VERKOSTA VAUHTIA Valokuituverkot ja digitalisaatio työn, yritystoiminnan ja opiskelun mahdollistajina maaseudulla

SPATIA Raportteja 2/2018 VERKOSTA VAUHTIA Valokuituverkot ja digitalisaatio työn, yritystoiminnan ja opiskelun mahdollistajina maaseudulla Arja Kurvinen, Arja Jolkkonen ja Virpi Lemponen Alue- ja kuntatutkimuskeskus Itä-Suomen yliopisto

SPATIA Raportteja 2/2018 VERKOSTA VAUHTIA Valokuituverkot ja digitalisaatio työn, yritystoiminnan ja opiskelun mahdollistajina maaseudulla Arja Kurvinen, Arja Jolkkonen ja Virpi Lemponen ISBN: 978-952-61-2825-2 (PDF) ISSNL: 1795-9594 ISSN: 1795-9594

Julkaisija: Alue- ja kuntatutkimuskeskus Spatia Itä-Suomen yliopisto www.uef.fi/spatia

Tiivistelmä Arja Kurvinen, Arja Jolkkonen ja Virpi Lemponen Verkosta vauhtia. Valokuituverkot ja digitalisaatio työn, yritystoiminnan ja opiskelun mahdollistajana maaseudulla Alue- ja kuntatutkimuskeskus Spatia, Raportteja 2/2018 Itä-Suomen yliopisto Kesäkuu 2018 ISBN: 978-952-61-2825-2 (PDF) ISSNL: 1795-9594 ISSN: 1795-9594 Avainsanat: Digitalisaatio, valokuituverkot, maaseutu, yritykset, työ, toisen asteen koulutus Itä-Suomen yliopiston Karjalan tutkimuslaitoksen Työtä ja koulutusta maaseudulle -hankkeen tavoitteena oli selvittää: 1) Miten tietoverkot (valokuituverkko), digitalisaatio ja sähköiset palvelut tukevat työntekoa yrittäjyyttä, opiskelua ja asumista maaseudulla? 2) Avautuuko digitalisaatiosta uusia mahdollisuuksia maaseudun pienyrityksille ja mitä esteitä hyödyntämiseen liittyy? 3) Miten ammatillista koulutusta voidaan kehittää ja miten siinä voidaan hyödyntää digitalisuutta ammatillisen koulutuksen tarjonnan ja työvoiman saatavuuden turvaamiseksi maaseudulla? Tutkimuskohteina olivat pääosin harvaan asuttua maaseutua edustava Pohjois-Karjala ja Etelä-Pohjanmaa, josta valtaosa on ydinmaaseutua. Tutkimusmaakuntien ja niiden maaseutualueiden työmahdollisuuksia selvitettiin ja vertailtiin tilastojen avulla. Elinkeino- ja yritysrakenteen, yrittäjyyden ja muuttoliikkeen analyyseissa on käytetty sekä paikkatietopohjaista että kuntapohjaista kaupunki-maaseutuluokitusta. Koulutusrakennetta tutkimusalueilla on selvitetty paikkatietopohjaisen kaupunkimaaseutuluokituksen mukaan Tilastokeskuksen Maaseutuindikaattorit-tietokannan pohjalta ja tutkinnon suorittaneiden sijoittumista maakuntien oppilaitoksista Tilastokeskuksen Sijoittumispalvelun ja Opetushallituksen Vipunen-tilastopalvelun avulla. Oppilaitosten koulutusyksiköiden sijoittumista maaseutualueille ja niiden koulutustarjontaa selvitettiin oppilaitosten internetsivustojen avulla. Lisäksi käytettiin dokumenttiaineistoja ja haastateltiin koulutusorganisaation asiantuntijoita digitaalisuuden hyödyntämisestä. Tutkimuksessa tehtiin kysely neljän tietoverkkoyhtiön (Ilonet Oy, Verkko-osuuskunta Kuuskaista, Pohjois-Karjalan Tietoverkko-osuuskunta Valopiuha ja Rautavaaran tietoverkko-osuuskunta) kolmelle asiakasryhmälle: valokuituyhteyden hankkineille yrityksille, asukkaille ja vapaa-ajan asukkaille. Lisäksi haastateltiin maaseudun edelläkävijäyrityksiä sekä valokuituverkkojen rakentamisessa ja hyödyntämisessä mukana olleita asiantuntijoita. Laajakaistarakentamiseen kohdennetulla hanketuella ja paikallisella aktiivisuudella on rakennettu verkkoja sellaisille alueille, joille niitä ei muuten olisi saatu, mutta maaseudun yritykset ja asukkaat ovat kuitenkin varsin eriarvoisessa asemassa valokuidun saatavuuden suhteen. Valokuituverkon rakentamisen hajanaisuus ja eri tahtisuus jarruttavat digitalisaatioon liittyvien mahdollisuuksien hyödyntämistä ja sähköisten palvelujen käyttöönottoa. Valokuituyhteys auttaa yrityksiä digitaalisten välineiden hyödyntämisessä hyvin laajasti, mutta digitaalisesti suuntautuneille maaseudun yrityksille valokuituyhteys on elinehto. Maaseudun yrityksille valokuituyhteyden tärkein merkitys on sijainnista aiheutuvan haitan pienentäminen. Valokuituyhteys

vähentää asiointiin liittyvää liikkumistarvetta sekä helpottaa yritystoiminnan arkea ja yhteydenpitoa yhteistyötahoihin. Toimivien ja nopeiden tietoliikenneyhteyksien myötä välimatkat osittain menettävät merkitystään. Valokuitu mahdollistaa yritystoiminnan jatkuvuuden ja liiketoiminnan kehittämisen, mutta sillä on vaikutuksia myös yritysten perustamiseen ja sijoittumiseen. Lähes viidennes yrityksistä arvioi valokuituverkon vaikuttaneen yrityksen perustamiseen ja neljännes katsoi valokuituverkon vaikuttaneen yrityksen sijaintipaikan valintaan. Valokuituverkkoja tulisikin hyödyntää enemmän markkinoinnissa ja yritysten houkuttelussa alueelle. Edelläkävijäyrityksille yhteistä on kiinnostus, rohkeus sekä kokeileva asenne digivälineiden hyödyntämiseen. Yksi kriittinen menestystekijä on riittävä digiosaaminen ja halu uuden oppimiseen. Yritysverkostot ovat erittäin tärkeitä yritysten digiosaamisen lisäämisessä ja digitalisaation hyödyntämisen tukemisessa. Maaseudun vetovoimaa erityisesti nuorten, korkeasti koulutettujen ja naisten asuin- ja työskentelypaikkana voidaan lisätä nopeilla tietoliikenneyhteyksillä. Nopeiden tietoliikenneyhteyksien saatavuudella on tärkeä merkitys kansalaisten yhdenvertaisuuden ja osallisuuden näkökulmista. Hyvillä tietoliikenneyhteyksillä on tärkeä sosiaalinen ulottuvuus. Erityisesti ikääntyneet vastaajat kokivat, että valokuituyhteys oli helpottanut tiedon saatavuutta sekä lisännyt tietoa paikkakunnan asioista ja tapahtumista. Tutkimus osoitti myös sen, että uudet sähköiset palvelut tai palvelusovellukset olivat vastaajille varsin tuntemattomia ja että vapaa-ajan asukkailla on merkittävää etätyöpotentiaalia, mutta sen realisoimiseksi tarvitaan esteiden poistamista ja asenteiden muutosta. Koulutuksen saavutettavuus on Pohjois-Karjalassa heikompaa kuin Etelä-Pohjanmaalla sekä lukiokoulutuksen että ammatillisen koulutuksen osalta. Saavutettavuuteen vaikuttavat Pohjois-Karjalan pitkät välimatkat ja ammatillisen koulutuksen keskittyminen. Kaventuva koulutustarjonta ja heikko saavutettavuus ovat mitä ilmeisimmin johtaneet siihen, että kunnissa, joissa ei ole oppilaitoksia, jää muita suurempi osuus nuorista perusasteen jälkeisen koulutuksen ulkopuolelle. Koulutus vaikuttaa paitsi nuorten mahdollisuuksiin työllistyä, niin myös paikkakuntien osaavan työvoiman saatavuuteen. Maakunnan ammatillisilla oppilaitoksilla on merkittävä asema osaavan työvoiman kouluttajina. Pohjois-Karjalan ammatillisista oppilaitoksista valmistuneista jää hieman suurempi osa (80 %) koulutusmaakuntaan kuin Etelä-Pohjanmaan ammatillisista oppilaitoksista (77 %) valmistuneista. Etelä-Pohjanmaan ammatillisista oppilaitoksista valmistuneet olivat vuosi valmistumisensa jälkeen työllistyneet hieman paremmin kuin ammatillisen tutkinnon suorittaneet Pohjois-Karjalassa ja siten heidän työttömyytensä oli myös hieman alhaisempaa kuin Pohjois-Karjalasta valmistuneiden. Digitalisaation hyödyntäminen ammatillisessa koulutuksessa on vahvasti kehittyvä alue, ja on mahdollistanut sen, että entistä enemmän opintoja on mahdollista suorittaa etänä verkossa. Kiinnostavia avauksia on tehty myös virtuaalitodellisuuden, pelillisyyden, simulaattoreiden tai lisätyn todellisuuden hyödyntämisessä opetuksen ja oppimisen tukena. Digitalisaatio lisää opiskelun joustavuutta ja ajasta ja paikasta riippumattomuutta, mikä merkitsee koulutuksen saavutettavuuden paranemista. Digitalisaation avulla voidaan myös säilyttää tai monipuolistaa pienten yksiköiden koulutustarjontaa. Vaikka digitalisaation hyödyntäminen parhaimmillaan parantaa koulutuksen saavutettavuutta, uudistaa koulutuksen toimintaprosesseja ja oppimisympäristöjä, on kuitenkin muistettava, että myös maaseudulla tarvitaan edelleen oppilaitoksia tai niiden koulutusyksiköitä.

Sisällys OSA I Johdanto... 11 Lähtökohdat... 11 Tutkimuskysymykset, menetelmät ja aineistot... 12 OSA II Työ- ja koulutusmahdollisuudet Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Pohjanmaalla... 14 Työpaikat ja pendelöinti Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan maaseutualueilla... 14 Yritykset ja yrittäjyys... 23 Työttömyys... 28 Muuttoliike maaseudulla... 36 Ammatillinen koulutus ja tutkinnon suorittaneiden sijoittuminen... 43 5.1 Koulutustarjonta... 43 5.2 Väestön koulutusrakenne... 47 5.3 Toisen asteen ammatillisen tutkinnon suorittaneiden sijoittuminen... 52 Digitalisaation hyödyntäminen koulutuksessa mahdollisuuksia ja haasteita... 54 6.1 Taustaa... 54 6.2 Esimerkkejä edelläkävijöistä... 55 6.3 Digitalisaation hyödyntämisen haasteita ja mahdollisuuksia... 61 Yhteenveto... 63 OSA III Tietoliikenneyhteyksien merkitys maaseudun työllisyyden ja yritystoiminnan kannalta. 68 Aikaisempi tutkimus... 68 1.1 Kiinteä laajakaista ja työllisyys... 68 1.2 Kiinteän laajakaistan hyödyt maaseutualueilla... 69 Kiinteiden laajakaistaverkkojen rakentaminen, tarjonta ja hyödyntäminen... 71 2.1 Laajakaistarakentaminen ja laajakaistan käyttöönotto... 71 2.3 Kokemukset valokuituverkkojen rakennuttamisesta ja laajakaistan käyttöönotosta... 74 Vakinaisten asukkaiden saamat valokuituyhteyden hyödyt... 77 3.1 Taustatietoja tutkimusalueista ja kyselyyn vastanneista vakinaisista asukkaista... 77 3.2 Syyt valokuituyhteyden hankkimiseen... 78 3.3 Verkkopalvelujen käyttö ja valokuituyhteys... 79 3.4 Valokuituyhteyden hyödyt työssä ja koulutuksessa... 82 3.5 Valokuituyhteyden hyödyt maalla asumisessa ja arjessa... 83

3.6 Uusien sähköisten palvelujen tarpeet... 87 3.7 Yhteenveto... 90 Vapaa-ajan asukkaiden saamat valokuituyhteyden hyödyt... 91 4.1 Taustatietoja kyselyyn vastaajista... 91 4.2 Syyt valokuituyhteyden hankkimiseen... 91 4.3 Verkkopalvelujen käyttö ja valokuituyhteys... 92 4.4 Vapaa-ajan asunnolla vietetty aika, etätyön tekemineen ja valokuituyhteyden hyödyt... 94 4.5 Valokuituyhteyden merkitys vapaa-ajan asumisessa ja mahdollisuudet maaseudun näkökulmasta... 97 4.6 Vapaa-ajan asukkaiden tarve uusille palveluille... 98 4.7 Yhteenveto... 99 Valokuitu, digitalisaatio ja maaseudun yritystoiminta... 100 5.1 Tausta... 100 5.2 Kyselyn tulokset... 102 5.2.1 Taustatietoja tutkimusalueista ja kyselyyn vastanneista yrityksistä... 102 5.2.2 Valokuituyhteyden hankkimisen syyt... 104 5.2.3 Yritysten käyttämät digitaaliset työvälineet ja valokuituyhteydestä saatu apu niiden hyödyntämiseen... 106 5.2.4 Valokuituyhteyden hyödyt ja merkitys maaseudun yrityksille... 110 5.2.5 Valokuituverkon merkitys maaseudun elinvoiman kannalta... 114 5.3 Edelläkävijäyritykset digitalisaation hyödyntämisessä... 117 5.3.1 Mitä on edelläkävijyys?... 117 5.3.2 Digitalisaation hyödyntämistä mahdollistavia ja rajoittavia tekijöitä... 123 5.3.3 Digitalisaation hyötyjä ja haittoja... 125 5.4 Yhteenveto... 126 OSA IV Johtopäätökset ja suositukset... 128 Lähteet... 135 Liitteet... 139

Kuvioluettelo Kuvio 1. Asuinkunnan ulkopuolella työssäkäyvien osuus (%) kunnan työllisistä kuntapohjaisen kaupunki-maaseutuluokituksen mukaan Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Pohjanmaalla vuonna 2014.... 17 Kuvio 2. Etelä-Pohjanmaan alueella työssäkäyvät työlliset (työpaikat) toimialan ja paikkatietopohjaisen kaupunki-maaseutuluokituksen mukaan vuonna 2014... 18 Kuvio 3. Pohjois-Karjalan alueella työssäkäyvät työlliset (työpaikat) toimialan ja paikkatietopohjaisen kaupunki-maaseutuluokituksen mukaan vuonna 2014.... 19 Kuvio 4. Työlliset ikäryhmän mukaan paikkatietopohjaisen kaupunki-maaseutuluokituksen mukaan Pohjois-Karjalassa, Etelä-Pohjanmaalla ja Manner-Suomessa vuonna 2015.... 22 Kuvio 5. Maatalous- ja puutarhayritysten lukumäärä Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Pohjanmaalla vuosina 2010 2017.... 24 Kuvio 6. Yritysten henkilöstömäärä yritysten koon mukaan vuosina 2010 2014 Pohjois-Karjalassa kuntapohjaisen kaupunki-maaseutuluokituksen mukaan... 25 Kuvio 7. Yritysten henkilöstömäärä yritysten koon mukaan vuosina 2010 2014 Etelä-Pohjanmaalla kuntapohjaisen kaupunki-maaseutuluokituksen mukaan..... 26 Kuvio 8. Eri kokoisten yritysten henkilöstön osuudet (%) koko maassa, Pohjois-Karjalassa ja Etelä- Pohjanmaalla kuntapohjaisen kaupunki-maaseutuluokituksen mukaan vuonna 2014... 27 Kuvio 9. Liikeyritysten toimipaikat henkilöstön suuruuden mukaan sekä toimipaikkojen määrä 1 000 asukasta kohti vuonna 2014 kuntapohjaisen kaupunki-maaseutuluokituksen mukaan Manner- Suomessa, Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Pohjanmaalla... 28 Kuvio 10. Työttömien työnhakijoiden määrä ja %-osuus työvoimasta Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjois- Karjalassa 2006 11/2017... 29 Kuvio 11. Työttömät ikäryhmän mukaan paikkatietopohjaisen kaupunki-maaseutuluokituksen mukaan Pohjois-Karjalassa, Etelä-Pohjanmaalla ja Manner-Suomessa vuonna 2015... 30 Kuvio 12. Kuukauden aikana alkaneet vastavalmistuneiden ja muiden työttömyysjaksot ja virrat yli yksi, kolme, kuusi ja 12 kuukautta kestäneeseen työttömyyteen maaliskuusta 2016 helmikuuhun 2018 Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Pohjanmaalla.... 34 Kuvio 13. 15 24-vuotiaat pääasiallisen toiminnan mukaan vuonna 2015 Pohjois-Karjalan ja Etelä- Pohjanmaan kunnissa kuntapohjaisen kaupunki-maaseutuluokituksen mukaan... 35 Kuvio 14. Väkiluvun vuosimuutos (henkilöä) vuosina 2006 2016 ja maassamuuton nettomuutto (henkilöä) vuosina 2006 2016 Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa paikkatietopohjaisen kaupunki-maaseutuluokituksen mukaan... 37 Kuvio 15. Maassamuuton nettomuutto 1 000 asukasta kohden (promillea) Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Pohjanmaalla vuonna 2016 paikkatietopohjaisen kaupunki-maaseutuluokituksen mukaan... 37 Kuvio 16. Kuntien välinen maassamuutto ja nettomuutto ikäryhmän ja pääasiallisen toiminnan mukaan kuntatyypeittäin Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Pohjanmaalla vuonna 2015... 39 Kuvio 17. Pohjois-Karjalasta muuttaneet tulomaakunnan mukaan ja Pohjois-Karjalaan muuttaneet lähtömaakunnan mukaan, työlliset palkansaajat (palkit prosenttia lähtö- ja tulomuuttajista, suluissa määrät) vuonna 2015... 41 Kuvio 18. Etelä-Pohjanmaalta muuttaneet tulomaakunnan mukaan ja Etelä-Pohjanmaalle muuttaneet lähtömaakunnan mukaan, työlliset palkansaajat (palkit prosenttia lähtö- ja tulomuuttajista, suluissa määrät) vuonna 2015... 42 Kuvio 19. Ammatillisen koulutuksen uudet opiskelijat Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa vuonna 2016... 46

Kuvio 20. 15 vuotta täyttänyt väestö ikäryhmän, koulutusasteen ja sukupuolen mukaan vuosina 2005 ja 2015 Etelä-Pohjanmaalla, Pohjois-Karjalassa ja koko maassa paikkatietopohjaisen kaupunkimaaseutuluokituksen mukaan harvaan asutulla maaseudulla, ydinmaaseudulla ja paikalliskeskuksissa... 48 Kuvio 21. 15 vuotta täyttänyt väestö ikäryhmän, koulutusasteen ja sukupuolen mukaan vuosina 2005 ja 2015 Etelä-Pohjanmaalla, Pohjois-Karjalassa ja koko maassa paikkatietopohjaisen kaupunkimaaseutuluokituksen mukaan kaupungeissa ja kaupungin läheisellä maaseudulla... 49 Kuvio 22. Työlliset 18 64-vuotiaat koulutusasteen, asuinmaakunnan ja -seutukunnan mukaan vuonna 2015... 51 Kuvio 23. Työttömät 18 64-vuotiaat koulutusasteen, asuinmaakunnan ja -seutukunnan mukaan vuonna 2015.... 52 Kuvio 24. Toisen asteen ammatillisen tutkinnon 2012 7/2015 suorittaneiden tutkinnon suoritusmaakunta ja asuinmaakunta vuonna 2015... 53 Kuvio 25. Asukaskyselyyn vastanneet ikäryhmittäin ja maakunnittain... 77 Kuvio 26. Valokuituyhteyden hankkimisen syyt... 79 Kuvio 27. Verkkopalvelujen käyttö... 80 Kuvio 28. Vastaajien, jotka arvioivat valokuituyhteyden helpottaneen vähintään melko paljon verkkopalvelujen käyttöä, osuus ikäryhmittäin (eron tilastollista merkitsevyyttä on kuvattu *:llä)... 81 Kuvio 29. Vastaajien, joiden mielestä valokuituyhteydestä on ollut vähintään melko paljon hyötyä työssä ja koulutuksessa, osuudet sukupuolen mukaan... 82 Kuvio 30. Mahdollisuus tehdä etätyötä työn sisällön puolesta... 83 Kuvio 31. Valokuituyhteyden hyödyt maaseudulla asumisen ja arjen sujuvuudessa vähintään melko suuriksi arvioineiden osuudet ikäryhmittäin... 84 Kuvio 32. Valokuituverkon merkitystä maaseudun kannalta kartoittavista väittämistä samaa mieltä olevien osuudet sukupuolen mukaan... 87 Kuvio 33. Ikäryhmittäiset osuudet vastaajista, jotka ilmoittivat, että heillä on vähintään jonkin verran tarvetta uusille sähköisille palveluille... 88 Kuvio 34. Kyselyyn vastanneet vapaa-ajan asukkaat ikäryhmittäin ja maakunnittain... 91 Kuvio 35. Syyt valokuituyhteyden hankkimiseen vapaa-ajan asunnolle... 92 Kuvio 36. Vapaa-ajan asukkaiden verkkopalvelujen ja sähköisten työvälineiden käyttö (% vastanneista)... 93 Kuvio 37. Valokuituyhteyden koetut hyödyt verkkopalvelujen käytössä vapaa-ajan asunnolla... 94 Kuvio 38. Vapaa-ajan asunnolla vietetty aika vuodessa... 94 Kuvio 39. Vapaa-ajan asunnolla valokuituverkon kautta etätyötä tekevien osuudet palkkatyötä tekevistä tai yrittäjänä toimivista... 95 Kuvio 40. Valokuituyhteyden hyödyt vähintään melko suureksi arvioineiden osuudet ikäryhmittäin 96 Kuvio 41. Valokuituyhteyden hyödyt vapaa-ajan asumisessa... 97 Kuvio 42. Vapaa-ajan asukkaiden näkemykset valokuituverkon mahdollisuuksia koskeviin väittämiin... 98 Kuvio 43. Uusien sähköisten palvelujen tarve... 99 Kuvio 44. Yrityskyselyyn vastanneet valokuituyhtiöittäin (% vastanneista)... 103 Kuvio 45. Valokuituyhteyden hankkimisen syyt... 105 Kuvio 46. Yritysten käyttämät digitaaliset työvälineet... 107 Kuvio 47. Digitaalisten työvälineiden käyttö yrityksen toimialan mukaan... 108 Kuvio 48. Yritysten osuus, jotka arvioivat saaneensa valokuituyhteydestä vähintään melko suuren avun digitaalisten välineiden käyttöön yrityksen henkilöstömäärän mukaan... 109

Kuvio 49. Valokuituyhteyden hyödyn vähintään melko suureksi arvioineiden yritysten osuus yrityksen digitaalisen suuntautumisen mukaan... 110 Kuvio 50. Valokuituyhteyden hyödyn vähintään melko suureksi arvioineiden yritysten osuus yrityksen toimialan mukaan... 112 Kuvio 51. Valokuituyhteyden merkityksen vähintään melko suureksi arvioineiden yritysten osuudet digitaalisen suuntautumisen mukaan... 113 Kuvio 52. Valokuituverkon merkitystä koskevista väittämistä samaa mieltä olleiden yritysten osuus toimialoittain... 114 Kuvio 53. Väittämistä samaa mieltä olleiden yritysten osuus toimialoittain... 115 Taulukkoluettelo Taulukko 1. Työvoiman määrä sekä työllisyys- ja työttömyysaste 2015... 20 Taulukko 2. Työlliset työnantajasektorin mukaan koko maassa, Pohjois-Karjalassa ja Etelä- Pohjanmaalla vuonna 2015... 21 Taulukko 3. Yrittäjien osuus työllisistä kuntatyypin mukaan Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Pohjanmaalla vuonna 2015... 23 Taulukko 4. Yhteenvetotaulukko tutkimusmaakuntien eroista... 65 Taulukko 5. Taustatietoja kyselyyn vastanneista yrityksistä... 104 Karttaluettelo Kartta 1. Etelä-Pohjanmaan työssäkäyntialueet vuonna 2015... 15 Kartta 2. Pohjois-Karjalan työssäkäyntialueet vuonna 2015... 16 Kartta 3. Työttömien osuus työvoimasta Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan kunnissa marraskuussa 2017.... 31 Kartta 4. Pitkäaikaistyöttömien osuus työttömistä Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan kunnissa marraskuussa 2017.... 32 Kartta 5. Ammatillisten oppilaitosten yksiköt ja vapaan sivistystyön oppilaitokset vuonna 2017 ja pelkästään perusasteen suorittaneiden osuus työvoimasta vuonna 2015 Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa... 44 Kartta 6. 100 megan kiinteän laajakaistan kuntakohtainen tarjonta (2015 kuntajako)... 72 Kartta 7. Tutkimusalueilla sijaitsevat yritykset postinumeroalueittain... 103 Liiteluettelo Liite 1. Työtä ja koulutusta maaseudulle -hankkeen haastattelut... 139 Liite 2. Kyselylomakkeiden teemat ja kysymykset... 140 Liite 3. Alueella työssäkäyvät työlliset (työpaikat) toimialan ja paikkatietopohjaisen kaupunkimaaseutuluokituksen mukaan.... 142 Liite 4. Liikeyritysten toimipaikat henkilöstön suuruuden mukaan sekä kaikkien toimipaikkojen lukumäärä 1000 asukasta kohti kuntapohjaisen maaseutu-kaupunkiluokituksen mukaan Suomessa, Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Pohjanmaalla vuonna 2014... 144 Liite 5. Työttömyyden virrat. Kuukauden aikana alkaneet kaikki työttömyysjaksot ja virrat yli yksi, kolme, kuusi ja 12 kuukautta kestäneeseen työttömyyteen maaliskuusta 2016 helmikuuhun 2018 Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Pohjanmaalla..... 146

Liite 6. Pohjois-Karjalan ja Etelä-Pohjanmaan kuntiin vuonna 2015 muuttaneet palkansaajat työnantajan toimialan ja kuntapohjaisen kaupunki-maaseutuluokituksen mukaan (kolme suurinta toimialaa merkitty vihreällä)..... 147 Liite 7. Vastaajien, joiden mielestä valokuituyhteydestä on ollut vähintään melko paljon hyötyä, osuudet ikäryhmittäin koulutustason mukaan (eron tilastollista merkitsevyyttä on kuvattu *:llä).. 149 Liite 8. Toisen asteen koulutuksen saavutettavuus (Enintään 10 km ja 30 km etäisyydellä lähimmästä oppilaitoksen opetuspisteestä asuvien 16-vuotiaiden %-osuus alueittain) vuonna 2015... 150

11 OSA I Johdanto Lähtökohdat Digitalisaation merkitys yhteiskunnassa ja ihmisten arjessa on lisääntynyt. Toimivat tietoliikenneyhteydet ovat tieverkostoon, sähköön ja veteen verrattavissa oleva perusinfrastruktuuri, jota ilman on vaikea tulla toimeen. Sujuvat tietoliikenneyhteydet ovat edellytys sille, että yritykset voivat toimia ja kehittää toimintaansa ja että asukkaat voivat käyttää sähköisiä palveluja, opiskella ja tehdä työtä. Onkin paradoksaalista, että nopeat kiinteät tietoliikenneyhteydet ovat puuttuneet alueilta, joissa niistä olisi eniten hyötyä sijaintihaitan vähentämisessä. Valokuituverkon rakentamisen myötä tilanne on kohentunut, ja kiinteitä nopeita tietotoliikenneyhteyksiä on tarjolla hyvinkin syrjäisissä kunnissa. Infrastruktuurin rakentaminen on kuitenkin ollut epätasaista, ja eri alueilla asukkaat ja yritykset ovat epätasa-arvoisessa asemassa kiinteän nopean tietoliikenneyhteyden saatavuuden suhteen. Valokuituverkko luo fyysisen perustan digitalisaation hyödyntämiseen, mutta lisäksi tarvitaan sähköistä pääomaa (eng. e-capital), joka syntyy yksilöiden, organisaatioiden ja yhteisöjen mahdollisuuksista, osaamisesta ja halukkuudesta hyödyntää digitalisaatiota (Merisalo 2016). Se osataanko digitalisaatiota hyödyntää, riippuu paitsi fyysistä ja taloudellisesta, mutta myös henkisestä, sosiaalisesta ja kulttuurisesta pääomasta (Antikainen ym. 2017). Digitalisaation määritelmä ei ole täysin yksiselitteinen, mutta yleisesti sillä tarkoitetaan digiteknologian hyödyntämistä kaikessa toiminnassa. Se on toimintatapojen uudistamista, sisäisten prosessien digitalisointia sekä palveluiden sähköistämistä. Kyse on toiminnan muuttamisesta hyvinkin radikaalisti tietotekniikan avulla. Olennainen osa digitalisaatiota on käyttäjälähtöisyys. (Gartner 2018; Antikainen ym. 2017.) Digitaalisuuden odotetaan muuttavan merkittävästi yhteiskuntaa ja työtä. Digitalisaatio luo uusia työn ja yrittäjyyden mahdollisuuksia sekä mahdollistaa erilaiset työn tekemisen tavat ja muodot. Etätyön mahdollisuuksia maaseudun elinvoiman lisääjänä on tutkittu paljon, mutta odotuksista huolimatta etätyön tekeminen maaseudulla ei ole kasvanut siinä määrin kuin maaseutupoliittisissa ohjelmissa on toivottu. Ihmisten liikkuminen työn vuoksi on lisääntynyt ja työmatkat ovat pidentyneet. Erityisesti maaseudulla asuvien työpaikka ja asuinpaikka sijaitsevat usein eri kunnissa. Virallisen etätyön ohella osittainen kotiin kannettu työ, monipaikkainen työ tai liikkuva työ ovat lisääntyneet. Erilaiset työvoiman kysynnän ja työn tarjonnan kohtaanto-ongelmat lisäävät monipaikkaisuutta ja liikkuvuutta. Omaa osaamista vastaavaa työtä ei välttämättä löydy asuinpaikan läheltä tai yritykset eivät saa tarvitsemaansa työvoimaa sijaintialueeltaan. Mobiiliteknologian kehittyminen ja tiedonsiirtoyhteyksien parantuminen mahdollistavat paikkaan sitomattoman työn, mutta jatkuvatko nämä vielä osin heikoilta näyttävät kehityssuunnat tulevaisuudessa ja vahvistuvatko maaseudun mahdollisuudet asuin- ja työympäristönä on avoin kysymys. Nopeiden tietoliikenneyhteyksien odotetaan lisäävän alueen elinvoimaa siten, että yhteydet voivat houkutella alueelle uusia yrittäjiä ja asukkaita. Kaupunkien läheisellä maaseudulla voidaan käydä päivittäin työssä alueen ulkopuolella, mutta keskuksista kauempana asuminen edellyttää usein yrittäjyyttä, pitkää työmatkaa, osittaista etätyötä tai muita työnteon yhdistelmiä. Valokuituverkon laajakaistan rakentaminen onkin tarjonnut myös harvaan asutulle maaseudulle edellytyksiä asumisen ja muualla työssäkäynnin yhdistämiseksi.

12 Työvoiman saatavuuden näkökulmasta ammatillinen koulutus on keskeisessä asemassa. Ikäluokkien pienentymisen vuoksi toisen asteen ammatillisen koulutuksen opiskelijamääriä on sopeutettu ja suunnattu uudelleen sekä uudistettu ammatillisen koulutuksen järjestäjäorganisaatioita. Ammatillisen koulutuksen reformi koulutuksen järjestäjärakenteen muutoksineen muuttaa toisen asteen ammatillisten oppilaitosten asemaa maaseutualueilla. Seurauksena voi olla ammatillisen koulutuksen saavutettavuuden vaikeutuminen siinä määrin, että maaseudun asukkaiden ja yritystoiminnan asema heikkenee entisestään. Koulutuksen järjestäjäverkon rakenteellinen muuttaminen edellyttää, että toisen asteen oppilaitosten tulee kehittää ja tarjota vaihtoehtoisia ja joustavia koulutusmuotoja digitalisointia hyödyntäen. Digitalisaatio ja koulutuksen joustavoituminen voi onnistuessaan myös parantaa koulutuksen saavutettavuutta maaseutualueilla. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan myös sitä, miten ammatillisessa koulutuksessa on hyödynnetty digitalisaation tuomia mahdollisuuksia, millaisia tulevaisuuden näkymiä tai haasteita tästä avautuu maaseudun näkökulmasta. Tutkimuskysymykset, menetelmät ja aineistot Tutkimuksen päätavoitteena on tuottaa tietoa siitä, miten työ- ja opiskelumahdollisuudet ja työvoiman saatavuus voidaan turvata maaseudulla ja millaisia uusia mahdollisuuksia digitalisaatio ja sähköisten palvelut avaavat. Päätehtävä jaettiin seuraaviin osakysymyksiin: 1) Miten tietoverkot (valokuituverkko) digitalisaatio ja sähköiset palvelut tukevat työntekoa yrittäjyyttä, opiskelua ja asumista maaseudulla? 2) Avautuuko digitalisaatiosta uusia mahdollisuuksia maaseudun pienyrityksille ja mitä esteitä hyödyntämiseen liittyy? 3) Miten ammatillista koulutusta voidaan kehittää ja miten siinä voidaan hyödyntää digitaalisia mahdollisuuksia ammatillisen koulutuksen tarjonnan ja työvoiman saatavuuden turvaamiseksi maaseudulla? Tutkimuksessa käytettiin itä länsi-vertailua. Esimerkkialueeksi Itä-Suomesta valittiin Pohjois-Karjala, joka edustaa pääosin harvaan asuttua maaseutua ja joka on varsin erillinen työmarkkina-alue. Sijainti valtakunnan itärajalla ja pitkät välimatkat muiden maakuntien työssäkäyntialueiden keskuksiin vaikuttavat siihen, että Pohjois-Karjalaan ei ulotu muiden työssäkäyntialueiden vaikutusalueita ja ulospendelöinti Pohjois-Karjalasta on vähäistä. Joensuun työssäkäyntialue on alueellisesti laaja ja siihen sisältyy myös harvaan asuttua maaseutua. Ydinmaaseudun aluetta edustaa Länsi-Suomesta Etelä-Pohjanmaa, jonka länsiosaan ulottuvat sekä Vaasan että Kristiinan kaupungin työssäkäyntialueet. Seinäjoki on Joensuuta pienempi maakuntakeskus, ja myös Seinäjoen työssäkäyntialue on alueellisesti suppea. Tutkimusraportti jakautuu kahteen teemattiseen kokonaisuuteen: 1) työ- ja koulutusmahdollisuudet maaseudulla ja 2) tietoliikenneyhteyksien merkitys maaseudun työllisyyden ja yritystoiminnan kannalta. Ensimmäinen temaattinen kokonaisuus kuvaa tutkimusalueiden työmarkkinoita maaseudun työmahdollisuuksien näkökulmasta. Tutkimusmaakuntien ja niiden maaseutualueiden työmahdollisuuksia on selvitetty ja vertailtu väestö-, elinkeinorakenne-, muuttoliike- ja pendelöintilastojen avulla. Elinkeino- ja yritysrakenteen, yrittäjyyden ja muuttoliikkeen analyyseissa on käytetty sekä paikkatietopohjaista että kuntapohjaista kaupunki-maaseutuluokitusta. Koulutusrakennetta tutkimusalueilla on selvitetty paikkatietopohjaisen kaupunki-maaseutuluokituksen mukaan Tilastokeskuksen Maaseutuindikaattorit-tietokannan pohjalta ja tutkinnon suorittaneiden sijoittumista maakuntien oppilaitoksista Tilastokeskuksen Sijoittumispalvelun ja Opetushallituksen Vipunen-tilastopalvelun avulla. Oppilaitosten yksiköiden sijoittumista maaseutualueille ja niiden koulutustarjontaa selvitettiin oppilaitosten internetsivustojen avulla. Digitalisaation hyödyntämistä

13 koulutuksessa ja opetuksen kehittämisessä selvitettiin dokumenttien ja haastattelujen avulla (Liite 1). Toisessa kokonaisuudessa tutkitaan, miten nopeat tietoverkot, kuten valokuituverkko, digitalisaatio ja sähköiset palvelut tukevat työntekoa, yrittäjyyttä, opiskelua ja asumista maaseudulla ja mitä uusia mahdollisuuksia ne voivat avata. Tutkimuksessa lähetettiin sähköinen kysely Ilonet Oy:n (1007), Verkko-osuuskunta Kuuskaistan (1266), Pohjois-Karjalan Tietoverkko-osuuskunta Valopiuhan (560) ja Rautavaaran tietoverkko-osuuskunnan (886) kolmelle asiakasryhmälle: valokuituyhteyden hankkineille yrityksille, asukkaille ja vapaa-ajan asukkaille maalis-huhtikuussa 2017. Kysely lähetettiin yhteensä 3719 sähköpostiosoitteeseen, ja lähetetyistä viesteistä noin 3150 saavutti vastaanottajan. Vastaajat valitsivat kolmesta kyselylomakkeesta vakinaisten asukkaiden, yritykset tai maatilayritysten sekä vapaa-ajan asukkaiden lomakkeista itselleen sopivimman (Liite 2).Kyselyllä kartoitettiin valokuidun hankkimisen syitä, tyytyväisyyttä palveluihin, koettuja hyötyjä ja merkitystä. Nopean laajakaistayhteyden merkitys työhön, koulutukseen, yritystoimintaan, osallisuusuuteen, arkeen ja palvelujen saavutettavuuteen olivat kyselyn keskeisiä teemoja. Kyselyyn saatiin yhteensä 948 vastausta: 691 vakinaista asukasta, 134 vapaa-ajan asukasta ja 123 yritystä/ maatilayritystä osallistui kyselyyn (vastausprosentti n. 30 %). Valokuituverkkojen rakentamisesta saatuja kokemuksia sekä valokuituverkkojen merkitystä maaseudun kannalta on selvitetty haastattelemalla tutkimusalueiden kuutta asiantuntijaa tai valokuituverkkojen rakentamisessa mukana ollutta henkilöä (Liite 1).Haastattelut toteutettiin yhtä haastattelua lukuun ottamatta puhelinhaastatteluina. Haastattelut tallennettiin ja litteroitiin. Lisäksi tutkimuksessa on hyödynnetty aiemmin (2016) Smart Countryside -hankkeessa tehtyjä asiantuntijahaastatteluja. Digitalisaation maaseudun pienyrityksille tuomia uusia mahdollisuuksia ja hyödyntämisen esteitä selvitettiin valokuituyhtiöiden yritysasiakkaille suunnatulla kyselyllä sekä haastattelemalla maaseudun edelläkävijäyrityksiä, jotka ovat hyödyntäneet digitaalisuutta esimerkillisellä tavalla. Haastatteluteemat käsittelivät digitaalisten välineiden hyödyntämisen eri muotoja yritystoiminnassa, mitkä ovat digitaalisten välineiden käytön hyödyt ja merkitys yritykselle, digiosaamista ja osaamistarpeita, digitaalisten välineiden käyttöä tukeneita tekijöitä, esteitä sekä ongelmia ja riskejä. Lisäksi haastatteluissa käsiteltiin mm. käytössä olevan tietoliikenneyhteyden laatua ja siihen liittyviä kokemuksia, yrityksen kokemaa sijaintihaittaa tai -etua, yrittäjien saamaa tukea ja apua digitaalisten välineiden hyödyntämiseksi, sekä tulevaisuuden suunnitelmia. Syksyn 2017 aikana tehtiin kuusi yrityshaastattelua. Haastatteluihin osallistui yhteensä kahdeksan henkilöä, jotka edustivat yhdeksää yritystä (Liite 1). Yhtä haastattelua lukuun ottamatta kaikki haastattelut tehtiin puhelimen välityksellä. Tutkimuksen kyselyaineistoa on analysoitu tilastollisin menetelmin käyttäen SPSS tilasto-ohjelmaa. Aineiston muuttujia tarkasteltiin aluksi suorien jakaumien avulla. Muuttujien välisiä yhteyksiä analysoitiin ristiintaulukoinnilla ja erojen merkitsevyyttä testattiin käyttäen χ²-riippumattomuustestiä. Haastattelut tallennettiin ja litteroitiin. Aineiston analyysissä käytettiin sisällönanalyysiä. Analyysi on edennyt niin, että aluksi aineistoa ryhmiteltiin ja teemoitettiin ja sen jälkeen aineistosta haettiin sekä toistuvia teemoja että erilaisuutta eli teemojen variaatiota. Kyselyaineiston avoimia kysymyksiä käsiteltiin ja analysoitiin samalla tavalla. Asiantuntijoita haastateltiin informantteina, jolloin haastatteluaineiston avulla oletetaan päästävän kiinni todellisiin tapahtumiin kuinka esimerkiksi valokuiturakentaminen toteutui, ja ollaan kiinnostuneita informanttien mielipiteistä ja kokemuksista. Aineistoja lähestytään ns. faktanäkökulmasta eli aineistot muodostavat linssin, jonka läpi todellisuutta tarkastellaan (Alasuutari 1999; Tuomi & Sarajärvi 2004).

14 OSA II Työ- ja koulutusmahdollisuudet Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Pohjanmaalla Työpaikat ja pendelöinti Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan maaseutualueilla Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan maaseutualueet tarjoavat erilaisia mahdollisuuksia työllistymiseen ja kouluttautumiseen. Erot maakuntien väestömäärässä ja niiden erilainen asema Suomen aluejärjestelmässä vaikuttavat työ- ja koulutusmahdollisuuksiin sekä saavutettavuuteen. Pohjois-Karjalan pinta-ala 1 on suurempi kuin Etelä-Pohjanmaan, ja Pohjois-Karjala on Etelä-Pohjanmaata harvaanasutumpaa 2. Vuoden 2017 alussa Etelä-Pohjanmaalla oli asukkaita 192 000 ja Pohjois-Karjalassa 164 000. Etelä-Pohjanmaan maa-alasta on paikkatietopohjaisen kaupunki-maaseutuluokituksen mukaan ydinmaaseutua 55 prosenttia ja harvaan asuttua maaseutua 37 prosenttia. Pohjois-Karjalan maaalasta suurin osa (76 %) on harvaan asuttua maaseutua ja ydinmaaseutua on vain 17prosenttia 3. Pohjois-Karjala on erillinen työmarkkina-alue toisin kuin Etelä-Pohjanmaa, jossa myös ympäröivät alueet tarjoavat työ- ja koulutusmahdollisuuksia. Pohjois-Karjalassa maakuntakeskuksen ympärille on muodostunut laaja seutuistunut työmarkkina-alue, joten Joensuussa käydään töissä laajalta ympäröivältä maaseudulta, kun taas Etelä-Pohjanmaalla Seinäjoen työssäkäyntialueeseen 4 kuuluu vain sen rajakuntia (Kartta 1, Kartta 2). Molemmissa maakunnissa työssäkäyntialueisiin kuulumattomat kunnat, joista työssäkäynti muissa kunnissa on vähäistä, sijaitsevat kauimpana maakuntakeskuksesta. Vuonna 2015 Pohjois-Karjalan työpaikoista 56 prosenttia sijaitsi maakuntakeskuksessa, mutta Etelä- Pohjanmaalla yli puolet työpaikoista oli maakuntakeskuksen ulkopuolella. Pohjois-Karjalan alueella työssä käyneistä vain 3,7 prosenttia oli maakunnan ulkopuolelta ja vastaavasti Etelä-Pohjanmaalla 5,7 prosenttia. Etelä-Pohjanmaan maaseutualueilla on huomattavasti enemmän työllistymismahdollisuuksia kuin Pohjois-Karjalassa. Etelä-Pohjanmaalla Alavudelle pendelöidään kaupan alan työpaikkoihin (Tuurin Kauppakylä) ja Seinäjoelle ja terveys- ja sosiaalipalveluihin, Alajärvelle koulutuksen ja teollisuuden aloille. Pohjois-Karjalassa Joensuuhun pendelöidään eniten terveys- ja sosiaalipalveluihin ja toiseksi eniten teollisuuteen. (Tilastokeskus, Elinkeinorakenne ja työssäkäynti tilastopalvelu) Maakuntien toimialoittainen elinkeinorakenne on samankaltainen, mutta Pohjois-Karjalan ja Etelä- Pohjanmaan elinkeinorakenne poikkeaa aluetyypeittäin toisistaan. Etelä-Pohjanmaan maaseudusta 1 Etelä-Pohjanmaa 13 998,89 km² ja Pohjois-Karjala 21 583,67 km². http://www.maanmittauslaitos.fi/sites/maanmittauslaitos.fi/files/attachments/2017/02/alat17_su_nimet.pdf 2 Etelä-Pohjanmaan väestötiheys 14,27 asukasta/ km² ja Pohjois-Karjalan 9,24 asukasta/ km². (Tilastokeskus: StatFin-tilastopalvelu, 024 Väestöntiheys alueittain 1.1.2017. 3 Kaupunki-maaseutuluokituksen mukaiset maa-alat kunnittain: http://www.ymparisto.fi/fi-fi/elinymparisto_ja_kaavoitus/yhdyskuntarakenne/tietoa_yhdyskuntarakenteesta/kaupunkimaaseutu_luokitus/kartat_ja_tilastot 4 Työssäkäyntialue muodostuu keskuskunnasta ja siihen vähintään 10 %:n osuudella pendelöivistä kunnista. Keskuskunta muodostuu, jos siihen pendelöi vähintään yksi kunta eikä keskuskunnasta pendelöi yli 25 prosenttia sen koko työllisestä työvoimasta mihinkään muuhun kuntaan. (Tilastokeskus http://www.stat.fi/meta/kas/tyossakayntialu.html)

15 suurin osa on ydinmaaseutua ja Pohjois-Karjalassa harvaan asuttua maaseutua. Etelä-Pohjanmaalla 46 prosenttia työpaikoista sijaitsee joko ydinmaaseudulla tai harvaan asutulla maaseudulla ja vastaavasti Pohjois-Karjalassa vain 25 prosenttia. Kartta 1. Etelä-Pohjanmaan työssäkäyntialueet vuonna 2015. Lähde: Tiedot perustuvat Tilastokeskuksen Elinkeinorakenne ja työssäkäynti -tietokantaan.

16 Kartta 2. Pohjois-Karjalan työssäkäyntialueet vuonna 2015. Lähde: Tiedot perustuvat Tilastokeskuksen Elinkeinorakenne ja työssäkäynti -tietokantaan.

17 Kuvio 1. Asuinkunnan ulkopuolella työssäkäyvien osuus (%) kunnan työllisistä kuntapohjaisen kaupunki-maaseutuluokituksen mukaan Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Pohjanmaalla vuonna 2014. Lähde: Tilastokeskus, Maaseutuindikaattorit. Asuinkunnan ulkopuolella työssäkäynti on hieman yleisempää Pohjois-Karjalassa kuin Etelä-Pohjanmaalla. Kuntapohjaisen kaupunki-maaseutuluokituksen mukainen suurin ero kuntien välisessä työssäkäynnissä selittyy Joensuun laajalla työssäkäyntialueella. Etelä-Pohjanmaalla ei ole kaupungin läheiseksi maaseuduksi luokiteltuja kuntia kuten Pohjois-Karjalassa. Kaupungin läheisen maaseudun kuntien (Kontiolahti ja Liperi) työllisistä peräti 65 prosenttia pendelöi Pohjois-Karjalassa. Etelä- Pohjanmaalla pendelöinti ydinmaaseutuun kuuluvista kunnista ja Soinista, joka lukeutuu ainoana harvaan asuttuihin kuntiin, on suurempaa kuin Pohjois-Karjalassa harvaan asutulta ja ydinmaaseudulta. (Kuvio 1.)

18 Kuvio 2. Etelä-Pohjanmaan alueella työssäkäyvät työlliset (työpaikat) toimialan ja paikkatietopohjaisen kaupunki-maaseutuluokituksen mukaan vuonna 2014. Lähde: Tilastokeskus, Maaseutuindikaattorit. Vaikka elinkeinojen toimialoittainen jakauma oli vuonna 2014 molemmissa maakunnissa samankaltainen, poikkeaa Pohjois-Karjalan ja Etelä-Pohjanmaan elinkeinorakenne aluetyypeittäin toisistaan ja näin tarjoaa maaseutualueilla erilaiset mahdollisuudet työllistymiseen (Kuvio 2, Kuvio 3). Molemmissa maakunnissa terveys- ja sosiaalipalvelut (n. 20 %) oli suurin työllistävä toimiala. Toiseksi suurin oli teollisuus, jonka osuus Etelä-Pohjanmaalla (17,5 %) oli suurempi kuin Pohjois-Karjalassa (14,3 %). Kolmanneksi suurin työllistävä toimiala molemmissa maakunnissa oli tukku- ja vähittäiskauppa, jonka osuus oli Etelä-Pohjanmaalla 11,6 prosenttia ja Pohjois-Karjalassa 10 prosenttia. Neljänneksi suurin työllistävä toimiala oli Etelä-Pohjanmaalla maa- ja metsätalous (8,8 %) ja Pohjois-Karjalassa koulutus (8,3 %). Maa- ja metsätalous (6,5 %) oli Pohjois-Karjalassa viidenneksi työllistävin toimiala. (Liite 3.)

19 Kuvio 3. Pohjois-Karjalan alueella työssäkäyvät työlliset (työpaikat) toimialan ja paikkatietopohjaisen kaupunki-maaseutuluokituksen mukaan vuonna 2014. Lähde: Tilastokeskus, Maaseutuindikaattorit. Etelä-Pohjanmaalla työpaikat olivat jakaantuneet tasaisemmin eri aluetyypeittäin. Etelä-Pohjanmaalla 46 prosenttia työpaikoista sijaitsi harvaan asutulla tai ydinmaaseudulla. Pohjois-Karjalassa vain 24,7 prosenttia työpaikoista oli vastaavilla alueilla. Harvaan asutulla tai ydinmaaseudulla maakuntien toimialoittaiset keskeiset erot olivat suurimpien toimialojen osalta siinä, että Etelä-Pohjanmaalla terveys- ja sosiaalipalvelujen työpaikoista 42,9 prosenttia ja Pohjois-Karjalassa 17 prosenttiyksikköä vähemmän (24,6 %) oli harvaan asutulla tai ydinmaaseudulla. Myös teollisuuden toimialalla Etelä-Pohjanmaalla (56,4 %) oli enemmän (23,9 prosenttiyksikköä) työpaikkoja harvaan asutulla tai ydinmaaseudulla prosenttia kuin Pohjois-Karjalassa (32,5 %). Kolmanneksi suurimmalla toimialalla tukku- ja vähittäiskaupassa Etelä-Pohjanmaalla oli 39,4 prosenttia ja Pohjois-Karjalassa 18 prosenttia alan työpaikoista harvaan asutulla tai ydinmaaseudulla. (Kuvio 2, Kuvio 3.) Etelä-Pohjanmaalla oli vuonna 2015 työvoimaa lähes 14 000 (16 %) enemmän kuin Pohjois-Karjalassa. Paikkatietopohjaisen kaupunki-maaseutuluokituksen mukaan puolet Etelä-Pohjanmaan työvoimasta asui ydinmaaseudulla, kun vastaavasti puolet Pohjois-Karjalan työvoimasta asui kaupunkialueella. Etelä-Pohjanmaan työllisyysaste oli 7,3 prosenttiyksikköä korkeampi kuin Pohjois-Karjalan ja parhain työllisyysaste oli molemmissa maakunnissa paikkatietopohjaisen kaupunki-maaseutuluokituksen mukaan kaupunkien läheisellä maaseudulla. Ydinmaaseudun työllisyysaste oli Etelä-Pohjanmaalla 64,2 prosenttia, joka oli huomattavasti korkeampi kuin työllisyysaste kaupunkialueilla Pohjois-Karjalassa (60,2 %). (Taulukko 1.)

20 Työttömyysaste oli Pohjois-Karjalassa (18,6 %) huomattavasti korkeampi kuin Etelä-Pohjanmaalla (12,8 %) vuonna 2015. Paikkatietopohjaisen kaupunki-maaseutuluokituksen mukaan Pohjois-Karjalan työttömyysaste oli jokaisessa alueluokassa korkeampi kuin vastaavissa alueluokissa Etelä-Pohjanmaalla. (Taulukko 1.) Taulukko 1. Työvoiman määrä sekä työllisyys- ja työttömyysaste 2015 Etelä-Pohjanmaa Työvoima Paikkatietopohjainen kaupunki-maaseutuluokitus Työllisyysaste % Pohjois-Karjala Työvoima Työllisyysaste % Työttömyysaste % Työttömyys- Määrä % aste % Määrä % Harvaan asuttu maaseutu 2898 3,4 60,6 15,1 10527 14,5 53,8 22,8 Ydinmaaseutu 42962 49,9 64,2 12,8 12597 17,4 57 19,2 Kaup. läheinen maaseutu 3389 3,9 68,3 12,1 6073 8,4 61,6 16,7 Paikalliskeskukset 8535 9,9 64 13,5 6550 9,0 53,7 21,8 Kaupunki 28124 32,7 67,3 12,3 36229 50,0 60,2 16,7 Tuntematon 204 0,2 24,2 29,9 419 0,6 21 38,9 Kaikki aluetyypit 86112 100 65 12,8 72395 100 57,7 18,6 Lähde: Tilastokeskus, Maaseutuindikaattorit Työlliset olivat vuonna 2015 ikääntyneempiä Pohjois-Karjalassa kuin Etelä-Pohjanmaalla tai koko Manner-Suomessa. Alueella asuvista työllisistä 50 vuotta täyttäneitä oli Pohjois-Karjalassa 38, Etelä-Pohjanmaalla 36 ja koko Manner-Suomessa 33 prosenttia. Työllisten ikäjakauma vaihtelee huomattavasti paikkatietopohjaisen kaupunki-maaseutuluokituksen aluetyyppien mukaan. Sekä Manner-Suomessa, Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa vanhimpien työllisten osuudet ovat suurimmat harvaan asutulla maaseudulla: Manner-Suomessa 47,0, Etelä-Pohjanmaalla 45,7 ja Pohjois-Karjalassa 50,9 prosenttia. Pohjois-Karjalassa ydinmaaseudulla ja paikalliskeskuksissa oli molemmissa työllisistä 50 vuotta täyttäneitä 46 prosenttia, ja heidän osuutensa oli pienin kaupunginläheisellä maaseudulla (39 %) ja kaupunkialueilla (30 %). Etelä-Pohjanmaalla ydinmaaseudulla asuneista työllisistä suurempi osa (40 %) oli yli 50-vuotiaita kuin paikalliskeskuksissa asuneista (35 %). Myös Etelä-Pohjanmaalla kaupungeissa työllisistä oli 30 prosenttia 50 vuotta täyttäneitä. Nuorten, alle 30-vuotiaiden, osuus työllisistä oli suurinta kaupunkialueilla: Pohjois-Karjalassa 25,1, Etelä-Pohjanmaalla 23,4 ja Manner-Suomessa 21,6 prosenttia. (Kuvio 4.) Osaavan työvoiman saatavuus on vaikeutunut Pk-yritysbarometrien mukaan (2017a; 2017b; 2018a; 2018b) sekä koko Suomessa että tutkimusalueilla. Keväällä 2018 Etelä-Pohjan maan pk-yrityksistä 44 prosenttia ja Pohjois-Karjalan 49 prosenttia ilmoitti saavansa riittävästi osaavaa työvoimaa, mutta vuotta aiemmin Etelä-Pohjanmaan yrityksistä 54 prosenttia ja Pohjois-Karjalan 55 prosenttia sai riittävästi osaavaa työvoimaa. Työvoiman saatavuus vaikeutui enemmän Etelä-Pohjanmaalla kuin Pohjois- Karjalassa kevään 2017 jälkeen. Merkittäväksi työllistämisen esteeksi työvoiman saatavuuden ilmoitti keväällä 2018 Etelä-Pohjanmaan yrityksistä 36 prosenttia ja Pohjois-Karjalan 28 prosenttia.

