Kuluttajaviraston uutiskirje 2/2007

Transkriptio

1 2/ Tutkassa nyt Kun pelkkä mielikuva ei riitä Artikkelit Kuluttajaoikeuden teemat 2007 Kuluttajavirastossa Kuluttajapoliittinen ohjelma on voimassa viimeistä vuottaan. Työ ohjelman keskeisillä alueilla jatkuu: kulutusluotot, viestintäpalvelut, digitelevisio ja julkiset palvelut ovat edelleen keskeisiä toiminta-alueita. Näiden rinnalla panostetaan kuitenkin myös perusvalvontaan ja ajankohtaisiin ilmiöihin. Lue lisää s. 3 Markkinointiarpajaisissa säännöt venyy ja paukkuu Kuluttajaviraston näkemyksen mukaan houkuttelevat markkinointiarpajaiset ja -kilpailut ovat entisestään lisääntyneet erityisesti päivittäistavaroiden myynninedistäjänä. Samalla mainostajat ovat huolestuttavasti ryhtyneet venyttämään sääntöjä. Lue lisää s. 6 Pankkipalveluiden kilpailuttaminen EU-alueella vaikeaa Pankkipalveluiden läpinäkyvyydestä ei kanneta huolta enää ainoastaan Pohjoismaissa. Myös muualla Euroopassa vaaditaan pankkien palveluista kuluttajaystävällisempää tietoa, jotta kuluttajien oikeudellinen ja taloudellinen asema voitaisiin turvata. Muutosten toivotaan tuovan aitoa kilpailua pankkialalle. Lue lisää s. 13 Toimitus Vastaava päätoimittaja: Anja Peltonen Toimitus: Sakari Seppälä, Laura Salmi uutiskirje@kuluttajavirasto.fi Kuluttajaoikeuden teemat 2007 Kuluttajavirastossa Markkinointiarpajaisissa säännöt venyy ja paukkuu Kylkiäismarkkinointi vääristää hintakilpailun Kuluttajaviranomaiselle kaivataan järeämpiä valvontakeinoja Kuluttajavirasto ja Viestintävirasto arvioivat teleyritysten sopimusehtoja Digitelevision myyjät kaipaavat valmennusta Pankkipalveluiden kilpailuttaminen EU-alueella vaikeaa Voimassaoleviin henkivakuutuksiin kajoaminen heikentäisi kuluttajan asemaa Oikeusturva huomioitava perintämenettelyjen tehostamisessa Päätös mainosliitteiden jakelusta jätti avoimia kysymyksiä KKO täsmensi hintailmoittelun pelisääntöjä KKO:n päätös selkeytti hirviturvavakuutuksen sisältöä Kasettimaksun soveltamisalaa ei laajennettu Etäkauppaan puhtia EU:n kuluttajansuojan uudistamisesta Poimintoja ulkomailta

2 Kun pelkkä mielikuva ei riitä Kanta-asiakkaat haluavat selkeyttä kanta-asiakasohjelmiin (Kauppalehti ) Kilpailu lisää korkeakoulujen imagomainontaa, nuorten mielestä tieto ja selkeys tärkeää (HS ) Otsikot eivät yllätä. Valintojen tueksi kuluttajat haluavat edelleenkin tietoa ja selkeyttä. Sama päämäärä riittävien ja ymmärrettävien tietojen tarjoamisesta on kuluttajansuojalain markkinointisäännöksillä ja myös KKO:n tuoreella hintailmoittelua koskevalla päätöksellä. Jotta kuluttajat voisivat tehdä rahankäyttönsä ja tarpeidensa mukaisia järkeviä valintoja, eivät pelkät mielikuvat riitä. Kokeilupohjalta ei valintoja ole fiksua tehdä siihen asettavat useimmilla jo käytettävissä olevat taloudelliset resurssit tiukat rajat. Kilpailun kova laki lähtee myös siitä, että kuluttajalle annetaan tietoja kuluttajalla on oikeus perustietoihin. Kuluttajan tarpeista ja markkinoiden toimivuuden asettamista edellytyksistä piittaamatta esiintyy kuitenkin mainontaa, jossa tiedot ovat niin toissijaisia, että ne esitetään joko mahdollisimman huolellisesti piiloteltuina tai ikävänä kakkosasiana. Jos mainostaja ei kykene antamaan ymmärrettävissä olevaa faktatietoa tuotteestaan, kertooko se kuluttajan aliarvioinnista, siitä, että kuluttaja onkin mainostajan mielessä kohde eikä aktiivinen toimija? Pelottaako kuluttajan aktiivisuus? Komissio on tiedonannossaan EU:n kuluttajapoliittiseksi strategiaksi vuosille alleviivannut kuluttajien todellista valinnanvaraa, täsmällistä tietoa, markkinoiden avoimuutta sekä luottamusta, joka seuraa tehokkaasta suojasta ja toimivista oikeuksista. Ei uutista tässäkään pikemminkin muistutus kuluttajamarkkinoinnin itsestäänselvyyksistä, jotka eivät kuitenkaan toteudu itsestään. Omalta osaltamme olemme pyrkineet antamaan yrityksille evästystä siitä, mitä markkinointisäännökset käytännössä tarkoittavat, miten markkinoinnissa voi viestiä sekä lainmukaisesti että asiakasnäkökulman huomioon ottaen. Kun nettisivumme uusitaan lähikuukausina, yritykset saavat halutessaan vielä paremmin tarkistettua mainonnan peruskuviot. Avainsana on halutessaan. On typerryttävää katsoa viimeaikaisten valvontatoimenpiteiden aiheista, mitenkä jotkut yritykset mainoskampanjoissaan voivat sivuuttaa tutut, vakiintuneet pelisäännöt. Kuitenkin kampanjan korjaaminen lainmukaiseksi on aina kallista. Vai arvioiko sääntöjä rikkova yritys riskin ottamisen kannattavaksi ja valvonnan voimavarat vähäiseksi? Consumption is the sole end and purpose of all production; and the interest of the producer ought to be attended to, only so far as it may be necessary for promoting that of the consumer. Adam Smith Anja Peltonen Päätoimittaja, kuluttajaoikeudesta vastaava johtaja 2

