LAPIN BIOENERGIAOHJELMA

Transkriptio

1 LAPIN BIOENERGIAOHJELMA

2 Toimittaja: Reijo Väisänen Suomen Metsäkeskus, Julkiset palvelut Lappi

3 Sisällys 1. JOHDANTO LAPIN BIOENERGIAOHJELMAAN LIITTYVÄT OHJELMAT JA STRATEGISET LINJAUKSET Maakuntaohjelman ja Lapin energia- ja ilmastostrategian viitteet TOIMINTAYMPÄRISTÖ JA NYKYTILA Metsäenergia Metsähaketase Metsäenergian terminaalitoiminta Pelletti Turve Biokaasu Peltobiomassat Eläinperäiset sivutuotteet Yhdyskuntajäte Tuulienergia Aurinkoenergia Lämpöpumput Lämpöyrittäminen LAPIN BIOENERGIAOHJELMAN TAVOITTEET JA TOTEUTUMAT BIOENERGIAOHJELMAN TOTEUTTAMINEN JA PÄÄLINJAUKSIA KAUDELLE UUSIUTUVAN ENERGIAN HYÖDYNTÄMISEN EDISTÄMINEN, KEHITTÄMINEN JA HANKETOIMINTA TIIVISTELMÄ... 20

4 1 / JOHDANTO Lapin bioenergiaohjelma on laadittu ajanjaksolle edellisen vuosille laaditun ohjelman jatkeeksi yhteistyössä bioenergia-alan toimijoiden kanssa. Lapin bioenergiaohjelman laadinta on kuulunut Lapin maaseudun bioenergian alueellisen koordinaatiohankkeen tehtäviin ja valmisteltu ko. hankkeen käynnissä olon aikana vuoden 2013 lopulla ja on täydennetty 2014 alussa. Lapin bioenergiaohjelman laadinnan lähtöoletuksena on, että kotimaisen ja lappilaisen uusiutuvan energian käyttö kasvaa kansallisten ja EU:n tavoitteiden mukaisesti vuoteen 2020 mennessä. Bioenergian hyödyntämisen haasteina ovat Lapin maantiede, väestön sijainti ja kuntarakenteiden suunnitteilla olevat muutokset, kehitys- ja investointihankkeiden rahoitus sekä eritasoisten liikenneverkkojen kunto. Lapin maakunnassa on metsän tuottamien raaka-aineiden hyödyntäminen ollut paljolti riippuvainen suurten teollisuusyritysten linjauksista ja investointipäätöksistä. Lappiin on edelleen suunnitteilla erilaisia energia-alan investointeja. Investoinnit toteutetaan pääosin hiilineutraalisti. Suunnitteilla olevien investointien kuten Kemin biodieseltehtaan ja Rovaniemen Mustikkamaan voimalaitoksen mahdollisia rakentamispäätöksiä odotellessa on syytä keskittyä myös paikallisesti tuotettavaan ja hyödynnettävään eritasoiseen bioenergiaan. Lapin puupolttoaineilla tuotetun energian määrä on nykyisellään noin 1,7 TWh. Bioenergiaksi hyödynnettävää raaka-ainetta Lapissa on runsaasti. Bioenergian kerääminen ja kuljettaminen on merkittävä kustannustekijä ja siksi paikallinen hyödyntäminen voisi olla maakunnan vahvuus lisäten energiaomavaraisuutta entisestään. Lapin runsaat energiavarat ovat pitkään mahdollistaneet energiantuotannon maakunnan omien tarpeiden lisäksi myös muualle Suomeen. Suomessa kulutettavasta energiatarpeestamme tuodaan noin 70 %, ja tuontienergiasta noin 70 % on peräisin Venäjältä. Lapissa hyödynnetään runsaasti vesivoimaa sekä paikallisia puupolttoaineita, turvetta ja metsäteollisuuden jäteliemiä. Tällä hetkellä Lappi on sähköntuotannon suhteen hieman yliomavarainen. Sähköntuotannossa uusiutuvan energian osuus on yli 90 %. kuva 1

5 2 / LAPIN BIOENERGIAOHJELMAAN LIITTYVÄT OHJELMAT JA STRATEGISET LINJAUKSET EU on linjannut ilmastonmuutosta ja energia-alaa sääteleviä tavoitteita, vaikka kansainvälisistä sitoumuksista ei ole toistaiseksi varmuutta. EU tavoittelee vuoteen 2020 mennessä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä 20 %:lla vuoden 1990 tasosta (komission esitys jopa 40%), energiatehokkuuden lisäystä 20 %:lla ja uusiutuvalle energialle 27 %:n osuutta. EU:n asettamien tavoitteiden pohjalta Suomen valtio on linjannut omat tavoitteensa ja toimensa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi sekä uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden lisäämiseksi. Lapin bioenergiaohjelma tukee omalta osaltaan myös Suomen biotalousstrategiaa. Suomessa ilmastostrategiaan liittyviä ja toteutettavia toimia linjataan mm. kansallisen ilmasto- ja energiastrategian sekä alueellisten ilmastostrategioiden avulla. Lapin ilmastostrategia 2030 tavoitteisiin lukeutuu energiantuotanto kasvihuonepäästöjä vähentäen sekä yhteensovittaminen alueiden käytössä. Lapin keskilämpötilan on ennustettu nousevan muuta maata voimakkaimmin etenkin talvikauden aikana, mikä on hyvä huomioida pitkän aikajakson energiantuotannon suunnittelussa Maakuntaohjelman ja Lapin energia- ja ilmastostrategian viitteet Lapin Maaseutuohjelman mukaan on Lapissa tarkoitus lisätä hajautettua, uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa tuotantoa. Kansallisissa toimintasuunnitelmissa vahvistetaan se, miten kukin jäsenmaa saavuttaa tavoitteensa, ellei EU:ssa luovuta maakohtaisista tavoitteista. Uusiutuvan energian tuotannon lisäyksestä on puun osuudeksi arvioitu tulevaksi yli puolet, mikä parantaa Lapin metsävarojen hyödyntämistä entisestään. Uusiutuva energia tuo elinkeino- ja työllisyysmahdollisuuksia erityisesti maaseudulle, mutta myös kuntien ja kaupunkien yritykset ja organisaatiot hyötyvät metsäenergian hyödyntämisestä. Hajautettua, paikallisiin ja uusiutuviin lähienergialähteisiin perustuvaa omavaraista energian pientuotantoa edistämällä lisätään myös paikallista energiahuoltovarmuutta ja vahvistetaan Lappi - brändin mukaista puhdasta ja kestävää Lappi-imagoa. Myös Lapin ilmastostrategian mukaan Lapilla on hyvät mahdollisuudet lisätä paikallisuutta ja omavaraisuutta ilmastonmuutoksen kannalta tärkeillä alueilla energian ja ruoan tuotannossa. Tämä toteutetaan suosimalla paikallisia hiilineutraaleja energialähteitä ja lähiruokaa. Lapin energiastrategian lähtökohtana ovat olleet paikallisten, erityisesti uusiutuvien energialähteiden nykyistä tehokkaampi hyödyntäminen, energian saatavuuden turvaaminen kilpailukykyisellä hinnalla sekä maakunnan energiayrittäjyyden tukeminen. Strategiassa on määritetty Lapille pitkän aikavälin energiavisio vuoteen Lapin bioenergiaohjelman eräänä tavoitteena voidaan pitää vahvaa energiaomavaraisuuden lisäämistä. Edellytyksenä on alueellisen osaamisen lisääminen ja sitoutuminen uusituvan energian hyödyntämiseen. Verkostoitumisen lisääminen Lapissa ja sen lisäksi myös muualle Suomeen ja mahdollisesti Eurooppaan on myös ensiarvoisen tärkeää. Verkostoitumisen toteuttaminen edellyttää myös riittäviä resursseja toimijoilta.

6 3 / TOIMINTAYMPÄRISTÖ JA NYKYTILA Lapin bioenergiaohjelman aikana on EU:n energiapolitiikka ollut voimakkaassa muutoksessa, mikä on vaikuttanut myös suomalaisten ja lappilaisten bioenergiaalan toimijoiden päätöksentekoon ja toiminnan suunnitteluun. Tässä osiossa kuvataan nykytilaa energialähteittäin saadun tiedon perusteella. 3.1 Metsäenergia Lapin energiastrategian mukaan energiankulutuksen kehitys tulevaisuudessa on riippuvainen ennen kaikkea teollisuuden investoinneista ja palvelusektorin kehityksestä Lapissa. Hiilidioksidipäästöt riippuvat tulevaisuudessa erityisesti siitä, kuinka paljon puupolttoaineita käytetään turpeen ja kivihiilen sijaan. Energiastrategiassa esitettyjen arvioiden mukaan päästöt tulevat kasvamaan Lapissa vuoteen 2030 mennessä, mikäli puupolttoaineiden käyttö ei kohtaa voimakkaita muutoksia. Puupolttoaineiden tehokkaalla hyödyntämisellä on mahdollista vähentää kasvihuonekaasupäästöjä noin % nykytasosta. Parhaat mahdollisuudet uusiutuvan energian käytön lisäämiseen Suomessa tarjoaa metsähake. Vaikka hakkuutähteistä ja harvennuspuusta saadaan energiaa, on kannonnosto Lapin oloissa kannattamatonta Lounais-Lapin ja Rovaniemen seudun runsaspuustoisempia alueita lukuun ottamatta. Kantomurskeen mukana kulkeutuvan kiintoaineen poistaminen toimitusprosessissa on myös haaste. Suomen Metsäteollisuuden tuotannon kasvun odotetaan jatkuvan vuoden 2014 aikana, mutta markkinahakkuiden ennustetaan pysyvän nykytasolla, ellei raakapuun hyödyntämiseen julkaista uusia teollisuusinvestointeja. Lapin puun markkinahakkuumäärät ovat pysyneet noin 4 miljoonan kuutiometrin tasolla, jolla on merkitystä metsäenergian osalta esimerkiksi hakkuutähdemääriin ja korjuukaluston saatavuuteen. Metsäteollisuuden kehittyvät korjuu- ja kuljetusresurssit tukevat myös paikallista bioenergia-alan yrittämistä turvaten mm. kriisitilanteissa raaka-aineen hankinnan ja toimitukset. Metsähakkeen käyttömäärän on Suomessa ennustettu olevan noin 9,6 miljoona kiintokuutiometriä vuonna 2014 ja ennusteet vuoteen 2030 vaihtelevat 7 miljoonasta 19,5 miljoonaan kiintokuutiometriin. Nykyisellä kehitystasolla on mahdollisuus saavuttaa 13,5 miljoonan kiintokuutiometrin taso vuoteen 2030 mennessä. Lapissa merkittävimpinä metsähakkeen käyttäjinä ovat aluelämpölaitokset ja metsäteollisuus. Metsähakkeen käyttö nousi ohjelmakauden lopulla m 3 :n tasolle. (sisältää kuvan 2. lisäksi 2013 toteutuneen lisäyksen) Kasvua on vuoden 2009 toteutumasta 38 %. Kuva 2. Suurin volyymi on edelleen metsäteollisuuden käyttämällä ainespuun kuorella. Oma lukunsa on selluloosan keiton yhteydessä energiaksi menevän biopolttoaineen määrä, minkä vuoksi nykyaikaiset sellutehtaat ovat lähes energiaomavaraisia.