21 Taulukko 2. Työlliset työnantajasektorin mukaan koko maassa, Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Pohjanmaalla vuonna 2015. Palkansaajat Alue ja sukupuoli Työllisten määrä yhteensä Molemmat sukupuolet Yrittäjät Palkansaajat (%) Kunta Yksityinen Valtio Valtioenem. Oy Yht. Tuntematon Yrittäjiä työllisistä (%) KOKO MAA 2256459 2018273 233911 4275 65,5 6,2 25,6 2,8 100 10,4 Pohjois-Karjala 59070 51712 7276 82 59,0 7,1 31,9 2,0 100 12,3 Etelä-Pohjanmaa 74835 63272 11494 69 61,6 2,6 34,0 1,8 100 15,4 Miehet KOKO MAA 1118399 960764 155593 2042 78,4 6,2 11,6 3,7 100 13,9 Pohjois-Karjala 29055 24125 4900 30 74,3 7,0 15,6 3,2 100 16,9 Etelä-Pohjanmaa 37378 29060 8293 25 80,2 2,5 14,8 2,5 100 22,2 Naiset KOKO MAA 1138060 1057509 78318 2233 53,7 6,1 38,3 1,9 100 6,9 Pohjois-Karjala 30015 27587 2376 52 45,7 7,2 46,2 0,9 100 7,9 Etelä-Pohjanmaa 37457 34212 3201 44 45,8 2,7 50,3 1,2 100 8,5 Lähde: Tilastokeskus, Elinkeinorakenne ja työssäkäynti -tilastotietokanta Palkansaajista naiset toimivat miehiä enemmän kuntasektorilla vuonna 2015. Koko maassa naisista oli työssä kunnan palveluksessa 38 prosenttia, mutta Etelä-Pohjanmaalla hieman yli puolet ja Pohjois- Karjalassakin 46 prosenttia. Sekä Etelä-Pohjanmaalla että Pohjois-Karjalassa palkansaajanaisista oli työssä yksityisen sektorin työnantajan palveluksessa 46 prosenttia, mikä oli 8-prosenttiykikköä vähemmän kuin koko maassa keskimäärin Palkansaajamiehistä oli työssä yksityisellä sektorilla Pohjois-Karjalassa 74 prosenttia ja Etelä-Pohjanmaalla 80 prosentti, mikä oli enemmän kuin koko maassa keskimäärin (78 %). Pohjoiskarjalaisista palkansaajamiehistä 16 prosentilla ja eteläpohjalaisista 15 prosentilla oli työnantajana kunta (Taulukko 2.)

22 Kuvio 4. Työlliset ikäryhmän mukaan paikkatietopohjaisen kaupunki-maaseutuluokituksen mukaan Pohjois-Karjalassa, Etelä-Pohjanmaalla ja Manner-Suomessa vuonna 2015. Lähde: Tilastokeskus, Maaseutuindikaattorit.

23 Yritykset ja yrittäjyys Etelä-Pohjanmaalla niin maa- ja metsätalousyrittäjien kuin muidenkin yrittäjien osuus työllisistä oli suurempi kuin Pohjois-Karjalassa vuonna 2015. Kaikkien yrittäjien osuus työllisistä oli Etelä-Pohjanmaalla 15,1 ja Pohjois-Karjalassa 12,2 prosenttia. Maa- ja metsätalousyrittäjien osuus oli Pohjois-Karjalassa (3,4 %) pienempi kuin Etelä-Pohjanmaalla (5,4 %). Miehet toimivat yrittäjinä naisia useammin molemmissa maakunnissa ja kaikissa kuntatyypeissä. Sen sijaan Pohjois-Karjalassa naiset harjoittivat muuta kuin maa- ja metsätalousyrittäjyyttä useammin kuin naiset Etelä-Pohjanmaalla. (Taulukko 3.) Taulukko 3. Yrittäjien osuus työllisistä kuntatyypin mukaan Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Pohjanmaalla vuonna 2015 Sukupuoli/kuntatyyppi Molemmat sukupuolet Pohjois-Karjala Maa- ja metsätalousyrittäjien osuus työllisistä, % Muiden yrittäjien osuus työllisistä, % Kaikkien yrittäjien osuus työllistä, % Etelä-Pohjanmaa Maa- ja metsätalousyrittäjien osuus työllisistä, % Muiden yrittäjien osuus työllisistä, % Yhteensä 3,4 8,7 12,2 5,4 9,7 15,1 Harvaan asuttu 5,5 10,1 15,6 10,0 14,6 24,6 Ydinmaaseutu 8,3 10,5 18,8 7,3 10,6 17,9 Kaupunkien läheinen 3,2 9,0 12,2 Kaupungit 0,8 7,5 8,3 1,8 7,8 9,6 Miehet Yhteensä 5,0 11,7 16,6 7,9 13,6 21,5 Harvaan asuttu 8,0 13,1 21,1 13,4 21,6 35,0 Ydinmaaseutu 11,4 13,7 25,1 10,5 14,7 25,2 Kaupunkien läheinen 4,6 12,5 17,1 Kaupungit 1,3 10,0 11,3 2,7 11,2 13,9 Naiset Yhteensä 2,0 5,9 7,8 2,9 5,6 8,5 Harvaan asuttu 3,2 7,1 10,3 6,3 6,8 13,1 Ydinmaaseutu 5,2 7,2 12,4 3,9 6,2 10,2 Kaupunkien läheinen 1,7 5,5 7,2 Kaupungit 0,4 5,1 5,5 0,9 4,5 5,4 Lähde: Tilastokeskus, Elinkeinorakenne ja työssäkäynti 2017 Kaikkien yrittäjien osuus työllistä, %

24 Maatalous- ja puutarhayritysten määrä väheni molemmissa maakunnissa vuosina 2010 2017. Etelä- Pohjanmaalla maatalous- ja puutarhayritysten määrä väheni 1251:llä (19 %) ja Pohjois-Karjalassa 398:lla (16 %) (Kuvio 5). Kuvio 5. Maatalous- ja puutarhayritysten lukumäärä Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Pohjanmaalla vuosina 2010 2017. Lähde: Luonnonvarakeskus, Tilastopalvelu. Mikroyritykset 5 työllistivät kaikissa aluetyypeissä eniten työntekijöitä Pohjois-Karjalassa, mutta vuosina 2011 2014 niiden yhteenlaskettu henkilöstömäärä väheni ja pienten, keskisuurten ja suurten yrityksien työntekijöiden määrät kasvoivat. Suurten yritysten yhteenlaskettu henkilöstömäärä oli pienin. Mikroyritykset ja pienet yritykset ovat maaseudun suurimpia työllistäjiä. Harvaan asutulla maaseudulla mikro- ja pienten yritysten henkilöstömäärät vähenivät vain hieman, kun taas henkilöstömäärät vähenivät merkittävästi keskisuurissa (-30 %) ja suurissa (41 %) yrityksissä. Ydinmaaseudulla keskisuurten yritysten henkilöstömäärä kasvoi 22 prosentilla ja muihin kokoluokkiin kuuluvat yritykset työllistivät vähemmän vuonna 2014 kuin vuonna 2011. Kaupunkien läheisellä maaseudulla keskisuurten yritysten henkilöstömäärä väheni 35 prosentilla ja mikroyritysten viidellä prosentilla ja vuorostaan pienten yritysten henkilöstömäärä kasvoi 31 prosentilla ja suurten 22 prosentilla. Pohjois-Karjalan kaupunkialueilla eri kokoisten yritysten työllistävä merkitys ei vaihtele niin paljon kuin maaseutualueilla. Kaupunkialueilla ainoastaan mikroyritysten henkilöstömäärä väheni ja muiden yritysten henkilöstömäärä kasvoi. (Kuvio 6.) 5 Pienet ja keskisuuret yritykset (PK-yritykset) määritellään yrityksiksi, joiden palveluksessa on vähemmän kuin 250 työntekijää ja joiden vuosiliikevaihto on enintään 50 miljoonaa euroa tai taseen loppusumma enintään 43 miljoonaa euroa. Mikroyritys määritellään yritykseksi, jonka palveluksessa on vähemmän kuin 10 työntekijää. Pieni yritys määritellään yritykseksi, jonka palveluksessa on vähemmän kuin 50 työntekijää ja jonka vuosiliikevaihto on enintään 10 miljoonaa euroa tai taseen loppusumma enintään 10 miljoonaa euroa. Keskisuuren yrityksen palveluksessa on 50-249 henkeä. Alle 50 hengen yrityskin luetaan keskisuureksi, jos sen vuosiliikevaihto tai taseen loppusumma ylittää 10 miljoonaa euroa (Luke, Tilastotietokanta)

25 Kuvio 6. Yritysten henkilöstömäärä yritysten koon mukaan vuosina 2010 2014 Pohjois-Karjalassa kuntapohjaisen kaupunki-maaseutuluokituksen mukaan. Lähde: Luonnonvarakeskus, Tilastopalvelu.

26 Kuvio 7. Yritysten henkilöstömäärä yritysten koon mukaan vuosina 2010 2014 Etelä-Pohjanmaalla kuntapohjaisen kaupunki-maaseutuluokituksen mukaan. Lähde: Luonnonvarakeskus, Tilastopalvelu. Etelä-Pohjanmaalla mikroyritykset työllistivät eniten ja pienet ja suuret yritykset lähes saman verran, ja kaikkien yritysten henkilöstömäärien muutokset olivat pienet vuosina 2010 2014. Ydinmaaseudulla suurten yritysten henkilöstömäärä väheni 28 prosentilla, mikroyritysten 8 prosentilla ja keskisuurten 6 prosentilla. Pienten yritysten henkilöstömäärä kasvoi hieman. Kaupunkialueella suuret yritykset työllistivät eniten ja niiden henkilöstömäärä pysyi koko tarkastelujakson samalla tasolla. Pienten yritysten henkilöstömäärä kasvoi kaupunkialueella 22 prosentilla ja keskisuurten viidellä prosentilla ja mikroyritysten väheni kolmella prosentilla. (Kuvio 7.)

27 Kuvio 8. Eri kokoisten yritysten henkilöstön osuudet (%) koko maassa, Pohjois-Karjalassa ja Etelä- Pohjanmaalla kuntapohjaisen kaupunki-maaseutuluokituksen mukaan vuonna 2014. Lähde: Luonnonvarakeskus, Tilastopalvelu. Sekä Etelä-Pohjanmaalla että Pohjois-Karjalassa oli vuonna 2014 suurten yritysten osuus yritysten henkilöstömäärästä pienempi kuin koko maassa. Etelä-Pohjanmaan kaupunkialueella kuitenkin toimi yritysten henkilöstöstä suurissa yrityksissä 44 prosenttia ja koko maassa vain 39 prosenttia. Pohjois-Karjalan kaupunkialueilla yritysten henkilöstöstä oli suurten yritysten palveluksessa vain 22 prosenttia. Ydinmaaseudun yritysten henkilöstöstä koko maassa 37 prosenttia, Etelä-Pohjanmaalla 45 prosenttia ja Pohjois-Karjalassa 37 prosenttia toimi mikroyrityksissä. (Kuvio 8.) Suurin osa (86,5 %) Manner-Suomessa toimivista liikeyrityksistä työllisti 0 4 henkilöä vuonna 2014. Pohjois-Karjalassa oli 11 660 liikeyritystä, joista 0 4 henkilöä työllistäviä oli 87,5 prosenttia (10 208) vuonna 2014. Etelä-Pohjanmaalla vuonna 2014 liikeyrityksiä oli 18 560, joista 89,8 prosenttia (16 659) työllisti 0 4 henkilöä. Etelä-Pohjanmaan yrityskanta oli pienyritysvaltaisempaa kuin keskimäärin koko Manner-Suomessa. Kaikilla maaseutualueilla sijaitsi enemmän 0 4 henkilöä työllistäviä toimipaikkoja kuin kaupungeissa. (Kuvio 9.)

28 Kuvio 9. Liikeyritysten toimipaikat henkilöstön suuruuden mukaan sekä toimipaikkojen määrä 1 000 asukasta kohti vuonna 2014 kuntapohjaisen kaupunki-maaseutuluokituksen mukaan Manner-Suomessa, Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Pohjanmaalla. Lähde: Tilastokeskus, Maaseutuindikaattorit. Yritysten toimipaikkatiheys oli Etelä-Pohjanmaalla vuonna 2014 suurempi kuin Pohjois-Karjalassa ja keskimäärin koko Manner-Suomessa. Etelä-Pohjanmaalla oli 48 toimipaikkaa 1 000 asukasta kohti, kun toimipaikkoja oli koko Manner-Suomessa 36 ja Pohjois-Karjalassa 35 tuhatta asukasta kohti. Kuntapohjaisen kaupunki-maaseutuluokituksen mukaan toimipaikkoja oli Etelä-Pohjanmaalla eniten Soinissa, joka on ainoa harvaan asutun maaseudun kunta (63 toimipaikkaa/1 000 asukasta) ja ydinmaaseudulla (52 toimipaikkaa/1 000 asukasta). Pohjois-Karjalassa eniten toimipaikkoja tuhatta asukasta kohti oli ydinmaaseudulla (46 toimipaikkaa) (Kuvio 9). Yritysrakenteeltaan Etelä-Pohjanmaa ja Pohjois- Karjala ovat koko maata alkutuotantovaltaisempia, sillä molemmissa maakunnissa yli kolmasosa toimipaikkojen henkilöstöstä työskenteli alkutuotannossa, kun alkutuotannon toimipaikoissa työskentelevien osuus kaikkien toimialojen henkilöstöstä oli Manner-Suomessa 20 prosenttia. (Liite 4.) Työttömyys Työttömyys oli vuosina 2006 2017 kuukausittain Pohjois-Karjalassa huomattavasti korkeammalla tasolla sekä työttömien määrällä että työttömyysasteella (työttömien %-osuus työvoimasta) mitattuna kuin Etelä-Pohjanmaalla. Tarkasteluajanjaksolla työttömyysaste oli korkeimmillaan Pohjois-Karjalassa

29 kesällä 2016, jolloin se oli 18,7 prosenttia. Etelä-Pohjanmaalla työttömyys saavutti korkeimman tasonsa (12,4 %) joulukuussa 2015. Sekä Etelä-Pohjanmaalla (5,7 %) että Pohjois-Karjalassa (12 %) työttömyysaste oli alimmillaan toukokuussa 2008. Maakuntien työttömyysasteen ero oli suurin kesällä 2017, jolloin ero oli 8,6 %-yksikköä ja pienin syksyllä 2009 ollen 4,5 %-yksikköä. (Kuvio 10.) Kuvio 10. Työttömien työnhakijoiden määrä ja %-osuus työvoimasta Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjois- Karjalassa 2006 11/2017. Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö, työnvälitystilasto. Työttömät olivat vuonna 2015 Pohjois-Karjalassa vanhempia kuin Etelä-Pohjanmaalla ja keskimäärin koko Manner-Suomessa, mutta molemmissa maakunnissa nuorten alle 30-vuotiaiden osuus oli sama kuin koko Manner-Suomessa (25 %). Pohjois-Karjalan harvaan asutun maaseudun työttömistä peräti 57 prosenttia ja ydinmaaseudun työttömistä 51 prosenttia oli täyttänyt 50 vuotta. Myös paikalliskeskuksissa (46 %) ja kaupungin läheisellä maaseudulla (44 %) merkittävä osa työttömistä kuului kahteen vanhimpaan ikäluokkaan (55 74 vuotta). Etelä-Pohjanmaa on suurimmalta osalta ydinmaaseutua, jossa asuneista työttömistä 40 prosenttia oli 50 vuotta täyttäneitä. Pohjois-Karjalassa myös kaupunkialueilla oli vanhimpiin ikäryhmiin kuuluneita työttömiä enemmän kuin Etelä-Pohjanmaalla. Nuorten osuus työttömistä oli sekä Pohjois-Karjalassa (34 %) että Etelä-Pohjanmaalla (36 %) suurempi kuin Manner-Suomessa (26 %). (Kuvio 11.)

30 Kuvio 11. Työttömät ikäryhmän mukaan paikkatietopohjaisen kaupunki-maaseutuluokituksen mukaan Pohjois-Karjalassa, Etelä-Pohjanmaalla ja Manner-Suomessa vuonna 2015: Lähde: Tilastokeskus, Maaseutuindikaattorit.

Kartta 3. Työttömien osuus työvoimasta Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan kunnissa marraskuussa 2017. Lähde: Tiedot perustuvat työ- ja elinkeinoministeriön Työnvälitystilastoon. 31

Kartta 4. Pitkäaikaistyöttömien osuus työttömistä Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan kunnissa marraskuussa 2017. Lähde: Tiedot perustuvat työ- ja elinkeinoministeriön Työnvälitystilastoon. 32

33 Marraskuussa 2017 työttömyysaste oli jokaisessa Etelä-Pohjanmaan kunnassa pienempi kuin Pohjois- Karjalan kunnissa. Etelä-Pohjanmaalla Soinissa, harvaan asutun maaseudun kunnassa, työttömyysaste oli hieman matalampi kuin Pohjois-Karjalassa kaupungin läheisen maaseudun kunnissa Kontiolahdella ja Liperissä, joissa työttömien osuus työvoimasta oli Pohjois-Karjalan alhaisin. Etelä-Pohjanmaan kunnista työttömien osuus työvoimasta oli alhaisinta ydinmaaseudun kunnista Kuortaneella ja Evijärvellä, molemmissa 5,6 prosenttia. Korkein työttömyysaste Etelä-Pohjanmaalla oli Seinäjoella (9,7 %) ja Pohjois-Karjalassa Lieksassa (18,0 %). (Kartta 3.) Etelä-Pohjanmaa ja Pohjois-Karjala poikkeavat toisistaan myös pitkäaikaistyöttömyyden eli vuoden tai sitä pidemmän ajan yhtäjaksoisen työttömyyden tasossa. Pitkäaikaistyöttömien osuus työttömistä oli yli kolmanneksen lähes jokaisessa Pohjois-Karjalan kunnassa marraskuussa 2017. Harvaan asutun maaseudun kunnista Polvijärvellä pitkäaikaistyöttömien osuus työttömistä oli 40 prosenttia. Etelä- Pohjanmaalla pitkäaikaistyöttömien osuus työttömistä oli korkein Kuortaneella (23,9 %) ja alhaisin Lappajärvellä (9,1 %). (Kartta 4.) Kuviossa 12 on kuvattu erikseen vastavalmistuneiden ja muiden työttömien ja liitteessä 5 kaikkien työttömien ajanjaksolla maaliskuu 2016 helmikuu 2018 alkaneita työttömyysjaksoja ja virtoja työttömyyteen yhden, kolmen, kuuden kuukauden kuluttua työttömyydestä. Työttömyyden virtoja on mahdollista tarkastella valitulla ajanjaksolla 12 kuukauden ajalta maaliskuun 2016 ja helmikuuhun 2017 välillä alkaneiden työttömyysjaksojen osalta. Vastavalmistuneilla alkaa eniten työttömyysjaksoja lukukausien ja -vuosien lopussa joulu- ja kesäkuussa. Pohjois-Karjalassa kesäkuussa 2016 jäi työttömäksi 747 vastavalmistunutta ja vuotta myöhemmin kesäkuussa 553. Vuonna 2016 kesäkuussa työttömäksi jääneistä oli työttömänä kuukautta myöhemmin 75 prosenttia, kolmen kuukauden kuluttua 30 prosenttia ja puolen vuoden kuluttua vuoden 2016 joulukuussa 11 prosenttia. Kesäkuussa 2016 työttömäksi jääneistä vastavalmistuneista kukaan ei ollut työttömänä enää vuoden kuluttua. Vuoden 2017 kesäkuussa työttömäksi ilmoittautuneista hieman suurempi osa oli edelleen työttömänä kuukauden (79 %) sekä kolmen kuukauden (37 %) kulutta ja puolen vuoden kuluttua joulukuussa 2018 oli työttömänä 10 %. Etelä-Pohjanmaalla 330 vastavalmistunutta ilmoittautui työttömäksi kesäkuussa 2016. Heistä 74 prosenttia oli edelleen työttömänä heinäkuussa, kolmen kuukauden kuluttua työttömänä oli 40 prosenttia ja puolen vuoden päästä vielä 19 prosenttia. Kukaan ei ollut työttömänä enää vuoden kuluttua kesällä 2017. Vuoden 2017 kesäkuussa vastavalmistuneita jäi työttömäksi (361) vähän enemmän kuin vastaavaan aikaan edellisenä vuonna ja heidän työttömyysjaksonsa myös kestivät hieman pidempään. Kuukauden kuluttua heinäkuussa 201 työttömänä oli 76 prosenttia, kolmen kuukauden kuluttua 45 prosenttia puolen vuoden kuluttua 20 prosenttia. (Kuvio 12.) Muiden kuin vastavalmistuneiden työttömyysjaksojen alkaminen ajoittuu hieman tasaisemmin eri kuukausien ajalle, mutta heilläkin kesä- ja joulukuussa alkoi eniten työttömyysjaksoja sekä Pohjois- Karjalassa että Etelä-Pohjanmaalla. Etelä-Pohjanmaalla alkaneiden työttömyysjaksojen määrässä vaihtelu kuukausittain oli pienempi kuin Pohjois-Karjalassa Vuoden 2016 maaliskuun ja vuoden 2018 helmikuun välillä. Etelä-Pohjanmaalla virta työttömyyteen oli suurempaa yhden ja kolmen kuukauden kuluttua työttömyyden alkamisesta, mutta työttömyysjaksot jäivät siellä lyhyemmäksi kuin Pohjois- Karjalassa. Pohjois-Karjalassa muita kuin vastavalmistuneita jäi työttömäksi vuoden 2016 kesäkuussa 2700, joista oli työttömänä kuukauden kuluttua 65 prosenttia, kolmen kuukauden kuluttua 34 prosenttia, puolen vuoden päästä 24 prosenttia ja vuoden kuluttua 12 prosenttia. Etelä-Pohjanmaalla alkoi kesäkuussa 2016 työttömyysjaksoja 2030, joista kuukauden kuluttua jatkui 80 prosenttia, kolmen kuukauden kuluttua 35 prosenttia, puolen vuoden päästä 19 prosenttia ja vuosi työttömyysjaksojen alkamisesta edelleen kuusi prosenttia alkaneista työttömyysjaksoista jatkui. (Kuvio 12.)

34 Kuvio 12. Kuukauden aikana alkaneet vastavalmistuneiden ja muiden työttömyysjaksot ja virrat yli yksi, kolme, kuusi ja 12 kuukautta kestäneeseen työttömyyteen maaliskuusta 2016 helmikuuhun 2018 Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Pohjanmaalla. Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö, Työnvälitystilastot.

35 Kuvio 13. 15 24-vuotiaat pääasiallisen toiminnan mukaan vuonna 2015 Pohjois-Karjalan ja Etelä- Pohjanmaan kunnissa kuntapohjaisen kaupunki-maaseutuluokituksen mukaan. Lähde: Tilastokeskus, Elinkeinorakenne ja työssäkäynti.

36 Alle 25-vuotiaista työvoimaan kuuluvista nuorista oli pääasiallisen toiminnan mukaan työttömänä vuonna 2015 Etelä-Pohjanmaalla yhdeksän prosenttia ja Pohjois-Karjalassa 10 prosenttia (Tilastokeskus, Elinkeinorakenne ja -työssäkäynti -tilastotietokanta). Kaikista 15 24-vuotiaista työvoimaan kuului eli oli työllisenä tai työttömänä Pohjois-Karjalassa 38 prosenttia ja Etelä-Pohjanmaalla 41 prosenttia. Nuorille oli tarjolla eniten työtä maakuntakeskuksissa: Seinäjoella nuorista oli työllisiä 35 prosenttia ja Joensuussa 30 prosenttia. Työttömien osuudet vaihtelivat harvaanasutuissa kunnissa Etelä-Pohjanmaalla 6 13 prosentin välillä ja Pohjois-Karjalassa 8 15 prosentin välillä. Pohjois-Karjalan harvaan asutuissa kunnissa työttömien osuus alle 25-vuotiaista oli 7 12 prosenttia. (Kuvio 13.) Muuttoliike maaseudulla Molemmissa tutkimuksen kohteena olevissa maakunnissa väkiluku on vähentynyt vuodesta 2004 vuoteen 2016. Etelä-Pohjanmaalla väkiluvun muutos oli -1 952 ja Pohjois-Karjalassa 4 237 henkilöä vuosina 2006 2016 (Tilastokeskus, Maaseutuindikaattorit). Väkiluvun vuosimuutoksella tarkoitetaan muutosta vuotta aiempaan ajankohtaan verrattuna. Tarkasteltuna ajanjaksona väkiluku väheni Pohjois-Karjalassa eniten vuonna 2006, jolloin maakunnassa oli 803 asukasta vähemmän kuin vuonna 2005. Etelä-Pohjanmaalla väkiluvun suurin vuosimuutos oli vuonna 2015, jolloin se vähentyi 814 henkilöllä. Paikkatietopohjaisen kaupunki-maaseutuluokituksen mukaan väkiluku väheni harvaan asutulla ja ydinmaaseudulla koko tarkastelujakson ajan molemmissa maakunnissa ja Pohjois-Karjalassa myös paikalliskeskuksissa. Etelä-Pohjanmaan harvaan asutulla maaseudulla väkiluvun vuosimuutos on ollut kohtalaisen tasaista ja vähäistä koko tarkasteluajanjakson. Väkiluvun vuosimuutokset olivat sekä Pohjois-Karjalassa että Etelä-Pohjanmaalla kaupunkien läheisellä maaseudulla pieniä koko tarkasteluajanjakson ja kaupunkialueilla väestömäärä kasvoi kaikkina vuosina ja eniten vuonna 2014. Pohjois-Karjalan koko alueella väkiluku kasvoi tarkasteluajanjaksolla vain vuonna 2011 ja Etelä-Pohjanmaalla väestömäärän kehitys oli positiivisinta vuosina 2009 2012. (Kuvio 14.) Pohjois-Karjala ja Etelä-Pohjanmaa sekä niiden harvaan asuttu maaseutu ja ydinmaaseutu olivat muuttotappioalueita vuosina 2005 2016. Maassamuuton nettomuutto (tulo- ja lähtömuuton erotus) oli Pohjois-Karjalassa tappiollisin 2006 ja Etelä-Pohjanmaalla 2015. Kaupunkien läheisellä maaseudulla nettomuuton vaihtelut olivat pieniä. Pohjois-Karjalassa kaupunkien läheinen maaseutu oli muuttovoittoinen tarkastelujakson alussa, mutta sen jälkeen nettomuutto oli positiivinen ainoastaan vuonna 2010. Etelä-Pohjanmaan kaupungin läheisen maaseudun nettomuutto vaihteli positiivisen ja negatiivisen välillä vuoteen 2013 saakka, jonka jälkeen nettomuutto oli negatiivista vuoteen 2016 saakka. Paikalliskeskusten nettomuutto jäi vähäiseksi molemmissa maakunnissa: Etelä-Pohjanmaalla se oli pääsääntöisesti lievästi voitollista ja Pohjois-Karjalassa lähtömuutto oli hieman tulomuuttoa suurempaa. Molemmissa maakunnissa kaupunkialueet saivat koko tarkastelujakson ajan muuttovoittoa. (Kuvio 14.)

37 Kuvio 14. Väkiluvun vuosimuutos (henkilöä) vuosina 2006 2016 ja maassamuuton nettomuutto (henkilöä) vuosina 2006 2016 Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa paikkatietopohjaisen kaupunkimaaseutuluokituksen mukaan. Lähde: Tilastokeskus, Maaseutuindikaattorit. Kuvio 15. Maassamuuton nettomuutto 1 000 asukasta kohden (promillea) Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Pohjanmaalla vuonna 2016 paikkatietopohjaisen kaupunki-maaseutuluokituksen mukaan. Lähde: Tilastokeskus, Maaseutuindikaattorit.

38 Vuonna 2016 maassamuuton nettomuutto väestömäärään suhteutettuna (nettomuutto 1 000 asukasta kohden) oli Pohjois-Karjalassa -3,1 promillea ja Etelä-Pohjanmaalla -3,4 promillea. Muuttoliike vähensi suhteellisesti eniten harvaan asutun maaseudun väestöä (Etelä-Pohjanmaa -20,2 ja Pohjois-Karjala -10,4 ). Pohjois-Karjalassa ydinmaaseudun (-9,2 ) nettomuutto väestömäärään suhteutettuna oli huomattavasti tappiollisempaa kuin Etelä-Pohjanmaalla (-5,5 ). Pohjois-Karjalassa väestömäärä kasvoi muuttoliikkeen ansiosta vain kaupunkialueilla (nettomuutto 3,7 ), mutta Etelä- Pohjanmaalla sekä kaupunkialueilla (6,6 ) että paikalliskeskuksissa (1,9 ). (Kuvio 15.) Vaikka nettomuutto olisikin vähäistä, niin kuntien välinen maassamuutto muuttaa huomattavasti kuntien väestörakennetta. Vuonna 2015 Pohjois-Karjalan kuntiin muutti 3 299 henkilöä ja alueen kunnista lähtömuuttajia oli 3 607. Vastaavasti Etelä-Pohjanmaan kuntiin tuli 3 319 asukasta ja kunnista lähti yhteensä 3 701 henkilöä. Harvaan asutun ja ydinmaaseudun kuntien lähtömuuttajista oli 15 34-vuotiaita 49 prosenttia Pohjois-Karjalassa ja 56 prosenttia Etelä-Pohjanmaalla. Ikäryhmässä 15 24 kuntien välinen nettomuutto oli Pohjois-Karjalassa -456 ja Etelä-Pohjanmaalla peräti -989 henkilöä. Tähän ikäryhmään kuuluvista lähtömuuttajista oli pääasiallisen toiminnan (vuoden lopun tilanne) mukaan oli lähes puolet opiskelijoita ja 30 prosenttia työllisiä Pohjois-Karjalassa. Etelä-Pohjanmaalla työllisten osuus oli 42 prosenttia ja opiskelijoiden 37 prosenttia. Nettomuutto oli Etelä- Pohjanmaan harvaan ja ydinmaaseudun kunnissa kaikissa ikäryhmissä negatiivinen ja Pohjois-Karjalassa positiivinen vain 45 54- ja 55 64-vuotiaissa. (Kuvio 16.)

39 Kuvio 16. Kuntien välinen maassamuutto ja nettomuutto ikäryhmän ja pääasiallisen toiminnan mukaan kuntatyypeittäin Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Pohjanmaalla vuonna 2015. Lähde: Tilastokeskus, Muuttajien taustatiedot.

40 Kuviossa 16 kuntien välistä maassamuuton nettomuuttoa on tarkasteltu Pohjois-Karjalan osalta Joensuuta ja kaupungin läheisen maaseudun kuntia yhdessä. Ikäryhmittäinen nettomuutto oli näissä kunnissa tappiollista vain ikäryhmässä 25 34. Myös Seinäjoella kuntien välisen maassamuuton nettomuutto oli negatiivinen ainoastaan 25 34-vuotiaissa. Koska Joensuu on yliopistokaupunki, määrittelee opiskelijoiden muutto muuttoliikkeen laajuutta ja kohdentumista jopa koko maakunnan osalta. Joensuuhun muutetaan opiskelemaan ja tutkinnon suorittamisen jälkeen muutetaan muualle töihin. Kuvioissa 17 ja 18 esitetään työllisten palkansaajien maassamuuton osuudet tulo- ja lähtömaakunnittain vuonna 2015, ja maakunnat on järjestetty laskevaan suuruusjärjestykseen tulomuuton osuuden mukaan. Pohjois-Karjalaan muutettiin työn perässä eniten Uudeltamaalta ja seuraavaksi eniten rajamaakunnista Pohjois-Savosta ja Etelä-Savosta. Lähtömuutto oli suurinta samoihin maakuntiin. Lähtömuutto Uudellemaalle oli tulomuuttoa suurempaa, mutta Pohjois-Savosta ja Etelä-Savosta muutettiin enemmän Pohjois-Karjalaan kuin maakunnasta muutettiin Pohjois-Savoon ja Etelä-Savoon. Etelä-Pohjanmaalle muutettiin työn perässä eniten Pohjanmaalta ja seuraavaksi eniten Uudeltamaalta ja Pirkanmaalta. Työllisten palkansaajien tulomuutto Pohjanmaalta Etelä-Pohjanmaalle oli päinvastaista muuttoa suurempaa. Etelä-Pohjanmaalta muutettiin palkkatyöhön eniten Uudellemaalle ja seuraavaksi eniten Pirkanmaalle. (Kuvio 18.) Sekä Pohjois-Karjalan että Etelä-Pohjanmaan ydinmaaseudun kuntiin muuttaneet palkansaajat työllistyivät enimmäkseen maakuntien kolmelle suurimmalle toimialalle: terveys- ja sosiaalipalveluihin, teollisuuteen sekä kaupan alalle. Palkansaajien tulomuutto molempiin maakuntiin harvaan asutulle maaseudulle oli vähäistä. Harvaan asutun maaseudun kuntiin Pohjois-Karjalassa kolmen suurimman toimialan joukkoon kuuluivat myös majoitus- ja ravitsemistoiminta Ilomantsissa ja hallinto- ja tukipalvelutoiminta Lieksassa ja Etelä-Pohjanmaalla maatalous Soinissa. Nämä selittynevät Ilomantsin matkailupalveluilla ja Lieksan valtakunnallisella palvelukeskustoiminnalla sekä sillä, että Soinissa maatalous on merkittävä työllistäjä. (Liite 6.)

41 Kuvio 17. Pohjois-Karjalasta muuttaneet tulomaakunnan mukaan ja Pohjois-Karjalaan muuttaneet lähtömaakunnan mukaan, työlliset palkansaajat (palkit prosenttia lähtö- ja tulomuuttajista, suluissa määrät) vuonna 2015. Lähde: Tilastokeskus, Muuttajien taustatiedot.

42 Kuvio 18. Etelä-Pohjanmaalta muuttaneet tulomaakunnan mukaan ja Etelä-Pohjanmaalle muuttaneet lähtömaakunnan mukaan, työlliset palkansaajat (palkit prosenttia lähtö- ja tulomuuttajista, suluissa määrät) vuonna 2015. Lähde: Tilastokeskus, Muuttajien taustatiedot. Maahanmuutto on ollut molempiin maakuntiin suhteellisen vähäistä. Vuosina 2010 2016 Etelä-Pohjanmaalle muutti ulkomailta yhteensä 3 529 henkilöä ja Pohjois-Karjalaan 4 175. Etelä-Pohjanmaalla maahanmuuttajista oli tällä ajanjaksolla naisia 47 prosenttia ja Pohjois-Karjalassa hieman yli puolet. Naisten maahanmuuton nettomuutto vaihteli vuosittain Etelä-Pohjanmaalla välillä 64 219 ja miesten 83 234. Pohjois-Karjalassa maahanmuuton nettomuuton vuosittainen vaihteluväli oli naisten osalta 126 240 ja miesten osalta 162 286. (StatFin-tilastotietokanta.)

43 Ammatillinen koulutus ja tutkinnon suorittaneiden sijoittuminen 5.1 Koulutustarjonta Etelä-Pohjanmaalla on kolme toisen asteen ammatillista koulutusta järjestävää koulutuskuntayhtymää ja Pohjois-Karjalassa yksi. Järviseudun koulutuskuntayhtymä ylläpitää Järviseudun ammatti-instituuttia (JAMI), Seinäjoen koulutuskuntayhtymä Seinäjoen koulutuskeskusta (Sedu) ja Suupohjan koulutuskuntayhtymä Suupohjan ammatti-instituuttia. Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän ylläpitämä oppilaitos on Riveria. Tarkastelussa eivät ole mukana ammatilliset erityisoppilaitokset. Molemmissa maakunnissa on Luovin ammatilliset erityisoppilaitokset. Järviseudun koulutuskuntayhtymän jäsenkuntia ovat Alajärvi, Evijärvi, Kauhava, Lappajärvi ja Vimpeli sekä Alavus, joka ei ole jäsen varsinaisilla maksuosuuksilla. Järviseudun ammatti-instituutilla on viisi toimipistettä, joista kaksi sijaitsee Alajärvellä ja muut toimipisteet ovat Kauhavalla, Lappajärvellä ja Töysässä, ja ne kouluttavat kuuteentoista koulutusammattiin. (Järviseudun ammatti-instituutin internetsivut 2017.) Seinäjoen koulutuskuntayhtymän jäseniä ovat 12 kuntaa Etelä-Pohjanmaalta ja maakunnan ulkopuolisia jäsenkuntia ovat Kristiinankaupunki Pohjanmaalta, Multia ja Saarijärvi Keski-Suomesta sekä Virrat Pirkanmaalta. Koulutuskeskus Sedu järjestää opetusta kahdeksalla paikkakunnalla 14 opetuspisteessä ja kouluttaa lähes 40 ammattiin. (Seinäjoen koulutuskeskuksen internetsivut 2017.) Suupohjan koulutuskuntayhtymän jäsenkuntia ovat Etelä-Pohjanmaan maakunnan kunnista Karijoki, Kauhajoki, Kurikka, Isojoki ja Teuva sekä maakunnan ulkopuolisista kunnista Kaskinen, Kristiinankaupunki ja Närpiö. Suupohjan ammatti-instituutti kouluttaa 11 ammattiin ja opetusta järjestetään Kauhajoella neljässä eri toimipisteessä. (Suupohjan ammatti-instituutin internetsivut 2017.) Etelä-Pohjanmaan kunnista Kauhajoki ja Lappajärvi ovat jäseninä maakunnan kahdessa koulutuskuntayhtymässä. Etelä-Pohjanmaalla sijaitsee myös kaksi koulutuskuntayhtymiin kuulumatonta oppilaitosta: TEAK Teuvan aikuiskoulutuskeskus ja Suomen Yrittäjäopisto. TEAK on Teuvalla sijaitseva valtakunnallinen aikuiskoulutuskeskus, joka järjestää koulutusta 20 paikkakunnalla. TEAKin pääkoulutusalat ovat puu, pintakäsittely, sisustus ja verhoilu, vaatetus, teknologia sekä terveys- ja sosiaaliala. (TEAK Teuvan aikuiskoulutuskeskuksen internetsivut 2017.) Suomen Yrittäjäopiston päätoimipiste on Kauhavalla, mutta sillä on toimipisteet myös Seinäjoella ja Hämeenlinnassa. Näiden paikkakuntien lisäksi se järjestää koulusta ympäri Suomen yrittäjyyden ja liiketoimintaosaamisen aloilla. TEAK ja Suomen Yrittäjäopisto yhdistyvät kevään 2018 aikana ja yhdistymisellä tuleva yksikkö tavoittelee johtavaa asemaa valtakunnallisena aikuiskoulutusorganisaationa. (Suomen Yrittäjäopiston internetsivut 2017.) Pohjois-Karjalassa on yksi maakunnallinen koulutuskuntayhtymä, jolla oli kahdeksan erillistä ammattiopistoa vuoden 2017 loppuun saakka. Yhdessä näistä ammattiopistoista Pohjois-Karjalan ammattiopisto Niittylahdessa järjestetään myös vapaan sivistystoiminnan kansanopistokoulutusta. Vuoden 2018 alusta alkaen Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän organisaatio muuttui siten, että se muodostuu yhdestä oppilaitoksesta Riveriasta ja sen koulutusyksiköistä, jotka sijaitsevat Joensuussa, Kiteellä, Nurmeksessa, Outokummussa ja Valtimolla. (Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän internetsivut 2017.) Toisen asteen ammatillisten oppilaitosten lisäksi merkittäviä koulutuksen järjestäjiä ovat erilaiset vapaan sivistystyön oppilaitokset, joissa vapaatavoitteisen koulutuksen lisäksi voi opiskella muun muassa ammatillisia perustutkintoja tai niiden osia sekä ammatti- ja erikoistutkintoja. Kauhajoen evankelinen opisto, Etelä-Pohjanmaan opisto Ilmajoella, Seurakuntaopisto Lapualla sekä Kuortaneen urheiluopisto ovat Etelä-Pohjanmaalla toimivia vapaan sivistystyön oppilaitoksia. Pohjois-Karjalassa Kiteen Evankelinen Kansanopisto, Lieksan kristillinen opisto ja Itä-Suomen Liikuntaopisto Joensuussa

44 ovat vapaan sivistystyön oppilaitoksia. Joensuun ammattiopisto Niittylahdessa voi suorittaa myös vapaan sivistystyön opintoja. Kartta 5. Ammatillisten oppilaitosten yksiköt ja vapaan sivistystyön oppilaitokset vuonna 2017 ja pelkästään perusasteen suorittaneiden osuus työvoimasta vuonna 2015 Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjois- Karjalassa Lähteet: Oppilaitosten internetsivut, Tilastokeskus, Elinkeinorakenne ja työssäkäynti.

45 Etelä-Pohjanmaalla on enemmän toisen asteen ammatillisen oppilaitoksen yksiköitä ja vapaan sivistystyön oppilaitoksia kuin pinta-alaltaan isommassa Pohjois-Karjalassa, jossa myös välimatkat kuntien välillä ovat Etelä-Pohjanmaata huomattavasti pidemmät. Etelä-Pohjanmaan maakunnan 17 kunnasta toisen asteen ammatillista koulutusta ei järjestetä sen neljässä kunnassa. Pohjois-Karjalan maakunnan 13 kunnasta koulutusta ei järjestetä seitsemässä kunnassa. (Kartta 5.) Pelkästään perusasteen (kansa-, keski- tai peruskoulu) suorittaneiden osuus työvoimasta on suurta niissä kunnissa, joissa ei ole ammatillisen koulutuksen yksikköä (Kartta 5). Etelä-Pohjanmaalla pelkästään perusasteen suorittaneiden osuus työvoimasta oli vuonna 2015 suurinta Isojoella (20,6 %), Evijärvellä (18,7 %) ja Soinissa (18,5 %). Pohjois-Karjalan kunnista eniten ainoastaan perusasteen suorittaneita työvoimasta oli Ilomantsissa (17,5 %), Tohmajärvellä (16,7 %) ja Rääkkylässä (15,6 %). Ammatillisen koulutuksen saavutettavuus on tärkeää osaavan työvoiman saatavuuden kannalta maaseudulla. Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa toisen asteen ammatillisten oppilaitosten opetustarjonta poikkeaa hieman toisistaan (Kuvio 19). Etelä-Pohjanmaalla merkittävin koulutusala uusien opiskelijoiden määrällä mitattuna oli liiketalous ja kauppa, jonka parissa ammatillisen koulutuksen (ammatilliset perustutkinnot, ammatti- ja erikoisammattitutkinnot sekä oppisopimuskoulutus) aloitti yhteensä 27 prosenttia opiskelijoista vuonna 2016. Tästä luvusta 9,6 prosenttia (434 opiskelijaa) aloitti liiketalouden ja kaupan opinnot Suomen Yrittäjäopistossa, jonka opetuksesta suuri osa on verkko-opetusta ja siten hyvin valtakunnallisesti saavutettavissa. Pohjois-Karjalassa liiketalouden ja kaupan ammatillisen peruskoulutuksen aloitti samana vuonna 13 prosenttia opiskelijoista. Merkittävä toisen asteen ammatillinen koulutusala molemmissa maakunnissa oli vuonna 2016 terveys- ja sosiaaliala. Etelä-Pohjanmaalla ammatillista peruskoulutusta oli enemmän maatilataloudessa ja elintarvikealalla kuin Pohjois-Karjalassa, kun Pohjois-Karjalassa koulutettiin Etelä-Pohjanmaata enemmän rakentamisen, metsätalouden, prosessi- ja kemiantekniikan aloilla. (Kuvio 19.) Ammatillisen koulutuksen aloittaneiden naisten osuus oli Etelä-Pohjanmaalla vuonna 2016 suurempi kuin Pohjois- Karjalassa. Etelä-Pohjanmaalla vuonna 2016 aloittaneista uusista ammatillisen perustutkinnon opiskelijoista 51 prosenttia oli naisia, kun se oli Pohjois-Karjalassa 45 prosenttia. Ammattitutkintoa suorittavien naisopiskelijoiden osuus oli 60 prosenttia ja erikoisammattitutkintoa suorittavien osuus 61 prosenttia vuonna 2016 Etelä-Pohjanmaalla, kun vastaavasti Pohjois-Karjalassa ammattitutkintoa suorittaneista uusista opiskelijoista 58 prosenttia ja erikoisammattitutkintoa suorittaneista 57 oli naisia. (Vipunen Opetushallinnon tilastopalvelu, tieto haettu 9.11.2017.)

46 * Useat Suomen Yrittäjäopiston koulutukset ovat verkkomuotoista koulutusta, joihin on jatkuva haku Kuvio 19. Ammatillisen koulutuksen uudet opiskelijat Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa vuonna 2016. Lähde: Vipunen opetushallinnon tilastopalvelu 2017.

47 5.2 Väestön koulutusrakenne Väestön koulutusrakennetta Suomessa, Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa on selvitetty paikkatietopohjaisen kaupunki-maaseutuluokituksen mukaan ikäryhmän, sukupuolen ja koulutusasteen mukaan. Tarkasteluvuosina ovat 2005 ja 2015, joka mahdollistaa koulutusrakenteessa tapahtuneiden muutosten tarkastelun. Perusasteen koulutus tarkoittaa kansa-, keski- ja peruskoulua, keskiasteen suorittaneella on koulutusta 11 12 vuotta ja näitä koulutuksia ovat mm. ylioppilastutkinnot, ammatilliset perustutkinnot, ammattitutkinnot ja erikoisammattitutkinnot. Korkea-asteeseen kuuluvat alimman korkea-asteen, alemman korkeakouluasteen, ylemmän korkeakouluasteen ja tutkijakoulutusasteen tutkinnot. Harvaan asutulla maaseudulla, ydinmaaseudulla ja maaseudun paikalliskeskuksissa asuvilla oli vuosina 2005 ja 2015 kaikissa ikäryhmissä alhaisempi koulutus kuin kaupungeissa ja kaupunkien läheisellä maaseudulla asuvilla (Kuvio 20, Kuvio 21). Harvaan asutulla maaseudulla, ydinmaaseudulla ja maaseudun paikalliskeskuksissa asuvia korkea-asteen tutkinnon suorittaneita oli vuonna 2015 enemmän kuin vuonna 2005 ikäryhmissä 35 49 ja 50 64. Sen sijaan korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus ikäryhmässä 20 34 oli vuonna 2015 alhaisempi kuin vuonna 2005 koko maassa ja Etelä-Pohjanmaalla (-2 %-yksikköä) sekä Pohjois-Karjalassa (-1 %-yksikköä). Eniten keskiasteen tutkinnon ja korkea-asteen tutkinnon suorittaneita oli Etelä-Pohjanmaalla, Pohjois-Karjalassa ja koko maassa kaikilla maaseutualueilla vuonna 2015 ikäryhmässä 35 49. Eniten ainoastaan perusasteen koulutuksen suorittaneita oli harvaan asutulla maaseudulla, ydinmaaseudulla ja maaseudun paikalliskeskuksissa ikäryhmässä 50 64 (pl. ikäryhmä 15 19) vuosina 2005 ja 2015 sekä Etelä-Pohjanmaalla, Pohjois-Karjalassa että koko maassa. Etelä-Pohjanmaalla harvaan asutulla maaseudulla, ydinmaaseudulla ja maaseudun paikalliskeskuksissa asuvat 15 64-vuotiaat olivat vuonna 2015 korkeammin koulutettuja kuin vastaava väestö vastaavilla maaseutualueilla Pohjois-Karjalassa tai koko maassa. Jokaisessa ikäryhmässä väestöllä oli Etelä-Pohjanmaalla korkeampi koulutus kuin Pohjois-Karjalassa harvaan asutulla maaseudulla, ydinmaaseudulla ja maaseudun paikalliskeskuksissa tarkasteltuina vuosina 2005 ja 2015. (Kuvio 20.)

48 Kuvio 20. 15 vuotta täyttänyt väestö ikäryhmän, koulutusasteen ja sukupuolen mukaan vuosina 2005 ja 2015 Etelä-Pohjanmaalla, Pohjois-Karjalassa ja koko maassa paikkatietopohjaisen kaupunki-maaseutuluokituksen mukaan harvaan asutulla maaseudulla, ydinmaaseudulla ja paikalliskeskuksissa. Lähde: Tilastokeskus, Maaseutuindikaattorit.

49 Kuvio 21. 15 vuotta täyttänyt väestö ikäryhmän, koulutusasteen ja sukupuolen mukaan vuosina 2005 ja 2015 Etelä-Pohjanmaalla, Pohjois-Karjalassa ja koko maassa paikkatietopohjaisen kaupunki-maaseutuluokituksen mukaan kaupungeissa ja kaupungin läheisellä maaseudulla. Lähde: Tilastokeskus, Maaseutuindikaattorit.

