1/2004. Helsingin ja Espoon merialueiden velvoitetarkkailu vuonna Katja Pellikka (toim.)

Transkriptio

1 1/24 elsingin ja Espoon merialueiden velvoitetarkkailu vuonna 23 atja ellikka (toim.) elsinki 24

2 1 elsingin ja Espoon merialueiden velvoitetarkkailu vuonna 23 atja ellikka (toim.) Sisällysluettelo Yhteenveto...2 Sammanfattning Johdanto (Liisa Autio) Tarkkailualue ja -menetelmät sekä alueen sääolot (Ilppo ajaste) Merialueen kuormitus (Ilppo ajaste) Meriveden kemiallinen, fysikaalinen ja hygieeninen laatu (atja ellikka) asviplanktonin lajisto ja biomassa sekä a-klorofylli (Marjut Räsänen) asviplanktonin perustuotankokyky (Lauri esonen) elsingin ja Espoon merialueen pohjaeläimistö (Ilppo ajaste) Laajalahden ja Seurasaarenselän sedimenttitutkimus (äivi Munne)...67 Liitteet: 1. Fysikaalis-kemialliset vesianalyysitulokset elsingin ja Espoon merialueen jätevesien velvoitetarkkailun havaintopaikoilta vuonna Uimarantaveden mikrobiologiset tutkimustulokset elsingissä vuonna Espoon merellisten uimarantojen tarkkailutulokset kesältä Yhteenveto Laajalahden (LA) ja Seurasaarenselän (SE) sedimenttitutkimuksesta

3 2 Yhteenveto elsingin ja Espoon merialueiden velvoitetarkkailu vuonna 23 Tässä selostuksessa esitetään tulokset elsingin ja Espoon kaupunkien jätevesien vesistövaikutuksen velvoitetarkkailusta vuodelta 23. ääkaupunkiseudun merialueen laatua on selvitetty myös suomalais-virolaisen yhteistyöprojektin puitteissa matkustajalaivoihin asennetuilla automaattisilla mittaus- ja näytteenottolaitteilla. esistötarkkailu perustui jätevesien käsittelystä ja mereen johtamisesta annettuihin vesioikeuden ja ympäristölupaviraston päätöksiin. Uudenmaan ympäristökeskus on vahvistanut tarkkailussa käytetyn tutkimusohjelman. emialliset määritykset on tehty elsingin kaupungin ympäristökeskuksen ympäristölaboratoriossa. ääosa määritysmenetelmistä on akkreditoitu. Biologiset määritykset on tehty ympäristökeskuksen ympäristönsuojelu- ja tutkimusyksikössä käyttäen standardoituja tai muuten yleisesti hyväksyttyjä menetelmiä. elsingin ja Espoon puhdistetut jätevedet johdetaan kalliotunneleissa ulkosaaristoon noin 7 km päähän rannikosta: iikinmäen puhdistamolta atajaluodon eteläpuolelle ja Suomenojan puhdistamolta Gåsgrundetin itäpuolelle. Molemmat jätevedenpuhdistamot ovat aktiivilietelaitoksia, joissa fosforin poisto toteutettiin rinnakkaissaostusperiaatteella (kemiallinen fosforinpoisto) ja typen poisto esidenitrifikaatioperiaatteella. äistä puhdistamoista merialueelle johdettu jätevesimäärä oli yhteensä 115 milj.m 3, mikä oli yhtä suuri kuin edellisenä vuonna. uormitus oli happea kuluttavan aineksen (B) osalta noin 33 % ja fosforin osalta noin 14 % pienempi kuin edellisenä vuonna. Typen osalta kuormitus oli noin 5 % suurempi kuin edellisenä vuonna. Typenpoisto otettiin puhdistamoilla käyttöön vuoden 1997 lopulla ja sitä edeltävään tilanteeseen verrattuna merialueen typpikuormitus on elsingin ja Espoon osalta pienentynyt noin puoleen aikaisemmasta. B- ja fosforikuormitus sitä vastoin on jonkin verran kasvanut. uonna 23 iikinmäen jätevedenpuhdistamo täytti lupaehtojen edellyttämän puhdistustuloksen B:n ja fosforin suhteen kaikilla vuosineljänneksillä. Typenpoistossa lupaehdoissa esitetty poistotehovaatimus täyttyi, mutta 7 %:n puhdistustavoitetta ei saavutettu. Suomenojan puhdistamolla saavutettiin ympäristölupaviraston asettamat puhdistustulokset ja puhdistustehot fosforin, typen ja B:n osalta. eskimääräinen puhdistusteho typen suhteen oli iikinmäen puhdistamolla 64 % ja Suomenojan puhdistamolla 77 %. Biologisesti puhdistamatonta jätevettä jouduttiin juoksuttamaan mereen molemmilta puhdistamoilta vain joulukuussa 23. Jääolot poikkesivat huomattavasti normaalista, sillä jääpeite kesti kolme kuukautta. Sääolot olivat lähellä pitkän aikavälin keskiarvoa. ylmän alkuvuoden jälkeen heinäkuu oli helteinen ja syksy leuto. Merialueen suolapitoisuus oli suurempi kuin vuonna 22 sekä sisä- että ulko-

4 3 saaristossa. eden lämpötila kohosi viileän kevään takia hitaasti ja oli korkeimmillaan elokuussa. appikatoa ei havaittu vuonna 23 millään havaintopaikalla. Ravinteista fosfaatti- ja kokonaisfosforipitoisuudet olivat ulkosaaristossa selvästi suurempia kuin edellisenä vuonna. Tämä johtui suola- ja ravinnepitoisen veden virtaamisesta Suomenlahdelle tammikuussa 23 tapahtuneen suolapulssin johdosta. Lisäksi Suomenlahden syvien alueiden pohjan hapettomuus on aiheuttanut fosfaatin liukenemista sedimentistä veteen. orkeasta ravinnepitoisuudesta huolimatta kasviplanktonin kevätkukinta jäi edellistä vuotta pienemmäksi. Meriveden hygieeninen laatu oli yleisesti hyvä. Suolistoperäisten bakteerien pitoisuudet olivat useilla alueilla pienempiä kuin edellisenä vuonna. asviplanktonin kevätkukinta koostui pääasiassa panssarisiima- ja piilevistä. Runsaat ravinnemäärät sekä lämmin ja aurinkoinen kesä mahdollistivat sinileväkukinnat loppukesällä. ukinta-aika jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä sää muuttui elokuussa sateiseksi. eskimäärin kesä 23 oli hieman rehevämpi verrattuna edelliseen kesään, mutta kasviplanktonin perustuotantokyky oli edellisvuoden suuruinen. elsingin matalien, liejupohjaisten sisälahtien (Laajalahti, anhankaupunginlahti, artiokylänlahti) pohjaeläimistö koostui lähes kokonaan harvasukamadoista ja surviaissääsken toukista kuvastaen rehevää pohjan tilaa. äillä alueilla ei pohjaeläimistössä ole tapahtunut viime vuosina oleellisia muutoksia. Ulkosaariston havaintopaikoilla pohjaeläimistön valtalaji oli liejusimpukka, mutta myös hyvähappisten syvien pohjien tyyppilajia valkokatkaa ja harvasukamatoja tavattiin. Espoon ulkosaarison pohjaeläimistö oli niukentunut edellisestä vuodesta. Espoonlahden ja sen edustan sekä Bodön selän havaintoasemien pohjaeläimistö oli niukka tai puuttui kokonaan johtuen pohjien happiongelmista. uonna 23 kartoitettiin Laajalahden ja Seurasaarenselän sedimentin laatu. Laajalahti on matala ja rehevä merialue, jonne johdettiin vuoteen 1986 saakka yhdyskuntajätevesiä. Seurasaarenselkä on Laajalahtea avoimempi lahtialue, jota kuormitti Rajasaaren jätevedenpuhdistamo vuoteen 1978 asti. Alueilta kartoitettiin pohjanlaatu sekä arvioitiin silmämääräisesti sedimenttiprofiilin hapettuneen ja hapettoman kerroksen osuus. Laajalahden pohja on pinnanmuodoiltaan melko tasaista. ohja koostuu pääasiassa tummanharmaasta, paikoitellen lähes mustasta hapettomasta sulfidiliejusta, jonka päällä on ohut hapettunut tummanruskea liejukerros. Seurasaarenselällä pohja on pinnanmuodoiltaan ja laadultaan selvästi vaihtelevampaa kuin Laajalahdella. altaosan Seurasaarenselän pohjasta muodostaa niin ikään tummanharmaa sulfidilieju. Suurimmat liukoisten ravinteiden pitoisuudet (mitattuna pohjan läheisestä vedestä n. 1 cm sedimentin pinnan yläpuolelta) olivat Seurasaarenselän syvännealueella. Laajalahdella pitoisuudet olivat pääosin matalia. aikka tuulet kykenevät sekoittamaan Laajalahden vesipatsaan pohjaa myöten ja sedimentin pintakerros on siten hapettunut, vaikuttaa kuitenkin siltä, että sedimentin syvemmistä, hapettomista kerroksista kulkeutuu melko runsaasti fosfaattifosforia ylöspäin. Seurasaarenselän syvänteen näytepisteiden sedimenttiprofiilit olivat väriltään lähes poikkeuksetta hyvin tummanharmaita ja niissä näkyi usein myös mustia sulfidiraitoja. Tämä sekä korkeat pohjan läheisen veden ravinnepitoisuudet kertovat sedimentin hapettomista oloista.

5 4 Sammanfattning en ålagda övervakningen av elsingfors och Esbos havsområden år 23 I denna rapport presenteras resultaten från den ålagda övervakningen av elsingfors och Esbo städers avloppsvattens verkningar på havsområdet år 23. uvudstadsregionens havsområdes tillstånd undersöktes också med hjälp av skeppsmonterade automatiska mätnings- och provtagningsinstrument inom ramen för ett finländskt-estniskt samarbetsprojekt. Övervakningen av vattendragen var baserad på beslut av vattenrätten och miljötillståndsverket som rör behandling och utledning i havet av avloppsvatten. ylands miljöcentral har bestyrkt övervakningens forskningsplan. e kemiska analyserna utfördes i elsingfors stads miljöcentrals miljölaboratorium. Största delen av analysmetoderna är ackrediterade. e biologiska bestämningarna gjordes inom miljöcentralens vattenforskning med hjälp av standardiserade eller allmänt vedertagna metoder. e renade avloppsvattnen från elsingfors och Esbo leddes ut via bergstunnlar till den yttre skärgården, ungefär 7 km från kusten: söder om Enskär (iksbacka reningsverk) och öster om Gåsgrundet (Finnå reningsverk). Båda reningsverken är aktivslamanläggningar, vari fosfor tags bort med hjälp av simultanfällningsprincipen (kemisk fosforrening) och kväve enligt fördenitrifikationsprincipen. Mängden renat avloppsvatten som leddes ut till havs från dessa reningsverk var 115 milj. m3, vilket var lika mycket som året innan. Belastningen orsakade ungefär 33% lägre biokemisk syreförbrukning (BS) och 14% lägre fosforbelastning än år 22. vävebelastningen var cirka 5% högre än året innan. vävereningen togs i bruk år 1997, och jämfört med tillståndet före det har havsområdets kvävebelastning för elsingfors och Esbos del minskat med ungefär hälften. BS- och fosforbelastningen har å andra sidan ökat något. å iksbacka reningsverk uppfylldes år 23 de i tillståndet uppställda kraven för rening av BS och fosfor under alla kvartal. Inom kvävereningen uppnåddes den i tillståndet specifierade reningseffektiviteten, men det 7%-iga reningsmålet uppnåddes inte. å Finnå reningsverk uppfylldes kraven på rening och reningseffektivitet för fosfor, kväve och BS. en genomsnittliga reningseffektiviteten för kväve var 64 % på iksbacka reningsverk och 77% på Finnå reningsverk. Orenat avloppsvatten leddes ut i havet förbi de biologiska reningsprocesserna endast i december 23. Isförhållandena skiljde sig avsevärt från de normala eftersom den istäckta perioden var tre månader lång. äderförhållandena var nära det långsiktiga medeltalets. Efter den kyliga början på året var juli het och hösten mild. avsvattnets salthalt var högre än år 22 i såväl den inre som den yttre skärgården. attentemperaturen steg p.g.a. den svala våren långsamt och var som högst i augusti. Syrebrist observerades ej år 23 på någon av mätningsstationerna.

6 5 alterna av fosfat- och totalfosfor var klart högre i den yttre skärgården än året innan. etta berodde på att salt och näringsrikt vatten strömmade in i Finska viken som en följd av saltpulsen i januari 23. Trots de höga näringshalterna förblev dock växtplanktonets vårblomning mindre omfattande än det föregående årets. avsvattnets hygieniska kvalitet var allmänt sett god. Mängderna av fekala bakterier var på flera områden lägre än året innan. äxtplanktonets vårblomning bestod i huvudsak av dinoflagellater och kiselalger. e rikliga mängderna av näringssalter samt den varma och soliga sommaren möjliggjorde blomningar av blågröna alger på sensommaren. Blomningstiden förblev dock kort, eftersom vädret blev regnigt i augusti. I medeltal var sommaren 23 något frodigare än sommaren innan, men växtplanktonets primärproduktionskapacitet var lika stor som året före. Bottendjursfaunan i de grunda och gyttjebottnade innervikarna i elsingfors (Bredviken, Gammelstadsviken, Botbyviken) bestod nästan uteslutande av fåborstmaskar och fjädermygglarver, vilket är ett tecken på eutrofa bottnar. å de här områdena har det inte skett några betydande förändringar i bottendjursfaunan under de senaste åren. å den yttre skärgårdens observationsposter dominerade östersjömusslan bottendjursfaunan, men också vitmärlor, en för djupa, väl syresatta botten typisk art, påträffades. Bottendjursfaunan i Esbo yttre skärgård hade försämrats jämfört med året innan. Bottendjursfaunan på observationsposterna i och utanför Esboviken samt på Bodöfjärden var knapp eller saknades helt på grund av syreproblem i bottenskiktet. År 23 kartlagdes sedimentkvaliteten i Bredviken och på Fölisöfjärden. Bredviken är en grund och frodig havsvik som fram till år 1986 belastades med samhällsavloppsvatten. Fölisöfjärden är ett öppnare vikområde som belastades av Råholmens avloppsreningsverk fram till år Bottenkvaliteten på områdena kartlagdes och dessutom uppskattades andelen syresatta och icke syresatta skikt i sedimentprofilerna. Ytkonturen av Bredvikens botten är ganska jämn. Bottnen består i huvudsak av mörkgrå, ställvis nästan svart sulfidgyttja som är täckt av ett tunt skikt mörkbrun gyttja. Fölisöfjärdens botten är klart mångsidigare än Bredvikens såväl med avseende på utforming som kvalitet. Största delen av Fölisöfjärden består likaledes av mörkgrå sulfidgyttja. e högsta halterna av lösliga näringssalter (uppmätta ur bottenvattnet cirka 1 cm över sedimentets yta) uppmättes på Fölisöfjärdens djupaste områden. I Bredviken var halterna mest låga. Trots att vinden kan blanda om hela Bredvikens vatten och sedimentets ytskikt sålunda är syresatt verkar det som om det transporteras relativt rikligt med fosfatfosfor från sedimentets djupare, syrefattiga skikt upp till ytsikitet. Sedimentprofilerna från Fölisöfjärdens djupområde var nästan utan undantag mycket mörkt gråa, och det förekom dessutom ofta svarta sulfidstrimmor i dem. etta samt de höga näringssalterna i det bottennära vattenskiktet skvallrar om syrefattiga förhållanden i sedimentet.

