1. Jatkotutkimusten yhtenäinen arviointiasteikko (ks. loppuraporttiluonnoksen kohta 8)

Transkriptio

1 YHTEENVETO YLIOPISTOJEN LAUSUNNOISTA Kasvatustieteellisiä/käyttäytymistieteellisiä tiedekuntia pyydettiin joulukuussa 2005 kasvatusalan jatkoopintojen kehittämistyöryhmän jäsenien välityksellä esittämään kannanottonsa kasvatusalan jatko opintojen kehittämistyöryhmässä tuolloin avoinna olleisiin kysymyksiin sekä halutessaan myös työryhmän loppuraporttiin. n jäsenet välittivät lausuntopyynnön tiedekuntiinsa ja tiedekuntien lausunnot välitettiin kaikille työryhmän jäsenille. Tiedekuntien lausunnoista koottua yhteenvetoluonnosta (päivätty ) käsiteltiin kasvatusalan jatko opintojen kehittämistyöryhmän kokouksessa Käsillä oleva päivätty yhteenveto sisältää yhteenvedon niistä lausunnoista, jotka on toimitettu Vokke konttoriin tammikuun loppuun mennessä. Yhteenvetoon on koottu vain yliopistojen vastaukset työryhmässä avoinna oleviin neljään kysymykseen. Yhteenveto julkaistaan jatko opintojen kehittämistyöryhmän viimeisen kokouksen ( ) muistion liitteenä Vokkeprojektin sivulla ( Lausuntojen antajat yliopistoittain: Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitoksen jatkokoulutustyöryhmä sekä soveltavan kasvatustieteen laitos (2 erillistä lausuntoa) Joensuun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan jatkokoulutustyöryhmä Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden tiedekunta, professorikokous Lapin yliopisto: Varsinaista lausuntoa ei toimitettu Vokke konttoriin tammikuun loppuun mennessä, mutta työryhmän tiedoksi välitetty Lapin yliopiston ohjesääntöluonnos sisälsi joitakin työryhmän kokouksessa käsiteltyjä asioita. Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunta sekä kasvatustieteen professorit kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen yksiköstä (2 erillistä lausuntoa) Tampereen yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan jatkokoulutusryhmä Turun yliopiston jatkokoulutustyöryhmä Åbo Akademi: Företrädare för ledningsgruppen inom forskarutbildningen vid Pedagogiska fakulteten 1. Jatkotutkimusten yhtenäinen arviointiasteikko (ks. loppuraporttiluonnoksen kohta 8) Ł Tärkeänä pidettiin sitä, että arvosteluasteikko olisi kaikille jatko opiskelijoille sama riippumatta yliopistosta. Ł Yliopistot kannattivat melko yksimielisesti siirtymistä 5 portaiseen arviointiin: 5 erinomainen, 4 kiitettävä, 3 hyvä, 2 tyydyttävä, 1 välttävä, 0 hylätty. Ł Ylipäätään ongelmallisena pidettiin sitä, että erilaisia arviointiasteikkoja ei ole käytetty koko asteikon laajuudelta. Ł Yleinen näkemys oli se, että kaksiportainen (hyväksytty kiittäen hyväksytty) on osoittautunut monella tavalla ongelmalliseksi. Ł Syyt ehdotettuun 5 portaiseen asteikkoon siirtymiseen ovat seuraavat: 3 portainen asteikko (hylätty hyväksytty kiittäen hyväksytty) on koettu liian väljäksi ja epätarkaksi, eikä se anna opiskelijalle riittävästi palautetta ja yleisyydessään mahdollistaa välttävienkin töiden arvostelun hyväksi. Viisi tai seitsenportainen arviointiasteikko kertoo yksilöidymmin opinnäytteen tasosta. Sama arviointiasteikko helpottaa esim. apurahojen hakemista, kansainvälistymistä sekä mm. esitarkastuskäytäntöjä ja luo kansallista ja kansainvälistä koherenssia arviointiin. 1

