Keskustelua Diskussion

Transkriptio

1 Keskustelua Diskussion Teema: Turvapaikkaprosessin maantiede ja vuoden 2015 turvapaikanhakijat Suomessa Vuonna 2015 Suomeen saapui turvapaikanhakijaa. Luku oli yli kahdeksan kertaa suurempi kuin edellisenä vuonna. Turvapaikanhakijoiden suuri määrä oli yllätys turvapaikanhakua ja maahanmuuttoa käsitteleville kansallisille ja paikallisille viranomaisille ja järjestöille ja useille tutkijoillekin. Kesään 2017 mennessä osalle hakijoista on myönnetty turvapaikka Suomesta. Toisilla turvapaikkamenettely on edelleen kesken. Enemmistö on saanut kielteisen turvapaikkapäätöksen. Heistä monet ovat poistuneet Suomesta itsenäisesti tai viranomaisten avustamana. Osa käännytyspäätöksen saaneista on aloittanut elämänsä Suomessa paperittomana ilman laillista oleskeluoikeutta. Miten maantiede liittyy turvapaikanhakijoihin, turvapaikkamenettelyyn ja turvapaikkaprosessiin? Mitä tiedämme vuoden 2015 turvapaikanhakijoista? Kuka tai mikä turvapaikanhakijoita hallitsee? Muuttaako sosiaalisen median käyttö turvapaikkaprosessia? Entä jos turvapaikanhakijat jäävät paperittomiksi Suomeen? Tässä teemakeskustelussa tarkastelemme turvapaikanhakuun liittyviä prosesseja ja vuoden 2015 turvapaikanhakijoita Suomessa erityisesti näiden kysymysten kautta. Olemme esittäneet turvapaikanhakuun ja turvapaikanhakijoihin Suomessa liittyviä ajatuksia myös hiljattain julkaistussa laajassa tutkimusraportissamme (Jauhiainen 2017). Käsittelemiemme kysymysten yhteydessä olemme myös pohtineet, oliko vuoden 2015 turvapaikanhakijoiden määrä ainutkertainen ilmiö Suomessa, vai voiko samanlaisia laajoja muuttoliikkeitä tulla myös vastaisuudessa. Turvapaikkaprosessin maantiede Turvapaikkaprosessi on maantieteellinen ilmiö. Siinä aika ja tila kietoutuvat jatkuvasti muuttuviksi yhdistelmiksi, joita prosessin osapuolet kokevat, tulkitsevat ja muokkaavat eri tavoin. Prosessi alkaa turvapaikan haun suunnittelusta ja päättyy vähitellen, kun turvapaikkamenettely loppuu ja hakija saa tai ei saa turvapaikkaa. Kielteisen lainvoimaisen turvapaikkapäätöksen saaneilla prosessi jatkuu edelleen, usein toisessa valtiossa. Turvapaikkaprosessi alkaa, kun tuleva hakija alkaa suunnitella matkaansa kotimaassa. Prosessin käynnistyminen liittyy siihen, mikä on hänen asemansa, miten ihmisoikeudet on hänen valtiossaan järjestetty ja miten ne toteutuvat hänen kotipaikkakunnallaan. Jos ihmisen ei ole mahdollista elää kotimaassaan, hänen on pakko lähteä pois. Prosessi jatkuu, kun henkilö pakenee kotimaastaan ja siirtyy rajan yli toiseen valtioon. Monet matkustavat ilman henkilötodistusta ja ylittävät salaa valtioiden rajoja kävellen tai piiloutuneena johonkin kulkuneuvoon. Monien matka jatkuu useiden maiden halki kohti päämäärää. Päämäärä voi olla vain epämääräinen matka poispäin kotimaasta kohti jotakin turvalliselta tuntuvaa. Tarkempi kohde vaihtuu usein matkan aikana riippuen vastaantulevista tilanteista, mahdollisuuksista ja rajoitteista. Lopulta henkilö päätyy johonkin turvalliseksi mieltämäänsä maahan, jossa hän esittää turvapaikkahakemuksen. Tässä maassa hakemusta käsitellään kuukausia tai jopa vuosia ennen kuin viranomaiset tekevät lopullisen turvapaikkapäätöksen. Myönteisestä päätöksestä seuraa oikeus oleskella maassa ja kielteisestä useimmin käännytys toiseen maahan. Päätöksen saanut hakija alkaa integroitua ympäröivään yhteiskuntaan tai kenties eristäytyy itsensä kanssa samankaltaisten ihmisten muodostamiin yhteisöihin. Hänet voidaan myös käännyttää. Euroopan unioni (EU) on monien turvapaikanhakijoiden matkan päämäärä. Turvapaikkaprosessissa keskeisinä elementteinä ovat maantieteellisesti määrittyvät alueet: EU, sen jäsenvaltiot, sen ulkopuoliset valtiot, turvallisiksi tai turvattomaksi määritellyt maat ja alueet, sekä paikkakunnat, joiden läpi turvapaikanhakijat kulkevat, joihin he joksikin aikaa jäävät ja joihin he pyrkivät jäämään elämään. Turvapaikkamenettelyn aikana vastaanottokeskusten sijainti ja saavutettavuus vaikuttavat oleellisesti turvapaikanhakijan arkipäivään. Vastaavasti turvapaikanhakijat luovat itse paikkoja, jotka auttavat heitä kiinnittymään johonkin pysyvämpään jatkuvasti liikkuvassa virrassa. Samalla sosiaalinen media kytkee hakijat heidän kotipaikkoihinsa, ystäviinsä ja sukulaisiinsa aiemmassa kotimaassaan sekä pakomatkan varrella tapaamiinsa kumppaneihin. Turvapaikkaprosessi kietoo nämä kaikki alueet, paikat ja tilat toisiinsa. Turvapaikanhakija ei ole koskaan täysin yksin ja irrallaan muista, vaan aina suhteessa aiempiin, nykyisiin ja tuleviin henkilöihin, paikkoihin, valtioihin ja instituutioihin. Valtio on keskeisin poliittinen alueyksikkö turvapaikanhakijan elämässä. Jonkin

2 46 Keskustelua Diskussion TERRA 129: maan kansalaisena turvapaikanhakija hakee turvaa toisesta valtiosta. Valtioiden sijainti ja etäisyydet suhteessa toisiin valtioihin on mitattu ja esitetty tarkkaan, eivätkä ne muutu muutoin kuin rajojen muuttuessa kansainvälisten sopimusten ja käytäntöjen perusteella. Tällainen perinteinen maantieteellinen, pysyväluonteinen topografinen todellisuus on turvapaikkaprosessissa edelleen hyvin merkittävä. Ihmisoikeuksiin vaikuttavat konfliktit ja ongelmat yhdessä valtiossa näkyvät pian ja usein etenkin sen naapurivaltioissa, joista turvapaikkaa usein haetaan. Valtioiden ja muiden alueiden absoluuttiset sijainnit, etäisyydet ja koot esittävät turvapaikkaprosessista yhden puolen. Toinen puoli näyttäytyy jatkuvasti muuttuvina topologisina yhteyksinä, suhteina ja verkostoina. Valtiot, alueet ja lopuksi myös turvapaikanhakijat määrittyvät jatkuvasti uudelleen muuttuvissa suhteissa toisiinsa. Viestintä ja vuorovaikutus internetin kautta tarjoavat mahdollisuuden saada tietoa ja tehdä päätöksiä huolimatta maantieteellisestä sijainnista ja etäisyydestä. Internetin ja sosiaalisen median aikakautena maantieteellisen, kilometreissä mitattavan etäisyyden merkitys on vähentynyt, vaikka turvapaikanhakijan on edelleen kuljettava satoja ja tuhansia kilometrejä etsiessään turvaa. Turvapaikkaprosessin topografisuus perustuu yhteisesti sovittuihin määritelmiin, mittauksiin ja ymmärryksiin alueista, etäisyyksistä ja yhteyksistä. Prosessin topologiassa huhuilla voi olla yhtä suuri merkitys kuin todellisuudella, esimerkiksi silloin kun turvapaikanhakija valitsee matkareittiään tai määränpäätään. Todellisuudet myös muuttuvat koko ajan. Kerran turvalliseksi määritelty valtio tai alue voi muuttua turvattomaksi ja myöhemmin mahdollisesti uudelleen turvalliseksi. Turvallisuuden virallisessa määrittelyssä ei ole kyse siitä kuinka turvalliseksi turvapaikanhakija itse valtion tai alueen kokee. Näkökulmia turvapaikkaprosessiin Teemakeskustelun aloittavat Lotta Koistinen, Katri Gadd, Jussi S. Jauhiainen ja Noora Salmela, jotka avaavat turvapaikanhakijoiden hallintaprosessin moniulotteisuutta tapaustutkimuksellaan Kreikan Lesboksen saarella sijaitsevasta Morian turvapaikanhakijoiden rekisteröinti- ja vastaanottokeskuksesta. Lähellä Turkin rannikkoa sijaitseva Lesbos on yksi turvapaikanhakijoiden tärkeimmistä porteista EU:n alueelle. Morian leiri on Kreikan saariston suurin turvapaikanhakijoita vastaanottava yksikkö, ja siellä on tuhansia asukkaita. EU:n ja Turkin solmittua sopimuksen Turkin kautta Kreikkaan kulkevien turvapaikanhakijoiden palauttamisen mahdollisuudesta, ovat monet turvapaikanhakijat jääneet jumiin leiriin, jopa yli vuodeksi. Leirillä turvapaikanhakijoiden hallintaa varjostaa agambenilainen poikkeustilan paljas elämä. Siinä turvapaikanhakijoilta otetaan pois osa ihmisoikeuksista, ja turvapaikanhakijoita koskevista Yhdistyneiden kansakuntien (YK:n) ja EU:n sopimuksista ja käytännöistä joustetaan. Leiri viestittää myös kärsimysten ja alistumisen tiestä, jota jokaisen EU-alueelle pyrkivän turvapaikanhakijan on kuljettava ilman varmuutta siitä, saako hän edes oleskeluluvan Kreikkaan, jonka taloudellinen tilanne on haasteellinen. Internet, sosiaalinen media ja mobiilisovellukset ovat olennainen osa turvapaikanhakijoiden arkipäivää, esittävät Maria Merisalo ja Jussi S. Jauhiainen. Suuri osa vuonna 2015 Suomeen saapuneista turvapaikanhakijoista tuli maahan älykännykkä kädessä ja sosiaalisessa mediassa vaihdettujen tietojen ja huhujen perusteella. Ilmiö oli tyypillinen etenkin suurimman ryhmän, Irakista saapuneiden hakijoiden, keskuudessa. Suomessa lähes kaikki loputkin hakijat ovat hankkineet älykännykän ja muuttuneet aktiivisiksi internetin, sosiaalisen median ja mobiilisovellusten käyttäjiksi. Laitteita ei käytetä ainoastaan ajankuluksi tai viestittelyyn ystävien, tuttavien ja sukulaisten kesken. Monet käyttävät niitä oppiakseen suomea sekä etsiäkseen tietoa asuinpaikoista Suomessa ja löytääksseen keinoja sopeutua paremmin Suomen olosuhteisiin. Viranomaiset ovat jääneet turhankin passiivisiksi internetin, sosiaalisen median ja mobiilisovellusten käyttäjiksi käynnistäessään turvapaikanhakijoiden integraatiopolkuja Suomeen. Paperittomien määrä kasvaa Suomessa vuoden 2015 turvapaikanhakijoiden saamien kielteisten turvapaikkapäätösten myötä, toteavat Katri Gadd, Jussi S. Jauhiainen ja Noora Salmela teemakeskustelun päättävässä puheenvuorossaan. Oleskeluluvan saaminen muulla kuin turvapaikan perusteella on vähentynyt, koska Suomen turvapaikkapolitiikka on tiukentunut vuoden 2015 suuren hakijamäärän myötä. Monet turvapaikanhakijoista ovat kuitenkin ilmaisseet jäävänsä Suomeen ilman oleskelulupaa. Viranomaiset ja kunnat ovatkin jo varautumassa tuhansiin paperittomiin, vaikka turvapaikanhakijoita pyritään ohjaamaan palaamaan vapaaehtoisesti. Monille paluu ei ole vaihtoehto, koska hengenvaara entisessä kotimaassa on todellinen, päättivät Suomen viranomaiset asiasta mitä tahansa. Puheenvuoro osoittaa, että paperittomilla on välttämätön tarve saada suojaa, terveyspalveluja, henkistä tukea ja ystäviä. Viranomaiset kuitenkin asettavat heidän arkielämälleen monenlaisia rajoitteita. He joutuvat piileskelemään sekä etsimään sosiaali- ja terveyspalveluja ja asunnon joko laillisesti tai

