Oikeusministeri Johannes Koskinen

Transkriptio

1 Valtioneuvoston kirjelmä Eduskunnalle ehdotuksesta neuvoston puitepäätökseksi (menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten täytäntöönpano) Perustuslain 96 :n 2 momentin mukaisesti lähetetään Eduskunnalle Tanskan kuningaskunnan ehdotus puitepäätöksen tekemiseksi menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten täytäntöönpanosta Euroopan unionissa sekä ehdotuksesta laadittu muistio. Helsingissä 3 päivänä lokakuuta 2002 Oikeusministeri Johannes Koskinen Lainsäädäntöjohtaja Jan Törnqvist

2 2 OIKEUSMINISTERIÖ MUISTIO EU/120702/0515 EHDOTUS PUITEPÄÄTÖKSEKSI MENETETYKSI TUOMITSEMISTA KOSKEVIEN PÄÄTÖSTEN TÄYTÄNTÖÖNPANOSTA 1. Yleistä Tanskan kuningaskunta on 13 päivänä kesäkuuta 2002 tehnyt Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 31 artiklan a kohdan ja 34 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla ehdotuksen puitepäätöksen tekemiseksi menetetyksi tuomitsemista päätösten täytäntöönpanosta koskevien Euroopan unionissa. Ehdotus perustuu Tampereella 15 ja 16 päivänä lokakuuta 1999 pidetyn Eurooppa-neuvoston päätelmiin sekä neuvoston 29 päivänä marraskuuta 2000 Tampereen hyväksymään päätelmien mukaisesti toimenpideohjelmaan vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen täytäntöönpanemiseksi rikosasioissa. Tampereen Eurooppa-neuvoston päätelmien 33 kohdan mukaan vastavuoroisen tunnustamisen periaatteesta tehdään oikeudellisen yhteistyön kulmakivi rikosasioissa. Päätelmien 51 ja 55 kohdassa käsitellään menetetyksi tuomitsemisen tehostamista. Toimenpideohjelmassa menetetyksi tuomitsemista koskee toimenpide 19. Tanska on esitellyt aloitteensa neuvoston oikeudellista yhteistyötä rikosasioissa käsittelevän työryhmän kokouksessa 8 ja 9 päivänä heinäkuuta Tämä muistio perustuu asiakirjaan 9955/02 COPEN Pääasiallinen sisältö Ehdotus on omaisuuden jatkoa ja puitepäätökselle todistusaineiston jäädyttämistä koskevien päätösten täytäntöönpanosta. Tästä puitepäätöksestä saavutettiin poliittinen yhteisymmärrys 28 päivänä helmikuuta 2002, mutta sitä ei ole vielä lopullisesti hyväksytty. Sen nojalla toisessa jäsenvaltiossa omaisuuden myöhempää menetetyksi tuomitsemista varten tehty jäädyttämispäätös (meillä takavarikko- tai vakuustakavarikkopäätös) voidaan panna toisessa jäsenvaltiossa täytäntöön jo esitutkintavaiheessa. Tuomioistuimen lopullinen päätös rikoksen tuottaman taloudellisen hyödyn tai sen arvoa vastaavan omaisuuden tuomitsemisesta menetetyksi ehdotetun pantaisiin täytäntöön nyt puitepäätöksen nojalla. Täytäntöönpano tapahtuisi samalla tavoin kuin kotimaisten päätösten täytäntöönpano. Puitepäätöksen 1 artiklassa mainitaan puitepäätöksen tavoite, joka on helpottaa jäsenvaltioiden välistä menetetyksi tuomitsemista yhteistyötä koskevien päätösten tunnustamisessa ja täytäntöönpanossa. Puitepäätöksen 2 artiklassa määritellään puitepäätöksessä käytetyt käsitteet päätöksen tehnyt valtio (a kohta), täytäntöönpanovaltio (b kohta), menetetyksi tuomitseminen (c kohta), omaisuus (d kohta), rikoksen tuottama hyöty (e kohta) ja päätös (f kohta). Artiklan