LIIKENNEJÄRJESTELMÄN KO- LARIVÄKIVALTA

LIIKENNEJÄRJESTELMÄN KO- LARIVÄKIVALTA Riskit ja niiden vähentäminen seutu- ja yhdysteillä Liikenneturvallisuuden pitkän aikavälin tutkimus- ja kehittämisohjelma LINTU-julkaisuja n/2009

LINTU-tutkimusohjelma Yhteyshenkilö: Leif Beilinson Liikenne- ja viestintäministeriö PL 31 00023 Valtioneuvosto p. (09)16002 Koordinaattori: Annu Korhonen Linea Konsultit Oy Ruoholahdenkatu 8 00180 HELSINKI p. 09-72064264 ISBN (painotuote) ISBN (verkkojulkaisu) Kirjapaino Helsinki 2009

KUVAILULEHTI Julkaisun päivämäärä x.x.200x Tekijät (toimielimestä: toimielimen nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Marko Kelkka, Noora Airaksinen, Panu Sainio, Antti Virtanen, Peter Lüthje, Marko Tikkanen, Katja Suhonen Julkaisun laji Toimeksiantaja LINTU-tutkimusohjelma Toimielimen asettamispäivämäärä Julkaisun nimi Liikennejärjestelmän kolariväkivalta. Riskit ja niiden vähentäminen seutu- ja yhdysteillä. Tässä tutkimuksessa käytettiin liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien aineistoa taajamamerkin ulkopuolisten seutu- ja yhdysteiden kuolemaan johtaneista onnettomuuksista vuosilta 2002-2006. Ensimmäisessä vaiheessa on esitetty yleiskuva kaikista em. teiden liikennekuolemista sekä arvioitu kuolonkolareihin liittyen tietoista riskinottoa, joksi katsottiin moottoriajoneuvon kuljettajan osalta rattijuoppous, huumeiden käyttö, ylinopeus vähintään 20 km/h, ajo-oikeudettomuus sekä itsetuhotarkoitus, sekä moottoriajoneuvossa kuolleen osalta myös turvavyön käyttämättömyys. Lopullisena tavoitteena tutkimuksessa oli tunnistaa em. teiden keskeisimmät liikennejärjestelmän riskit, joille tienkäyttäjä altistuu, sekä niihin kohdentuvat sellaiset parantamistoimet, jotka toteuttamalla liikennekuolemien määrää voidaan vähentää. Tämän takia tietoiseen riskinottoon rinnastettiin myös sairauskohtaukset, jos ne olivat kuolinsyynä. Taajamamerkin ulkopuolisilla seutu- ja yhdysteillä kuoli vuosina 2002-2006 463 onnettomuudessa yhteensä 511 ihmistä. Onnettomuuksista 379 oli moottoriajoneuvojen onnettomuuksia ja 84 kevyen liikenteen onnettomuuksia. Näissä onnettomuuksissa kuoli 427 moottoriajoneuvolla kulkenutta, 19 mopoilijaa, 34 jalankulkijaa ja 31 pyöräilijää. Yksittäisonnettomuus on selvästi yleisin onnettomuusluokka. (onnettomuuksista 47 %, kuolleista 46 %). Seuraavaksi yleisimmät onnettomuusluokat ovat olleet kohtaamisonnettomuudet (20 %), jalankulkijaonnettomuudet (7 %) ja polkupyöräonnettomuudet (7 %). Risteämis- ja kääntymisonnettomuuksia on ollut yhteensä seitsemän prosenttia. Yleisimmät onnettomuusluokat ilman moottoriajoneuvon kuljettajan tai matkustajan riskinottoa tapahtuneissa kuolemissa olivat kohtaamisonnettomuudet, seuraavina lähes yhtä suurina ryhminä yksittäisonnettomuudet ja jalankulkijaonnettomuudet, seuraavana polkupyöräonnettomuudet. Ilman moottoriajoneuvon kuljettajan tai matkustajan riskinottoa tapahtuneissa onnettomuuksissa kuoli yhteensä XXX?? ihmistä. Noin puolet moottoriajoneuvojen kuolemista tapahtui haja-asutusalueilla (alle 15 asukasta/km2).. Kevyen liikenteen onnettomuuksista ilman moottoriajoneuvon kuljettajan riskinottoa tapahtui noin 70 % tilastotaajama- tai asutustihentymäalueella (yli 15 asukasta/km2). Liikennejärjestelmään liittyvistä riskeistä suuressa osassa kevyen liikenteen onnettomuuksista tunnistettavissa oli onnettomuuspaikan korkea nopeusrajoitus, mikä näkyi suurina törmäysnopeuksina ja jalankulkijan tai pyöräilijän heikkoina selviytymismahdollisuuksina. Toisena merkittävänä riskitekijänä olivat puutteelliset kevyen liikenteen olosuhteet taajaman ulkopuolella. Seututeiden kohtaamisonnettomuuksia, joihin ei sisälly tietoista riskinottoa, voidaan vähentää tehostamalla talvihoitoa ja alentamalla ajonopeuksia. Yksittäisonnettomuuksien kohdalla keskeistä on lisäksi tieympäristön pehmentäminen. Vaikeimmaksi ongelmaksi nähdään risteämisonnettomuudet, joissa uhrina on useimmiten sivutietä ajanut iäkäs kuljettaja. Yhdysteiden liikennekuolemien vähentämisessä keskeistä on ajonopeuksien alentaminen selvästi alle 80 km/h. Ajonopeuksien alentaminen olisi oleellista myös kevyen liikenteen osallisten selviytymisen kannalta. Taajamamerkin ulkopuolisten alueiden nopeusrajoitusjärjestelmä tulisikin järjestelmällisesti tarkistaa. Kevyen liikenteen turvallisuuden parantamiseksi tulisi myös kehittää kevyen liikenteen olosuhteita ja järjestelyjä tienvarren asutuskohteissa sekä pohtia nykyistä tehokkaampia keinoja turvavälineiden käytön lisäämiseksi. Avainsanat (asiasanat) seututie, yhdystie, onnettomuus, kevyt liikenne, riskinotto, kuolema, kuolonkolari, liikennejärjestelmä Muut tiedot Sarjan nimi ja numero LINTU-julkaisuja x/200x Kokonaissivumäärä Jakaja LINTU-tutkimusohjelma Kieli suomi ISBN 951-723-xxx-x (painotuote) 951-723-xxx-x (verkkojulkaisu) Hinta Kustantaja Liikenne- ja viestintäministeriö Luottamuksellisuus

PRESENTATIONSBLAD Utgivningsdatum x.x.200x Författare (uppgifter om organet: organets namn, ordförande, sekreterare) Typ av publikation Uppdragsgivare LINTU-forskningsprogram Datum för tillsättandet av organet Publikation (även den finska titeln) Referat Nyckelord Övriga uppgifter Seriens namn och nummer LINTU utredningar x/200x Sidoantal Språk finska Distribution LINTU-forskningsprogram ISBN ISBN 951-723-xxx-x (trycksak) ISBN 951-723-xxx-x (nätpublikation) Pris Sekretessgrad Förlag Kommunikationsministeriet

DESCRIPTION Date of publication x.x.200x Authors (from body; name, chairman and secretary of the body) Type of publication Assigned by LINTU Research Programme Date when body appointed Name of the publication Abstract Keywords Miscellaneous Serial name and number LINTU Reports x/200x Pages, total Distributed by LINTU Research Programme Language Finnish ISBN ISBN 951-723-XXX-X (printed version) ISBN 951-723-XXX-X (electronic version) Price Confidence status Published by Ministry of Transport and Communications

6 LINTU x/200x Raportin nimi Esipuhe. Helsingissä 11.22.3333 Allekirjoitus

LINTU x/200x Raportin nimi 7 Sisällysluettelo

8 LINTU x/200x Raportin nimi Esipuhe... 6 1 Johdanto... 11 1.1 Tausta... 11 1.2 Tavoitteet... 11 1.2.1 Tutkimuksen ensimmäinen vaihe... 11 1.2.2 Tutkimuksen toinen vaihe... 11 2 Liikennekuolemat seutu- ja yhdysteillä... 12 2.1 Tutkimusaineisto... 12 2.1.1 Lähtöaineisto... 12 2.1.2 Vertailu Tilastokeskuksen aineistoon... 13 2.2 Moottoriajoneuvo-onnettomuudet... 14 2.2.1 Tie- ja liikenneympäristö... 14 2.2.2 Olosuhteet... 18 2.2.3 Ajoneuvon ominaisuudet... 20 2.2.4 Kuljettajan ominaisuudet ja käyttäytyminen... 25 2.2.5 Menehtyneen ominaisuudet... 27 2.2.7 Vertailu yksiajorataisten pääteiden onnettomuuksiin... 29 2.3 Kevyen liikenteen onnettomuudet... 29 2.3.1 Onnettomuuden tyyppi... 29 2.3.2 Kevyen liikenteen osallisen ominaisuudet... 37 2.3.3 Olosuhteet ja niiden huomioiminen... 39 2.3.4 Osallisen moottoriajoneuvon ominaisuudet... 43 2.3.5 Vertailu aiempiin tutkimuksiin... 45 3 Rajatun aineiston syväanalyysi... 46 3.1 Aineiston rajaus ja ryhmittely... 46 3.1.1 Järjestelmän käyttörajoissa tapahtuneet liikennekuolemat... 46 3.1.2 Moottoriajoneuvo-onnettomuudet... 48 3.1.3 Kevyen liikenteen onnettomuudet... 50 Aineiston ryhmittely... 51 3.2 Moottoriajoneuvo-onnettomuuksista yleistä... 53 3.2.1 Toimintaympäristö... 53 3.2.1 Kuolleiden ikä... 54 3.2 Kohtaamisonnettomuudet... 54 3.2.2 Tie- ja liikenneympäristö... 54 3.2.4 Olosuhteet... 58 3.2.5 Ajoneuvojen ominaisuudet... 58 3.2.6 Kuljettajan ominaisuudet ja käyttäytyminen... 60 3.2.7 Onnettomuustapahtuma... 60

