaitsevaisuus on toisen ihmisen aitoa hyväksymistä ja arvostusta, ei myöntyväisyyttä, alentuvaisuutta, suopeutta tai vain toisen sietämistä. Suvaitsevaisuuteen kuuluu ihmisarvon kunnioittamisen ja tasavertaisuuden periaatteet, olipa ihmisen uskonto, ihonväri, puhekieli, kulttuuri tai kansallisuus mitä tahansa, kerrotaan Suvaitsevaisuus- ja monikulttuurisuuskasvatus Internetin avulla sivustolla (Matleena Koivisto ja Nina Sainio, seminaarityö 13.11.01. Luettu 15.2.2012). Ennakkoluuloja kuitenkin usein syntyy, kun puhutaan eri kulttuureista. Ihmisellä on luontainen taipumus olla ennakkoluuloinen etenkin sellaista kohtaan, mitä ei itse tunne. Käsitykset toisista luodaan muun muassa omien kokemusten tai vanhempien antaman mallin perusteella. Vitsit ovat esimerkki tästä. Muistan vielä, kuinka alakoulussa joku kaveri kutsui minua Maccheroniksi, koska olen puoliksi italialainen. Onneksi olen kuitenkin vanhemmiltani oppinut arvostamaan ja hyväksymään kulttuurien erilaisuuden ja kunnioittamaan omaani. Minulle suvaitsevaisuus merkitsee paljon, koska en pidä ollenkaan siitä, jos ihminen sanoo toista erilaiseksi negatiivisella tavalla. En esimerkiksi ollenkaan hyväksy sitä, jos tummaihoista ystävääni syrjitään ulkonäkönsä takia. Kaiken kaikkiaan en pidä rasisteista.

Suvaitsevaisuus edellyttää oman identiteetin vahvuutta ja omien juurien tuntemista, ja lisäksi se edellyttää epävarmuuksien sietämistä. Olen kokenut suvaitsevaisuuden sekä hyvät että huonot puolet. Ala-asteella minua haukuttiin ja syrjittiin, koska olin erilainen kuin muut. Olin ala-asteella pullea ja italialainen. Onneksi minulla oli kuitenkin yksi erittäin hyvä kaveri, joka tuki minua ala-astevuosina. Haukkuminen loppui viidennellä tai kuudennella luokalla, kun kasvoin pituutta ja aloin olla muita vahvempi. Siitä lähtien he ovat olleet kateellisia siitä, että osaan toista kieltä, mitä he eivät osaa. Suvaitsevaisuutta pitäisi edistää esimerkiksi koulussa. Jos opettajat näkevät, että jotakin luokan oppilasta kiusataan, he voisivat pitää luokalle tunnin kertomalla, että maailmassa on erilaisia ihmisiä. Jos toista ei tunne kunnolla tai tiedä mitään hänen menneisyydestään, ei kannata mennä arvostelemaan häntä. Suvaitseva ihminen näkee erilaisuuden kuuluvan kaikkeen elämään rikkautena, eikä hän tunne ylemmyyttä tai halveksuntaa, vaikka erilaisuus olisi omille arvoille vierasta. Erinäköiset, - kokoiset, -ikäiset, -uskoiset ja -väriset ihmiset ovat keskenään erilaisia mutta kuitenkin samanarvoisia. Suvaitseva ihminen suhtautuu erilaisuuteen avoimesti ja hyväksyvästi. Eriarvoisuutta ja syrjintää kumpuaa joka puolella: työpaikoilla, kouluissa ja jopa kaupungin kaduilla. Maailmasta voisi tulla parempi paikka, jos ihmiset eivät menisi heti arvostelemaan tai haukkumaan toisia erilaisuuden perusteella. Ensiksi pitäisi oppia tuntemaan toinen ja sitten vasta muodostaa oma näkemys hänestä. Matias Halinoja, 9A Lähteet: Koivisto, Matleena ja Nina Sainio. Internetin käyttö suvaitsevaisuus- ja monikulttuurisuuskasvatuksessa. Seminaarityö 13.11.2001. http://www.cs.uta.fi/ipopp/www/ipopp2001/kosa/suvaitsevaisuus.htm, luettu 15.2.2012 Koulumme osallistuu vuosittain SPR:n nälkäpäiväkeräykseen.

