1 / 2 0 0 8 14-vuotiaan harmaaturkkisen kotisuden tassunjälki - mikä peto!
1 / 2 0 0 8 Pääkirjoitus: Missä sudet saavat olla rauhassa? Henrik Wolff 2 Susiryhmä etsii puheenjohtajaa 3 Ajankohtaista 4 Haastattelu: Cause For Effect Heidi Kettunen 5 Susipuhetta Jyväskylässä Hanne Honkanen 7 Kirjavinkki ja aprikointia susikasvillisuudesta 9 Oksu ja Sushi rauhan asialla 10 Taitto: Lea Kettunen Kansikuva: Ralli Ralfströmin (kuva yllä) tassukuva. Molemmat kuvat otti Sami Säynevirta Suden Aika on Luonto-Liiton susiryhmän jäsenlehti, joka ilmestyy 4 kertaa vuodessa ja lähetetään suoraan jäsenille. Susiryhmän puheenjohtaja: Mervi Laaksonen mervi.laaksonen@kuhmo.net p. 050 336 8400 Suden aika 2/2008 jutut osoitteeseen: susiryhma@luontoliitto.fi ja kuvat postilla Lea Kettunen Liiketie 21 00730 Helsinki Jäsenmaksut: köyhät / 5 rikkaat / 10 todella rikkaat / 10+ Maksu susiryhmän tilille: 218518-153042 (viite 1070) Huom! Emme tarkasta jäsenmaksujen viestikohtia, joten pankin kautta ei yhteystiedot tai nimet välity meille! Yhteystiedot tai vanhojen jäsenten kohdalla nimi tulee lähettää osoitteeseen: susiryhma@luontoliitto.fi tai Susiryhmä/Luonto-Liitto, Annankatu 26 A 00100 Helsinki. www.luontoliitto.fi/susiryhma
Pääkirjoitus Missä sudet saavat olla rauhassa? Hyvin perusteltu ja kohtalaisen usein kuultu kysymys Luonto-Liiton susiryhmästä koskee mielekkyyttä perustaa ryhmä yhtä eläinlajia varten. Tavanomainen vastaus tähän on susiryhmän syntyhetkien liittyminen susien aiheuttamiin voimakkaisiin yleisö- ja viranomaisreaktioihin ja ylipäätänsä susien huomattavan negatiiviseen imagoon. Joku vastavoima pitää olla. Sudet ovat kuitenkin myös ääriesimerkki varsin yleisestä ilmiöstä, joka liittyy ihmisten elinalueiden jatkuvaan kasvamiseen ja toisaalta siitä johtuvaan eläinten elinalueiden vähenemiseen. Susien kohdalla ei niinkään ole kyse sopivien elinpaikkojen katoamisesta. Sopeutumiskykyiselle sudelle talousmetsä käy varsin hyvin, koska hirvetkin siinä viihtyvät. Ongelma ei Suomessa myöskään ole suoranaisten taloudellisten intressien vastakkainasettelu. Suomen tehomaataloudessa eläinten laiduntaminen on voimakkaasti vähentynyt. Kyllähän susivahinkoja tapahtuu, mutta suuressa kuvassa ne eivät erityisemmin merkittäviä ole. Tässä voi verrata esimerkiksi tilannetta Balkanin susipopulaatioihin, joissa laiduntavat lampaat näyttävät muodostavan joskus suurimman osan dieetistä. Kyseessä näyttää olevan enemmänkin eräänlainen ympäristön hallinnan menetyksen aiheuttama ahdistus. Susien läsnäolo joudutaan ottamaan huomioon eri tavoin ja tätä ei haluttaisi tehdä, koska ennenkään ei ole tarvittu. Tavallisesti sanotaan, että kyllä susia voisi olla jossain erämaissa mutta ei meidän nurkilla. Trendi kuitenkin on, että jos susia ei voi olla kuin paikoissa joissa koskaan ei ole ihmisiä, ei susia kohta voi olla missään. Tänä toistaiseksi koko maan tasolla lumettomana talvena susiasioissa on ollut hiljaista ja mieleen on tullut että johtuuko se siitä että susien tai isojen koirien jälkiä ei nyt näy. Henrik Wolff Susiryhmän hallituksen jäsen 2