50 Kaupungeissa ja kaupunkien läheisellä maaseudulla asuvia korkea-asteen tutkinnon suorittaneita oli vuonna 2015 ikäryhmissä 35 49 ja 50 64 huomattavasti enemmän kuin vuonna 2005 molemmissa tarkasteltavina olevissa maakunnissa ja koko maassa. Ikäryhmässä 20 34 väestön koulutustaso ei noussut vuodesta 2005 vuoteen 2015. Kaupungeissa ja kaupunkien läheisellä maaseudulla asuvan väestön koulutusasteessa ei ollut merkittäviä eroja Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa vuosina 2005 ja 2015. (Kuvio 21.) Harvaan asutulla maaseudulla, ydinmaaseudulla ja maaseudun paikalliskeskuksissa asuvat miehet olivat vuosina 2005 ja 2015 selvästi alhaisemmin koulutettuja kuin kaupungeissa ja kaupunkien läheisellä maaseudulla asuvat miehet. Harvaan asutulla maaseudulla, ydinmaaseudulla ja maaseudun paikalliskeskuksissa asuvien miesten koulutustaso on silti noussut, sillä yhä harvemmalla ikäluokista 20 34 ja 35 40 on ainoastaan perusasteen koulutus. Pelkästään perusasteen koulutuksen saaneita on kaikissa ikäryhmissä (pl. 15 19-vuotiaat) harvaan asutulla maaseudulla, ydinmaaseudulla ja maaseudun paikalliskeskuksissa kuitenkin enemmän kuin kaupungeissa ja kaupunkien läheisellä maaseudulla Etelä- Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa. Korkea-asteen koulutettuja oli vuonna 2015 vähemmän kuin vuonna 2005 ikäryhmässä 20 34 kaikilla maaseutualueilla Etelä-Pohjanmaalla, Pohjois-Karjalassa ja koko maassa. Etelä-Pohjanmaalla harvaan asutulla maaseudulla, ydinmaaseudulla ja maaseudun paikalliskeskuksissa asuvat miehet olivat korkeammin koulutettuja kuin miehet vastaavilla maaseutualueilla Pohjois-Karjalassa. Sen sijaan kaupungeissa ja kaupunkien läheisellä maaseudulla asuvat miehet olivat Pohjois-Karjalassa korkeammin koulutettuja kuin miehet vastaavilla alueilla Etelä-Pohjanmaalla. (Kuvio 20, Kuvio 21.) Naiset olivat miehiä korkeammin koulutettuja harvaan asutulla maaseudulla, ydinmaaseudulla, maaseudun paikalliskeskuksissa, kaupungeissa ja kaupunkien läheisellä maaseudulla niin Etelä-Pohjanmaalla, Pohjois-Karjalassa kuin koko maassakin vuosina 2005 ja 2015 (Kuvio 20, Kuvio 21.) Harvaan asutulla maaseudulla, ydinmaaseudulla ja maaseudun paikalliskeskuksissa asuvien naisten koulutustaso oli vuonna 2015 korkeampi kuin vuonna 2005 ikäryhmissä 35 49 ja 50 64. Sen sijaan korkeaasteen koulutuksen saaneiden naisten osuus nuoremmassa ikäryhmässä 20 34 oli vuonna 2015 pienempi kuin vuonna 2005 harvaan asutulla maaseudulla, ydinmaaseudulla ja maaseudun paikalliskeskuksissa. Tämä sama suuntaus oli myös kaikilla maaseutualueilla asuvilla miehillä molemmissa tarkasteltavina olevissa maakunnissa ja koko maassa (Kuvio 20). Väestön koulutusrakenne 2015 -tilaston (Tilastokeskus 2016) mukaan nuorten ikäryhmien koulutustaso ei enää nouse vanhempia ikäryhmiä korkeammaksi ja väestön koulutustason nousu on pysähtynyt. Paikkatietopohjaisen kaupunki-maaseutuluokituksen mukainen koulutustason muutos antaa siihen, että väestön koulutustason nousu näyttää pysähtyneen erityisesti harvaan asutulla maaseudulla, ydinmaaseudulla ja maaseudun paikalliskeskuksissa asuvan nuoren väestön, niin miesten kuin naistenkin kohdalla. Etelä-Pohjanmaalla harvaan asutulla maaseudulla, ydinmaaseudulla ja maaseudun paikalliskeskuksissa asuvien naisten koulutustaso oli korkeampi kuin vastaavilla alueilla Pohjois-Karjalassa kaikissa ikäryhmissä vuosina 2005 ja 2015. Etelä-Pohjanmaalla kaupungeissa ja kaupunkien läheisillä maaseutualueilla asuvilla naisilla oli vastaavilla alueilla asuvia pohjoiskarjalaisia naisia korkeampi koulutus kaikissa muissa paitsi ikäryhmässä 35 49 vuonna 2015 ja 15 19-vuotiaiden ikäryhmissä vuosina 2005 ja 2015. (Kuvio 20, Kuvio 21.) Kaupungeissa ja kaupunkien läheisellä maaseudulla asuvien naisten koulutustaso on noussut jokaisessa ikäryhmässä vuodesta 2005 vuoteen 2015. Kaupungeissa ja kaupunkien läheisellä maaseudulla asuvat 35 49-vuotiaat naiset olivat vuonna 2005 ja 2015 korkeimmin koulutettuja koko maassa sekä Etelä-Pohjanmaalla että Pohjois-Karjalassa. Vuonna 2015 perusasteen jälkeisen tutkinnon suorittaneita 35 49-vuotiaita naisia oli sekä Etelä-Pohjanmaalla että Pohjos-Karjalassa 94 prosenttia, ja joista

51 58 prosentilla oli korkea-asteen tutkinto. Tämä luku oli neljä prosenttia korkeampi kuin koko maassa.(kuvio 21.) P I E L I S E N K A R J A L A N S E U T U K U N T A 5,4 10,7 12,4 59,4 12,1 K E S K I - K A R J A L A N S E U T U K U N T A 6,3 10,1 11,9 59,1 12,7 K U U S I O K U N T I E N S E U T U K U N T A 6,1 11,1 12,5 58,0 12,2 S U U P O H J A N S E U T U K U N T A 4,5 9,6 13,0 58,8 14,2 J Ä R V I S E U D U N S E U T U K U N T A 6,6 10,8 13,4 55,9 13,3 J O E N S U U N S E U T U K U N T A 11,2 16,6 11,0 51,9 7,8 S E I N Ä J O E N S E U T U K U N T A 8,7 16,1 13,2 52,1 9,5 P O H J O I S - K A R J A L A 10,1 15,3 11,2 53,4 8,8 E T E L Ä - P O H J A N M A A 7,8 14,3 13,1 53,8 10,7 Tutkijakoulutuksen suorittaneiden osuus (%) Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus (%) Alemman korkeakoulu- ja ammatillisen korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus (%) Opistoasteen tutkinnon suorittaneiden osuus Toisen asteen tutkinnon suorittaneiden osuus (%) Perusasteen suorittaneiden osuus (%) Kuvio 22. Työlliset 18 64-vuotiaat koulutusasteen, asuinmaakunnan ja -seutukunnan mukaan vuonna 2015. Lähde: Tilastokeskus, Sijoittumispalvelu, koulutettu työvoima. Työllisestä työikäisestä 18 64-vuotiaasta väestöstä Etelä-Pohjanmaalla oli Pohjois-Karjalaa enemmän pelkästään perusasteen suorittaneita vuonna 2015. Eniten pelkästään perusasteen suorittaneita työllisiä oli Etelä-Pohjanmaalla Suupohjan seutukunnassa (14,2 %) ja Pohjois-Karjalassa Keski-Karjalan seutukunnassa (12,7 %). Pohjois-Karjalassa 25,4 prosentilla työllisistä oli alempi tai ylempi korkeakoulututkinto kun Etelä-Pohjanmaalla se oli vain 22 prosentilla työllisistä. (Kuvio 22.) Kun työllisiä ja työttömiä 18 64-vuotiaita (Kuvio 22, Kuvio 23) verrataan koulutusasteen mukaan, pelkästään perusasteen ja toisen asteen suorittaneita oli prosentuaalisesti työttömänä työllisiä enemmän molemmissa maakunnissa ja kaikissa seutukunnissa.

52 P I E L I S E N K A R J A L A N S E U T U K U N T A 3,8 6,5 64,1 24,1 K E S K I - K A R J A L A N S E U T U K U N T A 4,3 6,5 61,1 25,6 S U U P O H J A N S E U T U K U N T A 4,3 7,5 62,1 25,0 K U U S I O K U N T I E N S E U T U K U N T A 6,9 6,8 61,7 22,8 J Ä R V I S E U D U N S E U T U K U N T A 6,1 8,4 63,6 19,5 J O E N S U U N S E U T U K U N T A 8,1 5,9 60,1 19,5 S E I N Ä J O E N S E U T U K U N T A 9,3 7,5 60,4 19,7 P O H J O I S - K A R J A L A 7,1 6,0 60,8 20,9 E T E L Ä - P O H J A N M A A 8,1 7,6 61,1 20,7 Tutkijakoulutuksen suorittaneiden osuus (%) Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus (%) Alemman korkeakoulu- ja ammatillisen korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus (%) Opistoasteen tutkinnon suorittaneiden osuus Toisen asteen tutkinnon suorittaneiden osuus (%) Perusasteen suorittaneiden osuus (%) Kuvio 23. Työttömät 18 64-vuotiaat koulutusasteen, asuinmaakunnan ja -seutukunnan mukaan vuonna 2015. Lähde: Tilastokeskus, Sijoittumispalvelu, koulutettu työvoima. 5.3 Toisen asteen ammatillisen tutkinnon suorittaneiden sijoittuminen Maakuntien ammatillisilla oppilaitoksilla on merkittävä asema osaavan työvoiman kouluttajana. Etelä- Pohjanmaan toisen asteen ammatillisista oppilaitoksista valmistuneista 77 prosenttia (1 488 valmistunutta) asui vuosi valmistumisensa jälkeen Etelä-Pohjanmaalla vuonna 2015. Etelä-Pohjanmaan naapurimaakunnissa asui Pohjanmaalla 4,8 prosenttia ja Pirkanmaalla 4,7 prosenttia Etelä-Pohjanmaalla opiskelleista vuosi valmistumisensa jälkeen vuonna 2015. Uudellamaalla asui vuosi valmistumisensa jälkeen 2,5 prosenttia Etelä-Pohjanmaalta valmistuneista. Etelä-Pohjanmaalla toisen asteen ammatillisen tutkinnon suorittaneista 57 prosenttia oli työllisiä, 11 prosenttia päätoimisia opiskelijoita ja työttömänä oli 24 prosenttia vuosi valmistumisensa jälkeen vuonna 2015. (Vipunen Opetushallinnon tilastopalvelu, tieto haettu 2.1.2018) Pohjois-Karjalassa toisen asteen ammatillisista oppilaitoksista valmistuneista 80 prosenttia (1 287 valmistunutta) asui vuosi valmistumisensa jälkeen Pohjois-Karjalassa vuonna 2015. Seuraavaksi eniten Pohjois-Karjalassa toisen asteen ammatillisen tutkintonsa suorittaneita asui Pohjois-Savossa (4,8 %), Uudellamaalla (3,7 %) ja Etelä-Savossa (2 %) vuosi tutkinnon suorittamisen jälkeen vuonna 2015. Pohjois-Karjalassa toisen asteen tutkinnon suorittaneista 55 prosenttia oli työllisiä, 11 prosenttia jatkoi opiskelua ja 26 prosenttia heistä oli työttömiä vuosi valmistumisensa jälkeen vuonna 2015. (Vipunen Opetushallinnon tilastopalvelu, tieto haettu 2.1.2018.)

53 Etelä-Pohjanmaan ammatillisista oppilaitoksista valmistuneet olivat vuosi valmistumisensa jälkeen työllistyneet hieman paremmin kuin ammatillisen tutkinnon suorittaneet Pohjois-Karjalassa ja siten heidän työttömyytensä oli myös hieman alhaisempaa kuin Pohjois-Karjalasta valmistuneiden. Ammatillisen tutkinnon suorittamisen jälkeinen jatko-opintoihin siirtyminen oli molemmissa maakunnissa yhtä yleistä. (Vipunen Opetushallinnon tilastopalvelu, tieto haettu 2.1.2018.) Kuvio 24. Toisen asteen ammatillisen tutkinnon 2012 7/2015 suorittaneiden tutkinnon suoritusmaakunta ja asuinmaakunta vuonna 2015. Lähde: Tilastokeskus, Sijoittumispalvelu. Vuonna 2015 toisen asteen ammatillisen tutkinnon vuosina 2012 2015 (heinäkuu) suorittaneita asui Etelä-Pohjanmaalla 9 901 ja Pohjois-Karjalassa 7 861. Tutkimusmaakunnissa asuneista ammatillisen perus-, ammatti- ja erikoisammattitutkinnon suorittaneista noin 80 prosenttia oli opiskellut maakuntien omissa oppilaitoksissa. Ammatillisista perustutkinnoista 84 prosenttia oli suoritettu maakuntien omissa oppilaitoksissa. Vuonna 2015 Etelä-Pohjanmaalla asuneista ja vuosien 2012 2015 (heinäkuu) aikana erikoisammattitutkinnon suorittaneista yli puolet oli suorittanut tutkintonsa asuinmaakuntansa ulkopuolella sijaitsevissa oppilaitoksissa. Pohjois-Karjalassa samana ajankohtana asuneista huomattava osa oli suorittanut erikoisammattitutkinnon (48 %) tai ammattitutkinnon (43 %) muualla kuin asuinmaakunnassaan sijaitsevassa oppilaitoksessa. (Kuvio 24.)

54 Digitalisaation hyödyntäminen koulutuksessa mahdollisuuksia ja haasteita 6.1 Taustaa Toisen asteen koulutuksen (lukiot ja ammatillinen koulutus) tasa-arvoinen alueellinen saavutettavuus on oleellinen tekijä osaamisen, työvoiman saatavuuden ja alueen elinvoiman kannalta. Koulujen lakkauttamisen ja koulutuksen keskittämisen seurauksena koulutuksen alueellinen saavutettavuus on kokonaisuudessaan heikentynyt ja alueelliset erot ovat varsin suuria (Aluehallintovirasto 2015, Liite 8). Itä-Suomi on ollut toisen asteen koulutuksen saavutettavuudessa yksi Suomen heikoimmista alueista. Lukiokoulutusta on vielä melko hyvin tarjolla, mutta ammatillisen koulutuksen saavutettavuus on lukiokoulutusta heikompaa. Vuonna 2015 Pohjois-Karjalassa lukiokoulutusta oli tarjolla enintään 10 kilometrin etäisyydellä 70 prosentille ja enintään 30 kilometrin etäisyydellä 98 prosentille peruskoulun päättäneistä. Etelä-Pohjanmaalla lukiokoulutusta oli tarjolla enintään 10 kilometrin etäisyydellä 82 prosentille ja enintään 30 kilometrin etäisyydellä yli 99,5 prosentille peruskoulunsa päättäneistä. Toisin sanoen Etelä-Pohjanmaalla lukiokoulutusta oli tarjolla Pohjois-Karjalaa paremmin. (Länsi- ja Sisä- Suomen aluehallintovirasto 2015; Itä-Suomen aluehallintovirasto 2015). Ammatillisen koulutuksen saavutettavuus vaihtelee alueiden välillä ja ammatillisen koulutuksen valinnanmahdollisuudet ovat vähentyneet. Vuonna 2015 Etelä-Pohjanmaalla ammatillinen koulutus oli saavutettavissa enintään 10 kilometrin etäisyydellä 62 prosentille ja enintään 30 kilometrin etäisyydellä 97 prosentille peruskoulunsa päättäneistä nuorista. Pohjois-Karjalassa vastaavasti ammatillista koulutusta oli saavutettavissa enintään 10 kilometrin etäisyydellä 58 prosentille ja enintään 30 kilometrin etäisyydellä 90 prosentille. Ammatillisen koulutuksen valinnanmahdollisuuksien vähyys näkyy siten, että Pohjois-Karjalassa 54 prosenttia 16-vuotiaista asui enintään 10 kilometrin etäisyydellä ja 89 prosenttia asui enintään 30 kilometrin etäisyydellä vähintään kolmen koulutusalan opetuspisteestä. Ammatillisen koulutuksen valinnanmahdollisuuksia oli lähietäisyydellä vähän myös Etelä-Pohjanmaalla, sillä enintään 10 kilometrin etäisyydellä kolme koulutusalaa oli tarjolla 53 prosentille ja 30 kilometrin etäisyydellä 94 prosentille 16-vuotiaista. Sekä Pohjois-Karjalassa että Etelä-Pohjanmaalla toisen asteen koulutusta (lukio- ja ammatillista koulutusta) enintään 10 kilometrin etäisyydellä oli heikommin saatavissa verrattuna Manner-Suomen keskimääräiseen tasoon. Koulutuksen saavutettavuus oli Pohjois-Karjalassa heikompaa kuin Etelä-Pohjanmaalla sekä lukiokoulutuksen että ammatillisen koulutuksen osalta. Saavutettavuuteen vaikuttavat Pohjois-Karjalan pitkät välimatkat ja ammatillisen koulutuksen keskittyminen. Erityisen hankala tilanne oli harvaan asutun maaseudun nuorilla, sillä näillä aluilla ongelmana ovat pitkät välimatkat yhdistettynä julkisen liikenneyhteyksien vähäisyyteen. (Itä-Suomen aluehallintovirasto 2015; Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto 2015; Tuuva-Hongisto ym. 2016; Sireni ym. 2017.) Ammatillisen koulutuksen keskittyminen ja koulutustarjonnan harveneminen ovat vaikuttaneet koulutuksen saavutettavuuteen ja koulutuksen tasa-arvotavoitteiden saavuttamiseen (Armila 2016). Toisen asteen opintoihin hakeutuvat joutuvat yhä useammin valitsemaan koulutusalansa suppeasta tarjonnasta tai muuttamaan toiselle paikkakunnalle peruskoulun jälkeen (Armila 2016; Käyhkö 2016; Sireni ym. 2017). Kaventuva koulutustarjonta ja heikko saavutettavuus ovat mitä ilmeisimmin johtaneet siihen, että kunnissa, joissa ei ole oppilaitoksia, jää muita suurempi osuus nuorista perusasteen jälkeisen koulutuksen ulkopuolelle. Itä-Suomessa ammatillista koulutusta on tarjolla vain joka kolmannessa kunnassa (Itä-Suomen aluehallintovirasto 2015). Koulutus vaikuttaa paitsi nuorten mahdollisuuksiin työllistyä, niin myös paikkakuntien osaavan työvoiman saatavuuteen.

55 Ammatillisen koulutuksen uudistuksen lähtökohtana on osaamisperustaisuus ja oppijalähtöisyys. Uudistuksen myötä työpaikoilla oppiminen lisääntyy ja käyttöön otetaan yksilölliset opintopolut. Uudistuksen tavoitteena on joustavoittaa koulutukseen hakeutumista ja opinnoissa etenemistä. Kaikille opiskelijoille laaditaan henkilökohtaiset osaamisen kehittämissuunnitelmat ja opiskelun painopisteenä on puuttuvan osaamisen hankkiminen. Opiskelussa hyödynnetään monipuolisesti erilaisia oppimisympäristöjä. Opiskelu tapahtuu joustavasti työpaikoilla, oppilaitoksessa ja virtuaalisissa oppimisympäristöissä. Digitalisuuden hyödyntämistä opiskelussa halutaan lisätä ja kehittää. Työpaikoilla tapahtuvan oppimisen odotetaan laskevan koulutuksen jälkeistä työllistymisen kynnystä. Ammattitaito osoitetaan näyttöjen avulla käytännön työtehtävissä työpaikoilla. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2017.) Uudet tavat tarjota koulutusmahdollisuuksia joustavasti ja digitalisaatiota hyödyntämällä voivat muodostua tulevaisuudessa elintärkeiksi maaseudulla työvoiman saatavuuden ja koulutuksen saavutettavuuden näkökulmista. Ammatillisen koulutuksen reformin odotetaan tuovan joustavuutta, siirtävän oppimista työpaikoille sekä hyödyntävän digitaalisia mahdollisuuksia aiempaa enemmän. 6.2 Esimerkkejä edelläkävijöistä Toisen asteen koulutus sekä lukiossa että ammatillisessa oppilaitoksessa on ollut tähän saakka pääosin lähi- ja kontaktiopetusta yhdistettynä työssä oppimiseen. Lukio-opintoja on ollut mahdollista suorittaa myös etäopintoina ja mahdollisuuksia on yleisesti saatavissa melko hyvin, sillä opintoja verkossa tarjoaa Suomessa yli 100 lukiota. Kuka tahansa voi opiskella etälukiossa ja pääosa opetuksesta on opettajan ohjaamaa verkko-opiskelua. Etäopiskelussa hyödynnetään oppikirjoja ja verkko-oppimateriaalia. (www.edu.fi). Lukion verkko-opetus voi tarkoittaa myös eri oppilaitosten resurssien yhdistämistä opetuksen järjestämisessä. Verkkolukiota tai videovälitteistä opetusta on toteutettu esimerkiksi Lapin kunnissa. Pitkät välimatkat ja pienentyneet opiskelijamäärät ovat pakottaneet lukiot yhteistyöhön opetuksen järjestämisessä ja sähköisten opiskelumuotojen hyödyntämisessä. (Antikainen ym. 2017.) Edelläkävijänä lukion verkko-opetuksessa voi pitää Otavan opiston nettilukiota Etelä-Savossa.

56 Nettilukio on toiminut osana Otavan Opiston aikuislukiota vuodesta 1997. Tuolloin nettilukion aloitti 13 opiskelijaa. Nykyisin nettilukiossa on yli 600 tutkintotavoitteista opiskelijaa, jotka ovat iältään 16 80-vuotiaita. Vuonna 2017 lukiossa suoritettiin 185 lukion verkkokurssia. Nettilukiossa voi opiskella koko aikuislukion oppimäärän itsenäisenä verkko-opiskeluna omaan tahtiin. Itsenäisesti suoritettavien verkkokurssien ohella voi opiskella ryhmäkursseilla tai tehdä ilmiöpohjaisia opintoja. Ryhmäkursseja järjestetään tiettyinä ajankohtina ja niillä kaikki opiskelevat samassa aikataulussa. Kursseilla on opetustuokioita verkossa ja oppimistehtävät palautetaan sovittuina ajankohtina. Ilmiöpohjaisissa opinnoissa ei ole kursseja, vaan vuoden aikana on useampi ilmiö, jota tutkitaan eri näkökulmista kokonaisvaltaisesti. Ilmiön tutkimisen aikana järjestetään erilaisia tapahtumia, käydään keskustelua toisten opiskelijoiden, opettajien ja asiantuntijoiden kanssa sekä tehdään ilmiöön liittyvä tuotos yksin tai ryhmässä. Kaikki lukion kurssit ovat verkossa saatavilla, joten opiskelu ei ole tiettyyn paikkaan sidottua. Kursseilla käytetään oppimateriaalina verkkomateriaalia, ja oppikirjat ovat useimmilla kursseilla vain lisä- ja tukimateriaalia. Kurssien suorittaminen ja osaamisen osoittaminen tapahtuvat kokeiden sijaan tekemällä erilaisia oppimistehtäviä ja oppimispäiväkirjan avulla. Nettilukion käytössä on oppilaitoksessa kehitetty Muikku-oppimisympäristö. Jokaisella opiskelijalla on oma ohjaaja, joka auttaa opintojen suunnittelussa ja tukee opintojen aikana. Opiskelija tekee henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman yhdessä ohjaajansa kanssa. Viime vuosina Nettilukiossa on kehitetty verkko-ohjausta ja vertaistukea sekä otettu käyttöön uusia pedagogisia menetelmiä kuten ilmiöpohjainen oppiminen (Lähde: Otavan Nettilukion internetsivut http://www.nettilukio.fi/nettilukio -esittely) Etäopetusta järjestävillä lukioilla on etäopetuksen yhteistyöverkostoja, kuten Länsi-Suomen aikuislukioiden verkosto tai Pohjois-Pohjanmaan elukio-verkosto Lisäksi valtakunnallinen Peda.net-kouluverkko tarjoaa jäsenilleen verkkotyövälineitä sekä koulutus-, tuki-, kehittämis- ja tutkimuspalveluita. Kouluverkon tavoitteena on tieto- ja viestintätekniikan käytön edistäminen opetuksessa ja opiskelussa. Usein Peda.net -koulutusverkostoon liittyneiden kuntien kaikki koulut ja koulutusasteet varhaiskasvatuksesta lukioihin ja kansalaisopistoihin ovat mukana verkostossa ja voivat hyödyntää peda.net:in tarjoamia palveluja. (Peda.net -kouluverkoston internetsivut 2018). Opinlakeus oppilaitosverkosto Etelä-Pohjanmaalla on esimerkki toisen asteen oppilaitosten yhteistyöverkostosta, jonka keskisiä tavoitteita on edistää oppilaitosten verkko-opetusta.

57 Opinlakeus-oppilaitosverkosto on Etelä-Pohjanmaalla toimiva toisen asteen oppilaitosten yhteistyöverkosto, jota hallinnoi Seinäjoen koulutuskuntayhtymä. Maakunnallinen oppilaitosverkosto käynnistettiin vuonna 2007 aiempien alueellisten yhteistyöverkostojen ja Opetushallituksen virtuaalikouluhankkeen pohjalta. Verkostoon kuuluvat kaikki Etelä-Pohjanmaan lukiot, toisen asteen ammatilliset oppilaitokset sekä vapaan sivistystyön oppilaitokset, yhteensä 30 oppilaitosta. Aluksi kaikkiin verkoston oppilaitoksiin hankittiin tekninen oppimisympäristön alusta, jolla haluttiin taata toisen asteen opiskelijoille kattava ja monipuolinen kurssitarjonta kaikissa maakunnan toisen asteen oppilaitoksissa. Verkkokurssitarjonnan kehittämistyötä ja erilaisten oppimisalustojen ja digitaalisten palvelujen (mm. ThingLink, Adobe Connect, Skype) hyväksikäyttöä opetuksessa kehitetään edelleen. Opinlakeus-verkoston tavoitteena on yhdistää alueellista koulutusosaamista ja voimavaroja siten, että se palvelee opiskelua, kurssitarjontaa sekä koulutuksen ja opetuksen kehittämistä. Maakunnallisen oppilaitosverkostotoiminnan lisäksi verkostossa on viisi seudullista yhteistoimintaverkosta, joiden opo-yhteistyötä, rehtoriverkostoa ja yrittäjyyskasvatukseen liittyvien aluefoorumien toimintaa Opinlakeus tukee. Opinlakeus-oppilaitosverkosto järjestää muun muassa koulutusta oppilaitosten henkilökunnalle, tarjoaa tukipalveluja etä- ja monimuoto-opetuksen kehittämiseen ja toteuttamiseen, järjestää benchmarkkausmatkoja, suunnittelee ja toteuttaa koulutuksen kehittämishankkeita sekä kehittää yrittäjyyskasvatusta ja oppilaitosten työelämäyhteistyötä. Opinlakeus-oppilaitosverkosto järjestää joka vuosi Opinlakeus-messut, jotka on suunnattu jatko-opintoihin hakeutuville nuorille ja aikuisille. Messuilla maakunnan omat oppilaitokset ja korkea-asteen oppilaitokset eri puolilta Suomea esittelevät koulutustarjontaansa samoin kuin maakunnan työnantajat esittelevät työpaikkojaan. Verkostoyhteistyön tärkein anti toisen asteen opiskelijalle on siinä, että opiskelija voi valita toisen oppilaitoksen kurssitarjonnasta sellaisia kursseja, joita omassa oppilaitoksessa ei ole tarjolla. Oppilaitosten verkosto on myös vahva toimija toteuttamaan erilaisia koulutuksen ja opetuksen kehittämishankkeita, joita pienten kuntien sivistystoimessa ei pystyttäisi toteuttamaan. Opinlakeus-verkoston strategia ja visio perustuvat koulutuksen järjestäjien strategioihin ja niiden pohjalta suunnitellaan verkoston toimintaa ja laaditaan toiminnan vuosittaiset painopistealueet. Opinlakeuden ohella oppilaitosten etäopetuksen yhteistyöverkostona toimii Isoverstas. Isoverstaan jäseninä on toisen asteen koulutuksen ja vapaan sivistystyön oppilaitoksia erityisesti Itä-Suomen alueella. Isoverstas on alun perin itäsuomalainen oppimisverkosto, mutta nykyään sen jäseninä on toisen asteen oppilaitoksia myös Päijät-Hämeestä, Uudelta maalta, Pirkanmaalta ja Varsinais-Suomesta. Suurin osa jäsenoppilaitoksista on lukioita. Isoverstas tarjoaa kanavia, välineitä ja sisältöjä verkko-oppimisen kehittämiseen ja opetustarjontaan jäsenoppilaitoksille. Isovertas tarjoaa oppilaitoksille Moodleoppimisympäristön, virtuaalitilan ja valmiita kurssipohjia. Lisäksi se tarjoaa muuta verkko-opetuksen tukea oppilaitoksille sekä opettajien digikoulutusta. (Isoverstaan internetsivut 2018: https://www.isoverstas.fi/index.php). Opinlakeuden ja Isoverstaan ohella Lapissa on kehitetty Lapin verkkokoulua, joka palvelee Lapin toisen asteen oppilaitoksia. Verkko-opiskelun ja digitaalisten mahdollisuuksien, kuten virtuaalisten oppimisympäristöjen, hyödyntäminen on ammatillisessa koulutuksessa voimakkaasti kehittyvä alue.

58 Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä alkoi kehittää 2010-luvun alussa verkko-opetusta ja viimeisen kahden vuoden aikana kehitystyö on ollut voimakasta. Verkko-opisto on ollut toiminnassa viisi vuotta ja vuoden 2018 alussa yksikkö nimettiin eriveria oppilaitoksen organisaatio- ja nimenmuutoksen yhteydessä. Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymällä on yksi maakunnallinen oppilaitos Riveria, joten verkko-opiston tarjonta palvelee kaikkia maakunnan toimipisteitä, opettajia ja opiskelijoita. eriveria tuottaa verkko-opintoja myös Ingmanedun ja Savon koulutuskuntayhtymän opiskelijoille. Yksi tulevaisuuden näkymä on lisätä maakunnan ulkopuolelle myytäviä verkko-opintoja. Eniten verkkokursseja on tarjolla kaikkiin ammatillisiin perustutkintoihin kuuluviin yhteisiin tutkinnon osiin. Opintoja on tarjolla esimerkiksi matematiikassa, kielissä, fysiikassa, tietotekniikassa sekä yhteiskunta- ja työelämätaidoissa. Lisäksi verkko-opiskeluna on mahdollista suorittaa AMK-opintoihin tai yrittäjyyteen valmentavia opintokokonaisuuksia. Tavoitteena on, että vuoden 2018 loppuun mennessä kaikki pakolliset yhteiset tutkinnonosat ja iso osa valinnaisista yhteisistä tutkinnonosista on mahdollista suorittaa verkko-opintoina. Lisäksi verkko-opintoina on jo nyt mahdollista suorittaa joitakin ammatillisia opintoja kuten liiketoimintaosaamisen opintoja. Tulevaisuudessa tavoitteena on lisätä ammatillisia opintokokonaisuuksia verkossa suoritettaviksi ja digitalisoida näyttöihin valmistavia opintoja. eriveria verkko-opistossa verkkokurssien suunnittelu ja toteutus on systematisoitu tuotantoprosessiksi, jonka toteutus aloitetaan sisältöjen ja pedagogisten linjausten tekemisestä. Opettaja laatii käsikirjoituksen, joka tuotetaan tiettyjen vaiheiden kautta opintokokonaisuudeksi. Opintojen tuotantotiimiin kuuluvat käsikirjoittavan opettajan lisäksi tuotannosta vastaava opettaja, äidinkielen opettaja, tekninen asiantuntija ja visualisoija. Kaikki uusimmat verkko-opinnot ovat ilmiöpohjaisia eli oppimistehtävät ovat jonkin ilmiön ympärille tarinallistettuja, jolloin opinnot etenevät käsikirjoituksen mukaan etenevänä tarinana. Tarinallistamista sovelletaan eri oppiaineissa eri tavalla, ja esimerkiksi fysiikan tai kemian opinnoista on tehty alakohtaisia sovelluksia. Sama asia opiskellaan erilaisten tarinoiden ja ilmiöiden avulla liittyen opiskeltavaan ammatilliseen alaan. Opinnoissa hyödynnetään perinteisen tekstuaalisen materiaalin lisäksi videoita ja multimediaa, ja tulevaisuudessa tavoitteena on hyödyntää myös pelillisyyttä. Tavoitteena on lisätä myös erilaisia tehtävien suoritustapoja esimerkiksi niin, että tehtävän voi suorittaa videovastauksena. Yhtenä oppimisalustana käytetään Arcusysin kehittämää ilmiöpohjaista oppimista tukevaa Valamis-oppimisympäristöä ja oppimisanalytiikkaa, jonka kehittelyssä oppilaitos on ollut mukana. Valamiksen lisäksi verkko-opinnoissa käytetään oppilaitoksen omalla palvelimella olevaa Moodlea. (eriverian internetsivut 2018: https://pkky.arcusys.fi/ ja asiantuntijahaastattelu) Riverian verkko-opintojen kehittämisen tavoitteena on mahdollistaa koko maakunnan alueella mahdollisimman laaja-alainen ammatillinen opiskelu. Verkko-opetuksen kehittäminen ja osaaminen on keskitetty yhteen yksiköön, ja tuotetut opintokokonaisuudet ovat kaikkien yksiköiden käytössä koko maakunnan alueella. Pitkät välimatkat, nuorten ikäluokkien pieneneminen ja ammatillisen koulutuksen reformi mukaan lukien resurssien leikkaukset edellyttävät verkko-opintojen kehittämistä ja digitalisaation laajempaa hyödyntämistä opetuksessa. Oppimisessa voidaan hyödyntää simulaattoreita, virtuaalimaailmoja, oppimispelejä tai lisättyä todellisuutta. Simulaattoria voidaan pitää todellisuutta jäljittelevänä oppimisympäristönä, jossa simuloidut tapahtumat tapahtuvat ennalta määritellyllä tavalla. Simulaattoreita käytetään useimmiten tilanteissa, joissa reaalimaailmassa toimiminen on joko kallista, hankalaa, turvatonta, vaikeasti muunnel-

59 tavaa, tai tilanteissa joissa havainnollistaminen ja prosessien tarkka toistettavuus ovat tärkeitä. Suomessa simulaattoreita käytetään mm. hoitotyön, luonnonvara-alan, pelastusalan, logistiikka-alan ja rakennusalan koulutuksessa. Simulaatio-oppiminen sijoittuu perinteisten teoriaopintojen ja työssä oppimisen välimaastoon. Esimerkiksi hoitoalan opiskelussa simulaatiossa voidaan harjoitella harvinaisia ja kriittisiä hoitotilanteita. Logistiikan alalla ajosimulaattori tarjoaa ympäristön oppia ja opettaa ajoneuvojen ja työkoneiden käyttöä. Koneen hallinta ja työtekniikoiden ymmärtäminen paranevat simulaattoriharjoittelun avulla. (Ammatti Pedan internetsivut 2018.) Metsäkonealan koulutuksessa simulaattoreita on käytetty jo yli kymmenen vuoden ajan, ja käyttö on laajentunut ajoneuvosimulaattoreihin kuten puutavara-autosimulaattoriin. Esimerkiksi Valtimon metsäalan oppilaitoksessa oppilaitos on kehittänyt simulaattoreita yhteistyössä laitetoimittajien ja Tampereen teknillisen yliopiston kanssa. Oppilaitokselle on kehitetty metsäalan opetuksen automatisoitua opetusympäristöä, joka koostuu neljästä kenttäsimulaattorista ja automaattisesta harjoitustiedon keräysjärjestelmästä. (Riverian internetsivut 2018; Yle-uutiset, kotimaa 2014) Virtuaalitodellisuuden ja pelillisyyden hyödyntäminen opetuksen ja oppimisen tukena on avannut uusia mahdollisuuksia. Useissa hankkeissa on kehitetty ja kokeiltu virtuaalisia oppimisympäristöjä eri koulutusalojen käyttöön: terveydenhoito ja hoiva, liiketalous, maatalousala, tieto- ja viestintätekniikka, kone- ja metallitekniikka, sähkö- ja automaatiotekniikka, rakennusala, hotelli- ja ravintola-ala sekä hiusala. Yhtenä esimerkkinä kehitystyöstä on VirtualAutoedU- oppimisympäristö. VirtualAutoedU on autoalan opetukseen kehitetty virtuaalinen oppimisympäristö. Oppimisympäristöä ovat kehittäneet Kainuun ammattiopisto, Pohjois-Karjalan ammattiopisto sekä Kajaanin ammattikorkeakoulu. Ammattiopistot ovat keskittyneet opetusmateriaalin sisällön tuottamiseen ja Kajaanin ammattikorkeakoulu on toteuttanut oppimisympäristön pelilliset elementit. Opetushallituksen rahoittaman hankkeen tavoitteena on luoda automekaanikkojen koulutukseen erikoistuneen pelimäisen oppimisympäristön rakentaminen. Oppimisympäristössä opiskelijat voivat tutustua pelaamisen avulla ajoneuvon perusrakenteeseen, tehdä ajoneuvon huoltoon liittyviä perustehtäviä, harjoitella ajoneuvon osien purkamista ja testata opittuja asioita. Hankkeessa kehitettiin muun muassa opetukseen uusia oppimisratkaisuja, lisätä ajoneuvon rakenteen opettelun mielekkyyttä, linkittää käytäntöä ja teoriaa sekä kehittää itsenäistä oppimista tukevia ratkaisuja. Virtuaalisessa ympäristössä opiskelija voi tutustua ääneen selostettujen animaatioiden avulla valittuun aihealueeseen. Animaation aikana opiskelijalle voidaan esittää kysymyksiä ja testata asioiden ymmärtämistä. Kokeiluvaiheessa opiskelija tutustuu valitsemansa ajoneuvon huoltotoimenpiteeseen ja siinä käytettäviin osiin vaihe vaiheelta. Osio voi sisältää tekstiä, ääntä ja animaatioita. Tee-vaiheessa opiskelija pääsee suorittamaan huoltotoimenpiteen kokonaisuudessaan virtuaalisessa ympäristössä. Lisätietoa toimenpiteen suorittamiseksi voi hakea esim. autonvalmistajan järjestelmästä. Viimeisessä vaiheessa opiskelija testaa tietonsa ja oppimansa suorittamalla saman huoltotoimenpiteen käytännössä. VirtualAutoedU opastaa opiskelijaa työn suorittamisessa ja lisänä näytetään videoiden avulla esimerkiksi oikeat työasennot. Projektin yksi päätavoite oli ohjelmapohjan kehittäminen, jotta uuden sisällön lisääminen peliin on mahdollisimman helppoa. Peli on kehitetty kahdelle eri alustalle PC:lle ja Android-laitelle. Peli on suunniteltu toimimaan mobiiliympäristössä ja myös sen lisääminen muille alustoille kuten virtuaalitodellisuuslaseille on mahdollista. (Lähteet: https://www.youtube.com/watch?v=x9ljziecvde, esite)

60 MetalWorkshopVR puolestaan on metallintyöstökoneen VR-laseilla tuotettava virtuaalinen oppimisympäristö, jossa voi opetella turvallista työstökoneen käyttöä. Vastaavia virtuaaliympäristön ja pelillisyyden hyödyntämisen käytännön esimerkkejä ovat muun muassa Kokkipeli, joka on asiakaspalvelua käsittelevä verkkopeli hotelli-, ravintola- ja catering-alan opiskelijoille. Virtuaalinavetta, joka on Ylä- Savon ammattiopiston luonnonvara-alan yksikössä Peltosalmella kehitetty web-pohjainen virtuaalinen 3D ympäristö. Sen pääasiallinen kohderyhmä on toisen asteen luonnonvara-alan opiskelijat. Sandbox on Koulutuskeskus Salpauksessa kehitetty 3D-oppimispeli rakennusalan ammatilliseen koulutukseen. Peli toimii RealXtend-virtuaaliympäristössä, jossa opiskelijat pääsevät avattarina tutustumaan rakennusalan teoriaan. Pelin kohderyhmä on rakennusalaa opiskelevat oppilaat ja opettajat. 3D-puimuri on demonstraatioympäristö, jonka avulla voi harjoitella puimurin käyttöön liittyviä asioita. (Ammatti Pedan internetsivusto) Virtuaalitodellisuutta voi hyödyntää ammatillisessa koulutuksessa esimerkiksi asiakaspalvelussa ja kielten opetuksessa. Virtuaalisuuden avulla voi tutustua erilaisiin oppimisympäristöihin tai harjoitella ryhmässä toimimista (Louhelainen & Mauno 2017). Virtuaalisten oppimisympäristöjen rinnalla teknologiaa, digitaalisuutta ja pelillisyyttä voi hyödyntää opiskelijoiden ohjauksessa, oppimisen tunnistamisessa, osaamisen todentamisessa tai oppimispolkujen suunnittelussa ja edistymisen seurannassa. Visualisoinnin sekä ääni, kuva ja videomateriaalin monipuolisessa käyttämisessä etuna on se, että siitä hyötyvät erityisesti ne opiskelijat, joilla on ongelmia tekstien lukemisessa ja ymmärtämisessä. Digitaalisia ratkaisuja onkin hyödynnetty erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden oppimisen tukena, mutta samoja välineitä voidaan hyödyntää laajemmin erilaisissa opiskeluympäristöissä. Sanna Ruhalahden ja Virve Kentan (2017) mukaan erilaista digitaalisten työvälineiden hyödyntämistä selittävät ainakin osittain koulutusalakohtaiset erot, ja esimerkiksi se, mistä opiskelija tulevat ja miten he sijoittuvat työssä oppimispaikkoihin. Oppilaitoksissa ja koulutusaloilla, joihin opiskelijat tulevat laajalta alueelta tai valtakunnallisesti, ja joiden työssä oppimispaikat sijaitsevat kaukana oppilaitoksesta hajallaan, tarve ottaa käyttöön etäopiskelumahdollisuuksia tai hyödyntää ohjauksessa teknisiä apuvälineitä on suuri. Työpaikalla oppiminen tulee lisääntymään tulevaisuudessa, joten tarve kehittää ja ottaa käyttöön digitaalisuuteen perustuvia työvälineitä oppimisen tukena ja opiskelijoiden ohjaamisessa tulee lisääntymään. Oppimisen tukena voidaan käyttää monenlaisia välineitä esimerkiksi Skypeä, mobiililaitteissa toimivia työssäoppimisen päiväkirjasovelluksia, videointeja tai muita työpaikan oppimisympäristön visualisointeja sekä lisätyn todellisuuden mahdollisuuksia. Esimerkiksi Riverian Valtimon metsäalan koulutuksessa on kokeiltu ja kehitetty työpaikalla oppimisen aikana opiskelijan työstään ottamien videoiden käyttöä sekä oppilaan työssä oppimisen että näyttötutkinnoissa oman osaamisen todentamisessa (esittelyvideo: https://www.riveria.fi/opiskelemaan/perustutkinnot/metsakoneenkuljettaja/). Oman työskentelyn videointi ei luonnollisesti sovi kaikille opintoaloille.

61 Visuaaliset työvälineet oppimisen tukena Sähköisissä ympäristöissä on mahdollista tehdä opetussuunnitelmasta ja siihen liittyvästä oppimissisällöstä nykyisen teksti- tai taulukkomuodon sijaan kuvallinen esitys, esim. ThingLink tai 360-asteen panoraamakuvat. Kuvaan on mahdollista yhdistää linkeillä teksti-, kuva- tai video-materiaalia oppimissisällöistä esimerkiksi ammattitaitovaatimuksittain tai työtehtäväkokonaisuuksittain. Oppimissisällöt ovat opiskelijan saatavilla myös työpaikalla tapahtuvan oppimisen aikana ja osa ammattitaitovaatimusten mukaisen osaamisesta voidaan kokonaan suunnitella opiskelijan henkilökohtaisessa opiskelusuunnitelmassa työpaikalla hankittavaksi. Hyvä esimerkki visualisoinnista on VisuOps, jolla havainnollistetaan ammattitaitovaatimusten ja osaamistavoitteiden sisältöä, jotka tähän asti ovat olleet tekstimuotoisena. Samaa ideaa ja tekniikkaa voidaan käyttää työpaikalla oppimisen tukena ja valmentautuessa työpaikalla oppimisjaksoon. Opiskelijat voivat tutustua työympäristöön, tehtäviin, koneiden käyttöön ja osaamistavoitteisiin etukäteen. Samalla työpaikkaohjaajat saavat kuvasta tietoa työssäoppimiseen liittyvistä osaamistavoitteista. Työpaikalta otetaan 360 asteen panoraamakuva tai kuvia, johon upotetaan linkkeinä lisätietoa, joka voi olla tekstinä, kuvana ja videona. Esimerkki Digipeda-hankkeessa 360 kameralla tehdystä opetusvideosta löytyy Lisätty todellisuus ammatillisessa koulutuksessa -hankeen internetsivulta. Digipeda-hankkeen 360-kuvasta. Työpaikan visualisoinneilla opettajat saavat tietoa siitä, mitä ko. työpaikalla on mahdollista oppia. Suurissa toimipaikoissa ja yrityksissä on yleensä työpaikkaohjaajat, mutta pienistä yrityksistä ohjaus voi puuttua. Visuaalisen materiaalin toivotaan auttavan pieniä yrityksiä ja pieniin yrityksiin meneviä opiskelijoita työpaikkaohjauksessa. ThingLink-kuvaa opiskelija pystyy katsomaan työpaikalla älykännykällä. Apuna voidaan lisäksi käyttää QR-koodeja tai AR-tägejä, joista opiskelija pääsee älylaitteella nopeasti tarvittaviin tietoihin. Yhtenä ongelmana työympäristöjen visualisoinneissa on siinä, että kaikissa yrityksissä ei sallita kuvaamista yrityssalaisuuksien takia. Lisäksi työpaikalla oppimispaikkoja on paljon ja paikat muuttuvat, jolloin tietojen päivittämisen on oltava jatkuvaa. (Lähteet: Riverian internetsivut ja asiantuntijahaastattelu.) Digitalisaation hyödyntäminen toisen asteen koulutuksessa voi joustavoittaa opiskelua esimerkiksi siten, että opiskelija voi suorittaa osan opinnoista etänä. Tällä voi olla tärkeä merkitys juuri maaseudun nuorille, jos koulun ja kodin välinen matka on pitkä tai jos julkisia liikenneyhteyksiä on vähän. Digitalisaation hyödyntäminen voi myös turvata lukio- ja ammattiopintojen monipuolisemman tarjonnan maaseudun pienissä oppilaitoksissa, jos koulu voi saada sellaisia opintokokonaisuuksia toisen oppilaitoksen, yksikön tai oppilaitosverkoston kautta, joita se ei itse pysty tarjoamaan. Ammatillisen koulutuksen reformin tavoitteena on siirtää oppimista työpaikoille, joten osa ammattiin opiskelusta voi toteutua maaseudun yrityksissä lähellä maaseudulla asuvan nuoren kotia. Erilaiset digitaaliset työvälineet helpottavat koulun, opiskelijan ja työpaikan välisestä yhteydenpitoa, työtehtäviin perehtymistä, ohjaamista ja oppimisen todentamista. 6.3 Digitalisaation hyödyntämisen haasteita ja mahdollisuuksia Digitalisaation hyödyntäminen muuttaa koulutuksen saavutettavuutta, kun opiskelu on ajasta ja paikasta riippumatonta. Opiskeluun tulee joustavuutta, kun verkko-opinnot tarjoavat opiskelijoille joustavan tavan suorittaa opintoja ja opettajille ajasta ja paikasta riippumattoman tavan opettaa. Opiske-

62 lun joustavuuden lisäksi etäopetus monipuolistaa opetustarjontaa. Etäopetuksen avulla on mahdollista antaa opetusta siellä, missä sitä ei muuten voitaisi järjestää, ja etäopetuksen avulla voidaan opetusta tarjota pienellekin opetusryhmälle. (Nummenmaa 2011) Etäopetukseen liittyy teknisiä, pedagogisia ja organisatorisia ongelmia. Yleisimpänä teknisenä ongelmana ovat ongelmat verkkoyhteyksissä, kuten katkokset ja häiriöt tietoliikenneverkossa, langattomien yhteyksien epävarmuus sekä se, että maaseudulla ei ole laajakaistayhteyksiä. (Nummenmaa 2011). Verkko-opintojen tulisi toimia erilaisilla tieto- ja viestintälaitteilla, selaimilla ja yhteyksillä. Opiskelijoilla on käytössään erilaisia laitteita ja verkkoyhteyksiä tai niitä ei ole käytössä lainkaan, joten kaikki eivät hyödy ajasta ja paikasta riippumattomasta etäopiskelusta. Oppilaitos ei voi velvoittaa opiskelijoita hankkimaan etäopiskelussa tarvittavia laitteita ja yhteyksiä. Sen sijaan oppilaitos voi tarjota opiskelijoille laitteilla ja tietoliikenneyhteyksillä varustettuja opiskelupisteitä. Pedagogisista ongelmista ovat nousseet esille vuorovaikutuksen, oppimisen arvioinnin sekä oppilaiden motivoinnin kysymykset. Opiskelijoiden motivointi verkko-opintoihin on tärkeää, koska heillä on korkea kynnys aloittaa opiskelu verkossa. Oppiminen yksilöllistyy ja tarvitaan uudentyyppistä ohjausta ja tukea sekä monikanavaisen avun tarjoamista opiskelijoille. Opinto-ohjauksessa voidaan hyödyntää muun muassa chat- ja puhelinneuvontaa tai tarjota lähitukea oppilaitoksen opintopajoissa. Verkkoopintojen toteutuksessa ongelmaksi voi muodostua myös opettajien motivaatio. Opettajat voivat kokea verkko-opiskelun oman työn uhkana tai digitalisaatioon voi sisältyä pelkoja työn sisällön muutoksesta ja omasta osaamisesta. Opettajien pelkoja voidaan lieventää ja osaamista lisätä koulutuksella. Digitalisaation mielekäs hyödyntäminen opetuksessa vaatii myös uudenlaisia pedagogisia ratkaisuja. Otavan nettilukiossa ja eriveria verkko-opistossa käytetään ilmiöperustaista pedagogista mallia, jonka käyttö digitaalisissa oppimisympäristöissä ei kuitenkaan ole vielä kovin yleistä. Ruhalahden ja Kentan (2017) selvityksessä tuli esille, että ammatilliset opettajat ja ohjaajat käyttivät digitaalisissa oppimisympäristöissä yleisimmin ongelmaperustaisen oppimisen mallia. Toiseksi eniten käytettiin tutkivan oppimisen mallia ja kolmanneksi yleisimpänä mallina mainittiin käänteinen opetus. Ilmiöoppimista ilmoitti käyttävänsä neljä prosenttia ammatillisen koulutuksen opettajista ja ohjaajista. Verkko-opetus vaatii digitaalisten oppimisympäristöjen kehittämistä ja uusien oppimateriaalien luomista. Digitaalinen ympäristö mahdollistaa erilaisten materiaalien ja menetelmien (tekstit, kuvat, videot, äänen, interaktiivisuus, pelillisyys) hyödyntämisen. Digitaalisuuden laajempi hyödyntäminen on välttämätön kehityssuunta, koska koulutuksen resursseja leikataan. Hallitusohjelmassa oleva tavoite leikata toisen asteen koulutuksen määrärahoja 190 miljoonalla eurolla on herättänyt huolta perusasteen jälkeisen koulutuksen ulkopuolelle jäämisen riskin lisääntymisestä erityisesti alueilla, joissa nuorten koulutustaso on alhainen. Ammatillisen koulutuksen reformin toimeenpano voi kuitenkin myös luoda uusia mahdollisuuksia maaseudun nuorille, oppilaitoksille ja yrityksille. Opintopolkujen oppijalähtöisyys ja joustavuus sekä erilaisten oppimisympäristöjen hyödyntäminen voivat onnistuessaan parantaa toisen asteen koulutuksen saavutettavuutta maaseudulla. Digitaalisten oppimisympäristöjen hyödyntäminen voi tuoda joustavuutta opintopolkuun, ajasta ja paikasta riippumattomaan oppimiseen sekä laajentaa valinnanmahdollisuuksia. Tämä edellyttää, että osan opiskelusta voi suorittaa etänä tai lähioppilaitos hyödyntää muiden oppilaitosten opetustarjontaa.

63 Yhteenveto Tutkimuksen ensimmäisessä osassa vertailtiin työ- ja koulutusmahdollisuuksia Itä- ja Länsi-Suomessa. Etelä-Pohjanmaa on esimerkkinä länsisuomalaisesta ydinmaaseudusta ja Pohjois-Karjala itäsuomalaisesta harvaanasutusta maaseudusta. Etelä-Pohjanmaan maa-alasta 55 prosenttia on ydinmaaseutua ja Pohjois-Karjalan maa-alasta 76 prosenttia on harvaanasuttua maaseutua. Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan maaseutualuiden työllisyysmahdollisuudet poikkeavat toisistaan (Taulukko 4). Paikkatietopohjaisen kaupunki-maaseutuluokituksen mukaan Etelä-Pohjanmaalla työpaikoista jopa 46 prosenttia sijaitsi vuonna 2014 joko ydinmaaseudulla tai harvaan asutulla maaseudulla, kun Pohjois-Karjalassa vastaavilla maaseutualuilla oli 25 prosenttia työpaikoista. Pohjois-Karjalassa työpaikat ja väestö on keskittynyt maakuntakeskukseen ja sitä ympäröiviin kuntiin. Asuinkunnan ulkopuolella työssäkäynti on hieman yleisempää Pohjois-Karjalassa kuin Etelä-Pohjanmaalla. Etelä-Pohjanmaalla sekä maa- ja metsätalousyrittäjien että muiden alojen yrittäjien osuus työllisistä oli suurempi kuin Pohjois-Karjalassa vuonna 2015. Kaikkien yrittäjien osuus työllisistä oli Etelä-Pohjanmaalla 15,1 ja Pohjois-Karjalassa 12,2 prosenttia. Yritysten toimipaikkatiheys oli Etelä-Pohjanmaalla vuonna 2014 huomattavasti suurempi kuin Pohjois-Karjalassa ja keskimäärin koko Manner-Suomessa. Etelä-Pohjanmaalla oli 48 toimipaikkaa 1 000 asukasta kohti, kun koko Manner-Suomessa niitä oli 36 ja Pohjois-Karjalassa 35 tuhatta asukasta kohti. Vuosina 2006 2017 työttömyys oli Pohjois-Karjalassa huomattavasti korkeammalla tasolla sekä työttömien määrällä että työttömyysasteella (työttömien %-osuus työvoimasta) mitattuna kuin Etelä-Pohjanmaalla. Pitkäaikaistyöttömien osuus työttömistä oli yli kolmanneksen lähes jokaisessa Pohjois-Karjalan kunnassa, kun pitkäaikaistyöttömien osuus Etelä-Pohjanmaalla vaihteli kunnittain 9 24 prosentissa marraskuussa 2017. Pohjois-Karjalan ja Etelä-Pohjanmaan alueet sekä niiden harvaan asuttu maaseutu ja ydinmaaseutu olivat muuttotappioalueita vuosina 2005 2016. Vuonna 2016 maassamuuton nettomuutto väestömäärään suhteutettuna (nettomuutto 1 000 asukasta kohden) oli Pohjois-Karjalassa -3,1 promillea ja Etelä-Pohjanmaalla -3,4 promillea. Muuttoliike vähensi suhteellisesti eniten harvaan asutun maaseudun väestöä. Yliopistokaupunkina Joensuun muuttoliike poikkeaa muista kunnista, koska tulomuuttajissa on paljon opiskelijoita ja lähtömuuttajissa vastavalmistuneita. Pohjois-Karjalaan muutettiin työn perässä eniten Uudeltamaalta ja seuraavaksi eniten rajamaakunnista Pohjois-Savosta ja Etelä-Savosta. Lähtömuutto Pohjois-Karjalasta oli suurinta samoihin maakuntiin. Lähtömuutto Uudellemaalle oli tulomuuttoa suurempaa, mutta Pohjois-Savosta ja Etelä-Savosta muutettiin enemmän Pohjois-Karjalaan kuin maakunnasta muutettiin Pohjois-Savoon ja Etelä-Savoon. Etelä-Pohjanmaalle muutettiin työn perässä eniten Pohjanmaalta ja seuraavaksi eniten Uudeltamaalta ja Pirkanmaalta. Työllisten palkansaajien tulomuutto Pohjanmaalta Etelä-Pohjanmaalle oli päinvastaista muuttoa suurempaa. Etelä-Pohjanmaalta muutettiin palkkatyöhön eniten Uudellemaalle ja seuraavaksi eniten Pirkanmaalle. Sekä Pohjois-Karjalan että Etelä-Pohjanmaan ydinmaaseudun kuntiin muuttaneet palkansaajat työllistyivät enimmäkseen maakuntien kolmelle suurimmalle toimialalle: terveys- ja sosiaalipalveluihin, teollisuuteen sekä kaupan alalle. Palkansaajien tulomuutto molempiin maakuntiin harvaan asutulle maaseudulle oli vähäistä. Toisen asteen ammatillisen oppilaitoksen yksiköitä ja vapaan sivistystyön oppilaitoksia on Etelä-Pohjanmaalla enemmän kuin pinta-alaltaan isommassa Pohjois-Karjalassa, jossa myös välimatkat kuntien välillä ovat vertailumaakuntaa huomattavasti pidemmät. Etelä-Pohjanmaan maakunnan 17 kunnasta toisen asteen ammatillista koulutusta ei järjestetä sen neljässä kunnassa. Pohjois-Karjalan maakunnan

64 13 kunnasta koulutusta ei järjestetä seitsemässä kunnassa. Pelkästään perusasteen (kansa-, keski- tai peruskoulu) suorittaneiden osuus työvoimasta on suurta molempien maakuntien kunnissa, joissa ei ole ammatillisen koulutuksen yksikköä. Harvaan asutulla maaseudulla, ydinmaaseudulla ja maaseudun paikalliskeskuksissa asuvilla oli vuosina 2005 ja 2015 kaikissa ikäryhmissä alhaisempi koulutus kuin kaupungeissa ja kaupunkien läheisellä maaseudulla asuvilla. Naiset olivat miehiä korkeammin koulutettuja kaikissa aluetyypeissä molemmissa tarkastelun kohteena olevissa maakunnissa. Ikäryhmässä 20 34 sekä naisten että miesten koulutustaso oli vuonna 2015 alhaisempi kuin vuonna 2005 harvaan asutulla maaseudulla, ydinmaaseudulla ja maaseudun paikalliskeskuksissa. Paikkatietopohjaisen kaupunki-maaseutuluokituksen mukainen koulutustason muutos antaa viitteitä siihen, että väestön koulutustason nousu näyttää pysähtyneen erityisesti harvaan asutulla maaseudulla, ydinmaaseudulla ja maaseudun paikalliskeskuksissa asuvan nuoren väestön, niin miesten kuin naistenkin kohdalla. Maakunnan ammatillisilla oppilaitoksilla on merkittävä asema osaavan työvoiman kouluttajana. Pohjois-Karjalan ammatillisista oppilaitoksista valmistuneista jää hieman suurempi osa (80 %) koulutusmaakuntaan kuin Etelä-Pohjanmaan ammatillisista oppilaitoksista (77 %) valmistuneista. Etelä-Pohjanmaan ammatillisista oppilaitoksista valmistuneet olivat vuosi valmistumisensa jälkeen työllistyneet hieman paremmin kuin ammatillisen tutkinnon suorittaneet Pohjois-Karjalassa ja siten heidän työttömyytensä oli myös hieman alhaisempaa kuin Pohjois-Karjalasta valmistuneiden. Ammatillisen tutkinnon suorittamisen jälkeinen jatko-opintoihin siirtyminen oli molemmissa maakunnissa yhtä yleistä. Toisen asteen koulutuksen saavutettavuus on Pohjois-Karjalassa heikompaa kuin Etelä-Pojanmaalla sekä lukiokoulutuksen että ammatillisen koulutuksen osalta. Saavutettavuuteen vaikuttavat Pohjois- Karjalassa pitkät opiskelumatkat ja ammatillisen koulutuksen keskittyminen maakuntakeskukseen. Ammatillisen opetuksen siirtyminen yhä enemmän työpaikoille ja digitalisaation laajempi hyödyntäminen voivat joustavoittaa opiskelua ja parantaa opiskelumahdollisuuksia. Tällä voi olla tärkeä merkitys maaseudun nuorille, jos oppimispaikka löytyy läheltä maaseudulla asuvan nuoren kotia tai jos osan opinnoista voi suorittaa etäopintoina.

