Kouvolan museoiden palveluverkkoselvitys

Transkriptio

1 Kouvolan museoiden palveluverkkoselvitys Nina Pakaste, Muscon Oy

2 Sisältö Kouvolan museoiden palveluverkkoselvitys... 3 Selvitystyössä käsiteltävät asiat... 3 Mikä on museo?... 4 Ehdotukset museopedagogiikan, kokoelmien luetteloinnin ja digitoinnin sekä perusnäyttelyn toteutuksesta... 6 Kouvolan kaupungin museoiden palveluverkon nykytila... 7 Henkilökunta... 7 Talous... 9 Kouvolan kaupunginmuseoiden näyttelytoimipisteiden nykytila... 9 Elimäen kotiseutumuseo... 9 Koulumuseo Sippolan kotiseutumuseo Valkealan kotiseutumuseo ja Suomen Puotimuseo Apteekkimuseo Rautatieläiskotimuseo Puolakan talomuseo Työväenasuntomuseo Palomuseo Kettumäen kotiseututalo Yhteenveto Kouvolan kaupunginmuseon toimipisteistä Vertailua muihin kaupunkeihin ja museoihin Ehdotukset Kouvolan kaupunginmuseon toiminnan järjestämiseksi Alueen muut museot kehitysnäkymiä ja yhteistyömahdollisuuksia Pioneerimuseo Anjalan kartanomuseo Ankkapurhan teollisuusmuseo Ranta-Pukin kievarimuseo Verlan tehdasmuseo Putkiradiomuseo

3 Kouvolan museoiden palveluverkkoselvitys Nykyinen Kouvolan kaupungin museot kokonaisuus syntyi , kun kuusi kuntaa 1 yhdistyi yhdeksi kaupungiksi. Samalla muodostui yhdeksi kokonaisuudeksi yksitoista lakkautettujen kuntien omistuksessa ja hallinnassa ollutta museo- ja kulttuuriperintökohdetta. Tämän selvityksen tarkoituksena on tuottaa tietoa ja toimenpide-ehdotuksia päätöksentekoa varten. Selvityksen pohjalta muodostetut ehdotukset on laadittu siten, että museopalvelut voidaan järjestää taloudellisemmin, tehokkaammin ja tuottavammin nykytilaan verrattuna. Palveluverkkoselvitys perustuu Kouvolan kaupungin museoiden toimintasuunnitelmaan Siinä asetetun vision mukaan Kouvolan kaupungin museot luovat pohjan taide- ja kotiseutukasvatukselle Kouvolassa. Vision toteuttamiseksi on määritelty neljä keinoa: 1. Henkilökunnan lisääminen, muutoin yksiköitä joudutaan vähentämään. 2. Kaupunginmuseon vaihtuvien näyttelyiden tila avattu Kouvola-talossa. 3. Kouvolan taidemuseo osallistuu valtakunnalliseen taidekeskusteluun ja tukee alueensa taiteilijakuntaa. 4. Esine-, valokuva- ja taidekokoelmille yksi tai kaksi olosuhteiltaan hyvää säilytyskeskusta usean (19 kpl) erillisen varaston sijaan. Selvitystyössä käsiteltävät asiat Museoverkkoselvityksessä käsitellään konsultointisopimuksessa ( ) määritellyt asiat: Kartoitetaan Kouvolan kaupungin museoiden (11 kohdetta) nykytila kiinnittäen huomiota kustannuksiin, toimipisteisiin, henkilöstöön, kokoelmiin sekä toimipisteiden sijoittumiseen valtakunnalliseen museokenttään. Tarkasteltavat museot ovat: o Elimäen kotiseutumuseo o Koulumuseo (Elimäki) o Sippolan kotiseutumuseo o Suomen puotimuseo (Valkeala) o Apteekkimuseo (Keskusta) o Rautatieläiskotimuseo (Keskusta) o Puolakan talomuseo (Mäkikylä) o Valkealan kotiseutumuseo o Työväenasuntomuseo (Kuusankoski) o Palomuseo (Kuusankoski) o Kettumäen kotiseututalo (Kuusankoski) Laaditaan toimenpide-ehdotuksia toteutusvaihtoehtoineen ja esitetään kustannusarviot sekä etujen ja haittojen arviointi vaihtoehtojen pohjalta. Laaditaan ehdotukset museopedagogiikan, kokoelmien luetteloinnin ja digitoinnin sekä perusnäyttelyn toteutuksesta. 1 Anjalankoski, Elimäki, Kouvola, Kuusankoski, Jaala ja Valkeala. 2 Toimintasuunnitelma on käsitelty kulttuuri- ja kirjastolautakunnassa ( 41, ) ja sivistyksen johtokunnassa ( 46, ) 3

4 Kartoitetaan yhteistyötahoja ja muotoja. Suoritetaan vertailua vastaaviin kaupunkeihin ja niiden museoihin nähden. Arvioidaan ja tutkitaan Pioneerimuseon, Anjalan kartanomuseon sekä Putkiradiomuseon mahdollista sijoittumista osaksi Kouvolan kaupungin museopalveluja. Arvioidaan Ankkapurhan teollisuusmuseon, Ranta-Pukin kievarimuseon sekä Verlan tehdasmuseon roolia ja vaikutusta Kouvolan kaupungin alueen museokentässä. Mikä on museo? Museon tehtävät Kansainvälinen museoneuvosto ICOM (International Council of Museums) määrittelee museon seuraavasti: "Museo on pysyvä, taloudellista hyötyä tavoittelematon, yhteiskuntaa ja sen kehitystä palveleva laitos, joka on avoinna yleisölle ja joka tutkimusta ja opetusta edistääkseen ja mielihyvää tuottaakseen hankkii, säilyttää, tutkii, käyttää tiedonvälitykseen ja pitää näytteillä aineellisia todisteita ihmisestä ja hänen ympäristöstään. (ICOM Statutes, Article 2: definitions). Museolaissa museoiden tehtäväksi määritellään kulttuuri- ja luonnonperintöä koskevan tiedon saatavuuden edistäminen. Tämän tehtävän puitteissa museoiden tulee tallentaa ja säilyttää aineellista ja visuaalista kulttuuriperintöä, harjoittaa siihen liittyvää tutkimusta, opetusta ja tiedonvälitystä sekä näyttely- ja julkaisutoimintaa. (Museolaki 887/2005). Museon ja sen kokoelmien tulee olla kaikkien kansalaisten saavutettavissa. Saavutettavuus on asiakkaiden erilaisten tarpeiden huomioimista kaikessa museotoiminnassa ja asiakkaan museokäynnin kaikissa vaiheissa. Museot eivät ole lakisääteisiä palveluja, mutta useimmat kunnat hoitavat niiden kautta velvoitteensa edistää, tukea ja järjestää kulttuuritoimintaa kunnassa. Kulttuuritoiminnalla tarkoitetaan myös kotiseututyötä sekä paikallisen kulttuuriperinteen vaalimista ja edistämistä. (Laki kuntien kulttuuritoiminnasta /728) Museolaitoksen taustaa Kulttuurihistorialliset museot, joita myös Kouvolan kaupunginmuseon yksiköt ovat, ovat syntyneet tiedon ja tietämisen tarpeisiin. Nykymuseon historian katsotaan alkavan 1500-luvun renessanssiaikana, jolloin yksityisiä esinekokoelmia ns. todellisen maailmankuvan hahmottamiseksi alkoi syntyä. Käsitys siitä, mikä on tietoa ja miten asioista voidaan tietää, on vaihdellut vuosisatojen saatossa. Muutokset ovat heijastuneet myös kunkin ajan museoihin ja niiden toimintaan. On ajateltu, että esineet ovat todistuskappaleita maailmasta ja että niiden avulla voidaan saada todellista tietoa siitä. Eri aikoina esineitä onkin kerätty, luokiteltu, järjestelty, tulkittu ja tutkittu aina kulloinkin vallinneen, sen ajan tieteellisen tietokäsityksen mukaisesti. 4