LINTU x/200x Raportin nimi 9 3.2.8 Kuolemaan johtaneet vammat ja niiden synty... 62 3.3 Yksittäisonnettomuudet... 63 3.3.1 Tie- ja liikenneympäristö... 63 3.3.2 Olosuhteet... 65 3.3.3 Ajoneuvon ominaisuudet... 66 3.3.4 Kuljettajan ominaisuudet ja käyttäytyminen... 67 3.3.5 Onnettomuustapahtuma... 68 3.3.6 Kuolemaan johtaneet vammat ja niiden synty... 69 3.4 Kääntymis- ja risteämisonnettomuudet... 71 3.4.1 Tie- ja liikenneympäristö... 71 3.4.2 Olosuhteet... 73 3.4.3 Ajoneuvojen ominaisuudet... 74 3.4.4 Kuljettajien ominaisuudet ja käyttäytyminen... 74 3.4.5 Onnettomuustapahtuma... 75 3.4.6 Kuolemaan johtaneet vammat ja niiden synty... 77 3.5 Kevyen liikenteen onnettomuudet... 77 3.5.1 Tie- ja liikenneympäristö... 77 3.5.2 Maankäyttö... 83 3.5.3 Olosuhteet ja keli... 84 3.5.4 Kevyen liikenteen osallisen ominaisuudet ja toiminta... 92 3.5.5 Kevyen liikenteen osallisten toimintaedellytykset ja toiminnan ennakoitavuus... 98 Toiminnan ennakoitavuuden luokittelukriteerit... 99 3.5.5 Moottoriajoneuvon ja sen kuljettajan ominaisuudet... 105 Kuljettajan ikä... 107 3.5.7 Kuolemaan johtaneet vammat ja niiden synty... 112 4 Liikennejärjestelmän riskit ja niiden vähentäminen... 122 4.1 Kohtaamisonnettomuudet... 122 4.1.1 Tie- ja liikenneympäristö... 122 4.1.2 Ajoneuvotekniikka... 123 4.2 Suistumisonnettomuudet... 123 4.2.1 Tie- ja liikenneympäristö... 123 4.2.2 Ajoneuvotekniikka... 124 4.3 Kääntymis- ja risteämisonnettomuudet... 124 4.3.1 Tie- ja liikenneympäristö... 124 4.3.2 Ajoneuvotekniikka... 125 4.4 Kevyen liikenteen onnettomuudet... 125 4.1.1 Onnettomuuksien ryhmittely... 125 4.1.2 Liikennejärjestelmän riskit... 126

10 LINTU x/200x Raportin nimi 4.1.3 Parantamisehdotukset... 132 5 Yhteenveto... 135

LINTU x/200x Raportin nimi 11 1 Johdanto 1.1 Tausta Liikenneturvallisuuden pitkän aikavälin tutkimus- ja kehittämisohjelmassa (LINTU) on käynnistetty tätä ennen kaksi tutkijalautakunta-aineistojen syväanalyysia, joista ensimmäinen tutkimus käsitteli yksiajorataisten pääteiden kuolonkolareita (VIOLA, LINTUjulkaisuja 3/2006) ja toinen taajamien kuolonkolareita (KOLKU- TA, LINTU-julkaisuja x/2008). Näiden jatkona on VIOLA2- tutkimushanke (Liikennejärjestelmän kolariväkivalta: moottoritiet, seutu- ja yhdystiet), josta tämä raportti käsittää seutu- ja yhdysteiden kuolonkolareiden kokonaiskuvan ja syväanalyysin. Moottoriteiden liikennekuolemien kokonaiskuva ja syväanalyysi on esitetty LINTU-raportissa Liikennejärjestelmän kolariväkivalta: riskit ja niiden vähentäminen moottoriteillä. Keskeinen lähtökohta näille onnettomuustutkimuksille on ollut rajata tietoinen riskikäyttäytyminen pois syväanalyysin aineistosta ja tunnistaa jäljelle jäävistä tavanomaisen tienkäytön seurauksena tapahtuneista liikennekuolemista niitä liikennejärjestelmän ominaisuuksia ja puutteita, jotka altistavat tienkäyttäjän vakaville onnettomuuksille, sekä löytää sen myötä parannusehdotuksia valtioneuvoston asettamien liikenneturvallisuustavoitteiden toteutumisen edistämiseksi. 1.2 Tavoitteet 1.2.1 Tutkimuksen ensimmäinen vaihe Tavoitteena on esittää yleiskuva kaikista taajamamerkin ulkopuolisten seutu- ja yhdysteiden kuolonkolareista sähköisessä muodossa olevan tutkijalautakunta-aineiston avulla. Samalla verrataan tutkijalautakunta-aineiston mukaisia lukuja tilastokeskuksen vastaaviin onnettomuuslukuihin. Ensimmäisessä vaiheessa esitetään tuloksia myös eritellysti tavanomaisen liikennejärjestelmän käytön sekä riskikäyttäytymisen seurauksena syntyneistä onnettomuuksista. Tavoitteena on myös verrata nyt saatuja tuloksia muihin LINTU -ohjelman tutkimusten vastaaviin tuloksiin (VIOLA, KOLKUTA, POMO). 1.2.2 Tutkimuksen toinen vaihe Tutkimuksen toisen vaiheen tavoitteena on selvittää taajamamerkin ulkopuolisten seutu- ja yhdysteiden tavanomaisen käytön osalta

12 LINTU x/200x Raportin nimi miksi ja miten ihminen kuolee liikenteessä. Kuolonkolarien tapahtumaketjuja sekä ihmisten vammautumismekanismeja, törmäysvoimia ja niiden aiheuttajia tarkastellaan tutkintakansioita hyödyntävässä syväanalyysissa sekä ihmisen fysiologian, ajoneuvotekniikan että tie- ja liikenneympäristön näkökulmista. Lopullisena tavoitteena tutkimuksessa on tunnistaa keskeisimmät liikennejärjestelmän riskit, joille tienkäyttäjä altistuu, sekä niihin soveltuvat parantamistoimet siten, että kuolonkolareiden määrää voidaan ko. toimenpitein alentaa. 2 Liikennekuolemat seutu- ja yhdysteillä 2.1 Tutkimusaineisto 2.1.1 Lähtöaineisto Tutkimusaineistona ovat Liikennevakuutuskeskuksen onnettomuustietorekisterin tiedot tutkijalautakuntien tutkimista seutu- ja yhdysteillä taajamamerkin ulkopuolella tapahtuneista kuolemaan johtaneista onnettomuuksista vuosina 2002-2006. Aineiston tulokset on esitetty pääsääntöisesti kuolleiden lukumäärinä. Aineiston mukaan seutu- ja yhdysteillä tapahtui vuosina 2002-2006 yhteensä 463 onnettomuutta, joista 379 oli moottoriajoneuvojen keskinäisiä tai yksittäisonnettomuuksia ja 84 kevyen liikenteen onnettomuuksia, joissa lähes kaikissa moottoriajoneuvo oli toisena osapuolena. Onnettomuuksissa kuoli 427 moottoriajoneuvolla kulkenutta, 19 mopoilijaa, 34 jalankulkijaa ja 31 pyöräilijää (kuva 1 ja taulukko 1). Yhteensä liikenteessä kuolleita siis oli seutu- ja yhdysteillä 511 eli vuosittain noin 100. Risteämisonnettomuuksien osalta on kokonaisaineiston tarkastelussa esitetty onnettomuudessa menehtyneen tilanteeseen tullessa käyttämän tien ominaisuuksia. Luvun 3 syväanalyysissa on tarkasteltu yksityiskohtaisemmin liittymäonnettomuuksien osalta korkeampiluokkaisten teiden ominaisuuksia.

