Ympäristöministeri Jan-Erik Enestam

Transkriptio

1 Valtioneuvoston kirjelmä Eduskunnalle ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi jätteiden siirrosta (jätteensiirto) Perustuslain 96 :n 2 momentin perusteella lähetetään eduskunnalle Euroopan yhteisöjen komission 30 päivänä kesäkuuta 2003 tekemä ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvo s- ton asetukseksi jätteiden siirroista sekä ehdotuksesta laadittu muistio. Helsingissä 20 päivänä marraskuuta 2003 Ympäristöministeri Jan-Erik Enestam Vanhempi hallitussihteeri Tuomas Aarnio

2 2 YMPÄRISTÖMINISTERIÖ MUISTIO Vanhempi hallitussihteeri Tuomas Aarnio EU/2003/0854 Ylitarkastaja Riitta Levinen KOMISSION EHDOTUS EUROOPAN PARLAMENTIN J A NEUVOSTON ASETUK- SEKSI JÄTTEIDEN SIIRROISTA, KOM (2003) 3 79 LOPULLINEN 1. Yleistä Ehdotuksen tarkoituksena on korvata nykyinen neuvoston asetus (ETY) n:o 259/93 Euroopan yhteisössä, Euroopan yhteisöön ja Euroopan yhteisöstä tapahtuvien jätteiden siirtojen valvonnasta ja tarkastamisesta. Ehdotus toimeenpanisi nykyisen asetuksen tavoin vaarallisten jätteiden maanrajan ylittäviä siirtoja ja niiden käsittelyn valvontaa koskevan Baselin yleissopimuksen. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) hyödynnettävien jätteiden siirtoja koskevan vuonna 2001 antaman päätöksen C(2001)107 täytäntöönpano yhteisölainsäädännössä tehtäisiin tällä asetuksella. Lisäksi ehdotuksen tarkoituksena on yhtenäistää ja selkeyttää jätteensiirtoja koskevia yhteisön säännöksiä saatujen kokemusten perusteella. Ehdotuksen hyväksyminen ei merkitsisi suuria periaatteellisia muutoksia jätteensiirtoja koskevaan sääntelyyn, vaan valtaosa sääntelystä säilyisi nykyisenkaltaisena. Ehdotettu jätteensiirtoasetus edellyttäisi joitakin muutoksia myös Suomen lainsäädäntöön. Asetus annettaisiin sekä ympäristöä koskevan perustamissopimuksen 175 artiklan että yhteistä kauppapolitiikka koskevan perustamissopimuksen 133 artiklan nojalla. Jätteensiirtoasetus koskisi myös Ahvenanmaan maakuntaa. 2. Ehdotuksen pääasiallinen sisältö Ehdotus kattaa periaatteessa kaikki jätteiden siirrot riippumatta siitä siirretäänkö jätettä jäsenvaltiossa, jäsenvaltioiden välillä vai jäsenvaltion ja muun valtion välillä. Ehdotus koskee myös kaikenlaisia jätteitä, ongelmajätteitä ja muita jätteitä. Asetus koskisi sekä hyödynnettäviä että käsiteltäviä jätteitä. Sääntelyn tiukkuus vaihtelisi kuitenkin sen mukaan kuinka haitallisesta jätteestä on kysymys. Hyödynnettävien jätteiden sääntely olisi vähemmän tiukkaa kuin käsiteltävien jätteiden, ja osa hyödynnettävistä jätteistä jäisi kokonaan kirjallisen ennakkoilmoitusja hyväksyntämenettelyn ulkopuolelle. Jäsenvaltion sisällä tapahtuvien jätesiirtojen sääntely jätettäisiin lähes kokonaan kyseisen valtion harkintaan. Jätteensiirtoasetuksen lisäksi jätesiirroissa sovellettaisiin muuta lainsäädäntöä, erityisesti muuta jätelainsäädäntöä ja vaarallisten aineiden kuljetuslainsäädäntöä. 