Till riksdagens talman

Transkriptio

1 KK 569/2008 vp Anna-Maja Henriksson /r SKRIFTLIGT SPÖRSMÅL 569/2008 rd Väntetiderna för adoption Till riksdagens talman Många drabbas av ofrivillig barnlöshet i vårt land. Adoption bör därför vara ett gott alternativ till att få barn biologiskt. Adoptionsprocessen i sig innebär tyvärr i många fall en stor påfrestning för de personer som önskar få adoptivbarn. Detta på grund av att adoptionen har blivit en allt längre process som kan dra ut flera år. Att få påbörja den hemutredning som krävs för adoptionen kan beroende på hemkommunens resurser dröja mer än ett år. Själva hemutredningsskedet räcker också det minst ett halvår. Sedan ska adoptionen framskrida i nämnden för internationella adoptionsärenden, där processen också tar flere månader i anspråk. Just nu torde väntetiden ligga runt sju månader. Beroende på vilket land man adopterar barnet ifrån kan man också i detta skede av adoptionen få vänta i åratal. Sammanlagt rör det sig således om en mycket lång och påfrestande väntan för föräldrar som vill adoptera barn. I värsta fall kan familjer som väntar på adoptivbarn bli tvungna att ansöka om förlängning av tillståndet för att få adoptera. På grund av dessa väntetider och på grund av att intresset för adoption är stort, borde man utöka kontakterna när det gäller antalet länder finländska föräldrar kan adoptera barn ifrån. Med hänvisning till det som anförs ovan får jag i den ordning 27 riksdagens arbetsordning föreskriver ställa följande spörsmål till den minister som saken gäller: Är regeringen medveten om att väntetiderna för adoption är orimligt långa och vad har regeringen tänkt göra för att få ett smidigare och snabbare system och för att utöka kontakterna med länder från vilka man kan adoptera? Helsingfors den 1 augusti 2008 Anna-Maja Henriksson /sv Version 2.0

2 Suomennos KK 569/2008 vp Anna-Maja Henriksson /r KIRJALLINEN KYSYMYS 569/2008 vp Adoption odotusajat Eduskunnan puhemiehelle Monet maassamme kärsivät lapsettomuudesta vastoin tahtoaan. Adoption tulisi sen vuoksi olla hyvänä vaihtoehtona lasten biologiselle saamiselle. Adoptioprosessi sinänsä on valitettavasti monissa tapauksissa suuri rasite henkilöille, jotka haluavat adoptiolapsen. Näin sen vuoksi, että adoptiosta on tullut yhä pidempi prosessi, joka saattaa venyä useiden vuosien mittaiseksi. Adoptioon tarvittavan kotiselvityksen aloittaminen saattaa kotikunnan resursseista riippuen kestää yli vuoden. Itse kotiselvitysvaihe kestää myös vähintään puoli vuotta. Sitten adoptio etenee kansainvälisten lapseksiottamisasioiden lautakuntaan, jossa prosessi kestää myös useita kuukausia. Juuri tällä hetkellä odotusaika lienee seitsemän kuukautta. Riippuen siitä, mistä maasta lapsi adoptoidaan, voi myös adoption tässä vaiheessa joutua odottamaan vuosikausia. Kaikkiaan kyse on siis hyvin pitkästä ja rasittavasta odotuksesta vanhemmille, jotka haluavat adoptoida lapsen. Pahimmassa tapauksessa adoptiolasta odottavat perheet voivat joutua hakemaan adoptioluvan pidennystä. Näiden odotusaikojen ja adoptioon kohdistuvan kiinnostuksen vuoksi tulisi lisätä yhteyksiä niihin maihin, joista suomalaiset vanhemmat voivat adoptoida lapsia. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen siitä, että adoption odotusajat ovat kohtuuttoman pitkiä ja mitä hallitus aikoo tehdä saadakseen aikaan joustavamman ja nopeamman järjestelmän ja lisätäkseen yhteyksiä maihin, joista voidaan adoptoida? Helsingissä 1 päivänä elokuuta 2008 Anna-Maja Henriksson /r 2

