Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 443/2001 vp Suomalaisen koulutusjärjestelmän kehittäminen työelämän tarpeita vastaavaksi Eduskunnan puhemiehelle Suomalaista koulutusjärjestelmää kehitettäessä on tärkeää tietää työelämän nykyinen ja lähitulevaisuuden alakohtainen koulutustarve niin määrällisesti kuin tasollisestikin. Työelämän tarpeita vastaavan koulutuksen selvittämisessä on monia ongelmia. Tarkkoja tietoja ja mittareita oikeansuuntaisen ja -tasoisen koulutusjärjestelmän suunnittelemiseen on vaikea löytää. Kuitenkin koulutusjärjestelmien kehittämisessä on oleellista tietää määrällisen työllistymisprosentin lisäksi, kuinka hyvin vastavalmistuneen työntekijän opiskelema koulutusala ja -taso vastaa työn vaatimaa koulutustasoa ja koulutusalaa. Vuoden 1996 loppuun asti opetusministeriön koulutuksen suunnittelun neuvottelukunta on tutkinut ja määritellyt yhteiskunnan koulutustarpeita. Nykyään koulutusjärjestelmän koulutustarpeita ei tutkita käyttämällä mittareita, jotka osoittavat, vastaako työntekijän oma koulutusala ja koulutustaso työn vaatimaa tasoa ja alaa. Ainoa käytössä oleva mittari on vastavalmistuneiden työllistymisprosentti. Olisi erittäin tärkeää tietää koulutusjärjestelmää kehitettäessä, miten työtehtävät vastaavat tutkinnon tasoa eli tutkintoastetta ja tutkinnon sisältöä. Opetusministeriö ja työministeriö eivät kumpikaan tutki nykyisen ja tulevaisuuden työelämän tarpeiden ja kouluttamistason välistä yhteyttä kehittäessään suomalaista koulutusjärjestelmää. Tätä tekevät työnantajajärjestöt sekä yrittäjä- ja ammattijärjestöt. Kuitenkin vastuu koulutusjärjestelmän kehittämisestä on opetusministeriöllä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Miten opetusministeriössä kehitetään suomalaista koulutusjärjestelmää vastaamaan nykyistä paremmin työelämän tarpeita ja millä tavoin vastavalmistuneiden työntekijöiden koulutusalan ja -tason vastaavuutta työn vaatimuksiin seurataan sekä miten opetusministeriö omalta osaltaan ehkäisee sellaisen tilanteen syntymisen, jossa työmarkkinoilla "väärin suunnatusta" koulutuksesta johtuen on samaan aikaan sekä pula työvoimasta että suurtyöttömyys? Helsingissä 29 päivänä maaliskuuta 2001 Esko Kurvinen /kok Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Esko Kurvisen /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 443/2001 vp: Miten opetusministeriössä kehitetään suomalaista koulutusjärjestelmää vastaamaan nykyistä paremmin työelämän tarpeita ja millä tavoin vastavalmistuneiden työntekijöiden koulutusalan ja -tason vastaavuutta työn vaatimuksiin seurataan sekä miten opetusministeriö omalta osaltaan ehkäisee sellaisen tilanteen syntymisen, jossa työmarkkinoilla "väärin suunnatusta" koulutuksesta johtuen on samaan aikaan sekä pulaa työvoimasta että suurtyöttömyys? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Koulutussuunnittelun neuvottelukunnan työn päättymisen jälkeen opetusministeriön yhteyteen asetettiin vuoden 1998 alusta alkaneeksi kolmivuotiskaudeksi koulutustoimikuntien organisaatio, jonka tehtävänä oli edistää yhteistyössä opetusministeriön ja opetushallituksen kanssa koulutuksen ja työelämän vuorovaikutusta. Koulutustoimikuntien organisaatio muodostui kuudesta yleisestä laaja-alaisesta toimikunnasta ja 24 opintoalakohtaisesta koulutustoimikunnasta. Toimikunnat oli kokoonpantu opetushallinnon, opettajien, työnantajien ja työntekijöiden edustajista siten, että opetushallintoa lukuun ottamatta edustajat valittiin kunkin alan keskeisimpien järjestöjen ehdotuksesta. Koulutustoimikuntien organisaatio uudistettiin ensimmäisen kolmivuotiskauden aikana saatujen kokemusten perusteella vuoden 2001 alusta. Koulutustoimikunnista ja koulutuksen yhteistyöneuvottelukunnasta 23 päivänä marraskuuta 2000 annetulla valtioneuvoston asetuksella (1005/2000) muodostettiin 31 alakohtaista neuvottelukuntaa sekä niiden puheenjohtajista, työmarkkinoiden keskusjärjestöjen edustajista ja opetusministeriön määräämästä puheenjohtajistosta muodostuva koulutuksen yhteistyöneuvottelukunta. Uuden organisaation yleinen