3 Kuluttajaoikeuden teemat 2007 Kuluttajavirastossa Kuluttajapoliittinen ohjelma on voimassa viimeistä vuottaan. Työ ohjelman keskeisillä aluilla jatkuu: kulutusluotot, viestintäpalvelut, digitelevisio ja julkiset palvelut ovat edelleen keskeisiä toiminta-alueita. Näiden rinnalla panostetaan kuitenkin myös perusvalvontaan ja ajankohtaisiin ilmiöihin. Toimintatapamme Toimintaa on viime vuosina tehokkuuden takaamiseksi ja suuren asiamäärän vuoksi kehitetty entistä enemmän kollektiivivalvonnan suuntaan. Yhä useammin keskitymme yksittäisten ratkaisujen sijaan luomaan alalle tai aihealueelle työkalun, jonka avulla voi selvittää säännösten soveltamiskäytännöt. Yksittäisiä ratkaisuja tehdään toki edelleen. Ne ovat joko linjaratkaisuja tai selkeitä pelisääntöjä toistuvasti rikkovan yrityksen ojentamista ja muistuttamista. Markkinaoikeuden ratkaisukäytäntö on varsin mittava, jouten asioita ei ole enää yhtä usein tarvetta saattaa ennakontapauksina tuomioistuimeen. Valitettavasti tuntuu kuitenkin, että perusasioista joudutaan keskustelemaan myös pitkään toimineiden ja varsin suurtenkin yritysten kanssa. Tällöin kaivattaisiin muita keinoja kuin pitkä ja toistuvien rikkomusten käsittelyyn ehkä huonosti soveltuva käsittely markkinaoikeudessa. Keinovalikoiman puutteet on onneksi noteerattu myös valtiotilintarkastajain selvityksessä vuodesta 2006, joten parannusta varmaan on tulossa. Kuluttajan oikeuksien toteutuminen on tärkeää silloin, kun kuluttajalle on koitunut virheen tai lainvastaisen käytännön johdosta menetyksiä. Jatkossa toimintamme painottuu myös näihin tapauksiin aiempaa enemmän, koska ryhmävalitus ja -kanne tarjoavat hyvät keinot kollektiivisen kuluttajansuojan vahvistamiseksi. Uusi EU:n yhteistyöasetus varmistaa kuluttajansuojaa myös rajat ylittävässä toiminnassa. Tänä vuonna on luotava sujuvat prosessit ja tehokkaat toimintatavat kaikkiin kolmeen uuteen keinoon. Toimintamme painopisteet Kulutusluottojen markkinointi jatkaa kasvuaan. Käynnistimme keskustelun viime vuonna vastuullisen luotonannon sisällöstä. Tänä vuonna keskustelut toimintatapojen vastuullisuudesta sekä luotonannossa että perinnässä jatkuvat eri alojen kanssa. Viestintäpalveluissa keskitymme edelleen sopimusehtokysymyksiin, liittymien ja 3G-puhelimien kytkykauppaan, alaikäisten asemaan ja mainonnan muotoihin sähköisessä toimintaympäristössä. Digiaikaan siirtymistä varten on laadittu runsaasti materiaalia sekä myyjille että ostajille. Tänä vuonna panostetaan toimijoiden yhteistyöhön ja ennakkoratkaisuihin. Hankkeiden käynnistäminen kuluttajaoikeuden periaatteista julkisissa palveluissa on ollut onnistunutta: asiakasnäkökulman ja kuluttajansuojan huomioon ottaminen on nyt tunnustettu yleisesti. Viime syksynä laadittu selvitys "Sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakkaan oikeusasema. Vertailu yksityisten ja kunnan järjestämien palvelujen välillä" on otettu hyvin vastaan. Jatkamme työtä keskittymällä erityisesti pk-yritysten rooliin, esimerkiksi helpottamalla kuluttajasopimusten laatimisessa julkisten palvelujen uusia tuottamistapoja varten. Keskeistä on myös varmistaa, että kuluttajan oikeusasema otettaisiin aidosti huomioon esimerkiksi palveluja kilpailutettaessa. Monet kuluttajat ovat kiinnostuneita omakotitalosta tai kakkosasunnosta. Pientalon rakennuttaminen ei kuitenkaan ole aivan helppo hanke. Kuluttajat tarvitsevat myyjiltä selkeää ja täsmällistä informaatiota sekä luotettavuutta toimituksessa. Tällä alueella kehitetellään uusia työkaluja tiedonkulun ja luottamuksen varmistamiseksi. Edellä oleviin alueisiin keskitytään toiminnassamme valintaa täytyy tehdä. Perusvalvontaa ei 3

4 kuitenkaan voida unohtaa. Siksi kiinnitämme tänä vuonna huomiota valvonnassa, viestinnässä ja vaikuttamisessa esimerkiksi ympäristö- ja eettiseen markkinointiin, energiamarkkinoihin sekä virhevastuu- ja takuukysymyksiin erityisesti auto- ja kodinkonealalla. Suuri osa meille tulleista ilmoituksista ohjautuu suunnitelmallisen ala- ja aihekohtaisen vaikuttamisen, SAVAn, toiminnan pohjaksi. Savassa keskitytään viestimään perussäännöistä yrityksille ja kuluttajille. Tämä merkitsee mm. konkreettisia reklamaatiomalleja kuluttajan avuksi. Elinkeinoelämän järjestöjen kanssa tehdään yhteistyötä joidenkin kanssa vuosittain, joidenkin taas harvemmin. Ongelmiin on puututtu muun muassa tietoiskuilla, koulutustilaisuuksilla ja yhteistyöprojekteilla. Yritysten kannattaa käyttää hyväksi www-sivuiltamme löytyviä muistilistoja mm. siitä, miten markkinointiarpajaiset järjestetään lainmukaisesti; miten hinnoista kerrotaan; miten kylkiäisiä voi tarjota. Perusasioiden tarkistaminen helpottaa omaa tuskaa ja voi säästää rahaa. Ajankohtaista kuluttajaoikeudesta -uutislehti kertoo keskeisistä linjauksista, lausunnoistamme, tuoreista kannanotoista. Internet-sivujemme yritysosio taas on tarkoitettu enemmänkin käytännön perusasioiden tarkistukseen ja erityisesti pk-yritysten ja mainostoimistojen tarpeisiin. Ajankohtaiset asiat löytyvät puolestaan www-sivujen etusivulta. Lue myös seuraavalta sivulta Kuluttajien oikeudellisen aseman edistäminen Kuluttajavirastossa 4

5 Kuluttajien oikeudellisen aseman edistäminen Linjaratkaisut varoitus Alakohtaiset muistiot & ohjeet jne. Lainsäädäntöön vaikuttaminen Alue- ja paikallishallinto Ajankohtaista kuluttajaoikeudesta -uutiskirje Markkinaoikeus ja Korkein oikeus Avustaminen oikeudessa + ryhmäkanne Kuluttajan oikeudellinen asema Kuluttajille toimintaohjeet ja reklamaatiomallit Täsmäseminaarit Ryhmävalitus SAVA (Suunnitelmallinen ala- ja aihekohtainen vaikuttaminen) Keskustelualoitteet 5 Kotimaiset ja kansainväliset verkostot Sisäinen yhteistyö

