1) Itä-Suomen käräjäoikeus

Transkriptio

1 POHJOIS-SAVON KÄRÄJÄOIKEUS Lausunto Oikeusministeriö Oikeushallinto-osasto Lausuntopyyntö OM 17/31/2014 Oikeusministeriölle Työryhmämietintö Käräjäoikeusverkoston kehittäminen (14/2015) Pohjois-Savon käräjäoikeuden kannanotot mietinnön esityksiin ovat tiivistetysti seuraavat: Pohjois-Savon käräjäoikeus vastustaa mietinnön esityksiä 1) Itä-Suomen käräjäoikeuden perustamisesta, 2) Iisalmen ja Varkauden kanslioiden lakkauttamisesta ja 3) siirtää ulosottovalitusten sekä maaoikeus- ja yrityssaneerausasioiden käsittely pois Pohjois-Savon käräjäoikeudesta. 1) Itä-Suomen käräjäoikeus Työryhmän tavoitteena on ollut vahvistaa käräjäoikeuksia muodostamalla hallinnollisesti suurempia yksiköitä, jotta työmäärä ja resurssit voidaan jakaa nykyistä tehokkaammin ja tasaisemmin. Työryhmä on mietinnössään ehdottanut nykyisten 27 käräjäoikeuden vähentämistä siten, että niiden lukumäärä olisi 17 tai 14. Muutos tarkoittaisi käräjäoikeuksien toimipisteiden suurempaakin vähentämistä, koska usealla käräjäoikeudella on nykyään enemmän kuin yksi kanslia tai yksi istuntopaikka. Virkamiesselvityksen lähtökohtana on ilmoitettu olleen oikeusturvan saatavuuden ja lainkäytön laadun turvaaminen tulevaisuudessakin tiukasta taloustilanteesta huolimatta. Selvityksessä on todettu lainkäytön painopisteen siirtymisen entistä enemmän käräjäoikeuksiin edellyttävän, että käräjäoikeuksien ratkaisut ovat sekä menettelyllisesti että sisällöllisesti niin laadukkaita, että tarvetta muutoksenhaulle ei yleensä ole. Keskenään mahdollisimman tasavahvojen tuomioistuimien on katsottu takaavan oikeusturvan toteutumisen eri puolilla maata yhdenvertaisesti. Eri puolilla maata toimivien käräjäoikeuksien toimintaedellytykset eivät ole alueellisista eroista johtuen yhteismitalliset. Pohjois-Savossa käräjäoikeuden toimintojen keskittäminen vain maakunnan suurimpaan kaupunkiin tai koko Itä-Suomen suurimpiin kaupunkeihin asettaisi alueen asukkaat ja käräjäoikeuden henkilökunnan eriarvoiseen asemaan ottaen huomioon alueen pitkät maan-

2 tieteelliset etäisyydet ja huonot julkisen liikenteen palvelut. Mietinnössä on huomionarvoista se, että siinä esitetyillä toimilla pyritään säästöihin, mutta tosiasiassa mitään laskelmia ja vertailuja edes uudistuksen suoranaisista taloudellisesta vaikutuksista lyhyemmällä saatikka pidemmällä aikavälillä ei ole tehty. Esitetyt muutokset ovat kansalaisten oikeusturvan kannalta niin merkittäviä ja kauaskantoisia, että niiden toteuttaminen edellyttäisi paljon tarkempaa hyöty-/haitta vertailua kustannuslaskelmineen. Käräjäoikeus ei hyväksy mietinnön näkemystä siitä, että tuomioistuinten toimintaympäristö olisi muuttunut edellisen, vain noin viisi vuotta sitten toteutetun käräjäoikeusverkoston uudistamisen jälkeen niin olennaisesti, että käräjäoikeuksien määrää pitäisi vähentää jopa yli kymmenellä yksiköllä. Syyttäjäpiirejä esitetään vähennettäväksi entisestään. Niiden kokoa ja aluejakoa ei voi ottaa malliksi käräjäoikeusverkostolle. Myöskään poliisin aluejako ei ole hyvä lähtökohta. Käräjäoikeusverkostolla on suuri merkitys kansalaisten kaikenlaisten oikeudellisten palvelujen saatavuudelle. Syyttäjävirastojen tai poliisin sijoittumisella ei ole samanlaista heijastusvaikutusta. Itä-Suomen osalta työryhmä on tehnyt esityksen, joka ei johda tavoitteeseen eikä vahvista