Sosiaali- ja terveysvaliokunnalle

Transkriptio

1 (8) VAO/EVY/Mika Mänttäri Sosiaali- ja terveysvaliokunnalle HE 225/2016 vp Vastine asiantuntijakuulemisessa esitettyihin asiantuntijalausuntoihin Vastineenaan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle annettuihin asiantuntijalausuntoihin sosiaali- ja terveysministeriö lausuu ensisijaisesti vain niistä asioista, jotka kuuluvat käsittelyssä olevan hallituksen esityksen sisältöön. Asiantuntijalausunnoissa esitettyjä muutosehdotuksia on osin otettu mukaan sellaisinaan myös puolustusvaliokunnan lausuntoon 9/2016 vp. 1. Yleistä 1.1 Kustannusvaikutukset Useissa asiantuntijalausunnoissa ehdotetaan erilaisia laajennuksia ja parannuksia korvattavuuteen ja etuuksien määrään. On huomattava, että hallituksen esityksessä on huolellisesti arvioitu siinä ehdotettujen muutosten aiheuttama korvauskustannusten kasvu, joka ehdotetaan katettavaksi korottamalla ensi vuoden valtion talousarviossa valtion korvauksille varattua määrärahaa eurolla. Jos lakiehdotuksia muutettaisiin joltain osin niin, että korvausmeno kasvaisi, se tulisi ottaa huomioon myös valtion talousarvion kyseisessä määrärahassa ( ). Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa myös, että sotilastapaturmien korvausjärjestelmä on osa syyperusteista sosiaalivakuutusta. Korvausten perusteet edellyttävät syy-yhteyttä vahinkotapahtuman ja sen seurausten välillä. Tämän vuoksi korvauslainsäädäntö määrittää ne edellytykset, joiden puitteissa vahinkotapahtumia ja niiden seurauksia korvataan. Tällä tavoin myös korvausjärjestelmän aiheuttamat kustannukset ovat ennakoitavissa ja hallittavissa. 1.2 Terveydenhuolto ja kuntoutus Niiltä osin kuin asiantuntijalausunnoissa käsitellään useissa kohdin varusmiesten ja sotilaiden sairastavuutta ja terveydenhuoltoa tai kuntoutusta sosiaali- ja terveysministeriö toteaa, etteivät ehdotettavat lait sisällä säännöksiä, joilla olisi välitöntä vaikutusta sairauksien ja vammojen hoitoon ja kuntoutukseen, puhumattakaan sairastavuudesta. Tämä ilmenee hyvin myös Pääesikunnan päivätystä lausunnosta. Kysymyksessä on korvauslainsäädäntö, jonka tarkoituksena on taata vahingoittuneille oikeudenmukaiset korvaukset palveluksesta aiheutuneiden vammojen ja sairauksien aiheuttamien menetysten vuoksi. Vammojen ja sairauksien hoidon ja kuntoutuksen järjestäminen kuuluu terveydenhuoltojärjestelmälle. Puolustusvoimat, valtiokonttori ja julkinen terveydenhuolto tekevät luonnollisesti yhteistyötä hoidon ja kuntoutuksen järjestämisessä ja se on olennainen osa riittävän turvaverkon luomisessa varusmiehille ja sotilaille, mutta annettavan sairaanhoidon ja kuntoutuksen järjestämisen sääntely ei kuulu ehdotetun korvauslainsäädännön alaan. Ehdotetut lait eivät aiheuta muutosta siihen, miten korvattavien vammojen ja palvelussairauksien hoito ja kuntoutus järjestetään nykyisin tai tulevaisuudessa. Meritullinkatu 8, Helsinki PL 33, VALTIONEUVOSTO Puhelin Telekopio (09)

