Naisten satoa ULKOMAAT Maa- ja metsätalousministeriön. Jyväskylä on yksi niistä.

Transkriptio

1 KEURUULLA ja Multialla putsataan hormit Jyväskylää säännöllisemmin. SIVU 5 KYLÄTALKKARIEN talousasiat tutkitaan erityistilintarkastuksessa. SIVU 8 Jyväskylä karsii luottamuspaikkoja Jyväskylän organisaatiouudistus karsii luottamushenkilöpaikkoja vuoden 2013 alusta. Muun muassa valtuuston koko pienenee 75:stä 67:ään. Taustalla on halu terävöittää päätöksentekoa. Uuden Jyväskylän perustamisen takia valtuuston kokoa kasvatettiin, jotta päättäjiksi saatiin laajemmin ihmisiä myös maalaiskunnasta ja Korpilahdelta. Luottamuspaikkoja on nyt kaikkiaan 350. Luottamuspalkkioita kaupunki maksaa vuosittain noin euroa. JYVÄSKYLÄN SEUTU 6 Stuxnet-virus käynnisti uudenlaisen sodankäynnin Iranilaisen ydinlaitoksen toiminta lamaantui äkisti vuonna Syyksi paljastui ennennäkemättömän monimutkainen haittaohjelma, joka oli räätälöity iskemään juuri iranilaiseen laitokseen. Viruksen taustalta epäillään löytyvän Yhdysvallat ja Israel, jotka pelkäävät Iranin kehittelevän ydinasetta. Toistaiseksi virus on toiminut ainoastaan Iranissa, mutta sen uskotaan olevan avaus uudenlaiselle, valtiontason sähköiselle sodankäynnille. 19 Apteekkeja uusiin paikkoihin Jyväskylässä Apteekkien kilpailuasetelma muuttuu Jyväskylässä, sillä kaksi apteekkia on vaihtanut tai vaihtaa paikkaa lyhyen ajan sisällä. Aiemmin yläkaupungilla toiminut Vanha Apteekki on jo avannut uudessa paikassa, kauppakeskus Forumissa, uudella nimellään Kompassi Apteekki. Yliopiston Apteekki puolestaan on tehnyt vuokrasopimuksen Palokan kauppakeskukseen, jonne se siirtää Puistokatu 4:n apteekkinsa keväällä. Tuoreimman muuton jälkeen Jyväskylän keskustassa toimii neljä apteekkia lähellä toisiaan. TALOUS 11 Ranskan katolinen kirkko myy kiinteistöjään 20 KESKISUOMALAINEN NEPALISSA Naisten satoa Maili Lama hankki viime vuonna 200 euroa viljelemällä kukkakaalia, valkosipulia ja keräkaalia Naisten Pankin tuella. Perheen tulot kaksinkertaistuivat ja lapset pääsivät kouluun. PISLAPLOKI HAASTAA Pihtiputaan Pislaplokin passari Ella Riekkinen (keskellä) pyöräyttää tämän illan lentopalloliigan puolivälieräsarjan avauspelin lopputuloksen taululle. Pislaplokin numerot oikealla ja vastustajan LiigaEuran vasemmalla. Sanna Heikkinen ja Kirsi Hyttinen ovat samaa mieltä. SIVU JAANA KAUTTO Sijainti ja yhteydet tärkeitä metsäkeskukselle Sijoitusratkaisu ehditään tehdä nykyisen hallituksen aikana. Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila (kesk.) päättää metsäkeskuksen päätoimipaikan sijaintipaikkakunnasta eduskuntavaalien jälkeen. Ratkaisu metsäkeskuksen sijoittamisesta ehditään tehdä nykyisen hallituksen aikana. Metsäkeskuksen päätoimipaikasta kilpailee monta maakuntien pääkaupunkia, Jyväskylä on yksi niistä. Maa- ja metsätalousministeriön metsäosastolla on parhaillaan laadittavana selvitys, jossa arvioidaan metsäkeskusten etuja ja haittoja sekä muita ominaisuuksia, joita sijoittumispaikkakunnalta vaaditaan. Liikenneyhteydet ja saavutettavuus ovat niistä tärkeimpiä. KOTIMAA 10 Nykyisillä verolaeilla on pärjättävä vuoteen 2013 Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen (kesk.) arvioi, ettei verolakeja pystytä muuttamaan nopeasti heti eduskuntavaalien jälkeen. Poliittinen valmistelu vie aikaa. Uudet verolait voivat tulla voimaan aikaisintaan vuonna 2013, Pekkarinen totesi maanantaina Jyväskylässä. Keskustan veroasiantuntija, Aalto-yliopiston professori Heikki Niskakangas ennusti, että vaalien jälkeinen hallitus uudistaa verotusta suurelta osin Martti Hetemäen verotyöryhmän esityksen mukaisesti. Työn verotuksen keventämiseen ei kuitenkaan ole hänen mukaansa valtion heikosta taloustilanteesta johtuen varaa. Pekkarisen tukiryhmän järjestämässä maksullisessa veroseminaarissa toimi alustajina joukko maan nimekkäimpiä veroasiantuntijoita. KOTIMAA 9 LEHDESSÄ TÄNÄÄN Laukaan Hitonhauta luonnonsuojelualueeksi Hitonhaudan rotkoalueen lähialueista aiotaan tehdä luonnonsuojelualue. Laukaan kunta toivoo, että ely-keskus pyrkisi lunastusluvan hakemisen sijasta ensisijaisesti neuvotteluratkaisuun. SIVU 6 Suomalainen biisi Hollywood-elokuvaan Suomalaisen Kim Curly Bandin kappale on päässyt 25. maaliskuuta ensi-iltansa saavaan Hollywood-elokuvaan. Passerby-laulun on säveltänyt ja sanoittanut Kimmo Numminen, Leena Hännisen vuosikymmeniä jatkunut aktiivinen vapaaehtoistoiminta monissa järjestöissä on kantanut satoa. Jyväskyläläisellä Hännisellä on eri-ikäisiä ystäviä ja tuttavia niin Suomessa kuin ulkomailla. Sähköposteja ja kirjeitä saapuu maailman eri kolkista. SIVU 22 Jyväskylä +2 Jämsä +2 Viitasaari +3 Helsinki +1 SÄÄ, SIVU 4. VERKOSSA KSML.FI/SAA joka opiskeli Jyväskylän yliopistossa opettajaksi sekä musiikkikasvatusta kolme vuotta. SIVU 24 Feministisen ajattelun klassikot suomeksi Tänä keväänä ilmestyy suomeksi kaksi naisasiakirjallisuuden klassikkoa, Mary Wollstonercraftin Naisten oikeuksien puolustus ja Valerie Solanasin Scum-manifesti luvulla ja 1960-luvulla kirjoitetut teokset eroavat ajattelultaan monessa, vaikka naisten alisteista asemaa soimaavatkin. SIVU 25

2 KESKISUOMALAINEN 13 Elämä muuttuu Nepalissa KESKISUOMALAINEN NEPALISSA, SIVUT Nepalilainen nainen on sukupuolen, kastin, köyhyyden ja tietämättömyyden kahleissa. Ymmärrys omista oikeuksista ja mahdollisuuksista on ensimmäinen askel kohti oman toimeentulon ja koko perheen elämän parantamista. Naisten Pankin hankkeissa on pohjimmiltaan kysymys ihmisoikeuksien toteuttamisesta. Pienellä rahalla tehdään suuria tekoja Nepalissa.