Kartanon kirjastojen terveiset Alakoulun kirjasto sai uutta ilmettä uusien kirjahyllyjen muodossa syksyn aikana. Kun kirjat olivat löytäneet paikkansa uusille hyllyille, vietettiin uuden kirjaston avajaisia. Jokainen Ala-Kartanon luokka sai ehdottaa uudelle kirjastolle nimeä, jonka oppilaskunta päätti. SUUREN KIRJAMAAN avajaisia vietettiin marraskuussa, jolloin oppilaat pääsivät tutustumaan uusittuun kirjastoon. Avajaisissa esitettiin Kaarina Helakisan Kirjastolaulu. Vuoden aikana lainattavaksi on hankittu yli 120 uutta kirjaa. Innokkaat lukijat pääsevät lainaamaan kirjastosta kirjoja oman opettajansa johdolla. On ollut hienoa nähdä, kuinka innokkaita lukijoita meidän koulun oppilaat ovat! Yläkoulun kirjasto on ollut lukuvuoden aikana neljänä päivänä viikossa yhden välitunnilla auki. Monet oppilaat ovat käyneet lukemassa Helsingin Sanomia ja muita lehtiä. Kirjastoomme on tullut mm. Suosikki, Demi, Tiede, Aku Ankka ja Lemmikit -lehdet. Muitakin lehtiä kirjastostamme löytyy. Tänä vuonna on ollut uutta, että kirjastovälitunnilla on voinut myös lainata kaunokirjallisuutta kotiin. Uutuuksien perään onkin jonkin verran kyselty, ja erityisesti Rachel Riley, Nälkäpeli sekä Sinkkuelämää -sarjat ovat olleet kysyttyjä ja lainattuja kirjoja. Ilkka Remeksen kirjat ovat myös usein lainassa. Tervetuloa lainaamaan kirjoja ja lukemaan lehtiä taas ensi vuonna! Kirjastolaiset, Lahja Vainio, Nina Aro ja Hanna-Liisa Yletyinen Kirjastolaulu Missä asuu koloissansa taikureiden kumma kansa? Mikäs on se paikka, jossa jänniä on seikkailuita - inkkareita sekä muita? Mikäs on se hauska paikka? Arvatkaapas onko saapas? Onko kenties viilipytty? Oho, oho, etkö tiedä? Taikka vaikka eväsmytty? Oho, oho, etkö tiedä? Minä voin sut sinne viedä. Koiria ja hevosia, Minä voin sut sinne viedä. ritareita, leijonia Mikäs on se paikka, jossa seikkailut on varastossa? niitähän on kirjastossa! Kirjastossa tavataan! Siellä asuu koloissaan joka kirjan kannen alla yllätykset, jännät jutut. Kirjastossa seikkaillaan. Kaarina Helakisa

Naistenpäivän konsertti Kartanossa 7.3.2012 Naistenpäivän kunniaksi oppilaat järjestivät maaliskuussa konsertin Kartanon koululla. Paikalle kutsuttiin erityisesti äitejä ja mukaan sai tulla myös muutakin perhettä. Esiintyjiä oli paljon: toisluokkalaisista yhdeksäsluokkalaisiin. Konserttia johti musiikinopettaja Eija Terho. Paikalla oli myös runsaasti opettajia ja ruokalassa vallitsi leppoisa kahvilatunnelma, sillä 8A kartutti samalla leirikoulukassaansa myymällä herkullisia leivonnaisia ja kahvia kuuntelijoille. Konsertti oli iloinen yllätys, sillä monet lahjakkaat nuoret esiintyivät taidokkaasti. Laulun tunnelman välittämisessä onnistui erityisesti Andreas Ripatti laulaessaan Moottoritie on kuuma -laulua. Hän innosti myös yleisön mukaan osallistumaan taputuksin. Seitsemäsluokkalaisen Perttu Saarelan taidot Dancing in the moonlight -laulussa ja basson soitossa antavat lupauksen myös tulevien