2 2(8) 1.3 Ammattisotilaiden työtapaturmaturvan laajentaminen Kuten hallituksen esityksessä on todettu, sosiaali- ja terveysministeriö katsoo, ettei ammattisotilaiden työtapaturmaturvaa ole perusteltua laajentaa. Lakisääteisessä työtapaturma- ja ammattitautiturvassa ei ole perusteltua ryhtyä erottelemaan eri ammattiryhmiä. Eri ammattialojen riskitason huomioon ottaminen johtaisi varsin vaikeasti hallittavaan yksityiskohtaiseen sääntelyyn. Ammattisotilaiden tapaturmariski ei myöskään ole poikkeavan korkea verrattuna muihin ammattiryhmiin. Muiden kuin kriisinhallintaan osallistuvien ammattisotilaiden työtapaturmaturva tulee säilyttää yleisen työtapaturma- ja ammattitautien korvausjärjestelmän puitteissa. Sama periaate koskee myös ammattisotilaiden tai muiden virkamiesten virkamatkoja esimerkiksi kriisinhallintatehtäviä suorittavien joukkojen pariin tai muutoin riskialttiisiin oloihin. Näiltäkään osin ei ole perusteltua poiketa virkamiesten työtapaturmaturvasta, joka tarjoaa riittävän korvausturvan vahinkotapausten varalta. 2. Laki sotilastapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta 2.1 Soveltamisala vapaaehtoisessa maanpuolustuksessa (1 ) Puolustusvaliokunnan saaman asiantuntijalausunnon mukaan vapaaehtoista maanpuolustusta koskeva soveltamisalasäännös (1 1 mom 6 kohta) on puutteellinen ja siinä pitäisi huomioida myös Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen järjestämä sotilaallisia valmiuksia palveleva koulutus sekä varautumis- ja turvallisuuskoulutus, jos toiminnassa käytetään puolustusvoimien valvonnassa puolustusvoimien aseita, ampumatarvikkeita tai räjähdysaineita. Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa, että tältä osin ehdotettu viittaussäännös kattaa myös mainitun toiminnan. Säännöksessä viitataan vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain (556/2007) 35 :n mukaiseen toimintaan, joka kattaa myös puolustusvoimien valvonnassa tapahtuvan aseiden, ampumatarvikkeiden ja räjähdysaineiden käyttämisen ( ammunta ). Säännöksen muuttamiselle ei siten ole tarvetta. 2.2 Lääketieteellisen syy-yhteyden arviointi (3 ) Hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa on laajasti selostettu, mitä todennäköisellä syy-yhteydellä tarkoitetaan ja kuinka palveluksen aikaiset olosuhteet tulisi ottaa huomioon tärkeänä tekijänä tässä arvioinnissa. Se, ettei hallituksen esityksen yleisperusteluissa ole aivan yhtä laajasti selostettu kaikki varusmiespalvelukseen liittyviä erityisiä olosuhteita kuin kriisinhallinnan olosuhteita, ei ole merkittävä seikka itse säännöstä tulkittaessa. Säännös on kummassakin laissa sama ja sen tulkinta siten sama. Kaikki palvelukseen liittyvät olosuhdetekijät olisi otettava huomioon tapauskohtaisesti eli arvioitava, onko niillä ollut vaikutusta ilmenneen vamman tai sairauden syntyyn tai aikaisemman vian, vamman tai sairauden pahenemiseen. Kriisinhallinnan muuttuneet palvelusolosuhteet katsottiin tarpeelliseksi kuvata yleisperusteluissa tarkasti, koska lakiin esitettävät muutokset perustuvat erityisesti muuttuneisiin palvelusolosuhteisiin. Koska vastaavaa olosuhdemuutosta ei asevelvollisten osalta ole osoitettavissa, ei palvelusolosuhteiden yhtä yksityiskohtaista kuvaamista pidetty tarpeellisena. Kuten esimerkiksi Invalidiliiton ja Asevelvollisena vammautuneiden tuki ry:n lausunnoissa annetut esimerkit osoittavat, olosuhteita

