Oë bhakta saubhàgya dàyinyai namaã

Transkriptio

1 Òä&l ÒkX;&nkf;U;S ue A Oë bhakta saubhàgya dàyinyai namaã Kunnioittaen tervehdimme Sinua, joka suot sekä henkistä että maallista vaurautta seuraajillesi. Nimi 117

2 Sisältö AMMAN SANOMA 4 Rakkaus ja uhrautuminen SATSANG 10 Ikuinen aloittelija Swamini Krishnamrita Prana, Australia KOKEMUS Vilpitön rukoukseni 15 Vina O Sullivan, Australia Kuppikakku-prasad 25 Ishwari (Rachael Akohonae), USA Vihasta vapautuminen 30 Margaret Gaal, USA VIISAUDEN SANOJA 38

3 HINDUISMI 39 Pada puja Brahmachari Padamnabhan, Intia HYVÄNTEKEVÄISYYS Todellinen Jumalanpalvelu 45 Swami Jnanamritananda Puri, Intia Kauaskantoinen muutos 49 Anju Bist, Intia AMMAN YMPÄRILLÄ Kuudes aisti 55 L t Prabhakaran Nair, Intia TIEDOTUKSIA 59 YHTEYSTIETOJA 64 Syyskuu 2015 (Vol. XVII - n 1)

4 Amman sanoma Rakkaus ja uhrautuminen Kysymys: Mitä on myötätunto? Kuinka sitä ilmaistaan? Amma: Rakkaus on todellinen luontomme. Kun tämä rakkaus täyttää meidät ja virtaa sanoihimme ja tekoihimme, on kysymys myötätunnosta. Meidän ei tarvitse erityisesti ponnistella ilmaistaksemme sitä. Niin kuin kukat levittävät tuoksuaan, rakkaudesta tuoksuu myötätunto. Kysymys: Monien mielestä on vaikea rakastaa epäitsekkäästi. Mistä se johtuu? Amma: Rakkaus on kaikkien olentojen perusluonne. Ego on kuitenkin esteenä sen vapaalle ilmenemiselle. Olemme luoneet 4 Syyskuu 2015 Matruvani

5 Matruvani Syyskuu

6 egomme itse; Jumala ei ole sitä tehnyt. Se voidaan poistaa vähitellen. Työstäessämme egon hävittämistä meidän tulee tehdä ero hetkellisen ja ikuisen välillä ja meidän on sanottava itsellemme tämä ei sovi, ei tämäkään sovi. Egoismi näkyy asenteissamme käyttäessämme sanoja minä ja minun. Merkitseekö edes mitään sanoa minä ja minun? Keneen viittaamme kun sanomme minä? Jos viittaamme kehoon, omistammeko sen? Kuinka keho, jonka vanhempamme ovat laittaneet alulle ja jota luonto on ylläpitänyt, voisi olla meidän? Mitä annamme vastineeksi ilmalle, vedelle ja valolle, jota luonto meille antaa? Kuinka voimme sanoa, että kehomme, josta olemme kokonaan velkaa toisille, on meidän. Jos minä on sen nimi, missä se oli ennen kuin vanhempamme antoivat meille nimen? Jos vaihdamme nimemme, mitä tapahtuu minälle? Entä mikä ero on meidän ja muiden kehojen välillä? Jos ei ajatella pinnallisia eroavaisuuksia muodossa ja koossa, näkyykö mitään perustavanlaatuista eroa? Lisäksi keho kuolee. Kehoa, jota kutsumme omaksemme, ei enää ole. Jos keho olisi meidän, eikö se olisi meillä aina? Jos olisimme mieli, se olisi hallittavissamme, mutta näin ei suinkaan ole. 6 Syyskuu 2015 Matruvani

7 Olemme joskus surullisia, joskus onnellisia, joskus vihaisia ja joskus laiskoja. Mieli ilmenee erilaisena eri aikoina. Missä siis on todellinen minä? Voimmeko esittäytyä sanomalla vain minä? Lisäämättä tietoja ammatista, vanhemmista, puolisosta tai kotipaikasta, henkilöllisyytemme ei ole selvä. Onko näistä mikään pysyvää? Ei. Työpaikkamme voi muuttua, osoitteemme voi muuttua. Menetämme läheisemme ja rakkaamme tänään tai huomenna. Eikö minä ole olemassa ilman heitä? Jos minä on olemassa ilman heitä, kuka minä sitten on? Näin kysellessämme ymmärrämme, että se mihin viittaamme minänä ei ole todellinen minä. Todellinen minä on Atma (Itse), laaja minä, joka on kaikessa. Voisimme sanoa: Olen Madhava tai Olen Keshava tai Olen Krishna. Se mikä on yhteistä on minä. Jääkaappi, tuuletin ja lamppu näyttävät päällisin puolin erilaisilta, mutta sähkövirrassa, joka saa ne kaikki toimimaan, ei ole mitään eroa. Samoin meissä oleva Korkein Tietoisuus on sama. Se on todellinen minä. Kun tunnistamme tämän minän, tajuamme että kaikki mitä näemme, on osa minää. Henkilö, joka sen tajuaa, ei ole enää tavallinen yksilö. Hänen yksilöllisestä mielestään on tullut universaalinen. Kaikki eivät tajua sitä hetkessä. Se on kuin lottovoitto. Jotkut taas tajuavat sen nopeasti. Silloin epäitsekäs rakkaus virtaa vapaana; esteenä ei ole enää minä, minun asenne. Kun kukannuppu avautuu, sen tuoksu leviää ympäristöön. Kukka ei vaadi sitä itselleen. Samaten, kun rakkaus herää ihmisessä, se virtaa joen tavoin eteenpäin. Kysymys: Mitä hyötyä on lukea Amman elämäkertaa tai tutustua hänen elämäänsa muulla tavoin? Amma: Jokainen voitto kätkee taakseen uhrautumisen. Samoin jokainen luova työ. Ilman uhrautumista ja nöyryyttä emme voi menestyä. Kun luemme mahatmojen (henkisesti valaistuneet sielut) elämästä, näemme, että hekin ovat kokeneet suurta kärsimystä. Matruvani Syyskuu

8 Vasta kun siemen menee maan alle ja sen kuori murskaantuu auki, siitä kasvaa puu. Jos joku haluaa tulla hyväksi lääkäriksi, hänen täytyy opiskella ja harjoitella monta vuotta. Pikkulapsi oppii kävelemään vasta kun on kaatunut monta kertaa. Kathakali-tanssijasta tulee taitava vasta monen vuoden harjoittelun jälkeen. Kultamitalin saaneet urheilijat ovat aloittaneet valmistautumisen kuukausia ennen kilpailuja. Pitämiemme vaatteiden taustalla on satojen ihmisten uurastaminen. Saadakseen puuvillaa on viljelijöiden pitänyt istuttaa ensin puuvillansiemeniä ja vaalia niistä kasvaneita taimia. Myöhemmin puuvilla on poimittu ja siitä on tehty hyvää lankaa, jota käytetään kankaan kutomiseen. Sitten kangas on leikattu ja ommeltu vaatteiksi. Kuinka moni vaatteen ostaja ja käyttäjä ajattelee sitä valtavaa työmäärää, joka vaatteiden valmistuksessa on? Yhden ainoan vaatteen tuotannossa on monien ihmisten uhraus. Vasta kun tajuamme uhrautumisen merkityksen, lakkaame tuhoamasta elämäämme ohimenevien nautintojen vuoksi. Se on oppi, jonka mahatmat opettavat ihmisille omalla elämällään. Tarkastellessamme kenen tahansa mahatman elämää huomaamme, että heidän suuruutensa vastaa heidän uhrautumistensa määrää. He ovat suorittaneet tehtäviään mitä vaikeimmissa olosuhteissa. Mereen tottumaton ihminen kauhistuu meren aaltoja, mutta uimaan oppinut henkilö nauttii meressä uimisesta. Samalla tavoin henkisyyttä ymmärtävä ihminen pääsee vaikeissakin olosuhteissa eteenpäin murtumatta. Hän ei horju koskaan, olipa tilanne mikä tahansa. Joku saattaa kysyä: Eikö myös henkisillä ihmisillä ole egoa? On totta, 8 Syyskuu 2015 Matruvani

9 että on myös Duryodhanan ja Ravanan kaltaisia ihmisiä. Duryodhana ja Ravana olivat opiskelleet kirjoituksia, mutta he vain ravitsivat ja vahvistivat egoaan näillä tiedoilla. Henkistä tietä kuljetaan kuitenkin siksi, että päästäisiin egosta eroon. Sen vuoksi, opiskelustaan huolimatta, he vain vahingoittivat maailmaa. Jos joku ymmärtää henkisyyttä oikein, hän avautuu maailmalle. Hänen jokaisesta sanastaan ja teostaan tulee hyötyä maailmalle. Hän toivottaa kaikki olosuhteet hymyillen tervetulleeksi. Mahatmojen elämää tutkiessamme saamme tietoja kirjoitusten käytännön sovellutuksista. Mahatmat ovat kirjoitusten eläviä esimerkkejä. Resitoimme Tyagenaike amritatvamanashuh mantraa (Kuolemattomuus saavutetaan vain luopumisella). Mantraa ei ole kuitenkaan tarkoitus toistaa pelkästään suullisesti; se sisältää merkityksen, jota pitää harjoitella käytännössä. Mahatmojen elämät antavat esimerkin tästä mantrasta. Heidän elämäkertojensa lukeminen on eräänlainen mietiskelyn muoto. Kun ostamme koneen, saamme käyttöohjeen. Jos emme lue ohjeita, vaan alamme käyttää konetta ymmärtämättä siitä mitään, saatamme rikkoa sen. Jos opiskelemme maanviljelystä alkaessamme viljellä maata, osaamme saaduilla tiedoilla tehdä tarvittavia suojatoimia, jotta tuholaiset eivät söisi siemeniä tai taimia. Samoin, jos ymmärrämme tarpeeksi henkisiä periaatteita, emme muserru vähäpätöisten syiden vuoksi. Mahatmojen elämäkerrat auttavat meitä tässä suhteessa. Niitä lukemalla saamme voimaa. Omaksumme samalla mahatmojen elämästä heijastuvia jaloja piirteitä kuten luopumista, rakkautta ja rohkeutta. Vaikka tilanne olisi kuinka vaikea tahansa, Itseen vakiintunutta henkilöä ohjaa hänen henkinen voimansa. Sen avulla hän kohoaa olosuhteiden yläpuolelle. Matruvani Syyskuu

10 Satsang Ikuinen aloittelija Swamini Krishnamrita Prana, Australia Tullessamme ensi kertaa Amman luo meistä saattaa tuntua, että olemme lähes täydellisiä ja aivan Itsen oivaltamisen kynnyksellä. Myöhemmin, vuosien vieriessä, kun törmäys toisiin saa väistämättä piilevät, kielteiset ominaisuutemme esiin, alamme huomata, että emme ehkä olekaan niin täydellisiä kuin luulimme. Samaten meistä näyttää, että keittiön lattia on puhdas, mutta aloittaessamme puhdistaa sitä märällä rätillä siitä tulee esiin paljonkin likaa. Ollessamme rehellisiä itsellemme alamme ymmärtää kuinka kaukana täydellisyydestä olemme. Joudumme takaisin lähtöviivoille, aloittelijoiksi. Virheiden tiedostaminen on hyvä lähtökohta matkalle kohti nöyryyttä. Kun harhaluulo omasta hyvyydestä murskaantuu, alamme koota palasia ja tulemme rehellisemmäksi itseämme kohtaan. Henkiset harjoitukset ovat kuin kostea rätti, joka puhdistaa mielemme epäpuhtauksia. Ne auttavat meitä puhdistamaan tekemisemme, tulemaan tietoisimmiksi ja ehyemmiksi. Jos teemme virheen, ei riitä, että pysähdymme. Meidän täytyy jatkaa ja oppia korjaamaan virheemme. Jos kaadumme, meidän ei pida jäädä maahan makaamaan. Meidän on noustava ylös, koottava rohkeutemme 10 Syyskuu 2015 Matruvani