Luonto-Liiton susiryhmä etsii nuorekasta puheenjohtajaa vetämään innokasta sudensuojelijajoukkoa. Susiryhmä on Luonto-Liiton toimintaryhmä, jonka ydinjoukko koostuu 6-8 hallituksen jäsenestä. Susiryhmään kuuluu noin 100 jäsentä ympäri Suomea. Puheenjohtajana pääset vaikuttamaan suden ja muiden suurpetojen suojeluun. Sanon rehellisesti, että jos minä olisin aseellinen ja ampumataitoinen mies, minun pihapiirissäni jokainen susi pääsisi hengestään. Linnaanhan siitä kai joutuisi, saisi ainakin isomman tuomion kuin vanhan mummon potkimisesta henkihieveriin. (Mielipidekirjoitus Kuorvesi-Mänttä-Vilppula lehdessä 25.1.2008) Ärsyttikö kirjoitus? Jos ärsytti, niin olet oikea henkilö! Puheenjohtaja vetää hallituksen kokouksia. Sinun ei tarvitse kuitenkaan asua pääkaupunkiseudulla, sillä susiryhmän aktiivinen hallituslista tavoittaa sinut verkon välityksellä. Edellytämme ennen kaikkea palavaa intohimoa suden suojeluun ja kykyä tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Puheenjohtajan tehtäviin kuuluu toiminnan suunnittelua, erilaisten tapahtumien organisointia, delegointia, tiedotteiden tekemistä hallituksen jäsenten kanssa, ja (silloin kun rahaa on) työntekijän työn ohjaaminen. Puheenjohtajalla on mahdollisuus ideoida uutta säpäkkää toimintaa. Puheenjohtajuus on luottamustoimi. Siitä ei makseta palkkaa, mutta matkakulut korvataan. Uusi puheenjohtaja valitaan vuosikokouksessamme lauantaina 19.4.2008 klo 14.00 Luonto-Liiton toimistolla Helsingissä (Annankatu 26 A). Puheenjohtajailmoittautumiset: susiryhma@luontoliitto.fi Lisätiedot: mervi.koskela@kuhmo.net 3
TERVETULOA SUSIRYHMÄN VUOSIKOKOUKSEEN! Luonto-Liiton susiryhmän vuosikokous pidetään lauantaina 19.4. kello 14 Luonto-Liiton keskustoimistolla (Annankatu 26 A, 5. krs.). Vuosikokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat ja valitaan susiryhmälleuusi puheenjohtaja. Tarjolla herkkuja ja seurustelua. Tervetuloa. Susiryhmän jäsenmaksu 2008 Muista maksaa tänäkin vuonna jäsenmaksusi tue sudensuojelutoimintaa nyt ja aina! 5 / 10 /10 + euroa (köyhät/rikkaat/muut) tilille: 218518-153042 viite: 1070 ( jätä maksun viestikenttä tyhjäksi ). HUOM! Maksettuasi jäsenmaksun lähetä nimesi ja yhteystietosi osoitteeseen susiryhma(at)luontoliitto.fi tai Luonto-Liitto/susiryhmä Annakatu 26 A, 00100 Helsinki. Jäsenenä saat ainakin seuraavat riemukkaat edut: Suden aika -lehden 4-5 kertaa vuodessa. Talkoita, viikonloppuja, seminaareja, kokouksia ym. kivaa. Toimintaa hyvässä seurassa. Parempaa asemaa susille. Liity myös Luonto-Liiton jäseneksi! Jäsenyydelläsi susiryhmässä tuet parhaalla tavalla susien asemaa, mutta se ei tee sinusta Luonto-Liiton jäsentä.
SA: Kuvailette musiikkianne fuusio-grindcoreksi. Mitä tämä tarkoittaa? Piti keksiä tarpeeksi yksinkertainen nimi tyylillemme joka ei oikeastaan seuraa mitään selkeän perinteistä musiikkityyliä. Fuusio vihjaa jatsiin ja teknisyyteen sekä tyylien sulautumaan ja grindcore taasen on se kivijalka mihin kuitenkin ilmaisumme perustuu. Eli teknistä grindcorea bassolla ja rummuilla, johon on sekoitutettu kaikenlaista punkista ja hardcoresta, jatsin ja rokin kautta metalliin. SA: Onko teillä musiikillisia esikuvia? Kymmenittäin, mutta ehkä tärkeimmät ovat; Autopsy, Black Sabbath, Dead Kennedys, Godflesh, King Crimson, Le Scrawl, Led Zeppelin, Meshuggah, Napalm Death, Primus, Sabot, The Mahavishnu Orchestra ja Zu SA: Kymmenen vuotta sitten bändissä oli vielä kitaristi. Miksi olette nykyisin duo? Koska silloinen sessiokitaristimme poistui oman bändin kiireidensä takia ja ajatus alkoi pyöriä päässä voisiko musiikkia tehdä myös kahdestaan. Aluksi se vähän hirvitti, mutta pian huomasimme päätyneen oikeaan ratkaisuun. Siitä lähtien on kappaleet tehty kahdelle soitimelle ja kahden soittimen ehdoilla eikä kaduta vieläkään, päinvastoin. SA: Lyhyestä virsi kaunis, vai mikä on keskeinen ajatus alle minuutin kestävissä rykäyksissä? Välittää tuntemuksia kuten musiikin on tapana. 5