3 3(8) olisi ollut mahdoton kuvata täydellisesti kaikki erityiskoulutukset huomioon ottaen ei myöskään kriisinhallinnan osalta. Mitä tulee lausunnossa kuvattuihin esimerkkeihin, on kuitenkin todettava, etteivät asevelvolliset käytä hävittäjälentokoneita. Puolustusvoimien taistelutavan muutoksesta ja sen asevelvollisille asettamista vaatimuksista ei puolestaan ole vielä riittävästi kokemusta sen arvioimiseksi, olisiko riskitaso sen seurauksena kohonnut. Invalidiliiton lausunnossa on ehdotettu sanamuodon täsmentämistä niin, että siinä mainittaisiin vakuutetun oma kertomus vahinkotapahtumasta huomioon otettavana tekijänä. Sosiaali- ja terveysministeriö ei näe täsmennystä tarpeelliseksi, koska säännöksessä jo mainittu vahingon sattumistapa tulee ilmi luonnollisesti useimmiten nimenomaan vahingoittuneen oman kertomuksen perusteella. Sitä ei sen vuoksi ole tarpeen nimenomaisesti mainita säännöksessä. Myös vahinkotapahtuman sattuessa läsnä olleiden muiden henkilöiden kertomus tai kaikki muu tieto sattumisolosuhteista voi olla tärkeää tapauksesta riippuen. 2.3 Pahoinpitelyn korvaamisen edellytykset(7 ) Lakiehdotuksen 7 :n säännös vastaa voimassa olevan lain aikaista tulkintakäytäntöä. Varusmiehen vapaa-aikana sattuvaa pahoinpitelyä ei korvata, jos se ei johdu palveluksesta. Tämä käytäntö ehdotetaan kirjattavaksi uuteen lakiin. Pahoinpitelyn motiivin selvittämisessä on joissakin tapauksissa niitä ongelmia, joita lausunnoissa tuodaan esille. Lain soveltajalle jää harkintavalta tulkita, milloin voidaan katsoa, että pahoinpitelyn pääasiallisena syynä on ollut palvelus. Tässä tulkinnassa otetaan huomioon kaikki se selvitys, joka tapahtumasta on saatavilla. Esimerkiksi pelkkä sotilaspuvun käyttö ei ole riittävä seikka osoittamaan pahoinpitelyn motiivia, vaikka se toki on arvioinnissa huomioon otettava seikka. Korvaamisen edellytysten väljentäminen ei välttämättä poistaisi tulkintavaikeuksia, vaan pelkästään siirtäisi korvattavuuden rajaa. Sosiaali- ja terveysministeriö katsoo, ettei ole perusteltua laajentaa vapaa-ajan pahoinpitelyjen korvattavuutta nykyisestä. 2.4 Pahenemisen korvaamisen enimmäisaika (6 ja 9 ) Lausunnoissa on kritisoitu sotilastapaturman aiheuttaman pahenemisen korvaamiselle ehdotettavaa kuuden kuukauden enimmäisaikaa (6 2 mom). Sama koskee palvelussairautena korvattavaa pahenemista (9 3 mom). Hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa on selostettu pahenemisen korvaamisen pääperiaatteet ja se, miksi korvausaikaa ehdotetaan rajattavaksi kuuteen kuukauteen. Pahenemisessa on kysymys vahingoittuneella jo entuudestaan olleen vian, vamman tai sairauden pahenemisesta tapaturman tai palveluksen seurauksena. Eri asia on, ettei itse tapaturmavamman tai palvelussairauden korvaamiselle ole laissa määräaikaa vaan ne korvataan ilman rajoituksia. Pahenemisen korvaamisen enimmäisaika on toisaalta lääketieteellisesti perusteltu ja toisaalta käytännön korvaustoiminnan kannalta tärkeä. Tältä osin perustelut määräajalle ovat samat kuin työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisen olennaisen pahenemisen korvaamiselle. Olennaista on huomata myös, että määräaika ei ole säännönmukainen korvausaika, vaan enimmäisaika. Paheneminen voidaan korvata ensisijaisesti vain pahenemisen ajalta, joka yleisimmissä tapauksissa olisi selvästikin alle kuusi kuukautta. Mitä lievempi paheneminen olisi kyseessä, sitä lyhyempi olisi todennäköinen korvausaika. Ehdotettu 1. lakiehdotuksen 6 :n 2 momentin sanamuoto jättää kuitenkin paljon tulkinnanvaraa sen suhteen, mistä alkaen sotilastapaturman aiheuttaman pahenemisen korvaamisen kuuden kuukauden