3. Keskeiset muutokset nykyiseen jätteensiirtoasetukseen verrattuna Soveltamisala Jätteensiirtoasetuksen lupamenettelyjen ulkopuolelle jäisivät ehdotuksen mukaan eläinperäiset jätteet, joiden siirroille maasta toiseen on säädetty vähintään samantasoiset valvontamenettelyt eläinperäisiä jätteitä koskevassa neuvoston ja parlamentin asetuksessa (EY) N:o 1774/2002 (1 art. 6). Valvontamenettelyt Aiemman kahden valvontamenettelyn sijaan nyt sovellettaisiin kaikissa tapauksissa samaa valvontamenettelyä, jota sovellettaisiin pienin muutoksin kaikkiin valvottavien jätteiden siirtoihin. Valvonnan piiriin kuuluisivat, kuten nykyisessäkin asetuksessa, kaikkien jätteiden siirrot käsiteltäviksi sekä kaikkien muiden paitsi ns. vihreään jäteluetteloon (asetusehdotuksen liite III) kuuluvien jätteiden siirrot hyödynnettäviksi OECDmaiden kesken. Kun vihreään jäteluetteloon kuuluvia jätteitä siirretään hyödynnettäviksi OECD:n ulkopuolisiin maihin, valvonnan

3 3 soveltamisesta säädettäisiin maakohtaisesti. Ilmoitusmenettely noudattaisi nykyisestä asetuksesta poiketen kaikissa siirroissa samaa Baselin sopimuksen mukaista perusperiaatetta, jonka mukaan ilmoitus toimitetaan lähtömaan viranomaiselle. Lähtömaan viranomainen toimittaisi ilmoituksen edelleen muiden siirtoon osallistuvien maiden viranomaisille siinä vaiheessa kun hakemus on riittävän täydellinen. Toisin kuin OECD:n päätöksessä säädetään, jätteiden siirroille vaadittaisiin lähtömaan ja vastaanottajamaan viranomaisen kirjallinen hyväksyntä nk. hiljaisen suostumuksen sijasta (8 ja 10 art.). Jätteiden siirtoon ns. väliaikaisiin hyödyntämis- tai käsittelytoimintoihin, kuten jätteiden varastointiin, uudelleenpakkaukseen tai sekoittamiseen, tulisi erilliset säännökset. Jätesiirtoilmoituksen tulisi jatkossa kattaa jätteensiirto lopulliseen hyödyntämis- tai käsittelylaitokseen saakka (16 art.). Ns. vihreän luettelon jätteiden (asetusluonnoksen liitteen III jätteet) siirtoon hyödynnettäväksi toiseen EU:n tai OECD:n jäsenmaahan ei ehdotuksen mukaan edelleenkään vaadittaisi ilmoitusta viranomaisille eikä viranomaisten antamaa lupaa. Jätteen siirtoihin tulisi kuitenkin joitakin uusia vaatimuksia. Jätteen mukana seuraaviin tietoihin tulisi jatkossa mm. sisällyttää todisteet kirjallisen sopimuksen olemassaolosta jätteen lähettäjän ja vastaanottajan välillä. Kyseisessä sopimuksessa olisi oltava velvoite, että siirron järjestäjän on otettava jäte takaisin, jos jätettä ei voida hyödyntää tai käsitellä suunnitellulla tavalla tai kyseessä on laiton siirto. Lisäksi jokaisen kuljetuksen mukana olisi seurattava standardoitu siirtoasiakirjalomake, jollaista ei aiemmin ole ollut käytössä (19 art.). Jäteluokitukset Asetuksessa sovellettava jäteluokitus olisi yhdenmukainen hyödynnettävien jätteiden siirroista annetun uudistetun OECD:n neuvoston päätöksen C(2001)107 final kanssa. OECD:n päätöstä valmisteltaessa luokitus harmonisoitiin mahdollisimman pitkälle Baselin sopimuksen jäteluokituksen kanssa. Siten ehdotettu luokitus yhtenäistäisi jäteluokitusta maailmanlaajuisesti ja selkiyttäisi osaltaan jätteen siirtoon liittyviä menettelyjä. Viranomaisten mahdollisuus vastustaa siirtoa Siirrettäessä jätettä ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämisestä annetun neuvoston direktiivin 96/61/EY (ns. IPPC-direktiivi) mukaisiin laitoksiin viranomaiset voisivat vastustaa siirtoa, mikäli vastaanottava laitos ei sovella jätteiden hyödyntämisessä tai käsittelyssä parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT). Tällä perusteella voitaisiin vastustaa sekä jätteiden siirtoja hyödynnettäviksi että käsiteltäviksi (12 art. 1 f ja 13 art. 1 f). Toinen uusi kriteeri jätteiden siirron hyväksyttävyydelle olisi se, täyttääkö vastaanottavassa laitoksessa käytettävä jätteiden käsittely- tai