a, b ja d kohtien määritelmät vastaavat eräin poikkeuksin omaisuuden jäädyttämistä koskevan puitepäätöksen määritelmiä ja kohtien c ja e määritelmät Euroopan neuvoston vuoden 1990 rikoksen tuottaman hyödyn rahapesua, etsintää, takavarikkoa ja menetetyksi tuomitsemista koskevan yleissopimuksen (583/1994, SopS 53) määritelmiä. Puitepäätöksen 3 artikla velvoittaa kunkin jäsenvaltion ilmoittamaan neuvoston pääsihteeristölle, mitkä viranomaiset ovat kansallisen lainsäädännön mukaan toimivaltaisia ensinnäkin tekemään konfiskaatiopäätöksen ja toiseksi panemaan sen täytäntöön. Jäsenvaltio voi myös ilmoittaa, että pyyntö on lähetettävä keskusviranomaisen kautta. Puitepäätöksen 4 artiklan mukaan menetetyksi tuomitsemista koskevan

3 3 päätöksen täytäntöönpano tapahtuu päätöksen ja toimivaltaisen viranomaisen allekirjoittaman sertifikaatin pohjalta. Päätösvaltion on lähetettävä ne täytäntöönpanovaltion viranomaiselle sellaisella toimivaltaiselle tavalla, että asiakirjojen aitous voidaan todeta. Päätöksentekovaltion viranomainen voi käyttää Euroopan oikeudellisen verkoston yhteyspisteitä saadakseen selville täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen viranomaisen. Jos asiakirjat lähetetään täytäntöönpanovaltiossa väärälle viranomaiselle, tämän on toimitettava asiakirjat oikealle, asiassa toimivaltaiselle viranomaiselle. Puitepäätöksen soveltamisala on yleinen. Konfiskaatiopäätös voidaan panna puitepäätöksen mukaisesti täytäntöön riippumatta siitä, minkä rikoksen johdosta omaisuus on tuomittu menetetyksi. Puitepäätöksen 5 artiklaan sisältyy rikosluettelo, jossa mainittujen rikosten osalta täytäntöönpanovaltio ei saa edellyttää kaksoisrangaistavuutta, jos teosta on päätösvaltiossa säädetty vähintään kolmen vuoden vankeusrangaistus. Päätös on siis pantava täytäntöön, vaikka se perustuisi tekoon, joka ei ole täytäntöönpanovaltiossa rangaistava. Jos teko ei täytä edellä mainittuja edellytyksiä, täytäntöönpanovaltio saa edellyttää kaksoisrangaistavuutta ja sitä, että teon johdosta omaisuus voitaisiin tuomita menetetyksi täytäntöönpanovaltiossa. yhdenmukainen Artikla on omaisuuden jäädyttämispäätösten täytäntöönpanoa koskevan puitepäätöksen kanssa. Päätösten tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevan 6 artiklan mukaan täytäntöönpanoon on ryhdyttävä viipymättä. Jos konfiskaatiopäätös kohdistuu tiettyyn omaisuuteen, päätös- ja täytäntöönpanovaltio voivat sopia täytäntöönpanon kohdistamisesta omaisuuden arvoa vastaavaan rahamäärään. Puitepäätöksen 7 artiklassa luetellaan perusteet, joilla täytäntöönpanovaltio voi kieltäytyä panemasta päätöstä täytäntöön. Ehdotuksessa kieltäytymisperusteita on lukuisia. Täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä artiklan 1 kohdan mukaan sertifikaattiin liittyvän muodollisen kieltäytymisperusteen nojalla. Artiklan 2 kohdan mukaan kieltäytyä voidaan myös seuraavilla perusteilla: samasta teosta on jo tehty konfiskaatiopäätös (a kohta), kaksoisrangaistavuus silloin, kun sen edellyttäminen on puitepäätöksen mukaista (b kohta), immuniteetti ja erioikeus (c kohta), sivullisen