1. Uudistetaan perusturvaa ja torjutaan eriarvoisuutta oikeudenmukaisella verotuksella

1. Uudistetaan perusturvaa ja torjutaan eriarvoisuutta oikeudenmukaisella verotuksella Suomen on korkea aika uudistaa perusturvaa niin, että se takaa kaikille ihmisille kohtuullisen elintason, on ymmärrettävä ja joustava sekä tukee työllistymistä. Uudistusten kustannusten kattamiseksi käytetään verotuksen progressiota. Kirjaukset hallitusohjelmaan: Aloitetaan perusturvan kokonaisuudistus. Uudistuksen tavoitteena on nostaa perusturva kohtuullisen minimin mukaisen elintason takaavalle tasolle, huomioida muuttuva työelämä, vähentää byrokratialoukkuja, tukea ihmisten työllistymistä sekä mahdollistaa myös osatyökykyisten työllistyminen. Uudistuksen yhteydessä perusturvaa selkeytetään yhtenäistämällä perusturvaetuuksien määräytymisperusteita ja yhdistämällä vähimmäisetuuksia. Vaalikauden aikana toteutettavassa uudistuksen ensivaiheessa perusturvaan panostetaan 300 miljoonaa euroa. Huomioidaan verotus osana tulonmuodostuskokonaisuutta perusturvan uudistamisen yhteydessä Käytetään verotuksen progressiota kompensoimaan perusturvan parantamisen vaikutukset julkiseen talouteen. Säilytetään solidaarisuusvero ja käytetään veron alarajan määräaikaista alentamista verotuottojen lisäämiseksi. Lisäys verotuloihin solidaarisuusveron säilyttämisestä 50 miljoonaa euroa. Arvioidaan arvonlisäveroa korotettaessa muutosten vaikutukset eri tuloluokkiin tarkasti ja kompensoidaan ruokaan ja muihin välttämättömyyshyödykkeisiin kohdistuvia korotuksia korottamalla perusturvaa. Taustaa: Perusturva kaipaa kokonaisuudistusta Kokonaan perusturvan varassa elävien ihmisten määrä on kasvanut Suomessa viime vuosina. Vuonna 2016 heitä oli noin 250 000 henkeä (4,7 % suomalaisista). Määrä on lisääntynyt lähes 55 000:lla vuodesta 2010. Perusturvan tason arvioinnissa on todettu, että perusturvan taso ei riitä kattamaan kohtuullisen vähimmäiskulutuksen menoja. Perusturva kattaa 73-93 prosenttia kohtuullisen minimin kulutuksesta yksin vuokralla asuvalla. Esimerkiksi yksinasuvan työttömän perusturva kattaa vain noin 73 prosenttia minimibudjetista. Vuonna 2016 köyhyys- tai syrjäytymisriskissä Suomessa oli noin 896 000 henkilöä, eli 16,4 prosenttia väestöstä. Pienituloisiin kotitalouksiin kuuluvia henkilöitä (tulot alle 60 % mediaanista) oli 623 000. Suhteellista köyhyyttä syvempää köyhyyttä kuvaavan minimibudjettirajan perusteella kahdeksan prosenttia väestöstä (440 000 henkeä) elää köyhyydessä. Lapsiköyhyys koskettaa Suomessa noin 110 000 lasta. Perusturvaetuuksia on heikennetty viime vuosina erityisesti indeksileikkausilla ja -jäädytyksillä. SOSTEn selvitys osoittaa, että leikkausten seurauksena pienituloisten toimeentulo on vaikeutunut. Leikkaukset ovat kohdistuneet etenkin työttömiin, lapsiperheisiin ja opiskelijoihin. Indeksijäädytysten

lisäksi perusturvaetuuksien varassa elävien ryhmien toimeentuloa on vaikeuttanut etuustulojen verotuksen kiristäminen. Jo ennen tehtyjä leikkauksia Euroopan Neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea on antanut Suomelle huomautuksen perusturvan liian matalasta tasosta. Pienituloisimpien tilanteen heikkeneminen näkyy myös asumiskuluissa. Asumistuen osuus vuokrasta on koko ajan pienentynyt ja tämän johdosta yhä isompi osa käytettävistä tuloista kuluu asumiseen. Tämä ja muu perusturvan heikentyminen yhdessä ohjaavat toimeentuloturvajärjestelmää väärään suuntaan lisäten toimeentulotuen käyttöä ja ihmisten toimeentulotukiriippuvuutta. Riittämätön toimeentulo ilmenee myös ylivelkaantumisena ja maksuhäiriöinä. Vuonna 2016 jo 373 000 henkilöllä oli maksuhäiriömerkintä. Riittävän perusturvan lisäksi ylivelkaantuneiden asemaa tulee parantaa palveluilla. Noin kolmekymmentä kuntaa tarjoaa asukkailleen tällä hetkellä sosiaalisia luottoja. Toiminnan piirissä on noin 44 prosenttia Suomen väestöstä. Sosiaalinen luototus tulee laajentaa kattamaan koko maa. Suomalainen sosiaaliturva on kokonaisuutena monimutkainen etuuksien, verotuksen ja palvelujen sekä niihin sisältyvien asiakasmaksujen muodostama kokonaisuus. Nykyinen perusturva ei kaikin osin vastaa ihmisten vaihtuviin ja moninaisiin elämäntilanteisiin eikä työmarkkinoiden muutokseen. Sosiaali- ja terveysjärjestöt näkevät perusturvan keskeisimpinä ongelmina järjestelmän monimutkaisuuden ja byrokraattisuuden, sen hitaan reagoinnin ihmisten muuttuviin elämäntilanteisiin ja ihmisten putoamisen eri etuuksien väliin sekä perusturvan alhaisen tason. Ongelmana pidetään myös sitä, että ihmiset joutuvat hakemaan toimeentulotuesta täydennystä ensisijaisten etuuksien matalan tason vuoksi. Ihmiset haluavat olla aktiivisia, tehdä töitä ja hallita omaa elämäänsä. Järjestelmän on tuettava ihmisten osallisuutta ja luotava heille mahdollisuuksia käyttää kaikkia kykyjään ja olla aktiivisia ilman, että he järjestelmän jäykkyyden vuoksi joutuvat rajoittamaan työntekoaan, kouluttautumistaan tai esimerkiksi vapaaehtoistoimintaan osallistumista. Tulojen on oltava ennakoitavissa, jotta ihmiset voivat suunnitella ja hallita elämäänsä. SOSTEn suositukset perusturvan uudistamiseen: Huolehditaan perusturvan riittävästä tasosta. Lakisääteisen perusturvan riittävyyden arvioinnin tulokset sekä kansainvälisten sitoumusten velvoitteet otetaan vakavasti ja korotetaan perusturva kohtuullisen minimin mukaisen elintason takaavalle tasolle. Perusturvaetuuksien tason on seurattava yleistä kustannuskehitystä. Selkeytetään ja muokataan perusturvaa joustavammaksi. Vähennetään väliinputoamisia ja sujuvoitetaan järjestelmän reagointia ihmisten elämäntilanteiden nivelvaiheissa. Tämä tehdään yhtenäistämällä perusturvaetuuksien määräytymisperusteita, yhdistämällä minimitason etuuksia, ja niin, että työtulon ja etuuksien lineaarista yhteensovittamista kehitetään, jotta lyhyidenkin työpätkien vastaanottaminen on kannattavaa. Tuetaan ylivelkaantuneita riittävillä palveluilla. Sosiaalinen luototus ja riittävä velkaneuvonta tulee olla tarjolla koko maassa. Tarkastellaan yhteiskunnallisia hyötyjä perusturvaa uudistettaessa pitkällä aikavälillä. Ehkäisevät toimenpiteet tulee nähdä panostuksina, sillä lyhytnäköiset leikkauspäätökset saattavat

