Toivo Kuldsepp Tönu Seilenthal. Mönda Eestist. Viron kielen alkeiskurssi SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN SEURA

Transkriptio

1

2 Mönda Eestist (Jotakin Eestistä) on tarkoitettu oppikirjaksi lähinnä yliopistoissa ja vastaavissa oppilaitoksissa viroa opiskeleville. Päähuomio on kiinnitetty viron kielioppiin; sen ohella esitellään myös viron kielen perussanastoa, jonka pohjalta on mahdollista helpohkon vironkielisen tekstin ja puheen ymmärtäminen. Kirjassa on kielioppia tukevia harjoituksia sekä erikseen harjoitus, jossa esitellään ns. riskiryhmän sanat (sanat, jotka helpoimmin johtavat viroa opiskelevan suomalaisen harhateille). 88.3

3 Mönda Eestist

4 Toivo Kuldsepp Tönu Seilenthal Mönda Eestist Viron kielen alkeiskurssi SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN SEURA

5 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 363 Toinen, täydennetty painos ISBN Vammala 1986 Vammalan Kirjapaino Oy

6 Sisällys Lukijalle 7 Kielioppia 1. Äänneoppi 9 2. Nominien taivutus Verbien taivutus 36 Perussanastaa 1. Tervehtiminen. Kiittäminen. Viikonpäivät Peruslukujen käyttäminen. Ostokset Järjestyslukujen käyttäminen. Merkkipäiviä Kellonajat Opinnot Perhe ja sukulaiset Asuminen Koti. Värit Pu keutuminen Ruokailu Harrastukset Työ ja ammatit Sää, ilmansuunnat, vuodenajat Luonto. Eläimiä. Kukkia Matkustaminen 60 Harjoituksia 61 Lyhenteet ja merkit 86 Kirjallisuutta 87

7

8 Lukijalle Tämä kirja on tarkoitettu kurssikirjaksi yliopistoissa viroa lukeville ensimmäisen lukukauden (alkeiskurssin) aikana. Vaikkakin edellisen viran oppikirj an ilmestymisestä Suomessa on kulunut vasta puoli vuosikymmentä, on juuri toteutunut tutkintouudistus aiheuttanut tarpeen laatia uusi, ajan vaatimuksia vastaava oppikirja. Päähuomio on tässä kirjassa kiinnitetty viran kielioppiin, mutta sen ohella olemme pyrkineet esittelemään myös viran kielen perussan.astoa, jonka pohjalta on mahdollista helpohkon vironkielisen tekstin ja puheen ymmärtäminen. Kirjassa on kielioppia tukevia harjoituksia sekä erikseen harjoitus, jossa esitellään aakkosjärjestyksessä ns. riskiryhmän» sanat, siis sanat, jotka helpoimmin johtavat viroa opiskelevan suomalaisen harhateille. Jatkokurssin pääpaino keskittyisi vironkielisten tekstien kääntämiseen (tekstikirjana esim. Kuldsepp-Seilenthal»Nykyviron lukemista, Helsinki 1979, Tietolipas 82) sekä viran ja suomen eroavuuksien vertailuun. Paitsi yliopisto-opiskelijoille tämä kirja sopinee myös työväenopistoissa lehtorien johdolla viroa opiskeleville; sen sijaan yksityisesti opiskeleville suosittelisimme vuonna 1975 ilmestynyttä Eduard Väärin,, Viron kielen oppikirjaa. Tekijät haluavat kiittää Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraa, joka on ottanut kirjan julkaisuohjelmaansa, sekä Urpo Ventoa ja Hannu Launosta, jotka olivat lausumassa tämän kirjan syntysanoja. Kiitoksemme myös Suomessa toimineille ja toimiville viran kielen lehtoreille Ago Kiinnapille, Helga Laanperelle, Jaak Peebolle ja Hannu Remekselle, joiden kokemuksia ja neuvoja olemme kirjassamme hyödyntäneet. Kalevalan päivänä 1980 Toivo KuZdsepp Tönu SeiZenthaZ 7

9 Toisen painoksen esipuhe 1980-luvulla on viron kielen ja kulttuurin harrastus Suomessa ilahduttavassa määrin lisääntynyt: virolaista kaunokirjallisuutta on käännetty innokkaammin kuin koskaan aikaisemmin, uusia kielioppejakin on ilmestynyt. Vuonna 1983 julkaisi WSOY Hannu Remeksen Viron kieliopin, erinomaisen kurssikirjan viron kielen jatko-opintoja silmällä pitäen, 1984 ilmestyi Otavalta Viive Taron ja Helga Laanperen työväen- ja kansalaisopistojen käyttöön soveltuva Saagem tuttavaks. Mönda Eestist-kirjan ensimmäinen painos kului yllättävän nopeasti viron kielen opiskelijoiden käsissä. Sen toisessa painoksessa olemme pyrkineet ottamaan huomioon kirjaa käyttäneiden viron kielen lehtorien kriittisiä huomautuksia ja mielipiteitä. Suurkiitos heille kaikille! Helsingissä Aleksis Kiven päivänä 1985 Toivo Kuldsepp Tönu Seilenthal

10 1. Äänneoppi 1.1. Aakkoset a k kaa t b 1 ell u (c tsee) memm V n enn (w topeltvee - kaksisvee) d 0 ö e p ä (f eff) ö g r err ö yy h haa s ess (x iks) i (s saa) (y ypsilon - igrek) jjott (z zee) (z zee) (q) Sulkeissa olevat kirjaimet esiintyvät ainoastaan vierassanoissa ja -nimissä. NB! Kirjaimien nimiä käytetään suurkirjainlyhenteiden lukemisessa: NLKP (lue: enn-ell-kaa-pee) 'Neuvostoliiton Kommunistinen Puolue' ENSV (lue : ee-enn-ess-vee) 'Viron SNT' TPI (lue: tee-pee-ii) 'Tallinnan Teknillinen Korkeakoulu' ELKNU (lue : ee-ell-kaa-enn-yy) 'Eestin Leniniläinen Kommunistinen Nuorisoliitto' URO (lue : yy-err-oo) 'Yhdistyneet Kansakunnat' 1.2. Konsonantit g, b, d ovat soinnittomia meediaklusiileja [G, B, D), jotka ääntyvät hieman löyhemmin kuin suomen k, p, t: lugeda 'lukea' pöder 'hirvi' tuba sugu 'suku' rida 'rivi' habe mägi 'mäki' pada 'pata' lubada viga' 'virhe' pidada 'pitää' tibu magada 'nukkua' ader 'aura' höbe NB! Myös konsonanttiyhtymässä ng ['lg): 'huone' 'parta' 'luvata' 'tipu' 'hopea' 9

11 ring sangad mängin kange Helsingi 'ympyrä' 'sangat' 'leikin' 'kankea; vahva' 'Helsinki' NB! g, b, d on äännettävä soinnittomina myös vierassanoissa. Niinpä ääntyvät samalla tavalla esim. buss 'bussi' puss 'puukko' gaas 'kaasu' kaas 'kansi' baas 'perusta' paas 'liuske(kivi)' bass 'basso' pass 'passi' dokk 'telakka' tokk 'vyyhti' 1.3. k, p, t ääntyvät san n sisässä lyhyen vokaalin jälj essä geminaatoina [kk, pp, tt], siis pitempinä kuin suomen yksinäisklusiilit: rukis 'ruis' pipar 'pippuri' katel 'kattila' löke 'nuotio' lepa 'lepän' nutan 'itken' kukal 'niska' kapi 'kaapin' möte 'ajatus' tiku '(tuli)tikun' öpin 'oppia' ratas 'pyörä' lukata 'lykätä' lipu 'lipun' mitu 'moni' Pitkän vokaaliaineksen ja soinnillisen konsonantin jäljessä k, p, t ääntyvät samoin kuin suomen kaksoiskonsonantit [kk, pp, tt]: sööki 'ruokaa' nööpi 'nappia' vaatan 'katson' laiku 'laikkua' vaipa 'mattoa' aitan 'autan' rääkida 'puhua' taipan 'oivallan' parti 'sorsaa' marka 'markkaa' hölpu 'helpoutta' jäätis 'j äätelö' luuki 'luukkua' seepi 'saippuata' kleiti 'leninkiä' 1.4. kk, pp, tt ääntyvät venytteisinä [kk, pp, tt], pitempinä vastaavia suomalaisia kaksoisklusiileja: pakkuda 'tarjota' öppida 'oppia' ette kokku 'kokoon' appi 'apuun' katta kukke 'kukkoa' tuppa 'huonee- mötte seen' tukki 'kappaletta' happe 'hapon' vötta pakki 'pakettia' kappi 'kaappia, patta kaappiin, 'eteen' 'kattaa' 'ajatuksen' 'ottaa' 'pataan' Samanlaista oikeinkirjoitusta sovelletaan myös f- ja S äänteisiin lyhyen vokaalin jäljessä: 10 sefi 'johtajan' seffi 'johtajaa' dusi 'suihkun' dussi 'suihkua'