oikeudet (d kohta), vastaajan poissa ollessa annetut tuomiot (e kohta), alueperiaate (f kohta), täytäntöönpanovaltiossa on tehty samasta asiasta muu syytteen nostamisen estävä päätös (g kohta) ja vanhentuminen (h kohta). Täytäntöönpanovaltion on kuultava päätösvaltiota ennen kuin se tekee päätöksen olla tunnustamatta tai täytäntöönpanematta tuomiota. Puitepäätöksen 8 artiklan mukaan asianosaisilla ja vilpittömässä mielessä toimineilla sivullisilla on oltava lykkäävän vaikutuksen omaava oikeussuojakeino konfiskaatiopäätöstä ja sen täytäntöönpanoa vastaan päätös- tai täytäntöönpanovaltiossa niiden lainsäädännön mukaisesti. Muutosta konfiskaatiopäätökseen saadaan kuitenkin hakea vain päätöksen tehneessä valtiossa. Täytäntöönpanovaltio voi 9 artiklassa mainituissa tilanteissa lykätä konfiskaatiopäätöksen täytäntöönpanoa. Puitepäätöksessä ei ole määräaikoja päätöksen täytäntöönpanolle. Puitepäätöksen 10 artikla koskee tilannetta, jossa on useita päätöksiä täytäntöönpantavana yhtä aikaa. Artiklassa luetellaan seikkoja, jotka täytäntöönpanevan viranomaisen tulisi muiden seikkojen ohessa ottaa huomioon täytäntöönpanojärjestyksestä päätettäessä. Päätösten täytäntöönpanon tärkein periaate sisältyy 11 artiklan 1 kohtaan. Sen mukaan päätöksen täytäntöönpanoon sovelletaan täytäntöönpanovaltion lainsäädäntöä ja täytäntöönpanovaltion viranomaisilla on yksin toimivalta päättää täytäntöönpanomenettelystä ja määrätä kaikista niihin liittyvistä toimenpiteistä (1 kohta). Arvokonfiskaatiossa jo peritty rahamäärä on vähennettävä konfiskoitavasta rahamäärästä (2 kohta). Oikeushenkilöä koskeva päätös on pantava täytäntöön, vaikkei täytäntöönpanovaltio tunnustaisi

4 4 oikeushenkilöiden rikosoikeudellista vastuuta (3 kohta). Päätös on pantava täytäntöön luonnollisen henkilön kuolemasta ja oikeushenkilön purkautumisesta riippumatta (4 kohta). Täytäntöönpanovaltio ei voi ilman päätösvaltion suostumusta määrätä vapauden menetyksen sisältävää vaihtoehtoista seuraamusta (5 kohta). Sekä päätös- että täytäntöönpanovaltio voivat 12 artiklan mukaan määrätä armahduksen ja yleisen armahduksen. Vain päätöksen tehnyt valtio voi ratkaista asian päätöksen uudelleenkäsittelystä. Päätöksen tehneen valtion viranomaisten on 13 artiklan mukaan ilmoitettava välittömästi täytäntöönpanovaltion viranomaisille täytäntöönpanon lopettamisesta. Täytäntöönpanovaltion viranomaisten on keskeytettävä täytäntöönpano. Varojen jakamista koskevan 14 artiklan mukaan menetetyksi tuomittu omaisuus tai sen myynnistä kertyneet varat palautetaan täytäntöönpanovaltion kuluilla vähennettynä päätöksen tehneelle valtiolle, ellei päätöksen tehneen valtion ja täytäntöönpanovaltion välillä ole muuta sovittu. Puitepäätöksen 15 artiklan mukaan täytäntöönpanovaltion viranomaisen on ilmoitettava viipymättä päätöksen tehneen valtion viranomaiselle päätöksen täytäntöönpanon suorittamisesta loppuun tai päätöksen täytäntöönpanon epäämisestä. Täytäntöönpanon pohjana oleva sertifikaatti on 16 artiklan mukaan käännettävä täytäntöönpanovaltion viralliselle kielelle tai sen hyväksymälle Euroopan yhteisöjen toimielinten