esiintymisten tasosta ja laadusta. Isabella Luoteen tulkitsema laulu First love välitti muistoja ensirakkaudesta niille, jotka sellaisen tunteen ovat kokeneet. Isabellan laulutaidot ovat kehittyneet huimasti ja hänen kaunis äänensä pystyy välittämään hienosti tunteita. Veikkaanpa, että Isabellan laulua saamme kuulla vielä myöhemmin hänen jätettyään Kartanon koulun. Suurimman yllätyksen konsertissa aiheutti 7A-luokan esiintyjien taidot. Tältä luokalta saimme kuulla esimerkiksi kauniisti esitettynä laulun Come home. Heidi Kuikuria voi nimittää Kartanon kultakurkuksi, sillä hänen esittämänsä Adelen Rolling in the deep aiheutti kylmiä väreitä selkäpiihin. Nina Aro Kartanon koululaiset mukana postcrossingissa Postcrossing on kansainvälinen harrastus, jossa lähetetään ja vastaanotetaan postikortteja kaikkialta maailmasta. Postcrossing-projektin tarkoitus on antaa osanottajille mahdollisuus vastaanottaa postikortteja ympäri maailmaa ilmaiseksi. Liittyneet maksavat vain itse lähettämänsä postikortit ja niihin tarvittavat postimerkit. Korttien lähettäminen on kiinnostanut ihmisiä ympäri maailmaa, sillä Postcrossing- sivustolla on yli 220 000 rekisteröinyttä käyttäjää. Ensiksi täytyy rekisteröityä sivustolle www.postcrossing.com, sen jälkeen on suositeltavaa täyttää profiili omilla tiedoilla, jotta ihmiset tietävät, mistä asioista on kiinnostunut. Sitten pyydetään postiosoite sivustolta ja lähetetään kortti siihen osoitteeseen. Korttiin on muistettava kirjoittaa Postcard ID, jotta kortin saaja osaa rekisteröidä kortin sivustolle. Sen jälkeen on vain odotettava kärsivällisesti kortin saapumista tuntemattomalta. Kun kortti saapuu, rekisteröidään se sivustolle. Sen jälkeen on valmis lähettämään uuden postikortin. Kartanon 8 B -luokka lähti mukaan postcrossingprojektiin englanninopettaja Ritva Vilpon ehdotuksen johdosta. Ensimmäisen kortin lähetimme Yhdysvaltoihin ja pian vastaanotimme kortin Japanista. Tytöt olivat alusta asti innokkaita lähtemään mukaan, mutta pojat hieman epäröivät. Olemme saaneet jo 18 korttia yhdestätoista eri maasta. Niihin on tervehdykset kirjoitettu useilla eri kielillä, sillä kirjoitamme kortteja englanniksi, ruotsiksi, saksaksi sekä venäjäksi. Tämä on ollut oikein mukava tapa kuluttaa englannin tunteja ainaisen kieliopin opiskelun sijaan, ja toivottavasti jatkamme tätä englannin kieltä kehittävää harrastusta myös ensi vuonna. Emma Julkunen & Maija Väyrynen 8B

Kartanolaisia Nuorten parlamentissa maaliskuussa Perjantaina 23.3.12 kokoontui Eduskuntatalossa Nuorten parlamentti. Oppilasedustajia ja toimittajaoppilaita tuli ympäri Suomea tutustumaan siihen, miten eduskunta toimii, ja ennen kaikkea saamaan kysymyksiinsä vastauksia kansanedustajilta ja ministereiltä. Oppilasedustajat saivat tutustua valiokuntien toimintaan, kun toimittajaoppilaat tenttasivat kansanedustajia kysymyksillään. Päivällä pidettiin Nuorten parlamentin täysistunto, jota varten pidettiin myös