SA: Keikoillanne tulee positiivinen fiilis, ilmeisesti olette aina löytäneet yleisöstä diggailijoita liveseteille? Vuodesta 2001 lähtien on ollut keikoilla hyvä meno ja olemme alkaneet saada mainetta ja ystäviä. Soitamme etupäässä metallikeikoilla, mutta myös punk/ hardcore keikoilla on ihmisiä jotka pitävät ja se on pelkästään positiivinen asia, että voi soittaa erilaisten yhtyeiden kanssa. SA: Mikä on siistein keikkakokemus joka on jäänyt mieleen? Varmaan edelleen olla Napalm Deathin lämppärinä vuonna 2002. Myöskin Morbid Festival vuonna 2004 Saksassa oli todella hyvä. SA: Mikä sai teidät tulemaan keikalle susiryhmän ja Animalian tukemiseksi? Tulemme aina mielellämme kun kutsutaan ja tällä kertaa soitamme hyvä asian tukemiseksi. SA: Onko teillä jotakin henkilökohtaista mielipidettä tai kokemuksia suurpedoista? Suurpedot ovat osa suomalaista ekosysteemiä ja niilläkin pitäisi olla elintilaa ja oikeus harjoittaa luontaista lajikäyttäytymistään. SA: Mitä sanot niille, jotka tämän luettuaan vielä epäilevät, kannattaako teitä tulla kuuntelemaan. Meillä on hyvän keikkabändin maine ja soitamme puoleen tuntiin 30 kappaletta. Sellaista ei tule ihan joka päivä vastaan, joten tervetuloa! :-) 6
Seppo Ronkainen Perjantai-iltana 11.1 Jyväskylän Kaupunginkirjaston Minnansali täyttyi ihmisistä, kun illan puheenaiheena oli susi. Luonto-Liiton ja Suomen luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piirit järjestivät susi-illan, jossa vieraina olivat riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksella tutkimusmestarina toimiva, pannoituksia jo kymmenen vuotta tehnyt Seppo Ronkainen sekä Joensuun yliopistossa susipolitiikasta väitöskirjaansa valmisteleva tutkija Outi Ratamäki. Tilaisuuden juonsi Luonto-Liiton susiryhmän edustaja Suvi-Tuuli Juntunen. Seppo Ronkainen aloitti illan kertomalla susien elintavoista ja omasta työstään susien pannoittajana. Koko kymmenvuotisen työnsä aikana yksikään susi ei ole yrittänyt purra Ronkaista, vaikka tilaisuuksia olisi ollut. Päinvastoin, Ronkaisen mukaan sudet käyttäytyvät kiinniottotilanteessa rauhallisesti. Olipa kerran sattunut niinkin, että pannoituksen jälkeen susi piti oikein kopistella ulos häkistä, kun se ei muuten suostunut ulos tulemaan, ja yksi susi luovutti takaa-ajo tilanteessa, pujotti päänsä Ronkaisen pyyntilaitteeseen ja kulki vielä häkkiinkin vapaaehtoisesti. Ronkaisen käytännönläheisen osuuden jälkeen lavalle astui Outi Ratamäki, jonka työ ja lähestymistapa susiin oli 7
teoreettinen ja ihmislähtöinen, toisin kuin Ronkaisen. Ratamäki kertoi omasta haastattelututkimuksestaan, jossa hän on haastatellut pohjoiskarjalaisia ihmisiä, virkamiehiä sekä luonnonsuojelijoita heidän susisuhteestaan. Ratamäki painotti omassa puheenvuorossaan vastakkainasettelujen rikkomista ja yhteistyön merkitystä susiasioissa. Omassa susitutkimuksessaan hänen pyrkimyksenään on ymmärtää ja saada toisetkin ymmärtämään erilaisia näkökantoja susikysymyksiin sekä valottaa erilaisten näkemysten syitä. Yksi mielenkiintoinen Ratamäen teoria oli susien ja ihmisten samankaltaisuus syynä susivihaan. Ihmiset eivät tahdo nähdä omia huonoja ja epämiellyttäviä piirteitään, ja kun sudessa nämäkin piirteet, esimerkiksi tappaminen, tulevat esiin, kohdistuu susiin vihaa. Alustuksien jälkeen oli yleisön vuoro. Kommentteja ja kysymyksiä tuli aikalailla