tehtävä on sama kuin aikaisemmankin eli edistää koulutuksen ja työelämän vuorovaikutusta. Alakohtaisten koulutustoimikuntien erityisenä tehtävänä on 1) seurata, arvioida ja ennakoida alansa ammatillisesti suuntautuneen koulutuksen ja työelämässä tarvittavan osaamisen kehitystä, 2) tehdä ehdotuksia alansa koulutuksen määrälliseksi ja laadulliseksi kehittämiseksi ja 3) käsitellä opetushallituksen vahvistettavaksi kuuluvien opetussuunnitelmien ja näyttötutkintojen perusteet ja antaa muutoin alaansa kuuluvia lausuntoja. Koulutuksen yhteistyöneuvottelukunnan erityisenä tehtävänä on käsitellä laaja-alaisia, koulutusalat ylittäviä kysymyksiä ja tässä tarkoituksessa 1) seurata, arvioida ja ennakoida ammatillisesti suuntautuneen koulutuksen ja työelämässä tarvittavan osaamisen kokonaiskehitystä ja 2) järjestää koulutustoimikuntien yhteisiä koulutus- ja tiedotustilaisuuksia. 2

3 Ministerin vastaus KK 443/2001 vp Esko Kurvinen /kok Koulutustoimikuntien kokoonpano on edelleen mudostettu niin, että jäsenten ja varajäsenten tulee edustaa opetushallintoa, opettajia, työnantajia ja työntekijöitä. Jälkimmäisiä osapuolia tulee olla yhtä monta. Työnantajien, työntekijöiden ja opettajien edustajat nimetään alan keskeisimpien järjestöjen ehdotuksesta. Koulutustoimikuntien sihteeristönä toimivat opetushallituksen ja yhteistyöneuvottelukunnan sihteeristönä opetusministeriön virkamiehet. Jäsenineen ja varajäsenineen sekä sihteeristöineen koulutustoimikunnat ja yhteistyöneuvottelukunta muodostavat noin 650 työelämän ja koulutuksen asiantuntijan organisaation. Tämän organisaation ohella koulutuksen ja työelämän vastaavuutta pyritään parantamaan monilla muillakin toimenpiteillä. Erityisesti Euroopan sosiaalirahaston ja kotimaisella yhteisrahoituksella on toteutettu ja käynnistetty lukuisia valtakunnallisia ja alueellisia sekä alakohtaisia ennakointihankkeita. Toimintaa jatketaan uudella vuoden 2006 loppuun jatkuvalla ohjelmakaudella. Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen tuloksellisuusrahoituksen yhtenä kriteerinä on ollut tutkinnon suorittaneiden työllistyminen. Vastaavan järjestelyn ulottamista toisen asteen ammatilliseen koulutukseen selvitetään parhaillaan. Työssäoppimisen kytkemisellä toisen asteen ammatilliseen koulutukseen on samoja koulutuksen ja työn vastaavuuden parantamiseen liittyviä tavoitteita. Korkeakoulujen ja muiden oppilaitosten omaa vastuuta koulutuksen ajan tasalla pitämisestä ja arvioinnista on lisätty uudella ammattikorkeakouluja, yliopistoja ja ammatillista koulutusta koskevalla lainsäädännöllä. Edellä todetun perusteella voidaan siis todeta, että monin opetushallinnon sekä korkeakoulujen ja oppilaitosten toimenpitein pyritään turvaamaan se, että koulutusjärjestelmä pystyy entistä paremmin vastaamaan työelämän koulutus- ja osaamistarpeisiin siten, että koulutuksen tarjonta ja laatu sekä työvoiman kysyntä olisivat tasapainossa. Tätä toimintalinjaa on tarkoitus jatkaa. Helsingissä 20 päivänä huhtikuuta 2001 Opetusministeri Maija Rask 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Esko Kurvinen /saml undertecknade skriftliga spörsmål SS 443/2001 rd: Hur utvecklar man i undervisningsministeriet det finländska utbildningssystemet så att det bättre svarar mot arbetslivets behov och på vilket sätt ser man till att anställda som just blivit färdiga har utbildningsområden och -nivåer som motsvarar de krav arbetet ställer samt hur förhindrar undervisningsministeriet för sin del uppkomsten av sådana situationer att det på arbetsmarknaden till följd av "fel inriktad" utbildning samtidigt råder brist på arbetskraft och stor arbetslöshet? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Efter att arbetet vid Delegationen för utbildningsplanering upphörde organiserades i samband med undervisningsministeriet utbildningskommissioner för en treårsperiod med början vid ingången av 1998 och med uppgift att i samarbete med ministeriet och utbildningsstyrelsen främja växelverkan mellan utbildning och arbetsliv. Kommissionsorganisationen bestod av sex allmänna kommissioner med ett brett område och 24 studieområdsvisa utbildningskommissioner. Kommissionerna var sammansatta av företrädare för utbildningsförvaltningen, lärarna, arbetsgivarna och arbetstagarna så att företrädarna, frånsett utbildningsförvaltningen, valdes på förslag av de centralaste organisationerna inom respektive bransch. Kommissionsorganisationen omstrukturerades på basis av erfarenheterna under den första treårsperioden från början av Genom statsrådets förordning den 23 november 2000 om utbildningskommissioner och om samarbetsdelegationen för utbildning (1005/2000) bildades 31 branchvisa utbildningskommissioner och en samarbetsdelegation för utbildning bestående av kommissionernas ordförande, företrädare för arbetsmarknadens centralorganisationer och av undervisningsministeriet förordnade ordförande. Den nya organisationens allmänna uppgift är den samma som förut, dvs. att främja växelverkan mellan utbildning och arbetsliv. De branschvisa utbildningskommissionernas särskilda uppgift är att 1) följa, bedöma och förutse utvecklingen av den yrkesinriktade utbildningen inom branschen och av den kompetens som behövs i arbetslivet, 2) lägga fram förslag till kvantitativ och kvalitativ utveckling av utbildningen inom branschen, och 3) behandla grunderna för de läroplaner och fristående examina som utbildningsstyrelsen skall fastställa och i övrigt avge utlåtanden som gäller branschen. Samarbetsdelegationen har till uppgift att behandla omfattande frågor som överskrider branschgränserna, och i detta syfte 1) följa, bedöma och förutse den övergripande utvecklingen av den yrkesinriktade utbildningen och av den kompetens som behövs i arbetslivet, och 4

5 Ministerns svar KK 443/2001 vp Esko Kurvinen /kok 2) ordna gemensamma utbildningar och informationsmöten för utbildningskommissionerna. Utbildningskommissionernas sammansättning bildas fortfarande så att medlemmarna och ersättarna skall företräda utbildningsförvaltningen, lärarna, arbetsgivarna och arbetstagarna. De två sistnämnda skall ha lika många företrädare. Företrädarna för arbetsgivarna, arbetstagarna respektive lärarna utses på framställning av de viktigaste organisationerna inom branschen. Utbildningskommissionernas sekretariat består av tjänstemän vid utbildningsstyrelsen och samarbetsdelegationens sekretariat av tjänstemän vid undervisningsministeriet. Utbildningskommissionerna och samarbetsdelegationen utgör med sina medlemmar och ersättare samt sekretariat en organisation bestående av omkring 650 utbildningsexperter. Förutom genom den här organisationen försöker man förbättra motsvarigheten mellan utbildning och arbetsliv på många andra sätt. I synnerhet med gemensam finansiering av Europeiska socialfonden och nationella instanser har ett flertal riksomfattande och regionala samt branschvisa framförhållningsprojekt genomförts och satts i gång. Verksamheten fortsätter under den nya programperioden som sträcker sig till slutet av Ett av kriterierna för yrkeshögskolornas och universitetens resultatbaserade finansiering har varit sysselsättningsmöjligheterna för de utexaminerade. Frågan om att utsträcka motsvarande arrangemang till yrkesutbildningen på andra stadiet utreds som bäst. Införandet av inlärning i arbetet i yrkesutbildningen på andra stadiet har samma mål att förbättra motsvarigheten mellan utbildning och arbete. Högskolornas och övriga läroanstalternas eget ansvar för att utbildningen är tidsenlig och att den blir utvärderad har ökat genom ny lagstiftning om yrkeshögskolor, universitet och yrkesutbildning. På basis av vad som anförts ovan kan man alltså konstatera att det genom många åtgärder såväl från utbildningsförvaltningens som från högskolornas och läroanstalternas sida finns ambitioner att trygga utbildningssystemets förmåga att än bättre svara mot arbetslivets utbildnings- och kompetensbehov, så att det råder jämvikt mellan utbudet av och kvaliteten på utbildningen samt efterfrågan på arbetskraft. Meningen är att denna verksamhetslinje skall fortgå. Helsingfors den 20 april 2001 Undervisningsminister Maija Rask 5