7 4 / 32 kuva 2 Puun energiakäyttö (1 000 M 3 ) Lapissa Metsäsektorin suhdannekatsaus /Metla Mikäli esimerkiksi suunnitellut Kemin biodiesel- ja Rovaniemen Mustikkamaan sekä kaivosten ja kuntien energialaitoshankkeet tulevaisuudessa toteutuvat, kasvaa metsähakkeen kulutus moninkertaiseksi. Esimerkkinä suunnitellun Kemin biodiesel-laitoksen raakaaineen kuljetusetäisyydeksi on laskettu noin 200 km. Täydellä kapasiteetilla biodieseltehdas käyttäisi vuosittain n. 4,1 TWh biomassaa. (3,0 4,1 TWh/v) viereinen kuva. Raaka-aineen hankinnan vaikutuksia on tarkasteltu yleisellä tasolla ja siinä ovat mukana kolme maakuntaa: Lappi, Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu. Metsäntutkimuslaitos on tutkinut Suomessa metsähakkeen teknistä korjuupotentiaalia ja metsähakkeen käyttöä lämpö- ja voimalaitoksissa sekä näiden kahden välistä erotusta eli metsähaketasetta. Lisäksi jokaiselle lämpölaitokselle oli laskettu hankinta-alue käyttömäärän mukaan. Potentiaalien laskenta tapahtui kuntatasolla. Metsähakepotentiaalit ja lämpövoimalaitosten käyttämä metsähake on laskettu tulevaksi puuntuotannon metsämaalta. Käyttöön saatavissa olevan energiapuun teknisissä korjuupotentiaalilaskelmissa on huomioitu tekniset, taloudelliset, ekologiset ja sosiaaliset tekijät, joiden vaikutusta on arvioitu erikseen. Tutkimuksessa on laskettu erikseen nuorten metsien pienpuumäärät ja päätehakkuiden latvus- ja kantobiomassat. Pienpuupotentiaalit perustuvat valtakunnan metsien kymmenennen inventoinnin (VMI10) koealatietoihin (Korhonen ym. 2012) ja ne on laskettu korjuuvaihtoehdoittain (ranka, kokopuu, integroitu korjuu) kunnittain. Liitetaulukko. Päätehakkuilta kertyvän latvusmassan ja kantojen potentiaalit ovat vahvasti sidoksissa teollisuuden puun käyttöön, minkä vuoksi latvusmassan potentiaalilaskelmat ovat perustuneet kuusi- ja mäntytukkien toteutuneisiin markkinahakkuumääriin kunnittain Metsähaketase Metsähaketase saadaan laskemalla metsähakkeen alueellisen potentiaalin ja lämpö- ja voimalaitosten metsähakkeen käytön erotuksena, jolloin muodostuu ns. vapaapotentiaali. Kuva 3, ja kuntakohtaiset VMI9 perustuvat potentiaalit, jotka hieman poikkeavat alla esitetystä potentiaalista lähtöaineistosta johtuen liitteessä 5. Potentiaalilaskelmat perustuvat puuntuotannon metsämaahan, johon ei kuulu suojelualueiden eikä suojeluohjelmien metsämaat.

8 5 / 32 Lappi Metsähakepotentiaali Metsähaketase 1000m3 /vuosi 1000m3/vuosi Rankapuu Kokopuu Integroitukorjuu (perus) Latvusmassa keskiarvo Kantokeskiarvo rankapuu on karsittua puuta koska tässä mallissa se korjataan ainespuun kanssa samalla kertaa erilleen kokopuussa on elävät oksat mukana Integroituperus vaihtoehdossa energiapuun osuus on yli 25m3/ha, ainespuuta yli 20m3/ha ja rungon koko >30 dm3 Latvusmassan talteenotto saanto on n. 70%, koska latvusmassaa suositellaan jätettäväksi n. 30% (Äijälä ym.2010) kuva 3 Metsäenergialla on tulevaisuudessa entistä merkittävämpi asema Lapin maakunnan energiantuotannossa ja työllistäjänä. Lapin polttopuun vuosittaiseksi vientimääräksi on kyselyn perusteella arvioitu n tm 3. Metsähallitus Ylälapin ja Ylälapin metsänhoitoyhdistysten vuotuiset polttopuun vientimäärät ovat muutamia tuhansia kuutioita. Toimittajat ovat YLE:n vuonna 2012 tekemään kyselyn mukaan suurimmalta osin yksityisiä toimijoita. Kotitalouksien käyttämän puumäärän lisääntymiseen m 3 :n ovat vaikuttaneet pääosin neuvonnan lisääntyminen, polttotekniikan kehittyminen ja polttopuun saatavuuden paraneminen. Erityisesti klapiyrittäjien määrä on kasvussa. Neuvonnan ansiosta taidot puun polttamisessa ja varastoinnissa kehittyvät Metsäenergian terminaalitoiminta Bioenergiaterminaalit ovat biopolttoaineiden varastointi- ja jalostuspaikkoja. Ne toimivat puskurivarastoina ja lisäävät toimitusvarmuutta hankintaketjuissa tapahtuvien poikkeamien aikaan. Terminaaleja sijoitetaan myös lämpölaitosten läheisyyteen, jolloin ne parantavat polttoainevarmuutta ja eri laatuisen raaka-aineen täsmällisempää hyödyntämisistä kulloisenkin energiatarpeen mukaan. Jalostustoiminnalla tarkoitetaan yleensä biopolttoaineiden kuivaamista tai muokkaamista paremmin hyödynnettävään muotoon. Bioenergiaterminaalitoiminnan merkitys kasvaa nousevista bioenergian käyttömääristä ja pidentyvistä kuljetusmatkoista johtuen. Bioenergiaterminaalien kannattavuudesta on tehty tutkimuksia, joiden perusteella voidaan arvioida terminaalien tarpeellisuutta kuljetusmatkoista ja määristä sekä käyttökohteista riippuen. Kuva 3. Terminaalien kautta kuljetettavan biopolttoaineen määrä vaikuttaa oleellisesti terminaalin kokonaiskannattavuuteen. Viime aikoina kasvanut kiinnostus bioenergiaterminaaleja kohtaan johtuu pääasiassa bioenergian suurista tulevaisuuden käyttötavoitteista, mikä tarkoittaa myös entistä laajamittaisempaa bioenergian jalostusta ja varastointia. Bioenergiaterminaalien määrä ja kapasiteetti tuleekin hyvin todennäköisesti kasvamaan tulevaisuudessa, mikä mahdollistaa terminaalien kannattavan perustamisen. Lapissa on tienvarsille ja käyttöpaikoille rakennettuja terminaaleja, liki kaksikymmentä. Terminaalien tarve on Suomen metsäkeskuksen ja yhteistyökumppanien kanssa teetetyn selvityksen mukaan liki kaksinkertainen.

9 6 / 32 Kuva 3 Kuljetusmatkan vaikutus kustannuksiin hankintaketjussa, joissa terminaalin kustannustekijöitä (terminaalin pinta-ala ha, perustamiskustannukset /m 3, työajat h) on muokattu, volyymillä m 3 /kk ja 10 km alkukuljetusmatkalla terminaaliin (alku- ja loppukuljetusmatka lasketaan yhden suuntaisen kuljetusmatkan päälle) Pelletti Suomessa tuotettiin vuonna 2013 puupellettejä tonnia. Tuotanto kasvoi edellisvuodesta 7 prosenttia eli tonnia. Suurin tuotantomäärä, tonnia, saavutettiin vuonna Kuva 4. Puupellettejä vietiin ulkomaille tonnia ja kasvua edelliseen vuoteen oli tonnia. Lähes kaikki vienti suuntautui Ruotsiin ja Tanskaan. Ruotsin osuus viennistä oli lähes 70 prosenttia. Puupellettien keskimääräinen vientihinta (FOB) vuonna 2012 oli 133 euroa/tonni ja viennin kokonaisarvo 10,4 miljoonaa euroa. Viennin osuus kotimaisesta pellettituotannosta pieneni 24 prosenttiin, kun se vuotta aiemmin oli 44 prosenttia. Puupellettien tuonti kaksinkertaistui edellisvuoteen verrattuna. Puupellettejä tuotiin vuonna 2013 kaikkiaan tonnia mikä kaksinkertaistui vuodesta Tuonnista kaksi kolmasosaa tuli Venäjältä ja loput pääosin Latviasta ja Norjasta. Keskimääräinen tuontihinta (CIF) oli 120 euroa/ tonni. Kotimaiseen pellettituotantoon perustuva kulutus oli tonnia. Määrä kasvoi edellisvuodesta 30 prosenttia ja oli suurempi kuin koskaan aikaisemmin. Kotimaisten puupellettien kulutus lämpö- ja voimalaitoksissa lisääntyi 30 prosenttia edellisvuodesta, kun taas koti- ja maatalouksien käyttö supistui 16 prosenttia. Suomessa on 2013 vuoden lopulla yli pellettiä käyttävää pientaloa ja yli tuhat suurempaa kohdetta. Tiedot puupellettien tuotannosta ja kotimaan kulutuksesta perustuvat pellettituottajilta kerättyihin tietoihin. Pellettejä tuotti vuoden 2013 aikana 25 pellettivalmistajaa. Puupellettien ulkomaankauppatiedot perustuvat vuodesta 2009 alkaen Tullin ulkomaankauppatilaston tietoihin. Pellettejä tuotiin EU-maihin eniten Kanadasta tonnia vuonna 2011 ja Yhdysvalloista tonnia) /TEM. toimialaraportti. Eniten puupellettejä vietiin EU:n alueelle Saksasta ja Latviasta, joiden tuotantotietoja ei ole saatavilla. Kotimaisen pellettituotannon kehittäminen edellyttää toimivia markkinoita ja myös suhteellisen vakaata vertailuenergian hintaa sekä polttokelpoisen pelletin saatavuuden varmistamista.

