Suurelle valiokunnalle

Transkriptio

1 MAA- JA METSÄTALOUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO 10/2011 vp Valtioneuvoston selvitys komission vihreästä kirjasta maataloustuotteita koskevasta tiedotuksesta ja menekinedistämisestä: eurooppalainen korkean lisäarvon strategia eurooppalaisten makujen menekin edistämiseksi Suurelle valiokunnalle JOHDANTO Vireilletulo Suuri valiokunta on 7 päivänä syyskuuta 2011 lähettänyt valtioneuvoston selvityksen komission vihreästä kirjasta maataloustuotteita koskevasta tiedotuksesta ja menekinedistämisestä: eurooppalainen korkean lisäarvon strategia eurooppalaisten makujen menekin edistämiseksi (E 46/2011 vp) maa- ja metsätalousvaliokunnalle mahdollisia toimenpiteitä varten. Asiantuntijat Valiokunnassa ovat olleet kuultavina - ylitarkastaja Anna-Leena Miettinen, maa- ja metsätalousministeriö. Lisäksi kirjallisen lausunnon ovat antaneet Kuluttajavirasto Savon ammatti- ja aikuisopisto / EkoCentria Elintarviketeollisuusliitto ry Kuluttajaliitto - Konsumentförbundet ry Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry ProAgria Keskusten Liitto Päivittäistavarakauppa ry Ruokatieto Yhdistys ry. VALTIONEUVOSTON SELVITYS Ehdotus Komission julkaisema vihreä kirja liittyy CAP2020-uudistukseen ja Eurooppa strategiaan; maataloustuotteita koskeva tiedotus- ja menekinedistämispolitiikka on yksi yhteisen maatalouspolitiikan välineistä. Komission tavoitteena on entistä tehokkaampi, päämäärätietoisempi ja Euroopan maatalous- ja elintarvikealan voimavarat paremmin hyödyntävä strategia. Vihreä kirja on jaettu neljään osioon: E 46/2011 vp 1) Tiedotus- ja menekinedistämispolitiikan eurooppalainen lisäarvo Eurooppalaisen lisäarvon takaamiseksi olisi lisättävä Euroopan maataloustuotannon arvostusta ja lujitettava sen asemaa markkinoilla; edistettävä EU:ssa käytössä olevia erittäin tiukkoja terveyden, ympäristön ja eläinten hyvinvoinnin aloja koskevia vaatimuksia ja tiedotettava kuluttajille paremmin eurooppalaisesta tuotantomallista; esiteltävä kuluttajille uusia tuotteita ja lisättävä eurooppalaisen tarjonnan moninaisuu- Versio 2.0

2 den arvostusta; parannettava laatujärjestelmien ja korkean lisäarvon tuotteiden tunnettuutta. 2) Maatalouden yhtenäismarkkinoiden arvostuksen lisääminen tarjottavien tuotteiden avulla sekä alue- ja paikallismarkkinoilla että sisämarkkinoilla Alue- ja paikallismarkkinoilla voidaan mm. huomioida ilmastonäkökohdat välttämällä pitkiä kuljetuksia sekä näin vähentää kuljetuskustannuksia. EU:n maaseudun kehittämispolitiikkaan kuuluu useita toimenpiteitä, joita täydennetään CAP2020-uudistuksen yhteydessä esitettävillä lainsäädäntöehdotuksilla. Toimenpiteiden pitäisi olla yhdenmukaisia menekinedistämispolitiikan kanssa. Sisämarkkinoilla tiedotus keskitettäisiin tuotteiden sijaan seuraaviin aiheisiin: eurooppalaiset tuotantostandardit, tasapainoinen ruokavalio ja eurooppalaiset laatujärjestelmät. Lisäksi kriisien aikana voitaisiin tukea vaikeuksissa olevaa alaa luottamuksen palauttamiseksi. 3) Maailmanmarkkinat Maailmanmarkkinoille suunnattaisiin tiedotustoimien ohella myynninedistämistoimia, jotka ovat selvästi määriteltyjen eurooppalaisten strategioiden ja tavoitteiden mukaisia. Lisäksi EU voisi tukea markkinoiden avautumista ja kehittymistä erityisesti kansainvälisiä sopimuksia koskevien neuvottelujen yhteydessä. Tarkoituksena olisi päästä yritysten erillisistä strategioista eurooppalaisten makujen ja tuotantotapojen edistämiseen. 