3 Ministerin vastaus KK 569/2008 vp Anna-Maja Henriksson /r Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Anna-Maja Henrikssonin /r näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 569/2008 vp: Onko hallitus tietoinen siitä, että adoption odotusajat ovat kohtuuttoman pitkiä ja mitä hallitus aikoo tehdä saadakseen aikaan joustavamman ja nopeamman järjestelmän ja lisätäkseen yhteyksiä maihin, joista voidaan adoptoida? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Kansainvälisen lapseksiottamistoiminnan keskeiset periaatteet on ilmaistu lapsen oikeuksien sopimuksessa ja yleissopimuksessa lasten suojelusta sekä yhteistyöstä kansainvälisissä lapseksiottamisasioissa (Haagin yleissopimus). Erityisesti lapsia luovuttavat maat pitivät sopimusten valmistumista tärkeänä voidakseen turvata lasten edut ja estääkseen niitä väärinkäytöksiä, joita aika ajoin ilmenee tässä toiminnassa. Suomi on liittynyt molempiin sopimuksiin. Kansainvälisen lapseksiottamistoiminnan keskeisten periaatteiden mukaan tulee muun muassa ensisijaisesti ryhtyä sellaisiin toimiin, jotka ovat aiheellisia, jotta lapsi voi pysyä omassa perheessään. Kansainvälisellä lapseksiottamisella voidaan antaa pysyvä perhe lapselle, jolle ei löydetä sopivaa perhettä hänen alkuperävaltiostaan. Lapseksiottamista koskevat säännökset sisältyvät Suomessa lapseksiottamisesta annettuun lakiin (153/1985). Lain kansainvälistä lapseksiottamista ja ottolapsineuvotaa koskevat säännökset on sopeutettu lapsen oikeuksien sopimukseen ja Haagin sopimukseen. Suomen keskusviranomaisena toimii Suomen kansainvälisten lapseksiottamisasioiden lautakunta, jäljempänä adoptiolautakunta. Lain 1 :n mukaan lapseksiottamisen tarkoituksena on edistää lapsen parasta vahvistamalla lapsen ja vanhemman suhde lapseksiotettavan ja lapseksiottajan välille. Lain 2 :n mukaan alaikäisen lapsen lapseksiottaminen voidaan vahvistaa, jos sen harkitaan olevan lapsen edun mukaista ja on selvitetty, että lapsi tulee saamaan hyvän hoidon ja kasvatuksen. Lapseksiottamisen tulee siten olla ensisijaisesti lapsen edun mukainen toimenpide. Lapseksiottajalta edellytetään, että hän pystyy kaikissa olosuhteissa turvaamaan lapseksiotettavalle sellaisen huollon ja kasvatuksen kuin laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (361/1983) on säädetty. Lasta haluavien henkilöiden toiveita ja mielipiteitä punnitaan siis adoptioprosessissa nimenomaan lapsen edun taustaa vasten. Adoptiosta puhuttaessa tulee muistaa, että adoptio ei ole lapsettomuuden hoitokeino. Kansainvälisen adoption suosio on Suomessa kasvanut vuosi vuodelta. Adoptiolautakunnan yhtenä tehtävänä on myöntää lupa kansainväliseen adoptioon. Lautakunta toimii sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa. Kuluvana vuonna adoptiolautakunta on käsitellyt jo noin 300 hakemusta saada adoptoida lapsi ulkomailta. Viime vuonna lupia myönnettiin yli 400. Hakijoiden lisääntyessä Suomeen ulkomailta saapuvien lasten lukumäärä on kuitenkin samaan aikaan vähentynyt. Vuonna 2006 lapsia saapui Suomeen 218, mutta vuonna 2007 vain 176. Tänä vuonna määrän odotetaan jälleen pienentyvän. Tätä kehitystä selittävät ainakin osittain Kiinan tiukentu- 3