3 TERRA 129: Keskustelua Diskussion 47 pimeiltä markkinoilta. Pohjimmiltaan paperittomat myös osoittavat minne suvaitsevaisuuden, solidaarisuuden ja hallinnan rajat ovat siirtyneet suomalaisessa yhteiskunnassa. Vuoden 2015 turvapaikanhakijoiden maantiede Suomessa Kuva 1. Turvapaikanhakijoiden muuttoliike Euroopassa vuonna Tämän kirjoituksen alussa totesimme, että turvapaikanhakijoiden määrä vuonna 2015 yllätti monet. Suomessa viranomaiset eivät olleet kansallisesti tai paikallisesti varautuneita tähän, vaikka ennusmerkkejä hakijamääristä oli nähtävissä. Jo alkukesästä 2015 turvapaikanhakijoiden määrä oli kasvanut ennätyslukemiin Kreikassa ja Kaakkois-Euroopassa. Sieltä sadattuhannet jatkoivat matkaansa kohti Saksaa ja Pohjois-Eurooppaa. Maantieteellisten diffuusiomallien mukaisesti hakijoiden määrä väheni välimatkojen kasvaessa, mutta jälkeenpäin tarkasteltuna oli alusta asti selvää, että hakijoita riittäisi myös Suomeen (kuva 1). Enimmillään, syys-lokakuussa 2015, Suomeen saapui päivittäin useita satoja turvapaikanhakijoita (kuva 2). Lähes kaikki turvapaikanhakijat tulivat maareittiä Ruotsin halki ja ylittivät valtakunnan rajan Haaparannassa Torniossa. Maantieteelliset tekijät vaikuttivat reitin valintaan olennaisesti. Suomeen on helpointa saapua suoraan toisesta EU-valtiosta maayhteyden kautta. Kuitenkin hakijoita tuli muitakin reittejä pitkin. Suomeen tuli turvapaikanhakijoita esimerkiksi laivalla Saksasta tai maitse Venäjältä. Venäjän viranomaiset tosin sulkivat Venäjän rajan turvapaikanhakijoilta vuoden 2016 alussa ja laivoilla tehostettiin henkilöllisyyden tarkastuksia. Myös Norjasta Suomeen saapui pieni määrä turvapaikanhakijoita, mutta käytännössä jo Pohjois- Norjaan pääsy oli vaikeaa. Kaksi kolmesta turvapaikanhakijasta tuli Suomeen Irakista ja heistä suurin osa oli kurdeja. Muita suuria ryhmiä tuli Afganistanista ja Somaliasta. Tällekin löytyy selkeä maantieteellinen selitys. Juuri näistä maista oli tullut Suomeen aiemminkin suuria määriä turvapaikanhakijoita. Monilla Suomeen vuonna 2015 tulleista oli siten joku kontakti Suomessa tai he olivat saaneet tietoa Suomesta, useimmiten sosiaalisen median kautta. Kaikkiaan turvapaikanhakijoita tuli Suomeen yli sadasta valtiosta, mutta vain kahdestatoista yli sata hakijaa. Maantieteelliset tekijät vaikuttivat myös turvapaikanhakijoiden sijoittamiseen Suomessa. Suurin osa hakijoista saapui Tornioon, joten sinne perustettiin pikaisesti järjestelykeskus. Vallitsevan politiikan mukaisesti hakijat hajasijoitettiin Suomeen eri maakuntiin. Torniosta kuljetettiin päivittäin linja-autolasteittain turvapaikanhakijoita eri puolille Suomea nopeasti perustettuihin vastaanottokeskuksiin. Lopulta keskuksia oli runsaat 200 yli sadassa Suomen kunnassa. Keskukset täyttyivät nopeasti (kuva 3). Vastaanottokeskuksilla oli oma paikallinen maantieteensä. Osa keskuksista oli kaupungeissa ja toiset olivat kaukana syrjäseuduilla. Useimmiten keskukset sijaitsivat jokseenkin etäällä kuntien keskustasta. Toisaalta syrjäisemmistä paikoista oli helpompi löytää tyhjinä olleita tai muutoin soveliaita sijoituspaikkoja sadalle tai tätä suuremmalle määrälle turvapaikanhakijoita. Osa vastaanottokeskuksista olikin majoituspaikkoja, joita suomalaiset käyttävät kesäsesonkina majoittumiseen, mutta jotka ovat syksystä kevääseen tyhjillään. Vastaanottokeskuksen syrjäinen sijainti piti turvanpaikanhakijat kauempana kantaväestöstä. Tämän arvioitiin estävän yhteenottojen kehittymistä. Vastaanottokeskusten paikalliseen maantieteeseen liittyvät myös turvapaikanhakijoiden tutustuminen lähiympäristöönsä sekä heidän sijoittamisensa keskusten sisällä. Useimmat turvapaikanhakijoista olivat kotoisin kaupungeista ja monet huomattavasti suuremmista kaupungeista kuin minne heidät sijoitettiin. Niinpä monille oli yllätys, jos ei järkytys, todeta asuvansa keskellä metsää tai nähdä kaupunkien kadut lähes tyhjinä ihmisistä. Pimeys, talvi ja jatkuva odotus tuottivat monille vaikeuksia ja henkisiä ongelmia. Myöskään toisilleen vieraiden turvapaikanhakijoiden yhteiselo vastaanottokeskuksissa ei aina sujunut.

