-selvitys 2 (251) Sisällysluettelo Toimeksianto... 5 Lukijalle... 6 1. Väestö... 7 1.1 Väestörakenne: nykytila ja kehitys... 7 1.2 Väestön kansalaisuus ja äidinkieli... 12 1.3 Huoltosuhde... 17 1.4 Muuttoliike... 18 1.5 Perheet ja asuntokunnat... 20 2. Palvelut... 22 2.1 Väestön terveydentila... 22 2.1.1 Väestön elintavat ja niiden erot... 22 2.1.2 Elinajanodote ja terveyserot... 25 2.1.3 Väestön terveydentila... 26 2.2 Terveyspalvelut... 29 2.2.1 Perusterveydenhuollon avohoito... 29 2.2.2 Terveysasemat ja terveyskeskuspäivystys... 30 2.2.3 Perusterveydenhuollon laitoshoito... 34 2.2.4 Erikoissairaanhoito... 37 2.2.5 Yksityisten terveyspalveluiden käyttö... 40 2.2.6 Avoterveydenhuollon palveluiden kokonaiskäyttö... 41 2.2.7 Kustannukset... 44 2.2.8 Projektiot... 46 2.3 Sosiaalipalvelut ja etuudet... 49 2.3.1 Ostopalvelut ja yksityiset sosiaalipalvelut... 50 2.3.2 Lastensuojelu... 52 2.3.3 Toimeentulotuki... 56 2.3.4 Päihdepalvelut... 59 2.3.5 Vammaispalvelut... 60 2.3.6 Kehitysvammaispalvelut... 63 2.3.7 Vanhusten sosiaalipalvelut... 65 2.4 Varhaiskasvatus ja perusopetus... 71 2.4.1 Varhaiskasvatus... 71 2.4.2 Perusopetus... 78 2.5 Nuorten ja aikuisten toisen asteen koulutus ja muu aikuiskoulutus... 84 2.5.1 16-18-vuotiaiden määrä ja väestöennuste... 84 2.5.2 Toisen asteen koulutus... 85 2.5.3 Lukiokoulutus... 87 2.5.4 Ammatillinen peruskoulutus ja lisäkoulutus... 91 2.5.5 Ei-tutkintotavoitteinen koulutus... 98 2.6 Kulttuuri, liikunta ja muut vapaa-ajanpalvelut... 101 2.6.1 Palveluiden organisointi Helsingissä ja lla... 101 2.6.2 Keskeisiä vapaa-ajan palveluita... 102 2.6.3 Nuorisotoiminta... 104 3. Kaupunkirakenne, asuminen ja ympäristö... 105 3.1 Kaupunkirakenne... 105 3.1.1 Yleiskaavat... 109 3.1.2 Yleiskaavavaranto... 117 3.1.3 Asemakaavavaranto... 117 3.2 Liikenne... 126 3.2.1 Liikennejärjestelmä ja liikkuminen... 126 3.2.2 Liikennesuunnitelmat... 130 3.3 Asunto- ja toimitilarakentaminen... 131 3.3.1 Asunto- ja rakennuskanta... 131 3.3.2 Rakentaminen... 135 3.4 Asuminen... 144 3.4.1 Asuntokanta ja asuntojen käytössä olotilanne... 144 3.4.2 Asuntokuntien asuminen... 144 3.4.3 Asuntojen hinnat ja vuokrat... 150
-selvitys 3 (251) 3.4.4 Asuntojen vuokrat ja hinnat... 155 3.5 Ympäristö ja ilmasto... 157 3.5.1 Ilmasto ja energia... 157 3.5.2 Ilmanlaatu... 160 3.5.3 Melu... 163 3.5.4 Luonto ja kulttuurimaisema... 164 3.5.5 Pilaantuneiden alueiden kunnostus... 167 3.5.6 Vesialueet... 168 3.5.7 Jätteet ja hankinnat... 171 3.5.8 Ympäristöjohtaminen ja ympäristötietoisuuden edistäminen... 172 4. Asuinalueiden profiilit ja erityispiirteet... 174 4.1 Demografinen rakenne ja kehitys... 174 4.1.1 Lapset ja peruskouluikäiset... 175 4.1.2 Ikääntyvä väestö... 177 4.1.3 Vieraskieliset... 178 4.1.4 Perherakenne... 179 4.2 Hyvinvoinnin kehitys... 181 4.2.1 Koulutustaso... 181 4.2.2 Tulotason kehitys... 183 4.2.3 Työttömyyden muutos... 185 4.2.4 Toimeentulotuen saajat... 187 4.2.5 Sairastuvuusindeksi... 188 4.3 Asuinalueiden turvallisuus... 190 5. Kilpailukyky ja työmarkkinat... 191 5.1 Aluetalouden tunnuslukuja... 191 5.2 Kuntatalous... 196 5.3 Elinkeinot ja työpaikat... 198 5.3.1 Työpaikkamäärän kehitys... 198 5.3.2 Elinkeinorakenne... 198 5.3.3 Elinkeinotoiminnan erikoistumisalat... 200 5.3.4 Työpaikkakeskittymät ja klusterit... 202 5.3.5 Helsingin seudun ennakoitu työllisyyskasvu... 203 5.4 Työvoima ja työttömyys... 205 5.4.1 Työllisten määrä ja toimialajakauma... 205 5.4.2 Työttömyyden kehitys... 206 5.4.3 Ulkomaalaistaustaiset työmarkkinoilla... 208 5.5 Työvoiman riittävyys... 210 5.5.1 Demografinen työvoimapula... 210 5.5.2 Muuttoliike... 210 5.5.3 Pendelöinti... 212 5.5.4 Työelämään osallistuminen... 215 6. Kuntademokratia ja osallistuminen... 216 6.1 Demokratiaindikaattorit... 216 6.1.1 Äänestysaktiivisuus... 216 6.1.2 Kuntalaisten näkemykset äänestämisestä... 218 6.1.3 Valtuutettujen näkemykset eri toimielinten ja toimijoiden vaikuttavuudesta... 219 6.2 Osallisuus ja vuorovaikutus Helsingissä... 220 6.2.1 Kaupunginosayhdistykset ja asukastalot... 220 6.2.2 Sähköinen osallistuminen ja vuorovaikutus... 221 6.2.3 Kaupunkisuunnitteluun osallistumien ja Terveellinen kaupunginosa -hanke... 221 6.2.4 Muiden virastojen tapoja mahdollistaa osallistuminen... 221 6.2.5 Kuntalais- ja valtuustoaloitteet... 222 6.3 Osallisuus ja vuorovaikutus lla... 222 6.3.1 Lasten ja nuorten osallisuus... 222 6.3.2 Aluetoimikunnat ja Svenska kommittén... 223 6.3.3 Asukasillat ja foorumit... 223 6.3.4 Erityisryhmien osallisuus sekä tasa-arvoasiat... 223 6.3.5 Kuntalaisaloitteet... 224 6.3.6 Yhdistystoiminnan tukeminen... 224 6.3.7 Sähköinen osallistuminen... 224
-selvitys 4 (251) 7. Kestävä kehitys... 225 7.1 Maankäytön ja kaupunkirakenteen kestävyys... 225 7.1.1 Kaupunki- ja yhdyskuntarakenne... 225 7.1.2 Kaupunkirakenteen tiivistäminen ja eheyttäminen... 226 7.1.3 Uusien asuin- ja työpaikka-alueiden suunnittelu... 226 7.1.4 Viheralueverkoston kestävyys... 230 7.2 Liikenteen kestävyys... 233 7.3 Talouden kestävyys... 234 7.3.1 Aluetalous... 234 7.3.2 Elinkeinorakenne ja työssäkäynti... 234 7.3.3 Tulotaso ja pienituloisuus... 235 7.3.4 Ympäristötalous... 237 7.4. Sosiaalinen kestävyys... 238 7.4.1 Väestön koulutustaso... 238 7.4.2 Koulutuksen ulkopuolelle jääneet... 239 7.4.3 Kodin ulkopuolelle sijoitetut... 241 8. Työryhmän työn organisointi ja eteneminen... 243 8.1 Työryhmän kokoonpano... 243 8.2 Työn eteneminen... 243 8.3 Yhteistyö muiden työryhmien kanssa... 243 8.4 Sisällöntuottajat ja kommentoijat... 244 Tiivistelmätaulukot... 247
-selvitys 5 (251) Toimeksianto Helsingin ja n kaupunkien ja niiden toimintaympäristöjen nykytilan kuvaus ja kehitystarkastelu suoritettiin toimintaympäristöryhmän työnä. rakentuu sisällöllisesti seurantaryhmän toimeksiannossa annettua jäsennystä soveltaen ja keskittyen nykytilan kuvauksessa 2000-luvun lopun tuoreimpaan tietoon. Ennusteet ja kehitysarviot tarvitsevat pohjatiedoksi tiedot toteutuneesta kehityksestä, jossa huomioidaan niin Helsingin kuin n erityispiirteitä (vrt. Pääkaupunkiseudun väestö- ja palvelutarveselvitys 2015 ja 2025, 19.6.2007). Väestökehityksestä esitetään ennuste, muilta osin on kysymys kehitysarviosta tai projektiosta. laadittiin seurantaryhmän toimeksiannossa annetun jäsennyksen mukaisesti sekä siten, että jokaisessa luvussa ja kuvataan erikseen peräkkäin ja lisäksi laadittiin tiivis yhteenveto kaupunkien eroista ja samankaltaisuuksista. Aluetarkasteluissa käytettiin mahdollisuuksien mukaan kaupunkien ns. osa-aluetasoa, joka myös tietosuoja huomioiden on paras saatavilla oleva alueyksikkö kuvaamaan asuinaluetta.