aiheuttaa lisää kuluja toisaalla. Lisäksi uudistusta suunniteltaessa palvelu- ja etuusjärjestelmä sekä verotus otetaan huomioon kokonaisuutena. Koko uudistuksen perustana tulee olla tutkimustieto ja kokeiluista saatavat kokemukset. Vähennetään toimeentulotukiriippuvuutta. Ensisijaisten etuuksien tason on oltava sellainen, että ihmiset joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen vain aidosti viimesijaisena ja väliaikaisena ratkaisuna. Huolehditaan, että sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut eivät ole hoivan ja hoidon este. Asiakasmaksujen vaikutus ihmisten käytettävissä oleviin tuloihin tulee huomioida perusturvakokonaisuudessa. Asiakasmaksut eivät saa aiheuttaa velkaantumista. Taustaa: Eriarvoisuutta torjutaan oikeudenmukaisella verotuksella Verotuksella voidaan vaikuttaa keskeisesti tulojen ja varallisuuden jakautumiseen. Verotus on tältä osin kiinteässä yhteydessä sosiaalietuusjärjestelmään. Jotta pienituloisten asemaa voidaan parantaa, täytyy tarkastella sekä etuuksien kattavuutta ja tasoa, että verotuksen kohdentumista ja kireyttä. Perusturvan korottamisesta koituvat kustannukset katetaan veroratkaisuilla. Näitä ovat progressiivinen verotus, joka on kestävin tapa toteuttaa uudistus budjettineutraalisti, sekä kansanterveysperusteiset kulutus- ja valmisteverot. Lisäksi kulujen kattamiseen voidaan käyttää jo edellisellä hallituskaudella tehtyjä toimia, kuten tuloverotuksen solidaarisuusveroa ja sen alarajan määräaikaista alentamista. Myös arvonlisäveron taso vaikuttaa eriarvoisuuden vähentämiseen. Suomessa verojärjestelmän tulevaisuutta pohtineet työryhmät ovat käsitelleet arvonlisäverotuksen muutoksia yhtenä verotuksen painopisteen siirron välineenä. Arvonlisäverokantojen yhtenäistäminen tarkoittaisi käytännössä sitä, että esimerkiksi elintarvikkeiden ja ruoan arvonlisäkantoja saatetaan korottaa. Pienituloiset kuluttavat ylimpiin tuloluokkiin verrattuna tuloistaan suhteessa suuremman osa ruokaan, lääkkeisiin ja muiden perustarpeiden tyydyttämiseen. Arvonlisäveron korotukset heikentävät pahimmillaan merkittävästi heidän reaalista toimeentuloaan, jos perusturvaa ei vastaavasti koroteta. Siksi arvonlisäverokantojen yhdistäminen olisi oikeudenmukaisen tulonjaon näkökulmasta vahingollista. Jos arvonlisäveroa tästä huolimatta päätetään korottaa, tulee vaikutukset eri tuloluokkiin arvioida tarkasti ja heikentynyt ostovoima tulee kompensoida etuuksia korottamalla. SOSTEn suositukset oikeudenmukaiseen verotukseen: Säilytetään uudistusten yhteydessä verotuksen progressiivisuus. Progressiivinen verotus on kestävin tapa kattaa perusturvan korottamisesta koituvat kustannukset. Arvonlisäverokantojen yhdistäminen ei ole oikeudenmukaisen tulonjaon näkökulmasta perusteltua. Jos arvonlisäveroa tästä huolimatta päätetään korottaa, tulee vaikutukset eri tuloluokkiin arvioida tarkasti ja heikentynyt ostovoima tulee kompensoida etuuksia korottamalla. Lisätietoja erityisasiantuntija Anna Järvinen: 050 586 5677, anna.jarvinen@soste.fi tutkimuspäällikkö Anne Perälahti: 050 4111734, anne.peralahti@soste.fi

kehittämispäällikkö Aki Siltaniemi: 050 367 3447, aki.siltaniemi@soste.fi pääekonomisti Jussi Ahokas: 050 308 6870, jussi.ahokas@soste.fi 2. Rakennetaan kasvua investoimalla kaikkien työllisyyteen Suomeen rakennetaan kasvua investoimalla kaikkien työllisyyteen. Välityömarkkinoita tulee vahvistaa, ja erityisesti vaikeasti työllistyviä ja osatyökykyisiä tukea käyttäen entistä vaikuttavampia keinoja. Kirjaukset hallitusohjelmaan: Vahvistetaan välityömarkkinoita. Tämä tehdään pitämällä palkkatukimäärät riittävällä tasolla ja suuntaamalla palkkatukea enemmän osatyökykyisille ja heikossa työmarkkina-asemassa oleville työttömille. Poistetaan järjestöjen työllistämiseen tarkoitetusta palkkatuesta 3000 työllistetyn enimmäismäärä. Kustannusvaikutus 50 miljoonaa euroa. Poistetaan osatyökykyisen palkkatuen enimmäiskesto. Tuen kesto määräytyy yksilön työllistymistarpeiden mukaan ja se voi olla myös pysyvä. Selvitetään mahdollisuudet maksaa palkkatuki työnantajan sijaan työntekijälle. Asetetaan sosiaalisten kriteereiden, kuten osatyökykyisten työllistämisehdon huomioiminen velvoittavaksi julkisissa hankinoissa. Vahvistetaan osatyökykyisten työllisyyttä jalkauttamalla asiasta tehtyjen selvitysten tuloksia julkisiin hankintaorganisaatioihin. Toteutetaan selvitys Saksan mallin mukaisesta lakimuutoksesta, joka velvoittaisi työnantajia palkkaamaan vammaisia ja osatyökykyisiä työntekijöitä. Varmistetaan että lakimuutos ei leimaa kaikkia vammaisia henkilöitä osatyökykyisiksi. Taustaa: Tuetaan vaikeasti työllistyviä ja vahvistetaan välityömarkkinoita Suomessa työikäisen väestön määrä on kääntynyt laskuun. Jotta tulevina vuosina kansantalouden kokonaistyöpanos voisi kasvaa, on yhä useamman työikäisen kuuluttava työvoimaan ja vältettävä työttömyys. Vuoden 2017 lopussa Suomessa oli yli 160 000 pitkäaikaistyötöntä, työvoimapalveluista työttömäksi jäänyttä, palvelusta toiseen palveluun siirtynyttä tai viimeisen 16 kuukauden aikana vähintään 12 kuukautta työttömänä ollutta ihmistä. Lisäksi vuoden 2017 lopulla työkyvyttömyyseläkettä tai osatyökyvyttömyyseläkettä sai lähes 150 000 henkilöä. Kun Suomessa pohditaan työllisyyden lisäämistä ja työllisyysasteen nostamista, pitkäaikaistyöttömät, osatyökykyiset ja työkyvyttömät työikäiset ovat potentiaalisin joukko. Mikäli tästä joukosta työllistyisi jatkossa pysyvästi esimerkiksi kolmannes, nousisi työllisyysaste nykyisestä yli kolme prosenttiyksikköä. Tämä kuvaa hyvin mahdollisuuksia, joita heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevien pitkäaikaistyöttömien, osatyökykyisten ja työkyvyttömien työllistymiseen investoinnissa on. Keskeistä edellä mainittujen ryhmien työllistymisen kannalta on voimavarojen vahvistaminen sekä työ- ja toimintakyvyn vajeiden korjaaminen. Heikossa työmarkkina-asemassa olevilla, osatyökykyisillä ja työkyvyttömillä on monenlaisia yksilöllisiä tarpeita, joihin palvelu- ja etuusjärjestelmällä pitää tulevaisuudessa vastata aikaisempaa paremmin. Ensimmäinen lähtökohta on se, että tämä ihmisryhmä ja heidän erityiset tarpeensa tunnistetaan ja