4 48 Keskustelua Diskussion TERRA 129: Kuva 2. Turvapaikanhakijoiden viikoittainen saapuminen Suomeen vuonna Maantiede näyttäytyy myös turvapaikkamenettelyssä. Turvapaikanhakijoiden suuren määrän vuoksi turvapaikkamenettely ruuhkautui pahasti ja hakemusten käsittely vei paljon aikaa. Niinpä monet turvapaikanhakijat joutuivat viettämään vastaanottokeskuksissa kuukausia tai yli vuoden ennen kuin saivat maahanmuuttovirasto Migriltä turvapaikkapäätöksen. Se oli useimpien kohdalla kielteinen. Migrin päätökset olivat linjassa Suomen tiukentuneen turvapaikkapolitiikan kanssa. Useat hakijat valittivat päätöksestä hallinto-oikeuteen ja saivat oleskella edelleen Suomessa. Hallintooikeus kumosi neljänneksen Migrin päätöksistä vuoden 2017 alkuun mennessä. Monet jatkoivat valitustaan korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Niinpä vielä keväällä 2017 tuhannet hakijat odottavat edelleen lopullista päätöstä. Päätöksissä pohditaan ja perustellaan turvapaikanhakijoille turvallisia alueita. Suomen viranomaiset ovat esimerkiksi määritelleet osan Irakia turvalliseksi kurdeille tai määrätyt osat Afganistania turvallisiksi tietyille Afganistanista saapuneille vähemmistöille. Osalle palautettavista turvapaikanhakijoista tämä merkitsee maan sisäisen paon välttämättömyyttä. Toisaalta turvallisuuden maantiede ei ole pysyvää, koska esimerkiksi niin sanotun Islamilaisen valtion (Isis, ISIL, Daesh) toiminta on muuttunut pistemäisiksi ja osin ennakoimattomiksi terrori-iskuiksi eri puolille Irakia. Vuoden 2015 turvapaikanhakijat ovat olleet saapumisestaan lähtien keskeisiä median maantieteen kohteita. Lukuisissa heistä kirjoitetuissa artikkeleissa vilahtelevat monet valtiot, paikkakunnat ja paikat. Suurin osa vuoden 2015 turvapaikanhakijoista jäi hiljaa ja passiivisesti odottamaan kohtaloaan vastaanottokeskuksiin. Toiset alkoivat etsiä erilaisia keinoja parantaa Suomeen jäämisen mahdollisuuttaan. He alkoivat opiskella kieltä, hankkivat suomalaisia ystäviä, pyrkivät tekemään töitä ja osa muutti pois vastaanottokeskuksista elämään kaupunkeihin. Internetin, sosiaalisen median ja mobiilisovellusten käyttö tuli tutuksi lähes kaikille. Samalla aktiivisimmat nostivat ääntään mediassa ja alkoivat vastustaa kielteisiä turvapaikkapäätöksiä. Piikki mediakeskustelussa tapahtui maaliskuussa 2017, kun turvapaikanhakijoiden mielenosoituksessa yksi heistä pyrki hirttäytymään julkisessa tilassa keskellä Helsinkiä. Turvapaikanhakijoihin liittyy myös katoamisen maantiede. Osa turvapaikanhakijoista kyllästyi odottamaan hidasta turvapaikkamenettelyä ja epävarmaa tulevaisuutta ja poistui Suomesta. Osa meni itse takaisin kotimaahansa, osa palasi Turkkiin ja osa siirtyi muualle EU-alueelle. Syntyi poikkeuksellinen tilanne, jossa Suomen viranomaiset eivät tienneet, oleskelivatko tuhannet ulkomailta tulleet Suomessa vai olivatko he poistuneet maasta. Vähitellen alkoi myös käydä ilmi, että tuhannet kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneista ja Suomesta käännytettävistä eivät kenties poistuisikaan maasta. Sisäministeriö pyrki aluksi estämään heiltä kaikki palvelut. Lopuksi joulukuussa 2016 todettiin,

5 TERRA 129: Keskustelua Diskussion 49 Kuva 3. Turvapaikanhakijoiden sijoittuminen Suomeen vuonna että valtio tulee korvaamaan täysimääräisesti paperittomista aiheutuneet välittömät kustannukset kunnille. Lähivuodet näyttävät, jääkö Suomeen pysyvä paperittomien joukko vai etsivätkö viranomaiset keinoja ottaa heidät täysivaltaisiksi Suomen asukkaiksi. Tulevaisuus pohdituttaa Vuoden 2015 suurten hakijamäärien jälkeen on aiheellista pohtia tulevaisuutta muutenkin kuin näiden hakijoiden sekä heihin kohdistuneiden politiikkojen näkökulmasta. Toistuuko vuoden 2015 ilmiö joskus vai jääkö se ainutkertaiseksi ja miten mahdolliseen toistumiseen varaudutaan? Suurimmat kaupunkiseudut ja Suomen väestö kasvavat eniten ulkomailta Suomeen kohdistuvan muuton ansiosta. Tekemässämme kyselyssä lähes kaikki kunnat arvioivat maahanmuuttajien määrän kasvavan tulevaisuudessa. Kymmenen vuoden kuluessa maahanmuuttajien määrän arvioidaan nousevan keskimäärin 60 prosenttia nykyisestä. Määrällisesti suurinta kasvu on kaupunkimaisissa kunnissa, joissa asuu jo nyt paljon ulkomaalaistaustaisia. Suhteellisesti suurinta kasvua odotetaan taajaan asutuissa kunnissa, joissa maahanmuuttajien määrän arvellaan kaksinkertaistuvan kymmenessä vuodessa. Turvapaikan saaneet pakolaiset ja muilla perustein oleskeluluvan saaneet ovat osa näistä maahanmuuttajista. Vuoden 2015 turvapaikanhakijoista Suomeen jäävät ovat niin pieni joukko, että he häviävät määrällisesti muutaman vuoden sisällä maahanmuuttajien joukkoon, vaikka heistä suurin osa keskittyisi Suomen suurimmille kaupunkiseuduille. Varautuminen tulevaan on merkittävä haaste. Vuonna 2015 kansallisissa strategioissa ei oltu varauduttu turvapaikanhakijoiden suureen määrään. Tällä hetkellä tekeillä olevissa strategioissa tilanne on toinen, mutta jää nähtäväksi, osataanko aihetta käsitellä tarpeeksi kauaskantoisesti. Kuntakyselymme mukaan paikallistasolla joka kolmas kunta arvioi maahanmuuttajien määrän kasvavan yli

6 50 Keskustelua Diskussion TERRA 129: kaksinkertaiseksi alueellaan seuraavan kymmenen vuoden aikana. Näistä kunnista kaksi kolmesta (68 %) on ottanut maahanmuuton huomioon suunnitelmissaan tai strategioissaan, mutta vain joka kahdestoista (8 %) on huomioinut maahanmuuton oleellisesti. Joka seitsemäs (14 %) kunta arvioi maahanmuuttajien määrän kasvavan yli 200 prosenttia. Kuitenkin vain kolme viidennestä näistä kunnista on käsitellyt maahanmuuttoa suunnitelmissaan tai strategioissaan. Vuoden 2015 turvapaikkailmiö ei tule sellaisenaan toistumaan, koska jokainen tapaus on erilainen. Valtava väestöllinen paine Afrikassa, jatkuva poliittinen levottomuus Lähi-idässä ja Venäjän lähitulevaisuuden arvaamattomuus tarkoittavat kuitenkin, että Suomi on tulevaisuudessa mahdollinen kohdemaa hyvin monille ihmisille, jotka joutuvat hakemaan turvaa kotimaansa ulkopuolelta. Olisi erikoista, mikäli tulevaisuudessa turvapaikkaa Euroopasta hakevien määrä laskisi. On myös syytä muistaa, että Suomessa suureksi mielletty hakijoiden määrä oli vain pieni osa laajempaa kokonaisuutta. Vuonna 2015 Suomeen tuli ainoastaan kolme prosenttia koko EU-alueen turvapaikanhakijoista. Tutkimuksemme turvapaikanhakijoista jatkuu. Olemme puolen vuoden aikana olleet yhteydessä tuhansiin turvapaikanhakijoihin Suomessa, EU:n rajaseudulla ja EU:n ulkopuolella. Hyvin harvat heistä ovat sanoneet, että Suomi on heille varsinainen kohdemaa. Lähes kaikki ovat sanoneet, että Euroopasta kelpaa mikä tahansa turvallinen maa, kunhan siellä voi tehdä työtä ja elää tavallista arkista elämää. Suomi on heille siis vain yksi mahdollinen maa. Tulevaisuuteen varautumiseksi tarvitaan runsaasti tutkittua tietoa turvapaikanhakijoista ja turvapaikkaprosesseista sekä maantieteellisiä näkökulmia näitä koskeviin aihepiireihin. KIRJALLISUUS Jauhiainen, J. S. (2017; toim.). Turvapaikka Suomesta? Vuoden 2015 turvapaikanhakijat ja turvapaikkaprosessit Suomessa. Turun yliopiston maantieteen ja geologian laitoksen julkaisuja no s. JUSSI S. JAUHIAINEN, KATRI GADD, HANNA HEINO, LOTTA KOISTINEN, MARIA MERISALO & NOORA SALMELA Maantieteen ja geologian laitos, Turun yliopisto & Tutkimuskonsortio URMI Turvapaikanhakijoiden hallinta: Moria, Lesbos, Kreikka Geopolitiikka ja biopolitiikka kietoutuvat toisiinsa sillä hetkellä, kun ihminen saapuu Euroopan unionin (EU) alueelle, esittää turvapaikkahakemuksen ja hänen arkipäiväänsä aletaan hallita. Turvapaikkamenettelyssä selvitetään hakijan tausta, kotimaa ja matkareitti sekä se, miksi hän kuvittelee voivansa matkustaa sinne minne hän aikoo mennä. Tässä kirjoituksessa käsittelemme turvapaikanhakijoiden hallintaa ja siihen liittyviä käytäntöjä geopolitiikan ja biopolitiikan samanaikaisessa kontekstissa. Geopolitiikka on territoriaalista valtion rajojen kautta määrittyvää hallintaa ja biopolitiikka on ihmismassojen, tässä turvapaikanhakijoiden, hallintaa. Turvapaikanhakijoita hallitaan biopoliittisesti kurinpidollisilla, yksilöön suuntautuvilla teknologioilla ja valvonnan mekanismeilla sekä itsesäätelyllä, jolla turvapaikanhakijat edesauttavat hallintaansa, kenties tiedostamattaan. Osoitamme, mitä oikeuksia turvapaikanhakijoilla on, ja miten he määrittelevät itsensä ja poliittisen toimijuutensa. Pääaineistonamme on Kreikan Lesboksen saarella Morian rekisteröinti- ja vastaanottokeskuksessa (kuva 1) joulukuun 2016 lopussa toteuttamamme puolistrukturoitu kysely, johon vastasi 430 turvapaikanhakijaa sekä samassa paikassa maaliskuussa 2017 tekemämme teemahaastattelut, joihin osallistui 34 turvapaikanhakijaa. Haastattelut tehtiin englanniksi, ranskaksi tai tulkin välityksellä vastaajan äidinkielellä. Kyselyihin ja haastatteluihin käytettiin kymmentä kieltä. Turkin länsirannikon tuntumassa sijaitseva Lesbos on keskeinen turvapaikanhakijoiden sisääntuloreitti EU-alueelle. Vuonna 2015 saaren läpi kulki yli puoli miljoonaa turvapaikanhakijaa. Maaliskuussa 2016 EU:n ja Turkin sopimuksen seurauksena turvapaikanhakijoiden päivittäiset saapumiset Lesbokselle ovat vähentyneet tuhansista kymmeniin (United Nations 2017). Samalla turvapaikanhakijoiden turvapaikkamenettely on hidastunut. Tuhannet ovat jääneet Lesboksen vastaanottokeskuksiin kuukausiksi tai jopa yli vuodeksi aiemman muutaman päivän sijaan. Monet käyttävät Morian keskuksesta nimeä leiri, ja tätä käytämme myös tässä kirjoituksessa kes-