10 7 / 32 Kuva 4 Pellettejä on perinteisesti valmistettu sahanpurusta ja eri sidosaineista. Sahojen tuotannon muutoksien seurausvaikutusten minimoimiseksi on syytä miettiä pelletin raakaainelähteiden monipuolisuutta. Lapin näkökulmasta asiaa tarkasteltaessa nousee esille sellu- ja paperiteollisuuden hyödyntämättömät sivuvirrat sekä metsähakkeen hyödyntäminen pelletin valmistuksessa. Myös peltoviljelystä poistuneiden pinta-alojen hyödyntäminen pelletin raaka-aineen kasvattamiseen on hyvä ottaa huomioon. Lapissa ei valmisteta pellettiä, mutta valmistukseen ja hyödyntämiseen on olemassa kiinnostusta. Lapissa pelletin kulutus oli vuonna 2012 n m 3. Pellettiä voidaan lämpölaitoksen tekniikoista riippuen käyttää sivupolttoaineena korvaamaan fossiilisia polttoaineita kuten kivihiiltä. Mikäli suuret energialaitokset laajemmassa mitassa päättävät käyttää pellettiä, kasvaa pelletin kulutus niin suureksi, ettei kotimaan tuotanto aluksi riitä kattamaan kysyntää. Järkevin tapa on rakentaa pelletintuotantolaitokset pelletin käyttäjän kanssa yhteistyössä ja hyödyntää keskinäisessä toiminnassa muodostuvia energiavirtoja. Mahdolliset uudet puun jatkojalostuslaitosten investointipäätökset parantavat sivutuotteiden jalostamista pelletiksi tai briketiksi Turve Suomen energiaturpeen kysyntäarviota laadittaessa lähtöoletuksena on, että metsähakkeen käytön kasvu toteutuu energia ja ilmastostrategiaa noudattaen, minkä mukaan vuonna 2020 metsähakkeen käyttötavoite lämpö- ja voimalaitoksissa on 25TWh. Vuoteen 2010 verrattuna metsähakkeen käytön tulee siten kasvaa noin kaksinkertaiseksi, mikä on koko maata ajatellen haasteellista. Lisäksi metsästä saatava biomassaa arvioidaan käytettävän noin 4TWh biopolttoaineiden valmistukseen liikenne- ja lämmityspolttoaineina. Suomen maapinta-alasta on turvemaiden pinta-ala osuus liki kolmas osa (9,3 milj. ha) Turvetuotannon piirissä on 0,6 % eli 0,06 milj. ha. Suojeltuja turvemaista on 12,2 % ja muita luonnontilaisia soita on yli 30 % suopinta-alasta. Metsätalouden käytössä on yli puolet turvemaista. Viereinen kuva

11 8 / 32 Lapin maakunnassa on yksi kolmasosa Suomen energiaturvevaroista, mutta turvetuotannon piirissä vain noin 5400 hehtaaria, mikä on 0,2 % Lapin turvemaista. Turvetuotantoon teknisesti käyttökelpoisia soita on kymmenkertainen määrä. Metsätalouden käytössä on puolet turvemaiden pinta-alasta. Kuva 5 Kuva 5. Soiden ja turvemaiden alueellinen maankäyttö on esitetty strategiassa käytetyn aluejaon mukaisesti. Metsätalous: Sisältää suojelualueiden ulkopuolella olevat ojitetut suot, ojittamattomat metsämaan suot sekä ojittamattomat kitumaan suot (VMI10). Maatalous: sisältää sekä multa- että turvepellot. Laskelma perustuu vuoden 2008 peltolohkorekisterin ja maaperäkartan tietoihin. Peltolohkorekisterissä ovat lohkot, joille on joskus rekisterin olemassaolon aikana haettu pinta-alaperusteisia. Lapin turvetuotantopinta-alan 5429 ha (2010) on laskettu pienenevän vuoteen 2020 mennessä 8 % (430 ha). Uutta tuotantoa on suunniteltu otettavaksi käyttöön 2484 ha ja käytöstä poistuisi 2913 ha. Energiaturpeen käyttö v oli 2346 GWh. Ympäristöturpeen tuotantoala oli 94 ha. (VTT-R ) Suurimmat turpeen tuottajat Lapissa ovat Vapo ja Turveruukki. Turpeen asema energiantuotannossa on merkittävä ollen yli 25 % Lapin sähkön- ja lämmöntuotannosta. Yhdyskuntien kaukolämmön tuotannossa turpeen osuus on jopa yli 70 prosenttia. Turpeen asema tulee säilymään merkittävänä myös puupolttoaineen käytön kasvaessa, sillä turpeella voidaan korvata puupolttoaineita, mikäli puun saatavuus heikkenee esimerkiksi huonojen korjuuolosuhteiden vuoksi. Toisaalta taas kesäinen sää vaikuttaa eri tavoin turpeen tuotantoon ja siten myös turpeen saatavuuteen talvella. Uusien turvetuotantoalueiden käyttöön ottaminen on muuttunut haasteelliseksi ja pitkäkestoiseksi prosessiksi. Energiateollisuuden on turvattava kansalaisille lämmön ja sähkön tuotanto markkinatilanteista riippumatta. Kotimaisen energian hyödyntämisen haasteina ovat myös tuontipolttoaineen hinta ja EU:n sekä Suomen hallituksen päätökset bioenergian tukipolitiikasta ja kotimaisen energian hyödyntämismahdollisuuksista. Nykyiset ympäristölupakäytännöt vaikuttavat tuotantopinta-alojen pienenemiseen, mikä tarkoittaa myös n. 30 %:n leikkausta yrittäjien ja työntekijöiden työmääriin. Päätökset kohdistuvat myös maanomistajiin, sillä osa turvemaista on vuokrattu yksityisiltä. Poltto- ja ympäristöturpeen hyödyntäminen säilynee korkeana myös tulevaisuudessa antaen työtä ja tukien paikallista omavaraista energiantuotantoa. Turvetuotannon alasajo ja muuttaminen fossiilista tuontienergiaa suosiviksi aikaistaisi ja lisäisi kustannuksia uusissa laitosinvestoinneissa. (Pöyryn arvio: 350 M ) Samalla edellytettäisiin ennenaikaisia investointeja olemassa oleviin energialaitoksiin. (Pöyryn arvio: 250 M ) Turvesoiden turvetuotannon jälkeisen toiminnan mahdollisuuksia on tutkittu Vapon ja Turveruukin sekä Metlan toimesta. Eräinä mahdollisuuksina on nähty erimuotoisen energian tuottaminen viljelemällä, muodostamalla paikallisia kosteikkoja ja kasvattamalla nopeakasvuisia puulajeja.

12 9 / 32 Yleisesti ottaen tuotannon jälkeisestä toiminnasta on maanomistajilla suuri vaikutusvalta. Käytännössä poisjääneitä alueita on metsitetty, otettu maatalouskäyttöön sekä rakennettu kosteikoiksi. Metsän kasvu suon pohjalla voi onnistua jopa paremmin kuin paksun turvekerroksen päällä. (Vapo Oy tutkimuskohteet Limingan Hirvinevalla) 3.4. Biokaasu Biokaasun tuottaminen ja hyödyntäminen on Suomessa kehittynyt nopeaa tahtia. Suomessa tuotettiin biokaasua yhteensä 153,9 milj. m³ vuonna 2013 (150,4 v.2012). Biokaasun määrä nousi runsaat 5,8 % vuoteen 2011 verrattuna (145,5 milj. m³). Hyödynnetyn biokaasun määrässä oli pientä kasvua edellisvuoteen verrattuna, hyödyntämisasteen noustessa vajaasta 79 %:sta 83 %:iin vaikka reaktorilaitoksilla, erityisesti yhteismädätyslaitoksilla, biokaasun tuotanto lisääntyikin selvästi, kaatopaikoilla jäätiin alle edellisten vuosien tason. Teollisuuden ja maatalouden laitoksilla biokaasun hyödyntäminen oli edellisvuosien tapaan määrällisesti suhteellisen vähäistä. Biokaasusta tuotettiin vuonna 2012 lämpöä 404,4 GWh ja sähköä 151,3 GWh. Biokaasulla tuotettu energiamäärä (555,7 GWh) on noin 0,5 % Suomessa tuotetusta uusiutuvan energian tuotannosta. (Tilastokeskuksen vuoden 2013 energiatilastot). Biokaasu on anaerobisesti tapahtuvan biokemiallisen ja mikrobiologisen hajotuksen lopputuote. Vastaavaa prosessia tapahtuu myös luonnossa (esim. suot ja vesistöt). Lopputuotteessa on yleensä n % metaania (CH 4 ). Biokaasun raaka-aineiksi käyvät mm. lietelanta tai jätevedenpuhdistamon liete, nurmikasvit, elintarvike- ja teurastamojätteet sekä ylivuotiset rehupaalit. Biokaasuntuotanto poron teurassivuvirroista ei ole kannattavaa ilman porttimaksua. Mikäli teurassivuvirroille tulee hautaamiskielto, voisi mädätys olla eräs tapa käsitellä niitä. Biokaasuntuotanto on järkevintä Lapin asutuskeskuksissa jätevedenpuhdistamojen yhteydessä (Saariniemi 2013). Laitoksissa mädätetään kotitalouksista kerätty biojäte, yhdyskuntalietteet, poron sivutuotteet ja hoitokalastuksessa pyydetyt särkikalat. Potentiaalisia biokaasun tuotantopaikkakuntia Lapissa ovat Rovaniemi, Tunturi - Lappi, Sodankylä, Kemi ja Tornio. Muualla Lapissa on ehkä mahdollista rakentaa maatilamittakaavan biokaasulaitoksia. Eräänä mielenkiinnon kohteena on Stora Enso Oyj:n Kemijärven tehtaan vanhan lietealtaan jätteen hyödyntäminen paikallisesti energian tuotannossa Peltobiomassat Suomessa on peltoa n. 2 milj ha. Siitä noin neljänneksen katsotaan voitavan käyttää energian tuotantoon elintarvikehuoltoa vaarantamatta. Hannu Mikkolan (2012) mukaan peltobioenergian voitaisiin tuottaa Suomessa TWh vuodessa. Se on samassa suuruusluokassa kuin nykyinen metsähakkeen tuotanto. Peltoenergiapotentiaalista on tällä hetkellä käytössä kuitenkin vain noin 0,5 TWh. Peltobiomassapotentiaali Kuva 6. Maatalouden tila Suomessa on ollut vahvassa muutoksessa. Vuodesta 2000 vuoteen 2011 on noin joka viides tila (1183 kpl) lopettanut toimintansa. Lapin pelto- ja puutarhamaatilojen määrä vuonna 2011 oli 1769 kpl, ja niissä oli viljeltyä peltoa ha, mikä on 485 ha pienempi kuin vuonna Maatilojen mahdollisuus bioenergian tuottamiseen ja jakeluun lisääntyy kasvavissa määrin verkostoitumalla ja yhteistyötä tekemällä. Lapissa näitä monialaisia tiloja on 39 % tilojen lukumäärästä, kun koko Suomessa niitä on 31 % (Mavi 2012).