3 14 KESKISUOMALAINEN TIISTAINA Lalitpurin kukkuloilta voi nähdä pohjoisessa Nepalissa siintävän Himalajan. Jokin näistä valkoisista on Mount Everest. Yli tuhanteen metriin kohoavien Himalajan huippujen rinnalla Katmandun eteläpuolella sijaitseva Lalitpur on matalaa seutua. Silti nämäkin kukkulat nousevat pariin tuhanteen metriin. SATU KAKKORI, TEKSTI JAANA KAUTTO, KUVAT Nepal Siinä luulisi olevan yhdelle ihmiselle riittävästi taakkaa koko elämän tarpeiksi. Että on syntynyt köyhäksi tytöksi kehitysmaahan, saanut ensimmäisen lapsensa 15-vuotiaana, jäänyt vaille koulua ja lukutaitoa. Mutta ei. Tämän lisäksi Sanju Tamangilla, 30, on kaksi anoppia. Appiukolla on siis kaksi vaimoa. Moniavioisuus on nykyään harvinaista, mutta vuoriston pienissä etnisistä ryhmistä muodostuvissa kylissä sitä vielä kohtaa. Elämä on ollut todella rankkaa, kertoo Tamang kaunistelematta. Hänen miehensä lähti Malesiaan töihin kuusi vuotta sitten, mikä on hyvin tavallinen tarina Nepalissa. Kotona mies kävi viimeksi neljä vuotta sitten. Ehkä tänä keväänä hän taas tulee. Sanju Tamang on yksi heistä, joita lähdimme etsimään. Vuosi sitten Keskisuomalainen lahjoitti euroa Naisten Pankin rahoittamiin hankkeisiin Nepalin vähäosaisten naisten keskuudessa. Tamang kutsuu meidät katsomaan, mitä pienessä pressuilla peitetyssä hökkelissä on tekeillä. Nepal vyöryy päälle Tässä vaiheessa tarinaa on palattava hieman taaksepäin. Lähdemme valokuvaaja Jaana Kauton kanssa tammikuun viimeisellä viikolla Keskisuomalaisen reportaasimatkalle Nepaliin tutkimaan, mitä Naisten Pankkiin lahjoitetuilla rahoilla on oikein tehty. Lähdemme enemmän tavallisina suomalaisina naisina ja journalisteina kuin kokeneina ulkomaantoimittajina. Eka kertaa kehitysmaassa siis. Sitä helposti luulee, että ankarin osa matkaa ovat pitkäpiimäiset lennot ja lentokenttien ruljanssit. Nepalilainen todellisuus vyöryy päällemme kuin jyrä heti ensimmäisen puolen tunnin aikana automatkalla Katmandun lentokentältä hotelliin. Se istuu ja vaeltaa tuhatpäisinä ihmisjoukkoina saastaisilla kadunvarsilla, se tunkee pikkuisina äijänkäppyröinä eteen heti lentokentällä Taxi madam, taxi madam! Se hakkaa lapsen käsillä kiviä joen penkalla, se tonkii lehmänä roskakasaa, se savuaa, haisee ja hälyää ja tööttää miljoona kertaa auton torvea. Ja sitten yhtäkkiä se hymyilee ja katsoo syvälle silmiin yhteen liitettyjen käsien yli ja sanoo: Namaste, tervetuloa Nepaliin! Monen muurin yli Heti seuraavana aamuna lähdemme Luterilaisen maailmanliiton (LML) autokyydillä Lalitpurin alueen vuoristokylään. Katmandun ulkopuolella maisemat alkavat hivellä silmää ja tarjota turistinautintoa. Ylitämme pari pienempää vuorta ja, kun pysähdymme näköalapaikalle, nostattaa häikäisevä Himalaja vedet silmiin. Bhardeun kylä sijaitsee kauniissa laaksossa. Ympäröivillä vuorenrinteillä asutus kiipeää korkeuksiin, kapeneville pengerryksille. Täällä liikkuu öisin myös tiikereitä. Sanju Tamangin sienimökissä kasvaa osterivinokkaita. Kotona mies kävi viimeksi neljä vuotta sitten. Kylässä ihmiset ovat kauniita ja ystävällisiä. Luokkahuoneeseen kokoontuneiden naisten kertomukset omista pienyrityksistään ja elämän kohentumisesta koko kylässä ovat onnellista kuultavaa. Sitä työtä, jota Naisten Pankki rahoittaa, tekee kylissä paikallisten ihmisten parissa kansalaisjärjestö Solve (Society of Local Volunteer s Effort). Solven työntekijä Deepak Shrestha kertoo, että naisten tietoisuuden herättäminen on vaatinut enemmän aikaa, kuin kuviteltiin. Kyliin ei niin vain marssita ilmoittamaan, että kokoontukaapa kaikki vähäosaiset ja sorretut naiset tänne, pistetään teidän elämä kertalaakista kuntoon. Solvelaisia on kenttätyössä yhdeksän. Heidän tehtävänsä on paitsi löytää ihmiset ja synnyttää ryhmät myös luoda yhteydet mikroyritysten ja markkinoiden välille. Lalitpurissa Bhardeun ja Chaugaren kylissä toimii yhteensä 13 ryhmää, joissa on noin 350 naista. Ylitettävänä on monta muuria, joista ensimmäinen on omassa päässä. Naisten halu parantaa omaa elämäänsä on suuri, mutta niin myös epäilys omista kyvyistä, rohkeudesta ja oikeuksista. Voisinko minä? Sitten tulevat seuraavat muurit, perinteiset työjaot ja naisen asema perheessä miehen ja appivanhempien määräysvallassa. Eihän kana osaa kiekua, kuuluu nepalilainen sanonta. Toiset ovat rohkeampia kuin toiset. Sanju Tamang liittyi kahden anopin vastarinnasta huolimatta kylään perustettuun naistenryhmään. Naiset järjestäytyvät säästö- ja lainaryhmäksi, saavat koulutusta, keräävät rahallista pääomaa säästämällä. Tutustumalla toisiinsa ja toimimalla yhdessä he kartuttavat luottamuspääomaa, jota ilman ei astuta ulos neljän seinän sisältä. Päämääränä on oikea yritystoiminta, ei pelkkä kasvimaa kotitarpeiksi. Sienet mökissä Sanju Tamang kasvattaa osterivinokkaita pienessä pressuilla peitetyssä mökissä. Nepalin geografia paljastuu lentokoneesta. Jätteet ja roskat poltetaan yleensä kotipihoilla. Lasten uteliaisuus on peittelemätöntä. Dhangadhin kaupunkiliikennettä. Katmandun kaupunkiliikennettä. Sinappia puivat Kanchhi Muktan (seinää lähinnä) ja Bivek Muktan (keskellä) ovat naisyrittäjäksi ryhtyneen Sanju Tamangin anoppeja. Anopit ja isoäiti Mai Rani Sangha (oikealla) antavat nyt arvon miniälleen jonka ponnistelut tuottavat uutta turvaa koko yhdeksän hengen taloudelle.