2 Ł Ehdotettiin, että arviointikriteereitä selvennetään: esim. hyväksyttävän väitöskirjan vähimmäisvaatimukset sekä eri arvosanojen kriteerit. Ł Pidettiin toivottavana, että myöhemmin myös gradujen arvostelu siirtyisi samaan arvosteluasteikkoon, jolloin yhtenäisyys ja selkeys korostuisivat entisestään. Ł Joidenkin yliopistojen lausunnoissa esitettiin myös poikkeavia näkemyksiä 5 portaiseen asteikkoon siirtymisestä. Esim. JoY:lle sopisi myös 7 portainen, mutta esim. JY ei halua palata siihen. Helsingin yliopiston kahden laitoksen lausunnoissa tuotiin esiin, että KTL ja SOKLA noudattavat Helsingin yliopistossa tehtävää ratkaisua, vaikka se poikkeaisikin työryhmän loppuraportissa suositellusta asteikosta. Ł Kaikista tiedekunnista ei ole lähetetty tiedekunnan yhteistä näkemystä. OY:n kahdessa lausunnossa ehdotettiin toisaalta paluuta klassiseen approbatur laudatur asteikkoon tai siirtymistä viisiportaiseen numeroasteikkoon ja toisaalta ei oltu halukkaita siirtymään vanhaan asteikkoon tai ottaa käyttöön uutta asteikkoa, koska pelättiin, että mahdolliset ongelmatilanteet lisääntyvät eri tasojen määrittelyssä ja että syntyy ongelmia eri tiedekunnissa tehtyjen väitöskirjojen vertailussa. 2. Kokoomaväitöskirjalle asetettavat kriteerit (ks. loppuraporttiluonnoksen kohta 8) Ł Suosituksena esitetyn mukainen artikkelien määrä (3 5 kappaletta) saa kannatusta kaikkien yliopistojen lausunnoissa. Ł Esitettiin erilaisia näkemyksiä siitä, pitääkö asettaa määräaika, jonka sisällä artikkelit tulee julkaista. TaY, TY ja JY ehdottivat kokoomaväitöskirjojen artikkelien julkaisemisen määräajaksi 10 vuotta. JoY:n lausunnossa, OY:n kahdessa lausunnossa ja ÅA:n lausunnossa ei kannatettu ehdotusta määräajan asettamiseksi. Ł Määräajan asettamista ei pidetty perusteltuna, koska jokaisen jatko opiskelijan voidaan olettaa pyrkivän ilman muuta siihen, että tutkimuksen tulokset julkaistaan mahdollisimman nopeasti. Aikarajojen määrittämistä ei pidetty perusteltuna myöskään siksi, että julkaisuprosessit ovat pitkiä, varsinkin kansainvälisissä referee käytäntöä noudattavissa journaaleissa ja siksi, että väitöskirjatyö sijoittuu hyvin monenlaisiin jatko opiskelijoiden elämänvaiheisiin. Lisäksi erilaisten tutkimustehtävien (esim. poikkileikkaustutkimus vs. seurantatutkimus) todettiin asettavan erilaisia ajallisia vaatimuksia, joten artikkeleiden aikarajojen asettamista ei pidetty mahdollisena. Aikarajoituksen asettamisen ja julkaisuajankohdan sijaan korostettiin artikkelien sisältöä, argumentaatiotapaa ja liittymistä väitöskirjan kokonaisuuteen. Ł Kokoomaväitöskirjan artikkeleiden kirjoittajajärjestykseen otettiin myös kantaa. Väitöskirjan tekijän tulee olla ensimmäisenä kirjoittajana kokoomaväitöskirjan artikkeleissa. Ł Yhdessä lausunnossa ehdotettiin, että suosituksissa lähdettäisiin liikkeelle sisällöllisistä, ei niinkään mekaanisista määrällisistä kriteereistä, esim. seuraavasti: Kokoomaväitöskirjan tulee muodostaa selkeä tutkimuskokonaisuus, jonka laatiminen vastaa