tunnustetaan. Tämän jälkeen on ryhdyttävä toimiin, jotka johtavat työelämäpolulla etenemiseen ja antavat ihmisille riittävää tukea kaikissa työmarkkinoilla eteen tulevissa tilanteissa. Välityömarkkinat ovat avoimien työmarkkinoiden ja työttömyyden välillä oleva alue, josta pyritään ennen pitkää siirtymään avoimille työmarkkinoille. Välityömarkkinat muodostuvat käytännössä erilaisista työllisyyttä edistävistä palveluista sekä tuetuista työpaikoista. Hyvin toimivat välityömarkkinat ovat edellytys sille, että vaikeassa työmarkkina-asemassa olevat pystyvät etenemään työelämäpoluillaan ja saamaan tarpeisiinsa vastaavaa tukea. Viime vuosina Suomessa työvoimapolitiikan painopiste on muuttunut siten, että resursseja on kohdennettu entistä enemmän lyhyen aikaa työttömänä olleisiin. Tämä on näkynyt erityisesti palkkatuen kohdentumisessa. Kun palkkatukimäärärahojen taso on kokonaisuudessaan pudonnut vuoden 2014 jälkeen, pitkäaikaistyöttömille ja osatyökykyisille palkkatukea on ollut tarjolla erityisen niukasti. Järjestöille myönnettävälle 60 prosentin työajan kokonaan kattavalle palkkatuelle on esimerkiksi asetettu 3000 keskimääräisen saajan katto. Järjestöihin palkkatuella työllistyminen on tärkeää juuri osatyökykyisille ja vaikeimmassa työmarkkina-asemassa oleville, mutta se on lähes puolittunut vuoden 2014 tasosta. Välityömarkkinoihin liittyvät palvelut tarvitsevat jatkossa lisää resursseja. Viime vuosien aikana esimerkiksi työvoimapoliittista avustusta on leikattu tasaisesti, vaikka sillä on aikaisemmin toteutettu heikossa työmarkkina-asemassa olevien ihmisten tilannetta vahvistavia hankkeita. Myös työpajatoiminnassa resurssipula on ilmeinen, vaikka sen on todettu vaikuttavan positiivisesti etenkin nuoriin. Ylipäätään välityömarkkinoilla pitäisi pystyä tuottamaan enemmän vaikuttavaksi todettuja ja osatyökykyisten sekä pitkäaikaistyöttömien tarpeisiin vastaavia palveluita. Tämä on huomioitava erityisesti maakuntauudistuksessa ja kasvupalvelulakien toimeenpanossa. Palveluiden vaikuttavuutta on syytä arvioida jatkuvasti ja toimintoja on kehitettävä arviointitulosten perusteella, jotta jatkossa resurssit kohdentuvat paremmin. SOSTEn suositukset työllisyyden vahvistamiseksi: Vahvistetaan välityömarkkinoita. Tämä tehdään pitämällä palkkatukimäärät riittävällä tasolla ja suuntaamalla palkkatukea enemmän osatyökykyisille ja heikossa työmarkkina-asemassa oleville työttömille. Poistetaan järjestöjen työllistämiseen tarkoitetusta palkkatuesta 3000 työllistetyn katto. Tarkastellaan jatkossa välityömarkkinoiden vahvistamiseen suunnattujen määrärahojen kohdentumista ja vaikuttavuutta arviointien ja tapaustutkimusten avulla. Lisätään määrärahoja välityömarkkinoilla tuotettuihin palveluihin, jotka tukevat osatyökykyisiä ja heikossa työmarkkina-asemassa olevia pitkäaikaistyöttömiä eri työelämäpolun vaiheissa. Juurrutetaan parhaita käytäntöjä, eikä hajauteta palveluiden kenttää uusilla lyhytkestoisilla hankkeilla. Tunnistetaan heikossa työmarkkina-asemassa olevat erityisryhmänä kasvupalvelulain ja maakuntauudistuksen yhteydessä ja räätälöidään heille tarvelähtöinen palvelukokonaisuus