65 Taulukko 4. Yhteenvetotaulukko tutkimusmaakuntien eroista Vertailtavat tekijät TYÖMARKKINOIDEN TOIMINNAN JA RAKENTEEN KESKEISET EROT BKT Alueiden asutus- ja elinkeinohistorialliset kerrostumat Pinta-ala Maaseututyypit (osuus maaalasta) Väestötiheys Työssäkäyntialueet Suurimmat toimialat Kasvavat ja supistuvat toimialat POHJOIS-KARJALA BKT/as 2015: 29 174,4 (koko maa 38 248,0 ) Metsätalous, pienviljely ETELÄ-POHJANMAA BKT/as 30 341,8 Maanviljely, pienyrittäjyys SIJAINTI ALUEJÄRJESTELMÄSSÄ, MALUETYYPPI JA TYÖSSÄKÄYNTIALUE - valtakunnan rajat, etäisyydet, syrjäisyys Maapinta-ala 21 583 km 2 -Harvaan asuttu maaseutu 76,3 % -Ydinmaaseutu 16,5 % -Kaupungin läheinen maaseutu 4,9 % Väestötiheys 9,24 as/km 2 Erillinen työmarkkina-alue (valtakunnan raja, ei lähellä muita keskuksia) Seutuistuneet työmarkkinat (työpaikoista vain neljäsosa harvaan asutulla tai ydinmaaseudulla) TOIMIALARAKENNE 2015 Terveys- ja sos. palvelut 20 % Teollisuus 14 % Kauppa 10 % Koulutus 8 % Maa- ja metsätalous 7 % Kasvavat (työpaikkamäärä 2007 2015): terveys- ja sos., ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta, informaatio- ja viestintä, kaivos- ja louhintatoiminta, taiteet, viihde- ja virkistys Supistuvat: maa- ja metsätalous, teollisuus, rakentaminen, kauppa, koulutus Maapinta-ala 13 998 km 2 -Harvaan asuttu maaseutu 37,0 % -Ydinmaaseutu 54,8 % -Kaupungin läheinen maaseutu 5,1 % Väestötiheys 14,27 as/km 2 Lähellä muita maakuntakeskuksia (Tampere, Vaasa, Kokkola) ja lyhyet etäisyydet mahdollistavat pendelöinnin maakunnan ulkopuolelle ja muualta maakuntaan. Työpaikoista lähes puolet maaseutualueilla Terveys- ja sos. palvelut 20 % Teollisuus 18 % Kauppa 12 % Maa- ja metsätalous 9 % Koulutus 7 % Kasvavat (työpaikkamäärä 2007 2015): terveys- ja sos., hallinto- ja tukipalvelutoiminta, ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta, taiteet, viihde- ja virkistys Supistuvat: teollisuus, maa- ja metsätalous, koulutus, rakentaminen Yrityskanta Aloittaneet ja lopettaneet yritykset Yrityskanta 8 853 (2017/1Q) 2016 aloittaneet 570 (v 2016) 2016 lopettaneet 544 Toimipaikkoja/1000 as 35,3 (-2014) Henkilöstö 2014: Pienet ja keskisuuret 21 502 (85 %) Suuret 3 798 (15 %) Yrityskanta 14 416 (2017/1Q) 2016 aloittaneet 773 (v 2016) 2016 lopettaneet 747 Toimipaikkoja/1000 as 47,9 (-2014) Henkilöstö 2014: Pienet ja keskisuuret 29 780 (76 %) Suuret 9 530 (24 %)

66 TYÖVOIMA Työlliset V.2015 työllisiä 59 070 Työllisyysaste 58 % Palkansaajat sukupuolen mukaan: Yksityinen 59 % (M 74 %, N 46 %), Kunta 32 % (M 16 %, N 46 %) Yrittäjät: 12 % (miehistä 17 %, naisista 8 %). Koulutus (% työllisistä): Perusaste 8,8 Toinen aste 53,5 Opistoaste 11,2 Alin korkea-aste/alempi korkeak. 15,3 Vähin. ylempi korkeakoulu 11,3 Pendelöijiä 27 % työllisistä - Kontiolahti 60 % - Liperi 45 % Muuttoliike (työlliset palkansaajat): Eniten lähtömuuttajia 1) Uudellemaalle, 2) Pohjois-Savoon, 3) Etelä- Savoon Työllistyneet tulomuuttajat maakunnan ulkopuolelta 1 456, Eniten tulomuuttajia 1) Uudeltamaalta, 2) Pohjois-Savosta, 3) Etelä-Savosta. Työllisten maakunnan sisäinen muutto 1 844. V.2015 työllisiä 74 835 Työllisyysaste 65 % Palkansaajat sukupuolen mukaan: Yksityinen 62 % (M 80 %, N 46 %), Kunta 34 % (M 15 %, N 50 %) Yrittäjät: 15 % (miehistä 22 %, naisista 9 %). Koulutus (% työllisistä): Perusaste 10,7 Toinen aste 53,9 Opistoaste 13,1 Alin korkea-aste/alempi korkeak. 14,2 Vähin. ylempi korkeakoulu 8,1 Pendelöijiä 26 % työllisistä - Ilmajoki 39 % - Lapua 23 % Muuttoliike (työlliset palkansaajat) Eniten lähtömuuttajia 1) Uudellemaalle, 2) Pirkanmaalle, 3) Pohjanmaalle Työllistyneet tulomuuttajat maakunnan ulkopuolelta 1 619, Eniten tulomuuttajia 1) Pohjanmaalta, 2) Uudeltamaalta, 3) Pirkanmaalta. Työllisten maakunnan sisäinen muutto 1700. Työttömät Työttömyysaste 1/2018 15,3 %, pitkäaikaistyöt. osuus 35 % ja avoimia työp. 1059, Muutos tammi 18 tammi 17: työt. määrässä -13 %, avoimissa työpaikoissa +34 % Koulutus: perusaste 20,9 %, toinen aste 60,8 %, opistoaste 6,0 %, alin korkea-aste/alempi kk 7,0 %, vähin. ylempi korkeakouluaste 5,3 %. Työttömyysaste 1/2018 8,5%, pitkäaikaistyöt. osuus 18 % ja avoimia työp. 3 291, Muutos tammi 18 tammi 17: työt. määrässä: - 19 %, avoimissa työpaikoissa +12 % Koulutus: perusaste 20,7 %, toinen aste 61,1 %, opistoaste 7,6 %, alin korkeaaste/alempi kk 8,1 %, vähin. ylempi korkeakouluaste 2,6 %. Työvoiman ulkopuolella olevat Työikäisistä (15-64-vuotiaat) 29 % Työikäisistä (15-64-vuotiaat) 25 % Väestömäärä 2017 Maassamuutto VÄESTÖ Väestömäärä 164 000 Ikärakenne: - alle 15-vuotiaat 14,4 % - 15-64-vuotiaat 61,5 % - yli 64-vuotiaat 24,1 % Maassamuutto 2016: Nettomuutto - 512 Nettomuutto/1000 as. -3,1 Väestömäärä 192 000 Ikärakenne: - alle 15-vuotiaat 17,1 % - 15-64-vuotiaat 59,5 % - yli 64-vuotiaat 23,4 % Maassamuutto 2016: Nettomuutto - 658 Nettomuutto/1000 as, -3,4 Digitaaliset oppimisympäristöt parantavat koulutuksen saavutettavuutta, kun opiskelu tulee osin ajasta ja paikasta riippumattomaksi. Verkko-opiskelun ja digitaalisten mahdollisuuksien hyödyntäminen ovat ammatillisessa koulutuksessa voimakkaasti kehittyvä alue. Yhteisiä tutkinnonosia on yhä useammin mahdollista suorittaa verkossa etäopintoina. Lisäksi osa ammatillisista ja näyttöihin valmentavista opetuksista voidaan siirtää verkossa suoritettavaksi. Kiinnostavia avauksia on tehty myös virtuaalitodellisuuden, pelillisyyden, simulaattoreiden tai lisätyn todellisuuden hyödyntämisessä opetuksen ja

67 oppimisen tukena. Digitalisaation ja tekniikan hyödyntämistä opiskelijoiden ohjauksessa ja oppimisen todentamisessa ei sovi myöskään unohtaa, kun oppiminen siirtyy yhä enemmän työpaikoille ja hajautuu uusiin oppimisympäristöihin. Ammatillisen koulutuksen reformin ja digitalisaation paremman hyödyntämisen myötä avautuu uusia mahdollisuuksia maaseudun nuorille, oppilaitoksille ja yrityksille. Opintopolkujen oppijalähtöisyys ja joustavuus sekä erilaisten oppimisympäristöjen hyödyntäminen voivat onnistuessaan parantaa ammatillisen koulutuksen saavutettavuutta maaseudulla. Digitalisaation hyödyntämiseen liittyy myös teknisiä, pedagogisia ja organisatorisia haasteita. Digitalisaation mielekäs hyödyntäminen opetuksessa edellyttää uusia pedagogisia ratkaisuja, uudenlaisia oppimateriaaleja ja monikanavaista ohjausta.

68 OSA III Tietoliikenneyhteyksien merkitys maaseudun työllisyyden ja yritystoiminnan kannalta Aikaisempi tutkimus 1.1 Kiinteä laajakaista ja työllisyys Kiinteän laajakaistan ja talouden kasvun välistä suhdetta on tutkittu melko paljon. Kiinteän laajakaistan saatavuuden ja talouden kehityksen välinen suhde on monimutkainen ja tutkimuksissa saadut tulokset riippuvat käytetyistä talouden kehityksen indikaattoreista sekä tarkastelutasosta eli siitä onko tarkastelun näkökulma paikallinen, kansallinen tai globaali. (vrt. Kolko 2012.) Kiinteän laajakaistan hyödyistä on tehty taloudellisten vaikutusten arviointeja, mutta ne koskevat pääsääntöisesti kaupunkialueita tai niissä on käytetty kansainvälisisiä aineistoja. Tutkimuksista on saatu näyttöä siitä, että laajakaistalla on positiivisia vaikutuksia bruttokansantuotteen kasvuun. Nina Czernichin ym. (2011) toteuttama OECD-maiden vertailu osoitti, että kiinteän laajakaistan käyttöönotto nosti maan bkt:tä 2,7 3,9 prosenttia. Lisäksi tutkimus osoitti, että 10 prosentin lisäys laajakaistaliittymien käyttöönotossa kasvatti vuotuista bkt:tä 0,9 1,3 prosenttiyksikköä. Analyysimallissa kontrolloitiin monia maakohtaisia tekijöitä, kuten asukkaiden tulo- ja koulutustasoa, aikaan liittyviä tekijöitä sekä yleistä teknistä kehitystä. Laajat maiden väliset analyysit yhtäältä osoittavat, että valokuituverkon rakentaminen voi vaikuttaa positiivisesti muun muassa väestökehitykseen, työllisyyteen ja uusien työpaikkojen syntymiseen (Prieger 2013; Forzati ym. 2012; Mölleryd 2015), mutta toisaalta tuloksia on kyseenalaistettu erityisesti laajakaistan saatavuuden ja työllisyyden välisen kausaalisuhteen osoittamisen vaikeuden takia (Kolko 2012; Fabritz 2013; Czernich 2014). OECD:n aineistoja on kuitenkin kritisoitu puutteellisiksi ja maiden väliseen vertailuun on nähty sisältyvän monia mittaamisen ongelmia (Whitacre ym. 2014). Ruotsissa on tutkittu valokuituverkon saatavuuden vaikutusta työllisyyteen ja väestökehitykseen käyttämällä 290 kuntaa koskevaa aineistoa. Ensimmäiset tutkimukset (Forzati ym. 2012) kohdentuivat valokuituverkon varhaisiin vaikutuksiin (2007 2010) ja ne osoittivat, että valokuituverkkoon liittymisellä on tilastollisesti merkitseviä positiivisia vaikutuksia alueen työllisyyteen ja väestökehitykseen. Myöhemmin (2010-2012) voitiin osoittaa, että 10 prosentin kasvu valokuituverkkoon liittymisessä alueella nostaa työllisyyttä 1,1 prosentilla. Tähän tilastollisesti merkitsevään tulokseen päästiin, kun analyysissa vakioitiin kaupungistumisaste, väestön tulo- ja koulutustaso, väestökehitys ja perustettujen uusien yritysten määrä. Lisäksi voitiin osoittaa, että 10 prosentin lisäys valokuituverkkoon liittymisessä luo kahdeksan uutta yritystä 100 000 asukasta kohden. (Mölleryd 2015; Mattsson 2016.). Yhdysvalloissa tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että kiinteän laajakaistan rakentaminen vaikuttaa jossain määrin työllisyyden kasvuun. Robert Crandalin ym. (2007) tutkimuksessa estimoitiin, että laajakaistan leviäminen yhdellä prosenttiyksiköllä johti noin 0,2 0,3 prosentin työllisyyden kasvuun alueella, mutta positiiviset vaikutukset eriytyivät toimialoittain. Samaan tulokseen päätyi Hilal Atasoy (2013), kun hän havaitsi, että laajakaistan rakentaminen alueelle lisäsi alueen työllisyyttä noin 1,8 prosentilla. Lisäksi hän ositti, että positiiviset vaikutukset työllisyyteen olivat voimakkaimmat maaseutualueilla ja syrjäisillä alueilla. Myönteisen työllisyyskehityksen taustalla olivat alueella toimivien yritysten liiketoiminnan kasvu ja lisätyövoiman palkkaus, kun taas uusien yritysten perustamiseen laajakaistalla oli vähäisempi merkitys. Laajakaistan käyttöönotto hyödytti erityisesti niitä toimialoja, jotka työl-

69 listävät pidemmälle koulutettua työvoimaa ja niitä alueita, joilla on koulutettua työvoimaa. Laajakaistan saatavuus lisää talouden kasvua ja työllisyyttä, mutta voi myös kasvattaa eroja eri väestöryhmien ja alueiden välillä (Atasoy 2013). Laajakaistaverkon käyttöönotolla voi olla joihinkin toimialoihin myös työpaikkoja vähentävä vaikutus, sillä tietotekniikka tehostaa toimintaa ja lisää tuottavuutta. Krishna Jayakar ja Eun-A Park (2013) tutkivat laajakaistayhteyden saatavuuden yhteyttä työttömyyteen USA:ssa, ja havaitsivat, että työttömyys on alhaisempi laajakaistaverkon hyvän saatavuuden alueilla. Lisäksi he havaitsivat, että hyvän laajakaistan saatavuuden alueet selvisivät syvästä lamasta parhaiten, eikä laajakaistan saatavuudella siis näyttänyt olevan vaikutusta työpaikkojen menetykseen toimintojen rationalisoinneissa. Kiinteän laajakaistan saatavuus ja työllisyyden välinen yhteys on kompleksinen, mutta tulosten perusteella näyttää siltä, että laajakaistan kattava saatavuus edistää työllisyyttä. Maaseudun ja kaupungin välinen digitaalinen kuilu on vaikuttanut siihen, että maaseutualueet ovat päässeet hyötymään digitalisaation mahdollisuuksista kaupunkeja myöhemmin (Salemink ym. 2015). Kiinteästä laajakaistasta oletetaan olevan laajalti hyötyä kansantaloudelle, mutta hyödyt ovat todennettavissa vasta viiveellä. Kuitenkin jo laajakaistaverkon rakentamisen alkuvaiheessa voidaan osoittaa positiivisia vaikutuksia talouteen (Crandall 2007; Forzati ym. 2012) tai palveluiden kehittämiseen. Esimerkiksi Suomessa Laajakaista kaikille -hankkeen hankealueilla on siirrytty verkon rakentamisesta seuraavaan vaiheeseen eli palvelujen ja toimintojen kehittämiseen sekä verkon käyttöönoton aktivointiin (Antikainen ym. 2017). 1.2 Kiinteän laajakaistan hyödyt maaseutualueilla Kiinteän laajakaistan vaikutuksista maaseutualueille on jonkin verran tutkimustietoa. Brian Whitacren ym. (2014) tutkimuksen mukaan kattava laajakaistan käyttöönotto USA:n maaseutualueella vaikutti positiivisesti kotitalouksen keskimääräisiin tuloihin sekä työttömyysasteeseen. Vastaavasti alhainen laajakaistan käyttöönotto vaikutti negatiivisesti maaseutualueen yritysten määrään ja työllisten määrään. Laajakaistan saatavuus on huonompi mittari arvioitaessa alueen talouskasvua kuin laajakaistan omaksuminen, jolla tarkoitetaan kotitalouksien ja yritysten liittymistä kiinteään tietoliikenneverkkoon, kun yhteys on aluella saatavilla. Laajakaistan omaksuminen ja kaistan nopeus vaikuttivat positiivisesti talouteen ja yrityksien toimintamahdollisuuksiin erityisesti maaseutualueilla (Mack 2014). Valokuituyhteyksien rakentaminen maaseutualueille nähdään tärkeänä, koska se luo mahdollisuuksia alueen talouskasvulle. (Whitacren ym. 2014; Carera ym. 2015; Pyykkönen & Lehtonen 2016.) Jed Kolko (2012) on löytänyt positiivisen yhteyden laajakaistaverkon saatavuuden ja paikallisen talouskasvun välillä. Positiivinen vaikutus oli vahvin rahoitus- ja vakuutusalan sekä tieteellisten ja teknisten palveluiden aloilla, toisin sanoen aloilla, jotka ovat riippuvaisia IT-teknologiasta. Lisäksi laajakaistan saatavuuden vaikutus työllisyydellä ja tuloilla mitattuun paikalliseen talouskehitykseen oli voimakkain harvaan asutuilla alueilla. Tässä USA:n aineistolla tehdyssä tutkimuksessa myös todettiin, että laajakaistan taloudelliset vaikutukset paikalliseen kehitykseen ovat rajalliset. Tutkimuksessa ei voitu osoittaa laajakaistan saatavuudesta olevan suoria kausaalisia vaikutuksia väestön, työllisyyden tai palkkatason kasvuun alueella. Laajakaistan saatavuus ei myöskään vaikuttanut esimerkiksi etätyön tekemisen tai muun kotona työskentelyn lisääntymiseen. Laajakaistan todettiin kuitenkin nostavan kiinteistöjen arvoa alueella.

70 Maaseutualueiden yritykset hyötyvät laajakaistasta yhtä lailla kuin kaupunkien yritykset, mutta pääsääntöisesti maaseudun yritykset ovat olleet kaupunkien vastaavan kokoisia yrityksiä jäljessä digitaalisuuden hyödyntämisessä (Arbore & Ordanini 2006). Kiinteän laajakaistan saatavuus vaikuttaa myönteisesti yritysten kasvuun sekä maaseutualuilla että kaupungeissa, mutta toimialakohtaiset erot ovat alue-eroja suuremmat laajakaistan hyödyissä. Eniten laajakaistayhteyksistä hyötyvät IT-vetoiset yritykset ja toimialat. Hyödyt näkyvät uusien yritysten perustamisina, pienten ja keskisuurten yritysten kannattavuuden kasvuna, yritysten laajentumisina ja työvoiman lisäyksinä (Mölleryd 2015; Shideler & Badasyan 2012). Yhtäältä yrityksille voi avautua kasvun mahdollisuuksia laajakaistan myötä, jos ne esimerkiksi laajentavat toimintaansa verkkokauppaan ja sähköisiin palveluihin, mutta toisaalta digitalisaatio voi myös lisätä yritysten välistä kilpailua ja heikentää pienten yritysten mahdollisuuksia (Shideler & Badasyan 2012; Barkley ym. 2007). Laajakaistan saatavuuden suoria positiivisia vaikutuksia yritystoiminnan kasvuun, ja erityisesti vaikutuksen kausaalisuutta, on vaikea todentaa, mutta laajakaistan saatavuus luo maaseudun yhteisöille ja yrityksille potentiaalisia hyötymisen mahdollisuuksia etätyöhön, opiskeluun ja sähköisiin palveluihin (Stenberg ym. 2009; Whitacre ym. 2014). Kiinteän, nopean laajakaistayhteyden saatavuus voi vaikuttaa työllisyyteen siten, että se lisää taloudellista aktiivisuutta, mikä edelleen vaikuttaa työllisyyteen. Olemassa olevat yritykset palkkaavat lisää työvoimaa tai itsensä työllistäminen ja yrittäjyys voivat kasvaa laajakaistan luomien mahdollisuuksien avaamana. Pääsy internetiin voi myös tehostaa työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaantoa ja näin vaikuttaa työttömyyden alenemiseen. (Czernich 2014). Viimeksi mainittua hypoteesia Nina Czernich testasi (2014) Saksassa tutkimalla laajakaistayhteyden saatavuuden ja työttömyyden välistä suhdetta maaseutumaisissa kunnissa. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että laajakaistan saatavuus ei merkittävästi vaikuttanut työttömyysasteeseen. Tulosten perusteella pääteltiin, että pääsy laajakaistan kautta internetiin ei vaikuta työttömien työn saantiin, mutta sen sijaan laajakaistalla voi olla vaikutuksia talouskasvuun ja työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaantoon. Pääsy internetiin voi helpottaa työttömien sijaan muiden ryhmien, kuten työssä olevien tai työmarkkinoiden ulkopuolella olevien, työllistymistä. Hyvät tietoliikenneyhteydet voivat houkutella alueelle uusia asukkaita, jolloin työvoiman tarjonta kasvaa. Lisäksi nopeat ja toimivat tietoliikenneyhteydet mahdollistavat asumisen maaseudulla ja työssäkäynnin alueen ulkopuolella, kun laajakaista mahdollistaa esimerkiksi etätyön tai -opiskelun ainakin osittaisesti. Tätä tulkintaa tukee myös edellä esitetty Atasoyn (2013) tutkimustulos. Mikko Pyykönen ja Olli Lehtonen (2016) ovat tutkineet Suomessa kuntien kehityksen ja laajakaistayhteyksien välistä yhteyttä, ja todenneet, että valokuituyhteyden saatavuudella on merkitystä kuntien työpaikkakehitykseen, väestökehitykseen ja työllisyyteen. Erityisesti kunnat, joissa laajakaistan saatavuus on hyvä, ovat menettäneet vähemmän työpaikkoja, työllisyysaste ja väestömäärä on laskenut vähemmän kuin kunnissa, joissa laajakaistan saavuus on alle 51 prosentin kynnysarvon. Tutkimustulokset eivät anna vastauksia valokuituverkon ja kuntien kehityksen kausaalisuudesta, mutta tulokset osoittavat selvästi, että aluekehityksen suhteen heikosti menestyneet kunnat ovat usein myös nopeiden laajakaistaverkkojen saatavuuden ulkopuolella. Valokuituverkon saatavuus voi entisestään eriyttää kuntia ja voimistaa alueellisia kehityseroja (vrt. Antikainen ym. 2017; Honkaniemi & Luoto 2016) Laajakaistayhteydet ovat hyödyttäneet maaseudun yhteisöjä vahvistamalla niiden sosiaalista pääomaa. Tuomas Honkaniemen ja Ilkka Luodon (2016) tutkimuksen mukaan Suomessa osuuskuntamuotoiset valokuituverkon rakentamishankkeet ovat lisänneet paikallista yhteistyötä ja edellyttäneet yhteen hiileen puhaltamista. Valokuituhankkeet ovat siten yhtäältä jo olemassa olevan sosiaalisen pääoman tulosta, mutta toisaalta ne ovat vahvistaneet sitä ja tuoneet alueen tai kylän käyttöön uusia työkaluja sosiaalisen pääoman vahvistamiseen. Esimerkiksi tiedon saaminen ja jakaminen paikallisista

71 tapahtumista voi perustua hyviin tietoliikenneyhteyksiin ja digitalisaation hyödyntämisen laajempaan omaksumiseen. (Antikainen ym. 2017; Stern & Adams 2010). Laajakaistan saatavuuden oletetaan vaikuttavan positiivisesti myös maaseudulla asuvien ihmisten elämänlaatuun, kun tietotekniikka helpottaa esimerkiksi palvelujen saatavuutta, pääsyä koulutukseen ja tietoon sekä mahdollistaa uudenlaisen sosiaalisen vuorovaikutuksen ja yhteisöllisyyden. (Whitacre ym. 2014; Kilpeläinen & Seppänen 2014). Kiinteiden laajakaistaverkkojen rakentaminen, tarjonta ja hyödyntäminen 2.1 Laajakaistarakentaminen ja laajakaistan käyttöönotto Valtioneuvosto teki vuonna 2008 periaatepäätöksen maaseudun laajakaistayhteyksien parantamisesta. Tavoitteeksi asetettiin, että vuoden 2015 loppuun mennessä lähes kaikilla (99 %) Suomen asukkailla olisi 100 Mbit/s nopeudella toimiva laajakaista saatavilla enintään kahden kilometrin päässä kodista tai yrityksestä. Tavoite on toteutunut parhaiten Pohjanmaan maakunnassa, jossa noin 75 prosenttiin kotitalouksista on saatavilla 100 megan laajakaistaliittymä. Saatavuus on hyvä myös Päijät- Hämeessä (70 %), Satakunnassa (68 %) ja Kainuussa (66 %). Valokuituverkon rakentaminen on lisännyt nopean laajakaistayhteyden saatavuutta monissa syrjäisimmissäkin kunnissa. (Viestintävirasto 2016.) (Kartta 6.) Kiinteän laajakaistayhteyden etuna on luotettavuus ja kyky kestää kuormitusta langattomia yhteyksiä paremmin. Kasvanut langattoman laajakaistaverkon käyttö ja siirretyn datan määrä asettavat haasteita tämän hetken matkaviestinverkon välityskyvylle (). Valokuituverkko tarjoaa nopean kaksisuuntaisen yhteyden, jolloin se mahdollistaa suurien tietomäärien lähettämisen ja vastaanottamisen. Valokuituyhteys on tekniikaltaan ylivertainen muihin laajakaistatekniikoin verrattuna. Valokuituyhteydellä on mahdollista päästä symmetriseen 100Mbit/s (maksimi 1 GT) tiedonsiirtonopeuteen, mikä ei esimerkiksi kupariyhteydellä ole mahdollista. (Huippunopea laajakaistaverkko 2013: Pyykkönen & Lehtonen 2016.) Laajakaistan saatavuutta haja-asutusalueilla on tuettu hanketoiminnalla. Tavoitteena on ollut varmistaa valtion tuen avulla nopean laajakaistaverkon rakentaminen alueilla, joilla kaupallinen tarjontaa ei todennäköisesti tule olemaan. Valtion, EU:n ja kuntien tukema valokuituverkon rakentaminen on suunnattu maantieteellisesti syrjäisimpien alueiden yhteyksien saatavuuden parantamiseen. Tukikelpoiset alueet on määritelty markkinatutkimusten perusteella ja viestintä- ja liikenneministeriön asetuksella. Tukea saaneita verkkoja on rakennettu erityisesti Lapissa, Kainuussa, Pohjois-Pohjanmaalla, Pohjois-Savossa ja Satakunnassa (Viestintävirasto 2017a).

72 Kartta 6. 100 megan kiinteän laajakaistan kuntakohtainen tarjonta (2015 kuntajako) Lähde: Viestintävirasto 2016. Pohjois-Karjalan maakunnassa 100 megan kiinteä tietoliikenneyhteys oli vuoden 2016 tietojen mukaan tarjolla 40 prosentille kotitalouksista (kuukausihintaan 32,90 59,90 euroa). Etelä-Pohjanmaan

73 maakunnassa 100 megan kiinteä yhteys oli tarjolla 47 prosentille kotitalouksista (32,90 56,50 euron kuukausihintaan). Tietoliikenneyhteyden saatavuus kuitenkin vaihtelee maakuntien sisällä kunnittain ja alueittain. Pohjois-Karjalassa parhaiten sadan megan yhteys oli vuonna 2016 saatavilla Valtimon (97 %), Rääkkylän (78 %) ja Ilomantsin (76 %) kuntien kotitalouksille, mutta esimerkiksi Juuan, Kiteen ja Tohmajärven kunnissa sadan megan yhteyttä ei ollut lainkaan saatavilla. Etelä-Pohjanmaalla kiinteän 100 megan yhteys oli parhaiten saatavilla Evijärven (93 %), Seinäjoen (78 %) ja Lapuan (60 %) kunnissa. Heikoin tilanne saatavuuden suhteen oli Vimpelissä (0 %) ja Lappajärvellä (4 %). (Viestintävirasto, Monitori. https://eservices.ficora.fi/monitori/area). Kuntakohtainen tarkastelu ei kuitenkaan kerro koko totuutta kiinteän nopean laajakaistayhteyden saatavuudesta, sillä paitsi kuntien välillä niin myös kuntien sisällä voi olla suuria eroja saatavuudessa. Esimerkiksi Joensuussa nopea kiinteä laajakaistayhteys oli keskimäärin saatavilla 66 %:lle kotitalouksista, mutta tosiasiassa yhteys on ollut saatavilla lähinnä kaupunkialueella, kun taas laajat maaseutualueet ja jopa osa kaupungin läheistä taajamista ovat olleet vailla kiinteitä nopeita tietoliikenneyhteyksiä. Valokuituverkkoja on rakennettu paljon myös kylien toteuttamina paikallisina kyläverkkohankkeina. Joissakin tapauksissa, kuten Suupohjassa Etelä-Pohjanmaalla, valokuituverkon rakentaminen on aloitettu kylistä, jossa kiinteän laajakaistan saatavuus on ollut heikointa. Valokuidun käyttöönotto on esimerkiksi Ilomantsissa ja Valtimolla kiinnostanut enemmän haja-asutusalueen asukkaita kuin taajamien, joissa toimii langattomat yhteydet. Nopean 4G-mobiilinlaajakaistan saatavuus, toimivuus ja liittymän hinta ovat heikentäneet asukkaiden kiinnostusta kiinteään valokuituyhteyteen. Usein kuitenkin unohtuu se, että mobiiliyhteyksien nopeus ja laatu ovat heikompia kuin kiinteän valokuituverkon ja että myös mobiilien yhteyksien tukiasemat tarvitsevat kiinteitä yhteyksiä (esim. valokuituun perustuvia) toimiakseen hyvin. Taajamissa valokuituyhteyttä on usein rakennettu kotitalouksien saataville vanhan infrastruktuurin uusimisen myötä. (Asiantuntijahaastattelut Ilonet ja Suupohja.) Valtiontalouden tarkastusvirasto on Laajakaista kaikille -hankkeen toteutuksen arvioinnissaan (2016) todennut, että hanke toteutettiin hyvin erilaisissa olosuhteissa kuin alunperi ennakoitiin. Olosuhteiden muutokseen vaikuttivat suurten valtakunnallisten teleoperaattoreiden vetäytyminen hankkeesta. Suuret teleoperaattorit ovat keskittyneet langattomien laajakaistaliittymien markkinointiin ja Laajakaista kaikille -hankkeen toteutus jäi olennaisilta osiltaan pienille yrityksille. Osalle hankkeista ei löytynyt lainkaan toteuttajia. Tämän seurauksena kuntalaiset perustivat laajakaistahankkeiden toteuttamiseksi uusia yhtiöitä, lähinnä osuuskuntia (asiantuntijahaastattelut). Hankkeita toteuttavien yritysten määrä kasvoi ja samalla myös verkkorakenne pirstoutui sekä suurten verkkokokonaisuuksien hallinta vaikeutui. Valtiontalouden tarkastusviraston kannanoton (2016) mukaan Laajakaista kaikille -hanke ei saavuttanut määrällisiä tavoitteitaan ja rakentamisen tuloksellisuudessa oli suuria alueellisia eroja. Joissakin kunnissa hankkeen toteutus johti kunnan talouteen nähden merkittävään taloudelliseen riskinottoon. Riskeihin johtivat osaltaan kuntien maksuosuuluokitus ja sen muuttumattomuus sekä tiukat tukikelpoisuusrajoitukset. Lisäksi hankkeiden toteutuksen yhteydessä perustettujen pienten teleoperaattorien toiminnan jatkuvuusriski on keskimääräistä suurempi kuin muiden teleoperaattoreiden. Tarkastusvirasto kritisoi lausunnossaan valokuituverkon rakentamiseen varatun rahoituksen määrää, jota pidettiin täysin riittämättömänä hankkeelle asetettujen valtakunnallisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Viestintäviraston (2017) mukaan vuoden 2016 lopussa puhtaasti valokuituun perustuvia liittymiä oli käytössä noin 100 000, joista laajakaistahankkeen kautta myytyjä liittymiä oli yli 30 000. Vuonna 2017 voimaan tulleella lakimuutoksella haluttiin kiihdyttää laajakaistarakentamista ja parantaa laajakaistahankkeiden toimintaedellytyksiä. Lakimuutoksen myötä helpotettiin ja laajennettiin julkisen tuen saamista laajakaistan rakentamiseen, ja lainmuutoksen myötä on suunnitteilla sata uutta hankealuetta

74 eri puolille Suomea (Viestintävirasto 2017b). Lakimuutos koskee kuitenkin vain uusia alkavia ja osin käynnissä olevia hankkeita, eikä tuo helpotusta kaikille käynnissä oleville tai päättyneiden hankkeiden toteuttajaorganisaatioille. Tutkimusten perusteella tiedetään, että kotitaloudet eivät liity kiinteään laajakaistaverkkoon heti siinä vaiheessa, kun se olisi mahdollista. Yhteyksien omaksumisessa kaupungeissa ollaan maaseutua edellä, mutta laajakaistan käyttöönotto kasvaa sekä kaupungeissa että maaseudulla. Sekä USA:ssa että Skotlannissa tehdyissä tutkimuksissa tietoliikenneyhteyksien omaksumiseen on havaittu vaikuttavan samat tekijät kuin ylipäätänsä digitalisaation hyödyntämiseen vaikuttavat asiat eli asukkaiden koulutustaso, ikä, aiempi kokemus tietoteknologian käytöstä, kotitalouksien tulot sekä kiinteän yhteyden hinta (LaRose ym. 2017; Carare ym. 2015; Whitacre ym. 2014). Laajakaistan käyttöönottoon näyttäisivät vaikuttavan erityisesti asukkaiden korkea tulotaso ja koulutusaste. Suuret tulot helpottavat liittymispäätöstä, koska silloin kotitalouksilla on vara uuteen teknologiaan. Suurituloiset kotitaloudet arvostavat yhteyden nopeutta ja palvelun luotettavuutta ja pienituloiset kotitaloudet ovat hitaampia omaksumaan uutta teknologiaa (Tookey ym. 2006). Tutkimustulosten mukaan etenkin nuoret ja perheelliset suhtautuvat myönteisesti laajakaistaan, vaikka heillä ei sitä olisikaan käytössä. Oletettavasti se, onko kotitaloudessa tietokonetta tai älylaitteita, vaikuttaa laajakaistan hankintaan. Niille kotitalouksille, joilla ei ole laajakaistaverkkoon kytkettävää tietoliikennelaitetta, e ole verkon saatavuudesta suoranaista hyötyä, eivätkä he osaa arvioida laajakaistan hyötyjä. (Carere ym. 2015) Kiinteän tietoliikenneyhteyden omaksumista voidaan yrittää nopeuttaa valtion toimesta tarjoamalla laajasti erilaisia julkisia palveluja verkossa. Pelkästään palvelujen siirtäminen sähköisiksi ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan koulutusta ja tukipalveluja erityisesti niille, jotka eivät ole käyttäneet aiemmin tietokonetta tai sähköisiä palveluja (Townsend ym. 2013). 2.3 Kokemukset valokuituverkkojen rakennuttamisesta ja laajakaistan käyttöönotosta Tässä tutkimuksessa mukana olleista valokuituyhtiöistä Ilonet Oy on kuntayhtiö, kun taas kolme muuta verkkoyhtiötä (verkko-osuuskunta Kuuskaista, Pohjois-Karjalan tietoverkko-osuuskunta Valopiuha ja Rautavaaran tietoverkko-osuuskunta) ovat osuuskuntia. Kun laajakaistarakentaminen alueille, joissa on vähän potentiaalisia asiakkaita, ei juurikaan kiinnostanut kaupallisia operaattoreita, käynnistivät kunnat verkkorakentamisen osuuskuntien tai kuntayhtiöiden kautta. Rakentamisen taustalla oli yritysten, maatilojen ja asukkaiden taholta esitetyt tarpeet nopeista internetyhteyksistä, ja kuntien pelko tietoyhteiskunnan kehityksestä jälkeen jäämisestä. Kuntiin tuli palautetta sekä yrityksiltä että asukkailta tietoliikenneyhteyksien ongelmista. Erityisesti haja-asutusalueella tietoliikenneyhteydet olivat heikot, mutta sen lisäksi tv-kanavien näkyvyydessä ja puhelinyhteyksien toimivuudessa oli ongelmia. Sysäys valokuituverkkojen rakentamiseen monella alueella saatiin Laajakaistaa kaikille - hankkeesta ja sen kautta kanavoidusta rahoituksesta (asiantuntijahaastattelut). Monissa kunnissa päädyttiin valokuituverkon rakentamisessa osuuskuntamalliin, sillä sen avulla rakentamisen arvioitiin yhtäältä toteutuvan nopeimmin ja toisaalta muita vaihtoehtojakaan ei välttämättä ollut tarjolla kuntien heikoista talous- ja henkilöstöresursseista johtuen. Valokuituverkon rakentamista suunnitelleista kunnista käytiin tutustumassa ensimmäisinä liikkeelle lähteneisiin valokuituhankkeisiin ja niiden toteuttamiseksi perustettuihin osuuskuntiin. Viiveellä rakentamiseen mukaan lähteneet kunnat ovat pystyneet hyödyntämään pioneerien kokemuksia ja välttämään niiden tekemiä

75 virheitä. Monet tunsivat entuudestaan osuuskuntamuotoisen toteutuksen, mikä edellyttää asukkaiden omaa aktiivisuutta ja sitoutumista hankkeeseen. Osuuskunta yhtäältä edellyttää asukkaiden aktiivisuutta ja toisaalta lisää asukkaiden yhteisöllisyyttä (Honkaniemi & Luoto 2016; Asiantuntijahaastattelu Valopiuha). Osuuskuntamallin hyvänä puolena pidettiin sitä, että osuuskuntamallilla on pystytty rakennuttamaan kattavia valokuituverkkoja aluille, joille niitä ei muuten olisi saatu. Valokuituverkon täysimääräiset hyödyt odotetaan mitattavan vasta tulevaisuudessa, kun sähköiset palvelut yleistyvät ja digitalisaatio etenee. Liittymähinnat on haluttu pitää myös mahdollisimman edullisina tasapuolisesti kaikille asukkaille. Edullisten liittymähintojen tavoitteena oli saada mahdollisimman monta vakinaista asukasta ja vapaa-ajan asukasta ottamaan liittymä. (Valokuitua! 2015; Asiantuntijahaastattelut). Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan pienet valokuituyhtiöt ovat onnistuneet hyvin liittymien markkinoinnissa. Pienissä, alle 3000 potentiaalisen asiakkaan, valokuituverkkoyhtiöissä todellisten tilaajien osuus on vaihdellut 45 54 prosenttiin potentiaalista tilaajista, kun keskimäärin tilaajaliittymän oli laajakaistahankkeissa hankkinut alle 30 prosenttia potentiaalisista tilaajista. Valtiontalouden tarkastusviraston raportin mukaan pienet laajakaistaverkot ovat kuitenkin olleet suhteellisen kalliita rakentaa ja ylläpitää. Laajakaistaliittymän ja sen palvelujen kohtuuhintaisuutta on ollut vaikea arvioida johtuen yhtiöiden ja operaattoreiden erilaisista hinnoittelukäytännöistä. Verkkoja rakentaneilla yhtiöillä on ollut erilaisia käytäntöjä tilaajaliittymien hinnoittelussa vakinaisille ja vapaa-ajan asukkaille tai asunnon sijainnin perusteella. Riittävän asiakaskannan saamiseksi yhtiöillä on ollut painetta myydä liittymiä edullisesti. Verkkojen rakentamiseen yhtiöt ovat joutuneet ottamaan lainaa, ja ajatuksena on ollut, että rakentamisen kustannuksia voidaan periä käyttömaksujen muodossa asiakkailta pitkällä aikavälillä. Ongelmaksi on kuitenkin saattanut muodostua se, että lainarahalla rakennetut liittymät ovat jääneet passiivisiksi eikä niistä ole saatu kaavailtuja käyttömaksuja. (Valtiontalouden tarkastusvirasto 2016, 14-16; Asiantuntijahaastattelut). Osuuskuntamuotoisen toteutustavan tunnistettuja heikkouksia ovat olleet mm. verkkorakentamista varten perustetun uuden osuuskunnan rahoitusjärjestelyjen työläys, lainarahoituksen saanti ja sen takaus, sitoutuminen laajakaistahankkeen toteutukseen sekä vetovastuun kantavan henkilön löytyminen. Lisäksi pienten osuuskuntien neuvottelut palveluja tuottavien suurten teleoperaattorien kanssa ovat olleet hankalia. (Valokuitua!2015; Asiantuntijahaastattelut). Kaikki tässä tutkimuksessa mukana olleet osuuskunnat olivat ajautuneet erilaisiin taloudellisiin vaikeuksiin. Rautavaaran tietoverkko-osuuskunta (RTVO) perustettiin vuonna 2010 ja se on ensimmäisiä Suomessa perustettuja verkko-osuuskuntia. RTVO:n toiminta-aluetta ovat Pohjois-Savon pohjoisosat (Rautavaara, Lapinlahti/ Varpaisjärven pohjoispuoli) sekä Valtimon kunta Pohjois-Karjalassa. Lisäksi RTVO on rakentanut verkkoa em. kuntien rajojen ulkopuolelle Kuopion, Juuan, Nurmeksen, Sonkajärven ja Sotkamon alueille. RTVO joutui hakeutumaan yrityssaneeraukseen vuonna 2016. Samoin verkko-osuuskunta Kuuskaista, joka on rakennuttanut laajakaistaverkkoa Etelä-Pohjanmaan ja Keski- Suomen alueilla, haettiin yrityssaneeraukseen vuonna 2017. Verkko-osuuskunta Kuuskaista perustettiin vuonna 2002 jo ennen liikenne- ja viestintäministeriön käynnistämää laajakaistahanketta, ja osuuskunta rakensi EU:n hanketukien avulla valokuituverkkoa Kuusiokuntien alueelle Etelä-Pohjanmaalle. Osuuskunta joutui taloudellisiin vaikeuksiin myöhemmin rakentaessaan verkkoa Keski-Suomen alueelle laajakaistahankkeen rahoituksessa kohdattujen ongelmien vuoksi. Kuuskaista tarjoaa verkon rakentamisen ohella myös palveluja muiden rakentamiin verkkoihin. Pohjois-Karjalan tietoverkko-osuuskunta Valopiuha, joka perustettiin vuonna 2011, rakennutti vuosina 2012 2014 valokuituverkon Rääkkylän kunnan alueelle. Myös Pohjois-Karjalan tietoverkko-osuuskunnalla on ollut taloudellisia vaikeuksia, ja tietoverkko-osuuskunnan rahoitusvajeeseen Rääkkylän kunta myönsi vuonna

76 2017 lyhytaikaista lainaa ja harkitsee tietoverkko-osuuskunnan lainojen hoitamista ottamalla lisälainaa. Taloudellisten vaikeuksien taustalta löytyi useita syitä. Yksi esitetty syy oli se, että valokuituverkon rakentajat odottivat virheellisesti valtiolta saatavien tukien rahoitusosuuden olevan huomattavasti suuremman kuin mitä lopulta toteutui. Sekaannusta aiheuttivat monimutkainen rahoitusjärjestelmä sekä rahoituksen johdon ja valvonnan jakautuminen kahden ministeriön vastuulle. Ongelmia ovat aiheuttaneet myös tukikelpoisten alueiden repaleisuus, tuen tiukat ehdot ja joustamattomuus. Hankkeissa saattoi olla kokemattomuutta sekä valtionhallinnon että paikallisten hankkeiden toteuttajien puolella. Ongelmia koitui myös liittymien liian edullisesta myynnistä tasapuolisesti kaikille asukkaille. Edullisilla liittymähinnoilla saatiin myytyä paljon liittymiä, mutta suuri osa niistä jäi passiivisiksi. Verkkoon on sidottu paljon pääomaa, joka rahoitettiin lainarahoituksella. Passiiviliittymistä ei saada käyttömaksuja, joilla lainoja voitaisiin lyhentää. Ongelmia on aiheutunut myös tiukoista lainaehdoista, kun lainan takaisinmaksuaika on sovittu liian lyhyeksi. Paikallisilla toimijoilla on ollut suuri innostus valokuituverkon rakentamiseen, mutta osuuskuntien osaaminen on ollut vaihtelevaa. Rahoituksen lisäksi paikalliset hankkeiden toteuttajat kuten osuuskunnat olisivat tarvinneet ohjeistusta ja konsultointia laajakaistahankkeiden toteuttamiseen. (Asiantuntijahaastattelut) Kunnan vastatessa verkon rakentamisesta, on rakentamisen edellytyksenä poliittinen päätös. Itsehallinnollisina toimijoina kunnat voivat päättää osallistumisestaan laajakaistaverkon rakentamiseen. Kuntien tekemiä osallistumis- ja rahoituspäätöksiä on myös riitautettu tai kunnanvaltuuston päätösten toteuttamista ovat voineet hidastaa kuntalaisvalitukset. Lisäksi yhtiöiden kohtaamia taloudellisia vaikeuksia on käytetty paikallispolitikoinnin välineenä. Taloudelliset vaikeudet ovat edelleen vaikeuttaneet liittymien markkinointia ja ylipäänsä valokuituun perustuvien palvelujen kehittämistä. (Valtiontalouden tarkastusvirasto 2016; Asiantuntijahaastattelut) Tutkimuksessa oli mukana yksi kuntayhtiö, Ilomantsin kunnan vuonna 2013 perustama kuntaomisteinen osakeyhtiö Ilonet Oy. Yhtiö rakennutti Ilomantsin kunnan alueelle laajakaistaverkon, joka valmistui vuonna 2016. Kuntayhtiöön päädyttiin, koska kunnan on helpompi antaa pääomia ja vakuuksia omalle yhtiölle kuin osuuskunnalle. Kunta sijoitti omaa vapaata pääomaa verkon rakentamiseen, jolloin lainaa tarvittiin vähemmän. Lisäksi yhtiössä osattiin ennakoida se, että valtion tuki on todellisuudessa pienempi ja kunnan osuus suurempi kuin kahdeksan prosenttia tukikategoriassa, johon Ilomantsin kunta kuului. Todellisuudessa kunnan osuus oli noin 30 prosenttia hankkeen kustannuksista. Kunnassa panostettiin hankkeen etukäteissuunnitteluun ja tarkkoihin laskemiin. Hanke toteutui suunnitellusti eikä suuria yllätyksiä ilmennyt. Hankkeessa yhdistettiin kahden eri rahoittajan tarjoamia mahdollisuuksia, sillä kuntayhtiö haki ja sai kyläverkkojen rakentamiseen ELY-keskukselta erillistä rahoitusta. Kyläverkkorahoitus mahdollisti tuetun ja edullisten liittymien tarjoamisen runkoverkosta kauempana asuville kuntalaisille. Ilonet Oy:n taloudellista tilannetta on helpottanut myös se, että paikallisen pankin kanssa saatiin neuvoteltua verkon rakentamisen lainoitus edullisin ehdoin, matalalla korolla ja pitkällä takaisinmaksuajalla. Lisäksi pankki jousti antamalla rakentamisen aikana tarvittavaa väliaikaista rahoitusta. Rakentamisen aikana ministeriö helpotti rahoituksen tukiehtoja siten, että osa viestintävirastolta haetusta tuesta maksettiin etukäteen, mikä vähensi väliaikaisen rahoituksen tarvetta. Lisäksi taajamien osalta tukiehtoja väljennettiin siten, että taajama-alueen läpi menevä runkoverkko tuli tukikelpoiseksi. Verkon rakentaminen kilpailutettiin koko hankeajalle ja rakentaminen tuli jonkin verran odotettua edullisemmaksi. Liittymien myynti- ja markkinointityö käynnistyi aluksi hitaasti, mutta kun markkinointiin panostettiin enemmän, niin aktiivisia liittymiä saatiin myytyä noin 1200.

77 Palveluja tuottavat suuret teleoperaattorit eivät ole olleet kiinnostuneita valokuituverkkojen rakentamisesta, eivätkä ne ole olleet kiinnostuneita tarjoamaan ja kehittämään palveluja kiinteää laajakaistaverkkoa varten. Suuret operaattorit ovat halunneet kehittää lähinnä langattomia yhteyksiä ja ovat panostaneet niiden markkinointiin. Valokuituun perustuvat tietoliikenneyhteydet ovat auttaneet myös langattomien verkkojen toimivuutta, kun tukiasemat on saatu yhdistettyä valokuituverkkoon. Pienet valokuituverkkoa rakentaneet yhtiöt ovat kokeneet hankalaksi yhteistyön suurten teleoperaattorien kanssa, ja ovat usein päätyneetkin yhteistyöhön pienien tietoliikenneyritysten kanssa. Vakinaisten asukkaiden saamat valokuituyhteyden hyödyt 3.1 Taustatietoja tutkimusalueista ja kyselyyn vastanneista vakinaisista asukkaista Tutkimuksessa tehtyyn vakinaisille asukkaille tarkoitettuun kyselyyn saatiin yhteensä 691 vastausta. Vastaajista 67 % oli miehiä ja 43 % oli yli 60-vuotiaita (Kuvio 25). Nuorin kyselyyn vastaaja oli 25-vuotias ja vanhin 90-vuotias. Vastaajien keski-ikä oli 56,9 vuotta. Kyselyyn vastanneista 43 prosenttia oli yli 60-vuotiaita, mitä selittänee maaseutuväestön vinoutuva ikärakenne. Kuvio 25. Asukaskyselyyn vastanneet ikäryhmittäin ja maakunnittain Yli kolmannes (37 %) vastaajista oli suorittanut ammatillisen tutkinnon, viidennes opistoasteen tutkinnon 6 sekä neljännes ammattikorkeakoulu- tai yliopistotutkinnon. Kyselyyn vastanneita 43 prosenttia oli palkkatyössä olevia, eläkeläisiä oli reilu kolmannes (37 %), 10 prosenttia toimi yrittäjinä, viisi prosenttia oli työttömänä, kaksi prosenttia opiskeli ja kolmeprosenttia oli muussa asemassa. Yli puolet 6 Opistoasteen tutkinto on ammatillisista tutkinnoista käytetty vanha nimitys. Nykyään sen tilalla ovat osin ammattikorkeakoulututkinnot ja osin toisen asteen tutkinnot.