käräjäoikeuksia. Itä-Suomen käräjäoikeuden perustaminen synnyttäisi yksikön, jossa olisi noin 180 työntekijää kolmessa noin sadanviidenkymmenen kilometrin etäisyydellä toisistaan sijaitsevassa kansliassa. Tämä ei tarkoittaisi tuomioistuimen vahvistamista. Päinvastoin voi todeta tällaisen yksikön kohtaavan sellaisia johtamisen haasteita, joita ei kenellekään laamannille tai hallintopäällikölle soisi. Pohjois-Savon käräjäoikeus yhtyy tältä osin Ahti Penttisen eriävään mielipiteeseen ja vastustaa Itä-Suomen käräjäoikeuden perustamista. 2) Pohjois-Savon käräjäoikeuden kansliat Pohjois-Savon käräjäoikeudelle mietinnön 17 yksikön vaihtoehto tarkoittaisi Iisalmen ja Varkauden kanslioiden lakkauttamista. Käräjäoikeuden toimiminen vain yhdessä kansliassa toisi eräitä hyötyjä viraston toiminnan kannalta. Resurssien jakoon ja osittain erikoistumiseen liittyvät ratkaisut olisi helpompi toteuttaa toimittaessa yhdessä paikassa. Toisaalta nykyinen kolmen kanslian malli ei ole ollut esteenä, kun Kuopion kansliassa tuomareille on luotu erikoistumisalueita, vaikka jakoa siviili- ja rikostuomareihin ei ole voitukaan toteuttaa. Tietyistä hyödyistä huolimatta Pohjois-Savon käräjäoikeus vastustaa Iisalmen ja Varkauden kanslioiden lopettamista jäljempänä kerrotuin perustein. Varkauden ja Kuopion ydinkeskustojen välinen etäisyys on alle 80 kilometriä, mutta huomioon on otettava se, että tosiasiallinen matka Varkauden ja Leppävirran asutuilta reuna-alueilta Kuopioon on tosiasiassa huomattavasti paljon pidempi eli pisimmillään noin 130 kilometriä eikä niiltä ole mitään julkisia liikenneyhteyksiä. Vastaavasti Iisalmesta on Kuopioon noin 85 kilometriä ja Ylä-Savon pohjoisosista yli 140 kilometriä. Pohjois-Savon käräjäoikeudella on tällä hetkellä erinomaiset tilat sekä Iisalmessa että Varkaudessa, mutta riittämättömät Kuopiossa. Kuopiossa saleista on ajoittain pulaa ja niiden varustelu ei vastaa tämän hetken vaatimuksia. Varkauden ja Iisalmen istuntosalit ovat uudehkoja, korkeatasoisesti varusteltuja ja

3 hyviä saleja. Turvatarkastusta niissä ei ole kuten ei useimmissa muissakaan istuntosaleissa Suomessa. Myös kansliatilat ovat sekä Varkaudessa että Iisalmessa modernit ja toimivat. Mikäli muiden kanslioiden henkilökunta siirrettäisiin Kuopioon, olisi heille järjestettävä tavalla tai toisella työhuoneet ja lisäistuntotilat, mikä ei voi tapahtua edes pienin kustannuksin. Henkilöstölle aiheutuisi myös matkustamiskustannuksia, joita olisi korvattava ainakin joltakin ajalta. Henkilöstölle aiheutuisi myös sekä taloudellisia että henkisiä rasitteita järjestelyistä, mikä on omiaan heikentämään työmotivaatiota ja -tehoa. Tällaisiin muutoksiin ei tulisi ryhtyä, ellei muutoksista olisi osoitettavissa kiistattomia hyötyjä. Tällaisia hyötyjä ei työryhmä ole kyennyt esittämään. Muutos ei johtaisi kustannusten säästöön vaan päinvastoin kustannusten kasvamiseen sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä. Aikaisemmassa työryhmämietinnössä 2007:12 esitettiin Suomessa säilytettäväksi viisi muuta kuin hallinnollista kansliaa eli ns. sivukansliaa, joista Iisalmi oli yksi. Perusteina sivukanslioiden säilyttämiselle olivat muun ohessa etäisyydet pääkansliaan sekä sivukanslian riittävän suuri väestöpohja, joka tuottaa riittävästi erityisesti istuntoon meneviä asioita sivukanslian käsiteltäväksi. Ylä- Savossa on