Puolueista, rahasta, ilmoituksista ja lukijoista riippumaton aikalaisen ilmainen uutislehti. Päätoimittaja: Arnold Kirveskoski, kylätoimittaja Yrjö Järventausta, lintutoimittaja Edvard Kuiri, kalatoimittaja E. Kiviriippa ja kulttuuritoimittaja Michael Jäärä. Logo; Kylän nimikkolintu. Kuva Tapani Lindstedt. Toinen vuosikerta no 1/ 2015 PÄÄKIRJOITUS Talvi taittui jälleen kovin varhain. Terminen talvi alkoi etelässä jo 21.12.2014, joten olemme ilmeisesti siirtymässä euro-ilmastoon. Hyvä näin; monen mielestä. Varhainen kevät alkoi Kuohijoella Leilan päivänä 5.3. Siitä onnittelut Leilalle ja hyvää vointia kesää kohti. Säiden lämmettyä melko nopeasti järvien jäät heikkenivät jo maaliskuun loppupuolella. Onpa toimituksen tietoon tullut, että joku moottorikelkkailija olisi vajonnut jäihin Kuohijärven rannassa. Hyvä uutinen on se, että mitään vahinkoa ei tiettävästi tapahtunut. Mukavaa alkanutta kevättä kaikille lukijoille.
TALVIKALASTUSTA 2 Kalatoimittaja E. Kiviriippa Talvi tarjoaa samat mahdollisuudet kalastukseen kuin kesä. Vain varusteet ovat erilaisia ja miehet eri puusta tehtyjä. Talvikalastus varsinkin verkoilla, se on tosimiesten hommaa. Tarvitaan monenlaisia vempaimia kuten: jääkaira, jääsaha, uittolauta- tai rima, naruja ja monenlaisia narulukkoja ja jopa itse tehtyjä erikoisvarusteita, kuten osakaskunnan puheenjohtaja Seppo Pakarainen on tehnyt. Kuvassa Seppo esittelee tekemiään riman uittovälineitä. Vasemman puoleinen on ohjuri. Oikeanpuoleisella haarukalla työnnetään uittorimaa, joka vetää perässään verkon vetonarua, kunnes on päästy verkon loppupäähän. Seppo painotti erityisesti sitä, että verkkonarut pitää olla hyvin suorittuina ja paras tapa on pitää niitä kelalla, sillä käsin kehimällä naru kiertyy ja se aiheuttaa ongelmia. Pakaraisen mukaan talviverkkojen pitäminen on vähentynyt vuosien saatossa. Se johtunee Sepon mukaan kalastajien ukkoontumisesta ja nuorten miesten vieraantumisesta tähän lajiin. Talvikalastuskausi on viime vuosina lyhentynyt, mitä ilmeisemmin ilmaston lämpenemisen johdosta, joka puolestaan on vaikuttanut jääpeitteen heikkenemiseen. Monina vuosina on jäälle lumen alle kertynyt paljon vettä,
3 mistä on seurannut vaikeuksia jäällä liikkumiseen. Oman ongelmansa muodostaa se, että verkot on käytävä kokemassa ainakin kaksi kertaa viikossa. Siihen ei jokamiehellä ole mahdollisuutta. Eikä kaikilla ole haluja lähteä kun tuuli tuivertaa ja pakkanen paukkuu. Kädetkin pitäisi laittaa jääkylmään veteen. Siihen tarvitaan tosimiehiä. Sellaisia ovat muun muassa Jone ja Ape, jotka oheisissa kuvissa kokevat verkkoja. Saalistakin näyttää nousevan. Se on hyvä uutinen. Jännittävin vaihe avannolla. Ape ja Jone; ne harvat talviverkkomiehet, nostavat verkkoja siellä jossakin. Molemmat miehet ovat sitä mieltä, että talviverkkoilu ei ole vaikeaa, pitää vain ryhtyä rupeamaan. Niinpä. Saaliskalaa kyllä riittää näissä järvissä. Mutta miten saataisiin nuoret kiinnostumaan asiasta? Saalista pitäisi tulla heti ja paljon. Ei heistä silti taida olla kalamieheksi tai edes kalansyöjäksi, kun makkaraa on niin helposti saatavilla ja se maistuu oluen kanssa! Talvipilkintä on pitänyt vuosi vuodelta pintansa, mikä osaltaan johtunee pilkkikilpailuista ja niissä jaettavista palkinnoista. Onpa joskus tavattu nuoriakin pilkkijäillä.