6 Markkinointiarpajaisissa säännöt venyy ja paukkuu Kuluttajaviraston näkemyksen mukaan houkuttelevat markkinointiarpajaiset ja -kilpailut ovat entisestään lisääntyneet erityisesti päivittäistavaroiden myynninedistäjänä. Samalla mainostajat ovat huolestuttavasti ryhtyneet venyttämään sääntöjä. Kuluttajavirasto on viime aikoina puuttunut useampaan lainvastaisilla markkinointiarpajaisilla tehostettuun päivittäistavaran markkinointikampanjaan. Jos kampanja-aikaa on ollut jäljellä, virasto on edellyttänyt puutteiden korjaamista Kuluttajansuojalain mukaan markkinoinnissa ei saa luvata sattumanvaraista etua, jonka saaminen edellyttää vastiketta, kulutushyödykkeen ostamista tai ostotarjouksen tekemistä. Keskeistä markkinointiarpajaisissa on, etteivät lisäedut saa hallita markkinoinnin kokonaisvaikutelmaa ja että arpajaisiin, joissa palkintona on sattumanvarainen etu, pitää pystyä osallistumaan myös tuotetta ostamatta. Kun yritys sitoo arpajaisiin osallistumisen tuotteen ostoon tai markkinoitavien arpajaisten säännöt ovat vain pakkauksessa, sen näyttää olevan hankalaa ellei mahdotonta toteuttaa markkinointi kuluttajansuojalain mukaisesti. Esimerkiksi Fanipala-kilpailussa kuluttajalla on mahdollisuus voittaa n euron arvoinen Fanipala-kultaharkko. Kuluttajavirasto puuttui kampanjasta esitettyyn tv-mainokseen, koska mainoksessa ei kerrottu lainkaan vastikkeettomasta osallistumisvaihtoehdosta kilpailuun. Mainoksessa kerrottiin arpajaisiin liittyvien ohjeiden löytymisestä Fanipala-pusseista. Lisäksi tv-mainoksen painopisteen oli katsottava olevan arpajaisten ja voittojen esittelyssä itse tuote-esittelyn sijaan. (KUV867/41/2007) Sattumanvarainen etu tarkoittaa sitä, että voittaja määräytyy sattuman perusteella, esimerkiksi arpomalla, eikä kuluttaja voi omilla tiedoillaan ja taidoillaan vaikuttaa lopputulokseen. Myös ns. nopean vastaajan etu on sattumanvarainen silloin, kun kuluttaja ei voi tietää, kuuluuko hän nopeimpien vastaajien joukkoon. Esimerkiksi Radio NRJ:llä esitetyssä Risifrutti-maainoksessa kerrottiin, että keräämällä viisi Risifrutti -kantta voi saada NRJ Hits 8 -tuplalevyn. Kampanjan ehtojen mukaan tuplalevyn voittaa joka viikko sata nopeinta vastaajaa. Kuluttaja ei kuitenkaan voi varmistua siitä, onko hän sadan nopeimman joukossa, joten kyse oli sattumanvaraisesta edusta. Mainoksesta ei käy ilmi sitä, mitä viiden Risifrutti-tuotteen hankkiminen kuluttajalle maksaisi. (KUV/969/41/2007) Kuluttajavirasto katsoi radiomainoksen ja kampanjan olleen kuluttajansuojalain vastainen, koska: markkinoinnissa luvattiin sattumanvaraista etua, jonka saaminen edellytti kulutushyödykkeen ostamista. mainoksen pääpaino oli lisäedun tarjoamisessa tuote-esittelyn sijaan mainoksesta ei ilmennyt tarjouksen voimassaoloaikaa, eikä se mitä kuluttajan olisi maksettava saadakseen tarjotun edun itselleen. Kuluttajalla on siis oltava mahdollisuus osallistua myyntipisteissä arvontaan myös tuotetta ostamatta. Jos ohjeet osallistua arvontaan tai säännöt on sijoitettu pakkaukseen, kampanjan puutteita ei useinkaan voida korjata kuin tarjoamalla kuluttajille erillisiä lehtisiä myyntipisteissä. Tällöin kuluttajat saisivat lehtisistä saman tiedon kuin myyntipakkauksessakin. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, ettei mainostaja pysty huolehtimaan ja varmistumaan sitä, että näin voidaan tarjota kuluttajalle vastikkeeton vaihtoehto koko kampanja-ajan. Esimerkiksi vastikkeettoman vaihtoehdon toteuttamiseksi myyntipisteessä järjestettävä lipukesysteemi ei käytännössä toimi: 6

7 lipukkeet loppuvat, eikä mainostaja ehdi huolehtia niiden jatkuvasta saatavuudesta. Käytännössä lainvastaisen markkinoinnin oikaiseminen edellyttäisi niiden pakkausten, joiden markkinointitieto on kuluttajansuojalain 2 luvun erityissäännösten vastaista, poistamista myynnistä. Kuluttajavirasto uudisti vuonna 2002 ohjeet markkinointiarpajaisten järjestämisestä. Ohjeet päivitettiin vastaamaan uusinta ratkaisukäytäntöä. Lue lisää Kuttajaviraston käytäännöistä markkinointiarpajaisiin puuttumisesta Paussi-keksien markkinointikampanjassa vähintään kolmen keksipaketin ostajalle annettiin lisäetuna askelmittari. Kekseihin liittyvää kampanjaa mainostettiin keksipakkauksissa, myymälöissä lavankulmassa ja LU Suomen Internet-sivuilla. Mittarin sai lähettämällä LU Suomeen kolmesta keksipakkauksesta EAN-viivakoodin. Kampanja aika oli tai niin kauan kuin askelmittareita riittää. Askelmittareita oli jaossa 3000 kpl, ja ne jaettiin siinä järjestyksessä kuin viivakoodit sisältävät kirjeet saapuivat LU Suomelle. Tämä on ymmärrettävissä siten, ettei jokainen koodit määräaikana lähettänyt kuluttaja saa askelmittaria, vaan ainoastaan 3000 nopeimmin koodit lähettänyttä. Kyseessä oli siis ns. nopean vastaajan etu. Kuluttajansuojalain mukaan markkinoinnissa ei saa luvata sattumanvaraista etua, jonka saaminen edellyttää vastiketta, kulutushyödykkeen ostamista tai ostotarjouksen tekemistä. Kampanjassa tarjottu askelmittari muodostuu väistämättä sattumanvaraiseksi eduksi. Kuluttajan tulisi voida jo kaupassa Paussi-pakkauksen ostohetkellä varmuudella todeta, kuuluuko hän niiden 3000 nopeimman joukkoon, jotka mittarin saavat. Vaikka kuluttaja voisikin käydä internet sivuilla päivittäin tarkistamassa tilanteen, kuluttaja ei kuitenkaan pakkauksen ostohetkellä voi tietää, montako askelmittaria todellisuudessa on jäljellä, koska kuluttaja ei voi mitenkään tietää, moniko muu kuluttaja on hänen oman viimeisimmän tarkistuskäyntinsä jälkeen jo ehtinyt lähettää viivakoodit sisältävän kirjeen. Lisäksi tilannetta vaikeuttaa se, että koodeja täytyi lähettää kolme kappaletta, jolloin kuluttaja ei voi millään ensimmäistä pakkausta ostaessaan tietää, mikä tilanne tulee olemaan kolmatta pakkausta ostettaessa. Koska kuluttaja ei voi Paussi-kampanjassa tietää muiden kuluttajien toiminnasta, eikä siten varmistua ostohetkellä palkinnon saamisesta oman toimintansa perusteella, Kuluttajavirasto katsoi, että kyseinen etu oli sattumanvarainen ja kuluttajansuojalain vastainen. (2006/40/0425) Televisiossa esitetyssä Jyväshyvä-keksien mainoksessa mies kertoo: Satavuotisjuhlan kunniaksi on Jyväshyvällä aivan mahtava kilpailu. Löydä onnenjyvä näistä Jyväshyvä-pakkauksista ja voita säkillinen riihikuivaa, jopa euroa. Samalla kuvataan miehen edessä pöydällä olevaa viittä Jyväshyvä-keksipakkausta, ja mies nostaa pöydälle säkin, jossa lukee euroa. Mainoksessa annettujen tietojen mukaan palkinnon voittaa se, joka löytää keksipakkauksesta onnenjyvän, eli kilpailuun on mahdollista osallistua ainoastaan ostamalla Jyväshyvä-keksipakkauksen. Markkinoinnissa luvataan sattumanvarainen etu, jonka saaminen edellyttää kulutushyödykkeen ostamista. Kyse on siis markkinointiarpajaisista, jolloin on tarjottava myös vastikkeetonta osallistumisvaihtoehtoa. Mainoksessa tulisi antaa selkeästi riittävät tiedot mahdollisuudesta osallistua arvontaan vastikkeetta. (2006/40/0425) Helsingin Sanomien etusivulla julkaistussa Lumonin mainoksessa markkinoitiin parvekelasitusta markkinointiarpajaisilla. Mainoksessa kuluttajalle tarjottiin mahdollisuutta voittaa 1500 euron arvoinen parvekelasitus. Mainoksen mukaan arvonta suoritettaisiin uusien tilausten tehneiden kesken. Kyseisessä mainoksessa ei toteudu vaatimus vastikkeettomasta osallistumisesta. Mainoksessa olisi oltava olisi oltava myös selkeä maininta vastikkeettomasta osallistumisvaihtoehdosta. Perusasia on se, ettei markkinointiarpajaisissa saa luvata sattumanvaraista etua, jos sen saaminen 7

