SISÄLLYS ALARAAJOJEN KASVU JA KEHITYS OHJAAVAT LAPSEN JA NUOREN KENKIEN VALINTAA 1

Transkriptio

1 0

2 SISÄLLYS ALARAAJOJEN KASVU JA KEHITYS OHJAAVAT LAPSEN JA NUOREN KENKIEN VALINTAA 1 Jalkaterän kehitys 1 Lattajalkojen kautta normaalikaariin 2 Jalkaterän pituuden, leveyden ja laajuuden kasvu 4 Pihtipolvet kuormittavat alaraajoja ja jalkateriä 5 Ylipaino heikentää jalkaterveyttä 5 Paljasjaloin kävely edistää jalkaterien kehitystä 6 HYVIEN KENKIEN VALINTAPERUSTEET 7 Laajuus, pituus, leveys 7 Jalkaterän laajuuden mittaus 8 Kengän sisäpituuden mittaus 8 Jalkaterän pituuden ja leveyden mittaus 9 Leveä ja korkea kärki ilman kärkikäyntiä 10 Ohut ja taipuisa ulkopohja 11 Suora lesti ja sisäpohja 12 Kevyt ja ilman korkoa 13 Kiertolöysä keskeltä ja säädettävä kiinnitys 14 Hengittävä ja myrkytön materiaali 14 Kenkien uusiokäytön ehdot 15 Ei tukipohjallisille, kyllä peruspohjallisille 16 LÄHTEET 17

3 1 ALARAAJOJEN KASVU JA KEHITYS OHJAAVAT LAPSEN JA NUOREN KENKIEN VALINTAA Vastasyntyneen jalkaterät ovat pulleat ja koostuvat pääosin (90 %) rasvakudoksesta ja rustoisista luiden aluista. Ne tarvitsevat jopa 24 - vuotta ollakseen vahvat ja joustavat, sillä ihminen taivaltaa elinaikanaan noin neljä kertaa maailman ympäri. Lattajalkavaihe on keskeinen luonnolliseen kasvuun ja kehitykseen kuuluva vaihe. Jalkakaarien kehittyminen jatkuu noin 6-vuotiaaksi asti. Jalkaterien kasvu täyteen mittaan jatkuu sukupuolesta riippuen vuotiaaksi asti. Pihtipolvien oikenemista saadaan seurata leikki-iästä koulun alkamiseen. Lapsen ollessa ylipainoinen korostuu lattajalkaisuus ja pihtipolvisuus. Ylipaino voi viivyttää alaraajojen oikenemista tai saattaa jopa pysäyttää kasvuvaiheiden etenemisen. Mitä pitempään lapsi saa kulkea paljain jaloin, jalkaterien lihaksista tulee vahvat ja nivelistä oikein toimivat. Huonojen kenkien on tutkimuksissa todettu aiheuttavan jo leikki-iässä monenlaisia jalkavaivoja. Ne ovat yhteydessä hitaasti etenevään jalkaterien rustojen, pehmytkudosten ja toimintojen kasvuun ja kehitykseen. Jalkaterien kehitys Lapsen jalkaterät eivät ole aikuisen jalkaterien pienoismalli. Jalkaterä on etuosasta melko leveä ja kantapäästä kapea. Tämä johtuu siitä, että jalkaterän takaosa kehittyy etuosaa hitaammin. Vauvan jalkaterien ja alaraajojen vapaa liikuttelu ja lihasten toistuva aktivoiminen edistävät raajojen normaalia kehitystä ja kasvua. Tämän vuoksi kannattaa välttää kireitä kapaloita, puristavia peitteitä, potkuhousujen, ensijalkineiden ja tossujen käyttöä. Jalkaterän luiden kehitystä pystyyn nousuvaiheessa suojelee sisäkaaressa oleva ylimääräinen rasvapatja. Pystyasento ja kävely tukevat kehon luontaisen iskunvaimennusjärjestelmän kehittymistä. Sen muodostavat selkärangan välilevyt, lihasten ja jänteiden venyvyys, pitkien luiden nivelrustot, polvinivelen nivelkierukat, kantakalvo, jalkaterän joustopronaatio sekä jalkapohjan rasvapatjat (päkiä, kantapää). Hermostosta on kehittynyt 5 6-vuotiaana %. Tämän jälkeen kehitys hidastuu merkittävästi 12-vuoteen asti verrattuna elimistön muuhun kehitykseen. Hermoston kehitys päättyy noin 16-vuotiaana. Siitä johtuen lapsi ja nuori ei tunne, puristaako tai hankaako kenkä.

4 2 Jalkaterissä on tiheästi hermopäätteitä ( ) ja nivelissä tuntoreseptoreita, mutta suhteellisen vähän kipureseptoreita. Niiden tehtävänä on mitata kävelyn ja juoksun aikana tapahtuvia törmäysiskuja. Näin aivot pystyvät tekemään oikea-aikaisia ja törmäysiskuja vähentäviä muutoksia askelluksessa. Kengät jalassa jalkaterä ja aivot eivät kykene päättelemään, kuinka paljon iskuja luut ja nivelet oikeasti kokevat. Lattajalkojen kautta normaalikaariin Lattajalkaisuuteen vaikuttavat luiden rustomainen rakenne, luiden luutumiskeskusten kehittymättömyys, suuri rasvakudoksen määrä, sisäkaaren rasvapatja, pehmytkudosten (nivelkapseli, nivelsiteet) ja lihasten heikkous, löysyys ja venyvyys. Kantaluun asentomuutos on yhteydessä alaraajojen ja jalkaterien lihasepätasapainoon, linjausmuutoksiin, kehon lihasten, nivelten ja hermojen heikentyneeseen yhteistoimintaan sekä huonoon pystyasentoon. Ylipaino ja huonot kengät korostavat asentomuutosta. Lattajalan ja normaalikaarisen jalkaterän esiintyvyys painoindeksin mukaan Lattajalka n (%) Normaalikaari n (%) Yhteensä n (%) BMI Alipaino Normaali Ylipaino Merkittävä ylipaino 10 (53) 9 (47) 19 (100) 295 (42) 408 (58) 703 (100) 27 (51) 26 (49) 53 (100) 29 (62) 18 (38) 47 (100) Yht. 361 (44) 461 (56) 822 (100) Lähde: Pfeiffer Kotz Ledl Hauser Sluga 2010