7 6 Liisa Autio 1. Johdanto Tässä selostuksessa esitetään yhteenveto elsingin ja Espoon kaupunkien jätevesien vesistövaikutuksen tarkkailusta vuonna 23. Selvityksessä verrataan merialueen tilaa edellisenä vuonna vallinneeseen tilanteeseen. elsingin kaupungin jätevesien osalta tarkkailu perustui Länsi-Suomen vesioikeuden päätökseen nro 25/1995/1, joka annettiin ja jota vesiylioikeus on päätöksellä nro 25/1996 osittain muuttanut ja jonka korkein hallinto-oikeus on (taltio n:o 1216) pysytti vesiylioikeuden muuttamassa muodossa. Länsi-Suomen vesioikeus antoi päätöksen nro 59/1999/1 jätevedenpuhdistamon typen ja fosforin poiston lupamääräysten tarkistamisesta, mitä päätöstä aasan hallinto-oikeus osittain muutti , nro /11/2. Espoon kaupungin jätevesien osalta tarkkailu perustui Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätökseen nro 17/21/1, , josta valitettiin. aasan hallinto-oikeus antoi lopullisen päätöksen nro 2/41/3 ( ). uoden 23 vesistövaikutuksen tarkkailuohjelma (elsingin kaupungin ympäristökeskus: elsingin ja Espoon kaupunkien jätevesien vesistövaikutuksen yhteistarkkailu vuosina 21 23) on hyväksytty Uudenmaan ympäristökeskuksessa (ro 195Y589-13). Tarkkailuvuonna alueella oli kaksi jätevedenpuhdistamoa. elsingin iikinmäen jätevedenpuhdistamolta jätevedet johdettiin tunnelissa saariston ulkoreunaan atajaluodon eteläpuolelle. Espoon Suomenojan puhdistamolta jätevedet johdettiin ulkosaaristoon Gåsgrundetin itäpuolelle. Lähes kaikki alueelle johdettavat jätevedet puhdistettiin biologisesti ja kemiallisesti. uoden 1998 alusta lähtien molemmilla laitoksilla on kemiallisen fosforinpoiston lisäksi ollut käytössä denitrifikaatioon perustuva typenpoisto. Merialueen tarkkailua käsitellään tässä selvityksessä yhteisesti elsingin ja Espoon kaupungin osalta. Molempien kaupunkien jätevedet ovat laadullisesti likimain samanlaisia ja niiden vaikutusalueet osittain yhteneväiset. Erityisesti rehevöitymis- ja kasviplanktontilanteen ajantasaista ja tihennettyä seurantaa varten on elsingin kaupungin ympäristökeskus edelleen osallistunut joka perustuu matkustajalaivoille asennettujen automaattilaitteistojen keräämään aineistoon. Tarkkailun tuloksia tarkastellaan raportissa parametreittain. eden fysikaalista, kemiallista ja hygieenistä tilaa sekä a-klorofyllin pitoisuutta ja kasviplanktonin perustuotantokykyä koskeva havaintoaineisto on toimitettu valtakunnalliseen vedenlaaturekisteriin (IET). edenlaatutietoja tarkkailuun kuuluvilta havaintopaikoilta on ollut nähtävissä myös ympäristökeskuksen Internet-sivuilla osoitteessa

8 7 Tarkkailun suoritti elsingin kaupungin ympäristökeskuksen ympäristönsuojelu- ja tutkimusyksikkö, elsinginkatu 24, 53 elsinki, missä alkuperäismateriaalia samoin kuin mahdollisesti tämän selostuksen ulkopuolelle jätettyä aineistoa säilytetään. Edellisten vuosien velvoitetarkkailun osalta sekä niiden seikkojen osalta, joita on laajasti jo käsitelty aikaisemmin julkaistuissa velvoitetarkkailuraporteissa, kuten tutkimusmenetelmät, merialueen yleiskuvaus sekä kuormituksen ja merialueen tilan yleinen kehitys, viitataan mm. seuraaviin selvityksiin: Lauri esonen (toim.) 1988: elsingin ja Espoon edustan merialueiden velvoitetarkkailu vuosina Tutkimustoimiston tiedonantoja 17. elsinki 1988, 264 s, 3 liit. Raili armo 1994: ohjaeläimistö elsingin ja Espoon merialueilla vuonna elsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 1/1994. s Raili armo ja Tapio Riiheläinen, 1994: ohjasedimentti elsingin ja Espoon merialueilla. elsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 1/1994. s Ilkka iitasalo 1994: Rantavyöhykkeen uposkasvillisuuden tila elsingin ja Espoon merialueilla vuonna elsingin kaupunki, ympäristökeskus, monistettu raportti, elsinki , 4 s., 6 liit. Lauri esonen, Tapio orha, Ilkka Rinne, Ilkka iitasalo ja ilkka iljamaa 1995: elsingin ja Espoon merialueiden velvoitetarkkailu vuosina elsingin kaupungin ympäristökeskus, moniste 1, elsinki 1995, 143 s. atja ellikka ja ilkka iljamaa 1998: Eläinplankton elsingin merialueella elsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 12/ s. Lauri esonen (toim.) 2: elsingin ja Espoon merialueiden velvoitetarkkailu vuonna elsingin kaupungin ympäristökeskuksen monisteita 5/2. 81 s. Lauri esonen (toim.) 21: elsingin ja Espoon merialueiden velvoitetarkkailu vuonna 2. elsingin kaupungin ympäristökeskuksen monisteita 3/ s. Ilkka iitasalo, Ulla-Maija yytiäinen, Sanna ekuri, Sini-ilvi Saarnio ja eli Toppinen 22: Rantavyöhykkeen uposkasvillisuuden tila elsingin ja Espoon merialueilla vuosina elsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 4/ s. Liisa Autio, Ilppo ajaste, atja ellikka, Lauri esonen ja Marjut Räsänen 23: elsingin ja Espoon merialueiden velvoitetarkkailu vuosina elsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 9/ s., liite. Ari Laine, Lauri esonen, ari Myllynen ja Tapio orha 23: eden laadun muutosten vaikutus elsingin ja Espoon edustan merialueiden pohjaeläimistöön vuosina elsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 1/ s.

9 8 Ilppo ajaste 2. Tarkkailualue ja -menetelmät sekä alueen sääolot 2.1 Tarkkailualue ja -menetelmät Tarkkailualue käsitti elsingin ja Espoon kaupunkien sekä osittain irkkonummen ja Sipoon kuntien merialueet (kuva 2.1). Alue on tarkemmin kuvattu aikaisemmissa velvoitetarkkailuselvityksissä (sivu 7: Autio ym. 23). avaintopaikat ja tutkimusmenetelmät eri muuttujien osalta on selvitetty kyseisten tulosten käsittelyn yhteydessä. eden laatuun liittyvien parametrien (fysikaaliset, kemialliset ja hygieeniset muuttujat, kasviplankton) havaintopaikat on esitetty kuvassa 2.1. uonna 23 alueella oli kaksi asumajätevesien purkupaikkaa. elsingin iikinmäen puhdistamolta jätevedet johdettiin kalliotunnelissa avomeren reunaan atajaluodon eteläpuolelle noin seitsemän kilometrin etäisyydelle rannikosta. Espoon jätevedet johdettiin niin ikään kalliotunnelissa Suomenojan puhdistamolta noin 7 km päähän ulkosaaristoon Gåsgrundetin itäpuolelle. urkukohtien etäisyys toisistaan itä-länsisuunnassa on noin kahdeksan kilometriä. 2.2 Sääolot Sisälahdet ja satama-alueet jäätyivät joulukuun alussa (taulukko 2.1). Myös saaristossa (armaja) ja saariston ulkopuolella elsingin matalalla pysyvä jääpeite muodostui ennen vuodenvaihdetta Jäät lähtivät sisälahdista ja satamaalueelta huhtikuun lopussa ja koko merialueelta toukokuun alussa. Jäätalvi oli tavallista pidempi: koko merialue oli yhtäjaksoisesti jäässä yli kolmen kuukauden ajan. Talvella 22 elsingin matalalla oli vain neljä jääpäivää. Sääolot olivat vuonna 23 lähellä pitkän ajan keskiarvoa. Lämpöoloiltaan vuosi 23 erosi siten selvästi poikkeuksellisesta vuodesta 22, jolloin tammi elokuu oli hyvin lämmin ja loppuvuosi epätavallisen kylmä. uosi 23 alkoi harvinaisen kylmänä, mutta tammikuun jälkeen kuukausien keskilämpötilat olivat hyvin tyypillisiä ennen tavallista koleampaa kesäkuuta (kuva 2.2). einäkuu oli hyvin lämmin ja hellepäiviä oli paljon. Elokuun alussa sää viileni nopeasti. Syksy oli leuto lukuunottamatta lokakuussa ollutta viikon mittaista kylmää jaksoa. uoden 23 sademäärä oli normaali, joten vuosi 23 erosi selvästi ennätyksellisen kuivasta vuodesta 22. ähäsateisia kuukausia olivat helmi- ja maaliskuu sekä heinäkuu ja syyskuu (kuva 2.3). Runsaasti satoi touko-, elo- ja joulukuussa. Joulukuun sateet aiheuttivat ohijuoksutuksia puhdistamoilla. Joulukuussa oli myös kovia myrskyjä.

10 9 ã Maanmittauslaitos lupanro 313/MYY/4 uva 2.1. elsingin ja Espoon edustan merialueen velvoitetarkkailun havaintopaikat vuonna 23.Jäteveden purkukohdat esitetty nuolella. Intensiivihavaintopaikat: fysikaalisten, kemiallisten ja hygieenisten muuttujien vertikaalinen jakautuma, 1 12 kertaa vuodessa. lorofyllipitoisuus kesäaikaan pintavedestä. (14 havaintopaikkaa) vantitatiivinen kasviplankton ja kasviplanktonin perustuotantokyky (3) Silja Serenaden ja Finnpartner -matkustajalaivojen havaintopaikat elsingin merialueella asvukauden kuukausien säteilymäärät olivat selvästi pienempiä kuin vuonna 22 lukuun ottamatta heinäkuuta, jolloin säteilyn kuukausisummat olivat yhtä suuret (kuva 2.4). asvukauden aikainen kokonaissäteilyn määrä oli pitkän ajan keskiarvon suuruinen. Taulukko 2.1. Jäätyminen ja jään sulaminen elsingin edustalla jäätalvina 21/ 2 ja 22/3 (Merentutkimuslaitoksen julkaisematonta aineistoa). A B C E Satama 21/ / armaja 21/ / elsingin 21/ matala 22/ A = ensimmäinen jäätyminen B = pysyvän jääpeitteen muodostuminen C = pysyvän jääpeitteen loppuminen = jään lopullinen katoaminen E = todellisten jääpäivien lukumäärä

11 1 & R, 7 $ + (/, $$/, , (6b + (, 1 b ( /2 6 <<6 / 2.$ $55$6-28/8 uva 2.2. uukauden keskilämpötila ( C) elsingin aisaniemessa vuosina 22 ja 23 sekä vuosina (keskiarvo). Lähde: Ilmatieteen laitoksen Ilmastokatsaukset 23 sekä 7 $ + (/, $$/, , (6b + (, 1 b ( /2 6 <<6 / 2.$ $55$6-28/8 uva 2.3. uukauden sademäärä (mm) elsingin aisaniemessa vuosina 22 ja 23 sekä vuosina (keskiarvo). Lähde: Ilmatieteen laitoksen Ilmastokatsaukset 23 sekä , (6b +(,1b (/2 6<<6 /2.$ uva 2.4. uukauden globaalisäteily (MJ/m 2 ) elsinki-antaan lentoasemalla vuosina 22 ja 23 sekä vuosina (keskiarvo). Lähde: Ilmatieteen laitoksen Ilmastokatsaukset 23.

12 11 Ilppo ajaste 3. Merialueen kuormitus 3.1 elsingin ja Espoon kaupunkien jätevedet Yleistä elsingin ja Espoon kaupunkien sekä eräiden eski-uudenmaan kuntien jätevedet käsiteltiin elsingin iikinmäen ja Espoon Suomenojan jätevedenpuhdistamoissa. uhdistamoiden jätevesivirtaama oli vuonna 23 yhteensä noin 115 milj.m 3, mikä oli yhtä suuri kuin edellisenä vuonna. uormitus oli B:n suhteen noin 33 % ja fosforin suhteen noin 14 % pienempi kuin vuonna 22. Typpikuormitus oli noin 5 % suurempi kuin vuonna 22. Molemmat jätevedenpuhdistamot ovat biologisia aktiivilietelaitoksia, joilla on käytössä fosforinpoisto rinnakkaissaostusperiaatteella (ferrosulfaatti) sekä esidenitrifikaatioon perustuva typenpoisto. Typenpoisto käynnistettiin täysimittaisesti puhdistamoille asetettuja typenpoistovaatimuksia vastaten vuoden 1997 lopulla. Mereen kohdistuva typpikuormitus on sen jälkeen alentunut noin 5 % elsingin jätevedet iikinmäen jätevedenpuhdistamon voimassa olevien lupaehtojen keskeinen sisältö puhdistustuloksen kannalta on seuraava: Mereen johdettavan jäteveden B 7-ATU -arvo saa olla enintään 1 mg O 2 /l ja kokonaisfosforipitoisuus enintään,5 mg /l. uhdistustehon tulee sekä B 7-ATU :n että fosforin suhteen olla vähintään 9 %. Arvot lasketaan neljännesvuosikeskiarvoina mahdolliset ohijuoksutukset ja poikkeustilanteet mukaan lukien. uhdistustehon typen suhteen tulee olla vähintään 5 % vuosikeskiarvona laskien mahdolliset ohijuoksutukset ja poikkeustilanteet mukaan lukien. Lisäksi vuodesta 2 lähtien typen poistotehon tavoite on vähintään 7 %. Tavoite koskee biologisen käsittelyn tulosta silloin, kun prosessilämpötila on yli 12 C jättäen kuitenkin huomioimatta ääriarvot, jotka johtuvat jäteveden johtamisesta mereen poikkeuksellisissa tilanteissa, joita voivat olla mm. rankkasateet, lumen äkillinen sulaminen tai erityisen kylmä ilma, tai näiden aiheuttamat häiriöt prosessissa. iikinmäen keskuspuhdistamolla 1 käsiteltiin kaikki elsingin kaupungin jätevedet ja lisäksi antaan, eski-uudenmaan vesiensuojelun kuntayhtymän sekä Sipoon jätevesiä. okonaisjätevesimäärä oli 88,9 milj.m 3, josta puhdistamolla käsiteltiin 87,7 milj.m 3 (99 %). Jätevesimäärä oli 1,1 % pienempi kuin edellisenä vuonna. aapurikuntien jätevesimäärä oli 23,2 % iikinmäen koko jätevesimäärästä. Jätevedet johdettiin kalliotunnelissa noin 7 km päähän rannikosta atajaluodon eteläpuolelle. 1 Lähde: elsingin esi, iikinmäen jätevedenpuhdistamo, Tommi Fred: elsingin kaupungin jätevesien johtamisen ja käsittelyn velvoitetarkkailun tulokset vuodelta 23,

13 12 iikinmäen jätevedenpuhdistamo on biologinen aktiivilietelaitos. Typen poisto toteutetaan esidenitrifikaatioperiaatteella ja fosforin poisto rinnakkaissaostusperiaatteella (saostuskemikaalina ferrosulfaatti). Biologisen käsittelyn ohituksia oli kuutena päivänä joulukuun lopussa (yhteensä 1,2 milj.m 3 ) jätevesimäärän ylitettyä biologisen käsittelyn kapasiteetin (kuva 3.1). Biologisen käsittelyn ohitus oli 1,3 % (edellisenä vuonna 3,6 %) puhdistamolle tulleesta jätevesimäärästä. erkosto-ohituksia oli vuonna 23 yhteensä 81 m 3. Ohitukset koostuivat kantakaupungin sekaviemäröidyllä alueella sadannan perusteella arvioiduista ylivuodoista (75 9 m 3 ) ja käyttöhäiriöistä johtuneista pumppaamoiden ohituksista (5 1 m 3 ). erkosto-ohitusten määrä oli,1 % (edellisenä vuonna,1 %) kokonaisjätevesimäärästä. Ohitusten vaikutukset on huomioitu vesistökuormituksen arvioinnissa. 9LLLQlQMlYGQSXGLR 7L OL OL +XL 7RXR.l +LQl (OR 6 /R UU -RXOX %LRORJLLlLO 2LX uva 3.1. iikinmäen jätevedenpuhdistamon kokonaisvirtaama (m 3 /kk) kuukausittain. Taulukko 3.1. iikinmäen jätevedenpuhdistamolta poistuvan veden arvot vuosikeskiarvoina vuosina 22 ja 23. itoisuus, mg/l uhdistusteho B 7(ATU) % 95 % Fosfori,38,46 95 % 94 % Typpi % 68 % uhdistustulos täytti mereen johdettavan jäteveden happea kuluttavan aineksen pitoisuudelle asetetun vaatimuksen (1 mg/l) sekä fosforipitoisuudelle asetetun vaatimuksen (,5 mg /l) kaikkina vuosineljänneksinä. Samoin B:n ja fosforin puhdistusteholle asetettu vähimmäisvaatimus (9 %) saavutettiin kaikkina vuosineljänneksinä. uhdistamolla saavutettiin typelle asetettu poistotehovaatimus

14 13 (5 % vuosikeskiarvona laskien), mutta tavoitetta (7 % aikana jolloin biologisen prosessin lämpötila on > 12) ei saavutettu. uhdistusteho oli tältä osin elsingin veden ilmoituksen mukaan 64 %. uhdistamon ohituksia tapahtui joulukuussa, jolloin jätevesivirtaama oli suurimmillaan. Jäteveden kokonaisvirtaama oli ensimmäistä vuosineljännestä lukuun ottamatta suurempi kuin edellisenä vuonna (kuva 3.2). Tämä johtui loppuvuoden edellisvuotta suuremmasta sademäärästä. uosien välinen ero kokonaisvirtaamassa oli huomattava ensimmäisenä ja viimeisenä vuosineljänneksenä. Mereen johdetun B-, fosfori- ja typpikuormituksen vaihtelu oli saman tapainen (kuvat ). B- ja fosforikuormituksen pieneneminen ensimmäisellä vuosineljänneksellä edellisen vuoden kuormitukseen verrattuna oli kuitenkin virtaamien eroa selvästi suurempi johtuen huonosta puhdistustuloksesta ja -tehosta vuonna 22. uotuinen kokonaiskuormitus mereen oli B:n osalta 31 % ja fosforin osalta 19 % pienempi sekä typen osalta 9 % suurempi kuin edellisenä vuonna (taulukko 3.2). Taulukko 3.2. iikinmäen jätevedenpuhdistamon aiheuttama keskimääräinen kuormitus mereen vuosina 22 ja 23. eskimääräinen kuormitus, kg/d okonais-muutos kuormitus, t B 7(ATU) % Fosfori % Typpi % LOM,,,,,,,9 9LU 9LU uva 3.2. iikinmäen jätevedenpuhdistamon kokonaisvirtaama vuosineljänneksittäin vuosina 22 ja 23.