78 (53 %) vastaajista eli kahden henkilön kotitaloudessa ja 15 prosenttia oli yksineläjiä. Kolmasosalla vastaajista kotitalouteen kuului vähintään kolme henkilöä, ja noin 20 prosentissa kotitalouksista oli alle 18-vuotiaita lapsia. Maakunnittain tarkasteluna eniten vastaajia oli Pohjois-Karjalan alueelta (58 %), sillä kolmella valokuituyhtiöllä (Ilonet, Valopiuha ja RTVO) oli asiakkaita Pohjois-Karjalassa. Valokuituyhtiöittäin tarkasteltuna eniten vastauksia saatiin Verkko-osuuskunta Kuuskaistan asiakkailta (33 %). Kuuskaistan asiakkaat jakautuivat useaan maakuntaan Etelä-Pohjanmaalle, Pohjanmaalle, Keski-Suomeen ja Satakuntaan (Kuvio 25). Kyselyyn vastanneista 10 prosenttia oli Pohjois-Savosta ja he olivat RTVO:n asiakaskuntaa. 3.2 Syyt valokuituyhteyden hankkimiseen Vastaajista 45 prosentilla valokuituliittymä oli ollut käytössä 2 5 vuotta, reilulla viidenneksellä viisi vuotta tai pidempään ja 11 prosentilla alle vuoden. Tärkein valokuituyhteyden hankkimisen syy oli se, että mobiilin internetyhteyden nopeus ja luotettavuus ei ollut riittävä. Lähes 90 prosentille vastaajista tämä syy oli vähintään melko tärkeä valokuituyhteyden hankkimisessa. Edullinen liittymähinta vaikutti myös erittäin paljon yhteyden hankkimiseen. Yli 60 prosenttia vastaajista piti vähintään melko tärkeänä syynä sitä, että valokuituyhteydellä saavutettiin televisiokanavien parempi näkyvyys. (Kuvio 26.) Avointen kysymysten vastauksissa tulivat esille kuituyhteyden edullinen hinta, nopeus ja toimintavarmuus, mutta näitäkin enemmän korostuivat asuinpaikan heikot tai olemattomat puhelin- ja nettiyhteydet tai ongelmat television näkyvyydessä. Sonera ei voinut tarjota edes ADSL-yhteyttä asuinalueellemme. Täällä puhelinyhteydet pätkivät koko ajan ja 4G-verkon toimivuus on kaikille puhelinoperaattoreilla surkea. Oli selkeästi nähtävissä, ettei mitään muuta kunnollista tulisi tänne ikinä valtaoperaattoreiden tekemänä. Osuuskunnat yms. ovat ainoita, jotka edes esittävät välittävänsä maaseudusta. Kattavuuskartoilla voi mäkien keskellä pyyhkiä takapuolensa. TV:n näkyvyys. Tärkein. Mikään muu ei toiminut (paha katvealue) Digitaalisten välineiden käyttöön liittyvistä syistä tärkeimmäksi valokuituyhteyden hankkimisen syyksi nousi sähköisten palvelujen käyttö. Lähes 90 % vastaajista arvioi vähintään melko tärkeäksi syyksi valokuituyhteyden hankkimiseen sen, että tarvitsi nopeaa ja luotettavaa yhteyttä sähköisten palvelujen käyttöön. Nopeaa internetyhteyttä tarvittiin myös vapaa-ajan palvelujen, kuten elokuvien ja tv:n katseluun, musiikin kuunteluun tai pelien pelaamiseen. Yli 60 prosenttia arvioi vapaa-aikaan liittyvien palvelujen käytön vähintään melko tärkeäksi valokuituyhteyden hankkimisen syyksi. Sähköisten palvelujen ja vapaa-ajan toimintojen jälkeen seuraavaksi eniten valokuituyhteyttä tarvittiin uuden äly- tai tietoteknologian käyttöön. Yli puolet vastaajista arvioi, että valokuituyhteyden hankkimisessa työhön tai yritystoimintaan liittyvä käyttötarve oli vähintään melko tärkeä. Nopeaa yhteyttä tarvitsi opiskeluun yli 30 prosenttia vastaajista (vähintään melko tärkeä syy ottaa valokuituyhteys). (Kuvio 26.)

79 Kuvio 26. Valokuituyhteyden hankkimisen syyt Käyttöön liittyvistä syistä avointen kysymysten vastauksissa tuotiin esille sähköpostin tai pankkipalvelujen käyttö, mutta myös varautuminen tulevaisuuteen ja sähköisten palvelujen kehittymiseen. Valmius tulevaisuuden palveluille (kapasiteetti riittävä). Tulevat uudet palvelut. Joissakin kommenteissa tuli esille halu olla edistämässä valokuidun rakentamista paikkakunnalle ja mukana valokuituun perustuvien palvelujen kehittämisessä. Yhdessä kehittämässä alueen palveluita. Olla osallisena paikkakunnan valokuidun käyttäjänä. 3.3 Verkkopalvelujen käyttö ja valokuituyhteys Tilastokeskuksen selvitysten (Tilastokeskus 2015) mukaan eniten internetiä käytetään pääkaupunkiseudulla. Maaseutualueilla (maaseutumaiset ja taajaan asutut kunnat) internetiä käyttää 81 prosenttia väestöstä. Erot internetin käytössä muiden kaupunkimaisten kuntien ja maaseutualueiden välillä eivät ole suuria. Sekä maaseudulla että kaupungeissa internetiä käytetään yleisimmin viestintään, pankkiasioiden hoitamiseen ja medioiden seuraamiseen. Sähköpostia tai verkkopankkia oli viimeisen kolmen kuukauden aikana käyttänyt 73 prosenttia taajaan asuttujen tai maaseutumaisten kuntien väestöstä. (Sireni ym. 2017, 61-62.)

80 Asiointi verkkopankissa Tiedon etsiminen internetistä Sähköpostin käyttö Viranomaisten sähköisten palvelujen käyttö Tavaroiden ostaminen verkkokaupasta Sähköisten terveyspalvelujen käyttö Majoitus-, matkailu- ym. palvelujen käyttö Sosiaalisen median käyttö Kunnan sähköisten palvelujen käyttö Internetin viihdekäyttö Digilehtien tilaaminen ja lukeminen Kuvapuheluiden soittaminen Netposti-palvelujen käyttö E-kirjojen lataaminen ja lukeminen 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 % Kuvio 27. Verkkopalvelujen käyttö Tämän tutkimuksen kyselyyn vastanneista lähes kaikki käyttivät internetiä, asioivat verkkopankissa ja käyttivät sähköpostia. Vastaajista yli 90 prosenttia ilmoitti käyttävänsä viranomaisten sähköisiä palveluja ja ostavansa tavaroita verkkokaupasta. Kyselyyn vastanneiden tieto- ja viestintätekniikan käyttö on yleisempää kuin maaseutualueiden väestöllä keskimäärin (vrt. Tilastokeskus 2016). Verkkopalvelujen käytön suhteen tulos on odotettu, koska kysely kohdennettiin valokuituyhteyden hankkineisiin ja siten tietotekniikan käytön suhteen valikoituneeseen kansalaisryhmään. Valokuituyhteyden hankkineilla on ollut jokin tarve liittymän hankintaan ja valmiuksia nopean yhteyden hyödyntämiseen. (Kuvio 27.) Ikäryhmien väliset erot sähköisessä asioinnissa ovat merkittävät sekä maaseudulla että kaupungeissa. Yli 75-vuotiaat asioivat vähiten sähköisesti ja 20 54-vuotiaat eniten. Käyttäjien osuus on kasvussa enää vanhimmissa ikäryhmissä. Internetin ja viestintävälineiden käyttötavoissa on selkeitä ikäryhmittäisiä eroja. Nuoret käyttävät sosiaalista mediaa ja pikaviestipalveluja sekä katselevat elokuvia, kuuntelevat musiikkia tai käyttävät muita viihdepalveluja selvästi muita enemmän. Pankkiasioiden hoitamisessa, sähköpostin käytössä tai tiedon etsimisessä Internetistä ikäryhmittäiset erot ovat edellä mainittuja pienemmät (Antikainen ym. 2017; Tilastokeskus 2016). Väestön tieto- ja viestintätekniikan käytössä on ikäryhmittäisten erojen lisäksi myös koulutustason mukaisia eroja. Perusasteen suorittaneet käyttävät Internetiä, sähköpostia ja sähköisiä palveluja harvemmin kuin korkea-asteen tutkinnon suorittaneet sekä maaseudulla että kaupungeissa (Tilastokeskus 2016).

81 Kuvio 28. Vastaajien, jotka arvioivat valokuituyhteyden helpottaneen vähintään melko paljon verkkopalvelujen käyttöä, osuus ikäryhmittäin (eron tilastollista merkitsevyyttä on kuvattu *:llä 7 ) Valokuituyhteyden koetut hyödyt peilaavat väestöryhmien erilaista tieto- ja viestintätekniikan käyttöä. Vanhimmat ikäluokat kokivat valokuituyhteyden helpottaneen erityisesti tiedon etsimistä internetistä, verkkopankissa asiointia ja sähköpostin käyttöä. Nuorin ikäryhmä, tässä tapauksessa 45-vuotiaat ja sitä nuoremmat, kokivat saaneensa valokuituyhteydestä apua vanhimpiin ikäluokkiin verrattuna enemmän internetin viihdekäyttöön, e-kirjojen lataamiseen ja lukemiseen sekä tavaroiden ostamiseen verkkokaupasta. Yli 55-vuotiaat kokivat valokuituyhteyden helpottaneen sähköpostin käyttöä nuorempia useammin. (Kuvio 28.) 7 Kuvioissa on ilmaistu tähdillä tilastollista merkitsevyyttä siten, että * p<0.05; ** p<0.01; *** p<0.001. Jokaisen tilastollisen testin tuloksena saadaan ns. p-arvo, joka ilmoittaa virheellisen päätelmän todennäköisyyden. Jos p- arvo on alle 0,05 on tapana puhua tuloksesta tilastollisesti "melkein merkitsevänä", jos se on alle 0,01 tilastollisesti "merkitsevänä" ja jos se on alle 0,001 tilastollisesti "erittäin merkitsevänä". Taulukoissa on tapana merkitä "melkein merkitsevät" tulokset yhdellä tähdellä (*), "merkitsevät" tulokset kahdella (**) ja "erittäin merkitsevät" tulokset kolmella tähdellä (***). (http://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/hypoteesi/testaus.html, luettu 20.2.2018)

82 3.4 Valokuituyhteyden hyödyt työssä ja koulutuksessa Työhön tai koulutukseen liittyvien asioiden hoitamisessa nopeasta tietoliikenneyhteydestä koettiin olevan eniten hyötyä työajan ulkopuolella tapahtuvaan työn tekemiseen, etätyöhön sekä luottamustoimien hoitamiseen. Valokuituyhteyden koettiin tuoneen paljon hyötyjä myös yrityksen asioiden hoitamiseen kotoa käsin ja verkko-opiskeluun kurssien suorittamiseksi. Valokuituyhteyden koetut hyödyt työhön ja koulutukseen liittyvien asioiden hoidossa eriytyivät vastaajien iän ja koulutustason mukaan. Ikä ja koulutustaso ovat kiinteästi yhteydessä toisiinsa, joten tuloksia analysoitiin ikäryhmittäin koulutustason mukaan. (Liite 7.) Ikäryhmässä 51 65-vuotiaat ammattikorkeakoulu- tai yliopistotutkinnon suorittaneet kokivat hyötyneensä nopeista tietoliikenneyhteyksistä muita enemmän kaikilla kysytyillä työhön ja koulutukseen liittyvillä osa-alueilla. He kokivat saavansa valokuituyhteydestä eniten hyötyä etätyöhön ja työntekoon kotona työajan ulkopuolella. Tämän lisäksi hyötyjä koettiin saadun selvästi muita enemmän verkkoopiskelussa sekä vapaaehtoistyöhön liittyvissä tehtävissä. Alle 51-vuotiaat ammattikorkeakoulu- ja yliopistotutkinnon suorittaneet kokivat hyötyvänsä nopeasta valokuidusta muita enemmän useimmilla kysytyillä työhön ja koulutukseen liittyvillä osa-alueilla, mutta koulutustason mukaiset erot eivät kuitenkaan tilastollisesti merkitseviä. Tässä ikäryhmässä valokuidun hyötyjä koettiin saatavan tasaisemmin koulutustasosta riippumatta. Koulutustason ja iän ohella valokuituyhteyden koetut hyödyt työhön ja koulutukseen eriytyivät sukupuolen mukaan (Kuvio 29). Kuvio 29. Vastaajien, joiden mielestä valokuituyhteydestä on ollut vähintään melko paljon hyötyä työssä ja koulutuksessa, osuudet sukupuolen mukaan

83 Naiset kokivat saavansa miehiä enemmän hyötyjä nopeasta tietoliikenneyhteydestä kaikilla kysytyillä työhön ja koulutukseen liittyvillä osa-alueilla. Naiset kokivat hyötyneensä valokuidusta miehiä useammin erityisesti verkko-opiskelussa, tiedon hakemisessa työ- ja koulutuspaikoista sekä koulutuspaikkojen sähköisessä hakemisessa. Koetut hyödyt etätyön tekemiseen, työajan ulkopuolella tapahtuvaan työskentelyyn tai yrityksen asioiden hoitamiseen eivät eronneet naisten ja miesten välillä tilastollisesti merkitsevästi. Kuvio 30. Mahdollisuus tehdä etätyötä työn sisällön puolesta Lähes puolet työelämässä mukana olleista kyselyn vastaajista arvioi, että heidän työnsä sisältö on sellainen, etteivät he pysty tekemään etätyötä lainkaan. Yli 20 % pystyy tekemään etätyötä satunnaisesti, 15 prosenttia rajoitetusti ja 14 prosenttia arvioi, että pääosan työtehtävistä voi tehdä etätyönä. Lähes kolmannes (32 %) vastaajista arvioi, että pystyy tekemään kokonaisia työpäiviä etänä. (Kuvio 30.) Muina valokuituyhteydestä saatuina työhön ja koulutukseen liittyvinä hyötyinä vastaajat toivat esille seuraavia asioita: Väitöskirjatyön tekeminen kotona, laajojen aineistojen käsittely verkossa. Töissä tarvittavien ohjelmistojen tai isojen ohjelmistopäivitysten lataaminen. Webinaariin osallistuminen luentojen tai jonkun opetuksen osalta, jotka eivät liity opiskeluun. Kielikurssit. Kirjastopalvelut. 3.5 Valokuituyhteyden hyödyt maalla asumisessa ja arjessa Maaseudulla asumisen ja arjen sujuvuuden näkökulmasta valokuituyhteydestä koettiin olevan eniten hyötyä siinä, että toimiva yhteys on helpottanut tiedon saatavuutta, parantanut palvelujen saatavuutta ja helpottanut arjen sujuvuutta. Valokuituyhteyden koettiin lisänneen myös elämänlaatua ja helpottaneen yhteydenpitoa ystäviin ja tuttaviin. Valokuituyhteyden koetut hyödyt maaseudulla asumisen ja arjen sujuvuuden kannalta eriytyivät jossain määrin ikäryhmittäin (Kuvio 31).

84 Kuvio 31. Valokuituyhteyden hyödyt maaseudulla asumisen ja arjen sujuvuudessa vähintään melko suuriksi arvioineiden osuudet ikäryhmittäin Erityisesti vanhemmissa ikäryhmissä (yli 55-vuotiaat) koettiin, että valokuituyhteys oli helpottanut tiedon saatavuutta ja lisännyt tietoa paikkakunnan asioista ja tapahtumista. Yli 65-vuotiaat arvioivat muita useammin valokuituyhteyden helpottaneen yhteydenpitoa ystäviin ja tuttaviin (Kuvio 31.). Nopean tietoliikenneyhteyden sosiaalinen merkitys tuli esille monissa avoimen kysymyksen vastauksissa Asioiden hoitaminen nopeutuu., tiedon etsiminen helpottaa ja etenkin ystävien ja sukulaisten yhteydenpito helpottuu (Skype) lastenlapset tuntuvat olevan lähempänä. Koko perheen elämänlaadun ja viihtyisyyden lisääntyminen. Sen lisäksi, että nettiä tarvitaan työja viranomaisasioissa, perheen nuorille nettiyhteys oli aikoinaan erittäin tärkeä. Ja nyt kun muualla asuvat nuoret käyvät kotona, niin yhteydet toimivat (= lisää varmasti kotona käyntejä). Poikani tekee etätöitä kotoa käsin. Nyt hän pystyy käymään luonani useammin ja tekemään töitä täältä, kun vaimo on hoitovapaalla. Valokuitu on kyllä ehdottomasti paras juttu täällä "maalla". Eihän se korvaa oikeita kohtaamisia, mutta mahdollistaa monia juttuja ja yhteydenpidon esim. kauempana olevien ystävien ja sukulaisten kanssa Nopea tietoliikenneyhteys oli lisännyt eniten elämänlaatua yhtäältä alle 45-vuotiaiden ja toisaalta yli 55-vuotiaiden ikäryhmissä. Etätyön ja julkisten palveluiden sähköisen asioinnin mahdollistuminen. Elämänlaatumme on kohonnut merkittävästi!

85 Valokuituyhteys oli helpottanut palvelujen saatavuutta ja lisännyt arjen sujuvuutta kaikkien kohdalla ikäryhmästä riippumatta (Kuvio 31). Nopean tietoliikenneyhteyden merkitys palvelujen saatavuuteen tuli selvästi esille myös avointen kysymysten vastauksissa. Vaivaton tapa hoitaa asioita kotoa käsin. Varsinkin kun matkaa palvelujen luokse on melko paljon. Kaiken tavoitettavuus. Mahdollisuus tehdä asioita kotona! Pankkiasiat, omakanta, Verot, aikataulut, ym. sähköiset palvelut, Nuoriso tekee kotona käydessään etätöitä! Toimivuus ja nopea tiedon saanti. Käytän paljon tablettia tiedon etsintään ihan arkisissakin asioissa. Ikäni on 93 vuotta, ja jos tulevaisuutta ajatellen olen esim. kotipalvelujen piirissä. Toivon että hyvistä nettiyhteyksistä olisi apua. Pankki-, terveys-, kirjastopalvelut Terveydenhuollon ajan varaus, lippujen hankinta, aikataulujen selvitys, toimiva yhteys palvelujen tarjoajiin. Nopea ja toimiva valokuituyhteys tärkeä paitsi itselle myös pääkaupunkiseudulla asuville lapsille perheineen. Tekevät etätyöpäiviä, opiskelevat ja käyttävät viihdepalveluja ja tietysti käyttävät käydessään maakunnan palveluja. Vähäisin merkitys valokuituyhteydestä koettiin olevan turvallisuuden lisääntymiselle, mutta vanhimmissa ikäryhmissä arvioitiin nuorempia useammin, että valokuitu oli lisännyt myös turvallisuutta. Ainoastaan reilu kolmannes (35 %) vastaajista katsoi, että valokuituyhteys oli vähentänyt asiointiin liittyvää liikkumistarvetta. (Kuvio 31.) Vastaajilta kysyttiin, mikä on ollut parasta valokuituyhteydessä. Vastaukseksi saatiin usein työn, opiskelun ja maaseudulla asumisen yhdistämisen helpottumiseen liittyviä kommentteja, joista seuraavassa joitakin poimintoja: Yhden päivän etätyömahdollisuus valokuidun nopeuden riittämisen takia. Mahdollistaa etäyhteydet kokouksiin ja palavereihin, jolloin säästyy aikaa, ympäristöä ja rahaa. Työnteko on nopeutunut ja helpottunut merkittävästi. Sama koskee opiskelua. teen noin 20% työajastani etänä (lähinnä valmistelutyötä) ja aiemmin on ollut todella tympeää, kun on huomannut töitä tehdessään, että jokin tarpeellinen ohjelmisto tai päivitys puuttuu. Tätä varten on tyypillisesti pitänyt käydä 40 km päässä työpaikalla tekemässä ohjelmistoasennus, ennen kuin työt ovat voineet jatkua. Nyt nopean ja vakaan verkkoyhteyden ansiosta asennuspaketin lataaminen ja asentaminen onnisutu kotona suhteellisen lyhyessä ajassa Työskentelen (maakuntakeskuksen) ohjelmistoyrityksessä järjestelmäkehittäjänä, valokuidun ansiosta pystyn tekemään valtaosan työstäni kotoa käsin ja tämän lisäksi pystyn rakentamaan ja liittämään verkkoon erilaisia "älysensoreita" joiden testaaminen on yksi osa työtäni. Toimintavarmuus ja riittävä nopeus, myös uploadissa. Ei ole väliä, olenko kotona vai työpaikalla, yhteyden perusteella ei ole eroa työn tekemisessä. Yli 10 vuoden käytön aikana ollaan ehditty tehdä about kaikkea verkon yli, aikaan on mahtunut työttömyyttä, vanhempainvapaita, kouluttautumista 2. asteella myös Adoben Connect -ympäristön kautta luentoja kuunnellen sekä työntekoa. Huvikäyttö lisäksi

86 Valokuiden parhaina puolina pidettiin odotetusti myös valokuituyhteyden nopeutta, toimintavarmuutta, luotettavuutta, tv-palveluja, IPTV:n kuvan laatua, tv:n näkyvyyttä, nopeuden tasaisuusuutta ja symmetrisyyttä. Valokuidun koettiin tarjonneen ylipäänsä jonkin toimivan tietoliikenneyhteyden sekä monen laitteen yhtäaikaisen käytön verkossa. Nopea yhteys myös meille joille langattomat palvelut eivät välttämättä edes ylety. Aivan välttämätön nyky-yhteiskunnassa!!! Yhteyden nopeus ja pätkimättömyys. Paljon kaistaa käyttävien palveluiden käyttäminen oli jopa mahdotonta maaseudun ADSL / 4G yhteyksillä. Nyt pystyy koko perhe (4 henkilöä) kevyesti käyttämään erikseen mutta yhtä aikaa niitä palveluita, joita ennen ei pystynyt yksi henkilö kerrallaan. Häiriöttömyys ja vähentyneet myrskyjen aiheuttamat katkokset. Vakaa, luotettava ja nopea yhteys. Melkeinpä elinehto tänä päivänä täällä maaseudulla. Olen todella tyytyväinen. Valokuitu on erinomainen asia maaseudulle Sille on paljon kehittämis- ja käyttömahdollisuuksia mm. ikäihmisten turvallisen kotona asumisen mahdollistamiseksi. Viranomaispalvelujen käyttö on helpottunut eikä ole aikaan ja paikkaan sidottua. Hinta vain ei saisi enää nousta Vastaajia pyydettiin arvioimaan väittämiä, jotka käsittelivät valokuidun merkitystä maaseudulla asumisen ja paikkakunnan vetovoiman kannalta. Lähes 90 prosenttia vastaajista oli samaa mieltä väittämien valokuituyhteys helpottaa työn ja maaseudulla asumisen yhdistämistä ja valokuituverkko lisää etätyön tekemistä maaseudulla. Yli 80 prosenttia vastaajista oli samaa mieltä väittämistä Valokuituverkko on elinehto maaseudun tulevaisuudelle, valokuituverkko luo mahdollisuuksia uuden liiketoiminnan ja palvelujen kehittämiselle sekä hyvät tietoliikenneyhteydet helpottavat ihmisten välistä kanssakäymistä. Valokuituverkko nähtiin hyvin laajasti paitsi maaseudun elinvoiman niin myös arkielämän ja sosiaalisten suhteiden kannalta tärkeäksi. Vastaukset eriytyivät vastaajan iän mukaan siten, että vanhimpiin ikäryhmiin kuuluvat arvioivat muita useammin valokuituverkon tärkeäksi maaseudun kannalta. Vaikka alle 46-vuotiaat ja 46 55-vuotiaat kokivat hyötyvänsä eniten valokuituyhteydestä, niin yli 56-vuotiaat arvioivat valokuituverkon merkityksen maaseudun elinvoiman kannalta suuremmaksi kuin heitä nuoremmat ikäluokat. Huomion arvoista vastauksissa oli myös se, että vanhimmat ja eläkkeellä olevat vastaajat arvostivat nopeissa tietoliikenneyhteyksissä muita useammin sitä, että ne mahdollistavat paikkakunnan asioiden ja tapahtumien paremman seurannan. Lisäksi vastaukset väittämiin eriytyivät sukupuolen mukaan (Kuvio 32).

87 Kuvio 32. Valokuituverkon merkitystä maaseudun kannalta kartoittavista väittämistä samaa mieltä olevien osuudet sukupuolen mukaan Naiset arvioivat valokuituverkon miehiä tärkeämmäksi maaseudun vetovoiman ja elinvoiman kannalta. Suurin ero naisten ja miesten välillä oli väittämissä En tulisi toimeen ilman valokuituyhteyttä, Valokuituverkko houkuttelee uusia vapaa-ajan asukkaita ja Hyvät tietoliikenneyhteydet mahdollistavat paikkakunnan asioiden ja tapahtumien paremman seurannan, joista naiset olivat samaa mieltä selvästi miehiä useammin. 3.6 Uusien sähköisten palvelujen tarpeet Vastaajilta kysyttiin, olisiko heillä tarvetta seuraaville uusille sähköisille palveluille tai sovelluksille: Kuvapuheluvälitteiset terveyspalvelut (esim. etälääkäri, etähoitaja tai etäkuntoutus) Kuvapuheluvälitteiset harrasteryhmät (esim. liikunta, käsityöt, opiskelu) Kuvapuheluvälitteiset viranomaispalvelut (KELA, vero, kunta, TE-toimisto jne.) Chat-neuvonta viranomaispalveluissa Helppokäyttöinen internetsovellus (yhteyden palveluun esim. tabletilta yhdellä kosketuksella) Virtuaalinen palvelujen välityskeskus (yhdellä kosketuksella avautuu yhteys palvelun välityskeskukseen, josta voi varata ajan, tilata tavaroita tai palveluja)

88 Nappi Naapuri (sovellus, johon rekisteröityneet käyttäjät voivat jättää naapuriavun pyyntöjä tai avun tarjoamisen viestejä). Kyytien yhdistämisen palvelut (sovellus, jolla voi jättää kyyti- tai tavarankuljetustarjouksia sekä ilmoittaa kuljetus- tai kyytitarpeista muille). PiggyBaggy (palvelu, jossa kuka tahansa voi tarjota kyytiä toisen ihmisen paketille tai tavaralle matkansa varrella korvausta vastaan). Nappi Naapuri on naapurustojen sosiaalinen media. Napissa voi esittäytyä naapureille, pyytää tai tarjota apua, lainata tai vaihtaa tavaroita, myydä, ostaa ja antaa ilmaiseksi, tehdä aloitteita, keskustella tai kysyä asioita sekä tiedottaa tapahtumista. PiggyBaggy on kimppakyyti tavaroille ja kohtaamispaikka tavaroiden tilaajille, lähettäjille ja kuljettajille. Vastaajilla ei ollut kovin suurta tarvetta uusille palveluille. Eniten tarvetta oli helppokäyttöiselle internetsovellukselle ja sen jälkeen virtuaaliselle palvelujen välityskeskukselle sekä videovälitteisille viranomaispalveluille. Vähiten tarvetta nähtiin olevan kuvapuheluvälitteisille harrasteryhmille ja PiggyBaggy -palvelulle. Palvelun tarpeet kuitenkin eriytyivät iän mukaan (Kuvio 33). Alle 46-vuotiailla oli eniten tarvetta chat-neuvonnalle viranomaispalveluissa, kun yli 65-vuotiailla oli selvästi suurempi tarve kuvapuheluvälitteisille terveyspalveluille ja Nappi Naapuri -sovellukselle kuin heitä nuoremmilla. Lisäksi naiset arvioivat selvästi miehiä suuremmaksi tarpeen kuvapuheluvälitteisille harrasteryhmille sekä chat-neuvonnalle. Kuvio 33. Ikäryhmittäiset osuudet vastaajista, jotka ilmoittivat, että heillä on vähintään jonkin verran tarvetta uusille sähköisille palveluille

89 Kyselyyn vastaajilla oli mahdollisuus tuoda esille myös jonkin muun kuin edellä kuvattujen palvelujen tarve tai esittää toiveita sähköisten palvelujen tarjontaan ja kehittämiseen. Useissa vastauksissa toivottiin laitteiden ja ohjelmien helppokäyttöisyyttä. Osassa vastauksissa kommentoitiin kyselylomakkeessa esiteltyjä uusia palveluja, joista on kansalaisilla vain vähän tietoa. Kimppakyytiportaaleja, mainontaa siitä. sähköinen yhteys hoitajiin/lääkäreihin olisi erittäin tärkeää. Terveyskeskukseen yli 20 km ja usein tarve olisi helposti sähköisesti hoidettavissa. Valtava ajansäästö sekä potilaalle että hoitohenkilökunnalle. Ylläolevista palveluita olisi todella mukava käyttää joskus tulevaisuudessa, jos niitä saisi. Esimerkiksi tuo naapuriapu kuulostaa hyvälle. Samoin kyydit. Itsellä olisi tarvetta joskus koirien hoitajalle ja talon vahdille. Nämä olisi ihan kiva, jos olisi joku paikka, josta voisi saada apua kun tarvitsee ja vastavuoroisesti sitten antaa apua. Tarjontaa voisi olla enemminkin ja vielä niin että tarjottaisi esimerkkejä missä ja miten. Esim. PiggyBaggy asiassa ei tietoa ole ollenkaan sinänsä OK palvelu. Iän lisääntyessä myös palvelujen tarve voi lisääntyä/lisääntyy esim. kuvapuheluvälitteisiin terveyspalveluihin, netti sovellus yhteyden ottamiseen helposti. Näitä tämän kaltaisia palveluja tulee kehittää ja lisätä. Uusina palveluina vastaajat ehdottivat muun muassa seuraavia: Kauppakassi / ruokatoimitukset Wolt-tyyppisesti, eli voisin tilata kaupasta ostoslistallisen tavaraa, joka toimitetaan kotiin. Yhteys kauppa-autoon (ennakkoon). Ideoina mahdollisuudet nykytekniikan yhdistämisessä valokuituun; älytekniikka mm. kodeissa -> sähkö: valo, lämmitys, rakenteiden valvontajärjestelmä (kosteus, putket, jne.). (Älytalot eri ikäisille, jolloin käyttötarkoitukset erilaisia.) Sähköinen ilmoitustaulu, johon kuntalaiset voivat lisätä ilmoituksiansa esim. myytävänä, vuokrattavana tai tapahtumatietoja sekä paikallisten tuottajien mahdolliset paikalliset myynti- tai kampanjapäivät. Maaseutukylälle tai kyläyhteisölle voitaisiin perustaa ns. sähköinen ilmoitustaulu, jossa olisi osaaikainen palkattu henkilö joka ottaisi vastaan asukkaiden antamia ilmoituksia, jotka kiinnostavat muitakin kyläläisiä Myöskin yhteisistä kyydeistä esim. kansalaisopiston piireihin tai muihin kuntakeskuksen tilaisuuksiin voitaisiin sopia ilman puhelinrumbaa. Palvelujen kehittämisessä toivottiin tarvelähtöisyyttä eli palveluja käyttävät kansalaiset tulisi ottaa mukaan varhaisessa vaiheessa kehittämistoimiin. Sähköisiin palveluihin toivottiin selkeyttä ja helppokäyttöisyyttä sekä sitä, että niissä otettaisiin paremmin huomioon ikäihmiset. Lisäksi toivottiin opastusta ja neuvontaa sähköisten välineiden käyttöön, apua ongelmatilanteisiin sekä henkilökohtaisten palvelujen turvaamista niitä tarvitseville. Pitkien välimatkojen Suomessa sähköiset palvelut ovat elinehto. Asiakkaita kuuntelemalla saadaan varmasti uusia ideoita. Esim. opiskelijoille luentojen kuunteleminen netin kautta olisi todella tärkeää. Lääkäripalvelujen lisääminen... Kunpa useammat tahot mahdollistaisivat sähköisten hakemusten ja lomakkeiden lähettämisen. Siis siten, että se olisi aidosti sähköistä eli myös allekirjoitus hoituisi pankkitunnuksilla...

90 Useissa kommenteissa vastaajat korostivat sitä, että nopea tietoliikenneyhteys on perusinfraan verrattava asia ja se tulisi taata maaseudun asukkaille kohtuuhintaan. Valokuitu nähtiin myös osin hyödyntämättömäksi maaseudun vetovoimatekijäksi. Ehdottomasti olen sitä mieltä, että valokuituyhteys on maaseudulla sellainen palvelu, jonka toivoisin olevan kaikkien sitä haluavien saatavilla kohtuu kustannuksin. Kun palvelut karkaavat yhä kauemmas haja-asutus alueilta on tärkeää, että on luotettava yhteys sähköiseen asiointiin Maaseutukunnat eivät osaa arvostaa kuidun tärkeyttä alueidensa vetovoimatekijänä. Yrityksellämme on toimipiste Vantaalla, mutta sinne ei saa kunnon yhteyttä edes isolla rahalla. Palvelin, tuotekehitys ym. toimintoja on sen takia siirretty etätyöntekijöidemme mukana maaseudulle. Vantaalla ei enää ole kuin firman toimari ja postilaatikko. 3.7 Yhteenveto Keskisimpiä asukaskyselyn havaintoja ovat seuraavat: Maaseutualuiden monin paikoin heikot tai olemattomat puhelin- ja internetyhteydet tai ongelmat television näkyvyydessä olivat selvästi valokuituyhteyden hankinnan taustalla. Siellä missä mobiiliyhteys toimi, mobiilin internetyhteyden nopeus ja luotettavuus eivät olleet aina riittäviä. Viestintä- ja tietoliikennevälineiden käyttöön liittyvistä syistä tärkeimmäksi valokuituyhteyden hankkimisen syyksi nousi sähköisten palvelujen käyttö. Kyselyyn vastanneiden vakinaisten asukkaiden tieto- ja viestintävälineiden käyttö oli yleisempää kuin maaseutualueiden väestöllä keskimäärin. Valokuituyhteyden koetut hyödyt peilasivat väestöryhmien erilaista tieto- ja viestintätekniikan käyttöä. Vanhimmat ikäluokat kokevat valokuituyhteyden helpottaneen erityisesti tiedon etsimistä internetistä, verkkopankissa asiointia ja sähköpostin käyttöä. Nuorimmat kokivat saavansa valokuituyhteydestä muita enemmän hyötyä internetin viihdekäyttöön, e-kirjojen lataamiseen ja lukemiseen sekä tavaroiden ostamiseen verkkokaupasta. Kyselyn tuloksissa ei havaittu tilastollisesti merkitseviä alueellisia eroja Itä- ja Länsi-Suomen tai eri maakuntien välillä. Valokuituyhteyden koetut hyödyt työhön ja koulutukseen liittyvien asioiden hoidossa eriytyivät vastaajien iän, koulutustason ja sukupuolen mukaan. Eniten valokuituyhteydestä kokivat hyötyneensä työssä ja koulutuksessa alle 50-vuotiaat (koulutustasosta riippumatta), korkeasti koulutetut (erityisesti ikäryhmässä 51 65-vuotta) sekä naiset. Yhtenä johtopäätöksenä voidaan todeta, että maaseudun vetovoimaa erityisesti nuorten, korkeasti koulutettujen ja naisten asuin- ja työskentelypaikkana voidaan lisätä nopeilla tietoliikenneyhteyksillä. Huomionarvoista tuloksissa on myös se, että yli 55-vuotiaat kokivat, että valokuituyhteys helpotti tiedon saatavuutta ja lisännyt tietoa paikkakunnan asioista ja tapahtumista. Yli 65-vuotiaat arvioivat muita useammin valokuituyhteyden helpottaneen yhteydenpitoa ystäviin ja tuttaviin. Osa kyselyssä esitellyistä sähköisistä palveluista oli monille vastaajille entuudestaan tuntemattomia. Vanhin ikäryhmä (yli 65-vuotiaat) oli kiinnostunut muita enemmän kuvapuheluvälitteisistä terveyspalveluista sekä Nappi Naapurista eli naapuriavun sovelluksesta.

91 Vapaa-ajan asukkaiden saamat valokuituyhteyden hyödyt 4.1 Taustatietoja kyselyyn vastaajista Vapaa-ajan asukkaille tarkoitettuun kyselyyn saatiin yhteensä 134 vastausta. Vastaajista 74 prosenttia oli miehiä ja vastaajien keski-ikä oli 61,6 vuotta. Vastaajien miesenemmistöä selittää todennäköisesti se, että valokuituliittymä on kotitalouksissa otettu miesten nimiin ja lisäksi miehet ovat enemmistönä maaseudun asukkaissa. Eniten (55 %) vastauksia saatiin yli 60 vuotiailta (Kuvio 34). Vanhin kyselyyn vastaaja oli 85 vuotias ja nuorin 37 vuotias. Lähes puolet (47 %) vapaa-ajan asukkaiden kyselyyn vastanneista oli palkkatyössä ja 41 prosenttia oli eläkkeellä. Noin 40 prosenttia vastanneista oli suorittanut ammattikorkeakoulu- tai yliopistotutkinnon, ja noin 30 prosentilla oli opistoasteen tutkinto. Vastaajista 63 prosenttia asui kahden henkilön kotitaloudessa ja neljänneksellä vastaajista kotitalouteen kuului 3 4 henkilöä. Lähes neljänneksellä vastaajista kotitalouteen kuului alle 18-vuotiaita lapsia. Yli puolella (58 %) vastaajista valokuituliittymä oli ollut käytössä 2 5 vuotta. Kuvio 34. Kyselyyn vastanneet vapaa-ajan asukkaat ikäryhmittäin ja maakunnittain Maakunnittain tarkasteluna vapaa-ajan asukkaiden kyselyyn saatiin eniten vastauksia Pohjois-Karjalasta (67 %) ja valokuituyhtiöistä eniten vastauksia saatiin Ilonetin asiakkailta (39 %) (Kuvio 34). 4.2 Syyt valokuituyhteyden hankkimiseen Tärkein syy valokuituliittymän hankintaan oli se, että mobiiliyhteys ei ollut riittävä vapaa-ajan asunnolla. Toiseksi tärkeimmäksi syyksi nousi se, että liittymismaksu oli edullinen. Käyttötarkoituksen perusteella valokuituyhteyttä on tarvittu vapaa-ajan asunnolla erityisesti sähköisiin palveluihin ja vapaaajan palveluihin, joilla tarkoitettiin elokuvien ja television katselua, musiikin kuuntelua, pelien pelaamista sekä lehtien lukemista. Näiden lisäksi valokuituyhteyden hankinnan tärkeinä syinä olivat muiden tarjolla olleiden laajakaistojen puuttuminen sekä tv-kanavien parempi näkyvyys valokuituyhteyden kautta (noin 75 % arvioi viimeksi mainitut syyt vähintään melko tärkeiksi). (Kuvio 35.)

92 Kuvio 35. Syyt valokuituyhteyden hankkimiseen vapaa-ajan asunnolle Syyt valokuituyhteyden hankkimiseen olivat hyvin samankaltaiset kuin vakinaisilla asukkailla, mutta vapaa-ajan asukkaille internetin viihdekäyttö (elokuvat, musiikki, pelit, lehdet, tv:n katselu) nousi tärkeämmäksi valokuituliittymän hankkimisen syyksi kuin vakinaisille asukkaille. Vapaa-ajan asukkaille myös edullinen liittymismaksu, televisiokanavien parempi näkyvyys ja se, ettei tarjolla ollut muuta laajakaistaa, olivat tärkeämpiä valokuituyhteyden hankkimisen syitä kuin vakinaisille asukkaille (Kuvio 26 ja Kuvio 35). Todennäköisesti vapaa-ajan asuntojen sijainti on syrjäinen, jolloin mobiiliyhteydet ovat heikot ja myös television näkyvyydessä voi olla häiriöitä. 4.3 Verkkopalvelujen käyttö ja valokuituyhteys Vapaa-ajan asunnolla käytetään samoja sähköisiä välineitä ja palveluja kuin mitä kansalaiset yleensä käyttävät arkielämässään eli asioita hoidetaan sähköpostin välityksellä, tietoa etsitään Internetistä, asioidaan verkkopankissa sekä käytetään viranomaisten sähköisiä palveluja (Kuvio 36). Kysytyistä palveluista vähiten käytettyjä palveluja olivat e-kirjojen lataaminen ja lukeminen sekä Netposti-palvelu. Vapaa-ajan asukkaat tilasivat ja lukivat digilehtiä sekä soittivat kuvapuheluja useammin kuin vakinaiset asukkaat, mutta tekivät verkkokauppaostoksia vakinaisia asukkaita harvemmin (Kuvio 27 ja Kuvio 36).

93 Kuvio 36. Vapaa-ajan asukkaiden verkkopalvelujen ja sähköisten työvälineiden käyttö (% vastanneista) Nopeasta valokuituyhteydestä koettiin olevan eniten apua siinä, kun haetaan tietoa internetistä, asioidaan verkkopankissa ja käytetään sähköpostia (Kuvio 37). Valokuituyhteyden koetut hyödyt liittyvät vapaa-ajan asukkaiden sähköisten välineiden ja palvelujen käyttöön. Lisäksi yli 70 prosenttia vastaajista arvioi nopeasta yhteydestä olevan hyötyä vähintään melko paljon sosiaalisen median käytössä. Tulos kertoo osaltaan siitä, että yhteyden pitäminen ystäviin ja tuttaviin on tärkeää sosiaalisen median tai sähköpostin välityksellä silloin, kun ollaan vapaa-ajan asunnolla. Tätä havaintoa tukevat myös vastaukset kysymykseen Miten Internetin käyttö vapaa-ajan asunnolla eroaa muusta käytöstä?, sillä useimmiten vastauksena oli eipä juuri mitenkään.

94 Kuvio 37. Valokuituyhteyden koetut hyödyt verkkopalvelujen käytössä vapaa-ajan asunnolla 4.4 Vapaa-ajan asunnolla vietetty aika, etätyön tekemineen ja valokuituyhteyden hyödyt Suurin osa (42 %) kyselyyn vastanneista oleskeli vapaa-ajan asunnolla 3 6 kuukautta vuodessa. Lähes kolmannes (32 %) vietti vapaa-ajan asunnolla 1 2 kuukautta vuosittain. Vastaajien joukossa oli paljon eläkeläisiä, joilla luonnollisesti on mahdollista viettää pidempiä aikoja vapaa-ajan asunnolla kuin työelämässä olevilla. (Kuvio 38.) Kuvio 38. Vapaa-ajan asunnolla vietetty aika vuodessa

95 Työelämässä mukana olleista kyselyyn vastanneista 40 prosenttia ilmoitti, että työn sisällön puolesta etätyön tekeminen on mahdollista satunnaisesti ja lähes viidennes (19 %) arvioi, että pääosa työtehtävistä on mahdollista tehdä etänä. Ainoastaan 17 prosenttia vastasi, ettei etätyön tekeminen työn sisällön puolesta ole mahdollista. Suurin osa (67 %) vastaajista arvioi, että pystyy tekemään kokonaisia työpäiviä etänä. Kuvio 39. Vapaa-ajan asunnolla valokuituverkon kautta etätyötä tekevien osuudet palkkatyötä tekevistä tai yrittäjänä toimivista Noin kolmannes palkkatyötä tekevistä tai yrittäjänä toimivista vastaajista ilmoitti tekevänsä satunnaisesti etätyötä vapaa-ajan asunnolla. Noin viidennes teki valokuituverkon välityksellä etätyötä säännöllisesti tai viikoittain oleskellessaan vapaa-ajan asunnolla. Hieman yli 40 prosenttia vastaajista ilmoitti, ettei tee lainkaan etätyötä vapaa-ajan asunnolla (Kuvio 39). Tämän tutkimuksen kyselyssä ei eritelty ns. virallista etätyötä, jolla tarkoitetaan työnantajan kanssa sopimuksin tehtävää etätyötä, ylityönä tehtävästä etätyöstä. Etätyön tekeminen valokuituverkkoon liittyneillä vapaa-ajan asunnolla oli selvästi yleisempää kuin etätyö suomalaisilla mökeillä keskimäärin (vrt. Mökkibarometri 2016). Yli puolet (60 %) palkkatyötä tekevistä tai yrittäjänä toimivista vastaajista olisi kiinnostunut lisäämään etätyön tekemistä vapaa-ajan asunnolla. Reilulla kolmanneksella (36 %) vastaajista vapaa-ajan asunto oli ympärivuotiseen asumiseen soveltuva ja lisäksi reilu viidennes (23 %) oli harkinnut vapaa-ajan asunnon muuttamista ympärivuotiseen käyttöön.

96 Yhteydenpito ystäviin ja tuttaviin Tiedon saaminen paikallisista tapahtumista Etätyön tekeminen vapaa-ajan asunnolla** Tiedon saaminen paikallisista palveluista Paikallisten asioiden seuraaminen Internetin tai sosiaalisen median välityksellä Yrityksen asioiden hoitaminen vapaa-ajan asunnolla** Paikallisten palvelujen hankkiminen Verkko-opiskelu vapaa-ajan asunnolla*** 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 Yli 65-vuotiaat 56 65-vuotiaat Alle 56-vuotiaat % Kuvio 40. Valokuituyhteyden hyödyt vähintään melko suureksi arvioineiden osuudet ikäryhmittäin Nopeasta laajakaistayhteydestä koettiin olevan eniten hyötyä yhteydenpidossa ystäviin ja tuttaviin ja seuraavaksi eniten tiedon saamisessa paikallisista tapahtumista sekä vapaa-ajan asunnolla tapahtuvassa etätyön tekemisessä (Kuvio 40). Hyötyjen kokeminen eriytyi jossain määrin vastaajien iän mukaan siten, että etätyössä, yrityksen asioiden hoitamisessa ja verkko-opiskelussa hyötyjät olivat vastaajajoukon nuorimpia eli työelämässä mukana olevia. Vapaa-ajan asukkaiden kyselyyn vastaajajoukko oli varsin iäkästä. Sukupuolen mukaan hyötyjen saaminen eriytyi niin, että naiset kokivat saaneensa valokuituyhteydestä miehiä enemmän hyötyä paikallisten tiedon saamisessa paikallisista palveluista sekä palvelujen hankkimisessa. Työhön ja koulutukseen liittyvien asioiden hoitamisessa vapaa-ajan asunnolla ei miesten ja naisten välillä ollut eroja. Itse olen eläkkeellä, mieheni palkkatyössä ja yrittäjänä mieheni työssä valokuitu on ensiarvoisen tärkeä. Hänen ei enää tarvitse ajaa (kirkonkylään) hoitamaan työasioita. Puhelutkin onnistuvat mökissä, ei tarvitse nousta mäelle tai mennä veneeseen puhumaan. Myös työssä olevien lastemme lomailua helpottaa, kun välttämättömät työasiat voidaan hoitaa mökillä. Vakinaisten asukkaiden tapaan vapaa-ajan asukkaat arvostivat valokuituyhteydessä sen nopeutta, luotettavuutta ja toimintavarmuutta. Lisäksi avoimissa vastauksissa mainittiin usein tv:n näkyvyys tai parempi tv-kuvan laatu sekä mobiiliyhteyksien heikkous. Lisäksi vastauksissa tuotiin esille valokuituyhteyden tärkeys etätyön tekemisessä, yritystoiminnassa ja palvelujen saatavuudessa, mutta myöskin toimivien tietoliikenneyhteyksien sosiaalinen merkitys. Esimerkkejä muista valokuituverkon hyötyihin liittyvistä vastauksista, kysymykseen Mikä on ollut parasta valokuituyhteydessä? Nuorempi sukupolvi viihtyy paremmin ja tulee mielellään vapaa-ajanasunnolle. Etätyön mahdollistaminen maaseudulta Se mahdollistaa etätyön ja Skype-yhteyden vanhenevaan äitiini, joka asuu pian tiettömiksi (Huom. Bernerin liikennekaari) muuttuvien taipaleiden takana.