5 3 Lapsen noustessa pystyyn noin 8 kk iässä ja alkaessa kävellä noin 12 kk iässä, alaraajojen lihakset ja nivelsiteet vahvistuvat, kantaluiden ulospäin (valgus) suuntautunut asento vähenee ja jalkaterän etuosa oikenee. Sisäkaari on edelleen matala, koska jalkaterän luiden kehitys on kesken. Lattajalan ja normaalikaarisen jalkaterän esiintyvyys iän mukaan, n=835 Ikä Yht. vuosina Lattajalka, n (%) Normaalikaari, n (%) (54) (48) (44) (24) 58 (46) Yhteensä 126 (100) 137 (53) 261 (100) 183 (56) 327 (100) Lähde: Pfeiffer Kotz Ledl Hauser Sluga (76) 121 (100) 365 (44) 470 (56) 835 (100) Alle kouluikäisenä aloitettu kenkien käyttö on tutkimusten mukaan yhteydessä lattajalan muodostumiseen. Tukevat kengät passivoivat jalkaterän toimintoja, kun luut ja lihakset eivät voi työskennellä niille luontaisella tavalla. Kouluikään tultaessa alaraajat ovat pääosin suoristuneet ja sisäkaari muotoutunut. Sisäkaarien arviointi on suhteutettava lapsen kehitykseen liittyviin sisäisiin ja ulkoisiin tekijöihin. Ennen kouluikää sisäkaaren mallia ei voida arvioida. Sisäkaaren arviointi suhteutettuna lapsen kehityksen vaiheisiin Sisäkaaren arvioinnissa huomioitavat asiat 1. Perinnöllisyys 2. Sisäkaaren rasvapatja 2 5-vuoteen asti 3. Lonkkien anteversio lisää abduktiokävelyä ja pronaatiotaipumusta 4. Malleolaarisen torsion kehitys kesken. Kehittynyt noin 8-10 vuotiaana 5. Pihtipolvisuus 6. Kantaluun valgus-asento 7. Jalkaterän luiden rakenne kehittynyt pääosin 3-vuoteen mennessä 8. Lihasten, lihaskalvojen, nivelsiteiden ja nivelkapselien kehitys on kesken 9. Fysiologinen pehmytkudosten löysyys. Löysyys helpottaa lapsen liikkumista. Valmiit noin 5 6-vuotiaana 10. Huonot kengät ja kenkien käyttö ennen kuin sisäkaari on valmis 6-vuotiaana lisää lattajalkaisuutta 11. Ylipaino Lähde: Rao Joseph 1992; Sullivan 1999; Sachithanandam Joseph 1995; Zafiropoulos ym Jos kehitykseen kuuluva lattajalkaisuus aiheuttaa kipua, puutumista tai väsymystä, ensisijainen hoito on alaraajojen linjauksen korjaaminen ja lihastoimintojen tasapainottaminen, jolloin alaraajojen ja kantaluiden asennot korjaantuvat. Asentomuutoksia ei ole tarkoituksenmukaista korjata tukevilla ja jalkaterän lihaksia ja nivelten liikkeitä passivoivilla kengillä tai tukipohjallisilla.

6 4 Jalkaterän pituuden, leveyden ja laajuuden kasvu Jalkaterät kehittyvät noin vuoden iässä koko kehon painon kantaviksi rakenteiksi ja iskunvaimentajiksi. Jotta liikkuminen on mahdollista, jalkaterien täytyy mukautua erilaisille alustoille ja toimia jäykkänä vipuvarsirakenteena. Vastasyntyneen jalkaterä on noin 8 10 cm pitkä. Se kasvaa sykäyksittäin ja koko muuttuu jopa kahden kuukauden välein. 12 kuukauden ikäisen tytön ja 18 kuukauden ikäisen pojan jalkaterä on puolet aikuisuuden jalkaterän koosta. Lapsen jalkaterän kasvu Ikä Jalkaterän kasvu < 2-vuotias ½ kengän numeroa 2 3 kuukaudessa 2-vuotias 2 3-vuotias 3 6-vuotias 6 10-vuotias Lähde: Kinz ,5 2 mm kuukaudessa 20 mm vuodessa (= kolme kengän numeroa) ½ kengän numeroa joka 3 4 kuukauden välein 1 mm kuukaudessa ½ kengän numeroa joka 4 kuukauden välein vähemmän kuin millimetri kuukaudessa Jalkaterän kasvumalli eroaa muiden kehon osien kasvusta. Jalkaterä kasvaa nopeasti vauvasta 5-vuoteen asti. Yksi kengän kokonumero EU maissa on 6,67 millimetriä. Poikien kengän koko on numeroa isompi ja leveämpi kuin tyttöjen kengän koko. Samanikäisten lasten jalkaterien leveys vaihtelee kasvun ja sukupuolen myötä. Pienet jalkaterät ovat suhteessa pituuteensa myös leveämmät. Jalkaterän kasvun erot tyttöjen ja poikien välillä tutkimuksen mukaan Kasvun hidastuminen 9 mm/ vuodessa Jalkaterä on täysimittainen Lähde: Kinz 2005 Tytöt 5 12 ikävuoden välillä 14-vuotiaana Pojat 5 14 ikävuoden välillä vuotiaana Jalkaterät ovat koko kasvukauden erityisen alttiit jalkavaivojen kehittymiselle, koska rustokudos on herkkä vaurioille. Lopullisen luutumisen tapahtuessa vasta 24-vuotiaana muotoutuvat lasten ja nuorten jalkaterät helposti virheelliseen asentoon väärän kokoisissa ja mallisissa kengissä.