5 Nykyinen museolaitos ja ajattelu on pitkälti peräisin 1800-luvun alusta, jolloin yksityisiä kokoelmia alettiin avata yleisölle kansanvallan nousun myötä. Samalla museoiden yhdeksi tärkeäksi tehtäväksi tuli kansan sivistäminen. Esinekokoelmat olivat tärkeä osa sitä tietoa, jota museosta kansalle eli yleisölle välitettiin. Suomessa vaikutti voimakkaasti kansallisromanttinen henki ja sen myötä myös museoissa ja niiden kokoelmissa korostui talonpoikaisen rahvaan, kansan, kulttuuri. Kansallismuseon avaamisen jälkeen (1916) kansallisromantiikka alkoi saada yhä enemmän paikallista leimaa. Oman kotiseudun tutkimuksesta ja sen perinteen tallentamisesta tuli tärkeä osa monien yhdistysten toimintaa, joka sai näkyvän muodon oman kotiseutumuseon perustamisen myötä. Kotiseutumuseoita perustettiin erityisen vilkkaasti luvuilla. Museoharrastuksen nousun myötä tieteellisen tallentamisen näkökulma antoi erityisesti paikallisja kotiseutumuseoissa tilaa keruulle, jossa korostui kerääjien omakohtainen kokemus suomalaisen yhteiskunnan ja elinkeinorakenteen murroksesta. Museoihin koottiin esineistöä, jonka nähtiin muuttuneessa maailmassa käyneen tarpeettomaksi ja poistuvan käytöstä. Tällaisia esineitä olivat esimerkiksi monet maatalouteen ja omavaraiseen elämäntapaan liittyvät esineet, joita on nykyisin tallessa suurimmassa osassa suomalaisia museoita. Kerääjät katsoivat myös vanhan esineistön ylipäätään olevan uhanalaista, ja pyrkivät pelastamaan sitä mahdollisimman paljon museoihin säilytettäväksi jälkipolville. Suomalaisten museoiden kokoelmat ovat tästä syystä hyvinkin toistensa kaltaisia, ja lisäksi yksittäisen museon kokoelmissa on paljon samoja esineitä, ns. duplikaatteja. Näin esimerkiksi Kouvolan kaupungin eri museoissakin on yhteensä 123 kirnua luvulta lähtien Suomeen on perustettu runsaasti eri ammattiryhmille, elinkeinoille, merkkihenkilöille tai yksittäisille esinetyypeille omistettuja ns. erikoismuseoita. Suomalaiset museot ovat useimmiten vapaaehtoistyöhön pohjautuvia, ns. ei-ammatillisia museoita. Niitä ylläpitävät erilaiset yhdistykset ja säätiöt, ja ne saavat osan rahoituksestaan tavallisesti myös kotikunnaltaan. Museoammatillisesti hoidettuja ja valtionosuutta saavia museoita on nykyään vain noin neljäsosa maamme kaikkiaan noin 1300 museosta. Kuntaliitosten myötä yhä useammat ei-ammatilliset museot ovat viime aikoina ajautuneet ammatillisten museoiden yhteyteen. Museoiden laajasta sisällöllisestä kirjosta johtuen on kuitenkin tapauskohtaisesti ratkaistava, onko yksittäisellä museolla sellaista historiallista ja kulttuurista merkitystä, että sen toimintaa kannattaa jatkaa entisellään. Ei-ammatillisesta museoharrastuksesta johtuen yksittäisen kohteen nimittämisestä museoksi ei automaattisesti seuraa, että se on museoammatillisin kriteerein mitattuna arvokas. Museot muuttuvassa yhteiskunnassa Museoiden perustehtävät (kerätä, säilyttää, tutkia ja välittää) ovat pysyneet aikojen saatossa samoina, vaikka tehtävien hoitamiseen käytetyt keinot ovatkin vaihdelleet. Museot ovat olemassa ihmisiä ja niitä ylläpitäviä yhteisöjä varten. Niiden onkin mukautettava tehtäviensä hoito aina sellaiseen muotoon, joka koetaan myös yhteisössä tärkeäksi ja joka parhaiten palvelee myös yleisöä. Liiallinen museolähtöinen ajattelu ja perinteisistä toimintamalleista kiinni pitäminen saattavat nykyisin aiheuttaa arvostuksen vähenemisen koko museolaitosta kohtaan. Yhteiskunnassa on kuitenkin edelleen suuri tarve museoiden tarjoamille palveluille ja sisällöille, mutta näihin tarpeisiin vastaaminen edellyttää museoilta yleisölähtöistä ajattelua luvulla museot voivat valita hyvinkin erilaisia toimintatapoja ja muotoja aina sen mukaan, mikä parhaiten palvelee kokonaisuutta. Museo-käsite on viimeisten 20 vuoden aikana laajentunut huomattavasti, ja sen alle mahtuu tänä päivänä monen muotoisia museoita sekä myös muita kulttuuri- ja luonnonperintökohteita. 5

6 Maailma kaikkien museoiden ympärillä muuttuu jatkuvasti, ja museotkin joutuvat sopeuttamaan toimintansa muutoksiin. Viime aikojen suuria muutoksia ovat olleet esimerkiksi siirtyminen tietoyhteiskuntaan sekä identiteettien murros. Museo ei enää ole samanlainen tiedon portinvartija kuin aikaisemmin, vaan tietoa on yhteiskunnassa tarjolla vapaasti. Myös käsitykset tiedosta ja tietämisestä ovat muuttuneet. Esineiden avulla ei enää ajatella saatavan tietoa todellisesta maailmasta, vaan siihen on olemassa muita keinoja. Museoiden kokoelmien taustalla nähdään inhimillinen tekijä omine subjektiivisine näkemyksineen, arvostuksineen ja mielihaluineen. Museoiden kokoelmilla on siis rakennettu tarkoitushakuisesti tietynlaista kuvaa, eivätkä ne enää palvele tutkimusta samassa mielessä kuin aikaisemmin. Identiteettien rakentumisen kannalta museoiden asema on myös muuttunut. Tänä päivänä identiteetit ovat pirstaleisia ja paikallisuus on vain yksi osa sitä. Yksilön paikallisidentiteetti ei välttämättä lainkaan hahmotu esimerkiksi kotiseutumuseon välittämän talonpoikaisen perinteen kautta, vaan siinä saattaa olla aineksia esimerkiksi tehtaan piippujen varjoista tai betonirakennelmista aina yksilöllisen historian ja kokemusmaailman mukaan. Ehdotukset museopedagogiikan, kokoelmien luetteloinnin ja digitoinnin sekä perusnäyttelyn toteutuksesta Museon yleisölle suuntaamat palvelut, kuten näyttelyt, opastukset, työpajat ja muut tapahtumat, ovat ulospäin näkyvin osa sen toimintaa. Tiedon ja elämysten välittäminen on yksi museon perustehtävistä. Jotta museo voisi hoitaa tätä tehtävää, on sillä oltava käytössään pedagogista ja viestinnällistä sekä havainnollistamiseen ja elämysten tuottamiseen liittyvää osaamista. Nykyisin museoilla on jo usein henkilöstössään vakituinen museopedagogi tai museolehtori hoitamassa näitä tehtäviä. Periaatteessa on mahdollista myös ostaa joitakin näitä palveluja mainos- ja viestintätoimistoilta, mutta tällainen käytäntö ei ole museoissa tavallista. Sen sijaan freelance-oppaita käytetään museoissa yleisesti. Kouvolan kaupungin museoilla on käytössään puolipäiväinen museopedagogi. Tämän työpanos painottuu taidemuseon puolelle kaupunginmuseon kohteiden ollessa suurimman osan ajasta suljettuina. Kouvolan museopedagoginen toiminta on museo-oloissa poikkeuksellista ja uraa uurtavaa. Työskentely painottuu draamapedagogiaan, sillä pedagogilla on taustallaan laajat ilmaisutaidon opinnot. Tällainen lähestymistapa on saanut hyvän vastaanoton ja kokemukset toiminnasta ovat erinomaiset. Lähestymistapa museosisältöihin on ollut raikas ja uusi. Niistä on tämän ns. Mude-toiminnan myötä löytynyt myös runsaasti uusia ulottuvuuksia. Museon pedagoginen toiminta soveltuu hyvin Kouvolan alueelle, jossa on jo ennestään vahva teatteriperinne. Mikäli Kaupunginmuseo saa käyttöönsä uuden näyttelytilan, tarvitaan museopedagogin työpanosta väistämättä nykyistä enemmän. Tähän asti kertyneet kokemukset museopedagogin työn tuloksista kannustavat selvästi työn jatkamiseen. Museopedagogin muuttaminen täysipäiväiseksi mahdollistaisi museopedagogisen toiminnan laajentamisen koululaisten lisäksi myös uusiin kohderyhmiin kuten esimerkiksi senioreihin ja aikuisväestöön. Tällaisia palveluja kysellään museoista jatkuvasti enemmän, ja monissa museoissa ne ovatkin jo vakiintuneet osaksi normaalia toimintaa. Museotoiminnan uudelleen 6