4 KESKISUOMALAINEN 15 Bardeun kylässä on 360 taloutta. Matkaa pääkaupunkiin on vain muutaman kymmenen kilometriä, mutta Nepalissa etäisyyksiä mitataan ajassa. Autolla matka kestää pari tuntia. Monet taittavat sen yhä jalkaisin, jolloin matkan kesto riippuu siitä, joutuuko hän kantamaan taakkaa tai lapsia mukanaan. Hän esittelee viljelyksensä mielellään. Kaksi anoppia puivat sinappia talon seinustalla ja seuraavat silmä tarkkana, kun Tamang johdattaa seurueemme sienimökkiinsä. Haukkuminen ja arvostelu loppuivat, kun sienistä alkoi tulla rahaa. Bhardeulaisella perheellä on keskimäärin käytössään euroa kuukaudessa. Sillä elää, mutta ruoka on pystyttävä tuottamaan itse eikä lasten kouluunlaittaminen ole itsestäänselvää. Sanju Tamang sai ensimmäisestä sienisadostaan 50 euroa. Hyvässä lykyssä sienisatoja ehtii korjata vuodessa kolme ja kun kokemus karttuu, sadot tuottavat vielä paremmin. Tamang säästää kuusi euroa kuukaudessa naistenryhmän kyläpankkiin, jota ryhmä hallinnoi itse. Se voi myös myöntää jäsenilleen pienlainoja elinkeinon kehittämiseen. Tamangilla on kolmen uuden sienimökin kehikot jo rakenteilla. Moni muukin ryhmästä suunnittelee laajentamista, kasvimaan tai kanalan. Kun yritystoiminta vahvistuu riittävästi, naiset voivat liittyä alueella toimivaan osuuskuntaan. Kaikki kolme Tamangin lasta ovat koulussa. Heidän kouluttamisensa ammatteihin on Sanju Tamangin päämäärä. Musta kaupunki Palaamme vuoristokylästä parin tunnin pomppivan automatkan Katmanduun vasta auringon laskettua. Pimeä miljoonakaupunki on jännittävä näky. Ei katuvalaistusta, vain pieniä nuotioita jalkakäytävillä. Ihmisiä niiden äärellä kattiloineen. Kyliin ei niin vain marssita ilmoittamaan, että kokoontukaapa kaikki vähäosaiset ja sorrretut naiset tänne, pistetään teidän elämä kertalaakista kuntoon. Sähköä riittää 13 tuntia päivässä ja sen jakelua säännöstellään tietyn aikataulun mukaisesti. Katkot kiertävät alueittain. Sydän ehtii muljahtaa ikävästi siinä muutamien sekuntien mittaisessa säkkipimeydessä, ennen kuin hotellin generaattorit ehtivät sytyttää osan valoista. Savuisessa Katmandussa sijaitsee myös Luterilaisen maailmanliiton Nepalin toimisto. LML on toiminut Nepalissa yli 27 vuotta ja työskennellyt maaseudun vähäosaisten ja sorrettujen kansanosien auttamiseksi. Hankkeita on tehty vesihuollossa, terveydenhuollossa, koulutuksessa ja viime vuosina naisten tietoisuuteen ja elinkeinonharjoittamiseen tähtäävissä hankkeissa. Naisten Pankin rahat ohjautuvat LML:n kautta kylissä tehtävään työhön. Näitä kyliä on kahdessa maakunnassa: Katmandun lähellä Lalitpurissa sekä Länsi-Nepalissa Kanchanpurissa. Viikon mittaisella kiertueellamme vierailemme molemmilla seuduilla. Jatkuu seuraavalla aukeamalla. Mahima Tamangin (oik.) unelma on, että hänen poikansa voisi opiskella lääkäriksi asti. Hän ja muutamat muut ryhmään kuuluvat naiset ovat edenneet yritystoiminnassaan jo sille asteelle, että voivat liittyä alueella toimivaan osuuskuntaan. Tyypillinen näky joka puolella Nepalia: astiat tiskataan kaivon vierellä joko maassa tai betonilaatan päällä. Tiheään asutuilla seuduilla kaivovedet usein saastuvat, koska jätevesiä ei johdeta riittävän kauas. Tuk tuk täynnä lapsia matkalla töihin. Bussikyydillä pääsee vuoristokyliinkin. Puhvelit Dhangadhin aamuruuhkassa. Katmandulainen sähkönjakeluverkko. Riksa on nepalilainen pakettiauto. Namaste Bhardeusta. KYSELY: MISTÄ OLET YLPEÄ NEPALISSA JA OMASSA TYÖSSÄSI? Nepalin vaihtelevasta luonnosta, siitä että Nepal ei ole ollut koskaan vieraan vallan alla. Olen ylpeä moninaisesta kansastamme, jossa on satayksi eri etnistä ryhmää. Oman työni tärkein merkitys löytyy kastilaitoksen murtamisessa, naisten ja hyvin marginaalisten ryhmien aseman parantamisessa. Yadu Lall Shrestra, LML:n työntekijä Nepal on täynnä luonnon, etnisten ryhmien, uskonnon ja kielten erilaisuutta. Olen ylpeä ihmisten tyynestä mielenlaadusta. Siitä, että Buddha syntyi Nepalissa ja lähetti koko maailmaan viestin rauhasta. Onnistumisemme tässä työssä antaa syrjäytyneille mahdollisuuksia ja Nepalille tulevaisuuden menestyneenä valtiona. Basant Bhattarai, LML:n työntekijä Olen ylpeä Nepalin onnellisista kasvoista ja siitä, että osaamme kääntää erilaisuuden ja moninaisuuden voimavaraksemme. Olen onnellinen, kun näen työni jäljen ja sen muutoksen, mitä tapahtuu kaikkein sorretuimpien ihmisten elämässä. Meillä on mahdollisuuksia. Prakash Ojha, Solven kylätyöntekijä Nepalilaiset ovat yhtenäisiä erilaisuudestaan huolimatta, olemme kovia ja kurinalaisia työntekijöitä. Haluan tehdä työtä sukupuolten välisen epätasaarvon voittamiseksi ja jotta naiset saadaan ulos neljän seinän sisältä. Olen optimisti ja uskon demokratian vahvistumiseen ja parempaan tulevaisuuteen. Sangeeta Rijal, LML:n tiedottaja Nepal: Nuori demokratia Sijaitsee puoliksi Himalajan vuoristossa, puoliksi sen SUOMI juurella. Asukasluku: noin 29 miljoonaa, pinta-ala alle puolet Suomesta. Asukastiheys: 196/km² (Suomessa 17,5). Virallinen kieli: nepali. Maassa on noin sata etnistä ryhmää ja kieltä. Uskonnot: Hinduja 81%, buddhalaisia 11%, muslimeja 4%, kiranteja 4%, muita 1%. Bruttokansantulo/asukas: 295 euroa (Suomessa noin euroa) Valuutta: Nepalin rupia Pääelinkeinoja: maatalous, tekstiiliteollisuus ja turismi Lähes puolet väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella. Eliniän odote: 64 vuotta. Nepal oli vuosina sisällis-sodassa, jossa kuoli yli ihmistä. Vastapuolina olivat maolaiset kommunistit ja Nepalin hallitus, joka oli julistanut kommunisteille sodan. Sisällissota päättyi kommunistien voittoon. Sen seurauksena maa luopui vuonna 2008 monarkiasta. Vuosittain noin nepalilaista lähtee ulkomaille töihin, lähinnä Intiaan. Noin lasta ja naista salakuljetetaan vuosittain Intiaan seksityöhön. Käytössä kolme kalenteria: länsimainen, virallinen Bikram Sambhat -aurinkokalenteri ja kuukalenteri. NEPAL PAKIS- TAN INTIA NEPAL BANGLADESH KIINA BHUTAN BURMA Organisaatiot: Yhteistyön ketju Naisten Pankki: Suomessa toimiva verkosto ja Kirkon Ulkomaanavun hallinnoima rahasto, johon kerätyillä varoilla rahoitetaan hankkeita. Kirkon Ulkomaanapu: Ulkoministeriön kumppanuusjärjestö ja osa kirkkojen kansainvälistä avustusverkostoa. KU toimii yli 30 maassa, siellä missä hätä on suurin uskontoon, etniseen taustaan tai poliittiseen vakaumukseen katsomatta. Luterilainen maailmanliitto: Luterilaisten kirkkojen yhteisö ja yhteistyöjärjestö. Jäsenkirkkoja on yhteensä 140 kaikissa maanosissa. Suomen evankelis-luterilainen kirkko on maailman kolmanneksi suurin. LML edustaa yli 68,5 miljoonaa luterilaista. KU on LML:n jäsen. Solve Nepal (Society of Local Volunteer s Effort): Nepalilainen kansalaisjärjestö, joka on toiminut vuodesta 1989 maaseudun vähäosaisimpien elämän ja toimeentulon parantamiseksi. Solve on LML:n yhteistyökumppani, joka tekee kenttätyön myös Naisten Pankin rahoittamissa hankkeissa. Kanchanpur Dhangadhi Lalitpur Katmandu Naisten Pankki: Korkotuotto jää kyliin Naisten Pankki (NP) on 2007 perustettu Kirkon Ulkomaanavun hallinnoima rahasto. Sen varoilla tuetaan erityisesti kehitysmaiden naisten omaehtoista yrittäjyyttä. NP:n tuella kehitysmaiden kyliin perustetaan naistenryhmiä ja kyläpankkeja, joista naiset voivat saada pienlainoja omien yritysten perustamiseen. Lisäksi he saavat ammattikoulutusta, luku- ja kirjoitustaidon opetusta sekä muita valmiuksia elannon hankkimiseen. Nepalissa on perustettu 25 naisten ryhmää, joiden toiminta vaikuttaa yhteensä 653 kotitalouden elämään. Kyläpankista nostettavien lainojen takaisinmaksu-ehdoista ja korosta päätetään ryhmässä. Korko ja lainapääoma jäävät kyläpankille, jonka naiset omistavat itse. Irtautuessaan kyläpankista jokainen yksittäinen nainen saa mukaansa säästämänsä rahat ja osuuden maksamistaan koroista. Naisten Pankkia voi tukea monella tavalla. Osakkaaksi pääsee 750 euron lahjoituksella, mutta vaihtoehtona on myös kuukausi- tai kertalahjoitus. Naisten Pankilla osakkeenomistajaa. Mukana on yli sata yritystä tai yhteisöä yhdellä tai useammalla osakkeella. Lahjoituksia saatiin vuonna 2010 yli euroa. KOONNUT: SATU KAKKORI, GRAFIIKKA: TUIJA TYRVÄINEN

5 16 KESKISUOMALAINEN TIISTAINA Dalit-naisten pihapiirissä käy harvoin muita ihmisiä kuin daliteja. Kastittomia ihmisiä pidetään perinteisten uskomusten mukaan saastaisina, vaikka heidän kodeistaan tai ulkomuodostaan ei voi sitä nähdä. Kasti paljastuu ihmisten sukunimistä. Moni dalit vaihtaakin sukunimeä peittääkseen taustansa. Vaikka oma tietoisuus herää, ympäristön asenteet muuttuvat hitaasti. Jatkoa edelliseltä aukeamalta. Kolmantena Nepalin päivänämme lennämme länteen nepalilaisella Buddha Airilla. Lentomatkalla näemme alapuolellamme pelkää vuoristoa, joka on kirjavana pengerviljelmistä, vuoristokylistä, kiemuraisista teistä. Turbulenssi rytyyttää konetta ankarasti samalla, kun Himalajan valkoiset huiput vilkkuvat lentokoneen siiven tasalla. Nepalissa on vuorta. Ei ihme, että tätä maata ei ole koskaan valloittanut vieras valta. Kanchanpurin seutu on tasaista alankoa, maanviljelystä ja viidakkoa. Tukikohtamme, Dhangadhin kaupunki sijaitsee muutaman kilometrin päässä Intian rajalta. Intian läheisyys tuntuu monella tavalla ja kastijärjestelmä erottelee ihmisiä jyrkästi. Sitä ja monia muita yhteiskunnan etnisiä, kulttuurisia tai uskonnollisia rakenteita on melko mahdotonta ymmärtää ulkopuolisen silmin. Ihmispaljouden kuitenkin näkee ja ymmärtää. Dhangadhin matalassa kaupungissa on asukasta, mutta väenpaljous kaduilla näyttää samalta kuin Jyväskylän keskustassa MM-rallien aikana. Ihmiset ovat päiväsaikaan koko ajan ulkona. Menossa ja tulossa. Lapsilaumoja sinisissä koulupuvuissaan, naisia kantamassa valtavia polttopuutaakkoja, vankkureita, polkupyöriä, riksoja, skoottereita. Kadunvarret ovat täynnä pieniä myyntikojuja, eivätkä suuremmatkaan kaupat ole meikäläisiä kioskeja suurempia. Hotellimme edustalla mies myy valtavia kaloja, jotka pötköttävät rivissä aurinkoisella pöydällä. Seuraavana aamuna hän paloittelee vuohen ruhoa myyntiin. Sitten on taas kalapäivä. Aikamatka savimajoihin Naisten ryhmät sijaitsevat maalaiskylissä, joita on vieri vieressä viljavalla tasankoalueella. Kesäinen lämpö ja vehreys vallitsee tammikuun lopulla. Vuoden ensimmäinen vihannessato on korjattavissa. Kylät rakentuvat nauhoina kuoppaisten, loputtomina mutkittelevien kärryteiden varsille. Talot tehdään savesta ja olkihakkeesta. Niitä on korjattava kaksi kertaa vuodessa, jotta ne