4 Vanhan miehen jääkaira. Saaliskuva SUURI HAUKI jatkokertomus osa 8 Niin pitäisi, sanoi Simeon ja ryhtyi kelaamaan koukkua ylös. Tyhjä oli tämäkin. Hän ryhtyi laittamaan uutta syöttiä ja saatuaan sen kiinni iskukoukkuun, hän alkoi hitaasti laskemaan sitä uudelleen pohjaa kohti. Tässä vaiheessa Peränänen starttasi uuden moottorikelkkansa ja lähti ajelemaan melkoista vauhtia kylälle päin. On se vekotin, tuo moottorikelkka. Helpottaahan se jäällä käyntiä, mutta kyllä siinä menee samalla kalastuksen hohto, arveli Simeon ja tuumaili ettei sitä liene tarkoitettu kalastuksen apuvälineeksi, pikemmin nuorten huvittelua varten. Kun Simeon oli saanut koukun takaisin avantoon, hän peitti sen huolellisesti lumisohjolla. Sitten hän laittoi risun paikan merkiksi. Sen jälkeen Simeon istahti pilkkijakkaralle ja katsahti ylös päin ja nautti silmin nähden yksinolostaan, auringon paisteesta ja hohtavista hangista. Eipä häntä näyttänyt harmittavan edes saaliin vähäisyys.
Istuttuaan ainakin kymmenen minituuttia paikallaan tuijotellen taivaan rantaa, hän äkkiä muisti mitä reppu sisälsi; kultaista juomaa. Niinpä hän kaivoi repustaan sen pienen taskumatin, joka niin uskollisesti oli seurannut kaikilla hänen kalamatkoillaan, sen jälkeen kun hän vuosia sitten oli lapissa tavannut erään Iiskon. Iisko on lappilaisia vai olisiko kenties ihan lappalainen, siitä Simeon ei ollut päässyt perille. Iisko oli kertonut Simeonille kuinka tarpeellinen taskumatti on lapissa liikkuville, koska siellä voi milloin tahansa eksyä, jolloin paleltuminen uhkaa talvella ja sääsket kesällä. Tämän Iisko oli todistanut tarjoilemalla Simenonille konjakkipullostaan pieniä ryyppyjä, ensin yhden sitten toisen ja pian kolmannenkin, minkä jälkeen Iisko oli intoutunut kertomaan; vuohenkuusta. Simeon ei aiemmin ollut kuullutkaan sellaista sanaa, joten hän ei tiennyt sen merkitystä, eikä sitä minkälaiseen asiaan tai olioon sellainen sana voisi liittyä. Simeon jäi kuulolle kun Iisko oli alkanut innostuneensa kertoa tuosta vuohenkuusta. 5 Vuohenkuu liittyy kuunkiertoon oli Iisko aloittanut ja jatkoi: nousevan kuun ensimmäisen puoliskon jälkimmäinen neljännes on ensimmäinen vuohenkuu ja laskevan kuun toisen puolisiskon viimeinen neljännes on toisen puoliskon toinen vuohenkuu. Tässä vaiheessa Iisko tarjosi jälleen konjakkia, mutta Simeon kieltäytyi kunnes Iisko tarjosi uudelleen. Simeon ei tohtinut kohteliaisuussyistä enää kieltäytyä mutta hän oli ottavinaan kunnon ryypyn, vaikka hän tosiasiassa piti pulloa huulillaan nielemättä sieltä juuri mitään. Iisko sen sijaan näytti ottavan melko pitkän ryypyn. Sen jälkeen Iisko oli alkanut kertoa vuohenkuun merkityksestä kalan syöntiin. Iiskon mukaan ensimmäisen ja kolmannen kuun aikana, jolloin kuu on usein näkyvissä, kannattaa katsoa millaisen vuohenkuun aikana kannattaa pilkkiä ja verkkoja laskea. Ensimmäisen kuun (tammikuun) nousevan kuun