15 14 U Y J,,,,,,,9 %+.XRU %+.XRU uva 3.3. iikinmäen jätevedenpuhdistamon keskimääräinen B-kuormitus vuosineljänneksittäin vuosina 22 ja 23. U Y 3 J,,,,,,,9 )RIRULXRU )RIRULXRU uva 3.4. iikinmäen jätevedenpuhdistamon keskimääräinen fosforikuormitus vuosineljänneksittäin vuosina 22 ja 23. U Y 1 J,,,,,,,9 7SSLXRU 7SSLXRU uva 3.5. iikinmäen jätevedenpuhdistamon keskimääräinen typpikuormitus vuosineljänneksittäin vuosina 22 ja 23.

16 15 Esidenitrifikaatioon perustuva typenpoisto on iikinmäen jätevedenpuhdistamolla ollut lupaehtojen mukaisesti käytössä vuoden 1997 lopusta. Typenpoiston käyttöönoton jälkeen on typpikuorma mereen alentunut vuositasolla noin 5 %. Typenpoiston edelleen tehostamiseksi biologinen jälkikäsittely-yksikkö otettiin käyttöön joulukuussa 23 ja kahdeksas aktiivilietelinja otetaan käyttöön kevään 24 aikana Espoon jätevedet Suomenojan jätevedenpuhdistamon lupaehtojen keskeinen sisältö puhdistustuloksen kannalta on seuraava: esistöön johdettavan jäteveden B 7(ATU) -arvo saa olla enintään 1 mg/l ja kokonaisfosforipitoisuus enintään,5 mg /l neljännesvuosikeskiarvoina. uhdistustehon on oltava kummankin osalta vähintään 9 %. Tulokset lasketaan neljännesvuosikeskiarvoina ohitukset ja häiriötilanteet mukaan lukien. uhdistamoa tulee käyttää ja hoitaa siten, että saavutetaan mahdollisimman hyvä puhdistustulos typen suhteen. uhdistamolta lähtevän veden kokonaistypen pitoisuus saa olla enintään 2 mg/l/vrk silloin, kun puhdistusprosessin lämpötila on vähintään 12 C. okonaistypen poistotehon tavoitteen tulee kuitenkin olla 7 % vuosikeskiarvona laskettuna. Espoon jätevedet käsiteltiin Suomenojan jätevedenpuhdistamolla 2, minne johdettiin jätevedet Espoosta, auniaisista, antaan länsiosista ja irkkonummen eikkolasta. antaan osuus jätevesistä oli 17,4 % ja irkkonummen,8 %. okonaisjätevesimäärä vuonna 23 oli 25,6 milj.m 3, mikä oli,4 % enemmän kuin edellisenä vuonna. eskimääräinen lähtevä jätevesivirtaama oli 7 16 m 3 /vrk. Suurin vuorokausivirtaama m 3 mitattiin joulukuun lopulla ja pienin m 3 kesäkuun puolessa välissä (kuva 3.6). 6XRQRMQMlYGQSXGLR L 7 + O L O L + X L 7 RXR. l + L Q l ( O R 6 / R U U - RXO X uva 3.6. Suomenojan jätevedenpuhdistamon kokonaisvirtaama (m 3 /kk) kuukausittain. 2 Lähde: Espoon esi, tutkimusyksikkö, Maija Jäppinen: Suomenojan jätevedenpuhdistamon toiminta vuonna %LRORJLLlLO 2LX

17 16 Jätevedet johdettiin 7,5 km pituisessa kalliotunnelissa ulkosaaristoon Gåsgrundetin kaakkoispuolelle noin 15 m syvyyteen. Lähes kaikki tunneliin johdettu jätevesi käsiteltiin biologis-kemiallisesti. Suoraan purkutunneliin johdettiin esiselkeytettyä jätevettä yhteensä m 3, suurin osa runsaiden lumensulamisvesien aikaan. uhdistamon ohitus oli selvästi vähäisempää kuin edellisenä vuonna. umppaamoilta häiriötilanteiden johdosta tapahtuneita ohituksia oli koko vuonna yhteensä 1 25 m 3. uhdistamon vieressä olevaa lammikkoa on käytetty tulvahuippujen aikana tasausaltaana välpätylle jätevedelle. Joulukuun lopussa lammikosta valui mereen vettä arviolta 5 m 3. Ohituksien kokonaismäärä oli noin,7 % kokonaisjätevesimäärästä ja niiden vaikutus on otettu huomioon puhdistamolta vesistöön johdetun kuormituksen arvioinnissa. urkutunneliin johdettiin myös Espoon Sähkö Oy:n Suomenojan voimalaitoksen jäähdytysvesiä yhteensä 11,6 milj.m 3. Suomenojan jätevedenpuhdistamo on biologinen aktiivilietelaitos. Typen poisto toteutettiin esidenitrifikaatioperiaatteella ja fosforin poisto rinnakkaissaostusperiaatteella (saostuskemikaali ferrosulfaatti). Lupaehtojen mukaiseen täysimittaiseen typenpoistoon siirryttiin puhdistamolla vuoden 1997 lopulla. Taulukko 3.3. Suomenojan jätevedenpuhdistamolta poistuvan veden arvot vuosikeskiarvoina vuosina 22 ja 23. itoisuus, mg/l uhdistusteho B 7(ATU) 5,2 8,1 98 % 96 % Fosfori,39,36 95 % 95 % Typpi % 74 % Lupaehdot täyttyivät B:n ja fosforin pitoisuuden ja poistotehon suhteen kaikkina vuosineljänneksinä. Typenpoiston suhteen saavutettiin asetettu 7 % poistotehotavoite. Lähtevän veden enimmäistyppipitoisuus (2 mg/l/vrk) veden lämpötilan ollessa yli 12 C ylittyi yhtenä vuorokautena (23 mg/l). esistökuormitus kasvoi edellisestä vuodesta fosforin osalta ja väheni B:n ja typen osalta. Myös Suomenojan jätevedenpuhdistamolla jätevesivirtaama oli ensimmäisellä vuosineljänneksellä huomattavasti pienempi ja viimeisellä neljänneksellä huomattavasti suurempi kuin edellisenä vuonna (kuva 3.7). irtaaman vaihtelut näkyivät mereen päätyneen B-, fosfori- ja typpikuormituksen määrässä (kuvat ). Muutokset kuormituksessa olivat virtaaman muutoksia suurempia johtuen huonommasta puhdistustehosta suurten virtaamien aikaan. uotuinen kokonaiskuormitus mereen oli B:n osalta 46 % ja typen osalta 15 % pienempi sekä fosforin osalta 4 % suurempi kuin edellisenä vuonna (Taulukko 3.4)

18 17 Taulukko 3.4. Suomenojan jätevedenpuhdistamon aiheuttama kuormitus mereen vuosina 22 ja 23. eskimääräinen kuormitus, kg/d okonais-muutos kuormitus, t B 7(ATU) % Fosfori 26,5 27,6 9, % Typpi % LOM,,,,,,,9 9LU 9LU uva 3.7. Suomenojan jätevedenpuhdistamon kokonaisvirtaama vuosineljänneksittäin vuosina 22 ja 23. U Y J,,,,,,,9 %+.XRU %+.XRU uva 3.8. Suomenojan jätevedenpuhdistamon keskimääräinen B-kuormitus vuosineljänneksittäin vuosina 22 ja 23.

19 18 U Y 3 J,,,,,,,9 )RIRULXRU )RIRULXRU uva 3.9. Suomenojan jätevedenpuhdistamon keskimääräinen fosforikuormitus vuosineljänneksittäin vuosina 22 ja 23. U Y 1 J,,,,,,,9 7SSLXRU 7SSLXRU uva 3.1. Suomenojan jätevedenpuhdistamon keskimääräinen typpikuormitus vuosineljänneksittäin vuosina 22 ja 23.

20 19 atja ellikka 4. Meriveden kemiallinen, fysikaalinen ja hygieeninen laatu 4.1 avaintopaikat, näytteenotto ja määritykset emiallisessa, fysikaalisessa ja hygieenisessä tarkkailussa noudatettiin Uudenmaan ympäristökeskuksen hyväksymää yleisohjelmaa elsingin ja Espoon kaupunkien jätevesien vaikutusten yhteistarkkailuksi vuosina Ohjelman mukaisesti vuotuinen veden laadun seuranta käsitti 14 havaintopaikkaa, jotka on pääosin keskitetty nykyisille purkualueille ulkosaaristoon (kuva 2.1, taulukko 4.1). äytteet otettiin fysikaalisen, kemiallisen ja hygieenisen laadun seuraamiseksi kuukausittain. äytteet otettiin Ruttner-putkinoutimella (tilavuus 2,8 l) ja valutettiin suoraan näytepulloihin. Lämpötila mitattiin noutimen lämpömittarista ja näkösyvyys katsottiin noutimen valkoisen kannen avulla. Taulukko 4.1. avaintopaikat, niiden syvyys, sijaintikoordinaatit ja näytteenottosyvyydet. imi rosyvyys Sijainti (J2) äytesyvyydet x-koordinaatti y-koordinaatti m elsinki anhankaupunginselkä 4 2, ,5 asikkasaari Flathällgrundet Laajalahti 87 3, orsas Skatanselkä Länsi-Tonttu atajaluoto Gråskärsbådan oiraluoto Espoo Ryssjeholmsfjärden ,5 Stora Mickelskären naperskär Berggrund Alg@line ruunuvuorenselkä SS Ulkomeri SS11u eden fysikaalis-kemiallista laatua seurattiin myös Alg@line-seurantaprojektin Silja Serenade -aluksen elsingin edustan havaintopaikoilla (kuva 2.1). äytteenotto tapahtui jatkuvatoimisten ja automaattisten laitteiden avulla. eden lämpöti-

21 2 laa ja suolaisuutta seurattiin aluksen reitiltä noin 1 metrin välein ja vesinäytteitä laboratoriossa tehtäviä sameus- ja ravinneanalyysejä varten otettiin ajankohdasta riippuen viikon neljän viikon välein. äytteet otettiin noin viiden metrin syvyydestä. Ravinnetuloksista piirretyissä kuvissa esitetään myös Alg@line-projektin Finnpartner-aluksen tuloksia, jotka analysoi Merentutkimuslaitos. Sameusanalyysi tehtiin elsingin kaupungin ympäristökeskuksen ympäristönsuojelu- ja tutkimusyksikössä ja muut ympäristölaboratoriossa (taulukko 4.2). Mittatekniikan keskus on todennut ympäristölaboratorion pätevyyden (akkreditointitodistus ro T58/A/96). avaintotulokset on talletettu Alg@line-projektin tuloksia lukuun ottamatta elsingin kaupungin ympäristökeskuksen ympäristönsuojelu- ja tutkimusyksikössä esireki-tietokantaan. e on myös toimitettu Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämään valtakunnalliseen IET-tietokantaan. Tulokset on taulukoituna liitteessä 1. Taulukko 4.2. Tarkkailussa käytetyt määritykset ja määritysmenetelmät. Määritys näkösyvyys lämpötila suolaisuus* Menetelmä valkolevynä Ruttner-noutimen kansi Ruttner-noutimen lämpömittari (ja Finnjetillä Aanderaa-lämpötilasensori) johtokykymittaus (ja Finnjetillä myös Aanderaa-suolaisuussensori) sameus SFS-E ISO 727 p* SFS 321 hapen pitoisuus* SFS 34 hapen kyllästys% laskettu hapen pitoisuudesta lämpötilan avulla väriluku SFS typen pitoisuus* SFS-E O 2 -typen pitoisuus* SFS-E ISO O 3 -typen pitoisuus* SFS 329 typen kokonaispitoisuus* autom. analysaattori O 4 -fosforin pitoisuus* SFS 325 O 4 -fosforin pitoisuus (liukoinen) fosforin kokonaispitoisuus* SFS 326 (sovellettu) lämpökestoisten kolimuotoisten SFS 488 bakteerien tiheys* * = akkreditoitu analyysi

22 Merialueen tila eden laatu sisäsaaristossa Sisäsaaristovyöhykkeeseen kuuluvat matalat lahtialueet ja rannikon läheinen saaristoalue. yöhykkeen havaintopaikat ovat Ryssjeholmsfjärden, Laajalahti, orsas, asikkasaari, ruunuvuorenselkä, anhankaupunginselkä, artiokylänlahti ja Skatanselkä. Lämpötila iileän alkuvuoden johdosta vesi oli selvästi kylmempää huhti-kesäkuussa 23 verrattuna edelliseen vuoteen (kuva 4.1). Syksyllä vesi oli edellisvuotta lämpimämpää leudon syksyn johdosta. oko vesipatsas oli lämpimintä heinä-elokuussa. intaveden lämpötila oli korkein elokuun alussa, jolloin lämpötila oli artiokylänlahdella jopa 25,5 C. ruunuvuorenselällä, josta havaintoja saatiin viikoittain, pintavesi oli loppukesällä 23 hieman viileämpää kuin edellisenä vuonna. /ls LOƒ& 25 & 2 ƒ 15 LO S1 l 5 / QQXSXQJLQOl MROIMlUGQ uva 4.1. eden lämpötila (vesipatsaskeskiarvo) anhankaupunginselän, Laajalahden ja Ryssjeholmsfjärdenin havaintopaikoilla vuosina ruunuorenselältä on sekä Alg@line-projektin Finnjetin (22) ja Silja Serenaden (23) että asikkasaaren (18) pintavesituloksia. ¾ ¾ vuosi 23, o vuosi 22 ja ¾¾ minimi- ja maksimiarvot vuosilta /ls LOƒ& /ls LOƒ& /MOL UXXQXYXRUQOl , Suolaisuus Tammi-maaliskuussa 23 vesi oli poikkeuksellisen suolaista kaikilla sisäsaariston havaintopaikoilla (kuva 4.2). esä ja syksy 22 olivat olleet poikkeuksellisen kuivia, joten valunta rantavesiin oli ollut vähäistä. esällä ja syksyllä vesi oli edelleen jonkin verran edellistä vuotta suolaisempaa. ruunuvuorenselällä seuranta aloitettiin vasta huhtikuussa, joten alueelta ei ole saatavilla tuloksia alkuvuodelta. uhti-joulukuussa 23 ruunuvuorenselän pintavesi oli edellistä vuotta suolaisempaa.

23 22 6XROLXXÅ 6XROLXXÅ QQXSXQJLQOl MROIMlUGQ uva 4.2. eden suolaisuus (vesipatsaskeskiarvo) anhankaupunginselän, Laajalahden ja Ryssjeholmsfjärdenin havaintopaikoilla vuosina ruunuorenselältä on sekä Alg@line-projektin Finnjetin (22) ja Silja Serenaden (23) että asikkasaaren (18) pintavesituloksia. ¾ ¾ vuosi 23, o vuosi 22 ja ¾¾ minimi- ja maksimiarvot vuosilta äkösyvyys ja sameus min/maks XROLXXÅ 6XROLXXÅ /MOL min/maks 1995, UXXQXYXRUQOl esi oli kirkkainta tammikuussa (orsaassa joulukuussa) ja sameinta yleensä maaliskuussa (kuva 4.3). Sameinta vesi oli anhankaupunginselällä, missä sameus oli huipussaan joulukuussa. Joulukuussa 23 satoi poikkeuksellisen runsaasti, joten virtaamat antaanjoessa olivat suuria. irkkainta vesi oli Skatanselällä. oko vesipatsaan sameuslukema oli sisäsaaristossa keskimäärin pienempi vuonna 23 kuin edellisenä vuonna , 23 6X) QQXSXQJLQOl l Y 6X) /MOL l Y 6X) MROIMlUGQ l Y , uva 4.3. eden sameus (vesipatsaskeskiarvo) ja näkösyvyys anhankaupunginselän, Laajalahden ja Ryssjeholmsfjärdenin havaintopaikoilla vuosina ruunuorenselältä on sekä Alg@line-projektin Finnjetin (22) ja Silja Serenaden (23) että asikkasaaren (18) sameuden pintavesituloksia. uomaa, että ruunuvuorenselän kuvassa muista poikkeava y- akselien skaalaus. Sameus: ¾ ¾ vuosi 23 ja o vuosi 22. äkösyvyys: ^ vuosi ) 6 X 4.UXXQXYXRUQOl

24 23 apen kyllästys Avovesiaikaan pintavesi oli kaikilla havaintopaikoilla jonkin verran ylikyllästynyttä hapesta suuren levätuotannon takia. Yhteyttäessään kasviplanktonlevät vapauttavat veteen happea. ohjan läheisessä vedessä (noin metri pohjan yläpuolella) ei havaittu happikatoa (so. hapen kyllästysprosentti lähellä nollaa) millään havaintopaikalla (kuva 4.4). apen kyllästysprosentti sisäsaaristossa oli keskimäärin hieman suurempi kuin edellisenä vuonna. Erityisesti heinäkuussa 23 hapen määrä oli kaikilla havaintopaikoilla selvästi suurempi kuin edellisenä vuonna. +SQOOl QQXSXQJLQOl SQOOl /MOL SQOOl MROIMlUGQ SQOOl LUL uva 4.4. ohjan läheisen veden hapen kyllästys (%) anhankaupunginselän, Laajalahden, Ryssjeholmsfjärdenin ja asikkasaaren havaintopaikoilla vuosina ¾ ¾ vuosi 23, o vuosi 22 ja ¾¾ minimi- ja maksimiarvot vuosilta Fosfaattifosfori esipatsaan fosfaattifosforin pitoisuus oli kaikilla havaintopaikoilla viime vuosien suuruinen (kuva 4.5). Laajalahdella mitattiin elokuun alussa poikkeuksellisen suuri fosfaattipitoisuus. esi oli tällöin myös pohjan lähellä yli 2 C, joten pohjasta on ilmeisesti irronnut fosforia voimistuneesta mikrobitoiminnasta johtuen. ruunuvuorenselällä oli pintavedessä kesällä 23 hieman vähemmän ja marrasjoulukuussa enemmän fosfaattifosforia kuin edellisenä vuonna. Liukoinen typpi (nitriitti-, nitraatti- ja ammoniumtypen summa) Laajalahdella ja Ryssjeholmsfjärdenissä oli vedessä tammi-maaliskuussa 23 vähemmän liukoisia typpiravinteita verrattuna edelliseen vuoteen (kuva 4.6). Touko-lokakuussa, kasviplanktonlevien kasvukautena, liukoisen typen pitoisuus oli vedessä kaikilla havaintopaikoilla pieni.