11 ja jatkettava matkaa. Amma neuvoo meitä olemaan kuin raudanpalasia, joita magneetti vetää puoleensa. Halumme sulautua Jumalaan tulisi innostaa meitä nousemaan ylös jokaisen kaatumisen jälkeen ja jatkamaan eteenpäin. Joku kertoi minulle äskettäin, että tunsi itsensä surulliseksi ja vihaiseksi, koska häntä oli moitittu asiasta, jota hän ei ollut tehnyt. Vaikka hän ei ollut tehnyt virhettä, neuvoin häntä pysymään hiljaa ja hyväksymään moitteet. Siitäkin huolimatta, että toinen osapuoli oli selvästi väärässä ja hän oli oikeassa. Tunsin henkilön, jonka kanssa hän oli joutunut konfliktiin ja aavistin, että jos hän jatkaisi samaa tilannetta, sille ei tulisi loppua. Hän ei yleensä hoitanut ristiriitoja tällä tavalla, mutta suostui pysymään hiljaa. Muutaman päivän kuluttua hän kertoi minulle, että henkilö joka oli moittinut häntä aiheetta, oli tullut pyytämään häneltä anteeksi. Tytön hiljainen asenne oli osoittanut hänelle, että hän oli väärässä. Hän oli pahoillaan käytöksensä vuoksi ja ymmärsi, että hänen itsensä täytyi muuttua. Joskus emme vain osaa olla moittimatta toisia. Näin tapahtuu, koska emme halua hyväksyä sitä, että teemme itsekin virheitä. Kuinka nopeasti oppisimmekaan nöyryyttä ja hyväksyisimme Matruvani Syyskuu

12 virheemme, jos tapaisimme enemmän ihmisiä, jotka korjaisivat käytöstämme kuten Amma. Kuinka rakastavasti sanoisimme silloin arvostelijoillemme: Olen pahoillani. Kiitos että osoitit minulle, mitä asioita minun tulee työstää. Näin vaikka asia ei olisikaan totta. Olipa ulkoinen tilanne kuinka hektinen tahansa, karmisesta siteestä syntynyt viha sulaa, jos olemme sisäisesti rauhallisia. Jos sen sijaan päätämme taistella, olemme kiinni ristiriitatilanteessa vuosia, mahdollisesti seuraaviin sukupolviin saakka. Meidän on opittava katkaisemaan karmiset siteet, kiskomaan ne juurineen ja ratkaisemaan ristiriidat, muutoin toistamme jatkuvasti samoja haitallisia tapoja. Joudumme samoihin tilanteisiin ja olosuhteisiin kunnes opimme meille tarkoitetut läksyt. Meidän tulisi oppia virheistämme ja yrittää olla toistamatta niitä. Meille annetaan joka päivä tilaisuus aloittaa alusta. Kun meille osoitetaan, että olemme tehneet jotain väärin, meidän tulisi yrittää hyväksyä asia niin nöyrästi kuin mahdollista. Ei hyödytä sanoa: Olen syntinen. Olen tehnyt paljon virheitä. En opi koskaan. En voi muuttaa itseäni. Kuinka väärä tällainen asenne onkaan! Meidän tulisi olla valmiita aloittamaan aina alusta. Ellei asenteemme ole positiivinen, meille tulevat siunaukset menevät ohi. Emme saisi tulla toivottomiksi ja epäonnistumisen uhreiksi. Sinun ei kannata kertoa muille heikkouksistasi, koska se vain vahvistaa niitä. Kun teet virheen, huomioi ja hyväksy se rauhallisesti. Mene eteenpäin, mutta yritä olla toistamatta virhettä. Pyri kehittämään nöyryyttä, jotta pystyisit olemaan onnellinen, kun joku korjaa virheitäsi. Olisi todella hyödyllistä, jos olisimme kiitollisia, kun käytöstämme korjataan. Virheiden korjaaminen voi olla tuskallista, mutta yritä muistaa, että tämä tuska estää meitä loukkaamasta itseämme enemmän. Meidän ei tulisi moittia toisia ja ajatella: Se on heidän virheensä, ei minun. 12 Syyskuu 2015 Matruvani

13 Vijaya Dashami : Swami Turiyamritananda initioi lasta opintielle Kun otamme vastuun omista teoistamme, elämäämme alkaa sataa siunauksia. Kerromme mielellämme kaikille, kun olemme saaneet aikaan jotain suurta tai tehneet jotain erityisen hyvin. Siinä ei ole tietenkään mitään väärää, mutta meidän täytyy myös myöntää itsellemme, että teemme joskus virheitä. Se voi olla hyvin vaikeaa, mutta ainahan ympärillämme on ihmisiä, jotka osoittavat meille epäkohtamme ja puutteemme. Elämä tarjoaa paljon tilaisuuksia kehittää nöyryyttä. Muistan erään tarinan: Amma moitti ankarasti erästä swamia, joka oli järjestänyt meille lennot Amman Euroopan kiertueelle aikaisin Vijaya Dashamian -päivänä (festivaali, jossa juhlitaan voittoa pahuudesta). Intiassa tämä juhla on erittäin tärkeä; tuolloin lapsia vihitään opintielle. Amma oli erittäin pahoillaan. Hän olisi halunnut olla tuolloin ashramissa muiden kanssa. Sen sijaan swami oli järjestänyt meille ylimääräisen lepopäivän Saksaan saapumisen jälkeen. Amma ei ollut asiaan lainkaan tyytyväinen. Heti lähdön jälkeen Amma soitti autosta ja moitti swamia: Miksi teit niin? Miksi valitsit lähtöpäiväksi juuri juhlapäivän? Olisin halunnut viettää sitä lasteni kanssa. Matruvani Syyskuu

14 Swami oli toisella puolella maailmaa ja kello oli kolme, neljä aamulla. Puhelinyhteys oli heikko, eikä hän oikein ymmärtänyt mitä Amma sanoi. Oli selvää, että Amma ei ollut tyytyväinen häneen, mutta sen sijaan, että hän olisi masentunut, hän mietti kuinka suuri siunaus oli kuulla Amman ääni niin varhain aamulla. Hän oikein innostui, koska tiesi, että kaikki mikä tulee Ammalta, on siunausta. Jopa moittiminen osoittaa, että Amma todella välittää; hän haluaa johtaa meidät henkiseen päämäärään. Sydän täynnä iloa kuultuaan Amman sanat hän sulki puhelimen ja istuutui säveltämään bhajanin. Mikä ihana tapa hyväksyä oma virhe! Häntä nuhdeltiin, mutta hän suhtautui nöyrästi Gurun nuhteluun ja piti sitä siunauksena ja käänsi sitten moitteen jumalalliseksi musiikiksi. Voimme aina valita kuinka suhtaudumme eteemme tuleviin asioihin Taistelemmeko vastaan ja annamme egomme nousta esiin vai hyväksymmekö asian ja käännämme tilanteen upeaksi melodiaksi, jonka voimme jakaa maailman kanssa. Emme voi kontrolloida tapahtumia tai tilanteita, joita tulee eteemme. Ainoa kontrolloitavissa oleva asia on oma suhtautumisemme siihen. Yrittäkäämme siis muuttaa negatiiviset kokemuksemme ihaniksi bhajaneiksi, joita laulamme joka ilta Amman kanssa. 14 Syyskuu 2015 Matruvani

15 Kokemus Vilpitön rukoukseni Vina O Sullivan, Australia tuntuu. Kahden vuoden tauon jälkeen mieheni ja minä kaipasimme kovasti vierailulle Amritapuriin. Minusta vaikuttaa siltä, että mitä lähempänä Ammaa on fyysisesti, sitä pidemmältä jokainen hetki erossa hänestä Ennen saapumistamme jouduimme ylittämään joitakin esteitä ja hermostuksen hetkiä. Vaikka olin ollut pahalla tuulella, helpotuksen tunne valtasi minut heti, kun jalkani koskettivat pyhää maata joulukuun alussa vuonna Kävellessämme huonettamme kohti ystävät tervehtivät meitä: Om namah shivaya! Tervetuloa kotiin! Olin liikuttunut siitä, että muutamat olivat huomanneet, ettemme olleet vierailleet Amritapurissa edellisenä vuonna. Emme oikeastaan tarvinneet sopeutumisaikaa. Olimme kotona ja tuntui siltä, kuin emme olisi koskaan lähteneetkään. Tämä kokemus koskee myös Ammaa. Hän ei ole koskaan muukalainen, jonka kanssa joutuisi kehittämään suhteen. Side on aina olemassa. Ennen kuin lähdimme Sydneystä, olin lukenut hänen opetuksistaan: Matruvani Syyskuu

16 Muista, äiti on aina kanssasi. Älä koskaan unohda tehdä henkisiä harjoituksiasi. Minua tämä totuus rauhoitti erityisesti ahdistuksen hetkinä. Amma ei ollut vielä palannut syksyn 2013 kiertueeltaan ja hänen odotettiin saapuvan kahden päivän kuluttua. Sillä välin sopeutimme oman rutiinimme ashram-elämän päivittäiseen ohjelmaan ja aloimme tuntea, että olimme tulleet takaisin oikeaan maailmaan. Vaikka ashram on Kurukshetra, taistelukenttä, jossa kunkin henkinen vahvuus joutuu koetukselle, se on myös rauhan ja henkisen ravinnon asuinsija. Se on harjoittelualue, joka muovaa meistä parempia henkisiä sotureita. Jos käyttää aikansa ashramissa hyvin hyväkseen, on paremmin valmistautunut kohtaamaan materiaalisen maailman vaatimukset. 16 Syyskuu 2015 Matruvani

17 On erityisen mukavaa tervehtiä Ammaa, kun hän saapuu ashramiin. Hänen tulonsa aamuna sadat ihmiset odottivat henkeään pidätellen saadakseen nähdä vilauksen hänestä. Aurinko nousi hitaasti, minä kuuntelin sydämeni sykettä toistaen mantraani ja katsoin, kuinka väkijoukko kerääntyi yhteen jännittyneenä. Amman auto pysähtyi, hän astui ulos ja käveli sitten portaat ylös huoneeseensa. Jäimme vielä odottamaan nähdäksemme Amman uudestaan. Jonkin ajan kuluttua hän tuli ikkunaan. Pilke silmäkulmassaan hän sanoi kiusoitellen: Unohdin, että te olitte odottamassa. Sitten hän lähetti lentosuukkoja ja hymyili meille vilkuttaen tyypilliseen tapaansa avaten ja sulkien sormet. Kyyneleet valuivat poskilleni ja olin kiitollinen tästä ihanasta ja arvokkaasta ykseyden hetkestä. Monta vuotta sitten, retriitissä Melbournessa, kysyin Ammalta, mikä ero on sillä, onko hänen lapsensa vai oppilaansa. Hän vastasi, ettei sillä ole hänelle mitään eroa. Hän jatkoi kuvailemalla lapsen ominaisuuksia (esim. viattomuus) ja oppilaan ominaisuuksia (esim. kuuliaisuus), joita meidän tulee kehittää. Hän sanoi, että Satgurun tehtävänä on tuhota oppilaan ego ja jotta tämä tapahtuisi, on tärkeää, että oppilas luo henkilökohtaisen suhteen Mestariin. Vuosien mittaan Amma itse on edistänyt tätä suhdetta. Amma on helposti lähestyttävissä lapsilleen. Hän matkustaa ympäri maailmaa ollakseen kanssamme ja palvelee meitä väsymättä. Suuret ihmisjoukot kerääntyvät hänen luokseen. Matruvani Syyskuu