LINTU x/200x Raportin nimi 13 Kuva 1. Kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien jakauma taajamien ulkopuolisilla seutu- ja yhdysteillä vuosina 2000-2006 tutkijalautakuntaaineistossa. Onnettomuusluokat Tiehallinnon luokittelun mukaisesti. n= 463. Taulukko 1. Onnettomuudet Onn. luokka Tutkijalautakunta-aineiston mukaiset kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien määrät seutu- ja yhdysteillä vuosina 2002-2006. 1 kuoll. 2 kuoll. Seututiet 3 kuoll. 4 kuoll. Yht. 1 kuoll. Yhdystiet 2 kuoll. 3 kuoll. Yht. Onn. yht. Kuoll. yht. Yksittäis 83 9 1 93 116 8 124 217 236 Kääntymis 6 6 5 1 6 12 13 Ohitus 7 1 1 9 9 13 Risteämis 10 3 1 14 4 1 5 19 25 Kohtaamis 40 6 1 47 41 3 1 45 92 105 Peräänajo 2 2 2 2 Mopedi 10 10 9 9 19 19 Polkupyörä 16 16 15 15 31 31 Jalankulkija 20 20 14 14 34 34 Eläin 6 1 7 6 1 7 14 17 Muu 6 2 8 6 6 14 16 Yhteensä 206 21 4 1 232 216 14 1 231 463 511 2.1.2 Vertailu Tilastokeskuksen aineistoon Tutkijalautakunta-aineiston liikennekuolemien määrät poikkeavat hieman Tilastokeskuksen vastaavista luvuista. Moottoriajoneuvossa kuolleita on tutkijalautakunta-aineistossa kaikkina vuosina hieman vähemmän kuin Tilastokeskuksen aineistossa. Eroa on viiden vuoden aikana yhteensä yksitoista kuollutta. Vastaavasti kevyen liikenteen kuolleita on rekisteröity tutkijalautakunta-aineistoon neljä vähemmän kuin Tilastokeskuksen aineistoon.

14 LINTU x/200x Raportin nimi Taulukko 2. Moottoriajoneuvot Kevyt liikenne Tutkimusaineiston ja Tilastokeskuksen mukaiset liikennekuolemien määrät seutu- ja yhdysteillä vuosina 2002-2006. Seutu- ja yhdystiet Vuosi 2002 2003 2004 2005 2006 Yhteensä 2002-2006 100 74 74 92 87 427 Tilastokeskus 100 71 72 87 88 418 Tutkijalautakuntaaineisto Tutkijalautakuntaaineisto 14 17 16 12 6 65 Tilastokeskus 18 24 19 16 14 91 Erot moottoriajoneuvoissa kuolleiden määrissä selittynevät sillä, että tutkijalautakunnat tutkivat ja tilastoivat myös tapaukset, joissa onnettomuuden uhri on menehtynyt sairaskohtauksen takia. Tilastokeskus ei tilastoi näitä tapauksia liikennekuolemiksi. Kevyen liikenteen osalta erot lukumäärissä ovat melko suuria. Tilastokeskuksen tietoon on tullut 26 tapausta enemmän kuin mitä tutkijalautakunnat ovat tutkineet. Jalankulkijakuolemia on kummassakin rekisterissä yhtä monta, sen sijaan mopoilijoiden kuolemia on Tilastokeskuksen mukaan kolme ja pyöräilijöiden kuolemia 15 enemmän. Tutkijalautakunnat eivät ole tutkineet näitä joko sen takia, että tieto onnettomuudesta on tullut myöhään tai sen takia, että tietoa ei ole saatu lainkaan. Vastaavasti tutkijalautakunnat ovat mahdollisesti tutkineet joitakin tapauksia, joita tilastokeskuksessa ei ole kirjattu liikenneonnettomuuksiksi. 2.2 Moottoriajoneuvo-onnettomuudet 2.2.1 Tie- ja liikenneympäristö Eniten moottoriajoneuvoissa olleita (pois lukien mopot) on kuollut sekä seutu- että yhdysteillä suistumisen seurauksena tapahtuneissa yksittäisonnettomuuksissa. Seututeiden moottoriajoneuvoilla tapahtuneista liikennekuolemista 48 % on aiheutunut yksittäisonnettomuuksista, yhdysteillä vastaava luku on peräti 63 % (taulukko 3). Kohtaamisonnettomuuksissa on seututeillä kuollut 25 % ja yhdysteillä 24 % kaikista moottoriajoneuvoissa kuolleista. Seututeillä merkittäviä onnettomuusluokkia ovat myös risteämisonnettomuudet (9 % kuolleista) ja ohitusonnettomuudet (6 % kuolleista). Yhdysteillä ei ole tapahtunut tutkimusaineiston mukaan yhtään kuolemaan johtanutta ohitusta tai peräänajoa. Taulukossa 3, samoin kuin myöhempänäkin, hirvi- ja peuraonnettomuudet, samoin kuin muut eläinonnettomuudet, on yhdistetty eläinonnettomuuksiksi. Lisäksi yksi polkupyöräonnettomuus (moottoripyöräilijä vastaan polkupyöräilijä, jossa moottoripyöräilijä kuoli) on merkitty selkeyden vuoksi muuksi onnettomuudeksi.

LINTU x/200x Raportin nimi 15 Taulukko 3. Seutu- ja yhdysteiden vuosien 2002-2006 moottoriajoneuvoilla kulkeneiden liikennekuolemat Tiehallinnon onnettomuusluokittelun mukaisesti ryhmiteltynä. Onnettomuusluokka Seututie Yhdystie Kaikki yhteensä Yksittäisonnettomuus 104 132 236 Eläinonnettomuus 9 8 17 Kohtaamisonnettomuus 55 50 105 Risteämisonnettomuus 19 6 25 Kääntymisonnettomuus 6 7 13 Ohitusonnettomuus 13 0 13 Peräänajo-onnettomuus 2 0 2 Muu onnettomuus 10 6 16 Kaikki yhteensä 218 209 427 Kuolemantapauksista 68 % on tapahtunut 80 km/h nopeusrajoitusalueella. Näistä 218 kuolemantapausta eli 75 % on tapahtunut yleisrajoitusalueella. 80 km/h -yleisrajoituksen voimassaoloalueella on siis tapahtunut puolet kaikista moottoriajoneuvoissa matkustaneiden liikennekuolemista (taulukko 4). Taulukko 4. KVL Seutu- ja yhdysteiden vuosien 2002-2006 moottoriajoneuvoilla kulkeneiden liikennekuolemat nopeusrajoitusten ja keskivuorokausiliikenteen (vuosi 2006) mukaisesti luokiteltuina. Nopeusrajoitus (km/h) Yhteensä 40 50 60 70 80 100 < 300 1 5 6 58 1 71 300-599 4 8 63 2 77 600-899 4 9 43 3 59 900-1199 1 2 7 35 5 50 1200-1499 2 3 1 15 3 24 1500-2999 1 1 14 1 36 7 60 3000-5999 2 14 25 11 52 6000-11999 1 6 7 14 > 12 000 1 2 4 7 Ei tietoa 1 1 1 6 4 13 Kaikki yhteensä 3 23 70 3 292 36 427 Maankäyttö onnettomuuskohdissa on valtaosassa tapauksista maa- ja metsätalousvoittoista (86 %). Toiseksi merkittävin maankäyttötyyppi on pientalovaltainen asuntoalue (6 %) ja kolmanneksi merkittävin teollisuusalue (2 %). Seutu- ja yhdysteiden onnettomuuspaikkojen maankäytön jakaumat ovat keskenään hyvin samanlaisia (taulukko 5).

16 LINTU x/200x Raportin nimi Taulukko 5. Seutu- ja yhdysteiden vuosien 2002-2006 moottoriajoneuvoilla kulkeneiden liikennekuolemat tutkijalautakuntien määrittelemän maankäytön mukaan ryhmiteltyinä. Maankäyttö Seututie Yhdystie Yhteensä Pientalovaltainen asuntoalue 13 14 27 Kerrostalovaltainen asuntoalue 4 4 Teollisuusalue 4 6 10 Kauppa- ja palvelutoimintojen alue 3 2 5 Maa- ja metsätalousalue 189 180 369 Muu 2 2 4 Ei tiedossa 3 5 8 Kaikki yhteensä 218 209 427 Tienkohtana on ollut linjaosuus seututeillä 82 %:ssa ja yhdysteillä 89 %:ssa kuolemantapauksista. Liittymissä on kuollut seututeillä 16 % ja yhdysteillä 10 % kaikista ko. tieluokkien moottoriajoneuvoissa menehtyneistä (taulukko 6). Liittymätyypeistä yleisin on ollut avoin liittymä (yhteensä 36/56 tapausta). Kymmenessä tapauksessa liittymätyypiksi on onnettomuusdatassa koodattu ei liittymää mikä viitannee yksityistieliittymään, koska sille ei ole erikseen koodia tutkijalautakuntadatan muuttujaluettelossa. On myös mahdollista, että osa yksityistieliittymissä tapahtuneista onnettomuuksista on merkitty tapahtuneeksi linjaosuuksilla. Taulukko 6. Seutu- ja yhdysteiden vuosien 2002-2006 moottoriajoneuvoilla kulkeneiden liikennekuolemat tienkohdan mukaan ryhmiteltyinä. Tienkohta Seututie Yhdystie Kaikki yhteensä Linjaosuus 178 185 363 Liittymä 35 21 56 Linja-autopysäkki 2 2 Piha- tai yksityisalue 2 2 Rautatien tasoristeys 1 1 Pysäköintialue 1 1 2 Ei tietoa 1 1 Kaikki yhteensä 218 209 427 Yhdysteillä on kaarteissa tapahtuneissa onnettomuuksissa menehtynyt 74 % kaikista kuolleista, seututeillä 60 %. Alle 500 m kaarresäteiden osuus on yhdysteillä kuolleiden osalta 55 %, kun se on seututeillä 23 % (taulukko 7).