Taustaa: Parannetaan osatyökykyisten asemaa työmarkkinoilla Osatyökykyisten työmarkkina-aseman parantamiseksi tarvitaan aitoa määrätietoista asenteiden muokkausta, yhteistyötä työmarkkina- ja vammaisjärjestöjen kesken ja asian tukemista lainsäädännön keinoin. Osatyökykyisten työllistymisen tueksi on kehitetty useita hyviä toimintamalleja, mutta mallien käyttöönotto valtakunnallisesti on vielä kesken. Työllistämisen ja työssä pysymisen tueksi on olemassa erilaisia tukimuotoja kuten työhönvalmennus, palkkatuki ja työolosuhteiden järjestelytuki, mutta niitä ei osata tarpeeksi hyödyntää. Palvelujärjestelmää ja tukia tulee yhä kehittää niin, että ne tukevat osatyökykyisten työllistymistä ja työssä jatkamista nykyistä paremmin. Osatyökykyisen palkkatuen maksun enimmäiskesto on tällä hetkellä 24 kuukautta, vaikka tuen tarve voi käytännössä olla pysyä. Mekaaninen enimmäisaika tulee poistaa ja selvittää mahdollisuudet maksaa tuki työnantajan sijaan työntekijälle. Valtion talousarviossa tulee myös taata riittävät resurssit palveluille ja tuille. Työnantajat tarvitsevat tietoa ja tukea osatyökyisyydestä ja osatyökykyisen palkkaamisesta. Työnantajat näkevät usein osatyökykyiset yhtenä massana. Jokainen osatyökykyinen on kuitenkin erilainen ja myös vammaryhmien sisällä on eroavaisuuksia. Myös viranomaisilta puuttuu tietoa ja osaamista. Järjestöt, erityisesti vammaisjärjestöt, ovat pitkään tehneet yhteistyötä viranomaisten ja työnantajien kanssa tiedon lisäämiseksi. Muun muassa eri järjestöjen työllisyyspalveluista saa tietoa ja käytännön neuvoja vammaisen tai pitkäaikaissairaan henkilön työllistymiseen ja työssä pysymiseen liittyvistä asioista. Tietoa, tukea ja oppaita työnantajille ja viranomaisille löytyy, mutta Järjestöjen, viranomaisten ja työnantajien yhteistyötä tulee yhä tiivistää. Oikealla tiedolla ja tarvittavilla tuilla on suuri merkitys työllistymisen kannalta. Kokoaikatyöhön tähtäävä normi ja joustamattomat työajat ja -muodot tekevät vammaisten ja pitkäaikaissairaiden työllistymisen haasteelliseksi. Tarvitaan enemmän työajanjoustoja, osa-aikatöitä ja työnteon muotojen moninaistamista. Julkisten palveluiden tuottamisessa ja hankintojen kilpailuttamisessa on huomioitava entistä paremmin sosiaaliset kriteerit. Tämä mahdollistaa osaltaan työllisyysmahdollisuuksien luonnin vammaisille, osatyökykyisille ja pitkäaikaistyöttömille. SOSTEn suositukset osatyökykyisten tukemiseen: Jatketaan osatyökykyisten työmarkkina-aseman vahvistamista painottaen jo kehitettyjen hyvien toimintamallien käyttöönottoa valtakunnallisesti sekä yhteistyön laajentamista työmarkkinajärjestöjen ja vammaisjärjestöjen kanssa. Poistetaan osatyökykyisen palkkatuen enimmäiskesto. Tuen keston tulee määräytyä yksilön työllistymistarpeiden mukaan ja tuki voi olla myös pysyvä. Selvitetään mahdollisuudet maksaa palkkatuki työnantajan sijaan työntekijälle. Lisätään osatyökykyisten työvoiman kysyntää työajanjoustoilla ja työn mukautuksissa sekä moninaisimmilla työnteon muodoilla. Mahdollistetaan osatyökyisten työllistymistä vakiinnuttamalla sosiaalisten kriteereiden, kuten työllistämisehdon, huomioiminen julkisissa hankinnoissa.

Lisätietoja Pääekonomisti Jussi Ahokas: 050 308 6870, jussi.ahokas@soste.fi Erityisasiantuntija Päivi Kiiskinen: 040 051 6018, paivi.kiiskinen@soste.fi 3. Edistetään sosiaalista hyvinvointia ja terveyden yhdenvertaisuutta kaikissa maakunnissa Maakunnilla on oltava riittävät valtuudet turvata laadukkaat palvelut ja päättää valinnanvapauden toteuttamisesta omalla alueellaan. Asiakassetelien käyttöönotossa on sallittava maakuntien oma harkinta ja aikataulutus. Maakuntien verotusoikeuden hyödyt ja haitat on selvitettävä. Maakunnat ovat avainasemassa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Siksi maakuntien valtion rahoituksen hyte-osuutta on kasvatettava ja rahoituksen hyte-kerroin tulee ottaa käyttöön heti. Hallitusohjelmaan: Selvitetään vaihtoehdot maakuntien verotusoikeuden käyttöönottoon Sallitaan maakunnille pitkäaikainen lainaaminen hyvinvointi-investointien kattamiseksi valtion tuella. Lainaa ei saa käyttää käyttötalouden alijäämän kattamiseen Seurataan sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuutta, laatua ja yhdenvertaisuutta maakuntien ja sosiaali- ja terveysministeriön vuosittaisissa neuvotteluissa. Mikäli asetetut tavoitteet eivät ole toteutuneet suunnitellulla tavalla, asiaan puututaan Seurataan tuottajakorvauksien tasoa ja niiden vaikutusta palvelujen laatuun ja saatavuuteen. Mikäli tavoitteet eivät täyty, muutetaan korvaustasoja Sote-keskusten ensi vaiheen suoran valinnan palvelut ovat palveluiden käyttäjille maksuttomia. Kustannusvaikutus 120 miljoonaa euroa. Ihmiset jotka eivät ole valinneet hoitopaikkaansa, ovat vuonna 2023 lähtökohtaisesti maakunnan sote-keskuksen asiakkaita Turvataan laadukkaat palvelut kaikissa maakunnissa Terveyspalveluiden yhdenvertaisuuden kannalta ratkaisevaa on, miten hyvin maakunnat onnistuvat sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksen toimeenpanossa. Koska maakuntien väestöpohjat, taloudellinen kantokyky, tuotantorakenne ja markkinatilanne poikkeavat merkittävästi toisistaan, maakunnilla on oltava valtuudet päättää sote-uudistuksen ja valinnanvapauden etenemisestä omalla alueellaan. Valinnanvapaus tulee toteuttaa kuhunkin maakuntaan parhaiten sopivalla tavalla maakuntien omien päätösten mukaan ja kullekin maakunnalle sopivassa aikataulussa, mutta valtakunnallisesti ohjaten. Palveluiden saatavuutta, laatua ja yhdenvertaisuutta on seurattava maakuntien ja sosiaali- ja terveysministeriön vuosittaisissa neuvotteluissa. Mikäli kyseiset tavoitteet eivät ole toteutuneet suunnitellulla tavalla, asiaan on puututtava välittömästi. Myös maakuntien taloudellista kantokykyä on seurattava säännöllisesti. Kriisimaakuntamenettely on otettava herkästi käyttöön, mikäli palveluiden saatavuudessa tai yhdenvertaisuudessa on toistuvia ongelmia.