8 edellyttää tuotteen tai palvelun ostamista tai ostotarjouksen tekemistä. Koska mainoksessa ei ollut vastikkeetonta osallistumisvaihtoehtoa, mainos on kuluttajansuojalain vastaiseksi. 8

9 Kylkiäismarkkinointi vääristää hintakilpailun Kylkiäisten markkinointisäännösten tavoitteena on antaa asiakkaalle mahdollisuus tehdä ostopäätöksiä itse tuotteiden, ei kylkiäisten perusteella. Kuluttajavirasto joutuu kuitenkin usein puuttumaan kylkiäisten markkinointiin sekä mainosten puutteellisten tietojen että kylkiäisen hallitsevuuden takia. Kylkiäisestä on kysymys silloin, kun tuotteen ostajalle tarjotaan toista tuotetta alennettuun hintaan tai muodollisella vastikkeella. Jos markkinoinnin pääosassa ovat kylkiäiset ja muut lisäedut, aito ja läpinäkyvä hintakilpailu ei toteudu. Huolestuttavaa kehityksessä on markkinointi, jossa vanhemmille suunnattuihin tuotteisiin liitetään lapsia kiinnostavia kylkiäisiä. OMO Sensitive -tv-mainoksessa pikkutyttö tanssii Happy Feet -elokuvasta tutun pingviinin kanssa. Samalla naisääni sanoo: Mitä ikinä pikkupingviinisi keksiikään, hajusteeton OMO Sensitive on kova tahroille, mutta hellä iholle. Mainoksen lopussa kuvataan pesuainepakkausta, jota kohti vierii pallo, josta kuoriutuu pingviini-pehmolelu. Naisääni jatkaa: Nyt OMO erikoispakkauksissa mukana Happy Feet -pehmopingviini. Lopuksi esitetään Happy Feet -elokuvan mainos: Happy Feet nyt elokuvateattereissa. (KUV/416/41/2007) Mainoksessa kuvattu pingviinihahmo yhdistyy niin voimakkaasti samanlaisen pehmolelun markkinointiin, että kylkiäinen hallitsee selvästi kokonaisuutta. Itse päätuote eli pesuaine jää huomattavasti vähemmälle huomiolle. Markkinoitu kylkiäinen on erityisesti lapsia kiinnostava ja mainos on tehty kokonaisuudessaan lapsiin vetoavasti: mainos rakentuu lastenelokuvasta tutun hahmon ja lapsen leikkimiseen sekä elokuvahahmon ja kylkiäisen yhdistämiseen. Vaikka päätuote ei ole sinänsä lapsia kiinnostava, se saadaan houkuttelevaksi kylkiäislelun avulla. Kuluttajavirasto katsoikin kylkiäisen käyttämisen mainoksen pääsanomana ja lapsiin vetoavien markkinointikeinojen olevan kuluttajansuojalain tarkoittamaa sopimatonta markkinointia. Kylkiäistä väitetään menesti ilmaiseksi tai lahjaksi. Kylkiäistä ei saa kuitenkaan koskaan ilmaiseksi, vaan aina on ostettava päätuote, joka maksaa. Esimerkiksi Makuisa-levitteen keräilykampanjan mainoksissa kuluttajalle luvattiin kaksi pääsylippua erikseen listattuihin vapaa-ajanviettopaikkoihin, jos hän keräisi viisi Makuisa-purkin kantta. Kampanjan nettisivuilla käytettiin ilmaisua saat ilmaiseksi 2 kesän huvitusta. (KUV(81/41/2007) Kun edun saaminen edellyttää jonkin toisen tuotteen ostamista, etu ei ole ilmainen. Kuluttajaoikeudessa on vakiintunut sääntö, että ostamista tai muuta vastiketta vastaan tarjotuista lisäeduista ei voida käyttää ilmaisua ilmainen, 0 tai vastaavaa. Kylkiäisiä markkinoidaan usein puutteellisin tiedoin. Makuisa-levitteen kampanjan säännöistä ei myöskään selvinnyt selkeästi, mihin ja minkä arvoiseen etuuteen kuluttaja oli oikeutettu. Tällaisissa tilanteissa kuluttajan on hyvin vaikea arvioida kylkiäisen hyödyllisyyttä ja edullisuutta omalta kannaltaan. Jos kuluttajalle tarjotaan markkinoitavan päätuotteen lisäksi jotain tuotetta samaan hintaan tai mahdollisuutta hankkia lisäetu alennetulla hinnalla, markkinoinnissa on selkeästi ilmoitettava: tarjouksen sisältö ja arvo sekä samalla hinnalla tarjotuista hyödykkeistä erilliset hinnat, ellei yksittäinen hinta ole alle 10 tarjouksen hyväksi käyttämistä koskevat ehdot, erityisesti tarjouksen kesto sekä määrälliset ja muut rajoitukset. 9

10 Valtiontilintarkastajat: Kuluttajaviranomaiselle järeämpiä valvontakeinoja Kuluttajaviranomaisten valvontatyön edellytyksiä olisi parannettava, ilmenee valtiontilintarkastajien vuoden 2006 kertomuksesta. Valtiontilitarkastajien mukaan nykyisillä keinoilla ei voida taata kuluttajien oikeusturvaa ja markkinoiden toimivuutta. Valtiontilintarkastajien mukaan puutteita on myös kuluttajaneuvonnan saatavuudessa ja laadussa. Valtiontilintarkastajien mukaan kuluttajaviranomaisilta puuttuu keinot tarttua markkinoilla esiintyviin epäkohtiin, kuten hintojen puutteelliseen ja harhaanjohtavaan ilmoittamiseen sekä markkinoinnin virhetilanteisiin. Valtiontilintarkastajien mukaan kuluttajaviranomaisten valvontatyön toimintaedellytyksiä olisi parannettava lainsäädäntöä muuttamalla, jotta kuluttajaviranomaisille taattaisiin kuluttajansuojan valvontaan tarvittavat keinot. Yhtenä keinona vuoden 2006 kertomuksessa viitataan Ruotsissa muutama vuosi sitten käyttöön otettuun markkinahäiriömaksuun. Ruotsissa maksun suuruus voi vaihdella kruunusta 5 miljoonaan kruunuun, kuitenkin niin, että se on enintään 10 % yrityksen liikevaihdosta. Kertomuksessa ei oteta kantaa siihen, minkälainen markkinahäiriömaksu tai muu järjestelmä sopisi Suomeen. Esimerkiksi tuomioistuimen päätöksen saaminen kestää nykyisellään niin kauan, että yritys ehtii jo muutenkin lopettaa lainvastaisen toimintansa ja saa siitä kilpailijoihinsa nähden oikeudetonta hyötyä. Käytössä olevat menettelyt eivät siis sovi tilanteeseen, jossa on kyse selkeästä, yksinkertaisesta lainrikkomuksesta. Kuluttajaneuvonnan puutteissa valtiontilintarkastajat kiinnittävät huomiota siihen, että kansalaiset saavat neuvontapalveluja eriarvoisesti maan eri osissa, mikä heikentää kansalaisten oikeusturvaa. Toimimaton kuluttajaneuvonta myös rasittaa tarpeettomasti muita kuluttajaviranomaisia. Lue lisää Valtiontilintarkastajien kertomus