hyödyntämisprosessi ympäristönsuojelullisesti hyväksyttävälle jätehuollolle (Environmentally Sound Management, ESM) yhteisötasolla säädetyt standardit. Tätä arviointiperustetta voitaisiin soveltaa sekä hyödynnettäväksi että käsiteltäväksi toimitettavan jätteen siirtoon (12 art. 1 g ja 13 art. 1 g). Jätteiden siirtoja hyödynnettäväksi voitaisiin vastustaa myös, mikäli se on tarpeen kansallisessa jätesuunnitelmassa asetettujen, yhteisötasolla säädettyjen kierrätystavoitteiden toimeenpanemiseksi (13 art. 1 h). Vakuudet Jätteiden kansainvälisiä siirtoja varten vaaditaan jo nykyisin voimassa olevan asetuksen mukaan aina vakuus, jolla voidaan kattaa jätteen mahdollisesta palauttamisesta ja vaihtoehtoisesta käsittelystä aiheutuvat kustannukset, mikäli jätteen siirtoa ei voida toteuttaa suunnitellulla tavalla, tai jäte on siirretty laittomasti maasta toiseen. Asetuksessa vaadittavan vakuuden ehtoja täsmennettäisiin. Asetusehdotuksessa esitetään myös, että jätteiden siirroissa ns. väliaikaisiin käsittelytoimintoihin vakuuden olisi katettava jätteen siirto siihen saakka, kunnes jäte on käsitelty lopullisessa hyödyntämis- tai käsittelylaitoksessa. Jätteen lopullisesta käsittelystä huoleh-

4 4 tiva laitos voisi kuitenkin asettaa korvaavan vakuuden, jolla katetaan käsittelyaikaiset vastuut (7 art.). Vientikiellon laajentaminen Baselin sopimusta muutettiin sopimuspuolten konferenssin päätöksellä III/1 mutta päätös ei ole vielä tullut voimaan. Päätöksellä kiellettiin ongelmajätteiden vienti EU:n ja OECD:n jäsenmaista sekä Liechtensteinista niiden ulkopuolisiin maihin. Yhteisö on toimeenpannut päätöksen jo nykyisessä jätteensiirtoasetuksessa. Komission ehdotuksessa vientikieltoa esitetään laajennettavaksi nykyisestä siten, että kiellon piiriin tulisivat myös jätteet, joiden tuonnin alueelleen vastaanottava maa on kieltänyt, sekä jätteet, jotka tuontimaa on ilmoittanut Baselin sopimuksen sihteeristölle kansallisen lainsäädännön mukaisina vaarallisina jätteinä (ns. Baselin sopimuksen artiklan 1.1.(b) mukaiset jätteet) mutta joita ei Baselin sopimuksessa tai EY:n lainsäädännössä katsota ongelmajätteiksi. Myös Baselin sopimuksen liitteessä II luetellut jätteet (kotitalouksista kerätyt jätteet, kotitalousjätteen polttamisessa syntyvät jäämät) ehdotetaan sisällytettäväksi vientikiellon piiriin. Edellä mainitut vientikiellon piiriin sisällytettävät uudet jätteet eivät kuulu Baselin sopimuksessa hyväksytyn vientikiellon soveltamisalaan (35 art. ja 37 art.1 a). Viranomaiserimielisyyksien ratkaiseminen Asetusehdotuksen 30 artiklassa on esitetty menettely, jonka mukaan toimittaisiin tilanteissa, joissa lähettävän ja vastaanottavan jäsenmaan viranomaiset ovat erimielisiä jätteen määritelmästä, jätteen oikeasta luokituksesta tai onko käytettävä jätteenkäsittelymenetelmä katsottava hyödyntämiseksi vai käsittelyksi. Ehdotuksen mukaan, jos lähtö- tai vastaanottavan maan viranomainen katsoo, että kuljetettava materiaali on jätettä, sovellettaisiin siirtoon jätteensiirtoasetuksen säännö k- siä. Jos jäsenmaat ovat erimielisiä siitä, luokitellaanko kyseessä oleva jäte vihreään vai keltaiseen jäteluetteloon, sovellettaisiin keltaisen jäteluettelon mukaista valvontamenettelyä. Jos jäsenmaat taas eivät pääse yhteisymmärrykseen, toimitetaanko jäte hyödynnettäväksi vai käsiteltäväksi (asetusehdotuksessa huolehdittavaksi), sovellettaisiin asetuksen käsittelyä koskevia menettelyjä (30 art.). 