Sote- ja maakuntauudistuksen toimeenpanossa on kiinnitettävä erityistä huomiota sosiaali- ja terveydenhuollon integraation toteutumiseen eri maakunnissa. Onnistuneella sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiolla, kokonaisvaltaisilla ja sujuvilla hoito- ja palveluketjuilla sekä oikeaaikaisella asiakasohjauksella voidaan osaltaan vaikuttaa kustannusten hillintään. Mikäli integraatiotavoite ei käytännössä toteudu, valinnanvapauslainsäädäntöä on täsmennettävä muun muassa lisäämällä sosiaalihuollon palveluita sote-keskusten lakisääteiseen palveluvalikoimaan tai tarkennettava tuottajakorvausmallia siten, että se huomioi entistä paremmin ihmisten kokonaisvaltaisen hoidon, tuen ja hoivan. Integraation toteutumista on seurattava maakuntien omavalvonnalla sekä ministeriön kanssa käytävissä keskusteluissa. Annetaan maakunnille tilaa tuottaa näköisensä palvelut Hyvinvointi-investointien rahoittamiseksi maakunnille tulee sallia pitkäaikainen lainaaminen (esimerkiksi 20 vuotta) valtion tuella. Kyseinen laina ei olisi sallittu käyttötalouden vajeiden paikkaamiseen vaan nimenomaan hyvinvointia ja terveyttä edistäviin toimintoihin investoimiseksi. Maakuntien taloudellisen liikkumavaran turvaamiseksi on selvitettävä vaihtoehdot maakuntien verotusoikeuden käyttöönottoon sekä verotusoikeuden käyttöönottoon liittyvät hyödyt ja haitat. Tuottajakorvauksien tasolla on ratkaiseva merkitys palvelurakenteen muodostumiselle. Korvaukset on määriteltävä siten, että ne tosiasiallisesti kattavat palvelutuotannosta aiheutuvat kustannukset. Mikäli tuottajakorvaukset johtavat palveluiden alimitoittamiseen ja siten palveluiden laadun ja saatavuuden heikentymiseen tai esimerkiksi sote-keskuksissa asiakkaiden herkkään ohjaamiseen maakunnan liikelaitoksen palveluihin, on maakunnan muutettava korvaustasoja. Asiakasseteleiden käyttöönoton tulee tapahtua suunnitellusti ja vaiheittain kunkin maakunnan päättämällä tavalla. Maakuntien tulee itse saada päättää asiakasseteleiden käytöstä ja myöntämisestä alueensa erityispiirteet huomioiden, mutta sen pitää tapahtua syrjimättömästi. Mitä enemmän palveluja toteutetaan asiakasvalintajärjestelmien kautta, sitä vähemmän tarvitaan julkisia hankintoja. Niin vammaisten henkilöiden kuin muidenkin asiakasryhmien kannalta on tärkeää, että heidän asumisensa ja jokapäiväiseen elämäänsä liittyvä pitkäkestoinen hoiva ja tuki tulisi mahdollisimman laajasti henkilökohtaisen budjetin ja asiakasseteleiden piiriin. Erityisesti henkilökohtaisen budjetin kautta voidaan mahdollistaa asiakkaiden palvelukokonaisuuksien yksilöllinen räätälöinti ja siten vahvistaa heidän itsemääräämisoikeuttaan. Maakuntien ja ministeriön välisissä neuvotteluissa on seurattava asiakassetelien käyttöä erityisesti asumispalveluissa ja puututtava perusteettomiin rajauksiin. Maakunnilla on uuden asiakasmaksulain mukaan mahdollisuus periä myös valtakunnallisesti esitettyjä pienempiä asiakasmaksuja tai jättää maksuja kokonaan perimättä tietyistä palveluista. Maakuntien asiakasmaksukäytäntöjä tulee seurata ja tarvittaessa tarkennetaan lainsäädäntöä, mikäli ihmisten toimeentulo-ongelmat merkittävästi lisääntyvät. Sote-keskusten ensi vaiheen suoran valinnan palvelut tulee muuttaa maksuttomiksi.

Valinnanvapauslain mukaan vuonna 2023 valintaa tekemättömät ihmiset siirretään lähimpään sotekeskukseen, joka voi olla myös yksityisen tuottajan ylläpitämä. Tämä päätös on tulevalla hallituskaudella kumottava. Ihmisen pitäisi aina lähtökohtaisesti olla maakunnan sote-keskuksen asiakas, jos ei tee valintaa, koska julkisella taholla on aina viimesijainen vastuu palvelujen saatavuuden turvaamisesta. Lisätään hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen rahoitusta Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on nostettava keskeiseksi yhteiskuntapoliittiseksi kysymykseksi palvelurakenteen uudistamisen rinnalle. Maakuntien valtion rahoituksesta noin yksi prosentti perustuu hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen. Rahoituksen tasoa tulee nostaa niin että se ei vähennä kuntien rahoitusta. Lisäksi maakuntien rahoituksen hyte-kerroin tulee ottaa käyttöön heti, eikä vasta vuonna 2022. Muutoin vaarana on, että hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi tehtävä työ jää muutoksen alkuvaiheessa tekemättä. Olennaista on myös se, että maakunnalle osoitetut yleiskatteelliset hyte-rahat tulee käyttää nimenomaan terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen. Maakunnan talousarvion yhteyteen tulee laatia hyvinvointi-investointibudjetti, jonka varoin voidaan investoida hyvinvointia tuottaviin rakenteisiin. Budjettiin tulee varata vähintään kolme prosenttia vuosittaisen talousarvion määrärahoista. Kuntien hyte-indikaattoreihin on lisättävä yhteistyö sotejärjestöjen kanssa. Turvataan järjestöjen toimintaedellytykset Julkisen palvelutuotannon rinnalle tarvitaan järjestöjen ja yksityisten yritysten tuottamia palveluita. Maakuntien tulee estää sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotannon yksipuolistuminen ja palveluiden keskittyminen. Monipuolinen palveluntuottajaverkko vastaa parhaiten ihmisten tarpeisiin ja pitää koko maakunnan elinvoimaisena. Asiakastiedon liikkuvuus eri tuottajien välillä on aivan olennaista integraation toteutumiseksi. Erityisesti pienille yrityksille tiedonhallintapalveluihin liittyminen on sekä osaamis- että kustannuskysymys. Pienten palveluntuottajien toimintaedellytysten turvaamiseksi on tärkeää, että kaikki IT-kustannukset, myös esimerkiksi Kanta-arkistoon liittyminen, ovat kohtuullisia. Myös omavalvontaohjelmien sisältövaatimukset on mukautettava palveluntarjoajan koon ja toiminnan laajuuden mukaan. Kunnat ovat tukeneet järjestöjen toimintaa myöntämällä avustuksia ja tarjoamalla tiloja kansalaistoiminnan käyttöön. Sote-uudistuksen seurauksena jatkossa tämä tehtävä jaetaan kuntien ja maakuntien kesken. Maakuntien ja kuntien tulee sopia järjestöavustusten jatkumisesta osana maakuntien perustamista. Muutosvaiheessa tulee huolehtia siitä, ettei avustamiseen synny katkoksia. Maakuntien ja kuntien järjestöille suunnattua avustustoimintaa on seurattava säännöllisesti valtion ja maakuntien välisissä neuvotteluissa.