12 1.5. Dentaalikonsonantit d, t, n, 1 ja s esiintyvät kahdella tavalla: tavallisina ja liudentuneina. Liudennus on tapahtunut niitä seuraavan i:n tai j:n vaikutuksesta (ostja 'ostaja', vöti 'avain'). Nykymuodosta on liudennuksen aiheuttanut i joskus kadonnutkin loppuheiton tuloksena. Viron oikeinkirjoituksessa liudennusta ei merkitä. Niinpä kirjoituksessa ovat samankaltaisia esim. seuraavat muodot: muts (mutsi) 'lakki' muts (mutsu) 'jysähdys' pull (pulli) 'sonni' pull (pullu) 'verkonkoho' patt (pati) 'patti' patt (patu) 'synti' kott (koti) 'säkki' kott (kota) 'löttö(nen)' toon (tooni) 'sävy' toon 'tuon' ja s kuulostavat heleämmiltä kuin vastaavat suomen äänteet, koska viron artikulaatiobaasis on etisempi ja matalampi kuin suomessa. kisa susi sisiseda sisse asi kuuse 'huuto' 'hiili' 'sihistä' 'sisään' 'asia, esine' 'kuusen' elan talle tulen kallas poole 'elän, asun' 'vuonaa' 'tulen' 'ranta' 'päin, puoleen' 1.7. Sananalkuinen h jää tavallisesti ääntämättä: hiir hammas hea hind häälik 'hiiri' 'hammas' 'hyvä' 'hinta' 'äänne' 1.8. ö on illabiaalinen suppea takavokaali. Se muodostetaan u: n kieliasennolla ja e: n huuliasennolla: öpin köne möni pöösas körge 'opin, opiskelen' 'puhe' 'j oku, eräs' 'pensas' 'korkea' 1.9. ö on y:n kirjainmerkkinä virossa: söda 'sydän' pöha 'pyhä, juhla' pööda 'pyydystää; yrittää' susi öksi 'hiili' 'yksi; eräs' 11

13 öö äännetään vokaalin edessä diftongina [ui], muissa tapauksissa pitkänä vokaalina: muua [ui] 'myydä' sulia [ui] 'syödä' suu [i.ii.i] 'syy' ki.ius [i.ii.i] 'kynsi' Virossa esiintyvät seuraavat suomesta puuttuvat diftongit, jotka usein ovat syntyneet laatuvaihtelun yhteydessä klusiilin heikon vastineen kadottua: ae ao ea oa oe öa öe öi öo öu äo äu praen 'paistan', naerda 'nauraa', kaev 'kaivo' mao 'käärmeen', taon 'taon', sao 'ruon' teadus, 'tiede', vead 'virheet\ seada 'asettaa', roa 'ruoan. noad 'veitset', loa 'luvan' poed 'kaupat', soe 'lämmin', loen 'luen' löa 'liean' nöel 'neula', möelda 'ajatella', pöen 'sairastan' söita 'ajaa, matkustaa', vöim 'valta', köik 'kaikki' töotada 'vannoa', nöo 'notkon', löoke 'kiuru' löug 'leuka', söuda 'soutaa', jöud 'voima' näo 'kasvojen', käod 'käet', häo 'usvan' räusata 'metelöidä', kräunuda 'naukua' Pääpaino on viron omassa sanastossa ensimmäisellä tavulla, mutta vierassanoissa se saattaa olla myös jälkitavuilla: allergia probleem revolutsi6on tserem6onia partei 'allergia' 'ongelma' 'vallankumous' 'seremonia' 'puolue' Virossa ei esiinny vokaalisointua, samassa sanassa voi olla sekä etu- että takavokaaleja: ki.ilmad väsinud köha pesa ullatus 'kylmät' 'väsynyt' 'yskä' 'pesä' 'yllätys' Niinpä ensitavussa voivat esiintyä kaikki vokaalit, jälkitavuissa sitävastoin ainoastaan a, e, i, u Viron sanat ovat yleensä vastaavia suomen sanoja lyhyempiä, kuluneempia. Se johtuu siitä, että virossa on 12

14 tapahtunut kolme tärkeätä äännemuuto et: sisäheitto, loppuheitto ja sananloppuisen n:n kato. Sisäheitto on tapahtunut kolmi- ja useampitavuisten sanojen toisessa tavussa. Tällä ilmiöllä on ollut kaksi ehtoa: ensitavun on täytynyt olla pitkä ja toisen tavun avonainen (ts. päättyä lyhyeen vokaaliin), esim. tötred, kandlel, laulmas, seemned, soomlane. Sisäheitto-äännelaista on useita poikkeuksia kaksitavuisissa verbeissä. Loppuheitto on tapahtunut aina kolmi- tai useampitavuisissa sanoissa sekä kaksitavuisissa sanoissa, jos ensitavu on ollut pitkä, esim. raamat, isand, sadam, sool, maks, jalg. Jos sellaisissa nykyviran sanoissa, joiden ensitavu on pitkä, esiintyy sanan lopussa lyhyt vokaali, on se säilynyt sen johdosta, että loppuheiton tapahtumisen aikana sanan lopussa oli joku konsonantti (terve < *terveh, kaste < *kastek) tai vastaava sana oli yleensä pitempi (anda 'antaa'< *antaöak, metsa 'metsään'< *metsähen, leiba 'leipää' < *leipäöä). Sananloppuisen vokaalin >> odottamaton» esiintyminen voi viitata lainasanaan, joka on tullut viroon loppuheittoäännelain vaikutuksen jälkeen (manna, rubla, roosa), tai siksi että kyseessä on myöhäinen vokaaliloppuinen johdos (lauljanna, ajastu, kalmistu, söökla). Toisin kuin verbin yks. 1. pers. päätteessä (öpin, öppisin, öpiksin) on sananloppuinen n kadonnut kaikkialla muualla, esim. ödi, punane, metsa 'metsän, metsään', hammaste, tulema, vaadati jne Viron astevaihtelu saattaa esiintyä kolmella tavalla: 1) pelkkänä kvaliteettivaihteluna ( = laatu vaihtelu), pada : paja 'pata : padan' 2) samanaikaisesti sekä kvaliteetti- että kvantiteettivaihteluna ( = laatu vaihtelu), kinnas: kinda 'kinnas: kintaan' 3) pelkkänä kvantiteettivaihteluna ( = kestovaihtelu), kukk: kuke 'kukko: kukon'. NB! Kestovaihtelu esiintyy suomessa ainoastaan klusiileissa, virassa voi kestovaihtelun alaiseksi joutua sekä pitkä konsonantti- että pitkä vokaaliaines. Kestovaihtelu tulee kirjoituksessa näkyviin tavallisesti vain klusiilien yhteydessä (»näkyvä»), muissa tapauksissa sitä ei merkitä (»näkymätön>>). 13

15 Astevaihtelu esiintyy virossa ainoastaan painollisen tavun yhteydessä, niinpä esim. sanat isand: isanda 'isäntä: isännän', parandada: parandan 'parantaa : parannan' ovat virossa astevaihteluttomia. Suomen kieleen verrattuna virossa astevaihtelu ei enää määräydy roneettisista tekijöistä käsin. Astevaihtelu on muuttunut hyvin suurelta osin morfologisesti määräytyväksi. Lisäksi virossa on useita asteyleistystapauksia. ASTEVAIHTELUTAULUKKO Laatuvaihtelu Vahva aste Heikko aste g, k g : (/) lugu loo jögi jöe lg : lj nälg nälja kiilg kulje rg: rj härg härja särg särje lg: 1 halg halu sölg söle rg: r arg ara kurg kure hk: h öhk öhu puhkan puhata sk: s laisk laisa käskida käsin b b : v leib leiva tiib tiiva b:(/) luba loa uba oa lb: lv halb halva kölban kölvata rb: rv orb orvu varba varvas mb:mm kumb kumma ömblen ömmelda 14