noin kolmen vuoden päätoimista työtä. Väittelijän itsenäisen osuuden on tultava selkeästi esiin, ja yhteisjulkaisujen osalta käsikirjoitukseen on liitettävä kaikkien osallistujien allekirjoittama selvitys työnjaosta. Kokoomaväitöskirja voisi koostua esimerkiksi seuraavasti Ł Työryhmän mietintöluonnoksessa esitettyjä kriteereitä pidettiin muutoin kannatettavina, mutta päätettiin ehdottaa lisättäväksi lauseen Väitöskirjalle nimetään kaksi esitarkastajaa oman tiedekunnan ulkopuolelta jälkeen seuraava täsmennys: Muiden yliopistojen viroissa olevia dosentte 2

3 ja tai saman yliopiston/tiedekunnan toisella paikkakunnalla työskenteleviä henkilöitä, joilla ei ole ollut ohjaussuhdetta väittelijään, voidaan kuitenkin käyttää esitarkastajina. Ł Eräässä lausunnossa todettiin, että asetusteksti määrittelee selkeästi kokoomaväitöskirjan kriteerit ja se tulisi esittää siinä tekstikohdassa, jossa todetaan kokoomaväitöskirjan kriteerit. Ł Loppuraportin sivulla 39 olevan ensimmäisen laatikon alalaidassa olevaan lauseeseen haluttaisiin seuraavanlainen lisäys: "Kokoomaväitöskirja sisältää yhteenvedon osatutkimuksia yhdistävästä kysymyksenasettelusta, teoreettisista ja *metodologisista* lähtökohdista sekä tutkimuksen kontribuutioista omalla tieteenalallaan." Ł Seuraavaksi on esitetty osa lausunnosta, jossa tuotiin esiin yksityiskohtaisesti kannanottoja kokoomaväitöskirjan kriteereihin. Fördelarna med sammanläggningsavhandlingar är bl.a. högre internationell synlighet och påverkan och en kontinuerlig kvalitetsgranskning under avhandlingsarbetet. Bland nackdelar kan nämnas en möjlig fördröjning av disputationsprocessen på grund av lång tid för referee granskning och osynlighet i själva granskningsproceduren. En annan möjlig nackdel är att artikelavhandlingar i allmänhet skrivs på engelska vilket kan bidra till en utarmning av de nationella språken som vetenskapliga språk. Antalet artiklar i en sammanläggningsavhandling är svår att på ett enkelt sätt fastställa eftersom artiklarnas innehållsliga kvalitet kan variera och representera mångskiftande teman och därför vara svåra att infoga i en tematisk helhet. 3. Sivuaineen asema tohtorintutkinnossa (kasvatustieteen syventävien opintojen tai vastaavien asema tutkinnon sisällä vai ennen tohtorintutkintoa) Ł Yliopistojen lausunnoista käy ilmi, että yliopistoissa noudatetaan erilaisia käytäntöjä jatkotutkinnon sivuainevaatimuksen suhteen joissakin yliopistoissa erilaisia käytäntöjä ja sivuainevaatimuksia noudatetaan myös saman tiedekunnan sisällä. Ł Yhteenvedon tekemisen tästä kysymyksestä tekee ongelmalliseksi se, että yliopistot ottavat kantaa asiaan tietystä näkökulmasta tai tietynlaisten jatko opiskelijoiden tilannetta arvioiden. Mikään kannanotto ei ota kaikkia erilaisia tilanteita huomioon, joten lausuntojen perusteella ei voida esittää yhtenäistä näkemystä. Ł Eri tiedekunnissa on erilaiset mahdollisuudet sivuaineopiskeluun, minkä vuoksi loppuraporttiluonnoksen koetaan eräässä lausunnossa eriarvoistavan jatko opiskelijoita. Tarpeellisena pidetään jatkotutkintoon liittyvien opintojen kriteerien selventämistä, jotta asia ei aiheuta