SOSTEn suositukset maakuntauudistuksen loppuunsaattamiseen: Maakunnilla on oltava riittävät valtuudet päättää valinnanvapauden toteuttamisesta omalla alueellaan, alueensa erityispiirteet huomioiden. Valinnanvapauden käyttöönotto tulee toteuttaa syrjimättömästi. Asiakassetelien käyttöönotossa on sallittava maakuntien oma harkinta ja aikataulutus. Palveluiden saatavuutta, laatua ja yhdenvertaisuutta on seurattava vuosittain. Sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiota on pitkäjänteisesti vahvistettava. Maakuntien verotusoikeuden hyödyt ja haitat on selvitettävä. Tuottajakorvauksien tasoa ja niiden vaikutusta palvelujen saatavuuteen ja laatuun on seurattava säännöllisesti. Maakuntien asiakasmaksukäytäntöjä ja niiden vaikutuksia on seurattava ja tarvittaessa tarkennettava asiakasmaksulainsäädäntöä, mikäli maksut estävät ihmisten palveluihin ja hoitoon pääsyn sekä syventävät ihmisten taloudellisia ongelmia. Sote-keskusten ensi vaiheen suoran valinnan palvelut on muutettava maksuttomiksi Ihmisten jotka eivät ole valinneet hoitopaikkaansa, tulee vuonna 2023 lähtökohtaisesti pysyä maakunnan sote-keskuksen asiakkaina. Maakunnalle osoitetut yleiskatteelliset hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen rahoitus tulee käyttää nimenomaan terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen. Käyttö on osoitettava maakuntien hyvinvointikertomuksissa. Maakuntien valtion rahoituksen hyte-osuutta on kasvatettava ja rahoituksen hyte-kerroin tulee ottaa käyttöön heti. Lisärahoituksen ei tule vähentää kuntien hyte-rahoitusta. Pienten palvelutuottajien taloudelliset ja muut mahdollisuudet liittyä tietojärjestelmiin on turvattava siten, etteivät esimerkiksi lisenssi- ja käyttöönottomaksut tai käyttöönottoon liittyvät tekniset seikat muodostu käyttöönoton ja käytön esteiksi. Maakuntien ja kuntien tulee sopia järjestöavustusten jatkumisesta osana maakuntien perustamista Maakuntien ja kuntien järjestöille suunnattua avustustoimintaa on seurattava säännöllisesti valtion ja maakuntien välisissä neuvotteluissa. Lisätietoja Johtaja, vapapääsihteeri Anne Knaapi: 0401942518, anne.knaapi@soste.fi Erityisasiantuntija Ulla Kiuru: 0407440888, ulla.kiuru@soste.fi Tutkimuspäällikkö Anne Perälahti: 0504111734, anne.peralahti@soste.fi Erityisasiantuntija Tuuli Lahti: 0505918307, tuuli.lahti@soste.fi 4. Vahvistetaan kansalaistoiminnan mahdollisuuksia Vahva ja vapaa kansalaisyhteiskunta on demokratian, sosiaalisen pääoman syntymisen ja yhteiskuntarauhan edellytys. Vahvistetaan kansalaistoiminnan mahdollisuuksia yhteisellä strategialla, keventämällä hallinnollista taakkaa ja uudistamalla järjestöavustusten myöntämisperiaatteet.

Kirjaukset hallitusohjelmaan: Päivitetään valtioneuvoston periaatepäätös kansalaisjärjestöjen toimintaedellytysten edistämisestä. Päivittämisen yhteydessä puretaan kansalaistoimintaa häiritsevää hallintokuormaa ja kevennetään lupakäytäntöjä. Uudistetaan rahapelituotoista maksettavien järjestöavustusten myöntämisperiaatteet. Uudistus toteutetaan sovittujen jakosuhteiden mukaisesti ja työhön otetaan mukaan sekä tuotonjaosta vastaavien viranomaisten, että avustuksia käyttävien järjestöjen edustus Taustaa: Laaditaan yhteinen kansalaisyhteiskuntastrategia Vapaaehtoistyö ja kansalaistoiminta kurovat umpeen eroja ihmisten välillä. Ne estävät yhteiskuntaa jakautumasta kahtia. Yhdessä tekeminen kasvattaa sekä sosiaalista pääomaa että koko yhteiskunnan henkistä pääomaa. Järjestötyö antaa elämälle merkityksiä ja pelastaa henkiä. Kansalaisyhteiskuntastrategista ajattelua tulee edelleen vahvistaa koko valtioneuvoston tasolla. Oikeusministeriön demokratiayksikön yhteydessä toimiva Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta KANE edistää kansalaisyhteiskunnan ja julkisen vallan välistä yhteistyötä ja kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä. KANE on laaja-alainen yhteistyöelin, joka kokoaa kansalaisyhteiskunnan toimijat yli sektorirajojen. KANEn toimintaa tulee jatkaa ja edelleen kehittää. Sote- ja maakuntauudistus on merkittävä muutos sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimintaedellytysten kannalta. Uudistuksen yhteydessä tulee valtakunnallisella ohjauksella edistää maakuntien mahdollisuutta myöntää avustuksia hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen, maakuntien velvollisuutta seurata ja tilastoida maakuntaan kuuluvien kuntien järjestöavustuksia ja kilpailuhaitan arviointia varten tarvittavan asiantuntijaelimen perustamista. Yhdistyslaki tulee uudistaa yhteistyössä kansalaisjärjestöjen kanssa. Laadukas ja avoin lainsäädännön valmistelu sisältää eri sidosryhmien osallistamisen ja kuulemisen valmistelun eri vaiheissa. Erilaiset digitaaliset palvelut kuten Otakantaa.fi ja Lausuntopalvelu.fi ovat tehostaneet osallistumisen mahdollisuuksia, mutta tarvitaan myös henkilökohtaista vuorovaikutusta ja keskustelua. Hyvä esimerkki laajasti osallistavasta lainsäädännön valmisteluprosessista on sisäministeriön vetämä rahankeräyslain uudistaminen, jossa kansalaisjärjestöt saivat ottaa kantaa uudistamisen malleihin valmistelun eri vaiheissa. Nyt on valitettavasti myös nähtävissä esimerkkejä virkamiespainotteisesta valmistelusta, jossa sidosryhmiä ei kuulla ollenkaan, tai ne otetaan mukaan liian myöhäisessä vaiheessa valmistelua. SOSTEn suositukset kansalaisjärjestöjen kuulemiseen: Päivitetään valtioneuvoston periaatepäätös kansalaisjärjestöjen toimintaedellytysten edistämisestä valtakunnallisella ja maakunnallisella tasolla. KANEa tulee kuulla kaikessa kansalaisyhteiskuntaa koskevassa päätöksenteossa.