7 5 Pihtipolvet kuormittavat alaraajoja Valtaosa lasten alaraajojen asentomuutoksista on kasvun ja kehityksen aikana tapahtuvia luonnollisia muutoksia. Pihtipolvet ilmenevät noin 2-vuotiaana ja ovat suurimmillaan 3-vuotiaana. Asentomuutos oikenee yleensä kouluikään mennessä. Pihtipolvivaiheen pitkittyminen saattaa vaurioittaa alaraajojen toimintoja pysyvästi. Pituuskasvun aikainen (tytöt vuotta, pojat vuotta) reilu ylipaino voi lisätä pihtipolvi-kulmaa. Lopputuloksena voi olla pysyvät pihtipolvet. Alaraajan linjauksen poikkeama 5 7º polvissa yli 14-vuotiailla on aina patologista. Pihtipolvien aiheuttama linjausmuutos kuormittaa virheellisesti kaikkia alaraajan niveliä. Taustalla voi olla lonkkanivelien liiallinen sisäkierto ja kantaluun liiallinen kallistuminen ulospäin (eversio). Nopeat kasvupyrähdykset voivat pahentaa nilkkanivelen symmetristä kasvua, jolloin kävelyn malli muuttuu: tukivaihe pitenee, heilahdusvaihe lyhenee, askelleveys suurenee, kävelynopeus hidastuu ja askelmäärä minuutissa pienenee verrattuna terveen lapsen kävelyyn. Jos selkeitä linjausmuutoksia (pihtipolvet, toiminnallinen lattajalka) ilmenee, lapsi ja nuori on hyvä ohjata jalkaterapiaan tai fysioterapiaan saamaan toiminnallista harjoittelua sekä ohjausta alaraajoja vähemmän kuormittavista urheilu- ja liikuntalajeista. Ylipaino heikentää jalkaterveyttä Aikuisten jalkavaivojen kehittyminen kestää vuosia, mutta kenkien käyttö lapsena, yhdistettynä ylipainoon, on keskeisin syy vaivojen syntyyn. Kehitysvaiheessa olevien luiden kasvulevyihin kohdistuva epätasainen kuormitus voi aiheuttaa epäsymmetristä alaraajojen kasvua. Ylipainoisen lapsen jalkateriin voi kehittyä pysyviä rakenteellisia muutoksia, jotka aiheuttavat vaivoja vanhemmalla iällä. Sisäkaaren madaltuminen voi aiheuttaa toimintakyvyn heikkenemistä. Jos paino ei laske, alaraajojen ja jalkaterien vauriot ovat todennäköisesti pysyviä. Ylipainon vaikutuksia alaraajoihin Jalkaterän koon suureneminen (pituus, päkiän leveys, laajuus) Jalkakaarien laskeutuminen Alaraajojen linjausmuutosten lisääntyminen (pihtipolvet, kantaluun liiallisesta kallistumisesta johtuva linttaan astuminen) Polven nivelrikon kehittyminen Lähde: Mickle Munro Steele 2006; Howell 201; Krul van der Wouden Schellevis van Suijlekom-Smit Koes 2009; Kohnle 2007 Lapsen ylipaino aiheuttaa huomattavan ison kuormituksen jalkaterän keskiosan lisäksi toisen ja viidennen jalkapöytäluun päähän. Sen seurauksena koko kehon painoa kannatteleva sisäkaari laskeutuu, jolloin ylipainoisen lapsen jalat näyttävät lattajaloilta.

8 6 Ylipainoiset lapset joutuvat oravanpyörään: ylipaino lisää jalkaterä-, polvi- ja selkäkipuja, mikä johtaa fyysisen aktiviteetin alentumiseen, mikä taas johtaa suurempaan ylipainoon. Paljasjalkakävely edistää jalkaterien kehitystä Lapsi ja nuori kannattaa totuttaa liikkumaan avojaloin, kun olosuhteet ovat turvalliset. Silloin alaraajojen ja jalkaterien lihakset ja nivelten liikkeet kehittyvät aivan eri tavalla kuin kenkiä käytettäessä. Paljasjaloin kävelleiden ja kenkiä käyttäneiden lasten akillesjänteen vahvuudessa on todettu huomattavia eroja. Koska kaikissa lasten kengissä on jonkin verran korkoa, nilkan asento muuttuu. Se lyhentää akillesjännettä vähentäen nilkan koukistussuuntaista liikettä Seisoessa terveet varpaat lepäävät tasaisesti alustalla. Paljain jaloin liikuttaessa varpaat pysyvät oikeassa asennossa ja erillään toisistaan. Näin ne saavat vapaasti tarttua alustaan ja osallistuvat askeleen työntämiseen eteenpäin. Samalla jalkaterän lihasvoimat kehittyvät ja nilkat vahvistuvat. Liikuttaessa paljasjaloin Jalkaterän, säären ja pohkeen lihakset vahvistuvat Jalkapohjan ihotunto paranee Nivelten asento- ja liiketunto aktivoituu sekä kehittyy Alaraajojen ja jalkaterien nivelten toiminnot aktivoituvat, jolloin liikelaajuudet kehossa lisääntyvät Ääreisverenkierto vilkastuu (suonenvedot ja kylmät jalat vähenevät) Luut ja rustot saavat ärsykkeitä (tömähdyksiä) Lähde: Prätotius Milani Schmitz - Ulfig 2006; Saarikoski ym. 2010; Walther 2005 Paljaat varpaat saavat tarttua alustaan tukeakseen tasapainoa