4 4(8) määräaika lasketaan, kuten tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan lausunnossa todetaan. Vaikka lääketieteellisesti useissa tapauksissa pahenemisen korvaamisen aika olisi perustelua laskea jo tapaturman sattumisesta alkaen, näiden tilanteiden määrittely jäisi kokonaan korvaus- ja oikeuskäytännön varaan. Koska kuuden kuukauden määräaika laskettaisiin perustelujen mukaan aina viimeistään palveluksen päättymisestä, lain tulkinnallisen selvyyden vuoksi sanamuotoa olisi perusteltua korjata niin, ettei siihen jäisi turhaa tulkinnanvaraisuutta. Selvintä olisi, että määräaika laskettaisiin aina palveluksen päättymisestä alkaen, jolloin momentin sanamuotoa voitaisiin korjata seuraavasti: Korvausta pahenemisesta maksetaan enintään kuuden kuukauden ajan tapaturman sattumisesta tai palveluksen päättymisestä, jollei toipuminen ole ilmeisesti viivästynyt pääasiallisesti vamman tai sairauden hoitoon liittyvien syiden vuoksi. 2.5 Henkisen järkytysreaktion korvaaminen (8 ) Säännös vastaa työtapaturma- ja ammattitautilain säännöstä traumaattisten psyykkisten seuraamuksien korvaamisesta. Kuten säännöksen perusteluista ilmenee, henkisen järkytysreaktion korvauskriteerit seuraavat diagnostisia kriteerejä ja vastaavat nykyistä lääketieteellistä tietämystä. Sen vuoksi säännökseen ehdotettavista kriteereistä ei ole perusteltua poiketa. Säännöksessä edellytetään, että vahingoittuneella on todettu traumaperäiseen stressihäiriöön sopiva oireisto kuuden kuukauden kuluessa tapahtumasta tai palveluksen päättymisestä. On huomattava, ettei tämä ei edellytä traumaperäisen stressihäiriön diagnosointia sinänsä, vaan ainoastaan oireilun toteamista. Myös tämä edellytys perustuu lääketieteellisen tietämykseen kyseisten järkytysreaktioiden synnystä eikä tästäkään edellytyksestä ole perusteltua luopua. Jos se poistettaisiin laista, edellytys kuitenkin tosiasiallisesti vaikuttaisin lääketieteellisessä arvioinnissa. On asianmukaista, että korvattavuuden kriteerit ilmenevät riittävästi laista. 2.6 Palvelussairaus (9 ) Palvelussairaus on katsottu perustelluksi kytkeä työtapaturma- ja ammattitautilain käsitteistöön mm. ammattitaudin osalta. Vaihtoehtona olisi ollut säätää pelkästään, että mikä tahansa vamma tai sairaus korvataan palvelussairautena, jos se on palveluksesta aiheutunut. Sitä tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan lausunnossa esitettyä vaihtoehtoa, että laissa säädettäisiin vain niistä perusteista, joilla oikeutta korvaukseen ajallisesti palveluksen aikana sattuneen vahingon tai esiin tulleen sairaustilan perusteella ei synny, ei sosiaali- ja terveysministeriö pidä tarkoituksenmukaisena tai lakiteknisesti edes toimivana ratkaisuna. Sinänsä se havainto, että ehdotettava laki laajentaa merkittävästi korvattavuutta, on oikea ja tämä on hallituksen esityksen nimenomaisena tavoitteena. Tämä tuo käytännön soveltamisessa vääjäämättä uusia tulkintatilanteita, mutta syy-yhteyteen perustuvassa korvausjärjestelmässä tätä ei voida koskaan välttää. Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan lausunnossa kiinnitetään huomiota myös palvelussairauden syy-yhteysarviointiin ja verrataan sitä ammattitaudin syy-yhteysarviointiin lain sananmuodon kannalta. Palvelussairaus on siis vamma tai sairaus, joka on todennäköisesti palveluksen aiheuttama, jos se ei ole jo ammattitaudiksi katsottava sairaus. Useat sairaudet ovat monitekijäisiä, mikä on lääketieteellisessä syy-yhteyden todennäköisyysarvioinnissa otettava huomioon. Jonkin tekijän pääasiallisuuden edellyttäminen sillä tavoin kuin ammattitaudin määritelmässä edellytetään voidaan tapauksessa riippuen tulkita jopa rajoittavaksi kriteeriksi. Olennaista on, että sairaus on

5 5(8) todennäköisesti palveluksesta aiheutunut riippumatta siitä, onko sairauden taustalla mahdollisesti muitakin tekijöitä. Pääasiallisuuden arviointi on siten osa todennäköisyysarviointia eikä tämän määreen lisääminen toisi säännökseen mitään olennaista tarkennusta. Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa, että lakiehdotuksen 9 :n 1 momentin 1 kohdan ja 5 kohdan sekä 3 momentin kesken on jäänyt ristiriita, joka on syytä korjata. Pykälän 1 momentin 1 kohta viittaa työtapaturma- ja ammattitautilain ammattitautia koskeviin säännöksiin. Viittaus ei kuitenkaan ulotu ammattitautina korvattavaan olennaiseen pahenemiseen, joka on eri asia kuin pykälän 5 kohdassa tarkoitettu palvelussairautena korvattava paheneminen. Koska pykälän 3 momentti asettaa kuuden kuukauden määräajan pahenemisen korvaamiselle, se rajoittaisi myös ammattitautina korvattavaa olennaista pahenemista, jolle ei ole työtapaturma- ja ammattitautilaissa säädetty enimmäisaikaa. Tämä ei vastaa sitä, mitä säännöksellä tavoitellaan, vaan ammattitautina korvattava olennainen paheneminen tulisi korvata jatkossakin ilman määräaikaa. Sosiaali- ja terveysministeriö ehdottaa pykälän sanamuotoa korjattavaksi tältä osin niin, että 1 momentin 1 kohdan viittaus ulottuu työtapaturma- ja ammattitautilain 30 :ään: Palvelussairaudella tarkoitetaan 1 :ssä mainitulle henkilölle palveluksessa aiheutunutta: 1) työtapaturma- ja ammattitautilain (459/2015) :n mukaista ammattitautia; Palvelusairautena käsitellään myös työtapaturma- ja ammattitautilain 18 :ssä tarkoitettua vammaa tai sairautta. Näissä on kysymys tapaturman ja ammattitaudin määritelmien väliin jäävistä vammatyypeistä, joiden korvaaminen tällä tavoin halutaan varmistaa. Mainitun säännöksen sisältämä yhden vuorokauden aikamääre ei siten ole korvausoikeutta rajoittava säännös, vaan se määrittelee sitä, minkä säännöksen nojalla kyseinen vamma korvataan. Jos vamma tai sairaus on aiheutunut pitemmän ajan kuluessa, se tulee korvattavaksi joko ammattitautina tai muuna palveluksen aiheuttamana sairautena (momentin 4 kohta). 