Kansallisen adoptio-ohjelman suunnittelukokous, kokousmuistio

Transkriptio

1 Kansallisen adoptio-ohjelman suunnittelukokous, kokousmuistio klo 9 11 Kotola, Yrjönkatu 29 A, 4. krs Helsinki 1) Kokouksen avaus 2) Esittelykierros Käytiin lyhyt esittäytymiskierros. 3) Taustaa Adoptioperheet ry:n toiminnanjohtaja Anu Uhtio kertoi lyhyesti kokoon kutsumisen taustaa. Työryhmän kokoonpano pyritään pitämään mahdollisimman avoimena, jos tulee mieleen vielä mukaan kutsuttavia tahoja niin kertokaa meille! 4) Lähetekeskustelu Olemassa olevia asiakirjoja: Valtakunnallinen adoptio-osaamisen hyvien käytäntöjen kehittämis- ja levittämishanke (Vahke). Loppuraportti (FSKC Rapporter 7/2009) ra7acf.pdf Suosituksia adoptiotoiminnan kehittämseksi. An Action Plan For Adoption: Tackling delay Brittien adoptio-ohjelma, jonka tarkoitus on nopeuttaa lasten pääsyä pysyvään perheeseen. Ehdotus adoptio-osaamisen kehittämiseksi Suomessa (Kerstin Rauma, FSKC Raportti 1/2004) STM: Opas adoptioneuvonnan antajalle Onko jollakulla maailmalta tai meiltä lisää ohjelmia tai muita vastaavia papereita tiedossa?

2 Ajatuksia mukaan kutsuttavista tahoista (lisäyksiä saa ehdottaa): - Kuntaliitto - Lastensuojelun järjestökenttä - Ministeriön edustajia (STM, OM) - Lapsiasiavaltuutettu (kutsuttu, esittänyt kiinnostuksensa, kutsutaan mukaan sopivaan temaattiseen kokoukseen) - Perhehoitoliitto ry - Simpukka ry Teemoja Seuraavassa on listattu kokouksessa esiin nostettuja teemoja. Temaattisiksi kokonaisuuksiksi hahmottui kolme keskeistä aluetta: 1) Adoption suhde suomalaiseen lastensuojeluun 2) Adoptioneuvonta, perheille tarjottava tuki ja jälkipalvelut 3) Palvelujärjestelmä, poliittinen vaikuttaminen ja asennevaikuttaminen Yksityiskohtaisemmat muistiinpanot teemoittain alla, kirjattu vapaamuotoisesti kokouksessa käydyn keskustelun perusteella: 1) Adoption suhde suomalaiseen lastensuojeluun a. Tarvitaan paradigmanmuutos, jossa adoptio ja lastensuojelu nähtäisiin osana yhtä kokonaisuutta, ei erillisinä tarkasti toisistaan rajoitettuina alueina b. Avoin adoptio nyt juridisesti mahdollinen mutta ei juuri käytetty c. Onko adoptio ylipäänsä vaihtoehto lastensuojelun kentällä? d. Kun sijaisperheille annetaan tukea, adoptioperheet jäävät helposti yksin e. Sijaisperheiden edustus työryhmän jatkotyöskentelyyn f. Sijaisvanhemmuuden ja adoptiovanhemmuuden suhde i. Lapsen oikeus pysyvyyteen ii. Työntekijöille vaikea asia eivät halua/osaa ottaa adoptiota puheeksi biologisten vanhempien, sijaisvanhempien eivätkä lasten itsensä kanssa iii. Kenttä on moninainen ja tarvitaan vastakkainasettelujen purkamista iv. Yksilöllisesti lapsen edusta lähtevä ajattelu, jossa vältetään turhia rajoja g. Kenttää sääntelee tällä hetkellä kolme eri lakia: adoptiolaki, perhehoitolaki, lastensuojelulaki i. Rahoitus kunnat pitäisikö myös adoptiopalvelujen rahoituksen olla valtakunnallisesti koordinoitua? h. Lähentyminen voisi auttaa myös resurssipulaan i. Tiedostettava nykytila: sijaishuollossa olevan lapsen adoptointi lopettaa sijaisvanhempien toimeksiantosopimuksen ja korvaukset älytön tilanne, jossa rajanveto kahden alueen välillä tulee näkyväksi lapsen edun kustannuksella i. Pitäisi olla mahdollisuus tietyillä ehdoilla ylläpitää korvaustasoa myös adoption jälkeen