kestävät vuodenkierron ja monsuunikauden. Pihapiirit muistuttavat mittasuhteiltaan siirtolapuutarhoja. Maa talojen edustalla tallataan kovaksi ja lakaistaan siistiksi. Muoviroskaa tai muuta jätettä ei näy. Kotieläimet, pienet lehmät, kanat, vuohet pyörivät kaikki samalla tontilla. Valtava heinäkupoli joka mökin nurkalla toimii ruokintapisteenä ja lepopaikkana eläimille. Vaikutelman aikamatkailusta vuosisatojen taakse rikkoo vain kännykkä. Askeettisen savimajan ikiaikaisen säilytysruukun päällä on kännykkä laturissaan. Halpaa teknologiaa ja kevyttä infrastruktuuria, joka leviää nopeasti myös kehitysmaissa. Häiriköinti ei unohdu Oppainamme kyläkierroksella ovat LML:n alueelliset virkailijat Yadu Lall Shrestha ja Basant Bhattarai. Seurueeseen liittyy myös Solven kylätyöntekijä Prakash Ojha, joka kiertelee tutuissa kylissä moottoripyörällään. Ensimmäisessä Kanchanpurin kylässä naisryhmä on kokoontunut tapaamaan meitä. Samalla hoituu myös projektiin kuuluva määräaikainen tapaaminen Ojhan kanssa. Hän tarkistaa tilikirjat ja vaihtaa päällimmäiset kuulumiset. Kaikki on läpinäkyvää, tulot ja menot kirjataan, kukaan ei voi vetää välistä ei aviomies eikä ryhmän jäsen. Naisille tämä on silmin nähden tärkeää. Ryhmässä on 31 jäsentä, joista 20 osaa lukea, ja se on ihan hyvä määrä. Perhekoot vaihtelevat 4 28:aan, sillä samoissa talouksissa asuvat yleensä myös miehen vanhemmat ja naimattomat sisarukset. Naisia hymyilyttää nyt muistella, miten vastarinta naisten ryhmään liittymiselle nousi aviomiesten ja appivanhempien keskuudessa. Sen sijaan kiihdyttävältä näyttää tuntuvan edelleen muisto siitä, miten aseistautuneet armeijan joukot saattoivat tulla häiriköimään kokoontuvia naisia alkuaikoina. Vain muutama vuosi sitten päättyneen kymmenvuotisen sisällissodan aikana talouskasvulle ei ollut edellytyksiä. Naisten elämän ja oikeuksien parantamiseen tähtäävät ryhmät eivät ole uusi keksintö. Tässä kylässä naisten ryhmää alettiin perustaa ensimmäisen kerran jo yhdeksän vuotta sitten. Naisten Pankin rahalla saatiin kuitenkin pari vuotta sitten uutta potkua ja näkyviä tuloksia alkoi syntyä. Ryhmäkuri on tiukka, kokouksista myöhästyvä saa maksaa viisi rupiaa eli viisi senttiä sakkoa. Ryhmän omaan pankkiin on kartutettu pääomaa jo tuhat euroa. Siitä pystytään lainaamaan niille, jotka haluavat laajentaa. Aiemmin lainaa jouduttiin ottamaan koronkiskureilta jopa 60 prosentin korolla. Lainamäärät ovat ovat kymmenissä euroissa ja ryhmän itse päättämä muutaman prosentin korko kartuttaa kyläpankin pääomaa. Saastaisten lounas Seuraavassa kylässä meitä odotetaan lounaalle. Tämä naisryhmä koostuu daliteista, kastittomista, joita on noin viidennes nepalilaisista. Kastiin tai kastittomuuteen perustuva syrjintä on laissa kielletty, mutta se kielto ei tunnu missään näillä seuduilla. Dalit tarkoittaa koskematonta. He ovat niin saastaisia, että heitä ei voi koskettaa ja kaikki heidän koskettamansa saastuu. Vuoristokylissä voitaisiin harjoittaa hyvillä laidunmailla karjataloutta, mutta saastaisten dalitien maitoa ei kukaan ostaisi. Totta kai me tasa-arvon puolustajat otamme vastaan tarjotun lounaan, se on meille merkkitapaus. Vasta jälkeen päin kuulemme, että meidän astumisemme dalitien ruokapöytään oli heille itselleen vielä merkittävämpi asia. Sen panivat merkille hekin, joille pelkkä astuminen dalitien pihapiiriin on lähes mahdotonta. Peltilautasella on riisiä, vihreää linssikeittoa ja tulista vihannesmuhennosta. Pari kärpästä pörrää auringossa ja lähestyy lautasia. Yksi naisista asettuu lautastemme vartijaksi huiskimaan niitä lehvällä. Muut seuraavat tiukasti vierestä. Kaikki maistuu hyvältä, mutta tulista ruokaa ei pysty paikallisten tapaan kiskomaan suurta vadillista. Hävettää jättää kesken. Hävettää juoda vettä omasta pullosta, vaikka tarjolle tuodussa teräsmukissa kimaltelee raikasta kaivovettä. Pyydämme oppaitamme selittämään, että herkkä suomalainen mahamme ei kestä paikallista vettä eikä raakoja vihanneksia. Päät nyökyttelevät ymmärtäväisesti. Sitten katsastetaan kasvimaa ja sieniviljelmä. Naiset kertovat, kuinka 40 talouden kylässä asenteet ovat muuttuneet. Meillä on kolminkertaiset ongelmat voitettavana: olemme daliteja, naisia ja köyhiä, sanoo Bhaga Devi, 31. Hänen kasvoiltaan paistaa silti päättäväisyys. Hänen anoppinsa istuu vieressä ja nyökyttelee päätänsä miniän puhuessa. Bhaga Devi uskoo, että dalitien asema paranee, vaikka vanhojen tapojen ja uskomusten vaikutukset murtuvat hitaasti. Heidän kylässään naisia ei karkoteta enää kuukautisten ajaksi. Mutta vuoristokylien eristyksissä on silti vielä tavallista, että naiset joutuvat viettämään viikon kuukaudesta etääl- Lehmä on pyhä. Kantaminen on naisten työtä. Dalit-naisille vuokrattiin Jokapäiväinen ruoka: riisiä, maata vihannespelloksi. vihanneksia ja linssikeittoa. Bhaga Devin sieniviljelmä kolminkertaisti perheen tulot. Dalitien keittiössä. Kanchanpurin alue Länsi-Nepalissa on tasankoa lähellä Intian rajaa. Maalaiskylissä eletään suurissa perheissä ja pienissä taloissa kotieläinten ja viljelysten keskellä. Naisten Pankin rahoittamaa työtä tekevät kylissä nepalilaisen kansalaisjärjestö Solven kylätyöntekijät, jotka tuntevat paikalliset olot, ihmiset ja kulttuurin.