97 Parasta mitä vapaa-ajan asunto seudullani on tapahtunut vesijohtoverkon rakentamisen jälkeen:) Ei tarvitse aina lähteä ns. kylille saadakseen jotain palvelua itselleen. Etätyömahdollisuus, pankkiasioiden hoito ja Skype-yhteys. Tuntee, että on valtakunnan verkossa kiinni. Vuokraan asuntoa ulkopuolisille ja he tarvitsevat ja edellyttävät. 4.5 Valokuituyhteyden merkitys vapaa-ajan asumisessa ja mahdollisuudet maaseudun näkökulmasta Valokuituyhteydestä nähtiin olevan eniten hyötyä vapaa-ajan asumiseen siinä, että vapaa-ajan asumisen laatu on parantunut, palvelujen saatavuus helpottunut ja mökkeilystä on tullut aiempaa helpompaa (Kuvio 41). Näiden jälkeen valokuituyhteydestä nähtiin olleen eniten hyötyä työn ja vapaa-ajan joustavampaa yhdistämiseen (noin puolet arvioi hyödyn olleen vähintään melko suuri). Vähiten hyötyjä nähtiin olleen sosiaalisessa kanssakäymisessä paikallisten ihmisten kanssa, mökkikunnan asioihin vaikuttamisessa tai tutustumisessa paikalliseen ympäristöön, yhteisöön ja ihmisiin. Naiset arvioivat hyödyt miehiä selvästi suuremmiksi kahdessa asiassa: palvelujen saatavuus oli parantuntu ja mökkeily oli tullut aikaisempaa helpommaksi. Lisäksi nuoremmat vastaajat arvioivat vanhempia enemmän hyötyjä siinä, että työn ja vapaa-ajan yhdistäminen oli aikaisempaa joustavampaa. Valokuitu on ollut oikea hankinta. Mökin käyttöaste ja viihtyvyys mökillä perheen nuorilla (lapset, lapsenlapset) käyttäjillä on lisääntynyt. Kuvio 41. Valokuituyhteyden hyödyt vapaa-ajan asumisessa Vapaa-ajan asukkaille esitettiin joukko väittämiä, joilla haluttiin selvittää vastaajien näkemyksiä valokuituverkkojen merkityksestä maaseudun näkökulmasta. Valokuituverkko arvioitiin yleisesti ottaen

98 tärkeäksi maaseudun kannalta (Kuvio 42). Yli 90 prosenttia vapaa-ajan asukaskyselyyn vastanneista oli samaa mieltä väittämän hyvät tietoliikenneyhteydet helpottavat ihmisten välistä kanssakäymistä kanssa. Lähes 90 prosenttia vastaajista allekirjoitti myös näkemykset, että valokuituverkko on elinehto maaseudun tulevaisuudelle, valokuituyhteys lisää vapaa-ajan asukkaiden etätyön tekemistä, ja että hyvät tietoliikenneyhteydet mahdollistavat paikkakunnan asioiden ja tapahtumien paremman seurannan. Valokuituverkon nähtiin myös avaavan mahdollisuuksia uuden liiketoiminnan ja palvelujen kehittämiselle. Naiset olivat miehiä useammin samaa mieltä väittämästä valokuituverkko houkuttelee paikkakunnalle uusia asukkaita. Lisäksi naiset arvioivat miehiä useammin, että he eivät tulisi toimeen ilman valokuituyhteyttä. Työssä olevat olivat eläkeläisiä useammin samaa mieltä väittämästä valokuituverkko luo mahdollisuuksia uuden liiketoiminnan ja palvelujen kehittämiselle. Lähes 70 prosenttia arvioi, että valokuituverkko on tärkeä vapaa-ajan asunnon sijaintipaikan valinnassa ja että valokuituverkko houkuttelee paikkakunnalle uusia vapaa-ajan asukkaita. Kuvio 42. Vapaa-ajan asukkaiden näkemykset valokuituverkon mahdollisuuksia koskeviin väittämiin 4.6 Vapaa-ajan asukkaiden tarve uusille palveluille Vapaa-ajan asukkaille esiteltiin kyselyssä joukko uusia sähköisiä palvelumuotoja ja kysyttiin tarvetta uusille palveluille. Esitetyt uudet palvelut olivat pääosin samoja kuin edellä vakinaisten asukkaiden kyselyssä kuvatut palvelut, mutta niiden lisäksi vapaa-ajan asukkailta kysyttiin tarvetta verkkokauppaan, josta voisi tilata paikallisia tuotteita vapaa-ajan asunnolle toimitettuna. Uusille palveluille ei ollut suurta tarvetta, mutta juuri paikallisten tuotteiden verkkokauppa herätti eniten kiinnostusta. Neljäsosa vastaajista arvioi tarpeen palvelulle olevan vähintään melko suuri ja yli 40 prosenttia arvioi tar-

99 vetta olevan jonkin verran (Kuvio 43). Lisäksi yli puolet vastaajista arvioi olevan vähintään jonkin verran tarvetta chat-neuvonnalle viranomaispalveluissa, kuvapuheluvälitteisille terveys- ja viranomaispalveluille sekä Nappi Naapuri -palvelulle 8. Kuvio 43. Uusien sähköisten palvelujen tarve Toiveina sähköisten palvelujen tarjontaan vapaa-ajan asukkaat esittivät esimerkiksi seuraavia: Talonmiespalvelut tai siis mistä saisi helposti tilattua ja maksettua kyseisiä palveluita. Paikallisten yritysten palveluista jokin portaali vaikka kunnan nettisivuille. Mökin remontteihin voisi olla tekijöitä netistä paremmin tarjolla. Mökkiasukkaan hinnoittelumallia tulisi kehittää. Keskeytysmaksu on liian suuri tällä hetkellä. 4.7 Yhteenveto Vapaa-ajan asukkaiden kyselyyn vastanneista kaksi kolmasosaa oli miehiä, ja vastaajien keski-ikä oli yli 60 vuotta. Lähes puolet vastaajista oli palkkatyössä ja noin 40 prosenttia eläkeläisiä. Kyselyn keskeisiä havaintoja olivat seuraavat: Vapaa-ajan asukkailla valokuituyhteyden hankkimisen syinä nousivat esiin internetin viihdekäyttö ja tv-kanavien näkyvyys enemmän kuin vakisilla asukkailla. Lisäksi merkittävänä valokuituyhteyden hankkimisen syynä oli se, että muuta laajakaistaa ei ollut tarjolla. Todennäköisesti vapaa-ajan asuntojen sijainti voi olla sellainen, että mobiiliyhteydet toimivat vielä heikommin kuin vakinaisesti asutuissa asunnoissa. 8 https://nappinaapuri.fi/info

100 Vapaa-ajan asukkaiden internetin käyttö ei juurikaan eroa vapaa-ajanasunnolla kotikäytöstä. Yhteyksiä tarvitaan sähköpostin ja verkkopankin käyttöön sekä tiedon etsimiseen netistä. Nopeasta yhteydestä koetaan olevan hyötyjä yhteydenpidossa kotipaikkakunnan ystäviin ja tuttaviin. Vapaa-ajan asunnolla oleskellaan melko pitkiä aikoja: 42 prosenttia vastaajista vietti siellä aikaa 3 6 kuukautta. Työelämässä olevista vapaa-ajanasukkaista lähes 60 prosenttia teki etätöitä vapaa-ajanasunnollaan ainakin satunnaisesti ja viidennes säännöllisesti. Yli puolet (60 %) työelämässä olevista vastaajista oli kiinnostunut lisäämään etätyön tekemistä vapaa-ajanasunnolla. Suurin osa vastaajista myös pystyy työn sisällön puolesta tekemään työtä etänä ainakin satunnaisesti, viidennes pystyisi tekemään pääosan työtehtävistä etänä. Valokuidun arvioitiin lisänneen eniten vapaa-ajan asumisen laatua ja toiseksi helpottaneen palvelujen saatavuutta. Naiset arvioivat miehiä useammin valokuituyhteyden auttaneen tiedon saamisessa paikallisista palveluista sekä palvelujen hankkimisessa. Vapaa-ajan asukkaat toivoivat enemmän paikallisten tuotteiden ja palvelujen tarjontaa verkossa. Valokuitu, digitalisaatio ja maaseudun yritystoiminta 5.1 Tausta Suomalaiset yritykset ovat hyvin eri vaiheissa digitalisaation hyödyntämisessä. Elinkeinoelämän keskusliiton jäsenyrityksilleen tekemässä kyselyssä selvisi, että yrityskenttä on vahvasti jakautunut suhteessa digitalisaatioon: diginukkujia ja -mukautujia on enemmän kuin edelläkävijöitä. Noin 40 prosenttia yrityksistä arvioi, ettei digitalisaatioon liittyvät kysymykset ole niille tärkeitä tai kehitykseen mukaudutaan passiivisesti. Digitalisoitumiskehityksen suunnannäyttäjiä on vain seitsemän prosenttia yrityksistä. Suuret yritykset ja palvelusektorin yritykset asennoituvat digitalisaatioon keskimäärin proaktiivisemmin. (Elinkeinoelämän keskusliitto 2017, 3 4.). Pk-yritysbarometrin kyselyn perusteella Suomessa on noin kahdeksan prosenttia digitaalisesti suuntautuneita yrityksiä. Digitaalisesti suuntautuneet yritykset ovat tyypillisesti muita pk-yrityksiä uudempia ja kasvuhaluisempia. Lisäksi digitaalisesti suuntautuneet yritykset olivat muita yleisemmin läsnä globaaleilla markkinoilla. (Rikama 2015, 4.) Digitaalisesti suuntautuneeksi on laskettu Samuli Rikaman (2015) luokittelun mukaisesti yritykset, jotka käyttivät vähintään viittä seuraavista digitaalisista työkaluista: 1. Omat internet kotisivut 2. Sosiaalinen media 3. Pilvipalvelut (verkkopalvelut Internetissä) 4. Verkkokauppa yrityksen myynnissä (tuotteet ja palvelut) 5. Yrityksen ostot verkossa (tuotteet ja palvelut) 6. Digitaalisten kanavien käyttö palvelujen jakelussa ja markkinoinnissa 7. Big datan käyttö (esim. markkina-analyyseissä) 8. Teollinen Internet (IoT)

101 Yritysbarometrin tulosten perusteella voidaan sanoa, että Työtä ja koulutusta maaseudulle -tutkimuksen kohdealueilla Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa yritykset ovat koko maahan verrattuna jonkin verran jäljessä digitaalisuuden hyödyntämisessä. Eniten yritykset hyödyntävät liiketoiminnassaan internetsivuja ja sen jälkeen sosiaalista mediaa ja pilvipalveluja. Koko maan pk-yrityksistä 75 prosentilla oli omat internetsivut, kun Etelä-Pohjanmaan pk-yrityksistä 67 prosentilla ja Pohjois-Karjalan pkyrityksistä 72 prosentilla oli omat kotisivut. Sosiaalista mediaa käytti koko maan pk-yrityksistä hieman yli puolet (51 %), Etelä-pohjanmaan yrityksistä puolet ja Pohjois-Karjalan pk-yrityksistä alle puolet (48 %). Pohjois-Karjalan pk-yritykset käyttivät myös pilvipalveluja (verkkopalveluina internetissä) harvemmin (35 %) Etelä-Pohjanmaan ja koko maan pk-yrityksiin (38 %) verrattuna. Verkkokaupan käyttöönottoa seuraavan vuoden aikana suunnittelee koko maassa kahdeksan prosenttia, Pohjois-Karjalassa kuusi prosenttia ja Etelä-Pohjanmaalla neljä prosenttia pk-yrityksistä. (Pk-yritysbarometri 2017c; 2017d.). Seinäjoen ammattikorkeakoulussa tehty tutkimus (Joensuu-Salo ym. 2017) osoitti, että digitalisaatio näkyy kohtalaisen heikosti eteläpohjalaisissa pk-yrityksissä. Vain harvat yritykset ovat kehittäneet toimintojaan digitaalisiksi ja digitaalisuutta ei hyödynnetä myöskään tuotteiden ja palveluiden myynnissä. Tutkimuksessa keskityttiin teollisen alan pk-yrityksiin, ja digitalisaation käytön suhteen tunnistettiin neljällä tasolla olevia yrityksiä. Ensimmäisellä tasolla digitalisaation hyödyntäminen yrityksissä on vasta alussa ja neljännellä tasolla yritykset olivat edelläkävijöitä, jolloin niillä oli olemassa digitaalinen strategia ja uusia digitaalisia liiketoimintamalleja oli otettu käyttöön. Suurin osa yrityksistä sijoittui näiden tasojen väliin, jolloin niiden digitalisointi oli joko kehittymässä tai yritysten prosessit ja tuotanto oli pääosin digitalisoitu, mutta niillä ei ollut vielä digitaalista strategiaa tai liiketoimintamalleja. (Joensuu-Salo ym. 2017, 66.) Suomen Yrittäjien (Digitaalisesti 2016) teettämässä selvityksessä digitaalisesti suuntautuneita pieniä yrityksiä on tyypitelty kolmeen ryhmään: diginatiivit yritykset, digikiinnostuneet yritykset ja digireaktiiviset yritykset. Diginatiivit yritykset on perustettu digitaalisen liiketoiminnan pohjalle ja koko ansaintamalli perustuu digitaalisuuteen. Yritystä ei olisi olemassa ilman digitaalisuuden tuomia mahdollisuuksia. Diginatiivit yritykset käyttävät digitaalisia työkaluja kattavasti. Digikiinnostuneilla yrityksillä taas liiketoiminnan jokin osa perustuu digitaalisuuteen tai digitaalisuus on vahvasti läsnä keskeisissä yritystoiminnan tukifunktioissa. Digireaktiiviset ovat yrityksiä, jotka digitalisoivat liiketoimintaansa toimintaympäristössä tapahtuvien muutosten takia sekä siksi, että yrittäjät näkevät toiminnan digitalisoinnin pakollisena, jotta liiketoiminta ei kuihdu. Digitaalisuus nähdään ennemmin työkaluna kuin ajattelutapana. (Digitaalisesti 2016) Digitaalisesti suuntautuneiden pk-yritysten menestystekijöitä ovat yrittäjän oma kiinnostus digitaalisuutta kohtaan, tarvittava digiosaaminen, asiakkaiden digitarpeiden ymmärtäminen, digitaalinen markkinointi sekä digitaalisuus yrityksen prosesseissa. Kaikkein keskeisin tekijä selvityksen mukaan on yrittäjän oma kiinnostus digitaalisuutta kohtaan. Riittävä digiosaaminen sekä halu oppia uutta ja kartuttaa digiosaamista ovat lähes yhtä tärkeitä menestystekijöitä kuin kiinnostus digitaalisuuteen. (Digitaalisesti 2016.). Tutkimusten mukaan suuret ja kasvuhakuiset maatilat hyödyntävät eniten digitalisaatiota. Automatisointi on viety pisimmälle lypsykarjatiloilla, joista 65 prosenttia hyödyntää digitaalisten välineitä viljelysuunnitelmissa ja sen seurannassa joko kokonaan tai osittain. Automatisoidummat tilat ovat kasvuhaluisia ja ne ovat olleet tyypillisesti yrittäjän hallussa alle viisi vuotta. Alle 40-vuotaiden yrittäjien tiloilla automaatioaste on korkeampi kuin tätä vanhempien maatilayrittäjien tiloilla. Maito- ja lihatiloilla automaatiota hyödynnetään usein tuotannon muissakin toiminnoissa ja niillä on otettu käyttöön

102 muita useammin kiinteitä laajakaistayhteyksiä. Kiinteiden nopeiden yhteyksien saatavuuden on havaittu vaikuttavan suotuisasti maatilojen kehitykseen. Kiinteitä laajakaista yhteyksiä hyödyntävät peltopinta-alaltaan suuret tilat, ja niiden lähistöllä toimii usein muitakin maatiloja. Lisäksi kiinteän laajakaistayhteyden todennäköisyyttä kasvattavat tilojen sijainti lähellä palveluita. (MTK 2016; Pyykönen & Lehtonen 2016.). Smart Countryside -hankkeessa Pohjois-Karjalan, Etelä-Pohjanmaan ja Turunmaan seudun yrityksille tehty kysely osoitti, että yritysten välillä on merkittäviä eroja digitalisaation hyödyntämisessä. Kyselyyn vastanneista yrityksistä joka kolmas oli digitaalisesti suuntautunut, joten kyselyyn vastanneet käyttivät keskimääräistä enemmän digitaalisia välineitä. Toimialoista palvelutoimialojen yritykset olivat muita useammin digitaalisesti suuntautuneita ja digitaalisesti suuntautuneet yritykset olivat tyypillisesti perustettu 2000-luvun ensimmäisenä vuosikymmenenä. Henkilöstömäärältään yli 10 henkilöä työllistävät yritykset luokittuvat tyypillisemmin digitaalisesti suuntautuneiksi ja ne toimivat useammin paikallisia ja lähimarkkinoita laajemmalla alueella. Maaseudun ja kaupungin välillä ei kuitenkaan havaittu suuria eroja yritysten digitaalisten välineiden hyödyntämisessä. Digitaalisesti suuntautuneita yrityksiä löytyi niin maaseutu- kuin kaupunkialueilta. Digitalisaation hyödyntämisen suurimpia esteitä yrityksissä olivat ajan ja pääoman puute sekä osaaminen. Tietoliikenneongelmat haittasivat enemmän maaseutu- kuin kaupunkiyritysten toimintaa. Yritysten asenteissa digitalisaatiota kohtaan ei ollut suuria eroja kaupunkien ja maaseutualueiden välillä, mutta maaseudun yrityksissä tunnistettiin enemmän osaamistarpeita. (Antikainen ym. 2017.) 5.2 Kyselyn tulokset 5.2.1 Taustatietoja tutkimusalueista ja kyselyyn vastanneista yrityksistä Tutkimusaluetta ja yritysten määrää tutkimusalueella on kuvattu postinumeroalueittain kartan 7 avulla Pääosassa postinumeroalueista (75 aluetta) yrityksiä on alle 50, mutta monella postinumeroalueella erityisesti Itä-Suomessa yritysten määrä jää alle kymmeneen. Tutkimusalueiden yritykset keskittyvät taajamien postinumeroalueille. Eniten kyselyyn vastauksia saatiin Osuuskunta Kuuskaistan yritysasiakkailta (Kuvio 44), mutta maakunnittain tarkasteluna eniten vastauksia saatiin Pohjois-Karjalasta. Kyselyyn vastanneista yrityksistä 43 % sijaitsi harvaan asutulla maaseudulla ja 53 % ydinmaaseudulla. Kyselyyn osallistuneet yritykset olivat henkilöstömäärältään pieniä. Lähes puolet (48 %) oli yksinyrittäjiä ja 38 prosenttia yrityksistä työllisti 2 4 henkilöä. Kyselyyn vastanneista miltei puolet (48 %) oli maa- ja metsätalouden yrityksiä, 29 prosenttia oli palvelualalta ja 17 prosenttia vastanneista oli teollisuuden ja rakentamisen alan yrityksiä. Yritysten pääasiallisin markkina-alue oli joko yrityksen sijaintikunta (33 %), Suomi (31 %) tai sijaintimaakunta (28 %). Vain viisi prosenttia yrityksistä oli suuntautunut ensisijaisesti ulkomaan markkinoille (Taulukko 5.)

103 Kartta 7. Tutkimusalueilla sijaitsevat yritykset postinumeroalueittain Kuvio 44. Yrityskyselyyn vastanneet valokuituyhtiöittäin (% vastanneista) Kyselyyn vastanneista 14 prosentilla oli yritystoimintaa useammalla paikkakunnalla. Kyselyyn vastanneista suurin osa (92 %) oli omistajayrittäjiä. Tyypillinen yrityskyselyyn vastaaja oli 51 60-vuotias (39 %

104 kuului tähän ikäluokkaan) mies (79 % miehiä). Nuorin kyselyyn vastaaja oli iältään 24-vuotias ja vanhin 77-vuotias. Vastaajien keski-ikä oli 52 vuotta. Yrityskyselyyn vastanneista reilu kolmannes (34 %) oli suorittanut ammattikoulututkinnon ja alle kolmannes (29 %) opistoasteen tutkinnon, ammattikorkeakoulututkinto oli 14 prosentilla vastaajista ja 10 prosentilla oli yliopistotutkinto. Taulukko 5. Taustatietoja kyselyyn vastanneista yrityksistä Yritysten avainluvut Määrä % Sijainti Pohjois-Karjala 41 33 Etelä-Pohjanmaa tai Pohjanmaa 38 31 Keski-Suomi 10 8 Satakunta 18 15 Pohjois-Savo 16 13 Henkilöstömäärä enintään 1 59 48 2-4 henkilöä 47 38 5-9 henkilöä 10 8 10 tai enemmän 7 6 Toimiala Palvelut 35 29 Teollisuus ja rakentaminen 20 17 Alkutuotanto 58 48 Ei tietoa tai muu toimiala 7 6 Markkina-alue Sijaintikunta 44 36 Sijaintimaakunta 34 28 Suomi 37 31 Ulkomaat 6 5 5.2.2 Valokuituyhteyden hankkimisen syyt Lähes 40 prosentilla yrityksistä valokuituyhteys oli ollut käytössä 2 5 vuotta, ja 37 prosentilla viisi vuotta tai pidempään.

105 Kuvio 45. Valokuituyhteyden hankkimisen syyt Tietoliikenneyhteyksiin liittyvistä tekijöistä tärkeimpiä valokuituyhteyden hankkimisen syitä olivat kuituyhteyden nopeus ja luotettavuus. Valokuituyhteydessä vastaajat arvostivat juuri yhteyden nopeutta, luotettavuutta, helppoutta ja toimintavarmuutta. (Kuvio 45.) Luotettava yhteys pakollisten asioiden hoitoon, millaista ei ole millään langattomalla mobiilitms. yhteydellä saavutettavissa. Kun milloin tarvitsee verkkoyhteyttä, se toimii moitteettomasti ja nopeasti eikä pätki. Netti toimii aina joka tilanteessa luotettavasti ja nopeasti. Valokuituyhteyden hankkimisen tärkeimpinä syinä pidettiin sitä, että valokuitu tarjosi yrityksen tarpeisiin riittävän nopean ja luotettavan yhteyden eivätkä muut laajakaistayhteydet olleet yritystoiminnan kannalta riittäviä. Edullinen liittymismaksu oli myös yksi hankintaan myönteisesti vaikuttanut tekijä, kun sen sijaan kuukausimaksuihin oli liittymismaksua enemmän tyytymättömyyttä. Osalla vastaajista (45 % vastaajista piti tätä tärkeänä tai erittäin tärkeänä syynä) valokuituyhteyden hankkimisen syynä oli se, ettei paikkakunnalla ollut muuta laajakaistayhteyttä tarjolla. Seudulla ei ole langatonta verkkoa (gsm,4g), edes jokin kytkeytymismahdollisuus. Ainoa saatavilla oleva kiinteä yhteys. Sonera keräsi langat pois ja modeemiyhteys katkesi. Soneran pätkivä yhteys. Lankaverkkojen lopettaminen. Valokuituyhteyden käyttöön liittyvistä syistä tärkeimmäksi yhteyden hankinnan perusteeksi ilmoitettiin sähköisten palvelujen käytön tarve. Lähes kaikki vastaajat arvioivat tämän syyn vähintään melko tärkeäksi. Sähköisten palvelujen jälkeen valokuituyhteyttä tarvittiin suurten tiedostojen lähettämiseen ja vastaanottoon. Liikkuvan kuvan tai äänen lähettäminen ja vastaanotto olivat lähes 70 prosentille vastaajista vähintään melko tärkeä peruste hankkia nopeaa laajakaista. Älylaitteiden, robottien

106 tai vastaavien välineiden käyttö oli harvinaisempi syy hankkia kuituyhteys, mutta 40 prosentille vastaajista sekin oli vähintään melko tärkeä syy yhteyden hankintaan. Valokuituyhteyden hankinnan taustalla olleina muina käyttötarpeina mainittiin seuraavat: Asiakkaat tarvitsevat myös nopeaa yhteyttä. Suurin osa yritysten käyttämistä palveluista pilvessä. Matkailualan yrityksissä on huomattu se, että asiakkaat vaativat ja edellyttävät hyviä tietoliikenneyhteyksiä, jotta voivat käyttää internetiä, seurata sosiaalista mediaa tai käyttää sähköpostia. Syrjäisemmissäkin erämatkailuyrityksissä vierailevilla asiakkailla on tarpeita käyttää digitaalisia viestintävälineitä lomansa aikana. (Asiantuntijahaastattelu 1, Yrityshaastattelu 2 ja kysely). Yhä suurempi osa yritysten käyttämistä yksityisistä ja viranomaispalveluista on siirtynyt sähköisiksi, mikä luo tarpeita nopeille ja toimiville yhteyksille. Heikkoilla tai epäluotettavilla yhteyksilläasioiden hoitaminen ja palvelujen käyttö vievät yrittäjän aikaa ja hermoja. Kysyttäessä, mikä on valokuituyhteydessä parasta, saatiin mm. seuraavia kommentteja: Loppu tietokoneen vieressä odottelu. Verenpaineen lasku, koska yhteys toimii 5.2.3 Yritysten käyttämät digitaaliset työvälineet ja valokuituyhteydestä saatu apu niiden hyödyntämiseen Kyselyyn vastanneet yritykset käyttivät eniten sähköisiä viranomaispalveluja; 85 prosenttia ilmoitti käyttävänsä niitä. Yksityisiä verkkopalveluja käytti 75 prosenttia vastaajista. Yrityksen ostoja tehtiin myös yleisesti (71 % yrityksistä) tietoverkossa. Vähiten käytettiin robotiikkaa tai hyödynnettiin suuria datamääriä (BigData) yritystoiminnassa. Eniten yritykset suunnittelivat ottavansa käyttöön seuraavan vuoden aikana pilvipalveluita (16 %), digitaalisia kanavia palvelujen jakelussa ja markkinoinnissa (15 %) sekä talous- ja henkilöhallinnon työkaluja (14 %). (Kuvio 46)

107 Kuvio 46. Yritysten käyttämät digitaaliset työvälineet Valokuituasiakkaille suunnatussa kyselyssä hyödynnettiin edellä kuvattua Rikalan (2015) käyttämää yritysten digitaalisuutta arvioivaa mittaria, jossa digitaalisesti suuntautuneeksi määrittyvät yritykset, jotka käyttävät vähintään viittä digitaalista välinettä kahdeksasta kysytystä välineestä. Tämän tutkimuksen kyselyyn vastanneista yrityksistä 17 prosenttia oli digitaalisesti suuntautuneita, eli valokuituyhteyttä hyödyntävät ja tähän kyselyyn vastanneet yritykset olivat keskimääräistä digitaalisesti suuntautuneempia. Yritysten digitaalisessa suuntautumisessa oli toimialoittain eroja siten, että alkutuotannon yritykset harvemmin digitaalisesti suuntautuneita (5 %) kuin jalostuksen tai palvelujen toimialoille kuuluvat yritykset (30 %).

108 Kuvio 47. Digitaalisten työvälineiden käyttö yrityksen toimialan mukaan Digitaalisten työvälineiden käyttö eriytyi yrityksen toimialan ja koon mukaan. Alkutuotannon yritykset käyttivät sähköisiä viranomaispalveluja, yksityisiä palveluja verkossa, tuotannon suunnittelun ja seurannan välineitä sekä pilvipalveluja muita enemmän. Jalostuksen toimialan yrityksissä taas käytettiin muita enemmän työn organisoinnin välineitä, robotiikkaa, suuria datamääriä, asioiden tai esineiden internetiä (IoT) sekä digitaalisia kanavia jakelussa ja markkinoinnissa. Palvelualan yrityksissä taas sosiaalinen media, yrityksen omat internetsivut, asiakastiedon hallinnan työkalut sekä tuotteiden ja palvelujen myynti verkkokaupassa olivat muita käytetyimpiä. (Kuvio 47.) Vähintään viisi henkilöä tai enemmän työllistävät yritykset hyödynsivät lähes kaikkia digitaalisia välineitä enemmän kuin henkilöstömäärältään pienemmät yritykset. Vähintään viisi henkilöä työllistävät yritykset käyttivät pienempiä yrityksiä enemmän erityisesti asiakastiedon hallinnan työkaluja, talousja henkilöstöhallinnon työkaluja, robotiikkaa tuotannossa sekä digitaalisia kanavia palvelujen jakelussa ja markkinoinnissa. Yritysten valokuituyhteydestä saama apu digitaalisten välineiden hyödyntämisessä eriytyi toimialoittain ja yrityksen koon mukaan toisin sanoen käytön ja tarpeen mukaan. Henkilöstömäärältään vähintään viiden henkilön yritykset kokivat saavansa valokuituyhteydestä apua henkilöstömäärältään pienempiä yrityksiä enemmän lähes kaikkien digitaalisten välineiden käytössä. Digitaaliset työvälineet olivat helpottaneet henkilöstömäärältään vähintään viiden henkilön yrityksiä

109 erityisesti yhteydenpidossa asiakkaisiin ja yhteistyökumppaneihin, tuotteiden ja palvelujen markkinoinnissa verkossa sekä asiakastiedon hallinnassa (Kuvio 48). Erot vähintään viisi henkilöä työllistävien ja sitä pienempien yritysten välillä näissä toiminnoissa olivat tilastollisesti merkitseviä. Kyselyn tulosten perusteella voidaan sanoa, että yritykset olivat saaneet valokuituyhteydestä hyvin laajasti apua digitaalisten välineiden hyödyntämiseen omien käyttötarpeidensa mukaan. Kyselyyn vastanneiden kommentteja, mihin valokuituyhteyttä on tarvittu ja mikä on ollut parasta valokuituyhteydessä: Pilvipalvelut, OVT kauppa, tavarantoimittajien datan siirto. Kirjanpito. Veroilmoitukset. Eläinrekisterin käyttö. Viljelysuunnitelmat. EU:n vaatimat Viljelysekä eläinpuolen ilmoitukset. Erilaiset tuotehankinnat. Sähköisen asiakashallintajärjestelmän hyvä toiminta, joka mahdollistaa hyvin myös Kanta-palveluun liittymisen. Nopea ja varma yhteys pankkipalveluissa ja tuotannon suunnittelussa. Tiedon hankinta, viranomaispalvelut, pankkiyhteys, nettikokoukset. Pankki, vero, tukihaut ja asioinnit sekä erilaisiin palveluihin tunnistautumiset. Kuvio 48. Yritysten osuus, jotka arvioivat saaneensa valokuituyhteydestä vähintään melko suuren avun digitaalisten välineiden käyttöön yrityksen henkilöstömäärän mukaan

110 Valokuituyhteydestä saatu apu digitiaalisten välineiden käyttöön eriytyi selvästi myös yrityksen digitaalisen suuntautumisen mukaan. Digitaalisesti suuntautuneet yritykset kokivat saavansa valokuidusta enemmän apua kuin vähän digitaalisia työvälineitä käyttävät yritykset. Sähköisten palvelujen käyttöä sekä työssä jaksamista ja hyvinvointia lukuun ottamatta digitaalisesti suuntautuneet yritykset kokivat saaneensa apua valokuituyhteydestä kaikilla muilla osa-alueilla keskimääräistä enemmän. 5.2.4 Valokuituyhteyden hyödyt ja merkitys maaseudun yrityksille Valokuituyhteyden suurimpana hyötynä pidettiin sitä, että se oli helpottanut yritystoiminnan arkea. Valokuituyhteys oli vähentänyt asioinnista johtuvaa liikkumistarvetta sekä helpottanut yhteydenpitoa yhteistyökumppaneihin. Valokuituyhteyden hyötyjen kokeminen eriytyi yrityksen toimialan ja koon, mutta ennen kaikkea yrityksen digitaalisen suuntautumisen mukaan. Digitaalisesti suuntautuneet yritykset kokivat muista yrityksistä poiketen saaneensa valokuituyhteydestä eniten hyötyjä uuden teknologian käyttöönotossa, asiakaspalvelun parantumisessa sekä uusien markkinoiden ja asiakkaiden tavoittamisessa (80 % yrityksistä koki saaneensa hyötyä näillä osa-alueilla vähintään melko paljon hyötyä) (Kuvio 49). Kuvio 49. Valokuituyhteyden hyödyn vähintään melko suureksi arvioineiden yritysten osuus yrityksen digitaalisen suuntautumisen mukaan

111 Digitaalisesti suuntautuneet yritykset saivat valokuituyhteydestä hyötyjä muita enemmän kaikilla kysytyillä osa-alueilla, mutta digitaalisesti suuntautuneet yritykset olivat hyötyneet muita yrityksiä selvästi enemmän uusien markkinoiden ja asiakkaiden tavoittamisessa, myynnin kasvussa sekä asiakasmäärien lisäämisessä (näillä osa-alueilla ero muihin yrityksiin oli tilastollisesti erittäin merkitsevä). (Kuvio 49.) Valokuituyhteydestä yritysten saamat hyödyt eriytyivät toimialan mukaan siten, että jalostuksen eli teollisuuden ja rakentamisen alan yritykset kokivat saaneensa hyötyjä muita enemmän yritystoiminnan arjen helpottumiseen, yhteistyöhön, uuden teknologian käyttöön ottoon sekä asiakaspalvelun parantumiseen. Palvelualan yritykset puolestaan kokivat hyötyneensä valokuituyhteydestä muita enemmän kannattavuuden parantumisessa, uuden liiketoiminnan kehittämisessä, kilpailukyvyn lisääntymisessä sekä myynnin kasvussa. Alkutuotannon eli maa- ja metsätalouden yritykset kokivat hyötyvänsä hieman muita enemmän liikkumistarpeen vähenemisessä. (Kuvio 50.) Kyselyssä esitettyyn kysymykseen, mikä on ollut parasta valokuituyhteydessä, saatiin mm. seuraavia vastauksia: Kannattavuuden parantuminen. Maailmanlaajuinen ostojen hajauttaminen parantaa yrityksen katetta tarvike- ja varaosakaupassa EU-ostot on suoraan kuituyhteyden päässä. Lisäksi huoltotoiminta mennyt osin verkkoon (Diagnostiikka etäyhteyksin, konekohtaiset ohjainlaitepäivitykset jne.) Verkkoyhteyden varmuus ja toimivuus, etätyötä tekevien työntekijöiden yhteydenpidon toimivuus, asiakaspalvelun parantuminen. Etätöiden mahdollisuus, kun videoneuvottelut toimivat. Yhteydenpito asiakkaisiin ja yritystoimintaan liittyvän tiedon hankinta internetistä. Yhteyden nopeus. Mahdollistaa kuvien ja videoitten esittämisen esim. Skype kokouksissa.

112 Kuvio 50. Valokuituyhteyden hyödyn vähintään melko suureksi arvioineiden yritysten osuus yrityksen toimialan mukaan Tutkimuksessa selvitettiin valokuituyhteyden hyötyjen lisäksi yritysten näkemyksiä kuidun merkityksestä yrityksen perustamiseen, sijoittumiseen, jatkuvuuteen ja liiketoiminnan kehittämiseen. Tärkeimmäksi asiaksi vastauksissa nousi se, että valokuitu on pienentänyt yrityksen sijaintihaittaa, minkä jälkeen seuraavaksi tärkeimmiksi nousivat valokuituyhteyden merkitys liiketoiminnan kehittämiseen ja laajentamiseen sekä yritystoiminnan jatkamiseen. Edellä mainittuja tekijöitä vähäisempi merkitys valokuituverkolla oli työvoiman lisäämiseen ja yritystoiminnan käynnistämiseen. Huomionarvoista on kuitenkin se, että 17 prosenttia vastaajista arvioi valokuituverkon vaikuttaneen yrityksen perustamiseen ja neljännes vastaajista katsoi valokuituverkon vaikuttaneen yrityksen sijoittumiseen vähintään melko paljon. Arviot valokuituyhteyden merkityksestä eriytyivät yrityksen toimialan, koon ja digitaalisen suuntautumisen mukaan. Digitaalisesti suuntautuneet yritykset arvioivat valokuidulla olleen eniten merkitystä liiketoiminnan kehittämiseen, yritystoiminnan jatkamiseen, liiketoiminnan jatkamiseen sekä sijaintihaitan lieventämiseen. Muihin yrityksiin verrattuna digitaalisesti suuntautuneille yrityksille valokuidusta oli selvästi suurempi merkitys verkkokaupan perustamisessa, työvoiman lisäämisessä (tilastollisesti erittäin merkitsevä) sekä liiketoiminnan laajentamisessa ja yritystoiminnan käynnistämisessä (tilastollisesti merkitsevä). (Kuvio 51.)

113 Kuvio 51. Valokuituyhteyden merkityksen vähintään melko suureksi arvioineiden yritysten osuudet digitaalisen suuntautumisen mukaan Vastauksissa kysymykseen Mikä on ollut parasta valokuituyhteydessä? saatiin seuraavia yrityksen sijoittumiseen ja olemassaoloon sekä sijaintihaitan pienentymiseen liittyviä kommentteja: Etätyö mahdollista, ajan säästö, asiakkaiden palveleminen heti netin kautta, yrityksen olemassaolo. että voin harjoittaa suomalaisessa pikkukylässä ammattini joka ilman nämä yhteydet olis vaatinut aivan erilainen toimintasijainti. Asuinpaikkaan liittyvän eriarvoisuuden poistuminen! Asiointi helpottunut ei tarvii joka asiaa lähtee autolla kylälle hoitamaan, kun voi tehdä sen tietokoneen äärellä. Sähköisten viranomaispalvelujen käyttömahdollisuus (mavi, eläinrekisterit, vero) sekä pankkipalveluiden käyttäminen. Vähentää huomattavasti ajokilometrejä. Valokuitu on tärkeä meille. Tarvitsemme nopean ja luotettavan yhteyden. Emäntä käy tilan ulkopuolella töissä ja voi valokuidun ansiosta tehdä yhden työpäivän viikosta etätöinä. Liikkuvuus tarpeen väheneminen ja päivittäisten asioiden hoitaminen sujuvasti aivan kuin istuisi pääkonttorilla, vaikka on toisella puolella Suomea. Kaiken kaikkiaan valokuituyhteyden hyödyt ja merkitys olivat selvästi muita yrityksiä suuremmat digitaalisesti suuntautuneissa yrityksissä. Voi jopa sanoa, että valokuituyhteys on digitaalisesti suuntautuneiden yrityksen elinehto eivätkä nämä yritykset voisi toimia maaseudulla ilman valokuituyhteyttä.

114 Vähemmän digitaalisesti suuntautuneetkin yritykset tarvitsevat toimintavarmaa ja nopeaa yhteyttä, koska monet palvelut ja toiminnot ovat siirtyneet sähköisiksi. 5.2.5 Valokuituverkon merkitys maaseudun elinvoiman kannalta Valokuituyhteyden ottaneille suunnatussa kyselyssä selvitettiin myös vastaajien näkemyksiä valokuidun yleisemmästä merkityksestä maaseudun yritysten ja maaseudun elinvoiman kannalta. Lisäksi selvitettiin vastaajien näkemyksiä työvoiman saatavuudesta, etätyön merkityksestä ja yritysten saamasta tuesta ja avusta digitalisaation hyödyntämisessä. Näitä kysymyksiä selvitettiin väittämien avulla, joita vastaajat arvioivat asteikolla täysin samaa mieltä täysin eri mieltä. Kyselyyn osallistuneet yritykset arvioivat valokuituverkon erittäin tärkeäksi maaseudun yritysten ja maaseudun elinvoiman kannalta. Eniten valokuituverkon nähtiin mahdollistavan uuden liiketoiminnan ja palvelujen kehittämistä sekä mahdollistavan paikkakunnan yritysten kasvun. Yli 80 prosenttia vastaajista oli samaa mieltä siitä, että valokuituverkko on elinehto maaseudun yritystoiminnan kannalta. Kaksi kolmasosaa vastaajista oli samaa mieltä väittämästä, että valokuituverkko houkuttelee paikkakunnalle uusia yrityksiä. Lähes 60 prosenttia vastaajista arvioi, että toimivat tietoliikenneyhteydet houkuttelevat alueelle potentiaalista työvoimaa. Lisäksi lähes 60 prosenttia vastaajista oli samaa mieltä väittämästä, että yritys ei tulisi toimeen ilman valokuituyhteyttä. (Kuvio 52) Kuvio 52. Valokuituverkon merkitystä koskevista väittämistä samaa mieltä olleiden yritysten osuus toimialoittain Arviot valokuituverkon merkityksestä maaseudun yritysten ja maaseudun elinvoiman kannalta eriytyivät kiinnostavasti yritysten toimialan mukaan. Alkutuotannon yritykset arvioivat valokuituverkon merkityksen maaseudun elinvoiman kannalta muita tärkeämmäksi. Maa- ja metsätalouden yrityksistä suurempi osuus oli samaa mieltä kaikista väittämistä verrattuna jalostuksen ja palvelualan yrityksiin (Kuvio 52). Alkutuotannon yrityksistä 60 prosenttia arvioi, ettei tulisi toimeen ilman valokuituyhteyttä (ero muiden toimialojen yrityksiin oli tilastollisesti merkitsevä).

115 Näkemyksiä yritysten saamasta tuesta, koulutuksesta ja rahoituksesta digitalisaation mahdollisuuksien hyödyntämisessä sekä arvioita työvoiman saatavuudesta ja etätyön mahdollisuuksista selvitettiin väittämien avulla. Kyselyyn vastanneet yritykset näkivät mahdollisuuksia etätyön lisäämisessä. Yli 70 prosenttia vastanneista oli samaa mieltä väittämästä, että etätyön laajempi käyttö voisi ratkaista yritysten ongelmia osaavan työvoiman saatavuudesta. Alkutuotannon yritykset näkivät etätyössä muita enemmän mahdollisuuksia, sillä maa- ja metsätalouden yrityksistä yli 80 prosenttia oli samaa mieltä etätyötä koskevista väittämistä. (Kuvio 53.) Kyselyssä selvitettiin myös sitä missä määrin työn sisällön puolesta yrityksissä oli mahdollista tehdä etätyötä. Kyselyyn osallistuneista yrityksistä kolmannes vastasi, ettei etätyötä ollut mahdollista tehdä lainkaan, ja yli kolmannes (35 %) arvioi, että etätyö olisi mahdollista satunnaisesti. Seitsemän prosenttia arvioi, että pääosa työtehtävistä voidaan tehdä etänä ja neljännes vastaajista katsoi, että rajoitettu osa yrityksen työtehtävistä on mahdollista tehdä etänä. Näkemykset siitä, miten paikalliset yrityspalvelut auttavat yrityksiä digitalisaation mahdollisuuksien hyödyntämisessä, eriytyivät jossain määrin yrityksen toimialan mukaan. Muita suurempi osuus alkutuotannon yrityksistä oli samaa mieltä väittämästä, että paikalliset yrityspalvelut auttavat yrityksiä (ero toimialojen välillä oli tilastollisesti merkitsevä). Jalostuksen alan yrityksistä oli muita suurempi osa samaa mieltä kahden väittämän suhteen: yrityksille on tarjolla riittävästi tukea ja koulutusta sekä riittävästi rahoitusta digitaalisten mahdollisuuksien hyödyntämiseen. Vain noin 30 prosenttia vastaajista oli samaa mieltä väittämästä, että alueen oppilaitokset tarjoavat riittävästi osaava ja digitaaliset taidot hallitsevaa työvoimaa yritysten tarpeisiin. Tämän väittämän suhteen yritysten välillä ei ollut juurikaan toimialakohtaisia eroja. Kuvio 53. Väittämistä samaa mieltä olleiden yritysten osuus toimialoittain

116 Yrityksiltä kysyttiin myös toiveita sähköisten palvelujen tarjontaan ja kehittämiseen. Toiveina esitettiin erityisesti sähköisten viranomaispalvelujen lisäämisestä. Lisäksi toiveita esitettiin verkkopalvelujen ja palveluihin tunnistautumisen helpottamisesta. Verkkopalveluja ja tunnistautumista on helpotettava! Pankkipalvelun ja vakuutusten käyttöä helpotettava verkossa. Äänestys verkossa olisi saatava mahdolliseksi. Viranomaispalvelujen kehittämiseen pitäisi satsata enemmän osaavaa henkilöstöä. Kaikki viranomaispalvelut eivät vielä toimi niin hyvin kuin pitäisi (esim. maaseutuvirasto). Yksityiset palvelut (esim. pankit, vakuutusyhtiöt) jo toimivat paremmin. Myös veropalvelut toimivat melko hyvin. Kaikki kirjautumistunnukset pankkitunnuksien alle viranomaisilla ja muutenkin nettikaupassa yms. Katso varmenteet erittäin työläitä käyttää. Osa vastaajista ei toivonut erityisiä palveluja, heille riitti nopea ja toimintavarma valokuituyhteys, jonka toivottiin säilyvän ja pysyvän kohtuuhintaisena. että se (valokuituyhteys) toimii ja että hinta verrattuna muihin yhteysliittymämahdollisuuksiin nähden on edullinen. Ei tarvetta palveluille, pääasia, että luotettava ja nopea yhteys on mahdollista. Toiveita esitettiin myös vielä nopeammista yhteyksistä sekä yritysten tukemisesta digitaalisten mahdollisuuksien hyödyntämisessä. Yritysten IoT-tekniikan kehittämistä tulisi tukea yritystukien kautta voimakkaammin. Koulutusta Kilpailukykyisemmät ja vielä nopeammat yhteydet kuten kansainvälisillä yhtiöillä on. Muutamissa vastauksissa tuotiin esille näkemyksiä tai ideoita kehittää laajemmin digitaalisuuteen perustuvia palveluja sekä parantaa maaseudun koulutus- ja työmahdollisuuksia. Ei ole paikallisia palvelujen tarjoajia tai sitten ne ei markkinoi lainkaan. 10 000 ihmistä kohden tarvittaisiin toistakymmentä erilaista sähköisten palveluiden tarjoajaa, jotka 5 vuoden sisällä työllistäis n. 250 henk. Etäkoulutusta peruskouluihin, lukioihin, ammattioppilaitoksiin, ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin. Yhteistyötä eri asteisten koulujen välille etäkoulutuksessa. Etäkoulutuksen avulla peräkylän ihmisetkin voisivat opiskella ihan mitä vain... Valtion järjestämää koulutusta kuntien ja kaupunkien päättäjille valokuidusta ja netin hyödyistä! Tietäisivät mistä asioista ovat päättämässä, jos vastustavat valokuitua. Verkkopalvelujen laajamittainen käyttö sekä tunnistautumisen kehittäminen avaavat ikäihmisille mahdollisuuden käyttää laajemmin verkkopalveluita. Tavoitteeksi: Valokuitu jokaiseen Pohjois-Karjalaiseen kuntaan ja kaupunkiin v.2020, kaikkien asukkaiden saataville. Ohjelmistoalan yritykset vois puolittaa palkkakustannukset sijoittuessaan fyysisesti tänne maaseudulle, koska tuotteet on globaaleja yrityksen pääpaikan sijainnilla ei ole enää merkitystä päinvastoin näkyvyyttä olis mahdollista rakentaa tänne aivan eri mittakaavassa.

117 Mielenkiintoista kyselyn tuloksissa on se, että palvelualan ja jalostuksen yritykset käyttivät useampia digitaalisia työvälineitä ja niiden joukossa oli enemmän digitaalisesti suuntautuneita yrityksiä kuin alkutuotannossa. Lisäksi alkutuotannon yritykset arvioivat saavansa valokuidusta vähemmän hyötyjä kuin palvelu- ja jalostusalan yritykset, mutta tästä huolimatta alkutuotannon yritykset arvioivat valokuituverkon muita tärkeämmäksi maaseudun elinvoiman ja työvoiman saatavuuden kannalta. Yritysten digitaalinen suuntautuminen erotteli paitsi digitaalisten välineiden käyttöä, niin myös valokuituyhteyden hyötyjä ja merkityksiä omalle yritystoiminnalle. Sen sijaan digitaalinen suuntautuminen ei erotellut näkemyksiä valokuituverkon merkityksestä maaseudun elinvoimalle. Riippumatta digitaalisten välineiden käytöstä ja digitaalisesta suuntautumisesta kaikki yritykset suhtautuivat esitettyihin väittämiin saman suuntaisesti. 5.3 Edelläkävijäyritykset digitalisaation hyödyntämisessä Tutkimuksessa etsittiin haastateltaviksi maaseudun edelläkävijäyrityksiä digitalisaation hyödyntämisessä. Vinkkejä yrityksistä saatiin hankkeen ohjausryhmältä, haastatelluilta asiantuntijoilta, sanomalehdissä olleista jutuista ja internetsivujen avulla. Haastateltaviksi haettiin eri toimialoja edustavia pieniä maaseudulla toimivia yrityksiä, joiden tiedettiin hyödyntävän kiinnostavalla tavalla digitaalisia välineitä toiminnoissaan. Haastatelluista kuudesta yrittäjästä neljä oli yksinyrittäjiä, jotka käyttivät palkattua työvoimaa ainoastaan kausiluontoisesti tai tarjosivat työmahdollisuuksia harjoittelijoille. Kahdella esimerkkiyrityksellä oli yksi tai useampi palkattu työntekijä. 5.3.1 Mitä on edelläkävijyys? Osa haastatelluista yrityksistä ei tunnistanut olevansa edelläkävijä, mutta arvioi kuitenkin kuuluvansa etujoukkoihin digitalisaation hyödyntämisessä. Kahdella yrityksellä ansaintamalli perustui joko kokonaan tai suurelta osin digitaalisuuteen. Yksi yritys arvioi olemassa olonsa perustaksi sosiaalisessa mediassa tapahtuvan markkinoinnin. Yhdellä yrityksellä digitaalisten välineiden käyttö oli muuten edistyksellistä niin, että yritys paikantuu toimialansa yritysten kentässä edelläkävijäksi. Yritysten edelläkävijyys voi siis perustua erilaiseen digitaalisuuden hyödyntämiseen riippuen yrityksen toiminnasta ja toimialasta.

118 Esimerkki yrityksestä, jonka ansaintamalli perustuu täysin digitaalisuuteen, on Etelä-Pohjanmaalla Kortesjärvellä toimiva Suomen Täyttötarvike. Kyse on eläinten täyttöön liittyvien tarvikkeiden verkkokaupasta. Yritysidean taustalla on harrastustoiminta ja siinä tehty havainto, että eläinten täyttöön liittyviä tarvikkeita oli hankala saada, myyjiä ei ollut Suomessa eikä tarvikkeita ollut tarjolla yhdessä paikassa. Eläinten täyttötarvikkeiden myynnissä verkkokauppa oli ainoa mahdollisuus, koska tuotevalikoima on hyvin erityinen ja asiakkaat ovat ympäri maata, jolloin pelkkä kivijalkakauppa olisi kannattamaton. Suurin osa asiakkaista on nyt kotimaasta, mutta tulevaisuudessa tarkoitus on laajentaa nettikauppaa ulkomaan markkinoille, lähinnä Baltian maihin ja Pohjoismaihin. Yritystoiminnan tulevaisuuden haasteena on nykyisen asiakaskunnan ikääntyminen, joten uutta asiakaskuntaa on etsittävä myös maan rajojen ulkopuolelta. Nettikaupankäynnissä ideana on, että tilaukset, laskutus, maksut ja tuotetietojen päivitys tapahtuvat sähköisesti. Tilauksia tuleekin määrällisesti eniten verkkokauppaan, mutta euromääräisesti suurin osa tilauksista tehdään soittamalla. Yrityksen merkittävin kilpailuvaltti on laaja tuotevalikoima ja se, että eläinten täytössä tarvittavat tuotteet saa yhdestä paikasta, yhdellä tilauksella ja toimitusmaksulla. Alan suunnan näyttäjät tulevat Pohjois-Amerikasta ja pahimmat kilpailijat ovat ulkomaisia yrityksiä. Tavoitteena on kasvattaa yritystoimintaa, mutta hallitusti niin, että verkkokauppa pystytään hoitamaan oman perheen voimin. Verkkokaupassa liiketoimintaidea ja ansaintamalli perustuvat täysin digitaalisuuteen. Tavaroiden tai palvelujen myynti on ajasta ja paikasta riippumatonta, ja siten kaupan ylläpito on mahdollista samalla tavalla maaseudulla kuin kaupungissa. Hyvät tietoliikenneyhteydet mahdollistavat sujuvan asioiden hoitamisen, mutta valokuituyhteys ei ole välttämätön verkkokaupan ylläpitoon. Myytävien tuotteiden tilaaminen hoidetaan yleensä sähköisesti ja lähettämisessä voidaan hyödyntää Postin ja Matkahuollon sähköisiä käyttöliittymiä, jolloin yrityksessä voidaan tulostaa osoitetarrat pakettien päälle. Tavarat on kuitenkin toimitettava fyysisesti Postin tai Matkahuollon palvelupisteisiin. Tavaroiden toimittamisesta koituu sitä suuremmat kustannukset mitä kauempana palvelupisteistä yritys sijaitsee. Yrityksen sijainti vaikuttaa myös ulkomaille lähetettävien pakettien lähettämiskuluihin. Teknisesti verkkokaupan laajentaminen ulkomaan markkinoille ei ole ongelma, mutta laajentamista rajoittavat nimenomaan kalliit logistiikkakustannukset Suomesta ulkomaille. Vaikka yrityksellä itsellään olisi halua ja osaamista digitalisaation laajaan hyödyntämiseen kuten edellä kuvatun verkkokaupan tapauksessa, niin kaikki asiakkaat tai yhteistyötahot eivät ole välttämättä valmiita sähköiseen asiointiin.

119 Pohjois-Karjalassa Rääkkylän Oravisalossa toimiva ViihtyisäPiha on piha-alan tuotteiden ja palvelujen markkinointiin keskittynyt yritys. ViihtyisäPiha kokoaa lähinnä pieniä piha-alan toimijoita viihtyisäpiha.fi ja Facebook-sivustoille, joissa yritykset saavat näkyvyyttä omille tuotteilleen. Internetsivustoilla kuluttajille esitellään piharakentamisen tuotteita ja kokonaispalvelua. Internetsivuilla asiakkaiden on mahdollista pyytää tuotteista tarjouksia suoraan tuotteiden ja palvelujen tarjoajilta. Digimarkkinointi on ollut vuonna 2013 perustetun yrityksen perusideoita. ViihtyisäPihan omistavat kuusi osakasta, jotka edustavat viittä alan yritystä. Yrityksellä on yksi palkattu työntekijä. Yrityksen asiakkaita ovat sekä yritykset että kuluttajat. ViihtyisäPihalla on noin 40 yritysasiakasta eri puolilta Suomea. Henkilöasiakkaista pääosa on pääkaupunkiseudulta. Digimarkkinoinnin ohella toinen tärkeä markkinointikeino on alan messuille osallistuminen. ViihtyisäPiha tarjoaa yrityksille palvelua messu- ja tapahtumavalmisteluihin. Nettisivujen lisäksi asiakasyrityksille tarjotaan muuta apua erityisesti digimarkkinoinnissa tai digitaalisten välineiden käytön koulutusta. Yhteydenpito kumppaneihin ja yhteisten tapahtumien suunnittelu tapahtuu myös digitaalisia välineitä hyödyntäen. Markkinoinnin ohella ViihtyisäPiha tarjoaa yrityksille palveluja talous- ja yrityshallinnossa. Yrityksen sijoittumisen Rääkkylään mahdollisti alueelle rakennettu valokuituverkko. Alueet ja yritykset ovat varsin eriarvoisessa asemassa valokuidun saatavuuden suhteen. Valokuidun tarve riippuu yrityksen toiminnoista mihin yhteyttä tarvitaan ja yrityksen sijainnista onko tarjolla muuta kiinteää yhteyttä tai miten mobiiliyhteydet toimivat. Osa haastatelluista yrityksistä tuli toimeen langattoman laajakaistan varassa, sillä esimerkiksi Facebookin ja Internet-sivujen päivittäminen onnistuu myös mobiilien yhteyksien varassa. Mobiiliyhteyden varassa toimivilla oli kuitenkin ongelmia yhteyksissä, esimerkiksi liikkuvan kuvan lähettämisessä ja vastaanotossa. Valokuituyhteys olisi ollut heille kiinnostava vaihtoehto, jos sellainen olisi ollut kohtuuhintaan tarjolla. Edellä kuvatussa yritysesimerkissä ViihtyisäPihan toiminta ei olisi ollut mahdollista ilman valokuituyhteyttä yrityksen toimintojen luonteen ja sijaintipaikan heikkojen mobiiliyhteyksien takia. Valokuituverkolla oli keskeinen merkitys yritystoiminnan käynnistämisessä ja sijoittumisessa Rääkkylään. Aina valokuituyhteyttä ei ole saatavissa, vaikka yrittäjä sitä tarvitsisi. Nopean yhteyden tarvetta lisää se, että yhä useammat yrityspalvelut ja yritysten tarvitsemat sovellukset ovat pilvessä. Valokuidun puuttuminen voi muodostua yritystoiminnan kehittämisen ja laajentamisen esteeksi.

120 TiliTilda on vuonna 2014 perustettu Lapualla toimiva tilitoimisto ja TaikinaTilda on saman yrittäjän leipomisharrastuksen pohjalta perustama yritys. TaikinaTildan toiminnan oli tarkoitus olla sivutoimista ja satunnaista, mutta toiminta laajeni nopeasti ja kysyntää tuotteille olisi enemmän kuin on mahdollista valmistaa. Yrittäjä pitää tilitoimistoa päätoimenaan ja TaikinaTilda on harrastustoimintaa. Tilitoimiston asiakkaista 70 prosenttia on lapualaisia, ja TaikinaTildan asiakkaat ovat koko Etelä-Pohjanmaan maakunnan alueelta. TaikinaTildan markkinointi ja myynti tapahtuu Facebookissa, jonka saavuttaa 90 prosenttia asiakkaista. Yrityksellä ei ole internetsivuja, ja se on tietoinen valinta koska asiakkaille ei haluta myydä enempää ei oota ja toiminta on tarkoitus pitää sivutoimisena. Asiakkaat tekevät tilauksia Facebookissaja soittajat ohjataan käyttämään sähköpostia tilaustensa tekemisessä. Leipomotuotteiden markkinointiin Facebook tai Instagram sopivat hyvin, mutta sen sijaan tilitoimiston palvelujen markkinointiin on käytettävä perinteisempiä keinoja kuten lehtimainontaa. TiliTildalla on internet- ja Facebook-sivut lähinnä yrityksen näkyvyyden takia. Tilitoimisto käyttää etänä muualla sijaitsevaa kirjanpitojärjestelmää. Mobiiliyhteyksissä on ilmennyt hitautta ja ongelmia, ja tilitoimisto tarvitsisi paremman tietoliikenneyhteyden kuten valokuituyhteyden. Yritys sijaitsee taajaman ulkopuolella eikä valokuituyhteyttä ole ollut saatavissa. Nopean ja varman yhteyden puuttuminen jarruttaa tilitoimiston laajentamista ja kehittämistä. Tyypillistä edelläkävijäyrityksille on se, että ne hyödynsivät digitaalisia välineitä markkinoinnissa ja myynnissä. Esillä olo sähköisissä välineissä on erittäin tärkeää yrityskuvan kannalta. Osalle yrityksistä markkinointi internetsivuilla tai Facebookissa on niin tärkeää, että voidaan sanoa yrityksen ansaintamallin osin perustuvan digitaalisuuden hyödyntämiseen. Yrityksissä on havaittu kuluttajakäyttäytymisessä tapahtuneen muutoksen. Iso osa asiakkaista hakee tietoa internetistä, vertailee tuotteita tai palveluja ja tekee ostopäätöksen internetistä saadun tiedon pohjalta. Melkein kuin yritystä ei olisi olemassa, jos sen digitaalinen näkyvyys puuttuu. Monet edelläkävijäyrityksistä olivat havainneet, että markkinoinnissa ja yrityksen toimintojen esittelyssä sosiaalinen media kuten Facebook tai Instagram ovat tehokkaampia ja halvempia keinoja tavoittaa asiakkaita kuin internetsivut. Edellä kuvatun TaikinaTildan tapauksessa yrityksen olemassaolo ja markkinointi oli alusta alkaen perustunut Facebookiin. Facebook ja Instagram ovat sopivia välineitä myös matkailupalvelujen markkinointiin, mutta edellyttävät yrittäjältä aikaa, aktiivisuutta ja jatkuvaa sivujen päivittämistä.

