Toinen vuosikerta n:o 2/

Transkriptio

1 Puolueista, rahasta, ilmoituksista ja lukijoista riippumaton aikalaisen ilmainen uutislehti. Päätoimittaja: Arnold Kirveskoski, kylätoimittaja Yrjö Järventausta, lintutoimittaja Edvard Kuiri, kalatoimittaja E. Kiviriippa ja kulttuuritoimittaja Michael Jäärä. Logo; Kylän nimikkolintu. Kuva: Tapani Lindstedt. Toinen vuosikerta n:o 2/ PÄÄKIRJOITUS Kevät keikkuen tulevi, sanoo vanha sananlasku. Niin nytkin. Ensin näytti siltä, että kevät tulee todella aikaisin. Sitten kävi niin kuin aina ennenkin tällaisissa tapauksissa. Kevät otti takapakkia, oli kylmää, tuulista ja rankkasateita. Kovien tuulien ansiosta jäät lähtivät jo viikolla 15 ja se on aika harvinaista näillä vesillä. Ei se kuitenkaan kalamiehiä järvelle houkutellut, joten kevätkutuiset kalat saivat rauhassa toteuttaa luontaista lisääntymisviettiään. Vielä aamulla maa oli valkoinen hallan vierailusta. Eipä mennyt talvi ilman varkaita. Juha Tyrnin kesäasunnon työmaalla vieraili kutsumattomia vieraita, jotka veivät mennessään työkaluja. Harmillista, sillä kylällä alettiin hiljalleen tottua siihen, että tuollaiset vierailut ovat täällä päättyneet. Valtakunnan lehtien mukaan perämoottorivarkaudet ovat merialueilla osa järjestäytynyttä rikollisuutta. Onpa sellaisesta kokemuksia muutaman vuoden takaa kylälläkin, joten viimeistään nyt on syytä ottaa valmistenumero muistiin esimerkiksi valokuvalla ja mahdollisen varkauden sattuessa ilmoittaa siitä välittömästi poliisille. Näin voi olla mahdollisuus saada anastettu omaisuus takaisin ennen kuin se ehtii valtakunnan rajan yli. Muista

2 2 Martti Kalliala in memorial Martti `Mara` Kalliala on poissa. Hän kuoli Järvenpäässä vakavan sairauden murtamana. Hän oli syntynyt Tultuaan Kuohijoelle 1998 Ahtolan isännäksi, hän osallistui Kuohijoen kesäteatterin toimintaan sen perustamisesta lukien. Mara esiintyi monissa rooleissa muun muassa Kerpeikkari, Vikatie3, ja Maallemuuttajat. Hänen viimeinen roolinsa oli näytelmässä Glory, missä hänen roolihahmonsa oli Akseli Gallen-Kallela. Mara Mara tunnettiin Stadin kundina, urheilumiehenä; erityisesti jalkapallon ystävänä sekä paljon maailmaa kiertäneenä miehenä. Viimeisen ulkomaan matkansa hän teki vuonna 2013, jolloin hän kävi yhdessä vaimonsa Helenan kanssa Teneriffalla. Maran poismeno jätti tyhjän aukon Kuohijoen kulttuurielämään. Mara haudattiin lähiomaisten läsnä ollessa.

3 3 Kulttuuriteko tämäkin. Heikki Wallin lähetti oheisen kuvan ja kertoi, että hän oli saanut kuvasta kehystetyn kopion Seppo Nurmiselta. Kuvassa on vanha vuonna luvulla rakennettu silta, jonka rakentamisesta oli Hämeen Sanomissa julkaistu seuraava ilmoitus: " Silta urakalla tehtäwänä. Lauwantaina sisällä olewan Marraskuun 23. päiwänä klo 12 päiwällä, tarjotaan urakalla tehtäwäksi Luopioisten kappelin Kuohijoen Riihimäessä, Kuohijoen kylän silta, jonka molemmat päät tulevat kiwestä ja loppu puusta. Hywäksyttävä takaus waaditaan urakoitsijalta, sekä puolen tunnin mietintö aika pidätetään tarjousten hywäksymistä tai hylkäämistä warten: likempiä tietoja saa paikalla, sekä sitä ennen allekirjoitetulta. Luopioisissa Marraskuun 1. päiwänä 1889 Heikki Riihimäki" Kuohijoen kylän kylätien jako suoritettiin heinäkuussa päivinä vuonna 1893 Hämeen läänin kuvernöörin määräyksen mukaan. Jo tuolloin oli huolta tien kunnosta, nimittäin Suomen Kansa- lehti kirjoitti joulukuussa seuraavaa: "Kankealle kohdalle maantie on täytynyt rakentaa Hauhon Sappeen kylästä Luopioisten Kuohijoen kylään, sillä melkein yhtä myötäistä nousee ja laskee tie mitä jyrkimpiä rinteitä ylös ja alas; jonka lisäksi maa on yhden tovin liejuisia suopatamia ja toisen wuoron kankeata kiwikkoa sekä avolouhikkoakin. kauan kulunee aikoja, ennen kuin siihen saa sileän tien." Nykyinen silta valmistui vuonna 1984.