7 TERRA 129: Keskustelua Diskussion 51 Kuva 1. Morian leiri eli turvapaikanhakijoiden rekisteröinti- ja vastaanottokeskus Lesboksella Kreikassa maaliskuussa (kuva: Jussi S. Jauhiainen, 12/16) kuksen virallisen termin sijaan. Morian leirillä oli joulukuussa 2016 noin ja maaliskuussa 2017 noin turvapaikanhakijaa. Leirillä kaikki ihmisoikeudet eivät toteudu, ja turvapaikanhakijoita on jopa kuollut huonojen olosuhteiden vuoksi (Jauhiainen 2017). Kysely ja haastattelut tehtiin leirin portin ulkopuolella, sillä tutkijat ja muut ulkopuoliset eivät pääse Morian leirin sisälle. Kyselyaineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin ja haastattelut teemoittelun avulla. Turvapaikanhakijoiden hallinta Turvapaikanhakija on monenlaisen hallinnan kohde turvapaikkaprosessissa (turvapaikanhakijoiden hallinnasta Suomessa ks. Koistinen 2017). Tässä prosessissa ihminen saa erilaisia määritelmiä, joiden perusteella päätetään hänen oikeudestaan olla eri paikoissa. Hallintaa tapahtuu julkisella, yksityisellä ja kolmannella sektorilla. Valtio on edelleen keskeinen, vaikka ei aina täysin yhtenäinen toimija (Gill 2010), joka toteuttaa hallintaa oman territorionsa sisällä, mutta esimerkiksi EU:lla on myös olennainen asema turvapaikanhakijoiden aseman määrittelyssä. Michel Foucault n (1982, 2003, 2008) mukaan biovalta ja biopolitiikka ovat elämästä huolta pitävää modernia politiikkaa. Sen sijaan Giorgio Agamben (1998; 2005) tulkitsee biovallan kielteisemmin. Hänen mukaansa poliittiseen yhteisöön kuuluminen on mahdollista vain jos siitä samanaikaisesti suljetaan ulos oikeudettomat. Poikkeustilassa tehdään lain avulla ero tavallisen kansalaisen oikeudellisen elämän ja oikeudettoman kehon paljaan elämän välillä. Niinpä samaa ihmiskehoa voidaan käsitellä täysin eri tavoin turvapaikkaprosessissa. Turvapaikanhakijoiden muuttoliikkeestä käytetään yleistä termiä epäsäännöllinen muuttoliike. Siihen kuuluu turvapaikanhakijan siirtyminen lähtömaasta toiseen valtioon sekä hänen liikkumisensa turvapaikkamenettelyn aikana. Geopolitiikka ja biopolitiikka liittyvät turvapaikanhakijoiden epäsäännölliseen muuttoliikkeeseen ja varsinkin EU:n ja sen Välimereen rajautuvien jäsenvaltioiden toimiin (esim. Topak 2014; Collyer 2016; Rygiel 2016). Geopolitiikka on yhdistetty epäsäännöllisen muuttoliikkeen tutkimiseen ja sovelluksiin jo pitempään. Siinä tarkastellaan etenkin valtiota sekä sen toimia ja hallintoa säädeltäessä epäsäännöllistä muuttoliikettä. Viime vuosina on kuitenkin alettu tarkastella myös biopolitiikan kytköksiä epäsäännölliseen muuttoliikkeeseen (esim. Bhungalia 2012; Collyer 2012; Hyndman 2012). Anna-Kaisa Kuusisto-Arponen ja Mary Gilmartin (2015) esittävät, että muuttoliiketutkimuksen ydin on siirtynyt geopolitiikasta biopolitiikkaan ja kansallisvaltion politiikasta supra- ja transnationaaliseen toimintaan. Toisaalta geopolitiikka ja valtiot ovat vähintäänkin taustalla muuttoliikkeen hallinnan tutkimuksissa. Esimerkiksi biopoliittista valvontaa käytetään tekemään valtioiden rajat geopoliittisesti varmemmiksi (Adey 2004; Huysmans 2006; Amoore & Hall 2009). Turvapaikanhakijoiden tunnistaminen ja erottaminen muusta väestöstä on olennaista hallinnalle.

8 52 Keskustelua Diskussion TERRA 129: Yksi keino on luokitella henkilö turvapaikanhakijaksi ja sijoittaa hänet vastaanottokeskukseen tai pakolaisleiriin, joissa häntä voidaan paremmin hallita. Claudio Mincan (2015) mukaan leiri toimii osana laajempaa geopoliittista koneistoa, jonka päämääränä on säädellä ihmisten liikkuvuutta. Toinen vallan teknologia on turvapaikanhakijoiden eläimellistäminen, millä heitä ei pelkästään eroteta paikallisesta ja muusta väestöstä, vaan oikeuksia nauttivasta ihmiskategoriasta (ks. myös Vaughan- Williams 2015). Turvapaikanhakijat Morian leirillä Suurin osa Kreikkaan saapuvista turvapaikanhakijoista on nuoria miehiä. Alle neljännes saapujista on naisia, ja lapsia saapuu myös sekä yksin että vanhempiensa kanssa (United Nations 2017). Morian leirin kyselyyn vastanneista 430 turvapaikanhakijasta 94 prosenttia oli miehiä ja 6 prosenttia naisia. Moriassa miesten suuri suhteellinen osuus johtuu siitä, että Lesboksella kokonaiset perheet ja äidit lapsineen sijoitetaan saaren muihin vastaanottokeskuksiin. Niinpä vain joka viides (21 %) vastaaja sanoi olevansa leirillä perheenjäsenensä kanssa. Joidenkin turvapaikkamenettelynumero oli hakijasta riippumattomasta syystä eri kuin muilla perheenjäsenillä. Tämän vuoksi turvapaikkamenettelyn edetessä esimerkiksi perheen isä voi joutua jäämään leirille, kun muu perhe jatkaa matkaa Ateenaan. Lisäksi täysi-ikäisiä perheen lapsia ei määritellä perheeseen kuuluviksi, joten heidät erotetaan perheestään menettelyn aikana. Moriassa olevan henkilön määrittely on monimutkaista. Vastaajista vajaa kaksi kolmesta (62 %) ilmoitti olevansa turvapaikanhakija ja vajaa kolmannes (31 %) ilmoitti olevansa pakolainen. Juuri kukaan heistä ei tarkkaan tiedä eroa näiden kategorioiden välillä. Kaikki turvapaikanhakijat tulevat Lesboksen saarelle laittomasti veneellä Turkista. Moriassa on henkilöitä, jotka ovat juuri saapuneet saarelle ja jotka odottavat rekisteröitymistä turvapaikanhakijaksi EU-alueelle. Leirillä on myös henkilöitä, jotka on rekisteröity, mutta jotka odottavat ensimmäistä tai toista turvapaikkapuhuttelua, joissa määritellään onko heidän kotimaansa tai Turkki heille turvallinen maa ja voidaanko heidät palauttaa jompaankumpaan niistä. He saavat poistua leiristä, mutta eivät saarelta. Jotkut turvapaikanhakijat kokevat Lesboksen pääkaupunkiin, Mytileneen, matkustamisen epämieluisaksi, sillä siellä poliisit pysäyttävät heidät usein tarkistaakseen henkilöllisyyden ja oikeuden oleskella saarella. On myös henkilöitä, joiden kanssa puhuttelut on käyty, ja jotka saavat lähteä Lesbokselta Ateenaan tai muualle Kreikkaan odottamaan prosessin etenemistä. Aikanaan selviää, pääsevätkö he muihin EU-valtioihin ja missä asemassa pakolaisena tai muilla perustein oleskeluluvan saaneena. He eivät saa poistua Kreikasta, paitsi jos palaavat vapaaehtoisesti kotimaahansa. Yleiskielessä Morian leirillä olevat ovat kaikki pakolaisia (refugees) ja tätä termiä myös useimmat heistä käyttävät itsestään. Myös suurin osa turvapaikanhakijoihin liittyvistä järjestöistä ja hallinnosta käyttää tätä termiä, vaikka hallinnollisesti hyvin harva on virallisesti pakolainen. Toisaalta henkensä edestä pakeneva henkilö, jota ei ole länsimaisen normatiivisen kehikon mukaan määritelty pakolaiseksi, voi mieltää itsensä pakolaiseksi (ks. Zetter 2007). Virallisesti henkilö on pakolainen, jos Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestö UNHCR on määritellyt hänet pakolaiseksi tai jos jokin valtio on myöntänyt hänelle turvapaikan. Turvapaikanhakijaksi tulemiseksi liittyy henkilön tunnistaminen. Morian leiri on poikkeustila, juridis-poliittinen limbo, jossa hakijat eivät ole vielä EU:n asukkaita ja heidän liikkumistaan ja oikeuksiaan rajoitetaan. Kaikilla Moriaan tulleista on puutteelliset matkustusasiakirjat ja useimmilta passi tai henkilötodistus puuttuu kokonaan. Tunnistamisen yhteydessä henkilöiltä otetaan sormenjäljet, jotka tallennetaan eurooppalaiseen järjestelmään. Tämän biometrisen järjestelmän avulla valvotaan, että sama henkilö ei esitä myöhemmin uutta turvapaikkahakemusta toisessa EU:n jäsenvaltiossa. Eurooppa toimii aidattuna yhteisönä, jonne muuttoliikettä säädellään biopoliittisin teknologioin (van Houtum & Pijpers 2007). Neljältä viidestä vastanneesta oli otettu Lesboksella sormenjäljet ja kahdelta viidestä myös ennen Eurooppaan tuloa. Moriassa asuvien liikkumista rajoitetaan, mutta ei täydellisesti. Turvapaikanhakijaksi rekisteröimättömän henkilön tulee oleskella leirissä, kunnes rekisteröinti tapahtuu. Rekisteröinti vie parista päivästä pariin viikkoon. Rekisteröidyt henkilöt saavat liikkua vapaasti Lesboksen saarella. Suuri osa vastaajista koki liikkumisensa Lesboksella olevan rajoitettua ja lähes puolet koki, että eivät voi päättää mihin Moriasta lähtevät ja milloin (taulukko 1). Liikkumista rajoittavat etäisyydet ja liikkumisen suhteellinen kalleus. Edestakaiseen matkaan bussilla asukkaan Mytileneen menee koko päivän ansio, eli kolme euroa. Turvapaikanhakijat saavat tukea UNHCR:n kautta 90 euroa kuukaudessa. Kävellen Mytileneen ja takaisin on vaikeaa ehtiä yhdessä päivässä. Thomas Nail (2013) on osoittanut, että biovalta, suvereeni valta ja yksilön kehoon kohdistuvat kurinpidolliset menetelmät ovat samanaikaisia Meksikon ja Yhdysvaltain välisellä rajalla. Suvereeni