16 Vahva aste Heikko aste d, t. s d : (/) kaduda kaon pood poe d : j pada paja sadada sajab ld : II pöld pöllu kuld kulla nd: nn vend venna -kond -konna rd: rr mörd mörra kord korra ld: 1 keeld keelu nd: n suund suuna käände kääne rd: r keerd keeru pöörde pööre ht: h leht Ie he köht köhu s(tl : (/) kuus (kuut) kuue köis Cköitl köie s(ntl : n ki.ii.is (ki.ii.int) ki.ii.ine lääs (lääntl lääne rs<rtj : rr vars (vart) varre örs (ört) örre NB! lg, rg : lj, rj ainoastaan lyhyiden etuvokaalien ä, ö, ö, e, i jäljessä b : 0 labiaalivokaalin u jäljessä (j oskus edessäkin) d : j ainoastaan lyhyiden a, o, öjäljessä a: n edellä ja sanassa sadu : saju ld, nd, rd : 1, n, r pitkien vokaalien jäljessä Klusiilin heikon vastineen kadottua tapahtuu sanassa myös vokaalimuutoksia: ö > ö, u > o, i > e, (söe, loo, oa); 1. tavun vokaali lyhenee 2. tavun vokaalin liittyessä siihen (rae, poe, rao). 15

17 Kestovaihtelu Vahva aste Heikko aste.. Näkyvä.. kk: k lukk luku pp: p tappa tapan tt : t ratta ratas ff: f seff sefi ss: s tuss tusi SS : S poiss poisi k:g palk palga p:b seep seebi t: d eit eide kr: gr (koger) kokre kogre pj: bj (lubi) lupja lubja pr: br (söber) söpra söbra tv: dv latv ladva tj : dj (padi) patja padja tr: dr (ader) atra adra.. Näkymätön.. hh: hh tsehh tsehhi 11:11 keli kella mm:mm nömm nömme nn: nn linn linna rr : rr narr narri SS: SS puss pussi ks: ks oks oksa ts : ts mets metsa ps: ps liipsta liipsan hn: hn köhn köhna hl: hl mahl mahla hm: hm lehm lehma rm: rm sörm sörme jne. aa: aa saar saare ee: ee seen seene ii : ii piim piima 00: 00 Ioom looma uu: uu puus puusa öö: öö rööm röömu ää: ää hääl hääle öö: öö nöör nööri 1111 : iiii kuun kiiiini 16

18 Vahva aste Heikko aste au: au laul laulu oe: oe koer koera ai: ai pais paisu ae: ae vaev vaeva öe:öe nöel nöela öi: öi vöim vöimu jne. NB! Vahvassa asteessa sanan sisä-äänteet ovat venytteisiä, ylipitkiä, heikossa asteessa pitkiä. NB! kk, pp, tt, ff, ss : k, p, t, f, s k, p, t : g, b, d SS : s lyhyiden vokaalien jäljessä pitkien vokaalien, diftongien ja soinnillisten konsonanttien jäljessä diftongien ja soinnillisten konsonanttien. jäljessä 2 17

19 2. Nominien taivutus 2.1. Sijamuodot Pluraali de-pluraali i-pluraali Sija- Kysy- Sing. Sija- Sija- Tun- Sija- Tun- Sijamuoto mykset päät- muodot nuk- muodot nuk- päätteet set set teet Nomina- kes? pesa - pesad -d tiivi mis? Gene- kelle? pesa - pesade tiivi mille? mötete Parti- keda? pesa 0 pesasid pesi -sid tiivi mida? seda -da tube -d kuud -d sönu 0 mötet -t mötteid 1--- Illa- kellesse? pesasse -sse pesadesse pesisse -sse tiivi millesse? e. pessa 0 mötetesse mötteisse kuhu? maha -ha pähe suhu tuulde Ines- kelles? pesas -he -hu -de -s r---- pesades pesis -s siivi milles? mötetes mötteis 1 kus? -de- r--- Ela- kellest? pesast -st pesadest -te- pesist -st tiivi millest? mötetest mötteist kust? r---- Alla- kelle Ie? pesale -Ie pesadele pesile -Ie tiivi millele? mötetele mötteile kuhu? -i- r--- Ades- kellel? pesal -1 pesadel pesii -e- -1 siivi mille!? mötetel mötteil -ukus? r---- Abla- kellelt? pesalt -lt pesadelt pesilt -lt tiivi millelt? mötetelt mötteilt kust? r--- Transla- kelleks? pesaks -ks pesadeks pesiks -ks tiivi milleks? möteteks mötteiks 18

20 - Termina- kelleni? pesani -ni pesadeni tiivi milleni? möteteni Es- kellena? pesana -na pesadena siivi millena? mötetena Abes- kelleta? pesata -ta pesadeta siivi milleta? möteteta Komita- kellega? pesaga -ga pesadega tiivi millega? mötetega --'- set Pluraali Sija- <11 -c >,,<11.!t "ijj ;:: "' <11 Cii > i-pluraali 1 de-pluraali Sija- Kysy- Sing. Sija- Sija- Tunmuoto mykset päät- muodot nukteet Tunmuodot nukset - Sija- päät- teet -ni f--- -na f--- -ta - -ga 2.2. Sijojen muodostuskaava Sing. Nom. sepp kinnas sepad Gen. sepa kinda....,. seppade Part. seppa kinnast,.,. seppasid - seppi Illat. sepasse kindasse sepp adesse seppa - sep1sse Iness. f- epas Jne. kindas Fseppades sep1s jne. Plur. kindad kinnaste kindaid kinnastes - kindais i NB! Astevaihtelunalaisissa sanoissa ovat samassa asteessa: sing. nom. = sing. part. = plur. gen. = de-plur. päinvastaisessa asteessa: sing. nom. T sing. gen. sing. part. plur. nom. T plur. gen. sing. -sse-ill. jne. T de-plur. Aina vahvassa asteessa on plur. part. 19

21 2.3. Sijamuodoista Genetiivi on virossa päätteetön, se eroaa nominatiivista joko vartaloltaan tai on samankaltainen nominatiivin kanssa, esim. pesa : pesa jalg :jala meri : mere tuul : tuule saun: sauna Inessiivissä, elatiivissa, adessiivissa, ablatiivissa ja translatiivissa on erona ainoastaan loppuvokaalin puuttuminen, sijapäätteet ovat siis vastaavasti -s ktilas, meres, jalas -st ki.ilast, merest, jalast -1 ki.ilal, merel, jalal -It ki.ilalt, merelt, jalalt -ks ki.ilaks, mereks, jalaks Allatiivissa on -lle lyhentynyt -le:ksi: -Ie ki.ilale, merele, jalale Terminatiivi esiintyy sijamuotona ainoastaan virossa, muissa itämerensuomalaisissa kielissä on vain muutamia terminatiivisia adverbejä. Terminatiivi merkitsee jonkinlaista rajaa (siis vastaa kysymykseen kehen, mihin saakka/asti?), esim. -ni ki.ilani 'kylälle asti', viieni 'viiteen asti' Essiivi on virossa aina samassa asteessa kuin genetiivi, se siis saattaa olla myös heikossa asteessa, esim. lesena sepana Abessiivin kanssa käytetään usein prepositiota ilma, esim. ilma vaevata ilma söbrata ilma meieta 'ilman vaivaa' 'ilman ystävää' 'ilman meitä' Komitatiivi esiintyy virossa sekä yksikössä että monikossa. Myös komitatiivin merkitystehtävät ovat huomattavasti laajemmat kuin suomen komitatiivilla - viron komitatiivilla on myös instrumentaalin tehtävät, kuten suomessa adessiivilla: 20

22 kirj utan kriidiga sööb kahvliga söidab jalgrattaga 'kirjoitan liidulla' 'syö haarukalla' 'ajaa polkupyörällä' Neljässä sijamuodossa, terminatiivissä, essiivissä, abessiivissä ja komitatiivissa ei ole attribuutin ja pääsanan välillä kongruenssia: suure metsani kuulsa sportlasena suure vaevata suure hoolega 'suurelle metsälle asti' 'tunnettuna urheilijana' 'ilman suurta vaivaa' 'suurella huolella, huolellisesti' Samaten rinnastuksissa voidaan niissä sijamuodoissa liittää sijapäätteet ainoastaan viimeiseen sanaan: naise ja lasteta 'ilman naista ja lasta' öe ja vennaga 'sisarineen-veljineen' 2.4. Yksikön partitiivi voi olla 1) päätteetön: jalga seppa sauna kooli rada Päätteetön partitiivi esi\ntyy suuremmassa osassa kaksitavuisia sanoja 2) t-päätteinen: keelt kinnast suuremat raamatut mannat t-loppuinen partitiivi esiintyy a) kolmi- ja useampitavuisissa sanoissa b) kaksivartaloisissa nomineissa c) kaksitavuisissa sanoissa, jotka alunperin ovat olleet pitempiä (veskit, aastat) ja lainasanoissa (autot, sohvat, rublat) 21