25 24 )RILIRIRUL JO QQXSXQJLQOl )RILIRIRUL JO /MOL )RILIRIRUL JO MROIMlUGQ O 6 min/max UXXQXYXRUQOl , 23 J L U R I R L I I R ) uva 4.5. Fosfaattifosforipitoisuus (vesipatsaskeskiarvo) anhankaupunginselän, Laajalahden ja Ryssjeholmsfjärdenin havaintopaikoilla vuosina ruunuorenselältä on sekä Alg@line-projektin Finnjetin (22) ja Silja Serenaden (23) että asikkasaaren (18) pintavesituloksia. uomaa, että anhankaupunginselän kuvassa on muista poikkeava y-akselin skaalaus. ¾ ¾ vuosi 23, o vuosi 22 ja ¾¾ minimi- ja maksimiarvot vuosilta /LXRLQQSSL JO QQXSXQJLQOl /LXRLQQSSL JO /MOL /LXRLQQSSL JO MROIMlUGQ /LXRLQQSSL JO max 52.UXXQXYXRUQOl min/max , uva 4.6. Liukoisten typpiravinteiden (vesipatsaskeskiarvo) pitoisuus anhankaupunginselän, Laajalahden ja Ryssjeholmsfjärdenin havaintopaikoilla vuosina ruunuorenselän kuvassa sekä Alg@line-projektin Finnjetin (22) ja Silja Serenaden (23) että asikkasaaren (18) pintavesituloksia. uomaa, että y-akselien skaalat vaihtelevat. ¾ ¾ vuosi 23, o vuosi 22 ja ¾¾ minimi- ja maksimiarvot vuosilta okonaisfosfori Laajalahdella ja Ryssjeholmsfjärdenissä vesipatsaan keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus oli poikkeuksellisen suuri elokuun alussa (kuva 4.7). Laajalahdella ei esiintynyt syksyllä 23 edellissyksyn kaltaisia poikkeuksellisen suuria pitoisuuksia. Muilla havaintopaikoilla fosforin pitoisuus ei juurikaan

26 25 eronnut vuonna 23 edellisvuosien pitoisuuksista. ruunuvuorenselällä pintavedessä maalis-huhtikuussa 23 fosforin pitoisuus oli selvästi edellistä vuotta pienempi, mutta loppuvuodesta suurempi..rrqlirirul JO QQXSXQJLQOL RRQLIRIRUL JO /MOL RRQLIRIRUL JO MROIMlUGQ RRQLIRIRUL JO UXXQXYXRUQOl min/max , uva 4.7. okonaisfosforipitoisuus (vesipatsaskeskiarvo) anhankaupunginselän, Laajalahden ja Ryssjeholmsfjärdenin havaintopaikoilla vuosina ruunuorenselän kuvassa sekä Alg@line-projektin Finnjetin (22) ja Silja Serenaden (23) että asikkasaaren (18) pintavesituloksia. uomaa, että anhankaupunginselän kuvassa on muista poikkeava y-akselin skaalaus. ¾ ¾ vuosi 23, o vuosi 22 ja ¾¾ minimi- ja maksimiarvot vuosilta okonaistyppi Sisäsaaristoalueella kokonaistypen pitoisuus ei juurikaan eronnut edellisvuosien pitoisuuksista (kuva 4.8). Laajalahdella kokonaistyppipitoisuus oli helmikuussa liukoisen typen tapaan pieni. Elokuussa oli Laajalahdella ja Ryssjeholmsfjärdenissä kokonaistyppeä vedessä paljon. ruunuvuorenselällä (pintavesi) kokonaistypen pitoisuus oli maalis-huhtikuussa pienempi kuin vuonna 22. ygieeninen laatu eden hygieenistä laatua seurattiin lämpökestoisten koliformisten bakteerien pesäkeluvun avulla. äytännössä menetelmä kertoo Escerichia coli -bakteerin määrän vedessä. E. coli elää tasalämpöisten eläinten suolistossa ja on siten hyvä ulosteperäisen saastumisen indikaattori. anhankaupunginselällä pintaveden lämpökestoisten kolibakteerien määrä oli joulukuussa 23 suuri (kuva 4.9). eskimäärin bakteerien määrä oli sisäsaaristossa, erityisesti Ryssjeholmsfjärdenissä, edellistä vuotta pienempi.

27 26.RRQLSSL JO QQXSXQJLQOl RRQLSSL JO /MOL RRQLSSL JO MROIMlUGQ RRQLSSL JO max 59.UXXQXYXRUQOl min/max , uva 4.8. okonaistyppipitoisuus (vesipatsaskeskiarvo) anhankaupunginselän, Laajalahden ja Ryssjeholmsfjärdenin havaintopaikoilla vuosina ruunuorenselän kuvassa sekä Alg@line-projektin Finnjetin (22) ja Silja Serenaden (23) että asikkasaaren (18) pintavesituloksia. uomaa, että anhankaupunginselän kuvassa on muista poikkeava y-akselin skaalaus. ¾ ¾ vuosi 23, o vuosi 22 ja ¾¾ minimi- ja maksimiarvot vuosilta OL R S l / 1 1 O 1 1 S 1 1 9QQXSXQJLQOl /ls ROL SO /MOL /ls ROL SO (2/22) 5MROIMlUGQ /ls ROL SO LUL uva 4.9. intaveden ( metriä) lämpökestoisten, kolimuotoisten bakteerien pesäkelukumäärä anhankaupunginselän, Laajalahden, Ryssjeholmsfjärdenin ja asikkasaaren havaintopaikoilla vuosina uomaa, että anhankaupunginselän kuvassa y-akseli on logaritminen. ¾ ¾ vuosi 23, o vuosi 22 ja ¾¾ minimi- ja maksimiarvot vuosilta

28 eden laatu ulkosaaristossa Ulkosaaristovyöhyke kattaa saaristoalueen uloimman osan. Tämän alueen havaintopaikkoja olivat Flathällgrundet, Länsi-Tonttu, atajaluoto, Gråskärsbådan, oiraluoto, Stora Mickelskären, naperskär, Berggrund ja Ulkomeripisteet. Lämpötila iileän alkuvuoden johdosta vesi lämpeni vuonna 23 ulkosaaristossa edellistä vuotta selvästi hitaammin (kuva 4.1). uonna 22 vesi oli lämpimintä elokuussa, mutta kesällä 23 vesi oli lämpimintä heinäkuussa, minkä jälkeen vesi viileni nopeasti syyskuussa. Lokakuussa vesi oli lämpimämpää kuin syyskuussa. Marras-joulukuussa vesipatsaan keskilämpötila oli edellistä vuotta korkeampi, sillä sää viileni loppusyksyllä hitaasti. esi alkoi kerrostua kesäkuun alkupuolella ja kerrostuneisuutta kesti syyskuun loppupuolelle asti (kuva 4.11). /ls LOƒ& MOXRR & 2 ƒ 15 LO S 1 l 5 /.QSUlU /ls LOƒ& /lql7rqx min/maks & 2 ƒ 15 LO S 1 l 5 / 8ORUL uva 4.1. eden lämpötila (vesipatsaskeskiarvo) atajaluodon, naperskärin ja Länsi-Tontun havaintopaikoilla vuosina Ulkomereltä on Alg@line-projektin Finnjetin (22) ja Silja Serenaden (23) pintavesituloksia (minimi- ja maksimiarvot ovat vuosilta ). ¾ ¾ vuosi 23, o vuosi 22 ja ¾¾ minimi- ja maksimiarvot vuosilta Suolaisuus Merivesi oli ulkosaaristossa vuonna 23 kaikilla havaintopaikoilla selvästi suolaisempaa kuin edellisenä vuonna (kuva 4.12). Tammikuussa 23 Itämereen ryöpsähti ohjanmeren puolelta suolapulssi (suuri määrä suolaista valtamerivettä), mikä nosti Itämeren suolapitoisuutta. Tämä näkyi myös Ulkomeren pintavedessä sekä esimerkiksi Länsi-Tontun pohjan läheisen veden poikkeuksellisen korkeana suolapitoisuutena (kuva 4.13). oko vesipatsaan suolaisuus vaihteli Länsi-Tontun näytteissä 5,81 6,46 (edellisenä vuonna 5,2 5,67 ), atajaluodossa 5,52

29 28 Y 6 RXR l LQl OR OR UU MRXOX.XXXG uva Lämpötilan isotermit ( C) Länsi-Tontun havaintopaikalla (nro 114) vuonna 23. 6XROLXXÅ MOXRR XROLXXÅ QSUlU XROLXXÅ /lql7rqx min/maks XROLXXÅO ORUL min/max uva eden suolaisuus (vesipatsaskeskiarvo) atajaluodon, naperskärin ja Länsi-Tontun havaintopaikoilla vuosina Ulkomereltä on Alg@line-projektin Finnjetin (22) ja Silja Serenaden (23) tuloksia vuosilta ¾ ¾ vuosi 23, o vuosi 22 ja ¾¾ minimi- ja maksimiarvot vuosilta ,26 (4,83 5,74 ) ja naperskärissä 5,53 6,3 (4,85 6,34 ). ylmää ja suolaista vettä kumpusi elsingin edustalla lähinnä heinä-elokuussa (kuva 4.14). äkösyvyys ja sameus äkösyvyys oli ulkosaaristossa vuonna 23 suurin Berggrundissa ja pienin Flathällgrundetissa. Ajankohta, jona vesi oli kirkkainta ja sameinta, vaihteli eri havaintopaikoilla (kuva 4.15). esipatsaan sameudessa ei havaittu juurikaan eroa

30 29 Y 6 RXR l LQl OR OR UU MRXOX.XXXG uva Suolaisuuden isohaliinit ( ) Länsi-Tontun havaintopaikalla (nro 114) vuonna 23. ƒ& Å L L O OL L X R X R l l LQ suolaisuus lämpötila OR OR U OX X MR uva intaveden lämpötilan ja suolaisuuden vaihtelu Silja Serenaden elsingin edustan ulkomerihavaintopaikalla (SS11u) vuonna 23. uolella on merkitty kumpuamisajankohdat. havaintopaikkojen välillä, mutta sameus oli kaikilla havaintopaikoilla keskimäärin pienempi kuin edellisenä vuonna. apen kyllästys elmikuussa (ja naperskärissä myös maaliskuussa) 23 happitilanne pohjan läheisessä vedessä oli hyvä (kuva 4.16). uhtikuussa näytteitä ei päästy hakemaan miltään havaintopaikalta, mutta toukokuussa happitilanne oli viime vuosia heikompi lähes kaikilla ulkosaariston havaintopaikoilla. appivajaus oli suurin Länsi-Tontussa, 71 % (kuva 4.17). Läntisillä alueilla happitilanne oli viime vuo-

31 3 6X) MOXRR l Y ) 6 X QSUlU Y l 1 6X) /lql7rqx näkösyv, l Y 6X)78O ORUL uva eden sameus (vesipatsaskeskiarvo) ja näkösyvyys atajaluodon, naperskärin ja Länsi-Tontun havaintopaikoilla vuosina Ulkomereltä on Alg@line-projektin Finnjetin (22) ja Silja Serenaden (23) sameustuloksia vuosilta ¾ ¾ vuosi 23, o vuosi 22 ja ¾¾ minimi- ja maksimiarvot vuosilta SQOOl MOXRR SQOOl QSUlU SQOOl /lql7rqx min/maks SQOOl %UJJUXQG uva ohjan läheisen veden hapen kyllästys (%) atajaluodon, naperskärin, Länsi-Tontun ja Berggrundin havaintopaikoilla vuosina ¾ ¾ vuosi 23, o vuosi 22 ja ¾¾ minimi- ja maksimiarvot vuosilta sia huonompi heinäkuussa, mutta tilanne korjaantui elokuussa. Loppuvuodesta hapenvajaus oli pieni kaikilla havaintopaikoilla. Fosfaattifosfori Talvella 23 koko vesipatsaan fosfaattifosforin keskimääräinen pitoisuus oli ulkosaaristossa melko korkea, mutta ei niin suuri kuin edellisenä vuonna (kuva 4.18). eväästä syksyyn fosfaattipitoisuus oli kaikilla havaintopaikoilla poikke-

32 31 Y 6 RXR l LQl OR OR UU MRXOX.XXXG uva apen kyllästyksen (%) saman arvon käyrät Länsi-Tontun havaintopaikalla (nro 114) vuonna 23. uksellisen suuri. Fosfaattipitoisuudet olivat poikkeuksellisen suuria etenkin pohjan läheisessä vedessä (kuva 4.19). Suomenlahden syvien alueiden pohjan hapettomuus aiheuttaa sisäistä kuormitusta, missä fosfaattia liukenee pohjasta vesipatsaaseen. Lisäksi Suomenlahdelle suolapulssin johdosta työntynyt vesi oli ravinnepitoista. Syyskuussa havaittiin koko ulkosaaristoalueella fosfaattipitoisuuksia, jotka olivat kaksinkertaisia viime vuosien pitoisuuksiin verrattuna. Ulkomerellä fosfaattipitoisuus oli pintavedessä koko vuoden 23 viime vuosien tasolla. oko vesipatsaan fosfaattifosforin pitoisuus vaihteli atajaluodon näytteissä 6 35 µg /l (edellisenä vuonna 7 44 µg /l), Länsi-Tontussa µg )RILIRIRUL JO MOXRR )RILIRIRUL JO QSUlU )RILIRIRUL JO /lql7rqx min/maks )RILIRIRUL JO ORUL min/max F23, uva Fosfaattifosforipitoisuus (vesipatsaskeskiarvo) atajaluodon, naperskärin ja Länsi-Tontun havaintopaikoilla vuosina Ulkomereltä on Alg@line-projektin Finnjetin (22), Silja Serenaden (23) ja Finnpartnerin (F23) (23) tuloksia. ¾ ¾ vuosi 23, o vuosi 22 ja ¾¾ minimi- ja maksimiarvot vuosilta

33 32 Y 6 RXR l LQl OR OR UU MRXOX.XXXG uva Fosfaattifosforipitoisuuden saman arvon käyrät Länsi-Tontun havaintopaikalla (nro 114) vuonna 23. /l (15 44 µg /l) ja naperskarissä 5 36 µg /l (4 46 µg /l). Liukoinen typpi (nitriitti-, nitraatti- ja ammoniumtypen summa) Talvella pitoisuudet olivat korkeita, kuten yleensäkin talvisin. Touko-kesäkuussa liukoisia typpiravinteita oli Berggrundin alueella vedessä paljon. Loppuvuodesta pitoisuudet olivat pieniä kaikilla havaintopaikoilla, myös ulkomerellä pintavedessä (kuva 4.2). Myös pohjan läheisessä vedessä pitoisuudet olivat viime vuotta pienempiä (kuva 4.21). Fosforin kokonaispitoisuus Talvella fosforipitoisuus oli ulkosaaristossa suuri, kuten edellisenäkin vuonna (kuva 4.22). itoisuudet olivat toukokuussa vielä suuria, mutta useimmilla alu- /LXRLQQSSL JO MOXRR /LXRLQQSSL JO QSUlU /LXRLQQSSL JO /lql7rqx min/maks /LXRLQQSSL JO ORUL min/max F23, uva 4.2. Liukoisten typpiravinteiden (vesipatsaskeskiarvo) pitoisuus atajaluodon, naperskärin ja Länsi-Tontun havaintopaikoilla vuosina Ulkomereltä on Alg@lineprojektin Finnjetin (22), Silja Serenaden (23) ja Finnpartnerin (F23) (23) tuloksia. ¾ ¾ vuosi 23, o vuosi 22 ja ¾¾ minimi- ja maksimiarvot vuosilta

34 33 Y 6 RXR l LQl OR OR UU MRXOX.XXXG uva Liukoisten typpiravinteiden pitoisuuden saman arvon käyrät Länsi- Tontun havaintopaikalla (nro 114) vuonna 23..RRQLIRIRUL JO MOXRR RRQLIRIRUL JO QSUlU RRQLIRIRUL JO /lql7rqx min/maks RRQLIRIRUL JO uva okonaisfosforipitoisuus (vesipatsaskeskiarvo) atajaluodon, naperskärin ja Länsi- Tontun havaintopaikoilla vuosina Ulkomereltä on Alg@line-projektin Finnjetin (22), Silja Serenaden (23) ja Finnpartnerin (F23) (23) tuloksia. uomaa, että Ulmomerikuvassa on muista poikkeava y-akselien skaalaus. ¾ ¾ vuosi 23, o vuosi 22 ja ¾¾ minimi- ja maksimiarvot vuosilta ORUL min/max F23, Y 6 RXR l LQl OR OR UU MRXOX.XXXG uva okonaisfosforin pitoisuuden saman arvon käyrät Länsi-Tontun havaintopaikalla (nro 114) vuonna 23.