4 Vasemmalla on joen rannan hopeapajut, Riihimäen kuuset ja vilja-aitta. Oikealla oleva talo on Aleksi Virtasen talo, joka paikalla on nykyisin Aleksi Virtasen perikunnan omistama pitkään tyhjillään ollut kesäasunto. Sen takana lato, jonka edustalla on Taisto Keinon kertoman mukaan aikoinaan ollut kylän keinu. Nykyisin siinä on Keinumäki- niminen tila ja sillä kesämökki. Wallinin mukaan kuva on jälkeenpäin väritetty. Kuvan täytynee olla luvulta. Jos jollakin on asiasta parempaa tietoa, niin toimitus pyytää siitä ilmoittamaan. Kuvassa on kulttuurihistoriallisesti arvokas perinnemaisema, joten olisi hyvä saada aikalaisten tietoja kuvan alkuperästä. Toimitus kiittää etukäteen mahdollisista tiedoista. 4 Vieraita Kuohijoella. Luopioisten kirkonkylällä toimiva Kulttuuriyhdistys Mikkolan Navetta ry. on perinteisesti järjestänyt helatorstaisin luontoretkiä muun muassa Luopioisten kyliin. Tällä kertaa matka osui Kuohijoelle. Matkanjohtajana toimi yhdistyksen puheenjohtaja Pia Suhonen ja luontoasiantuntijoina Urho Mäkirinta ja Luopioisten Yrittäjien toiminnanjohtaja Seppo Kääriäinen. Pia Suhonen Vieraat vastaanotti Veparin grillikatoksella kyläpäällikön estyneenä ollessa Raimo Maurola, joka toivotti vieraat tervetulleeksi Kuohijoelle; kulttuurikylään. Hän johdatti vieraat aluksi Haikan kalkkikivilouhokselle.

5 5 Urho Mäkirinta kertoo Niittyläntiellä kalkkilouhoksen kasvillisuudesta. Urho Mäkirinta esittelee punamaljakasta, sitten löytyi jotain mielenkiintoista. Kuvat: Seppo Kääriäinen.

6 6 Louhoksella runsaslukuisena esiintyvä imikkä (Pulmonaria obscura), Kuva: Seppo Kääriäinen. Louhoksella käynnin jälkeen palattiin grillikatokselle, missä nautittiin kahvia ja naisten leipomia leivonnaisia ja tietysti grillimakkaraa. Kuvassa Seppo Kääriäinen ja Urho Mäkirinta Raimo Maurola `siltavouti` esitteli Kuohijokea ja viihdytti vieraita esittämällä otteita tunnettujen Suomalaisten runoilijoiden teoksista. Kuva: Seppo Kääriäinen. Sitten olikin vuorossa kylän luontopolku, joka kiertää Tuliharjulla, mistä on melko hulppeat näkymät Kukkuialle.

7 7 Raimo Maurola opastii vieraita luontopolulle. Harjun korkeimmalla kohdalla vieraat ihastelivat, koleasta säästä huolimatta, taustalla siintävää Kukkiaa. Kierrosta päätettiin jatkaa vielä kylän raitille, missä siltavouti kertoi lyhyesti talojen historiasta. Kylän raitilla miehet halusivat ikuistaa naiset Kuningattarenkujalla. Juuri silloin aurinkokin näyttäytyi sopivasti. Lopuksi Raimo Maurola kiitti vierailijoiden osoittamaa mielenkiintoa, tarjoilua, sekä kehotti heitä pitämään luontoa silmällä. Kulttuuritoimittaja Michael Jäärä

8 8 Talkoot Kylän talkoopäivä Kuvassa joukko talkoolaisia. Tässä kaksi iloista" talkoomiestä". Kari Vihurila ja Jouko Saarikko jäteasemaa huoltamassa. Arto Virtanen, Pekka Kolehmainen ja Risto Keino. Aina valmiina; kylän iloinen "huoltomies" Martti Jokinen. Hänet tapaa kaikissa kylän tapahtumissa, talkoissa, korjaustöissä sillan kukkien kastelussa ja missä vain tosimiestä tarvitaan, sinne Martti aina ilmestyy. Kylätoimittaja Yrjö Järventausta