poikkeuksellisen paljon ulkomaankauppa harjoittavia yrityksiä, joten seutukunnalla on vireyttä, jonka voi olettaa säilyvän. Kanslian tarvetta harkittaessa oli mietinnön mukaan punnittava myös kansliasta aiheutuvia kustannuksia suhteessa asiakkaiden oikeusturvapalveluiden tarpeeseen. Mainitut perusteet eivät ole muutamassa vuodessa muuttuneet, joten ei ole tarvetta ryhtyä heti kohta miettimään uudelleen vähentämisiä. Varkaudessa on oikeusaputoimiston, ulosoton, verohallinnon ja Kelan toimipisteet sekä poliisilaitos. Varkauden poliisiasemalla on poliisipäivystys ja poliisivankila. Sinne on myös keskitetty alueellista rikostutkintaa. Paikkakunnalla on edelleen toimivaa teollisuutta ja viime aikoina kaupunkiin on päätetty tehdä merkittäviä teollisuusinvestointeja. Sekä Iisalmi että Varkaus tarvitsevat oikeudelliset palvelunsa. Kanslioiden lakkauttaminen tulisi heijastumaan myös asianajopalveluiden tarjontaan, joiden on todettu häviävän paikkakunnilta, joilla ei ole käräjäoikeuden kansliaa tai edes istuntopaikkaa. Oikeuspalveluiden hakeminen Kuopiosta aiheuttaisi huomattavia lisäkuluja sekä asianosaisille että asianajajille. Tuomioistuinpalveluja tarvitsevat kansalaiset olisivat asuinpaikkansa takia eriarvoisessa asemassa eivätkä tuomioistuinpalvelut olisi enää Pohjois-Savon käräjäoikeuden alueen pohjois- ja eteläosien asukkaiden saavutettavissa kohtuullisessa ajassa ja kohtuullisin kustannuksin. Erityisesti rikosasioissa henkilökohtaisesti uhkasakon uhalla paikalle tulemaan velvoitettavien vastaajien mahdollisuudet mennä asiansa käsittelyyn kilometrin päähän Kuopioon ovat sekä taloudellisista että henkilökohtaisista syistä usein rajalliset. Osa asiakkaista on ajokortittomia alkoholisteja, joiden matkustaminen toiseen kaupunkiin ei ole aina kovin helppoa. On selvää, että vastaajien poisjäännit istunnoista johtaisivat enenevässä määrin käsittelyjen peruuntumisiin, mikä taas vaikuttaisi käsittelyaikoihin sekä lisäisi myös muiden asianosaisten sekä noudoista poliisille aiheutuvia kustannuksia. Eräs esimerkki laskelmien puuttumisesta on mietinnön kohdassa Asianosaisten ja avustajien matkakustannukset. Kohdassa sanotaan, että asiointimatkojen piteneminen tulee lisäämään myös asianosaisille ja heidän avustajilleen aiheutuvia matkakustannuksia, joista osa maksetaan valtion varoista. Sama

4 koskee myös todistajien, kuultavien ja lautamiesten matkakuluja ja ansionmenetyksiä, jotka tulevat pääosin suoritettavaksi valtion varoista. Näihin kuluihin on lisättävä vielä edellä mainitut nouto- ja kuljetuskustannukset ja työajan menetykset. Kustannuksia tulee aiheutumaan myös istuntojen peruuntumisesta poisjääntien kasvaessa, kun paikalle oleville asianajajille on kuitenkin korvaukset maksettava. Kustannukset olisivat kyllä arvioitavissa jonkinlaisella tarkkuudella nykyisten istuntolukujen perusteella. On myös huomattava, että ehdotettu istuntopaikkojen määrä aiheuttaisi toteutuessaan ongelmia lautamiesjärjestelmän ylläpidolle. Käräjämatkoista muodostuisi kauimpana Kuopiosta sijaitsevien kuntien lautamiehille lähes kohtuuttoman suuri rasitus. Sähköisen asioinnin lisääntyminen tai etäpalvelupisteiden perustaminen ei automaattisesti turvaa tuomioistuinpalveluiden saatavuutta eikä takaa niiden laadukkuutta. Iisalmen ja Varkauden kanslioissa asioi kuukaudessa kummassakin keskimäärin yli 500 asiakasta eivätkä