4) Sisä- ja maailmanmarkkinoiden hallinnan sisältö ja hallintatavat Olisi harkittava, ketkä ovat jatkossa edunsaajia eli voisivatko ohjelmaehdotuksia jättää muutkin organisaatiot kuin ammattialajärjestöt ja pidetäänkö ehdotuksissa etusijalla monikansalliset ohjelmat. Edelleen pitäisi pohtia, keskitytäänkö tiettyihin tuotteisiin tai tuoteryhmiin vai pikemminkin aiheisiin ja voisiko merkkejä ja alkuperämainintoja käyttää menekinedistämisen välineenä. Ohjelmien täytäntöönpanon osalta olisi harkittava, tapahtuuko valinta jäsenvaltion vai komission tasolla. Talousarvion yhteydessä pitäisi miettiä yhteisrahoitusperiaatetta ja rahoitusosuuksia. Yhdenmukaisten markkinoille pääsyä koskevien menetelmien määrittämiseksi tulisi tarkastella tiedotus- ja menekinedistämispolitiikan ja muiden yhteisen maatalouspolitiikan välineiden yhteyttä. Vihreä kirja sisältää 16 kysymystä, joihin on vastausaikaa asti. Vastausten perusteella komissio antaa tiedonannon vuoden 2012 puolivälissä ja säädösehdotukset vuoden 2012 loppupuolella. Valtioneuvoston kanta On erinomaista, että komissio valmistelee menekinedistämispolitiikan uudistamista samanaikaisesti muun maatalouspolitiikan uudistamisen kanssa. On tärkeää, että menekinedistäminen nivoutuu hyvin muuhun maatalouspolitiikkaan ja tukee laadukasta eurooppalaista ruoantuotantoa kaikilla EU:n alueilla. Laatutuotteen käsite on tarpeen laajentaa nimi- ja alkuperäsuojattujen tuotteiden ulkopuolelle. Suomi on eri yhteyksissä korostanut menekinedistämistoimien yksinkertaistamisen tarvetta. Suomi on tyytyväinen siihen, että komissio on alkanut uudistaa jo nykyisiä asetuksia, ja toivoo tämän yksinkertaistamistyön jatkuvan tulevassa uudistuksessa. 2

3 Perustelut MmVL 10/2011 vp E 46/2011 vp VALIOKUNNAN KANNANOTOT Perustelut Yleistä Komission julkaisema vihreä kirja liittyy ns. CAP2020-uudistukseen ja Eurooppa 2020-strategiaan. Valiokunta toteaa, että maataloustuotteita koskeva tiedotus- ja menekinedistämispolitiikka on yksi yhteisen maatalouspolitiikan välineistä. Komission tavoitteena on vihreän kirjan mukaan entistä tehokkaampi, päämäärätietoisempi ja Euroopan maatalous- ja elintarvikealan voimavarat paremmin hyödyntävä strategia. Tarkoituksena on päästä yritysten erillisistä strategioista yhteiseen eurooppalaisten makujen ja tuotantotapojen edistämiseen. Vihreän kirjan mukaan Euroopan maataloustuotannon arvostusta on lisättävä ja lujitettava sen asemaa markkinoilla. Lisäksi tulee edistää EU:ssa käytössä olevia terveyden, ympäristön ja eläinten hyvinvoinnin aloja koskevia vaatimuksia ja tiedottaa kuluttajille paremmin eurooppalaisesta tuotantomallista. Valiokunta katsoo, että viestinnän merkitys ruokaan liittyvistä ominaisuuksista, kuten alkuperästä ja vastuullisuuskysymyksistä, tulee korostumaan tulevaisuudessa. Valiokunta toteaa, että kuluttajilla ryhmänä on kasvava merkitys siinä, millaista ruokaa ostetaan ja mikä on ruoan alkuperä. Jäljitettävyys- ja menekinedistämisjärjestelmillä tulee pystyä antamaan kuluttajille nykyistä tarkempaa tietoa ruoan alkuperästä ja tuotantotavoista. Valiokunta toteaa, että jo nykyisin esimerkiksi alkutuotannossa tilatasolla kerätään tietoja, joita on voitava hyödyntää sekä jäljitettävyyden osoittamiseksi että merkintöjen perustaksi. Uudet järjestelmät eivät kuitenkaan saa aiheuttaa byrokratian lisääntymistä tai sellaisia kohtuuttomia kustannuksia, joita ei saada katettua järjestelmän myötä parantuvalla taloudellisella tuloksella.valiokunta toteaa, että kaikkien elintarvikkeiden