harjoitukset. Tauolla meille Kartanon koululaisille kertoi Antti Kaikkonen kansanedustajan työstä ja siitä, millaisia kriteerejä valituksi tulemiseen tarvitaan. Poliitikko-nonstopissa eri puolueiden kansanedustajat vastailivat nuoria askarruttaviin kysymyksiin, esim. Miten valtion tasolta voitaisiin ehkäistä koulukiusaamista ja syrjäytymistä? Entä mikä on poliitikkojen kanta energiajuomiin? Millainen todennäköisyys on siihen, että Kreikan taloustilanne leviäisi Suomeenkin? Koululaiset saivat esittää kysymyksiään tunnin ajan, ja väittely kansanedustajien välillä kävi usein kiivaana. Joissain kysymyksissä oltiin joka taholla samaa mieltä, joissain oltiin monta eri mieltä. Puheenjohtaja joutui usein keskeyttämään vilkkaan väittelyn edustajien kesken. Paikalla tentattavina olivat: Sauli Ahvenjärvi (Kristillisdemokraatit), Mika Niikko (Perussuomalaiset), Astrid Thors (RKP), Eero Lehti (Kokoomus), Aino-Kaisa Pekonen (Vasemmistoliitto), Mika Kari (SDP) ja Johanna Karimäki (Vihreät). Koululaiset eivät keskusteluun saaneet osallistua, ainoastaan esittää kysymyksiä. Energiajuomien kieltäminen nuorilta ei poliitikkojen mielestä kuulu valtiolle, mutta he kannustivat esimerkiksi urheiluseuroja ja yksittäisiä kauppoja kantamaan vastuuta tässä asiassa. Koulukiusaamiseen suhtauduttiin jyrkästi, sillä rikosta ei saa katsoa läpi sormien. Poliisin halutaan puuttuvan enemmän myös nettikiusaamiseen. Hyvänä asiana pidettiin näiden kysymyksen esittämistä, sillä kiusaamista ei saada loppumaan ilman nuorten omaa kiinnostusta asiaan. Myös syrjäytymiseen halutaan rankasti puuttua, sillä jokaiselle nuorelle pitäisi saada mahdollisuus henkilökohtaiseen tukeen ja koulutukseen, joiden avulla pääsee työelämään. Kouluviihtyvyyden lisääminen valinnaisuutta kasvattamalla oli monen mielestä liian hankala toteuttaa, mutta nykyisten oppiaineiden opetusta voisi monipuolistaa. Eniten mielipiteitä kansanedustajien välillä jakoi kysymys siitä, olisiko todennäköistä, että Kreikan taloudellinen tilanne leviäisi Suomeenkin. Perussuomalaisten edustajan mielestä Suomen ei pitäisi auttaa "hulttiomaita", joiden takia työttömyyttä tulisi Suomeen. SDP:n edustaja oli kuitenkin sillä kannalla, että kriisi leviäisi muuallekin Eurooppaan sen takia, ettei Kreikkaa autettaisi. Tapasimme Keskustan Antti Kaikkosen, joka on kolmatta kautta kansanedustajana. Hän kertoi, kuinka kansanedustajan työssä täytyy edustaa koko ajan; kansanedustajan täytyy olla näkyvillä ja kuunnella ihmisiä. Erityistä koulutusta työhön ei tarvita, mutta halu vaikuttaa ja ihmisten kanssa toimeen tuleminen ovat tärkeitä kriteereitä. Usein asioista voidaan joutua sopimaan ja keskustelemaan kauan, jotta kompromissi saadaan. Silloin tarvitaan joustavuutta. Kaiken kaikkiaan oli kiinnostavaa nähdä, miten parlamentti toimii täällä Suomessa. Monet käsitellyistä aiheista olivat sellaisia, joita me kaikki olemme joskus miettineet. Saimme tietää, että nuorten syrjäytymistä ja koulukiusaamista ei voida ehkäistä, elleivät nuoret itse ole myös valmiita toimimaan sen puolesta. Kansanedustajat kannustivat meitä nuoria vaikuttamaan ja puuttumaan asioihin. Me kaikki voimme miettiä, mitä haluaisimme ympäristössämme muuttaa ja osallistua asioiden päätöksiin. Sofia Tvaltvadze