18 Ashramissa voimme olla hänen kanssaan joka ikinen päivä. Heti saman päivän iltana, kun Amma tuli matkaltaan, hän tuli laulamaan bhajaneita. Seuraavana päivänä hän oli paikalla erityis-tiistain ohjelmassa, johon kuului meditaatiota, satsangia, prasadin jakoa ja darshan. Viikon aikana on neljä virallista darshan-päivää. Lukuisat ihmiset saavat häneltä henkilökohtaisen halauksen ja neuvoja. Kaksi kertaa viikossa on meditaatiota, satsang ja darshan rannalla. Amma ei pidä vapaapäiviä. Vain katselemalla häntä voimme nähdä, että jokainen on arvokas ja Amma näkee jokaisessa ihmisessä vain äärettömän Itsen, riippumatta siitä, kuka tuo ihminen on. Tämä on todella advaitaa (ei-kaksinaisuus) käytännössä. Se, että saamme olla Amman kaltaisen elävän Mestarin seurassa on mahtava ja harvinainen siunaus. Päivä sen jälkeen, kun Amma saapui, mieheni ja minä menimme darshaniin. Lähestyessäni häntä mieleni tuli valoisaksi. Olin tuntenut itseni rajalliseksi, koska en kunnolla kyennyt auttamaan vanhaa tätiäni, joka kärsi vakavasta palovammasta. Olin ahdistunut tätini tilanteesta enkä oikein tiennyt, mitkä velvollisuuteni häntä kohtaan olivat. Odottaessani darshania pyysin avustajaa kertomaan tämän Ammalle ja rukoilin hänen ohjaustaan. Amma ei vastannut suullisesti mutta kuulin sisälläni vahvan viestin, että minun tulisi olla hiljaa. Mieleni hiljeni saman tien kuin itsestään. Sitten Amma veti minut jumalalliseen syleilyynsä. Tuona iltana Amma lauloi kaikkien aikojen lempilauluni Mauna Ghanamritamin. Laulun ensimmäinen säe menee näin: Sankan hiljaisuuden 18 Syyskuu 2015 Matruvani

19 asuinsija, ikuinen rauha ja kauneus, johon Gautama Buddhan mieli sulautui. Tämän laulun myötä Amma vei minut uudestaan suhteellisen hiljaisuuden tilaan. Seuraavien viikkojen aikana huomasin ahdistukseni vähenevän ja muuttuvani hiljaisemmaksi ja reagoivani tehokkaammin lukuisiin tilanteisiin, mukaan lukien tätini tapaus. Sisäinen maailmani muuttui myös iloisemmaksi. Toisena iltana bhajaneiden aikaan ryhmä Amman seuraajia Gujaratista alkoi tanssia keskellä hallia. Heidän antaumuksensa ja ilonsa oli ihastuttavaa. Halusin todella liittyä heidän seuraansa. Rakastan tanssimista ja vaikka olen esittänytkin klassista tanssia, minua ujostutti. Sitten ystäväni Meena, joka oli mukana ryhmässä, kutsui minut tanssimaan. Pian tanssin autuaana perinteiseen gujaratilaiseen tyyliin. Tanssimme ympyrässä kunnioittaen Jumalallista Äitiä hänen itsensä laulaessa meille. Ujouteni katosi ja sulauduin rakkaaseen Ammaan, ollen tietämätön kaikesta muusta ympärilläni. Noiden viikkojen aikana sain monta tilaisuutta istua Amman lähellä, palvella häntä eri tavoin, mennä syvemmälle sisimpääni ja saada paljon tarvitsemaani lepoa. Tällä ja edellisellä sivulla : gujaratilaisia tanssijoita Matruvani Syyskuu

20 Tiistai, ashramin meditaatiopäivä Lähtöämme edeltävän sunnuntain ohjelma oli hyvin kiireinen ja Amma oli pyytänyt, että tuona päivänä paikalle tulleille vierailijoille annettaisiin etusija istua hänen lähellään lavalla. Vaikka ymmärsimme tämän hyvin, mietimme hieman haikeina sitä, että emme enää ehtisi istua Amman lähellä darshanin aikana. Menimme kuitenkin tuona iltana kokeilemaan onneamme ja meidät kutsuttiin istumaan aivan Amman viereen pitkäksi aikaa. Amma katseli meitä rakkaudella ja osoitti nuorta Siddharthaa, joka oli syventynyt tekemään archanaa samaan aikaan kun muut pienet lapset hyppelehtivät melkein päälleni yrittäessään päästä lähemmäs Ammaa. Vaikutti siltä, kuin Amma olisi sanonut: Seuratkaa Siddharthan esimerkkiä. Älkää antako mielenne harhailla; pitäkää katseenne päämäärässä. Viimeinen päivämme ashramissa oli tiistai. Toivoimme saavamme Amman darshanin, joten söimme oman prasad-lounaamme nopeasti ja palasimme takaisin halliin. Tässä vaiheessa eräs nainen, joka kiertää Amman mukana hänen ulkomaankiertueillaan, pyysi minulta palvelusta. 20 Syyskuu 2015 Matruvani

21 Kävelin epäröimättä Amman luokse tuhansien ihmisten istuessa syömässä hiljaa. Penkillä oli kolme lautasellista ruokaa ja Amma puhui parhaillaan yhdelle brahmachareista. Odotin, kunnes hän katsoi minuun päin. Sanoin epätavallisen sujuvalla tamilin kielellä: Amma, tulin hakemaan lautasellisen ruokaa syöpäpotilaalle. Amma halusi tietää, missä tuo henkilö oli ja miksi hän ei ollut tullut henkilökohtaisesti. Kerroin hänelle, etten tiennyt ja selitin, että olin vain pyynnöstä tullut hakemaan lautasta. Amma, joka oli myös vastannut minulle tamiliksi pyysi minua sitten kertomaan tuolle henkilölle, että hän tulisi itse paikalle. Onnellisena kävelin takaisin hallin takaosaan välittämään Amman viestin ja sain kuulla, että tuo potilas ei edes sillä hetkellä ollut ashramissa. Normaalisti en olisi mennyt Amman luo noin rohkeasti enkä olisi kehdannut kertoa hänelle, etten tiennyt koko henkilöstä mitään. Muutamaa päivää aiemmin olin rukoillut, Amman läsnä ollessa, että hän tekisi minusta pelottoman. Halusin olla Jumalaa pelkäävä mutta halusin kokea, että voisin vapaasti puhua Ammalle kuten pienet lapset, jotka juoksevat hänen luokseen. He lähestyvät häntä luottavaisen iloisina ja viattomina. Nyt Amma oli luonut tilanteen vastatakseen rukoukseeni ja antaakseen minulle tämän odottamattoman tilaisuuden päästä lähelle häntä. Amma jakaa ruokaprasadeja Matruvani Syyskuu

22 Kun hetkeä myöhemmin menimme darshaniin, hän katsoi minua pilke silmäkulmassaan ilkikurisesti hymyillen ja halasi minua tiukasti. Mahatman armo on runsaskätistä ja hän vetää meitä lähelleen vuodattaen myötätuntoaan vastatakseen viattomiin rukouksiimme. Tällä vierailulla minuun teki erityisesti vaikutuksen Amman puhtaus ja kuinka se läpäisee koko ashramin. Esimerkiksi nukkehuoneessa työskentely oli rauhoittavaa. Siellä olevat naiset olivat ystävällisiä, hiljaisia ja rakkaudellisia. Nukkehuone itsessään sijaitsee Kali-temppelissä, joka on täynnä Jumalallisen Äidin puhdistavaa energiaa. Amritajooga-kurssia pitivät oppilaat, jotka olivat kurinalaisia, nöyriä ja omistautuneita palvelemaan Ammaa. Jokainen hengenveto, liike ja venytys oli suunniteltu vapauttamaan sisäisiä solmuja ja tavoittelemaan Herran jumalallisia jalkoja. Kun Amma istuu meditoimaan täydellisessä padmasanassa (lootusasennossa), saamme nähdä korkeimman jooginin. Itse asiassa hän on aina täydellinen joogan harjoittaja, joka on vakiintunut puhtaaseen tietoisuuteen. Monet ihmiset, mukaan lukien Amman vanhemmat swamit ja brahmacharit, jakoivat anteliaasti aikaansa, kokemuksiaan ja viisauttaan. Tapaamiset heidän kanssaan eivät olleet vain inspiroivia vaan jättivät 22 Syyskuu 2015 Matruvani

23 aina jälkeensä virkistyneen olon ja innostivat minua syventymään enemmän omaan henkiseen työhöni. Joku kertoi minulle tämän kauniin tarinan. Brahmachari huomasi ashramin alueella myrkylliseksi tiedetyn käärmeen. Ilmeisesti Amma on sanonut, että ashramin alueella olevat käärmeet eivät ole myrkyllisiä. Kun hän kertoi Ammalle tästä käärmeestä, Amma sanoi, että käärme ei ollut kotoisin lähialueelta vaan se oli tullut sinne jostain muualta rakennustarvikkeiden mukana. Hän myös sanoi, ettei käärmeestä tarvitsisi olla huolissaan. Joskus myöhemmin tämä käärme puri jotakuta mutta tuo henkilö ei saanut siitä mitään oireita. Brahmachari meni jälleen Amman luokse ja kysyi, miksi asia oli näin. Amma kertoi hänelle, että elettyään jonkin aikaa ashramin alueella käärme oli menettänyt myrkkynsä. Vaikka kerron tämän tarinan kuulopuheiden perusteella ja ehkä ilman oikeita yksityiskohtia, se toi mieleeni kysymyksen: Mitä minä teen päästäkseni eroon omasta myrkystäni, vihastani? Jos käärme menetti myrkkynsä varmasti minäkin voin puhdistua. Egosta vapautumiseen vaaditaan tarkkaavaista ja sinnikästä yrittämistä, jotta voisimme käyttää hyväksemme Amman jumalallista armoa, sillä omahyväisyyteen on niin helppo sortua, jopa Amman läheisyydessä. Pintapuolisesti tämä voidaan nähdä vuosittaisena vierailuna ashramiin, jonka jälkeen seuraaja palaa kotiin tyytyväisenä siitä, että sai nähdä Amman. Hän latautuu henkisesti ja nauttii siitä, että sai olla Amman seurassa. Sitten kiertokulku alkaa uudestaan, ehkä hieman tietoisempana kunnes saa seuraavan kerran tilaisuuden nähdä Gurunsa. On helppo nauttia jumalallisuuden tuoksusta Amman fyysisessä läheisyydessä ja ashramin turmeltumattomassa ympäristössä. Tähän tilaan virittäytyminen jatkuvasti on kuitenkin todellinen haaste. Kuinka pysyn yhteydessä Lähteeseen tuntien Amman puhtaan tietoi- Matruvani Syyskuu