11 Kuluttajavirasto ja viestintävirasto arvioivat yhteistyössä teleyritysten sopimusehtoja Teleyritysten sopimusehtojen kohtuullisuutta arvioidaan jatkossa kahdessa eri paikassa Kuluttajavirastossa ja Viestintävirastossa. Kuluttajavirasto odottaa valvontayhteistyöltä niin hyötyjä kuin haasteitakin. Viestintämarkkinalain maaliskuun alussa voimaan tulleet muutokset antavat Kuluttajavirastolle ja Viestintävirastolle rinnakkaisen toimivallan valvoa teleyritysten sopimusehtojen käyttöä. Kuluttajaviraston kannalta valvontatehtävässä ei ole juurikaan mitään uutta. Telealan sopimusehtojen kohtuullisuuden valvonta on ollut vuosikymmeniä osa Kuluttajaviraston perustehtävää, kuluttajan aseman turvaamista ja vahvistamista yhteiskunnassa. Kuluttaja-asiamies on myös lukuisilla linjauksilla, kannanotoilla, ohjeilla, lausunnoilla ja sopimusehtoneuvotteluilla luonut vakiintunutta ratkaisukäytäntöä siitä, miten kohtuuttomuutta arvioidaan kuluttajalle tarjottavissa sopimuksissa. Nyt uudet erityissäännökset täsmentävät näitä käytäntöjä. Valvontayhteistyö muiden viranomaisten kanssa on niin ikään jo ennestään tuttua. Vastuuta on jaettu menestyksekkäästi esimerkiksi Vakuutusvalvontaviraston ja Rahoitustarkastuksen kanssa. Viestintävirastoonkin on jo valmiiksi olemassa toimivat yhteistyökanavat. Jotta uusi yhteinen valvontatehtävä onnistuisi mahdollisimman hyvin, yhteistyön on kuitenkin oltava entistäkin saumattomampaa ja sujuvampaa. Kuluttajan aseman parantaminen avainasemassa Kuluttajavirastolla ja Viestintävirastolla on kummallakin oma perustehtävänsä, erityisasiantuntemuksensa ja osaamisvahvuutensa. Niiden perusteella arvioidaan, kumpi virastoista on kunkin tapauksen ensisijainen käsittelijä. Kuluttajavirasto painottaa, että sopimusten kohtuullisuuden arvioinnin pitää olla ala- ja välineneutraalia. Kuluttajansuojan vakiintuneista periaatteista ja ratkaisukäytännön linjoista ei voi lipsua, elleivät tiettyä palvelua koskevat säännökset nimenomaan sitä erikseen edellytä. Tasapuolinen käsittely on tärkeää paitsi kuluttajan, myös palvelun tarjoajan oikeusturvan kannalta. Yhteistyössä on otettava huomioon myös virastojen erilaiset toimintatavat ja valvontakeinot. Kuluttajaviraston toiminnan johtotähtenä on koko kollektiivisen kuluttajajoukon aseman parantaminen. Toisaalta resurssien rajallisuus pakottaa viraston kuitenkin tekemään valintoja siitä, mihin kysymyksiin se tarttuu ja millä tavalla. Toiminta keskitetään alueille, joilla on kuluttajien kannalta huomattavaa merkitystä tai joilla kuluttajan asemaan liittyy todennäköisesti yleisimmin ongelmia. Kuluttajaviraston päämääränä on kuitenkin olla aktiivinen vaikuttaja, joka ei ainoastaan reagoi passiivisesti ulkopuolisiin signaaleihin, vaan nostaa myös oma-aloitteisesti valokeilaan tärkeinä pitämiään asioita. 11

12 Digitelevision myyjät kaipaavat valmennusta Myyjät ovat avainasemassa, kun suomalaiset siirtyvät digiaikaan. Digisovittimen hankinta, asennus ja käyttömahdollisuuksien hyödyntäminen vaativat paneutumista, ja kuluttajien tiedontarve on usein tavanomaista suurempi. Kuluttaja on uuden tekniikan edessä usein ihmeissään ja eksyksissä päätöksenteon kanssa. Myyjä ja markkinoija ovatkin nyt avainasemassa. Sekä kuluttajavirasto että liikenne ja viestintäministeriö ovat tuottaneet myyjien tueksi runsaasti tietoa, mutta se ei välttämättä ole tavoittanut kaikkia kauppoja. Viime syksynä kuntien kuluttajaneuvojat kiersivät omien paikkakuntiensa kodinkoneliikkeissä viemässä henkilökohtaisesti mm. myyjän muistilistan ja ohjeen virhetilanteiden selvittelystä. Tätä täydennettiin viime helmikuussa valmennuskierroksella niillä suurilla paikkakunnalla, joiden hoitamiseen neuvojien resurssit eivät riittäneet. Kuluttajavirasto ja LVM:n TV ryhmä valmensivat valmentajat, jotka vierailivat 100 liikkeessä kahdeksassa eri kaupungissa. Valmennuksen yhteydessä tehdyn kyselyn mukaan vajaa kolmannes myyjistä tunsi ja hyödynsi tuotettua aineistoa, ja suunnilleen saman verran oli niitä, jotka eivät olleet kuulleet aineistosta aiemmin. Aineisto koettiin kuitenkin hyödylliseksi, ja valmennus otettiin kiinnostuneena vastaan. Myyjät saavat runsaasti kysymyksiä asiakkailta. Eniten kysytään digilähetyksiin siirtymisestä yleensä, asennusongelmista ja virhetilanteiden selvittelystä. Kuluttajat tarvitsevat kuitenkin myös yleistä käyttöopastusta, esimerkiksi kaukosäätimen käytöstä, tallennustavoista, tekstityksen valinnoista ja digilähetysten erityispalveluista kuten äänitekstityksestä (hollannin äänikanava). Asennuspalveluja on hyvin saatavilla. Kaupoista 80 % tarjoaa maksullisia ja 8 % maksuttomia asennuspalveluja. Lisäksi 40 % kaupoista välittää tietoa paikkakunnan muista asennuspalveluista. Kuluttajavirasto toimii aktiivisesti yhteistyössä digi-tv-toimijoiden kanssa, jotta voitaisiin turvata kuluttajan asema ja edistää markkinoiden toimivuutta mahdollisimman sujuvasti digiaikaan siirryttäessä. Kuluttajavirasto on kutsunut mm. koolle foorumin, jonka tavoitteena on edistää tiedonkulkua erilaisissa virhetilanteissa toimijoiden kesken ja saada toimijat koordinoimaan tiedotusta kuluttajille siitä, miten akuuteissa virhetilanteissa kulloinkin kannattaa toimia. Kuluttajan ei ole aina helppoa tai mahdollista tietää, johtuuko televisionkatselussa ilmenevä häiriö signaalin tilapäisestä heikkoudesta, lähetystoiminnan häiriöistä, antennin suuntauksesta, viallisista sähköjohtimista vai sovittimien vioista. Virhetilanteiden sujuva hoitaminen on kaikkien osapuolien etu, minkä vuoksi virhetilanteiden syiden nopea selvittäminen ja toimintaohjeiden antaminen kuluttajille on tärkeää. Se edellyttää kuitenkin yhteistyötä Digitan, kanavayhtiöiden, operaattoreiden, laitevalmistajien ja maahantuojien, huoltoyritysten ja DigiTV-Infon kesken. 12