Musiikkiluokkalaisten musikaali 2012 Kartanon koulun musiikkiluokat valmistivat keväällä 2012 musikaalin nimeltä Olipa kerran. Musikaali esitettiin neljä eri kertaa. Kartanon koulun oppilaat pääsivät katsomaan esityksen perjantaina 30.3. klo 12.15 Järvenpää-talon Sibelius-salissa. Musikaalin kutsuvierasnäytös esitettiin samaisessa paikassa 28.3. illalla. Musikaalin päähenkilö on poika nimeltä Tontsa, joka pääsee unensa kautta vierailemaan monissa tutuissa saduissa, kuten Hannu ja Kerttu ja Tuhkimo. Musikaalissa Tontsa onnistuu muuttamaan satujen todellista kulkua, ja tämän seurauksena satujen pahikset haluavat päästä eroon Tontsasta. Kaikki näyttelijät ovat luokalta 9A. Pääosaa näyttelivät Väinö Paavola ja Juho Marttila. Yhdeksäsluokkalaisten lisäksi mm. musiikista ja valaistuksesta huolehtivat 8A:n oppilaat. Kävimme tiistaina 27.3., päivää ennen ensi-iltaa, seuraamassa musikaalin harjoittelua Järvenpäätalolla. Samalla haastattelimme Väinöä ja Juhoa ennen harjoittelun alkamista. Kysymykseen Milloin musikaalin harjoittelu oli aloitettu? Väinö vastasi: Musikaalia on harjoiteltu nyt maaliskuussa. Eniten on harjoiteltu parin viime viikon aikana. Seuraava kysymys koski harjoittelun määrää viikossa. Pojat kertoivat, että he ovat harjoitelleet tällä viikolla paljon, mutta aiemmin vain musiikin tunneilla. Seuraavaksi kyselimme siitä, miten pääosan näyttelijät valittiin. Väinö kertoi: Ensin kyseltiin luokassa halukkaita, ja sen jälkeen halukkaista äänestettiin pääroolin näyttelijät. Entäs millä tavalla musikaalia harjoitellaan? kysyi Sara. Pojat sanoivat, että harjoittelu tapahtuu aluksi kohtaus kerrallaan, ja kun homma alkaa sujua paremmin, kohtauksia mennään noin 3-4 putkeen. Kappaleita ja kuorolauluja harjoitellaan erikseen mm. musiikin tunneilla. Viimeisenä kysyimme, jännittääkö poikia musikaalin ensiilta. Vastaus kuului lyhykäisyydessään: Ei oikeastaan. Haastattelun jälkeen pojat lähtivät harjoituksiin. Seurasimme perässä näyttämölle ja istuimme katsomoon odottamaan harjoituksen alkua. Kun kaikki oppilaat olivat paikalla, antoi opettaja heille ohjeita siitä, kuinka harjoittelu etenisi. Katsoimme harjoituksia ensimmäisen kohtauksen ajan, ja otimme kuvia harjoittelusta lavan reunalta. Musikaali näytti jo hyvältä, ja odotamme mielenkiinnolla perjantaita, kun näemme sen kokonaisuudessaan. Anni Haikarainen ja Sara Tuomola

Olipa kerran 2012 Olipa kerran -musikaalin rooleissa Väinö Paavola, Milja Niemi, Mandi Salmela ja Kalle Kauranen. Tuhkimona Petra Koivuvaara, sisarpuolina Iiris Kaija ja Heidi Gauriloff ja ilkeänä äitipuolena Salla Ampuja. Sadun prinssinä esiintyi Mikael Lindqvist.

