Laadukkaan sosiaalisen kuntoutuksen periaatteita

Transkriptio

1 Laadukkaan sosiaalisen kuntoutuksen periaatteita Sosiaalisen kuntoutuksen valtakunnallisessa kehittämishankkeessa (SOSKU) on noussut esiin seuraavia sosiaalisen kuntoutuksen palvelua koskevia keskeisiä teemoja sekä periaatteita, joiden voidaan katsoa läpäisevän tulevaisuuden sote-palveluita laajemminkin. Periaatteet koskien asiakkaan ja ammattilaisen välistä suhdetta Periaatteet koskien asiakasosallisuuden vahvistamista; kokemusasiantuntijoiden/vertaistoimijoiden ja eri ammattilaisten yhteistoimijuuden kehittäminen liittyen palveluiden suunnitteluun, järjestämiseen ja tuottamiseen Periaatteet liittyen palveluiden yhteiskehittämiseen Periaatteet koskien motivointia ja voimavaraistamista Sosiaalisen kuntoutuksen asiakkaiden kohdalla toimijuus & osallistuminen edellyttää mahdollisuutta & oikeutta toisaalta saada apua ja tukea, toisaalta säädellä omaa toimintaansa ja osallistumistaan kiinnostuksensa sekä voimavarojensa pohjalta. Tähän haasteeseen vastaamaan kykenee sosiaalinen kuntoutus, joka rakentuu asiakkaiden ja ammattilaisten välisistä yksilöllisissä & yhteisöllisissä, vapaaehtoisuuteen perustuvissa suhteissa ja perustuu matalan kynnyksen yhteisöihin, joissa kaikkien - myös ammattilaisten - tarpeisiin vastataan ja potentiaalit tulevat vastavuoroisesti käyttöön. 1. Omaehtoisen motivaation syntymisen edistäminen Työntekijän on kyettävä rakentamaan yhteistyösuhdetta toimintaan osallistuvien asiakkaiden ja yhdistysten kanssa. Toiminnalle asetettuja tavoitteita ja muita asiakkaan tilannetta koskevia suunnitelmia on voitava joustavasti ja yksilöllisesti muokata yhdessä asiakkaan ja yhdistyksen tai muun toimijan edustajien kanssa. Tämä edellyttää riittävää aikaresurssia ja uudenlaista, monitahoiseen, asiakkaan osallistumiseen sekä palvelujärjestelmän rajat ylittävään yhteistoimintaan liittyvää osaamista. Tämä uudenlainen (sosiaalityön) osaaminen tulee turvata ammatillista perus- ja täydennyskoulutusta koskevassa lainsäädännössä. Osallistumistuloesitys muuttaisi viimesijaista sosiaaliturvaa saavien ihmisten sosiaalisia perus-, ja ihmisoikeuksia, mikä muuttaa palvelujen tarjoamisen logiikkaa. Osallistumisen tulisi vähintään olla oma- ja vapaaehtoista ja jotta se olisi ihmistä arvostavaa, osallistumisesta tulisi palkita. Joka tapauksessa jo tässä vaiheessa, mutta etenkin mahdollisessa osallistumistulomallissa, tulisi todella panostaa palvelun/palvelujen laatuun. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi palvelujen (esim. nykyinen kuntouttava työtoiminta) opinnollistamiskäytäntöjen kehittämistä ja niiden kautta siirtymien varmistamista niin opintojen kuin myös työn piiriin.