kaikki asiat ole suinkaan sellaisia, että ne olisi hoidettavissa etäpalveluiden avulla. Paikallistuntemuksenkin säilyminen on tärkeää. Myöskään istuntojen järjestäminen etäyhteyksiä käyttämällä ei voi olla pääsääntöinen toimintatapa ottaen huomioon oikeudenkäyntien välittömyyteen ja suullisuuteen liittyvät johtavat oikeusperiaatteet. Videoneuvottelun käyttäminen siviiliasian valmistelussa on myös osoittautunut ongelmalliseksi, kun sovinnon saaminen vaikeutuu osapuolten ollessa muualla kuin pyöreän pöydän ympärillä. Joka tapauksessa etäpalveluille tulisi järjestää asianmukaiset tilat ja toimivat laitteet, joissa on otettu huomioon turvallisuuteen ja julkisuuteen liittyvät seikat sekä tarvittava henkilökunta. Työryhmä on esittänyt tulevaisuuden näkymiä, joiden se katsoo puoltavan käräjäoikeuksien vähentämistä. Näitä ovat muun ohessa lautamiesjärjestelmästä luopuminen, hallinnollisten sanktioiden käyttöalan laajentaminen liikennerikoksissa, videoneuvottelun käytön kehittäminen ja videotallenteiden käyttö hovioikeuksissa. Viittaukset näihin uudistuksiin ovat ennenaikaisia, koska niiden tuleva toteuttaminen on epävarmaa. Ei ole ensinnäkään lainkaan varmaa tai edes todennäköistä, että eduskunta tulisi romuttamaan vanhan perinteisen maallikoiden osallistumisen oikeudenkäyttöön tai muuttamaan todistelun vastaanottamisen hovioikeudessa tapahtuvaksi katsomalla käräjäoikeudessa tehtyä nauhoitusta. Ruotsissa ei olla oltu tyytyväisiä viimeksi mainittuun tapaan ja kun hovioikeusmenettelyssä entistä enemmän näytetään siirtyvän jatkokäsittelyluvan edellyttämiseen ja siten istuntojen vähentämiseen, ei ole mitään aihetta tehdä kallista ja hankalaa videointijärjestelmää, joka ei mahdollista edes uusien kysymysten esittämistä hovioikeudessa. Kun lisäksi on pyrkimys siirtää oikeudenkäynnin painopistettä käräjäoikeuksiin, ei ole järkevää vähentää käräjäoikeuksia ja niiden henkilöstöä. Mietinnössä on todettu syyttäjälaitoksen ja yleisten tuomioistuinten asian- ja dokumentinhallinnan kehittämishankkeen (AIPA) asettavan uusia vaatimuksia myös tuomioistuinten tekniselle varustukselle. Järjestelmä varmaan lisääkin tietotekniikan kustannuksia, mutta se ei anna aihetta lopettaa kanslioita. On otettava huomioon, että toimipaikkojen lakkauttaminen puolestaan aiheuttaisi merkittävästi suuremmat lisäkustannukset edellä kerrotuista syistä. Tietotekniikka halpenee koko ajan. Istuntosalien muutoskulut eivät olisi merkittäviä. Työryhmä ei ole ilmoittanut kulujen arvioitavia määriä. On lähdetty ilman laskelmia vain siitä olettamuksesta, että keskittäminen johtaa automaattisesti säästöihin, mitä oletusta ei kuitenkaan ole missään tutkimuksessa yleisestikään

5 kyetty osoittamaan todenperäiseksi. Käräjäoikeuden toimintaa yhtenä tuomioistuimena, kolmesta kansliasta huolimatta, on mahdollista tehostaa muilla keinoin; esimerkiksi eri kanslioiden toimintatapojen yhtenäistämisellä, kanslioiden välisen yhteydenpidon tiivistämisellä ja tuomareiden erikoistumismahdollisuuksien laajentamisella koskemaan kaikkien kanslioiden tuomareita. Samaan käräjäoikeuteen kuuluvien kanslioiden välillä on mahdollista käyttää joustavasti ja tehokkaasti henkilöstöresursseja esimerkiksi siirtämällä tiettyjen asioiden käsittely tai osa asioista toiseen kansliaan, kuten on esimerkiksi tehty Iisalmen ja Varkauden kanslioiden välillä summaariasioissa. Näillä perusteilla Pohjois-Savon käräjäoikeus katsoo, että sekä Iisalmen että Varkauden kansliat tulisi säilyttää. 