9 TERRA 129: Keskustelua Diskussion 53 valta sulkee ulos valvottavan henkilön laittoman elämän, valvottavan elämä vangitaan kurinpidollisin menetelmin ja liikkuva elämä kiertää biopoliittisesti. Morian leirin henkilöt ovat suvereenin vallan alaisia, sillä heidät määritellään laittomaksi elämäksi ja suljetaan ulos Euroopasta. Samalla elämää valvotaan biometrisin keinoin ja pidetään käytännössä leiriin vangittuna, vaikka hakijoilla onkin vapaus liikkua sen ulkopuolelle. Oikeuksia nauttiva elämä kiertää leirin, ja ei-toivottu elämä jää aidatun leirin sisälle, eikä pääse EU-alueelle. Turvallisuuden ja kohtelun kokemukset Moriassa Morian turvallisuus kyseenalaistettiin tekemissämme haastatteluissa. Kaksi kolmesta (64 %) vastaajasta on sitä mieltä, että ei ole Lesboksella turvassa. Tappelut, varkaudet ja ahdistelu ovat leirin sisällä tavallisia. Erityisesti tapellaan leirin ruokajonoissa silloin, kun tarjolla on lihaa tai kanaa. Monet pelkäävät, että ruokaa ei riitä kaikille. Kreikkalaiset mellakkapoliisit ovat tällöin läsnä. Yöllä monet tappeluista ovat juopuneiden riitelyä. Osa turvapaikanhakijoista juo olutta tai viiniä portin ulkopuolella olevissa kanttiineissa, joissa päivärahalla saa litran olutta tai puoli litraa viiniä. Morian turvapaikanhakijoiden kansalaisryhmien edustajat julkaisivat tammikuussa 2017 avoimen kirjeen, jonka mukaan naiset eivät uskalla käydä öisin wc:ssä, koska pelkäävät seksuaalista ahdistelua (Moria community 2017). Leirillä onkin tapahtunut seksuaalista ahdistelua ja raiskauksia. Turvallisuuteen liittyvät myös nukkumisolosuhteet. Yli tuhat Morian asukasta asui helmikuuhun 2017 asti teltoissa. Läheskään kaikki niistä eivät olleet vedenpitäviä, eikä niissä ollut lämmitystä tai sähköä. Kylmä talvi joulu tammikuussa johti kolmen turvapaikanhakijan kuolemaan. Yksi paleltui kuoliaaksi ja kaksi kuoli kun huonolaatuinen lämmitin räjähti teltassa (Concern over 2017). Perusoikeuksiin kuuluu myös mahdollisuus elää ihmisarvoista elämää. Monet turvapaikanhakijoista kertoivat, että heitä kohdellaan päivittäin kuin eläimiä. Lisäksi moni sanoi, että kokee tulleensa kohdelluksi kuin rikollinen. Vastaajista vain joka kuudes (16 %) on sitä mieltä, että hygieniatiloja, kuten wc- ja suihkutiloja, on tarpeeksi. Käytännössä Morian asukkaat voivat käydä hyvin harvoin suihkussa ja vesi on tavallisesti kylmää. Miesten tulee jonottaa wc-tiloihin, jotka ovat suuria ja kaikille miehille yhteisiä. Turvapaikanhakijoille tarjottava ruoka on Morian turvapaikanhakijoiden edustajien mukaan huonoa ja sitä saa liian vähän (Moria community 2017). Tämän totesivat lähes kaikki turvapaikanhakijat, joita haastattelimme tai joiden kanssa keskustelimme. Joulukuussa 2016 monet turvapaikanhakijat ostivat kanttiineista pikaruokaa, jonka hinta oli enemmän kuin päiväraha. Maaliskuussa monien rahat olivat loppuneet ja ruokaa ostettiin vähemmän. Osa osti halvempaa ruokaa kaupasta, mutta lähimpään kauppaan on yli tunnin kävelymatka, eikä leirillä ole säilytystiloja tai jääkaappeja ruokaa varten. Kolme viidestä vastaajasta (59 %) on sitä mieltä, että häntä kohdellaan Lesboksella huonosti. Vajaa puolet (46 %) vastaajista kokee tulevansa kohdelluksi huonosti Lesboksella, koska ei ole eurooppalainen. Ulkopuolisuus ja sisäpuolisuus ovat tiiviisti sidoksissa biologisiin tosiasioihin, sillä kuuluminen tai kuulumattomuus eurooppalaisuuden kategoriaan perustuu ainoastaan syntymän sattumaan. Turvapaikanhakijoiden avoimessa kirjeessä EU:ta kehotetaan puuttumaan Morian huonoon tilanteeseen muun muassa tarjoamalla riittävällä ja sopivalla tavalla koulutettua turvallisuushenkilöstöä, parantamalla valaistusta, tarjoamalla kuumaa vettä sekä varmistamalla, että majoitus on talven ja pakkasen kestävää (Moria community 2017). Näin toteutettaisiin EU:n direktiiviä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vaatimuksista (2013/33/EU), jonka mukaan on turvattava riittävä elintaso ja suojeltava turvapaikanhakijoiden fyysistä ja henkistä terveyttä. Kirjeen mukaan olojen parantamisen seurauksena turvapaikanhakijat jäisivät todennäköisemmin Moriaan ja Kreikkaan, eivätkä liikkuisi hallitsemattomasti, kenties laittomasti. Siten kirjeessä hallinnan Taulukko 1. Morian leirin turvapaikanhakijoiden kokemukset liikkuvuudestaan. Lesboksella liikkumiseni on rajoitettua Samaa mieltä N % N % N % ,7 En voisi lähteä pakolaisleiriltä, vaikka haluaisin ,2 Voin vapaasti valita, minne menen Lesbokselta lähdettyäni ,2 En tiedä 46 11, , ,1 Eri mieltä , , ,8 Yhteensä , , ,0