13 Pankkipalveluiden kilpailuttaminen EU-alueella vaikeaa Pankkipalveluiden läpinäkyvyydestä ei kanneta huolta enää ainoastaan Pohjoismaissa. Myös muualla Euroopassa vaaditaan pankkien palveluista kuluttajaystävällisempää tietoa, jotta kuluttajien oikeudellinen ja taloudellinen asema voitaisiin turvata. Muutosten toivotaan tuovan aitoa kilpailua pankkialalle. Euroopan komission tutkimuksen mukaan pankkialan kilpailuesteet aiheuttavat kuluttajille tarpeettomia kustannuksia. Komissio julkaisi tammikuun lopulla vähittäispankkitoiminnan kilpailutilannetta käsittelevän tutkimuksen loppuraportin. Tutkimuksessa havaittiin useita kilpailuongelmia muun muassa maksukorttien ja -järjestelmien sekä vähittäispankkitoiminnan tuotteiden markkinoilla. Kilpailukomissaarin mukaan tutkimus paljasti laajalle levinneitä kilpailuesteitä, jotka nostavat tarpeettomasti vähittäispankkipalveluista eurooppalaisille kuluttajille aiheutuvia kuluja. Komission mukaan kilpailutusongelmista kertovat EU-alueella suuret vaihtelut maksukorttien käytöstä perittävissä palvelu- ja toimituspalkkioissa, asiakkaiden liikkuvuutta haittaavat tekijät sekä kytkykauppa. Euroopan kuluttajien järjestö (Beuc) ei yllättynyt komission raportista ja vaatii toimia pankkipalveluiden läpinäkyvyyden ja vertailtavuuden parantamiseksi. Beuc on kiinnittänyt tutkimuksissaan huomiota siihen, kuinka vaikeaa kuluttajien on vertailla ja kilpailuttaa pankkipalveluja. Esimerkiksi Ranskassa pankin vaihtamisesta aiheutuvat kulut voivat nousta jopa 335 euroon. Espanjassa 86 prosenttia kuluttajista ei edes tiedä, mitä he pankkipalveluistaan maksavat. Myös OFT perää selkeyttä pankkipalveluiden vertailuun. Ison-Britannian kuluttajaviranomainen OFT (Office of Fair Trading) vaatii merkittäviä muutoksia vähittäispankkitoiminnan alalla. OFT näkee kielteisenä kehityksenä etenkin pankkitoiminnan läpinäkyvyyden vähenemisen, mikä vaikeuttaa palveluiden ja hintojen vertailua. Pankeilta OFT vaatii muun muassa entistä selkeämpiä tietoja palveluiden hintoihin vaikuttavista kustannuksista, jotka nykyään on piilotettu jos jonkinmoisiin käsittely-, hallinto-, välityskuluihin. OFT julkaisi kantansa lausunnossaan Britannian pankki ja finanssialan keskusjärjestölle (British Bankers' Association), joka on tarkistamassa itsesääntelyohjeitaan. Lue lisää Ajankohtaista kuluttajaoikeudesta 2/2006: Kanta-asiakaspaketit vaikeuttavat rahoituspalveluiden vertailua Pohjoismaiden Ministerineuvoston tutkimus: Mobiliteten i den nordiske finansielle sektor 13

14 Voimassaoleviin henkivakuutuksiin kajoaminen heikentäisi kuluttajan asemaa Kuluttajavirasto ei kannata ehdotusta, jonka mukaan vakuutuksenantaja saisi oikeuden muuttaa henkivakuutuksen ehtoja, jos niihin vaikuttavaa lainsäädäntöä muutetaan. Henkivakuutuksissa sopimuksen pysyvyys on erityisen tärkeää vakuutuksenottajalle. Kuluttajavirasto on antanut lausunnon oikeusministeriön työryhmän ehdotukseen hallituksen esitykseksi vakuutussopimuslain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta. Työryhmä ehdottaa vakuutussopimuslakiin lisättäväksi säännöstä, joka oikeuttaa muuttamaan henkivakuutusten ja yksityisten eläkevakuutusten sopimusehtoja vastaamaan lainsäädännön muutosta, jos niihin vaikuttavaa lainsäädäntöä muutetaan. Kuluttajaviraston mukaan näin laaja muutosoikeus loukkaisi kuluttajien oikeuksia. Myös valtionvarainministeriö on lausunnossaan katsonut, että henkivakuutusyhtiöille ei tulisi sallia yleisluontoista valtuutta muuttaa sopimusehtoja ja maksuja ilman tarkkoja perusteluja, sillä vakuutuksenottajalle laskuperustekoron pysyvyys on merkittävä osa vakuutussopimusta. henkivakuutuksiin ei sovellu, että lainsäädännöllä henkivakuutusyhtiölle annetaan yksipuolinen sopimuksen muutosoikeus. Jos oikeus olisi takautuva, kuten esitetään, se loukkaisi mitä todennäköisimmin omaisuuden suojaa ja sopimusehtojen pysyvyyttä. henkivakuutusyhtiön liiketoiminnallista riskiä ei tulisi jälkikäteen siirtää vakuutuksen ottajien kannettavaksi. Ehdotettu henkivakuutuksen muutosoikeuden laajennus koskisi myös laskuperustekorkoon sidottuja eläkevakuutuksia, joille maksettavaa kiinteää korkoa voitaisiin jatkossa alentaa. Kuluttajavirasto katsoo, että näin laaja henki- ja eläkevakuutusten muutosoikeus ei ole perusteltu, sillä kiinteäkorkoisia vakuutustuotteita on myyty kuluttajille nimenomaan tuotoltaan ja pääomaltaan turvattuina tuotteina. Myös valtionvarainministeriö on todennut lausunnossaan, että tämä olisi ongelmallista varsinkin, kun muutosoikeus ehdotuksen mukaan koskisi myös vanhoja sopimuksia. Tähän asti muutokset vastuuvelan laskennassa käytettävissä enimmäiskoroissa eli laskuperustekorossa ovat koskeneet vain uusia sopimuksia. Henki- ja eläkevakuutus poikkeaa tuotteena monista muista sijoitusmuodoista myös siten, että kuluttaja ei voi joustavasti siirtää säästöjään koron laskun vuoksi muihin sijoitusmuotoihin. Vakuutuksen takaisinmaksu arvo saattaa olla alhainen tai kuluttajalla voi olla vakuutuksenvoimassaoloaikana puhjennut vakava sairaus, jota koskevan vakuutusturvan hän irtisanomisen myötä menettäisi. Kuluttajavirasto pitää myös tarpeellisena, että säädettäisiin kuluttajan oikeudesta tiettyihin vapaaehtoisiin vakuutuksiin. Vapaaehtoisten vakuutusten merkitys kuluttajan talouden turvana on jatkuvasti kasvanut. Kotivakuutus, sairaus- ja tapaturmavakuutus ovat vakuutusmuotoja, joihin kuluttajalla pitäisi olla käteismaksua vastaan oikeus ellei hakemuksen hylkäämiseen olisi laissa määriteltyä perustetta, kuten esimerkiksi vakuutuspetos. Vakuutusyhtiöillä ei ole nykyään lakisääteistä velvollisuutta myöntää kuluttajille vapaaehtoisia vakuutuksia. Kuluttajavirasto saa yhteydenottoja kuluttajilta, joille ei ole maksuhäiriömerkinnän takia myönnetty kotivakuutusta edes etukäteismaksua vastaan. Ilmoituksia on tullut senkin jälkeen, kun Vakuutusyhtiöiden Keskusliitto julkaisi vastuuvalinnan 14