13 10 / 32 Peltoa on metsitetty vuosien aikana keskimäärin 67 ha/v. Maatalouden kehitys Lapissa on ollut samansuuntainen kuin muuallakin Suomessa. Ruokohelven viljelymäärä oli Lapissa 300 ha. vuonna 2012, nurmikasvien viljely on kasvanut 300 ha vuodesta 2010 päätyen tasolle ha. Myös luonnonhoitopellot sopivat myös energianlähteeksi. Luonnonhoitopeltoja voitaisiin hyödyntää osana viljelykiertoa. Tutkimusten mukaan niitettyjen kasvimassojen kuiva-ainesadot vaihtelevat kg/ha. Keskimääräiset vuosittaiset sadot olivat jaksolla , 4610, 5120 ja 5610 kg/ha. Pääosan kasvustosta (71-81%) oli heinämäisiä kasveja, kuten timotei-punaapilaseosta. (MTT, Oiva Niemelä 2013 Jokioinen ja Sotkamo). Paras korjuu- ja jalostushyöty saadaan suurilta yli 2 ha aloilta, jolloin lohkon koko ei vaikuta voimakkaasti korjuukustannuksiin. Peltobiomassapotentiaalit Suomessa lääneittäin. Kuva Eläinperäiset sivutuotteet Porotalous Lapissa on runsaasti biokaasutuotantoon sopivaa poron teurastuksessa muodostuvaa materiaalia, mutta harva asutus ja jätteen epätasainen saatavuus asettavat omat haasteensa logistiikalle. Potentiaalisia raaka-aineita ovat karjanlanta, biojätteet, särkikalat ja poron teurastuksen sivutuotteet (Niemitalo 2008). Matalaenergisiä lantamateriaaleja kannattaa kuljettaa maksimissaan km, korkeaenergisiä teurassivuvirtoja ja rasvajakeita km (Saariniemi 2012). Kuvassa 8 on esitetty poron teurassivutuotevirrat laskennallisine metaanituottomäärineen sekä kuvassa 7 eloperäisen kaasuntuoton potentiaaleja. Kuva 7. Eloperäisten biokaasusyötteiden kaasutuotto potentiaaleja (Lehtomäki ym.2006, Einola ym. 2001, Salminen & Rintala 1996, Steineck ym. 1999). Tuotettu metaanikuutiometri/haihtuva kiintoaine = m 3 CH4/tVS. Tuotettu metaanikuutiometri/tuorepaino tonni = m 3 CH4/t tp. Tuottopotentiaalikerroin kuvastaa, kuinka monta kertaa enemmän syöte tuottaa biokaasua kuin lehmänlanta.

14 11 / 32 Teurastamot yhteensälappi Teurasmäärä kpl Veri kg mahat ja suolet sisältöineen kg Yhteensä kg CH 4 + CO 2 m Kuva 8. Poron teurassivutuotevirrat metaanituottoineen (Mattila 2013, Peura & Inkinen 1995). Laskennassa on käytetty 150 m 3 CH 4 tuotantokerrointa sivuvirtatonnia kohden. Runsaan veri- ja mahalantapitoisuuden vuoksi jätteen biokaasupotentiaali on todennäköisesti alempi. Tuotettu biokaasumäärä riittää lähes 100 nykyaikaiselle 175 m 2 omakotitalolle, joiden öljynkulutus on 2000 l vuodessa (Öljyalan palvelukeskus 2013). Kaasu riittäisi noin 150 autolle, joiden vuosittainen ajomäärä on km ja polttoaineenkulutus 7 litraa sadalle kilometrille. Lapin maakunta poikkeaa muusta Suomesta siinä, että Lapista puuttuvat vahvat eläintuotantokeskittymät kuten turkistarhaus, lihakarjantuotanto, sikalat. Lisäksi suuria maitotiloja on vähemmän kuin muualla Suomessa Karjatalous Lapin työvoima ja elinkeinokeskuksen ja maataloustilastojen (Matilda 2013) tietojen mukaan oli Lapissa lypsy- ja emolehmiä vuoden 2013 lopussa kpl. Lypsykarjatiloja oli 424 kpl ja nautakarjatiloja 154 kpl (Matilda 2013). Yhden lehmän lannan tuotanto on 1600 kg/v, joka sisältää noin 800 m 3 biokaasua ja vastaa 600 l kevyttä polttoöljyä, josta saadaan lämpöä yhteensä n kwh. Lypsykarja tilojen määrä on vähentynyt, mutta tilakoko on kasvanut, mikä mahdollistaa kannattavamman biokaasun tuotannon keskitetyn raaka-ainepotentiaalin muodossa. Tilakohtainen tuotto litraa ( ) (tuottajia 455) (7859 l/lehmä Suomi ) Naudanlihan tuotanto 3,3 milj kg/v. nautoja kpl (11400 kpl 2008) Lannan tuotanto naudat * 1600 kg/v = tn/v ) (ei hiehoja) Lannan tuotanto lypsykarja * 1600 kg/v = tn/v (ei vasikoita) Kanoja 4619 kpl. Kanaloita 3 kpl, joista 2 on kooltaan 1-49 kpl ja kpl. Kanaloiden lantamääristä ei ole tietoa Yhdyskuntajäte Valtakunnallisten selvitysten mukaan biojätettä syntyy kotitalouksissa keskimäärin noin 50 kg/asukas. Ottaen huomioon matkailijoiden, opiskelijoiden ym. väliaikaisten oleskelijoiden tuomat lisäykset vakinaiseen väkimäärään voidaan Lapissa arvioida syntyvän biojätettä vuositasolla noin tonnia. Toteutetuilla erilliskeräilyillä on tästä määrästä viime vuosina saatu talteen reilu kolmasosa. Haasteena yhdyskuntajätteen kuljettamiselle kaatopaikoille tuo myös EU:n kaatopaikkadirektiivi (1999/31/EY), jonka tavoitteena on estää tai minimoida kaatopaikkojen mahdolliset haitat, kuten maaperän, vesistöjen tai ilman pilaantuminen sekä metaanipäästöt. Direktiivillä edistetään myös jätteiden hyödyntämistä ja kierrätystä edellyttämällä muun muassa, että jäsenvaltiot vähentävät kaatopaikoille sijoitettavien biologisesti hajoavien jätteiden määrän 35 %:iin vuoden 1994 tasosta vuoteen 2014 mennessä. EU:n kaatopaikkadirektiivi on Suomessa pantu täytäntöön valtioneuvoston päätöksellä kaatopaikoista (861/1997), jonka mukaan kaatopaikalle ei saa sijoittaa jätettä, josta ei ole kerätty talteen hyödynnet-

15 12 / 32 täväksi suurinta osaa biologisesta jätteestä. Päätöksen mukaan kaatopaikalle sijoitettava jäte tulee siis esikäsitellä. Esikäsittelyllä tarkoitetaan jätteen riittävää lajittelua sekä jätteen hyödyntämistä tai käsittelyä (Mattila 2010). Jätedirektiivin jätehierarkialain yleisperiaatetta on Saarinen (2011) kuvannut kuvassa 9. Uusi jätelaki (646/2011) hyväksyttiin eduskunnassa Laki vahvistettiin Kuva 9. Lapin yhdyskunnissa muodostui vuonna 2010 kiinteää jätettä yhteensä noin tonnia Kuva 10. Kaatopaikalle sijoitettavan sekajätteen määrä oli merkittävän korkea noin 367 kg/asukas. Yhdyskuntajätteistä vain noin 27 % kierrätettiin tai hyödynnettiin (Lapin alueellinen jätesuunnitelma vuoteen 2020, luonnos). Valtakunnallisesti kotitalouksien jätteitä ja muita sekajätteitä sijoitettiin kaatopaikalle vuonna 2009 yhteensä 1,2 miljoonaa tonnia (Tilastokeskus, Jätetilasto 2009) eli noin 220 kg/asukas. Lapin polttokelpoisesta jätteestä kuljetetaan Oulun energian arvion mukaan Laanilan ekovoimalan polttoaineeksi noin t vuodessa. (Vanhala 2014) Kuva 10 Kaatopaikalle sijoitetun jätteen määrä on pysynyt Lapissa koko 2000 luvun suhteellisen vakiona eli noin tonnissa mikä vastaa noin 350 kg/asukas (vaihteluväli kg). (Lapin alueellinen jätesuunnitelma vuoteen 2020, luonnos) Liikennepolttoaineissa uusiutuvien osuus nousi vuonna ,9 prosenttiin, kun se vuonna 2012 oli vielä 6,4 prosenttia. Liikennepolttoaineille EU on asettanut biopolttoaineiden 10 prosentin jakeluvelvoitteen, mutta Suomi on asettanut itselleen korkeamman, 20 prosentin tavoitteen vuonna 2020.