10 54 Keskustelua Diskussion TERRA 129: kohteena oleva henkilö pyytää valvontaa ja näin ollen, kenties tiedostamattaan, edesauttaa itseensä kohdistuvaa hallintaa ja normalisaatiota. Ihmisoikeudet ovat vain paperia Morian leirillä. Haastattelemistamme turvapaikanhakijoista muutama sanoi tietävänsä oikeuksistaan turvapaikanhakijana. Useimmat sanoivat suoraan, että he kokevat olevansa ilman mitään oikeuksia. Jos puhutteluasiakirjoissa on virheitä, he eivät saa niitä korjatuiksi. Jos he ovat sairaita, terveydenhoitaja antaa vain särkylääkettä. Jos he ovat vakavasti sairaita, he joutuvat odottamaan kuukausia lääkärin vastaanottoa Mytileneen, jossa lääkärin ja potilaan välillä ei ole välttämättä yhteistä kieltä. Tapasimme myös turvapaikanhakijan, jonka haava oli neulottu väärin leirillä ja hän joutui sairaalaan tämän takia. Hallintaan liittyy turvapaikanhakijoiden tekeminen tietämättömäksi omasta prosessistaan. Turvapaikkamenettelyn liittyviä prosesseja, haastatteluja ja tapaamisia siirretään jatkuvasti eteenpäin, eikä turvapaikkapuhuttelussa ole aina riittävän kielitaitoista tulkkia. Suurin osa haastatelluista ei tiennyt, mistä puhuttelussa on tarkalleen kyse ja mitä siellä tulee sanoa. Yksikään turvapaikanhakija ei tiennyt, milloin tai edes missä kuussa hän saisi jonkinlaisen päätöksen hakemukseensa. He saapuivat lähes viikoittain viranomaisen kanssa sovittuun tapaamiseen leirillä vain kuullakseen, että heidän täytyy tulla uudestaan seuraavalla viikolla. Toisaalta turvapaikanhakijat ovat myös nousseet elinolojaan ja määrittelyjään vastaan. Joka viikko monet karkaavat leiriltä kohti Ateenaa, mutta vain harvoin pakomatka onnistuu. Kuitenkin vain joka kuudes vastaaja (16 %) halusi palata kotimaahansa, vaikka turvapaikanhakijoiden on mahdollista palata vapaaehtoisesti. Avoimen kirjeen ja karkausyritysten ohella turvapaikanhakijat ovat hakeneet muutoksia oloihinsa esimerkiksi marssimalla maaliskuussa 2017 Mytilenen kaduilla. Kaikki eivät ole hyväksyneet heille annettuja määritelmiä, vaan toteavat olevansa ensisijaisesti ihmisiä eivät turvapaikanhakijoita tai jonkin maan kansalaisia (ks. myös Puumala 2017). Toisaalta kaikki mielenosoitukseen osallistuneet eivät tienneet mistä siinä oli kyse, eivätkä kaikki pitäneet marssia mielekkäänä. Myös kolmannen sektorin toimijat osallistuvat turvapaikanhakijoiden hallintaan. Useat kansalaisjärjestöt toimivat Lesboksen leireillä. Moriassa niiden toimintaa on rajoitettu eniten, ja vain muutamilla järjestöillä on pääsy leiriin. EU:n ja Turkin sopimuksen jälkeen moni järjestö joutui vetäytymään vuonna 2016 Moriasta, sillä ne eivät kokeneet voivansa työskennellä ympäristössä, jossa turvapaikanhakijoiden kohtelu on huonontunut. Morian leirillä perusoikeuksien toteutumista ei voida taata (Medecins ; Oxfam ). Monet järjestöt ovat vaatineet turvapaikanhakijoiden rekisteröinnin ja turvapaikkamenettelyn tehostamista, oikeudenmukaistamista ja prosessiin liittyvän tiedon parempaa kulkua turvapaikanhakijoille. Lesboksen muilla leireillä on selvästi enemmän järjestöjen toimintaa turvapaikanhakijoiden hyväksi kuin Moriassa. Osa turvapaikanhakijoista osallistuu vapaaehtoistoimintaan, kuten tulkkausja käännöspalveluihin ja ruoan jakamiseen. Johtopäätökset Morian turvapaikanhakijoiden rekisteröinti- ja vastaanottokeskus eli Morian leiri on bio- ja geopolitiikan yhdistelmä. Morian esimerkki osoittaa, miten ihmisiä hallitaan geopoliittisesti valtion ja EU:n rajojen kautta ja biopoliittisesti muuttamalla leiriin sijoitetut turvapaikanhakijat massaksi, joka voidaan sulkea ulos ihmisyyden kategoriasta tai inhimillisestä elämästä. Foucault laisen biopolitiikan elämän myönteinen hallinta toteutuu leirillä tarjoamalla turvapaikanhakijoille ravintoa ja suojaa kunhan he mukautuvat leirin käytäntöihin, normalisoivat omaa käytöstään ja alkavat hallita itse itseään määräysten mukaisesti. Leirillä toteutuu kuitenkin myös agambenilainen turvapaikanhakijan elämän muuttaminen oikeudettomaksi paljaaksi elämäksi. Samalla esimerkki osoittaa, että EU:n talouspakotteiden myötä haasteellisemmaksi muuttunut lesboslaisten elämä on edelleen hyvälaatuista verrattuna leirillä olevien elämään, ja että muualta EU-alueelle tulevien turvapaikanhakijoiden täytyy nöyrtymisen, alistumisen ja kärsimyksen kautta ottaa monia askelia päästäkseen osallisiksi edes lesboslaisten ja muiden kreikkalaisten elämään. Turvapaikanhakijoita tarkastellaan EU:ssa toisaalta yleisten humaanien arvojen näkökulmasta, toisaalta taloudellisten ja poliittisten näkökulmien kautta. Monien tapaamiemme turvapaikanhakijoiden toive on elää rauhassa ja tehdä mitä tahansa työtä missä tahansa EU-valtiossa. Kenties Morian leiri tuottaa turvapaikanhakijoista tulevia matalapalkkaisia työntekijöitä, joita tarvitaan tekemään EU:sta kilpailukykyisempi. Turvapaikan saaneiden arvo määritellään suhteessa toimijoihin, joille ensisijaista on EU:n talouden edistäminen. Oikeus ihmisarvoiseen elämään on arvo, jota tuskin kukaan kyseenalaistaa Euroopassa. Siitä huolimatta olot Morian leirillä eivät ole ihmisarvoisia. Pohjimmiltaan Morian leiri Kreikan saaristossa on yksi osa laajempaa turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskusten ja pakolaisleirien saaristoa EU:ssa ja sen tuntumassa. Tässä järjestelmässä ihmiset asetetaan geo- ja biopoliittisen hallinnan alaisuuteen.

11 TERRA 129: Keskustelua Diskussion 55 KIRJALLISUUS Adey, P. (2004). Surveillance at the airport: Surveilling mobility/mobilising surveillance. Environment and Planning A 36: 8, Agamben, G. (1998). Homo Sacer. 199 s. Stanford University Press, Stanford. Agamben, G. (2005). State of Exception. 95 s. The University of Chicago Press, Chicago. Amoore, L. & A. Hall (2009). Taking people apart: Digitised dissection and the body at the border. Environment and Planning D 27: 3, Bhungalia, L. (2012). Im/mobilities in a hostile territory : Managing the red line. Geopolitics 17: 2, Collyer, M. (2012). Deportation and the micropolitics of exclusion: The rise of removals from the UK to Sri Lanka. Geopolitics 17: 2, Collyer, M. (2016). Geopolitics as a migration governance strategy: European Union bilateral relations with Southern Mediterranean countries. Journal of Ethnic and Migration Studies 42: 4, Concern over spate of deaths in Greek refugee camps. At least three people die in a week in the overcrowded Moria refugee camp on Greece s Lesbos island (2017). Al Jazeera Foucault, M. (1982). The subject and power. Critical Inquiry 8: 4, Foucault, M. (2003). Society must be defended. 310 s. Picador, New York. Foucault, M. (2008). The birth of biopolitics. 346 s. Palgrave MacMillan, New York. Gill, N. (2010). New state-theoretic approaches to asylum and refugee geographies. Progress in Human Geography 34: 5, van Houtum, H. & R. Pijpers (2007). The European Union as a gated community: The two-faced border and immigration regime of the EU. Antipode 39: 2, Huysmans, J. (2006). The politics of insecurity. 191 s. Routledge, London. Hyndman, J. (2012). The geopolitics of migration and mobility. Geopolitics 17: 2, Jauhiainen, J. S. (2017). Asylum seekers in Lesvos, Greece, Turun yliopiston maantieteen ja geologian laitoksen julkaisuja s. Koistinen, L. (2017). Turvapaikanhakijoiden paikallinen ja alueellinen hallinta: Kunnat ja ELY-keskukset. Teoksessa Jauhiainen, J. S. (toim.): Turvapaikka Suomesta? Vuoden 2015 turvapaikanhakijat ja turvapaikkaprosessit Suomessa. Turun yliopiston maantieteen ja geologian laitoksen julkaisuja 5, Kuusisto-Arponen, A.-K. & M. Gilmartin (2015). The politics of migration. Political Geography 48: September 2015, Medecins Sans Frontieres (2016). Why is MSF closing its Moria project in Lesvos? < org.uk> Minca, C. (2015). Geographies of the camp. Political Geography 49, Moria community leaders demand respect for refugee rights in Lesvos (2017) <legalcentrelesbos.wordpress.com> Nail, T. (2013). The crossroads of power: Michel Foucault and the US/Mexico border wall. Foucault Studies 15, Oxfam suspends aid operations in Moria camp in protest to the suspension of migrants rights by the EU and Turkey (2016) < Puumala, E. (2017). Asylum seekers, sovereignty, and the senses of the international. 200 s. Routledge, London. Rygiel, K. (2016). Dying to live: migrant deaths and citizenship politics along European borders: transgressions, disruptions, and mobilizations. Citizenship Studies 20: 5, Topak, Ö. E. (2014). The biopolitical border in practice: surveillance and death at the Greece Turkey borderzones. Environment and Planning D 32: 5, United Nations High Commissioner for Refugees UNHCR (2017). Greece Data Snapshot 19 March <data2.unhcr.org> Vaughan-Williams, N. (2015). We are not animals! Humanitarian border security and zoopolitical spaces in EUrope. Political Geography 45, Zetter, R. (2007). More labels, fewer refugees: Remaking the refugee label in an era of globalization. Journal of Refugee Studies 20: 2, LOTTA KOISTINEN, KATRI GADD, JUSSI S. JAUHIAINEN & NOORA SALMELA Maantieteen ja geologian laitos, Turun yliopisto & Tutkimuskonsortio URMI