3 j. Mentoriajattelu nyt olemassa sijaisvanhempien keskinäinen mentorijärjestelmä, mutta voisi ulottaa myös adoptiopuolelle: Adoptiovanhemmat mentoreina sijaisvanhemmille tai toisinpäin? k. Tiedoksi: Sateenkaariperheet suunnittelemassa perhehoidon puolelle kehittämishanketta mies- ja naisparien sijaisvanhemmuutta vahvistamaan ja ammattilaisten osaamista lisäämään, varmasti asiaa myös adoptiokentän puolelle, jos hankerahoitus saadaan 2) Adoptioneuvonta, perheille tarjottava tuki ja jälkipalvelut a. Perheille tarjottava tuki i. Adoption erityisyys ja erityistarpeisten lasten määrän lisääntyminen ii. Kuntayhteistyö iii. Miten perheitä tuetaan sen jälkeen kun lapsi on kotiutunut b. Adoptioneuvonta i. Vahken suositus ammattihenkilöstön adoptio-osaamisen parantamiseksi ii. Lapsen tarpeet ja lapsen etu adoptioneuvonnassa 1. Riittävän hyvä valmennus ehkäisee katkenneita adoptiosijoituksia 2. Jatkossakin perheiden on saatava tarvittava tuki 3. Kunnallisten palveluiden kirjavuus kasvattaa lisäselvitysten tarvetta kotiselvitysten taso paikoin heikentynyt 4. Koulutustarve adoptioneuvontaa antaville tahoille: a. mikä on laissa tarkoitettu riittävä tietotaso? b. Kuka järjestää koulutusta ja millä ajatuksella? c. Onko koulutukselle mahdollista taata jatkuvuus ja pysyvyys d. Riittävä vaatimustaso, mutta ei liiallinen jottei jonotilanne räjähdä käsiin 5. Kuntayhteistyön mahdollisuus? a. Sote-uudistuksen rakenne ja siitä mallin ottaminen? iii. Valmiudet esimerkiksi isompien lasten adoptoimiseen tai sisarusadoptioon heikkoja, koska adoptioneuvontaan ei näiltä osin ole riittäviä resursseja. iv. Keskustelu lasten iästä on jatkuvaa sekä perheiden keskuudessa että neuvonnassa c. Palvelunantajien rahoitus i. epäterveellä tavalla riippuvainen asiakkaiden ja lasten määrästä ii. kaksi palvelunantajaa saa RAY-rahaa, yksi ei voi koskaan sitä saada iii. Uusien kontaktien luominen ja ylläpitäminen iv. Palvelunantajien tarjoaman jälkipalvelun resurssit juurien selvittäminen yms. 1. palvelunantajien vastuulla, mutta tälle ei ole resursseja 2. Myös aikuisten adoptoitujen näkökulmasta jälkipalvelut on tärkeitä 3. Jos adoptiovanhemmat eivät ole saaneet tukea, he eivät myöskään kykene tukemaan adoptiolasta

4 d. Hyvä jälkipalvelu (aikuisten adoptoitujen näkökulma): i. Adoptoidut hakevat tietoja, joita eivät ole adoptiovanhemmiltaan saaneet ii. Sosiaalityöntekijä saa päättää, mitä papereita saa näyttää: tämä koetaan vääränä iii. Jokaista adoptoitua itseään koskevien papereiden tulisi olla hänen omaa tietoaan juridiikka, käytännöt, keskeiset ristiriitakohdat selvitettävä iv. Sos. työntekijän päätös, onko adoptoitu valmis siihen v. Monet ovat miettineet pitkään, lähtevätkö hakemaan tietoja vai eivät lytätyksi tulemisen kokemus vi. Miksei voi antaa kaikkea tietoa kerralla? vii. Mitkä ovat adoptoidun henkilön oikeudet omiin tietoihinsa ja omiin papereihinsa viii. Voiko biologinen vanhempi kieltää / vastustaa tiedon antamista ja miksi ylipäänsä suostumus tarvitaan? ix. Tiedot siitä, mitä kirjataan mihinkin ja minkälaisia tietoja on saatavilla x. Mikä on historiatiedon välittämisen tapa? Miten arkistokäytännöt toimivat? xi. Tieto edes siitä, mitä on saatavilla / olemassa arkistoissa xii. Adoptiolasten papereiden salaiseksi julistaminen (käräjäoikeuksien päätöksillä) 1. Käytännöt kirjavat, eri tuomarit tekevät erilaisia päätöksiä e. Mies- ja naisparien adoptiot i. yhteisen adoption käytännön mahdollisuuksien edistäminen ii. Toivomus olisi, ettei jäisi yksittäisten aktiivisten työntekijöiden vastuulle iii. Minkälaista tietoa suomalaisilla adoptiotoimijoilla on siinä vaiheessa kun näitä pareja alkaa tulla adoptioneuvontaan iv. Uusia kontakteja f. Monimuotoiset perheet adoptioprosessissa i. miten osataan huomioida perheiden moninaisuus adoptioprosesseissa ii. Yksin adoptoivat iii. Uusperheytyvät adoptioperheet iv. Sijaisperheet v. Eroasiat vi. Adoptio- tai sijaissisaruus vii. Kahden kulttuurin / monikulttuuriset adoptiot viii. Sukulaisadoptiot ix. Itsenäiset adoptiot x. Sijaissynnytykset