Otetaan lainsäädäntöä valmisteltaessa kansalaisjärjestöt aina mukaan valmistelutyöhön, ellei ole jotain erityistä syytä poiketa tästä periaatteesta. Taustaa: Kevennetään hallinnollista taakkaa Kansalaistoimintaan kohdistuva hallinnollinen kuorma muodostuu sääntelyn toimeenpanoon, ohjeistukseen, tiedottamiseen ja asiointiprosesseihin liittyvistä ongelmista. Järjestöissä toimitaan pienillä resursseilla tai täysin vapaaehtoisvoimin. Siksi on tärkeää, että järjestöt voivat hoitaa niille kuuluvat hallinnolliset vastuut mahdollisimman sujuvasti. Hallinnollinen taakka ei saa olla liian raskas vapaaehtoisten kannettavaksi. Jos yhdistystoiminnan käynnistäminen ja ylläpitäminen vie liikaa voimavaroja, toiminta jää käynnistämättä tai kuihtuu pois. Liian tiukat lakien ja asetusten tulkinnat voivat estää esimerkiksi työttömien osallistumisen vapaaehtoistoimintaan. Verottajan epätarkat ohjeistukset voivat johtaa sanktioiden pelossa siihen, että toiminta jää toteutumatta. Esimerkiksi talkoiden yhteydessä tarjottava ruoka voidaan ohjeistuksen perusteella tulkita veronalaiseksi korvaukseksi tehdystä työstä. Paikallisella tasolla pitää huolehtia siitä, että julkiset toimijat eivät vaadi yhdistyksiltä lakia tiukempia menettelyjä. Osaltaan kansalaistoiminnan hallintokuormaa kasvattaa myös järjestörahoitukseen liittyvät tulkinnat. Veikkaus Oy:n pelituotoista sosiaali- ja terveysjärjestöille maksettavia avustuksia hallinnoiva Sosiaalija terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA edellyttää, että järjestöt kilpailuttavan yli 7000 euron hankinnat. Tämä on merkittävästi matalampi kuin hankintalain edellyttämä tavara- ja palveluhankintojen kilpailuttamisen kansallinen kynnysarvo 60 000 euroa. Kilpailutuksen aiheuttama ylimääräinen hallintotyö on pois järjestöjen varsinaisesta toiminnasta. SOSTEn suositukset hallinnollisen taakan keventämiseen: Selvitetään yhdessä yleishyödyllisten yhteisöjen edustajien kanssa niiden verokohtelun kokonaisuus. Huomioidaan lakien valmisteluvaiheessa se, miten esitys vaikuttaa järjestöjen hallinnolliseen taakkaan. Muutetaan Patentti- ja rekisterihallitukselle tehtävät nimenkirjoittajan muutosilmoitukset maksuttomiksi. Nostetaan vapaaehtoistoimijalle maksettavan matkakorvauksen verovapausrajaa. Ohjeistetaan kuntia ja maakuntia keventämään kansalaistoimintaan liittyviä ohjeistuksia ja asiointiprosesseja. Tehdään selvitys siitä, mistä viranomaisilmoituksista pienimmät yhdistystoimijat voitaisiin vapauttaa. Huolehditaan, että viranomaiset eivät sovella kansallista lainsäädäntöä tiukempia tulkintoja hankintalain soveltamisessa järjestöavustusten yhteydessä. Taustaa: Kehitetään avustusjärjestelmää edelleen Rahapeleistä kertyvät tuotot käytetään Suomessa yleishyödyllisen toiminnan tukemiseen. Vuoden 2017 alussa Raha-automaattiyhdistys, Veikkaus ja Fintoto yhdistyivät yhdeksi uudeksi rahapeliyhtiöksi, jonka nimi on Veikkaus. Avustusjärjestelmän uudistamisprosessissa kansalaisjärjestöt ja rahapeliyhtiöiden tuotonjaosta vastaavat kolme ministeriötä asettivat yhteiseksi, yksimieliseksi tavoitteeksi kansalaisjärjestöjen avustusjärjestelmien yhtenäistämisen soveltuvin osin.

Vaikka kirjaus oli yksimielinen, ei sen perusteella ole alkanut mitään valmistelua. Sen sijaan järjestöjen ohjaus ja hallintokuorma ovat kasvaneet. Veikkausvoittovaroista myönnettävien avustusten käytännöissä pitää löytää tasapaino valtionavustuslain edellyttämän ohjauksen ja valvonnan sekä joustavan ja tehokkaan avustusten käyttämisen välillä. Kansalaisjärjestötoiminnan avustuskäytännöt ja -kriteerit on eri tuotonjakoministeriöissä määriteltävä yhdenmukaisiksi soveltuvin osin. Uudistus tulee toteuttaa sovittujen jakosuhteiden pohjalta ja tavoitteina tulee olla byrokratian vähentäminen, järjestöjen autonomian kunnioittaminen sekä järjestelmän avoimuus ja läpinäkyvyys. SOSTEn suositukset kansalaisjärjestöjen tukemiseen: Avustusjärjestelmien kehittämiseen tähtäävä työ aloitetaan viipymättä. Uudistus toteutetaan sovittujen jakosuhteiden mukaisesti ja työhön otetaan mukaan sekä tuotonjaosta vastaavien viranomaisten, että avustuksia käyttävien järjestöjen edustus Lisätietoja Pääsihteeri Vertti Kiukas: 0405924287, vertti.kiukas@soste.fi Järjestöpäällikkö Riitta Kittilä: 0503086868, riitta.kittila@soste.fi Erityisasiantuntija Kirsi Marttinen: 0505314244, kirsi.marttinen@soste.fi 5. Siirretään painopiste ongelmien ehkäisyyn ja terveyden edistämiseen Sosiaali- ja terveyspolitiikan painopisteen tulee olla hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen sekä terveyserojen kaventaminen. Raskaiden ja kalliiden korjaavien toimenpiteiden vähentäminen on myös taloudellisesti kannattavaa. Oikeat veroratkaisut voivat edistää kansanterveyttä, tasata tuloeroja sekä tasapainottaa valtiontaloutta. Hallitusohjelmaan: Jatketaan tupakka- ja nikotiinituotteiden sekä alkoholin veronkorotuksia ja otetaan käyttöön limuviinojen haittavero. Lisäys verotuloihin 400 miljoonaan euroa hallituskauden lopussa Valmistellaan ja otetaan käyttöön kansanterveysperustainen epäterveellisten elintarvikkeiden suolaan, sokeriin ja tyydyttyneeseen rasvaan perustuva haittavero. Lisäys verotuloihin 500 miljoonaa euroa hallituskauden lopussa Päätösten vaikutuksia eri väestöryhmien hyvinvointiin ja terveyteen ennakkoarvioidaan ja seurataan systemaattisesti.

Taustaa: edistetään kansanterveyttä verotuksella Oikeilla veroratkaisuilla voidaan edistää kansanterveyttä, tasata tuloeroja sekä samalla pitää valtiontalous tasapainossa. Suomessa verotuksen pitkä linja on ollut vähittäinen siirtymä työn verotuksesta välilliseen verotukseen eli haitta- ja kulutusverotukseen. Tämä on perusteltu suunta, mutta siirtymät tulee toteuttaa hallitusti ja huomioida muutosten kokonaisvaikutukset. Säädetään kulutus- ja valmisteverot tukemaan kansanterveyttä Päihteiden ja epäterveellisen ruokavalion vaikutukset terveyteen ovat haitallisia. Lisäämällä väestön sairastavuutta, ne aiheuttavat kustannuksia sekä yksilöille itselleen, että yhteiskunnalle erityisesti julkisen terveydenhuollon menojen kasvuna. Verotus on tutkitusti kustannustehokas tapa edistää kansanterveyttä. Verotuksella voidaan ohjata kansalaisten kulutuskäyttäytymistä terveyttä edistäviin valintoihin. Kannustamalla terveellisiin elintapavalintoihin, verotus voi välillisesti pienentää myös eri väestöryhmien välisiä eli niin sanottuja sosioekonomisia terveyseroja. Päihteet Päihteiden käyttö on edelleen keskeinen hyvinvoinnin ja terveyden uhkatekijä Suomessa. Siksi tupakan ja alkoholin verotuksen kiristämistä on jatkettava myös tulevaisuudessa. Vaikka väestön tupakointi onkin vähentynyt, aiheuttaa tupakointi edelleen huomattavia haittoja. Tästä syystä kahdesti vuodessa toistuvia tupakkaveron korotuksia tulee jatkaa. Kaikkia tupakka- ja nikotiinituotteita, nikotiinikorvaushoitovalmisteet pois lukien, tulee verottaa yhtä tiukasti kuin savukkeita, sillä niiden käyttöön liittyy merkittäviä terveyshaittoja. Alkoholilain kokonaisuudistuksen seurauksena alkoholihaitat lisääntyvät. Jo nykyisellään alkoholihaitoista aiheutuu yhteiskunnallemme vuosittain yli miljardin euron suorat kustannukset ja kustannusten kasvu jatkossa on vääjäämätöntä ilman määrätietoisia toimenpiteitä alkoholin saatavuuden rajoittamiseksi. Koska alkoholivero on kiinteä euromääräinen summa tiettyä alkoholitilavuutta kohden, sen suhteellinen osuus alkoholituotteiden hinnasta laskee inflaation ja ostovoiman nousun myötä. Näin verotuksen vaikutus vähitellen laskee, jos veronkorotuksia ei tehdä. Alkoholiveroja tulee tarkistaa säännöllisesti ylöspäin tämän kehityksen kompensoimiseksi. Lisäksi limuviinoihin on kohdistettava oma erillinen haittavero tukemaan nuorten alkoholinkäytön ja varhain alkavan humalajuomisen vähentämistä. Vastaava vero on käytössä useissa EU-maissa, esimerkiksi Tanskassa, Ranskassa ja Saksassa. Alkoholi- ja tupakkaveron korotuksien positiivinen vaikutus julkiseen talouteen riippuu tehtyjen korotusten suuruudesta ja niiden käyttäytymisvaikutuksista. Määrätietoisella haittaverojen korotuspolitiikalla verokertymä olisi hallituskauden lopussa noin 400 miljoonaa euroa nykyistä korkeampi.