-selvitys 6 (251) Lukijalle Käsillä oleva julkaisu sisältää keskeisiä Helsingin ja n toimintaympäristön kehitystietoja sekä ennusteita, ennakointeja tai laskelmia tulevasta kehityksestä. Julkaisu sisältää mahdollisuuksien mukaan yhtäläiset ja samoihin aineistoihin ja käsitteisiin pohjautuvat tiedot molemmista kaupungeista. Aikasarjojen pituus on pääsääntöisesti viisi vuotta tuoreimmasta tiedosta taaksepäin. Ennusteiden ja ennakointien pituus vaihtelevat ilmiön ja saatavien tietojen mukaan. Ennakoinnit ulottuvat viidestä vuodesta aina 20 vuoden päähän. Väkiluku kuvaa vuodenvaihteen tilannetta. Väestötarkasteluissa pyritään kuvaamaan väestökehitystä, rakennetta ja muutoksia eri ikäryhmissä, jotka on määritelty palvelutarpeiden näkökulmasta. Vieraskielisen väestön (äidinkieli muu kuin suomi, ruotsi tai saame) kuvauksen kautta tuodaan esiin Helsingin ja n kulttuurista monimuotoisuutta ja sen vaikutusta palvelurakenteeseen ja tarpeisiin. Väestöennusteet perustuvat tietoon talouden ja väestön demografisen rakenteen muutoksista sekä niiden tulevan kehityksen ennakoinneista. Tässä raportissa väestöennusteina on käytetty Helsingin ja n omia keskenään harmonisoituja väestöennusteita. Palveluiden käyttöä kuvaavat tiedot on koottu pääosin valtakunnallisesti harmonisoiduista Suomen virallisen tilaston tietolähteistä. Palveluiden tulevaa käyttöä ennakoidaan laskelmilla, jotka perustuvat kolmen tuoreimman tilastovuoden tietoihin sekä väestöennusteisiin. Laskelmissa ei ole otettu huomioon palveluiden mahdollisia uusia tulevia järjestämisen tapoja, teknologian hyödyntämisen vaikutuksia palvelun kysyntään ja tarjontaan tms. Palveluiden valinnan kriteereinä on käytetty palveluiden käytön ja tarpeen yleisyyttä sekä kustannusten tasoa. Yhdyskuntarakenteen kuvaus pohjautuu pitkälti karttaesityksiin, joihin on pyritty uudella tavalla liittämään valmista tietoaineistoa. Tietojen saatavuudesta ja ilmiöistä riippuen paikkatietojen tarkkuus vaihtelee 250 metrinruuduista kunta ja kaupunkitasoon. Asuinalueiden profiilit ja erityispiirteet -luvussa tarkastellaan ä ja ta osa-alueittain. Tarkastelu keskittyy demografiseen rakenteeseen ja väestön hyvinvointiin. Kilpailukyvyn ja työmarkkinoiden kuvaukseen on saatu uutta seudun kuntakohtaista tietoa Tilastokeskuksen aluetilinpidosta. Lisäksi kilpailukykyä ja aluetaloutta koskevassa luvussa esitellään koko Helsingin seudun talouden viisivuotiskauden kasvuennuste, jonka on laatinut Cambridge Econometrics -tutkimuslaitos. Ennuste perustuu laitoksen omaan ennustemalliin ja laajaan paikallisten asiantuntijoiden kuulemiseen. Samasta lähteestä on peräisin myös seudun työllisyyden ennakoitu muutos. Työvoiman saatavuuden arvioinnin osatekijöinä on käytetty väestön ikärakenteen muutosta, muuttovirtoja, työmatkaliikkuvuutta sekä työelämään osallistumisaktiivisuutta. Tässä selvityksessä kuntataloutta käsitellään suppeasti. Lisää kuntatalousteemasta voi lukea - -selvityksen Kuntatalous, konsernihallinto ja tukipalvelut -raportista. Osallistumisen ja kuntademokratian kuvaus perustuu Pääkaupunkiseudun demokratiaindikaattorit - käsikirjaan. Käsiteltäviä teemoja ovat edustuksellinen osallistuminen ja äänestysaktiivisuus sekä kansalaisten osallisuus ja vuorovaikutus. Selvityksen viimeisessä luvussa käsitellään kestävää kehitystä maankäytön ja kaupunkirakenteen, liikenteen, talouden ja sosiaalisen kestävyyden näkökulmista.
-selvitys 7 (251) 1. Väestö 1.1 Väestörakenne: nykytila ja kehitys Helsingin väestönkasvu on ollut 2000-luvulla huomattavasti hitaampaa kuin 1990-luvulla, jolloin väkiluku kasvoi 60 000 hengellä, keskimäärin 1,2 prosenttia vuodessa. 2000-luvun kasvu on ollut 30 000 henkeä, vajaa 0,6 prosenttia vuodessa. lla 2000-luvun kasvu - 21 500 henkeä ja 1,2 prosentin vuosikasvu - on ollut lähes yhtä nopeaa kuin 1990-luvulla, jolloin väestö kasvoi 24 000 hengellä, keskimäärin 1,6 prosenttia vuodessa. Kuvio 1.1 Helsingin ja n väkiluku 1.1.1980 2009 sekä ennuste 2010 2020 700 000 600 000 500 000 400 000 300 000 200 000 100 000 0 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 2015 2020 Lähde: Helsingin kaupungin tietokeskus ja n kaupungin tietopalvelu sekä Tilastokeskus Kotikuntalain muutos vuonna 1994, joka mahdollisti opiskelijoiden kirjautumisen opiskelupaikkakunnalleen, kasvatti 1990-luvulla väestöä enemmän Helsingissä kuin lla. Kuvio 1.2 Pääkaupunkiseudun väkiluku 1.1.1980-2009 sekä ennuste 2010-2040 1 400 000 1 200 000 1 000 000 800 000 600 000 400 000 Kauniainen Espoo 200 000 0 1980 1990 2000 2010 2020 2030 2040 Lähde: Helsingin kaupungin tietokeskus ja n kaupungin tietopalvelu sekä Tilastokeskus
-selvitys 8 (251) Helsingin väkiluku on kasvanut 2002 2004 talouden taantumaan ja asuntomarkkinoiden muutokseen liittyvän notkahduksen jälkeen vuosittain 4 000-6 000 hengellä. Väestöennusteessa oletetaan nykyisen nopean kasvun tasaantuvan noin 4 000 hengen ja 0,7 prosentin vuosikasvuksi vuodesta 2011 lähtien. Kuvio 1.3 Helsingin väkiluvun muutos vuosina 2000 2008 sekä ennuste 2009 2020 7 000 6 000 5 000 4 000 3 000 2 000 1 000 Toteutunut Ennuste 0 1 000 Lähde: Helsingin kaupungin tietokeskus ja Tilastokeskus Sipoosta ja lta vuoden 2009 alussa liitettyjen alueiden väestö (2 063 henkeä) ei ole mukana vuoden 2008 muutoksessa. Helsingin väestörakenne poikkeaa koko maan ja muun Helsingin seudun väestöstä erityisesti siten, että nuorten aikuisten osuus on huomattavasti korkeampi kuin muualla. Nämä ikäluokat ovat Helsingissä huomattavasti suurempia kuin sodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat, jotka ovat koko Suomen väestössä suuremmat. in muuttaa nuoria aikuisia opiskelemaan ja työhön muualta Suomesta, mutta myös kotoaan irtautuvat nuoret muuttavat naapurikunnista Helsingin pieniin vuokra-asuntoihin. Myös ulkomailta muuttavat ovat pääosin nuoria. Helsingissä alle 18-vuotiaiden osuus on sen sijaan selvästi pienempi kuin koko maassa, mikä johtuu siitä, että lapsiperheet muuttavat usein naapurikuntien suurempiin ja edullisempiin perheasuntoihin. Eläkeikäisten osuus on myös jonkin verran koko maata vähäisempi. n väkiluku on kasvanut 2000-luvun jälkipuolella nopeammin kuin 2000 2004. Kun koko vuosikymmenen keskimääräinen vuosikasvu oli 2 100, vuosikymmenen lopulla lähestyttiin 3 000. Väestöennusteessa oletetaan kasvun olevan keskimäärin 2 200 henkeä, noin prosentti vuodessa. Kuvio 1.4 n väkiluvun muutos vuosina 2000-2008 sekä ennuste 2009-2020 3 500 3 000 2 500 2 000 1 500 1 000 Toteutunut Ennuste 500 0 Lähde: n kaupungin tietopalvelu ja Tilastokeskus