7 järjestelystä aiheutuvilla säästöillä täysipäiväisen museopedagogin palkkaaminen olisi taloudellisesti mahdollista. Ehdotukset kokoelmien luetteloinnin ja digitoinnin sekä perusnäyttelyn järjestämisestä sisältyvät ehdotuksiin 1 ja 3 museotoiminnan järjestämiseksi (ks. luku Ehdotukset Kouvolan kaupunginmuseon toiminnan järjestämiseksi). Museopedagogian järjestämistä lukuun ottamatta ne on kuvattu tarkemmin ehdotuksessa 1. Niiden toteutus on taloudellisesti riippuvainen kaupunginmuseon toimipisteiden uudelleen järjestelystä. Kouvolan kaupungin museoiden palveluverkon nykytila Henkilökunta Museotoiminta kuuluu kulttuuri- ja kirjastolautakunnan alaisuuteen, lisäksi sen asioista huolehtii sivistyspalvelujen johtokunta. Museotoiminnasta vastaa museonjohtaja, joka toimii kulttuuritoimenjohtajan alaisuudessa. Kouvolan kaupungin museot kokonaisuus muodostuu kahdesta yksiköstä, Kouvolan taidemuseosta ja Kouvolan kaupunginmuseosta. Kouvolan kaupungin museoiden toiminnasta vastaa kahdeksan työntekijää, joista yksi on osa-aikainen. Henkilökunta muodostui yhdistyneiden kuntien museoiden ja muun kulttuuritoimen henkilöstöä uudelleen organisoimalla, ja lisäksi keväällä 2009 perustettiin uusi museomestarin toimi. Lisäksi vahvuuteen kuuluu määräaikainen kokoelma-assistentti. Kohteiden avoinnapitoa varten palkataan kesäksi määräaikaista henkilökuntaa sekä käytetään kaupungin palkkaamia koululaisia. Museoammatillisen koulutuksen saaneita on neljä. Museonjohtaja johtaa Kouvolan kaupungin museoita sekä huolehtii myös taidemuseon näyttely-, tutkimus- ja julkaisutoiminnasta. Taidemuseon amanuessi puolestaan vastaa taidekokoelmien sekä taidemuseon kuva- arkiston ja kirjaston hoidosta. Lisäksi hän hoitaa taidesisustuspalvelua, jossa kaupungin omistamilla taideteoksilla sisustetaan julkisia tiloja sekä virkamiesten työhuoneita. Taidemuseon assistentti toimii pääasiassa taidemuseon näyttelytilan avoinnapitäjänä. Lisäksi hän avustaa näyttelyiden rakentamisessa ja purkamisessa sekä teosten inventoinnissa. Kaupunginmuseon intendentti hoitaa yhtätoista museokohdetta ja huolehtii muun muassa niiden avoinnapitoon tarvittavan henkilöstön palkkaamisesta. Lisäksi intendentin vastuulla ovat kaikkien museoiden kokoelmien hoito sekä vaihtuvien näyttelyiden suunnittelu ja toteutus. Tehtävän työkuorma on selvästi ylimitoitettu ottaen huomioon museotoimipisteiden ja työn määrän. Kaupunginmuseon amanuenssi vastaa museon arkistoista. Asiakirja- ja kuva-arkiston hoitaminen työllistävät nykymuodossaan amanuenssin täysin, eikä hän pysty ottamaan vastaan uusia tehtäviä. Amanuenssin ja intendentin apuna kokoelmien hoidossa on määräaikainen kokoelma-assistentti. Osaaikainen museonhoitaja huolehtii yhden museokohteen avoinnapidosta, opastamisesta sekä valvonnasta. 7

8 Museoiden yhteiseen henkilökuntaan kuuluu museosihteeri, joka huolehtii muun muassa taloushallinnosta, maksuliikenteestä sekä monista markkinointiin ja tiedottamiseen liittyvistä tehtävistä. Myös museomestarin työpanos jakautuu molempien museoiden kesken. Taidemuseo työllistää museomestaria vaihtuvien näyttelyiden ja taidesisustuspalvelujen vuoksi enemmän. Museoiden käytössä on myös puolipäiväinen museopedagogi. Tämä vastaa erityisesti koululaisille suunnatusta Mude-toiminnasta, jossa koululaisia tutustutetaan taiteeseen draamapedagogisin keinoin. Museopedagogi vastaa myös muiden ryhmien opastamisesta. Lisäksi hän on suunnitellut kaupunginmuseoiden kohteisiin tehtäväpolkuja ja näyttelyitä erityisesti koululaisryhmien käyttöön. Museopedagogin työ on olennainen osa museon yleisölle suunnattua toimintaa ja museolta edellytettävää palvelua. Alla olevassa taulukossa on havainnollistettu Kouvolan kaupungin museoiden käytettävissä oleva henkilökunta sekä heidän työpanoksensa jakautuminen. Kouvolan kaupungin museot Museonjohtaja Kouvolan taidemuseo Poikilo Kouvolan kaupunginmuseo Museonjohtaja Intendentti Toimintayksikkö: Kouvolan taidemuseo Kotiseutumuseot: - Elimäen kotiseutumuseo - Sippolan kotiseutumuseo - Valkealan kotiseutumuseo Erikoismuseot: - Suomen Puotimuseo - Apteekkimuseo - Koulumuseo - Palomuseo Talomuseot: - Puolakan talomuseo - Rautatieläiskotimuseo - Työväenasuntomuseo Merkittävät rakennukset: - Kuusankosken kotiseututalo Henkilökunta: - Museonjohtaja - Amanuenssi - Museoassistentti Henkilökunta: - Intendentti - Amanuenssi - Museonhoitaja, osa-aikainen (Työväenasuntomuseo) - Kokoelma-assistentti (määräaikainen) Museoiden yhteinen henkilökunta: - Museosihteeri - Museomestari - Museopedagogi 8