Muutoksen edessä Kyselimme alakoulusta yläkoulun puolelle siirtyviltä sekä peruskoulunsa lopettavilta, millaisia ajatuksia tuleva elämänmuutos heissä herättää. Alakartanolaisilta kysyttiin seuraavat kysymykset: 1. Paras muistosi alakoulusta? 2. Mitä jäät kaipaamaan? 3. Millaisin miettein yläkouluun? Sofia 6A 1. Alakoulussa kivointa on ollut kutosluokalla. Silti musta tuntuu, että hauskin muisto on vielä edessä, eli se, kun mennään keväällä koulun kutosten kanssa Särkänniemeen. 2. Kavereita, jotka jäävät vielä alakouluun. Kaverit on parasta koulussa! 3. Hauskaa, mutta ehkä vähän jännittää, kun tulee kaikkia uusia sääntöjä, kavereita ja vähän kaikki on uutta. Miko 6B 1. Koulun aloittaminen. Se oli jännittävää. Oli hauskaa, kun pikkuhiljaa alkoi tutustua uusiin tyyppeihin ja sai uusia kavereita. 2. Oppilaita, joihin on tutustunut ja ehkä joitain opettajiakin. Lähes kaikki opettajat ovat olleet mukavia. 3. Yläkoulu on melko tuttu, kun musatuntimme ovat jo nyt siellä Eijalla. Ei kai koulunkäynti niin kamalasti tule muuttumaan, vaikka toki erojakin on. Onhan tässä vähän sitä samaa tunnetta, kun ykköselle tullessa. Jyry 6B 1. Lähdin tokalla luokalla Pietariin suomalaiseen kouluun 1,5 vuodeksi. Oli hauskaa palata myöhemmin takaisin tänne omalle luokalle. 2. En oikeastaan mitään. 3. Isoveli on jo siellä.

Emmi 6B 1. Ne tunnit, kun ollaan leikitty tai pelattu ja tehty kivoja juttuja. 2. Ei tule mitään mieleen. 3. Jännittää, miten siellä tulee pärjäämään ja ketä luokalle tulee. Mutta kivaa kuitenkin siirtyä yläkouluun. Yläkartanolaiset saivat vastata näihin kysymyksiin: 1. Paras muistosi Kartanosta? 2. Mitä jäät kaipaamaan? 3. Minkä neuvon antaisit alakoulusta yläkouluun siirtyvälle? 4. Millaisia jatko-opiskelusuunnitelmia sinulla on? Nella 9F 1. Olemme viettäneet loistavia hetkiä ilmai sutaiteen ryhmässä ja ryhmän esityksistä on hyviä muistoja. Parhaat muistot liittyvät yleisesti ystäviin. 2. Koulun yhteishenkeä. Täällä on hyvä fiilis, muita ei esimerkiksi juurikaan syrjitä. 3. Muistakaa opiskella heti 7. luokalta asti, etteivät ongelmat kasaannu! 4. Ajattelin mennä lukioon ja sen jälkeen ammattikorkeaan. Roni 9C 1. Seiskan ihanat köksäntunnit kavereiden kanssa. 2. Koulun tiivistä yhteishenkeä. 3. Kuuntele tunnilla, tee muistiinpanot ja jätä ES kotiin! 4. Jäken lukio.

Kimi 9B 1. Se tulee varmaan olemaan tuleva päätös juhla. 2. Kavereita, jotka lähtevät eri kouluihin sekä joitain kivoja opettajia. 3. Ketään ei saa kiusata, sääntöjä kannattaa noudattaa ja opettajia on parempi totella. 4. Jos pääsen, menen sähkölinjalle. Venla 9E 1. Keväiset hetket, kun ollaan kavereiden kanssa istuskeltu auringonpaisteessa koulun pihalla. 2. Tietenkin ihmisiä, mutta myös koulun rentoutta. 3. Älkää turhaan pelätkö 9-luokkalaisia! Nekin on oikeasti vielä ihan pieniä. 4. Jäken lukio. Kuvia Unicef-kävelytapahtumasta syyskuulta 2011.