121 Pohjois-Karjalassa Nurmeksessa toimiva Äksyt Ämmät yritys on perustettu vuonna 1995 tuottamaan luontomatkailupalveluja lähinnä ulkomaalaisille ryhmille. Yli 90 prosenttia asiakkaista on Keski-Euroopasta, enimmäkseen Saksasta. Yrityksen pääasiallisina asiakkaina ovat pienet matkatoimistot, jotka myyvät palvelutuotteen edelleen asiakkaille ja kokoavat matkailijaryhmän. Yrittäjän lisäksi sesonkiaikana on palkattua kausityövoimaa. Vuonna 2000 yritys vuokrasi entisen kyläkoulun ja osti sen myöhemmin omaksi. Kyläkoulu remontoitiin Pihlajapuun majataloksi. Yritys teki kotisivut heti internetin yleistyttyä. Kotisivut eivät kuitenkaan ole yrityksen pääasiallisin markkinointimuoto, koska asiakkaat tulevat keskieurooppalaisten matkatoimistojen kautta eivätkä välttämättä ole tottuneet tekemään varauksia internetissä. Yrityksen näkyvyyden ja asiakaspalvelun takia yritys on esillä internetin lisäksi Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa, vaikka ne eivät ole juuri tuoneet uusia asiakkaita. Suosituin ohjelmapalvelu majatalosta majataloon -retket tuotetaan useamman paikallisen matkailuyrityksen yhteistyönä. Osa retkistä on myynnissä myös Visit- Karelia.fi-verkkokaupassa. Jatkossa yritys harkitsee matkailupalvelujen laajempaa tarjontaa verkkokaupassa. Digitaalisten välineiden hyödyntäminen on aina kiinnostanut yrittäjää ja verkostoon kuuluvat yritykset ovat hankkineet yhteistyössä digikoulutusta. Yritysten kesken tehdään yhteistyöstä myös digimarkkinoinnissa. Yrittäjä käyttää mukanaan kulkevaa mobiiliyhteyksin toimivaa toimistoa, koska toimii itse ryhmien oppaana. Kotonaan hän voi hoitaa yrityksen asioita valokuituyhteydellä. Majatalossa on toimiva langaton yhteys matkailijoita varten, jotta he voivat käyttää älypuhelimia ja tablet-laitteita yhteydenpitoon. Äksyjen Ämmien tapauksessa yrittäjän oma kiinnostus digitaalisten välineiden hyödyntämiseen on johtanut omien internetsivujen perustamiseen varhaisessa vaiheessa ja lisäksi käyttöön on otettu sosiaalisen median välineitä sekä palvelujen myyntiä muiden ylläpitämissä verkkokaupoissa. Näin siitäkin huolimatta, että asiakkaat ovat tulleet muita reittejä. Yritysverkostolla voi olla tärkeä merkitys paitsi palvelukokonaisuuksien rakentamisessa, niin myös digimarkkinoinnissa ja digiosaamisen kehittämisessä. Asiakkaiden ja yhteistyötahojen on havaittu toimivan digitalisaation hyödyntämisen kirittäjinä, mutta asiakkaiden tai yhteistyötahojen vanhanaikaiset toimintatavat voivat myös hidastaa digitaalisten välineiden tehokkaampaa käyttöä. Yritysten on oltava yhtäältä esillä internetissä ja sosiaalisessa mediassa, koska osa asiakkaista edellyttää tätä, mutta toisaalta palveltava osaa asiakkaita myös perinteisillä tavoilla. Edelläkävijäyritykset panostavat kuitenkin yhä enemmän digitaalisten mahdollisuuksien hyödyntämiseen, koska olettavat, että tulevaisuudessa digitaalisilla välineillä tulee olemaan yhä suurempi rooli yhteiskunnassa ja ihmisten elämässä.

122 Hoitokoti Annala on 15-paikkainen vuonna 1995 perustettu hoitokoti ja Annalakodit Oy 18-paikkainen vuonna 2010 perustettu hoitokoti. Kahdessa Kesälahdella sijaitsevassa hoitokodissa tarjotaan tehostettua palveluasumista ikäihmisille. Asiakkaat voivat maksaa hoitokodissa asumisensa itse tai kunnan (tällä hetkellä Siun Soten) maksusitoumuksella tai palvelusetelillä. Hoitokotiyrittäjien (äiti ja tytär) lisäksi yrityksellä on yhteensä 25 työntekijää. Hoitokodit sijaitsevat maaseutuympäristössä. Matkaa Kesälahden kylälle on kolme kilometriä, Kiteelle 40 kilometriä ja Joensuuhun 90 kilometriä. Asiakkaat ovat pääasiassa lähialueelta Pohjois-Karjalasta, mutta lyhtyaikaista hoitoa tarvitsevia asiakkaita tulee myös esimerkiksi Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin (Eksoten) alueelta. Edelläkävijäksi hoitokotien joukossa yrityksen tekee se, että Hoitokoti Annala ja Annalakodit käyttävät videolääkäripalveluja. Hoitokodit käyttävät Kiteen terveysaseman (Siun Sote) lääkäripalvelua videovälitteisesti. Säännöllisesti kerran viikossa on videolääkärin vastaanotto ja tarvittaessa useamminkin. Videovastaanotolla voidaan hoitaa sellaisia vaivoja, jotka eivät vaadi lääkärin käsin tunnustelua. Etäyhteyteen voidaan liittää stetoskooppi sekä korva- ja ihokamera. Etälääkäripalvelu on vähentänyt vanhusten taksi- ja ambulanssikyytejä lääkäriin, mistä on hyötyjä sekä asukkaille että hoitokodille. Hoitokoti ostaa videoyhteyteen perustuvan viestintäpalvelukokonaisuuden yksityiseltä alan ratkaisuja tarjoavalta yritykseltä. Videolääkärin käyttö edellyttää hoitohenkilökunnalta opettelua ja rohkeutta ottaa uutta tekniikkaa käyttöön. Videolääkäripalvelun ainoat haasteet ovat liittyneet tietoliikenneyhteyksien toimivuuteen, mutta palvelun tarjoajalta on saatu tarvittaessa nopeasti teknistä apua. Hoitokoti olisi kiinnostunut kokeilemaan videoyhteyttä myös päivystykseen tai erikoissairaanhoitoon. Etälääkäripalvelujen kehittyminen edellyttää lääkäreiden ja hoitoa tarjoavien yksiköiden valmiutta digitaalisten välineiden käyttöön. Videolääkärin ohella hoitokoti käyttää yksityisissä hoitokodeissa mm. laajalti käytössä olevaa Hilkka-toiminnanohjausjärjestelmää. Yrityksessä on käytössä sähköiset työvuorolistat, laatujärjestelmät ja KELA:n sähköiset palvelut. Hoitokodeilla on omat internet- ja Facebook-sivut. Facebookin avulla pystytään välittämään parhaiten hoitokodin arkea ja toimintaa esimerkiksi asukkaiden omaisille. Keskisuuressa hoivayrityksessä hyödynnetään monin tavoin sähköisiä ohjelmistoja ja työvälineitä, ja edelläkävijäyritys käyttää myös uusia mahdollisuuksia kuten videolääkäriä. Videovälitteistä etälääkäriä on kokeiltu eri tahoilla, mutta se ei ole vielä kovin yleisessä käytössä. Virtuaalipalvelut tulevat kuitenkin yleistymään lähitulevaisuudessa, ja esimerkiksi kotihoidossa käytetään jo paljon videovälitteisiä yhteyksiä. Videoyhteys lääkäriin toimii Annalan tapauksessa hyvällä mobiiliyhteydellä, mutta valokuituyhteys takaisi yhteyksien paremman toimivuuden. Etälääkäripalvelun järjestäminen maksaa yritykselle, mutta kokemuksen mukaan hyödyt etälääkäristä ovat olleet selvät ja yritys on kiinnostunut jatkamaan ja kehittämään videovälitteistä palvelua edelleen. Maatiloilla digitaalisten mahdollisuuksien hyödyntäminen riippuu tilan tuotantosuunnasta. Suuret ja kasvuhakuiset maitotilat voivat olla pitkälle automatisoituja lypsyrobotteineen tai eläinten hyvinvoinnin valvontalaitteineen, kun taas viljelytiloilla tai lammastiloilla käytetään toisenlaisia digitaalisia välineitä. Tarve hyödyntää sähköisiä välineitä markkinoinnissa riippuu esimerkiksi siitä, onko tilalla suoramarkkinointia tai maatilamatkailua.

123 Tohmajärveläisen Sirolan Lammastilan (Raja-Karjalan Oxford Down) juuret ovat 1960-luvulla karjataloudessa. Pohjois-Karjalassa sijaitseva tila oli maidontuotannossa aina 1980-luvulle saakka, jonka jälkeen harjoitettiin pääasiassa viljanviljelyä. Sukupolven vaihdoksen myötä 1990-luvun alkupuolella tila jatkoi aluksi kasvinviljelyä, mutta osin sattumien kautta tuotantosuunta vaihtui lammastalouteen ja Oxford Down lampaiden jalostukseen. Tila on harjoittanut lampaiden jalostustyötä yli 20 vuotta ja tällä hetkellä katraassa on yli 200 uuhta ja toistakymmentä pässiä. Siitoseläimiä ostetaan ja myydään myös maan rajojen ulkopuolelle, ja yhteistyötahoja on eripuolilla Eurooppaa ja Venäjällä. Pääpaino on lampaiden jalostuksessa, mutta sen lisäksi tila tuottaa karitsan lihaa, villaa, taljoja ja maisemanhoitopalveluja. Vuonna 2017 tila siirtyi luomutuotantoon. Internetsivut tila otti käyttöön jo 1990-luvulla, koska niiden avulla haluttiin tavoittaa ulkomaisia eläinten kasvattajia. Ulkomaiden kontaktit ovat kaikki löytyneet netin välityksellä ja yhteistyökumppaneiden kanssa pidetään yhteyttä sähköisillä välineillä. Yhteydenpidossa ja kommunikoinnissa sosiaalinen media (Facebook) alkaa olla tärkeämpi kuin nettisivut. Tilalta myydään karitsan lihaa suoraan ja asiakkailta tulleiden toiveiden pohjalta perustettiin Internet-sivuille tilapuoti. Sivustolla olevan tilauslomakkeella asiakkaat voivat tilata lihaa suoraan tilalta. Suurin osa lampaanlihasta menee ravintoloille ja kaupan ketjulle. Yksityisasiakkaista noin puolet tekee lihatilaukset internetissä. Vuonna 2016 tila oli perustamassa Pohjois-Karjalan ensimmäistä REKO-lähiruokarengasta, joka toimittaa lähiruokatilaukset Joensuuhun ja Kiteelle Facebook-ryhmän kautta. Ryhmässä on noin 3000 jäsentä ja lähiruuan tuottajia 35. Reko-toiminta on yksi tapa markkinoida tilan tuotteita ja kohdata asiakkaita. Lammastilalle digitaaliset välineet ovat työvälineitä siinä missä traktorikin. Digitaaliset työvälineet ovat hyvin tärkeitä välineitä, joita ilman on vaikea tulla toimeen. Markkinoinnin ja tilan tuotteiden esilläpidon lisäksi sähköisesti hoidetaan kaikki mahdolliset asiat kuten vero-, vakuutus-, pankki- tai viranomaisasiat. Sähköiset palvelut säästävät yrittäjän aikaa ja kustannuksia, eikä palvelujen käyttö ole aikaan sidottua. Tämä on tärkeä hyöty taajamien ja palvelukeskittymien ulkopuolella sijaitseville alkutuotannon yrityksille. Esimerkiksi Sirolan tilalta matkaa palvelujen ääreen Joensuuhun on 60 kilometriä. Tilan ansaintamalli ei perustu digitaalisuuteen, mutta digitaaliset välineet ovat olleet tärkeitä jo varhaisessa vaiheessa tilan toiminnassa. Digitaalisuuden hyödyntämiseen jo hyvin varhaisessa vaiheessa ovat ohjanneet yrittäjän koulutus ja kiinnostus digiasioihin. Digitaalisten välineiden kuten internetsivujen käyttöä on lisätty ja kehitetty jatkuvasti. 5.3.2 Digitalisaation hyödyntämistä mahdollistavia ja rajoittavia tekijöitä Yritysten edelläkävijyyden muodot vaihtelevat yrityksen toiminnan ja toimialan mukaan. Vaikka kaikki haastateltavat eivät tunnistaneet itseään edelläkävijäksi, niin yhteistä haastatteluille yrittäjille on kiinnostus, rohkeus sekä kokeileva asenne digitalisaation hyödyntämiseen. Aiemman selvityksen (Yrittäjät 2016) mukaan kaikkein keskeisin digitaalisen liiketoiminnan menestystekijä on juuri yrittäjän oma kiinnostus digitaalisuutta kohtaan, jolloin yrittäjällä on halu olla edelläkävijärintamassa ja seurata aktiivisesti alan kehitystä. Digitaalisuuden hyödyntämisessä toinen kriittinen menestystekijä kiinnostuksen lisäksi on riittävä digiosaaminen ja halu uuden oppimiseen. Kahdella haastatellulla yrittäjällä taustalla oli tietotekniikkaan liittyviä opintoja, mutta tavallisempaa oli, että osaamista oli hankittu itseopiskeluna. Haastatelluista nuorimmat kuuluivat ns. diginatiivien sukupolveen ja olivat sisällä tietoyhteiskunnassa ja digitaalisten välineiden käytössä toisella tavalla kuin vanhemmat sukupolvet. Haastatellut yrittäjät olivat hankkineet digiosaamista itseopiskeluna internetissä, osallistumalla kehittämisyhtiöiden tai oppilaitosten

124 järjestämille kursseille, seuraamalla webinaareja tai hankkimalla yhteistyökumppaneiden kanssa yrityksen tarpeisiin räätälöityä koulutusta. Yritysverkostojen ohella digiosaamista tai apua ongelmien ratkaisuun hankittiin myös ystäviltä ja perheenjäseniltä. Yrityksissä oltiin tyytyväisiä kehittämisyhtiöiden järjestämään digikoulutukseen. Edelläkävijäyrityksissä oli kuitenkin havaittu, että tarjolla oleva koulutuksessa tarjotaan perusasioiden opetusta, jota suurin osa yrityksistä tarvitsee, mutta jotka eivät palvelee edelläkävijöitä. Edelläkävijäyritykset tarvitsevat jo seuraavan tason koulutusta digitaalisuuden hyödyntämisessä. Maaseudun pienille yrityksille tärkeää olisi pystyä osallistumaan koulutuksiin etäyhteyden välityksellä. Koulutuksiin osallistumista rajoittavat pitkät matkat sekä matkoihin ja koulutukseen kuluva aika. Tutkimuksen mukaan (Digitaalisesti 2016) edelläkäyvät kumppanit ja asiakkaat toimivat digitalisaation hyödyntämisen kirittäjinä. Digikehityksestä kiinnostunut verkosto tukee yritysten kehitystä. Haastateltujen esimerkkiyritysten joukossa kolme yritystä toimi yritysverkostossa, jossa verkosto tuki myös digikehitystä, ja edelläkävijäyritykset olivat kehityksen primus motoreita. Yritysverkostot ovat erittäin tärkeitä digiosaamisen lisäämisessä ja digitalisaation hyödyntämisen tukemisessa. Asiakkaat ja yhteistyökumppanit voivat toimia digitalisaation hyödyntämisen edistäjinä, mutta myöskin digitalisaation laajemman hyödyntämisen jarruina. Useassa yrityshaastattelussa kävi ilmi, että kaikki asiakkaat eivät ole halukkaita käyttämään digitaalisia välineitä. Asiakkailla voi olla vanhanaikaisia toimintatapoja tai heillä on muuten heikot valmiudet digitaalisten välineiden käyttöön. Yritysten on vastattava sekä digiajassa että perinteisemmin toimivien asiakkaiden odotuksiin. Myöskään kaikki yhteistyökumppanit eivät välttämättä ole kehittäneet digitaalisia prosessejaan ja palvelujaan edelläkävijäyritysten tasolle. Yhteistyökumppaneilta voi puuttua osaamista, resursseja tai halua digitalisaation hyödyntämiseen. Yritykset joutuvat käyttämään perinteisiä ja uusia toimintatapoja rinnakkain, mikä heikentää tehokkuutta ja digitalisaation tuomien mahdollisuuksien täysimääräistä hyödyntämistä. Edelläkävijäyritykset tunnistavat sen, että yrityksen on oltava esillä digitaalisissa välineissä kuten internetissä ollakseen olemassa. Yritykset ovat lähteneet mukaan digimaailmaan jo varhain ja kehittävät jatkuvasti digitaalisuuden hyödyntämistä. Ne saattavat jopa ohjailla asiakkaitaan käyttämään digitaalisia välineitä. Kotisivujen rinnalla käytetään paljon erityisesti sosiaalisen median kuten Facebookin mahdollisuuksia, ja monessa tapauksessa sosiaalista mediaa pidettiin internetiä parempana välineenä tavoittaa asiakkaita. Lisäksi sosiaalinen media tarjoaa pienille yrityksille ilmaisen tai hyvin edullisen markkinointiväylän. Yritysten digitalisaation hyödyntämiseen vaikuttavat myös toimivat tietoliikenneyhteydet. Aiemmissa tutkimuksissa (Antikainen ym. 2016) on käynyt ilmi, että tietoliikenneyhteydet ovat enemmän maaseudun kuin kaupunkien yritysten ongelmana. Haastatellut yritykset olivat valokuidun saatavuudessa hyvin eri arvoisessa asemassa. Osalla yrittäjistä oli valokuitu tai jokin muu kiinteä tietoliikenneyhteys, ja osa toimi mobiilin yhteyden varassa. Mobiiliyhteyden toimivuus riippui yrityksen tarpeista ja sijainnista. Moniin toimintoihin, kuten Internet- ja Facebook-sivujen päivitykseen, kuvapuheluihin tai sähköisten palvelujen käyttöön, hyvin toimiva mobiiliyhteys oli riittävä, vaikka yritykset olivatkin törmänneet ajoittain ongelmiin esimerkiksi liikkuvan kuvan vastaanotossa ja lähettämisessä. Kaikki haastatellut mobiiliyhteyden varassa toimineet yritykset olivat kiinnostuneita valokuituyhteydestä, jos sellainen olisi ollut tarjolla kohtuulliseen hintaan. Yritystoiminta heikkojen mobiiliyhteyksien varassa voi olla vaikeaa tai mahdotonta, jos yrityksen sijainti on syrjäinen tai jos yrityksen toiminnot edellyttävät nopeita ja vakaita yhteyksiä. Valokuituyhteyden puuttuminen voi näissä tapauksissa olla yritystoiminnan käynnistämisen, kehittämisen ja laajentamisen esteenä.

125 Kaksi digitaalisten mahdollisuuksien hyödyntämistä rajoittavaa tekijää ovat ajan ja resurssien puute. Kahta yritystä lukuun ottamatta kaikki haastatellut olivat yksinyrittäjinä, jolloin digitaalisten mahdollisuuksien hyödyntämiseen kuten digitaaliseen markkinointiin käytettävä aika on rajallista. Digitaalisuuden hyödyntämistä voivat haitata myös kehittymättömät laitteet ja ohjelmistot sekä niiden kalliit hinnat. Tietoliikenneyhteyden hinta voi myös joko mahdollistaa tai estää digitaalisuuden kehittymistä yrityksissä. 5.3.3 Digitalisaation hyötyjä ja haittoja Digitalisaation merkitys ja tarpeet vaihtelivat suuresti haastatelluissa yrityksissä. Osalle digitaalisuus tarkoittaa toimintaa helpottavien työkalujen käyttöä. Toisille yrityksille digitaalisuus on koko liiketoiminnan perusta. Loput yritykset sijoittuivat näiden ääripäiden väliin. Liiketoimintansa vahvasti digitaalisuuteen nojaaville yrityksille digitaalisuus tarjoaa mahdollisuuksia uuden liiketoiminnan luomiseen ja uusien asiakasryhmien tavoittamiseen. Esimerkiksi verkkokaupassa liiketoiminnan kasvattamisen mahdollisuus on merkittävä ilman suuria lisäinvestointeja tai henkilöstön palkkausta. Yhtenä merkittävänä digitaalisuuden hyötynä pidettiin asiakkaiden tavoittamista ja asiakkaiden parempaa palvelemista. Edelläkävijäyritykset arvioivat yrityksen läsnäolon digitaalisissa välineissä välttämättömäksi yrityksen näkyvyyden ja imagon kannalta, mutta myös yrityksen olemassaolon kannalta. Ilman digitaalista näkyvyyttä yritystä ei ole olemassa. Digitaaliset välineet helpottavat yrityksen arkea, säästävät aika ja kustannuksia. Edelläkävijäyritykset hoitavat sähköisesti niin paljon asioita kuin mahdollista ja markkinointi sekä viestintä on sähköistetty. Tästä huolimatta osa yrityksen sisäisistä prosesseista kuten taloushallinto voi toimia osittain paperilla ja on usein ulkoistettu. Edelläkävijäyrityksissä hyödynnetään verkon välityksellä tarjottavia webinaareja ja itseopiskelumateriaalia. Yrityksille on tärkeää myös se, että sähköisten palvelujen käyttö tai digitaalinen markkinointi on ajasta riippumatonta. Palvelujen käytön tai digimateriaalien päivityksen voi ajoittaa itselle sopivaan ajankohtaan. Haastateltujen yrittäjien oli monesti vaikea määritellä ajan ja kustannusten säästöjen määrää konkreettisesti, koska digitalisaation hyödyntäminen ja palvelujen siirtyminen verkkoon on tapahtunut vähitellen. Joka tapauksessa digitalisoitumisen hyötyjä tässä suhteessa pidettiin merkittävinä maaseudun edelläkävijäyrityksissä. Digitalisoitumisen ongelmina nousivat esiin tietoturvallisuuteen liittyvät uhat ja pelot. Sähköinen viestintä on muuttanut myös yrittäjän työtä niin, että asiakkaat odottavat jatkuvaa tavoitettavuutta ja nopeaa reagointia viesteihin. Digimarkkinointi Internet-sivuilla, Facebookissa tai Instagramissa edellyttää yritykseltä valmiutta säännölliseen tietojen päivitykseen, sillä päivittämätön digimateriaali voi nopeasti antaa yrityksestä negatiivisen kuvan ja digimarkkinointi voi kääntyä itseään vastaan. Sosiaalinen media kuten Facebook on ilmainen ja hyvä markkinointitapa, mutta samalla siihen sisältyy monia riskejä. Yrittäjän on käytettävä tarkkaa harkintaa millaisia viestejä välittää yrityksen internetsivuilla tai yksityisesti. Edelläkävijäyritykset arvioivat digitaalisuuden hyötyjen olevan kuitenkin selvästi haittoja suuremmat. Kaikilla haastatelluilla yrittäjillä oli suunnitelmia lisätä digitaalisuuden hyödyntämistä tulevaisuudessa ja heillä oli selvä käsitys siitä, miten he voisivat käyttää digitaalisia mahdollisuuksia nykyistä enemmän liiketoiminnassaan.

126 5.4 Yhteenveto Yrityskyselyn keskeiset tulokset: Kyselyyn vastanneista yrityksistä 17 prosenttia oli digitaalisesti suuntautuneita, eli valokuituyhteyttä hyödyntävät ja tähän kyselyyn vastanneet yritykset olivat keskimääräistä digitaalisesti suuntautuneempia. Yritysten digitaalisessa suuntautumisessa oli toimialoittain eroja siten, että alkutuotannon yritykset harvemmin digitaalisesti suuntautuneita (5 %) kuin jalostuksen tai palvelujen toimialoille kuuluvat yritykset (30 %). Yrityskyselyn tuloksissa ei löydetty tilastollisesti merkitseviä alueellisia eroja Itä- ja Länsi-Suomen tai eri maakuntien välillä. Yritysten valokuituyhteydestä saama apu digitaalisten välineiden hyödyntämisessä eriytyi toimialoittain ja yrityksen koon mukaan. Kyselyn tulosten perusteella voidaan sanoa, että yritykset olivat saaneet valokuituyhteydestä hyvin laajasti apua digitaalisten välineiden hyödyntämiseen omien käyttötarpeidensa mukaan. Digitaalisesti suuntautuneet yritykset saivat valokuituyhteydestä hyötyjä muita enemmän kaikilla osa-alueilla, mutta digitaalisesti suuntautuneet yritykset olivat hyötyneet kuituyhteydestä muita yrityksiä selvästi enemmän uusien markkinoiden ja asiakkaiden tavoittamisessa, myynnin kasvussa sekä asiakasmäärien lisäämisessä. Valokuituyhteys pienentää yritysten sijaintihaittaa (tärkein merkitys yrityksille), ja vähentää asiointiin liittyvää liikkumistarvetta, helpottaa yritystoiminnan arkea ja yhteydenpitoa yhteistyötahoihin - välimatkat osittain menettävät merkitystään. Kyselyn tulosten perusteella voidaan todeta, että valokuitu mahdollistaa yritystoiminnan jatkuvuuden ja liiketoiminnan kehittämisen, mutta sillä on vaikutuksia myös yritysten perustamiseen ja sijoittumiseen. Yrityshaastattelujen keskeiset tulokset: Yritysten edelläkävijyyden muodot vaihtelevat yrityksen toiminnan ja toimialan mukaan. Vaikka kaikki haastateltavat eivät tunnistaneet itseään edelläkävijäksi, niin yhteistä haastatteluille yrittäjille on kiinnostus, rohkeus sekä kokeileva asenne digitalisaation hyödyntämiseen. Digitaalisuuden hyödyntämisessä toinen kriittinen menestystekijä kiinnostuksen lisäksi on riittävä digiosaaminen ja halu uuden oppimiseen. Kahdella haastatellulla yrittäjällä taustalla oli tietotekniikkaan liittyviä opintoja, mutta tavallisempaa oli, että osaamista oli hankittu itseopiskeluna. Yritysverkostot ovat erittäin tärkeitä digiosaamisen lisäämisessä ja digitalisaation hyödyntämisen tukemisessa. Asiakkaat ja yhteistyökumppanit voivat toimia digitalisaation hyödyntämisen edistäjinä, mutta myöskin digitalisaation laajemman hyödyntämisen jarruina. Useassa yrityshaastattelussa kävi ilmi, että kaikki asiakkaat tai yhteistyötahot eivät ole valmiita käyttämään digitaalisia välineitä. Edelläkävijäyritykset tunnistavat sen, että yrityksen on oltava esillä digitaalisissa välineissä kuten Internetissä ollakseen olemassa. Facebookia pidettiin jopa internettiä tärkeämpänä markkinointiväylänä. Haastatellut yritykset olivat valokuidun saatavuudessa hyvin eri arvoisessa asemassa. Osalla yrittäjistä oli valokuitu tai jokin muu kiinteä tietoliikenneyhteys, ja osa toimi mobiilin yhteyden varassa. Mobiiliyhteyden riittävyys riippui yrityksen tarpeista ja sijainnista.

127 Kaksi digitaalisten mahdollisuuksien hyödyntämistä rajoittavaa tekijää olivat ajan ja resurssien puute. Kahta yritystä lukuun ottamatta kaikki haastatellut toimivat yksinyrittäjinä. Liiketoimintansa vahvasti digitaalisuuteen nojaaville yrityksille digitaalisuus tarjoaa mahdollisuuksia uuden liiketoiminnan luomiseen ja uusien asiakasryhmien tavoittamiseen. Vaikka digitaalisuus ja nopeat tietoliikenneverkot mahdollistaisivat yritystoiminnan laajentamiseen, niin yksinyrittäjillä ei ole välttämättä halua laajentaa yritystoimintaa. Yritystoiminta halutaan usein pitää siinä laajuudessa, minkä omin voimin tai korkeintaan perheen voimin kykenee hoitamaan. Nopeat tietoliikenneyhteydet ja digitalisaatio mahdollistavat yritystoiminnan kehittämisen ja kasvun, mutta ne eivät automaattisesti takaa sitä, koska yritystoiminnan kehittäminen ja kasvu riippuvat paljolti muista seikoista. Digitaaliset välineet helpottavat yrityksen arkea, säästävät aika ja kustannuksia. Edelläkävijäyritykset hoitavat sähköisesti niin paljon asioita kuin mahdollista ja markkinointi sekä viestintä on sähköistetty. Yrityksille on tärkeää myös se, että sähköisten palvelujen käyttö tai digitaalinen markkinointi on ajasta riippumatonta. Palvelujen käytön tai digimateriaalien päivityksen voi ajoittaa itselle sopivaan ajankohtaan. Haastateltujen yrittäjien oli monesti vaikea määritellä ajan ja kustannusten säästöjen määrää konkreettisesti, koska digitalisaation hyödyntäminen ja palvelujen siirtyminen verkkoon on tapahtunut vähitellen. Joka tapauksessa maaseudun edelläkävijäyritykset pitivät digitalisoitumisen hyötyjä tässä suhteessa merkittävinä.

128 OSA IV Johtopäätökset ja suositukset A) DIGITALISAATIO TUO VALINNANMAHDOLLISUUKSIA JA JOUSTAVUUTTA AMMATILLI- SEEN KOULUTUKSEEN Toisen asteen koulutuksen tasa-arvoinen alueellinen saavutettavuus on osaamisen, työvoiman saatavuuden ja alueen elinvoiman kannalta oleellinen tekijä. Koulujen lakkauttamisten ja koulutuksen keskittämisen seurauksena koulutuksen alueellinen saavutettavuus on kokonaisuudessaan heikentynyt ja alueelliset erot ovat varsin suuria. Digitaalisten mahdollisuuksien käyttäminen muuttaa koulutuksen saavutettavuutta, kun opiskelu tulee osin ajasta ja paikasta riippumattomaksi. Verkko-opiskelun ja digitaalisten mahdollisuuksien, kuten virtuaalisten oppimisympäristöjen, hyödyntäminen ovat ammatillisessa koulutuksessa voimakkaasti kehittyvä alue. Digitalisaatiolta odotetaan paljon, mutta ratkaiseeko se koulutuksen heikon saavutettavuuden maaseudulla. KOULUTUSYKSIKKÖJEN SIJAINNILLA ON MERKITYSTÄ Koulutuksen saavutettavuus on Pohjois-Karjalassa heikompaa kuin Etelä-Pohjanmaalla sekä lukiokoulutuksen että ammatillisen koulutuksen osalta. Saavutettavuuteen vaikuttavat Pohjois-Karjalan pitkät välimatkat ja ammatillisen koulutuksen keskittyminen. Kaventuva koulutustarjonta ja heikko saavutettavuus ovat mitä ilmeisimmin johtaneet siihen, että kunnissa, joissa ei ole oppilaitoksia, jää muita suurempi osuus nuorista perusasteen jälkeisen koulutuksen ulkopuolelle. Koulutus vaikuttaa paitsi nuorten mahdollisuuksiin työllistyä, niin myös paikkakuntien osaavan työvoiman saatavuuteen. Toisen asteen ammatillisen oppilaitoksen yksiköitä ja vapaan sivistystyön oppilaitoksia on Etelä-Pohjanmaalla enemmän kuin pinta-alaltaan isommassa ja väestömärältään hieman pienemmässä Pohjois- Karjalassa. Etelä-Pohjanmaan maakunnan 17 kunnasta toisen asteen ammatillista koulutusta ei järjestetä sen neljässä kunnassa. Pohjois-Karjalan maakunnan 13 kunnasta koulutusta ei järjestetä seitsemässä kunnassa. Pelkästään perusasteen (kansa-, keski- tai peruskoulu) suorittaneiden osuus työvoimasta on suurta molempien maakuntien kunnissa, joissa ei ole ammatillisen koulutuksen yksikköä. Harvaan asutulla maaseudulla, ydinmaaseudulla ja maaseudun paikalliskeskuksissa asuvilla oli vuosina 2005 ja 2015 kaikissa ikäryhmissä alhaisempi koulutustaso kuin kaupungeissa ja kaupunkien läheisellä maaseudulla asuvilla. Naiset olivat miehiä korkeammin koulutettuja kaikissa aluetyypeissä molemmissa tarkastelun kohteena olevissa maakunnissa. Ikäryhmässä 20 34 sekä naisten että miesten koulutustaso oli vuonna 2015 alhaisempi kuin vuonna 2005 harvaan asutulla maaseudulla, ydinmaaseudulla ja maaseudun paikalliskeskuksissa. Paikkatietopohjaisen kaupunki-maaseutuluokituksen mukainen koulutustason muutos antaa viitteitä siihen, että väestön koulutustason nousu näyttää pysähtyneen erityisesti harvaan asutulla maaseudulla, ydinmaaseudulla ja maaseudun paikalliskeskuksissa asuvilla nuorilla, niin miehillä kuin naisilla. TYÖVOIMAN SAATAVUUS RIIPPUU ALUEEN KOULUTUSTARJONNASTA Maakunnan ammatillisilla oppilaitoksilla on merkittävä asema osaavan työvoiman kouluttajina. Pohjois-Karjalan ammatillisista oppilaitoksista valmistuneista jää hieman suurempi osa (80 %) koulutus-

129 maakuntaan kuin Etelä-Pohjanmaan ammatillisista oppilaitoksista (77 %) valmistuneista. Etelä-Pohjanmaan ammatillisista oppilaitoksista valmistuneet olivat vuosi valmistumisensa jälkeen työllistyneet hieman paremmin kuin ammatillisen tutkinnon suorittaneet Pohjois-Karjalassa ja siten heidän työttömyytensä oli myös hieman alhaisempaa kuin Pohjois-Karjalasta valmistuneiden. Toisen asteen ammatillisen tutkinnon vuosina 2012 2015 suorittaneita asui vuonna 2015 Etelä-Pohjanmaalla lähes 10 000 ja Pohjois-Karjalassa vajaa 8 000. Tutkimusmaakunnissa asuneista lähes 80 prosenttia oli suorittanut ammatillisen tutkinnon maakuntien omissa oppilaitoksissa. Ammatillisista perustutkinnoista yli 80 prosenttia oli suoritettu maakuntien omissa oppilaitoksissa. Etelä-Pohjanmaalla asuneista yli puolet oli suorittanut erikoisammattitutkintonsa asuinmaakuntansa ulkopuolella sijaitsevissa oppilaitoksissa. Pohjois-Karjalassa asuneista alle puolet oli suorittanut erikoisammattitutkinnon tai ammattitutkinnon muualla kuin asuinmaakunnassaan. DIGITALISAATIO RIKASTAA TOISEN ASTEEN KOULUTUSTA Digitalisaation hyödyntäminen ammatillisessa koulutuksessa on mahdollistanut sen, että entistä enemmän opintoja on mahdollista suorittaa etänä verkossa. Kiinnostavia avauksia on tehty myös virtuaalitodellisuuden, pelillisyyden, simulaattoreiden tai lisätyn todellisuuden hyödyntämisessä opetuksen ja oppimisen tukena. Digitalisaation ja tekniikan hyödyntämistä opiskelijoiden ohjauksessa ja oppimisen todentamisessa ei sovi myöskään unohtaa, koska oppiminen on tulevaisuudessa siirtymässä yhä enemmän työpaikoille. Digitalisaatio lisää opiskelun joustavuutta ja ajasta ja paikasta riippumattomuutta, mikä merkitsee koulutuksen saavutettavuuden paranemista. Digitalisaation avulla voidaan myös säilyttää tai monipuolistaa pienten yksiköiden koulutustarjontaa. Digitalisaatio rikastaa opetusta ja monipuolistaa oppimateriaalia, kun hyödynnetään esimerkiksi multimediaa, simulaattoreita, pelillisyyttä sekä ilmiöpohjaista ja virtuaalista oppimista. Digitaalisten mahdollisuuksien hyödyntäminen tarkoittaa maaseudun nuorille arjen joustavoitumista ja koulutuksen hankkimisen helpottumista. Vaikka digitalisaation hyödyntäminen parhaimmillaan parantaa koulutuksen saavutettavuutta, uudistaa koulutuksen toimintaprosesseja ja oppimisympäristöjä, on kuitenkin muistettava, että myös maaseudulla tarvitaan edelleen oppilaitoksia tai niiden yksiköitä. Digitalisaatio toisen asteen koulutuksessa - vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat Vahvuudet Edistynyt ja kehittyvä teknologia Nuorten hyvät digitaaliset valmiudet Oppilaitosten ja (ict) yritysten välinen yhteistyö Oppilaitosten välinen (ammatilliset oppilaitokset ja korkeakoulut) yhteistyö ja verkostot Oppimateriaalien ja oppimisympäristöjen kehittyminen Uudet pedagogiset mallit Opettajien motivaatio ja osaaminen, jota tuetaan koulutuksella Heikkoudet Tekniset ongelmat (yhteydet, laajakaistan puuttuminen, laitteiden ja ohjelmistojen yhteensopivuus) Oppimateriaalien vähäisyys tai käytön rajoitukset Pedagogiset ongelmat: vuorovaikutus, oppimisen arviointi, perinteiset pedagogiset ratkaisut Opettajien heikko motivaatio, pelot ja osaaminen Opiskelijoiden väliset motivaatioerot digitalisaation hyödyntämisessä Ohuet yhteistyöverkostot muihin oppilaitoksiin tai yrityksiin

130 Mahdollisuudet Opiskelun joustavuus lisääntyy: ajasta ja paikasta riippumattomuus Koulutuksen saavutettavuus paranee Pienten yksiköiden koulutustarjonta säilyy tai monipuolistuu Opetus ja oppiminen monipuolistuvat Monipuolinen oppimateriaalien hyödyntäminen auttaa erilaisia oppijoita Uusia välineitä ohjaukseen ja osaamisen osoittamiseen Maaseudun nuorten arki joustavoituu ja koulutuksen hankkiminen helpottuu Maaseudun yritykset tarjoavat nuorille työpaikalla oppimispaikkoja, kun digitalisaatio auttaa oppimisen ohjaamisessa ja yhteydenpidossa oppilaitokseen, ja yritykset saavat tarvitsemaansa työvoimaa Edelläkävijäoppilaitoksille verkko-opintojen tuottamisesta tulee (myytävä) palvelutuote Uhat Oppilaitokset eriytyvät: pienet oppilaitokset voivat jäädä digitalisaation kehityksessä jälkeen, kun niillä ei ole osaamista tai taloudellisia resursseja kehittää verkko-opintoja Opiskelijoiden mahdollisuudet eriytyvät: kaikilla opiskelijoilla ei ole etäopiskelussa tarvittavia laitteita tai yhteyksiä Heikon motivaation omaavien ja paljon ohjausta tarvitsevien opiskelijoiden riski keskeyttää opinnot ja jäädä koulutuksen ulkopuolelle kasvaa Digitalisaatio yhdistettynä opetuksen resurssien leikkauksiin johtaa koulutusohjelmien ja toimipisteiden lakkautuksiin tai opetus- ja ohjaushenkilöstön vähentämisiin POLITIIKKASUOSITUKSIA 1. On huolehdittava toisen asteen koulutusyksiköiden säilymisestä ja monipuolisesta koulutustarjonnasta maaseutualueilla. Työvoimakoulutusta tulee järjestää myös maaseutualueilla työvoiman kysyntään vastaamiseksi. 2. Digitalisaatiota hyödyntävää koulutusta on edistettävä erityisesti pienten oppilaitosten ja koulutusyksiköiden säilyttämiseksi ja monipuolisemman opetustarjonnan turvaamiseksi. 3. Maaseutualueiden yrityksiä on kannustettava tarjoamaan nuorille oppimispaikkoja. Erityisesti pienyrityksiä on tuettava opiskelijoiden ohjauksessa ja digitalisaation hyödyntämisessä ohjauksen välineenä. 4. Kunnissa ja maaseutualueilla, joista puuttuu toisen asteen oppilaitos (lukio tai ammatillisen oppilaitoksen yksikkö), on nuorille kohdennettava erityisiä tukitoimia koulutukseen osallistumiseen. Maaseudun nuoret tarvitsevat erityistä tukea koulutukseen hakeutumiseen, liikkumiseen ja asumiseen toisella paikkakunnalla. 5. Toisen asteen opiskelijoille on tarjottava tukea etäopinnoissa tarvittavien digilaitteiden ja yhteyksien hankintaan. B) NOPEILLA TIETOLIIKENNEYHTEYKSILLÄ TYÖTÄ JA YRITTÄJYYTTÄ MAASEUDULLE Laajakaistarakentamiseen kohdennetulla hanketuella ja paikallisella aktiivisuudella on rakennettu valokuituverkkoja sellaisille alueille, joille niitä ei muuten olisi saatu, mutta maaseudun yritykset ja asukkaat ovat kuitenkin varsin eriarvoisessa asemassa valokuidun saatavuuden suhteen. Valokuituverkkoa

131 on rakennettu paikallisina projekteina, eri aikaisesti ja erilaisin periaattein, mikä saattaa ilmetä tulevaisuudessa alueiden välisenä eriarvoisuutena nopeiden tietoliikenneyhteyksien ja palvelujen saatavuudessa sekä liittymä- ja käyttömaksujen hintaeroissa. Verkon rakentamisen toteutustavat ja palvelujen tarjoamisen muodot vaihtelevat. Kokonaisuuden hallinta ja koordinaatio on puuttunut. Vain joillakin alueilla verkkoa on rakennettu Ruotsin mallin mukaisesti avoimeksi verkoksi, jolloin asukkaat voivat kilpailuttaa palvelun tarjoajia vapaasti. Valokuituasiakkaille tehtyyn kyselyyn vastanneet olivat yleensä tyytyväisiä liittymähintoihin, mutta sen sijaan kuukausittaiset käyttömaksut koettiin usein kalliiksi. Valokuituverkon rakentamisen hajanaisuus ja eri tahtisuus jarruttavat digitalisaatioon liittyvien mahdollisuuksien hyödyntämistä ja sähköisten palvelujen käyttöönottoa. Tähän on törmätty esimerkiksi sähköisten sosiaali- ja terveyspalvelujen maakunnallisessa hyödyntämisessä. Monet pioneerityötä tehneet kunnat ovat joutuneet ottamaan kohtuuttomia taloudellisia riskejä valokuituverkkojen rakentamisessa ja valokuituyhtiöt ovat myös ajautuneet talousvaikeuksiin, mikä on edelleen vaikeuttanut yhteyksien markkinointia ja hyödyntämistä. Oletettavasti verkkojen rakentamisen myöhemmin aloittaneet ovat pystyneet hyödyntämään hankkeiden suunnittelussa ja rakentamisessa jo kertynyttä kokemusta ja osaamista. Lisäksi tukiehtojen väljennykset ovat hyödyttäneet myöhemmin toteutettuja hankkeita. Tukiehtoja väljennettiin uudelleen 2017 voimaan tulleella lainsäädännöllä, ja myöhemmin toteuttavat hankkeet pääsevät hyötymään jälleen uusista muutoksista. Vaikka kiinteää laajakaistaa on ollut heikommin saatavilla maaseudulla kuin kaupungeissa, niin tilanne on muuttumassa päinvastaiseksi valokuidun rakentamishankkeiden myötä. Kaupungeissa ja taajamissa kiinteä laajakaista voikin olla hitaampi ja perustua vanhempaan tekniikkaan, jolloin maaseutu voi ajaa kaupunkien ohi nopean kiinteän laajakaistan tarjonnassa. Valokuituverkkojen hyödyt ovat kiistattomia, mutta ratkaisua vaativa kysymys on, miten nopeat tietoliikenneverkot saadaan kaikille alueille ja kaikkien käyttöön. Infrastruktuuri muodostaa kuitenkin perustan, jolle voidaan rakentaa maaseudun työllisyyttä ja yrittäjyyttä vahvistavia innovaatioita ja palveluja. Nykyisiin infrastruktuurin rakentamisen pullonkauloihin ja ongelmiin tulisi tarttua ja etsiä uusia ratkaisuja. Laajakaistarakentamisen tukikelvottomiin ja markkinaehtoisiin alueisiin kuuluu esimerkiksi harvaan asutun maaseudun taajamia, kaupungin läheistä maaseutua ja kaupungin läheisiä taajamia, mutta näidenkin alueiden laajakaistasaatavuus tulisi ottaa tarkasteluun ja selvittää uusia yksityistä ja julkista rahoitusta yhdistäviä malleja. VALOKUITU VÄHENTÄÄ YRITYSTEN SIJAINTIHAITTAA Valokuituyhteyttä hyödyntävät tutkimukseen osallistuneet yritykset olivat keskimääräistä digitaalisesti suuntautuneempia. Yritysten valokuituyhteydestä saama hyöty digitaalisten välineiden hyödyntämisessä eriytyi toimialoittain ja yrityksen koon mukaan. Palvelualan yrityksissä valokuituyhteyttä hyödynnetään sosiaalisen median ja internetsivujen käytössä sekä asiakastiedon hallinnassa. Jalostuksen toimialoilla nopean yhteyden merkitys korostuu yrityksen ostoissa, työn organisoinnissa ja markkinoinnissa. Alkutuotannossa hyödyt ilmenevät sähköisten palvelujen käytössä sekä tuotannon suunnittelussa ja seurannassa.

132 Valokuituyhteys auttaa yrityksiä digitaalisten välineiden hyödyntämisessä hyvin laajasti, mutta digitaalisesti suuntautuneille maaseudun yrityksille valokuituyhteys on elinehto. Digitaalisesti suuntautuneet yritykset olivat hyötyneet valokuituyhteydestä erityisesti uusien markkinoiden ja asiakkaiden tavoittamisessa sekä myynnin asiakasmäärien lisäämisessä. Yrityksille valokuituyhteyden tärkein merkitys on sijainnista aiheutuvan haitan pienentäminen. Valokuituyhteys vähentää asiointiin liittyvää liikkumistarvetta sekä helpottaa yritystoiminnan arkea ja yhteydenpitoa yhteistyötahoihin. Toimivien ja nopeiden tietoliikenneyhteyksien myötä välimatkat osittain menettävät merkitystään. Valokuituyhteys mahdollistaa yritystoiminnan jatkuvuuden ja liiketoiminnan kehittämisen, mutta sillä on vaikutuksia myös yritysten perustamiseen ja sijoittumiseen. Lähes viidennes yrityksistä arvioi valokuituverkon vaikuttaneen yrityksen perustamiseen ja neljännes katsoi valokuituverkon vaikuttaneen yrityksen sijaintipaikan valintaan. Valokuituverkkoja tulisi hyödyntää enemmän markkinoinnissa ja yritysten houkuttelussa alueelle. Yritysten edelläkävijyyden muodot digitalisaation hyödyntämisessä vaihtelevat yrityksen toiminnan ja toimialan mukaan. Yhteistä edelläkävijöille on kiinnostus, rohkeus sekä kokeileva asenne digitaalisten välineiden hyödyntämiseen. Yksi kriittinen menestystekijä on riittävä digiosaaminen ja halu uuden oppimiseen. Yritysverkostot ovat erittäin tärkeitä yritysten digiosaamisen lisäämisessä ja digitalisaation hyödyntämisen tukemisessa. Asiakkaat ja yhteistyökumppanit voivat toimia digitalisaation hyödyntämisen edistäjinä, mutta myöskin digitalisaation laajemman hyödyntämisen jarruina. Pienissä mikroyrityksissä digitaalisten mahdollisuuksien hyödyntämistä rajoittavat myös ajan ja resurssien puute. Yritysten digitalisaation hyödyntämisen perusta on toimivat tietoliikenneyhteydet. Lisäksi yritykset tarvitsevat tukea digitaalisuuden hyödyntämiseen ja käyttöönottoon sekä työllisyyttä luovaan innovaatiotoimintaan. Digitaalisuuden hyödyntämistä tulisi tukea koulutuksella, innostamisella sekä yritysverkostoilla. Työllisyyden vahvistamisen kannalta oleellista on tukea digitaalisuudelle rakentuvaa innovaatiotoimintaa. Hyvät tietoliikenneyhteydet voivat auttaa myös maaseudun yrityksiä saamaan osaavaa työvoimaa kasvukeskuksista käyttämällä etätyömahdollisuuksia ja hyviä tietoliikenneyhteyksiä siten, että kasvukeskuksessa asuva osaaja tekee etänä työtä maaseudun yritykselle. Hyvät tietoliikenneyhteydet mahdollistavat myös sen, että kasvukeskuksessa työskentelevä henkilö tuo työnsä mukanaan maaseudulle. TOIMIVAT TIETOLIIKENNEYHTEYDET LISÄÄVÄT MAASEUDUN VETOVOIMAA ERITYISESTI NUORTEN, NAISTEN JA KORKEASTI KOULUTETTUJEN TYÖ- JA ASUINPAIKKANA Valokuituyhteys on välttämätön silloin, kun tietotekniikan käyttötarpeet ovat laajat (esimerkiksi liikkuvan kuvan tai äänen lähettäminen a vastaanotto), taloudessa on useita käyttäjiä, jolloin verkko helposti kuormittuu. Valokuituyhteyteen päädytään myös silloin kun muita kiinteitä tietoliikenneyhteyksiä ei ole saatavilla ja kun mobiiliyhteydet ovat heikot tai olemattomat. Kyselyyn vastanneiden vakinaisten asukkaiden tieto- ja viestintätekniikan käyttö oli yleisempää kuin maaseutualueiden väestöllä keskimäärin. Eniten vastauksia kyselyyn saatiin palkkatyössä tai yrittäjänä olevilta, ja vain viisi prosenttia vastaajista oli työttömänä. Nämä tulokset kertovat siitä, kuinka kansalaisten taloudelliset resurssit, koulutus ja työmarkkina-asema eriyttävät mahdollisuuksia digiosallisuuteen. Pienituloisilla kuten työttömillä ja pienituloisilla eläkeläisillä on muita vähemmän mahdollisuuksia hankkia laitteita ja nopeita tietoliikenneyhteyksiä.

133 Nopeiden tietoliikenneyhteyksien saatavuudella on tärkeä merkitys kansalaisten yhdenvertaisuuden ja osallisuuden näkökulmista. Hyvillä tietoliikenneyhteyksillä on tärkeä sosiaalinen ulottuvuus. Erityisesti vanhimpiin ikäryhmiin kuuluvat kokivat, että valokuituyhteys oli helpottanut tiedon saatavuutta sekä lisännyt tietoa paikkakunnan asioista ja tapahtumista. Yli 65-vuotiaat arvioivat muita useammin valokuituyhteyden helpottaneen yhteydenpitoa ystäviin ja tuttaviin. Tämä ikäryhmä oli kiinnostunut muita useammin kuvapuheluvälitteisistä terveyspalveluista sekä naapuriavun sovelluksesta. Tutkimus osoitti myös sen, että uudet sähköiset palvelut tai palvelusovellukset olivat vastaajille varsin tuntemattomia. Syy siihen, miksi valokuituyhteys oli vähentänyt vain vähän asukkaiden liikkumistarvetta, johtuu ehkä siitä, että hyvistä tietoliikenneyhteyksistä huolimatta asukkaiden on käytävä ruokakaupassa. Yritystoiminnan kohdalla tietoliikenneyhteyksien merkitys liikkumistarpeen vähenemiseen tuli selvästi esille. Päivittäistavaroiden verkkokauppa ja ruokakassin kotiin kuljetuspalvelut voisivat vähentää asukkaiden asiointiliikkumista. Ratkaisuna siihen, miten kansalaisten tasavertaisuus voidaan turvata tietoliikenneyhteyksien ja sähköisten palvelujen saatavuuden suhteen, on kohtuuhintaisten tietoliikenneyhteyksien tarjonta, yhteisten palvelupisteiden perustaminen ja kansalaisten neuvonta. Maaseudun asukkaat tarvitsevat tietoa olemassa olevista arkielämää helpottavista palveluista ja sovelluksista, mutta uusiakin palveluja tarvitaan. Palvelujen käyttäjät tulee ottaa mukaan kehittämistyöhön, jotta palvelut perustuvat tarpeeseen ja ovat käyttäjäystävällisiä. Maaseudun vetovoimaa erityisesti nuorten, korkeasti koulutettujen ja naisten asuin- ja työskentelypaikkana voidaan lisätä nopeilla tietoliikenneyhteyksillä. Tämän väitteen taustalla on tutkimuksessa tehty havainto, että eniten valokuituyhteydestä kokivat hyötyneensä työssä ja koulutuksessa alle 50- vuotiaat (koulutustasosta riippumatta), korkeasti koulutetut (erityisesti 51 65-vuotiaat) sekä naiset. ETÄTYÖN LISÄÄMINEN KIINNOSTAA VAPAA-AJAN ASUKKAITA Työelämässä mukana olevista ja valokuituliittymän hankkineista vapaa-ajan asukkaista iso osa tekee vapaa-ajan asunnolla etätöitä ainakin satunnaisesti ja viidennes säännöllisesti. Yli puolet (60 %) työelämässä olevista vapaa-ajan asukkaista oli kiinnostunut lisäämään etätyön tekemistä vapaa-ajan asunnolla. Suurin osa vastaajista pystyy työn sisällön puolesta tekemään työtä etänä ainakin satunnaisesti, viidennes pystyisi tekemään pääosan työtehtävistä etänä. Vapaa-ajan asukkailla on siis merkittävää etätyöpotentiaalia, mutta sen realisoimiseksi tarvitaan esteiden poistamista ja asenteiden muutosta. Vapaa-ajan asukkaat arvioivat valokuidun lisänneen eniten vapaa-ajan asumisen laatua ja toiseksi eniten helpottaneen palvelujen saatavuutta. Naiset arvioivat miehiä useammin valokuituyhteyden auttaneen tiedon saamisessa paikallisista palveluista sekä palvelujen hankkimisessa. Vapaa-ajan asukkaat toivoivat, että paikallisia tuotteita ja palveluja tarjottaisiin enemmän verkossa. POLITIIKKASUOSITUKSIA 1. Valokuituun perustuvan laajakaistarakentamisen tukemista tulee jatkaa ja helpottaa edelleen. Ministeriöiden (LVM, MMM) tulee kohdentaa toimenpiteitä niihin alueisiin, jotka ovat jäämässä valokuituverkkojen ulkopuolelle ja selvittää millä toimilla (lainoitus, lainojen uudelleen järjestely) voidaan

134 auttaa talousvaikeuksiin joutuneita yhtiöitä. Kattavan infrastruktuurin rakentamiseen tarvitaan uusia rahoitusmalleja, joissa esimerkiksi yhdistettäisiin yksityistä ja julkista rahoitusta. 2. Yritystukia tulee kohdentaa työllisyyttä luovaan ja digitaalisuuteen perustuvaan innovaatiotoimintaan maaseudulla. Alueilla tulisi toimia innovaatiotoimintaa edistäviä asiantuntijoista ja yritysten edustajista koostuvia työryhmiä. 3. Maakuntien, kuntien ja elinkeinoyhtiöiden tulee tukea maaseudun yritysten verkottumista digitalisaation hyödyntämisessä ja vertaistuen tarjoamista erityisesti pienten yritysten tueksi. Koulutuksessa ja verkostoitumisessa tulee hyödyntää alueen oppilaitosten asiantuntemusta sekä tietoverkkoja ja etäyhteyksiä. 4. Työn tekemisen monimuotoisuutta tulee tukea asenteisiin vaikuttamalla, hyviä tietoliikenneyhteyksiä hyödyntämällä ja mahdollistamalla vakinaisen ja säännöllisen etätyön tekeminen maaseudulla. Julkinen hallinto voisi toimia esimerkkinä etätyön mahdollistamisessa asiantuntijatyössä. 5. Maaseudun osaajapulan ratkaisemiseksi tulee tutkia ja etsiä nopeita yhteyksiä hyödyntäviä etätyöratkaisuja esim. niin, että asiantuntija tekee työtä kotonaan kaupungissa ja työnantajan toimipaikka on maaseudulla. 6. Tarvitaan tiedon välittämistä uusista sähköisistä palveluista ja sovelluksista. Erilaisille kimppakyytija naapuriapu-sovelluksille sekä sähköisille sote-palveluille on kiinnostusta, mutta asiakkaat eivät tunne palveluja. Tarvitaan matalan kynnyksen neuvontaa sekä helppokäyttöisiä laitteita ja sovelluksia. 7. Valokuituverkkoja rakentaneiden valokuituyhtiöiden kannattaisi tarjota matalan kynnyksen tukea käyttäjille. Vapaaehtoisten avustajien digitukihenkilöiden - verkoston muodostaminen madaltaisi liittymien käyttöönoton kynnystä. 8. Tarvitaan käyttäjälähtöistä palvelujen kehittämistä. Maaseudun asukkaat ja yritykset on saatava mukaan sähköisten palvelujen kehittämiseen. Käynnistetään maaseudulla asumista tukevien sähköisten palvelujen kokeiluja.