9 Talous Kouvolan kaupungin museoiden menot vuonna 2009 olivat yhtensä euroa ja ne jakautuivat seuraavasti: Kiinteistömenot 51 % (30,5 % Suomen museoissa keskimäärin vuonna 2009) Palkkausmenot 34 % (47,7 %) Muut menot 12 % (20,3 %) Kokoelmat 3 % (1,5 %) Taidemuseoon kuuluu yksi toimipiste Kouvola-talolla. Kaupunginmuseo-yksikköön kuuluu kymmenen erilaista museota, kotiseututalo sekä valokuva-arkisto. Nämä sijaitsevat eri puolilla Kouvolan kaupunkia. Lisäksi museolla on kymmenen erillistä esinevarastoa. Museotoimen tilat on vuokrattu tilaliikelaitokselta ja niistä maksettiin vuokraa vuonna 2009 yhteensä euroa 3. Sippolan kotiseutumuseon rakennuksen omistaa seurakunta. Varsinaista vuokraa ei tästä toimipisteestä makseta, mutta Kouvolan kaupunki huolehtii rakennuksen kunnossapidosta. Kaikkiaan kiinteistömenot olivat euroa 4. Kaupunginmuseon vuokramenojen osuus näistä oli euroa. Kaikkiaan Kouvolan kaupungin museoilla oli vuonna 2009 käytössään 9,3 henkilötyövuotta, joihin kohdistui palkkausmenoja yhteensä euroa. Museoista ei tehdä yksikkökohtaista laskentaa, jolloin kulujen jakautumista taidemuseon ja kaupunginmuseon välillä on vaikea selvittää. Edelleen kulujen jakautumista kaupunginmuseoiden eri yksiköiden välillä voi luotettavasti selvittää vain tiedossa olevien vuokrakustannusten osalta. Kouvolan kaupunginmuseoiden näyttelytoimipisteiden nykytila Elimäen kotiseutumuseo 5 Alppiruusuntie 98, Kouvola (Elimäki) Elimäen kotiseutumuseo on ulkomuseo, jonka seitsemän rakennusta on siirretty museoalueelle eri puolilta Elimäkeä. Museoon kuuluva tuulimylly näkyy 6-tielle ja siitä on neljän vuosikymmenen aikana muodostunut alueen maamerkki. Museon pihapiirissä toimii kesäteatteri, jonka tarpeisiin liittyviä rakennuksia sijaitsee museoalueella. Lisäksi alueella on 1980-luvulla rekonstruoitu Kuva 1. Elimäen kotiseutumuseon savusauna. 3 Kouvolan kaupungin museoiden toimintakertomus Museotilasto Asiantuntija-apuna Helsingin yliopiston kansatieteen professori Juhani U. E. Lehtonen

10 korsu, joka on erittäin huonokuntoinen ja nykyisin yleisöltä suljettu. Museo on avoinna yleisölle vain kesäkuukausina. Museo syntyi 1960-luvulla, kun Elimäen kunnanhallitus lunasti polttopuuksi aiotun Mustilan kartanon tuulimyllyn ja osti ns. Höyhensaaren töyryn tuulimyllyn paikaksi. Mustilan koulun opettajan karjalaidun luovutettiin kotiseutumuseon tontiksi, ja sille alettiin koota rakennuksia eri puolilta kuntaa. Rakennukset liittyvät suurimmaksi osin maatalouteen. Yksi rakennus on sepän paja. Rakennuksista ei muodostu ehyttä loogista tai autenttista kokonaisuutta, vaan kyseessä on lähinnä yksittäisten vanhojen rakennusten kokoelma. Kokonaisuutta sekoittavat edelleen kesäteatterin rakennukset. Nykyisellään museokokonaisuus on liian puutteellinen, jotta sen avulla voisi ymmärtää tai välittää tietoa agraarikulttuurista tai entisajan maataloudesta. Sen välittämä tieto jää sirpaleiseksi ja yksiulotteiseksi. Kansatieteellisesti arvioiden museon välittämä kuva menneisyydestä on myös jossakin määrin virheellinen, sillä esimerkiksi tuulimylly ei ole voinut toimia sellaisella paikalla, johon se on nyt sijoitettu. Tällaiset ns. mamsellimyllyt eivät myöskään ole kuuluneet torppien eli vuokraviljelmien rakennuskantaan. Kokonaisuus ei tällaisenaan välitä todenmukaista kuvaa entisajan elämästä, mikä vaikeuttaa sen hyödyntämistä esimerkiksi koulujen kulttuuriperintöopetuksessa. Elimäen kotiseutumuseon kokoelmia on kerätty jo 1920-luvulta lähtien Elimäen Nuorisoseuran, Kymenlaakson Osakunnan sekä Elimäen Museo- ja Kotiseutuyhdistyksen toimesta. Esineistö käsittää reilut 2100 numeroa ja se painottuu agraarikulttuuriin. Kaikkia museon esineitä ei ole luetteloitu, ja lopullinen esinemäärä on selvittämättä. Lisäksi Korsumuseolla on oma 125 esineen kokoelma. Museon suurin arvo on ilmentää sitä kotiseutuhenkeä, jonka innoittamana Kuva 2. Elimäen kotiseutumuseon torppa esittelee entisajan arkista esineistöä. muutokseen ympärillään. Vääjäämättä käytöstä poistuvaa rakennuskantaa ja esineistöä on haluttu tallentaa jälkipolville muistoksi siitä, minkälaista elämä on aikaisemmin ollut. Tämän työn seurauksena on säilynyt paljon sellaista, joka muuten olisi kadonnut. museo 1960-luvulla saatiin yhteisen ponnistelujen tuloksena aikaan. Samalla se kertoo myös ihmisten tavasta reagoida Vaikka Elimäen kotiseutumuseo on arvokas ja ansiokas kohde muun muassa paikallisen ja yhteisöllisen identiteetin rakentumisen näkökulmasta, on sen museaalinen ja paikallishistoriallinen arvo kuitenkin nykykriteerein Kuva 3.Kokoelmien säilytystila Elimäen kotiseutumuseossa. 10

11 arvioituna suhteellisen vähäinen. Keinotekoisesti konstruoitu museoalue on epäaito, eikä epätäydellinen ja epäedustava kokonaisuus sellaisenaan onnistu lisäämään tietoa tai ymmärrystä entisajan agraaria elämäntapaa kohtaan. Kokoelmat ovat sisällöltään melko yksipuoliset ja niiden hoito on ollut puutteellista erityisesti luetteloinnin ja säilytysolosuhteiden osalta. Toiminnan kustannukset ja vaikuttavuus Elimäen kotiseutumuseon kiinteät vuokrakustannukset ovat euroa vuodessa. Pienet ylläpitokorjaukset kuuluvat vuokraan. Lisäksi kustannuksia syntyy avoinnapitäjän palkkaamisesta kolmeksi kuukaudeksi kesäisin noin 6000 euroa. Kesätyöntekijä hoitaa samanaikaisesti vastapäisen Koulumuseon avoinnapitoa. Talkootyönä on toteutettu rakennusten kunnostamiseen ja alueen ylläpitoon liittyviä töitä sekä järjestetty tapahtumia ja työnäytöksiä. Myös Elimäen kunta sekä Kouvolan kaupungin rakennuspalvelut ovat kunnostaneet rakennuksia. Kävijämäärä kohteessa on kustannuksiin nähden vähäinen. Yhtä avoinnaolotuntia kohden museossa on viime vuosina ollut keskimäärin 1-1,4 kävijää. Vuokrakustannukset kävijää kohden ovat erittäin suuret, 77 ja 96 euroa. Alueella toimivan kesäteatterin asiakkaat vierailevat käytännössä myös museon alueella ja he pääsevät halutessaan ilmaiseksi museoon. Museon varsinaisia kävijämääriä laskettaessa voidaan kuitenkin ottaa huomioon vain ne kävijät, jotka tulevat museoon nimenomaan sen tarjoamien sisältöjen vuoksi. Seuraavassa taulukossa on tietoja Elimäen kotiseutumuseon kävijämääristä, avoinnaolotunneista sekä kohteen ylläpidosta aiheutuvista vuokrakustannuksista. Elimäen kotiseutumuseo Kävijät yhteensä (kpl) Avoinnaolotunnit yhteensä (h) Kävijöitä avoinnaolotuntia kohden (kpl) 1 1,4 Vuokrakustannukset yhteensä ( ) Vuokrakustannukset kävijää kohden ( ) Kehittämismahdollisuudet Elimäen kotiseutumuseon kehittäminen nimenomaan museona on haasteellista sen luonteesta johtuen. Mikäli toiminta jatkuu nykyisellään on huomattava, että enemmän kuin Elimäen historiasta ja kulttuuriperinnöstä museo kertoo paikallisesta kotiseutuliikkeestä. Se on siis ennen kaikkea kotiseutumuseomuseo. Tästä näkökulmasta esitettynä museo ja sen tarjoamat sisällöt ovat vahvoja ja totuudenmukaisia, mikä voidaan myös ottaa huomioon näytteillepanossa ja opastuksissa. Museaalisista puutteista ja vähäisestä kiinnostuksesta johtuen kotiseutumuseon toimintaa ei ole välttämätöntä enää jatkaa. On mahdollista, että museotoiminta alueella korvattaisiin muulla toiminnalla, joka voisi hyödyntää alueen rakennuksia ja ympäristöä. Esimerkiksi kesäteatterin toimintaa voisi laajentaa alueella tai sinne voisi sijoittaa muuta kulttuuritoimintaa. Yksi mahdollisuus on tarjota aluetta paikalliseen yritystoimintaan. Idyllinen pihapiiri voisi tarjota puitteet esimerkiksi käsityöläisille, kotieläinpihalle tai tuottajatorityyppiselle toiminnalle, sillä alueelle voidaan myös siirtää tai rakentaa uusia rakennuksia. Alueella voisi myös järjestää markkinoita ja muita tapahtumia eri vuodenaikoina, kuten esimerkiksi joulutoreja ja sadonkorjuumyyjäisiä. 11