23 3) d-päätteinen maad tööd koid d-päätteinen partitiivi esiintyy yksitavuisissa sanoissa ja kuudessa kaksitavuisessa sanassa: merd, verd, Iund, und, tuld, mönd. 4) da-päätteinen seuraavissa pronomineissa keda mida seda teda toda mönd(a) NB! Yleensä jos suomessa on päätteenä -a/-ä, niin virossa on (]),jos suomessa on -ta/-tä, niin virossa on -t (-d, -da) Illatiivi voi olla 1) sse-päätteinen: hambasse raamatusse vihikusse kulasse poisisse Nykyvirossa on sse-päätteinen illatiivi mahdollinen kaikissa sanaryhmissä, monissa niistä se on ainoa mahdollinen, esim. melkein kaikissa kolmi- ja useam pitavuisissa sanoissa. NB! Astevaihtelunalaisissa sanoissa sse-illatiivi on samassa asteessa kuin genetiivi, ei siis aina va hvassa asteessa kuten suomen illatiivi. 22 2) päätteetön a) partitiivin kaltainen sauna metsa muuseumi linna jalga kooli

24 esiintyy kaksitavuisissa sanoissa, joissa vartalossa on pitkä vokaali- tai konsonanttiaines ja ne]jätavuisissa vierassanoissa, joissa kaksi viimeistä tavua lyhyitä b) vartalon konsonantti kahdentuu tallu vette kätte töölisse majja esiintyy kaksitavuisissa sanoissa, joiden pääpainollinen tavu on lyhyt, siis ei ole pitkää vokaali- eikä konsonanttiainesta ja osassa ne-, s-sanoja 3) de-päätteinen suurde keelde meelde äärde noorde esiintyy ns. keel-tyyppisissä sanoissa 4) ha-, he-, hu-päätteinen seuraavissa sanoissa maha pähe töhe öhe suhu sohu Illatiivin pitempää muotoa käytetään tavallisesti silloin, ku n illatiivi vastaa kysymykseen millesse? (mihin?), jos se vastaa kysymykseen kuhu? (minne?), käytetään lyhyttä muotoa, esim. tegi augu maasse 'teki kuopan maahan' - kukkus maha 'putosi maahan' Monikon nominatiivi Monikon nominatiivi muodostetaan yksikön genetiivistä liittämällä monikon tunnus -d: jalg : jala --+ jalad rikas :rikka -+rikkad madal : madala-+madalad meri : mere - mered 23

25 2. 7. Monikon genetiivi Monikon genetiivi muodostetaan tavallisesti yksikön partitiivista. Jos yksikön partitiivi on päätteetön tai päätteenä on -d, niin monikon genetiivissa on tu nnuksena -de. Jos yksikön partitiivi on t-päätteinen, niin melkein aina on monikon genetiivissä -te: puu : puud --+puude jalg : jalga --+ jalgade kinnast : kinnast --+ kinnaste tuba : tuba --+tubade mees : meest --+ meeste Tästä säännöstä ovat poikkeuksia köne-, tiitar- ja liigetyyppiset sanat: köne : könet vale : valet tu.tar : tutart kuunai: kuunalt liige : liiget seeme : seemet könede valede tu.tarde kuunalde liikmete seemnete 2.8. Monikon partitiivi Monikon partitiivi voi olla 1) päätteetön, vokaaliloppuinen uusi vanu töölisi kirjanikke radu Päätteetön monikon partitiivi esiintyy useimmissa kaksitavuisissa sanoissa, astevaihtelunalaisissa ik-sanoissa sekä muutamissa ne- ja s-sanoissa. 24 2) id-päätteinen maid öpikuid ilusaid lambaid veskeid

26 id-päätteinen monikon partitiivi esiintyy a) kolmi- ja useampitavuisissa sanoissa, b) kaksitavuisissa sanoissa, jotka alunperin ovat olleet kolmitavuisia, c) sanoissa, joissa on ns. käänteinen astevaihtelu (nom. heikossa, gen. vahvassa asteessa) ja d) yksitavuisissa pitkään vokaaliin päättyvissä (paitsi ii ja öö) sanoissa. 3) sid-päätteinen könesid isasid täisid rublasid peresid sid-pääte on syntynyt analogiakehityksen tuloksena *-nen -loppuisten nominien ryhmässä, josta se on metanalyyttisesti siirretty muihin nomineihin. sid-päätteinen partitiivi esiintyy a) yksitavuisissa diftongisanoissa ja pitkän ii :n ja öö :n sisältävissä sanoissa, b) kaksitavuisissa lyhyissä e-vartaloisissa sanoissa ja c) kaksitavuisissa lainasanoissa. NB! si d on vaihtoehtona mahdollinen lähes kaikissa vokaaliloppuisissa monikon partitiiveissa (södasid - södu, tubasid - tube, seinasid - seinu) Lyhyt monikon partitiivi Vokaaliloppuisen monikon partitiivissa voi olla joko -u, -i tai -e, aina sen mukaan mikä on sanan vartalovokaali tai ensimmäisen tavun vokaali. 25

27 1. tavun vartalo- Monikon Poikkeuksia!vokaali vokaali partitiivi (sing. part.) a rada radu 1) pikki, kingi, i viga } vigu silmi ö söda södu }u ei seina seinu äi väina väinu e leppa leppi 1. kestoasteen 0 kohta } kohti }; u-a sanoissa e: u sukka sukki mune, tube, nuge; ä pärna pärni 3) i:n ja j:n jäljesö sööta sööti sä e: tiihje, nuie, u kulma kulmi nelju, välju lehte lehti l l; kaske kaski sulge sulgi jne. jne. l vaasi saagi kabinetti jne. o u ; l u vaase l saage kabinette jne. l lippu lippe kirjanikku kirjanikke ine. _ine i-monikon muodostus Muutamissa sanaryhmissä on mahdollista muodostaa kaksi rinnakkaista sijamuotoa illatiivista translatiiviin saakka. de-monikko on muodostettavissa kaikista sanoista kaikissa sijamuodoissa (paitsi monikon partitiivi) ja sen perusmuotona on monikon genetiivi. i-monikon, jonka perusmuotona on monikon partitiivi, saa muodostaa seuraavissa sanaryhmissä: 1) sanoissa, joiden partitiivin loppuna on -i d. Partitiivin päätteen -d asemesta lisätään vastaava sijapääte: 26 aastaid --+ aastaisse, aastais, aastaist jne. numbreid- numbreisse, numbreis, numbreisse jne. teid -+teisse, teis, teist jne. lambaid -+lambaisse, lambais. lambaist jne. ilusaid -+ilusaisse, ilusais, ilusaist jne. e 2)

28 2) sanoissa, joissa monikon partitiivi on vokaaliloppuinen, vastaava sijapääte lisätään välittömästi monikon partitiiviin. Astevaihtelunalaisissa sanoissa on i-monikon sijamuoto samassa asteessa kuin vastaava yksikön muotokin. pesi - pesisse, pesis, pesist jne. jalgu ---+ jalusse, jalus, jalust jne. söpru---+ söbrusse, söbrus, söbrust jne. uusi -uusisse, uusis, uusist jne. vanu -+vanusse, vanus, vanust jne. NB! Yleisemmin käytetään i-monikkoa vain 1. ryhmän sanoista, koska heikon asteen vartalo muuttuisi astevaihtelun ja siihen liittyvien muiden muutosten vuoksi suuresti (esim. uba : sg.in. oas : pl.part. ube : pl.in. *oes, rida : sg.in. reas : pl. part. ridu : pl.in. *reos). i-monikkoa ei käytetä neljässä viimeisessä sijamuodossa: terminatiivissa, essiivissä, abessiivissa ja komitatiivissa (-ni, -na, -ta, -ga) Adjektiivien komparaatio Adjektiivien vertailuasteet ovat positiivi, komparatiivi ja superlatiivi. Positiivi on virossa tunnukseton. Komparatiivin tunnuksena on -m ( : -ma : -mat : -masse jne.), joka liittyy positiivin genetiiviin: uus : uue - uuem noor : noore ---+ noorem töökas : tööka ---+ töökam pime : pimeda ---+ pimedam Superlatiivi muodostetaan komparatiivista köige-sanan avulla: uuem ---+ köige uuem noorem ---+ köige noorem töökam ---+ köige töökam pimedam ---+ köige pimedam Ns. köige-superlatiivi on muodostettavissa kaikista adjektiiveista. Sen rinnalla käytetään kielenuudistuksen luomaa ns. i-superlatiivia. i-superlatiivin voi muodostaa seuraavista sanaryhmistä: 27