2.7 Päivärahan määrä Päiväraha on ansionmenetyskorvaus. Sen tarkoitus on korvata menetettyä työansiota ja siksi sen suuruus on sidottu vahingoittuneen sen hetkiseen ansiotasoon. Usein asevelvollisuutta suorittavilla ei ole merkittäviä työansioita tai työansioita lainkaan, jolloin korvaustaso jää vähimmäisturvan tasolle. Päivärahaa maksetaan vuoden ajan vahinkotapahtumasta, minkä jälkeen korvausmuotona on tapaturmaeläke, jos työkyvyttömyys jatkuu. Lain valmistelussa on katsottu oikeudenmukaiseksi korottaa pitkäaikaisen ja pysyvän työkyvyn menetyksen aiheuttamaa ansionmenetyskorvausta niin, että korvaus vastaa vähintään keskimääräistä ansiotasoa. Sen sijaan tilapäisen työkyvyttömyyden korvaamista nykyistä tasoa korkeammalla päivärahalla ei ole nähty perustelluksi. Tältä osin on katsottu perustelluksi korvata edelleen todellista lyhytaikaista ansionmenetystä. Lausunnoissa viitataan myös sairauspäivärahaan, millä tarkoitetaan ilmeisesti myös sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa. Sen määrän tai edellytysten tarkastelu ei ole kuulunut sotilastapaturmalainsäädännön uudistamisen yhteyteen. 2.8 Lisäkorvaukset kuoleman ja vakavan vammautumisen johdosta Sotilastapaturmalainsäädännössä ei ole erityistä henkivakuutustyyppistä kertakorvausta kuoleman johdosta. Sotilaallisessa kriisinhallinnassa palveleville otettiin kuolemantapauskorvaus tapaturman

6 6(8) johdosta käyttöön sopimusperusteisesti vuonna 2009 (puolustusministeriön ja valtiokonttorin välinen sopimus sotilaallisen kriisinhallintahenkilöstön ryhmätapaturmavakuutusta vastaavasta edusta). Tätä vastaavaa korvausta ehdotetaan nyt kriisinhallintatehtävissä sovellettavaan lakiin eli lähinnä kirjataan nykyinen käytäntö tältä osin lakiin, koska vakuutetun oikeuksista on säädettävä laissa, kun tosiasiassa on kysymys sosiaalivakuutusetuudesta. Kriisinhallintahenkilöstölle ehdotettava pysyvän haitan lisäkorvaus perustuu vastaavasti mainittuun ryhmätapaturmavakuutusta vastaavaan sopimukseen. Työtapaturma- ja ammattitautilain nojalla vamman tai sairauden aiheuttamasta pysyvästä haitasta maksetaan haittarahaa, joka on haittaluokissa 1 5 kertakorvaus ja haittaluokissa 6 20 pysyvä kuukausittain maksettava korvaus. Tämän korvauksen saavat siis myös asevelvollisina vammautuneet. Lainvalmistelun yhteydessä ei päädytty ehdottamaan asevelvollisia koskevaan lakiin näitä aivan uusia etuuksia, koska niille ei nähty vastaavia perusteita kuin kriisinhallintaan osallistuville. Lisäkorvausten taustalla ovat Afganistanin myötä merkittävästi vaativammiksi muuttuneet kriisinhallinnan palvelusolosuhteet. Asevelvollisten osalta vastaavaa palvelusolosuhteiden oleellista muutosta ei ole osoitettavissa eivätkä palveluksessa tapahtuneet kuolemantapaukset ja vakavat onnettomuudet ole lisääntyneet. Kuoleman ja vakavan tapaturman riski on kriisinhallintapalveluksessa yli viisinkertainen verrattuna asepalvelukseen. Tilastollisesti asepalvelusaikana nuorille miehille sattuu merkittävästi vähemmän kuolemia ja vakavia tapaturmia kuin samanikäiselle muulle miespuoliselle väestölle. Puolustusvoimat tekee jatkuvaa ennaltaehkäisevää työtä palvelusturvallisuuden lisäämiseksi, jossa on otettu ja otetaan huomioon niin palveluksen laatu kuin palvelusolosuhteiden muuttuminen. Omaisille