9 7 HYVIEN KENKIEN VALINTAPERUSTEET Lasten kenkävalintojen lähtökohtana on varmistaa alaraajojen ja jalkaterien terve kehitys sekä ehkäistä kenkien aiheuttamat jalkavaivat ja sairaudet. Kenkien hankkiminen lapselle ja nuorelle on haasteellista, sillä suurin osa kengistä on ominaisuuksiltaan sellaisia, että ne estävät jalkaterän ja varpaiden normaalit liikkeet ja niiden toimintojen kehittymisen Kengän sopivuutta on hyvä tunnustella riittävästi liikkumalla kaupassa. Jos kengät ovat lähiaikoina ostetut, niiden riittävä kasvu- ja käyntivara on 12 millimetriä. Jalkaterän mittasuhteet muuttuvat päivän aikana Toiminto Istumasta seisomaan nousu Kasvu millimetreissä 3 6 mm Kengän ensisijainen tehtävä on suojella jalkaterää vammoilta ja kylmältä, ja antaa jalkaterän liikkua monipuolisesti kuten paljasjaloin liikkuessa. Ostettaessa kenkiä lapsille ja nuorille ristiriita syntyy yleensä jalkineiden muodikkuuden ja toimivuuden välille. Lastenkenkien suunnittelun taustalla ovat aikuisten kenkien lestit ja mallit. Kävellessä Iltaan mennessä Jalkaterän suureneminen päivän aikana 5 mm Pituutta 3 mm Leveyttä 1 cm 5 % Laajuus, pituus ja leveys Oikea laajuus on kenkiä valittaessa johtava mitta, koska se määrää jalkaterän hyvän istuvuuden kengässä. Kun laajuus on sopiva, jalkaterä ei pääse kävelyn rullausvaiheessa liikkumaan kengän kärkeä kohti. Lapsen ja nuoren kasvaessa myös jalkaterän koko muuttuu. Liian lyhyillä kengillä on merkittävä yhteys vaivaisenluiden syntymiseen jo esikouluiässä. Siksi on tärkeää varmistaa, että lapsen jalkineet ovat oikean kokoiset. Lähde: Kinz 2005 Usein oikea ja vasen jalkaterä ovat eripituisia. Pituusero voi olla jopa 6 millimetriä eli yhden kengän kokonumeron verran. Jalkaterien kokoero on tiedettävä ostotilanteessa, koska kengät on valittava aina isomman jalkaterän mukaan. Kenkiä hankittaessa on huomioitava nopeat kasvupyrähdysvaiheet, jotta oikea koko säilyy kengässä riittävän pitkän ajan, esim. jos 3 6-vuotiaan jalkaterä kasvaa keskimäärin 1mm kuukaudessa ja uusissa kengissä on 17 mm kasvuvaraa, kengät ovat sopivan kokoiset noin viisi kuukautta. Koska jalkaterän koko muuttuu päivän aikana pituus- ja leveyssuunnassa, paras kenkien ostoajankohta on iltapäivä.

10 8 Kengän koon arviointi Jalkaterän pituuteen lisättävä mitta Sopivuus mm Sopivat alle 12 mm Pienet Jalkaterän laajuuden mittaus Mitattava lapsi seisoo pienessä haara-asennossa. Mittanauha asetetaan ensin jalkaterän alle, jalkaterän keskikohdalle. Mittaustulos saadaan mittanauhan kierrettyä koko jalkaterän ympäri. Valitettavasti Suomessa myytävissä kengissä on hyvin harvoin merkintä kengän laajuudesta. yli 17 mm Isot Lähde: Kinderfuesse 2011 Lapsen ja nuoren kengän sopivaan leveyteen tulee kiinnittää huomiota, koska lapsen jalkaterä on päkiästä erittäin leveä ja kapeita kenkiä käytettäessä rustoiset jalkaterät muovautuvat helposti huonoon asentoon. Lapsen jalkaterien pituuskasvu Ikä Jalkaterien kasvu Mittaustarve 2 3 v 1,5 2 mm/kk joka 3.kk, 6x/v >3 6 v n. 1,0mm/kk joka 4.kk, 4x/v >6 10 v < 1,0mm/kk joka 5.kk, 2 3x/v Jalkaterän laajuuden mittaaminen. Kengän sisäpituuden mittaus Sisäpohjallinen otetaan kengästä ja lapsi astuu pohjallisen päälle paljain jaloin, ja kuormittaa tasaisesti molempia alaraajoja. Jos pohjallisessa on pisimmän varpaan edessä millimetriä, on kengän sisäpituus sopiva. Lähde: Kinz 2005

11 9 tyvinivelen ulkoreunalle. Jalkaterän pituuden mittaustulos mitataan kantapäästä pisimmän varpaan päähän. Sisäpohjallista voi käyttää apuna kengän oikeata kokoa määritettäessä. Jalkapohjan ääriviivapiirros. Jalkaterän leveyden ja pituuden mittaus Jalkapohjan ääriviivapiirros soveltuu jalkaterän pituuden ja leveyden mittaamiseen. Sen tekoon tarvitaan kaksi arkkia A 4 paperia. Lapsi seisoo pienessä haara-asennossa papereiden päällä, katse on suunnattuna eteenpäin. Tällöin kehon kuormitus jakaantuu tasaisesti koko jalkaterälle. Verrattaessa kuormitettua ja kuormittamatonta jalkaterän pituutta, eroa voi olla jopa 12,5 millimetriä. Kuormitetussa seisoma-asennossa sisäkaari laskeutuu muutaman millimetrin. Jalkaterän ääriviivoja piirrettäessä kynää pidetään kohtisuorassa, kantapäätä ja sisäkaarta piirrettäessä kynä on vinosti sisäänpäin. Jalkaterän leveyden mittaustulos saadaan, kun asetetaan mittanauhan alkupää ensimmäisen jalkapöytäluun tyvinivelen ulkoreunalle ja viedään viistosti viidennen jalkapöytäluun

12 10 Leveä ja korkea kärki ilman kärkikäyntiä Varpailla on tilaa liikkua, kun kengän kärjen malli mukailee lapsen jalkaterän mallia ja kärjessä on riittävästi korkeutta. Tällöin varpaisiin ei synny virheasentoja. Liian kapea kärjen malli muokkaa varpaiden ja jalkapöytäluiden asentoa ja muuttaa niiden toimintoja aiheuttaen iho- ja kynsimuutoksia. Ahtaissa kengissä isovarvas on usein loitontuneena ja koukussa. Tämän vuoksi kengät eivät saa olla liian kapeita, koska varpaiden täytyy liikkua ja levitä kengän sisällä kävelyn aikana. Kapean kärjen aiheuttamia muutoksia Liian kapea kärjen malli: muokkaa varpaiden ja jalkapöytäluiden asentoa muuttaa varpaiden toimintoja Jalkaterän leveyden ja pituuden mittaaminen ääriviivapiirrosta käyttäen. aiheuttaa iho- ja kynsimuutoksia Lähde: Howell 2010