LINTU x/200x Raportin nimi 17 Taulukko 7. Seutu- ja yhdysteiden vuosien 2002-2006 moottoriajoneuvoilla kulkeneiden liikennekuolemat kaarteen suunnan (kuollut osallinen) ja kaarresäteen mukaan ryhmiteltyinä. Kaarteen suunta Kaarresäde Seututie Yhdystie Yhteensä Ei kaarteessa Ei kaarteessa 88 53 141 Oikealle Ei kaarteessa 1 1 Alle 100 m 11 11 100-299 m 7 29 36 300-499 m 19 11 30 500-999 m 10 16 26 1000-4999 m 23 8 31 5000 m tai yli 1 1 Oikealle yhteensä 62 60 76 Vasemmalle Ei kaarteessa 2 2 Alle 100 m 13 13 100-299 m 7 31 38 300-499 m 18 19 37 500-999 m 29 9 38 1000-4999 m 13 3 16 5000 m tai yli 1 1 2 Ei tietoa 1 1 Vasemmalle yhteensä 68 68 79 Ei tietoa Ei tietoa 2 1 3 Kaikki yhteensä 218 209 427 Yksittäisonnettomuuksien osuus moottoriajoneuvoilla tapahtuneista liikennekuolemista oli 55 %. Ensimmäinen törmäyskohde suistumisissa oli yleisimmin oja. Muita tyypillisiä törmäyskohteita olivat puu, sivutieliittymä tai sen alittava rumpu, maan pinta yleensä, pylväs ja kivi tai kallio (kuva 2).

18 LINTU x/200x Raportin nimi Henkilö tai pakettiauto Raskas ajoneuvo Moottoripyörä Traktori Muu ajoneuvo Ei tiedossa Ei törmäystä Autopalo Vesi Maan pinta Rakennus Kivi, kallio Puu Muu este Mu este tielaueella Oja Liittymän rumpu Siltapilari Pylväs Kaide Tien pinta Toinen ajoneuvo 0 10 20 30 40 50 60 Kuva 2. Ensimmäinen törmäyskohde seutu- ja yhdysteiden moottoriajoneuvojen yksittäisonnettomuuksien kuolemantapauksissa vuosina 2002-2006. n=236. 2.2.2 Olosuhteet Seutu- ja yhdysteiden moottoriajoneuvo-onnettomuudet painottuvat vuodenaikojen mukaan hieman eri tavoin. Kummassakin tieluokassa sattuu eniten kuolemantapauksia elokuussa. Seututeillä liikennekuolemien kannalta synkimpiä kuukausia ovat olleet tämän lisäksi huhtikuu sekä alkusyksyn kuukaudet (syys-lokakuu). Helmikuuta lukuun ottamatta erot kuolleiden määrissä ovat kuitenkin melko pieniä. Yhdysteillä kuolemat ovat selvemmin painottuneet kesään ja alkusyksyyn (toukokuu syyskuu). Muut kuin yksittäisonnettomuudet jakautuvat melko tasaisesti eri kuukausille (kuva 3).

LINTU x/200x Raportin nimi 19 45 yksittäis kohtaamis risteämis eläin kääntymis ohitus peräänajo muu 40 35 30 Kuolleiden lkm 25 20 15 10 5 0 4 5 6 7 8 9 10 11 12 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 1 2 3 Seututie Yhdystie Kuva 3. Liikennekuolemien jakautuminen eri kuukausille seutu- ja yhdysteiden moottoriajoneuvo-onnettomuuksissa vuosina 2002-2006. n=427. Suurin osa kuolemista on tapahtunut päivänvalossa olosuhteissa, joissa tien pinta on ollut paljas (kuiva, märkä). Näissä hyvissä keliolosuhteissa on tapahtunut suhteellisesti enemmän kuolemantapauksia yhdysteillä kuin seututeillä (kuva 4). Kohtaamisonnettomuuksista merkittävä osa - lähes puolet - on tapahtunut talvikelillä (kuva 5). 180 Päivänvalo Hämärä Pimeä Ei tiedossa 160 140 120 Kuolleiden lkm 100 80 60 40 20 0 Paljas Vetinen Luminen Jäinen Paljas Vetinen Luminen Jäinen Seututie Yhdystie Kuva 4. Keliolosuhteet (tien pinta) ja valoisuus seutu- ja yhdysteiden moottoriajoneuvo-onnettomuuksissa vuosina 2002-2006. n=427

20 LINTU x/200x Raportin nimi 250 Huhti lokakuu Marras maaliskuu 200 150 100 50 0 yksittäis kohtaamis risteämis eläin kääntymis ohitus peräänajo muu Kuva 5. Onnettomuusluokka ja keli (talvi = marras-maaliskuu, kesä = huhtilokakuu) seutu- ja yhdysteiden moottoriajoneuvo-onnettomuuksissa vuosina 2002-2006. n=427 2.2.3 Ajoneuvon ominaisuudet Ajoneuvoja, joissa joku kuoli, on aineistossa yhteensä 386. Vastapuolena oli moottoriajoneuvo 149 tapauksessa. Sekä seutu- että yhdysteillä valtaosa ajoneuvoista, joissa onnettomuudessa menehtynyt on matkustanut, on ollut henkilöautoja. Henkilöautojen osuus kaikista onnettomuuksien kuolonuhrien käyttämistä moottoriajoneuvoista on 83 %, moottoripyörien (ml. kevytmoottoripyörät) 10 % ja muiden ajoneuvojen 7 % (taulukko 8). Taulukko 8. Ajoneuvon tyyppi Seutu- ja yhdysteiden vuosien 2002-2006 kuolonkolarien moottoriajoneuvot sekä vastapuolen laji. Juna Vastapuolen laji Moottoriajon. Polkupyörä Ei vastapuolta Eläin Henkilöauto 125 1 184 11 321 Pakettiauto 4 9 13 Raskas ajoneuvo 2 3 5 Moottoripyörä 16 1 19 3 39 Traktori 1 1 2 Muu ajoneuvo 1 5 6 Yhteensä 149 1 1 221 14 386 Yht. Vastapuolena on useimmiten ollut henkilöauto. Seututeiden henkilö- sekä pakettiautojen kuolonkolareissa on vastapuolena ollut henkilö- tai pakettiauto hieman harvemmin kuin raskas ajoneuvo (ml. raskaat ajoneuvoyhdistelmät). Yhdysteillä sekä kaksipyöräisten osalta kummassakin tieluokassa raskaiden ajoneuvojen osuus vastapuolena on alle puolet henkilö- tai pakettiautojen osuuksista (kuva 6).

LINTU x/200x Raportin nimi 21 Kuolleiden lkm Henkilö tai pakettiauto Raskas ajoneuvo (tai yhdistelmä) Traktori Muu ajoneuvo 45 40 35 30 25 20 15 10 5 0 Seututie Yhdystie Seututie Seututie Yhdystie Seututie Yhdystie Henkilö tai pakettiauto Raskas ajoneuvo Moottoripyörä Traktori Muu ajoneuvo Kuva 6. Ajoneuvotyyppi, jossa on kuoltu (vaaka-akseli) ja vastapuolena olleen moottoriajoneuvon tyyppi (pylväät) ajoneuvojen välisissä törmäyksissä seutu- ja yhdysteillä vuosina 2002-2006. 51. Suomessa henkilöautojen keski-ikä oli tarkasteluaikana noin 10 vuotta. Kuolleiden käyttämistä ajoneuvoista alle 10-vuotiaita henkilöautoja oli 103 kappaletta eli 32 prosenttia. Yli 12-vuotiaita henkilöautoja oli 193 kappaletta eli 60 prosenttia (kuva 7). Yli kymmenen vuotta vanhoissa henkilöautoissa ei vielä ollut merkittävissä määrin nykyaikaisia turvallisuusvarusteita (turvatyynyt, turvakori, lukkiutumattomat jarrut). 60 50 40 30 20 10 0 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 29 30 50 Kuva 7. Niiden henkilöautojen ikäjakauma, joissa joku kuoli seutu- ja yhdysteiden onnettomuuksissa vuosina 2002-2006 (N=321).