4 KK 569/2008 vp Anna-Maja Henriksson /r Ministerin vastaus neet adoptiosäännökset, lapsia lähettävien maiden omien olojen kohentuminen ja voimistunut halu kasvattaa lapset heidän omassa kotimaassa. Toisaalta myös kansainvälisellä tasolla toive ulkomaisesta adoptiolapsesta on jatkuvasti lisääntynyt ja hakijoiden määrä muista länsimaista moninkertaistunut. Adoptiolautakunnan myöntämä lupa on voimassa kaksi vuotta. Koska Suomeen saapuvien lasten lukumäärä on laskenut, adoptiolautakunnan käsiteltäväksi tulee entistä useammin myös niin sanottuja jatkolupahakemuksia. Tämä vastaavasti hidastaa uusien perheiden hakemusten käsittelyä. Maailmalla ollaankin nyt tilanteessa, jossa adoption hakijoita on paljon enemmän kuin niitä lapsia, jotka tarvitsevat kodin kansainvälisen adoption kautta. Lapseksiottamisesta annetun lain 18 :n 1 momentin mukaan ottolapsineuvonnassa on selvitettävä, ovatko laissa tarkoitetut lapseksiottamisen edellytykset olemassa. Ottolapsineuvonnassa selvitetään hakijan tai hakijoiden tosiasiallista elämäntilannetta sekä elämänolosuhteita. Selvityksen perusteella arvioidaan hakijan tai hakijoiden soveltuvuutta adoptiolapsen vanhemmiksi. Ottolapsineuvonnan selvitysvaihe on myös prosessi, jonka tarkoituksena on auttaa perhettä valmistautumaan ottovanhemmuuteen sekä arvioimaan valmiuksiaan ottovanhempana. Selvitysvaihe sisältää useita henkilökohtaisia tapaamisia, joista osa tapahtuu perheen kotona. Neuvonta kestää useita kuukausia, joskus jopa vuosia. Kansainvälisen adoption kautta tulevien lasten erityistarpeet huomioiden ottolapsineuvonnan riittävä kesto on välttämätöntä. Adoptiolautakunnan edellyttävä neuvonnan vähimmäiskesto on kuusi kuukautta. Ottolapsineuvonta kuuluu niihin sosiaalipalveluihin, joiden järjestämisestä kunnan on sosiaalihuoltolain (710/1982) 17 :n mukaan huolehdittava. Neuvontaan osoitettavien resurssien määrän kunnat ratkaisevat itsenäisesti. Kansainvälistä lapseksiottamispalvelua voivat antavat ne elimet, jotka ovat saaneet sosiaalija terveysministeriön luvan tähän toimintaan. Luvansaaneet palvelunantajat, Interpedia, Pelastakaa Lapset ry ja Helsingin kaupungin sosiaalivirasto, voivat vastaavasti toimia yhteistyössä ainoastaan sellaisen ulkomailla toimivan viranomaisen, järjestön, tai muun toimielimen kanssa, jonka adoptiolautakunta on hyväksynyt ulkomaiseksi palvelunantajaksi. On selvää, ettei adoptiolautakunta voi myöntää lupaa toiminnalle sellaisista maista tulevien palvelunantajien kanssa, joissa esimerkiksi lapsen alkuperää ei pystytä riittävästi selvittämään tai lapsikaupan mahdollisuutta poissulkemaan. Suomeen tulee tällä hetkellä lapsia Kiinasta, Intiasta, Venäjältä, Kolumbiasta, Etelä-Afrikasta, Virosta, Filippiineiltä, Etiopiasta ja Thaimaasta. Adoptiolautakunta on keväällä 2008 hyväksynyt uudeksi ulkomaiseksi palveluntarjoajaksi myös kenialaisen järjestön. Palvelunantajat etsivät jatkuvasti mahdollisuuksia uusien luotettavien kansainvälisten kontaktien luomiseksi. Tällä hetkellä ei ole nähtävissä sellaista kansainvälistä kehitystä, joka merkittävästi nopeuttaisi tai lisäisi Suomeen vuosittain ulkomailta adoptoitavien lasten määrää. Suomessa tehtävät toimenpiteet eivät siis yksistään ratkaise meille saapuvien lasten määrää. Oikeusministeriössä on vuonna 2007 valmisteltu arviomuistio koskien lapseksiottamisesta annetun lain uudistamistarpeita. Lain kokonaisuudistuksen yhteydessä tultaneen käsittelemään myös kansainväliseen adoptioon liittyviä toimintoja ja tarvetta niiden järjestämiseksi uudelleen. Uudistuksen aikataulu on tältä osin kuitenkin vielä avoin. Adoptiolainsäädäntö kuuluu oikeusministeriön alaisuuteen ja siten uudistus on riippuvainen oikeusministeriön toimista. Helsingissä 26 päivänä elokuuta 2008 Peruspalveluministeri Paula Risikko 4