Ravinto Maailman terveysjärjestö (WHO) on kehottanut jäsenmaitaan harkitsemaan lisättyyn sokeriin, suolaan ja tyydyttyneeseen rasvaan kohdistuvien haittaverojen käyttöönottoa väestön ruokailutottumusten muuttamiseksi ja terveiden elintapojen tukemiseksi. Haittaveron käyttöönotto tuottaisi mittavia terveyshyötyjä myös Suomessa. Seuraavan hallituskauden aikana tulee selvittää, valmistella ja ottaa käyttöön mahdollisimman laajasti haitallisiin ruokailutottumuksiin vaikuttava vero. Peruslähtökohtana tulee olla, että haittavero kohdistuu yhtä aikaa sekä sokeriin, suolaan että tyydyttyneeseen rasvaan. Terveyden kannalta tehokkain tapa olisi verottaa tuotteissa olevien rasva-, suola- ja sokeripitoisuuksien mukaan sen sijaan, että verotettaisiin tiettyjä erikseen valittuja ja rajattuja tuotteita. Laaja-alainen vero muuttaisi parhaassa tapauksessa sekä kuluttajien että tuottajien käyttäytymistä ja tekisi saatavilla olevista elintarvikkeista terveellisimpiä. Käyttöönotettavalla sokeri-, suola- ja rasvaverolla voidaan kerätä valitusta veron tasosta sekä verokannan laajuudesta riippuen hallituskauden lopussa noin 500-1000 miljoonan euron lisätulot. SOSTEn suositukset kulutus- ja valmisteverotukseen: Jatketaan tupakka- ja nikotiinituotteiden veronkorotuksia. Alkoholiveroja korotetaan vuosittain, jotta alkoholivero ei suhteellisesti kevene inflaation ja ostovoiman nousun seurauksena. Lisäksi parantunutta alkoholituotteiden saatavuutta kompensoidaan kireämmällä verotuksella. Otetaan käyttöön limuviinojen haittavero. Otetaan käyttöön kansanterveysperustainen epäterveellisten elintarvikkeiden vero Taustaa: Yhteiskunnallisten päätösten vaikutuksia kansanterveyteen on seurattava Kansanterveyden yleisestä kohenemisesta huolimatta erityisesti sosioekonomiset terveyserot ovat Suomessa edelleen suuria. Terveyserojen kaventamiseksi tarvitaan jatkuvia kansallisen tason toimenpiteitä, joilla tuetaan terveyttä edistävien valintojen tekemistä ja terveellisiä elintapoja sekä elinympäristöjen terveyttä, turvallisuutta, esteettömyyttä ja viihtyisyyttä. Vähentämällä raskaiden ja kalliiden korjaavien toimenpiteiden tarvetta, tämä on myös taloudellisesti kannattavaa. Hallituskauden aikana on kohdistettava lisäresursseja ennenaikaisten eli ennen 70 ikävuotta tapahtuvien kuolemien ehkäisyyn. Ennenaikaisia kuolemia Suomessa aiheuttavat erityisesti tapaturmat, päihteet, itsemurhat ja verenkiertoelinten sairaudet. Suurin osa näistä kuolemista olisi kuitenkin ehkäistävissä. Kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti on myös tulevien sukupolvien terveyttä turvattava huolehtimalla elinympäristöjen puhtaudesta ja varautumalla tulevaisuuden terveysuhkiin ennalta. Suomalaisten terveysturvaa uhkaavia tekijöitä ovat esimerkiksi antibioottiresistenssi, ilmastonmuutos ja saastuminen. Yhteiskunnallisten päätösten vaikutuksia kansanterveyteen tulee arvioida ja seurata. Tämä edellyttää laadukasta, näyttöön perustuvaa tutkimusta sairauksien ehkäisystä, tunnistamisesta ja hoidosta, sekä

toimenpideohjelmien vaikutuksista. Kansanterveystyön toteuttamisessa on hyödynnettävä aktiivisesti järjestöjen tarjoamaa erityisosaamista. SOSTEn suositukset hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen sekä Päätösten vaikutuksia eri väestöryhmien hyvinvointiin ja terveyteen ennakkoarvioidaan ja seurataan systemaattisesti. Käynnistetään toimenpideohjelma ennenaikaisten eli ennen 70 ikävuotta tapahtuvien kuolemien ehkäisemiseksi. Lisätietoja Pääekonomisti Jussi Ahokas: 050 308 6870, jussi.ahokas@soste.fi Erityisasiantuntija Tuuli Lahti: 050 591 8307, tuuli.lahti@soste.fi Yhteenveto SOSTEn suositusten budjettivaikutuksista vuositasolla Menot Perusturvan kokonaisuudistuksen käynnistäminen Palkkatukimäärärahojen nosto Sote-keskusten ensi vaiheen suoran valinnan palveluiden maksuttomuus 300 miljoonaa euroa 50 miljoonaa euroa 120 miljoonaa euroa YHTEENSÄ 470 miljoonaa euroa Verot Solidaarisuusvero Tupakka- ja nikotiinituotteiden sekä alkoholin veronkorotukset ja limuviinojen haittavero Kansanterveysperustainen epäterveellisten elintarvikkeiden suolaan, sokeriin ja tyydyttyneeseen rasvaan perustuva haittavero 50 miljoonaa euroa 100 miljoonaa euroa 125 miljoonaa euroa YHTEENSÄ 275 miljoonaa euroa Nettovaikutus julkiseen talouteen - 195 miljoonaa euroa