12 Koulumuseo Alppiruusuntie 98, Kouvola (Elimäki) Elimäen koulumuseo toimii vanhassa koulurakennuksessa kotiseutumuseota vastapäätä. Koulumuseo avattiin 1984 muistuttamaan Elimäen 120-vuotisesta koulutoiminnasta. Museossa on vaihtuvien näyttelyiden tilan lisäksi pysyvästi esillä luokkainteriööri sekä huone, jossa on esillä koulumaailmaan liittyvää esineistöä. Museo on avoinna yleisölle vain kesäkuukausina. Museorakennus on kunnostuksen tarpeessa. Tilat ovat sopivan kokoisia esimerkiksi ryhmätöitä Kuva 4. Koulumuseon näyttelyä. ajatellen, mutta näyttelytiloiksi liian pieniä. Museon pihapiirissä on toinen käytöstä poistunut, uudempi koulurakennus sekä omassa rakennuksessaan liikuntasali, joka toimii museon esinevarastona. Koulumuseon kokoelmat ovat Elimäen kouluista. Suurin osa niistä on peräisin Mustilan koulusta eli nykyisin koulumuseona toimivasta rakennuksesta. Suomeen perustettiin muutamia koulumuseoita erityisesti 1980-luvulla, ja koululaitoksen historiaan liittyvää esineistöä on runsaasti tallessa ja esillä museoissa yleisemminkin. Esineistön yleisyys on kuitenkin myös vahvuus: sillä on vahvoja yhtymäkohtia useimpien suomalaisten elämään, joten se herättää kävijöissä helposti nostalgisia muistoja. Koulumuseoiden merkitys ylipäätään onkin enemmän juuri omakohtaisten koulumuistojen herättämisessä ja vaalimisessa kuin koululaitoksen historian opettamisessa. Toiminnan kustannukset ja vaikuttavuus Yleisön kiinnostus koulumuseota kohtaan on vähäistä ja vuokrakustannukset melko korkeat. Tästä johtuen myös vuokrakustannukset kävijää kohden ovat erittäin korkeat. Kesäisin työskentelevä avoinnapitäjä huolehtii samanaikaisesti sekä koulumuseon että Elimäen kotiseutumuseon avoinnapidosta. Seuraavassa taulukossa on tietoja koulumuseon kävijämääristä, avoinnaolotunneista sekä kohteen ylläpidosta aiheutuvista vuokrakustannuksista. Koulumuseo Kävijät yhteensä (kpl) Avoinnaolotunnit yhteensä (h) Kävijöitä avoinnaolotuntia kohden (kpl) 0,4 0,5 Vuokrakustannukset yhteensä ( ) Vuokrakustannukset kävijää kohden ( )

13 Kehittämismahdollisuudet Museon toimii autenttisessa koulumiljöössä, jossa on eri-ikäisiä koulurakennuksia. Autenttisen ympäristön perusteella kohdetta olisi periaatteessa mahdollista kehittää laajaksikin kouluhistorialliseksi keskukseksi. Suuret tilat ovat kuitenkin kalliita ylläpitää, eikä museon sijainti ole myöskään saavutettavuuden kannalta otollinen. Suurin kohderyhmä tämän kaltaiselle museolle ovat koululaiset, joiden kulkeminen museolle on kuitenkin hankalasti järjestettävissä vaikka se olisi avoinna ympärivuotisestikin. Laajempi avoinnaolo ei välttämättä olisi järkevää, sillä koulumuseot ovat perinteisesti kärsineet poikkeuksellisen vähäisestä yleisestä kiinnostuksesta. Koululaitoksen ja koulunkäynnin historiaan liittyvät kokoelmat sopivat hyvin kaupunginmuseon toimintakenttään, mutta toisaalta Koulumuseon kehittäminen omana erikoismuseonaan ei ole vähäisten resurssien takia mahdollista eikä kaupunginmuseon toiminnan kannalta tarkoituksenmukaista. Sippolan kotiseutumuseo Sippolantie 16, Kouvola (Sippola) Sippolan kotiseutumuseo toimii vanhassa pappilassa. Rakennuksessa on alueesta etupäässä arkeologiskansatieteellisesti kertova pysyvä näyttely, lisäksi kerrotaan jonkin verran alueen teollisesta historiasta mm. kulttuurihistoriallisen ja kirkollisen esineistön välityksellä. Museo on avattu yleisölle Kokoelmia on kerätty jo 1930-luvulta lähtien. Museo on vuokrattuna seurakunnalta, ja vuokra-aika päättyi Tämän jälkeen vuokrasopimus on jatkunut entisin ehdoin aina vuoden kerrallaan. Varsinaista vuokraa ei suoriteta, mutta vuokraaja on Kuva 5. Sippolan kotiseutumuseo. velvollinen hallinta-aikanaan kustannuksellaan huolehtimaan rakennuksen vuosittaisesta kunnossapidosta. Museon kokoelmia on säilytetty viljamakasiinissa museon lähistöllä sekä entisen terveystalon kellarissa. Museon näyttely noudattelee 1980-luvuilla vastaavissa museoissa vakiintunutta tapaa esittää alueellista historiaa ja kansankulttuuria. Erityisesti kansatieteellinen osuus on laaja johtuen museon laajasta talonpoikaiskulttuurin kokoelmista. Museossa ei järjestetä vaihtuvia näyttelyitä. Toiminnan kustannukset ja vaikuttavuus Sippolan kotiseutumuseossa on vähän kävijöitä, mikä johtunee toisaalta museon hieman syrjäisestä sijainnista ja toisaalta sisällön vähäisestä houkuttelevuudesta. Rakennus on seurakunnan omistuksessa, ja siitä maksettava vuokra on varsin pieni. Kustannuksia syntyy kesätyöntekijän palkkaamisesta kolmeksi kuukaudeksi alle 3000 euroa. Koululaisia ei museokävijöissä juurikaan ole, sillä museo on avoinna vain kesäaikaan. Museolla ei myöskään ole merkitystä alueen matkailukohteena. Yksittäisillä tapahtumilla sen 13