16 13 / 32 Yleisesti voidaan todeta, että pienillä paikkakunnilla biokaasu on järkevintä hyödyntää lämmön- ja sähköntuotannossa (Saariniemi 2013). Biokaasun tuotanto maatilatasolla on käynnistynyt Lapissa ammattiopisto Lappian Louen toimipisteessä vuoden 2013 aikana. Louen kaasureaktorin kapasiteetti on 170 m 3. Biokaasua hyödynnetään myös Rovaniemellä Mäntyvaaran kaatopaikalla. Napapiirin Residuum Oy ja Napapiirin vesi Oy ovat käynnistäneet mädättämöhankkeen, jolla on tarkoitus hyödyntää puhdistamolietettä biokaasun tuotantoon. Esimerkkejä kaasun kertymästä eri jakeilla: karjanlannasta 25 m³ / t sianlanta 36 m³ / t hera 55 m³ / t jyvät 75 m³ / t vihermassat 110 m³ / t biojäte 120 m³ / t ruokajäte 220 m³ / t rasva 400 m³ / t (esim. paistamiseen rasvat) 600 m³ / t 3.6. Tuulienergia Länsi-Lapin maakuntakaavassa on valtakunnallisten tavoitteiden mukaisesti osoitettu Perämeren meri- ja rannikkoalueelle tuulivoiman hyödyntämiseen parhaiten soveltuvat alueet. Osa-aluemerkinnällä tv on osoitettu neljä erillistä tuulivoimala-aluetta: Torniossa Röyttä (tv 2281), Kemissä Ajos (tv 2282), Simossa Maakrunnin matalikko (tv 2283), joka jatkuu Kuivaniemelle sekä Kemissä ja Simossa Pitkämatala (tv 2284), joka jatkuu Iissä. Maakuntakaavassa osoitetuilla tuulivoimala-alueilla on taloudellista ja sosiaalista merkitystä paitsi energiatuotannon kannalta myös rakennustyön, huollon järjestämisen sekä välillisesti tuulivoimatekniikan tuottamisen työllistävissä vaikutuksissa. Näiden alueiden kokonaisteho olisi lähtökohtaolettamusten perusteella noin MW. (Ilman Pitkämatalan tuulivoimahanketta ( MW) ja vuosituotanto 4,2-4,3 milj. MWh, (ilman Pitkämatalaa 0,8-0,9 milj. MWh). Lapin merenrannikkokuntien sähkönkulutus oli vuonna 2002 noin 3,5 milj. MWh. Vuonna 2012 Suomessa otettiin käyttöön 31 uutta tuulivoimalaa ja 89 MW (tuotantokapasitteeti), jolloin tuulivoimalla tuotettiin noin 0,6 prosenttia Suomen sähkönkulutuksesta (481 GWh). Tuulivoimapotentiaaleja on laskettu olevan Länsi-Lapin maakuntakaavassa 475 MWh, Rovaniemen maakuntakaavassa 1070 MWh ja Itä-Lapin maakuntakaavassa 650 MWh. Suomessa on julkaistu tuulivoimahankkeita noin megawatin (MW) edestä. Merelle suunniteltujen hankkeiden osuus näistä on MW. Näillä näkymin tavoiteltu MWh:n nimellisteho ja 6 terawattitunnin tuulivoimatuotantotavoite täyttynee aikataulussa vuoteen 2020 mennessä. Käynnistyäkseen tuulivoimala tarvitsee vähintään 3 m/s tuulennopeutta. Riippuen voimalamallista, tuulen nopeuden ollessa m/s voimala saavuttaa nimellistehonsa. Tästä eteenpäin aina 25 m/s voimala tuottaa vakiotehoa. Parhaita paikkoja tuulivoimaloille ovat merten rannikot, merialueet, aukeat mereen rajoittuvat pellot tai suurten mäkien ja vuorten rinteet ja laet, joissa tuulen keskinopeus on 5,5 7,5 m/s ja tuotantotasoa kuvaavaa huipunkäyttöaikaa olisi 2400h/a.

17 14 / 32 Lapissa kiinnostus tuulivoimahankkeisiin on lisääntynyt. Hankkeiden käynnistykseen vaikuttavat maanomistus, matkailu, maisema-arvot, joista kaikista muodostuu yleinen mielipide. Tuulivoimahankkeet ovat käynnistyneet yleensä maanomistajien kiinnostuttua tuulivoimayhtiöiden maksamista maan vuokrista. Tuulivoiman hyödyntämistä maatiloilla on Lapissa tutkinut ammattiopisto Lappia Louen toimipisteessä. Tuulivoimahankkeista kiinnostuneiden yritysten määrä on kasvanut vuodesta Päätoimijoina Lapissa ovat: Tuuliwatti, Innopower, Tuulikolmio sekä WPD-finland. Keskeisimmistä Lapin tuulivoimahankkeista osa on esitetty oheisessa kuvassa 11 ja liitteessä 7. Tuulivoimahankkeiden toteutuessa kasvaa tuulivoimalla tuotetun energian määrä tasolle MWh. Kuva Aurinkoenergia Käyttökohteita ovat uudis- ja saneerauskohteet, vapaa-ajanasunnot, uima-altaiden veden lämmitys, lattia- ja käyttöveden lämmitys. Auringon säteily on voimakkaimmillaan toukoheinäkuussa, jolloin Helsingissä saadaan auringon säteilyenergiaa kohtisuoralle pinnalle kuukaudessa keskimäärin kwh/m 2, Jyväskylässä kwh/m 2 ja Sodankylässä kwh/m 2. Tammi- ja helmikuussa sekä loka-joulukuun välisenä aikana säteilyenergian määrä on alle 30 kwh/m 2. Koko vuoden aikana saadaan Helsingissä auringon säteilyenergiaa keskimäärin 940 kwh/m 2, Jyväskylässä 870 kwh/m 2 ja Sodankylässä 780 kwh/m 2. Suomessa auringon säteilyteho on keskipäivällä noin 1000 W/m 2 eli tunnissa jokaiselle neliömetrille tulee energiaa noin 1 kwh. Auringonpaistetta on keskimäärin noin 1000 tuntia vuodessa. Vuoden aikana saadaan jokaiselle neliömetrille noin 1000 kwh aurinkoenergiaa. Kun paneelin hyötysuhde on noin 17 %, yhdestä neliömetrin suuruisesta aurinkokennosta saadaan parhaimmillaan vuodessa noin 170 kwh energiaa. Auringon teoreettisen kokonaissäteilyn tilasto Lapissa on esitetty liitteessä 3 sekä aurinkolämmön sovellutuskohteita Suomessa on esitelty liitteessä 4.

18 15 / Lämpöpumput Suomen lämpöpumppua tuottavat 4 TWh/a lähilämpöä, joka on uusiutuvaa energiaa, talojen ympäriltä, kalliosta, maasta tai ilmasta. Suomalaiset sijoittivat vuonna 2012 lämpöpumppuihin noin 400 miljoonaa euroa. Ulkoilmavesilämpöpumppujen myynti kasvoi vuonna 2012 noin 30 % ja ilmalämpöpumppujenkin parin prosentin verran, vaikka näiden lämpöpumpputyyppien päämarkkinat, rakennusten saneeraus, meni alaspäin kymmeniä prosentteja. Huomattavaa on, että kiinteistökohteisiin kuten öljy- ja sähkölämmitteisiin rivi- ja kerrostaloihin, teollisuus- ja kauppakiinteistöihin asennettiin yli 1000 lämpöpumppua. Omakotitalojen rakentamismäärät laskivat voimakkaasti vuonna Maalämpöpumppujen ja poistoilmalämpöpumppujen myyntimäärät kärsivät tästä kuitenkin varsin maltillisesti. Rakentajista jo yli puolet valitsee taloonsa maa- tai poistoilmalämpöpumppuratkaisun. Vaikka rakennusvolyymin laskemisen vuoksi noin 1500 lämpöpumpun potentiaali katosi markkinoilta näkyi se poistoilmalämpöpumppumyynnissä vain 2 %:n ja maalämpöpumpuissa vajaan 5 % laskuna. Lämpöpumppujen markkinaosuus kasvoi pientalorakentajien lämmitystapavalinnoissa. Huomion arvoista on, että lämpöpumppujärjestelmät hyödyntävät sähköenergiaa ja siksi eräänä vaihtoehtona on yhdistää aurinkoenergia ja lämpöpumppujärjestelmät. Lämpöpumppujen lisääntyneen käytön vuoksi säästyneen tuontipolttoaineen vaikutus Suomen kauppataseeseen on merkittävä. Suurin potentiaali kuitenkin on vasta avautumassa. Investoinnin kannattavuudesta huolimatta öljylämmittäjästä ja yli vesikiertoisen sähkölämmityksen käyttäjästä vaihtoi viime vuonna lämmityksensä lämpöpumppuun. SULPU teetti riippumattoman tutkimuksen kokonaisvaikutuksista kauppataseeseen, yksityis-, valtion ja kunnan talouteen, työllisyyteen sekä CO 2 -päästöihin, jos nämä kaikki öljy- ja vesikiertoiset sähkölämmitykset vaihdettaisiin lämpöpumppuihin. Operaatiolla saavutettaisiin 3 miljardin säästöt, ja sillä olisi 260 miljoonan euron vaikutus kauppataseeseen. Muut tutkimuksen tulokset on luettavissa osoitteessa: Vuoteen 2020 mennessä on mahdollista, että Suomessa olisi noin miljoonaa lämpöpumppu enemmän käytössä, ja ne tuottaisivat uusiutuvaa energiaa noin 8 TWh/a, mikä vastaisi 15 % Suomen EU uusiutuvan energian velvoitteista. Lämpöpumppujen lisääntyminen tulee näkymään luonnollisesti öljyn käytön vähenemisenä. (Jussi Hirvonen SULPU) 3.9. Lämpöyrittäminen Lämpöyrittäjyystoiminta on paikallista lämpöenergian tuottamista, jossa yrittäjä tai yritys myy käyttäjälle lämpöä sovittuun hintaan. Yleensä polttoaineena on yrittäjän omista metsistä tai lähiseudulta hankittu puu, mutta myös puunjalostuksen sivutuotteet ja muu jätepuu, peltobiomassat tai turve. Polttoaineen hankinnan lisäksi yrittäjä tai yrittäjäyhteenliittymä huolehtii lämpökeskuksen toiminnasta ja saa tuloa lämmitettävään kiinteistöön tai lämpöverkkoon tuotetusta energiasta. Lämpölaitos voi olla kiinteistön omistajan tai yrittäjän omaisuutta ja niiden teho vaihtelee usein muutamasta kymmenestä kilowatista useampaan megawattiin. Lämmön ostaja on useimmiten kunta, mutta tulevaisuudessa lisääntyvässä määrin myös erikokoiset paikalliset energiantuotantoyritykset sekä pientalot ja niitä vastaavat lämmityskohteet. Kolmasosa lämpölaitoksista on alueellisia lämpölaitoksia ja