29 1) adjektiiveista, joiden positiivin monikon partitiivi on idloppuinen pimedaid --+pimedaim töökaid --+töökaim tähtsaid --+tähtsaim 2) adjektiiveista, joiden positiivin monikon partitiivi on vokaaliloppuinen keni --+kenim uusi --+Uusim suuri --+suurim 3) sellaisista kaksitavuisista a- ja u-vartaloisista adjektiiveista, joiden komparatiivin muodossa on -e-: vana --+vanem -vanim paha --+pahem --+ pahim paks --+paksem --+ paksim NB! Muutamien adjektiivien vartalot poikkeavat huomattavasti eri muodoissa: hea - parem - parim pisike - pisem - pisim liihike - liihem - liihim väike - väiksem - väikseim - vähem - vähim öhuke -öhem - öhim Useista adverbeistakin on mahdollista muodostaa vertailuasteita. Jos johtimena on -sti, on komparatiivissa -mini: kiiresti - kiiremini - köige kiiremini Jos johtimena on -lt, on komparatiivissa -malt: kindlalt - kindlamalt - köige kindlamalt Epäsäännöllisiä ovat hästi - paremini palju - rohkem - -enam - köige paremini - köige rohkem -koige enam -enim Lukusanat Perusluvut Nom. Uk.s kaks kolm neli Gen. Uhe kahe kolme ne)ja Part. iiht(e) kaht(e) kolme ne )ja Illat. Uhesse kahesse kolmesse ne)jasse -iihte -kahte -kolme -ne)ja viis viie viit viiesse - viide 28

30 Nom. kuus se itse kaheksa uheksa kumme Gen. kuue seitsme kaheksa uheksa kumne Part. kuut seitset kaheksat Uheksat kummet Illat. kuuesse seitsmesse kaheksasse uheksasse kumnesse - kuude Yhdysperusluvut muodostetaan lisäämällä edellisiin komponentti -teist(kiimmend) : -teistkiimne : -teistkiimmend : teistkiimnesse jne. Esim. viisteist(kiimmend) : viieteistkiimne : viitteistkiimmend jne. Yhdysperusluvut 20, 30 jne. muodostetaan lisäämällä komponentti -kiimmend : -kiimne : -kiimmend : -kiimnesse jne. Esim. kakskiimmend. Yh dysperusluvut 200, 300 jne. muodostetaan lisäämällä jälkiosa -sada : -saja : -sada : -sajasse jne. Esim. viissada. Yhdysperusluvut 2000, 3000 jne. muodostetaan lisäämällä komponentti tuhat : tuhande : tuhandet - tuhat : tuhandesse jne., esim. kaks tuhat. N om. tuhat uheksasada kaheksakummend uks Gen. tuhande Uheksasaja kaheksakumne uhe Part. tuhat uheksatsada kaheksatkummend uht(e) 111. tuhande uheksasaja kaheksakumne uhesse t. uhte In. tuhande uheksasaja kaheksakumne uhes jne. Yhdysperusluvuissa taipuu yksikön ja monikon SlJOissa vain viimeinen komponentti. Muut komponentit taipuvat sen sijaan vain yksikön nominatiivissa, genetiivissä ja partitiivissa; muissa yksikön ja kaikissa monikon sijoissa ne esiintyvät yksikön genetiivissä. Huomattakoon, että komponentti -teist- ei taivu ollenkaan. Järjestysluvut Järjestysluvut muodostetaan johtimen -s ( : -nda : -ndat jne.) avulla, joka liittyy perusluvun yksikön genetiiviin. Esim. neljas, kuues jne. Poikkeuksellisia ovat 1.: esime 1 ne, -se, 2.: tei 1 ne, -se (ja 3.: kolmas). 29

31 Norn. Gen. Part. II!. In. tuhande uheksasaja kaheksakurnne neljas tuhande uheksasaja kaheksakurnne neljanda tuhande uheksasaja kaheksakurnne neljandat tuhande uheksasaja kaheksakurnne neljandasse tuhande uheksasaja kaheksakurnne neljandas jne. NB Vain viimeinen komponentti on järjestysluku, muut komponentit ovat peruslukuja yksikön genetiivissä. Ainoastaan tämä järjestysluvullinen jälkikomponentti taipuu kaikissa sijoissa, muut komponentit pysyvät yksikön genetiivissä. Lukusanoista kirjoitetaan virassa yhteen seuraavat muodot 1) -teist ja -teistkömnes : kaheksateist, kolmeteistkumnendal 2) -kömmendja -kömnes: kolmkummend, viiekumnendal 3) -sada ja -sajas : neljasajale, viiesajandal Muut komponentit kirjoitetaan aina erikseen! Murtoluvut muodostetaan johtimen -ndik ( : -ndiku : -ndikku) avulla, joka liittyy perusluvun yksikön genetiiviin. Esim. kömnendik 0/10), sajandik (1/100), neli viiendikku (4/5). 1/2 on pool (- öks 1/4 on veerand (- öks kahendik), neljandik) 1 1/2 on poolteist (- öks 3/4 on kolmveerand öks kahendik) (- kolm neljandikku) Sanassa poolteist taipuu ainoastaan jälkikomponentti: poolteist : poolteise : poolteist : poolteisesse -poolteise jne. Viron kymmenysmurtolukuja luetaan kahdella tavalla, esim. 4,76 = neli koma seitsekummend kuus - neli tervet, seitsekummend kuus sajandikku 0,6 null koma kuus - kuus kumnendikku 30

32 il' 0 0 il': iihe iihe esimesel 3 kahe kahe kahe teisel il': il':..., kolme kolme - kolme kolmandal nelja nelja nelja neljandal (1) ::s tuhande viiesaja viiekiimne viieteistkiimnendal viiendal aastal. jaanuaril jne. kuue kuue - kuue kuuendal - 3 seitsme seitsme seitsme seitsmendal il' kaheksa kaheksa kaheksa kaheksandal... rn iiheksa uheksa uheksa iiheksandal (1) kumnendal 3 ' rn il': (1) rn MiUaL? "tl il'... iiks il': il': iiks iiks 3 (1) kaks kaks kaks kaks kolm kolm - kolm kolm neli neli neli neli <+ aastal, tuhat viissada viiskiimmend viisteist(kummend) viis jaanuaris jne. kuus kuus kuus kuus rn seitse se itse - seitse se itse (1) kaheksa kaheksa kaheksa kaheksa s:..., iiheksa uheksa iiheksa iiheksa il' il' kumme w il'.. il' 3 il':

33 2.13. Pronominit Persoonapronomi nit Nom. Gen. Part. Illat. Iness. Elat. Allat. Adess. Ablat. Trans!. Termin. Ess. Abess. Komit. mina - ma minu - mu mind minusse minus - (mus) minust - (must) minule - mulle minul - mul minult - mult minuks minuni minuna minuta minuga meie - me meie - me meid meisse meis meist meile meil meilt meieks - meiks meieni meiena meieta meiega Samoin taipuvat sina - sa ja teie - te. Nom. Gen. Part. Ill. Iness. Elat. Allat. Adess. Ablat. Trans!. Termin. Ess. Abess. Komit. tema - ta tema - ta teda temasse ( - tasse) temas ( - tas) temast ( - tast) temale - talle temal - tai temalt - talt temaks temani temana temata temaga nemad - nad nende neid nendesse - neisse nendes - neis nendest - neist nendele - neile nendel - neil nendelt - neilt nendeks - neiks nendeni nendena nendeta nendega Possessiivipronominit Yleisin possessiivipronomini on oma, joka tavallisesti on taipumaton. Possessiivisuuden korostamiseksi käytetään myös taipumattomana enda - enese, yhdyspronomineja iseoma, omaenese ja omaenda tai oma-pronominia taivutettuna, esim. ta nägi seda iseoma (- omaenese, omaenda) silmaga 'hän näki sen omin silmin', omast tahtest 'omasta halusta'. 32