22 LINTU x/200x Raportin nimi Moottoripyörissä uusien alle 2-vuotiaiden pyörien osuus korostuu selkeästi (14/39, kuva 8). Samoin vanhempien pyörien osuus kiinnittää huomiota. 16 14 12 10 8 6 4 2 0 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 20 21 22 29 30 50 Kuva 8. Niiden moottoripyörien ikäjakauma, joilla joku kuoli seutu- ja yhdysteiden onnettomuuksissa vuosina 2002-2006. Henkilöautoissa siis vanhempien autojen osuus kuolemantapauksissa korostuu selkeästi. Moottoripyörien kohdalla korostuu aivan uusien pyörien (käytännössä alle vuoden ikäisten) osuus. Syytä tähän on vaikea arvioida, mutta osassa tapauksista voi olla kyseessä kuljettajan kokemattomuus, osassa uuden pyörän tuntemattomuus tai jopa suorituskyvyn rajojen etsimisen halu yhdistettynä useimmiten 80 km/h nopeusrajoitukseen ja pieneen (alle 300 m) kaarresäteeseen (kuva 9).

LINTU x/200x Raportin nimi 23 16 Suora Kaarresäde alle 300 m Kaarresäde yli 300 m 14 12 Moottoripyörien lkm 10 8 6 4 2 0 60 km/h 80 km/h yleisraj. 50 km/h 60 km/h 80 km/h 80 km/h yleisraj. 100 km/h Alle 2 v. 2 v. tai yli Kuva 9. Uudet alle 2-vuotiaat ja sitä vanhemmat moottoripyörät, joilla joku kuoli seutu- ja yhdysteiden onnettomuuksissa vuosina 2002-2006, sekä onnettomuuspaikan nopeusrajoitus ja kaarresäde. Ajoneuvoista kuudessatoista (4 %) oli jokin sellainen tekninen vika (muu kuin rengasvika), joka myötävaikutti onnettomuuden syntyyn. Teknisten vikojen luonnetta tuntematta, niiden mahdollista kasautumista tietyn tyyppisiin vikoihin tai mahdollisesti katsastuksessa esiin tuleviin vikoihin on mahdoton arvioida. 30 ajoneuvon kohdalla tämä asia ei ole tiedossa. Huomioiden onnettomuuksien luonteen ja inhimilliset mahdollisuudet löytää teknisiä vikoja pahasti romuttuneista ajoneuvoista, ei tiedossa tapausten määrää voinee pitää hyväksyttävänä. Lukkiutumaton jarrujärjestelmä oli 21 prosentissa henkilöautoista. Moottoripyöristä (n=33) se oli yhdessä. Moottoripyörissä lukkiutumattoman jarrujärjestelmän ja vetoluiston eston soisi yleistyvän nykyistä huomattavasti nopeammin. Luistoneston oli mainittu olevan vain neljässä henkilöautossa. 18 henkilöauton osalta oli luistoesto-muuttujaan koodattu ei tiedossa. Näin monen tapauksen kohdalla ei tiedossa vaihtoehdon käyttäminen on valitettavaa. Se hankaloittaa merkittävästi aktiivisten turvavarusteiden vaikutuksen arviointia. Autojen turvavarusteiden selvittämiseksi tulisi luoda autojen maahantuojien kanssa tutkijalautakunnille tarkoitettu yhdyshenkilöverkosto, jolta autoyksilön varustelistauksen selityksineen voisi saada liitettäväksi tutkintaaineistoon. Ajoneuvojen ja ajoneuvojärjestelmien toimittajilla on samaan periaatteeseen nojautuvia ajonvakautuksia. Tunnetuin lienee Bosch:n ESP (Electronic Stability Programme). Yleisnimenä näille

24 LINTU x/200x Raportin nimi järjestelmille on sovittu käytettävän termiä ESC (Electronic Stability Control). Ajoneuvon käyttäytyminen ääritilanteissa on voimakkaasti epälineaarista. Kuljettaja tottuu ajoneuvon tiettyyn käytökseen normaalissa ajossa eli tietty ratin kääntökulma aiheuttaa ennustettavan liiketilan muutoksen. Ääritilanteessakin kuljettaja ohjaa autoa vanhan tottumuksen mukaisesti, mutta auto ei enää vastaakaan odotetulla tavalla. Ajonvakautusjärjestelmä korjaa tätä kuljettajan toivoman ns. nimelliskäytöksen ja auton todellisen käytöksen välistä eroa. ESC voisi teoriassa estää kaikki onnettomuudet, joissa auto lähtee heittelehtimään. Se ei voi kuitenkaan estää onnettomuuksia, joissa hiljalleen ajaudutaan kaistalta pois tai joissa kaarteeseen ajetaan aivan liian suurta nopeutta käyttäen. Näissäkin tapauksissa tosin lopullinen ulosajo tapahtuisi todennäköisemmin keula eikä kylki edellä ja pienemmällä nopeudella, jolloin onnettomuuden seuraukset olisivat varmuudella lievemmät. Vuonna 2007 tehdyssä ESC tehokkuutta suomalaisissa onnettomuuksissa selvittävässä tutkimuksessa tarkasteltiin onnettomuuksia, joissa ajoneuvon käyttöönottopäivämäärä on välillä 2000 2006. ESC:n hyöty näkyi selvästi tutkitussa aineistossa. Tulokset olivat samansuuntaiset kuin Ruotsissa ja Saksassa tehdyissä tutkimuksissa. ESC olisi säästänyt Suomessa 31 ihmishenkeä tutkitun seitsemän vuoden aikana. Se voi tuntua melko pieneltä määrältä vuotta kohden. Tällaista vertailua ei kuitenkaan voida tehdä, koska ESC:n tehokkuutta tutkittiin vain sellaisissa kuolonkolareissa mukana olleissa onnettomuusautoissa, joissa ESC olisi auton iän puolesta voinut olla varusteena. Tällaisessa vertailujoukossa oli mukana 171 kuollutta, joista 31 olisi siis pelastunut. Suhteellinen vertailu antaa siten todenmukaisemman kuvan tulevaisuutta varten. Edellä mainitussa joukossa ESC olisi vähentänyt kuolleita 18 %. Mielenkiintoinen ajatusvertailu voidaan tehdä ESC:n ja keskikaiteen välillä, jotka molemmat ovat tehokas keino vähentää kohtaamisonnettomuuksia. Keskikaide on tienpitäjän yksittäinen ja kallis investointi, mutta ESC:n maksavat tienkäyttäjät pienissä erissä (Tuononen et al. 1 ) Renkaisiin liittyvät riskit ovat selkeitä teknisiä kysymyksiä, jotka ovat kuljettaja vastuulla ja joihin kuljettajalla on usein mahdollisuus vaikuttaa. Merkittävää alipaineisuutta (yli 20 % alipaine) yhdessä tai useammassa renkaassa oli henkilöautojen tapauksissa pe- 1 Tuononen, Sainio ja Hartikainen. Tutkimus ajoneuvon ajonhallinnasta ja onnettomuusriskeistä suomalaisen onnettomuusaineiston perusteella. AKE 13/2007

LINTU x/200x Raportin nimi 25 räti 12 % onnettomuusautoista. Rengastyypeittäin ko. alipaineisuutta oli 19 kesärenkailla, 17 nastallisilla talvirenkailla, yhdessä kitkarenkailla ja kahdessa sekarengastuksella olevassa henkilöautossa. Taulukko 9. Henkilöautojen rengaspaineiden oikeellisuus seutu- ja yhdysteillä tapahtuneissa kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa vuosina 2002-2006 tutkijalautakuntien mukaan. Rengaspaineet Yhteensä Oikeat rengaspaineet 133 Yhdessä renkaassa10-20 % alle 11 Useassa renkaassa vähän vajausta 24 Yhdessä renkaassa selvä vajaus (yli 20 %) 17 Useassa renkaassa selvä vajaus (yli 20 %) 22 Ylipainetta yhdessä tai useassa (yli 10 %) 6 Ei tiedossa 108 Yhteensä 321 Jo vähäinen renkaiden alipaine heikentää liikenneturvallisuutta ja lisää polttoaineen kulutusta. Vähäinen tai selvä alipaine yhdessä tai useammassa renkaassa oli peräti 23 % kaikista henkilöautoista. Vastaava osuus vain niistä autoista, joiden rengaspaineet ovat tiedossa, on 35 %. Luku on huolestuttavan korkea. 2.2.4 Kuljettajan ominaisuudet ja käyttäytyminen Seuraavassa on tarkasteltu kuljettajia, jotka ovat joko itse menehtyneet tai joiden kyydissä ollut yksi tai useampi matkustaja on menehtynyt onnettomuudessa (n=386). Tyypillisesti tällainen kuljettaja on ollut nuori mies. Naisten osuus on hyvin vähäinen kaikissa ikäryhmissä (kuva 10). Ylinopeuden ja alkoholin osalta on tarkasteltu myös vastapuolen kuljettajien toimintaa (51). Nämä havainnot on selostettu lyhyesti ilman taulukoita tai kuvaajia.