laidasta laitaan, mutta pääpiirteissään keskustelu oli asiallista, eikä ylilyöntejä päässyt juurikaan syntymään. Monet kysymykset koskivat koiran ja suden suhdetta, mutta kysyjien äänensävy oli enemmän kiinnostunut ja ihmettelevä kuin huolestunut. Asiantuntijat vastasivat parhaansa mukaan ja muutaman kerran susiryhmän edustajakin pääsi täydentämään. Kaiken kaikkiaan ilta sujui mukavasti, ihmisiä oli kuuntelemassa n. 90 henkeä ja kuuntelijat tuntuivat olevan oikeasti kiinnostuneita susista. Jyväskylän susipuhe olikin asiallista, vastaanottavaista ja ennakkoluulotonta. Toivottavasti tällaisia tilaisuuksia järjestetään muuallakin ja menestys tulee olemaan samanmoinen! Hanne Honkanen Luonto-Liiton Keski-Suomen piiri Outi Ratamäki ja yleisöä 8
susiryhmän kirjavinkki Leena Vilkka: Susi luonnossa ja kulttuurissa FT, ympäristöfilosofian dosentti Leena Vilkka kuvaa suden muodonmuutosta hirviöeläimestä ja ihmissudesta suojelluksi ja rakastetuksi koiraeläimeksi, metsiemme koiraksi. Suden historia on kuoleman historiaa, susia on hävitetty äärimmäisen julmasti aina meidän päiviimme asti. Suden suurin uhka on ihminen. Luonto- ja eläinkäsitykset säätelevät, miten sutta kohtelemme. Leena Vilkka peräänkuuluttaa eettistä suhdetta luontoon ja siihen perustuvaa uudenlaista susikäsitystä. Susi ansaitsee arvonsa suomalaiseen metsäluontoon ja pohjoisiin erämaihin kuuluvana tärkeänä yksilönä ja lajina, tietoisena ja tuntevana olentona, sosiaalisena laumaeläimenä. Kirja on kulttuuris-filosofinen katsaus suteen, suden estetiikkaan ja erämaaromantiikkaan. Kirja julkaistaan 26.2.2008. Kirjaa on saatavilla kirjakaupoista tai suoraan tekijältä ks. www.biofilos.fi. Lisää aprikointia susikasvillisuudesta Homo lupini homo Ihminen on sudelle ihminen. Tai sitten ihminen on lupiinille ihminen. Latinan kieliopista välittämättä toinen lajeista kärsii ihmisen toiminnasta, kun taas toinen hyötyy. Villit lupiinit kukoistavat ihmisen ansiosta teiden varsilla, kun taas sudet kärsivät edelleen paholaisen koiran taakasta. Suden Aika (3/07) aprikoinnin inspiroimana löysin kasvikunnasta muitakin susien sukulaisia. Liekokasvien heimo Lycopodiaceae saa myös nimensä sudelta, nimittäin lycǒs tarkoittaa kreikaksi sutta. Liekojen suku, Lycopodium, tarkoittanee sudenjalkaa, sillä podium-pääte on myös kreikkaa ja viittaa jalkoihin, elikkä kasvillisuudessa varteen. Esimerkiksi katinlieko, Lycopodium clavatum, tarkoittaa nuijamaista sudenjalkaa, mikä on nimenä melko kuvaava, kun kyseessä on pieni ja pörröinen itiökasvi. Tuttuun tapaan susi-sanalla viitataan kasvillisuudessakin johonkin negatiiviseen ominaisuuteen, vaikka liekokasvit ketunliekoa lukuunottamatta ovat myrkyttömiä. Paris quadrifolia on suomennettu sudenmarjaksi. Ruotsalaiset eivät kuitenkaan syötä kyseistä myrkkymarjaa sudelle, vaan käärmeelle (örmbör) tai hiidelle (trollbär). Latinankielinen nimi viittaa Paris nimiseen henkilöön ja nelilehtisyyteen. Humalan, Humulus lupulus, kansannimi on koiranhumala. Humala on köynnöstävä kasvi, jonka ennen ajateltiin imevän ravinteita tukikasvistaan, mikä ei kuitenkaan ole totta. Lupulus viittaakin pieneen suteen. Humala sisältää myös keskushermostoa lamaavia yhdisteitä, minkä vuoksi voi myös ymmärtää kasvin susimaisuuden. Eräs humalan sisältämä katkera happo on nimeltään lupuloni-happoa. Jenni Miettunen
10
2 PMM- sopimus 126277 Ellei vastaanottajaa tavoiteta, pyydetään palauttamaan ositteeseen: Annankatu 26 A 5.krs, 00100 Helsinki