y h t e i s k u n t a a p a l v e l e v a e r i k o i s l e h t i Irtonro: 2 euroa. Ei muita kuluja, keräyksiä tms. Myyntiaika joulukuu 2014 - helmikuu 2015 Nro 4/2014 Nykynuoriso on mennyt ja menee koko ajan eteenpäin. Romaninuoret rakentavat tulevaisuutta koulutuksen ja oman kulttuurin voimin. S. 6-7.
2 ROMANO BOODOS 4/2014 ROMANO BOODOS 4/2014 3 Palveluita parhaaksemme Syksy on edennyt jo adventin aikaan, ja lumi laskeutunut osassa Suomea ainakin ajoittain maahan valaisemaan ja tuomaan jouluista tunnelmaa. Muutosta on syksy tuomassa paitsi maan väreihin, myös siihen miten suomalaisten sosiaali- ja terveyspalvelut on järjestetty. Lainsäädännössä meneillään olevissa lakiuudistuksissa ja rakennemuutoksissa, kuten paljon puhutussa sote-uudistuksessa, on tavoitteena nykyistä paremmin toimiva palvelujärjestelmä. Uudistusten taustalla on osaltaan Suomen talouden tilanne. Työttömyys lisääntyy ja talouskasvu hidastuu. Tämä tarkoittaa valtion tulojen vähenemistä, samalla kun palveluihin käytettävät menot kasvavat. Sen lisäksi taloudessamme on kahdeksan miljardin euron pitkän aikavälin kestävyysvaje, joka suurelta osin on seurausta väestörakenteen muutoksesta. Säästöihin on siis painetta, mutta palveluista leikkaaminen johtaa helposti vain suurempiin kustannuksiin. Rakenteita ja lainsäädäntöä on siksi uudistettava, jotta voimme tuottaa palvelut tarkoituksenmukaisemmin. Uudessa sosiaalihuoltolaissa vahvistetaan asiakaskeskeisyyttä. Siinä määritellään tuen tarpeet, joiden perusteella sosiaalipalveluja järjestetään. Tavoitteena on parantaa asiakkaiden yhdenvertaisuutta, siirtää painopistettä erityispalveluista yleispalveluihin ja tiivistää viranomaisten yhteistyötä. Oikea-aikaisesti ja ihmisen tarpeista lähtevinä tarjotut palvelut parantavat palvelujen vaikuttavuutta. Romano Missiota lähelle tulevat erityisesti lastensuojeluun tulevat muutokset. Osa avohuollon tukitoimista muuttuu sosiaalihuoltolain mukaisiksi palveluiksi. Perheet voivat siten saada erilaisia palveluja tarpeensa mukaisesti, ilman vaatimusta lastensuojelun asiakkuudesta. Esimerkiksi väsymyksestä toipumiseen tai arkisiin asioihin annettavat kotipalvelut ovat tällaisia perheen selviytymistä auttavia palveluja. Asiakkuusvaatimus on nostanut avun hakemisen kynnystä ja koettu leimaavaksikin. Siitä luopuminen helpottaa avun hakemista. Perustuslain mukaan jokaisella Suomen kansalaisella tulee olla oikeus riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Muun muassa uusi sosiaalihuoltolaki korostaa juuri tätä oikeutta välttämättömään huolenpitoon ihmisarvoisen elämän toteutumiseksi. Oman terveyden edistäminen ja itsestään huolen pitäminen taas kuuluu ensisijaisesti ihmisen oman vastuun piiriin. Esimerkiksi liikunnalla ja muilla terveystottumuksilla on suuri merkitys kansanterveyteen koko Suomen tasolla. Tämä luo pohjan kansanterveydelle, jota korjaavat palvelut täydentävät. Terveyden edistäminen ja tottumuksiin vaikuttaminen on tämän vuoksi tärkeä asia myös julkisen vallan näkökulmasta. Joulun lähestyessä ajatukset siirtyvät näistä yhteiskunnan muutoksista siihen muutokseen, jonka Jumala toi antaessaan oman Poikansa laskeutua maan päälle. Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus. (Jes. 9:2) Leena Rauhala kansanedustaja Romano Missio ry. Vilppulantie 2 C 4, 00700 Helsinki Puh. (09) 351 1366, fax (09) 345 2517 HALLITUS 2014 Leena Rauhala Väinö Lindberg Tina Mäkelä Malla Laiti Sirpa Pöllönen Jeppe Isberg Matti Virtanen Päivi Rask-Helin Satu Nyman Otto Savolainen puheenjohtaja, kansanedustaja varapuheenjohtaja, sosiaalineuvos projektijohtaja erikoissuunnittelija koulutuskoordinaattori yrittäjä johtaja romanikulttuuriohjaaja lähihoitaja diakoniajohtaja, varajäsen KESKUSTOIMISTO toimisto@romanomissio.fi Tuula Åkerlund toiminnanjohtaja tuula.akerlund@romanomissio.fi Mervi Pamukci toimistosihteeri mervi@romanomissio.fi SOSIAALI- JA DIAKONIATYÖ Toimisto Puh. (09) 351 1366 Alida Friman (toimistolla ke. ja pe. päivinä) NAISTENVUORO -vankilaprojekti Tuula Blomerus palveluohjaaja GSM 044 300 7815 tuula.blomerus@naistenvuoro.fi PÄIVÄKUMMUN LASTENKOTI Johtaja Hanna Pekonen Hyväneula, Mieholantie 158, 16800 Hämeenkoski Puh (03) 764 1501, fax (03) 764 5002 paivakumpu@romanomissio.fi KOTIMÄEN PIENRYHMÄKOTI Vs. Johtaja Susan Ihanainen Kotimäentie 213, 04150 Martinkylä Puh. (09) 294 4492, Fax (09) 294 4493 kotimaki@romanomissio.fi ROMANINUORTEN OPINTORAHASTO Danske Bank FI7680001400080033 DABAFIHH Merkintä: Lahjoitus/opintorahasto Tässä numerossa Ruotsissa siltoja kouluun 3 Panna kham aprula 4 Juulako evankeliumos 4 Tue lasta perheen kriiseissä 5 Auta lasta 5 Romaninuorilla on tulevaisuus edessään 6 Au mensa 6 Romanikielen iloa kesäkouluissa 7 Kolmas matka Plemetinaan 8 Sotaveteraanin viimeinen matka 9 Alfred Lundbergin siunauspuhe 9 Romano Mission lastensuojeluyksiköt 11 Toiminnanjohtajan palsta 11 Amfetamiinin käyttäjästä pastoriksi 12 Romanitaustaisille rakennetaan Ruotsissa siltoja kouluun Ruotsissa romanien kouluttautumista pyritään edistämään monin tavoin. Tehtävää riittääkin, romanien oikeuksia syrjivän historian vaikutukset näkyvät monin tavoin romanien elämässä. Romaneja on Ruotsissa arviolta 50 000 100 000. Tarkkaa lukua ei tiedetä, sillä monet salaavat romanitaustansa syrjinnän vuoksi. Romaniryhmiä, jotka eroavat uskonnoltaan, kieleltään ja tavoiltaan toisistaan, on monia. Romanikysymys on Ruotsissa myös maahanmuuttokysymys: monet ovat muut- Nadja Ek on lärarassistent, joka työskentelee niiden opiskelijoiden kanssa, joilla on vähiten aiempia opintoja. Numero 1/2015 ilmestyy maaliskuun alussa. Lehteen tarkoitettujen materiaalien on oltava Romano Mission toimistolla viimeistään 15.2. Laita kuoreen tunnus Romano Boodos. Materiaalin voi lähettää myös sähköpostilla osoitteeseen toimisto@romanomissio.fi. Julkaisija: Romano Missio ry Päätoimittaja: Tuula Åkerlund taneet maahan eri puolilta Eurooppaa. Seurakuntaopiston ja Diakonia-ammattikorkeakoulun yhteinen Romako-projekti kävi tutustumassa romanien koulutukseen eri oppilaitoksissa Ruotsissa. Tavoitteena oli löytää malleja romani- ja maahanmuuttajataustaisten henkilöiden koulutuspolkujen sujuvoittamiseen Suomessa. Kulttuuritulkkeja ja sillanrakentajia Toimitussihteeri: Jaakko Kaartinen-Koutaniemi Lehden ulkoasu: Valfrid Åkerlund/ Grafimus Oy Sundbybergin kansanopistossa Tukholmassa romanien kouluttamisella on vuosikymmeniä pitkät perinteet. Koulutukset ovat alkaneet romanien tarpeista ja niille hakeudutaan paljolti sukulaisten suosituksesta. Omaa motivaatio kouluttautua korostetaan. Tällä hetkellä koulutetaan koulunkäynnin ohjaajia ja henkilökohtaisia avustajia. Vastuuopettaja Mona Danielsson korostaa eri ryhmien kulttuuristen tapojen tuntemuksen ja kunnioituksen merkitystä. Opetuksessa erilaiset keinot opettaa samaakin asiaa ovat olennaisia. Opettajan työparina työskentelee romanitaustainen lärarassistent, joka tukee ja auttaa romaniopiskelijoita muissakin kuin kouluasioissa ja -aineissa, niin että opiskelija voi keskittyä opiskeluunsa. Itsekin Sundbybergistä valmistunut Manuel Tan Marti kertoo auttamisen esimerkiksi asuntoasioissa olevan tarpeen. Osallisuus on lähtökohta ja tavoite Toimitusneuvosto: Tuovi Putkonen, Malla Laiti, Inka Jeskanen Södertörn högskola Tukholmassa kouluttaa sillanrakentajiksi nimettyjä kulttuuritulkkeja koulun, perheiden ja viranomaisten väliseen yhteistyöhön. Opettajilla on todettu olevan paljon tietämättömyyttä romanien historiasta, kulttuurista, kielestä ja nykytilanteesta, ja sillanrakentajat edistävät ymmärrystä puolin ja toisin, niin että romanilasten ja -nuorten mahdollisuudet koulunkäyntiin helpottuvat. Sillanrakentajakoulutuksesta vastaavat pedagogiikan dosentti Christina Rodell Olgac ja filosofian maisteri Angelina Dimiter-Taikon, joka on romanitaustaisena itsekin kokenut kouluttautumisen hankaluudet. Koulutettavat ovat työsuhteessa kuntiin, ja koulutuksella on suuri merkitys heille itselleenkin. Myös yliopistolle on tärkeää, että romanit näkyvät kampuksella, vaikkakaan nämä kaksivuotiset opinnot eivät tuota hakukelpoisuutta yliopistoon sellaisenaan, vaan on joko suoritettava lukio tai osoitettava osaaminen todistuksilla tai kokeella. Malmö högskolassa tehdään paljon työtä eri ryhmien osallisuuden lisäämiseksi sekä asennetasolla että käytännön tukitoimin opinnoissa. Opiskelijavalinnoissa tavoitellaan laajempaa rekrytointia sekä sosiaalisin että etnisin perustein. Agnesbergin kansankorkeakoulu Göteborgissa on hyvä esimerkki siitä, miten tutkimuksen, koulun ja oppilaiden yhteistyönä koulua ja koulutusta kehitetään. Peruskoulu- ja lukio-opintoja romaneille ja muille alueella asuville tarjoava kansankorkeakoulu sijaitsee kaupunginosassa, jota leimaa köyhyys ja jossa nuorilta puuttuvat koulunkäynnin esikuvat. Rehtori Keith Palmroth korostaa kahdeksan vuotta toimineen koulun olevan tie aktiiviseen kansalaisuuteen. Osallisuus on sekä lähtökohta että päämäärä ja siihen koulu tähtää toiminnallaan. Tuliaisia Suomeen Ruotsin romanikoulutukset tarjosivat hyvän perspektiivin kehittämistyölle Suomessa. Meillä koulutuspolitiikan lähtökohta Tilaus- ja ilmoitushinnat: Vuosikerta 15 euroa, jäsenille jäsenetuna. Irtonumero 2 euroa. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Ilmoitushinta 1 euro/pmm Painopaikka: Suomen Lehtiyhtymä, Tuusula Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Romano Missio ry. Vilppulantie 2 C 4 00700 Helsinki. Puh: (09) 351 1366 Telefax: (09) 345 2517 Internet: www.romanomissio.fi ISSN 1239-9779 on inklusiivinen, eli kaikille tarkoitettu, kun taas Ruotsissa on etsitty toimivia malleja erityisryhmille. Jokaisessa tutustumiskohteessa oli oma painotuksensa koulutuksen kehittämisessä. Agnesbergin kansankorkeakoulussa se oli tutkimuksen, opetuksen ja opiskelijalähtöisyyden yhdistäminen kehittämistyössä. Södertörn högskolassa korostui oman kulttuurin tuntemus ja ovien avaaminen valtakulttuuriin. Malmö högskolassa nähtiin ilmiöiden yhteiskunnallinen luonne, osallisuuden välttämättömyys ja oltiin valmiita tekemään paljon työtä asenteiden muuttamiseksi. Sundbybergin kansanopistossa on tehty pitkäjänteistä työtä romanien kouluttamisessa ja paljon sellaisia pedagogisia oivalluksia, joilla ylitetään kielen ja kulttuurin eroista johtuvia esteitä. Tukholmassa esillä ollut Vi är romer -näyttely havainnollisti lopuksi, että Ruotsissakin on vielä haasteita raja-aitojen ylittämisessä. Anna Liisa Karjalainen ja Marjo Kolkka
4 ROMANO BOODOS 4/2014 ROMANO BOODOS 4/2014 5 Baramisos kentenge Tarinaa lapsille Panna kham aprula 12. dielos. Tiljiba siigo Romano Boodos 3/2014 patrosta Juulako aftako sarra Mari aaȟtas bitti apre. Arre sas kutti ȟieliba. Joi dikjas auri vaaliatta, te lel džaaniba, savo vetra doori aaȟȟelas. Jiu sas briȟtas buut ta hilo hoffos sar parno jiueta. Auri sas kutti maasos. Mari tšundas kaht aro bou ta prastidas auri te lel paani hanjata ta byrjudiilo te tšeerel juulako ȟaabenesko buttia. Siigo diives joi sas džunsadas lako tšaijeha hilo tšeer. Lesko džeeno sas roodidas tšaavensa juulako rukh ta hilo huupa tšundas juulako rankjibi ta janga arre ta auri. Mari sas jakke loȟani, ka joi dikjas lako rankano tšeer. Sarrako briija sas ȟast fäärdi ta Mari biȟadas lako džeeno te aaȟȟel apre te ȟal sarrakiiro lassa. Mari ta Terno piine tsetanes kaali ta ȟaane juulako vettos, so lengo tšai, Tanja sas pekkadas. Kuti tiijako paalal kenti aaȟte niina apre ta joon aune aro tšyöka te ȟan sarrakiiro. Mari rakkadas loȟanes lako huupake, sar loȟano saaka sas kaan, te saare sas tšerto fäärdeske juulako khaal aro lengo tšeer. Mari biȟadas kenten te džan te rigaven juulako luludza ta pelȟkos phurani raaniske, koon džiivudas kokares aro lengo neeriba. Diives džeelo hast ta saare panna tšerte lengo iega buttia. Marisko phenjako huupa aulo te rikkavel juula lensa. Vaagos joon ȟaane juulako ȟaabe, Tino drabadas juulako evankeliumos. Terno daad rikkadas besko juulako rakkiba, sar buut Deevel piradas boliba, te jou diijas lesko pirano tšau te aavel aro boliba. Saare mangjade ta paarkade Deevel, te joon liine te džiiven freidibosko tiija ta aro iego tšeer. Doolesko paalal joon byrjude te džamben juulako džambibi. Oi, savo tšiȟka džinta saarenge aulo. - Daala phurane juulako džambibi tšalavena alti komunisko dži, phenjas Mari ta saare aaȟte it džinta dotta saakata. Kamana aaȟtas neer hou, ka joon ȟunle bultriba vuudarjatta.- Aaven arre, biȟadas Terno. Vuudar phirudiilo ta arre aulo juulako džeeno. Les sas baro goono, so sas pherto nisjenna. Saare liine džintakiire nisja penge ta loȟiba sas arre saarengo džiiben. Mari dikkas trystales lako pirane komujen, ta tenkadas, so vauro komunis vojulas te ventaven juulata. Tuula Åkerlund Baramisos tiljula aro vauro Romano Boodos 1/2015 patros. Vielä aurinko nousee 12. osa Jatkoa viime Romano Boodos 3/2014 lehdestä. Jouluaattoaamuna Mari heräsi aikaisin. Sisällä oli hieman koleaa. Hän katsoi ulos ikkunasta saadaksen selville, millainen ilma siellä olisi. Lunta oli satanut paljon ja koko piha oli valkoisena lumesta. Ulkona oli vähän pakkasta. Mari laittoi puita hellaan ja juoksi ulos hakemaan kaivolta vettä ja alkoi tehdä jouluruokien valmisteluja. Edellisenä päivänä hän oli siivonnut tyttärensä kanssa koko kodin. Marin mies oli poikiensa kanssa hakenut joulukuusen ja koko perhe laittoi joulukoristeita ja valoja sisälle ja ulos. Mari oli tosi iloinen katsellessaan kaunista kotiaan. Aamupuuro oli pian valmis ja Mari pyysi miestään nousemaan ylös ja syömään aamiaista hänen kanssaan. Mari ja Terno joivat yhdessä kahvia ja söivät joulupullaa, jonka heidän Tanja tyttärensä oli paistanut. Vähän ajan kuluttua myös lapset heräsivät ja tulivat keittiöön syömään aamiaista. Mari puhui iloissaan perheelleen, miten hieno asia olikaan, että kaikki oli tehty valmiiksi joulua varten heidän kodissaan. Mari pyysi lapsia viemään joulukukan ja kortin vanhalle rouvalle, joka asui yksin heidän naapurissaan. Päivä meni nopeasti ja kaikki vielä tekivät omia puuhiaan. Marin sisaren perhe tuli viettämään joulua yhdessä heidän kanssaan. Aluksi he söivät jouluaterian, Tino luki jouluevankeliumin ja Terno isä piti pienen joulupuheen. Kuinka paljon Jumala rakastikaan maailmaa, että hän antoi oman rakkaan poikansa tulla maailmaan. He rukoilivat ja kiittivät yhdessä Jumalaa, että saavat elää rauhassa ja omassa kodissaan. Sen jälkeen he alkoivat laulaa joululauluja. Oi, miten hyvä mieli kaikilla tulikaan. Nämä vanhat joululaulut koskettavat aina ihmissydäntä, Mari sanoi ja kaikki olivat asiasta samaa mieltä. Kello oli lähellä kuutta, kun he kuulivat ovelta koputuksen. Tulkaa sisään, sanoi Terno. Ovi avautui ja sisään tuli joulupukki. Hänellä oli iso säkki mukanaan ja se oli täynnä lahjoja. Kaikki saivat mieleisiä lahjoja ja jokaisen mieli oli iloinen. Mari katseli ympärilleen rakkaita ihmisiään ja mietti, mitä muuta sitä joululta voisi odottaa. Tuula Åkerlund Tarina jatkuu seuraavassa Romano Boodos 1/2015 lehdessä. Tue lasta perheen kriiseissä Kun perhe kohtaa vaikeuksia, jokainen perheenjäsen tarvitsee samaa: tukea ja ymmärrystä. Aikuisen tehtävä on varmistaa, että lapsi ja nuori saavat apua. Lasta auttavan aikuisen tehtävä on kuitenkin hankkia myös itselleen tukea ja tarvittaessa apua. Muutokset elämässä koettelevat aikuistakin niin henkisesti kuin fyysisesti. Kriisit vievät aina aikuisten voimavaroja. Lapsi ei välttämättä saa tarvitsemaansa tukea ja hoivaa. Ei yksin vaan yhdessä Asioita ei kannata jäädä miettimään yksin. Kriisissä ei pidä uskoutua omalle lapselle vaan aikuisille ystäville ja sukulaisille. Jos ongelmat eivät tahdo ratketa omin ja lähipiirin voimin, on mahdollista kääntyä vertaisryhmien tai ammattiihmisen puoleen. Paras lähtökohta selvitä elämässä eteen tulleesta hankalasta tilanteessa on kohdata tosiasiat ja tunnustaa, että perheen kriisit ja muutokset herättävät tunteita. Lapsi, nuori ja aikuinen kokevat avuttomuutta, vihaa, raivoa, pelkoa, mutta myös huojentuneisuutta ja iloa. Tunteiden kohtaaminen on tärkeää Jos uskaltaa kohdata omat tunteensa ja sallia saman muillekin saman, perhe on jo uuden aikakauden kynnyksellä. Kohtaamaton tunne voi ilmetä esimerkiksi ahdistuksena, univaikeuksina ja pelkoina silloin, kun ihminen yrittää väistellä omia ajatuksiaan. Auta lasta Juulako evankeliumos Jesusesko föddiba Lukas 2:1-20 1. Dola tiija keisaros Augustus diias biȟiba, te hilo vollako boliba mote te tšuuven aro skattiba. 