19 16 / 32 loput kiinteistökohtaisia laitoksia. Yksityisten kiinteistöjen määrä on kasvussa ja yhä useampi yrittäjä tarjoaa asiakkaalleen lämmön kokonaistoimituksen sisältäen myös lämpölaitosinvestoinnin. Yrityskohteiden määrä on lisääntynyt ja vuonna 2011 viidesosa lämpölaitoskohteista oli yksityisessä omistuksessa. Puuenergia tarjoaa kunnille ja kaupungeille paikallisen energiavaihtoehdon, jossa hyödynnetään oman paikkakunnan bioenergiatarjontaa ja käytetään lähialueen yrittäjien palveluja. Näin lämpöliiketoiminnan rahavirrat tukevat oman paikkakunnan taloudellista kehitystä. Vuoden 2012 lopussa Suomessa lämpöyrittäjien hoitamien lämpöyrityskohteiden määrä oli 527 kappaletta, kun vuonna 2001 se on ollut reilu 100 kappaletta. Vuoden 2012 aikana lämpöyrittäjien hoitamien laitosten yhteenlaskettu kattilateho kasvoi pari prosenttia. Yleisintä lämpöyrittäjyys on Länsi- Suomessa, jossa on 40 prosenttia laitoksista. Noin 30 prosenttia laitoksista sijaitsee Etelä-Suomessa, 20 prosenttia Itä-Suomessa ja loput 10 prosenttia Pohjois-Suomessa. Lapissa lämpöyrittäjät hoitavat liki kahtakymmentä laitosta, yritystä tai maatilaa, joiden yhteisteho on noin MWh. Laitokset ovat suhteellisen pieniä ja paikallisten lämpöyrittäjien etuna onkin kyky mukautua raaka-aineen käytön kuukausittaisiin muutoksiin. Kuva 12 Kuva 12. Puunhankinnan ja kaukolämmön tuotannon kausivaihtelu LAPIN BIOENERGIAOHJELMAN TAVOITTEET JA TO- TEUTUMAT Ohjelmakauden toteutumat on koostettu eri toimijoiden tietokannoista ja kyselemällä toimijoiden hankkeiden toteutumista. Tavoitteena on ollut lisätä bioenergiaklusterin tuottamaa energiamäärää vuoden 2013 loppuun mennessä 2,0 TWH:lla. Tavoitteet ja toteutumat ohjelmakaudella on esitetty liitteessä 1. Tavoitteisiin pääseminen on ollut sidoksissa alan toimijoiden aktiivisuuteen, resursseihin, sekä EU- tukeen, että kansallisiin tukijärjestelmiin. Aktiivinen ja bioenergia-alan yhteistyötä lisännyt hanketoiminta on luonut jatkuvuutta seuraavalle hankekaudelle

20 5. BIOENERGIAOHJELMAN TOTEUTTAMINEN JA PÄÄLINJAUKSIA KAUDELLE / 32 Paikallisten bioenergialähteiden hyödyntämismahdollisuuksien varmistamiseksi kehitetään metsänomistajien osaamista, energiapuunkorjuuta ja raaka-aineen logistiikkaketjua sekä alan uusia liiketoimintakonsepteja. Edistetään pienten maatila-, kylä- ja taloryhmä- sekä kuntakohtaisten lähilämpölaitosten ja biokaasulaitosten rakentamista. Selvitetään mahdollisuudet toteuttaa lappilaisia bioenergiakylähankkeita. Myös matkailualan, porotalouden ja luonnonsuojelun kanssa pyritään keskitettyihin ratkaisuihin ja sovittamaan alueiden maankäyttö yhteen. Lisätään tiedottamista, neuvontaa ja koulutusta uusiutuvasta energiasta yhteistyössä kuntien, oppilaitosten, neuvontajärjestöjen ja energiayhtiöiden kanssa. Tavoitteiden määrittely on tehty yhteistyössä Lapin bioenergia-alan toimijoiden kanssa. Bioenergiaohjelman painopisteinä ovat puuperäiset biopolttoaineet ja turve, eläinperäiset teurasjätteet sekä muut uusiutuvat energialähteet, koulutus ja neuvonta sekä tutkimus ja kehittäminen. Bioenergiaohjelman käytännön toteuttamisesta vastaavat Suomen metsäkeskus Lappi, ProAgria Lappi ry, Metla, MTT, Lapin yliopisto, Metsähallitus, Lapin ammattikorkeakoulu Oy, Lapin Ammattiopisto, Koulutuskuntayhtymä Lappia, GTK, laitevalmistajat, yrittäjät sekä puunhankintaorganisaatiot ja Pohjois-Suomen metsänomistajien liitto /MHY. Ohjelmassa määriteltyihin tavoitteisiin pyritään kehittämis-, koulutus-, neuvonta ja tutkimushankkeiden avulla. Näiden yleisen tason hankkeiden avulla edistetään myös yritysryhmä- ja yrityshankkeiden syntymistä, ja tätä kautta vaikutetaan uusien yritysten ja työpaikkojen syntymiseen sekä osaamisen monipuolisempaan hyödyntämiseen. Metsäenergian tuottamisessa on valmistauduttava kasvavaan kysyntään kehittyvillä resursseilla, tekniikoilla ja kasvavalla osaamisella. Hyödynsaajina ovat maatilat, pienkiinteistöt, maaseudun pienyritykset, metsänomistajat, kunnat, maaseudun yritystoimintaa kehittävät toimijat sekä maaseudun koulutus-, neuvonta- ja asiantuntijaorganisaatiot. Eräänä keinona bioenergiaohjelman tavoitteisiin pääsemiseksi on Bioenergiaklusterin perustaminen Lappiin Bioenergia-alan toimijoiden kanssa. Perusteina Bioenergiaklusterille ovat: - Lapin bioenergia-alan kehittäminen - lisääntynyt yleinen ja hanketoiminnan tiedottamisen tarve - osaamisen laajentamisentarve - päällekkäisten hankkeiden minimointi - kehittämisresurssien optimointi - avoimen ideoinnin lisääminen - yhteishankkeiden lisääminen - toimijoiden osaamisalueiden parempi hyödyntäminen - selkeämpi viesti rahoittajille ja näkemys tavoitetilasta - organisaatioiden resurssien tehokkaampi kohdentaminen hanketoimintaan - tarve vähentää päällekkäisiä kokoontumisia jopa samoista teemoista - johtaa Lapin bioenergia-alan kehittämistä sekä tuottaa hankeideoita

21 18 / 32 - Bioenergiaklusteri järjestää koulutusta hankevetäjille ja kehittyvän klusterin muille toimijoille yhteistyössä Lapin ELY-keskuksen ja alan oppilaitosten kanssa. Lapin bioenergiaohjelman Määrälliset tavoitteet on esitetty liitetaulukossa UUSIUTUVAN ENERGIAN HYÖDYNTÄMISEN EDISTÄMINEN, KE- HITTÄMINEN JA HANKETOIMINTA Lapin bioenergiaohjelman tavoitteisiin pääsemiseksi on koostettu toimenpiteitä ja tavoitteita niin viestintään, neuvontaan ja koulutukseen, liike- ja lämpöyrittäjätoimintaan kuin tutkimukseen ja kehittämiseen. Päävastuualueet ovat kuten aiemmissa bioenergiaohjelmissa, niillä toimijoilla joiden osaamisalueeseen toimenpide tai tavoite luontaisesti kuuluu. Puupohjaiset biopolttoaineet ja turve (Suomen metsäkeskus, Lapin alueyksikkö), muut uusiutuvat energianlähteet (Koulutuskuntayhtymä Lappia), koulutus ja neuvonta (Suomen metsäkeskus, Lapin alueyksikkö, Lapin ammattikorkeakoulu) tutkimus, tuotekehitys ja teknologiat (Luonnonvarakeskus, yliopistot), ammattiopistotasoinen kannolta energiaksi osaaminen (Lapin ammattiopisto). Yhteisenä nimittäjänä voidaan pitää yritystoiminnan kehittämistä ja lisäämistä bioenergia-alalla. Viestintä - lisätään verkostoitumista ja tiedon kulkua toimijoiden välillä - laaditaan ja ylläpidetään Lapin bioenergian internetsivuja (sisältö /klusteri) - tuottaa ja ylläpitää sivustolla toimijoille ajantasaista tietoa ja linkkejä sekä tuottaa laskentaja vertailumalleja vaihtoehtoisten energialähteiden valintaan maatiloilla ja pienkiinteistöissä sekä kuntataloudessa - innovaatiopankin ylläpito ja hankemoottorina toimiminen - lisätään bioenergia-alan positiivista paikallista näkyvyyttä mediassa - viestitetään tukijärjestelmistä ja rahoitusmahdollisuuksista toimijoille ja tuottajille (klusteri) - edistetään bioenergiahankkeiden viestintää (klusteri) Neuvonta ja koulutus - edistetään rahoittajien ja lämpöyrittäjiksi aikovien yhteistyötä hankkeilla ja koulutuksella - hyödynnetään energiakouluhankkeiden tuottamat oppimisympäristöt ja tekniikka kuntakylä ja maatilatalo tason sekä lämpöyrittäjien koulutuksissa. - syventävällä koulutuksella ja neuvonnalla edistetään bioenergia-alan yrittäjäksi alkamista - vahvistetaan lämpöyrittäjäkoulutusta kokonaisuuden hallintaan (raaka-aineen hankinta, lämmöntuotanto, markkinointi, lämmön/energian jakelu ja toimitus) esim. yhdistämällä valinnaisia kursseja kokonaisuudeksi - kohdennetaan lämpöyrittäjäkoulutusta maatiloille sekä metsäyrittäjille - lisätään pientalon ja maatilan omistajille käytännönläheistä paikallisiin olosuhteisiin soveltuvaa energiatehokkuus neuvontaa ja tuotetaan selkeitä energiantuotantomuotojen vaihtoehtomalleja - energiatehokkuuden lisääminen ja energiatehokkuussopimukset Lapin energiastrategian mukaisesti - edistetään pientalojen sekä kiinteistöjen jätteiden hyödyntämistä