13 11 Ohut ja taipuisa ulkopohja Valtaosassa lasten ja nuorten kengistä on paksu ja huonosti taipuva pohja. Se johtuu monista materiaalikerroksista: ulkopohja, välipohja, sisäpohja, iskunvaimennin, täytemateriaali, sekä erilaiset pehmusteet. Paksu, kova ja taipumaton pohja estää jalkaterän etuosan taipumisen sekä varpaiden ja jalkaterän pienten lihasten toiminnot. Tämän seurauksena jalkaterän alueelle kehittyy lihasepätasapaino, mikä on keskeinen jalkaterän ja varpaiden asentomuutosten aiheuttaja. Kengän kärkikäynti ojentaa varpaita. Useimmissa lastenkengissä on niin sanottu kärkikäynti eli kengän kärki on ilmassa. Se pakottaa kengän sisällä varpaiden tyvinivelet yliojennukseen ja varpaiden asento suuntautuu ylöspäin 1,6 2,5 senttimetriä tai enemmän. Silloin askellus tapahtuu jalkapöytäluiden päillä. Tämä aiheuttaa muun muassa päkiäkipuja, ihomuutoksia, levinnyttä päkiää ja isovarpaan yliojentumisen. Kun varpaat ovat ilmassa, ne eivät voi koukistua kävelyn aikana eivätkä tukea tasapainoa. Jäykkä pohja estää jalkaterän luonnollisen iskunvaimennuksen, nilkan liikkuvuuden ja varvastyönnön, jolloin kävelyn malli muuttuu ja aiheuttaa alaraajoihin ja selkärankaan kovia tärähdyksiä. Tällöin myös jalkaterä rasittuu ja väsyy helpommin. Materiaaleista riippumatta kenkien pohjan paksuus vaihtelee 6 10 millimetriä. Niin sanottujen "kävelykenkien" täytyy joustaa, sietää paljon vääntörasitusta ja antaa paljon liikkumisvapautta, jotta lapsen jalkaterät saavat kehittyä vapaasti. "Kävelykenkä" ei tarkoita, että lapsi oppii niillä kävelemään, vaikka ne tekevät kävelemisen mahdolliseksi. Kenkien käyttäminen ei saa estää jalkaterän toimintoja. Ohut ja joustava pohja mahdollistaa jalkaterän kolmiulotteiset liikkeet. Hyvä kenkä on taipuisa, joka suuntaan joustava, ohut- ja pehmeäpohjainen sekä koroton. Ihanteellista pystyasentoa ja jalkakaarien kehittymistä tukevat kengät, joissa varpailla on tilaa liikkua, levitä ja tarttua alustaan. Kenkiä ostettaessa, kengän taipumista päkiästä testataan virheellisesti päkiän takaa, taivuttamalla pohjaa käsien välissä. Jos jalkaterää taivutettaisiin samasta kohdasta, jalkapöytäluihin

14 12 tulisi murtumia. Päkiän luonnollinen taipuminen tapahtuu jalkapöytäluiden muodostaman päkiälinjan kohdalta. Kengän taipuisuus päkiän kohdasta testataan laittamalla kenkä pöydälle tai lattialle, viemällä käsi kengän sisään ja painamalla päkiästä alaspäin sormilla ja toisella kädellä taivutetaan kengän kärkeä ylöspäin. Päkiä on riittävän taipuisa, kun kengän kärki taipuu päkiän kohdalta vaivattomasti ylöspäin. Kaikenikäiset lapset tarvitsevat pehmeät ja joka suuntaan joustavat kengät, missä jalkaterät liikkuvat vapaasti, aivan kuin paljasjaloin käveltäessä. Tossuissa ja kevytjalkineissa oleva vaurioilta suojaava, ohut pohja mahdollistaa kävelyalustan ja sen epätasaisuuksien aistimisen, jolloin lapsi ja nuori pystyy mukauttamaan alaraajojen ja jalkaterien sekä koko pystyasennon kulloisenkin alustan vaatimusten mukaan. Jalkaterän lihasten yhteistoiminnot kehittyvät parhaiten liikuttaessa paljasjaloin, ja käytettäessä pehmeitä tossuja tai kevytjalkineita. Kenkien pehmeä materiaali auttaa varpaita tarttumaan alustaan ja tukemaan tasapainoa. Varpailla on tilaa levittäytyä, koukistua ja vahvistua. Nilkkojen asentotuntoelimet aktivoituvat ja nilkan lihakset vahvistuvat. Suora lesti ja sisäpohja Kengän päkiän taipuisuuden kokeileminen alustaa vasten Jos kenkä ei taivu päkiästä, kävely tapahtuu tasapohjaisena kävelynä, kun taas taipuisia kenkiä käytettäessä varvastyöntö tapahtuu päkiästä. Taipuisa ja joustava pohja mahdollistaa akillesjänteen ja pohjelihasten osallistumisen varvastyöntöön, jolloin kävely on luonnollista. Lestin ympärille rakentuu koko kengän malli, ja se määrää myös kengän sisäosan muodot. Erityylisiä kenkiä voidaan rakentaa saman lestin ympärille, mutta kärjen muoto, koron korkeus ja kaarituki ovat aina samanlaiset. Lestin malli voi olla suora tai käyrä (banaanin mallinen). Malli vaikuttaa kengän rakenteeseen ja kävelyyn. Käyrälestisessä kengässä jalkaterän kuormitus ja toimintalinja siirtyvät ulkoreunalle. Tällöin askel ohjautuu liikaa sisäänpäin. Suoralestisessä kengässä jalkaterän toimintalinja kulkee kantapään keskeltä jalkapohjan poikki toisen ja kolmannen varpaan väliin. Tämä linja ohjaa kävelyaskelen suoraan eteenpäin.