2 2 Osallistavan sosiaaliturvan mahdollisimman aito kannustavuus heikossa asemassa olevien työttömien tai työmarkkinoiden ulkopuolella olevien kohdalla edellyttää, että asiakasta erilaisiin tehtäviin ohjaava (vastuu)sosiaalityöntekijä kykenee luomaan luottamuksellisen, molemminpuoliseen tuntemiseen perustuvan suhteen paitsi asiakkaisiin, myös heille toimintamahdollisuuksia tarjoaviin tahoihin, esim. yhdistyksiin. Tämä edellyttää asiakasmäärien kohtuullisuutta, riittävää aikaresurssia sekä harkintavaltaa ja autonomiaa. Se edellyttää myös kykyä tehdä etsivää ja katutason työtä sekä yhteistyötä vertaistoimijoiden/kokemusasian- tuntijoiden kanssa. Työntekijän tulee kyetä toimimaan paineettomasti ja kiireettömästi. Näin on mahdollista luoda luottamuksellinen suhde asiakkaaseen sekä tätä kautta hahmottaa asiakkaan osallistumiseen liittyvä tuki, avun tarve ja kiinnostuksen kohteet yhdessä hänen kanssaan. Lakiin olisi hyvä kirjata periaate tällaisesta motivoivasta ja voimavaraistavasta työskentelytavasta. 2. Luottamuksellinen asiakkaan ja ammattilaisen yhteistyösuhde Laissa sosiaalinen kuntoutus määritellään sosiaaliohjaajan/sosiaalityöntekijän tehostetuksi tueksi. SOSKU-hankkeen useissa osahankkeissa on kokeiltu ja kehitetty intensiivisen yksilövalmennuksen työotetta (esim. Mikkelissä, Seinäjoella ja Laukaassa). Työotteessa on olennaista luottamuksellinen asiakassuhde, matala kynnys, joustavat tapaamiset asiakkaille sopivissa paikoissa ja sopivina aikoina sekä asiakkaiden ehdoista lähtevä tavoitteellinen työskentely. Tulokset ovat olleet lupaavia. SOSKU-hankkeessa kehitettyjen toimintamallien juurruttamisesta käydään parhaillaan keskustelua. Huolta herättää se, mikä taho ottaa jatkossa vastuun tällaisesta intensiivisestä yksilövalmennuksesta. Nuorten alle 29-vuotiaiden kohdalla luontevana vastuutahoina ovat ohjaamot, joita tällä hetkellä toimii hankerahoituksella lähes 40 eri puolilla maata. Tällä hetkellä on kuitenkin epäselvää, miten ohjaamo-toimintaa jatketaan hankevaiheen jälkeen ja siirryttäessä maakuntamalliin palvelujen järjestämisessä. Pitkäjänteinen tuki- ja palveluohjaussuhde mahdollistaa, että asiakkaan kuntoutumisvalmiuden kohentuessa hän voisi itselleen tutun työntekijän kanssa päästä joustavammin etenemään seuraavaan vaiheeseen, eikä joutuisi aloittamaan asiointia uudessa kuntoutuspalvelussa tai vaikkapa koulutukseen hakeutumista täysin alusta ja itselleen vieraan ammattilaisen kanssa. Lisäksi mahdollisuus saada tarvittaessa ja ilman

3 3 erillistä asiakkaaksi uudelleen hakeutumista vaivattomasti yhteys omaan vastuutyöntekijään vähentää päihde- ja mielenterveyskuntoutujien turvattomuutta ja tätä kautta todennäköisesti myös akuuttiavun tarvetta. Palveluohjaajan tulee myös kyetä edistämään asiakaslähtöistä verkostotyötä ja toisaalta asiakas voi kutsua tämän vastuutyöntekijän muuttuvissa tilanteissa ja muissa palveluissa käytäviin (verkosto)keskusteluihin. Yhteistoimijuuteen perustuvat ja pystyvyyseroja vastavuoroisuudella sekä vapaaehtoisuudella tasapainottavat suhteet mahdollistavat myös palveluiden yhteiskehittämistä, kokemusasiantuntijoiden ja yleensä asiakkaiden osallistumista toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen. Vuorovaikutukseen perustuva luova toiminta tarjoaa ympäristön elämäntarinan muovaamiselle. Luovia menetelmiä voidaan hyödyntää sosiaalisessa kuntoutuksessa osana sosiaalialan ammattilaisen ohjaamaa ryhmämuotoista toimintaa, sosiaalialan ammattilaisen ja taidepedagogin työparityöskentelynä tai taidepedagogin/taiteilijan sosiaaliseen kuntoutukseen tuomana luovana prosessina (esitys tms.), jota ammattilainen hyödyntää asiakkaiden kanssa. Luovaan toimintaan ja kokemuksiin liittyvän ryhmäprosessin ohjaamisessa pedagoginen ammattitaito on sitä keskeisempi mitä enemmän osallisuuden kokemusta tavoitellaan. Ammattilainen osaa fasilitoida luovaa työskentelyä turvallisissa rajoissa. Aikuissosiaalityön pitkäjänteisyys pitäisi turvata. Laissa tulee turvata niin ajalliset kuin henkilöresurssit laadukkaaseen aikuissosiaalityöhön. Asiakkaalla on oikeus hyväksymänsä tai valitsemansa sosiaalihuollon työntekijän (tai muun ammattilaisen) kanssa toteutettuun pitkäjänteiseen, voimavaraistavaan ja verkostomaiseen tuki- ja palveluohjaustyöhön. Sotekeskuksiin mahdollisesti sijoittuva lyhytaikainen ohjaus ja neuvonta eivät palvele niitä heikossa asemassa olevia kansalaisia, joiden luottamus viranomaisiin ja palvelujärjestelmään on heikentynyt. Tulevissa kasvupalveluissa tulisi huomioida monialaista tukea tarvitsevat, kuten sosiaalista kuntoutusta saavat, asiakkaat. Monialaista tukea tarjoavien TYP-verkostojen ja Ohjaamojen jatkuvuus pitäisi ehdottomasti turvata tulevassa maakuntamallissa. Myös muualta Euroopasta on esimerkkejä, että palvelut kannattaa organisoida ns. yhden luukun mallin mukaisesti myös yli 30-vuotiaille asiakkaille.