22 19 / 32 - bioenergian hyödyntämisen neuvonnan lisääminen ja tuotteistaminen kaikkia kansalaisryhmiä koskevana. (kaikki energialähteet) - oppimisympäristöjen nykyaikaistaminen kehityslaboratorioiksi - lisätään aurinkoenergian hyödyntämistä neuvonnalla ja koulutuksella - lisätään tutkimusta ja neuvontaa kotitalouksien jätteen käsittelystä ja hyödyntämisestä - lisätään yhteistyötä yritysmaailman kanssa - uusiutuvan energian hyödyntämisen neuvonta alkaen ala-asteelta jatkuen lukioon - edistetään metsäenergiakohteiden markkinoille tuloa ja yhteismyyntiä - edistetään energiatuotantoon sopivien uusien peltokasvien löytymistä - ennakoidaan metsähakkeen käytön lisääntymisen vaikutukset hakkeen tuotannossa - muuntokoulutuksen järjestäminen esim. sähköasentajille tuulivoimalan asennus ja huoltokoulutus - edistetään maatilojen energiaohjelman tavoitteiden toteutumista (voimassa 2016 saakka) - tuulivoima-asentaja ammattikoulutuksen tarpeen määritys ja koulutuksen käynnistäminen Liiketoiminta - edistetään yritysten, koulutuksen ja asiantuntijaorganisaatioiden yhteistyötä - metsä- ja puutuoteteollisuuden sivutuotejakeiden hyödyntäminen energiantuotannossa - edistetään maatilakohtaisia energiatuotannon mahdollisuuksia - edistetään ekokorttelien ja energiakylien muodostumista Lapissa - edistetään lämpöyrittäjien toimintamahdollisuuksia - edistetään kansainvälisten liiketoimintasuhteiden kehittymistä (Norja, Ruotsi, Venäjä) (hanke) - edistetään puuraaka-aineella tuotetun biodieselin valmistamista esim. Tervola, Kemijärvi - käynnistetään selvitykset Lapin selluteollisuuden sivutuotteista bioenergiaksi tuotannon selvitykset Lämpöyrittäjyys - lämpöyrittäjätoiminnan kehittäminen (hankinta, lämpölaitos, lämmöntuotanto jakelu) - hybridilämpölaitosten lämpöyrittäjyyttä edistetään - käynnistetään kylä-/kuntakohtaisia bioenergian hyödyntämishankkeita, joissa mm. mallinnetaan energiantuotannon vaihtoehtoja - lämpöyrittäjien ympärivuotisen työllistymisen ja kaluston hyödyntämisen kehittäminen Tutkimus ja kehitys - edistetään bioenergia-alan tutkimus- ja kehitystoimintaa Lapissa yhteistyössä luonnonvarayksikön kanssa - kehitetään Lapin olosuhteisiin sopivaa sähköautomalli ja kehitetään akkuja - käynnistetään mukautuvan sähkön siirron ja jakelujärjestelmän kehittäminen Lapissa - kehitetään metsäenergian korjuu- ja kuljetustekniikkaa sekä terminaalitoimintaa - parannetaan lämmöntuotannon huoltovarmuutta varmistamalla esim. metsähakkeen saatavuus kaikissa olosuhteissa - parannetaan lämmöntuotannon omavaraisuutta lisäämällä metsähakkeen käyttöä - selvitetään metsäenergian korjuuvaihtoehdot ja kannattavuus eri-ikäisrakenteisissa metsissä - lisätään yhteistyötä yritysmaailman kanssa - kehitetään helposti päivitettävissä oleva kuntatasoinen energiapotentiaalipankki - päivitetään kunnittaiset energiankulutus ja bioenergian tuotantopotentiaalit Lapissa - pelletin tuotannon ja käytön sekä vientimarkkinoiden tutkiminen

23 20 / 32 - bioenergia-alan kilpailukyvyn lisääminen pienkiinteistöissä edellyttää helppouden ja luotettavuuden lisäämistä poltto- ja varastointilaitteissa, vrt. öljy. - energiapuun ja metsähakkeen kuivaksi saaminen ja kuivana pitämisen kehittäminen (ympärivuotinen) - hyödynnetään esille tulevat innovatiiviset kehittämisideat ja luodaan ideoita - vaikutetaan Lapissa energiakylien muodostumiseen - maatilatalouden biodiesellaitteiden kehittäminen - edistetään pelletin hyödyntämisen mahdollisuuksia ja tuotannon kehittämistä Lapissa - biodieselin käyttöönottoon vaikuttaminen metsäkoneissa, hakkureissa ja maatalouden koneissa - maatilatason energiatuotannon hybridiverkon suunnittelu - kunnan kylätason hybridiverkoston suunnittelu - seurataan uusien teknologioiden kehittymistä ja lisätään valmiuksia niiden käyttöönottoon - Lapin omavarainen bioenergian tuotanto kriisitilanteessa ja tuotannon varmistaminen 7. TIIVISTELMÄ Bioenergia-alan kehittäminen sekä viestinnän ja neuvonnan lisääminen ovat keskeisiä painopisteitä alkavalle bioenergiaohjelmakaudella Viestinnän tavoitteena on saavuttaa entistä laajemmin bioenergia-alan toimijoita ja vaikuttajia sekä bioenergian tuottajia toteuttamaan Lapin bioenergiaohjelman tavoitteita. Erääksi keinoksi saavuttaa tavoitteet on nähty perustaa Lapin bioenergian klusterihanke, jota toteuttaisi Suomen metsäkeskuksen Lapin alueyksikkö. Klusterihankkeen tehtävänä on myös koostaa, ylläpitää ja jakaa tietoa Lapin ja kuntatason bioenergiapotentiaalista, energian tuotannosta, tuotantoon liittyvistä kehittämishankkeista, ylläpitää hankeideapankkia, vaikuttaa innovatiivisesti hankkeiden muodostumiseen ja toimia alan kokoavana elimenä yhteistyössä alan toimijoiden kanssa sekä toteuttaa alan viestintää, koota hankeideoita hankkeiksi yhteistyössä klusteri toimijoiden kanssa ja pitää yllä bioenergian tuotantomääriä. Metsä-/bioenergia-alan koulutusten ensisijainen tavoite on tuottaa perustutkintotasolla ja alalle tulevia ja työllistyviä (metsäalan perustutkinto, Metsäenergian tuottaja) sekä alan ammattilaisia (bioenergia-alan ammattitutkinto). Lämpöalan yrittäjyyskoulutukseen tulee panostaa entistä enemmän. Kiinnostavuutta ja tukea tarvitaan yrittäjiksi aikoville myös rahoittajapuolelta. Työelämäyhteistyötä on kehitettävä edelleen oppilaitosten kanssa. Työharjoittelu mahdollisuuksia on parannettava ja kehitettävä. Lämpöyrittämisen oppimisympäristöjä on kehitettävä. (investoinnit, innovaatiot, olemassa olevien oppimisympäristöjen yhteensovittaminen)

24 21 / 32 Suomessa tulee kehittää energia-alan koulutusta niin ammattiopistoissa, ammattikorkeakoulussa ja yliopistoissa. Kehittyvien oppimisympäristöjen avulla edistetään tutkimusta ja koulutusta. Bioenergiapotentiaaleja arvioitaessa on hyvä ottaa huomioon teknistaloudelliset mahdollisuudet hyödyntää olemassa olevia potentiaaleja. Lapissa tarvitaan olemassa olevien bioenergiapotentiaalien kuntatason tiedon päivitystä sekä potentiaalien hyödyntämiseen liittyvää ajankohtaista selvitystä ja neuvontaa. Eräänä kokonaisuutta palvelevana työnä on hyvä laatia eritasoisen energiankulutuksen nykytila ja ennusteet esim. vuoteen ja tuottaa vaihtoehtoisilla energian tuotantomuodoilla laskenta- ja vertailumalleja päätöksenteon tueksi. Tuuli- ja aurinkoenergian hyödyntämiseen liittyvän tekniikan ja koulutuksen kehittäminen Lapin olosuhteisiin pieniin ja keskisuuriin kohteisiin on Lapin ammattikorkeakoulun, Koulutuskuntayhtymän Lappian osaamisalueilla, Lapin ammattikorkeakoulun energiatehokkuuden hallintaan liittyvää osaamista unohtamatta. Suurimmat energiapotentiaalit. Lapin bioenergiapotentiaalista on puuperäisissä biopolttoaineissa 52 % ja turpeessa 41 %. Oheisessa kuvassa 12 on esitetty Lapin bioenergiapotentiaaleja tilanteessa. Mukana eivät ole aurinko- ja tuulienergia. vaikutus BioEnergiapotentiaali Lappi 2013 kaukolämmön tuotannon arvona Puuperäiset MWh Yhteensä MWh milj. Metsähake Polttopuut Sahan puru ja muut Kuori Kierrätyspuu MWh Turvetuotanto Muut MWh Yhdyskuntajäte Peltobiomassa Ruokohelpi 25 Lanta lehmä ja nauta Poroteurasjäte Yhteensä Kaukolämmön keskihinta 2013 n. 70,73 / MWh ENERGIATEOLLISUUS RY, KAUKOLÄMMÖN HINTA ALKAEN Kuva 12 Lappi on metsätaloudessa ollut perinteisesti riippuvainen suurteollisuuden tuottamasta lisäarvosta ja kehittämispäätöksistä. Metsäenergiapotentiaalin hyödyntäminen Suomen metsäkeskuksen vastuualueeseen kuuluvana on mahdollista toteuttaa kehittämällä myös kunnallista lämmöntuotantoa ja lämpöyrittäjätoimintaa, jotka tukevat energiatuotannon omavaraisuutta ja lisäävät myös kriisivalmiutta. Suomen metsäkeskus tuottaa myös valmiuksia hyödyntää nopeasti kasvavaa metsäenergian tarvetta. Lämpöyrittäjät luovat työtä ja yrittämistä omalla toiminnallaan sekä tukevat maakunnan asuttuna pitämisen tavoitteita. Toimivalla liikenneverkolla mahdollistetaan myös syrjässä olevien energiapotentiaalien hyödyntäminen. Voimavaroja tarvitaan pääliikenneverkon lisäksi alempien tieverkkojen ja metsäautoteiden kunnostamiseen. Metsäenergian hyödyntämistä pitää kehittää osallistamalla metsäomistajat aktiivisesti neuvontaan, koulutukseen ja kehittämällä toiminnan suunnittelu- sekä vertailumalleja.