viralliselle kielelle. Jäsenvaltiot eivät voi 17 artiklan mukaan vaatia toisiltaan korvausta puitepäätöksen soveltamisesta lukuun ottamatta varojen jakamista koskevassa 14 artiklassa mainittua tilannetta. Puitepäätöksen 18 artiklassa säädetään siitä, ettei puitepäätös vaikuta jäsenvaltioiden kahden- tai monenvälisissä sopimuksissa tai järjestelyissä olevien edullisempien määräysten soveltamiseen. Puitepäätöksen 19 artikla koskee täytäntöönpanoa ja 20 artikla voimaantuloa. 3. Vaikutus Suomen lainsäädäntöön Vieraan valtion tuomioistuimen määräämä menettämisseuraamus voidaan panna Suomessa täytäntöön ja Suomen tuomioistuimen tuomitsema menettämisseuraamus jättää täytäntöönpantavaksi vieraassa valtiossa kansainvälisestä yhteistoiminnasta eräiden rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanossa annetun lain (21/1987, jäljempänä yhteistoimintalaki) säännösten mukaisesti. Rikoksen tuottaman hyödyn rahanpesua, etsintää, takavarikkoa ja menetetyksi tuomitsemista koskevaa yleissopimusta (583/1994, SopS 53, jäljempänä yleissopimus) sovelletaan lisäksi suhteessa yleissopimuksen sopimuspuolena olevaan vieraaseen valtioon. Kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat ratifioineet yleissopimuksen. Suomessa yleissopimuksen käytännön soveltaminen on kuitenkin jäänyt vähäiseksi. Islannin, Norjan, Ruotsin tai Tanskan tuomioistuimen määräämän menettämisseuraamuksen täytäntöönpanosta Suomessa ja Suomen tuomioistuimen määräämän menettämisseuraamuksen jättämisestä täytäntöönpantavaksi Islannissa, Norjassa, Ruotsissa tai Tanskassa säädetään Suomen ja muiden pohjoismaiden välisestä yhteistoiminnasta rikosasioissa annettujen tuomioiden täytäntöönpanosta annetussa laissa (326/1963, jäljempänä pohjoismainen yhteistoimintalaki). Menettämisseuraamusten täytäntöönpano pohjoismaiden välillä toimii tehokkaasti. Puitepäätöksessä pyritään rajoittamaan perusteita, joiden nojalla täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä. Puitepäätös tarkoittaisi osittaista luopumista kaksoisrangaistavuuden vaatimuksesta. Yhteistoimintalain mukaan vieraassa valtiossa tuomitun menettämisseuraamuksen täytäntöönpano edellyttää nykyisin, että teko, josta seuraamus on määrätty, on tai olisi Suomessa vastaavissa olosuhteissa tehtynä Suomen lain mukaan rikos. Pohjoismaisessa yhteistoimintalaissa ei sitä vastoin ole nimenomaista kaksoisrangaistavuudesta. säännöstä Puitepäätöksen

5 5 mukaan jos teosta on säädetty päätösvaltiossa vähintään kolmen vuoden vankeusrangaistus ja se sisältyy 5 artiklan rikosluetteloon, menettämisseuraamus olisi pantava Suomessa täytäntöön riippumatta siitä, perustuuko se meillä kriminalisoituun tekoon. Täytäntöönpanosta voitaisiin kieltäytyä vain jonkin 7 artiklassa säädetyn perusteen vuoksi, eikä esimerkiksi yleissopimuksen voimaansaattamisasetuksen 7 :ssä mainittua ordre public -perustetta voitaisi käyttää. Kieltäytyminen ei olisi mahdollista myöskään sillä perusteella, että asia on Suomessa vireillä tai valtakunnansyyttäjä on määrännyt syytteen siitä nostettavaksi (yhteistoimintalaki 3 3, pohjoismainen yhteistoimintalaki 25 