15 periaatteet, joiden mukaan maksuhäiriömerkintä ei oikeuta kieltäytymään vakuutussopimuksen solmimisesta. Kuluttajaviraston mielestä pelkkä maksuhäiriömerkintä ei missään olosuhteissa voi olla riittävä peruste kieltäytyä myöntämästä vakuutusta, joka on kuluttajan taloudellisen turvallisuuden tai terveyden turvaamiseksi välttämätön. Vakuutuksenantaja voi turvata asemansa vaatimalla käteismaksua ennen vakuutuksen voimaantuloa ja myöhemmin ennen seuraavan vakuutuskauden alkua. Jos oikeutta edellä mainittuihin vakuutuksiin ei esitetä, Kuluttajavirasto pitää erittäin tarpeellisena vakuutuksenantajan velvollisuutta perustella vakuutushakemuksen hylkäävä päätös hyvän vakuutustavan mukaisella syyllä. Samalla hakemusten hylkäämistä tulee tarkkaan seurata, jotta voitaisiin arvioida, riittääkö velvollisuus perustella hylkäävät päätökset turvaamaan kuluttajien asemaa. Tapaturma- ja sairausvakuutusten osalta nykyistä laajempi pysyvyys olisi Kuluttajaviraston mielestä tarpeellinen. Tapaturma- ja sairausvakuutukset ovat nykyään irtisanottavissa vakuutusmaksukauden vaihtuessa tai kalenterivuoden lopussa. Vakuutuksenottajan aseman turvaamiseksi lakia olisi muutettava siten, että vakuutuksenottajan vastuu säilyy vakuutuksen voimassaolon aikana ilmenneiden sairauksien tai sattuneiden tapaturmien osalta. Lue lisää Lausunto ehdotukseksi hallituksen esitykseksi vakuutussopimuslain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta 15

16 Oikeusturva huomioitava perintämenettelyjen tehostamisessa Velallisella ei ole aina tarpeeksi taitoja ja voimia valvoa omia etujaan ja oikeusturvan toteutumista. Tämä asia on syytä pitää mielessä, kun kehitetään summaaristen asioiden eli riidattomia saatavia koskevien velkomusten käsittelyä. Oikeusministeriön työryhmä on selvittänyt mahdollisuuksia tehostaa summaaristen eli riidattomien velkomusasioiden käsittelyä. Riidattomissa velkomusasioissa on kyse asioista, jotka ratkaistaan tuomioistuimen yksipuolisella päätöksellä, jollei vastaaja vastaa kanteeseen. Työryhmän ehdotukseen sisältyy malli, jossa saatavasta tulisi ulosottokelpoinen velallisen suostumuksella ilman tuomioistuinprosessia. Velallisen kannalta etuna menettelyssä olisi se, että myöntämällä saamisen oikeaksi velallinen voisi vähentää perinnästä aiheutuvia kuluja. Mallin ongelmapuolena on kuitenkin se, että vetoamalla siihen, että velallinen voi saatavan hyväksymällä pienentää perintäkulujaan, häntä voidaan helposti houkutella hyväksymään myös perusteettomia saatavia. Kun saatavia myydään eteenpäin, on ensisijaisen tärkeää huolehtia velallisen oikeusturvasta. Kuluttajilta tulleen palautteen perusteella näyttää nimittäin siltä, että velallinen ei läheskään aina saa oikaistua virheitä ennen tuomioistuinkäsittelyä. Asiaan olisi kiinnitettävä huomiota, koska toimintaa tehostettaessa väärien tuomioiden määrä voi lisääntyä entisestään. Jos työryhmän esittämä malli toteutetaan, Kuluttajavirasto painottaa sitä, että velallisia ohjeistetaan riittävän tehokkaasti ja selkeästi siitä, mitä hyväksyminen käytännössä merkitsee ja mitkä ovat velallisen jälkikäteiset oikeusturvakeinot, jos velallinen hyväksymisilmoituksen annettuaan katsookin, ettei saatava ole kiistaton. Kuluttajavirasto kannattaa työryhmän esitystä yhteisen kulukaton säätämisestä vapaaehtoiselle ja oikeudelliselle perinnälle. Tämä voisi olla sekä taloudellisesti tehokasta että oikeudenmukaista: se todennäköisesti edistäisi kustannustehokkaiden perintätoimenpiteiden käyttöä ja estäisi kulujen perimistä samoista toimenpiteistä kahteen kertaan. Lisäksi se toisi Kuluttajaviraston mielestä perintään tarpeellista yhtenäisyyttä. Kuluttajavirasto painottaa muutenkin sitä, että velallisen kuluvastuuta koskevissa uudistuksissa tulisi kuluvastuun perustua vapaaehtoisessa ja oikeudellisessa perinnässä yhdenmukaisiin periaatteisiin. 16

17 Päätös mainosliitteiden jakelusta jätti avoimia kysymyksiä Kuluttajaviraston mielestä markkinaoikeuden päätös HS:n mainosliitteiden jakamisesta ei anna kaikilta osin riittävää täsmennystä kuluttajansuojalain soveltamisesta osoitteettomaan suoramarkkinointiin, joka tapahtuu vastoin kuluttajan ilmaisemaa tahtoa. Korkein oikeus ei antanut kuluttaja-asiamiehelle lupaa valittaa markkinaoikeuden päätöksestä, joka salli Helsingin Sanomien ulkomuodosta poikkeavia mainosliitteiden jakamisen lehden välissä myös sellaisiin talouksiin, jotka ovat kieltäytyneet vastaanottamasta suoramainontaa ei mainoksia -tarralla. Kuluttaja-asiamiehen ratkaisukäytännössä on lähdetty siitä, että kuluttajan on voitava tehokkaasti suojautua nimettömänä jaettavaa suoramainontaa vastaan oveen tai postilaatikkoon kiinnitetyllä jakelukiellolla. Toivomuksen kunnioittamatta jättämistä on pidettävä hyvän tavan vastaisena tai sopimattomana markkinointina. Tämä linjaus on ollut yhdenmukainen elinkeinoelämän ohjeiden ja käytännön kanssa, joten kysymystä ei ollut aiemmin tarvetta saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Minkään mainosvälineen käyttöä ei kuluttajansuojalakia koskevissa ratkaisuissa ole suoranaisesti kielletty. Rajoituksista mainosvälineiden käytöstä on kuitenkin lukuisia tapauksia. Lähtökohtana mainosvälineen lainmukaisuuden arvioinnissa on ollut kuluttajan oikeus valita haluamansa mainokset. Markkinaoikeus totesi päätöksessään kuluttajan hyväksyneen lehden tilauksen tehdessään sopimusehdon, jonka mukaan HS voi sisältää erilaisia kaupallisia liitteitä. Markkinaoikeus piti myös mainosliitteiden vastaanottamisesta kuluttajalle aiheutuvaa harmia ja vaivaa vähäisenä. Markkinaoikeuden päätös ei vielä anna selkeää vastausta kysymykseen kuluttajan oikeudesta suojautua osoitteetonta suoramainontaa vastaan. Vaihtoehtona olisi nyt säätää kuluttajansuojalain markkinoinnin sopimattomuutta koskevaan 2 lukuun erityissäännös, jolla vahvistettaisiin kuluttajan oikeus kieltäytyä vastaanottamasta osoitteetonta suoramarkkinointia. Norjan tavoin säännöksen soveltamisesta voitaisiin tehdä poikkeus sanoma- ja aikakauslehtien mainosliitteiden osalta. 17