6 KESKISUOMALAINEN 17 Kanchanpurin maaseutukylissä talot rakennetaan tyypillisesti savesta ja olkihakkeesta. Mani Devi Chaudharyn ja hänen miehensä Manbirin rakentamassa kodissa on yksi ikkuna. Sen kautta tulee valo ja sähköjohto, josta saadaan valo yhteen lamppuun ja virta kännykän lataamiseen. Sähkönjakelua säännöstellään Nepalissa. Sitä mukaa, kun sähköverkko on laajentunut maaseudulle, sähkökatkot ovat pidentyneet. le rakennetussa majassa. Ei ole harvinaista, että naisia kuolee niissä olosuhteissa. Typerryttävää kuultavaa. Että olet ensinnäkin syntyjäsi saastainen ja sen lisäksi vielä erityisen saastainen kehosi luonnollisen toiminnan vuoksi. On siinä pureskelemista, kun sitten joku tulee eräänä päivänä kylään ja sanoo, että olet tasa-arvoinen kaikkien muiden ihmisten, miesten ja naisten, kansojen ja kastien kanssa. Nytkö? Tästä eteen päin? Ei muuttohaaveita Tapaamme kylissä kymmenittäin ihmisiä. Tarinoissa on eroja, mutta tietyt asiat toistuvat. Kun toimeentulo paranee, toivo lasten tulevaisuudesta kasvaa. Kysyn yhä uudestaan, mistä unelmoitte? Haluaisitteko lähteä pois näistä kylistä? Tämä sukupolvi ei haaveile sellaista. Nämä naiset eivät ole tyytymättömiä kyliinsä eikä kotiseutuunsa, he vain toivovat, että pystyisivät parantamaan elämäänsä täällä. Mutta lapsilleen he haaveilevat koulutusta ja mahdollisuuden valita. Suureellisimmat haaveet ovat aivan samanlaisia kuin jollain suomalaisella äidillä, joka on kituuttanut pientilalla Pohjois-Karjalassa. Että poika lukisi itsensä lääkäriksi. Ja palaisi sitten tänne kotikylälle töihin. Illalla dhangadilaisessa hotelli Devoteessa mietimme, olisiko yö savimajassa yhtä ihastuttava kokemus kuin iltapäivän auringossa. Kun aurinko laskee, kaupungin valot eivät syty. Hotellin muurien sisäpuolella vallitseva länsimainen tunnelma on ohut. Vieraita on vähän, henkilökuntaa paljon. Portinvartijoilla on koppinsa seinällä hurjan näköiset veitset. Kaiken ystävällisyyden keskellä ei tunnu turvattomalta, vaikka tiedämme, että tällä alueella on sata aseistautunutta ryhmää. Rauhallisen pinnan alla on jotain levotonta. Nälkäisten lasten kylä Seuraavana aamuna matkaamme viidakon reunassa valtion mailla sijaitsevaan badikylään. Badit ovat dalitien alaryhmä, joiden kohtalonomainen tehtävä on ollut toimia ylempien kastien viihdyttäjinä. Laulua, soittoa, kerjäämistä ja seksityötä. Badiksi ei tulla, badiksi synnytään. He ovat silmiin pistävästi köyhempiä kuin tähän asti tapaamamme ihmiset. Nämä ihmiset ovat nähneet nälkää. Vaikka lapsille on tarjolla koulua, he karkaavat kesken päivän kotiin, koska eivät jaksa olla koulussa ilman ruokaa. Eikä kotonakaan odota mikään, sillä vanhemmat ovat kerjuureissulla. Naiset myymässä itseään, miehet heitä parittamassa. Lasten isistä ei ole useinkaan tietoa. Dikra Devi Badi on 40-vuotias isoäiti. Hän tietää näyttävänsä vanhalta. Kun on köyhä ja saa liian vähän ruokaa, tulee aikaisemmin vanhaksi, hän selittää. Dikran perhe eli ennen kerjäämällä ja laulamalla. Dikralla oli jossain vaiheessa menestystä laulajana, hän on jopa levyttänyt. Aviomies Kitche Badi hakee mökistä taulun, joka on Dikralle myönnetty kunniakirja eräällä laulufestivaalilla. Esiintymisistä tai levytyksestä ei koskaan kuitenkaan tullut riittäviä tuloja elämiseen. Kolme vuotta sitten perustettu naisten ryhmä toi suuren muutoksen Dikran ja koko kylän elämään. Badi-naisten ryhmässä on nyt 34 naista. Heidän perheistään ei enää lähdetä kerjuulle eikä muihinkaan badi-töihin. He saavat ravintonsa kasviviljelystä ja jotain riittää myyntiinkin läheisellä torilla. Naisten Pankin rahoittaman hankkeen kylätyöntekijät auttoivat maan vuokraamisessa ja opettivat, kuinka vihanneksia viljellään. Dikra Devi Badi hankki viime vuonna 150 euroa vihannesviljelyllään. Solvelaisen Prakash Ojhan silmät loistavat, kun hän selvittää lukuja. Muutos on ihan valtava. Valtava. Laulun vaihto Dikrasta on tullut kylässä arvostettu henkilö, joka on ottanut tehtäväkseen kannustaa muita. Tehtävä on vaikea, sillä vanhat tavat ovat sitkeässä täälläkin. Jotkut lähtevät vieläkin kerjuulle, vaikka ei olisi aivan pakko. Dikran pihapiiriin kokoontuu nopeasti iso joukko naisryhmän jäseniä ja muita kyläläisiä. Dikra suostuu laulamaan meille. Mies ottaa sarangin, pienen jousisoittimen ja alkaa säestää. Pienestä kuivakasta naisesta nousee voimakas ja varma ääni, joka laittaa kylmät väreet liikkeelle. Pian hän antaa vuoron tyttärelleen Satya Badille, 23, joka odottaa kolmatta lastaan. Ääni on äidin ääntä korkempi, hän laulaa ensin ujosti, mutta koko ajan rohkeammin ja kauniimmin. Lahjaksi annettu laulu vaatii vastalahjan. Keski-Suomen kotiseutulaulu saa Badi-kylän ensiesityksensä. Ja iloiset aplodit. Hieromme lähtöä, mutta vanha mies pyytää vielä puheenvuoron. Hän haluaa varmistaa, että ymmärrämme, mikä merkitys muutoksella on heidän elämäänsä. He ovat kohdanneet kansainvälisiä avustusjärjestöjä ennenkin. Jos avustusjärjestö tulee tänne antamaan meille rahaa, se voi auttaa hetkellisesti. Mutta me tarvitsemme ohjelmia, jotka muuttavat koko elämämme ja auttavat meidät muinaisilta ajoilta nykypäivään, sanoo Datta Ram Badi. Tietoisuuden herääminen, oman ihmisarvon tajuaminen, oman kylämme siistinä pitäminen... Me emme elä enää pelossa, koska voimme olla itsenäisiä, jatkaa Dikra. Selkäsaunan lauteilta Ajamme kärrytietä pari tuntia yhä syvemmälle maaseudulle. Kylät seuraavat toisiaan. Hamppua kasvaa villinä tien reunat sakeanaan. Kuljettajamme