135 Lähteet Alasuutari, P. (1999) Laadullinen tutkimus. Vastapaino, Tampere. Aluehallintovirasto (2015) Patio, toisen asteen koulutuksen saavutettavuus, valtakunnallinen arviointi. Ammatti Pedan internetsivut 2018. Rikastettu oppiminen. http://www10.edu.fi/ammattipeda/?sivu=rikastettu_oppiminen (luettu 6.3.2018) Antikainen, J., Honkaniemi, T., Jolkkonen, A., Kahila, P., Kotilainen, A., Kurvinen, A., Lemponen, V., Lundström, N., Luoto, I., Niemi, T., Pyykkönen, S., Rehunen, A., Saukkonen, P., Viinamäki, O. & Viinikka, A. (2017) Smart Countryside Maaseudun palveluiden kehittäminen ja monipuolistaminen digitalisaatiota ja kokeiluja hyödyntämällä. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 9/2017. Helsinki: Valtioneuvosto. Arbore, A. & Ordanini, A. (2006) Broadband Divide Among SMEs. The Role of Size, Location and Outsourcing Strategies. International Small Business Journal. Vol 24 (1): 83 99. Armila, P. (2016) Mukaan matkojenkin päästä? Kilometrien kirot ja mahdollisuuksien tasa-arvo. Teoksessa Tedre, S., Pöllänen, S. & Voutilainen, M. (toim.) Maaseudun näkökulmasta Tarkennuksia hyvinvointipalveluiden muutoksiin. Joensuu: Kirjokansi. 131 138. Atasoy, H. (2013) The effects of broadband internet expansion on labor market outcomes. ILR Review 66 (2) April 2013. Barkley, D.L., Markley D.M. & Lamie R.D. (2007) E-commerce as a business strategy: Lessons learned from case studies of rural and small town businesses. UCED Working Paper 10-2007-02, University Center for Economic Development, Clemson University, South Carolina. https://ageconsearch.umn.edu/bitstream/112895/2/uced_100702.pdf (luettu 20.2.2018) Carare, O., McGovern, C., Noriega, R. & Schwarz J. (2015) The willingness to pay for broadband of nonadopters in the U.S.: Estimates from a multi-state survey. Information Economics and Policy 30 (2015) 19 35. www.elsevier.com/locate/iep Crandall, R., Lehr, W. & Litan, R. (2007) The Effects of Broadband Deployment on Output and Employment: A Cross-sectional Analysis of U.S. Data. Issues in Economic Policy. Number 6, July 2007. The Brookings Institution. Czernich, N. (2014) Does broadband internet reduce the unemployment rate? Evidence for Germany. Information Economics and Policy 29 (2014) 32-45. http://www.elsevier.com/locate/iep Czernich, N., Falck, O., Kretschmer, T. & Woessmann, L. (2011) Broadband infrastructure and economic growth. The Economic Journal 121 (May) 505 532. Digitaalisesti suuntautuneiden pienten yritysten menestystekijät (2016) Owal Group Oy. Suomen yrittäjät. Raportti 30.6.2016. Elinkeinoelämän keskusliitto (2017) Henkilöstön osaamistarpeet digitaloudessa. EK:n henkilöstö- ja koulutustiedustelu. Maaliskuu 2017. Fabritz, N. (2013) The Impact of Broadband on Economic Activity in Rural Areas: Evidence from German Municipalities. Ifo Working Paper No. 166. http://hdl.handle.net/10419/84188 (luettu 9.2.2017) Forzati, M., Mattson, C. & Aal-E-Raza, S. (2012) Early effect of FTTH/FTTx on employment and population evolution. An analysis of the 2007 2010 time period in Sweden. Gartner (2018) Gartnerin internetsivut http://www.gartner.com/it-glossary/digitalization/ Honkaniemi, T. & Luoto, I. (2016) Paikallisuus ja digitalisaatio. Valokuituverkkojen merkitys maaseutualueiden kehittämisessä. Vaasan yliopiston julkaisuja. Selvityksiä ja raportteja 210. Isoverstaan internetsivut 2018. https://www.isoverstas.fi/index.php Itä-Suomen aluehallintovirasto (2015) Peruspalvelujen arviointi 2015, toisen asteen koulutus. Pepa 2015, ISAVI. Aluehallintovirasto. Jayakar, K. & Park E-A. (2013) Broadband Availability and Employment: An Analysis of County-Level Data from the National Broadband Map. Journal of Information Policy, Vol. 3 (2013), pp. 181 200. http://www.jstor.org/stable/10.5325/jinfopoli.3.2013.0181 (luettu 1.2.2017)

136 Joensuu-Salo, S., Hakola, J., Katajavirta, M., Nieminen, T., Liukkonen, J., Pakkanen, J. & Nummela, J. (2017) Pk-yritysten digitalisaatio Etelä-Pohjanmaalla. Seinäjoen ammattikorkeakoulun julkaisusarja B. Raportteja ja selvityksiä 125. Järviseudun ammatti-instituutin internetsivut 2017. www.jamin.fi Kilpeläinen, A. & Seppänen, M. (2014) Information technology and everyday life in ageing rural villages. Journal of Rural Studies 33 (2014) 1 8. www.elsevier.com/locate/jrurstud Kolko, J. (2012) Broadband and local growth. Journal of Urban Economics 71 (2012) 100 113. www.elsevier.com/locate/jue Käyhkö, M. (2016) Kotoa pois pakotetut? Syrjäseutujen nuorten toiselle asteelle siirtyminen ja koulutuksen alueellinen eriarvoisuus. Teoksessa Armila, P., Halonen, T. & Käyhkö, M. (toim.) Reunamerkintöjä hylkysyrjästä. Nuorten elämänraameja ja tulevaisuudenkuvia harvaanasutulla maaseudulla. Helsinki: nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 178. 74 96. LaRose, R., Strover, S., Gregg, J.L. & Straubhaar, J. (2011) The impact of rural broadband development: Lessons from a natural field experiment. Government Information Quarterly 28 (2011) 91 100. www.elsevier.com/locate/govinf Louhelainen, J. & Mauno, E. (2017) Digitaalisia ratkaisuja erityiseen tukeen. Esitys Digioppimisen areena -konferenssissa 7-8.12.2017. http://www.oph.fi/download/188440_mauno_digioppimisenareenapdf.pdf (luettu 5.3.2018) Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto (2015) Peruspalvelujen arviointi 2015, toisen asteen koulutus. Pepa 2015. Aluehallintovirasto. Mack, E. (2014) Businesses and the need for speed: The impact of broadband speed on business presence. Telematics and Informatics 31 (2014) 617 627. www.elsevier.com/locate/tele Mattsson, C. (2016) Broadband and Society. Julkaisematon esitelmä emaaseutu -hankkeen seminaarissa Kohti digikuntaa, Pohjois-Savon liitto 7.6.2016. Merisalo, Maria (2016) Electronic Capital - Economic and Social Geographies of Digitalization. Department of Geosciences and Geography, University of Helsinki. MTK (2016) Tutkimus: Suuret ja kasvuhakuiset maatilat hyödyntävät eniten digitalisaatiota Pohjanmaalla tekniikkaa muuta Suomea enemmän. Uutiset 22.1.2016. https://www.mtk.fi/ajankohtaista/uutiset... (luettu 18.10.2017). Mölleryd, B. G. (2015) Development of High-speed Networks and the Role of Municipal Networks. OECD Science, Technology and Industry Policy Papers No. 26. OECD Publishing, Paris. http://dx.doi.org/10.1787/5jrqdl7rvns3-en Nummenmaa, M (2011). Valtakunnallisen etäopetustutkimuksen tuloksia. Turun yliopisto, Oppimistutkimuksen keskus. Etäopetuksen koordinointihanke. Opetus- ja kulttuuriministeriö (2017). Ammatillisen koulutuksen reformi. http://minedu.fi/amisreformi (luettu 12.12.2017). Otavan Nettilukion kotisivut 2018 http://www.nettilukio.fi/nettilukio_esittely Peda.net -kouluverkoston internetsivut 2018. https://peda.net/ Pk-yritysbarometri, kevät (2017a) Alueraportti, Pohjois-Karjala. Suomen Yrittäjät. Pk-yritysbarometri, kevät (2017b) Alueraportti, Etelä-Pohjanmaa. Suomen Yrittäjät. Pk-yritysbarometri, syksy (2017c) Alueraportti, Pohjois-Karjala. Suomen Yrittäjät. Pk-yritysbarometri, syksy (2017d) Alueraportti, Etelä-Pohjanmaa. Suomen Yrittäjät. Pk-yritysbarometri, kevät (2018a) Alueraportti, Pohjois-Karjala. Suomen Yrittäjät. Pk-yritysbarometri, kevät (2018b) Alueraportti, Etelä-Pohjanmaa. Suomen Yrittäjät. Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän internetsivut 2017. www.pkky.fi Prieger, J.E. (2013) The broadband digital divide and economic benefits of mobile broadband for rural areas. Telecommunications Policy 37 (2013) 483 502. www.elsevier.com/locate/telpol Pyykönen, M. & Lehtonen, O. (2016) Tietoliikenneyhteyksien merkitys maatilojen ja kuntien kehityksessä. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 56/2016. Luonnonvarakeskus, Helsinki. Rikama, S. (2015) Digitaalisesti suuntautuneet pk-yritykset. Työ- ja elinkeinoministeriö. TEM oppaat ja muut julkaisut 5/2015.

137 eriverian internetsivut 2018. Verkko-opisto eriveria. Internetsivut https://pkky.arcusys.fi/ Riverian internetsivut 2018. Hankkeet ja kehittämistoiminta. https://www.riveria.fi/riveria/hankkeetja-kehittamistoiminta/kaynnissa-olevat-hankkeet/ Ruhalahti, S. & Kentta, V. (2017) Ammatillisen koulutuksen digitalisaatio ja työelämäyhteistyö: Opelita ja ohjaajilta löytyy intoa uusille poluille. Opetushallitus. Raportit ja selvitykset 2017:18. Salemink, K., Strijker, D. & Bosworth, G. (2015) Rural development in the digital age: A Systematic literature review on unequal ICT availability, adoption, and use in rural areas. Journal of Rural Studies (2015) 1 12. http://dx.doi.org/10.1016/j.jrurstud.2015.09.001 Seinäjoen koulutuskeskuksen internetsivut 2017. www.sedu.fi Shideler, D. & Badasyan, N. (2012) Broadband impact on small business growth in Kentucky. Journal of Small Business and Enterprise Development, Vol. 19, No. 4, pp. 589 606. www.emeraldinsight.com/1462-6004.htm (luettu 1.2.2017) Sireni, M., Halonen, M., Hannonen, O., Hirvonen, T., Jolkkonen, A., Kahila, P., Kattilakoski, M., Kuhmonen, H-M., Kurvinen, A., Lemponen, V., Rautiainen, S., Saukkonen, P. & Åström C. (2017) Maaseutukatsaus 2017. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 7/2017. Helsinki. Stenberg, P., Morehart, M., Vogel, S., Cromartie, J., Breneman, V. & Brown, D. (2009) Broadband Internet s Value for Rural America. Economic Research Report Number 78, August 2009. USDA, United States Department of Agriculture. https://ageconsearch.umn.edu/bitstream/112895/2/uced_100702.pdf (luettu 20.2.2018) Stern, M.J. & Adams A. E. (2010) Do Rural Residents Really Use the Internet to Build Social Capital? An Empirical Investigation. Case Studies of Internet Use in Rural Life. American Behavioral Scientist 53 (9) 1389 1422. Suomen Yrittäjäopiston internetsivut 2017. www.syo.fi/ Suupohjan ammatti-instituutin internetsivut 2017. www.saiedu.fi TEAK Teuvan aikuiskoulutuskeskuksen internetsivut 2017. www.teakoy.fi Tilastokeskus 2016. Väestön koulutusrakenne 2015. http://stat.fi/til/vkour/2015/vkour_2015_2016-11-03_tie_001_fi.html Tookey, A., Whalley, J. & Howick, S. (2006) Broadband diffusion in remote and rural Scotland. Telecommunications Policy 30 (2006) 481 495. www.elsevierbusinessandmanagement.com/locate/telpol Townsend, L., Sathiaseelan, A., Fairhurst, G. & Wallace, C. (2013) Enhanced broadband access as a solution to the social and economic problems of the rural digital divide. Local Economy 28 (6) 580 595. DOI: 10.1177/0269094213496974 Tuomi, J. & Sarajärvi, A. (2004) Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Tammi, Jyväskylä. Tuuva-Hongisto, S, Pöysä V, Armila P (2016) Syrjäkylien nuoret unohdetut kuntalaiset? KAKS. Kunnallisalan kehittämissäätiö. Valokuitua! (2015) Verkkorakentamisen ratkaisuja. Sadan megan Itä- ja Pohjois-Suomi. Pohjois-Karjalan maakuntaliitto/ Sadan megan Itä- ja Pohjois-Suomi -hanke. www.pohjois-karjala.fi/julkaisut Valtiontalouden tarkastusvirasto (2016) Laajakaistarakentamisen tukeminen. Tuloksellisuustarkastuskertomus. Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomukset 8 /2016. Helsinki. Whitacre, B., Gallardo, R. and Strover, S. (2014) Broadband s contribution to economic growth in rural areas: Moving towards a causal relationship. Telecommunications Policy 38 (2014) 1011 1023. www.elsevier.com/locate/telpol Viestintävirasto (2016) Nopean laajakaistan tarjonta Suomessa. Katsaukset ja artikkelit https://www.viestintavirasto.fi/tilastotjatutkimukset/katsauksetjaartikkelit/2017/nopeanlaajakaistantarjontasuomessa.html Viestintävirasto (2017a) Nopea laajakaista -hankkeessa Viestintäviraston tekemät tuki- ja maksupäätökset. https://www.viestintavirasto.fi/ohjausjavalvonta/nopealaajakaista/tukipaatokset.html (luettu 8.1.2018) Viestintävirasto (2017b) Uutiskirje 30.6.2017, Laajakaistahankkeessa tapahtuu https://www.viestintavirasto.fi/attachments/laajakaistahankkeen_uutiskirje_6-2017.pdf (luettu 9.1.2018)

138 Yle-uutiset, kotimaa (2014) Metsäalan ammattilaiset luottavat simulaattorin voimaan. Ari Haimakainen. https://yle.fi/uutiset/3-7510853 (luettu 28.2.2018) Tilastoaineistot ja -tietokannat Luonnonvarakeskus, Tilastopalvelu. http://statdb.luke.fi/pxweb/pxweb/fi/luke/ Tilastokeskus, Elinkeinorakenne ja työssäkäynti -tietokanta. http://www.stat.fi/tup/vaesto_tyossakaynti/index.html Tilastokeskus, Maaseutuindikaattorit. http://www.stat.fi/tup/msind/index.html Tilastokeskus, Muuttajien taustatiedot tietokanta. http://www.stat.fi/tup/vaesto_muuttaneet/index.html Tilastokeskus, Sijoittumispalvelu. http://www.stat.fi/tup/sijoittumispalvelu/index.html Tilastokeskus, StatFin-tilastotietokanta. http://www.stat.fi/tup/statfin/index.html Työ- ja elinkeinoministeriö, Työnvälitystilastot, Toimia Online. http://www2.toimialaonline.fi Viestintävirasto, Monitori. https://eservices.ficora.fi/monitori/area, luettu 8.1.2018). Vipunen opetushallinnon tietopalvelu https://vipunen.fi/fi-fi

139 Liitteet Liite 1. Työtä ja koulutusta maaseudulle -hankkeen haastattelut Haastatellut asiantuntijat: - Yritysasiantuntija Mauri Haapasaari, Alavuden Kehitys Oy - Puheenjohtaja Tuure Hirvonen, Pohjois-Karjalan tietoverkko-osuuskunta Valopiuha, Rääkkylä - Projektipäällikkö Minna Jaakkola, emaaseutu -hanke, SavoGrow-kehitysyhtiö - Toiminnanjohtaja Veli-Matti Karppinen, Kainuun Nuotta ry - Kunnanjohtaja Markku Lappalainen, Ilomantsin kunta - Kunnanjohtaja Leena Mustonen, Valtimon kunta - Projektipäällikkö Esa Ylikoski, Digitaalinen maaseutu -hanke, Suupohjan elinkeinotoimen kuntayhtymä, Kauhajoki Haastatellut yrittäjät ja edelläkävijäyritykset: - Niina Aila: Tilausleipomo TaikinaTilda ja tilitoimisto TiliTilda, Lapuan Haapakoski, Etelä-Pohjanmaa - Raisa Kaatrasalo: Suomen täyttötarvike, Kortesjärvi, Etelä-Pohjanmaa - Anne ja Jukka Laasonen sekä Maija Laasonen: Viihtyisä piha, Rääkkylän Oravisalo, Pohjois- Karjala - Marika Lampinen: Hoitokoti Annala ja Annalakodit, Kesälahti, Pohjois-Karjala - Minna Murtonen: Äksyt Ämmät, Nurmes, Pohjois-Karjala - Outi Sirola: Sirolan tila, Tohmajärvi, Pohjois-Karjala Haastatellut koulutusorganisaatioiden edustajat: - Asiantuntija Ilkka Eronen, Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä - Koordinaattori Minna Haasio, Opinlakeus-oppilaitosverkosto, Etelä-Pohjanmaa - Kehittäjä Janne Lilja, Digipeda-hanke, Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä - Uraohjaaja Pälvi Malinen, Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä

140 Liite 2. Kyselylomakkeiden teemat ja kysymykset Kysymykset pääsääntöisesti monivalintakysymyksiä. I Vakinaiset asukkaat Valokuituyhteyden hankkiminen ja tyytyväisyys palveluihin - Kuinka pitkään kotitaloudessanne on ollut valokuituyhteys? - Kuinka tärkeitä seuraavat syyt olivat valokuituyhteyden hankkimisessa? - Kuinka tyytyväinen olet valokuituyhteyteen ja seuraaviin operaattorin palveluihin? Valokuituyhteyden hyödyt ja vaikutukset - Kuinka paljon valokuituyhteys on helpottanut seuraavien verkkopalvelujen käyttöä? - Kuinka suurta hyötyä valokuituyhteydestä on ollut seuraavien työhön ja koulutukseen liittyvien asioiden hoidossa? - Mitä hyötyjä valokuituyhteydestä on ollut kotitaloudellenne? - Miten laajasti sinulla on työn sisällön puolesta mahdollista tehdä etätyötä kotoa käsin? - Pystytkö tekemään kokonaisia työpäiviä etänä? - Mikä on mielestäsi ollut parasta valokuituyhteydessä? - Mitä mieltä olet seuraavista väittämistä? Uusien palvelujen tarve - Kuinka suuri tarve sinulla olisi seuraaville uusille palveluille? - Mitä toiveita sinulla on sähköisten palvelujen tarjontaan ja kehittämiseen? Taustatiedot Palaute vapaa sana II Vapaa-ajan asukkaat Valokuituyhteyden hankkiminen ja tyytyväisyys palveluihin - Kuinka pitkään vapaa-ajan asunnollenne on ollut valokuituyhteys? - Kuinka tärkeitä seuraavat syyt olivat valokuituyhteyden hankkimisessa? - Kuinka tyytyväinen olet valokuituyhteyteen ja seuraaviin operaattorin palveluihin? Valokuituyhteyden hyödyt ja vaikutukset - Kuinka paljon valokuituyhteys on helpottanut seuraavien verkkopalvelujen käyttöä vapaaajan asunnolla? - Kuinka suurta hyötyä valokuituyhteydestä on ollut työskentelyssä, opiskelussa ja muissa toiminnoissa vapaa-ajan asunnolla? - Miten internetin käyttö vapaa-ajan asunnolla eroaa muusta käytöstä? - Mitä hyötyjä valokuituyhteydestä on ollut vapaa-ajan asumiseen? - Mikä on mielestäsi ollut parasta valokuituyhteydessä? - Mitä mieltä olet seuraavista väittämistä? Uusien palvelujen tarve - Kuinka suuri tarve sinulla olisi seuraaville uusille palveluille? - Mitä toiveita sinulla on sähköisten palvelujen tarjontaan ja kehittämiseen?

141 Vapaa-ajan asuminen - Kuinka paljon aikaa vietät vapaa-ajan asunnolla vuosittain? - Kuinka paljon teet verkon kautta etätyötä vapaa-ajan asunnolla? - Oletko harkinnut vapaa-ajan asunnon muuttamista ympärivuotiseen käyttöön? - Miten laajasti sinulla on työn sisällön puolesta mahdollista tehdä etätyötä vapaa-ajan asunnolta käsin? - Pystytkö tekemän kokonaisia työpäivä etänä? - Olisitko kiinnostunut lisäämään etätyötä vapaa-ajan asunnolta käsin? Taustatiedot Palaute vapaa sana III Yritykset ja maatilayritykset Valokuituyhteyden hankkiminen ja tyytyväisyys palveluihin - Kuinka pitkään valokuituyhteys on ollut yrityksenne/ maatilayrityksenne käytössä? - Kuinka tärkeitä seuraavat syyt olivat kiinteän valokuituliittymän hankkimisessa? - Kuinka tyytyväinen olet valokuituyhteyteen ja seuraaviin palveluihin? Yrityksen digitaalinen suuntautuminen - Mitä seuraavista digitaalisista työkaluista käytätte tai aiotte ottaa käyttöön yrityksessä seuraavan vuoden aikana? Valokuituyhteyden hyödyt ja merkitys - Kuinka paljon valokuituyhteys ja sen mahdollistamat työvälineet ovat helpottaneet seuraavia toimintoja? - Kuinka paljon arvioit valokuituyhteydestä ja sen mahdollistamista sähköisistä työvälineistä olevan hyötyä? - Kuinka paljon arvioit valokuituyhteydestä ja sen mahdollistamista sähköisistä työvälineistä olevan hyötyä yrityksellenne/maatilayrityksellenne seuraavilla osa-alueilla (seuraavan kahden vuoden aikana)? - Onko valokuituverkolla merkitystä yritystoiminnallenne seuraavissa asioissa? - Mikä on ollut suurin valokuituyhteyden tuoma hyöty tai merkitys yrityksellenne/ maatilayrityksellenne? Valokuituyhteyden hyödyntämisen mahdollisuudet ja uudet palvelut - Mitä mieltä olet seuraavista väittämistä? - Missä määrin yrityksenne työtehtäviä on työn sisällön puolesta mahdollista tehdä etänä? - Mitä toiveita sinulla on sähköisten palvelujen tarjontaan ja kehittämiseen? (sekä yritysliittymään että yleensä yksityisiin ja viranomaispalveluihin liittyviä toiveita) Yrityksen taustatiedot Vastaajan taustatiedot Palaute vapaa sana

142 Liite 3. Alueella työssäkäyvät työlliset (työpaikat) toimialan ja paikkatietopohjaisen kaupunki-maaseutuluokituksen mukaan. Lähde: Tilastokeskus, Maaseutuindikaattorit. Pohjois-Karjala Harvaaseutu läheikuksepunkmaton Ydinmaa- Kaup. Paikalliskes- Kau- Tunte- Koko alue Toimiala Määrä % asuttu nen maaseutu maaseutu Kaikki toimialat yhteensä 5860 9092 3086 6895 30947 4551 60431 A Maatalous, metsätalous ja kalatalous 1022 1340 280 192 301 785 3920 6,5 B Kaivostoiminta ja louhinta 76 139 8 5 14 22 264 0,4 C Teollisuus 995 1811 352 931 4220 326 8635 14,3 D Sähkö-, kaasu- ja lämpöhuolto, jäähdytysliiketoiminta 12 36 31 177 256 0,4 E Vesihuolto, viemäri- ja jätevesihuolto, jätehuolto ja muu ympäristön puhtaanapito 21 61 23 35 143 6 289 0,5 F Rakentaminen 442 496 181 327 2336 103 3885 6,4 G Tukku- ja vähittäiskauppa; moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien korjaus 496 588 139 934 3741 135 6033 10,0 H Kuljetus ja varastointi 343 410 129 298 1458 95 2733 4,5 I Majoitus- ja ravitsemistoiminta 169 228 63 273 1094 31 1858 3,1 J Informaatio ja viestintä 23 34 21 41 1051 37 1207 2,0 K Rahoitus- ja vakuutustoiminta 56 77 24 100 399 6 662 1,1 L Kiinteistöalan toiminta 48 44 3 74 291 20 480 0,8 M Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta 87 316 82 217 1238 127 2067 3,4 N Hallinto- ja tukipalvelutoiminta 163 166 30 230 1285 1251 3125 5,2 O Julkinen hallinto ja maanpuolustus; pakollinen sosiaalivakuutus 231 458 365 560 1913 41 3568 5,9 P Koulutus 286 747 272 548 3080 98 5031 8,3 Q Terveys- ja sosiaalipalvelut 1154 1822 940 1681 6363 153 12113 20,0 R Taiteet, viihde ja virkistys 71 76 32 116 745 30 1070 1,8 S Muu palvelutoiminta 165 236 142 297 1065 43 1948 3,2 T Kotitalouksien toiminta työnantajina 7 5 446 458 0,8 U Kansainvälisten organisaatioiden ja toimielinten toiminta 33 33 0,1 X Toimiala tuntematon 796 796 1,3 100,0

143 Etelä-Pohjanmaa Harvaaseutu läheikuksepunkmaton Ydinmaa- Kaup. Paikalliskes- Kau- Tunte- Koko alue Toimiala Määrä % asuttu nen maaseutu maaseutu Kaikki toimialat yhteensä 1134 33880 1382 7644 26610 5471 76121 A Maatalous, metsätalous ja kalatalous 519 4121 251 254 341 1212 6698 8,8 B Kaivostoiminta ja louhinta 51 181 5 32 46 11 326 0,4 C Teollisuus 167 7332 220 1488 3908 192 13307 17,5 D Sähkö-, kaasu- ja lämpöhuolto, jäähdytysliiketoiminta 125 22 140 5 292 0,4 E Vesihuolto, viemäri- ja jätevesihuolto, jätehuolto ja muu ympäristön puhtaanapito 9 109 37 21 146 19 341 0,4 F Rakentaminen 142 2076 184 336 1794 140 4672 6,1 G Tukku- ja vähittäiskauppa; moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien korjaus 35 3456 138 1212 3811 201 8853 11,6 H Kuljetus ja varastointi 84 1763 85 313 1730 147 4122 5,4 I Majoitus- ja ravitsemistoiminta 23 842 18 183 872 113 2051 2,7 J Informaatio ja viestintä 266 117 533 27 943 1,2 K Rahoitus- ja vakuutustoiminta 1 405 12 137 397 11 963 1,3 L Kiinteistöalan toiminta 2 219 6 61 290 15 593 0,8 M Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta 8 744 34 302 1101 134 2323 3,1 N Hallinto- ja tukipalvelutoiminta 3 794 12 94 728 1409 3040 4,0 O Julkinen hallinto ja maanpuolustus; pakollinen sosiaalivakuutus 6 1220 10 327 1381 24 2968 3,9 P Koulutus 17 2690 113 763 1705 99 5387 7,1 Q Terveys- ja sosiaalipalvelut 26 6331 208 1663 6490 100 14818 19,5 R Taiteet, viihde ja virkistys 12 301 12 74 378 118 895 1,2 S Muu palvelutoiminta 29 903 37 245 819 83 2116 2,8 T Kotitalouksien toiminta työnantajina 1 490 491 0,6 X Toimiala tuntematon 1 921 922 1,2 100,0

144 Liite 4. Liikeyritysten toimipaikat henkilöstön suuruuden mukaan sekä kaikkien toimipaikkojen lukumäärä 1000 asukasta kohti kuntapohjaisen maaseutu-kaupunkiluokituksen mukaan Suomessa, Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Pohjanmaalla vuonna 2014. Lähde: Tilastokeskus, Maaseutuindikaattorit. Manner-Suomi Pohjois-Karjalan mk Koko alue Harvaan asuttu maaseutu Ydinmaaseutu Kaupunkien läh. maaseutu Kaupungit Koko alue Harvaan asuttu maaseutu Ydinmaaseutu Henkilöstömäärä Toimipaikat/ Kaikki yht. 0 4 5 9 10 19 20 49 50 249 250 1000 as. Kaikki toimialat yhteensä 391902 86,5 6,8 3,7 2,1 0,8 0,1 36 Alkutuotanto yht. (A) 80235 98,2 1,3 0,4 0,1 0,0 0,0. Jalostus yht. (B..F) 70240 78,5 9,4 5,9 3,9 2,0 0,3. Yksityiset palvelut yht. (G..N) 190672 83,1 8,9 4,5 2,4 0,9 0,1. Julkiset palvelut yht. (O..U) 50746 91,2 4,4 2,7 1,3 0,4 0,0. X Toimiala tuntematon 9 100,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0. Kaikki toimialat yhteensä 28749 91,1 5,2 2,5 0,9 0,3 0,0 46,81 Alkutuotanto yht. (A) 12207 97,6 1,5 0,6 0,3 0,0 0,0. Jalostus yht. (B..F) 4615 83,3 8,3 4,6 2,5 1,2 0,1. Yksityiset palvelut yht. (G..N) 9787 86,9 8,4 3,6 1,0 0,2 0,0. Julkiset palvelut yht. (O..U) 2138 89,8 5,4 3,6 1,1 0,1 0,0. X Toimiala tuntematon 2 100,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0. Kaikki toimialat yhteensä 76815 90,8 5,2 2,5 1,1 0,4 0,0 49,27 Alkutuotanto yht. (A) 31599 98,2 1,4 0,4 0,1 0,0 0,0. Jalostus yht. (B..F) 14624 81,3 8,9 5,1 3,0 1,6 0,1. Yksityiset palvelut yht. (G..N) 24648 87,0 8,2 3,5 1,2 0,2 0,0. Julkiset palvelut yht. (O..U) 5940 90,6 4,3 3,5 1,2 0,3 0,0. X Toimiala tuntematon 4 100,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0. Kaikki toimialat yhteensä 41129 90,6 5,1 2,7 1,2 0,4 0,0 37,71 Alkutuotanto yht. (A) 11808 98,5 1,1 0,3 0,1 0,0 0,0. Jalostus yht. (B..F) 9360 82,7 8,0 5,0 2,9 1,3 0,1. Yksityiset palvelut yht. (G..N) 15883 89,1 6,6 3,0 1,1 0,2 0,0. Julkiset palvelut yht. (O..U) 4078 91,7 4,2 2,7 1,1 0,2 0,0. X Toimiala tuntematon 0 0 0 0 0 0 0. Kaikki toimialat yhteensä 245209 83,9 7,8 4,4 2,7 1,1 0,1 32,17 Alkutuotanto yht. (A) 24621 98,4 1,1 0,4 0,1 0,0 0,0. Jalostus yht. (B..F) 41641 76,1 10,0 6,5 4,7 2,4 0,4. Yksityiset palvelut yht. (G..N) 140354 81,5 9,3 4,9 2,9 1,2 0,1. Julkiset palvelut yht. (O..U) 38590 91,4 4,4 2,5 1,3 0,4 0,0. X Toimiala tuntematon 3 100,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0. Kaikki toimialat yhteensä 11660 87,5 6,5 3,4 1,8 0,7 0,0 35,28 Alkutuotanto yht. (A) 4013 98,1 1,4 0,3 0,1 0,1 0,0. Jalostus yht. (B..F) 1957 74,6 10,9 6,7 5,1 2,6 0,2. Yksityiset palvelut yht. (G..N) 4399 83,1 9,8 4,6 2,0 0,5 0,0. Julkiset palvelut yht. (O..U) 1291 89,7 4,6 3,8 1,2 0,6 0,0. X Toimiala tuntematon 0 0 0 0 0 0 0. Kaikki toimialat yhteensä 1769 90,0 5,1 3,4 1,0 0,5 0,0 38,86 Alkutuotanto yht. (A) 791 97,9 1,6 0,1 0,3 0,1 0,0. Jalostus yht. (B..F) 247 73,3 12,1 8,5 2,8 3,2 0,0. Yksityiset palvelut yht. (G..N) 582 87,3 7,0 4,6 1,0 0,0 0,0. Julkiset palvelut yht. (O..U) 149 86,6 4,7 7,4 1,3 0,0 0,0. X Toimiala tuntematon 0 0 0 0 0 0 0. Kaikki toimialat yhteensä 3742 90,9 5,1 2,5 1,0 0,5 0,0 46,27 Alkutuotanto yht. (A) 1785 98,3 1,1 0,4 0,1 0,1 0,0. Jalostus yht. (B..F) 585 77,4 10,9 5,5 3,6 2,6 0,0. Yksityiset palvelut yht. (G..N) 1096 86,9 8,2 3,8 1,1 0,0 0,0. Julkiset palvelut yht. (O..U) 276 87,0 6,2 4,3 1,4 1,1 0,0. X Toimiala tuntematon 0 0 0 0 0 0 0.

145 Etelä-Pohjanmaan mk Kaupunkien läh. maaseutu Kaupungit Koko alue Harvaan asuttu maaseutu Ydinmaaseutu Kaupunkien läh. maaseutu Kaupungit Kaikki toimialat yhteensä 1707 91,9 4,6 2,5 0,7 0,4 0,1 31,59 Alkutuotanto yht. (A) 660 98,9 0,8 0,3 0,0 0,0 0,0. Jalostus yht. (B..F) 356 83,7 7,6 4,5 2,5 1,4 0,3. Yksityiset palvelut yht. (G..N) 543 88,8 7,6 3,3 0,4 0,0 0,0. Julkiset palvelut yht. (O..U) 148 91,2 3,4 4,1 0,7 0,7 0,0. X Toimiala tuntematon 0 0 0 0 0 0 0. Kaikki toimialat yhteensä 4442 82,1 9,0 4,5 3,2 1,1 0,1 29,6 Alkutuotanto yht. (A) 777 97,0 2,3 0,4 0,3 0,0 0,0. Jalostus yht. (B..F) 769 68,5 12,0 8,2 8,1 3,0 0,3. Yksityiset palvelut yht. (G..N) 2178 78,7 11,8 5,3 3,1 1,1 0,0. Julkiset palvelut yht. (O..U) 718 91,1 4,3 2,8 1,3 0,6 0,0. X Toimiala tuntematon 0 0 0 0 0 0 0. Kaikki toimialat yhteensä 18560 89,8 5,7 2,8 1,3 0,5 0,0 47,98 Alkutuotanto yht. (A) 6699 98,5 1,1 0,3 0,1 0,0 0,0. Jalostus yht. (B..F) 3766 80,9 9,1 5,4 3,0 1,4 0,1. Yksityiset palvelut yht. (G..N) 6514 85,6 8,6 3,8 1,5 0,4 0,0. Julkiset palvelut yht. (O..U) 1581 90,9 4,7 2,8 1,3 0,3 0,0. X Toimiala tuntematon 0 0 0 0 0 0 0. Kaikki toimialat yhteensä 288 91,0 5,6 2,1 1,4 0,0 0,0 63,35 Alkutuotanto yht. (A) 143 98,6 0,7 0,7 0,0 0,0 0,0. Jalostus yht. (B..F) 53 84,9 5,7 5,7 3,8 0,0 0,0. Yksityiset palvelut yht. (G..N) 76 80,3 15,8 1,3 2,6 0,0 0,0. Julkiset palvelut yht. (O..U) 16 93,8 0,0 6,3 0,0 0,0 0,0. X Toimiala tuntematon 0 0 0 0 0 0 0. Kaikki toimialat yhteensä 13526 91,3 5,1 2,4 1,0 0,3 0,0 51,92 Alkutuotanto yht. (A) 5624 98,5 1,1 0,3 0,1 0,0 0,0. Jalostus yht. (B..F) 2805 81,9 9,0 5,3 2,5 1,2 0,0. Yksityiset palvelut yht. (G..N) 4119 87,7 8,1 3,1 1,0 0,1 0,0. Julkiset palvelut yht. (O..U) 978 91,5 4,3 2,8 1,1 0,3 0,0. X Toimiala tuntematon 0 0 0 0 0 0 0. Kaikki toimialat yhteensä.. Alkutuotanto yht. (A).. Jalostus yht. (B..F).. Yksityiset palvelut yht. (G..N).. Julkiset palvelut yht. (O..U).. X Toimiala tuntematon.. Kaikki toimialat yhteensä 4746 85,4 7,3 4,0 2,3 0,9 0,1 38,98 Alkutuotanto yht. (A) 932 98,7 0,8 0,4 0,1 0,0 0,0. Jalostus yht. (B..F) 908 77,3 9,8 5,7 4,5 2,2 0,4. Yksityiset palvelut yht. (G..N) 2319 82,1 9,4 5,0 2,5 1,0 0,1. Julkiset palvelut yht. (O..U) 587 89,8 5,5 2,7 1,7 0,3 0,0. X Toimiala tuntematon 0 0 0 0 0 0 0.

146 Liite 5. Työttömyyden virrat. Kuukauden aikana alkaneet kaikki työttömyysjaksot ja virrat yli yksi, kolme, kuusi ja 12 kuukautta kestäneeseen työttömyyteen maaliskuusta 2016 helmikuuhun 2018 Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Pohjanmaalla. Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö, Työnvälitystilastot.

147 Liite 6. Pohjois-Karjalan ja Etelä-Pohjanmaan kuntiin vuonna 2015 muuttaneet palkansaajat työnantajan toimialan ja kuntapohjaisen kaupunki-maaseutuluokituksen mukaan (kolme suurinta toimialaa merkitty vihreällä). Lähde: Tilastokeskus: Muuttaneiden taustatiedot. Kuntatyyppi Harvaan asuttu Ydinmaaseutu Kaup. läh. Maakunta/kunta Määrä yhteensä Maatalous, metsätalous ja kalatalous Kaivostoiminta ja louhinta Teollisuus Sähkö-, kaasu- ja vesihuolto yms. Rakentaminen Tukku- ja vähittäiskauppa; moottoriajoneuvojen yms. korjaus Kuljetus ja varastointi Majoitus- ja ravitsemistoiminta Informaatio ja viestintä Rahoitus- ja vakuutustoiminta Kiinteistöalan toiminta Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta Hallinto- ja tukipalvelutoiminta Julkinen hallinto ja maanpuolustus; pakollinen sos. vakuutus Pohjois-Karjala 3175 3,0 0,9 11,9 0,4 6,9 11,7 5,6 5,9 1,8 1,1 0,8 3,5 9,4 6,0 5,9 18,6 2,4 2,7 1,3 0,1 100 Ilomantsi 36 2,8 5,6 5,6 0,0 2,8 27,8 8,3 11,1 0,0 2,8 0,0 0,0 0,0 5,6 0,0 25,0 0,0 2,8 0,0 0,0 100 Juuka 61 6,6 0,0 8,2 0,0 9,8 13,1 1,6 6,6 0,0 0,0 0,0 3,3 1,6 6,6 4,9 36,1 0,0 1,6 0,0 0,0 100 Lieksa 96 4,2 2,1 14,6 0,0 5,2 6,3 4,2 4,2 1,0 3,1 0,0 2,1 12,5 8,3 5,2 18,8 2,1 6,3 0,0 0,0 100 Kitee 105 5,7 1,9 10,5 0,0 7,6 8,6 5,7 6,7 1,0 1,0 0,0 1,0 5,7 8,6 7,6 21,0 1,9 1,9 3,8 0,0 100 Nurmes 92 7,6 1,1 4,3 0,0 12,0 10,9 5,4 4,3 3,3 1,1 3,3 2,2 2,2 6,5 6,5 22,8 3,3 2,2 1,1 0,0 100 Outokumpu 115 3,5 4,3 15,7 0,0 9,6 7,0 5,2 4,3 0,0 0,9 1,7 7,0 7,8 4,3 2,6 14,8 5,2 3,5 2,6 0,0 100 Polvijärvi 66 1,5 4,5 19,7 0,0 15,2 6,1 3,0 4,5 3,0 1,5 1,5 3,0 7,6 6,1 1,5 15,2 1,5 4,5 0,0 0,0 100 Rääkkylä 30 10,0 3,3 10,0 0,0 10,0 16,7 3,3 0,0 6,7 0,0 0,0 6,7 3,3 3,3 16,7 10,0 0,0 0,0 0,0 0,0 100 Tohmajärvi 70 8,6 0,0 10,0 1,4 4,3 12,9 8,6 8,6 4,3 0,0 0,0 1,4 2,9 14,3 5,7 11,4 2,9 1,4 1,4 0,0 100 Valtimo 36 8,3 0,0 5,6 0,0 8,3 11,1 0,0 0,0 2,8 0,0 0,0 2,8 0,0 5,6 19,4 33,3 0,0 2,8 0,0 0,0 100 Kontiolahti 447 1,3 0,0 15,0 0,7 9,2 14,1 7,4 3,6 1,6 1,3 0,9 2,9 8,7 6,7 5,8 17,2 1,3 1,3 0,9 0,0 100 Liperi 310 4,8 0,3 12,3 0,3 6,5 17,1 7,7 8,7 1,3 1,3 0,6 1,6 9,7 3,2 4,2 17,4 1,0 1,0 1,0 0,0 100 Koulutus Terveys- ja sosiaalipalvelut Taiteet, viihde ja virkistys Muu palvelutoiminta Kotitalouksien toiminta työnantajina Muu tai tuntematon Yht. % Kaupunki Joensuu 1711 2,1 0,7 11,4 0,5 5,7 10,8 5,0 6,3 1,9 1,0 0,8 4,3 11,2 5,8 6,3 18,5 3,0 3,3 1,5 0,1 100

148 Kuntatyyppi Maakunta/kunta Määrä yhteensä Maatalous, metsätalous ja kalatalous Kaivostoiminta ja louhinta Teollisuus Sähkö-, kaasu- ja vesihuolto yms. Rakentaminen Tukku- ja vähittäiskauppa; moottoriajoneuvojen yms. korjaus Kuljetus ja varastointi Majoitus- ja ravitsemistoiminta Informaatio ja viestintä Rahoitus- ja vakuutustoiminta Kiinteistöalan toiminta Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta Hallinto- ja tukipalvelutoiminta Julkinen hallinto ja maanpuolustus; pakollinen sos. vakuutus Etelä-Pohjanmaa 3252 3,5 0,4 13,6 0,6 6,3 13,5 4,6 4,6 1,4 1,1 0,5 4,1 9,7 3,3 5,4 21,0 2,4 2,4 1,5 0,0 100 Koulutus Terveys- ja sosiaalipalvelut Taiteet, viihde ja virkistys Muu palvelutoiminta Muu tai tuntematon Yht.% Harvaan asuttu Soini 26 19,2 0,0 3,8 3,8 3,8 23,1 0,0 3,8 0,0 0,0 3,8 0,0 3,8 0,0 11,5 15,4 0,0 7,7 0,0 0,0 100 Ydinmaaseutu Alajärvi 107 4,7 0,0 11,2 0,0 5,6 16,8 6,5 3,7 0,9 1,9 0,9 1,9 7,5 3,7 7,5 21,5 1,9 1,9 1,9 0,0 100 Alavus 138 3,6 0,0 10,9 0,7 6,5 23,2 5,1 5,1 1,4 0,0 0,7 4,3 5,8 4,3 4,3 20,3 2,2 0,7 0,7 0,0 100 Evijärvi 31 0,0 0,0 12,9 0,0 3,2 9,7 6,5 0,0 0,0 6,5 0,0 9,7 3,2 12,9 12,9 3,2 0,0 19,4 0,0 0,0 100 Ilmajoki 239 3,3 1,3 12,1 1,3 5,9 19,7 5,0 3,3 0,4 1,7 0,0 4,2 3,8 3,8 5,0 21,8 2,1 3,8 1,7 0,0 100 Isojoki 28 3,6 0,0 28,6 0,0 3,6 14,3 0,0 7,1 0,0 0,0 0,0 3,6 7,1 3,6 0,0 28,6 0,0 0,0 0,0 0,0 100 Karijoki 10 10,0 0,0 30,0 0,0 10,0 10,0 10,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 10,0 0,0 20,0 0,0 0,0 0,0 0,0 100 Kauhajoki 188 8,0 0,5 13,3 1,6 5,9 12,2 2,1 3,2 1,1 0,0 0,0 5,9 10,6 3,7 5,9 19,1 1,1 3,7 2,1 0,0 100 Kauhava 247 4,5 0,0 19,0 0,4 3,2 10,1 4,0 4,9 1,2 0,4 0,0 3,6 13,0 4,0 6,1 20,2 1,2 3,6 0,4 0,0 100 Kuortane 55 5,5 1,8 16,4 0,0 3,6 18,2 5,5 9,1 1,8 0,0 0,0 1,8 12,7 0,0 3,6 14,5 1,8 1,8 1,8 0,0 100 Kurikka 264 6,8 0,4 15,2 1,1 7,6 12,1 5,3 3,4 1,1 1,1 0,4 3,8 7,2 1,9 4,9 22,7 1,1 2,3 1,5 0,0 100 Lappajärvi 42 9,5 0,0 23,8 0,0 0,0 9,5 4,8 4,8 0,0 0,0 2,4 0,0 4,8 0,0 7,1 28,6 2,4 2,4 0,0 0,0 100 Lapua 245 0,4 0,4 24,5 0,4 4,1 9,4 4,5 4,9 2,4 0,4 0,0 4,5 12,7 2,0 7,8 18,4 0,8 1,2 1,2 0,0 100 Teuva 67 4,5 1,5 26,9 0,0 13,4 6,0 3,0 4,5 3,0 0,0 0,0 3,0 6,0 0,0 1,5 19,4 1,5 1,5 4,5 0,0 100 Vimpeli 20 5,0 0,0 30,0 0,0 5,0 5,0 5,0 0,0 5,0 5,0 0,0 5,0 5,0 10,0 5,0 10,0 0,0 0,0 5,0 0,0 100 Ähtäri 92 4,3 0,0 14,1 0,0 14,1 9,8 5,4 4,3 0,0 0,0 1,1 2,2 6,5 4,3 5,4 21,7 3,3 3,3 0,0 0,0 100 Kotitalouksien toiminta työnantajina Kaupunki Seinäjoki 1453 2,1 0,3 9,8 0,3 6,7 13,6 4,8 5,2 1,7 1,4 0,7 4,3 11,3 3,4 5,0 22,0 3,6 1,9 1,8 0,0 100

149 Liite 7. Vastaajien, joiden mielestä valokuituyhteydestä on ollut vähintään melko paljon hyötyä, osuudet ikäryhmittäin koulutustason mukaan (eron tilastollista merkitsevyyttä on kuvattu *:llä). 50 v ja alle (n=71-134) 51 65 vuotta (n=102-166) Yleissivistävä koulutus Valokuituyhteyden käyttötarkoitus Ammattikoulututkinto Vanhan muotoinen opistoasteen tutkinto Yleissivistävä koulutus Korkeakoulututkinto Ammattikoulututkinto Vanhan muotoinen opistoasteen tutkinto Korkeakoulututkinto Työn tekeminen kotona työajan ulkopuolella 66,7 51,5 72,2 69,4 35,0 36,4 50,0 84,1*** Etätyön tekeminen 70,0 51,7 75 67,3 45,0 33,3 50,0 85,4*** Yrityksen asioiden hoitaminen kotoa käsin 55,6 58,1 50,0 60,0 55,0 32,7 47,4 65,5 Työpaikkojen sähköinen hakeminen 25,0 54,3 58,8 61,4 28,6 29,5 27,0 47,1 TE-toimiston verkkopalvelujen käyttö 27,3 56,5 50,0 61,0 52,2 33,3 27,8 47,1 Tiedon etsiminen työpaikoista 28,6 58,8 52,6 64,0 32,0 35,8 39,0 51,5 Vapaaehtoistyö 28,6 48,3 43,8 56,8 23,8 27,1 28,2 75,8*** Luottamustoimien hoitaminen 33,3 60,0 56,3 57,5 36,4 45,3 33,3 65,7 Koulutuspaikkojen sähköinen hakeminen 22,2 56,8 56,3 62,2 16,7 17,6 29,7 58,1** Tiedon etsiminen koulutuspaikoista 25,0 53,3 50,0 65,0 23,8 26,3 30,8 62,5** Verkko-opiskelu avoimessa amk:ssa tai yliopistossa 33,3 20,0 53,3 63,3 0,0 14,3 25,0 60,0*** Verkko-opiskelu kurssin suorittamiseksi 70,0 54,8 64,7 75,6 11,8 19,0 38,1 71,9*** Muu verkon kautta tapahtuva opiskelu 45,5 50,0 60,0 71,4 10,5 27,1 35,1 67,7***

150 Liite 8. Toisen asteen koulutuksen saavutettavuus (Enintään 10 km ja 30 km etäisyydellä lähimmästä oppilaitoksen opetuspisteestä asuvien 16-vuotiaiden %-osuus alueittain) vuonna 2015 Maakunta/alue Ammatillisen koulutuksen saavutettavuus Enintään 10 km:n etäisyydellä Enintään 30 km:n etäisyydellä 2011 2013 2015 2011 2013 2015 Pohjois-Karjala 57,4 57,8 57,7 89,3 88,4 90,1 Etelä-Pohjanmaa 59,5 61,5 61,8 96,4 97,1 97,1 Itä-Suomi* 62,3 63,0 62,1 94,5 91,1 89,9 Länsi- ja Sisä-Suomi** 71,3 71,4 70,6 96,3 96,2 96,5 Manner-Suomi 77,9 77,7 77,6 95,7 95,7 95,6 Maakunta/alue Ammatillisen koulutuksen saavutettavuus vähintään kolmen koulutusalan tarjonnalla Enintään 10 km:n etäisyydellä Enintään 30 km:n etäisyydellä 2011 2013 2015 2011 2013 2015 Pohjois-Karjala 53,6 54,2 53,8 88,0 87,3 88,9 Etelä-Pohjanmaa 50,1 52,6 52,8 93,2 94,3 94,1 Itä-Suomi* 52,6 53,6 54,6 81,8 82,1 82,8 Länsi- ja Sisä-Suomi** 58,3 59,4 60,8 92,5 92,1 92,0 Manner-Suomi 69,2 69,5 70,1 92,3 92,3 92,6 Maakunta/alue Lukiokoulutuksen saavutettavuus Enintään 10 km:n etäisyydellä Enintään 30 km:n etäisyydellä 2011 2013 2015 2011 2013 2015 Pohjois-Karjala 73,6 74,5 70,2 98,9 98,5 98,0 Etelä-Pohjanmaa 80,6 81,3 81,7 99,6 99,7 99,5 Itä-Suomi* 75,3 76,1 73,0 98,5 98,5 97,7 Länsi- ja Sisä-Suomi** 83,3 83,3 81,3 99,1 99,2 99,1 Manner-Suomi 86,2 86,0 84,7 98,3 98,2 98,2 * Itä-Suomi= Etelä-Savo, Pohjois-Karjala ja Pohjois-Savo ** Länsi- ja Sisä-Suomi= Etelä-Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa, Keski-Suomi, Pirkanmaa ja Pohjanmaa Lähde: Aluehallintovirasto (2015) Patio, toisen asteen koulutuksen saavutettavuus, valtakunnallinen arviointi.

Raportissa käsitellään maaseudun työ- ja koulutusmahdollisuuksia, digitalisaation hyödyntämistä toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa sekä valokuituverkkojen merkitystä maaseudun työllisyydelle ja yritystoiminnalle. Tutkimuksessa on itä länsi-vertailu esimerkkeinä Pohjois-Karjala ja Etelä-Pohjanmaa. Raportin tulokset perustuvat tilastoaineistoihin, haastatteluihin ja valokuituyhtiöiden asiakkaille tehtyihin kyselyihin.