-selvitys 9 (251) n väestön ikärakenne on koko maan väestöä nuorempi, eläkeikäisten osuus on pienempi ja 25 44- vuotiaita on enemmän. Myös pienten lasten osuus on suurempi. Suurimmat ikäluokat ovat lla nelikymppisiä. Koska lla on paljon esikaupunkimaista asututusta, aikuistumassa olevat nuoret muuttavat usein in, ja 20 24-vuotiaiden osuus väestöstä on selvästi ä pienempi. Kuvio 1.5 Helsingin ja koko maan väestörakenne 1.1.2009 95+ 90 94 85 89 80 84 75 79 70 74 65 69 60 64 55 59 50 54 45 49 40 44 35 39 30 34 25 29 20 24 15 19 10 14 5 9 0 4 5,0 2,5 0,0 2,5 5,0 Koko Suomi Naiset Miehet Kuvio 1.6 n ja koko maan väestörakenne 1.1.2009 95+ 90 94 85 89 80 84 75 79 70 74 65 69 60 64 55 59 50 54 45 49 40 44 35 39 30 34 25 29 20 24 15 19 10 14 5 9 0 4 5,0 2,5 0,0 2,5 5,0 Koko Suomi Naiset Miehet Lähde: Tilastokeskus Helsingissä alle kouluikäisten lasten määrä kääntyi kasvuun vuonna 2007 ja on ennakkotiedon mukaan 2 300 henkeä tuota ajankohtaa korkeampi. Lasten määrän ennustetaan kasvavan vuosittain keskimäärin 700 hengellä tällä vuosikymmenellä. Peruskoulun ala-asteikäisten määrä oli korkeimmillaan vuonna 2002, ja määrä on laskenut 4 600 hengellä vuoden 2009 loppuun mennessä. Ala-asteikäisten määrän ennustetaan kääntyvän kasvuun vuonna 2013. Yläasteikäisten määrä on vähentynyt vuoden 2007 huipusta 800 hengellä, ja määrän ennustetaan olevan 2 400 henkeä nykyistä pienempi vuonna 2016, minkä jälkeen alkaa uusi kasvu. Lukio- ja ammattiopetusikäisten, 16 18- vuotiaiden määrä on nyt huipussaan, ja määrä laskee tällä vuosikymmenellä 3 500 hengellä, 20 prosenttia. Työikäisen väestön, (19 64-vuotiaat) määrä kasvoi 2000 2009 keskimäärin 2 300 hengellä, 0,6 prosentilla vuodessa, mutta vuosikasvun ennustetaan hidastuvan 900:aan, 0,25 prosenttiin tällä vuosikymmenellä. Koska samaan aikaan eläkeikäisen väestön määrä alkaa kasvaa nopeasti, demografisen huoltosuhteen heikkeneminen alkaa heti tämän vuosikymmenen alussa.
-selvitys 10 (251) Kuvio 1.7 Helsingin lapset ja nuoret 1.1.2000 2009 sekä ennuste 2010 2020 50 000 45 000 40 000 35 000 30 000 25 000 20 000 15 000 10 000 5 000 0 2000 2005 2010 2015 2020 Lähde: Helsingin kaupungin tietokeskus ja Tilastokeskus 0 6 vuotiaat 7 12 vuotiaat 13 15 vuotiaat 16 18 vuotiaat n alle kouluikäisten lasten määrä alkoi kasvaa 2000-luvun puolivälissä ja on nyt lähes 1 500 henkeä korkeampi. Tällä vuosikymmenellä määrän ennakoidaan kasvavan vuosittain keskimäärin vajaalla 150 hengellä. Peruskoulun ala-asteikäisten määrä väheni vuosina 2003 2008, mutta uuden kasvun ennakoidaan jo alkaneen. 7-12-vuotiaiden määrän ennustetaan olevan tämän vuosikymmenen lopussa 1 600 henkeä nykyistä korkeampi. Yläasteikäisten määrä kääntyi laskuun vuonna 2008 ja laskun ennustetaan jatkuvan vuoteen 2014. Vuosikymmenen lopussa 13 15-vuotiaiden määrä on taas nykytasolla. Lukio- ja ammattiopetusikäisten, 16 18-vuotiaiden määrä laskee vuosina 2011 2016, ja ikäluokan koko on vuosikymmenen lopussa 800 henkeä nykyistä pienempi. Työikäisen väestön, (tässä 19 64-vuotiaat) määrä kasvoi 2000 2009 keskimäärin 1 100 hengellä vuodessa, vajaalla prosentilla, mutta vuosikasvun ennustetaan hidastuvan reiluun 500:aan tällä vuosikymmenellä. Koska samaan aikaan eläkeikäisen väestön määrä alkaa kasvaa nopeasti, demografisen huoltosuhteen heikkeneminen alkaa heti tämän vuosikymmenen alussa. Kuvio 1.8 n lapset ja nuoret 1.1.2000 2009 sekä ennuste 2010 2020 20 000 18 000 16 000 14 000 12 000 10 000 8 000 6 000 4 000 2 000 0 2000 2005 2010 2015 2020 Lähde: n kaupungin tietopalvelu ja Tilastokeskus 0 6 vuotiaat 7 12 vuotiaat 13 15 vuotiaat 16 18 vuotiaat
-selvitys 11 (251) Helsingin eläkeikäisen väestön määrä alkaa kasvaa suurten ikäluokkien tullessa eläkeikään tällä vuosikymmenellä. Vuosina 2000 2009 yli 65-vuotiaiden määrä kasvoi 12 700 hengellä, mutta tämän vuosikymmenen kasvuksi ennustetaan 28 500. Vaikka kasvu onkin nopeinta 65 74-vuotiaiden ryhmässä, myös yli 85-vuotiaiden määrän ennakoidaan kasvavan lähes 30 prosenttia nykyisestä. Kuvio 1.9 Eläkeikäinen väestö Helsingissä 1.1.2000 2009 sekä ennuste 2010 2020 70 000 60 000 50 000 40 000 30 000 20 000 10 000 65 74 vuotiaat 75 84 vuotiaat Yli 85 vuotiaat 0 2000 2005 2010 2015 2020 Lähde: Helsingin kaupungin tietokeskus ja Tilastokeskus n eläkeikäisen väestön määrä on kasvanut lla 2000 2009 varsin nopeasti johtuen siitä, että n väestönkasvun nopein vaihe ajoittui 1970-luvun alkuun, ja eläkeikäisten osuus väestöstä oli vuosituhannen alussa vielä varsin pieni. Vuosina 2000 2009 yli 65-vuotiaiden määrä kasvoi 8 700 hengellä, yli 60 prosenttia. Tämän vuosikymmenen kasvuksi ennustetaan 14 600. Vaikka kasvusta suurin osa on 65 74-vuotiaita, suhteellisesti nopeinta kasvu on yli 85-vuotiailla, joiden määrä kaksinkertaistuu tällä vuosikymmenellä. Kuvio 1.10 Eläkeikäinen väestö lla 1.1.2000 2009 sekä ennuste 2010 2020 25 000 20 000 15 000 10 000 5 000 65 74 vuotiaat 75 84 vuotiaat Yli 85 vuotiaat 0 2000 2005 2010 2015 2020 Lähde: n kaupungin tietopalvelu ja Tilastokeskus
-selvitys 12 (251) 1.2 Väestön kansalaisuus ja äidinkieli Helsingissä ulkomaalaisten määrä alkoi kasvaa 1990-luvulla nopeasti, ja vuodenvaihteessa 2008/2009 kaupungissa asui 38 654 ulkomaan kansalaista eli 6,7 prosenttia asukkaista. Lisäksi 19 751 helsinkiläistä on ulkomailla syntyneitä Suomen kansalaisia. Ulkomaan kansalaiset ja ulkomailla syntyneet Suomen kansalaiset muodostavat ulkomaalaistaustaisten ryhmän. läisistä 10,1 prosenttia oli ulkomaalaistaustaisia eli yhteensä 58 405 henkilöä. Ulkomaan kansalaisista suurin ryhmä on virolaiset, joita oli Helsingissä 6 578 henkilöä. Selvästi toiseksi suurin ryhmä oli venäläiset, joita oli noin 880 henkilöä vähemmän. Kolmanneksi suurin ryhmä on somalialaiset, joiden määrällinen kasvu on hiipunut 1990-luvun puolista välistä lähtien, johon yhtenä syynä on Suomen kansalaisuuden saanti. Virolaiset ja venäläiset ovat vaihtaneet kansalaisuuttaan Suomeen, mutta heidän tulomuuttonsa on kuitenkin edelleen niin vilkasta, ettei heidän kansalaisuusmääränsä ole laskenut. Ulkomaan kansalaisista 36,7 prosenttia oli EU-maista ja 18,6 prosenttia muualta Euroopasta. Aasialaisia oli 23 prosenttia ja afrikkalaisia 14 prosenttia. Pohjoisamerikkalaiset muodostavat 2,7 prosentin osuuden ja eteläamerikkalaiset ja karibialaiset 2,3 prosentin osuuden. Äidinkielenään suomea puhuvia oli helsinkiläisistä 84,3 prosenttia ja ruotsinkielisiä 6,1 prosenttia. Muuta äidinkieltä puhuvia oli 55 245 eli 9,6 prosenttia asukkaista. Suurimmat vieraskielisten ryhmät olivat venäjä (12 470), viro (6 217), somali (5 792) ja englanti (3 798). Yhdessä näitä kieliä puhui yli puolet vieraskielisestä väestöstä. lla ulkomaalaisten määrä alkoi kasvaa 1990-luvulla nopeasti, ja vuodenvaihteessa 2008/2009 kaupungissa asui 10 845 ulkomaan kansalaista eli 5,6 prosenttia asukkaista. Lisäksi 5 851 vantaalaista on ulkomailla syntyneitä Suomen kansalaisia. Ulkomaan kansalaiset ja ulkomailla syntyneet Suomen kansalaiset muodostavat ulkomaalaistaustaisten ryhmän. laisista 8,5 prosenttia oli ulkomaalaistaustaisia eli yhteensä 16 696 henkilöä. Ulkomaan kansalaisista suurin ryhmä on virolaiset, joita oli lla 2 341 henkilöä. Toiseksi suurin ryhmä oli venäläiset, joita oli 2 053. Kolmanneksi suurin ryhmä on somalialaiset. Ulkomaan kansalaisista 32 prosenttia oli EU-maista ja 29 prosenttia muualta Euroopasta. Aasialaisia oli 22 prosenttia ja afrikkalaisia 13 prosenttia. Pohjois- ja eteläamerikkalaisia ym. oli vain kaksi prosenttia ulkomaalaisista. Äidinkielenään suomea puhuvia oli vantaalaisista 88,6 prosenttia ja ruotsinkielisiä 3,0 prosenttia. Muuta äidinkieltä puhuvia oli 16 377 eli 8,4 prosenttia. Suurimmat vieraskielisten ryhmät olivat venäjä (3 958), viro (2 198), somali (1 532) ja albania (1 057). Yhdessä näitä kieliä puhui yli puolet vieraskielisestä väestöstä.