12 56 Keskustelua Diskussion Internet, sosiaalinen media ja mobiilisovellukset Suomeen tulleiden turvapaikanhakijoiden kotoutumisessa ja muuttopäätöksissä TERRA 129: Vuonna 2015 Euroopan unionissa (EU) esitettiin lähes 1,3 miljoonaa turvapaikkahakemusta. Suomeen saapui tuona vuonna yli turvapaikanhakijaa. Ensimmäistä kertaa valtaosa turvapaikanhakijoista tuli Suomeen älykännykkä kädessä. Turvapaikanhakijat ovat hyödyntäneet internetiä, sosiaalista mediaa ja mobiilisovelluksia aktiivisesti matkallaan kotimaastaan kohdemaahan. Näitä on käytetty kotimaassa suunniteltaessa matkaa, muuttopäätöstä tehtäessä ja matkaan lähdettäessä, sekä matkan aikana yhdessä tai useammassa kotimaan ulkopuolisessa valtiossa (Frouws ym. 2016). Lisäksi niitä on hyödynnetty myöhemmin kohdemaassa turvapaikkamenettelyn aikana ja mahdollisen oleskeluluvan saamisen jälkeen (Merisalo 2017). Älykännykkä ja yhteys internetiin ovat turvapaikanhakijan matkan aikana tärkeämpiä kuin passi ja muut viralliset henkilöpaperit. Käynnissä oleva tutkimuksemme Lesboksen saarelle Kreikkaan saapuneista turvapaikanhakijoista osoittaa, että ilman henkilöpapereita pääsee eteenpäin laittomasti maasta toiseen, aina EU-alueelle asti. Sen sijaan ilman älykännykkää ja nettiyhteyttä on vaikea tietää minne, miten ja milloin mennä. Lisäksi yhteydenpito tärkeisiin sosiaalisiin verkostoihin vaikeutuu huomattavasti ilman älykännykkää. Myöhemmin turvapaikkamenettelyn aikana internet, sosiaalinen media ja mobiilisovellukset edistävät turvapaikanhakijan kotoutumista uuteen mahdolliseen kotimaahansa. Kaksi kolmesta Suomeen vuonna 2015 tulleesta turvapaikanhakijasta oli kotoisin Irakista. Irakista tulleita turvapaikanhakijoita vuosien ajan tutkinut Marko Juntunen (2016: 57) havaitsi, että vuonna 2015 Irakista Suomeen tulleet hakijat olivat suurelta osin sosiaalisen median piirissä. Muuttopäätökseen ja Suomen houkuttelevuuteen vaikuttivat oleellisesti internetissä ja sosiaalisessa mediassa olleet tiedot ja huhut. Myös muualta Suomeen vuonna 2015 tulleet turvapaikanhakijat ovat hyödyntäneet viestintäteknologiaa monin tavoin (Merisalo 2017). Tässä kirjoituksessa tarkastelemme, miten Suomeen vuonna 2015 tulleet turvapaikanhakijat hyödyntävät internetiä, sosiaalista mediaa ja mobiilisovelluksia kotoutumisessaan ja muuttopäätöksissään Suomessa, sekä miten elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskukset (ELY) ja kunnat hyödyntävät näitä teknologioita turvapaikanhakijoiden kotouttamisessa. Kirjoituksen taustalla on laajempi tutkimus (Merisalo 2017), jonka empiirinen materiaali perustuu vuoden 2016 loppupuolella Suomessa kerättyihin aineistoihin. Niitä ovat 125 vastaanottokeskusta koskevien johtajien puhelinhaastattelut, 316 turvapaikanhakijan kyselyvastaukset kahdeksassa vastaanottokeskuksessa, kaikkien 15 ELYkeskusten maahanmuuttoasioista vastaavien henkilöiden haastattelut sekä kaikille Suomen kunnille tehty sähköinen kysely, johon vastauksia tuli 202 kunnasta. Kyselyt ja haastattelut analysoitiin epäparametrisiä tilastollisia menetelmiä hyödyntämällä, frekvenssejä tarkastelemalla, ristiintaulukoinnein ja khiin neliö -testein. Avovastausten analysoinnissa käytettiin sisällönanalyysia ja teemoittelua. Kotoutuminen, kotouttaminen ja sosiaalinen media Tässä kirjoituksessa tukeudumme Pasi Saukkosen (2013) määritelmään kotoutumisesta ja kotouttamisesta. Kotoutuminen on prosessi, jossa uuteen elinympäristöön muuttanut yksilö löytää mielekkään paikkansa yhteiskunnassa. Kotouttaminen tarkoittaa viranomaisen tai muun tahon toimintaa, jonka pyrkimyksenä on edistää yksilön oman paikan löytämistä yhteiskunnassa eli kotoutumista. Tarkastelemme internetin, sosiaalisen median ja mobiilisovellusten hyödyntämistä kotoutumisen varhaisessa vaiheessa. Tämä vaihe käsittää ajan vastaanottokeskuksissa sekä kuntiin siirtymisen ja tulevat muuttopäätökset. Muuttopäätös on osa kotoutumisen prosessia. Siinä turvapaikanhakijat ja myöhemmin oleskeluluvan saaneet päättävät muuttaa tietylle paikkakunnalle. Informaatio- ja kommunikaatioteknologian perustaidot ovat kotoutumisen kannalta tärkeitä, koska teknologioiden peruskäyttötaitojen merkitys on läpäissyt länsimaiset yhteiskunnat (esim. Codagnone & Kluzer 2011). Digitaalisten teknologioiden käyttöön liittyvien mahdollisuuksien ja taitojen puuttuminen tai polarisoituminen haittaa merkittävästi yhteiskuntaan sopeutumista. Tämä tulee ottaa huomioon kotouttamisen suunnittelussa (Alam & Imran 2015), sillä internetin, sosiaalisen median ja mobiilisovellusten avulla turvapaikanhakijat voivat löytää omia tarpeitaan vastaavan asuinpaikan, ylläpitää olemassaolevia sosiaalisia verkostojaan ja muodostaa uusia sosiaalisia verkostoja uudessa asuinmaassaan. Lisäksi he voivat kehittää osaamistaan sekä löytää osaamistaan vastaavaa työtä tai kouluttautumismahdollisuuksia. Näiden palvelujen hyödyntäminen edesauttaa kulttuurista sopeutumista ympäröivään yhteiskuntaan (esim. Khvorostianov ym. 2012; Alam & Imran 2015).

13 TERRA 129: Keskustelua Diskussion 57 Uuteen elinympäristöön sopeutuvat henkilöt voivat sosiaalisen median avulla ylläpitää tai täydentää yhteydenpitoaan perheen ja ystävien kanssa. Se auttaa sopeutujaa elämään fyysisesti erossa läheisistään sekä sujuvoittaa muuton ja sen jälkeisten käytännön asioiden järjestämistä. Sosiaalisen median hyödyntäminen mahdollistaa myös uusia yhteyksiä. Sen käyttö onkin yhteydessä sosiaalisen pääomaan ja sen muodostumiseen muuttoliikkeeseen liittyvissä verkostoissa (Dekker & Engbersen 2014; Ellison ym. 2014; Dekker ym. 2016). Lisäksi se on olennainen osa inhimillisen, taloudellisen ja kulttuurisen pääoman hankkimista (Merisalo 2016). Internetin ja sosiaalisen median käyttö ei liity kuitenkaan ainoastaan sopeutumiseen ja kotoutumiseen. Niitä hyödynnetään runsaasti jo muuttopäätöksiin liittyvässä tiedonetsinnässä. Internetistä etsitään esimerkiksi tietoa asumisen mahdollisuuksista, asuinalueista, paikallisista elinympäristöstä, koulutusmahdollisuuksista ja työpaikoista. Tämä tieto nopeuttaa muuttopäätöksiä ja vaikuttaa muuttokohteen valikoitumiseen. Lisäksi se laajentaa etsintäsädettä. Sujuvan tiedonsaannin myötä muuttosuunnitelmat voivat kohdistua entistä kaukaisempaan ja tuntemattomampaan sijaintiin lähiympäristön sijaan. Sosiaalisen median palvelujen, blogien ja keskustelufoorumien kautta tapahtuva sosiaalinen vuorovaikutus mahdollistaa entistä laajemman pääsyn paikallisen, satunnaisen ja epävirallisen tiedon äärelle. On oleellista, mitä tietoa eri paikoista internetissä on tarjolla ja kenen tuottamaa tämä tieto on, sillä se vaikuttaa mielikuviin, jotka edistävät tai vähentävät mahdollisen muuttajan kiinnostusta tiettyyn paikkaan (Vilhemson & Thulin 2013; Dekker & Engbersen 2014; Dekker ym. 2016; Thulin & Vilhemson 2016). Suomessa harvojen turvapaikanhakijoiden äidinkieli on englanti. Näin ollen tiedonhankintaan liittyy olennaisesti sen saatavuus hakijoiden äidinkielellä. Internetin hyödyntäminen muuttopäätöksissä Internetin, sosiaalisen median ja mobiilisovellusten hyödyntäminen vastaanottokeskuksissa riippuu turvapaikanhakijoiden omista ja vastaanottokeskuksen tarjoamista mahdollisuuksista näiden hyödyntämiseen. Haastattelemistamme vastaanottokeskusten johtajista kaksi kolmesta arvioi, että Suomessa kaikilla turvapaikanhakijoilla on kännykkä, ja yli puolet arvioi, että kaikilla on älykännykkä. Noin kaksi viidestä arvioi, että kenelläkään turvapaikanhakijoista ei ole tablettia tai tietokonetta. Kaksi kolmesta arvioi, että asukkaat Kuva 1. Vastaanottokeskusten johtajien näkemykset internetin, sosiaalisen median ja mobiilisovellusten tärkeydestä turvapaikanhakijoiden kotoutumisessa.