2. Dauva skattibosko tšuuviba sas vaaguno ta staudas ka Quirinius sas Syyriako themmesko Rai. 3. Saare džeene te rannimen aro skattibosko džinniba, sakkaiek pesko iego fooros. 4. Jakkes niina Joosef džeelo Galileata, Nasaretesko foorosta apre aro Judea aro Davidesko fooros, so khaarna Betlehem, ka jou khunjudiilo aro Davidesko ȟleȟta. 5. Jou džeelo doori it lesko angrustime Maria, koon venditas kentos. 6. Ka joon aahte doori, jakkes aulo Marijako föddibosko tiija. 7. Ta joi föddidas tšaaves, lako vaaguno. Joi faȟadas kentos ta rigadas les aro stanja aro krumbos dooleske, te leen ne aahdas stedos aro lotiboskotšeer. 8. Aro doi stedos auri rassako tiija sas bakrengiire, koone vallade bakren. 9. Jakkes lengo naal sterjudas Raiesko englos ta Raijesko pattiba sas trystal leen. Bakrengiire traȟte, 10. bi englos phenjas lenge: Ma darren! Me phukavaa tumenge loȟibosko boodos, baro loȟiba hilo folkenge. 11. Da diives hin tumenge föddadiilo Phirjiboskiiro aro Davidesko fooros. Jou hin Kristos, Rai. 12. Dauva hin sar merknos tumenge: tume laȟȟena kentos, koon paȟȟula faȟȟimen aro krumbos. 13. It tiija sas trystal englos baro deulengohuupa, koone baarides paarkade Deeveles ta phenle: Deeveles hin patti aro utsibi, freediba komujen aro them, koonen jou pirila. 15. Ka engli sas džeene paalal aro deulos, bakrengiire phenle maȟkar peen: Džaha menge aro Betlehem! Doori ame dikkaha douva, so hin staudas, dooles, so Rai menge phukadas. 16. Joon dzeene hastibossa ta laȟte Maria ta Josef ta kentos, koon paȟȟudas aro krumbos. 17. Ka joon dikne dauva, joon rakkade, so lenge kentosta sas phenlo. 18. Saare koon ȟunle bakrengiirengo laave, aaȟte undrimen. 19. Bi Maria garadas saare aro lako džii, so sas staudas, ta joi tenkadas douva. 20. Bakrengiire aune paalal ta paarkade ta baarides paarkade Deeveles dotta, so joon sas ȟunle ta dikne. Saare sas jakkes sar lenge sas rakkade. käännös: Henry Hedman Jäsenkokous kutsu Romano Missio ry:n ylimääräinen jäsenkokous (ent.syyskokous) pidetään torstaina 29. 1.2015 klo 17.00 Romano Mission keskustoimistolla Malmilla, Vilppulankatu 2 C 4, 00700 Helsinki Kokouksessa käsitellään yhdistyksen uusien sääntöjen pohjalta vuoden 2015 toimintasuunnitelma ja talousarvio sekä tehdään hallitusvalinnat. Tervetuloa! Kutsu Sinä, joka olet kasvanut tai työskennellyt Romano Missio ry:n sijaishuoltoyksiköissä, olet tervetullut viettämään yhteistä joulujuhlaa kanssamme jouluaterian, mukavan yhdessäolon ja joululaulujen merkeissä. Joulujuhla pidetään perjantaina 19.12. klo 17.00-20.00 Kotimäen pienryhmäkodissa, Kotimäentie 213, Martinkylä, Sipoossa. Ilmoittautuminen välttämätöntä: puh. 09-3511366 tai toimisto@ romanomissio.fi Tervetuloa! Puhu yhdessä lapsen kanssa tilanteesta. Kun asiasta voi puhua avoimesti, kukaan ei jää tuntojensa kanssa yksin. Muista halata ja pitää lähellä lasta ja nuorta. Aikuisen fyysinen läheisyys tuo turvaa muutosten keskellä. Salaisuuden kantajan taakka on raskas. Yhteinen keskustelu kotona ja lupa puhua kodin ulkopuolella vapauttaa jokaisen perheenjäsenen, salaisuuden paljastuminen on usein kaikille helpotus. Hanki ammattiapua heti. Varhainen tuki ennaltaehkäisee lapsen ja nuoren pahan olon syvenemistä. Keskustelut ammattilaisen kanssa auttavat hahmottamaan tilannetta ja tarjoavat uusia näkökulmia ja apuvälineitä tilanteen parantamiseksi. Tieto ulkopuolisesta avusta saattaa rauhoittaa lasta. Lapsella tulisi olla oikeus avun saamiseen riippumatta siitä, mitä vanhemmat tekevät tai ajattelevat. Uskalla tarvittaessa erota. Lasten ja aikuisen itsensä kannalta on huolehdittava siitä, että jokainen perheenjäsen voisi säilyttää fyysisen, henkisen ja seksuaalisen koskemattomuutensa ja hyvinvointinsa. Kerro lapselle ja nuorelle, ettei perheen haastava tilanne ole hänen syynsä. Vaikka perheessä on kriisi, perhe-elämä ja arki olisi hyvä pitää samanlaisina kuin ennen. Tavallinen arki, rutiinit, kodin ulkopuolinen sosiaalinen elämä, harrastukset, juhlapyhät, perheen omat rituaalit luovat tunnetta pysyvyydestä ja kuulumista ulkopuoliseen maailmaan. Anna lapsen ja nuoren purkaa mieltään kuohuttavat ajatukset ja tunteet. Älä lamaannu ja syyllisty, vaikka tiedät, että syy lapsen pettymykseen on teille tapahtuneissa asioissa. Elämä on välillä yllättävää eikä vakuutusta kriisien varalle ole olemassa. Aikuinen kantaa vastuunsa kuuntelemalla lasta. Murrosikäinen on vielä lapsi. Vaikka hän ei pyytäisi apua, hänet pitää huomata: häntä kuunnellaan ja hänen pelkonsa nähdään. Aikuisilta tarvitaan herkkyyttä olla lähellä ja käytettävissä ja aikaa pysähtyä kuulolle. Oman perheen ongelmat ja muutokset ovat nuorelle usein hankalasti kohdattava asia. Nuori saattaa alkaa välttää tilanteita, jossa hänen pitäisi esitellä perhettään. Hän häpeää vanhempaansa, mutta tuntee usein samalla syyllisyyttä ja kokee pettäneensä isänsä tai äitinsä. Lapsilla on keinonsa käsitellä vaikeaa tilannetta. Lapsi voi olla tarkkakorvainen huolenkantaja, joka ottaa kenties vastuuta perheen arkipäivästä ja pienemmistä sisaruksista. Hän voi jättäytyä ikäisilleen tarkoitetuista asioista. Tällaisen lapsen oma elämä jää elämättä. Lapsen pitäisi saada elää mahdollisimman huoletonta lapsen ja nuoren elämää perheen vaikeuksista huolimatta. Huolenkantaja tarvitsee hänelle vanhemmilta luvan tavalliseen, omaan elämään. Hänelle pitää vakuuttaa, että vaikeudet ovat aikuisten asioita ja aikuiset kantavat huolen niistä. Osa lapsista hakee tapahtuneisiin etäisyyttä eikä lasta juuri näy kotona. Lapsi tarvitsee aikuista eikä heidän kasvulleen ei ole hyväksi, jos aikuinen hyväksyy tilanteen. Tällainen lapsi haastaa vanhempansa erityisesti muutokseen: Kotona pitää olla hyvä olla, jotta palaan sinne. Lähde: Mannerheimin lastensuojeluliiton sivut
6 ROMANO BOODOS 4/2014 ROMANO BOODOS 4/2014 7 Romaninuorilla on tulevaisuus edessään Kapulaäänestyksen alkua odottamassa (oik.) Aija Blad (Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus), Pirjo Mattila (Helsingin nuorisoasiankeskus), Jari Hedman (Au mensa-projekti), Anette Lindström (Au mensa-projekti), Pekka Mäkelä (Vantaan nuorisopalvelut), Katri Karimo (Helsingin nuorisoasiankeskus) ja Marko Stenroos (Helsingin nuorisoasiainkeskus) Kanneltalossa vietettiin Romaninuorten päivää 26. lokakuuta Kannelmäki, harmaana sunnuntaiiltapäivänä; pilvet roikkuvat matalalla ja syyssade tihuuttaa niskaan. Kanneltalolla tunnelma on sekä kiireinen että jännittynyt. Romaninuorten päivän järjestäjät ovat jo puolenpäivän aikaan aloittaneet järjestelyt, kaikki muu on hoidossa, mutta sää ei toiveista huolimatta kirkastu. Kello lähenee kahta, järjestäjätiimi ja joukko nuoria esiintyjiä odottavat yleisöä saapuvaksi. Tilanne ei näytä rohkaisevalta, kovin vähän on paikalle uskaltautunut väkeä. Puoli kolmen aikaan päätetään yhteistuumin aloittaa ohjelma ja paikalle tulleet parikymmentä nuorta kokoontuvat Kanneltalon saliin. Kapulaäänestys Päivän ohjelma alkaa kapulaäänestyksellä. Äänestyksellä selvitetään nuorten tilannetta ja toiveita opiskeluun, työhön ja vapaa-aikaan liittyen. Valkokankaalle heijastetaan kysymyksiä, joihin jokaiseen on useampi vastausvaihtoehto. Nuoret valitsevat vastausvaihtoehdon painamalla kaukosäädintä muistuttavaa äänestyskapulaa. Muutaman minuutin kuluttua valkokankaalla näkyvät eri vastausvaihtoehtojen saamat prosenttimäärät. Ennen illan konserttia tehdään vielä toinen äänestyskierros. Vastaukset kertovat, että suurin osa läsnä olevista nuorista on peruskoulussa tai opiskelee. Reippaasti yli puolelle on jo ehtinyt kertyä työkokemusta. Kysymykseen, ketkä ovat nuorille tärkeimpiä ihmisiä, saa ylivoimaisesti eniten ääniä perhe. Kaksi kolmasosaa nuorista kertoo, että heillä on tulevaisuuden suunnitelmia. Vaikka tulevaisuuteen suhtaudutaan luottavaisesti, osa kuitenkin kokee tarvitsevansa apua opiskeluun, työllistymiseen ja toimeentuloon liittyvissä käytännön asioissa. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen kiinnostaa nuoria Äänestyksessä kysytään myös syrjinnästä. Kaksi kolmasosaa nuorista ilmoittaa kokeneensa syrjintää jossain tilanteessa, useimmiten kaupassa asioidessa. Lopuksi kysytään nuorten kiinnostusta yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Reippaasti yli puolet kokee tärkeänä tai melko tärkeänä vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin, kuten politiikkaan, palveluihin ja syrjintään. Lähes puolet nuorista myös kertoo vaikuttaneensa edellä mainittuihin asioihin tavalla tai toisella viimeisen vuoden aikana. Yksi kolmasosa vastaajista on sitä mieltä, että joku muu voi hoitaa nämäkin asiat. Pienryhmissä keskustelu syveni Äänestyksen jälkeen nuoret jakautuvat kahteen ryhmään. Yhdessä ryhmässä on parikymmentä alle 18-vuotiasta tyttöä ja poikaa. Ryhmää ovat vetämässä Mertsi Berg ja Lenita Nyman. Ryhmässä pohditaan muun muassa tulevaisuuden haaveita, koulunkäyntiä, tulevaa työelämää, vapaa-aikaa ja pärjäämistä ja työelämän suhteen. Keskustelu on hyvin aktiivista ja sujuu myönteisessä hengessä. Nuorten toiveena on päästä mukaan yhteiskuntaan normaaleina työtätekevinä kansalaisina. Nuorilla on elämässään selvästi oikea suunta ja he tietävät mitä haluavat elämältään, toteaa Mertsi Berg. Nykynuoriso on mennyt ja menee koko ajan eteenpäin. Toisessa ryhmässä on mukana kahdeksan nuorta naista. Keskustelua on vetämässä Malla Laiti ja Marko Stenroos. Myös tässä ryhmässä keskustelunaiheena on opiskelu, työelämä ja vapaa-ajanviettotavat. Osa osallistujista on käynyt ammattiopiston tai -koulun ja etsii parhaillaan työtä. Osalla opiskelut ovat jääneet kesken ja heidän on vaikeaa hahmottaa, mihin suuntaan haluaisivat elämäänsä tulevaisuudessa viedä. Välivuosiakin on voinut kertyä, kun perhe ja lapset ovat vieneet oman aikansa. Opiskeleminen kannattaa! Yksi ryhmän osallistujista on Jasmin Hedman. Täällä on ollut hyviä keskusteluja. Ja uskon, että konsertti vielä kruunaa kaiken! Hedman sanoo. On näkynyt paljon tuttuja, suurin osa on ihan Helsingistä. Kun katselin ympärille, niin oli muualtakin, jopa Ruotsista ihmisiä. Hedman on opiskellut kondiittorileipuriksi ja etsii parhaillaan töitä. Myös jatko-opinnot kiinnostavat nuorta naista. Vaikka olen opiskellut neljä vuotta ja haluaisin seuraavaksi töihin, minusta tuntuu että voisin tulevaisuudessa opiskella lisääkin. Nyt olen hakenut romanien pukuompelukoulutukseen, mutta olen kuullut että sinne on hakenut tosi moni muukin. Hedman haluaa kannustaa muitakin nuoria opiskelemaan. Muistan kun oltiin peruskoulussa, niin kaikki sanoivat, että no ei jaksa käydä koulua. Nyt kun sitten ollaan oltu työttömänä, tuntuu että mieluummin olisi siellä koulunpenkillä kuin vain kotona. Tiedän, että se on monille haaste, mutta toivon, että ihmiset ottaisivat itseään niskasta kiinni ja lähtisivät kehittämään itseään. Kullakin varmasti on ne omat vahvuutensa ja lahjansa. Nuorisotalolla voi harrastaa ja viihtyä Jasmin Hedman esiintyy yhdessä muiden romaninuorten kanssa illan konsertissa. Osa esiintyjistä on voinut harjoitella kappaleitaan Maunulan nuorisotalolla. Hedmanin mukaan nuorisotalosta on tullut muutenkin tärkeä kokoontumispaikka. Käymme nuorisotalolla päivittäin. Laulamme, askartelemme ja pelailemme pelejä yhdessä kaikkien muiden nuorten kanssa. Keskiviikkoiltaisin nuorisotalolla pidetään talonkokous ja siellä me olemme saaneet olla aktiivisesti mukana kehittämässä toimintaa, Jasmin kertoo. Talon ohjaajat ovat olleet tosi myönteisiä ja ovat pyrkineet auttamaan kun olemme tarvinneet jotain. Perjantai iltaisin meillä on klo 20 22 käytössämme liikuntasali ja olemmekin suunnitelleet 13 26-vuotiaiden romaninuorten kuoron perustamista yhdessä muusikko Kyösti Rothin kanssa. Ajatuksena on kutsua nuoria sinne laulamaan ja näin saada heidät kaduilta pois. Hyvää ruokaa on tarjolla, totta kai! Ryhmien jälkeen päästään siirtymään huikean ruokapöydän ääreen: tarjolla on voileipäkakkuja, salaattia ja jälkiruokana täytekakkua, kanelipullaa ja kahvia. Ruoka on nuorten romaninaisten itse valmistamaa ja saa vuolaasti kehuja. Pienryhmässä mukana olleet nuoret naiset seisovat ruokapöydän lähellä odottamassa vuoroaan. Kivaa on ollut, naiset toteavat. Tällainen tapahtuma piristää syksyistä päivää ja täällä näkee ihmisiä. Nykyisin monet opiskelevat tai ovat työssä, eikä tuttuja tule nähtyä enää niin usein. Ilta huipentui konserttiin Ulkona ilta alkaa pimentyä. Salissa on musiikkiesitysten vuoro. Nuoret esiintyjät ovat harjoitelleet parin viikon ajan. Takahuoneessa jännitetään ennen omaa vuoroa ja kannustetaan toisia esiintyjiä. Pääkaupunkiseudulta tulevien nuorien lisäksi esiintymässä on myös Viki Nyman. 15-vuotias Nyman on tullut Savonlinnasta varta vasten tapahtumaa varten. Nyman soittaa kitarakappaleita yhdessä Allan Bolströmin ja Mertsi Lindgrenin kanssa. M-junassa matkalla Kannelmäestä Helsingin keskustaan istuu ryhmä nuoria romanityttöjä. Tytöt keskustelevat tapahtumasta: ihan huippu oli! huudahtaa yksi tytöistä. Paikalle on saavuttu erityisesti musiikkiesitysten takia. Tytöt keskustelevat esityksistä ja vertailevat laulajia. Heille on jäänyt mieleen, että moni esiintyjä oli harjoitellut yhdessä nuorisotalolla. Siellä ne nuoret tapaavat toisiaan ja tekevät yhdessä kaikkea. Paljon järkevämpää sellainen kuin sahata junalla parin aseman väliä päivät pitkät, toteaa tytöistä vanhin. Muut pohtivat, olisiko heidän lähistöllään samanlaista paikkaa, jossa voisi järjestää vaikka lauluiltoja. Ottakaa sinne yhteyttä, varmasti teille järjestetään musiikkilaitteet, kun vaan pyydätte, rohkaisee vanhempi tyttö. Muita tyttöjä naurattaa, silmissä loistaa innostus. Katja Vauhkonen ja Päivi Majaniemi Au mensa Romaninuorten kuulemistapahtuman järjestivät Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus, Vantaan ja Espoon nuorisopalvelut, Aluehallintovirasto (ARONK) ja Suomen Romaniyhdistyksen Au mensa -nuorisoprojekti. Tapahtuma on osa hanketta, jonka tarkoituksena on kartoittaa romaninuorten osallisuutta, yhdenvertaisuutta ja hyvinvointia. Suomen nuorisolain mukaan nuoria ovat kaikki alle 29-vuotiaat. Au mensa on OKM:n rahoittama nuorten mielipiteitä ja toiveita toiminnallisin menetelmin kartoittava projekti. Käy tutustumassa projektiin ja Tule mukaan! www.facebook.com/aumensa Romanikielen iloa kesäkouluissa Tšiȟko diives ta helsibi Baro fannibosta fooresta! Hyvää päivää ja terveisiä suuren linnan kaupungista eli Savonlinnasta! Maȟkar ȟielo niijalesko tiija aro Itä-Karjanlasko folkengo isntitutos ȟunnena lyijaha kaalengo tsimb! Kylmän kesän keskellä Itä-Karjalan kansanopistolla raikui romanikieli! 23 27.6 ja 9-13.7. Romanikielen kesäkoulut Punkaharjulla ovat jo muodostuneet perinteeksi. Moni tulee pitkänkin matkan takaa jo toista, kertaa, niin mukavaa leireillä on. Kielikouluja on järjestänyt Savonlinnan seudun romaniyhdistys ry jo kymmenen vuoden ajan. Aluksi aloitettiin vaatimattomasti, mutta nyt kouluissa vierailee noin 150 henkeä vuosittain. Aro romanesko tšimbako skoola sikjavena sakko diives hou stunna kaalengo tšimb. Romanikielen koulussa opiskeltiin kuusi tuntia päivässä romanikieltä. Vanhemmilla ja nuorilla on erilaisia mielipiteitä kielestä. Miten sitä oikein pitää opettaa? Vanhemmat, jotka osaavat kieltä, haluavat keskustella sanoista ja puhua, korkeintaan lukea. Nuoremmat kaipaavat kielioppia ja kirjoittamistakin. Tämä johtuu siitä, että lapsena oppii puhumalla ja kuuntelemalla ja kun kieltä ei monenkaan nuoruudessa opetettu eikä kirjoitettu, niin oppimista halutaan jatkaa saman lailla. Haastetta tuo se, aikuiset oppivat erilailla. Nuoret, joiden kielitaito on heikko, haluaisivat opetella toisella tavalla, enemmän ehkä harjoittelemalla sitä, miten lauseita oikein romanikielellä tehdään. Jos tietää sanoja, muttei osaa niitä oikein yhdistää, niin epäilyttää, että ymmärtääkö kukaan mitä haluaa sanoa. Toisaalta kun ei ole tottunut kuulemaan romanikieltä, niin ei heti erota sanoja toisistaan, vaikka osa tuttua olisikin. Pitäisi lukea ja harjoitella monta kertaa, mutta kun vanhat ovat kärsimättömiä eivätkä halua harjoitella vaan puhua vaan. Rannosko tšimb elle rakkavesko, iidako elle aaftako ringesko varethemmengo rakkiba? Kirjoitettua kieltä vai puhuttua, itä- vai