-selvitys 13 (251) Ennusteen mukaan vieraskielisen väestön määrä kasvaa 37 000:lla vuoteen 2020 mennessä Helsingissä, jolloin väestön määrä on 92 000 ja osuus väestöstä 15 prosenttia. Venäjänkielisten määrä kohoaa 20 000:een, Baltian kielten 10 000:een ja muun Euroopan kielten ryhmät 20 000:een. Afrikan, Lähi-idän ja muun Aasian kieliä puhuvia ennustetaan asuvan Helsingissä 40 000 vuonna 2020. Kuvio 1.11 Vieraskielinen väestö kieliryhmittäin Helsingissä 1.1.2000 2009 sekä ennuste 2010 2020 25 000 20 000 15 000 10 000 5 000 0 2000 2005 2010 2015 2020 Baltia Venäjä ym. Länsi Eurooppa Itä Eurooppa Lähi Itä ja P Afrikka Muu Afrikka Muu Aasia Lähde: Helsingin kaupungin tietokeskus ja Tilastokeskus Ennusteen mukaan vieraskielisen väestön määrä kasvaa 14 000:lla vuoteen 2020 mennessä lla, jolloin väestön määrä on 30 000 ja osuus väestöstä 14 prosenttia. Venäjänkielisten määrä kohoaa yli 8 000:een, Baltian kielten lähes 5 000:een ja muun Euroopan kielten ryhmät yli 6 000:een. Afrikan, Lähi-idän ja muun Aasian kieliä puhuvia ennustetaan asuvan lla 11 000 vuonna 2020. Kuvio 1.12 Vieraskielinen väestö kieliryhmittäin lla 1.1.2000 2009 sekä ennuste 2010 2020 9 000 7 500 6 000 4 500 3 000 1 500 Baltia Venäjä ym. Länsi Eurooppa Itä Eurooppa Lähi Itä ja P Afrikka Muu Afrikka Muu Aasia 0 2000 2005 2010 2015 2020 Lähde: n kaupungin tietopalvelu ja Tilastokeskus
-selvitys 14 (251) Helsingissä työikäisten 19 64-vuotiaiden määrä kasvaa 13 000 hengellä tällä vuosikymmenellä, mutta suomen- ja ruotsinkielisten määrä vähenee 12 000:lla. Kasvu saadaan siten vieraskielisestä väestöstä, jonka määrä kasvaa 25 000 hengellä. Kuvio 1.13 Työikäinen väestö (19 64-vuotiaat) Helsingissä 1.1.2000 2009 sekä ennuste 2010 2020 450 000 400 000 350 000 300 000 250 000 200 000 150 000 100 000 50 000 0 Muu kieli Suomi ja ruotsi Lähde: Helsingin kaupungin tietokeskus ja Tilastokeskus lla työikäisten 19 64-vuotiaiden määrä kasvaa 6 500 hengellä tällä vuosikymmenellä, mutta suomen- ja ruotsinkielisten määrä vähenee 2 700:lla. Kasvu saadaan siten vieraskielisestä väestöstä, jonka määrä kasvaa 9 300 hengellä. Kuvio 1.14 Työikäinen väestö (19-64-vuotiaat) lla 1.1.2000-2009 sekä ennuste 2010-2020 150 000 125 000 100 000 75 000 50 000 Muu kieli Suomi ja ruotsi 25 000 0 Lähde: n kaupungin tietopalvelu ja Tilastokeskus
-selvitys 15 (251) Taulukko 1.1 Helsingin ja n väkiluku ja ikärakenne 1.1.2000, 2009 ja ennuste 2020 sekä muutos 2009 2020 Väkiluku 1.1.2000, 2009 ja ennuste 2020 sekä väkiluvun muutos 2009-2020 Muutos Muutos 2000 2009 2020 2009-2020 2000 2009 2020 2009-2020 Yhteensä 551 123 576 632 623 064 46 432 176 386 195 397 220 029 24 632 0-6-vuotiaat 41 253 37 971 45 454 7 483 17 381 17 651 19 281 1 630 7-12-vuotiaat 33 032 29 693 30 814 1 121 14 523 13 533 15 152 1 619 13-15-vuotiaat 14 629 16 743 14 143-2 600 6 440 7 462 7 245-217 16-18-vuotiaat 15 682 17 921 14 349-3 572 6 660 7 712 7 003-709 19-24-vuotiaat 50 377 52 426 49 556-2 870 14 124 14 831 15 330 499 25-54-vuotiaat 267 060 263 857 282 714 18 857 85 780 86 566 93 108 6 542 55-64-vuotiaat 55 054 75 370 72 714-2 656 17 422 26 020 25 531-489 65-74-vuotiaat 39 406 43 771 64 556 20 785 9 297 13 668 22 645 8 977 75-84-vuotiaat 25 305 27 959 34 619 6 660 3 776 6 450 11 364 4 914 Yli 85-vuotiaat 9 325 10 921 14 145 3 224 983 1 504 3 370 1 866 Ikärakenne, osuus koko väestöstä ja väkiluvun muutos 2009-2020, % Muutos, % Muutos, % 2000 2009 2020 2009-2020 2000 2009 2020 2009-2020 Yhteensä 100 100 100 8,1 100 100 100 12,6 0-6-vuotiaat 7,5 6,6 7,3 19,7 9,9 9,0 8,8 9,2 7-12-vuotiaat 6,0 5,1 4,9 3,8 8,2 6,9 6,9 12,0 13-15-vuotiaat 2,7 2,9 2,3-15,5 3,7 3,8 3,3-2,9 16-18-vuotiaat 2,8 3,1 2,3-19,9 3,8 3,9 3,2-9,2 19-24-vuotiaat 9,1 9,1 8,0-5,5 8,0 7,6 7,0 3,4 25-54-vuotiaat 48,5 45,8 45,4 7,1 48,6 44,3 42,3 7,6 55-64-vuotiaat 10,0 13,1 11,7-3,5 9,9 13,3 11,6-1,9 65-74-vuotiaat 7,2 7,6 10,4 47,5 5,3 7,0 10,3 65,7 75-84-vuotiaat 4,6 4,8 5,6 23,8 2,1 3,3 5,2 76,2 Yli 85-vuotiaat 1,7 1,9 2,3 29,5 0,6 0,8 1,5 124,1 Lähde: Helsingin kaupungin tietokeskus ja n kaupungin tietopalvelu sekä Tilastokeskus
-selvitys 16 (251) Taulukko 1.2 Helsingin ja n vieraskielisen väestön ennuste 1.1.2010-2020 Väkiluku 1.1.2000, 2009 ja ennuste 2020 sekä väkiluvun muutos 2009-2020 Muutos Muutos 2000 2009 2020 2009-2020 2000 2009 2020 2009-2020 Koko väestö 551 123 576 632 623 066 46 434 176 386 195 397 220 028 24 631 Suomi 485 164 486 263 497 442 11 179 163 485 173 179 184 075 10 896 Ruotsi 36 362 35 124 33 772-1 352 6 030 5 841 5 738-103 Vieraat kielet yht. 29 597 55 245 91 852 36 607 6 871 16 377 30 215 13 838 Baltia 3 554 6 474 10 681 4 207 670 2 289 4 784 2 495 Venäjä ym. 7 925 13 165 19 614 6 449 1 534 4 140 8 127 3 987 Länsi-Eurooppa 5 803 9 941 15 677 5 736 834 1 513 2 473 960 Itä-Eurooppa 1 561 2 967 4 945 1 978 582 1 727 3 736 2 009 Lähi-Itä ja P-Afrikka 2 860 6 307 11 296 4 989 824 2 051 3 795 1 744 Muu Afrikka 3 609 7 500 13 626 6 126 1 327 1 929 2 211 282 Muu Aasia 3 755 8 150 14 921 6 771 