26 LINTU x/200x Raportin nimi 120 mies nainen 100 80 Kuolleiden lkm 60 40 20 0 15 17 18 24 25 34 35 44 45 54 55 64 65 74 75 ja yli Kuva 10. Kuljettajien ikä- ja sukupuolijakauma niiden ajoneuvojen osalta, joissa on kuoltu seutu- ja yhdysteiden kuolemaan johtaneissa moottoriajoneuvo-onnettomuuksissa vuosina 2002-2006. n=389. Tutkijalautakuntien arvioiden mukaan 46 % kuljettajista on ajanut tiekohtaista ylinopeutta (ajoneuvot, joissa joku on kuollut). Ylinopeutta on ollut 5-19 km/h 10 %:lla kuljettajista ja 20-39 km/h 17 %:lla kuljettajista. Varsin huomattavaa 40 km/h tai suurempaa ylinopeutta on ajanut 19 % kuljettajista (taulukko 10). Suhteellisesti eniten suuria yli 40 km/h ylinopeuksia on ajettu 60 km/h nopeusrajoitusalueilla. Taulukko 10. Kuljettajien ylinopeudet (onnettomuudessa menehtynyt tai menehtynyttä matkustajaa kuljettanut) seutu- ja yhdysteiden vuosien 2002-2006 liikennekuolemissa tiekohtaisten ylinopeuksien mukaisesti ryhmiteltyinä. Ei ylinop. 5-19 km/h 20-39 km/h 40-59 km/h 60-79 km/h 80-99 km/h >100 km/h Peruutti Ei tietoa Yhteensä 40 km/h 1 1 2 50 km/h 3 5 8 3 1 20 60 km/h 20 8 8 8 8 2 3 2 3 62 70 km/h 1 1 2 80 km/h 34 6 16 3 4 1 2 66 80 km/h yleisnopeusrajoitus 111 18 29 24 12 3 1 9 207 100 km/h 18 1 5 1 1 1 27 Yhteensä 187 39 66 41 24 5 4 5 15 386

LINTU x/200x Raportin nimi 27 Vastapuolen ajoneuvojen kuljettajista (51) 103 (68 %) ei ollut ajanut ylinopeutta. Kuljettajista 27 (18 %) oli arvioitu ajaneen 5-19 km/h ylinopeutta. 20 km/h tai suurempaa ylinopeutta oli ajanut 14 kuljettajaa (9 %). Alkoholipitoisuus veressä ylitti 0,5 134 kuljettajalla (34 %). Huumeiden vaikutuksen alaisena ajaneita kuljettajia on ollut 14 (taulukko 11). Taulukko 11. Kuljettajien alkoholi ja huumeet (onnettomuudessa menehtynyt tai menehtynyttä matkustajaa kuljettanut) seutu- ja yhdysteiden vuosien 2002-2006 liikennekuolemissa. n=405. Alkoholia veressä Huumeet Kaikki yhteensä Ei Kyllä Ei tiedossa 0,0-0,09 216 4 2 222 0,1-0,49 10 10 0,5-1,99 13 5 2 20 1,2 tai yli 109 5 114 Ei mitattu 14 14 Ei tiedossa 6 6 Yhteensä 362 14 10 386 Vastapuolen ajoneuvojen kuljettajista (51) vain kolmella oli alkoholia veressä yli 0,5. Näistä yksi ajoi myös huumausaineiden vaikutuksen alaisena. Alkoholia ei mitattu tai se ei ollut tiedossa 18 tapauksessa. 2.2.5 Menehtyneen ominaisuudet Kuolleista 310 (73 %) on ollut kuljettajia. 75 kuollutta (18 %) on matkustanut oikealla etuistuimella ja 31 (7 %) takaistuimella (taulukko 12). Taulukko 12. Kuolleen sijainti ajoneuvossa seutu- ja yhdysteiden vuosien 2002-2006 liikennekuolemissa. n=427. Sijainti ajoneuvossa Kuljettaja Matkustaja Yhteensä Edessä vasemmalla 310 310 Edessä keskellä 4 4 Edessä oikealla 75 75 Takana vasemmalla 14 14 Takana keskellä 3 3 Takana oikealla 14 14 Muu 7 7 Kaikki yhteensä 310 117 427 Kuolleista kolme neljäsosaa oli kuljettajia, joten kuolleiden ikäja sukupuolijakaumat noudattelevat kuljettajien vastaavia jakaumia (kuva 11). Naisten osuus kuolleista on hieman suurempi kuin vas-

28 LINTU x/200x Raportin nimi taava osuus kuljettajista. Tämä selittyy sillä, että kuolleista kuljettajista naisia on 13 prosenttia, mutta kuolleista matkustajista 51 prosenttia. 120 Mies Nainen 100 80 Kuolleiden lkm 60 40 20 0 0 3 4 14 15 17 18 24 25 34 35 44 45 54 55 64 65 74 75 ja yli Kuva 11. Kuolleiden ikä- ja sukupuolijakaumat seutu- ja yhdysteiden kuolemaan johtaneissa moottoriajoneuvo-onnettomuuksissa vuosina 2002-2006. n=427. Sairauskohtaus oli kuolinsyynä 16 tapauksessa (4 %). Kaikki sairauskohtaukseen kuolleet olivat ajoneuvon kuljettajia. Kuolleista käytti asianmukaisesti turvalaitetta (turvavyö, kypärä ym.) 212 eli 51 prosenttia (11 ei tietoa). Autoilla ja vastaavilla ajoneuvoilla turvalaitteita käytti 50 prosenttia ja moottoripyörillä 60 prosenttia (Kuva 12). Ei käytössä Turvavyö käytössä Kypärä käytössä, hihna kiinni Kypärä käytössä, hihna löysällä Kypärä käytössä, hihna katkesi Kypärä käytössä, kiinnitys ei tiedossa Turvaistuin Koroketyyny Muu turvalaite Ei tietoa 400 350 300 Kuolleiden lkm 250 200 150 100 50 0 Henkilö tai pakettiauto Raskas ajoneuvo Moottoripyörä Traktori Muu ajoneuvo Kuva 12. Kuolleiden turvalaitteen käyttö seutu- ja yhdysteiden kuolemaan johtaneissa moottoriajoneuvo-onnettomuuksissa vuosina 2002-2006. n=427.

LINTU x/200x Raportin nimi 29 2.2.7 Vertailu yksiajorataisten pääteiden onnettomuuksiin Seuraavassa on vertailtu liikennekuolemia seutu- ja yhdysteillä sekä VIOLA-tutkimuksen (LINTU-julkaisuja 3/2006) lähtöaineistossa, joka käsittää yksiajorataiset päätiet. Vertailussa eivät ole mukana kevyen liikenteen onnettomuuksissa kuolleet jalankulkijat, pyöräilijät tai mopoilijat. Riskinottoa ei ole eritelty tai poistettu aineistoista. Seutu- ja yhdysteiden moottoriajoneuvoilla ajetuista kuolonkolareista lähes 60 prosenttia on yksittäisonnettomuuksia. Kohtaamisonnettomuuksia on noin 25 prosenttia. Yksiajorataisilla pääteillä tilanne on päinvastainen. Kohtaamisonnettomuuksien osuus on noin 55 prosenttia ja yksitäisonnettomuuksien alle 20 prosenttia. Myös ohituksissa ja liittymissä tapahtuvien yhteenajojen suhteellinen osuus on pääteillä alemman luokan tieverkkoa suurempi (kuva 13). 1 ajorataiset päätiet Seutu ja yhdystiet 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % Yksittäis Kääntymis Ohitus Risteämis Kohtaamis Peräänajo Muu Kuva 13. Liikennekuolemien jakautuminen onnettomuusluokittain moottoriajoneuvojen keskinäisissä ja yksittäisonnettomuuksissa seutu- ja yhdysteillä sekä yksiajorataisilla pääteillä. Seutu- ja yhdysteiden onnettomuudet 2002-2006, yksiajorataisten teiden onnettomuudet 1996-2003 (Toivonen 2007). 2.3 Kevyen liikenteen onnettomuudet 2.3.1 Onnettomuuden tyyppi Kevyen liikenteen onnettomuudet sisältävät onnettomuudet, joissa on osallisena polkupyörä, jalankulkija tai mopo. Kevyen liikenteen onnettomuuksissa kuoli vuosina 2002-2006 seututeillä yhteensä 41 henkilöä ja yhdysteillä 43 henkilöä. Seututeillä kuolleista 16 oli pyöräilijöitä, 15 jalankulkijoita ja 10 mopoilijoita. Seututeiden polkupyöräonnettomuuksista yli puolet (n=9) oli pyöräilijän ja