24 suuden ja rakkauden? Kuinka estän energiaa valumasta hukkaan? Kuinka lopetan maalliset ajatukset, jotka vetävät minua eri suuntiin? Kuinka vihani myrkky saadaan muutetuksi puhtaaksi rakkaudeksi? Kuinka saavutan jumallisen päämäärän ja mitä minä oikeastaan haluan? Eräässä satsangissaan Amma sanoi, että fyysinen läheisyys häneen ja hänen kanssaan vietetty aika eivät takaa henkistä kasvua. Kunkin sisäinen asenne on ratkaiseva tekijä. Siksi minun täytyy tarkkailla sisäistä asennettani. Hän sanoi myös: Perimmäinen dharmamme on Itse-oivallus. Sellaiset ajatukset ja teot, jotka tukevat henkistä evoluutiotamme ovat oikeaa dharmaa. On helppo häiriintyä mielenkiinnonkohteista ja maailman näennäisistä puutteellisuuksista. Siksi on ratkaisevan tärkeää, että keskityn Ammaan riippumatta siitä, missä olen. Olkoon ainoa toiveeni se, mitä Amma toivoo minun suhteeni. Tämä on vilpitön rukoukseni. 24 Syyskuu 2015 Matruvani

25 Kokemus Kuppikakku-prasad Ishwari (Rachael Akohonae), U.S.A. eivonnaisten leipomisella on erityinen paikka sydämessäni yhteytenä Ammaan. Opin lapsena leipomisen taidon omalta äidiltäni, joka opetti myös, kuinka iloiseksi voi tulla antaessaan ruokaa muille, sillä hän leipoi myös ystäville ja naapureiden juhlahetkiin. Tavattuani Amman aloin käydä satsangeissa ja paikallisissa ohjelmissa ja tuoda niihin mukanani keksejä, mokkapaloja ja kuppikakkuja jaettavaksi muiden kanssa. Sitten minua pyydettiin auttamaan välipalaosastolle Amman New Yorkin ohjelmaan. Paikallisena vapaaehtoisena sain ilokseni monta tilaisuutta olla Amman lähellä prasad-sevan myötä ja nauttia hänen pyhästä läsnäolostaan vaikka olinkin tuntenut hänet vain vähän aikaa. Näin rakkauteni leipomista ja Ammaa kohtaan kasvoivat samanaikaisesti. Minulle tuli voimakas halu saada leipoa jotakin Ammalle. Mutta mitä voisin antaa Universumin Äidille? Halusin myös tehdä jotain, jossa ei ollut liikaa sokeria. Olin epävarma siitä, mitä tekisin ja miten oikeastaan tarjoaisin tuon Matruvani Syyskuu

26 syötävän Ammalle. Muutaman vuoden kuluttua päätin lopulta tarttua toimeen. Tutkittuani erilaisia reseptejä ja sokerittoman leipomisen menetelmiä päätin tehdä sitruunaisen kuppikakun reseptillä, jossa sokeri korvattiin Splenda-nimisellä makeutusaineella. Kuppikakut muistuttavat minua Ammasta ne ovat makeita, pyöreitä, vastustamattomia ja herkullisia. Halusin kakkujen olevan juuri leivottuja, kun tarjoaisin ne Ammalle. Päätin käyttää pieniä vuokia, jotta Amman olisi helppo puraista pala kakusta, jos hän päättäisi syödä sen. Olin ostanut erityisen rasian kakkuja varten ja koristellut sen kannen jalokivikuvioisin tarroin. Laitoin luomusitruunat alttarilleni ja rukoilin niiden äärellä. Siivosin ensin koko keittiön ja toistin mantraani leipoessani. Vaikka käytin makeutusainetta, kuppikakut paistuivat kauniin tasaisiksi. Koristelin kuppikakut hienoisella vaaleanpunaisella kuorrutteella ja nonparelleilla. Ne näyttivät kauniilta! Sitten puraisin yhtä kakuista varmistaakseni, että ne maistuivat yhtä hyviltä kuin näyttivät. Yäk! Makeutusaine oli aiheuttanut keinotekoisen ällöttävän makeuden ja omituisen jälkimaun. Tavallaan kakut olivat hyviä mutta toisaalta ne maistuivat laihdutusruoalle. Antaisinko ne Ammalle vai en? Mietin päätöstäni koko matkan ajaessani ohjelmapai- 26 Syyskuu 2015 Matruvani

27 kalle Marlboroughin, Massachusettsiin. Otin ne mukaan halliin vaikka en vieläkään tiennyt, mitä tekisin. Halusin tarjota kakut Ammalle ja olin nähnyt niiden eteen paljon vaivaa mutta ne eivät silti olleet aivan täydellisiä. Kun vuoroni mennä darshaniin tuli, päätin sillä hetkellä viedä kakut Ammalle. Mennessäni jonoon sanoin sydämessäni Ammalle: Olen aivan kuin tämä kuppikakku. Vaikka yritän, olen puutteellinen enkä onnistu asioissa täydellisesti pyrkimyksistäni huolimatta. Voisitko silti ystävällisesti hyväksyä minut? Ohitin jono-valvojan, joka tuijotti minua tiukalla katseella, kunnes kerroin hänelle, että kakut olivat sokerittomia. Pitelin kolmea pientä kuppikakkua koristellussa rasiassa käsissäni ja menin Amman darshaniin. Silmänräpäyksessä Amma avasi kannen ja sujautti palan kakkua suuhunsa! Olin ällistynyt. Se kävi niin nopeasti ja olin yllättynyt, että Amma ylipäänsä söi kakkua. Sitten hän otti minut syleilyynsä ja nauroi. Oli unohtumaton kokemus olla Amman sylissä, kun hänen naurunsa värähtelyt sulautuivat kehooni. Sitten Amma syötti minulle omin käsin suklaamakeisen suloinen hymy kasvoillaan. Sen jälkeen nousin ylös ja hakeuduin istumaan Amman lähelle sulatellakseni kokemusta. Tärisin edelleen. Oivalsin selvästi, että Amma ei maista jauhoja, voita ja makeutusainetta; hän maistaa vain rakkauden. Ja aivan kuin epätäydellinen kuppikak- Matruvani Syyskuu

28 ku, myös minä olin tullut hyväksytyksi kaikesta huolimatta. Amma on tietenkin täydellinen esimerkki siitä, kuinka ottaa vastaan, kuten Amman 108 nimessä sanotaan: Om namraarpita bhubhukshave namah ( Tervehdys Äidille, joka hyväksyy seuraajien tarjoaman ruoan nöyryydellä, mantra 83). Istuessani miettimässä kokemusta ajattelin juuri tämän iloisen hetken olevan ohi, kun huomasin jonkun jakavan prasadin palasia lähellä istuville ihmisille. Kaikki ottivat ilolla ja antaumuksella prasadin vastaan selvästi makustellen jokaista murusta. Kun prasadia jakava henkilö tuli lähemmäksi, tajusin, että muruset olivat kakusta, josta Amma oli maistanut palasen! Nyt oli minun vuoroni nauraa ja mietiskellä tätä jumalallista näytelmää, lilaa. Minä olen kuppikakku. Aivan kuten Amma oli muuttanut sydämellä valmistetun mutta epätäydellisen kuppikakun prasadiksi, hän voi myös silmänräpäyksessä muuttaa huonot tapani hyviksi, suruni iloksi ja pimeyteni valoksi. Minun tarvitsee vain nöyrästi antautua hänelle. 28 Syyskuu 2015 Matruvani

29 Matruvani Syyskuu

30 Kokemus Vihasta vapautuminen Margaret Gaal, USA Olen länsimaalainen. Tästä ajatukseni lähtevät liikkeelle, kun ajattelen Ammaa ja niitä siunauksia, joita hänen ohjauksensa on tuonut elämääni. Tiesin todella vähän hindulaisuudesta ja Gurun käsitteestä luvun alussa kuulin, että eräs pyhä nainen Intiasta oli tulossa Chicagoon ja ajattelin, että haluaisin mennä tapaamaan häntä. Se oli vain hiljainen toive, ei muuta. Muistan aina ensimmäisen kohtaamisen Amman kanssa. Seinän vierustat olivat täynnä tuoleja, naiset olivat yhdellä ja miehet toiselle puolella. Verrattuna Amman nykyisiin ohjelmiin tuolloin osallistujia oli paljon vähemmän mutta darshan kesti silti koko yön. Olen kuullut muiden kuvailevan, kuinka syvällinen kokemus heidän ensimmäinen darshaninsa oli mutta minä koin pikemminkin olevani kuin utelias lapsi, joka koki ystävällisen tunteen Amman syleilyssä. Amma sanoi malayalamiksi tyttäreni, lapseni mutta en ymmärtänyt sitä ja pyysin käännöstä. En tiennyt Ammasta silloin yhtään mitään, en myöskään sitä, että hän oli 30 Syyskuu 2015 Matruvani

31 kokonaisella kiertueella Pohjois-Amerikassa. Joka vuosi ajoin kuitenkin Chicagoon saamaan halauksen. En tiennyt enkä miettinyt sen enempää, miksi asia tuntui tärkeältä. Nukuin autossa parkkipaikalla pyytäen Jumalaa suojelemaan minua yöllä ja odotin seuraavaa aamua, jolloin saisin taas halauksen. Muistan, kuinka katselin tyhjää parkkipaikkaa ja tummaa yötä ajatellen: En tunne tätä aluetta eikä se välttämättä ole turvallinen mutta haluan saada halauksen! Toivoin, että rukous pitäisi minut turvassa. Joskus se, että oppii tuntemaan Amman ei ole mikään dramaattinen hetki vaan prosessi, joka etenee hitaasti. Näin tapahtui myös minun kohdallani. Egoni ei osannut vastata kysymyksiin mitä ja miksi mutta jotenkin luotin sieluni haluun nähdä tuota naista joka vuosi. Monet, jotka tapaavat Amman ensimmäistä kertaa ihmettelevät Kuu- Matruvani Syyskuu

32 liko hän kysymykseni? tai En saanut vastausta, mitä teen nyt?. Olen huomannut, että Amma ei vain kuule esittämiämme kysymyksiä vaan hän vastaa myös niihin kysymyksiin, joita emme sanoin ilmaise, koska emme välttämättä osaa edes kysyä olennaisimpia asioita. Muistelen haluani nähdä Amma, koska halusin hänen rakkauttaan. Halusin myös vastata siihen olemalla itse rakastava ja mukava. Ensimmäisten vuosien jälkeen huomasin, että mennessäni darshan-jonoon yritin herättää hyvyyden ja rakkauden tunteen sisälläni. Olin kiitollinen mahdollisuudesta nähdä Amma ja saada häneltä halaus mutta tulin myös tietoiseksi pienestä kummallisesta harmituksesta, joka ennen pitkää muuttui kunnon ärtymykseksi. Esimerkiksi odottaessani jonossa ihmiset tulivat kysymään, olinko nähnyt Amman ennen ja jos olin, minun pitäisi odottaa toista ajankohtaa päästäkseni halaukseen. En tiennyt heidän tarkoittavan, olinko nähnyt hänet aiemmin samana vuonna ja ajattelin: No, olenhan minä tavannut Amman mutta tarvitsen hänen halauksensa. Ja tarvitsen sen nyt. Niinpä vastasin ei ja sitten minusta tuntui pahalle, koska olin valehdellut mutta en todellakaan halunnut odottaa yhtään pidempään. Minä halusin halauksen Ammalta. Tuo tilanne sekoitti tunteitani ja yritin hiljentää ja tukahduttaa ne, sillä ajattelin mielessäni, että minun tuli olla rakastavassa ja avoimessa mielentilassa mennessäni Amman halaukseen. Tuollaisia ärtymyksen tunteita nousi vain darshan-jonossa, ei koskaan 32 Syyskuu 2015 Matruvani