1 010 2 471 4 671 2 200 Muut / tunt. 530 741 1092 351 90 257 419 162 Äidinkielirakenne, osuus koko väestöstä ja väkiluvun muutos, % Muutos, % Muutos, % 2000 2009 2020 2009-2020 2000 2009 2020 2009-2020 Koko väestö 100 100 100 8,1 100 100 100 12,6 Suomi 88,0 84,3 79,8 2,3 92,7 88,6 83,7 6,3 Ruotsi 6,6 6,1 5,4-3,8 3,4 3,0 2,6-1,8 Vieraat kielet yht. 5,4 9,6 14,7 66,3 3,9 8,4 13,7 84,5 Baltia 0,6 1,1 1,7 65,0 0,4 1,2 2,2 109,0 Venäjä ym. 1,4 2,3 3,1 49,0 0,9 2,1 3,7 96,3 Länsi-Eurooppa 1,1 1,7 2,5 57,7 0,5 0,8 1,1 63,5 Itä-Eurooppa 0,3 0,5 0,8 66,7 0,3 0,9 1,7 116,3 Lähi-Itä ja P-Afrikka 0,5 1,1 1,8 79,1 0,5 1,0 1,7 85,0 Muu Afrikka 0,7 1,3 2,2 81,7 0,8 1,0 1,0 14,6 Muu Aasia 0,7 1,4 2,4 83,1 0,6 1,3 2,1 89,0 Muut / tunt. 0,1 0,1 0,2 47,4 0,1 0,1 0,2 63,0 Lähde: Helsingin kaupungin tietokeskus ja n kaupungin tietopalvelu sekä Tilastokeskus
-selvitys 17 (251) 1.3 Huoltosuhde Lasten osuus on Helsingissä selvästi pienempi kuin lla, joten Helsingin demografinen huoltosuhde on ollut ja on tulevaisuudessakin edullisempi kuin lla, vaikka Helsingissä eläkeikäisen väestön osuus on suurempi. Tämän vuoksi vanhushuoltosuhde on lla ä edullisempi, mutta heikkenee nopeammin, koska ikärakenne painottuu enemmän eläkeikää lähestyviin. Molemmissa kaupungeissa ollaan kuitenkin selvästi matalammalla tasolla kuin koko maassa. Kuvio 1.15 Demografinen huoltosuhde* Helsingissä, lla ja koko maassa vuosina 2000 2009 sekä ennuste 2010 2020 0,70 0,60 0,50 0,40 0,30 0,20 Suomi 0,10 0,00 2000 2005 2010 2015 2020 Demografinen huoltosuhde = alle 15- ja yli 65-vuotiaat / 15 64-vuotiaat Lähde: Helsingin kaupungin tietokeskus ja n kaupungin tietopalvelu sekä Tilastokeskus Kuvio 1.16 Vanhushuoltosuhde* Helsingissä, lla ja koko maassa vuosina 2000 2009 sekä ennuste 2010 2020 0,40 0,35 0,30 0,25 0,20 0,15 0,10 Suomi 0,05 0,00 2000 2005 2010 2015 2020 Vanhushuoltosuhde = yli 65-vuotiaat / 15 64-vuotiaat Lähde: Helsingin kaupungin tietokeskus ja n kaupungin tietopalvelu sekä Tilastokeskus
-selvitys 18 (251) 1.4 Muuttoliike Helsingin väkiluku on kasvanut vuosina 2000 2008 25 500 hengellä eli 4,6 prosenttia. Keskimääräinen vuosikasvu oli 0,5 prosenttia. Vuosikasvusta 40 prosenttia tuli syntyneiden enemmyydestä kuolleisiin nähden. Vuosina 2002 2004 Helsingin väestö väheni 1 200 hengellä, koska talouden taantuma koetteli etenkin Helsingin seutua vähentäen muualta Suomesta muuttavien määriä. Samaan aikaan Helsingistä muutettiin huomattavasti aikaisempaa enemmän naapurikuntiin. Helsingin saama muuttovoitto kasvoi jälleen 2005 alkaen, toisaalta muualta Suomesta tulevien määrän jälleen lisääntyessä, mutta etenkin ulkomaalaisten tulomuuton kasvaessa 1990- luvun huippuvuosiakin korkeammalle. Aivan viime vuosina poismuutto naapurikuntiin on vähentynyt merkittävästi, mikä osaltaan on kasvattanut väkilukua. on 2000-luvulla menettänyt muuttotappiona lle keskimäärin 1 300 asukasta vuodessa. Muuttotappio on kasvanut ja se oli suurimmillaan vuosina 2005 2007, vuosittain lähes 1 700 henkeä. Kuvio 1.17 Helsingin nettomuutto muuttosuunnan mukaan vuosina 2000 2008 8 000 6 000 4 000 2 000 0 2 000 4 000 Ulkomaat Muu Suomi yht Kehyskunnat Espoo+Kaun Yhteensä 6 000 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 Lähde: Tilastokeskus n väkiluku on kasvanut vuosina 2000 2008 19 000 hengellä eli 10,8 prosenttia. Keskimääräinen vuosikasvu oli 1 prosenttia. Kasvusta kolme neljäsosaa tuli syntyneiden enemmyydestä kuolleisiin nähden. Tästäkin johtuen n väkiluku on kasvanut 2000-luvulla varsin tasaisesti, mutta kasvu on kiihtynyt vuosikymmenen lopulla. Kasvun kiihtyminen johtuu toisaalta Helsingistä saadun muuttovoiton kasvusta, toisaalta ulkomaalaisten muuttojen lisääntymisestä. Myös Espoosta on saatu viime vuosina muuttovoittoa. Sen sijaan on menettänyt muuttotappiona väestöä seudun kehyskuntiin koko 2000-luvun. Vuosituhannen alun muuttovoitto seudun ulkopuolisesta Suomesta kääntyi myös tappioksi useimpina vuosina 2003 jälkeen.
-selvitys 19 (251) Kuvio 1.18 n nettomuutto muuttosuunnan mukaan vuosina 2000 2008 3 000 2 000 1 000 0 1 000 2 000 Ulkomaat Muu Suomi yht Kehyskunnat Espoo+Kaun Yhteensä 3 000 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 Lähde: Tilastokeskus Lapsiperheitä muuttaa Helsingistä lle enemmän kuin lta in. on menettänyt muuttotappiona lle vuosittain keskimäärin 350 alle 15-vuotiasta lasta. Määrä ei ole vaihdellut paljoakaan 2000-luvulla. Sen sijaan Helsingin 15 24-vuotiaista saama muuttovoitto on supistunut viime vuosina puoleen alkuvuosista. Kuvio 1.19 Helsingin alle 25-vuotiaiden muuttovoitto ja -tappio n suuntaan vuosina 2000 2008 500 400 300 200 100 0 100 200 300 400 500 Lähde: Tilastokeskus 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 15 24 vuotiaat 0 14 vuotiaat saa Helsingistä muuttovoittoa kaikista yli 25-vuotiaiden ikä- ja koulutustasoryhmistä. Korkea- ja keskiasteen tutkinnon suorittaneiden muuttovoitto on viime vuosina supistunut enemmän kuin vain perusasteen suorittaneen väestön muuttovoitto.