4. Ehdotuksen lainsäädännölliset, taloudelliset ja muut vaikutukset 4.1. Lainsäädännölliset vaikutukset Jätesiirroista on säädetty nykyisessä jätelaissa (1072/1993) siltä osin kuin on ollut tarpeen yhteisön jätteensiirtoasetuksen (259/93) lisäksi. Näitä ovat muun muassa viittaussäännös (45 ), tiedonhankintaa, tarkastusta ja valvontaa (9 luku) sekä pakkokeinoja ja seuraamuksia koskevat säännökset (10 luku). Lisäksi jätelain 74 :n 11 kohdan nojalla on jäteasetuksen (1390/1993) 3 luvussa säädetty eräistä seikoista tarkemmin. Komission ehdotuksen hyväksymisen takia on jätelakia tarkistettava. Jäteasetuksesta lienee uuden perustuslain vuoksi siirrettävä joitakin säännöksiä säädettäväksi lailla tai vaihtoehtoisesti tarkistettava jätelain 74 :ää. Jätteiden kansainvälisiä siirtoja koskevan valtakunnallisen jätesuunnitelman osasta annettua valtioneuvoston päätöstä (495/1998) on todennäköisesti myös tarkistettava uuden jätteensiirtoasetuksen voimaantulon yhteydessä Taloudelliset vaikutukset Yrityksille aiheutunee sekä taloudellisia lisäkustannuksia että hyötyjä komission ehdotuksen toteutuessa. Menettelytapojen muutoksista johtuvat kustannukset lienevät vähäisiä ja osaksi kertaluontoisia. Lisää kustannuksia aiheutuu osalle yrityksiä vakuusvaatimusten laajenemisesta kattamaan myös väliaikaisiksi katsottavat käsittely- ja hyödyntämistoimet. Komission ehdotus koskee myös yhdyskuntajätteiden siirtoja valtion rajan yli. Näitä tapahtuu nykyisin Ahvenanmaan maakunnasta sekä eräistä pohjoisen kunnista Ruotsiin ja Norjaan. Vastaavasti Ruotsista tuodaan Suomeen yhdyskuntajätettä. Ehdotus ei muuttaisi merkittävästi näitä siirtoja kos-

5 5 kevia säännöksiä Hallinnolliset ja organisatoriset vaikutukset Toimivaltaiselle viranomaiselle, Suomen ympäristökeskukselle, aiheutuisi jonkin verran lisätyötä jätesiirtoja koskevien säännösten huomioonottamisesta lupamenettelyssä ja valvonnassa, mikä lisää jonkin verran työvoiman tarvetta. 5. Ehdotuksen käsittelyvaiheet EY:n toimielimissä Komission ehdotuksen käsittely on alkanut Euroopan parlamentissa ja neuvostossa. 6. Valtioneuvoston kanta Valtioneuvosto pitää ehdotettua asetusta tarpeellisena ja pääosin asianmukaisena. As etusehdotuksen tavoitteet jätteen siirtojen valvontamenettelyjen ja valvonnassa noudatettavien jäteluokitusten yhdenmukaistamisesta kansainvälisiin käytäntöihin sekä sääntelyn selkeyttämisestä ovat kannatettavia. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että asetus käsiteltäisiin yhteisössä mahdollisimman pian, jotta hyödynnettävien jätteiden siirroista annettu OECD:n neuvoston päätös C(2001)107 saatettaisiin viivytyksettä voimaan yhteisössä. Huolimatta pyrkimyksestä sääntelyn yksinkertaistamiseen ehdotettu asetus on rakenteeltaan ja säännöksiltään varsin monimutkainen. Ehdotukseen sisältyy muutamia säännöksiä, joita valtioneuvosto pitää ongelmallisina ja joita on tarpeen muuttaa tai täsmentää. Asetusta tulisi myös eräiltä osin täydentää. Näistä periaatteellisesti merkittävimpiä seikkoja on selostettu yksityiskohtaisemmin jäljempänä. Ehdotetulla asetuksella (37 artikla) laajennettaisiin nykyiseen jätteensiirtoasetukseen sisältyvää kieltoa viedä jätettä hyödynnettäväksi OECD-alueen ulkopuolelle siten, että kiellon piiriin lisättäisiin myös Baselin sopimuksen