ensimmäisen puoliskon jälkimmäisen neljänneksen vuohenkuu on otollinen aika, silloin kala liikkuu paljon ja käy pyydykseen. Toisen kuun (helmikuu) laskevan kuun toisen neljänneksen vuohenkuu on myös otollinen kuten myös kolmannen kuun (maaliskuu) laskevan kuun ensimmäinen puolisko on hyvin suotuisa kalakeli. Tässä vaiheessa Simeonilta oli mennyt kuut sekaisin, eikä hän ollut oikein pysynyt Iiskon perässä. Iisko oli kuitenkin jatkanut innokkaasti tarinaansa. Simeon muisteli keskeyttäneensä Iiskon ja kysyneensä mistä hän moisia tietoja on saanut, ja pitävätkö nuo tiedot paikkansa? Paikkansa pitävät oli Iisko sanonut ja jatkoi: se on perimätietona kulkeutunut hänen suvussaan. Hänen iso-isänsä oli aikoinaan ollut lähetystyössä Kiinassa, ja kalamiehiä kun oli ollut, niin hän oli tietysti tutustunut Kiinalaiseen kalenteriin, minkä mukaan siellä oli kalasteltu vuosituhansia. Iisko innostui entisestään ja samalla hänen kätensä alkoivat heilua kuin kalamiehillä konsanaan. Nyt Simeon palautti ajatuksensa tähän hetkeen, mutta ei hän voinut olla ihmettelemästä noita Iiskon juttuja. Mahtoikohan tuo kusettaa minua - vuohenkuu, voi perskele, ettei ne vaan ollut niitä Nätti-Jussin tarinoita! Simeon suoristi kumaraan painuneen selkänsä ja katsahti kohti taivaanrantaa. Siellä, noin kolmensadan metrin päässä häämötti seuraavan avannon päällä oleva koivun varpu. Jatkuu seuraavassa numerossa. 6
RUNONURKKA 7 Herman Saastamoinen lähetti oheisen runon ja pyysi sitä julkaistavaksi. Toimitus pyytääkin lukijoitaan lähettämään lisää runoja tai kirjoituksia julkaistavaksi. Monen lukijan pöytälaatikosta saattaa löytyä runoja joita ei koskaan ole julkaistu. Vanhat kouluaikaiset aineet olisivat hauskaa luettavaa tänä päivänä. Tässä oiva nurkka sellaisten julkaisemiseen. Älkää pitäkö kynäänne vakan alla. Kirjoitukset tuottavat mielihyvää, paitsi kirjoittajalle myös lukijoille. Kirjoittaja voi käyttää joko omaa nimeä tai nimimerkkiä. Toimitus ei ilmoita sitä kuka nimimerkin taakse kätkeytyy. Michael Jäärä kulttuuritoimittaja YLIKONSTAAPELI Ken onkaan tuo mies? Vanttera ja ryhdikäs jok` johtaa pientä joukkoaan palvelee ja turvaa kansaa omaa, niin kuin kansaa vieraankin hän on ylikonstaapeli. Hän joukkoineen; aina valmis on puolustamaan, turvatonta heikkoa ja vähäväkistä pienempääkin, ken kohtaa valtaa oikeudetonta ja ken kyvytön itseäns` on omin voimin puolustamaan. Hän uhraa aikaa perheensäkin niin kuin uhraa ryhmänsäkin, arjet, illat, kuin myös juhlapyhät, puolustaakseen oikeushyvää. Moni antanut on henkensäkin, jotta ihmisillä ois hyvä olla.