Me ollaan ihan tavallinen perhe. Opinnäytetyö naisparien vanhemmuudesta

Transkriptio

1 Me ollaan ihan tavallinen perhe Opinnäytetyö naisparien vanhemmuudesta Korhonen, Elina & Lipponen, Jenni Opinnäytetyö, kevät 2009 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Itä, Pieksämäki Sosiaalialan koulutusohjelma Sosionomi (AMK) + Lastentarhaopettajan kelpoisuus

2 TIIVISTELMÄ Korhonen, Elina & Lipponen, Jenni Me ollaan ihan tavallinen perhe. Tutkimus naisparien vanhemmuudesta. Pieksämäki, Kevät 2009, 48 s., 3 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Itä, Pieksämäki. Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK), lastentarhaopettajan kelpoisuus. Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia, kuinka naisparit kokevat vanhemmuuden ja kuinka se toteutuu heidän perheissään, joissa on biologinen ja sosiaalinen vanhempi. Apuna käytimme seuraavia alaongelmia: mitä rooleja vanhemmilla on vanhemmuudessaan ja kuinka ne toteutuvat, kuinka vanhemmat määrittelevät oman perheensä, mitkä tahot ovat olleet mukana tukemassa naisparien vanhemmuutta sekä kaipaisivatko he lisää tukea vanhemmuuteensa. Tavoitteenamme oli tehdä naisparit tunnetummaksi perhemuodoksi. Työelämäyhteistyökumppaninamme toimi Hertta Aaltonen Sateenkaariperheet ry:stä. Toteutimme opinnäytetyön kvalitatiivisena tutkimuksena. Tutkimusmenetelmänä käytimme teemahaastattelua. Haastattelut tapahtuivat keväällä 2008 Kuopiossa, Männistön nuorisotalolla. Haastatteluun osallistui kymmenen naista, neljä pariskuntaa ja kaksi ilman puolisoa. Haastattelut litteroitiin, jonka jälkeen haastattelut käytiin läpi teemoittain. Graafisiin kuvioihin käytimme Excel-ohjelmaa. Tutkimustulosten perusteella saatiin selville, että naispareilla vanhemmuus on tasaveroista, mahdolliset ennakkoluulot eivät olleet vaikuttaneet heikentävästi vanhemmuuteen sekä sosiaalisten ja biologisten vanhempien määritelmät perheestä poikkesivat toisistaan merkittävästi. Vanhemmat kaipasivat sosiaalipalveluilta hyväksyntää ja tietoa erilaisista perhemuodoista. Avainsanat: homoseksuaalisuus, kvalitatiivinen tutkimus, sateenkaariperheet, teemahaastattelu, vanhemmuus

3 ABSTRACT Korhonen, Elina and Lipponen, Jenni We are Just a Normal Family. A Study About Lesbian Motherhood. 48 p., 3 appendices. Language:Finnish. Pieksämäki, Spring Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Social Services, Option in Social Services and Education. Degree: Bachelor of Social Services, Kindergarten Teacher Qualification Aim of the study was to research how the lesbian mothers did and how parenting was carried out. We also used questions like what kind of roles they have in their parenthood and how are the roles carried out, how does the parents define their family and which different kind of quarters have supported their parenthood and do they need more support whit parenting. Our aim was to make lesbian mothers more known in society. Our working life partner was Hertta Aaltonen from Sateenkaariperheet Ry. Our study was carried out as a qualitative research and our method was theme interview. Theme interview took place at Youth Centre in Kuopio, Männistö in spring We interviewed ten women, four couples and two women without their spouses. The interviews were transcribed and analyzed based on thematic content. We used Excel to computer graphics. According to the results of the study lesbian motherhood is equal between spouses. Possible prejudice against lesbian motherhood didn t have any influence on parenting experience. The study also shows that the definition of a family is different between biological and social mothers. Parents needed more approval and knowledge about different families from social services. Keywords: homosexuality, qualitative research, rainbow families, theme interview, parenthood