länsimurteita? Paljon keskusteluttaa kielen kirjoitettu muoto. Onko se romanikieltä lainkaan, kun se tuntuu niin oudolta? Tunnilla esiteltiin myös uusia kirjoja: Viljo Koiviston Suomen romanien elämää ja Juho Peltosalmen ja Yrjö Temon sanakirja ja Johanneksen evankeliumi. Nämä herättivät eloisan keskustelun itä- ja länsimurteiden eroista ja siitä, mikä oikeastaan onkaan oikeaa kieltä. Kirjakieli on muodostunut sen mukaan kuka kieltä on kirjoittanut, enemmän ehkä länsimurteiden käyttäjien toimesta. Nyt Karjalasta kotoisin olevien veljesten (alun perin Blomeruksia, Aadolf Blomeruksen ja Anna Bollströmin poikia) sanakirjaa ja evankeliumia tervehdittiin ilolla, koska siellä oli paljon vanhaa sanastoa, jota moni tunnisti ennen kotona puhutuksi. Myös vanhoja kielen muotoja, joita nykykieli ei enää juurikaan käytä, tunnistettiin ja osaa jopa hyväksi ja tutuksi havaittiin. Romanikieltä kuuli pitkin päivää kun puhe kääntyikin vapaallakin äkkiä kaaleen kielelle, kun kieltä osaavat puhuivat ja kyselivät vastaalkajilta romaniksi Au haaben!, Au behh daari ta rakka kaalengo tšimb! So dauva hin? So tu tsreereha? Katta tu dzha? Kai tu aahtal? Soske tu naa phennel mansa? Siksiboskiire hin pinsardes komuja ta hajuvela te rakkaven romanengo tšimb tšiȟkas Opettajat ovat tuttuja ja osaavat puhua romanikieltä hyvin Molemmille ryhmille opettajana toimi kokenut romanikielen taitaja Armas Hagert, ja kova työ siinä olikin, kun opetettavat olivat niin eri mieltä kielestä, murteesta ja opetustyylistä, mutta hyvin siitä selvittiin. Ja monta hauskaa oli niilläkin tunneilla. Fanni Blomerus on kokenut romanikielen taitaja ja on opettanut kielipesissä viisi vuotta, Savonlinnassa ja Kiteellä. Savonlinnan kielikoulussa Fanni opetti lukemaan kirjoista ja vertasi opittua puhekieleen. Viikonpäivät, kuukaudet, luvut kerrattiin ja lopulta osattiinkin, kirjoista luettiin tekstejä ja niitä käännettiin lause kerrallaan ja vertailtiin eri tapoja sanoa sama asia, ja hauskaa riitti. Itä-Suomen romanien koulussa oltiin enemmän yhdessä, ja kaikki opettivat toisiaan. Kaalengo kenti sikadas mange sar kaalengo tšimb rakkilas, drabilas ta rannelas! Kaalen lapset näyttivät minulle kuinka romanikieltä puhutaan, luetaan ja kirjoitetaan. Savonlinnan seudun leirillä Alida opetti lapsille sanoja ja sanontoja, kysyi kysymyksiä ja oppilaat vastasivat ja kysyivät toisiltaan. Oppilaat olivat innokkaita oppimaan: phambos, harapos, khossos, Maan hin maale, De mange prossiba, Kai tu buuruveha, Me buuruvaa aro Moisio, aro Mikkeli, Aro Helsinki ta aro vauro foore, nämä olivat opittuja asioita muiden asioiden joukossa. Oppilaat kirjoittivat romanikielisiä sanoja monisteisiin, ja lukivat ilman vaikeuksia. käänsivät pieniä kertomuksia suomeksi. Kaikilla oli kansiot, jossa paperit säilyttiin kansioissa ja kaikille oli annettu kirja. Lapsissa ja nuorissa on kielemme tulevaisuus ja he osaavat enemmän ja paremmin, meidän täytyy vain antaa heille se kielitaidon pohja jonka itse osaamme ja vaatia lisää romanikielen opetusta kouluihin. Aka bereȟ niijalesko tiijata vetra sas ȟielo taal skoola tiija, nebi douva na iisula komujengo džinta. Tänä vuonna kesä oli kylmä, mutta se ei ihmisten mieliä haitannut. Perinteinen laivaristeilykin järjestettiin. Kaiken kaikkiaan erinomainen tapa viettää viikkoa, romanikielen kesäkoulussa: monipuolinen ja antoisa jälleen kerran. Suuret kiitokset leirin järjestämisestä Ossille, Savonlinnan seudun romaniyhdistykselle ja Itä-Karjalan Opiston rehtorille Maija Tenojoelle sekä OPH:lle kielipesätoiminnan tukemisesta. Ossi Blomerus & Päivi Majaniemi & leiriläiset KUVAT:Ossi Blomerus
8 ROMANO BOODOS 4/2014 ROMANO BOODOS 4/2014 9 Jälleen Plemetinaan Tänä kesänä vierailin romanituttujeni luona Kosovon Roma-Mahalassa/Plemetinassa. Ilonaiheiden keskellä huolta tuottaa romaneja auttavien järjestöjen toiminnan muuttuminen. Olen aiemmin kaksi kertaa osallistunut Gaia-järjestön organisoimaan kansainväliseen vapaaehtoistyöleirille paikallisessa romaniyhteisössä. Minuun teki silloin voimakkaan vaikutuksen Gaian ja Balkansunflowerinjärjestön (www.balkansunflowers.org) aktiivien pitkäjänteinen työskentely romanilasten ja -nuorten auttamiseksi. Molemmat järjestöt toimivat yhdessä elämäntilanteen parantamiseksi, koulutuksen edistämiseksi ja kulttuuristen harrastusten kehittämiseksi. Toiminnan yksi merkittävä saavutus on se, että neljä oppimiskeskusta tarjoaa päivittäin lämpimän aterian 400 lapselle. Tällä on todella suuri merkitys. Hiilivoimaloiden varjo Ajoin taksilla Pristanan keskustasta Plemetinaan. Taksikuskil- le alue oli vieras ja niinpä hän eksyi matkalla. Tuskin yksikään pääkaupungissa tuntee serbikielisten romanien asuinaluetta, joka sijaitsee vain 11 kilometriä Pristanasta. Kaupungista ei ole Plemetinaan minkäänlaista bussi- ja junayhteyttä. Paikkakunnan maamerkkeinä ovat valtavat hiilivoimalat Elektrana A ja B, jotka syöksevät ympäröivään ilmaan valtavan määrän saasteita. Pitkissä piipuissa ei ole minkäänlaisia suodatuslaitteita. Ne kuuluvat Euroopan pahimpiin saastuttajiin. Hiilivoimalassa oli vähän aikaa sitten tapahtunut voimakas räjähdys. Sen seurauksena muutama työntekijä kuoli ja useat loukkaantuivat. Edelleen monet voimalan ikkunnoista olivat rikki. Taksikuskin mukaan räjähdys voimalan toisessa osassa olisi voinut tuhota kaikki rakennukset ja surmata ihmiset usean kilometrin säteellä. Elanto on yhä tiukassa Saapuessani Plemetinaan sadesää oli ajanut lapset ja aikuiset kaduilta asuntoihin. Jopa koirat olivat etsineet itselleen suojaa. Ensimmäiseksi tapasin pikku Alman, joka on saavuttamassa murrosiän. Hänen koulussa oppimansa serbian kieli tuntui olevan ruosteessa, sillä Mahalassa ihmiset puhuvat keskenään vain romanikieltä. Hänen äitinsä kanssa kykenin kommunikoimaan vain elekielellä. Tämän tapaamisen jälkeen vierailin romaniperheen luona, joka monien vuosien ajan oli vuokrannut vapaaehtoistyöntekijöille yhden huoneen pientä korvausta vastaan. Perheen nuori nainen oli näinä vuosina oppinut hyvin englantia nuorilta vapaaehtoistyöntekijöiltä, jotka olivat olleet perheen vieraina. Keskustelimme teekupposen ääressä. Ylpeänä hän esitteli vuoden ikäistä lastaan, joka oli saanut nimekseen Felice. Samalla hänen kasvonsa olivat huolten täyttämät. Syynä tähän oli ennen kaikkea se, että hänen miehensä oli huonon työtilanteen vuoksi pakko lähteä Serbiaan ansaitsemaan perheelle toimeentuloa. Kosovossa työttömiä on yli 30 prosenttia ja romanien työttömyys lähentelee maassa 100 prosenttia. Toinen syy huoliin oli se, että lisätulot vuokran muodossa olivat loppuneet kansainvälisen vapaaehtoistyön päättymisen myötä. Heidän vaatimaton elintasonsa oli vaarassa romahtaa. Aktivismi muutamien tekijöiden varassa Seuraavaksi halusin vierailla romaniaktivisti Driton Berishan luona. Hänen vaimonsa avaa portin, Driton ei ollut valitettavasti kotona. Plemetina, Kosovo. Driton kertoi romaanien tilanteesta Kosovossa ja omasta toiminnastaan Yleisradion Ajankohtaisen kakkosen jaksossa heinäkuussa 2014. Tiedustelen perheen kuulumisia ja saa kuulla, että Dritonin äiti oli kuollut syöpään. Olin tavannut hänet muutaman kerran aiempien oleskelujen aikana. Plemetinan sairaustilastoja ei ole löydettävissä, mutta syöpään sairastuneiden määrä on todennäköisesti huomattavasti ylitse keskiarvon. Asuminen saastuttavien hiilivoimaloiden läheisyydessä vaatii oman julman veronsa. Seuraava vierailukohteeni oli Fatonin perhe. Perheen mies toimii opettajana romanien lasten oppimiskeskuksessa ja hänen kanssaan keskustelu sujuu englanniksi. Minut pyydetään perheen asuntoon, jossa tapaan myös hänen vaimonsa ja kolme lastaan. Ikäväkseni kuulen Fatonilta, että Gaia-organisaatio toiminta on hiipumassa. Sen keskeiset energiset toimijat, serbinaiset Milica ja Jovana, ovat palanneet takaisin Serbiaan. Faton ei tiedä tarkaan syitä heidän muuttoonsa. Ilmeisesti Milicalle asuminen Kosovossa oli tullut vaikeaksi hänen mennessä naimisiin muslimiuskoisen romanilaulaja Kafun kanssa. Ongelmia aiheutti muun muuassa se, että Milica ei kääntynyt islamin uskoon. Kafun perhe ei katsonut asiaa hyvällä. Kafu ja Milica rakentavat