1). Toisaalta puitepäätösehdotus sisältää myös sellaisia kieltäytymisperusteita, joita nykyisin ei sovelleta. Puitepäätöksen mukaan menetetyksi tuomitut varat palautettaisiin päätöksen tehneelle valtiolle, jos päätös- ja täytäntöönpanovaltio eivät sovi muunlaisesta menettelystä. Yhteistoimintalain 14 :n mukaan pantaessa täytäntöön vieraan valtion tuomioistuimen määräämää menettämisseuraamusta menee menetetyksi tuomittu omaisuus tai esine Suomen valtiolle. Vieraan valtion viranomaisen pyynnöstä oikeusministeriö voi kuitenkin päättää, että omaisuus, osa siitä tai menetetyksi tuomittu esine luovutetaan vieraalle valtiolle. Nykyinen lainsäädäntö siis mahdollistaa omaisuuden siirtämisen, vaikka pääsääntö onkin päinvastainen. Pohjoismaisessa yhteistoimintalaissa ei ole nimenomaista säännöstä omaisuuden siirtämisestä, mutta käytännössä kertyneet varat luovutetaan täytäntöönpanoa pyytäneelle valtiolle. Puitepäätöksessä EU:n jäsenvaltioiden välille luotaisiin uusi menettämisseuraamuksia koskevien päätösten täytäntöönpanomenettely, joka poikkeaisi nykyisin sovellettavasta menettelystä. Kuten muissakin EU:n oikeudellisen yhteistyön instrumenteissa, myös tässä puitepäätöksessä siirryttäisiin perinteisestä keskusviranomaisjärjestelmästä suoriin yhteyksiin toimivaltaisten viranomaisten välillä. Aloitteen tarkoitus lienee kuitenkin mahdollistaa keskitetyn, meillä oikeusrekisterikeskuksen kautta toimivan perintäjärjestelmän käyttäminen. Oikeusministeriön kautta täytäntöönpano ei kuitenkaan tapahtuisi. 4. Valtioneuvoston kanta Valtioneuvosto suhtautuu myönteisesti Tanskan aloitteeseen. Vastavuoroiseen tunnustamiseen perustuva menettämisseuraamusten täytäntöönpano on tärkeä jatko puitepäätökselle omaisuuden jäädyttämispäätösten täytäntöönpanosta. Yhdessä EU:n jäsenvaltiossa annetun konfiskaatiopäätöksen täytäntöönpano toisessa jäsenvaltioissa edesauttaa erityisesti järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa. Valtioneuvosto tulee pyrkimään siihen, että puitepäätös mahdollistaisi päätösten mahdollisimman tehokkaan, mutta samalla toimenpiteen kohteen oikeudet turvaavan täytäntöönpanon. Valtioneuvosto suhtautuu myönteisesti kieltäytymisperusteiden rajoittamiseen ja pyrkii siihen, että puitepäätökseen otettaisiin ainoastaan kaikki tarpeelliset kieltäytymisperusteet. Valtioneuvosto ei vastusta sitä, että menetetyksi tuomitut varat pääsääntöisesti palautetaan päätöksen tehneeseen valtioon. Valtioneuvosto suhtautuu myönteisesti kaksoisrangaistavuudesta luopumiseen myös menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten täytäntäntöönpanossa. Omaisuuden jäädyttämistä koskevassa puitepäätöksessä kaksoisrangaistavuudesta luovutaan eräiltä osin pakkokeinopäätöksissä. Lakivaliokunta on esimerkiksi valtioneuvoston kirjelmän U 39/2000 vp johdosta antamassaan lausunnossa LaVL 12/2000 vp todennut pakkokeinopäätösten osalta käytännön näkökantojen puoltavan kaksoisrangaistavuudesta luopumista eikä perustuslakivaliokunnan kannan mukaan kaksoisrangaistavuudesta luopumiseen ole huomauttamista valtiosääntöoikeudellisin perustein (PeVL 39/2000 vp).

6 6