tai muille edunsaajille maksettavalle korvaukselle ei siten ole esitetty erityistä tarvetta. Asevelvollisen palveluksesta aiheutuvan kuoleman perusteella maksetaan puolisolle ja lapsille perhe-eläkettä työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisesti. Lisäksi perhe-eläkkeen vähimmäistaso on turvattu, kun eläkkeen perusteena ehdotetaan käytettäväksi kolminkertaista vähimmäisvuosityöansiota, joka vuoden 2017 tasolla on euroa. Tämän mukaisesti esim. leskeneläkkeen määrä ilman tulosovitusta olisi noin euroa vuodessa, jos lapsia ei ole. Yhden lapsen perhe-eläke olisi noin euroa vuodessa. Hautausapua maksettaisiin noin 4780 euroa. 2.9 Psyykkinen tuki palveluksen jälkeen Asevelvollisia koskevassa laissa ei ehdoteta vastaavaa tapaturmasta tai palvelussairaudesta riippumatonta psyykkistä tukea palveluksen päättymisen jälkeen kuin kriisinhallintahenkilöstölle, koska tälle tukimuodolle ei ole tarvetta. Kriisinhallintatehtävästä palaaminen voi aiheuttaa sellaisia sopeutumisongelmia siviilielämään palaamisessa, että ammattiavulle on tarvetta. Asevelvollisen kotiutuminen palveluksesta ei ole rinnastettavissa kotiutumiseen kriisinhallintatehtävästä. Asevelvollisuuden suorittaminen sinällään ei muodosta sellaista psyykkistä kuormitusta, joka edellyttäisi psyykkisiä tukitoimia. Jos palveluksen aikana tapahtuu sellaista, joka aiheuttaa erityisen psyykkisen trauman, se voidaan korvata ehdotettavan lain nojalla psyykkisenä järkytysreaktiona. Jos palvelus keskeytyy muutoin psyykkisistä syistä, henkilö ohjataan erityiseen etsivän nuorisotyön Aikalisätoimintaan ja/tai terveydenhuollon palvelujen asiakkaaksi.

7 7(8) 2.10 Kuntoutus Kuntoutuksen osalta on Invalidiliiton ja Asevelvollisena vammautuneiden tuki ry:n lausunnoissa ehdotettu erityistä kirjausta uuteen lakiin. Sekä lääkinnällisen kuntoutuksen että ammatillisen ja toimintakykykuntoutuksen korvaamisesta säädetään työtapaturma- ja ammattitautilaissa. Kuntoutuksen ensisijaisuus ja sen tärkeä merkitys on jo mainitun lain säännöksissä selvästi korostettu, eikä asian painottamiselle ole erityistä tarvetta asevelvollisia tai kriisinhallintahenkilöstä koskevissa laeissa. Asian kirjaaminen erityissäännökseen ehdotetuilla tavoilla ei toisi asiallisesti mitään uutta kuntoutuksen osalta verrattuna työtapaturma- ja ammattitautilain säännöksiin. 3. Laki tapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta kriisinhallintatehtävässä 3.1 Yleistä Edellä kohdissa ja 2.10 käsitellyt asiat koskevat myös kriisinhallintatehtäviä koskevaa lakia. Näiltä osin sosiaali- ja terveysministeriö uudistaa edellä lausutun. Sosiaali- ja terveysministeriö esittää siten vastaavasti korjattavaksi kahta säännöstä myös tässä laissa: 5 2 mom: Korvausta pahenemisesta maksetaan enintään kuuden kuukauden ajan tapaturman sattumisesta tai palveluksen päättymisestä, jollei toipuminen ole ilmeisesti viivästynyt pääasiallisesti vamman tai sairauden hoitoon liittyvien syiden vuoksi. 