alkuperämaata ei tarvitse edelleenkään ilmoittaa, vaikka määrätyissä elintarvikeryhmissä alkuperän ilmoittaminen onkin pakollista. Elintarviketuotteen alkuperää ollaan myös osin hävittämässä tuotemerkkien taakse. Valiokunta katsoo, että tulevaisuudessa on kyettävä kansallisesti, EU-tasolla ja kansainvälisesti edelleen huomattavasti selkeyttämään elintarvikkeiden alkuperämerkintöjä. Valiokunta viittaa valtioneuvoston ruokapoliittista selontekoa koskevaan mietintöönsä (MmVM 25/2010 vp VNS 6/2010 vp) ja pitää edelleen välttämättömänä tuotteiden alkuperämerkintöjen säätämistä jatkossa kattavasti pakollisiksi, jotta kuluttaja voi tietää varmuudella, missä maassa ja minkälaisissa olosuhteissa ruoka ja raaka-aineet tuotetaan. Valiokunta pitää myös tärkeänä, että menekinedistämishankkeet ja alkuperämerkintöjen parantaminen kytketään tiiviisti yhteen. Kokemukset menekinedistämishankkeista Valiokunta toteaa, että Suomi on osallistunut EU-osarahoitteisiin maataloustuotteiden menekinedistämishankkeisiin jo pitkään. Hankkeiden määrä on vaihdellut vuosittain yhdestä neljään, ja trendi on ollut laskeva 2000-luvun puolivälin jälkeen. Suurin osa toteutetuista hankkeista on kohdistunut kotimaan markkinoille, ja vain yksi on toteutettu yhteisesti toisen EU-maan kanssa (maitohanke Ruotsin kanssa) ja yksi kolmansiin maihin kohdennettuna (kaurahanke Venäjällä). Valiokunta korostaa, että kiinnostus EU-osarahoitteiseen menekinedistämiseen on jatkuvasti vähentynyt ja eri toimialojen osallistuminen jäänyt kertaluontoiseksi. Poikkeuksena on meijeriala, sillä maitoa ja maitovalmisteita koskevia hankkeita on toteutettu toistuvasti, minkä lisäksi Suomi on ollut myös aktiivinen EU:n koulumaitotuen hakija. Kiinnostus osallistua EU-osarahoitteiseen maataloustuotteiden menekinedistämis- ja tiedotustoimintaan on vähentynyt useasta eri syystä. Keskeisin syy vähentyneeseen kiinnostukseen on hakemusmenettelyn ja täytäntöönpanon monimutkaisuus sekä massiivinen byrokratia, joka paitsi karsii hakijoita myös aiheuttaa lisäksi toiminnallista tehottomuutta sekä taloudellisia riskejä hakijalle. Toisena keskeisenä syynä on kielto tuoda esiin alkuperää, yrityksiä ja tuotteita, joka vähentää huomattavasti elinkeinon kiinnos- 3

4 Perustelut tusta osallistua EU-osarahoitteisiin hankkeisiin. Erityisesti hakemusmenettelyjä tulee yksinkertaistaa. Ongelmallisia ovat myös rahoitukseen tarvittavat vakuudet ja jälkikäteen tapahtuva maksatusmenettely, jossa maksusuoritukset voivat viipyä hyvinkin pitkään. Menekinedistämishankkeiden kehittäminen Valiokunta pitää tärkeänä, että paikallisella ja alueellisella tasolla maataloustuotteiden tiedotus- ja menekinedistämispolitiikkaa koskevat linjaukset tapahtuvat jatkossa jäsenvaltioiden tasolla. Yhtenä vaihtoehtona on jakaa kullekin jäsenvaltiolle määrärahat etukäteen, kuten nyt jo viinialalla tapahtuu. Nykyinen kokemus osoittaa, että usean jäsenvaltion yhteisiä kampanjoita ei kovin paljon toteuteta. Tämä johtuu valtioiden kansallisista ominaispiirteistä ja myös kulttuurisista eroista. Lisäksi valiokunta katsoo, että nykykäytäntö suosii erityisesti eteläisen Euroopan maatalouden tuotteiden ja näiden maiden EU-nimisuojattujen tuotteiden pääsyä EU-osarahoitteisen menekinedistämisen piiriin. Eurooppalaisia maataloustuotteita koskevan yleisen tiedotuksen ja menekinedistämisen tulee jatkossa keskittyä tuotantostandardeihin, elintarviketurvallisuuteen ja ympäristökysymyksiin. Myös mahdollisten elintarvikekriisien sattuessa tarvitaan