4 4 3. Sosiaalinen kuntoutus toteutuu yhteisöissä ja tietyssä ympäristössä: Sosiaalinen toimintakyky, osallisuus ja syrjäytyminen liittyvät oleellisesti siihen ympäristöön, jossa ihmiset elävät. Toimintakyky ei ole puhtaasti yksilöllinen ominaisuus vaan toteutuu vuorovaikutuksessa ympäristön ja muiden ihmisten kanssa. Tästä syystä on tärkeätä vastata syrjäytymisen pulmiin kehittämällä paikallisia yhteisöjä osallisuutta tukeviksi osallisuuden tiloiksi. Sosiaalista kuntoutusta tulee toteuttaa myös alue-, yhdyskunta- ja rakenteellisen sosiaalityön keinoin. Jalkautuva aikuissosiaalityö toteutuu myös näillä keinoin. Sosiaalisen kuntoutuksen tulee toteutua myös paikallisella ja alueellisella tasolla, kohdistuen yhteisöön, alueeseen, ympäristöön. Kuntoutuminen ei koske pelkästään yksilöä. Yhteisöllisen kuntoutuksen toteuttajia ovat julkiset, yksityiset ja kolmannen sektorin toimijat. 4. Toimijoiden ja palveluiden kokoaminen yhteen ja verkoston johtaminen Sosiaalista kuntoutusta toteuttavat monet tahot. On tärkeä nähdä, minkä palveluiden kokonaisuuden osaksi sosiaalinen kuntoutus rakentuu. Asiakkaan palvelukokonaisuus voi kytkeytyä moniin eri järjestelmiin. Palveluita yhteensovittava johtaminen varmistaa tehokkaan yhteistyön ja asiakkaan jatkopolut. Kun palveluverkoston johtajat yhdessä hahmottavat asiakkaan polkua eteenpäin, asiakkaan tarkoituksenmukaisemmat siirtymät eteenpäin mahdollistuvat. Eri toimijoiden ja palveluiden kokoaminen yhteen on osa osallisuuden tilojen rakentamista. Lakiin olisi syytä kirjata periaate palveluiden paikallisesta ja alueellisesta yhteensovittavasta johtamisesta. 5. Työllisyyden ja työmarkkinoiden strateginen kehittäminen Osallisuuden ja lisäämiseksi ja syrjäytymisen vastustamiseksi on tärkeää työskennellä pitkäjänteisesti sen puolesta, että työmarkkinoista kehittyisi inklusiivisemmat. Tämä tarkoittaa sitä, että työmarkkinoita avataan eri menetelmillä (palkkatuki, työllistämisvelvoitteet, julkisten hankintojen periaatteet jne.) myös ns. haavoittuvassa työmarkkina-asemassa oleville ryhmille