tulkintaerimielisyyksiä. Ł Joissakin lausunnoissa otetaan kantaa toisaalta kasvatustieteen tohtorin tutkintoon ja toisaalta filosofian tohtorin tutkintoon. Ł Melko yhteneväinen on lausunnoissa esiin tuleva käsitys siitä, että filosofian tohtorin tutkintoa suorittavien tulee suorittaa kasvatustieteellisiä syventäviä opintoja (30 op). Ł Missään lausunnossa ei kannateta sitä, että sivuaine siirrettäisiin sellaisenaan perustutkinnosta jatkotutkintoon (eli sivuaineen kaksinkertainen hyväksi lukeminen), sillä se olisi vastoin yleistä käytäntöä. Ł Eri lausunnoissa esitetään kasvatustieteellistä tohtorin tutkintoa suorittaville erilaisia vaatimuksia riippuen siitä, mikä on jatko opiskelijan pääaine perustutkinnossa. Kysymyksen kolme yhteydessä joissakin vastauksissa on jo otettu kantaa luokanopettajakoulutuksen monialaisiin opintoihin, vaikka asiaa tarkastellaan erikseen kysymyksessä 4. 3

4 Ł Joissakin yliopistoissa kannatetaan ja joissakin yliopistoissa ei kannateta sitä, että kasvatustieteellisen perustutkinnon suorittaneet tekisivät kasvatustieteen tohtorin tutkintoon sivuaineen syventäviä opintoja tai monitieteisiä syventäviä opintoja vähintään 30 opintopistettä. Ł Mikäli kokonaisuus ei anna jatko opintokelpoisuutta mihinkään oppiaineeseen, ei ko. opintokokonaisuudelle voi antaa KT tutkinnon sivuaineen statusta Ł Joissakin lausunnoissa on tuotu esiin aineenopettajan tutkinnon suorittaneiden suoritusvaatimukset. Aineenopettajan tutkinnon suorittaneiden kohdalla käytäntö on eräällä laitoksella ollut se, että tieteelliset jatko opinnot kasvatustieteissä voi aloittaa, kun jatko opiskelijalla on aineopinnot (s.o. opettajan pedagogiset opinnot) suoritettuna. Ennen väitöskirjan jättämistä tiedekuntaan on kasvatustieteen syventävät opinnot oltava valmiina. Ł Eri yliopistoissa näyttää olevan erilaisia käytäntöjä sille, suoritetaanko kasvatustieteelliset syventävät opinnot ennen jatkotutkintoa vai jatkotutkinnon aikana. Joissakin yliopistoissa kasvatustieteelliset syventävät opinnot voi suorittaa osana jatkotutkintoa ja joissakin yliopistoissa ne tulee olla suoritettuna erillisinä, jatkotutkintoon kuulumattomina opintoina. Vaihtelua on myös siinä, pitääkö opinnot olla suoritettuina jo ennen jatkotutkinnon aloittamista vai pitääkö ne suorittaa jatkotutkinnon aikana. Ł Erilaisia näkemyksiä perusteltiin esimerkiksi seuraavasti: Tohtorin tutkintojen laatu heikkenee, ellei opiskelijoilta edellytetä väitöskirjan lisäksi riittävästi monipuolisia tutkimusta ja asiantuntijuuden kehittymistä tukevia opintoja. Mikäli esimerkiksi metodi ja viestintäopintoja vähennetään entisestään, se lisää väitöskirjojen ohjaajien työtä, jota raportissa toisaalta halutaan kevennettäväksi. Päätettiin esittää, että jatko opiskelijalla tulee olla ennen opintojensa aloittamista syventävät opinnot suoritettuna jatkotutkintonsa pääaineessa, eikä niitä tule sisällyttää tohtorin tutkintoon, jolloin väitöskirjaa tukevien opintojen määrä supistuu olemattomiin. 