25 22 / 32 Metsänomistajien tavoittamiseen, motivointiin ja yhteen saattamiseen alan toimijoiden kanssa tuotetaan lisää apuvälineitä. Henkilökohtaisia tapaamisia ja ryhmäneuvontaa pitää kehittää, jotta saadaan mahdollisimman korkealuokkainen sitoutuminen metsänhoitoon ja metsäenergian hyödyntämiseen. Merkittävässä roolissa on Suomen metsäkeskuksen ylläpitämä Metsään.fi palvelu. Lapin metsäomistajien määrän odotetaan kasvavan nykyisestä n kpl tasosta metsätilojen jakamisten kautta, mikä lisää haasteellisuutta metsänomistajien tavoittamisessa. Metsäenergian hyödyntämiseen liittyen on seurattava EU:n regulaation kehittymistä, ja kiinteiden biopolttoaineiden kestävyyskriteeristöjen valmistelua, joilla voi olla vaikutusta metsäenergialle laskettavaan nollasta poikkeavaan päästökertoimeen. Tämä heikentäisi metsäenergian kaupallista kannattavuutta. Toisaalta pyrolyysitekniikan kehittyminen ja biodieselin kasvava ja fossiilisia polttoaineita korvaava käyttö mahdollistavat raaka-aineen kestävämmän hyödyntämisen. Metsäenergian hyödyntämisellä tuetaan myös metsänomistamisen kannattavuutta teollisuuden ostaman puutavaran lisäksi tuottaen myös metsätyön tekemisen kausivaihteluihin tasaisuutta. Energiantuotannon vastapaineena on energian säästäminen, mikä voi alkaa ihmisten ja toimijoiden päätöksistä suunnitella omaa energian kulutusta. Tätä edistävät mm. energiakatselmukset ja energiatehokkuussopimukset. Internetissä käytettävien ja sieltä ladattavien ohjelmien hyödyntäminen on eräs keskeinen keino lisätä bioenergia-alan osaamista ja tietoisuutta. Ohjelmien kehittäminen käyttäjäystävälliseen suuntaan on myös tärkeää. Energian kuluttajat ja tuottajat tarvitsevat valmiita laskenta- ja vertailuohjelmia sekä malleja omien energiainvestointipäätösten tueksi. Parasta olisi, että ohjelmia voisi käyttää ja ladata yhdestä paikasta, jolloin eri toimijoiden resursseja ei sitoutuisi samankaltaisten internet-sivujen ylläpitoon. Haasteena Lapin bioenergiaohjelman tavoitteiden toteutumiselle on useita, joista mainittakoon EU:n linjaukset maakohtaiseen uusiutuvan energian tukemiseen, Suomen ja EU:n metsätalouden tukipolitiikan linjaukset sekä uusien energialähteiden, kuten liuskekaasun ja muiden vielä kannattamattomasti hyödynnettävissä olevien raaka-ainelähteiden käyttöönotto. Bioenergia-alan osaajien koulutus ja työllistäminen vahvistaa alueellista kehittämistä.

26 23 / 32

27 24 / 32 LÄHTEET: Lapin ilmastostrategia 2030 / Lapin liitto Lapin maaseutuohjelma Lapin maakuntaohjelma Ammattiopisto Lappia Lapin ammattiopisto Lapin Liitto Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksen tiedonantoja 85, Jyväskylä innovation Metsäntutkimuslaitos, Metlan työraportti 267, Perttu Anttila, Mikko Nivala, Juha Laitila, Kari Korhonen Puun energiakäyttö Lapissa Metsäsektorin suhdannekatsaus /Metla VTT raportti Jyväskylä Martti Flyktman (VTT-R ) Lähde: TTS:n tiedote 5/2012. Lämpöyrittäjätoiminta vuonna 2011 ja TTS:n tiedote 4/2013. Lämpöyrittäjätoiminta vuonna TEM toimialaraportit: Seinäjoen ammattikorkeakoulu/ RENEWA - selvitys: FM Päivi Vainionpää, FM Mikko Ahokas, DI Jaakko Pirttijoki MMM asetus lannoitevalmisteista 24/ Pöyry Suomen Lämpöpumppuyhdistys SULPU ry Liitteet:

28 25 / 32 Liite 1.Lapin bioenergian määrälliset tavoitteet ja tulokset vuoteen Indikaattori Tavoitetaso Toteutuma Lapin bioenergiaklusterin tuottama energiamäärä 4,2 Twh 3,6 Twh Puuraaka-aineen käyttö lisääntyy n kiintokuutiometriin (metsähake ja pelletti) Metsänhoito- ja bioenergian korjuutyöt 50 % kaikista energiapuun korjuukohteista tulee käytön piiriin kiintokuutiometriä ha/v käyttö yht kiintokuutiometriä n.4400 ha/ ka. tot. Yksityiset 376 kpl Polttopuupörssin tuotanto ja käyttö kasvaa 25% 11 kpl 15% Polttopuun vienti kasvaa kaksinkertaiseksi arvio n tm3/v. Uudet maatilojen lämpölaitokset 100 kpl? Turvatut työpaikat energia- ja polttopuun kasvatus-, korjuu-, tuotanto-, ja käyttömäärien lisääntymisen myötä 120 kpl 20 kpl Puuraaka-aineen kasvatuksen, korjuun, haketuksen, kuljetuksen ja lämmöntuotannon uudet työpaikat 100 kpl 30 kpl Lämpöyrittäjäkohteet 20 kpl 6 kpl Lämpöyrittäjät 10 kpl 3 kpl Kaikkiin Lapin kuntiin ja 50 %:lle aktiivitiloista on tehty energiakatselmus ja kuntakohtaisten energiataseiden ja energiastrategioiden laatiminen on käynnistetty aktiivitiloista tot. 7 % (40kpl) turpeella tuotettavan energian määrä 1,2 TWh 1,5 TWh Biokaasulaitoksen ja hygienisointiyksikön investointipilotti 1 kpl suunnitteilla Maatilojen biokaasulaitosinvestoinnit 3 4 kpl 1 Loue Ruokohelven viljelypinta-alan lisäys ha n. 400 ha Yhdyskuntajätteitä käyttävän biokaasulaitoksen käynnistysedellytysten kuntakohtaiset selvitykset Elintarvikejätettä käyttävän biokaasulaitoksen käynnistysedellytysten kuntakohtaiset selvitykset Yhdyskuntajätteitä käyttävän biokaasulaitoksen investoinnit 1 kpl 1 kpl 1 2 kpl 1 kpl 1 2 kpl selvitys Pientuulivoimalat tutkimuskäyttöön 4 6 kpl 3 kpl Maatilakohtaiset tuulivoimalat 50 kpl 3 kpl Omakotitalokohtaiset pientuulivoimalat kpl? Aurinkopaneelijärjestelmä vedelle opetusmaatilalle 1 kpl 1 kpl Aurinkopaneelijärjestelmä sähköntuotantoon opetusmaatilalle Maatila- ja omakotitalokohtaiset aurinkopaneelijärjestelmät 1 kpl 1 kpl 300 kpl 35 kpl Uudet pitkäkestoiset koulutuksen tuotteet 5 kpl kurrsseina 3 Uudet täsmäkoulutustuotteet 10 kpl 2 neuvontahanketta Neuvontatuotteisto 1 sarja 1 kpl

29 26 / 32 Liite 2. Lapin bioenergiaohjelman määrälliset tavoitteet Indikaattori Tavoitetaso Toteutuma Lapin bioenergiaklusterin tuottama energiamäärä Puuraaka-aineen käyttö lisääntyy kiintokuutiometriin, Metsänhoito- ja bioenergian korjuutyöt nmh. 4,5 twh kiintokuutiometriä ha/v 60 % kaikista teknistaloudellisesti kannattavista energiapuun korjuukohteista tulee käytön piiriin Metsään levitettävän tuhkan levityslaitteisto Halkoliiterin tuotanto ja käyttö kpl. 2 kpl 100 kpl Polttopuun vienti kasvaa kaksinkertaiseksi Uudet maatilojen lämpölaitokset Puuraaka-aineen kasvatuksen, korjuun, haketuksen, kuljetuksen ja lämmöntuotannon uudet työpaikat 50 kpl 120 kpl Lämpöyrittäjäkohteet lisäystä Lämpöyrittäjät 5-10 Kaikkiin Lapin kuntiin 100% ja aktiivitiloista 50 %:lle on tehty energiakatselmus ja kuntakohtaisten energiataseiden ja energiastrategioiden laatiminen on käynnistetty Turpeella tuotettavan energian määrä Biokaasulaitoksen biokaasun tankkausasema Maatilojen biokaasulaitosinvestoinnit Maatilojen biokaasutankkauspisteet Ruokohelven viljelypinta-alan lisäys Yhdyskuntajätteitä käyttävän biokaasulaitoksen käynnistyselvitys Teurasjätettä käyttävien biokaasulaitosten käynnistysselvitykset Teuras- ja tai yhteiskuntajätettä käyttävä biokaasulaitos Maatilakohtaiset tuulivoimalat Omakotitalokohtaiset pientuulivoimalat Aurinkopaneelijärjestelmä vedelle kotitaloudet, maatilat Maatila- ja omakotitalokohtaiset sähköä tuottavat aurinkopaneelijärjestelmät Uudet pitkäkestoiset koulutuksen tuotteet Uudet täsmäkoulutustuotteet Neuvontatuotteisto Ekokortteli, passiivienergiatalo, clt Ekokortteli, passiivienergia lomamökit Biokontti (bioenergiakontti) Biodieselin tankkauspisteet Pieni biodieselin tuotantoyksikkö 2,0 Twh 4 kpl 10 kpl 4 kpl 500 ha 1 kpl 3 kpl 2 kpl 10 kpl 10 kpl 200 kpl 100 kpl 4 kpl 10 kpl 2 srj. 2 korttelia 2 korttelia 5 kpl 3 kpl 2 kpl

30 27 / 32 Liite 3 Auringon teoreettinen kokonaissäteily Lapissa kwh/m 2. Lampinen & Jokinen 2006 Liite 4