18 KKO:n täsmennys hintailmoittelun pelisääntöihin asettaa pisteen keskustelulle imagomarkkinoinnista Kuluttaja-asiamies katsoo Korkeimman oikeuden tuoreen ennakkopäätöksen selkeyttävän sitä rajaa, jolloin tuotteen markkinoinnissa tulee ilmoittaa myyntihinta. Markkinaoikeuden ns. Ajatar-päätöksen (MAO:24/05) jälkeen virinneet keskustelut hinnanilmoittamisvelvollisuuden syrjäyttämisestä sananvapauden nimissä voitaneen nyt lopullisesti unohtaa. KKO oli antanut Helsingin Sanomat Oy:lle luvan valittaa markkinaoikeuden langettavasta päätöksestä kieltää HS:n markkinointi ilman myyntihinnan ilmoittamista. Yritys oli valituslupahakemuksessaan katsonut MO:n päätöksen kieltävän kokonaiselta elinkeinolta mielikuvamarkkinoinnin eli niin sanotun imagomarkkinoinnin. KKO totesi ennakkopäätöksessään (KKO:2007:37), että kysymys hinnan ilmoittamisvelvollisuudesta on ratkaistava sen perusteella, voiko kuluttaja mainoksen perusteella mieltää kyseessä olevan määrätyn yksilöidyn tuotteen mainonnan. Kun tuote on yksilöitävissä, on elinkeinonharjoittajan ilmoitettava tuotteelle myyntihinta. Korkein oikeus totesi, ettei yrityksen tarpeelle harjoittaa niin sanottua imagomainontaa voida asettaa hinnanilmoittamisvelvollisuutta korostuneempaa merkitystä. Korkein oikeus linjasi päätöksessään myös tuotteen yksilöintiin riittävän ajan pituutta. Ennakkopäätöksen mukaan kokonaisarvioinnin kannalta oli merkityksetöntä, että tuote tuli 40 sekunnin pituisessa tv-mainoksessa yksilöidyksi vasta mainoksen viime sekunneilla, koska mainoksessa oli tullut markkinoituna tuotteena selkeästi yksilöidyksi Helsingin Sanomat. Riittävää oli kuluttajalle syntynyt käsitys siitä, että mainos oli koskenut Helsingin Sanomia. Elinkeinonharjoittajan markkinoinnin päätavoitteella ei ole merkitystä. 18

19 Korkeimman oikeuden päätös selkeytti hirviturvavakuutuksen sisältöä Hirvikolari on hirvikolari vasta sitten, kun kuljettaja törmää autollaan hirveen. Hirven väistäminen ja sen seurauksena tieltä suistuminen ei riitä. Tämä Korkeimman oikeuden linjaus laittoi pisteen kuluttaja-asiamiehen hirviturvavakuutusta koskevalle avustusjutulle. Korkeimman oikeuden (KKO) päätös koskee viiden vuoden takaista tapausta, jossa kuljettaja väisti tielle tullutta hirveä ja menetti autonsa hallinnan. Auto suistui tieltä ja romuttui korjauskelvottomaksi. Kuljettajalla oli If Vahinkovakuutusyhtiö Oy:ssä vapaaehtoinen osakaskovakuutus, johon sisältyi hirviturvavakuutus. Vakuutusyhtiö ei kuitenkaan suostunut korvaamaan kolaria vakuutuksesta, koska vahinko ei ollut syntynyt hirveen törmäämisestä. Kuluttajariitalautakunnan mukaan vakuutusyhtiön oli korvattava kuluttajalle aiheutuneet vahingot, koska hirven väistämistä voidaan pitää vakuutusehdoissa mainittuna vahinkojen torjumiseen tähtäävänä pelastautumistoimena. Vakuutusyhtiö kieltäytyi noudattamasta kuluttajavalituslauta-kunnan päätöstä. Vakuutusyhtiö vetosi muun muassa siihen, että vakuutuslautakunnan ratkaisukäytännön mukaan hirviturvavakuutuksesta ei korvata väistämisvahinkoja. Vastakkaisia näkemyksiä Koska kuluttajavalituslautakunnan ja vakuutuslautakunnan päätöksen poikkesivat toisistaan, kuluttaja-asiamies katsoi, että asiasta tarvittiin ennakkoratkaisu. Kuluttaja-asiamies avusti kuluttajaa Helsingin käräjäoikeudessa ja myöhemmin myös hovioikeudessa. Kummassakin oikeusasteessa päätös noudatti kuluttajariitalautakunnan kantaa. Korkein oikeus päätyi asiassa kuitenkin vastakkaiseen ratkaisuun. Päätös ei ollut yksimielinen, vaan viidestä oikeusneuvoksesta kaksi oli ratkaisusta eri mieltä. 19

20 Kasettimaksun soveltamisalaa ei laajennettu Opetusministeriö on päättänyt tekijänoikeuslaissa säädetyn yksityisen kopioinnin hyvitysmaksusta vuodelle Hyvitysmaksun tarkoituksena on laajamittaisen yksityisen kopioinnin korvaaminen tekijänoikeuksien haltijoille. Kuluttajavirasto lähetti valmisteluvaiheessa kauppa- ja teollisuusministeriölle kirjeen, jossa toivottiin ministeriön kiinnittävän tekijänoikeuslain puitteissa toimiessaan huomiotaan ns. kasettimaksujen suuruuteen. Tekijänoikeuslailla määrätty kasettimaksujen periminen on perustunut osaltaan tekijänoikeudenhaltijoiden hyvittämiseen kotikopioinnin aiheuttamasta tulon vähentymisestä. Tekijänoikeuslain ja markkinoiden muuttumisen vuoksi tallentamismahdollisuudet kuitenkin selkeästi vähenevät ja kopiosuojaukset kehittyvät. Onkin arvioitava, miten muutokset vaikuttavat tallennetuotteille asetettavien kasettimaksujen oikeudenmukaiseen suuruuteen. Kuluttajavirasto katsoi, että tallennevälineille määrättävää ja välineen hintaa nostavaa kasettimaksua määriteltäessä tulisi huomioida tämä muuttunut tilanne. Kauppa- ja teollisuusministeriö kiinnittikin huomiotaan opetusministeriölle antamassaan lausunnossaan muun muassa siihen, että digitaalisuuteen perustuvat liiketoimintamallit ja teknisten suojatoimien käyttö ovat vasta kehittymässä ja vastaavasti kuluttajien käyttötottumukset muuttumassa. Siksi ennen näistä saatavaa tietoa tulisi pidättyä muutosten tekemisestä hyvitysmaksuun. Opetusministeriö ei laajentanut maksun soveltamisalaa. Sen sijaan maksujen määrän perusteet muuttuivat niin, että maksu peritään nykyään digitaalisten tallentimien osalta tallennuskapasiteetin perusteella. Samoin maksujen porrastuksiin tuli muutoksia, jotka osin nostivat ja osin laskivat eri laitteilta perittäviä maksuja. Kuluttajavirasto pitää maksujen soveltamisalan laajentamisesta pidättymistä hyvänä asiana. Samoin positiivisena pidetään maksujen perusteiden selkeyttämistä. 20