6 1 mom 1 kohta: Palvelussairaudella tarkoitetaan 1 :ssä mainitulle henkilölle palveluksessa aiheutunutta: 1) työtapaturma- ja ammattitautilain (459/2015) :n mukaista ammattitautia; 3.2 Henkinen järkytysreaktio (7 ) Vertaistukiryhmä Vaikeasti korvattavat ry:n lausunnossa ehdotetaan, että pykälässä käytetty käsite välitön osuus tapahtumaan pitää määritellä koskemaan koko kansallista kriisinhallintaosastoa kyseisessä rauhanturvaoperaatiossa (niin sanottu kollektiivinen trauma), ei ainoastaan tapahtumassa mukana tai lähellä olleita. Samaan asiaan kiinnittää huomiota myös Suomen Rauhanturvaajaliitto. Hallituksen esityksen perusteluissa nimenomaisesti todetaan, että henkinen järkytysreaktio voi olla seurausta myös palveluksesta kokonaisuutena ilman selvää yksittäistä tapahtumaa, jolloin se korvataan palvelussairautena. Näin ollen myös edellä kuvatun ns. kollektiivisen trauman aiheuttama oireilu tulisi korvattavaksi palvelussairautena ehdotettavan lain nojalla. Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa myös, että ylipäätään psyykkisten häiriöiden korvaaminen ei rajoitu tähän säännökseen, vaan perustelujen mukaan psyykkisiä tekijöitä ei ole rajattu sairauden aiheuttajina palvelussairauden korvattavuuden ulkopuolelle. Jos palvelukseen osallistuneella tode-

8 8(8) taan psyykkinen sairaus, joka ei täytä henkisen järkytysreaktion kriteereitä, sen korvaamista tulee harkita yleisen palvelussairautta koskevan säännöksen perusteella (6 1 mom 4 ja 5 kohta). 3.3 Kuntoutus Vertaistukiryhmä Vaikeasti korvattavat ry:n lausunnossa ehdotetaan lakiin otettavaksi säännös kuntoutuksen palkallisuudesta. Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa, etteivät palkanmaksuun liittyvät asiat kuulu sen hallinnonalaan eivätkä tässä laissa säädettäväksi. 3.4 Vakuutusoikeuden käsittely Vakuutusoikeuden lausunnossa tuodaan esille se epäselvyys, joka liittyy vuoden 2017 alusta voimaan tulevan oikeudenkäynnistä vakuutusoikeudessa annetun lain 6 :n tulkintaan ja mahdolliseen sääntelyn tarkentamiseen. Kyseinen lainsäädäntö ei kuulu sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalaan eikä sosiaali- ja terveysministeriöllä ole tältä osin kantaa siihen, millä tavalla esimerkiksi siviilikriisinhallintaa koskevan vahinkoasian käsittelyyn osallistuvista jäsenistä tulisi säätää tai kuinka edellä mainittua lainkohtaa tulisi tulkita. Sinänsä on kannatettavaa, että sotilastapaturma-asioiden mukaan lukien kriisinhallinta kokonaisuudessaan käsittelyyn vakuutusoikeudessa osallistuu asiantuntija siten kuin mainitussa lainkohdassa säädetään. 4. Lakiuudistuksen vaikutusten seuranta ja arviointi Sosiaali- ja terveysministeriö katsoo, että uudistuksen vaikutuksia tulee seurata ja arvioida huolellisesti. Uusien lakien toimeenpano on Valtiokonttorin tehtävä, jossa se toimii myös kiinteässä yhteistyössä esimerkiksi puolustusvoimien, puolustusministeriön ja sisäministeriön hallinnonalalle kuuluvan siviilikriisinhallinnan hallinnon kanssa. Uusien lakien soveltamisesta saadut kokemukset tullaan käsittelemään Valtiokonttorin sotilastapaturma-asiain neuvottelukunnassa, jossa on myös sosiaali- ja terveysministeriön edustus. Poikkihallinnollisella neuvottelukunnalla on ollut aktiivinen rooli tämän lainuudistuksen taustalla ja sotilastapaturmien korvausjärjestelmän ja turvaverkon kokonaisuuden kehittäminen jatkuu näissä puitteissa edelleen.