5 Ministerns svar KK 569/2008 vp Anna-Maja Henriksson /r Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 569/2008 rd undertecknat av riksdagsledamot Anna-Maja Henriksson /sv: Är regeringen medveten om att väntetiderna för adoption är orimligt långa, och vad har regeringen tänkt göra för att få ett smidigare och snabbare system och för att utöka kontakterna med länder från vilka man kan adoptera? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: De viktigaste principerna för internationell adoption finns inskrivna i barnkonventionen och konventionen om skydd av barn och samarbete vid internationella adoptioner (Haagkonventionen). Inte minst de länder som överlämnar barn till adoption anser konventionerna vara viktiga för att de ska kunna tillvarata barnets intressen och förhindra det missbruk som då och då förekommer i verksamheten. Finland har tillträtt båda konventionerna. En av de viktigaste principerna för internationell adoption är bland annat att man i första hand ska vidta åtgärder som är motiverade för att barnet ska kunna stanna kvar i sin egen familj. Genom internationell adoption kan barnet få en permanent familj om inte en lämplig familj står att finna i ursprungsstaten. I Finland ingår adoptionsbestämmelserna i adoptionslagen (153/1985). Lagbestämmelserna om internationella adoptioner och adoptionsrådgivning är anpassade till barnkonventionen och Haagkonventionen. Hos oss är nämnden för adoptionsärenden (nedan adoptionsnämnden) centralmyndighet. Syftet med adoption är enligt 1 i adoptionslagen att främja barnets bästa genom att ett förälder-barnförhållande fastställs mellan den som ska adopteras och adoptanten. I 2 sägs det att adoption av minderåriga barn kan fastställas om adoptionen prövas vara till barnets bästa och det har utretts att barnet kommer att få god vård och uppfostran. En adoption ska alltså först och främst tillgodose barnets bästa. Adoptanten förutsätts under alla förhållanden kunna sörja för att barnet får den vård och uppfostran som föreskrivs i lagen angående vårdnad om barn och umgängesrätt (361/1983). De presumtiva adoptanternas önskemål och synpunkter vägs således mot barnets bästa. Dessutom bör man komma ihåg att adoption inte är en behandlingsmetod vid barnlöshet. Internationella adoptioner har ökat i popularitet år för år i Finland. En av adoptionsnämndens uppgifter är att bevilja tillstånd till internationell adoption. Nämnden är underställd social- och hälsovårdsministeriet. Redan i år har adoptionsnämnden behandlat ungefär 300 ansökningar om adoption från utlandet. I fjol beviljades drygt 400 tillstånd. Men medan ansökningarna i Finland ökar, kommer det allt färre barn för adoption från utlandet. År 2006 kom det 218 adoptivbarn till Finland, 2007 bara 176. I år förväntas det bli ännu färre. Utvecklingen kan åtminstone delvis förklaras med att Kina har stramat åt adoptionsbestämmelserna, att förhållandena har förbättrats i de länder som skickar bort sina barn och att det finns en starkare vilja att ta hand om barnen i deras hemländer. Samtidigt finns det ett konstant ökande önskemål på det internationella planet att adoptera från utlandet och de som ansöker om 5