14 sijaan voi olla suuri merkitys kävijämäärään (ks. ao. taulukko). Varsinaisia kävijämääriä tarkasteltaessa voidaan kuitenkin ottaa huomioon vain ne kävijät, jotka tulevat museoon sen tarjoamien sisältöjen vuoksi. Seuraavassa taulukossa on tietoja Sippolan kotiseutumuseon kävijämääristä, avoinnaolotunneista sekä kohteen ylläpidosta aiheutuvista vuokrakustannuksista. Kuva 6. Sippolan kotiseutumuseon kansatieteellistä perusnäyttelyä. Sippolan kotiseutumuseo Kävijät yhteensä (kpl) 414 (119)* 133 Avoinnaolotunnit yhteensä (h) Kävijöitä avoinnaolotuntia kohden (kpl) 18,8 (5,4)* 0,5 Vuokrakustannukset yhteensä ( ) Vuokrakustannukset kävijää kohden ( ) 18 (62) 55 * Suuri kävijämäärä muodostuu pitkälti museolla pidettyjen käsityömyyjäisten kävijöistä. Todellinen museon kävijämäärä on kerrottu suluissa. Kehittämismahdollisuudet Sippolan kotiseutumuseon näyttely on pysynyt samanlaisena viimeiset vuosikymmenet ja se on nykypäivän näkökulmasta sekä sisällöllisesti että esitystavaltaan vanhentunut. Nykyinen näyttely tai museon kokoelmat eivät liity sisällöllisesti museorakennukseen, vaan ne ovat korvattavissa ja siirrettävissä. Museon toiminnan perustaminen vaihtuville näyttelyille lisäisi todennäköisesti kävijöitä. Toisaalta näyttelyiden rakentaminen on kallista ja vaatii henkilöstöresursseja. Resurssien kohdentaminen tämän museon näyttelyiden kehittämiseen ei olisi järkevää, sillä panostuksella ei saavutettaisi kuin vaatimattomia ja lyhyen aikavälin tuloksia. Vanha, noin 300-neliöinen rakennus on museoksi liian pieni ja huonejaosta johtuen myös epäkäytännöllinen näyttelytila. Museopedagogisia toimintoja on vaikeaa sovittaa tällaisiin tiloihin ja samoin suurempien ryhmien, kuten esimerkiksi koululaisluokkien, opastaminen museossa on hankalaa. Toiminnan kehittäminen kohteessa hyödyttäisi kouvolalaisia vain vähän, sillä sijainnista johtuen se ei pystyisi palvelemaan kuntalaisia tasapuolisesti. 14

15 Valkealan kotiseutumuseo ja Suomen Puotimuseo Vanhatie 22, Kouvola (Valkeala) Valkealassa sijaitsevalla Hirsmäen museoalueella on samassa pihapiirissä Valkealan kotiseutumuseo, vastikään avattu Suomen Puotimuseo, nykyisin suljettuna oleva korsumuseo, kirkkovenekatoksia sekä kesäteatteri ja siihen liittyviä rakennuksia. Alueelle on haluttu keskittää useita kulttuuri- ja museokohteita, jotka tarjoaisivat palveluja kuntalaisille sekä muodostaisivat houkuttelevan tutustumiskohteen myös matkailijoille. Kotiseutumuseo avattiin yleisölle 1978 entisessä pappilan rakennuksessa, joka on siirretty Kuva 7. Valkealan kotiseutumuseo. nykyiselle paikalleen Nykyisellä paikallaan taloa on käytetty käräjätalona, kansanhuoltorakennuksena, naiskotiteollisuuskouluna sekä tilapäisesti majoitustarkoituksiin. Rakennuksen omisti aikaisemmin seurakunta, jolta kunta on ostanut sen. Tällä hetkellä rakennuksessa sijaitsee kotiseutumuseon pysyvä perusnäyttely, joka on toteutustavaltaan vastaava kuin Sippolan kotiseutumuseossa. Museo esittelee alueen arkeologiaa, kansanperinnettä ja historiaa pääasiassa esineistön välityksellä. Vaihtuvia näyttelyitä ei järjestetä. Museorakennus on pieni, vain noin 150 neliötä. Museoalueella sijaitsee myös 1850-luvulla rakennettu kauppiaantalo, jossa on vuodesta 2006 lähtien toiminut Suomen Puotimuseo. Viehättävä nikkarityylinen rakennus on tullut kunnan omistukseen oston kautta. Museolla on rakennuksessa pysyvä, kauppapuodin sisutusta esittelevä näyttely sekä yläkerrassa kauppiasperheen elämää esittelevä interiöörinäyttely. Rakennuksessa on sijainnut kauppapuoti yhdessä huoneessa, mutta nykyinen museointeriööri ei ole alkuperäinen eikä alkuperäisellä paikallaan. Kahdessa museorakennuksen huoneessa järjestetään vaihtuvia näyttelyitä. Kesällä 2010 museossa oli näytteillä nukkekoteja yksityiskokoelmista, joka oli kävijöiden keskuudessa hyvin suosittu. Kuva 8. Suomen Puotimuseon näyttelyä. Puotimuseon esineistö on suureksi osaksi muodostunut vuosina toteutetun EU-hankkeen avulla. Kokoelmat on kerätty lahjoituksin ja ostoin ympäri Suomea yksityisiltä ihmisiltä, keräilijöiltä, kirpputoreilta ja antiikkikaupoista ja messuilta tavoitteena saada kerättyä puotimuseon perusnäyttelyyn soveltuvaa 15

16 esineistöä. Merkittävimmät kokonaisuudet ovat yksityisen keräilijän kokoelma sekä Osuuskauppa Ympäristöltä saatu lahjoitus. Esineistö on valtaosin luetteloimatta. Haasteena puotimuseon rakennuksessa on sen pieni koko ja huono soveltuvuus näyttelytoimintaan. Kauppa- ja puotimuseoita löytyy Suomesta muutamia, ja niitä on perustettu erityisesti 2000-luvulla. Vanhat pakkaukset ja tuotteet herättävät ensisijaisesti nostalgisia muistoja. Tässä kohteessa ideana onkin subjektiivinen ja kollektiivinen muisteleminen enemmän kuin varsinaisen historiallisen tiedon välittäminen. Vaikka kyseessä onkin ns. erikoismuseo, ei puotimuseo tuo esiin esimerkiksi vähittäiskaupan historiaa tai kaupankäyntiperinnettä. Nämä teemat eivät näy myöskään vaihtuvissa näyttelyissä. Toiminnan kustannukset ja vaikuttavuus Seuraavissa taulukoissa on esitetty tietoja Valkealan kotiseutumuseon ja Suomen Puotimuseon kävijämääristä, avoinnaolotunneista sekä kohteen ylläpidosta aiheutuvista vuokrakustannuksista. Valkealan kotiseutumuseo Kävijät yhteensä (kpl) Avoinnaolotunnit yhteensä (h) Kävijöitä avoinnaolotuntia kohden (kpl) 1,6 1,9 Vuokrakustannukset yhteensä ( ) Vuokrakustannukset kävijää kohden ( )* * sisältää myös kirkkovenekatoksen vuokran Suomen Puotimuseo Kävijät yhteensä (kpl) Avoinnaolotunnit yhteensä (h) Kävijöitä avoinnaolotuntia kohden (kpl) 1,6 3,7 Vuokrakustannukset yhteensä ( ) Vuokrakustannukset kävijää kohden ( ) 17 8 Molempien museokohteiden kustannukset ovat varsin kohtuulliset johtuen pienistä vuokrakustannuksista. Puotimuseon nukkekotinäyttely houkutteli kesällä 2010 lisäksi niin paljon kävijöitä, että myös vuokrakustannuksissa yksittäistä kävijää kohden päästiin hyvälle tasolle. Puotimuseon kohdalla kesän 2010 näyttely oli menestys, mutta aikaisempina vuosina sen näyttelyt eivät ole herättäneet näin suurta kiinnostusta. Valkealan kotiseutumuseon kävijämäärissä sen sijaan ei ole ollut suuria vaihteluita, vaan ne ovat olleet varsin vaatimattomia. Kehittämismahdollisuudet Hirsmäen museoalue ei ole vanhoista rakennuksista huolimatta historiallisesti arvokas ympäristö eivätkä siellä olevat kohteet muodosta selkeää tai autenttista kokonaisuutta. Alueen kehittäminen museaalisista lähtökohdista on haasteellista ja epätarkoituksenmukaista. Kotiseutumuseon näyttely on vanhentunut, mutta uuden näyttelyn rakentaminen pieneen rakennukseen ei olisi järkevää. Puotimuseon interiöörit ovat rekonstruktioita, mikä asettaa niiden museaalisen arvon kyseenalaiseksi. Kokoelmat eivät kummassakaan toimipisteessä suoranaisesti liity alueen rakennuksiin, vaan ne ovat tarvittaessa siirrettävissä myös 16