15 13 Lestin suoruutta voi arvioida piirtämällä suoran viivan esimerkiksi viivaimella kengän pohjan poikki kantapään keskeltä kengän kärkeen. Kengän sisäpohjaan tehdyt muotoilut esim. sisäkaaren ja varpaiden alueelle, estävät jalkaterän pienten lihasten toimintoja, koska ne ovat harvoin oikeissa kohdissa suhteessa jalkaterän yksilölliseen anatomiaan. Kevyt ja ilman korkoa Suurin osa lasten ja nuorten kengistä on liian painavia. Painava kenkä lisää vielä keskeneräisten, heikkojen lihas- ja niveltoimintojen kuormitusta. Tällöin lapsen jalkaterä ohjautuu helposti virheelliseen asentoon ja askellus häiriintyy kenkien nostamisesta ja liikuttamisesta. Lapsen lihasten, nivelten ja hermoston toimintojen kehityksen ollessa kesken, alaraajat ja jalkaterät eivät pysy oikeassa asennossa kävelyn aikana. Painavat kengät tekevät kävelystä kömpelöä ja epävakaata ja lapsi väsyy nopeasti. Kaikissa kengissä olevat korot, myös aivan matalat, muuttavat pystyasentoa. Piilokorkoja on jo pienten lasten kengissä; vauvaja leikki-ikäisten kengissä jopa 1,6 2,4 cm. Vauva- ja leikkiikäisten kengän korko 1,6 cm ja kouluikäisten 2,4 cm vastaavat aikuisen kengän 5 cm korkoa. Korot muuttavat kävelyn mallia, jolloin tasapainon normaali kehitys estyy, kun tasapainon löytäminen heikkenee. Korko lyhentää pitkällä aikavälillä akillesjännettä ja aiheuttaa liikerajoitusta nilkan koukistukseen. Koron vaikutuksesta päkiän kuormitus lisääntyy jopa 90 % koko kehon painosta. Paljasjaloin käveltäessä kuormitus jalkapohjassa jakautuu tasaisesti päkiälle ja kantapäälle. Käyrälestisen kengän pohjan puolitus punaisella viivalla. Suora- ja käyrälestinen kenkä, pohjan puolitus mustalla viivalla. Lasten kenkien toivotaan olevan korottomia murrosikään asti. Silloin kävelyn oikea malli ja tasapaino saavat rauhassa kehittyä.

16 14 Kiertolöysä keskeltä ja säädettävä kiinnitys Kengän kiertolöysyys tarkoittaa, että kenkää voidaan kiertää tiskirättimäisesti. Kiertolöysä kenkä tukee lapsen jalkaterän spiraalimaisten, kolmiulotteisten liikkeiden ratautumista kehoon. Spiraalimaiset liikkeet ovat terveen jalkaterän keskeinen ominaisuus, jolloin isovarpaan tyvinivel kuormittuu ja kantaluu pysyy suorassa. Tämä saa aikaan tasaisen kuormittumisen alaraajoihin ja edistää tasapainoisia lihastoimintoja. Näin jalkaterään vaikuttavat lihakset (takimmainen ja etummainen säärilihas sekä pohjeluulihakset) ja nivelsiteet voivat vahvistua ja kehittyä. Kiertojäykässä kengässä jalkaterän etu- ja takaosan välillä eri suuntiin tapahtuva luonnollinen, spiraalimainen liike estyy. Myös korkeakaarisen jäykän jalkaterän kohonnut lihastonus alenee kiertolöysässä kengässä. Säädettävä nauha- tai tarrakiinnitys on paras vaihtoehto lasten kenkien kiinnitykseen. Sillä voidaan estää kapean mallisen jalkaterän liikkuminen kengän sisällä. Jos jalkaterä pääsee liikkumaan eteen ja taakse kengän sisällä, aiheutuu helposti varpaiden asentomuutoksia sekä iho- ja kynsimuutoksia. Lapsilla lisääntyvästi esiintyvä korkeakaarinen rintava jalkaterä vaatii jalkapöydän päältä kiinnityksen säädettävyyttä. Liian tiukkaan sidotut nauhat tai vedetty tarrakiinnitys heikentävät tai estävät jalkaterän päällä olevan valtimon (arteria dorsalis pedis) verenkiertoa. Verenkierron heikkeneminen voi lisätä jalkojen palelua ja turvotusta sekä estää kosteuden haihtumista jalkaterästä. Tiukka solminta ja liian kapea kenkä kärkiosasta estävät päkiän alueen laajenemisen ja sisäkaaren pitenemisen. Näin estetään lapsen luonnollinen kävely. Hengittävä ja myrkytön materiaali Kenkämateriaalien hengittämättömyys aiheuttaa yhtä paljon ongelmia kuin kooltaan liian suuret tai pienet kengät. Myös sandaalit hiostuttavat jalkateriä, vähiten kuitenkin malleissa, joissa varpaat ja kantapää ovat auki. Umpinaisissa kengissä sisälämpötila voi olla jopa 49º. Itävaltalaistutkimuksessa (2003) päiväkotilasten sisäkenkien lämpötila 3 tunnin kenkien pitämisen jälkeen oli 2 32 astetta ja kosteuden vaihtelu %. Kengän kiertolöysyys testataan kiertämällä kenkää kuin tiskirättiä. Jalkasyylien ja jalkasienen esiintyminen on tutkimusten mukaan yhteydessä lasten ja nuorten käyttämiin kenkiin. 17 prosentilla