9 9 SUURI HAUKI jatkokertomus osa 9 Simeon Malmströmin katse viipyi pitkään taivaanrannalla, missä aurinko alkoi hiljalleen painua alas. Samalla Simeonin valtasi apea mieli, sillä tähän mennessä noussut saalis ei tyydyttänyt häntä alkuunkaan. Hän alkoi epäillä sitä, että onko hän lainkaan kalamies, vai kenties paljas uneksija, joka kyllä saa saalista, mutta ei sellaista, johon hän on vuosi toisensa jälkeen tähdännyt ilman kirjoissa mainittavaa tulosta. Tästä harmistuneensa Simeon alkoi etsiä syyllistä heikkoon menestykseensä. Ilmoissa ei hänen mielestään ollut mitään vikaa, lukuun ottamatta vuosien saatossa kenties tuulten mukana tulleita saasteita, jotka ovat saattaneet kääpiöittää haukia, tai sitten vain epäsopivat tuulet tahi rallia ajavat moottorikelkat, jotka silloin tällöin päristelevät jäällä aiheuttaen jään alla ääniaaltojen etenemisen johdosta pakokauhua suurissa hauissa. Viimeisenä, joskaan ei vähäisempänä vaihtoehtona Simeon aprikoi, olisiko taitavana kalamiehenä tunnettu Peränen, onnistunut pyytämään ne kymppikiloiset pois, mutta se mahdollisuus tuntui Simeonista epätodennäköiseltä, sillä hän tunsi Peräsen avoimena ja rehtinä kalamiehenä, joka on aina ollut valmis neuvomaan kalapaikkoja- ja tapoja kelle tahansa, joka vain on osannut niitä kysellä. Hienoinen epäilys ilman perustetta Simeonille kuitenkin jäi, että jospa kuitenkin...? Simeonin mieleen tuli toinenkin mahdollisuus, Känsän-Kulman Jussi, olisiko kovana kalamiehenä tunnettu Jussi saattanut napsia pois ne kymppikiloiset? Ehkä ei sentään, aprikoi Simeon, sillä hän uskoi, että Jussi ei olisi voinut pitää sellaista salaisuutta itsellään. Simeon ajatteli, että jos Jussi olisi sellaisia saanut ja yrittänyt pitää salaisuuden itsellään, niin kyllä vanha Simeon olisi saanut siinä tapauksessa urkittua sellaisen salaisuuden ulos Jussista. Asia kuitenkin vaivasi Simeonia siinä määrin, että hän päätti istahtaa vielä hetkeksi, jotta hän voisi selvittää ajatuksiaan ja siinä samalla ottaa pienen ryypähdyksen taskumatistaan. Se oli Simeonin mielestä hyvä päätös. Siitä

10 10 Simeonin mieleen tuli ajatus päätöksenteosta. Sehän on sellainen asia, että ihminen joutuu joka päivä tekemään päätöksiä, joista monet osoittautuvat yleensä hyviksi, mutta monet myös huonoiksi, suorastaan turmiolliseksi; silti inhimilliseksi. Simeonin mielestä mikään teko tai ajatus mikä on inhimillistä, ei ole ollut hänelle vierasta. Niiden kanssa on vain elettävä, omien ja muiden. Niinpä Simeon istahti vielä pilkkijakkaralle pulkkansa viereen. Hän otti repustaan taskumattinsa ja hellästi hän kiersi metallisen korkin auki, nosti taskumatin huulilleen, laittoi huulensa törrölleen ja tirskautti kielensä alle pienen tipahduksen kullankeltaista nestettä. Sitä hän pyöritteli kielensä alla ainakin minuutin ajan, kunnes hän suurta nautintoa tuntien nielaisi sen kurkkuunsa. Hän tunsi olevansa onnellinen mies. Kierrettyään korkin takaisin kiinni Simeon laittoi se takaisin repun vasemman puoleiseen taskuun. Hän käänsi jälleen katseensa seuraavaa avantoa osoittavalle koivun varvulle. Siellä se lepatteli vienossa tuulessa osakaskunnan pyydysmerkki oksan haarassa. Kaukana, mutta silti näkyvissä. Siellä, siellä hän uskoi paranevansa äsken koetusta hienoisesta apeudesta, kenties jopa jonkinasteisesta pettymyksestä. Nyt Simeon päätti ryhdistäytyä, hän nousi seisaalleen, ravisteli päätään ikään kuin palauttaakseen ajatuksensa siihen suureen haukeen, joka odottaa ottajaansa. Hän peitti avannon jääsohjolla la laittoi merkkivarvun paikalleen, minkä jälkeen hän laittoi reppunsa ja kalastustarvikkeensa huolellisesti pulkkaan ja suuntasi sitten askeleensa seuraavalle avannolle. Ikääntymisensä myötä Simeon oli omaksunut kiireettömän tavan liikkua kalastusasioissa. Ei silti, etteikö hän olisi tuntenut olevansa hyvässä kunnossa, mutta Simeonin mielestä kiire vie nautinnon kalastuksesta ja sitä nautintoa hän ei missään nimessä halunnut kadottaa. Elämästä pitää nauttia, mutta sitä ei saa ahmia. Se on aina ollut Simeonin motto. Jatkuu seuraavassa numerossa.