tuhahtaa huvittuneena, kun kiinnitämme siihen huomiota. Nepal oli takavuosikymmeninä länsimaisten hippien paratiisi. Täkäläiset käyttävät sitä kuulemma lääkintätarkoituksiin. Puheenaihe ei sytytä. Lopulta saavumme uuteen kylään. Taas aivan eri näköisiä ihmisiä, etninen ryhmä, josta vain osa puhuu valtakieltä nepalia. Naisten ryhmän synnyttäminen tähän kylään poiki ensialkuun selkäsaunan lähes joka mökissä. Ne naiset, jotka lopulta saivat pidettyä päänsä, saivat aikaan myös merkittävän muutoksen. Naiset kertovat vuolaasti. Perheväkivalta on selvästi vähentynyt sitä mukaa, kun naisten tietoisuus ja kyky vastustaa on vahvistunut. Ja se rahan ansaitsemisen mukanaan tuoma kunnioitus. Kylässä on viisi naisryhmää, joissa on yhteensä 184 naista. Luonnonolot ovat vaikeat läheisen joen takia. Tulva pyyhkäisi osan kylästä mennessään kolme vuotta sitten, ja uutta kylää rakennettiin viidakon laitaan. Siellä seisoo myös kuuden naisen uusi yhteissikala. Naisten Pankista saatiin alkupääoma vaatimattoman, mutta toimivan karsinan rakentamiseen sekä ensimmäisen pahnueen ostamiseen. Osattomuuden huipulla Dhangadin valtatien varrella tienpenkalla on sadoittain risumajoja, joita ei ensisilmäyksellä tunnista ihmisasumuksiksi. Jatkuu seuraavalla aukeamalla. Manbir vaihtoi kuvaa varten parasta päälle. Vaimo Mani Devia naurattaa. Dikra Devi Badi Badi-kylän perunamaa. Tamangin perheen lapsia. Badi-tyttö. Kalawoti Devi Bogatin kanala. Dalit-miehen tervehdys. Maurifantan kylässä naistenryhmän jäsenet ovat keskittyneet vihannesviljelyyn. Naiset ovat saaneet koulutusta uusien lajikkeiden viljelyssä. Heillä on myös käytettävissään neuvontapuhelin. Kun kysyntä on korkealla, kauppiaat hakevat vihannekset kylästä. Kukkakaalista voi saada 4-5 senttiä kilolta. Hiljaisempana kautena naiset polkevat kaalikuormien kanssa itse parin tunnin matkan torille.

7 18 KESKISUOMALAINEN TIISTAINA Valtatien varsille ja hedelmättömille jättömaille kertyy asutusta, jota ei virallisesti ole olemassa. Näissä risumajoissa asuu maattomia ja työttömiä. Usein taustalla on myös luonnonkatastrofi maanvyöry tai tulviva joki jotka molemmat vievät kokonaisia kyliä mennessään. Jatkoa edelliseltä aukeamalta. Näissä asuvat ihmiset ovat aina vain syvemmän osattomuuden kansanryhmiä. Maattomia, työttömiä, maanvyöryssä sortuneiden vuoristokylien pakolaisia. Haliyoita ja kamaiyoita, joiden orjuus lakkautettiin virallisesti vuosina 2000 ja He vaeltavat jokivarren jättömailla. He keräävät suuria pyöreitä kiviä röykkiöiksi tienvarsille, josta ne kuljetetaan rakennustarpeiksi kyliin. Heillä ei ole virallista lupaa asua tienvarsilla, mutta valtio katsoo sitä sormien läpi, kun ei muutakaan voi. Maata ei voi viljellä, se on hedelmätöntä. Yksittäisiä sikoja tai laihoja vuohia näkyy siellä täällä. Pysähdymme valtatien varrella kylään, johon Luterilainen maailmanliitto on rakennuttanut parisataa harmaata peltikattoista taloa risumajojen tilalle. Talot ovat kalteriikkunaisia ja rumia, mutta ne ovat tukevaa tekoa. Niitä ei tulva tai monsuunisade pyyhkäise mennessään. Yhdessä pihassa tapaamme Sunita Chaudrayn, joka asuu yksin neljän lapsensa kanssa. Mies on mennyt Intiaan töihin ja lähettää epäsäännöllisesti rahaa. Sunitan turva on pikkuruinen talo ja sen ympärillä kyläyhteisö. Hänkin kerää kiviä jokiuomasta. Sunita ei kuulu niihin ryhmiin, joissa naiset voimaantuvat ja oppivat rakentamaan tulevaisuuttaan. Hän suhtautuu pihallensa asteleviin länsimaisiin vieraisiin, kuin meillä olisi ylempinä olentoina itsestään selvä oikeus siihen. Hän painaa päänsä, ei katso silmiin eikä tervehdi, vaikka me yritämme. Katmandu yllättää Palaamme Katmanduun ja yllätymme, miten erilaiselta kaupunki näyttää verrattuna ensimmäiseen kohtaamiseemme. Eihän tämä olekaan kiehuva helvetin kattila. Tämä on selvästi vauraampi, järjestäytyneempi kaupunki kuin muistimme. Katmandussa on mahdollisuuksia. Työtä ja kaupankäyntiä, kouluja, yliopistoja ja ammatillisia oppilaitoksia. Mutta tikittävältä aikapommilta ei voi myöskään sulkea silmiään. Ympäristöongelmat, ylikansoitus ja romahtamispisteessä oleva infrastruktuuri. Kaupungin ympäri rakennetun kehätien ulkopuolella Katmandu kasvaa omalla painollaan ja villisti. Kansainvälistä pääomaa ei ainakaan vielä näy, Coca Colan ja Pepsin valtataistelu kylläkin. Roskaa, jota maalaiskylissä ei nähty. Länsimaisen elämäntavan mukana tulee sen keskeisin tuote: jäte. Metsää ja puita Ankaran työviikon ponnistukset kaatavat meidät sänkyyn. Homma on kutakuinkin pulkassa, meillä on materiaalia, kuvia, videoita, haastatteluja enemmän kuin pystymme hyödyntämään. Mahassa vääntää ja päässä kieppuu. Yön savunkatkuisessa pimeydessä ymmärrys syttyy ja sammuu vuorotellen, kuin hotellin valot. Ihmisten kasvot, katseet, lasten paljaat takapuolet. Sunita tienpenkalla. Yhä nytkin, kun tätä tekstiä luetaan lehdestä. Hän painaa päänsä, ei katso silmiin eikä tervehdi, vaikka me yritämme. Miten paljon on saatu aikaan. Miten toivottoman paljon on yhä työtä! Hotellin lääkäri käy mittaamassa kuumetta ja verenpainetta. Hän on tuntee länsimaisten vieraiden ripulit ja hepulit. Hän on rauhoittava ja kiinnostunut matkastamme. Hän ymmärtää, että tämä kaikki on meille kovin vierasta, mutta muistuttaa, että kyllä täällä eletään ihan normaalia elämää. Nepal ei ole katastrofialue kuitenkaan. Kirkon ulkomaanavun toimeentuloasiantuntija Ulla Sarasalmi näkee metsän puilta. Nepal on hänelle vuosikymmenten tuttavuus, työkenttä ja