17 15 lapsista oli alkava jalkasieni jo 3 6,5-vuotiaana. Mitä pienemmät ja hengittämättömämmät kengät olivat, sitä enemmän esiintyi jalkasientä ja jalkasyyliä sekä liikahikoilua. Hyviä kenkämateriaaleja ovat tekstiilit, esimerkiksi pellava ja polyamidi, pinnoittamaton nahka ja vedenpitävä kalvomateriaali (Gore-tex ja muut tex materiaalit). Nahan ja kenkien tuotannossa käytetään lukuisia kemikaaleja. Saksalainen taloustutkimus (Ökotest) selvitti vuosina 1996 ja 1999 lasten kengissä käytettyjä haitallisia aineita. Kaikki kenkämerkit, kalliit ja edulliset, sisälsivät myrkyllisiä aineita. Hikoillessaan jalkojen kosteaan ihoon voi tunkeutua kenkämateriaaleista allergisoivia, jopa syöpää aiheuttavia aineita. Kenkien uusiokäytön ehdot Hyviä lastenkenkiä voi oikein hyvin kierrättää. Sitä ennen on syytä varmistaa, että kengät ovat uudelle käyttäjälle varmasti sopivan kokoiset. Kantapäässä ei saa olla linttaan astumisen jälkiä. Kantapään toisesta reunasta kuluneet jalkineet eivät täytä hyvän kengän ominaisuuksia. Tarkka vanhempi varmistaa, ettei edellisellä käyttäjällä ole ollut jalkasientä, eikä syylävirusta. Lapsen ja nuoren jalkaterät pysyvät kuivina, kun kenkämateriaali hengittää ja kuljettaa pois hikoilun aiheuttamaa kosteutta. Jalkaterveyden kannalta edullisinta on liikkua ilman sukkia ja kenkiä niin usein kuin mahdollista. Lasten sisäkenkien sisälämpötilan ja kosteuden muutos kolmen tunnin aikana Kengän malli Umpinaiset 63,8 % Sandaalit: kantapää ja varpaat avonaiset Lähde: Groll Knapp 2003 Lämpötilan ja kosteuden kasvu % 5,4 % Linttaan astutut kengät ohjaavat terveen jalkaterän virheelliseen asentoon.

18 16 Ei tukipohjallisille, kyllä peruspohjallisille Yhtä vaikeaa kuin on kävellä luonnollisella tavalla kengät jalassa, on myös muuttaa jalkaterän toimintoja tukipohjallisten avulla. Normaalin kävelyn mallin palauttaminen ei ole periaatteessa mahdollista kenkien eikä tukipohjallisten avulla. Liikeketjuna toimivaa kehoa voi verrata vinoon Pisan torniin. Tornia on mahdotonta saada vakaaksi laittamalla jalkapohjan alle vinoutta korjaavia rakennelmia, tukipohjallisia tai kiilauksia. Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan lasten kävely muistuttaa aikuisten kävelyä, joten heidän jalkateränsä eivät tarvitse ulkopuolista tukea. Kävelemään opettelevan lapsen liikkuminen paljain jaloin vahvistaa pehmytkudoksia ja niveliä riittävästi. Terveiden alaraajojen ja jalkaterien asentomuutosten korjaantumista tai lihastasapainon palautumista edistetään ensisijaisesti erilaisilla lihas- ja linjausharjoitteilla, jotka ankkuroidaan lapsen ja nuoren arkielämään. Lasten ja nuorten alaraajojen kehityksestä ei tiedetty vuosisadan alussa niin paljoa kuin nykyään. Lapsen jalkaterää pidettiin heikkona ja kehitysvaiheessa olevasta lattajalasta tehtiin sairas. Tämän vuoksi jalkaterät tuettiin passiivisilla tukipohjallisilla. Nykytietous vahvistaa, että terveen lapsen jalkaterä on vahvempi kuin kenkä. Ei normaalissa arjessakaan yliliikkuvia pehmytkudosrakenteita tai niveliä, esim. polviniveltä tueta ulkoisesti. Tutkimusten mukaan ortopedisistä kengistä ja tukipohjallista ei ole hyötyä joustavan lattajalan hoidossa. Ne saattavat olla jopa haitallista. Tukipohjallisia suositellaan vain oireileville ja rakenteellisille lattajaloille. Koska lapsen ja nuoren jalkaterän luut luutuvat vasta jopa 24- vuotiaana, liian aikaisin tehdyt kantaluun asentokorjaukset tukipohjallisten avulla ovat kyseenalaisia. Saksalaiset lastenlääkärit ovat päätyneet yhteneviin näkemyksiin, milloin jalkaterän asentomuutoksien korjaaminen tukipohjallisten avulla on tarkoituksenmukaista. Tukipohjallisia suositellaan, kun lapsen tai nuoren kantaluun asentomuutos on yli 20 astetta, ja jos jalkaterissä on kipuja tai merkittävää väsymistä liikuttaessa. Tekstit, kuvat ja esitteen visuaalinen ilme: Anne Ferm-Nielsen, Tytti Lievonen ja Katja Viljanen Jalkaterapeuttiopiskelijat Metropolia Ammattikorkeakoulu 11/2011