liitteessä II mainitut jätteet (kotitalouksista kerätyt jätteet, kotitalousjätteiden polttamisessa syntyvät jäämät) sekä vastaanottajamaan Baselin sopimuksen 1 artiklan 1(b) alakohdan mukaisesti kansallisen lainsäädännön perusteella vaaralliseksi määrittelemät jätteet. Kyseiset jätteet eivät sisälly Baselin sopimuksessa hyväksytyn vientikiellon soveltamisalaan. Varsinkin viimeksi mainittujen jätteiden osalta vientikiellon noudattaminen ja valvonta olisi myös puutteellisten tietojen vuoksi käytännössä vaikeaa ja johtaisi helposti epäyhtenäiseen käytäntöön eri maissa. Valtioneuvoston mielestä tulisi vielä harkita, onko vientikiellon laajentaminen ehdotetulla tavalla yhteisön kansainvälisiä velvoitteita pidemmälle tarpeellista. Ehdotetulla asetuksella (19 artikla) lisättäisiin jonkin verran velvoitteita kirjallisen ennakkoilmoitus- ja hyväksyntämenettelyn ulkopuolelle jäävien ns. vihreän luettelon jätteiden (asetusluonnoksen liitteen III jätteet) siirroille hyödynnettäväksi toiseen EU:n tai OECD:n jäsenmaahan. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että säännöksillä varmistetaan asianmukaiset menettelyt esimerkiksi vihreän luettelon jätteen palauttamiseksi takaisin lähettäjämaahan, jos jätettä ei voida käsitellä suunnitellulla tavalla tai jos kyseessä on laiton siirto. Koska vihreän luettelon jätteet ovat kuitenkin yleensä taloudellisesti arvo k- kaita, normaaliin kaupallisiin hyödykkeisiin rinnastettavia raaka-aineita, valtioneuvoston mielestä on tärkeää huolehtia, ettei vihreän luettelon jätteille asetettavilla vaatimuksilla tarpeettomasti vaikeuteta näillä jätteillä käytävää kaupallista toimintaa. Ehdotetun asetuksen (3 artikla 1 kohta) mukaan kirjallista ennakkoilmoitus- ja hyväksyntämenettelyä sovellettaisiin hyödynnettävien jätteiden siirroissa asetusehdotuksen liitteissä III, IV tai IVA lueteltujen jätteiden ohella myös kaikkiin sellaisiin jätteisiin ja jäteseoksiin, jotka eivät kuulu mihinkään mainituissa liitteissä olevaan jätenimikkeeseen. Ehdotus vastaa nykyisen jätteensiirtoasetuksen vaatimusta, mutta poikkeaa OECD:n päätöksen valvontamenettelyjen soveltamisalasta, joka mahdollistaa päätöksessä tarkemmin määritellyin edellytyksin luetteloissa mainitsemattomien jätteiden ja jäteseosten jäämisen valvonnan ulkopuolelle. Asetusehdotuksen jatkovalmistelussa on valtioneuvoston mielestä tärkeää varmistaa, ettei ehdotettu luetteloimattomien jätteiden ja jäteseosten automaattinen luokittelu kirjallisen

6 6 ilmoitus- ja hyväksyntämenettelyn piiriin kuuluvaksi jätteeksi johda yksittäistapauksissa kohtuuttomiin seurauksiin. Asetusehdotuksen (1 artikla 6 kohta) menettelyvaatimuksia ei sovellettaisi niihin jätteiden siirtoihin, jotka kuuluvat muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 1774/2002 soveltamisalaan ja joihin sovelletaan samanlaisia tai tiukempia menettelysäännöksiä kuin ehdotetussa asetuksessa. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että säädösten suhde määritellään ehdotettua yksityiskohtaisemmin. Tavoitteena tulee olla, että eläinperäisten jätteiden siirtojen valvonnassa voidaan varmistaa sekä eläinten terveyden, kansanterveyden että ympäristönsuojelun korkea taso ja että päällekkäistä valvontaa eri säädösten nojalla mahdollisuuksien mukaan vältetään. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että asetuksen jatkovalmistelussa tuodaan selvästi esille ne käytännön hankaluudet, joita nykyisin voimassa olevista ja ehdotetuista ilmoitus- ja valvontamenettelyistä aiheutuu valtioiden rajat ylittävissä yhdyskuntajätehuollon alueellisissa yhteistyöhankkeissa. Jätteiden siirroissa noudatettavia hyväksymis- ja valvontamenettelyjä tulisi yksinkertaistaa, jos tällaisella yhdyskuntajätehuollon yhteistyöllä toteutetaan jätedirektiivin 75/442/ETY mukaista läheisyysperiaatetta ja kyseisten yhteisön jäsenmaiden hyväksymiä kansallisia jätesuunnitelmia. Kevennetyistä valvontamenettelyistä olisi hyötyä etenkin Lapin jätehuollon alueelliselle kehittämiselle, sillä Lapin alueen rajakunnilla on useita jätehuollon yhteistyöprojekteja Ruotsin ja Norjan puolella sijaitsevien rajakuntien kanssa. Yksinkertaistetut menettelyt voisivat koskea lupakauden pidentämistä nykyisestä yhdestä vuodesta esimerkiksi kolmeen vuoteen sekä jätteen siirtoa koskevien ennakkoilmoitusten ja käsittelytodistusten antamista kuukausittaisena eikä eräkohtaisena raportointina. Valtioneuvosto pitää oikeansuuntaisina ehdotettuja säännöksiä (12 ja 13 artikla), jotka jossain määrin lisäisivät toimivaltaisten viranomaisten mahdollisuuksia rajoittaa jätteiden siirtoja sen varmistamiseksi, että jätteet käsitellään tai hyödynnetään ympäristön kannalta hyväksyttävällä tavalla tai että jätteen siirto ei vaaranna yhteisötason kierrätystavoitteiden saavuttamista. Asetuksen jatkovalmistelussa on kuitenkin selvennettävä, miten tällaisten ehtojen toteutumista voidaan käytännössä arvioida ja miten niiden yhdenmukainen soveltaminen eri maissa voidaan varmistaa. Lisäksi tulisi harkita, voitaisiinko asetuksessa vahvistaa toimivaltaisen viranomaisen oikeutta estää jätteiden siirrot toiseen maahan ns. näennäistä hyödyntämistä varten. Jätteen siirtoa hyödynnettäväksi tulisi voida vastustaa, jos itse jätteellä ei ole selvää taloudellista arvoa tai jos jätteen lähettäjä maksaa jätteen hyödyntämisestä. Jätteiden siirrot tulisi näissä tapauksissa sallia vain, jos siitä on ympäristönsuojelullista hyötyä tai mikäli olemassa oleva hyödyntämiskapasiteetti on vajaakäytössä. Valtioneuvosto kannattaa ehdotettua (38 artikla) nykyistä jätteensiirtoasetusta yksinkertaisempaa lähestymistapaa, jonka mukaisesti yhteisössä määriteltäisiin muihin kuin OECD-maihin hyödynnettäväksi toimitettavien vihreän luettelon jätteiden siirrossa sovellettavat valvontamenettelyt. Asiaa koskevien säädösten laadinnassa on tärkeää varmistaa, että säädöksiin sisällytettävät vaatimukset käytännössä vastaavat kolmansien maiden asiasta esittämiä pyyntöjä. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää tilanteisiin, joissa jäte määrätään yhteisölainsäädännöllä valvonnan piiriin kuuluvaksi sillä perusteella, ettei maa ole vastannut komission kyselyyn tai on vastannut kyselyyn vain osittain. Ehdotetussa asetuksessa on lisäksi useita säännöksiä, jotka vielä edellyttävät lisäselvityksiä ja kehittämistä. Tällaisia ovat muun muassa oikeusperusta, soveltamisala (1 artikla), määritelmät (2 artikla), vakuuksia koskevat vaatimukset (7 artikla), jätteen luokittelua koskevat erimielisyydet (30 artikla) sekä lisätoimenpiteet (62 artikla) ja toimivaltaisten viranomaisten laajennettu valtuus estää ympäristölainsäädännön rikkomuksiin syyllistyneiden henkilöiden toiminta jätteiden kansainvälisissä siirroissa (art. 12 c ja 13 c).