nyt omaa elämäänsä Novi Sadissa. Jovana ei halunnut ilmeisesti jäädä Pristinaan ilman ystävätärtään. Hyvä kasvaa oppimiskeskusten kautta Balkansunflowerin toiminta on myös uhattuna. Se on suurissa taloudellisissa vaikeuksissa. Alkuvuosien toiminnan rahoittajat ovat vetäytyneet pois. Kosovo ei ole enää poliittisen mielenkiinnon keskiössä. Samalla tämä osoittaa sen, miten haavoittuvaista on avustusjärjestöjen tuelle perustuva toiminta. Balkansunflower Kosovalla on erittäin hyvä kansainvälinen maine. Järjestö sai vuonna 2013 Wienissä arvostetun Awards for Social Integrationpalkinnon. Kilpailuun osallistui 1988 erilaista vapaaehtoisjärjestöä, joista 35 järjestöä palkittiin eriomaisesta toiminnasta. Tänä vuonna romanien kansainvälinen päivä, 8. huhtikuuta, oli erityinen päivä Balkansunflower-järjestölle: Yhdysvaltojen suurlähettiläs Tracey Ann Jacobson vieraili yhdessä Gracanican pormestari Branimir Stojanovicin kanssa alueen oppimiskeskuksessa. Tämän vuoden yksi keskeinen kulttuurinen aktiviteetti on ollut romanisatujen viikko. Kaikki oppimiskeskukset osallistuvat viikon tapahtumiin ja aikuiset on kutsuttu osallistumaan ja kertomaan lapsille tarinoita. Ystävät löytyivät lopuksi Vierailun päätteeksi tapaan kylän keskustassa Nenadin, joka kuuluu alueen serbivähemmistöön. Hän on usean vuoden ajan ollut aktiivinen Balkansunflowerin toiminnassa. Hän on saanut stipendin Pristinan Amerikkalaiseen yliopistoon, jossa hän opiskelee, ja kuulen häneltä, että Pristinassa on Balkansunflowerin 15. vuotisjuhla. Plemetista juhliin on lähdössä 20 nuorta romaniaktivistia. Niinpä tapaan sittenkin kaikki vanhat tutut vapaaehtoistyöleirin ajoilta. He ovat huolissaan, sillä Balkansunflower tarvitsee kipeästi taloudellista tukea. Balkansunflower on luotettava järjestö, joka tekee tärkeää työt edistäessään romanilasten ja -nuorten koulunkäyntiä ja tarjoaa tärkeää apua omaehtoiseen toimintaan. Jokaisessa Learning centerissä työskentelee ainoastaan romaneja, jotka motivoivat romanilapsia ja -nuoria oppimiseen, tukevat koulunkäyntiä ja tarjoavat tärkeän lämpimän päivällisen joka päivä. Kerstin Jokisalo-Neumann Sotaveteraanin viimeinen matka Sotaveteraani Alfred Lundbergin hautajaisissa oli voimakkaana läsnä kunnioitus kaikkia sodissa taistelleita romaneita kohtaan. Alppi oli tiettävästi viimeinen elossa ollut romanisotaveteraani. Riihimäen tunnelmallisessa keskuskirkossa oli mukana suuri joukko saattajia. Siunauksen toimittivat rovasti Raimo Virekunnas ja pastori Henry Hedman. Sotaveteraaniliiton seppeleen laski everstiluutnantti Olli Ollila. Sukulaiset ja tuttavat läheltä ja kaukaa hiljentyivät Suomen itsenäisyyden puolesta taistelleen Alpin arkun ääressä muistamaan sitä kallista uhria, jonka romanit ovat maallemme antaneet. Riihimäen kirkossa kuultiin kaunista musiikkia kanttori Alfred Lundbergin siunauspuhe pastori Henry Hedman Me olemme tänään saattelemassa meille rakasta ja läheistä ihmistä hänen viimeisellä maanpäällisellä matkallaan. Alfred eli Alppi, jona hänet paremmin tunsimme, syntyi Hiitolassa 29. lokakuuta 1917. Alppi sai elää pitkään lähes 97 vuotta. Alppi oli luonteeltaan eloisa ja iloinen. Hänellä oli myönteinen asenne elämään. Hän osasi tyytyä oloihinsa, vaikka hän vietti vanhuuden päivät suhteellisen yksin. Alpin sisarukset ovat kaikki jo kuolleet. Heistä suurin osa sai elää pitkän elämän. Heidän erikoisena luonteenpiirteenään on ollut tyytyväisyys elämään ja iloinen elämänasenne. Niillä lahjoilla myös Alfred on selvinnyt vastaan tulleista myrskyistä. Hän ei murehtinut turhia vaan eli päivän kerrallaan. Alpin asenteeseen ovat saattaneet vaikuttaa elämänkokemukset, jotka vahvistivat ja kasvattivat häntä ihmisenä. Alpin sukua kutsuttiin paikkakunnan mukaa hiitolaisiksi. Lähisuku oli suuri. Alfredin isä oli lisänimeltään Kiiskin Manu ja äiti oli Iita. Lapsia oli seitsemän, Alpin lisäksi veljet Veeru, Viljam, Arved, ja Roopert sekä sisaret, Fiia ja Sandra. Lisäksi perheeseen kuului useita hoidokkeja, joista yksi oli isäni Vinski, jonka äiti kuoli isän ollessa 6 kuukauden vanha. Toimeentulo oli tiukkaa ja jokainen osallistui leivän hankkimiseen. Niinpä Alppikin joutui jo nuorena tekemään vanhempiensa kanssa raskaita maa- ja metsätöitä maataloissa. Näin elettiin päivästä ja vuodesta toiseen, kunnes sota syttyi ja pakotti miehet rintamalle ja naiset lapsineen ja vanhusten kanssa evakkoon. Karjalasta lähtö oli siellä eläneille romaneille raskas menetys. Rakkaat karjalan kunnaat, talot ja omaisuus jäivät taakse ja ei ollut tietoa miesten kohtalosta ja Suomenkin tulevaisuudesta. Omaiset ja sukulaiset olivat hajallaan tietämättä toisistaan mitään. Helppoa ei ollut perheen pojille, joista vanhemmat pojat joutuivat rintamalle. Alfred joutui etulinjaan Kalastajasaareen. Siellä hän oli monta kertaa kasvotusten kuoleman kanssa. Vahvan tykistötulen keskelle joutuminen vahingoitti Alpin korvia ja hänet siirrettiin hevosmieheksi. Hän kuljetti hevosella erilaisia tarvikkeita eri asemille. Alfred Lundberg oli mukana molemmissa sodissa. Monta joulua kului haikeissa ja turvattomissa tunnelmissa sotatantereella. Huomisen epävarmuus ja pelko olivat läsnä jatkuvasti. Alppi sai nähdä ja kokea sodan kauhut ja varmaan niiden vaikutuksesta Alpilla oli luonteen lujuutta ja pelottomuutta, joka saattoi hänet välillä vaikeisiinkin elämäntilanteisiin. Siviiliin päästyään Alppi lähti sukulaistensa luokse Poriin, johon osa sukulaisista oli valtion taholta sijoitettu. Porissa kului joitakin vuosia, jonka Kari Majarannan laulamana ja uruilla säestämänä. Finlandiahymnin esittivät koskettavasti laulaen kvartetti Ulla ja Pete Ronkainen sekä Tuula ja Valfrid Åkerlund. Kiiskin Manun ja Iitan poika jälkeen Alppi muutti Porista Helsinkiin ja pääsi satamaan töihin useiksi vuosiksi. Työ oli raskasta lastaus- ja purkukuormien tekemistä. Mutta se ei häntä häirinnyt, hän oli tottunut nuoresta lähtien tekemään raskasta ruumiillista työtä. Alppi arvosti sitä, että sai tehdä työtä ja pystyi itse elättämään itsensä. Vaikka sodassa kului nuoren miehen elämästä monia vuotta, hän ei saanut osakseen yhteiskunnan puolelta lähes mitään huomiota, eikä hän itsekään osannut hakea etuuksia, joita sotasankareille olisi kuulunut. Muutama vuosi sitten Alppi sai sitten kutsun presidentin linnaan. Vihdoin hän sai ansaitsemansa tunnustusta valtion korkeimmalta taholta. Alppi kertoi, että sodassa ei ollut mustalaista eikä valkolaista, he olivat kaikki yhtä ja tukivat toisiaan. Sodan jälkeen häntä kohdeltiin taas tavallisena kiertolaisena, mustalaisena sekä unohdettuna sotaveteraanina. Viimeiset vuotensa Alppi asui Oulunkylän veteraanitalossa, jossa hänellä oli oma huone. Hän oli muuten hyvässä kunnossa, pää pelasi Alfred Lundberg olisi piakkoin täyttänyt 97 vuotta. Hänet tunnettiin romanien keskuudessa nimellä Alppi, Kiiskin Manun ja Iitan poika. Laaja suku eli Karjalassa Hiitolassa, sukua kutsuttiin hiitolaisiksi. Kiiskin Manulla ja Iitalla oli seitsemän lasta: Alpin lisäksi veljet Veeru, Viljam, Arved ja Roopert sekä sisaret Fiia ja Sandra. Hautajaisista ja niiden valmisteluista vastasi perheessä kasvattina olleen edesmenneen Viktor Hedmanin jälkipolvi. Alppi joutui mukaan sodan pyörteisiin 22-vuotiaana rakuunana. Hän oli mukana talvisodassa etulinjan taisteluissa Karjalassa, missä tykistötuli vahingoitti hänen kuuloaan. Sittemmin hän oli hevosmiehenä kuljettamassa rintaman tarvikkeita. Alfred Lundberg oli mukana myös jatkosodassa ja Lapin sodassa. Oman elämänsä tekijä Alppi joutui kokemaan sen, että vaikka sodassa ei ollut mustalaista ja valkolaista ja kaikki tukivat toisiaan ja olivat veljiä keskenään, sotien jälkeen häntä kohdeltiin taas tavallisena kiertolaisena ja syrjittynä mustalaisena. Sotien jälkeen Alfred Lundberg asui sukulaistensa luona Porissa, mutta kun ei saanut työtä, muutti Helsinkiin, missä hän pääsi lastaus- ja purkutöihin Helsingin satamaan. Alppi arvosti sitä, että sai tehdä työtä ja pystyi itse elättämään itsensä. Alppi tunnettiin tyytyväisestä ja iloisesta elämänasenteestaan. Hän oli kova tanssimaan aivan viimeisiin elinvuosiinsa asti ja eli virkeänä ja omatoimisena asunnossaan. Tuovi Putkonen hyvin, mutta jalat eivät tahtoneet kantaa. Alpilla oli voimakas elämänhalu. Hän oli taistelija elämänsä loppuun asti. Vielä kun kävin häntä sairaalassa viimeisen kerran katsomassa sanoin hänelle, että jos te ette selviä, niin me kyllä hoidamme kaikki järjestelyt teitä varten. Hän vastasi, että juu, puhutaan siitä sitten kun pääsen täältä sairaalasta pois. Alpin piti vihdoin päästä sotaveteraaneille kuuluvaan hoitopaikkaan, mutta elämänlanka ehti katketa ennen sitä. Alppi kertoi, että hän on valmis lähtemään ja asiat on kunnossa Jumalan kanssa. Alpin usko Jeesukseen takaa hänelle varman paikan taivaassa, Jumalan luona. Voin vain kuvitella Alpin ilmeen kun hän tapaa monet rakkaat sukulaiset ja ystävät, jotka ovat sinne edellä menneet. Alppi saattaa pyrähtää sellaiseen nauruun, että se raikuu taivassaleissa, mutta siellä häntä ei kielletä nauramasta. Eiköhön Alppi ota siellä muutaman tanssiaskeleen ja huudahda: nyt me Kilpolan pojat ollaan yhdessä taas!