33 muulloin Amman vierailun aikana. Ajattelin, että minussa oli jokin vialla sillä tästä alkoi tulla tapa jokaisella vierailulla. Aina tapahtui jotakin, joka vaivasi minua. Joka kerta tukahdutin ärtymyksen tunteeni ja yritin olla hyvä ihminen mennessäni halaukseen. Amma katsoi minua aina suloisesti ja viattomasti vastineena yrityksilleni. Kuinka kärsivällinen Guru onkaan! Muistan, kuinka kerran halauksesta noustessani katsoin Ammaa aivan kuin olisin tukehtumaisillani sillä viha tuntui juuttuneen kurkkuuni. Halusin itkeä enkä tiennyt, mitä sanoisin hänelle. Minuun sattui ja halusin apua. Ajattelin: En puhu hänen kieltään enkä edes osaa pyytää apua! Niinpä osoitin kurkkuani. Amma katsoi minua viattomalla mikä hätänä? ilmeellä. Sitten hän silitti kurkkuani. Olin niin turhautunut, että kävelin pois. En tiennyt, mitä sanoa. Kuinka olisin voinut tietää, että Amma itse asiassa työsti minua ja oli tehnyt sitä jo aivan alusta saakka. Tulen hyvästä kodista, jossa oli rakkautta mutta siellä oli myös hitaan tasaisesti palavaa vihaa. Isäni kasvoi ilman äitiään, joka oli kuollut tuberkuloosiin hänen ollessaan nuori ja isoisäni oli ankara kurinpitäjä. Äitini taas kasvoi ilman isäänsä, joka oli hylännyt perheensä hänen syntyessään. Vanhempani olivat sitoutuneita perheeseen mutta siskoni ja minä vartuimme kodissa, jossa riideltiin usein. En ymmärtänyt, kuinka paljon Matruvani Syyskuu

34 tuollainen ilmapiiri ja värähtelyt vaikuttivat minuun. Voin nyt sanoa, että karmani vuoksi tarvitsin tuon kokemuksen sillä se toi esiin työn, jonka sieluni täytyi tehdä. Värähtelin syvälle juurtunutta vihaa. En halunnut sitä mutta se oli siellä. Yritin käsitellä sitä kaikin tavoin rukouksen, terapian ja itseavun keinoin mutta tulin siihen tulokseen, että voisin vain yrittää työstää sitä ja pitää sen jotenkin hallinnassa. Amman lähellä tuo hallinta ei pitänyt. Kerran olin darshan-jonossa ja niin sanotusti rakkauden ja henkisen avoimuuden tilassa. Olin seuraavana halausvuorossa. Jonoavustaja sanoi: On sinun vuorosi. Mene Amman syliin. Katsahdin ylöspäin ja näin Amman ja Swamijin keskittyneenä katsomaan naista, joka itki. He selvästi keskustelivat jostakin vakavasta asiasta, enkä halunnut keskeyttää heitä. Jonoavustaja kuitenkin hoputti minua etenemään. Katsoin Ammaa ja sitten naista ja ajattelin: En halua tunkeilla. Nainenhan itkee. Amma kuuntelee ja puhuu hänen kanssaan. Katsoin jonoavustajaa ja huomautin hänelle asiasta. Samaan aikaan jono alkoi kasaantua. Avustaja pyysi minua jälleen etenemään ja minä ihmettelin, miten hän ei nähnyt samaa kuin minä. Aloin olla kiehumispisteessä. 34 Syyskuu 2015 Matruvani

35 Avustaja käski minua jälleen liikkumaan ja siinä vaiheessa olin niin raivoissani, että päätin lyödä häntä! Minulla ei ollut koskaan ollut sellaista tuntemusta ketään kohtaan. En ymmärrä, miten saatoin olla niin vihainen mutta tunsin käteni puristuvan nyrkkiin. Sitten kuulin pehmeän äänen sisälläni sanovan: Älä lyö häntä Amman edessä. En väitä, että kyseessä olisi ollut Amman ääni mutta ainakaan oma järjellinen ajatteluni ei toiminut. Pysähdyin ja käännyin ja juuri sillä hetkellä tuli minun halausvuoroni. Olin kauttaaltani täynnä vihaa. Se oli ainoa asia, jonka saatoin tarjota Jumalalle sillä oli liian myöhäistä tukahduttaa nuo vihan tunteet. Niinpä Amma ja minä halasimme ja sanoin Jumalalle: Voin tarjota sinulle vain vihani. Uhraan sen Sinulle. Kun ajattelen tätä nyt, itken. En halunnut, että näin olisi käynyt mutta tarvitsin Amman apua ja vain hän tiesi, kuinka auttaa minut alkuun sisäisen vihani vapauttamisessa. Hän piti minua sylissään kuten aina ja se oli siinä. Tuo mielentila ei enää koskaan noussut darshan-jonossa. (Lähetän tervehdykseni tuolle jonoavustajalle!). Vaikka ahdistukseni darshan-jonossa loppui, sitä ilmeni töissä. Opetin Matruvani Syyskuu

36 yhteiskuntaoppia yläkoulussa. Kun eräs vanhempi sanoi, etten ollut hyvä opettaja ja minun ei pitäisi työskennellä lasten kanssa, sydämeni murtui. Nähdessäni Amman Dallasissa, mietin toistuvasti sydämessäni ja mielessäni: Kuinka Jumala sallii minun olla lasten kanssa, jos en ole hyväksi heille? Olen aina pyytänyt Jumalalta apua ja ohjausta opettamieni lasten suhteen mutta silti tuo vanhempi oli suuttunut minuun. Tuo ajatus läpäisi koko olemukseni jopa silloin, kun olin menossa darshaniin. Darshanin jälkeen sain istua joidenkin muiden kanssa lavalla lähellä Ammaa. Vieressäni istui nuori isä neljän pienen lapsen kanssa. Muutaman minuutin kuluttua kaksi hänen pojistaan tuli täysin oma-aloitteisesti makoilemaan syliini ja he nukahtivat siihen. He olivat tarpeeksi vanhoja ymmärtääkseen minun olevan vieras ihminen mutta silti he käyttäytyivät aivan kuin olisin ollut heidän tuttu tätinsä. Pitelin heitä sylissäni ja yritin huivini avulla pitää heidät lämpimänä. Nostin katseeni ja näin Amman katsovan minua muutaman pitkältä tuntuneen sekunnin ajan. Ajattelin, että se oli hänen tapansa sanoa: Sinä et ole huono lasten kanssa. Tällaiset kokemukset töissä ja epäonnistuneet yritykseni työstää sisäistä henkeäni ja vihaani saivat minut lopulta pyytämään Amman apua. Olin darshan-jonossa ja päätin kertoa hänelle sydämessäni: Minä antaudun ja tarvitsen apua. Egoni halusi kuitenkin varmistua siitä, että viestini menisi perille. Edelläni oli enää muutama ihminen. Käännyin paniikissa muiden jonossa olevien puoleen ja pyysin paperia. Eräs nainen antoi minulle palan paperia ja kirjoitin Ammalle viestin, jossa pyysin apua vihani kanssa. Minulta oli kestänyt vuosia tehdä se. Sain halaukseni, ojensin lapun Ammalle ja palasin kotiin. Luokassa puhuessani oppilaalle, joka häiritsi tuntia, aloin tuntea värähtelyä ja sanani muuttuivat sitä mukaa, kun puhuin. En sanonut käänny 36 Syyskuu 2015 Matruvani

37 oikein päin ja keskity vaan kun keskityt, sinä opit ja kaikki muutkin oppivat paremmin. Tuolla hetkellä tiesin, että Amma oli auttanut minua ja kaikki muuttuisi hyväksi. Tiedän nyt, että aina kun tunnen vihaa, olen itse vastuussa siitä. Mutta minulla on Amman rakkaus ja Gurun armo ja myötätunto ja niiden avulla voin työstää itseäni paremmaksi. Se, miten elämässäni vastaan hänen apuunsa on henkinen työni ja velvollisuuteni. Olen ikuisesti kiitollinen Ammalle. Voin vakuuttaa, että hän kuulee rukouksemme ja vastaa niihin oikeaan aikaan. Hänen rakkautensa on syvä ja suuri, viisas ja tietävä. Jatkan henkistä etsintääni. Minulla on uusia asioita työstettävänä ja tiedän, että Amma auttaa minua. Toisinaan tie on kuoppainen ja saatan oppiessani valitettavasti joskus käydä muiden hermoille mutta niin se vain on. Nyt, kun kumarrun Gurun jalkojen juureen teen sen tietoisesti rakastaen Ammaa mutta ennen kaikkea nähden pilkahduksen siitä, kuinka syvästi Amma rakastaa lapsiaan. Matruvani Syyskuu

38 Viisauden sanoja Hebrealainen sananlasku Lahjoittajan ei tulisi koskaan muistaa, saajan ei tulisi koskaan unohtaa. Antoine de Saint-Exupéry Vain sydämellä näkee hyvin; silmillä ei näe oleellista. Abbé Pierre Jos haluat tehdä hyvää, sinun ei kannata odottaa, että olisit täydellinen. Gandhi Onnea on kun ajatuksesi, puheesi ja tekosi ovat tasapainossa. Intialainen sanonta Pyörä pyörii, koska sen keskus on liikkumaton. Mestari Eckhart Ihmisten ei pitäisi miettiä niin paljon mitä he tekevät, vaan pikemminkin mitä he ovat. 38 Syyskuu 2015 Matruvani

39 Hinduismi Pada puja Brahmachari Padamnabhan, Intia Arun: Swami, miksi ihmiset tekevät pada pujan 1 Gurulleen? Swami: Kuulehan, kerran Sri Ramanujacharya näki Gurunsa meditoivan pitkään huoneessa suljettujen ovien takana. Häntä kiinnosti kovasti tietää, mitä jumaluutta hänen Gurunsa meditoi. Niinpä meditaation jälkeen Sri Ramanujacharya kysyi: Oi herra, ketä sinä meditoit? Epäröimättä hetkeäkään Guru vastasi: Guruni pyhiä jalkoja. Tuosta päivästä lähtien Sri Ramanujacharya alkoi pitää Gurunsa jalkoja Jumalaakin suurempana. Pyhät kirjoituksemme ylistävät Gurun jalkojen suuruutta ja niiden sanotaan ruumiillistavan Shivaa ja Shaktia, tietoisuuden ja aineen periaatteita. Gurun jaloista virtaavat värähtelyt nähdään armon ja valaistumisen mystisenä lähteenä. Guru Gitan mukaan Gurun jalat ovat niin pyhät, että niiden pesemiseen käytetty vesi, pada tirtha, puhdistaa sen, joka vettä juo: 1 Jalkojen seremoniallinen pesu, jossa käytetään haaleaa vettä, maitoa, hunajaa, gheeta ja jogurttia. Matruvani Syyskuu

40 Mitä ansioita saakaan pyhiinvaelluksista tai seitsemään mereen ulottuvissa pyhissä vesissä kylpemisestä, se ei voi vastata edes tuhannesosaa siitä ansiosta, joka saadaan juomalla vettä, jolla Gurun jalat on pesty. (Säe 88) Ganges-jokea pidetään joista pyhimpänä. Se johtuu siitä, että sitä pidetään vetenä, jolla Brahma pesi Vishnun jalat. Tänäkin päivänä monet kylpevät Gangesissa puhdistaakseen itsensä. Sri Shankaracharya sanoo, että Gurun jalkojen pesussa käytetty tirtha on yhtä pyhää kuin Gangesin vesi. Ajatellaan myös, että suurin osa sisäisestä värähtelystämme virtaa jalkojemme kautta. Käytämme sandaaleja estääksemme värähtelyjä imeytymästä maahan. Nämä seikat voivat auttaa meitä ymmärtämään paremmin, miksi ihmiset pesevät Gurunsa jalat, juovat pada tirthaa, palvovat Gurunsa sandaaleja ja koskettavat tai hierovat Hänen jalkojaan he tekevät kaiken tämän saadakseen itselleen osan noista pyhistä värähtelyistä. Maria Magdalena pesee Jeesuksen jalkoja 40 Syyskuu 2015 Matruvani