35 34 eilla pienenivät kesäksi tavanomaiselle, matalalle tasolle. Syyskuussa tavattiin poikkeuksellisen korkeita fosforipitoisuuksia, mutta pitoisuudet pienenivät ajankohtaan nähden normaaleiksi loppuvuodesta Länsi-Tonttua ja Flathällgrundetia lukuun ottamatta. itoisuudet olivat fosfaatin tapaan suurimpia pohjan läheisessä vedessä (kuva 4.23). oko vesipatsaan fosforipitoisuuden keskiarvo vaihteli Länsi- Tontun näytteissä µg /l (edellisenä vuonna µg /l), atajaluodossa µg /l (22 51 µg /l) ja naperskarissä µg /l (18 48 µg /l). Typen kokonaispitoisuus Ulkosaaristossa typen kokonaispitoisuus oli vuonna 23 keskimäärin pienempi kuin edellisvuonna ja samaa tasoa kuin viime vuosina yleensä (kuva 4.24). oko vesipatsaan typen keskiarvo vaihteli Länsi-Tontun näytteissä µg /l (edellisenä vuonna µg /l), atajaluodossa µg /l (37 48 µg.rrqlssl JO MOXRR RRQLSSL JO QSUlU RRQLSSL JO /lql7rqx min/maks RRQLSSL JO ORUL min/max F23, uva okonaistyppipitoisuus (vesipatsaskeskiarvo) atajaluodon, naperskärin ja Länsi-Tontun havaintopaikoilla vuosina Ulkomereltä on Alg@line-projektin Finnjetin (22), Silja Serenaden (23) ja Finnpartnerin (F23) (23) tuloksia. ¾ ¾ vuosi 23, o vuosi 22 ja ¾¾ minimi- ja maksimiarvot vuosilta Y 6 RXR l LQl OR OR UU MRXOX.XXXG uva okonaistypen pitoisuuden saman arvon käyrät Länsi-Tontun havaintopaikalla (nro 114) vuonna 23.

36 35 /l) ja naperskarissä µg /l (28 46 µg /l). ygieeninen laatu Ulosteperäistä kuormitusta osoittavien bakteerien määrät olivat ulkosaaristossa suurimpia atajaluodon ja naperskärin purkualueiden havaintopaikoilla (kuva 4.26). Myös Flathällgrundetissa pitoisuudet olivat hieman muuta ulkosaaristoa suurempia. avaintopaikka sijaitsee vilkkaan laivareitin kohdalla, joten alueelle päätynee septitankkivesiä. Muualla lämpökestoisten kolibakteerien määrät olivat 3 pmy/1 ml. Ulkosaaristossa oli kaikilla havaintopaikoilla edellistä vuotta vähemmän bakteereja. Länsi-Tontulla lämpökestoisten kolimuotoisten bakteerien tiheys vaihteli pintavedessä 3 pmy/1 ml (edellisenä vuonna 1 pmy/1 ml), atajaluodossa 1 39 pmy/1 ml (1 93 pmy/1 ml) ja naperskärissä 66 pmy/1 ml ( 11 pmy/1 ml). Länsi-Tontulla lämpökestoisten kolimuotoisten bakteerien tiheys vaihteli pintavedessä 1 pmy/1 ml (edellisenä vuonna 29 pmy/1 ml), atajaluodon luona 1 93 ( 55) ja naperskärin luona 11 (2 17). /ls ROL SO > 2.MOXRR /ls ROL SO QSUlU /ls ROL SO /lql7rqx /ls ROL SO %UJJUXQG min/maks uva intaveden ( metriä) lämpökestoisten kolimuotoisten bakteerien pesäkelukumäärän vaihtelu atajaluodon, naperskärin, Länsi-Tontun ja Berggrundin havaintopaikoilla vuosina uomaa, että kuvissa on erilaiset y-akselin skaalaukset. ¾ ¾ vuosi 23, o vuosi 22 ja ¾¾ minimi- ja maksimiarvot vuosilta

37 36 Marjut Räsänen 5. asviplanktonin lajisto ja biomassa sekä a- klorofylli 5.1 Aineisto ja menetelmät uoden 23 velvoitetarkkailun a-klorofylli- ja kvantitatiiviset kasviplanktonlajistonäytteet otettiin taulukon 5.1 mukaisesti. äytteet olivat edellisien vuosien tapaan kokoomanäytteitä. Taulukko 5.1. avaintopaikat, niiden syvyydet, näytteenottosyvyydet ja näytetiheydet. imi ro Syvyys äytesyvyys äytetiheys elsinki anhankaupunginselkä 4 2,5-2 kahden viikon välein asikkasaari neljän viikon välein artiokylänlahti kahden viikon välein Flatthällgrundet neljän viikon välein Laajalahti 87 3,5-3 kahden viikon välein orsas kahden viikon välein Skatanselkä kahden viikon välein Länsi-Tonttu* kahden viikon välein atajaluoto* kahden viikon välein oiraluoto neljän viikon välein Espoo Ryssjeholmsfjärden neljän viikon välein naperskär* kahden viikon välein Berggrund neljän viikon välein * = a-klorofyllinäytteiden lisäksi otettiin myös kvantitatiiviset kasviplanktonnäytteet Menetelmät olivat pääpiirteissään samat kuin aikaisempien vuosien velvoitetarkkailuissa. vantitatiiviset kasviplanktonlaskentatulokset on aikaisempina vuosina esitetty hiilibiomassana (µg C/l). Jo vuoden 22 tulokset esitettiin osittain märkäpainona. Tässä raportissa esitetään kvantitatiiviset kasviplanktontulokset ainoastaan märkäpainoina (µg/l tai mg/m 3 ). 5.2 Tulokset Tuloksia luettaessa on huomattava, että vuosien välinen ympäristöolosuhteista johtuva vaihtelu kasviplanktonin biomassassa ja lajikoostumuksessa on luonnollista. Lisäksi planktiset levät esiintyvät vedessä laikuttaisesti, joka myös vaikeuttaa tulosten tulkintaa.

38 37 anhankaupunginselän (4) kasviplanktonin määrä jäi kevätkukinnassa 22 melko pieneksi ja vuoden suurimmat biomassat mitattiin vasta elokuussa (kuva 5.1).uonna 23 lähinnä piilevien aikaansaama kevätkukinta oli runsas, vaikka se ajoittui antaanjoen samentavan vaikutuksen takia muita alueita myöhemmäksi. asvukausi 23 oli keskimääräisesti vähemmän rehevä kuin edellinen (taulukko 5.2) 9QQXSXQJLQOl ORURIOOL O J L L O OL L X R X R l uva 5.1. eden a-klorofyllin kuukausikeskiarvot vuonna 22 ja 23 anhankaupunginselällä (4). l LQ OR OR U OX X MR uoden 23 Laajalahden (87) kevätkukinta oli hyvin heikko tai se oli jo ohitettu, kun ensimmäiset a-klorofyllinäytteet toukokuun alkupuolella otettiin (kuva 5.2). Alkukesän levämäärät pysyivät kohtalaisen pieninä. elteinen heinäkuu ja suuri liukoisten ravinteiden määrä (katso kappale 4) mahdollistivat levien runsastumisen heinäkuun lopulla. lorofylli-a-pitoisuus kohosi jopa 69 µg/l:aan. Ã/MOLÃÃ ORURIOOLÃÃ O J L L O OL L X R X R l l LQ OR OR U OX X MR uva 5.2. eden a-klorofyllin kuukausikeskiarvot vuonna 22 ja 23 Laajalahdella (87).

39 38 Taulukko 5.2. asviplanktonin määrä elsingin ja Espoon alueella 4 metrin näytteissä a-klorofyllinä ilmoitettuna (µg/ l ). Tulokset ilmoitettu huhti (touko)- lokakuun vuosikeskiarvojen keskiarvoina tai vuosikeskiarvoina (ylhäällä) ja heinä-syyskuun vuosikeskiarvojen keskiarvoina tai vuosikeskiarvoina (alhaalla). uhti (touko)-lokakuu avaintopaikka ro a ELSII Lahtialueet ja sisäsaaristo anhankaupunginselkä 4 29, ,3 25,3 asikkasaari 18 1,8 7,7 12,7 22,4 Laajalahti 87 23, 25 28,9 24,6 orsas 94 14, ,5 14, artiokylänlahti 25 9,8 1,3 16,2 Skatanselkä 111 9,7 6,7 4,9 9,6 ruunuvuorenselkä/q1 *9,4 *11, *14,9 Saaristo Länsi-Tonttu 114 8,7 5,3 9,3 8,2 atajaluoto 125 8,9 7,7 9,6 8,4 oiraluoto 168 8,4 6,4 6,7 1,3 Flatthällgrundet 39 8,8 11 8,9 9,1 Ulkomeri/Q5 *7,1 *9,7 *9,4 ESOO naperskär 147 9, 8,2 6,6 7,4 Ryssjeholmsfjärden 117 8,7 9,5 5,9 11,1 Berggrund 148 6,1 6,9 7, 9,5 einä-syyskuu ro a ELSII Lahtialueet ja sisäsaaristo anhankaupunginselkä 4 32, ,3 25,5 asikkasaari 18 9,9 6,7 12,3 7,7 Laajalahti 87 18, ,7 33,5 orsas 94 1,2 6, 16,5 13, artiokylänlahti 25 8,7 1 12,5 13,7 Skatanselkä 111 7, 4,4 4,9 6,9 ruunuvuorenselkä/q1 *5,6 *6,5 *9,1 Saaristo Länsi-Tonttu 114 5,3 4,9 11,9 6,2 atajaluoto 125 6,6 5,4 6,4 7,8 oiraluoto 168 5,8 3,4 6,3 9,9 Flatthällgrundet 39 6,1 12,4 8,6 7,4 Ulkomeri/Q5 *4,7 *6,6 *5,8 ESOO naperskär Ryssjeholmsfjärden ,8 1,1 6,4 9,4 5,4 6,1 7,6 14,1 Berggrund 148 5,7 5,2 8,3 7,3 * = näytteenottosyvyys 5 metriä Yhtä suuria heinäkuisia a-klorofyllipitoisuuksia on mitattu viimeksi 198-luvun puolivälissä. Tästä huolimatta vuosi 22 oli Laajalahdella keskimääräisesti rehevämpi kuin vuosi 23. Seurasaarenselällä sijaitsevan orsaan (94) kasvukauden 23 vuodenaikaisrytmi oli samanlainen kuin Laajalahdella, vaikkakin Laajalahti oli selvästi Seurasaarenselkää rehevämpi (kuva 5.3). evätkukinta oli Seurasaarenselällä 23 selvästi havaittavissa toisin kuin Laajalahdella.

40 39 3RU ORURIOOL O J L L O OL L X R X R l uva 5.3. eden a-klorofyllin kuukausikeskiarvot vuonna 22 ja 23 orsaan (94) havaintopaikalla Seurasaarenselällä. l LQ OR OR U OX X MR asikkasaaren (18) havaintopaikalla ruunuvuorenselällä oli toukokuun alussa 23 havaittavissa voimakas kevätkukintapiikki, jolloin a-klorofyllipitoisuus kohosi yli 8 µg/l:aan (kuva 5.4). evätkukintapiikki näkyi myös laivanäytteenoton ruunuvuorenselän toukokuun näytteissä (53,1 µg/l). Alkukasvukauden alue oli rehevämpi ja loppukasvukauden vähemmin rehevä kuin edellisenä vuonna. 9LULM.UXXQXYXRUQOl ORURIOOL SLQULl 22, as ikkasaari 22, ruunuvuorenselkä 23, as ikkasaari 23, ruunuvuorenselkä O J L L O OL L X R X R l l LQ OR OR U OX X MR uva 5.4. eden a-klorofyllin kuukausikeskiarvot vuonna 22 ja 23 ruunuvuorenselällä asikkasaaren (18) havaintopaikalla sekä Silja Serenade -aluksen havaintopaikalla. elsingin itäisillä lahtialueilla artiokylänlahdella (25) ja Skatanselällä (111), aloitettiin kasviplanktonnäytteenotto vuoden 23 toukokuun alkupuolella, jolloin mitattiin varsin korkeita a-klorofyllipitoisuuksia (kuvat 5.5 ja 5.6). artiokylänlahdella a-klorofyllipitoisuus kohosi 66 µg/l:aan. evätkukinta oli vuonna 22 alkanut jo hieman aikaisemmin, jolloin jo huhtikuussa a-klorofyllipitoisuudet olivat korkeita, vuotta 23 korkeampia. Elo-syyskuussa 22 ja 23 levien

41 4 9ULROlQOL ORURIOOL O J L L O OL L X R X R l uva 5.5. eden a-klorofyllin kuukausikeskiarvot vuonna 22 ja 23 artiokylänlahden (25) havaintopaikalla. l LQ OR OR U OX X MR 6QOl ORURIOOL O J L L O OL L X R X R l uva 5.6. eden a-klorofyllin kuukausikeskiarvot vuonna 22 ja 23 Skatanselän (111) havaintopaikalla. l LQ OR OR U OX X MR määrä lisääntyi, jolloin a-klorofyllipitoisuus kohosi yli 2 µg/l:n. Skatanselällä biomassat pysyivät suhteellisen matalina koko kesän 22 ja 23. eskimääräisesti vuosi 23 oli Skatanselällä ja artiokylänlahdella edellistä vuotta rehevämpi. Länsi-Tontun (114) vertailualueelta on varsin kattavasti sekä a-klorofylli- että kvantitatiivisia biomassa- ja lajistonäytteitä (kuvat 5.7 ja 5.8). uoden 23 kevätkukinta oli alkanut jo aikaisemmin kuin ensimmäiset a-klorofyllinäytteet saatiin. Laivanäytteenoton tulosten perusteella kevätkukintahuippu oli elsingin ulkomerialueella ollut jo aivan huhtikuun lopulla (kuva 5.9). uitenkin vielä toukokuun alkupuolella biomassa koostui valtaosin panssarisiima- ja piilevistä, joskaan kokonaisbiomassat eivät kohonneet enää hyvin suuriksi. esäkuussa levämäärä oli edellisten vuosien tapaan pieni. einäkuun alussa biomassa lisääntyi nopeasti, mutta vuonna 23 ei kuitenkaan ollut yhtä suurta lyhytaikaista

42 41 /lql7rqx ORURIOOL O J L L O OL L X R X R l uva 5.7. eden a-klorofyllin kuukausikeskiarvot vuonna 22 ja 23 Länsi- Tontulla (114). l LQ OR OR U OX X MR 1 /lql7rqx O J 4 LR E O J OL I U R OR XX LQLOYl QLOXMUXOYl SQULLLOYl XOOYl SLLOYl LOlOYl YLUOYl ORURIOOL uva 5.8. Länsi-Tontun kasviplanktonin biomassat (µg/l) ja a-klorofyllipitoisuudet (µg/l) kasvukaudella 23, 4 metrin näytteet. kukintahuippua kun edellisenä vuonna. einäkuun puolivälissä 23 biomassa oli kesäisessä huipussaan 527 µg/l ja a-klorofylli 15,8 µg/l. Ilmakehän typen sidontaan pystyvät heterokystilliset sinilevät Aphanizomenon flos-aquae, odularia spp. ja Anabaena lemmermannii kattoivat noin 5 % kokonaisbiomassasta, mikä on selvästi vähemmän kuin edellisen vuoden heinäkuussa. Tyynellä säällä sinilevät nousivat myös ajoittain pintalautoiksi, joskin pintalauttoja havaittiin edellistä vuotta vähemmän. uonna 22 leväbiomassa runsastui syys-

43 42 +OLQJLQGXQXORULOX 22, wq5 23, SS 11u O J L L O OL L X R X R l uva 5.9. eden a-klorofyllin pitoisuudet laivanäytteenotossa elsingin edustan ulkomerialueella. l LQ OR OR U OX X MR Taulukko 5.3. asviplanktonin määrä elsingin ja Espoon alueella 4 metrin näytteissä märkäpainona (µg/l) ilmoitettuna. Tulokset ilmoitettu huhti (touko)- lokakuun vuosikeskiarvojen keskiarvoina tai vuosikeskiarvoina (ylhäällä) ja heinä-syyskuun vuosikeskiarvojen keskiarvoina tai vuosikeskiarvoina (alhaalla). uhti (touko)-lokakuu ro a ELSII Lahtialueet ja sisäsaaristo anhankaupunginselkä asikkasaari Laajalahti Skatanselkä Saaristo Länsi-Tonttu atajaluoto ESOO naperskär einä-syyskuu ro a ELSII Lahtialueet ja sisäsaaristo anhankaupunginselkä 4 18 asikkasaari Laajalahti Skatanselkä Saaristo Länsi-Tonttu atajaluoto ESOO naperskär

44 43 lokakuussa uudelleen, kun taas loppukesän 23 biomassat olivat tasaisen pieniä. eskimääräisesti vuosi 22 oli Länsi-Tontun havaintopaikalla rehevämpi kuin vuosi 23 (taulukko 5.3). atajaluodon (125) purkuputken alueen kevätkukinta ajoittui vuonna 22 huhtitoukokuun vaihteeseen, jolloin mitattiin yli 5µg/l a-klorofyllipitoisuuksia (kuvat 5.1 ja 5.11)..MOXRR ORURIOOL O J L L O OL L X R X R l uva 5.1. eden a-klorofyllin kuukausikeskiarvot vuonna 22 ja 23 atajaluodolla (125). l LQ OR OR U OX X MR 8.MOXRR O J 4 LR E 15 1 O J OL I U R OR XX LQLOYl QLOXMUXOYl SQULLLOYl XOOYl SLLOYl LOlOYl YLUOYl ORURIOOL uva atajaluodon kasviplanktonin biomassat (µg/l) ja a-klorofyllipitoisuudet (µg/l) kasvukaudella 23, 4 metrin näytteet.