30 LINTU x/200x Raportin nimi henkilöauton välisiä törmäyksiä. Neljä onnettomuutta oli polkupyöräilijän ja kuorma-auton välisiä onnettomuuksia. Lisäksi tapahtui yksi pyöräilijän ja kevytmoottoripyörän, yksi pyöräilijän ja pakettiauton sekä yksi pyöräilijän ja mopon välinen törmäys. Myös jalankulkijaonnettomuuksista valtaosa (3) oli henkilöauton ja jalankulkijan välisiä törmäyksiä. Lisäksi tapahtui yksi jalankulkijan ja pakettiauton sekä jalankulkijan ja täysperävaunullisen kuoma-auton välinen onnettomuus. Kevyen liikenteen yksittäisonnettomuuksia ei seututeillä pyöräileville sattunut lainkaan tai ei tullut tutkintaan. Valtaosa (80 %) seututeiden mopo-onnettomuuksista (0) oli moottoriajoneuvon ja mopoilijan välisiä törmäyksiä. Näistä puolet (n=4) oli henkilöauton ja mopoilijan välisiä törmäyksiä ja neljäsosa (n=2) raskaan ajoneuvon ja mopoilijan välisiä törmäyksiä. Kahdessa onnettomuudessa mopoilijaan törmäsi perävaunullinen pakettiauto. Mopoilijan yksittäisonnettomuuksia tapahtui seututeillä kaksi. (Taulukko 13) Yhdysteillä kuoli 20 polkupyöräilijää, 14 jalankulkijaa ja 9 mopoilijaa. Puolessa (0) polkupyöräonnettomuuksista toisena osapuolena oli henkilöauto, neljässä kuorma-auto, kahdessa pakettiauto ja yhdessä traktori. Yksi onnettomuus oli kahden polkupyöräilijän välinen törmäys. Pyöräilijän yksittäisonnettomuuksia oli kaksi. Jalankulkijaonnettomuuksista viisi oli jalankulkijan ja henkilöauton ja kolme jalankulkijan ja pakettiauton välisiä onnettomuuksia. Viidessä onnettomuudessa kuorma-auto törmäsi jalankulkijaan. Kuorma-autoista kaksi oli täysperävaunullisia. Kahdessa onnettomuudessa jalankulkija jäi junan alle. (Taulukko 13)

LINTU x/200x Raportin nimi 31 Taulukko 13. Kevyen liikenteen onnettomuuksien osalliset seutu- ja yhdysteillä vuosina 2002-2006. Polkupyöräilijä Jalankulkija Mopoilija Osallinen st yt st yt st yt Yhteensä henkilöauto 9 10 13 5 4 2 43 pakettiauto 2 1 3 kuorma-auto 1 4 1 3 1 10 linja-auto 4 2 1 7 pakettiauto+perävaunu 2 2 kevytmoottoripyörä 1 1 mopo 1 1 traktori 1 1 juna 2 2 polkupyörä 1 1 ka+vars. perävaunu 1 2 1 1 5 yksittäisonnettomuus 2 2 4 8 Kaikki yhteensä 16 20 15 14 10 9 84 Nopeusrajoitus Seutu- ja yhdysteiden kevyen liikenteen onnettomuudet tapahtuivat useimmiten (60 %) 80 km/h nopeusrajoitusalueella. (Kuva 14). Näistä yli puolessa (64 %) tapauksista onnettomuuspaikalla oli voimassa yleisrajoitus ja noin neljäsosassa (26 %) tiekohtainen nopeusrajoitus. Nopeusrajoitusalueella 60 km/h tapahtui 24 % onnettomuuksista. Näistä neljännes oli seututeiden pyöräilyonnettomuuksia sekä neljännes yhdysteiden jalankulkijaonnettomuuksia. Nopeusrajoitusalueilla 40 km/h ja 50 km/h tapahtui yksittäisiä onnettomuuksia. (Kuva 14, Taulukko 14) 60 50 40 30 20 10 0 40 50 60 80 100 120 ei tiedossa Nopeusrajoitus [km/h] pp-onnettomuudet jk-onnettomuudet mopo-onnettomuudet Kuva 14. Kevyen liikenteen onnettomuuksien onnettomuuspaikan nopeusrajoitus seutu- ja yhdysteillä vuosina 2002-2006.

32 LINTU x/200x Raportin nimi Taulukko 14. Kevyen liikenteen onnettomuuksien onnettomuuspaikan nopeusrajoitus tieluokittain seutu- ja yhdysteillä vuosina 2002-2006. pp-onnettomuudet jk-onnettomuudet mopoonnettomuudet Kaikki Nopeusrajoitus st yt st yt st yt yhteensä 40 km/h 1 1 2 1 5 50 km/h 2 2 60 km/h 5 3 2 5 2 3 20 80 km/h 9 14 11 6 5 5 50 100 km/h 1 1 1 1 4 120 km/h 1 1 ei tiedossa 1 1 2 Kaikki yhteensä 16 20 15 14 10 9 84 Taulukko 15. Kevyen liikenteen onnettomuuksien onnettomuuspaikan nopeusrajoitustyyppi seutu- ja yhdysteillä vuosina 2002-2006. Nopeusrajoitus [km/h] Nopeusrajoitustyyppi 40 50 60 80 100 120 ei tiedossa yhteensä Kaikki Yleisrajoitus 1 32 33 Tiekohtainen 2 13 3 18 Paikallinen 1 14 2 17 Aluerajoitus 3 3 Talvirajoitus 1 1 Tilapäinen 1 1 2 Muu* 1 1 1 3 Ei tiedossa 4 2 1 7 Kaikki yhteensä 5 2 20 50 4 1 2 84 * kevyen liikenteen väylä tai rautatie Kevyen liikenteen onnettomuuksista 30 % tapahtui tutkijalautakunta-aineistoon tätä työtä varten liitetyn asutustiheysluokittelun mukaan tilastotaajama-alueella. 37 % tapahtui tienvarren asutustihentymissä. 29 % onnettomuuksia sattui haja-asutusalueella. Polkupyöräilijöiden onnettomuuksista 78 % tapahtui tilastotaajamaalueella tai tienvarren erilaisissa asutustihentymissä. Jalankulkijoiden onnettomuuksista 34 % sattui tilastotaajama-alueella ja niin ikään 34 % haja-asutusalueella. Mopo-onnettomuuksista 38 % sattui haja-asutusalueella. (Taulukko 16)

LINTU x/200x Raportin nimi 33 Taulukko 16. Kevyen liikenteen onnettomuudet maankäyttöluokituksen mukaan seutu- ja yhdysteillä vuosina 2002-2006. pponnettomuudet jkonnettomuudet mopoonnettomuudet Kaikki yhteensä Maankäyttö st yt st yt st st Taajamamerkki 1 2 1 4 Tilastotaajama* 6 4 4 6 3 2 25 Asutustihentymä A (yli 60 as/km2) 4 2 2 2 10 Asutustihentymä B (30-60 as/km2) 2 5 4 2 1 14 Asutustihentymä C (15-29 as/km2) 1 2 1 1 1 1 7 Haja-asutus, alle 15 as/km2. 2 5 6 4 4 3 24 Kaikki yhteensä 16 20 15 14 10 9 84 * vähintään 200 asukasta enintään 200 metrin keskinäisin etäisyyksin olevissa asunnoissa Seutu- ja yhdysteiden polkupyöräonnettomuudet sattuivat useimmiten 80 km/h nopeusrajoitusalueella ja 6-7 metriä leveällä tiellä sekä asutustihentymän A tai B alueella (Kuva 15). Jalankulkijaonnettomuudet vastaavasti sattuivat seututeillä pääosin 80 km/h nopeusrajoitusalueella ja 6-7 metriä leveällä tiellä. Näistä edelleen vajaa puolet sattui haja-asutusalueella. Yhdysteillä jalankulkijaonnettomuuksista 43 % (6) sattui 80 km/h nopeusrajoitusalueella ja 5,5-6,5 metriä leveällä tiellä. Näistä kaksi kolmasosaa (4) sattui haja-asutusalueella. (Kuva 16) Mopo-onnettomuuksista hieman yli puolet (10) tapahtui 80 km/h nopeusrajoitusalueella. Näistä puolet (5) tapahtui 5-6 metriä leveällä yhdystiellä ja puolet (5) 6-7 metriä leveällä seututiellä sekä 60 % (6) haja-asutusalueella. (Kuva 17)

34 LINTU x/200x Raportin nimi Nopeusrajoitus Ajoradan leveys Maankäyttöluokka Nopeusrajoitus Ajoradan leveys Maankäyttöluokka 60 km/h n=5 6,1-6,5 m n=2 7 m 7,8 m Tilastotaajama Asutustihentymä C Tilastotaajama Asutustihentymä A 40 km/h 50 km/h n=2 60 km/h n=3 6 m 6 m n=2 6 m 7,5-8 m n=2 Asutustihentymä A Taajama Asutustihentymä B Tilastotaajama Tilastotaajama n=2 Polkupyöräilijän kuolemaan johtaneet onnettomuudet seututeillä 6 80 km/h n=9 Tasoristeysonnettomuus 6-7 m n=9 Tilastotaajama n=4 Asutustihentymä A n=3 Asutustihentymä C Polkupyöräilijän kuolemaan johtaneet onnettomuudet yhdysteillä n=20 80 km/h 3 5 5,9 m n=5 Asutustihentymä A Asutustihentymä C Haja- Asutusalue n=3 Tilastotaajama 100 km/h 7 m Hajaasutusalue Hajaasutusalue 6-7 m n=8 Asutustihentymä B n=4 Asutustihentymä C Haja- Asutusalue n=2 Kevyen liikenteen väylä 2,8 m Asutustihentymä B Kevyen liikenteen väylä 3-4 m Taajama Kuva 15. Seutu- ja yhdysteiden kuolemaan johtaneiden pyöräilijäonnettomuuksien nopeusrajoitus onnettomuustilanteessa, tien leveys ja asukastiheys.