9A Ahonen, Sonja Ahtiainen, Janne Ampuja, Salla Gauriloff, Heidi Halinoja, Matias Hoppi, Frans Kaija, Iiris Kauranen, Kalle Koivuvaara, Petra Kulo, Ahti Laine, Tiia Lindqvist, Mikael Luode, Isabella Marttila, Juho Niemi, Milja Paavola, Väinö Rein, Miro Salmela, Mandi Salonen, Aino Virtanen, Linda Vitikka, Aapo 9B Eklund, Niko Hakahuhta, Touko Joensuu, Anniina Jääskeläinen, Janina Kairavuori, Ada Kallio, Kimi Karhapää, Henna Kasurinen, Eetu Korhonen, Annika Koskinen, Kirsi Liimatainen, Veikko Lyytinen, Joni Metsä, Atte Muurimäki, Lotta Mykrä, Miro Ojala, Jasmiina Puumalainen, Olli Rautio, Oskar Saarikoski, Sami Vendelin, Nelli Vuojärvi, Alex Yildiz, Eliz 9C Bulut, Emilia Hanski, Pia Honkanen, Otto Huoman, Christian Huoponen, Saija Hämäläinen, Petrus Hämäläinen, Pettiina Hänninen, Sami Järvinen, Olivia Kallio, Konsta Kohtanen, Kalle Kokkola, Roni Kuivamäki, Ville Kullberg, Jasu Lindberg, Joonas Mantere, Iiro Mussalo, Joona Rapinoja, Mirja Rönkkö, Janne Salminen, Mikko Savola, Valto Sipinen, Markus Vuorinen, Anitra 9D Aranmala, Am Husso, Karolina Koistinen, Markus Koskelainen, Jari Kukko, Sara Leinonen, Suvi Maaranen, Mariia Martikainen, Milla Määttä, Roosa Norpila, Susanna Ojala, Noora Poikkimäki, Lotta Rasimäki, Eetu Rautiainen, Jukka Saarinen, Veera Sairanen, Laura Sironen, Hanna Sottinen, Niko-Patrik Suortti, Anniina Öhman, Jesse 9E Ahonen, Hanna Eloheimo, Vilma Haapala, Ville Herskoi, Eve Hietala, Joona Härkänen, Jose Koskela, Niko Kuosmanen, Sarianna Kurittu, Elisa Kusmin, Natalia Laurila, Kalle Liimatainen, Jukka Lähde, Katarina Mustonen, Joni Mäensivu, Rita Piipponen, Iina Pääkkönen, Marko Rasi, Laura Reinilä, Eeva Schukov, Patrik Tvaltvadze, Sofia Virolainen, Niko Virta, Venla 9F Heinonen, Valtteri Ikonen, Johanna Innala, Heidi Jetsonen, Johanna Kallio, Natalia Kettunen, Roosa Kolehmainen, Henri Laakso, Henna Lahti, Emilia Lehtimäki, Anni Lindqvist, Vili Maijanen, Teemu Niemelä, Sara Niemi, Marjaana Nikkanen, Jenna Pajarinen, Kasper Reinivuo, Riku Rummukainen, Nella Viirre, Tiia Virtanen, Roosa 9G Ahola, Essi Ahola, Lauri Helander, Samuli Helo, Toni Kaarela, Teemu Kaskela, Jarkko Keränen, Joonas Kulju, Jemina Kärkkäinen, Julia Laakkonen, Minna Lähteenmäki, Markus Meriläinen, Pinja Meriläinen, Valtteri Näsälä, Iikka Paananen, Elisa Salminen, Janette Saxelin, Elli Takkavuori, Teemu Tanninen, Fanny Tolvanen, Matilda Torkkeli, Tomi Varila, Ville-Veikko Virtanen, Jani Örmark, Tom 9H Basola, Briston Ketola, Jan-Mikael Korhonen, Juuso Leino, Melina Nyman, Laura Pietikäinen, Aleksi Rouvinen, Toni Tamme, Liisa Koulupaja Auvinen, Teemu Hakulinen, Eetu Koivu, Jonne Laakso, Tiia Mankki, Lenita Nisametdin, Timer Nääppä, Jenna Pakarinen, Arkko Vehkajärvi, Teemu Virta, Samu Väänänen, Markus