14 58 Keskustelua Diskussion TERRA 129: lainaavat älykännyköitä tai tietokoneita aktiivisesti toisilleen. Turvapaikanhakijoille tehdyn kyselyn mukaan lähes kaikilla turvapaikanhakijoista on älykännykkä. Hakijoista joka neljäs vastasi, että heillä on käytössään tietokone, ja joka kuudes, että heillä on omassa käytössään tablettitietokone. Turvapaikanhakijoista miehet (85 %) käyttävät naisia (57 %) useammin internetiä päivittäin (p=0,004). Suomen kieltä paremmin osaavat käyttävät internetiä useammin kuin kieltä taitamattomat (p=0,001). Turvapaikanhakijoista, jotka eivät osaa suomea lainkaan, kaksi kolmesta käyttää internetiä päivittäin. Hyvin, kohtalaisesti tai vähän suomea taitavista lähes yhdeksän kymmenestä käyttää internetiä päivittäin. Vastaanottokeskusten johtajat kertoivat, että nuoret miehet, erityisesti Irakista lähtöisin olevat, ovat osaavimpia sosiaalisen median käyttäjiä. Muutamia kertoja osaavimmiksi mainittiin koulutetut ja englantia osaavat henkilöt. Turvapaikanhakijoiden kyselyssä nämä erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Vastaanottokeskusten johtajat esittivät haastatteluissamme, että turvapaikanhakijan parempi sosiaalinen tausta, korkeampi koulutustaso ja suurempi varakkuus lisää jonkin verran älypuhelimen, internetin ja sosiaalisen median käyttöä. Heikoimmiksi sosiaalisen median käyttötaidoiltaan arvioitiin luku- ja kirjoitustaidottomat sekä iäkkäät, erityisesti naiset. Vähän koulutettujen sekä maaseudulta tulevien arvioitiin olevan taidoiltaan heikoimpia sosiaalisen median käyttäjiä. Tämä ilmiö ei kuitenkaan näy turvapaikanhakijoille osoittamassamme kyselyssä tilastollisesti merkitsevänä erona. Lähes kaikki vastaanottokeskusten johtajat arvioivat sosiaalisen median ja mobiilisovellusten käytön hyödyntävän kotoutumista. Annetuista vaihtoehdoista kotoutumisen kannalta tärkeimpänä pidettiin internetin kautta tapahtuvaa yhteydenpitoa ystäviin ja perheeseen Suomessa ja aiemmassa kotimaassa (kuva 1). Myös internetin käyttöön liittyvien peruskäyttötaitojen osaamista pidettiin erittäin tärkeänä tai tärkeänä kotoutumisen kannalta. Yli kaksi kolmesta johtajasta piti sosiaalisen median ja mobiilisovellusten käyttöä erittäin tärkeänä tai tärkeänä. Turvapaikanhakijoista yhdeksän kymmenestä ilmoitti käyttävänsä mobiilisovelluksia oppiakseen suomea (kuva 2). Lähes yhtä moni koki internetin, sosiaalisen median ja mobiilisovellusten käytön helpottavan heidän elämäänsä Suomessa. Useampi kuin kolme neljästä turvapaikanhakijoista etsii internetistä tietoa oikeuksistaan ja työpaikoista Suomessa. Yli kaksi kolmesta etsii tietoa turvapaikanhausta Suomessa. Internetin ja sosiaalisen median käyttö vaikuttavat turvapaikanhakijoiden muuttopäätöksiin. Vastaanottokeskusten johtajista lähes kaksi kolmesta arvioi, että internetin ja sosiaalisen median käyttö ovat vaikuttaneet siihen, että turvapaikanhakijat valitsivat kohdemaakseen Suomen. Tietoa Suomesta on saatu muun muassa Suomessa asuvien ystävien tai tuttujen kautta. Sosiaalisen median ja internetin arvioitiin myös antavan tietoa asuinoloista, kuten asunnoista, eduista (tuista), koulutusmahdollisuuksista sekä turvallisuudesta. Internetin ja sosiaalisen median kautta välittyy myös tietoa alueista, joilla asuu ystäviä, tuttuja ja oman kansallisuuden yhteisöjä. Turvapaikanhakijoista yli kaksi kolmesta etsii internetistä tietoa nykyisestä asuinympäristöstään tai mahdollisista tulevista asuinpaikoistaan (kuva 2). Kolmannes ilmoitti, että tiedot ja yhteydenpito sosiaalisessa mediassa vaikuttavat tuleviin muuttopäätöksiin Suomessa. Internet ja sosiaalinen media osana kotouttamista Kysyimme ELY-keskusten maahanmuutosta vastaavilta henkilöiltä, hyödynnetäänkö ELY:jen alueilla turvapaikan saaneille pakolaisille kuntiin osoitetun asunnon eli kuntapaikkojen markkinoinnissa internetiä tai sosiaalista mediaa. Vastausten mukaan kuntapaikkoja ei varsinaisesti markkinoida, eikä siinä siten hyödynnetä sosiaalista mediaa. Internetin kautta tiedotetaan ja tehdään verkkouutisia kuntapaikkaneuvotteluista ja kehotetaan vastaanottokeskusten työntekijöitä hyödyntämään kuntien internet-sivuja heidän kertoessaan kuntapaikoista turvapaikanhakijoille. Turvapaikanhakijoihin ei ole luotu suoraa yhteyttä esimerkiksi sosiaalisen median kautta. ELY-keskukset suhtautuivat vaihtelevasti internetin ja sosiaalisen median hyödyntämiseen alueensa kuntapaikkojen markkinoinnissa. Kielteistä suhtautumista perusteltiin sosiaalisen median haitoilla. Keskukset huomauttivat, että sosiaalisen median kautta ei voi jakaa asiallista tietoa, vaan keskustelu kääntyy nopeasti vihapuheeksi tai muulla tavoin rasistiseksi. Toiset keskukset vastasivat, että sosiaalisen median hyödyntäminen on liian raskasta tilanteessa, jossa tiedon kerääminen perinteisilläkin menetelmillä on vaikeaa ( realistinen suhtautuminen ). Myönteisessä suhtautumisessa internet ja sosiaalisen media koettiin tärkeiksi, vaikka niitä ei ole hyödynnetty resurssien puutteen takia (ks. Merisalo 2017). Kunnille suunnatuissa kyselyissä selvitimme, miten kunnat hyödyntävät internetiä, sosiaalista mediaa ja mobiilisovelluksia turvapaikanhakijoiden houkuttelemisessa ja kotouttamisessa (taulukko 1). Vastanneista kunnista joka seitsemäs vastasi houkuttelevansa oleskeluluvan saaneita turvapaikanha-

15 TERRA 129: Keskustelua Diskussion 59 Kuva 2. Turvapaikanhakijoiden internetin ja sosiaalisen median käyttö, kotoutuminen ja muuttopäätökset (vastaajina turvapaikanhakijat). Taulukko 1. Internetin, sosiaalisen median ja mobiilisovellusten hyödyntäminen turvapaikanhakijoiden kuntiin siirtymisessä ja kotouttamisessa (vastaajina kunnat). Kyllä (%) Ei (%) En tiedä (%) N Houkutteleeko kunta tietoisilla toimilla oleskeluluvan saaneita turvapaikanhakijoita asukkaikseen? Jos houkuttelee niin hyödynnetäänkö tässä sosiaalista mediaa? Tarjoaako kunta oleskeluluvan saaneille tietoa kunnan tarjoamista palveluista internet-sivuillaan? Tarjoaako kunta oleskeluluvan saaneille tietoa kunnan tarjoamista palveluista sosiaalisessa mediassa? Hyödynnetäänkö internetiä, sosiaalista media tai mobiilisovelluksia kotouttamisessa? kijoita asukkaikseen. Vain yksi prosentti kunnista hyödynsi houkuttelussa sosiaalista mediaa. Huomattavasti yleisempää oli neutraali tiedottaminen kunnan tarjoamista palveluista internetissä. Vastanneista kunnista reilu kolmannes arvioi, että internetiä, sosiaalista mediaa ja mobiilisovelluksia hyödynnetään kotouttamisessa. Niiden hyödyntäminen liittyy erityisesti tiedottamiseen ja yhteydenpitoon, mutta myös muuhun kotouttamiseen. Vaikka monet kunnat vasta suunnittelevat internetin ja muiden tietoteknologioiden hyödyntämistä kotoutumisen välineenä, hyödynnetään näitä kanavia jo monin tavoin. Verkossa esimerkiksi tiedotetaan järjestöjen tapahtumista, käytetään kie-