17 muualle kaupunginmuseon toimitiloihin. Ajanmukaisen museotoiminnan vaatimukset täyttäviä näyttelyja museotiloja voi saada alueelle vain uudisrakentamisen myötä. Kokonaisuutena arvioiden museoalue ei nykyisellään vastaa niitä kriteerejä, joita ammatillisesti hoidetulta museoilta vaaditaan esimerkiksi aitouden, alkuperäisyyden, näyttelyiden sisällöllisen laadun, yleisötoiminnan ja saavutettavuuden näkökulmista. Osana Kouvolan kaupunginmuseota Puotimuseon toimintaa ei ole perusteltua jatkaa erikoismuseona, sillä sen tehtäväkentästä museolla ei nykyisellään ole edellytyksiä suoriutua. Sen sijaan kaupunginmuseon alaisena kokoelmana se sopii tämän yhteyteen erinomaisesti. Apteekkimuseo Varuskuntakatu 9, Kaunisnurmen museokortteli, Kouvola Kaunisnurmen museokortteli sijaitsee Kouvolan keskustassa alueella, joka on ollut tunnettu rautatieläisten asuinalueena. Alueella sijaitsee joitakin vanhoja puutaloja väljässä kortteliasemakaavassa. Taloissa on erilaisia käsityöläisten myymälöitä, kahvila sekä yksityisessä omistuksessa oleva Putkiradiomuseo. Viime aikoina uudempi asuinrakentaminen on tunkeutunut museokorttelin välittömään läheisyyteen. Apteekkimuseo sijaitsee kaupungin omistamassa idyllisessä, vuodelta 1910 peräisin olevassa puutalossa museokorttelissa. Huoneet on sisustettu apteekin tiloiksi, apteekkarin toimistoksi sekä yksityisiksi tiloiksi. Interiöörit ovat pysyvästi näytteillä ja ne edustavat 1800-luvun loppua ja 1900-luvun alkua. Apteekkimuseon perustamista ja sisustamista varten museo sai lahjoituksena apteekkari Harry Holmströmiltä huomattavan apteekkivälineistön kokoelma, joka on sijoitettu pysyvästi esille museorakennukseen. Lahjoitukseen ei liity ehtoja. Rakennus ja kokoelma eivät liity toisiinsa millään tavalla, eikä rakennus edes ole toiminut apteekkina. Museoon avoinna kesäkuukausina sekä muutamina muina päivinä vuodessa, esimerkiksi joulun alla. Lisäksi siihen pääsee tutustumaan sopimuksesta. Museon tilat ovat pienet, eikä niihin kovin hyvin mahdu kokonaiset ryhmät tai koululaisluokat. Varsinaisia apteekkimuseoita on Suomessa muutama, mutta apteekkien esineistö sinänsä on erityisesti kaupunginmuseoiden kokoelmissa jokseenkin yleistä. Apteekkimuseo on nykymuodossaan ensisijaisesti yleisölle avoinna oleva kokoelma, ei alan erikoismuseo. Toiminnan kustannukset ja vaikuttavuus Apteekkimuseon vuokrakustannus on edullinen ja toisaalta museo on yksi maantieteellisesti helpoimmin saavutettavista Kouvolan kaupunginmuseon kohteista. Tämän vuoksi sen ylläpitokustannukset ovat edulliset. Kävijämäärään vaikuttaa kohottavasti avoinnaolo joulun alla ja taiteiden yönä. Ilman näitä tapahtumia kiinnostus museota kohtaan olisi huomattavasti vähäisempää. Seuraavassa taulukossa on tietoja Apteekkimuseon kävijämääristä, avoinnaolotunneista sekä kohteen ylläpidosta aiheutuvista vuokrakustannuksista. 17

18 Apteekkimuseo Kävijät yhteensä (kpl) Avoinnaolotunnit yhteensä (h) Kävijöitä avoinnaolotuntia kohden (kpl) 4,8 4,6 Vuokrakustannukset yhteensä ( ) Vuokrakustannukset kävijää kohden ( ) 6 7 Kehittämismahdollisuudet Apteekkimuseon kehittäminen omana erikoismuseonaan ei ole kaupunginmuseon toiminnan näkökulmasta perusteltua. Museon kokoelma sopii hyvin sen alaisuuteen nimenomaan kokoelmana, ei erillisenä museona. Rautatieläiskotimuseo Veturimiehenraitti 5, Kaunisnurmen museokortteli, Kouvola Rautatieläiskotimuseo sijaitsee myös Kaunisnurmen museokorttelissa Kouvolan keskustassa. Rautatieläiskotimuseon tarkoituksena on esitellä asumista 1900-luvun alun Kouvolan kauppalassa sekä muistuttaa rautatien merkityksestä kaupungin historiassa. Rataesimies Daniel Nygrenin 1890-luvulla rakentama talo on purettu alkuperäiseltä paikaltaan Kotkankalliolta ja pystytetty nykyiselle paikalleen Kaunisnurmen museokortteliin 1980-luvulla. Rakennuksen lahjoittivat Kouvolan kaupungille Kouvolaseura ja Lions-Club Lahjoitukseen liittyy toivomus, että talo pysyisi Kouvolan omistuksessa ja hallinnassa ja tulisi toimimaan rautatieläisten asuntomuseona. Rakennus vaurioitui siirrossa ja siitä on jäljellä vain toinen puoli. Alkuperäisestä ympäristöstään irrotettuna rakennus ei erityisesti viittaa rautatieläisyyteen, vaan rinnastuu muihin saman aikakauden työväen asumuksiin. Se ei myöskään edusta sittemmin tavalliseksi tullutta rautatierakennusarkkitehtuuria. Mökki on sisustettu asuinrakennukseksi, ja sen interiöörit ovat pysyviä. Siirrettynä ja osittain tuhoutuneena rakennus edustaa varsinaista kohdettaan, rataesimies Nygrenin elämää, varsin huonosti. Myöskään esineistö ei ole kuulunut Nygrenille, vaan se on varsin tavanomaista arkista 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun käyttöesineistöä. Valtakunnallisesti arvioiden tällainen esineistö on museoiden kokoelmissa yleistä. Vanhemmissa kävijöissä tällaiset interiöörit herättävät kuitenkin nostalgisia muistoja. Toiminnan kustannukset ja vaikuttavuus Kuten Apteekkimuseossa, on Rautatieläiskotimuseossakin vuosittaisia tapahtumia, jotka nostavat sen kävijämääriä. Kohteen vuokra on ennätyksellisen alhainen, mikä tekee siitä varsin kustannustehokkaan kohteen. Seuraavassa taulukossa on tietoja Rautatieläiskotimuseon kävijämääristä, avoinnaolotunneista sekä kohteen ylläpidosta aiheutuvista vuokrakustannuksista. 18

19 Rautatieläiskotimuseo Kävijät yhteensä (kpl) Avoinnaolotunnit yhteensä (h) Kävijöitä avoinnaolotuntia kohden (kpl) 0,4 2,7 Vuokrakustannukset yhteensä ( ) Vuokrakustannukset kävijää kohden ( ) 2 3 Kehittämismahdollisuudet Rautatieläiskotimuseorakennus on kooltaan hyvin pieni, eikä sinne sovi kerralla monta ihmistä. Epäilemättä sen museoimisella on haluttu juuri kiinnittää huomiota rautatieläisten asuinoloihin entisaikaan. Tässä suhteessa se on kuitenkin huono esimerkki, sillä paikalleen siirrettynä se on irrotettu alkuperäisestä ympäristöstään ja sen alkuperäinen ympäristö on kadonnut. Autenttisten piirteiden puuttumisen ja tuhoutumisen myötä sen arvo museaalisena kohteena on vähäinen. Kehittäminen nykyisistä lähtökohdista käsin ei ole kaupunginmuseon vähäisten resurssien vuoksi perusteltua. Puolakan talomuseo Museomutka Mäkikylä, Kouvola Kouvolan kaupunki osti 1900-luvun alun asussa säilyneen talonpoikaistalon irtaimistoineen ja alkoi pitää sitä säännöllisesti yleisölle avoinna vuodesta 1972 lähtien. Vaikka tila sijaitsee alkuperäisellä paikallaan, on sen rakennuksista säilynyt nykypäivään kuitenkin vain osa luvun alun talonpoikaisasumisen tai agraarin elämänmuodon ymmärtämisen ja opettamisen kannalta kokonaisuudesta puuttuu olennaisia rakennuksia kuten esimerkiksi navetta ja riihi. Rakennukset ovat osin huonokuntoisia ja niiden Kuva 9. Puolakan talomuseon päärakennus. puuosat ovat monesta kohdasta lahoja ja tuhohyönteisten valloittamia. Lisäksi kohdetta ovat tuhonneet ammattitaidottomasti tehdyt korjaukset. Talomuseossa on säilynyt jonkin verran talon alkuperäistä esineistöä. Koska esineitä on vuosikymmeniä säilytetty kylmissä ulkorakennuksissa alttiina säiden vaihteluille, ovat nekin on osin jo pitkälle tuhoutuneet. Puolakan talomuseo on ollut avoinna yleisölle kesäisin. Kesällä 2010 museo oli kokonaan suljettu. Yleisö on päässyt sisälle päärakennukseen sekä ajokaluvajaan, jossa on kansanarvoituksia ja niihin liittyvistä esineistä kertova näyttely Arvaa mikä? Museolta järjestettiin retkiä Kymijoelle veneellä paikallisen yrittäjän kanssa kesällä 2007 ja Retket olivat täynnä ja osallistujilta saatu palaute oli positiivista. 19