45 44 uonna 23 kevätkukinnan huippu jäi näytteenoton ulkopuolelle, vaikka ensimmäisten kasviplanktonnäytteiden biomassa koostuikin vielä valtaosin kevätlajistosta: panssarisiima- ja piilevistä. atajaluodon itä- (Flatthällgrundet 39) (kuva 5.12) sekä eteläpuolella (oiraluoto 168) (kuva 5.13) levämäärät olivat hiukan atajaluotoa suurempia, mutta jäivät silti kevätkukinnan huippupitoisuuksiin (kuva 5.9) verrattuna mataliksi. einäkuun puolivälissä sinilevien määrän lisääntyminen kohotti biomassoja kesäkuisesta minimistä. einäkuussa rihmamaiset sinilevät (Aphanizomenon spp., Anabaena spp. ja odularia spumigena kattoivat noin 64 % kokonaisbiomassasta. Biomassa kohosi myös elokuun lopulla, jolloin se koostui valtaosin pii- ja kultalevistä. eskimääräisesti atajaluodon alkukesä 23 oli vähemmän rehevä ja loppukesä rehevämpi kuin kesällä 22. atajaluodon purkuputken läheinen alue oli vuo- )OlOOJUXQG ORURIOOL O J L L O OL L X R X R l uva eden a-klorofyllin kuukausikeskiarvot vuonna 22 ja 23 Flatthällgrundetissa (39). l LQ OR OR U OX X MR.RLUOXRR ORURIOOL O J L L O OL L X R X R l l LQ OR OR U OX X MR uva eden a-klorofyllin kuukausikeskiarvot vuonna 22 ja 23 oiraluodolla (168).

46 45 den 23 tulosten perustella keskimääräisesti hieman rehevämpi kuin vertailualueena käytetty Länsi-Tontun alue. Tosin atajaluodon alue oli Länsi-Tontun aluetta rehevämpi jo ennen purkuputken rakentamista. Espoon alueen kattavimmat a-klorofylli- ja lajistotulokset otettiin naperskärin (147) alueelta (kuvat 5.14 ja 5.15), mutta tuloksia oli myös Ryssjeholmsfjärdeniltä (117) (kuva 5.16) sekä Berggrundilta (148) (kuva 5.17)..QSUlU ORURIOOL O J L L O OL L X R X R l uva eden a-klorofyllin kuukausikeskiarvot naperskärillä (147) vuonna 22 ja 23. l LQ OR OR U OX X MR QSUlU 25 2 O J4 3 LR E O J OL I U R OR XX LQLOYl QLOXMUXOYl SQULLLOYl XOOYl SLLOYl LOlOYl YLUOYl ORURIOOL uva naperskärin (147) kasviplanktonin biomassat (µg/l) ja a- klorofyllipitoisuudet (µg/l) kasvukaudella 23, 4 metrin näytteet.

47 46 uonna 22 leväkukinnan huippu oli jo ohitettu kun ensimmäiset kasviplanktonnäytteet saatiin toukokuun puolivälissä. orkeimmat a- klorofylliarvot olivat vain 12,4 µg/l, kun ne edellisenä vuonna olivat jopa 44,7 µg/l. Sinilevien lisääntyminen kasvatti heinäkuista biomassaa edellisvuotista runsaammin. altalajeja olivat Anabaena lemmermannii, Aphanizomenon spp. ja Synechococcus sp. uonna 23 elokuun puolivälissä kohosi Gymnodinium sp. - panssarisiimalevien määrä myös yllättävän suureksi. elsingin edusta oli keskimääräisesti rehevämpi kuin Espoon edusta. 5MROIMlUGQ ORURIOOL O J L L O OL L X R X R l l LQ OR OR U OX X MR uva eden a-klorofyllin kuukausikeskiarvot Ryssjeholmsfjärdenillä (117) vuonna 22 ja 23. %UJJUXQG ORURIOOL O J L L O OL L X R X R l l LQ OR OR U OX X MR uva eden a-klorofyllin kuukausikeskiarvot Berggrundilla (148) vuonna 22 ja 23.

48 Sinilevien myrkyllisyys elsingin kaupungin ympäristökeskus on vuosina kesä-, heinä- ja elokuussa seurannut sinilevien esiintymistä, lajistoa ja myrkyllisyyttä 1. äytteitä on saatu valvotuilta uimarannoilta (Munkkiniemi, ietaranta ja Suomenlinna) sekä elsingin edustalta. Mikrokystiinejä, jotka ovat maksaan vaikuttavia myrkkyjä, voidaan pitää tärkeimpänä sinilevien aiheuttamana vaarana ihmisen terveydelle. uonna 23 elsingin edustan näytteiden mikrokystiinipitoisuudet olivat pieniä (kuva 5.18). Toksiinipitoisuudet kohonneet kovin korkeiksi myöskään Munkkiniemen, ietarannan ja ihlajasaaren uimarannoilta viikoittain otetuissa näytteissä (kuva 5.19). esän 23 orkeimmat mikrokystiinipitoisuudet mitattiin allahdenkainalon uimarannalta (119 µg/l) ja Uutelan uimarannalta 5.8. (84 µg/l) otetusta näytteestä. äytteet oli otettu sinileväkukinnoista, joissa mukana oli vaihtelevassa määrin odularia spumigena -sinilevää. LURLLQLSLRLXX JO YLLR Laajalahti S eurasaarens elkä Läns i-tonttu atajaluoto napers kär uva elsingin edustan mikrokystiinipitoisuuksia (µg/l) heinäkuun loppupuolella ja elokuun alussa kesällä 23. (viikko 29 = , viikko 3 = ja viikko 31 = ). LURLLQLSLRLXX JO YLLR Munkkiniemi ietaranta ihlajasaari uva elsingin valvottujen uimarantojen mikrokystiinipitoisuuksia heinäelokuussa Räsänen, M., Mustakallio, L. ja ellikka,. 21: Sinilevät ja levämyrkyt elsingin uimarannoilla ja merialueella kesällä 21. elsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 9/21. Räsänen, M., Rapala, J. ja ultanen, L. 23: Sinilevät ja levämyrkyt elsingin uimarannoilla ja merialueella kesällä 22. elsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 4/23.

49 48 Lauri esonen 6. asviplanktonin perustuotankokyky 6.1 Johdanto elsingin ja Espoon ulkosaariston alueella tapahtui 197-luvulla selvä rehevyystason nousu. 198-luvun puolivälin jälkeen kasviplanktonin perustuotantokyvyn arvot alenivat Suomenlahden hydrografisten olojen, ennen kaikkea vesirungon kerrostuneisuuden heiketessä ja ravinnepitoisuuksien tilapäisesti alentuessa. Ravinteiden aleneminen koski ennen muuta pintaveden fosforipitoisuutta hapettuneen pohja-alueen laajetessa ja fosforin sitoutuessa sedimenttiin. Myöhemmin perustuotantokyky uudelleen nousi 198-luvun lopun tasolle ja ylikin. uosien huippuarvojen jälkeen perustuotantokyky on jälleen jonkin verran alentunut. 6.2 Menetelmä asviplanktonin perustuotantokyky määritettiin elsingin ja Espoon edustan merialueella vuonna 23 kolmelta ulkosaariston havaintopaikalta: Länsi-Tonttu (114), atajaluoto (125) ja naperskär (147) (kuva 2.1). Mittaukset tehtiin huhtilokakuun aikana kahden viikon välein (11 havaintokertaa). erustuotantokykymittaukset tehtiin menetelmän SFS 349 mukaisesti. Inkubointiaika oli 24 tuntia, lämpötila 2 C, valaistus 5 luksia. alvosuodatus (Sartoriuksen,45 µm selluloosanitraattisuodin). estetuikemittaus (LB/allac 1215/ 16 Rackbeta, tuikeliuos Ultima Gold XR). 6.3 Tulokset uonna 23 perustuotantokyvyn taso oli ulkosaariston vertailualueella Länsi Tontussa (114) jonkin verran alempi kuin edellisenä vuonna johtuen heinäkuussa 22 todetusta voimakkaan sinileväkukinnan aiheuttamasta lyhytaikaisesta maksimista (kuva 6.1). esällä 23 ei vastaavaa poikkeavan korkeaa tuotantohuippua mitattu. urkualueilla atajaluodon ja naperskärin luona perustuotantokyky oli samalla tasolla kuin edellisenä kesänä (kuva 6.2). itemmällä aikavälillä tarkasteltuna muutosten suunta on ollut samanlainen sekä purkualueiden lähistöllä että vertailualueella Länsi-Tontussa (kuva 6.3). esän 23 kasvukautta luonnehti viileä alkukesä ja helteinen keskikesä, joka elokuun puolivälin tienoilla muuttui sateiseksi. asvukauden aikaiset kuukausien säteilysummat olivat pienemmät kuin edellisenä vuonna heinäkuuta lukuunottamatta. asvukautta edeltävä jäätalvi oli tavanomaista ankarampi: jäät lähtivät lopullisesti merialueelta vasta huhti-toukokuun vaihteessa. erustuotantokyvyn arvot olivat, kuten edellisinäkin vuosina, keskimäärin

50 49 G & J 1=Gåsgrundetin purkutunneli otettiin käyttöön 2=fosforinpoisto saatiin käyttöön kaikilla puhdistamoilla 3=atajaluodon purkutunneli otettiin käyttöön 4 typenpoisto aloitettiin iikinmäessä ja Suomenojalla uva 6.1. asviplanktonin perustuotantokyvyn muutos elsingin ja Espoon ulkosaaristossa vuosina /lql7rqx.moxrr.qsulu uva 6.2. asviplanktonin perustuotantokyky elsingin ja Espoon edustalla keskimäärin vuosina sekä vuosina 22 ja 23. (kasvukauden keskiarvo mg C (yht) m -3 d -1 ) korkeammat purkualueiden lähellä (meri- ja jäteveden pääasiallisessa kulkeutumissuunnassa) kuin ulkosaariston itäosassa, mikä kuvannee saaristoon johdettavien jätevesien paikallisesti rehevöittävää vaikutusta (taulukko 6.1).

51 5 G & J /lql7rqxsuxxrqryxrlq 114 mg C (yht) m-3d G & J.MOXRRSUXXRQRYXRLQ 125 mg C (yht) m -3 d G & J.QSUlUSUXXRQRYXRLQ 147 mg C (yht) m -3 d uva 6.3. asviplanktonin perustuotantokyky (mg C (yht) m -3 d -1 ) elsingin ja Espoon ulkosaaristossa vuosina

52 51 Taulukko 6.1. asviplanktonin perustuotantokyky (mg C/m 3 /d) elsingin ja Espoon edustan merialueilla vuosina keskimäärin 197-luvulla ja vuosina avainto- keskiarvo paikka elsinki Espoo

53 52 Ilppo ajaste 7. elsingin ja Espoon merialueen pohjaeläimistö 7.1 Johdanto elsingin ja Espoon merialueiden pohjaeläimistöä on seurattu säännöllisesti vuodesta 1962 alkaen. Seurannan tulokset on esitetty vesiviranomaisille toimitetuissa vuosiraporteissa. Tarkkailuvelvoite perustuu elsingin ja Espoon jätevesien johtamiseen merialueelle. eden laadun muutosten vaikutuksesta elsingin ja Espoon merialueiden pohjaeläimistöön vuosina on tehty erillisselvitys (Laine ym. 23). 7.2 Aineisto ja menetelmät uonna 23 pohjaeläinnäytteet otettiin elo lokakuun aikana. äytteitä otettiin yhteensä 16 havaintopaikalta (taulukko 7.1, kuva 7.1.). Tutkimusmenetelmät ovat noudattaneet Itämerenmaiden yhteisiä suosituksia ja olleet pääosin yhtenäiset vuodesta 1978 lähtien. äytteenottimena on käytetty lahtialueiden pehmeillä pohjilla Ekman-Birge-tyyppistä pohjanoudinta (pinta-ala 25 cm 2 ), jolla on otettu viisi rinnakkaisnäytettä yhdeltä havaintopaikalta kerralla. Saaristossa on käytetty van een -tyyppistä pohjanoudinta (pinta-ala 1 11 cm 2 ), jolla on otettu kolme rinnakkaisnäytettä kultakin havaintopaikalta. äytteet on seulottu vesijohtovedellä kahden teräsverkkoseulan läpi (,5 ja 1, mm). Jokaisen noston eri seuloilla olleet osanäytteet on kestävöity toisistaan erillään bengalrosalla värjättyyn 7 % etanoliin. Eläimet on eroteltu muusta seulontajätteestä laboratoriossa stereomikroskoopin avulla vähintään kuusinkertaista suurennusta käyttäen. Eläimet on pyritty määrittämään lajin tarkkuudella. arvasukamadot (Oligochaeta) ja surviaissääskien toukat (Chironimidae) on kuitenkin käsitelty ryhminä. Ennen biomassan punnitsemista eläimet on kuivattu imupaperilla. Jokainen laji tai ryhmä on punnittu erillään. Liejusimpukat (Macoma balthica) on jaettu 1 mm:n tarkkuudella kokoluokkiin ja biomassa määritetty koon perusteella käyttäen ympäristökeskuksessa tehtyä kokoluokkien painokerroin -selvitystä vuosien aineistosta. avaintopaikkojen paikallistamisessa on käytetty satelliittipaikannusta (GS) ja pohjan syvyyttä.

54 53 Taulukko 7.1. elsingin ja Espoon vuosittain seuratut pohjaeläinhavaintopaikat. avaintopaikan avaintopaikan Syvyys ohjan laatu Sijainti numeronimi (m) (J2-koordinaatisto) elsinki: 87 Laajalahti 3,5 lieju, savi orsas 9 lieju, savi, hiekka, sora anhankaupunginselkä 2,5 lieju artiokylänlahti 4 lieju asikkasaari 14 lieju Skatanselkä 15 lieju atajaluoto 26 savi atajaluoto 29 savi Itäinen ulkosaaristo 28 savi, hiekka Espoo: 118 Espoonlahti 14 sulfidilieju Espoonlahti 13 sulfidilieju Ryssjeholmsfjärden 3,5 lieju, savi Bodön selkä 19 sulfidilieju ytön väylä 29 savi naperskär 26 sulfidilieju, savi naperskär 31 savi ã Maanmittauslaitos lupanro 313/MYY/4 uva 7.1. ohjaeläintarkkailun havaintopaikat vuonna 23. Jätevesien purkukohdat on merkitty nuolilla.