-selvitys 20 (251) Kuvio 1.20 n saama muuttovoitto Helsingin yli 25-vuotiaista koulutustason mukaan vuosina 2000 2008 800 700 600 500 400 300 200 Perusaste tai tunt. Keskiaste Korkea aste 100 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 Lähde: Tilastokeskus 1.5 Perheet ja asuntokunnat Puolessa Helsingin asunnoista on vain yksi asukas, ja neljännes väestöstä asuu yksin. Yhden ja kahden hengen asuntokuntia on 80 prosenttia asuntokunnista, ja vain 10 prosentissa asunnoista asuu neljä henkeä tai enemmän. n asuntokunnista 37 prosenttia on yhden hengen asuntokuntia, kaksin asuvia on 33 prosenttia ja neljä henkeä tai suurempia on 16 prosenttia asuntokunnista. n asuntokunnista on suurempi osa lapsiperheitä (perheessä on vähintään yksi alle 18-vuotiaita lapsi), kuin Helsingissä, jossa lapsiperheitä on vain 18,5 prosenttia asuntokunnista. lla osuus on 28 prosenttia. Lapsettomia pariskuntia on lla yhtä suuri osuus kuin lapsiperheitä, Helsingissä selvästi enemmän. Kuvio 1.21 Asuntokunta ja perherakenne Helsingissä ja lla 1.1.2009 50,0 40,0 30,0 20,0 10,0 0,0 Yksinasuvat Lapsettomat parit Lapsiperheet* Muut asuntokunnat** *Lapsiperheessä on vähintään yksi alle 18-vuotias lapsi ** Muut asuntokunnat = perheet, joissa vain yli 18-vuotiaita lapsia sekä muut asuntokunnat Lähde: Tilastokeskus
-selvitys 21 (251) Perhetilastoissa perheeksi lasketaan vain samassa asunnossa asuvat lapset ja vanhemmat. Helsingin lapsiperheistä 40 prosentissa on vain yksi alle 18-vuotias lapsi ja 30 prosentissa 2 lasta. lla lasten määrä perheissä on hieman suurempi, mutta ero ei ole suuri. Perheet, joissa on yli 18-vuotiaita lapsia, ovat Helsingissä yleisempiä kuin lla, mutta ero ei ole suuri. Kuvio 1.22 Perheet, joissa on lapsia, lasten määrän mukaan Helsingissä ja lla 1.1.2009 60,0 50,0 40,0 30,0 20,0 10,0 Yli 18 v. Alle 18 v. 0,0 Hki Van Hki Van Hki Van Hki Van Hki Van Lähde: Tilastokeskus 1 lapsi 2 lasta 3 lasta 4 lasta 5+lasta Helsingin lapsista reilu neljäsosa, 26 prosenttia asuu yksinhuoltajaperheissä, lla viidesosa, 21 prosenttia. Yksinhuoltajuus on yleisempää kouluikäisten lasten perheissä, sillä 7-17-vuotiaista lapsista Helsingissä 31 prosenttia asuu vain toisen vanhempansa kanssa ja lla 25 prosenttia. Kuvio 1.23 Alle 18-vuotiaat lapset perhetyypin mukaan Helsingissä ja lla 1.1.2009 100,0 80,0 60,0 40,0 20,0 0,0 Avio /avopari YH perhe Lähde: Tilastokeskus
-selvitys 22 (251) 2. Palvelut* 2.1 Väestön terveydentila Helsingin terveydenhuollon palveluja käytti 425 893 henkilöä vuonna 2008. Palveluiden käyttäjistä 411 031 oli helsinkiläisiä. lla lääkärissä käyneitä potilaita oli 100 187 vuonna 2008. Päivystystoiminnan lääkärissä kävi 32 334 asiakasta. Suun terveydenhuollossa oli 65 639 asiakasta. Yksi henkilö on voinut olla asiakkaana tai potilaana useissa eri palveluissa. 2.1.1 Väestön elintavat ja niiden erot Elintapoina kuvataan tässä päihteiden käyttöä, tupakointia, ravitsemustottumuksia ja liikuntaa aikuisten terveyskäyttäytymistä koskevan kyselyn ja kouluterveyskyselyn tulosten avulla. Terveyseroja kuvataan koulutustason mukaisena joidenkin elintapapiirteiden yhteydessä. Aikuisten terveyskäyttäytymistä koskevan kyselyn vastaajat ovat 15 63-vuotiaita, kouluterveyskyselyn vastaajat peruskoulun 8. ja 9. luokkien oppilaat pääosin 14 15- vuotiaita ja lukion 1. ja 2. vuosikurssin oppilaat pääosin 16 17-vuotiaita. Aikuisväestön päihteiden käytössä lla ja erityisesti Helsingissä alkoholia humalahakuisesti käyttävien aikuisten osuus on selvästi koko maata korkeampi sekä miehillä että naisilla. Matalan koulutason omaavilla alkoholia humalahakuisesti käyttävien osuus on keskiarvoa korkeampi ja korkean koulutustason omaavilla osuus jää keskiarvoa matalammaksi. Taulukko 2.1 Alkoholia humalahakuisesti käyttävien osuus sukupuolen ja koulutuksen mukaan (%) 1998 2007 Espoo Uusimaa Koko maa Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset Yhteensä 35,4 12,6 30,5 11,4 25,9 8,1 34,8 10,5 28,1 8 Koulutustaso Matala 41,3 16,7 38,6 12,2 Keskitaso 39,9 15,1 32,2 17,0 Korkea 30,5 9,5 26,3 7,9 Lähde: www.terveytemme.fi Helsingin koululaisista lukion oppilaat ovat peruskoululaisia yleisemmin tosi humalassa vähintään kerran kuukaudessa ja sama ero kouluasteiden välillä näkyy lla. Kummassakin alkoholin humalakäyttö on vähentynyt vuodesta 2004 vuoteen 2008. Laittomia huumeita kokeilleiden osuus on samoin vähentynyt vuodesta 2004 vuoteen 2008. *Tietokeskus on tuottanut Sosiaali- ja terveyspalvelut ja Sivistystoimen palvelut -teemaryhmien väliraportteihin palvelupistekartat.
-selvitys 23 (251) Taulukko 2.2 Koululaisten päihteiden käyttö ja tupakointi vuosina 2004 ja 2008 Osuus oppilaista (%) 2004 2008 2004 2008 Tosi humalassa vähintään kerran kuukaudessa peruskoulun 8. ja 9. luokkien oppilaat 21 19 18 16 lukion 1. ja 2. luokkien oppilaat 31 30 30 25 Kokeillut laittomia huumeita ainakin kerran peruskoulun 8. ja 9. luokkien oppilaat 13 12 11 7 lukion 1. ja 2. luokkien oppilaat 21 20 20 15 Tupakoi päivittäin peruskoulun 8. ja 9. luokkien oppilaat 16 15 16 16 lukion 1. ja 2. luokkien oppilaat 16 13 17 12 Lähde: THL, Kouluterveyskysely Päivittäin tupakoivien aikuisten osuus on Helsingissä ja lla koko maata korkeampi. Myös tupakoinnissa matalan koulutustason omaavilla tupakoivien osuus on keskimääräistä korkeampi. Korkean koulutustason omaavilla päivittäin tupakoivien osuus on keskimääristä alempi. Taulukko 2.3 Päivittäin tupakoivat, osuus % aikuisväestöstä 1998 2007 Espoo Uusimaa Koko maa Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset Yhteensä 30,5 24,2 29,9 27,3 26,4 19,4 27,9 22,9 26,9 19,3 Koulutustaso Matala 45,4 35,5 51,6 41,8 Keskitaso 36,8 33,1 31,4 33,6 Korkea 20,8 14,6 20,8 18,4 Lähde: Aikuisväestön terveyskäyttäytyminen (AVTK) 1998-2007, THL, www.terveytemme.fi Päivittäin tupakoivien osuus oli vuonna 2004 likimain yhtä suuri peruskoulussa ja lukiossa. Vuoteen 2008 tultaessa lukiolaiset ovat vähentäneet tupakointia ja päivittäin tupakoivien osuus jää peruskoululaisia alemmaksi. Tupakoivien osuudet ja kehitys on ollut likimain samanlaista Helsingissä ja lla. läisten ja vantaalaisten aikuisten ruokatottumukset ovat koko maata terveellisemmät. Niukasti kasviksia käyttää noin 30 prosenttia miehistä ja vajaa 20 prosenttia naisista. Koko maassa miesten osuus on selvästi, naisten niukasti näitä korkeampi. Matalan koulutustason omaavilla ruokatottumukset ovat vähemmän terveellisiä kuin korkean koulutuksen omaavilla. läiset miehet ovat hiukan, vantaalaiset miehet ja naiset selvästi koko maata lihavampia, eli heillä painoindeksi ylittää 30 rajan. läiset naiset ovat koko maata hoikempia. Matalan koulutustason henkilöistä lihavien osuus on keskitasoa korkeampi ja vaikutus on voimakkaampi naisilla kuin miehillä. Taulukko 2.4 Niukasti kasviksia käyttävät, osuus % 1998 2007 Espoo Uusimaa Koko maa Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset Yhteensä 30 19 30,4 19,9 33 22,4 30,7 19,8 34,4 30,1 Koulutustaso Matala 47,4 34,5 53,5 24,4 Keskitaso 36,2 20,3 34 20,2 Korkea 19,9 14,6 20 15,1 Lähde: Aikuisväestön terveyskäyttäytyminen (AVTK) 1998-2007, THL, www.terveytemme.fi
-selvitys 24 (251) Taulukko 2.5 Lihavien osuus (BMI vähintään 30 kg/m^2) % 1998-2007 Espoo Uusimaa Koko maa Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset Yhteensä 18,6 17 23 21,2 17,4 16,4 19,2 17,1 18 17,5 Koulutustaso Matala 20,7 23,9 26,3 29,9 Keskitaso 20,7 17 27,7 21,8 Korkea 16,1 13,3 18,6 16,9 Lähde: Aikuisväestön terveyskäyttäytyminen (AVTK) 1998-2007, THL, www.terveytemme.fi Koululaisista epäterveellisten välipalojen syönti on yleisempää peruskoulussa kuin lukiossa, mutta on vähentynyt vuodesta 2004 vuoteen 2008 muilla paitsi n lukiolaisilla. Lukiolaisia hiukan suurempi osa peruskoululaisista on ylipainoisia ja ylipainoisten osuus on ennallaan hiukan lisääntynyt vuodesta 2004 vuoteen 2008. Taulukko 2.6 Koululaisten ruokailutottumukset ja ylipaino sekä liian vähän liikuntaa harrastavien osuus (%) 2004 ja 2008 Osuus oppilaista (%) 2004 2008 2004 2008 Epäterveellisiä välipaloja vähintään 2 kertaa viikossa peruskoulun 8. ja 9. luokkien oppilaat 40 37 35 33 lukion 1. ja 2. luokkien oppilaat 35 32 30 31 Ylipainoa peruskoulun 8. ja 9. luokkien oppilaat 12 12 11 13 lukion 1. ja 2. luokkien oppilaat 10 11 11 11 Harrastaa liian vähän liikuntaa viikossa peruskoulun 8. ja 9. luokkien oppilaat 54 53 55 54 lukion 1. ja 2. luokkien oppilaat 57 56 59 55 Lähde: THL, Kouluterveyskysely Helsingin ja n aikuisista miehistä hiukan koko maata suurempi osuus ei harrasta vapaa-ajan liikuntaa. Aikuisista naisista sen sijaan selvästi koko maata suurempi osuus jättää liikunnan harrastamisen sikseen näissä kaupungeissa. Helsingissä matalan koulutustason omaavat harrastavat liikuntaa keskimääräistä vähemmän. lla miehistä matalan ja korkean koulutustason omaavat liikkuvat keskimääräistä enemmän, mutta naisilla matalan koulutustason omaavat harrastavat keskimääräistä vähemmän liikuntaa. Taulukko 2.7 Vapaa-ajan liikuntaa harrastamattoman aikuisten osuus (%) aikuisväestöstä 1998 2007 Espoo Uusimaa Koko maa Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset Yhteensä 30,7 31 31,1 32,5 31,4 28,5 32,1 30,4 30 26,8 Koulutustaso Matala 39 34,1 27,9 41 Keskitaso 30,1 33,6 34,8 32,4 Korkea 27,7 28,5 26,5 29,4 Lähde: Aikuisväestön terveyskäyttäytyminen (AVTK) 1998-2007, THL, www.terveytemme.fi Koululaisista hiukan yli puolet harrastaa liian vähän liikuntaa viikoittain. Lukiossa liian vähän liikuntaa harrastavien osuus on hiukan suurempi kuin peruskoulussa. Liian vähän liikkuvien osuus on hiukan vähentynyt vuodesta 2004 vuoteen 2008.