20 Talomuseoita perustettiin erityisesti ja 60-luvuilla, kun suomalainen yhteiskunta oli rajun rakennemuutoksen keskellä. Vanhoja piirteitä säilyttäneitä maatalojen pihapiirejä museoitiin perinteisen agraarin elämäntavan muistomerkeiksi. Kymenlaaksossa alkuperäisellä paikallaan (ns. in situ) säilyneitä talomuseoita on kaikkiaan kolme: Suur-Miehikkälän kylämuseo, Ranta-Pukin kievarimuseo ja Puolakan talomuseo. Valtakunnallisesti talomuseoita on joitakin kymmeniä eri nimikkeiden alla. Toiminnan kustannukset ja vaikuttavuus Puolakan talomuseossa on vain muutamia kävijöitä kaudessa, mutta toisaalta sen vuokrakustannukset ovat suurehkot. Tästä johtuen vuokrakustannukset yhtä kävijää kohden ovat ennätyksellisen suuret. Seuraavassa taulukossa on tietoja Puolakan talomuseonkävijämääristä, avoinnaolotunneista sekä kohteen ylläpidosta aiheutuvista vuokrakustannuksista. Museo oli kesän 2010 kokonaan yleisöltä suljettu. Puolakan talomuseo 2009 Kävijät yhteensä (kpl) 73 Avoinnaolotunnit yhteensä (h) 130 Kävijöitä avoinnaolotuntia kohden (kpl) 0,6 Vuokrakustannukset yhteensä ( ) Vuokrakustannukset kävijää kohden ( ) 281 Kehittämismahdollisuudet Puolakan talomuseon kehittämismahdollisuudet ovat vähäiset. Kohde on fyysisesti huonosti säilynyt ja tuhoutumassa. Tiedon välittämisen näkökulmasta se on ollut puutteellinen jo museoimisen aikaan. Tilan ja sen esineistön esitteleminen nykyisessä kunnossaan antaa jopa vääristyneen kuvan entisajan maatilasta ja sen toimintaan tarvittavista rakennuksista ja esineistä. Työväenasuntomuseo Kotiseututie 10, Kettumäki, Kouvola (Kuusankoski) Työväenasuntomuseo on perustettu Kettumäen alueelle, jonka Kymi Osakeyhtiö lahjoitti Kuusankosken kunnalle ajanvietetarkoituksiin vuonna Museo avattiin yleisölle Sen muodostaa neljä paikalle siirrettyä asuinrakennusta, jotka edustavat eri vuosikymmeniä ja eri asemissa toimineen työväen asumista. Museoon kuuluu lisäksi aitta ja varastorakennus. Talot on sisustettu kullekin vuosikymmenelle tyypillisellä esineistöllä. Museo on avoinna kesäaikaan. Yhdessä rakennuksessa asuu vakituisesti osa-aikainen museonhoitaja, joka valvoo aluetta, huolehtii museon avoinnapidosta ja kävijöiden opastuksesta 24 Kuva 10. Työväenasuntomuseon interiööri. 20

21 tuntia viikossa. Museokäyntiin kuuluu aina opastus, rakennuksiin ei pääse tutustumaan omatoimisesti. Päivittäin opastuksia on keskimäärin 1-2. Talvikaudella museonhoitaja hoitaa museota 8 h viikossa. Museossa on järjestetty kesäaikana erilaista toimintaa. Vuonna 2010 järjestettiin satupajoja lapsille museon pihamaalla sekä lisäksi sisälle museorakennuksiin sijoittui niiden aihepiiristä kertova näytelmä Onhan täs eletty. Näytelmä oli museonhoitajan ideoima. Rakennusten pienestä koosta johtuen näytelmää saattoi seurata vain noin 5-6 henkilöä kerrallaan, ja kaikkiaan esityksen näki 101 henkilöä. Työväenasuntomuseo on hankalasti saavutettavissa ja eristyksissä korkean mäen päällä, vaikka sinänsä paikka sijaitseekin aivan Kuusankosken keskustan tuntumassa. Sinne on varta vasten tultava. Kuusankosken työväenasuntomuseon rakennukset edustavat osin samaa aikakautta, sosiaalista kerrostumaa sekä materiaalista ympäristöä kuin Rautatieläiskotimuseo. Samantyyppisiä työväestön asumista kuvaavia museoita löytyy Suomesta noin kolmekymmentä, lisäksi sisustettuja interiöörejä on muissa museoissa runsaasti. Molempien työväenasumista esittelevien museoiden esineistö on valtakunnallisesti katsottuna tavanomaista arkista 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun käyttöesineistöä ja melko yleistä. Rakennukset ja kokoelmat eivät liity tässä tapauksessa toisiinsa, vaan interiöörit ovat esimerkinomaisia. Aitous ja alkuperäisyys ovat nykyajan museoajattelussa keskeisellä sijalla ja nämä pitkälti määrittelevät myös esineiden ja museokohteiden museaalisen arvon. Työväenasuntomuseon epäautenttisuus vie siltä kiinnostavuutta, sillä sen mahdollisuudet kertoa menneisyydestä ovat heikot. Rakennukset on irrotettu alkuperäisestä ympäristöstään tehtaiden ja muiden rakennusten läheisyydestä, eikä niiden nykyinen ympäristö kuvaa työläisten asumismuotoa, johon kuului mm. kotieläimiä, ulkorakennuksia ja kasvimaita. Rakennuksiin nykyisin liitetyt tarinat ovat kuvitteellisia. Toiminnan kustannukset ja vaikuttavuus Työväenasuntomuseon vuokra on pieni ja kävijämäärä vähäinen. Kustannuksia syntyy museonhoitajan palkkaamisesta. Seuraavassa taulukossa on tietoja Työväenasuntomuseon kävijämääristä, avoinnaolotunneista sekä kohteen ylläpidosta aiheutuvista vuokrakustannuksista. Työväenasuntomuseo Kävijät yhteensä (kpl) Avoinnaolotunnit yhteensä (h) Kävijöitä avoinnaolotuntia kohden (kpl) 0,8 1,4 Vuokrakustannukset yhteensä ( ) Vuokrakustannukset kävijää kohden ( ) 13,5 11,6 Kehittämismahdollisuudet Työväenasuntomuseo on pikemminkin muutaman objektin käsittävä rakennuskokoelma kuin varsinainen museo. Museona sen kehittäminen ei ole tarkoituksenmukaista johtuen sen vähäisestä museaalisesta arvosta, haasteellisesta sijainnista sekä museon tiloista. Työväestön aineellisen asuinympäristön tallentaminen on sinänsä museaalisesti relevantti näkökulma, joka kuitenkin toteutuisi luontevimmin ja ajanmukaisimmalla tavalla osana kaupunginmuseon kokoelmia kuin oman museon kautta. Nykyisellään museolla ei ole edellytyksiä muuhun kuin olemassa olevan rakennuskannan ja esineistön säilyttämiseen. 21