55 Tulokset elsingin vuosittain seuratut havaintopaikat Laajalahdella (87) esiintyi runsaasti harvasukamatoja ja surviaissääskien toukkia. iiden hallitseva asema on tyypillistä matalille liejupohjille. Surviaissääskien toukat muodostivat lähes 9 % biomassasta. ohjaeläinten biomassa oli pienempi kuin vuonna 22, mikä johtui surviaissääskien toukkien pienemmästä koosta. arvasukamatoja ja otamopyrgus jenkinsi -kotiloita esiintyi edellisvuotta vähemmän. Mitään erityistä muutosta pohjaeläimistössä ei ollut havaittavissa. Taksonien (lajien tai ryhmien) kokonaismäärä oli viisi. orsaan (94) havaintopaikalla lajisto oli Laajalahtea monipuolisempi. Taksoneja oli yhdeksän. ohjan koostumus on vaihteleva, minkä takia se tarjoaa sopivan elinympäristön usealle lajille. arvasukamadot muodostivat suurimman osan yksilömäärästä, mutta liejusimpukat muodostivat yli 95 % pohjaeläinten biomassasta. Biomassa oli selvästi suurempi kuin vuonna 22, koska vastasyntyneiden kokoluokan (,5 mm) sijaan suuri osa simpukoista oli vanhoja, yli 1 mm kokoisia yksilöitä. uonna 1999 pohjaeläimiä oli poikkeuksellisen runsaasti, mutta viimeisen neljän vuoden aikana pohjaeläimistö on pysynyt samankaltaisena. anhankaupunginselällä (4) pohjaeläimistö koostui lähes täysin surviaissääskien toukista ja harvasukamadoista. Surviaissääskien toukkia esiintyi vähemmän kuin vuonna 22, minkä takia pohjaeläinten biomassa oli selvästi edellisvuotta pienempi. Taksonien kokonaismäärä oli neljä, kun surviaissääskien toukkien ja harvasukamatojen lisäksi tavattiin vain harvakseltaan pieniä liejusimpukoita ja yksi otamopyrgus jenkinsi -kotilo. iime vuosien aikana pohjaeläimistössä ei ole tapahtunut oleellisia muutoksia. artiokylänlahdessa (25), kuten muissakin sisälahdissa, surviaissääskien toukat ja harvasukamadot muodostivat suurimman osan yksilömääristä ja surviaissääskien toukat valtaosan biomassasta. äitä pohjaeläinryhmiä esiintyi yhtä runsaasti kuin vuonna 22. Liejusimpukoita ei löytynyt näytteistä ollenkaan. ohjaeläinten biomassa oli pienentynyt edellisvuodesta, jolloin muutama vanha ja suurikokoinen liejusimpukka muodosti siitä suurimman osan. Taksonien lukumäärä oli neljä, kun se vuonna 22 oli seitsemän. Liejusimpukoiden tiheys oli pienentynyt koko viisivuotiskauden ajan. oska artiokylänlahden liejusimpukat ovat pääasiassa kuuluneet vastasyntyneiden ikäluokkaan, mitään erityistä muutosta pohjan tilassa ei todennäköisesti ole tapahtunut. esän aikana pohjalla on saattanut olla vähähappinen tilanne, mikä olisi aiheuttanut liejusimpukoiden menehtymisen ja lajien vähyyden. Surviaissääskien toukat ja harvasukamadot sietävät hyvin pieniä happipitoisuuksia. asikkasaaren (18) havaintopaikalla liejusimpukat muodostivat suurimman osan pohjaeläinten yksilömääristä ja lähes koko biomassan. ohjaeläinten biomassa oli edellisvuotta pienempi, koska liejusimpukat olivat pienempiä ja kuuluivat pääasiassa vastasyntyneiden kokoluokkaan. uodesta 1999 laskenut pohjaeläinten tiheys oli pienten simpukoiden runsauden takia suurempi kuin edellisenä vuon-

56 55 na. Toiseksi eniten oli surviaissääskien toukkia, jotka puuttuivat pohjalta kokonaan vuonna 22. Taksoneja oli seitsemän. Skatanselällä (111) liejusimpukat hallitsivat pohjaa. ohjaeläinten tiheys ja biomassa olivat pienentyneet edellisvuodesta. ohjaeläinten tiheydessä tapahtunut muutos johtui vastasyntyneiden simpukoiden kokoluokan pienuudesta ja biomassan muutos suurten yli 1 mm kokoisten simpukoiden pienestä määrästä. arvasukamatoja esiintyi yleisesti, mutta otamopyrgus jenkinsi -kotiloita oli vähemmän kuin vuonna 22. Muita lajeja esiintyi harvakseltaan, kuten on ollut tilanne koko viisivuotiskauden ajan. Taksonien lukumäärä oli yhdeksän. atajaluodon jätevesien purkupaikan lähialueella on kaksi havaintopaikkaa (125, 1259). ohjaeläimistön koostumus ja biomassa eivät juurikaan eronneet havaintopaikkojen välillä. Liejusimpukat muodostivat suurimman osan yksilömääristä ja lähes koko biomassan. avaintopaikalla 125 vastasyntyneiden kokoluokan liejusimpukoita oli runsaasti, minkä takia pohjaeläinten tiheys oli suurempi kuin havaintopaikalla alkokatkaa (Monoporeia affinis) esiintyi melko runsaasti. Sitä pidetään Suomenlahdella syvien hyvähappisten pohjien lajina. Taksonien lukumäärä oli kummallakin havaintopaikalla 13. urkupaikan itäpuolisella havaintopaikalla 1259 pohjaeläinyhteisö on viime vuodet ilmentänyt varsin hyvää pohjan tilaa. avaintopaikalla 125 pohjaeläimistön tila oli parempi kuin aiemmin viisivuotiskaudella. Liejusimpukoiden tiheys ja biomassa sekä vastasyntynyt simpukkaikäluokka olivat siellä selvästi suurempia kuin vuonna 22. Myös valkokatkoja esiintyi edellisvuotta runsaammin ja taksonien lukumäärä oli noussut seitsemästä 13:een. Itäisen ulkosaariston (1142) pohjaeläinyhteisö on pysynyt melko muuttumattomana koko viisivuotiskauden ajan. Liejusimpukka on ollut hallitseva laji ja liejusimpukoiden vastasyntyneiden kokoluokka on ollut runsas. ohjaeläinten biomassa on pienentynyt viime vuodet, kun kookkaita liejusimpukoita on ollut aiempaa vähemmän. Muista yleisistä lajeista harvasukamadot ja valkokatkat runsastuivat edellisvuodesta. Taksonien lukumäärä oli laskenut edellisvuoden 13:sta yhdeksään. Tällä havaintopaikalla ja atajaluodon havaintopaikalla 1259 pohjaeläimistö on ollut hyvin samanlainen viime vuodet. avaintopaikat edustavat melko häiriintymätöntä ulkosaariston pohjaa Espoon vuosittain seuratut havaintopaikat Espoonlahden havaintopaikat sijaitsevat syvänteissä lahden perukassa (118) ja lahden suulla (12) (kuva 7.1). äitä syvänteitä vaivaa usein hapen puute. esällä 22 lahden suulla esiintyi pelkästään surviaissääskien toukkia ja lahden perukassa niiden lisäksi vain harvasukamatoja. uonna 23 lahden perukan tila oli kohentunut edellisvuodesta, mikä näkyi surviaissääskien runsastumisena ja taksonien määrän lisääntymisenä kahdesta neljään. Lahden suulla syvänteen pohja oli lähes kuollut. Sieltä tavattiin vain yksi surviaissääsken toukka. avaintopaikalla 12 pohjaeläimiä on ollut viime vuodet vähän. uonna 1999 siellä tavattiin ensimmäisen kerran kertaa Marenzelleria viridis -monisukamatoja, joiden runsaan esiintymisen takia pohjaeläimiä oli tavallista tiheämmässä.

57 56 Ryssjeholmsfjärdenillä (1171) pohjaeläimistö muodostui lähes täysin surviaissääskien toukista, joiden runsastumisen takia pohjaeläinten biomassa oli selvästi edellisvuotta suurempi. iime vuosiin verrattuna pohjaeläimistö oli muuttunut liejusimpukkavaltaisesta surviaissääskien toukkien hallitsemaksi. Taksonien lukumäärä oli viisi. errattuna elsingin mataliin lahtiin Ryssjeholmsfjärdenillä oli hyvin vähän harvasukamatoja. Bodön selän (17) pohjalta löytyi yksi surviaissääsken toukka. uonna 22 pohjalta ei tavattu yhtään makroskooppista pohjaeläintä, kuten on ollut tilanne usein aiemminkin. Syynä pohjaeläinten vähyyteen on ollut hapen puute pohjalla. avaintopaikka sijaitsee matalampien vesialueiden rajaamalla sisäsaariston selällä, missä loppukesällä vesi on usein voimakkaasti kerrostunut lämpötilan ja suolaisuuden suhteen ja alusvedessä esiintyy hapen vajausta. ytön väylän (57) havaintopaikka sijaitsee Espoon jätevesien purkualueella. ohjaeläimistö koostui lähes kokonaan liejusimpukoista ja valkokatkoista. ohjaeläinten tiheys ja biomassa olivat selvästi pienempiä kuin vuonna 22, koska liejusimpukoita, harvasukamatoja, valkokatkoja ja Marenzelleria viridis - monisukamatoja esiintyi edellisvuotta vähemmän. Taksonien lukumäärä oli vain viisi, kun se vuonna 22 oli 11. ohjaeläimistö oli yksipuolisempi kuin aiemmin viisivuotiskaudella. ytön väylän havaintopaikka on edustanut melko häiriintymätöntä ulkosaariston pohjan tilaa. naperskärin alueella on kaksi havaintopaikkaa (147 ja 156), jotka sijaitsevat ulkosaaristossa Espoon jätevesien purkupaikan läheisyydessä. äillä havaintopaikoilla pohjaeläimistö koostui pääasiassa liejusimpukoista ja harvasukamadoista. Liejusimpukat muodostivat yli 99 % biomassasta. avaintopaikalla 147 pohjaeläinten tiheys oli huomattavasti pienempi kuin vuonna 22. Suuria liejusimpukoita esiintyi harvassa, minkä takia myös pohjaeläinten biomassa oli edellisvuotta pienempi ja ulkosaariston pohjalle epätyypillisen pieni. ohjaeläimistön niukkuus johtui todennäköisesti hapen puutteesta osassa pohjaa. Taksonien lukumäärä oli kuusi, kun se vuotta aiemmin oli yhdeksän. avaintopaikalla 147 pohjaeläimistön runsauden heilahtelut johtuvat osittain vuosien välisistä eroista näytteiden pohjan laadussa. Rinnakkaisnäytteet ovat usein erilaisilta pohjilta, koska alueella on lähekkäin sekä savipohjaa, että pienialaisia liejupohjaisia syvänteitä. ämä syvänteet ovat alttiita hapen puutteelle, mistä kertoo sulfidien muodostuminen. uosina 1999, 22 ja 23, jolloin pohjaeläinten biomassa oli pieni, rinnakkaisnäytteet olivat pääasiassa sulfidiliejupohjilta. naperskärin havaintopaikalla 156 pohjaeläimistössä oli tapahtunut saman suuntaisia muutoksia kuin ytön väylällä: pohjaeläinten tiheys ja biomassa sekä vastasyntyneiden liejusimpukoiden määrä olivat pienentyneet edellisvuodesta. ain harvasukamadot olivat runsastuneet verrattuna vuoteen 22. Taksonien lukumäärä oli laskenut yhdeksästä seitsemään. Espoon ulkosaaristossa pohjaeläimiä oli edellisvuotta vähemmän kaikilla havaintopaikoilla (57, 147 ja 156). ohjaeläinten tiheys ja lajilukumäärä olivat

58 57 ulkosaaristoalueelle pieniä, mutta mitään erityistä kehityssuuntaa pohjaeläimistössä ei ole havaittavissa. elsingin ja Espoon merialueille on tyypillistä pohjaeläimistön runsaudessa ja lajistossa tapahtuva vaihtelu, jota ei voi suoraan yhdistää kuormituksen vaihteluihin. Jätevesillä on voinut olla vaikutusta Espoon ulkosaariston havaintopaikoilla, mikä näkyi lajien pienenä määränä, liejusimpukan vastasyntyneiden ikäluokan pienuutena ja valkokatkan harvalukuisuutena verrattuna itäisen ulkosaariston pohjaeläimistöön. /MOL J &LURQRLG 2OLJRF 3RRSUJXMQLQL XX %LR 3RU J FREOLF &LURQRLG 2OLJRF UQ]OOULYLULGL XX %LR uva 7.2. ohjaeläinten lukumäärä ja biomassa elsingin ja Espoon havaintopaikoilla vuosina

59 58 uva 7.2. Jatkuu. 9QQXSXQJLQOl J FREOLF &LURQRLG 2OLJRF XX %LR 9ULROlQOL J FREOLF &LURQRLG 2OLJRF XX %LR 9LUL FREOLF &LURQRLG 2OLJRF UQ]OOULYLULGL 3RRSUJXMQLQL XX %LR J

60 59 uva 7.2. Jatkuu. 6QOl J FREOLF 2OLJRF 3RRSUJXMQLQL XX %LR.MOXRR FREOLF 2OLJRF RQRSRULIILQL UQ]OOULYLULGL XX %LR J.MOXRR J FREOLF 2OLJRF RQRSRULIILQL UQ]OOULYLULGL XX %LR

61 6 uva 7.2. Jatkuu.,lLQQXORULR J FREOLF 2OLJRF RQRSRULIILQL UQ]OOULYLULGL XX %LR (SRRQOL J &LURQRLG 2OLJRF XX %LR (SRRQOL J &LURQRLG 2OLJRF UQ]OOULYLULGL XX %LR

62 61 uva 7.2. Jatkuu. 5MROIMlUGQ J FREOLF &LURQRLG 2OLJRF XX %LR %RG QOl J FREOLF 2OLJRF UQ]OOULYLULGL XX %LR. QYlOl FREOLF 2OLJRF RQRSRULIILQL UQ]OOULYLULGL XX %LR J

63 62 uva 7.2. Jatkuu..QSUlU J FREOLF 2OLJRF UQ]OOULYLULGL XX %LR.QSUlU FREOLF 2OLJRF RQRSRULIILQL UQ]OOULYLULGL XX %LR J

64 63 Taulukko 7.2. ohjaeläintulokset elsingin ja Espoon merialueelta vuonna 23. Laajalahti (87) Laji Yks/m2 % g/m2 % ediste diversicolor 7,2,9,75 Oligochaeta ,95,22 1,91 eomysis integer 7,2,,1 Chironomidae ,77 9,95 88,16 otamopyrgus jenkinsi 191 5,88 1,3 9,17 Yhteensä ,28 orsas (94) Laji Yks/m2 % g/m2 % rostoma obscurum 7,53,1,3 ediste diversicolor 13 1,5,2,9 olydora redeki 46 3,68,3,13 Marenzelleria viridis 66 5,26,5,21 Oligochaeta ,37,8,37 Corophium volutator 7,53,,2 Chironomidae 112 8,95,78 3,56 otamopyrgus jenkinsi 33 2,63,7,3 Macoma balthica 125 1, 2,96 95,29 Yhteensä ,99 anhankaupunginselkä (4) Laji Yks/m2 % g/m2 % Oligochaeta 15 37,5,27 6,5 Chironomidae ,67 3,86 91,93 otamopyrgus jenkinsi 7,24,,6 Macoma balthica 73 2,59,6 1,51 Yhteensä ,2 artiokylänlahti (25) Laji Yks/m2 % g/m2 % ediste diversicolor 7,26,1,12 olydora redeki 7,26,,3 Oligochaeta ,25,22 2,78 Chironomidae ,22 7,78 97,7 Yhteensä ,2

65 64 Taulukko 7.2. Jatkuu. asikkasaari (18) Laji Yks/m2 % g/m2 % Marenzelleria viridis 13,82,5,2 Oligochaeta 46 2,86,,2 Chironomidae 37 22,86,32 1,31 ydrobidae 7,41,,1 otamopyrgus jenkinsi 53 3,27,1,42 Limapontia capitata 2 1,22,1,3 Macoma balthica ,57 24,23 98,1 Yhteensä ,73 Skatanselkä (111) Lajinimi Yks/m2 % g/m2 % rostoma obscurum 12 1,23,,2 Manayunchia aestuarina 36 3,7,,1 Marenzelleria viridis 6,62,7,42 Oligochaeta ,51,2,15 Corophium volutator 3,31,,1 Chironomidae 15 1,54,4,23 otamopyrgus jenkinsi 18 1,85,6,35 Limapontia capitata 3,31,, Macoma balthica ,93 16,79 98,81 Yhteensä ,99 atajaluoto (125) Laji Yks/m2 % g/m2 % alicryptus spinulosus 3,85,44,32 Manayunchia aestuarina 3,8,, Marenzelleria viridis 9,25,4,3 Oligochaeta 216 6,11,5,3 Saduria entomon 15,42,11,8 Jaera albifrons 9,25,, Gammarus sp. 12,34,, Monoporeia affinis 282 7,98,2,14 Chironomidae 12,34,, otamopyrgus jenkinsi 15,42,8,6 Bithynia tentaculata 3,8,, Limapontia capitata 3,8,, Macoma balthica ,77 139,9 99,33 Yhteensä ,3

66 65 Taulukko 7.2. Jatkuu. atajaluoto (1259) Laji Yks/m2 % g/m2 % alicryptus spinulosus 51 1,9,8,53 Fabricia sabella 3,11,, Marenzelleria viridis 93 3,47,42,28 Oligochaeta 78 2,91,2,1 Saduria entomon 54 2,2 1,3,87 Jaera albifrons 9,34,, Gammarus sp. 12,45,, Monoporeia affinis ,78,72,48 Corophium volutator 3,11,, Chironomidae 3,11,, otamopyrgus jenkinsi 3 1,12,7,5 Limapontia capitata 9,34,, Macoma balthica ,34 145,99 97,76 Yhteensä ,33 Itäinen ulkosaaristo (1142) Laji Yks/m2 % g/m2 % alicryptus spinulosus 51 1,3,34,32 Marenzelleria viridis 42 1,7,3,3 Oligochaeta 72 18,32,21,2 Saduria entomon 18,46,59,55 Gammarus sp. 6,15,, Monoporeia affinis ,89,97,91 otamopyrgus jenkinsi 3,8,1,1 Limapontia capitata 51 1,3,3,3 Macoma balthica ,44 15,14 97,96 Yhteensä ,33 Espoonlahti (118) Laji Yks/m2 % g/m2 % Oligochaeta ,44,1,88 Chironomidae ,86 1,77 99,6 otamopyrgus jenkinsi 7,35,,1 Macoma balthica 7,35,1,5 Yhteensä ,87 Espoonlahti (12) Laji Yks/m2 % g/m2 % Chironomidae 7 1,,18 1, Yhteensä 7,18