19 17 LÄHTEET Dowling, AM. Steele, JR. Baur, LA What are the affects of obesity in children on plantar pressure distributions? International Journal of Obesity (28): Gould, N Shoes Versus Sneakers in Toddler Ambulation. Foot and Ankle 6. (2): Groll-Knapp E Hausschuhe oder barfuß im Kindergarten? Verkkodokumentti < oll-knapp.pdf>. Luettu Grünewald, K Der Kinderfuss in der podologischen Praxis. Teil I. Podologie LV (2): Herold, D Die Entwicklung des Kinderfuβes im Hinblick auf die Versogung mit sportschuhen. Väitöskirja. Würzburg. Herring, JA Tachdjian s Pediatrics Orthopaedics. Vol painos. Canada: Saunders Elsevier. Howell, D The barefoot book. 50 great reasons to kick off yout shoes. Hunter House publishers. Ingram, G. Jr. McClanahan, R Treatment of plantarfasciosis. Naturopatic Doctor News & Review: 8 9. Jacobs, B Toe walking, flat feet and bow legs, in-toeing and out-toeing. Paediatrics and Child Health. 20(5): Jorgensen, U Achillodynia and loss of heel pad shock absorbency. American Journal of Sports Medicine 13: Kinz, W Kinderfüβe - Kinderschuhe: alles Wissenswerte rund um kleine Füβe und Schuhe. 2. painos. Salzburg: Impressum. Kinz, W Baby s First Shoes 7 Common Myths. Verkkodokumentti.< wsfull.asp?page=1&id=70>. Luettu Klein, C. Knapp-Groll, E. Kundi, M. Kinz, W Increased hallux angle in children and its association with insufficient length of footwear: A community based crosssectional study. BMC Musculoskeletal Disorders 10 (159). Kohnle, S Passende Kinderschuhe für Kinderfüβe: Neue Erkenntnisse über die Kinderfuβ-Entwicklung. Kinderkrankenschwester 26 (2): Krauss, I Grau, S. Mauch, M. Maiwald, C. Horstmann, T Sex-related differences in foot shape. Ergonomics. Volume 51(11): Krul, M. van der Wouden, JC. Schellevis, FG. van Suijlekom-Smit, L Koes, BW Musculoskeletal Problems in Overweight and Obese Children, Annal 5 of Family Medicine 7 (4): Larsen, C Füsse in guten Händen. Spiraldynamik programmierte Therapie für konkreteresultate. Stuttgart: Gustav Thieme Verlag. 143.

20 18 Larsen, C. Miescher, B. Wicihalter, G Gesunde Füße für Ihr Kind. Stuttgart: Trias Verlag. Larsen, C Kinderfüsse lernen laufen. Funktioneller Ansatz gemäss Spiraldynamik -Konzept als Alternative zu Einlagen ein Fallberict. Zeitschrift für Physiotherapeuten 60 (6): Liukkonen, I. Saarikoski, R Jalat ja terveys. 1. painos. Hämeenlinna: Karisto Oy. Lorimer, LD. French, G. O Donnell, M. Burrow, JG. Wall,B Neale s Disorders of the Foot. 7. painos. Edinburgh: Elsevier. Maier, E Der Fuss ist stärker als der Schuh auch beim Kind. Warum die Einlagen-Behandlung des Kinderfusses überholt ist. Podologie LII (5): Mauch M. 2007: Kindliche Fussmorphologie. Ein Typisierungsmodell zur Erfassung der dreidimensionalen Fussform im Kindesalter. Dissertation zur Erlangung des akademischen Grades doctor rerum naturalium (Dr. rer. nat.). Philosophischer Fakultat der Technischen Universitat Chemnitz. Mauch, M. - Grau, S. - Krauss, I. - Maiwald, C. Horstmann, T Foot morphology of normal, underweight and overweight childrenfoot morphology in overweight children. International Journal of Obesity 32: Mickle, KJ. Steele, JR. Munro, BJ The Feet of Owerweight and Obese Young Children: Are They Flat or Fat? Obesity 14 (11): Mero, A. Nummela, A. Keskinen, K. Häkkinen, K Urheiluvalmennus. Vk-kustannus Oy. Gummerus. Jyväskylä. Nagel, A. Fernholz, F. Kibele, C. Rosenbaum, D Long distance running increases plantar pressures beneath the metatarsal heads: a barefoot walking investigation of 200 marathon runners. Movement Analysis Lab. Gait Posture 27(1): Noszvai-Nagy, M. Werner, D Studie der Technischen Universität Karlsruhe. Zunehmend krankhafte Befunde an Kinderfussen. Podologie L (12). 4. Pretkiewicz Abacjew, E Knock knee and the gait of sixyear-old children. Poland: Journal of sports medicine and physical fitness. Pfeiffer, M. Kotz, R. Ledl, T. Hauser, G. Sluga, M Prevalence of Flat Foot in Preschool-Aged Children. Pediatrics 118 (2): Rao, UB. Joseph, B The influence of footwear on the prevalence of flat foot. The journal of bone and joint surgery vol 74B (4): Rossi, WA Why Shoes Make Normal Gait Impossible. Part 1. Podiatry Management 3: Rossi, WA Footwear: The Primary Cause of Foot Disorders. Part 2. Podiatry Management 2: Rossi, WA Children s Footwear: Launching Site for Adult Foot Ills. Part 4. Podiatry Management 10:

21 19 Saarikoski, R. Stolt, M. Liukkonen, I Terveet jalat 3. uudistettu painos. Helsinki: Duodecim. Sachithanandam, V. Joseph, B The influence of footwear on the prevalence of flat foot. A survey of 1846 skeletally mature persons. The journal of bone and joint surgery vol 77B (2): Sixwise 2009: Does wearing shoes helpo a baby learn to walk sooner? Artikkeli. Verkkodokumentti. < Luettu Staheli, LT Footwear for Children. Pediatrics 88(2): comparison of barefoot walking with shod walking in conventional and flexible shoes. Gait & Posture (Elsevier) journal. 27 (1): WideFitShoes Measuring Your Feet for Shoes. Kuva. Verkkodokumentti. < 7.html>. Luettu Õunpuu, S. - Gage, JR. Davis, RB Three-dimensional lower extremity joint kinetics in normal pediatric gait. The Journal of Pediatric Orthopaedics, 11: Zafiropoulos, G. - Prasad, KS R.K. - Kouboura, T. - Danis, G Flat foot and femoral anterversion in children A prospective study: The Foot. 19: Staheli LT Fundamentals of pediatric orthopedics. Philadelphia: Lippincott Williams & Wilkins. Sullivan, JA Pediatric flatfoot evaluation and management. Academy of Orthopedic Surgery 7: Tyrrell, W. Carter, G Therapeutic Footwear A Comprehensive Guide. Churchill Livingstone Elsevier. Von Christian, B Kinderschuh: Miniaturausgabe des Erwachsenenschuhs? Sportverletzungen Sportschaden 7: Walther, M Sportschuhe für Kinder und Jugendliche. Z.Orthop Ihre Grenzgeb 143: Wolf, S. Simon, J. Patikas, D. Schuster, W. Armbrust, P. Döderlein, L Foot motion in children shoes A