-selvitys 25 (251) 2.1.2 Elinajanodote ja terveyserot Vuosien 1999 2003 tietojen perusteella helsinkiläisen vastasyntyneen elinajanodote on 77,8 vuotta, miehillä 73,9 vuotta ja naisilla 81,1 vuotta. laisen vastasyntyneen elinajanodote on 78,4 vuotta, miehillä 75,4 vuotta ja naisilla 81,2 vuotta. Vuosien 2004 2008 perusteella laskettu helsinkiläisen vastasyntyneen elinajanodote oli 78,7 vuotta eli vajaan vuoden enemmän kuin aikaisempien vuosien perusteella laskettu. Taulukko 2.8 Vastasyntyneen elinajanodote Espoo Uusimaa Suomi Vastasyntyneen elinajanodote Molemmat sukupuolet 77,8 78,4 80,1 78,6 78,1 Miehet 74,5 75,4 77,2 75,2 74,5 Naiset 81,5 81,2 82,7 81,7 81,5 Lähde: Elinolot ja kuolleisuus aineisto (EKSY) 1999-2003, Tilastokeskus Kuvio 2.1 Menetetyt elinvuodet (PYLL) ikävälillä 25-80 vuotta / 100 000 asukasta, kaikki kuolinsyyt 12000 10000 8000 6000 4000 Molemmat sukupuolet Miehet Naiset 2000 0 Suomi Uusimaa Espoo Lähde: Elinolot ja kuolleisuus aineisto (EKSY) 1999-2003, Tilastokeskus läisillä on menetettyjä elinvuosia ikävälillä 25-80 vuotta on koko maan tasoon selvästi enemmän. lla menetettyjen elinvuosien määrä jää koko maan tason alapuolelle. Alkoholisyyt olivat työikäisten suomalaisten yleisin kuolemansyy vuonna 2007. Eläkeikäisten yleisin kuolemansyy oli sepelvaltimotauti. menettää alkoholikuolemissa miesten elinvuosia selvästi koko maata enemmän. lla alkoholikuolemien takia menetetyt miesten elinvuodet jäävät koko maan tasoa vähäisemmäksi, mutta naisten alkoholikuolemissa menetettyjen elinvuosien taso ylittää koko maan tason niukasti.
-selvitys 26 (251) Taulukko 2.9 Alkoholikuolemissa, verenkiertoelinten sairauksissa ja itsemurhissa menetetyt elinvuodet (PYLL) ikävälillä 25-80 vuotta / 100 000 asukasta Espoo Uusimaa Suomi Alkoholikuolemissa menetetyt elinvuodet Molemmat sukupuolet 838 596 512 574 745 Miehet 1361 910 782 917 1199 Naiset 387 306 265 234 298 Verenkiertoelinten sairauksien vuoksi menetetyt elinvuodet Molemmat sukupuolet 2098 2002 1444 1980 2125 Miehet 3129 2906 2030 2891 3087 Naiset 1231 1114 869 1037 1149 Itsemurhissa menetetyt elinvuodet Molemmat sukupuolet 641 463 399 462 609 Miehet 978 658 562 672 947 Naiset 340 276 250 257 276 Lähde: Elinolot ja kuolleisuus aineisto (EKSY) 1999-2003, Tilastokeskus Verenkiertoelinten sairauksien kuolemissa menetetyt elinvuodet ylittävät Helsingissä koko maan tason, lla jäävät sen alapuolelle. Itsemurhien vuoksi menetettyjen elinvuosien kohdalla tilanne on likimain sama kuin edellä. menettää elinvuosia itsemurhien vuoksi koko maan tasoa enemmän. jää koko maan tason alapuolelle miesten osalta, mutta on naisten osalta samalla tasolla kuin koko maa. 2.1.3 Väestön terveydentila Helsingin aikuisten miesten terveydentila on hiukan heikompi kuin naisten, sillä miehistä 37 prosenttia kokee terveytensä keskitasoiseksi tai sitä huonommaksi. Naisista vastaava kokemus on 36 prosentilla. lla miesten ja naisten välinen ero on hiukan suurempi, kun miehistä 38 prosentilla terveys on keskitasoinen tai sitä heikompi ja vastaavasti kokee 35 prosenttia naisista. Matalan koulutustason miehet ja naiset kokevat terveytensä keskiarvoa heikommaksi, korkean koulutustason omaavat keskiarvoa paremmaksi sekä Helsingissä että lla. Taulukko 2.10 Terveytensä enintään keskitasoiseksi kokevat, osuus (%) 1998 2007, aikuisväestö Espoo Uusimaa Koko Suomi Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset Miehet Naiset Yhteensä 37,4 36,1 37,8 34,8 35,4 32,1 36,8 34,8 37 34,2 Koulutustaso Matala 47,3 46,4 51,7 50,6 Keskitaso 40,2 38,7 41,4 32,3 Korkea 31,2 29,9 29,5 29,5 Lähde: Aikuisväestön terveyskäyttäytyminen (AVTK) 1998-2007, THL, www.terveytemme.fi Koululaisista lukiolaisissa on suurempi osuus terveytensä keskitasoiseksi tai huonoksi kokevia kuin peruskoulussa sekä Helsingissä että lla. Peruskoulussa kuitenkin on lukiota hiukan suurempi osuus oppilaita, joilla on lääkärin toteama pitkäaikaissairaus.
-selvitys 27 (251) Taulukko 2.11 Koululaisten terveydentila vuosina 2004 ja 2008 Osuus oppilaista (%) 2004 2008 2004 2008 Terveydentila keskinkertainen tai huono peruskoulun 8. ja 9. luokkien oppilaat 17 17 15 16 lukion 1. ja 2. luokkien oppilaat 19 18 19 19 Lääkärin toteama pitkäaikaissairaus peruskoulun 8. ja 9. luokkien oppilaat 11 12 10 10 lukion 1. ja 2. luokkien oppilaat 9 8 8 8 Lähde: THL, Kouluterveyskysely Kela laskee sairastavuusindeksin vuosittain kuolleisuusindeksin, työkyvyttömyysindeksin ja erityiskorvattavien lääkkeiden indeksin summana. Koko maa on 100, mihin muut alueet suhteutetaan. läiset ja vantaalaiset ovat koko maan väestöä terveempiä ja ovat olleet sitä pitkään. Helsingin sairastavuusindeksi oli 90,4 vuonna 2008, n 88,6. Kuvio 2.2 Sairastavuusindeksi, koko maa = 100 2004 100 95 2008 90 85 80 75 70 2005 2007 2006 Lähde: Kela/Tutkimusosasto/Lauri Virta, Pentti Laine/WITO78A Helsingin kansantauti-indeksi oli 79,3 vuonna 2008 eli helsinkiläisillä on kansantauteja selvästi koko maan tasoa vähemmän. Koko maahan nähden vähiten helsinkiläisillä on sydämen vajaatoimintaa, indeksi 66,7 vuonna 2008. Tilanne on sen kohdalla kuitenkin hiukan heikentynyt vuodesta 2004. läisillä on koko maata hiukan enemmän psykooseja, indeksi 100,8 vuonna 2008. Psykoosien suhteen helsinkiläisten tilanne on koko maahan nähden hiukan parantunut vuodesta 2004. n kansantauti-indeksi oli 92,5 vuonna 2008. laisten kansantaudeista sydämen vajaatoimintaa ja psykooseja on koko maahan nähden vähiten. Koko maan tasoa enemmän vantaalaisilla on verenpainetautia ja diabetesta.