34 Possessiivisuffiksit ovat virosta hävinneet. vastaavan persoonapronominin genetiivillä; Minu vend on föusik 'Veljeni on fyysikko'. Tema isa on juba vana 'Hänen isänsä on jo vanha' Ne käännetään tavallisesti Mutta jos omistava on lauseen subjektina. on suositeltavaa käyttää oma-pronominia. esim. Eile olin koos oma sobraga kinos (ei siis minu sobragal 'Eilen olin ystäväni kanssa elokuvissa'. Refleksiivipronominit Refleksiivipronomini ise 'itse' taipuu näin: INom. ise ise Gen. enese - enda eneste - endi Part. ennast - end endid enesesse - endasse enestesse - endisse lm j n e jn e L. _ Jos refleksiivisyyttä korostetaan, käytetään genetiivistä alkaen yhdyspronominia iseenese 1. iseenda, jossa vain jälkimmäinen komponentti taipuu. Refleksiivipronominina saa käyttää myös possessiivipronominia oma taivutettuna. Resi prookki pronomi nit Virossa on kaksi resiprookkipronominia, teineteise ja iiksteise, joista teineteise käytetään tavallisesti vain kahdesta ja iiksteise useammasta osapuolesta puhuttaessa, esim. Meil kahel oli teineteisele palju rääkida ja Meil neljal oli iiksteisele palju rääkida. 1 Nom Gen. teineteise Part. teineteist Illat. teineteisesse jne. O.ksteise uksteist uksteisesse jne. Demonstratiivipronominit Tavallisimmat viron demonstratiivipronominit ovat: see 'tämä, se', need 'nämä, ne', too 'tuo', nood 'nuo', sama 'sama', selline 'sellainen', seesugune 'sellainen', niisugune 'sellainen', samasugune 'samanlainen', seesama 'sama, tämä sama' tms. 3 33

35 Pronominit see, need taipuvat näin: Nom. Gen. Part. Illat. see se lie seda sellesse ( - sesse) jne. need nende neid nendesse - neisse jne. Samalla tavalla taipuvat too ( : tolle : toda) ja nood ( : nonde: noid). Muut demonstratiivipronominit taipuvat nominien yleisten taivutussääntöjen mukaan. Yhdyspronominilla seesama taipuvat molemmat komponentit, muilla yhdyspronop1ineilla vain jälkimmäinen komponentti. Interrogatiivi- ja relatiivipronominit Interrogatiivi- ja relatiivipronominit ovat kes 'kuka; joka', mis 'mikä, joka', kumb 'kumpi', milline 'millainen', mis sugune 'millainen'. Pronomini kes taipuu näin : Nom. Gen. Part. Illat. kes kelle keda kellesse jne. kes kelle ( - kelledel keda kellesse ( - kelledesse) Samoin taipuu pronomini mis. mis voidaan käyttää merkityksessä 'missugune, milline', jolloin se esiintyy pääsanan edellä taipumattomana, esim. Mis plaate sa ostsid? 'Millaisia levyjä ostit?'. Objektina mis on usein nominatiivissa, esim. Mis sa teed? 'Mitä teet?' NB! Monikon muotoja on käytettävä ainoastaan silloin, jos lause muuten jää epäselväksi. Indefiniittipronominit Indefiniittipronomineista mainittakoon vain tärkeimmät: keegi 'j oku, kukaan, eräs', miski 'jo.kin, eräs, muuan', öks 'eräs', kumbki 'kumpikin, kumpikaan', emb-kumb 'jompi- 34

36 kumpi', mitu 'moni', teine 'toinen, muu', muu 'muu', köik 'kaikki', kogu 'koko, kokonainen', terve 'koko, kokonainen', mingi 'j okin', iga 'j oka, jokainen', igaöks '(itse)kukin, joka ikinen, jokainen', möni 'muutama, joku, eräs', paljo 'moni, usea', mölemad 'molemmat, kumpikin', mingisugune 'jonkinlainen, jonkinmoinen'. Pronomini kogu on taipumaton. Pronominit keegi, mi ki ja kumbki taipuvat samoin kuin kes, mis ja kumb + partikkeli -gi/-ki. Pronominissa igaöks taipuu ainoastaan jälkikomponentti. Pronominit köik ja mitu taipuvat seuraavasti: Nom. Gen. Part. Ill. köik köige köike köigesse - köike köik köikide - köigi köiki köikidesse - köigisse jne. Nom. Gen. Part. Ill. mitu mitme mitut mitmesse mitmed mitmete mitmeid mitmetesse - mitmeisse jne. Muut pronominit taipuvat nominien yleisten taivutussääntöjen mukaan. 35

37 Verbien taivutus 3.1. Viron verbimuodot Finiittiset muodot Preesens loen } loed... loeb < loeme loe loete loevad lmperfekti lugesin lugesid luges lugesime gelugesite lugesid j i lu nud } l Indikatiivi Perfekti Won oled ei on lu- ole te nud genud oleme ge- lu- l Pluskvamperfekti olin olid olnud oli luolime ge- luge- olite nud nud olid ui loe- ta gj p,. loe- takse ei loeti ei loetud on loe- tud ei ole loetud oli loetud ei olnud loetud Preesens loeks(in) loeks(id) loeks.!1: < loeks(ime) loeks(ite) loeks(id).n rll CO p. loetaks l ei } Konditionaali Perfekti rue im l oleks(id) oleks luge- ei olek loeks oleks(ime) nud lugenud oleks(ite) oleks(id) ei loetaks oleks loetud ei oleks loetud lmperatiivi Preesens Perfekti Joe lugegu lugegem lugege lugegu ära loe }" " j ärgu lugegu ärgem lugegem luge- olgu ärge lugege nud lugenud ärgu lugegu.n [Q p. loetagu ärgu loetagu olgu loetud ärgu olgu loetud 36

38 1 Modus obliquus 1 Preesens 1 Perfekti }lugevat l Joetavat 1 } ei lugevat 1 \ ei! } olevat lugenud f olevat Ien 1 ei i ei Joetavat i lugenud 1 olevat loetud olevat loetud lnfiniittiset muodot ma-infinitiivi da-infinitiivi Partis. prees. Partis. perfekti lugema lugeda... lugemas lugedes lugev lugenud..10: lugemast < lugemaks lugemata <Ii rll CO 0.. loetama loetav loetud 3.2. Verbien muodostuskaava ma-infinitiivi---.- lugemas lugema vaatama lugemast lugemaks lugemata lugevat lugesin lugev vaatamas inessiivi vaatamast elatiivi vaatamaks translatiivi vaatamata abessiivi vaatavat vaatasin vaatav mod.obl. akt.imperfekti akt.partis. prees. da-infinitiivi lugedes lugeda vaadata lugenud lugegu vaadates vaadanud vaadaku inessiivi nud-partisiippi imperat. (paitsi yks. 2.) '37

39 preesens ---- loed loen vaatan loeb loeme loete loevad loeks(in) loeks(id) vaatad vaatab vaatame vaatate vaatavad indikatiivin preesensin kaikki muodot vaataks(in) konditionaalin vaataks(id) kaikki loeks vaataks muodot loeks(ime)vaataks(ime) loeks(ite) vaataks(ite) loeks(id) vaataks(id) loe vaata imperat.2.pers. tud-partisiippi loetakse loetud vaadatud loeti loetaks loetagu loetavat vaadatakse passiivin vaadati kaikki vaadataks muodot vaadåtagu vaadatavat NB! Astevaihtelunalaisissa sanoissa ovat samassa asteessa akt.indik.prees. = akt.kondit.prees. = akt. imperat. yks.2. päinvastaisessa asteessa da-infinitiivi =1= akt. indik. prees. akt. imperat.yks.2. =1= akt.imperat. muut persoonamuodot aina vahvassa asteessa ma-infinitiivi = akt. indik. imperf. = akt. mod. obl. aina heikossa asteessa passiivin kaikki muodot lndikatiivin preesens ma loen vaatan ei loe ei vaata sa loed vaatad ei loe ei vaata ta loeb vaatab ei loe ei vaata me loeme vaatame ei loe ei vaata te loete vaatate ei loe ei vaata nad loevad vaatavad ei loe ei vaata 38