5 5 (syrjäytymisvaarassa olevat nuoret, maahanmuuttajat, pitkäaikaistyöttömät sekä osatyökykyiset henkilöt). Tällainen periaate olisi hyvä kirjoittaa myös yleisellä tasolla uuteen lainsäädäntöön esim. kasvupalveluihin, koska näin lainsäädäntö osaltaan tukisi tätä pitkän aikavälin tavoitetta. Inklusiivisempien työmarkkinoiden kehittäminen tulee yhdistää kansalliseen talous- ja työllisyyspoliittiseen strategiaan, jossa työllistyminen, moninaisuuden arvostaminen ja globaali kilpailukyky tukevat toisiaan. Nämä muodostavat luottamuksen, kestävän kehityksen ja innovaatioiden hyvän kehän. Kansallisessa strategiassa sosiaali- ja työllisyyspoliittiset toimet pitää nähdä investointeina. Tässä yhteydessä kannattaa etsiä yhteyksiä niihin trendeihin, joita tapahtuu yhteiskunnassa ja taloudessa muutenkin, kuten uuteen jakamistalouteen, uusiin osallistaviin kaupunkikulttuurin muotoihin, kansalaistoiminnan uusiin muotoihin samoin kuin taloudessa yleistyneeseen tapaan houkutella kuluttajat mukaan palvelujen ja tuotteiden aktiivisiksi käyttäjiksi. Tarvitaan uudenlaista sosiaalisen vastuun hahmottamista: esimerkiksi sosiaalisten ja yhteiskunnalliset yritysten lainsäädäntö pitää rakentaa uusiksi eurooppalaisten mallien pohjalta. Työllistymisen tukemiseen on olemassa hyviä mahdollistavia keinoja ja tukimuotoja (työhönvalmentajapalvelut, palkkatuki yms.), mutta niiden hyödyntäminen ontuu määrärahojen riittämättömyyden ja pitkälti myös TE-toimistojen niukkojen henkilöstöresurssien vuoksi. Työhönvalmennus-palvelua pitää laajentaa, pysyvän palkkatuen oikeus pitää turvata osatyökykyisille henkilöille ja työolosuhteiden järjestelytukea pitää kehittää ja joustavoittaa. Lainsäädännössä pitäisi periaatteellisella strategiatasolla edistää inklusiivisempien työmarkkinoiden kehittämistä. 6. Palkitsevuuden kehittäminen Osatyökykyisten ja muiden vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden työllistymiseen tarvitaan uudenlaista palkitsevuutta sekä työnhakijoille itselleen että työnantajille. Työn ja sosiaaliturvan väliset raja-aidat ovat edelleen liian jyrkät. Työn vastaanottamiseen liittyy monenlaisia kannustinloukkuja, mutta myös byrokratialoukkuja, joiden vuoksi perusturvan varassa elävien ihmisten liikkumavara on hyvin kapea ja yritykset

6 6 työllistyä esim. osa-aikaisesti saattavat kariutua huoleen toimeentulon katkeamisesta ja byrokratiaan. Tässä pitäisi edetä palkitsemislinjalla rohkeiden kokeilujen avulla, luottaa ihmisten omaan aloitteellisuuteen, aktiivisuuteen ja vastuullisuuteen. Sanktioiden lisäämisen avulla ei päästä kestäviin tuloksiin, vaan niiden avulla enemmänkin lisätään ja vahvistetaan kontrollia ja byrokratiaa. Kontrolloinnin ja sanktioinnin voimavarat pitää tulevaisuudessa suunnata ihmisiä tukeviin ja palkitseviin palveluihin, joiden avulla tuetaan ihmisten siirtymiä esimerkiksi kohti työmarkkinoita. Normien purkutalkoot pitäisi kohdentaa myös tälle alueelle. Asiakkaalla tulee olla mahdollisuus osallistua sosiaalisesti kuntouttavaan ja osallisuutta vahvistavaan toimintaan vapaaehtoisesti ja saada tästä jonkinlainen korvaus, joka on veroton, muista etuuksista riippumaton ja tarvittaessa välittömästi käteen maksettava. Omalla työpanoksella ansaittu korvaus mahdollistaa osaltaan laajempaa muutosta ja kuntoutumista. Lakiuudistuksissa pitää huomioida osallistumisen palkitsevuus. Kontrolloinnin ja sanktioinnin voimavarat pitää tulevaisuudessa suunnata ihmisiä tukeviin ja palkitseviin palveluihin, joiden avulla tuetaan ihmisten siirtymiä esimerkiksi kohti työmarkkinoita.