4 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO HOMOSEKSUAALISUUDEN HISTORIAA JA NYKYPÄIVÄÄ PERHEET SUOMESSA Mikä perhe on? Perheiden moninaisuus Suomessa Naisparista perheeksi AINUTLAATUINEN VANHEMMUUS Vanhemmuus, elämän kestävä rooli Monimuotoinen vanhemmuus TUKI PERHEELLE JA VANHEMMUUDELLE Miten huomioida naisparit perheineen osana asiakaskuntaa? Naisparien lapsiperheen taloudellinen tuki Vertais- ja lähimmäistentuki TUTKIMUSONGELMA TUTKIMUKSEN TOTEUTUS Tutkimusympäristö ja kohderyhmä Tutkimusmenetelmä Aineiston keruu ja analysointi TUTKIMUSTULOKSET Taustatietoja vastanneista Mitä rooleja vanhemmilla on vanhemmuudessaan ja kuinka ne toteutuvat? Perhe vai naisparin perhe? Mitkä tahot ovat olleet mukana tukemassa naisparien vanhemmuutta ja kaipaisivatko he lisää tukea? Kuinka sosiaalialan palveluiden tulisi muuttua, jotta ne palvelisivat naispareja parhaiten? Kuinka naisparit kokevat vanhemmuuden ja kuinka se toteutuu se toteutuu heidän perheissään, joissa on biologinen ja sosiaalinen vanhempi? POHDINTAA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Keskeiset tulokset, johtopäätökset ja mahdolliset jatkotutkimukset Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus... 36

5 9.3 Tutkimusprosessi ja omat kokemukset LÄHTEET LIITE 1. Haastattelupyyntö LIITE 2. Haastattelurunko LIITE 3. Vanhemmuuden roolikartta... 48

6 1 JOHDANTO Viimeisen sadan vuoden aikana homoseksuaalisuus on nähty uhkana perhejärjestelmälle ja yhteiskunnanjärjestykselle. Väitetään, että homoseksuaaliset suhteet ovat luonnonvastaisia, koska niihin ei sisälly suvun jatkamisen perinnettä. Ne eivät mahdu traditionaalisen perhekäsityksen piiriin. Homoseksuaalien perheitä ei lasketa yleiseen ydinperheen määritelmään, vaikka perheiden moninaisuus lisääntyy. (Kyyrönen 2003, 7.) Samaa sukupuolta olevien parisuhteet ja keinohedelmöityksellä alkunsa saaneet lapset ovat alkaneet yleistyä yhteiskunnassamme (Huttunen 2001, 57). Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan arviolta 35 % aikuisista miehistä ja 23 % aikuisista naisista on sukupuoliidentiteetiltään homoseksuaaleja (Litmala 2003, 32 33). Nämä tärkeät seikat tulevat sosiaali- ja terveysalan henkilökunnan huomioida ja näin tarkentaa ammatillisuuttaan ja osaamistaan. Kysymyksiin, mitä on kasvatus ja mikä on perhe, on vaikea antaa yksiselitteistä vastausta. Meillä kaikilla on erilainen määritelmä perheelle. Tämä johtuu siitä, että perheelle ei ole helppo keksiä yksiselitteistä määritelmää, joka kattaisi kaikki perhemääritelmän vaihtoehdot. On olemassa tavallisia perheitä ja niitä perheitä, jotka koostuvat erilaisista rakenteista kuin tavallinen heteroydinperhe. Tämä herättääkin kysymyksen, mikä on tavallinen perhe? (Jokinen 2002, 220.) Valitsimme opinnäytetyön aiheeksi naisparien vanhemmuuden, koska halusimme perehtyä ns. erilaiseen perhemuotoon ja heidän vanhemmuuteensa. Koulutuksemme aikana huomasimme nais- ja miesparien eriarvoisuuden sosiaalialan palvelujärjestelmissä ja näin saimme idean pohtia juuri näiden vanhempien vanhemmuutta ja sen toteutumista käytännössä. Aiheemme on sellainen, josta on käyty paljon julkista keskustelua mm. lakiuudistusten muodossa. Työllä halusimme tuoda esiin naisparien oman äänen keskusteluun vanhemmuudesta. Aiheen ajankohtaisuus näkyy myös siinä, että Kansaneläkelaitos (KELA) on alkanut suhteuttaa eri tukimuotojaan sateenkaariperheille sopiviksi. Vanhemmuuden tutkiminen opinnäytetyössä mahdollisti, muiden pedagogisten opintojen rinnalla, lastentarhaopettajan virkakelpoisuuden (Diakonia-ammattikorkeakoulu 2008).