40 ma olen ei ole sa oled ei ole ta on ei ole me ole me ei ole te olete ei ole nad on ei ole NB! Kolmannet persoonat ovat virossa samassa asteessa kuin muutkin persoonat, eivät siis aina vahvassa asteessa kuten suomessa. esim. ta öpib, teeb, loeb. Kieltopartikkeli ei on taipumaton. Kun kieltosana liittyy olla-verbin preesensiin, käytetään ei ole -muodon asemesta usein pole muotoa (samoin ei oleks = poleks, ei olnud = polnud jne.) lndikatiivin imperfekti ma lugesin vaatasin ei lugenud ei vaadanud sa lugesid vaatasid ei lugenud ei vaadanud ta luges vaatas ei lugenud ei vaadanud me lugesime vaatasime ei lugenud ei vaadanud te lugesite vaatasite ei lugenud ei vaadanud nad lugesid vaatasid ei lugenud ei vaadanud Akt. indikatiivin imperfektin tunnuksena on virossa yleensä -si- (yksikön 3. pers. -s, -is). Tunnus liittyy ma-infinitiivin vartaloon (lugerria, vaatama). NB! Astevaihtelunalaisissa verbeissä imperfekti on aina vahvassa asteessa. Jos kyseessä on konsonanttivartalo, on yks. 3. persoonassa tunnuksena -is: ma kandsin ei kandnud sa kandsid ei kandnud ta kandis ei kandnud me kandsime ei kandnud te kandsite ei kandnud nad kandsid ei kandnud Muutamissa sanoissa on imperfektin tunnuksena säilynyt i niin kuin suomessa: 39

41 ma olin nägin ei olnud ei näinud sa olid nägid ei olnud ei näinud ta oli nägi ei olnud ei näinud me oli me nägime ei olnud ei näinud te olite nägite ei olnud ei näinud nad olid nägid ei olnud ei näinud i-imperfekti esiintyy : 1) yksitavuisissa verbeissä, joiden vartalo päättyy pitkään vokaaliin (paitsi ii ja iiii, joissa on si-imperfekti: viisin, miiiisin) a) saama -+sain aa + i-ai jääma -j äin ää + i-äi b) jooma -j öin oo + i-öi tooma --+töin sööma -söin öö + i = öi lööma -löin 2) seuraavissa kaksitavuisissa verbeissä tulin olin panin surin te gin nägin pesin pidin 'minun täytyi' NB! Verbillä minna on imperfektissä eri vartalo: läksin, läksid, läks, läksime, läksite, läksid 3.5. Indikatiivin perfekti ja pluskvamperfekti ma olen lugenud olen vaadanud sa oled lugenud oled vaadanud ta on lugenud on vaadanud me oleme lugenud oleme vaadanud te olete lugenud olete vaadanud nad on lugenud on vaadanud ei ole lugenud ei ole lugenud ei ole lugenud ei ole lugenud ei ole lugenud ei ole lugenud ei ole vaadanud ei ole vaadanud ei ole vaadanud ei ole vaadanud ei ole vaadanud ei ole vaadanud Perfekti koostuu apuverbin olla preesensistä ja nud-partisiipista. NB! Partisiippi on aina yksikössä! 40

42 r ma : sa i ta 1 me te nad olin lugenud olid lugenud oli lugenud olime lugenud olite lugenud olid lugenud olin vaadanud olid vaadanud oli vaadanud olime vaadanud olite vaadanud olid vaadanud ei olnud lugenud ei olnud lugenud ei olnud lugenud ei olnud lugenud ei olnud lugenud ei olnud lugenud ei olnud vaadanud ei olnud vaadanud ei olnud vaadanud ei olnud vaadanud ei olnud vaadanud ei olnud vaadanud Pluskvamperfekti koostuu apuverbin olla imperfektistä ja nud-partisiipista Konditionaali ma 16eks(in) vaataks(in) ei loeks ei vaataks sa loeks(id) vaataks(id) ei loeks ei vaataks ta loeks vaataks ei loeks ei vaataks me loeks(ime) vaataks(ime) ei loeks ei vaataks te loeks(ite) vaataks(ite) ei loeks ei vaataks nad loeks(id) vaataks(id) ei loeks ei vaataks Konditionaalin preesens muodostetaan -ksi- (yks.3.pers. -ks) tunnuksen avulla indikatiivin preesensin vartalosta: lugeda : loen ---+ loeksin vaadata : vaatan ---+ vaataksin NB! Viron konditionaali voi olla joko heikko- tai vahvavartaloinen, ei ainoastaan vahvavartaloinen kuten suomessa. Konditionaalissa voi käyttää myös persoonapäätteettömiä muotoja, esim. ma teeks - teeksin, me läheks - läheksime, nad tahaks - tahaksid. ma sa ta oleks(in) lugenud oleks(id) lugenud oleks lugenud ei oleks lugenud ei oleks lugenud ei oleks lugenud< oleks(in) vaadanud oleks(id) vaadanud oleks vaadanud ei oleks vaadanud ei oleks vaadanud ei oleks vaadanud me oleks(ime) lugenud ei oleks lugenud oleks(ime) vaadanud ei oleks vaadanud te oleks(ite) lugenud ei oleks lugenud oleks(ite) vaadanud ei oleks vaadanud nad oleks(id) lugenud ei oleks lugenud oleks(id) vaadanud ei oleks vaadanud Perfekti koostuu olla verbin konditionaalin preesensistä ja pääverbin nud-partisiipista. NB! Konditionaalin perfektissä käytetään kirjavirassa myös kielenuudistuksen luomaa nuks-muotoista perfek- 41

43 tiä, esim. öppinuksin - oleksin öppinud. Tässäkin voi jättää persoonapäätteet pois, esim. ma tulnuks 'olisin tullut' Potentiaali Nykyvirosta puuttuva potentiaali käännetään viraksi usein konditionaalilla, epäsuoralla kerronnalla tai indikatiivilla, lisäämällä lauseeseen apusana vist 'kai', ehk 'ehkä' tms Imperatiivi ma sa Joe vaata ära Joe ära vaata ta Jugegu vaadaku ärgu Jugegu ärgu vaadaku me Jugegem vaadakem ärgem Jugegem ärgem vaadakem te Jugege vaadake ärge Jugege ärge vaadake nad Jugegu vaadaku ärgu Jugegu ärgu vaadaku NB! Yksikön ja monikon kolmas persoona ovat samankaltaisia. Yksikön 2. persoona muodostetaan indik. 1. persoonasta, muut persoonat da-infinitiivistä. Jos da-infinitiivissä on -da - tai -a, niin imperatiivissa on -gu, -ge, -gem, jos taas da-infinitiivissä on -ta, niin imperatiivissa on -ku, -ke tai -kem. NB! Monikon 1. persoonassa käytetään tavallisesti indikatiivin vastaavaa muotoa ja kielteisessä lauseessa ns. ärme-muotoa, esim. ärme hakkame veel öppima 'ei ruveta vielä opiskelemaan'. Varsinainen mon. 1. persoonan imperatiivi kuuluu ylätyyliin Modus obliquus eli epäsuora esitys ma Jugevat vaatavat ei Jugevat ei vaatavat sa Jugevat vaatavat ei Jugevat ei vaatavat ta Jugevat vaatavat ei Jugevat ei vaatavat me Jugevat vaatavat ei Jugevat ei vaatavat te Jugevat vaatavat ei Jugevat ei vaatavat nad Jugevat vaatavat ei Jugevat ei vaatavat 42