LINTU x/200x Raportin nimi 35 Nopeusrajoitus Ajoradan leveys Asukastiheys Nopeusrajoitus Ajoradan leveys Asukastiheys 7 m Tilastotaajama 40 km/h 6,1-6,5 Tilastotaajama 60 km/h n=2 Ei tiedossa Asutustihentymä C 4,4 m (saarekkeen kohdalla) Tilastotaajama Tilastotaajama 5,6 m Hajaasutusalue 60 km/h n=5 6 m n=2 Asutustihentymä C Jalankulkijan kuolemaan johtaneet onnettomuudet seututeillä 5 80 km/h 2 Tilastotaajama n=3 Jalankulkijan kuolemaan johtaneet onnettomuudet yhdysteillä 4 7,1-7,5 m n=2 Tilastotaajama n=2 6-7 m 1 Asutustihentymä B n=3 Asukastihentymä B 80 km/h n=6 5,5-6,5 m n=6 Asukastihentymä B 100 km/h 6,5 m Haja- Asutusalue n=5 Asutus- Tihentymä B 100 tai 120 km/h (törmäys junan kanssa) n=2 Taajama Asutustihentymä A Hajaasutusalue n=4 Kuva 16. Seutu- ja yhdysteiden kuolemaan johtaneiden jalankulkijaonnettomuuksien nopeusrajoitus, tien leveys ja asukastiheys.

36 LINTU x/200x Raportin nimi Nopeusrajoitus Ajoradan leveys Maankäyttöluokka Nopeusrajoitus Ajoradan leveys Maankäyttöluokka 40 km/h n=2 5-6 m n=2 Asutustihentymä B n=2 40 km/h 3 m (kevyen liikenteen väylä) Tilastotaajama 6 m Tilastotaajama Tilastotaajama 60 km/h n=2 Mopoilijan kuolemaan johtaneet onnettomuudet seututeillä 0 7,1 m Tilastotaajama Tilastotaajama Mopoilijan kuolemaan johtaneet onnettomuudet yhdysteillä n=9 60 km/h n=3 6 m n=3 Asutustihentymä A Asutustihentymä B 80 km/h n=5 6-7 m n=5 Asutustihentymä C Asutustihentymä A Haja-asutusalue n=3 80 km/h n=5 5 6 m n=5 Asutustihentymä C 100 km/h 7 m Asutustihentymä B Haja-asutusalue n=3 Kuva 17. Seutu- ja yhdysteiden kuolemaan johtaneiden mopo-onnettomuuksien nopeusrajoitus, tien leveys ja asukastiheys.

LINTU x/200x Raportin nimi 37 2.3.2 Kevyen liikenteen osallisen ominaisuudet Seututeiden onnettomuuksissa kuolleista pyöräilijöistä (6) 9 oli miehiä ja 7 naisia. Uhreista 75 % (12) oli iäkkäitä (yli 65-vuotias) ja heistä puolet (n=6) oli yli 75-vuotiaita. Pyöräilijöistä kaksi oli alkoholin vaikutuksen alaisena (veren alkoholipitoisuudet 0,99 ja 0,7 ). Sairauskohtaus ei ollut syynä yhdessäkään onnettomuudessa eikä kenenkään pyöräilijöistä arvioitu käyttäytyneen itsetuhoisesti. Yksi pyöräilijä (6 %) käytti suojakypärää. Arvion mukaan viisi pyöräilijää (31 %) olisi pelastunut varmuudella tai todennäköisesti kuolemalta kypärää käyttämällä. Seututeillä kuolleista jalankulkijoista (5) 8 oli miehiä ja 7 naisia. Uhreista oli lapsia (5-14 vuotta), nuoria (15 24 vuotta) ja aikuisia (25 44 vuotta) kutakin 13 % (n=2). Keski-ikäisiä (45 64 vuotta) oli 31 % ja iäkkäitä (68 84 vuotta) 25 % urheista (Kuva 18 ja Taulukko 17). Jalankulkijoista 5 (31 %) oli alkoholin vaikutuksen alaisena. Kolmen uhrin veren alkoholipitoisuus oli alle 0,5 ja kahden yli 1,5. Sairauskohtaus ei ollut syynä yhdessäkään onnettomuudessa eikä kenenkään jalankulkijoista arvioitu käyttäytyneen itsetuhoisesti. Yhdysteillä kuolleista polkupyöräilijöistä (n=20) 13 oli miehiä ja 7 naisia. Uhreista sekä 10 14-vuotiaita lapsia että yli 75- vuotiaita iäkkäitä oli 25 %. Kolmanneksi suurin ryhmä olivat 64 74 -vuotiaat iäkkäät (15 %) (Kuva 18 ja Taulukko 17). Pyöräilijöistä kaksi oli alkoholin vaikutuksen alaisena (2,1 ja 3,2 ). Neljä pyöräilijää (20 %) käytti suojakypärää ja arvion mukaan viisi (25 %) pyöräilijää olisi todennäköisesti tai mahdollisesti pelastunut kuolemalta kypärää käyttämällä. Sairauskohtaus oli syynä yhdessä kahden polkupyöräilijän välisessä onnettomuudessa. Kenenkään pyöräilijöistä ei arvioitu käyttäytyneen itsetuhoisesti. Yhdysteillä kuolleista jalankulkijoista (4) 8 oli miehiä ja 6 naisia. Uhreista yksi oli lapsi (alle 5 vuotta) ja yksi nuori (15 24 vuotta). Aikuisia (25 44 vuotta) oli 21 % (3) ja sekä keski-ikäisiä (45-64 vuotta) että iäkkäitä (74-91 vuotta) 29 % urheista (Kuva 18 ja Taulukko 17). Jalankulkijoista 5 (36 %) oli alkoholin vaikutuksen alaisena. Kahden uhrin veren alkoholipitoisuus oli alle 0,5 ja kolmen vähintään 1,0. Sairauskohtaus ei ollut syynä yhdessäkään onnettomuudessa eikä kenenkään jalankulkijoista arvioitu käyttäytyneen itsetuhoisesti. Seutu- ja yhdysteillä kuolleista mopoilijoista (9) yksi oli nainen ja 18 miehiä. Valtaosa (88 %) uhreista oli 15 19-vuotiaita nuoria ja 21 % (n=4) 70 74-vuotiaita vanhuksia. Muissa ikäryhmissä oli yksittäisiä uhreja (Kuva 18 ja Taulukko 17). Uhreista 26 % (n=5) oli alkoholin vaikutuksen alaisena. Suurten promille-

38 LINTU x/200x Raportin nimi määrien osuus oli suuri; neljän mopoilijan veren alkoholipitoisuus oli 1,7 3,2. Yhdellä uhreista oli alkoholin lisäksi ajokykyyn vaikuttavia lääkeaineita veressä. Sairauskohtaus oli syynä yhden iäkkään mopoilijan kuolemaan. Kenenkään ei arvioitu käyttäytyneen itsetuhoisesti. Kukaan mopoilijoista ei ajanut onnettomuushetkellä ylinopeutta tai se ei ollut tiedossa. Yksi mopoilijoista oli pysähtyneenä onnettomuuden sattuessa. Mopoilijoista 14 (74 %) käytti suojakypärää. Yhdellä mopoilijalla oli kypärä mukana, mutta ei käytössä. Neljän mopoilijan kypärän kiinnityshihna oli auki tai löysällä. Kaksi mopoilijaa olisi mahdollisesti pelastunut kuolemalta, mikäli hihna olisi ollut asianmukaisesti kiinnitetty. Viisi mopoilijaa (26 %) ei käyttänyt kypärää. Arvion mukaan heistä yksi olisi varmuudella ja yksi mahdollisesti pelastunut kuolemalta, mikäli olisi käyttänyt kypärää. 12 10 8 onn. [kpl] 6 4 2 0 0-4 5-9 10-14 15-19 20-24 25-29 30-34 35-39 40-44 45-49 50-54 osallisen ikä 55-59 60-64 65-69 70-74 75-79 80-84 85-89 90-94 polkupyöräilijä jalankulkija mopoilija Kuva 18. Seutu- ja yhdysteillä vuosina 2002-2006 menehtyneiden jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden ikäjakauma.