67 66 Taulukko 7.2. Jatkuu. Ryssjeholmsfjärden (1171) Laji Yks/m2 % g/m2 % ediste diversicolor 7,39,1,6 Oligochaeta 13,78,,2 Chironomidae ,39 12,56 95,25 otamopyrgus jenkinsi 4 2,33,14 1,4 Macoma balthica 53 3,11,48 3,63 Yhteensä ,19 Bodön selkä (17) Laji Yks/m2 % g/m2 % Chironomidae 7 1,,1 1, Yhteensä 7,1 ytön väylä (57) Laji Yks/m2 % g/m2 % alicryptus spinulosus 3,4,,1 Marenzelleria viridis 6,81,1,1 Oligochaeta 33 4,44,,1 Monoporeia affinis 153 2,56,24,5 Macoma balthica ,79 47,58 99,47 Yhteensä ,83 naperskär (147) Laji Yks/m2 % g/m2 % rostoma obscurum 3 2,17,,2 alicryptus spinulosus 3 2,17,,1 Manayunchia aestuarina 3 2,17,, Oligochaeta 57 41,3,1,1 Monoporeia affinis 6 4,35,5,68 Macoma balthica 66 47,83 7,83 99,19 Yhteensä 138 7,9 naperskär (156) Laji Yks/m2 % g/m2 % alicryptus spinulosus 9,93,2,4 ediste diversicolor 3,31,, Marenzelleria viridis 6,62,, Oligochaeta ,16,5,9 Gammarus sp. 6,62,, Monoporeia affinis 6,62,1,1 Macoma balthica ,75 53,67 99,84 Yhteensä ,75

68 67 äivi Munne 8. Laajalahden ja Seurasaarenselän sedimenttitutkimus 8.1 Johdanto Laajalahti on matala ja rehevä merialue, jonne on vuoteen 1986 saakka johdettu yhdyskuntajätevesiä. uormituksen vuoksi Laajalahden pohjasedimentti on hyvin ravinteikas ja sisäinen kuormitus veteen on suuri. Laajalahti oli rehevimmillään 197-luvun alussa, jolloin sen vesi kuului laatuluokkaan heikko. Lahden tila on parantunut kuormituksen vähennyttyä ja nykyisin vesi on laatuluokaltaan pohjoisosissa välttävää ja muualla tyydyttävää. esäisin vedessä on paljon leviä ja vesi on sameaa. Rihmamaisia sinileviä on Laajalahdella edelleen kesäisin varsin paljon, eikä niiden massaesiintymiltäkään ole vältytty. Laajalahden sisäisen kuormituksen selvittäminen on ensiarvoisen tärkeää lahden tilan elpymisen kannalta. Seurasaarenselkä on Laajalahtea avoimempi lahtialue, joka on yhteydessä elsingin edustan merialueeseen hyvin vettä vaihtavan Lauttasaarensalmen kautta. Aluetta on kuormittanut aikoinaan Rajasaaren jätevedenpuhdistamo, joka toimi vuoteen 1978 asti. Tämän jälkeen aluetta ovat kuormittaneet Laajalahden puolelta Iso-uopalahteen laskeneet Talin puhdistamon jätevedet, sekä vähäisessä määrin myös Lauttasaaren puhdistamon jätevedet vuoteen 1992 saakka. 197-luvulla Seurasaarenselän vesi oli laatuluokitukseltaan heikkoa, mutta nykyisin se kuuluu pääosin luokkaan tyydyttävä. ohjoisosassa sijaitseva ikku-uopalahti kuuluu edelleen luokkaan välttävä. Laajalahden tapaan vesi on sameaa ja kesäisin leviä esiintyy runsaasti. Rihmamaisia sinileviä esiintyy alueella säännöllisesti, joskaan ei yleensä yhtä runsaasti kuin Laajalahdella. uonna 23 kartoitettiin Laajalahden ja Seurasaarenselän sedimentin laatua eri osa-alueilla. Työ on osa elsingin ja Espoon kaupunkien jätevesien vesistövaikutuksen yhteistarkkailua vuonna 23. Edellinen laatututkimus on tehty vuonna 1999, jolloin tutkittiin sedimentin raskasmetalleja viideltä lahtialueiden havaintopaikalta. uoden 23 sedimentin laatututkimus keskittyi ravinteisiin ja sedimentin happitilanteeseen. 8.2 Tutkimusalue Laajalahti sijaitsee elsingin kaupungin länsipuolella, osittain elsingin ja osittain Espoon puolella. Sen pinta-ala on 5,8 km 2, keskisyvyys 2,4 m ja tilavuus 14,1 milj.m 3 (itting 1922). Tällöin Laajalahteen luetaan kuuluvaksi myös sen pohjoisosassa sijaitseva Iso-uopalahti, joka pääasiallisesti on ottanut vastaan lahteen tulevat vedet (sekä valuma- että jätevedet) ja joka on silta-aukon kautta yhteydessä Laajalahteen. Laajalahti on muodoltaan pyöreähkö, sen pohja on laakea vailla erityisiä epäsäännöllisyyksiä. Suurin syvyys (noin 9 metriä) on lähellä Seurasaarenselälle johtavaa uusisaarensalmea (esonen 1968). Lahti on jo alun-

69 68 perin ollut melko suljettu, sillä sen erottaa ulkomerestä kaksinkertainen saariketju, joiden väliin jäävät Seurasaaren- ja Lehtisaarenselät. Tätä luontaista eristyneisyyttä on lisätty vielä yhdistämällä saaria siltapengerryksin. Laajalahteen kohdistuva jätevesikuormitus on ollut peräisin lähes yksinomaantalin jätevedenpuhdistamosta, joka on sijainnut Iso-uopalahden rannalla. Iso- uopalahtea ovat osaltaan kuormittaneet lisäksi myös Mätäjoki ja lahden pohjoispuolella sijaitseva kaatopaikka. ielä 196-luvulla lahtea kuormitti myös Leppävaaran lammikkopuhdistamo (Rinne 1976). Seurasaarenselkä on läheiseen Laajalahteen verrattuna edullisessa asemassa siksi, että se on yhteydessä merelle hyvin vettä vaihtavan Lauttasaarensalmen kautta. Suurimmillaan Seurasaarenselän syvyys yltää yli kymmenen metrin. Alueen pohjois- ja koillisosat ovat kuitenkin verraten matalia, jossain määrin jopa kynnyksen erottamia, ja mereltä tuleva puhtaampi vesi kulkeutuu syvää uomaa pitkin pääasiassa Seurasaaren suuntaan. äin ollen Rajasaaren ympäristö, Taivallahti ja pääosa ietarannan alueesta ovat herkimmin likaantuvia. Seurasaarenselälle kohdistui 197-luvun lopulle saakka voimakas kuormitus lähinnä Rajasaaren jätevedenpuhdistamolta. Rajasaaren laitoksen puhdistusteho oli huono ja erityi- ã AUUIMITTAUSOSASTO, elsinki uva 8.1. Laajalahden ja Seurasaarenselän näytepisteet. artassa näkyy myös Talin ja Rajasaaren jätevedenpuhdistamojen sijainnit sekä Mätäjoki ja Monikonpuro, jotka molemmat laskevat Iso-uopalahteen.

70 69 sen raskasta kuormitus oli puhdistamon alasajovaiheessa vuonna 1978, jolloin myös suuria määriä täysin käsittelemätöntä viemärivettä joutui mereen. Rajasaaren jätevedenpuhdistamon toiminnan lopettamisen jälkeen tilanne Seurasaarenselällä alkoi oleellisesti parantua. Aluetta kuormittivat kuitenkin Laajalahden suunnasta Talin puhdistamon jätevedet vuoteen 1986 saakka, jolloin atajaluodon purkutunneli otettiin käyttöön. ähäisemmässä määrin jätevesikuormaa Seurasaarenselkään on kohdistunut Lauttasaaren puhdistamon purkualueelta Lauttasaarenselältä. uhdistamon toiminta lopetettiin vuonna 1992 (esonen 21). 8.3 Aineisto ja menetelmät Laajalahdelta ja Seurasaarenselältä otettiin näytteet äytepisteitä oli yhteensä 74, joista 32 sijaitsi Laajalahdella ja loput 42 Seurasaarenselällä (kuva 8.1). Laajalahden länsiosassa sijaitseva luonnonsuojelualue jätettiin tutkimusalueen ulkopuolelle. Sedimenttinäytteet otettiin iemistö-putkinoutimella, jonka halkaisija oli 5 cm ja korkeus 74 cm. Alueelta kartoitettiin pohjanlaatu sekä arvioitiin silmämääräisesti sedimenttiprofiilin hapettuneen ja hapettoman kerroksen osuus. apettunut kerros muodosti pääasiassa sedimentin pintaosan ja oli väriltään tummanruskeaa mutaliejua. apettoman kerroksen väri vaihteli tummanharmaasta lähes mustaan. ohjanlaatu määritettiin silmämääräisesti sedimentin rakenteen ja värin perusteella (taulukko 8.1). Taulukko 8.1. ohjanlaadun määristysperusteet. ohjanlaatu äri Mutalieju Tummanruskea Sulfidilieju Tummanharmaa Sulfidiraidat Musta Savi aaleanharmaa iekka aaleanruskea ova pohja - Sedimenttiprofiilin yläpuolisesta vedestä (noin 1 cm:n korkeudelta sedimentin ja veden rajapinnasta) imettiin 1 ml:n muovisella huuhteluruiskulla vesinäyte muovisiin, steriileihin 1 ml:n näytepulloihin. uuhteluruiskun jatkeeksi oli liitetty ohut muovinen letku, jotta vesi saatiin imettyä oikealta syvyydeltä, eikä sedimentin pinta päässyt sekoittumaan. Ravinteet määritettiin Laajalahdella 24 näytepisteeltä. Fosfaattifosfori määritettiin 23 näytepisteeltä, sillä yhden näytepisteen tulos jäi puuttumaan. Seurasaarenselältä ravinteet analysoitiin 29 näytepisteeltä. edestä määritettiin elsingin kaupungin ympäristökeskuksen ympäristölaboratoriossa liukoisten ravinteiden pitoisuudet (taulukko 8.2). Tulokset analysoitiin tilastollisesti regressioanalyysin avulla.

71 7 Taulukko 8.2. Sedimentin yläpuolisesta vedestä määritetyt liukoiset ravinteet. Mitattava parametri Standardi pitoisuus SFS-E O 2 +O 3 - -pitoisuus SFS-E ISO O 4 - -pitoisuus SFS Tulokset ohjanlaatu Laajalahden pohja on pinnanmuodoiltaan melko tasaista. ohja koostuu pääasiassa tummanharmaasta, paikoitellen lähes mustasta hapettomasta sulfidiliejusta, jonka päällä on ohut hapettunut tummanruskea mutaliejukerros. intakerroksen paksuus vaihteli,1 5 cm (kuva 8.2). Sedimenttiprofiileissa oli havaittavissa toisinaan myös mustia sulfidiraitoja, jotka kertovat sedimentin hapettomista oloista. ain muutamilla havaintopaikoilla pohja muodostui vaaleanharmaasta savesta (liite 4). Seurasaarenselälle johtavan uusisaarensalmen syvänteessä (LA2) pohja on kovaa kivikkoa tai kalliota (kuva 8.3). Sijaintinsa vuoksi näytepisteet LA1 ja LA2 poikkeavat olosuhteiltaan muusta Laajalahdesta. Laajalahden koko pinta-alasta sulfidilieju, jonka päällä on hapettunutta mutaliejua, muodostaa 94,6 %. Syvänteen osuus koko Laajalahden pinta-alasta on vain,6 % (taulukko 8.3). Seurasaarenselällä pohja on pinnanmuodoiltaan ja laadultaan selvästi vaihtelevampaa kuin Laajalahdella. altaosan (9,3 %) Seurasaarenselän pohjasta muodostaa tummanharmaa sulfidilieju, jonka päällä on hapettunut ruskea mutaliejukerros (taulukko 8.4). Sulfidiliejua tavataan erityisesti Seurasaarenselän syvimmillä näytepisteillä, joissa sedimenttiprofiili oli toisinaan väriltään lähes mustaa. apettuneen kerroksen paksuus Seurasaarenselällä vaihteli,2 1 cm. Erityisen runsaasti tätä orgaanisesta materiaalista muodostunutta mutaliejukerrosta tavataan Seurasaarenselän lounaisnurkassa (SE19, kuva 8.2). ovia kallio- ja kivikkopohjia on siellä täällä. ovien pohjien läheisyydessä tavataan usein myös hiekkapohjia. Savipohjia on paikoitellen, erityisesti Seurasaaren itäpuolella. Savipohjien muodostuminen on tyypillistä alueille, joissa veden virtaus tai aallokon vaikutus on riittävän pieni. yseisellä alueella pohjan savikerroksen päälle on kasautunut muutamien senttimetrien paksuinen hiekkakerros hapettuneen mutaliejukerroksen sijaan. Mutaliejukerroksen puuttuminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sedimentti olisi hapetonta, vaikka näin voisi kuvan 8.2 perusteella olettaa. Syvänteen osuus koko Seurasaarenselän pinta-alasta on 17,6 % (taulukko 8.4).

72 71 ã AUUIMITTAUSOSASTO, elsinki uva 8.2. apettuneen mutaliejukerroksen paksuus tutkimusalueella. UOM! äytepisteillä SE4, SE9 ja SE27 sedimentin pinnalla on hiekkakerros. Mutaliejukerroksen puuttuminen ei tarkoita sitä, että sedimentin pinta olisi hapeton. ã AUUIMITTAUSOSASTO, elsinki uva 8.3. ohjanlaatu tutkimusalueella.

73 72 Taulukko 8.3. Laajalahden pohjanlaatu. inta-ala (km 2 ) inta-ala (%) uvaus Syvänne,2,6 ohja koostuu tummanharmaasta, hapettomasta sulfidiliejusta, jonka päällä on ohut (,1 cm) hapettunut mutaliejukerros. Sedimenttiprofiilissa oli havaittavissa myös lähes mustia sulfidiraitoja. ova pohja,5 1,4 ohja on kovaa kivikkoa tai peruskalliota. äytepisteiltä ei saatu lainkaan sedimenttinäytteitä. Savipohja,14 4, äriltään vaaleanharmaata savea, jonka päälle on usein kerrostunut hapettunut (1 3 cm:n paksuinen) mutaliejukerros. Sulfidilieju 3,35 94,6 äriltään tummanharmaata, toisinaan lähes mustaa, hapetonta sedimenttiä, jonka päälle on kerrostunut,5 5 cm:n hapettunut mutaliejukerros. oko pinta-ala (km 2 ) 3,54 1 Taulukko 8.4. Seurasaarenselän pohjanlaatu. inta-ala (km 2 ) inta-ala (%) uvaus Syvänne 1,2 17,6 ohja koostuu tummanharmaasta, hapettomasta sulfidiliejusta, jonka päällä on ohut (,2 2 cm) hapettunut mutaliejukerros. Sedimenttiprofiileissa oli toisinaan havaittavissa myös lähes mustia sulfidiraitoja. ova pohja,26 3,8 ohja on kovaa kivikkoa tai peruskalliota. äytepisteiltä ei saatu lainkaan sedimenttinäytteitä. Savipohja,24 3,5 äriltään vaaleanharmaata savea, jonka päälle on kerrostunut 1 3 cm:n paksuinen hiekkakerros tai hapettunut ( 4 cm:n paksuinen) mutaliejukerros. Mutalieju,16 2,4 äriltään tummanruskeaa, orgaanista materiaalia sisältävää sedimenttiä. Mutaliejua on usein kerrostunut myös muiden pohjanlaatujen pintaan. Sulfidilieju 6,15 9,3 äriltään tummanharmaata, toisinaan lähes mustaa, hapetonta sedimenttiä. jonka päälle on kerrostunut,2 4 cm:n hapettunut mutaliejukerros. oko pinta-ala (km 2 ) 6,81 1

74 Liukoiset ravinteet Laajalahdella ammoniumtyppipitoisuus pohjan läheisyydessä vaihteli 1 4 µg l -1. Suurimmat pitoisuudet havaittiin lahden keskiosissa näytepisteillä LA19 LA24, sekä lahden eteläosassa näytepisteillä LA25 LA32 (kuva 8.4). Seurasaarenselällä ammoniumtyppipitoisuus vaihteli 2 15 µg l -1. Suurimmat pitoisuudet havaittiin syvimmillä näytepisteillä (kuva 8.4). itraatti+nitriittityppipitoisuus Laajalahdella vaihteli 5 µg l -1. Suurimmat pitoisuudet havaittiin samoilla näytepisteillä kuin ammoniumin kohdalla, lahden keski- ja eteläosissa (kuva 8.5). Seurasaarenselällä nitraatti+nitriittityppipitoisuus vaihteli 17 µg l -1. Suurimmat pitoisuudet havaittiin jälleen syvimmillä näytepisteillä (kuva 8.5). Fosfaattifosforipitoisuus vaihteli Laajalahdella 5 21 µg l -1. Suurin pitoisuus havaittiin näytepisteellä LA25, jonka syvyys oli lähes 6 metriä. Tämä lienee lahden syvin kohta, lukuun ottamatta uusisaarensalmea (kuva 8.6). Fosfaattifosforipitoisuus Seurasaarenselällä vaihteli 2 3 µg l -1. Suurimmat pitoisuudet havaittiin syvänteellä sekä Seurasaarenselän länsi- ja keskiosissa (kuva 8.6). ã AUUIMITTAUSOSASTO, elsinki uva 8.4. Ammoniumtyppipitoisuus noin 1 cm sedimentin yläpuolella Laajalahdella ja Seurasaarenselällä.

75 74 ã AUUIMITTAUSOSASTO, elsinki uva 8.5. Laajalahden ja Seurasaarenselän nitraatti- ja nitriittityppipitoisuudet, noin 1 cm sedimentin yläpuolella. ã AUUIMITTAUSOSASTO, elsinki uva 8.6. Laajalahden ja Seurasaarenselän fosfaattifosforipitoisuudet, noin 1 cm sedimentin yläpuolella. äytepisteen LA 19 näytteen analysointi epäonnistui eikä sieltä saatu tulosta.