4. Monialaisten opintojen sivuainestatus Ł Perusopetuksessa opetettavien aineiden ja aihekokonaisuuksien monialaiset opintojen (60 op/35 ov) sivuainestatukseen suhtauduttiin eri yliopistojen lausunnoissa kahdella eri tavalla. Toisaalta osa tiedekunnista oli sitä mieltä, että monialaisilla opinnoilla ei voi olla sivuaineen statusta (HY/KTL, JY, OY1, TaY). Toisaalta osassa yliopistoista monialaisille opinnoille kannatetaan sivuaineen statusta tai se jo on ollut niillä (esim. HY/Sokla, JoY, OY2, TY2). Ł Lausunnoissa monialaisten opintojen sivuainestatuksen epäämisen syyksi esitettiin se, että monialaisten opintojen päälle ei voida suorittaa syventäviä opintoja. Lisäksi perusteluna esitettiin, että opintokokonaisuudelle voi antaa KT tutkinnon sivuaineen statusta, koska kokonaisuus ei anna jatko opintokelpoisuutta mihinkään oppiaineeseen. Ł Sivuainestatusta kannattavien yliopistojen mielestä jatkotutkinnon sivuaineeksi tulee hyväksyä monialaisten opinnot. Ł Sivuainestatusta kannattavina perusteluina esitettiin seuraavat: 1) Monialaiset opinnot merkitään maisterin tutkintotodistukseen sivuaineeksi, joten opiskelijan oikeusturvan mukaista on, ettei niiden statusta muuteta jälkikäteen. 2) Monialaisten opintojen jättäminen hyväksymättä nostaa selvästi luokanopettajataustaisten maistereiden jatko opintokynnystä sekä pidentää jatkotutkinnon suorittamisaikaa. 3) Todettiin, että luokanopettajilla ei tutkintorakenteen vuoksi ole kuin monialaiset opinnot sekä kahdet perusopinnot perustutkinnon sivuaineena. Heillä ei ole siten vaihtoehtoja ottaa muita laajempia sivuaineita. 4) Eräässä lausunnossa todettiin, että ei ole tiettävästi osoitettavissa, että luokanopettajakoulutuksessa maisterin tutkinnon suorittaneiden 4

5 tohtoreiden taso olisi muita huonompi. 5) Eräässä lausunnossa todettiin, että loppuraporttiluonnoksessa oleva teksti aiheuttaa tulkintaerimielisyyksiä ja eriarvoistaa jatko opiskelijoita, koska eri tiedekunnissa on erilaiset mahdollisuudet sivuaineopiskeluun. Ł Erilaisia vaihtoehtoja kuitenkin esitettiin sille, miten monialaiset opinnot olisivat hyväksyttävissä sivuaineeksi. A) Varsin suosittuna sivuaineen vankistamisen ratkaisumallina pidettiin sitä, että luokanopettajan tutkinnon suorittanut liittää tohtoriopinnoissaan monialaisen sivuaineen päälle jatko opintoja tukevia ainedidaktiikan syventäviä opintoja. B) Toisaalta ehdotettiin, että sivuaineeksi riittäisi kaksi aineopintojen tasoista kokonaisuutta, joista toinen on opettajankoulutuksen monialaiset opinnot. C) Monialaiset opinnot suorittaneen opiskelijan sivuaineeksi jatkotutkinnossa riittäisi erillinen aineopintokokonaisuus, jota ei ole sisällytetty perustutkintoon. D) Mikäli jatkossa jollakin tieteenalalla monialaiset hyväksytään syventävien pohjaksi, voitaisiin ko. syventävät hyväksyä sivuaineeksi. Ł Om vi i mångvetenskapliga studier även inkluderar ämnesorienterade kurser inom forskarutbildningen kan dessa godkännas som prestationer för avläggande av doktorsexamen. Dessa studier är dock inte mångvetenskapliga studier på fördjupad nivå utan kurser på forskarutbildningsnivå. Eftersom de mångvetenskapliga studierna inom en lärarutbildning omfattar endast grund och ämnesstudienivån kan mångvetenskapliga studier på fördjupad nivå därför inte utgöra ett biämne. 5