44 Modus obliquuksen tunnuksena on -vat, joka liittyy mainfinitiivin vartaloon. NB! Modus obliquus on siis aina vahvassa asteessa. ma olevat lugenud ei olevat lugenud olevat vaadanud ei olevat vaadanud sa olevat lugenud ei olevat lugenud olevat vaadanud ei olevat vaadanud ta olevat lugenud ei olevat lugenud olevat vaadanud ei olevat vaadanud me olevat lugenud ei olevat lugenud olevat vaadanud ei olevat vaadanud te olevat lugenud ei olevat lugenud olevat vaadanud ei olevat vaadanud Modus obliquuksen perfekti koostuu olla verbin mod.obl. preesensistä ja pääverbin nud-partisiipista. NB! Kirjavirossa käytetään myös kielenuudistuksen luomaa nuvat-perfektiä, esim. nad rääkinuvat 'he kuulemma ovat kertoneet'. Epäsuora esitys ilmaisee toimintaa tai tilaa jonkun toisen kertomuksen perusteella, siis epäsuorana informaationa. Tietyssä määrin se ilmaisee myös epäilystä. Suomeksi se käännetään tavallisesti indikatiivilla lisäämällä tarvittaessa sanat kuulemma tai muka, esim. nad iitlesid, et nad olevat lugenud seda raamatut 'he sanoivat, että he ovat lukeneet sitä kirjaa', mulle öeldi, et professorit ei olevat kodus 'minulle sanottiin, että professori ei ole (kuulemma - muka) kotona' Passiivi (impersonaali) indik.prees. loetakse vaadatakse ei loeta ei vaadata imperf. loetl vaadatl ei loetud ei vaadatud perf. on loetud on vaadatud ei ole loetud ei ole vaadatud pluskvamp. oli loetud oli vaadatud ei olnud loetud ei olnud vaadatud kondit.prees. loetaks vaadataks ei loetaks ei vaadataks perf. oleks loetud oleks vaadatud ei oleks loetud ei oleks vaadatud imper.prees. loetagu vaadatagu ärgu loetacu ärgu vaadatagu perf. olgu loetud olgu vaadatud ärgu olgu loetud ärgu olgu vaadatud mod.obl.prees. loetavat vaadatavat ei loetavat ei vaadatavat perf. olevat loetud olevat vaadatud ei olevat loetud ei olevat vaadatud Passiivin tunnuksena voi olla -ta-, -t-, -da- ja -d- (indik. prees:ssa joskus my9s -a-, -Ia-, -na-, -ra-). Useissa verbiryhmissä on tunnuksena -ta- ja -t-: 43

45 elatakse elati loetavat kirjutataks hakatagu eletään elettiin muka luetaan kirjoitettaisiin ruvettakoon Tunnukset -da- ja -d- esiintyvät ainoastaan yksitavuisissa verbeissä sekä verbeissä. joiden vartalo loppuu soinnilliseen konsonanttiin: jäädakse jäädään viidi vietiin ömmeldavat muka ommellaan saadagu saatakaan la uldaks laulettaisiin Edellä olevassa ryhmässä esiintyy pass. indikatiivin preesensin myöntömuodossa joissakin verbeissä tunnuksena -a-, -Ia-, - ra-, -na- : tuuakse tuodaan, mutta ei tooda; toodi, ollakse ollaan ei olda; oldi, surrakse kuoliaan ei surda; surdi, pannakse pannaan ei panda; pandi, tehakse tehdään ei tehta; tehti, toodagu oldagu surdagu pandagu tehtagu NB!. Kaikissa muissa tapauksissa viran passiivin tunnuksen konsonantti t tai d on vaihtelematon ( elatakse, elati vrt. eletään, elettiin, saadakse, saadi, vrt. saadaan, saatiin). Samojen sääntöjen mukaan liittyy vartaloon myös tudpartisiipin tunnus -tud ja -dud: öpitud hakatud elatud viidud lauldud opittu ruvettu eletty viety laulettu. 44

46 Perussanastoa 1. Tervehtiminen. Kiittäminen. Viikonpäivät - Halla! Piret kuuleb! - Tere (hommikust, päevast, öhtust)! Siin Pirjo. - Tere-tere ( = tervist)! Kuidas käsi käib? - Tänan, pole viga. Tahtsin soovida sulle palju önne sunnipäevaks ( = sunnipäeva puhul), see on ju täna. - Suur tänu, kuid mu sunnipäev on alles (Ule)homme. - Kuidas, kas täna polegi teisipäev? - Ei ole, täna on esmaspäev. - Vabanda (= anna andeks, (palun) vabandust)! - Pole midagi. Proovisin muide ka ise sulle (Ule)eile helistada, et kusida, millal sa Eestisse tuled. - Ma tulen juba järgmisel nädalal. Meie ruhm jöuab Tallinna kolmapäeva ( = kesknädala) pärastlöunal. N eljapäeval ja reedel oleme ringreisil Tartus, Viljandis ja Pärnus ning laupäeval ja puhapäeval oleme taas Tallinnas. Kus me kakku saame? - Ma tulen sulle Tallinna sadamasse vastu. Meeldivat reisi ja tere tulemast! - Aitäh ja nägemiseni ( = head aega, huvasti, köike head, head päeva, kohtumiseni)! KIRJOITA VIROKSI aiheesta >>TERVITAMINE JA HDVASTIJÄTT.» 45

47 2. Peruslukujen käyttäminen. Ostokset - Tere tulemast, Pirjo! Kuidas reis möödus? - Tänan kusimast, hästi. - Mis plaanid sul tänaseks on? - Ma tahaksin veel täna uht-teist osta. Kui kaua teil kauplused lahti on? - Enamik poode suletakse alles kell seitse ja kaubamaja on lahti keila kaheksani. - Siis peaks kull jöudma. Kas sa saad mind aidata? - Loomulikult. Ma söidan tagasi Tartusse alles hilisöhtuse kiirbussiga. Aga mida sa osta tahad? - Ma ostaksin möned raamatud, plaate ja suveniire. Kui palju need maksta vöiksid? - Raamatud ja heliplaadid on meil suhteliselt odavad: luuletuskogud maksavad umbes seitsekummend-kaheksakummend kopikat, proosaraamatud uks kuni kaks rubla. Kuid milliseid plaate sa osta tahad? - Ostaksin midagi eesti kergest muusikast ja muidugi ka meeskoori plaate, kuigi kuulsin, et neid olevat våga raske saada. - Meeskoori plaadid ostetakse meil töesti väga kiiresti ära, kuid ma arvan, et kaubamajast me midagi leiame. Kui ma öigesti mäletan, maksis koori viimane kauamängiv plaat kaks rubla ja viisteist kopikat. Ja milliseid suveniire sa oleksid ostnud? - Viiksin emale heameelega rätiku ja isale möne nahkkarbi. Kas need on kallid? - Suveniirrätikud maksavad kolm rubla nelikummend kopikat tiikk, kuid nahkkarpe on iga hinnaga kumnest rublast kuni saja viiekumne rublani. - Ma käin ja vahetan hotellis kolmsada marka rubladeks, siis peaks nendeks ostudeks piisama. Ja pärast vöiksime minna kuhugi kohvikusse juttu aj ama. - Oleme rääkinud! KIRJOITA VIROKSI aiheesta»kaubamajas. 46

48 3. Järjestyslukuj en käyttäminen. Merkkipäiviä - Kiill siin on hea kohv ja maitsvad saiakesed, kuid iitle, palun, miks täna köikjal lipud väljas on? Ega ometi minu tuleku auks! - Ei, täna on seitsmes oktoober ja konstitutsioonipäev. - Milliseid tähtpäevi veel Eestis tähistatakse? - Eesti NSV aastapäev on kahekiimne esimesel juulil, tähtsamad riiklikud piihad on veel oktoobri- ja maipiihad. Kaheksandal märtsil tähistatakse rahvusvahelist naistepäeva, ka esimene jaanuar on vaba päev. Kuid millised on Soome tähtsamad pidupäevad? - Iseseisvuspäev on kuuendal detsembril, kaks ja pool nädalat hiljem on jöulud, juunis peetakse köikjal jaanipidusid, naljaga pooleks peetakse ka aprillipäeva. Lisaks sellele on muidugi igal perekonnal omad tähtpäevad: nimepäevad, pulma-aastapäevad ja nii edasi. - Millal sinu nimepäev on? - Minu nimepäev on just täna, kuid kuna mu teine nimi on Helinä, siis on mu teine nimepäev kahekiimnendal vee bruaril. - Palju önne! - Aitäh, aga millal sinu nimepäev on? - Meil nimepäevi ei tähistata ja mu siinnipäev oli, nagu mäletad, alles hiljuti, kahekiimne iiheksandal septembril. - Ja millal on su öe ja venna siinnipäevad? - Ode on siindinud kuueteistkiimnendal augustil aastal tuhat uheksasada viiskiimmend kaheksa ( = tuhande iiheksasaja viiekiimne kaheksandal aastal) ja venna sunnipäev on iiheteistkiimnendal novembril. Ta siindis neljakumne kaheksandal aastal. KIRJOITA VIROKSI aiheesta»minu ELULUGU.» 47