7 7 Tulevina sosiaalialan työntekijöinä asiakaskuntamme on laaja ja monipuolinen. Meidän on tärkeää tutustua Suomen vähemmistöihin ja heidän elämänsä monimuotoisuuteen. Meidän tulee ymmärtää heidän lähtökohtiaan ja elämän vakaumuksiaan, liittyivät ne sitten kulttuuritaustaan, ikään, uskontoon tai seksuaaliseen suuntautumiseen. Kun idea työhömme syntyi, otimme yhteyttä Sateenkaariperheet ry:n tapaamisvastaavaan Hertta Aaltoseen, ja hän lähti työhömme työelämäohjaajaksi. Hänen kanssaan ideoimme työtämme ja saimme yhdessä luotua aiheen opinnäytetyöllemme, joka palvelee molempia osapuolia. Tapaamisen jälkeen tutustuimme aiheeseen syvemmin ja valitsimme tutkimusmenetelmäksi kvalitatiivisen tutkimuksen. Päätutkimusongelmamme oli, kuinka naisparit kokevat vanhemmuuden ja kuinka se toteutuu heidän perheissään, joissa on biologinen ja sosiaalinen vanhempi. Tutkimuksessa halusimme selvittää, mitä rooleja vanhemmilla on vanhemmuudessaan ja kuinka ne toteutuvat, kuinka vanhemmat määrittelevät oman perheensä, mitkä tahot ovat olleet mukana tukemassa naisparien vanhemmuutta sekä kaipaisivatko he lisää tukea vanhemmuuteensa. Vastauksia kysymyksiin saimme haastattelemalla naispareja. Opinnäytetyön tarkoituksena oli jäsentää ymmärrystämme naisparien vanhemmuudesta ja heidän asemastaan yhteiskunnassa ja sosiaalialanpalveluissa. Tutkimus antaa pienen kurkistuksen naisparien arkeen ja vanhemmuuteen. Työmme tavoitteena oli tuoda tunnettavuutta naispareille.

8 8 2 HOMOSEKSUAALISUUDEN HISTORIAA JA NYKYPÄIVÄÄ Nais- ja miesparit ovat seksuaaliselta suuntautumiseltaan homoseksuaaleja. Homoseksuaalinen yksilö virittyy romanttisesti, eroottisesti ja seksuaalisesti pääsääntöisesti samaa sukupuolta olevaan ihmiseen. Homoseksuaalit elävät parisuhteessa samaa sukupuolta olevan ihmisen kanssa. Homoseksuaalisista miehistä käytetään nimitystä homo ja naisista lesbo. (Seksuaalinen Tasavertaisuus ry i.a.a.) Lesbossaarella vuosina ekr. elänyt runoilija Sapfo ylisti runoillaan naisten välistä rakkautta. Sapfon kotisaaresta juontaa nimi lesbo tai lesbolainen, joka tarkoittaa naista rakastavaa naista. (Parkkinen 2003, 273.) Homoseksuaalisuutta on ilmennyt kaikissa kulttuureissa eri historiallisina aikakausina ja suhtautuminen siihen on vaihdellut aikakausittain ja kulttuureittain. Antiikin Kreikassa miesten välistä suhdetta pidettiin kulttuurisesti arvostetuimpana ja jopa heteroseksuaalista suhdettakin tärkeämpänä. Antiikin Roomassa homoseksuaalisuus oli yhtä yleistä ja suvaittua kuin Antiikin Kreikassa, mutta sitä ei pidetty yhtä arvostetussa asemassa. Kreikan Spartan ja Rooman legioonien lisäksi miesparien välisiä eroottisia suhteita arvostettiin niin japanilaisen samurai perinteen kuin Uuden-Guinean sambi-heimojen keskuudessa. (Parkkinen 2003, ) Useissa kulttuureissa omaa sukupuoltaan rakastavilla henkilöillä on ollut tehtävänä olla joko rauhanomainen shamanisti tai hengellinen välittäjähenkilö. Usein nämä ihmiset saattoivat pukeutua ja elää vastakkaisen sukupuolen roolissa ja saattoivat mennä naimisiin oman sukupuolensa edustajan kanssa. Heitä pidettiin kolmannen sukupuolen edustajina. Pohjois-Amerikan intiaanien keskuudessa heitä kutsuttiin kaksisieluisiksi eli twospirit people. (Parkkinen 2003, 274.) Vaikka nykyinen länsimaalainen kulttuurimme pohjautuu homomyönteisten antiikin kulttuuriperinnöille, on kristillinen kulttuurimme omaksunut homokielteisyyden juutalaisuudesta. Juutalaisten homovihamielisyys johtui tarpeesta erottautua ympärillä olevien yhteiskuntien uskonnollisista menoista joihin olennaisena osana kuului sekä heteroettä homoeroottinen temppeliprostituutio. Toinen selitys juutalaisten homovihamieli-