3) Keskitetyt asiaryhmät Mietinnön mukaan Pohjois-Savon käräjäoikeuteen ei jäisi laisinkaan keskitettyjä asiaryhmiä. Esitys on perusteltu ryhmäkanne- ja sotilasoikeudenkäyntiasioiden osalta ottaen huomioon niiden vähäinen määrä. Sen sijaan yrityssaneeraus- ja ulosottoasioissa Pohjois-Savon käräjäoikeudessa on pitkän ajan kuluessa hankittua erityistietämystä. Myöskään näiden asioiden vuotuinen määrä Pohjois-Savon käräjäoikeudessa (noin 120 ulosottovalitusta ja 50 yrityssaneerausta vuosittain) ei puolla niiden keskittämistä entistä harvempiin käräjäoikeuksiin. Myös maaoikeuden organisointi on onnistunut ja maaoikeus toimii tehokkaasti ja vahvalla asiantuntemuksella huolimatta maaoikeuteen erikoistuneiden tuomareiden vaihtumisesta. Maaoikeuksien osalta työryhmän ehdotus niiden määrän vähentämisestä on sinänsä perusteltu, koska asiamäärät ovat jonkin verran vähentyneet. Työryhmä ei kuitenkaan ole tuonut esille sitä, millä tavoin maaoikeuksien tuomiopiirejä koskevalla esityksellä saavutettaisiin säästöjä. Esitys tarkoittaisi istuntomatkojen selvää pitenemistä monissa maaoikeuksissa. Työryhmän ehdotus koko Itä-Suomen alueen muodostamisesta yhden maaoikeuden tuomiopiiriksi on pitkät etäisyydet ja asiamäärät huomioon ottaen ylimitoitettu. Maaoikeuden kanslian sijainnista riippumatta tuomiopiirin reunaalueet jäisivät yli 300 kilometrin etäisyydelle kansliapaikkakunnasta. Pohjois- Savon käräjäoikeudessa toimiva maaoikeus on käsitellyt vuosina keskimäärin 75 maaoikeusasiaa vuodessa (vaihteluväli 57 90). Ehdotettu muutos tarkoittaisi, ottaen huomioon, että Keski-Suomen maakunnan asiat siirtyisivät Pohjanmaan käräjäoikeudelle, että Itä-Suomen alueen maaoikeuden asiamäärä olisi noin vuodessa. Työryhmä on ilmeisesti tarkastellut asiaa ainoastaan maaoikeusinsinöörien sijoittumisen kannalta. Työryhmä ehdottaa, että maaoikeusinsinöörin virka siirrettäisiin 17 käräjäoikeuden mallissa Pohjois-Savon käräjäoikeudesta Etelä-Savon käräjäoikeuteen. Esitys herättää kysymyksen siitä, mitä Etelä-Savon käräjäoikeudessa jo olevalle maaoikeusinsinöörin viralle tapahtuu. Maaoikeuden vastuutuomarien näkökulma on sivuutettu ehdotuksessa kokonaan. Jos Pohjois-Savon käräjäoikeudessa nykyisin toimivan maaoikeuden asiamääriä halutaan lisätä, se voi maantieteellisillä perusteilla tapahtua hyvin Kainuun ja jopa Koillismaan alueelle, jossa on noin asiaa vuosittain. Etäisyys

6 Kuopiosta Kajaaniin on noin 170 kilometriä ja matkustusaika noin 2 tuntia, Sotkamoon ja Kuhmoon hieman enemmän. Asiat käsittelee tällä alueella nykyisin Lapin käräjäoikeudessa Rovaniemellä sijaitseva maaoikeus. Välimatka Rovaniemeltä Kajaaniin on lähes 350 kilometriä. Kaiken kaikkiaan maaoikeuksien osalta on kyseenalaista, kannattaako niiden toimintaan mahdollisen käräjäoikeusverkoston muutoksen yhteydessä puuttua mitenkään. Maaoikeuksien osalta pitäisi mahdolliset muutokset valmistella siten, että maaoikeusinsinöörejä sekä kyseisten käräjäoikeuksien laamanneja kuullaan ennen ehdotuksen tekemistä. Lausunnon valmisteluun ovat osallistuneet käräjätuomarit, osastonjohtajat Hannu Laitinen, Minna Koskinen ja Petri Sahi sekä maaoikeusinsinööri Jouko Sillanpää. Lausuntoa on käsitelty käräjäoikeuden johtoryhmässä. Laamanni Hannu Lindgren