5 3) Palvelujärjestelmä, poliittinen vaikuttaminen ja asennevaikuttaminen a. Kouluttautuminen ja ammattilaisille tarjottava koulutus i. Ammattilaisten tietotason lisääminen adoptioasioissa 1. Kaikkien perheiden Suomi -hankkeen selvitys: Tällä hetkellä ammatissa toimivista perhepalvelujen ammattilaisista noin 73 % on kohdannut adoptioperheitä, mutta vain 25 % saanut tietoa adoptioperheistä osana koulutustaan, valmistuvista opiskelijoista vain reilut 14% ( KPS_selvitys_ammattilaiset_ja_opiskelijat_nettiin_final.pdf) ii. Riittävä tieto adoptiolasten ja -perheiden erityiskysymyksistä iii. Perheiden monimuotoisuus b. Perhevapaiden ja muiden etuuksien yhdenvertaisuus i. Yli 7-vuotiaan adoptiolapsen kohdalla vanhempainrahat ii. Vanhempainvapaiden yleinen epäyhdenvertaisuus iii. Kotihoidontuki iv. Isompien lasten kieli- ja kulttuuri-identiteetin tukeminen c. Suomesta ulkomaille adoptoidut lapset? Mikä on meidän suhteemme heihin? d. Vaatimus Suomeen perustettavasta Adoptio-osaamisen keskuksesta e. Poliittinen tahto: i. onko Suomessa intressejä marginaalisen ryhmän etujen ja oikeuksien huomioimiseen f. Täysikäisten adoptiot Tulos: g. Tulevaisuus mihin ollaan menossa i. Visio siitä, miten adoptiokenttä on kehittymässä seuraavien vuoden kuluessa, mihin sitä halutaan viedä, mihin haasteisiin olisi vielä tartuttava? Työryhmän työskentelyn tuloksena syntyy eduskuntavaaleihin 2015 mennessä julkistettava keskustelunavaus, jolla vaaditaan kansallisen adoptio-ohjelman laatimista Suomeen. Avauksessa linjataan temaattisesti jäsenneltynä niitä kysymyksiä, joiden ratkaisemiseksi adoptioohjelman laatiminen on tarpeen ja joita ohjelmassa tulisi käsitellä. Prosessissa on kuultu laajasti ja monipuolisesti kentän ääntä. Keskustelunavaukseen kirjataan selkeästi vaatimus siitä, että ohjelmatyössä on kuultava paitsi adoptioperheiden ja kentän ammattitoimijoiden, myös aikuisten adoptoitujen ääni. Vaaditaan, että ohjelmatyössä on kuultava lapsen ääntä ja ohjelmalle on tehtävä lapsivaikutusten arviointi.

6 5) Aikataulutus ja teemoitus (3 h kokouksia) Työryhmä kokoontuu kuusi kertaa ennen eduskuntavaaleja Viimeisessä kokouksessa valmistaudutaan viilaamaan ja hyväksymään lopullinen teksti. Kokousaikataulut vuodelle 2015 doodlataan (kartoitetaan sähköisesti) ennen marraskuun kokousta ja lopulliset päivät päätetään siellä. Työskentely jäsentyy seuraavasti: 1) Aloituskerta (syyskuu) 2) Avointa keskustelua ( Yhteiset lapsemme ry:n toimitiloissa Iso Roobertinkatu 1) 3) Teemakerta (tammikuu 2015) Adoption suhde suomalaiseen lastensuojeluun 4) Teemakerta (helmikuu 2015) Adoptioneuvonta, perheille tarjottava tuki ja jälkipalvelut 5) Teemakerta (maaliskuu 2015) Palvelujärjestelmä, poliittinen vaikuttaminen ja asennevaikuttaminen 6) Paperin viilaus ja hyväksymiskerta (huhtikuu 2015) 6) Muut esille tulevat asiat - Kokousvauva vaikutti tyytyväiseltä kokouksen lopputulemaan. 7) Kokouksen päättäminen Päätettiin kokous klo 10:59