41 Pada pujan harjoittaminen ei rajoitu vain hinduihin. Raamatussa mainitaan prostituoidun tekemä pada puja: hän pesee Jeesuksen jalat kyynelillään, pyyhkii ne kuivaksi hiuksillaan ja voitelee Hänen jalkansa tuoksuöljyllä. Kuinka Jeesus reagoi tähän pada pujaan? Sinun syntisi on annettu anteeksi, uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa. (Luukas 7:50) Tämä osoittaa selvästi pada pujan puhdistavan vaikutuksen. Olet varmasti nähnyt ihmisten suorittavan pada pujan Amman Devi Bhava darshanin päätteeksi. Heillä on niin paljon rakkautta ja antaumusta Ammaa kohtaan. Kun he tekevät aratin pada pujan lopussa, he ovat niin liikuttuneita, etteivät kykene pidättelemään kyyneleitään. Etkö olekin huomannut tämän, Arun? Arun: Kyllä Swami, olen huomannut sen. Siksi kysyinkin asiasta. Itse asiassa voimme tuntea antaumuksen vain katselemalla, kun ihmiset tekevät pada pujaa. He ovat myös niin nöyriä. Swami: Kyllä, se on totta. On kuitenkin tärkeää muistaa, että aito nöyryys ei ole vain kunnioituksen osoittamista korkeampiarvoisia kohtaan vaan kaiken ja kaikkien kunnioittamista. Voimme mitata henkilön nöyryyttä sillä, miten hän käyttäytyy itseään alempiarvoisia kohtaan. Siinä ei ole mitään merkillistä, että palvelija käyttäytyy nöyrästi mestariaan kohtaan mutta jos mestari palvoo alaistaan, se on todellista nöyryyttä. Mahabharatassa Rajasuya Yagna -seremonian aikana jokaiselle sotajoukon jäsenelle annettiin tietty tehtävä Krishnaa lukuun ottamatta. Mitä Krishna sitten teki? Hän otti omasta tahdostaan vieraat vastaan pesemällä heidän jalkansa. Juhlaan oli kutsuttu tuhansia vieraita. Se ei kuitenkaan saanut Krishnaa luopumaan valitsemastaan tehtävästä. Niin suuri oli hänen nöyryytensä. Samaan tapaan Jeesus Kristus pesi oppilaidensa jalat. He olivat luonnollisesti siitä ymmällään. Jeesus selitti asian näin: Te puhuttelette minua opettajaksi ja herraksi ja oikein teette: sehän minä olen. Jos nyt Matruvani Syyskuu

42 minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tulee myös teidän pestä toistenne jalat. Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman minkä minä tein teille. Totisesti, totisesti: ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. (Johannes 13: 13-16) Amman seuraajilla on tapana pestä hänen jalkansa hänen tullessaan vierailulle heidän kotiinsa. Kerran, kun Amma näki jonkun lapsistaan si evan pada tirthaa, hän huudahti: Mitä hölynpölyä! Luuletteko saavuttavanne oivalluksen juomalla jalkojenpesuvettä? Se, mitä tarvitaan, on nöyryys. Tästä tapauksesta käy selvästi ilmi, ettei Amma ole kiinnostunut ulkoisesta nöyryyden esittämisestä. Amma näkee esityksen takana olevan egon ja ohjaa huomiomme sen tuhoamiseen. Arun: Swami, minulla on vielä toinenkin kysymys. Onko paduka puja 2 merkittävämpi kuin pada puja? Swami: Jotkut saattavat nähdä asian niin. Yleensä emme käytä sandaaleja sisällä talossa tai pyhissä paikoissa, koska emme halua sotkea näitä paikkoja. Kuitenkin sanotaan, että sandaaleista tulee palvonnan arvoiset, kun guru käyttää niitä. Pyhien kirjoitustemme mukaan Gurun jalkoja koskettaneiden jalkineiden voima kestää sukupolvien ajan. Tämän vuoksi pidämme gurun paduka-sandaaleja puja-huoneessa. Ramayanassa, kun Bharata ei onnistu taivuttelemaan Sri Ramaa palaamaan Ayodhyaan ja hallitsemaan kuningaskuntaa, hän sanoo: Veli, olet Isäni ja Jumalani. Anna minulle sandaalisi. Ne saavat hallita Ayodhyaa siihen asti kunnes palaat. Noiden 14 vuoden ajan aion pysytellä kaupungin ulkopuolella ja hoitaa kuninkaan tehtävää sijaishallitsijana. Sri Rama ojensi sandaalinsa Bharatalle, joka kumartui hänen edessään, otti sandaalit kunnioituksella vastaan ja laittoi ne päänsä päälle. Hän 2 Gurun sandaalien palvominen 42 Syyskuu 2015 Matruvani

43 Bharata palvoo Sri Raman sandaaleja asettui asumaan Nandigraamaan, jonne hän sijoitti Sri Raman sandaalit. Hän palvoi sandaaleja päivittäin aivan kuin ne olisivat itse Rama ja hoiti Raman puolesta nöyrästi kuninkaan velvollisuudet. Tällainen oli Bharatan kunnioitus Sri Raman sandaaleja kohtaan. Bharatan kunnioitus Sri Raman sandaaleja kohtaan ilmaistaan Guru Paduka Stotramissa, hymnissä, joka ylistää gurun sandaaleja: Kumarran gurun pyhien sandaalien edessä. Ne ovat alus, joka vie meidät valtavan, loputtoman samsaran (syntymän ja kuoleman kiertokulun) valtameren yli. Niiden palvominen suo meille tyyneyttä. Emme aina välttämättä voi tehdä pada pujaa. Sen sijaan voimme tehdä paduka pujan aina halutessamme. Jos meillä ei ole elävää Mestaria, paduka puja on hyvä. Mutta jos guru on läsnä, pada puja on parempi vaihtoehto. Molemmissa tapauksissa rakkautemme ja antaumuksemme ovat ratkaisevan tärkeitä. Jos mielemme ei keskity pujaan, emme hyödy siitä juuri mitään. Tämän takia manasa pujalle annetaan niin suuri merkitys. Myös Amma painottaa manasa pujan tärkeyttä. Arun: Voitko selittää, miten manasa puja tehdään? Swami: Kuka tahansa voi tehdä manasa pujan riippumatta uskonnosta tai sukupuolesta. Sen voi myös tehdä vaikka ei tietäisi tai omaisi kokemusta rituaalisesta palvonnasta. Se auttaa meitä keskittämään mielemme. Matruvani Syyskuu

44 Mieli on suurin aisteista. Bhagavad Gitassa Krishna sanoo: Aistien joukossa minä olen mieli (10:22). Siksi mielessä tehtävä palvonta tai manasa puja on palvonnan korkein muoto. Sanotaan, että hänen, joka uhraa mielen voimat gurulle, ei tarvitse tehdä mitään muuta palvontaa. Ajatuksemme ovat kuin taivaalla leijailevia pilviä, jotka peittävät ikuisen sisäisen autuuden auringonvalon näkyvistä. Oikeastaan manasa puja sisältää muutakin kuin vain pada pujan visualisoimisen. Siinä ei tarvitse noudattaa mitään tiettyä kaavaa. Voit tehdä palvonnan oman antaumuksesi ja mielikuvituksesi mukaisesti. Voit myös tehdä sen milloin ja missä tahansa mutta jos mahdollista, tee se päivittäin tietyssä paikassa tiettyyn aikaan. Tee se rakkaudella ja antaumuksella. Älä pidä sitä asiana, joka sinun täytyy tehdä, sillä silloin siitä tulee vain yksi vaivalloinen velvollisuus lisää. Sinun tulisi nauttia manasa pujan tekemisestä aivan kuten nautit syömisestä tai nukkumisesta. Tärkeää on, että manasa pujan aikana mielemme keskittyisi täysin pujaan ja gurun tai lempijumalhahmon pyhien jalkojen ajattelemiseen. Vaelteleva ja levoton mieli hyötyy suuresti manasa pujasta. Jopa kaikista levottominkin mieli voidaan saada paremmin hallintaan manasa pujan avulla. Ensinnäkin ulkoinen puja on tärkeä sadhanamme (henkisten harjoitusten) alkuvaiheessa. Se on astinlauta manasa pujaan. Jos käytämme tarpeeksi aikaa ulkoiseen pujaan, voimme saavuttaa paremman mielenhallinnan ja valmistaa siten mieltä manasa pujaan. Manasa pujaan liittyy enemmän sisäistä syventymistä kuin ulkoiseen pujaan. 44 Syyskuu 2015 Matruvani

45 Hyväntekeväisyys Todellinen jumalanpalvelu Swami Jnanamritananda Puri, Intia Kuvittele seuraava näkymä: mudasta tehtyjä majoja, joiden vanhat ruohokatot ovat rapistumassa. Katoille levitettyjä muovinpaloja estämässä sadeveden vuotamista sisään. Useimmat näistä majoista ovat luhistumisen partaalla ja sopimattomia asumiseen. Jokaisessa majassa asuu kahdeksan tai yhdeksän perheenjäsentä. Tyypillisessä majassa tapaat isän, äidin, isovanhemmat ja lapset, vauvaikäisistä teineihin. Tytöt ovat pukeutuneet riepaleisiin lumppuihin. Siat kieriskelevät mudassa majojen lähistöllä; lapset leikkivät sikojen vieressä. Vanha mies syö ateriaansa säröiseltä lautaselta jakaen sen lapsenlapsensa kanssa. Isoisä, jonka kasvot ovat uurteiset, istuu muhkuraisessa maassa majansa edustalla. Hänen lautasellaan on vain riisiä, lukuun ottamatta surkastunutta vihreää lehdenpalasta. Kylästä huokuu köyhyys. Näin surkea on tilanne monissa pohjois-intian kylissä vielä nykyisinkin. Matruvani Syyskuu

46 Rukoilemme ehkä joka päivä, mutta kuuleeko Jumala todella rukouksemme? Voiko Hän kuulla niiden rukoukset, jotka ovat kylläisiä, mutta eivät välitä nälkäisten tuskasta? Jos haluamme palvella Jumalaa, on hyödytöntä lähteä etsimään häntä kaukaa. Todellinen Jumalan palvonta on köyhien palvelemista. Entä tavanomaiset palvontamuodot? Ne ovat myös tärkeitä. Japa (mantran toisto), meditaatio, rukoukset, temppeleissä käynnit ja Pyhien Kirjojen lukeminen ovat kaikki tärkeitä, koska ne auttavat puhdistamaan mieltä. Jos peili on likainen, emme näe siinä kasvojamme. Meidän on poistettava siitä lika, pyyhittävä ja pestävä se, ennen kuin näemme itsemme. Muotomme heijastuu peilistä sitä kirkkaampana, mitä paremmin peili on puhdistettu. Kun sydämemme puhdistuu sadhanamme (henkisten harjoitusten) kautta, myötätunto köyhiä kohtaan syntyy luonnostaan. Muistamme varmasti Amman viestin, jonka hän tuo aina uudestaan esille syntymäpäivinään. Lapset, Amma on onnellinen, kun rakastatte toisianne ja osoitatte myötätuntoa köyhiä kohtaan. Olen onnellisempi, jos puhdistatte lähistöllä olevan likaviemärin kuin jos pesette jalkani ja teette minulle pada pujan. Teidän tulee palvella maailmaa yhtä in- 46 Syyskuu 2015 Matruvani