6 KK 569/2008 vp Anna-Maja Henriksson /r Ministerns svar adoption har mångdubblats i de övriga västländerna. Adoptionsnämndens tillstånd är i kraft två år. Eftersom antalet barn som kommer till Finland för adoption har sjunkit behandlar adoptionsnämnden allt oftare ansökningar om s.k. fortsatt tillstånd. Det här fördröjer behandlingen av ansökningar från nya familjer. Situationen ute i världen att nu den att det kommer mycket fler ansökningar om adoptionstillstånd än det finns barn som behöver ett hem genom internationell adoption. Inget barn blir utan ett hem därför att adoptionsprocessen hos oss tar lång tid. Enligt 18 1 mom. i adoptionslagen ska det i adoptionsrådgivningen utredas om de lagstadgade förutsättningarna för adoption finns. Vid rådgivningen utreds den eller de sökandes faktiska livssituation och levnadsförhållanden. Utifrån detta görs det en bedömning av om de är lämpliga som föräldrar till ett adoptivbarn eller inte. Adoptionsrådgivningen är dessutom en process som är avsedd att hjälpa familjen att förbereda sig inför adoptivföräldraskapet och bedöma sin kapacitet som adoptivförälder. I utredningen ingår ett flertal personliga möten och vissa av dem är förlagda till familjens hem. Adoptionsrådgivningen pågår flera månader, i vissa fall flera år. Med avseende på de särskilda behoven hos de internationellt adopterade barnen är det nödvändigt är adoptionsrådgivningen pågår tillräckligt länge. Adoptionsnämnden kräver att rådgivningen ska pågå i minst sex månader. Adoptionsrådgivningen hör till den socialtjänst som kommunerna enligt 17 i socialvårdslagen (710/1982) är skyldiga att tillhandahålla. Kommunerna avgör självständigt hur stora resurser de vill avsätta för rådgivningen. Internationell adoptionstjänst får tillhandahållas av organ som har tillstånd av social- och hälsovårdsministeriet. De adoptionstjänstorgan som har fått tillstånd, Interpedia, Rädda Barnen rf och Helsingfors stads socialverk, får bara samarbeta med de myndigheter, organisationer eller andra organ som av adoptionsnämnden är godkända som utländska adoptionstjänstorgan. Det är klart att adoptionsnämnden inte kan godkänna organ från länder där det till exempel inte går att tillräckligt väl utreda barnens ursprung eller utesluta möjligheten att barnhandel bedrivs. För närvarande kommer det barn för adoption till Finland från Kina, Indien, Ryssland, Colombia, Sydafrika, Estland, Filippinerna, Etiopien och Thailand. I våras godkände adoptionsnämnden en organisation i Kenya som nytt internationellt adoptionstjänstorgan. Adoptionstjänstorganen söker hela tiden möjligheter att knyta nya tillförlitliga internationella kontakter. För tillfället är det ingenting som talar för att den internationella utvecklingen kommer att gå i den riktningen att adoptionerna från utlandet till Finland kommer att gå betydligt snabbare eller det årliga antalet adoptionsbarn öka markant. De åtgärder som vidtas i Finland är inte ensamt avgörande för det antal barn som anländer till oss. I fjol sammanställde justitieministeriet en promemoria med en bedömning av behovet att se över adoptionslagen. I samband med en genomgripande reform av lagen kommer sannolikt också funktionerna för internationella adoptioner och behovet av en omorganisering av dem att behandlas. Tidtabellen för reformen är till denna del ännu öppen, och eftersom adoptionslagstiftningen hör till justitietministeriets ansvarsområde, är den beroende av justitieministeriets åtgärder. Helsingfors den 26 augusti 2008 Omsorgsminister Paula Risikko 6