rakkaus. Sarasalmi on kiertänyt myös muita kehitysmaita Aasiassa ja Afrikassa. Tapaamme hänet Katmandussa. Hän varoittaa yksinkertaistamasta maailman monimuotoisuutta. Naisiin ja tyttöihin kohdistuvat projektit ovat nyt vahva trendi. Arkikokemus ja myös tutkimukset osoittavat, että panostus naisiin kääntyy useammin koko perheen hyväksi, kun taas miehet ottavat enemmän riskejä ja käyttävät rahaa itsekkäämmin. Tämä on myös monen kehityshankkeen ohjenuora. Yhden ratkaisun malleista tulee kuitenkin helposti mantroja, jotka kääntyvät itseään vastaan. Joskus kehityksen ammattilaisetkin haksahtavat niihin, toteaa Sarasalmi. Naisten osaaminen ja voimavarat menevät hukkaan, jos he jäävät neljän seinän sisälle. Sitä ei voi kiistää. Se näkemys, että naisilla on miehiä suurempi kyky ja halu huolehtia perheestä perustuu kuitenkin perinteisiin roolirakenteisiin. Kysymys, jota on syytä myös pohtia: Miten miehiä voisi rohkaista kiinnostumaan perheen hyvinvoinnista sen sijaan että yhä suurempi vastuu siitä sälytetään naisille? Ja sitten unelma talouskasvusta. Vaikka Naisten Pankin päämääränä on käynnistää aitoa yritystoimintaa, olisi kohtuutonta odottaa, että kehitysmaan talous ponnistaisi nousuun näiden sorretuimpien naisien hartioilta. Nepalin talouskasvu vaatii toimivia valtiollisia instituutioita, kaikkialla rehottavan korruption kitkemistä ja oikeudenmukaisia kansainvälisen kaupan rakenteita. Siis suuria rakenteellisia muutoksia. Ei Naisten Pankissakaan loppujen lopuksi ole kysymys lehmistä ja lainoista, vaan ihmisoikeuksien toteutumisesta. Siksi on jatkettava. Siksi myös yksittäisen ihmisen lahjoitus ja yksittäisen naisen auttaminen itsensä elättämisen alkuun on aina merkityksellistä. Luterilaisen maailmanliiton Nepalin maajohtaja Marceline P. Rozario antaa oman kiitoksensa pyytämättä. En löydä sanoja kuvaamaan sitä kiitollisuutta ja kunnioitusta, jota tunnemme niitä yksittäisiä suomalaisia ihmisiä kohtaan, jotka lahjoittavat rahaa tähän työhön, näihin projekteihin. bvideo Namaste Nepalista julkaistaan verkossa tänään kello 19: Sunita Chaudrayn pieni tytär Yadi ei voi pitää toista sandaalia jalassa, koska varpaiden päällä oleva haava ei ole vielä parantunut. Hän asuu äitinsä ja kolmen sisaruksensa kanssa Kanchanpurin valtatien varrella, jonne Luterilainen maailmansäätiö on rakentanut pieniä taloja. Perheen isä on mennyt Intiaan töihin ja lähettää satunnaisesti euroa. Järjestetty avioliitto päättyi skandaaliin Satu Kakkori Naisen asema nepalilaisessa yhteiskunnassa paranee sitä mukaa kun koulutustaso nousee ja kastijärjestelmä ohenee. Myös monet hyväosaiset naiset ymmärtävät myös oman esimerkkinsä voiman. Yksi heistä on Luterilaisen maailmanliiton tiedottajana työskentelevä Sangeeta Rijal, 32. Hänen elämänsä pääpalikat ovat lähes samanlaiset kuin kenen tahansa suomalaisen ikätoverin. Hän rakentaa miehensä kanssa omaa taloa, ja isoäiti hoitaa päivisin yksivuotiasta Rangeet-poikaa. Rijalilla on maisterin tutkinto ja viiden vuoden työkokemus englanninkielisen sanomalehden Kathmandu Postin toimittajana. Rijal haki töitä LML:n Nepalin toimistosta, koska toimenkuva vastasi paremmin hänen koulutustaan ja kiinnostustaan. Tietysti myös työajat ovat pienen lapsen äidille mukavammat kuin sanomalehdessä. Tämän päivän Nepalissa Sangeeta Rijalin tarina on silti harvinainen. Ja se sisältää häpeällisen luvun, jota Rijal ei kuitenkaan halua salata. Ensimmäinen, järjestetty avioliitto samaan korkeaan bramiini-kastiin kuuluvan miehen kanssa päättyi vain kahden viikon päästä häistä. Rijalille paljastui, että miehellä on tyttöystävä. Rijal jätti miehensä siitä paikasta, mutta vanhemmat eivät suostuneet ottamaan häntä takaisin kotiin. Avioerot ovat edelleen harvinaisia ja usein ne jäävät virallistamatta. Vanhempien luo palaava nainen saa nöyrtyä olemaan perheen vähäisin olento, jolla ei ole mitään sanavaltaa talossa. Rijalin kohdalla vanhempien rakkaus tytärtä kohtaan kuitenkin voitti. Toimeentulo oli silti hankittava itse. Rijal meni iltatöihin kasinolle ja alkoi opiskella, sai tutkinnon, ammatin ja itsenäisen elämän. Mikään ei tapahtunut helposti ja vaivatta. Aluksi olin niin kiltti, että suostuin salaamaan eron. Vasta kun oma tietoisuuteni heräsi, vaadin eron virallistamista. Olihan se rankkaa aikaa, muistelee Rijal. Vaikka eronnut nainen ei ole haluttu kumppani, Rijal löysi uuden miehen. Oli pakko kysyä, oliko tämä uusi liitto nyt sitten sellainen rakkausavioliitto. Tavallaan. Löysimme toisemme nettipalstalta. Vaihdoimme muutaman kuukauden ajan sähköpostia ja sitten päätimme avioitua, kertoo Rijal. Aviomies Ramesh Budhathoki on myös korkeakoulutettu ja hän on työssä Qatarissa. Pariskunta tapaa puolen vuoden välein, sillä Sangeeta ei halunnut asua yksinäisenä rouvana Qatarissa. Kotona Katmandussa hänellä on ystävät sekä vanhempien tuki lapsenhoidossa. Ja työelämä. Avioliitto kuitenkin kestää ja oma unelmien talo valmistuu tänä keväänä. Päämääränä on, että myös Ramesh pystyy palaamaan jäädäkseen Katmanduun. Kaikki riippuu työstä. Rijal saa palkkaa 400 euroa kuukaudessa, mikä on paljon, mutta verrattuna muihin kansainvälisiin järjestöihin ei silti suurimmasta päästä. Sangeeta ja hänen vanhempansa kannustavat nuorempaa sisarta etsimään itselleen mieluisan miehen. Pikkusisko ei ole innoissaan. Hän toivoo, että vanhemmat tekisivät sen hänen puolestaan. Vanhat tavat ovat sitkeässä. Sangeeta Rijal on Luterilaisen maailmanliiton Nepalin toimiston tiedottaja.