47 nokkaasti ja hartaasti kuin te palvelette Ammaa. Todellista pada pujaa, todellista palvontaa on pyyhkiä maailman suruja epäitsekkäästi. Näillä sanoillaan Amma on osoittanut selvästi, että hän tulee onnellisemmaksi jos hän näkee lapsensa tekemässä työtä maailman hyväksi kuin jos he istuvat hänen ympärillään laulamassa bhajaneita tai tekemässä pada pujaa. Meidän ei tarvitse odottaa muuta viestiä Äidiltä, joka on omistanut elämänsä köyhien kyyneleiden pyyhkimiseen. Sitä hän tekee yötä päivää 365 päivää vuodessa syöden ja nukkuen vain vähän. Jos kuuntelemme tarkkaavaisesti Amman viestiä, ymmärrämme, mikä on todellista sadhanaa tai matru-pujaa (äidin palvonta). Meidän täytyisi arvioida elämämme tämän viestin valossa. Amma sanoo: Lapset, vaikka ette pystyisi auttamaan köyhiä rahallisesti, älkää olko surullisia. Heille voi aina puhua rakkaudellisesti, eikö totta? Heitä voi katsoa lämpimästi ja hymyillä. Amman sanat ovat hyvin merkitykselliset. 60-vuotissyntymäpäivillään Amma antoi meille tilaisuuden oppia näiden sanojen merkityksen omassa elämässämme. Hän päätti ohjata 101 intialaista kylää kehityksen tielle niin että hänen lapsensa saisivat tilaisuuden nähdä Jumalan henkilöitymän ja palvella häntä. Suurin osa intialaisista elää kylissä. He ovat köyhiä materiaalin suhteen, mutta sydämessään he eivät ole sitä. Kun palvelemme heitä auttaessamme terveydenhuollossa, antaessamme heille tilaisuuksia opiskeluun, rakkautta unohtamatta palvelemme Jumalaa. Jumala on rakkaus, joka loistaa puhtaaseen sydämeen. Tämä näkyy intialaisissa kylissä. Emme ehkä näe siellä loistavia bungaloveja tai kalliita autoja, mutta sitäkin enemmän monia puhdassydämisiä ihmisiä. Heillä ei ole ehkä rahaa syödä loisteliaissa viiden tähden hotelleissa, mutta kun perhe istuutuu yhdessä niukalle illalliselle pienen lampun himmeään valoon auringonlaskun aikaan ja käy sitten nukkumaan ruohomatolle, heidän mielensä on tyyni. Heillä ei ole suuria unelmia. Matruvani Syyskuu

48 Kuinka monet taloudellisesti menestyneet voivat nauttia rauhallisesta yöunesta? Sydämen puhtaus antaa kyläläisille rauhallisen unen. Kylät saattavat olla taloudellisesti köyhiä, mutta kyläläisillä on rikas sydän. Kaupungit voivat olla materiaalisesti rikkaita, mutta ovatko asukkaat siellä sydämessään rikkaita? Kun Amma loi meille mahdollisuuksia palvella kylissä, hän antoi meille myös mahdollisuuden rikastuttaa omaa sydäntämme. Kun joudumme ratkaisemaan köyhien kylien materiaalisia ongelmia, löydämme vastavuoroisesti ratkaisun sydämemme köyhyyteen. Pyytäkäämme Ammaa siunaamaan meitä, jotta osaisimme käyttää hyvin tämän tilaisuuden. Kun rukouksemme ovat vilpittömiä, Intiassa ei tule enää olemaan köyhiä ihmisiä. Emme voi enää tarjota ruokaa Herralle olemalla samalla välinpitämättömiä nälkäisten huudoille. Näemme Jumalan ympärillämme olevassa kärsimyksessä. Kun annamme heille ruokaa, Jumala on tyytyväinen. 48 Syyskuu 2015 Matruvani

49 Hyväntekeväisyys Kauaskantoinen muutos Anju Bist, Intia Kun Amman Hyderabadin ohjelman päivät julkistetaan, Cheguntan kaupungissa, joka sijaitsee noin 60 kilometrin päässä Hyderabadista, ryhdytään ripeästi toimimaan. Amma-julisteita kiinnitetään kaikkialle, vapaaehtoiset kutsuvat innoissaan ihmisiä Amman darshaniin ja joka paikassa on juhlan tuntua. Kun Amma sitten saapuu Hyderabadiin, lukuisat bussit kuljettavat ihmisiä Cheguntasta Hyderabadiin satsangiin, bhajaneihin ja darshaniin. Näin on ollut aina siitä asti, kun aloimme jakaa koulutusapurahoja ympäröivien kylien lapsille, Hyderabadin ashramista vastaava brahmachari Raghu selittää. Chegunta on Medakin alueen vaalipiirin pääpaikka Andhra Pradeshissa. Se on noin 120 kylän hallinnollinen keskus ja br. Raghu käyttää kaupunkia tukikohtana ashramin toimintojen järjestämiseen näissä kylissä. Matruvani Syyskuu

50 Brahmasthanam-temppeli - Hyderabadin ashrami Koulutusapurahojen lisäksi ashram on kouluttanut noin 2000 kylissä asuvaa naista räätälinammattiin. Monille nuorille miehille opetettiin autolla ajamista ja nyt he toimivat kuljettajina. Tapasin useita opiskelijoita, jotka ovat saaneet Vidyamritam-koulutusstipendin. Keskustelen englanniksi nuoren Renukan kanssa hänen kodissaan, jossa on olkikatto ja lehmän lannalla päällystetty mutalattia. Olosuhteiden ja Renukan koulutuksen välinen epäsuhta on omalta osaltaan voimakas todiste siitä kauaskantoisesta muutoksesta, jonka koulutusapurahat tuovat tullessaan. Renuka opiskelee nykyään biologiaa, fysiikkaa ja kemiaa ja hän aikoo vakaasti jatkaa opintojaan korkeakoulututkintoon asti. Jo lähes viisi vuotta apurahaa saanut Renuka pääsi ensin Vidyamritam-koulun oppilaaksi kuudennella luokalla ja hänen opintojaan on tuettu siitä lähtien. Hänen yksinkertaista kotiaan koristaa suuri Amman kuva. Itse asiassa vastaavia kuvia näkee alueella monissa kodeissa, eikä ainoastaan apurahaa saavien kodeissa. 50 Syyskuu 2015 Matruvani

51 Renukan ystävistä Babita opiskelee perinnöllisyystiedettä, Lakshmi informaatioteknologiaa ja Kalpana matematiikkaa ja fysiikkaa. Heidän yliopistonsa sijaitsee Cheguntassa noin puolen tunnin matkan päässä kylästä, jossa he asuvat. Vidyamritam on rahoittanut heidän kaikkien opiskelua viiden vuoden ajan. Monet varhaisimmista stipendien saajista ovat nyt itsevarmoja nuoria miehiä ja naisia. Unelmani on järjestää heille kulttuurileirejä, jotta he voivat olla ylpeitä kansamme hienosta kulttuuriperinnöstä. AYUDH:n jäseninä he voivat osallistua ashramin GreenFriends-projekteihin. Toivon, että heidän siteensä Ammaan ja ashramiin vahvistuu, brahmachari Raghu korostaa. On kuitenkin ilmiselvää, että opiskelijat tuntevat jo suurta vetoa Ammaa kohtaa. Minne tahansa menenkin, kuulen saman kysymyksen: Milloin viet meidät Amritapuriin? Yritämme joka vuosi järjestää vierailuja ashramiin Keralaan muutamille opiskelijoille ja seuraajille, joilla ei ole muuten varaa matkustaa sinne, br. Raghu kertoo. Ihmiset yli sadasta kylästä Medakin alueella ovat saaneet Amman darshanin. Heille Amman vierailu Hyderabadissa, lähimmässä suurkaupungissa, vastaa melkein sitä kuin Amma tulisi heidän kotiinsa. Tilanne on sama myös muilla alueilla Andhra Pradeshissa. Yhteensä Vidyamritam-stipendejä on jaettu alueella melkein 300 kylään. Köyhillä ihmisillä, kuten meillä, on vain Amma, jonka puoleen voimme kääntyä, kyläläiset sanovat. Nagabhushan, 35, on maanviljelijä ja innokas vapaaehtoinen. Hän puhuu vain telugua ja palvelee ashramin toimintojen koordinaattorina Medakin alueella. Br. Raghu, joka on kotoisin Keralasta, paljastaa, että hänen telugun kielen taitonsa on parantunut huomattavasti, koska hänellä ei ole ollut muuta mahdollisuutta kuin puhua telugua Nagabhushanin kanssa. Matruvani Syyskuu

52 Nagabhushan tapasi Amman ensimmäisen kerran vuonna Sekä vaimoni että minä kärsimme ennen selkäkivuista. Kokiessamme Amman jumalallisen kosketuksen selkäkipu katosi mystisesti eikä ole tähän päivään mennessä tullut takaisin, hän sanoo onnellisena hymyillen. Hän muistaa erään tapauksen vuodelta Olimme järjestäneet Maha Sarvaiswarya Yajnan ja Aiswarya Pujan ja lähes 1500 ihmistä osallistui tähän rituaaliseen palvontaan. Tuohon aikaan tätä aluetta piinasi kuivuus. Puhuin mikkiin ja kehotin ihmisiä rukoilemaan Ammalta, että saisimme sateita. Ja usko tai älä, heti ohjelman päätyttyä alkoi rankkasade! Sateet jatkuivat päiväkausia ja niiden myötä kuivuus ja kurjuus olivat poissa. Viljelmät alkoivat taas kukoistaa. Nagabhushanin tavoin useimmat alueen ihmisistä ovat maanviljelijöitä; he kasvattavat riisiä, puuvillaa, dalia, palkokasveja, maissia, chiliä, seesamia ja auringonkukkia. Nagabhushan kertoo tarinoita siitä, miten ihmiset tuntevat vetoa Am- 52 Syyskuu 2015 Matruvani

53 maa ja hänen työtään kohtaan. Mallesham, Ramakrishna, Ramu, Ravi, Sekhar, Srinivas, Yadgiri hän listaa niiden ystäviensä nimiä, jotka osallistuvat innokkaasti ashramin toimintoihin. Nagabhushanin kaksi lasta opiskelevat 9. ja 10. luokalla Ibrahimpurin kylän koulussa; hän toivoo, että molemmista tulisi aikuisena lääkäreitä. He eivät opiskele Vidyamritam-stipendillä mutta heidän koulussaan on lapsia, jotka saavat apurahaa. Kalpana, Bhavani ja Shyamala heidän kasvonsa kirkastuvat, kun mainitsen Amman nimen. Shyamalan isä on kuollut, Bhavanin isä on vammauduttuaan joutunut vuoteenomaksi ja Kalpanan perhe on hyvin köyhä. Näitä lapsia katsellessa ei helposti arvaisi heidän haastavia taustojaan. He hymyilevät aidosti kirkkain silmin. Amma on nyt osa heidän elämäänsä ja heillä on suuria unelmia tulevaisuuden varalle. Vidyamritam-stipendin turvin heidän on mahdollista ostaa koulupuvut ja kirjat ja pysyä koulussa. Viimeisen viiden vuoden ajan br. Raghu on tullut heidän kyläänsä vähintään kerran kolmessa kuukaudessa, sillä stipendit jaetaan neljässä erässä vuoden aikana. Minun on täytynyt matkustaa ainakin kilometriä näiden viiden vuoden aikana, hän sanoo. Tämä vastaa koko Andhra Pradeshin osavaltion kiertämistä ympäri lukuisia kertoja. Kun matkustamme näille alueille, meitä ei oikeastaan edes väsytä. Ilma on raikasta ja maa kukoistavan vihreää. Joskus meidän täytyy jakaa stipendejä varhaisesta aamusta yli yhdeksään illalla. Olen onnekas, koska Narendarji, Gouri Shankarji ja Anjayya Garu, jotka ovat Amman seuraajia Hyderabadista, ovat olleet seuranani näillä matkoilla. Gollapallyn kylässä matkaseurueemme otti vastaan monijäseninen perhe. Tytär Sirisha saa koulutusapurahaa. On kuitenkin selvää, että kaikki tämän laajan perheen jäsenet ovat Matruvani Syyskuu