-selvitys 28 (251) Kuvio 2.3 Kansantaudit sairauksien mukaan Helsingissä ja lla 2008, koko maa = 100 Sepelvaltimotauti Verenpainetauti Diabetes 150 100 50 0 Psykoosit Sydämen vajaatoiminta Sepelvaltimotauti Verenpainetauti Diabetes 150 100 50 0 Psykoosit Sydämen vajaatoiminta Astma Nivelreuma Astma Nivelreuma Lähde: Kela Vuonna 2008 Kelan korvauksia ostetuista lääkkeistä (reseptilääkkeet) sai Helsingissä 67,5 prosenttia väestöstä ja lla 68,9 prosenttia väestöstä. Yleisimmät korvatut lääkkeet olivat Kelan sairasvakuutustilaston mukaan systeemisesti vaikuttavat infektiolääkkeet ( 52,1 % 54,1 %), tuki - ja liikuntaelinten sairauksien lääkkeet ( 41,6 % 43,1 %) ja sydän - ja verisuonisairauksien lääkkeet ( 34,2 % 30,5 %). Erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeutettujen henkilöiden osuus väestöstä on vuodesta 2004 noussut koko maassa ja niin myös Helsingissä ja lla. läisten ja vantaalaisten erikoiskorvattaviin lääkkeisiin oikeutettujen osuus jää edelleen selvästi koko maan tason alapuolelle. Taulukko 2.12 Erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeutettujen osuus väestöstä vuosina 2004 2008 2004 2005 2006 2007 2008 17,8 18,2 18,4 18,4 19 18,1 18,3 18,3 18,3 18,8 Koko maa 22,5 22,9 23 23,1 23,8 Lähde: THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet 2005-2009
-selvitys 29 (251) 2.2 Terveyspalvelut 2.2.1 Perusterveydenhuollon avohoito Perusterveydenhuollon avohoidon lääkärin potilasmäärä, ja vastaavasti muun henkilökunnan asiakasmäärä, sisältää vuoden aikana terveyskeskusten äitiysneuvolassa, lastenneuvolassa, perhesuunnitteluneuvolassa, kouluterveydenhuollossa, opiskeluterveydenhuollossa, työterveyshuollossa, kotisairaanhoidossa, mielenterveyshuollossa sekä muussa avohoidossa (erilaiset vastaanottokäynnit, terveystarkastus- ja seulontakäynnit sekä käynnit, jotka liittyvät terveydentilan selvittämiseen, esim. lääkärintodistukset) käyneet potilaat ja asiakkaat. Yhdellä potilaalla voi olla useampia käyntejä vuoden aikana. Kuvio 2.4 Perusterveydenhuollon avohoidon lääkärin potilaat yhteensä, prosenttia (%) väestöstä vuosina 2004 2008 70 60 50 40 30 20 10 Koko maa 0 2004 2005 2006 2007 2008 Lähde: THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet 2005-2009 Perusterveydenhuollon avohoidon lääkäripalvelun peittävyys, eli potilaiden osuus väestöstä oli vuonna 2008 lla 51 prosenttia, Helsingissä 47 prosenttia ja koko maassa yhteensä 61 prosenttia. Potilaita perusterveydenhuollon avohoidossa lla oli samana vuonna kaikkiaan 100 187 henkilöä, Helsingissä 268 924 henkilöä ja koko maassa 3 244 886 henkilöä. Peittävyys on vuodesta 2004 Helsingissä ja koko maassa hiukan alentunut, lla pysynyt saman tason tuntumassa. Perusterveydenhuollon avohoidon lääkärikäyntejä vuonna 2008 toteutui lla noin 287 600 ja Helsingissä 662 100. Käyntejä oli potilasta kohden vastaavasti lla 2,9, Helsingissä 2,5 ja koko maassa 2,7. Taulukko 2.13 Perusterveydenhuollon avohoidon kaikki lääkärikäynnit potilasta kohden vuodessa vuosina 2004 2008 2004 2005 2006 2007 2008 2,4 2,5 2,5 2,5 2,5 2,9 2,9 2,9 3,0 2,9 Koko maa 2,8 2,8 2,7 2,7 2,7 Lähde: THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet 2005-2009 Perusterveydenhuollon avohoidon muille ammattiryhmille kuin lääkäreille toteutuu selvästi lääkäreitä enemmän käyntejä, mikä näkyy myös käyntimäärissä asukasta kohden. Kun vuonna 2008 lääkärille tehtiin lla 1,5 käyntiä asukasta kohden vuodessa, niin muille ammattiryhmille käyntien määrä oli 2,5. Helsingissä vastaavat luvut olivat lääkärikäynnit 1,2 ja muun ammattiryhmän käynnit 3,2 ja koko maassa 1,6 ja 3,2.
-selvitys 30 (251) Helsingissä lääkärikäynnit asukasta kohden on pysynyt samana vuodesta 2004, mutta muiden ammattiryhmien käyntien määrä asukasta kohden on kasvanut vuodesta 2004 vuoteen 2008. Muiden ammattiryhmien käynteihin sisältyy kotisairaanhoito ja osa kotipalvelusta. lla sekä lääkärikäynnit että muiden ammattiryhmien käynnit asukasta kohden ovat pysytelleet samana 2004-2008. Koko maassa lääkärikäynnit asukasta kohden ovat vähentyneet ja muiden ammattiryhmien käynnit kasvaneet 2004-2008. Taulukko 2.14 Perusterveydenhuollon avohoitokäynnit asukasta kohden vuodessa vuosina 2004 2008 2004 2005 2006 2007 2008 Lääkäri 1,2 1,2 1,2 1,2 1,2 1,5 1,5 1,4 1,5 1,5 Koko maa 1,8 1,8 1,7 1,6 1,6 Muu ammattiryhmä 2,6 3,6 3,0 3,1 3,2 2,5 2,5 2,5 2,6 2,5 Koko maa 3,0 3,1 3,0 3,1 3,2 Lähde: THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet 2005-2009 2.2.2 Terveysasemat ja terveyskeskuspäivystys Terveysasemien avosairaanhoidossa toteutui vuonna 2008 Helsingissä noin 925 800 käyntiä ja terveysasemilla kävi 272 500 henkilöä. Terveyskeskuspäivystyksessä kävi noin 77 600 henkilöä ja käyntien määrä oli 122 400. Lääkäreiden hoitopuheluita oli kaikkiaan 230 900. n terveysasemien avosairaanhoidossa toteutui samana vuonna 373 100 käyntiä ja terveysasemilla kävi 93 000 henkilöä. Terveyskeskuspäivystyksessä kävi noin 32 300 henkilöä, joille kertyi noin 46 200 käyntiä. Lääkäreiden hoitopuheluita oli 78 100. Taulukko 2.15 Käynnit terveysasemalla ja terveyskeskuspäivystyksessä asukasta kohden Helsingissä ja lla vuosina 2004 2008 Käynnit/ asukas 2004 2005 2006 2007 2008 Avosairaanhoito (lääkäri+hoitaja, ei päiv.) 1,61 1,70 1,62 1,60 1,61 Lääkärin vastaanotto 0,82 0,86 0,82 0,81 0,80 Terveydenhoitajan vastaanotto 0,79 0,84 0,80 0,80 0,81 Keskitetty terveyskeskuspäivystys 0,20 0,21 0,21 0,21 0,21 Lääkäreiden hoitopuhelut 0,40 0,40 0,40 0,39 0,40 2004 2005 2006 2007 2008 Avosairaanhoito (lääkäri+hoitaja, ei päiv.) 1,85 1,89 1,88 1,76 1,91 Lääkärin vastaanotto 1,05 1,07 1,09 1,03 1,10 Sairaanhoitajan/Terveydenhoitajan vastaanotto 0,80 0,82 0,80 0,73 0,81 Terveyskeskuspäivystys(2006/lääkäri, 2007- lääkäri+hoitaja) 0,32 0,30 0,25 0,29 0,24 Lääkäreiden puhelut ns. call center toiminta 0,49 0,46 0,47 0,42 0,40 *2006 lääkäri, 2007 lääkäri+hoitaja Lähteet: Helsingin kaupunki, terveyskeskuksen vuositilastot. n kaupunki,sosiaali-ja terveydenhuollon toimintakertomukset 2005 ja 2008. n call center toiminta: merkkipohjainen Finstar vuosina 2007-2009 sekä n sähköiset tiedonkeruutaulukot vuodelta 2007