EU-tason toimenpiteitä kuluttajan luottamuksen palauttamiseksi. Eurooppalaisen tuotantomallin ja laatujärjestelmien ohella tulee tukea kansallisten laatujärjestelmien rakentamista ja laatumerkkien luomista. Näin synnytetään myös sisämarkkinoilla kilpailua, joka tukee eurooppalaisen tuotantotavan ja laadun kehittymistä, sillä kansalliset laatujärjestelmät ovat yleensä lakisääteistä tasoa tiukempia. Valiokunta korostaa, että EU:n maataloustuotteita koskeva tiedotus- ja menekinedistämispolitiikkaa tulee tulevaisuudessa suunnata siten, että kuluttajien lisääntyvä kiinnostus ja vaatimukset ruokaa ja sen tuotantoa kohtaan huomioidaan nykyistä kattavammin. Kuluttajat ovat jatkuvasti kiinnostuneempia ruoan alkuperästä ja jäljitettävyydestä. Tästä syystä kaikessa tiedotuksessa ja menekinedistämisessä on sallittava maantieteellisen tuotantoalueen ja tuotantopaikan sekä tuotantotavan esilletuominen. Paikallistuotteiden markkinoimiseksi ja aluemarkkinoiden vahvistamiseksi tulee kyetä toimimaan siten, että ruoan pääsy lähimarkkinoille on tulevaisuudessa nykyistä yksinkertaisempaa ja tehokkaampaa. Tällaisia toimenpiteitä voisivat esimerkiksi olla julkisten hankintojen ja hankintalain kehittäminen, tila- ja suoramyynnin edistäminen sekä logistiikan kehittäminen paikallistuotteiden saamiseksi vähittäiskauppaan. Näiden peruspalvelujen rahoittamiseksi tulee kehittää menetelmiä, joilla edistetään edellä mainittujen myyntikanavien kehittämistä. Kuluttajien luottamuksen vahvistamiseksi tulee menekinedistämisen osana sallia ruoan jäljitettävyyden ja tuotantoalueen selkeä esilletuominen. Markkinointitoimenpiteet Euroopan ulkopuolelle Valiokunta pitää keskeisenä myös sitä, että tulevaisuudessa maataloustuotteita koskevaa tiedotusta ja menekinedistämistä kohdistetaan nykyistä enemmän Euroopan ulkopuolelle. Tiedotukseen ja menekinedistämiseen liittyvää hankerahoituksen byrokratiaa tulee vähentää ja tehdä hallinnoinnista nykyistä kannustavampaa, niin että erilaisten toimijoiden kiinnostus menekinedistämistoimenpiteiden toteuttamiseen kasvaa nykyisestä. Valiokunta korostaa, että menekinedistämisessä tulee olla mahdollista tehdä menekinedistämistä yhdessä monelle eri tuoteryhmälle. Samoin maatalous- ja ruokatuotteiden menekinedistämisen tulee voida olla samalla myös osa matkailun edistämistyötä. Valiokunta korostaa, että maantieteellisen alkuperän ja kauppanimen salliminen lisäisivät yksityisten toimijoiden kiinnostusta osallistua ohjelmien yhteisrahoitukseen. Alkuperätieto on kuluttajien mielestä keskeisimpiä ruoan valintaan vaikuttavia tekijöitä. Koska elintarvikkeen alkuperän ilmoittaminen laajenee elintarviketietojen antamisesta kuluttajille annetun uuden asetuksen myötä, tulee EU-menekinedistämispolitiikan ehdottomasti tukea myös näiden samojen tavoitteiden saavuttamista. 4

5 Lausunto Lausuntonaan maa- ja metsätalousvaliokunta ilmoittaa, että se yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan korostaen edellä esitettyjä näkökohtia. Helsingissä 21 päivänä lokakuuta 2011 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. vpj. jäs. Jari Leppä /kesk Lauri Heikkilä /ps (osittain) Heikki Autto /kok Markku Eestilä /kok Satu Haapanen /vihr Anne Kalmari /kesk Timo V. Korhonen /kesk Pirkko Mattila /ps vjäs. Jari Myllykoski /vas Mats Nylund /r Janne Sankelo /kok Arto Satonen /kok Katja Taimela /sd Reijo Tossavainen /ps Tytti Tuppurainen /sd Raimo Piirainen /sd. Valiokunnan sihteerinä on toiminut valiokuntaneuvos Jaakko Autio. 5