54 Naisia heimopuvuissaan Andhra Pradeshissa myös Amman syleilyssä. Vastikään koko perhe matkusti Hyderabadiin osallistuakseen Guru Purnima juhlaan ashramissa. Tavattuamme Amman olemme viettäneet onnellisempaa ja tyytyväi-sempää elämää, he sanovat. Haluamme tietää enemmän Ammasta ja tavata hänet aina uudestaan ja uudestaan. Rukoilemme, että hän antaa meille aina jumalallista suojeluaan. Tällainen rakkaus ja antaumus Ammaa kohtaan ei koske ainoastaan tätä perhettä vaan sitä ilmenee tuhansissa muissakin perheissä Medakin alueella. Ja siksi Amman jokavuotista vierailua Hyderabadiin odotetaan niin suurella ilolla ja kiitollisuudella. 54 Syyskuu 2015 Matruvani

55 Amman ympärillä Kuudes aisti Lt Prabhakaran Nair, Intia Monen vuoden ajan asuin vaimoni ja kolmen lapseni kanssa Mumbaissa, jossa tapasimme Amman ensimmäisen kerran Saimme hänen darshaninsa ja vihkimyksen mantran käyttöön. Matkustaessamme lomilla esivanhempiemme kotiseudulle Keralaan meillä oli tapana vierailla ensin kuuluisassa Guruvayur-temppelissä ja yhtä tunnetussa Chottanikkara Devi temppelissä 1. Tavattuamme Amman aloimme vierailla myös Amritapurissa loma-aikoinamme. Viiden perheenjäsenemme lisäksi seuranamme lomamatkoilla oli kuudeskin jäsen: Amma-nukke. Kannoimme aina nukkea mukanamme sille erityisesti suunnitellussa kassissa. Amma-nuken pitäminen mukana toi erityisen suojelun ja turvallisuuden tunteen matkoillamme. Jopa syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen, jolloin lentoasemien turvatarkastuksia kiristettiin, nuken sisältävä kassi ei koskaan näyttänyt 1 Guruvayur-temppelissä muistetaan Krishnan muotoa Guruvayurappanina. Chottanikkara Devi temppelissä on Jumalallista Äitiä esittävä patsas. Molemmat ovat suosittuja pyhiinvaelluskohteita Keralassa. Matruvani Syyskuu

56 kiinnostavan turvamiehiä, jotka tutkivat tarkasti muut laukkumme. Minulle se oli todiste siitä, että nukke osasi huolehtia itsestään ja suojella seuralaisiaan. Kerran laskeuduimme Kochin lentoasemalle kolmelta aamuyöllä. Kuten tavallista olimme suunnitelleet menevämme ensimmäiseksi Guruvayur-temppeliin. Tiesimme, että Amma oli Ernakulamissa ja palaisi Amritapuriin vasta seuraavana päivänä. Tämä sopi hyvin meidän matkasuunnitelmaamme. Yllätyksekseni vaimoni halusi yhtäkkiä perua retkemme Guruvayuriin. Hän sanoi, että Amma on avataara, aivan kuten Krishna, ja siksi meillä ei ollut tarvetta mennä Guruvayuriin nähdäksemme Krishnan; voisimme täyttää tuon toiveen tapaamalla Amman Amritapurissa. Poikani ja minä emme kuitenkaan halunneet muuttaa perinnettä vaan halusimme mennä Guruvayuriin. Lopulta päätimme ratkaista arvalla sen, minne menisimme. Rukoilimme Amman ohjausta. Jumalallisen väliintulon myötä päätimme perua retkemme Guruvayuriin. Otimme lentoasemalta taksin ja saavuimme Amritapurin ashramiin puoli seitsemältä aamulla. Menimme suoraan majoitustoimistoon. Nostimme laukut ulos taksista ja odotimme Bombay Acchanin 2 ohjeita. 2 Ashramin asukas, joka oli vastuussa intialaisten majoitustoimistosta. Hän kuoli toukokuussa Syyskuu 2015 Matruvani

57 Aivan ensimmäiseksi Bombay Acchan ojensi meille paketin prasadia; hän sanoi, että se oli Guruvayur-temppelistä ja joku, joka oli vieraillut temppelissä oli antanut sen hänelle. Olimme ihmeissämme. Syödessämme prasadia meistä tuntui siltä, että vaikka emme olleetkaan menneet Guruvayuriin saamaan Krishnan darshania, olimme saaneet Amman, elävän Guruvayurappanin, siunauksen. Amma oli osoittanut meille olevansa yhtä hänen kanssaan. Vieraillessamme Chottanikkara Devi temppelissä vaimoni kantoi Amma nukkea kassissaan. Nukke oli kuitenkin kassin sisällä siten, ettei kukaan voinut nähdä sitä. Vaimoni katsoi, kuinka temppelin elefantti teki pyhää kierrosta temppelin ympäri. Yhtäkkiä hän sai ajatuksen: Jos tämän temppelin pyhäkössä asuva Devi on nyt inkarnoitunut Ammaksi, elefantin pitäisi tulla ja osoittaa kunniaa Amma-nukelle. Heti kun kierros oli tehty ja Devin patsas poistettu elefantin selästä, se siirtyi paikalle, jossa vaimoni seisoi. Se seisoi siinä vuodattaen kyyneleitä kärsä kohotettuna ylös aivan kuin osoittaakseen hartaasti kunnioitustaan! Kamakshi-temppelin elefantti Kanchipuramissa siunaa naista Matruvani Syyskuu

58 Guruvayurin temppeli (Kerala) Mahout, elefantin ohjaaja, huusi elefantille. Sinun piti mennä tuohon suuntaan (osoittaen kaukana olevaa nurkkausta) niin kuin aina, ottamaan kultakoristeet pois. Mitä sinä siinä seisot? Myös tämä tapaus todisti, että Jumalallinen Äiti, jota miljoonat palvovat Chottanikkara Devi temppelissä, jonne itse Adi Shankara 3 asetti patsaan, on sama Äiti, joka on inkarnoitunut keskuuteemme Amritapurin Ammana. 3 Adi Shankara oli pyhimys, joka uudisti luostarilaitoksen ja kirjoitti yhden arvovaltaisimmista Vedojen (pyhien kirjoitusten) tulkinnoista. Chottanikkara Devi 58 Syyskuu 2015 Matruvani

59 Tiedotuksia Amritapurin uutisia 31. heinäkuuta, Amritapurissa juhlittiin tänään Gurupurnimaa antaumuksella ja innostuneesti. Monet Amman seuraajat olivat tulleet paikalle eri puolilta Intiaa ja muista maista ollakseen Gurunsa kanssa. Swami Amritaswarupananda suoritti padapujan resitoiden Guru Gitan ja Amman 108 nimeä. Amma selitti täpötäyden hallin yleisölle, mitä gurun käsite merkitsee. Hänen puheensa sisälsi mm. seuraavat asiat: Guru tattwa (Guru-prinsiippi) on ikuinen. Jumala ja Guru ovat yksi ja sama. Guru-prinsiippi, joka nostaa sielun vapauteen, on jumalallista prinsiippiä korkeampi. Gurun ei tarvitse saavuttaa mitään, hän ohjaa oppilasta pelkästä myötätunnosta. Puheensa jälkeen Amma lauloi bhajaneita ja johti sitten paikalla olleet hiljaiseen rukoukseen maailmanrauhan puolesta. 8. heinäkuuta, Amma YK:n päämajassa New Yorkissa. YK:n pääsihteerin erityisneuvonantaja, Vijay Nambiar puhui tilaisuudessa ja Matruvani Syyskuu

60 mainitsi mm.: Teknologia voi ja sen täytyy palvella kaikkein köyhimpiä. Tarvitaan rohkeutta ja mielikuvitusta tehdä se, mitä Amrita-laitosten tutkijat tekevät. He vievät teknologian kyliin, joissa ei ole aina edes sähköä. Hän viittasi useisiin erinomaisiin Amrita-yliopiston keskuksiin (esim. nanoteknologia, bioteknologia, langattomat teknologiat ja multimodaalisovellukset). Ne työskentelevät 101 syrjäisessä kylässä, jotka M.A. Math oli adoptoinut Amman 60-vuotispäivänä. V. Nambiar lausui nämä sanat loppupuheessa, jonka hän piti Kestävän kehityksen teknologiaa -konferenssissa. Tilaisuuden olivat järjestäneet yhdessä UNAI (United Nations Academic impact) sekä Amrita-yliopisto. Konferenssissa oli mukana myös Stanfordin (USA), Oxfordin ja Cambridgen (Englanti) yliopistot, Lausannen Politekninen korkeakoulu (Sveitsi), Singaporen ja Twenten (Alankomaat)yliopistot sekä Monash-yliopisto (Australia). UNAI perustettiin muutama vuosi sitten luomaan yhteyksiä YK:n ja Akatemian välille. Vaikka Amrita-yliopisto on vasta noin 12 vuoden ikäinen, 60 Syyskuu 2015 Matruvani

61 sillä on nyt Amman, yliopiston kanslerin ohjauksessa johtava rooli. Se vie teknologian hyötyjä kaikkein köyhimmille. Monet konferenssissa esiintyneet tutkijat tekevät yhteistyötä Amrita-yliopiston kanssa 101:ssä adoptoidussa kylässä. 700 edustajaa 93:sta akateemisesta järjestöstä allekirjoitti ryhmävetoomuksen YK:n ehdottamien kestävän kehityksen tavoitteiden edistämiseksi. Nämä uudet tavoitteet tulevat korvaamaan Millennium Development tavoitteet, jotka ovat antaneet suuntaa maapallon kehitykseen viidentoista vuoden ajan. Amma sanoi avauspuheessaan: Mietin usein syvästi maapallon tulevaisuutta, luonnon säilyttämistä ja ihmiskunnan ja luonnon katoavaa harmoniaa. Tämä pohdinta on saanut minut vakuuttumaan siitä, että tieteen, teknologian ja henkisyyden täytyy yhdistyä, jotta maapallon harmoninen kehitys olisi turvattu. Nykyinen aikakausi ja ympärillämme oleva maailma vaativat tätä muutosta. Tiede ja teknologia kasvavat päivittäin ilman kontrollia. Kukaan ei tiedä, mihin tämä kehitys johtaa Pariisin ilmastokokous. Amma oli kutsuttu tähän huippukokoukseen, mutta lähetti tilalleen Swami Amritaswarupanandan, koska oli itse Pohjois-Amerikan kiertueella. Amma korosti audiovisuaalisessa puheessaan henkisen lähestymistavan tärkeyttä ilmaston lämpenemistä käsiteltäessä ja varoitti Swami Amritaswarupananda et Ranskan presidentti, François Hollande Matruvani Syyskuu