10 ROMANO BOODOS 4/2014 ROMANO BOODOS 4/2014 11 Romano Mission toimintamuodot Romano Mission toiminta-ajatuksena on toimia valtakunnallisena lastensuojelun, sosiaalialan, hengellisen työn sekä koulutusalan palvelujärjestönä romaniväestön keskuudessa. Romano Missio toimii yhteistyössä ev.lut. kirkkojen, kuntien, valtion ja eri järjestöjen kanssa. Lastensuojelutyö Ylläpitää 14-paikkaista lastenkotia Hämeenkoskella ja 7-paikkaista pienryhmäkotia Martinkylässä. Sosiaali- ja diakoniatyö Yleistä ohjausta ja neuvontaa asunto-, työllisyys-, koulutus- sekä muissa sosiaalialan kysymyksissä. Lausunnot viranomaisille sekä luennot. Hengellinen toiminta: mm. romaneille suunnatut jumalanpalvelukset myös romanikieliset. Projektit Toimintasuunnitelmia eri sektoreilla. Naisten vuoro (2010 2013): naisromanivankien kuntoutusja kehittämisprojekti. Julkaisutoiminta Julkaisee neljä kertaa vuodessa valtakunnallisen Romano Boodos -lehden. Stipendirahasto Myöntää pienehköjä stipendejä kannustukseksi koulutusta hankkiville romaninuorille. Vastaanottaja maksaa postimaksun Palvelukortti ROMANO MISSIO Tunnus 5007555 00003 VASTAUSLÄHETYS Kyllä, tilaan Romano Boodos -lehden (4 numeroa/vuosi, vuosikerta 15 euroa) Kestotilaus (laskutus vuoden välein) Olen uusi tilaaja Liityn Romano Mission jäseneksi (jäsenmaksu 20 euroa/vuosi, sisältää jäsenetuna Romano Boodos -vuosikerran) Lehden saaja Lähiosoite postitoimipaikka Lehden maksaja, ellei sama kuin edellinen Nimi Lähosoite Postitoimipaikka Päiväys / 20 Paikkakunta Allekirjoitus Tilaukset myös puh. (09) 351 1366 klo 9-15) Mustarastaan laulut: Kertomuksia romaninaisten elämästä, uskonnosta ja kamppailusta Liian kauan Suomen romanikansa on elänyt syrjinnän, epäluulon ja väärinymmärrysten varjossa. Kirjailija ja Romano Mission vankilatyöntekijä Silja Talvi etsii romaninaisia haastateltavaksi. Silja etsii naisia ympäri Suomea jotka ovat vahvasti uskossa ja on töissä erilaisissa ammateissa. Kirjan tarkoitus on antaa Suomen yhteiskunnalle todellisen kuvan siitä mitä Kaalo-naiset pystyvät tekemään Jumalan avulla rasismista ja syrjinnästä huolimatta. Ottakaa rohkeasti yhteyttä: mustarastas@justice.neomailbox.ch. Romano Missiolla myynnissä l Tie omana, keppi turvana - 135 s. mustalaisista muistettua: Eero A. Hautala, Pietarsaaren kaup. julkaisu, 20 euroa l Suruadresseja kukkaaiheisia, 10 euroa l Onnittelu- ja suruadresseja kukka-aiheisia, 10 euroa Iloa ja valoa Raamatusta Tilaa itsellesi tai lahjaksi raamatunlukuopas, joka sisältää päivittäisen lukuohjelman ja lyhyet selitystekstit, Hetkinen aikuisille tai Liftari nuorille. Innosta myös lapset vanhempiensa kanssa yhteiselle Raamatun lukemisen matkalle, www.raamattumaraton.fi. Tilaukset ja lukuoppaiden hinnat 2015: Hetkinen Raamatun lukemiseen (4 nroa/vuosi) 27 vuositilaus, 24 kestotilaus Liftari matkalla Raamattuun (3 nroa/vuosi) 21 vuositilaus, 20 kestotilaus Tilaukset p. 045 1223 664 ma, ti, to klo 10 15 tilaukset@rll.fi tai www.rll.fi Julkaisija: Raamatunlukijain Liitto ry (RLL) www.rll.fi - www.liftari.fi l Tartu käteeni: Väinö Lindberg, cd 16,50 euroa l Romani ja päihdehuollon palvelut Opas päihdehuollon ammattilaisille 5 euroa Kaikista myyntiartikkeleistamme perimme lähetettäessä lisäksi postikulut Romano Mission lastensuojeluyksiköt Romano Missio ylläpitää kahta lastensuojeluyksikköä: 14-paikkainen Päiväkummun lastenkoti Hämeenkoskella ja 7-paikkainen Kotimäen pienryhmäkoti Sipoossa. Yksiköt toimivat kotina huostaan otetuille ja avohuollon tukitoimena sijoitetuille 0 21-vuotiaille lapsille. Molemmissa yksikössä on erikoistuttu romanilasten kasvattamiseen ja perheiden tukemiseen. Sijoituspaikat soveltuvat erinomaisesti myös monikulttuuristen ja valtaväestön lasten kodeiksi. Molemmat yksiköt tarjoavat avohuollon tukitoimena viikonloppuhoitoa lapsille sekä lyhytaikaista tukiasumista perheille ja jälkihuoltoa itsenäistyville nuorille. Lasten- ja pienryhmäkotien hoito- ja kasvatustavoitteet noudattavat lastensuojelussa säädettyjä lakeja ja asetuksia. Lisäksi Romano Mission lastensuojelutyön tavoitteena on antaa lapselle ja nuorelle sellainen arvomaailma ja kasvun tuki, jonka avulla he voivat selviytyä romanina suomalaisessa yhteiskunnassa. Lasten kasvua tuetaan yksilöllisesti ja jokaiselle lapselle tehdään henkilökohtainen hoito- ja kasvatussuunnitelma. Jokaiselle lapselle pyritään luomaan mahdollisimman tasapainoinen arki ja elämänrytmi sekä turvalliset rajat. Perhe- ja sukulaissuhteiden ylläpitäminen ja hoitaminen ovat tärkeä osa lapsen hoitoa ja kasvatusta. Molemmat yksiköt tekevät tiivistä yhteistyötä koulujen kanssa, jotta lapsen yksilölliset erityistarpeet osattaisiin ottaa huomioon. Jokaiselle lapselle pyritään löytämään mielekäs ja kiinnostava harrastus. Tämän lisäksi lasten kanssa osallistutaan erilaisiin seurakunnan järjestämiin tapahtumiin, leireihin ja kerhotoimintaan sekä romanitapahtumiin ja seminaareihin. Romanilapsilla on mahdollisuus romanikielen ja -kulttuurin opetukseen molemmissa yksiköissä. Kotimäen pienryhmäkodissa käy viikoittain musiikkiterapeutti. Henkilökunnassa toimii romani- ja pääväestöön kuuluvia, työhönsä sitoutuneita ohjaajia, joilla on myös vuosien kokemus perheiden kanssa työskentelys- Toiminnanjohtajan palsta tä. Yksiköissä on erityistä asiantuntemusta muun muassa romanikulttuurista, psykiatriasta, perhe-, päihde- ja mielenterveystyöstä, liikunta- ja musiikkikasvatuksesta. Henkilöstön työhyvinvointia tuetaan esimerkiksi tyky-päivillä, säännöllisillä työpaikkapalavereilla, työnohjauksella, kehityskeskusteluilla ja liikuntaeduilla. Romano Missio tukee henkilökunnan kouluttautumista, huomioiden yksilöllisiä kehittämis-/kouluttautumistarpeita. Lyhyempien koulutusten lisäksi suurin osa ohjaajista on suorittanut lasten- ja nuorten erityisammattitutkinnon sekä vuoden kestäneen omaohjaajakoulutuksen. Paikkatilanteistamme ja palveluistamme voit kysyä Päiväkummun lastenkodista Hanna Pekonen, johtaja p.041-441 6350 paivakumpu@phnet.fi Niin alhaalla ei kukaan kulje Humaltunut nainen istui kaupan rappusilla. Lähestyessäni kaupan ovea, nainen kohotti väsyneennäköisen katseensa ja sopertaen pyysi minua tuomaan kaljaa itselleen, kun hänelle ei sitä myydä. Harvoin koen suuria sympatioita alkoholisoituneita ihmisiä kohtaan, yleensä kuljet kiireesti ohi. Jostain syystä tämän naisen olemus puhutteli minua. Näin edessäni elämän murskaaman naisen, hyjätyn ja avuttoman. Minut täytti sääli epäonnistunutta ihmistä kohtaan. Romano Mission tärkein työmuoto on lastensuojelutyö, ehkä siitäkin syystä näin silmissäni epätoivoisen äidin. Mietin missä ovat ja miten voivat hänen lapsensa. Katsoin häntä lämpimästi, en torjuen enkä halveksuen, kuten ehkä monesti vastaavassa kohtaamisessa ilmeeni oli viestittänyt. Nainen terästi katsettaan ja näin hänen ihmetyksensä, kun hän huomasi millä mielellä lähestyin häntä. Älä hyvä ystävä juo enää kaljaa, ei se sinun ongelmiasi poista. Sinulla on varmaan lapsiakin. Etkö menisi kotiin heidän luokseen ja pyydetään yhdessä apua Jumalalta. Hän rakastaa sinua ja voi vapauttaa sinut viinan kahleista. Naisen silmät täyttyivät kyynelistä. Olen minä rukoillut ja pyytänyt Jumalalta apua, mutta tässä minä olen, ei hänkään ole minua kuullut eikä auttanut. Kolme pientä poikaani on huostaan otettu, ei millään ole enää väliä, eikä kotona minua kukaan odota. Ukko on häipynyt jo ajat sitten, nainen vastasi puhutteluuni. Siinä rappusilla istuessamme elämän karu todellisuus ja epäoikeudenmukaisuus löi vahvasti vasten kasvojani. Yritin valaa naiseen toivoa, mutta tunsin samalla oman avuttomuuteni. Mitä voin sanoa hänelle, en löytänyt sanoja pitkään aikaan. Jumala armahda ja auta, epätoivoinen rukous pusertui sydämestäni. Tajuntaani iski taas kerran, että tämä kurjuus on todellisuutta tuhansissa kodeissa. Yhteiskunnassamme on vallalla kovat arvot. Jako menestyjiin ja putoajiin on selkeä. Tässä myllerryksessä lapset ovat suurimmat kärsijät. Lastensuojelun piirissä olevien lasten määrä on lisääntynyt vuosi vuodelta huolestuttavasti. Stakesin tilastoinnin mukaan vuonna 2013 lastensuojelun avohuollon asiakkaina oli 88795 lasta ja nuorta. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä oli 18022. Suurimmat syyt vanhemmuuden menettämiseen lienevät juuri alkoholin ja huumeiden mukanaan tuomat ongelmat. Alkoholikirojen kanssa kamppailevia koteja Kotimäen Pienryhmäkodista Susan Ihanainen, vs. johtaja p.050-407 4985 kotimaki@romanomisso.fi Romano Mission keskustoimistolta Tuula Åkerlund, toiminnanjohtaja p.09-351 1366 tuula.akerlund@romanomissio.fi on maassamme lukematon määrä. Nyt tarvitaisiin särkyneiden majataloja, joissa hengellisen auttamisen lisäksi otetaan oikeasti vastuuta, tullaan rinnalle ja talutetaan pahimman rotkon yli. Helposti osoitamme sormella epäonnistunutta kanssamatkaajaa, on kuitenkin hyvä huomioida, että vaikka tänään olisimme taluttajia, voimme huomenna olla itse talutettavia. Tämän ajan todellinen haaste on diakoninen perhetyö. Siihen meitä kaikkia pitäisi kouluttaa ja varustaa. Hienoa, että eri järjestöt ja seurakunnat ovat alkaneet panostaa enemmän lapsi- ja perhetyöhön. Romano Missiossa olemme myös havainneet romaniperheiden syvenevän ahdingon. Tarvitsisimme kiireesti palkattuja perhetyöntekijöitä, jotka panostaisivat kotikäynteihin, voisivat tukea ja hakea oikeaa apua ahdingossa oleville perheille. Jeesus näytti meille mallin lähimmäisen rakkaudesta. Hän huomoi ihmisten hylkäämät ja elämän murjomat ihmiset. Saakoon hänen esimerkkinsä avartaa myös meitä. Laittakoon se liikkeelle puheista tekoihin. Auttamiskanavia on monia, kunhan sydämemme ensin avautuvat ja saavat meidät tuntemaan myötäkuntoa kärsivää lähimmäistämme kohtaan.
12 ROMANO BOODOS 4/2014 ROMANO BOODOS 4/2014 13 Amfetamiinin käyttäjästä pastoriksi Keuruulla sijaitsevan Iso Kirja -raamattukoulun kampuksella kävelee hyväntuulinen mies, jonka jokainen askel ylistää Luojaa. Gunnari Lundberg on 46-vuotias lappeenrantalainen mies, jonka elämä ei aina ole kuitenkaan ylistänyt Luojaansa. Tutuksi ovat tulleet niin kadut päihteineen ja rikoksineen kuin erilaiset kasvatuskoditkin. Olen kasvanut uskovaisessa kodissa vanhan äitini ja kahden siskoni kanssa. Menetin isäni jo kolmivuotiaana ja se on tietenkin vaikuttanut kasvamiseeni ihmisenä. Hengelliset perusasiat sain oppia tuntemaan lapsuuteni pyhäkoulussa, mutta tullessani murrosikään maailma alkoi kiehtoa. Hengelliset asiat saivat jäädä taakse, Gunnari muistelee. Ajauduin mukaan erilaisiin jengeihin. Poliisista tuli lähin tuttavani sekä erilaisista kasvatuskodeista. 18-vuotiaana jouduin istumaan jo ensimmäisen kerran kaltereiden taakse ja tämän jälkeen vuosittain. Pysähtyminen oman elämän eteen Monen kadulla elävän maailma huutaa päämäärää ja tarkoitusta. Eläminen kadulla on ikään kuin tässä ja nyt -elämistä. Tulevaisuus on liian abstraktinen ajatus. Päivät koostuvat rikollisuudesta ja perustarpeiden täyttämisestä. Nyt vasta ymmärrän, että tuolloin kadulla elämisestäni uupui päämäärä ja tarkoitus, eli syy miksi elää. Myös ajatukseni tulevaisuuden suhteen olivat hyvin minimaaliset. Ajoittain sekoilujeni keskellä koin kyllä Jumalan kutsuvan minua, mutta uskovaisesta lapsuuskodistani huolimatta en ymmärtänyt, mitä se tarkoittaa ja miten uskoon tultaisiin, sanoo Gunnari. Päämääräämättömyydestäni huolimatta sydämessäni oli aina ajatus, että eräänä päivänä Gunnarikin on vielä uskovainen ja Jeesuksen seuraaja. Gunnari löysi ihmisen elämän muuttavan Jumalan vankilansa sellissä 2006. Taustalla oli pitkä lusiminen ja kaikkien asioiden sekamelska. Hiljentyminen oman elämän äärelle kuin tuhlaajapoika, auttoi Gunnaria menemään itseensä. Kyyneleet silmissäni ymmärsin, että jos loppuni tulisi nyt, paikkani ei olisi taivas vaan aivan joku muu todistivathan sen jo tekoni. Suuri kysymykseni olikin Jumalalle, että voinkohan millään saada tätä kaikkea, syntejäni, anteeksi? Ensirakkauteni oli amfetamiini Yksi tärkeimmistä asioista, joista uskoon tuleminen toi Gunnarin elämään mukanaan, oli vapautuminen erilaisista päihteistä. Sisäisten silmien avautuminen mahdollisti näkemään elämän todellisuuden. Oli kuin olisi poistanut valheen suomut silmien edestä pois. Kokeillessani ensimmäisen kerran amfetamiinia koin heti, että tuo aine kietoi minut kaikilla mahdollisilla tasoilla itseensä. Se syvensi elämäni syöksykierrettä ja vahvisti asioiden hoitamista väkivalloin. Nyt Jumala muutti väkivaltaisen miehen lähimmäisiä rakastavaksi henkilöksi piikki kädessäni vaihtui Raamattuun. Jumala on antanut meille ihmisille, jokaiselle, erilaisia lahjoja ja myös kutsuja moninaisiin tehtäviin. Gunnari sai taustastaan huolimatta tai juuri sen tähden sai myös kutsun kokoaikaiseen Jumalan valtakunnan työhön. Vaikka kutsu ja siihen välineet ja voitelu tulikin Jumalalta, Gunnari ymmärsi, että saamiaan välineitä tulee myös harjoituttaa sekä hankkia viisautta ja ymmärrystä raamattukoulusta. Hänen suuri unelmansa on maasta riippumatta olla varustamassa seurakuntia palvelustyöhön. Kävin eräänä kesänä yhden tuttavani kanssa konferenssissa Keuruulla ja kävimme silloin Iso kirja -pisteessä hakemassa esitteitä Raamattukoulusta. Muistan silloin sanoneeni kaverilleni, että eipä tiedä vaikka joskus olisimme vielä täällä. Ja kuinka ollakaan kaverini valmistui viime keväänä kolmen vuoden opiskeluistaan ja nyt minä olen täällä. Kohti suurta unelmaa Keväällä 2015 Gunnari valmistuu seurakuntatyön linjalta ja aloittaa opiskeluun kuuluvan 6 kk harjoittelun. Hän näkee mahdollisuutena myös palkallisen työn löytymisen hengellisen työn saralta. Huonot opiskeluvalmiudet haastavat raamattukouluun tulleen kutsumuksen esseiden kirjoittamisen haasteen edessä, mutta luja tahto ja sydämessä palava kutsu, vuosi toisensa jälkeen, auttaa havaitsemaan, ettei esteiden voittaminen ole mahdoton tehtävä. Iso kirja opiskelupaikkana minulle oli ensimmäiset kaksi vuotta todella haastavaa, sillä niin kuin olettaa saattaa, valmiudet kadun kasvatilla opiskeluun olivat hyvin minimaaliset. Nyt viimeisenä vuonna koen, että asiat ja oppimani alkavat löytää oman paikkansa siinä uudelleen rakennetussa kehikossa, jota olen täällä saanut rakentaa koen kasvaneeni tämän viimeisen vuoden aikana enemmän kuin ensimmäisten vuosien aikana. Olen kasvanut sekä ihmisenä että uskovaisena. Katsoessani tulevaisuuteen haluan nähdä itseni palvelemassa seurakuntaa yhdessä työtoverin kanssa. Jumala on kutsunut romaneja muuhunkin kuin viihdyttämään Onko sinulla aikuisena pienen pojan tai tytön suuri unelma: olla Jumalan palvelija ja varustamassa seurakuntaa palvelustyöhön? Entä oletko pohtinut tarvitsevasi omaan elämääsi syventymistä, perimmäisten ja arkielämään vaikuttavien asioiden parissa, tai onko sydämessäsi ollut pieni liekki, joka haluaisi roihuta lähetystyössä yhdelle vähemmistä? Gunnari teki valinnan lähteä raamattukouluun hankkimaan Sanan kehotuksen mukaisesti viisautta ja ymmärrystä, jotta voisi parhaalla mahdollisella tavalla ottaa talenttinsa käyttöön sekä palvella seurakuntaa. Tämä sama mahdollisuus on meillä jokaisella. Jos tapaisin 20-vuotiaan itseni tällä iällä sanoisin sydämestäni, että ymmärrä ja usko minua: anna elämäsi jo nuorena Jeesukselle, anna lahjasi Jumalan käyttöön ja lähde Raamattukouluun. Mertsi Medi Ärling Opiskelijoita Iso Kirja -raamattuopistolta.