9 9 syydelle oli Israelilaisten jatkuva sotiminen, joka lisäsi arvostusta heteroavioliittoihin ja sen suvun jatkamisen mahdollisuuteen. (Parkkinen 2003, ) Kristinuskon myötä miesten ja naisten homoeroottiset suhteet tuomittiin. Homoseksuaalisesta seksistä annettiin 500-luvulla kuolemantuomio Roomassa. Polttoroviotuomiosta juontaa juurensa sanat fag ja faggot, jotka ovat merkinneet risukimppua tai polttoroviota. Näillä sanoilla on haukuttu homomiehiä. (Parkkinen 2003, 275.) Rikoksena pidetty homoseksi on siitä erikoinen rikos, että uhrina on nähty yhteiskuntamoraali tai patriarkaalinen heteroseksuaalinen yhteiskuntajärjestys. Tämän rikoksen vuoksi mahdollisesti tuhannet homomiehet ovat menettäneet henkensä eurooppalaisilla polttorovioilla. Keskiajan Euroopassa on tuomittu vain tusinan verran naisia luonnonvastaisesta haureudesta. Vuodesta homoseksistä tuomittiin kahden vuoden vankeusrangaistukseen Suomen suurruhtinaskunnassa. (Parkkinen 2003, 276.) Vuonna 1897 Magnus Hirschfedt perusti tieteellishumanitäärisen komitean, ensimmäisen homoseksuaalien oikeuksia ajavan järjestön. Järjestö julkaisi aikakausikirjaa, Seksuaalisten väliasteiden vuosikirjaa. Sen tavoitteena oli kumota miesten välisen seksin kieltävä pykälä. (Parkkinen 2003, 279.) Natsien noustua valtaan 1933 alkoi ennennäkemätön homovaino. Noin saksalaista ja itävaltalaista miestä asetettiin syytteeseen ja arviolta 60 % heistä kuoli. Keskitysleireillä homojen tunnus oli vaaleanpunainen kolmio. Tämä symboli on kansainvälisen homoliikkeen tunnusmerkki leireillä kuolleiden miesten kunniaksi. Sotien jälkeen homoja sekä lesboja kohdeltiin kuin rikollisia. (Parkkinen 2003, 281.) Vuosina Suomessa tuomittiin ensimmäisissä oikeusasteissa 1023 miestä ja 51 naista haureudesta toisen samaa sukupuolta olevan kanssa. Vuonna 1951 tuomittiin ennätykselliset 75 miestä ja 12 naista. Helsingissä lukujen vaihteessa oli ollut vilkas homomiesten alakulttuuri. Ensimmäiset homojen kokoukset pidettiin Helsingissä kahvila Primulan kabinetissa luvun vaihteessa luvun alussa muodostui ensimmäinen lesbokapakka Vanha kellari, joka jo aiemmin oli homomiesten tapaamispaikka. (Parkkinen 2003, ) Suomessa aikuisten välisen homoseksin rangaistavuus poistui laista (Mustola 2007, 20).

10 10 Toisen säteen ryhmä oli ensimmäinen suomalainen homoyhdistys, joka perustettiin vuonna Keskusteluseura Syke perustettiin vuonna 1968 ja se oli ensimmäinen virallistettu homoyhdistys. Seksuaalinen Tasavertaisuus ry (SETA) perustettiin vuonna (Parkkinen 2003, 284.) Lapsiperheitä, joissa vanhemmat/vanhempi ovat homoseksuaaleja, kutsutaan sateenkaariperheiksi (Jämsä & Kuosmanen 2007 b., 18). Sateenkaariperheet ry perustettiin vuonna Järjestö on toiminut sateenkaariperheiden etujen ajajana yhteiskunnallisessa keskustelussa, mutta ennen kaikkea se on järjestänyt yhteisöllisiä tapaamisia ja vertaistukea useimmissa Suomen isoimmissa kaupungeissa. Sateenkaariperheet ry järjestää perheleirejä ja muita valtakunnallisia tapahtumia ja näitä tilaisuuksia pidetään tärkeinä vertaistuen lähteinä. Se on toiminut myös kouluttajana useissa koulutustilaisuuksissa. Sateenkaariperheet hakevat usein aktiivisesti tietoa hankalista tilanteista viranomaisten ja palveluiden kanssa muilta perheiltä ja järjestöiltä. (Jämsä 2007 a., ) SETA toteutti Sateenkaariperhetyön projektin vuonna (Sateenkaariperheet ry i.a.), jonka yhteydessä kerättiin tietoa perheiden moninaisuudesta ja niistä haasteista, joita moninaisuus asettaa perheiden ja lasten kanssa työskenteleville ammattilaisille. Projektin antaman tietämyksen varassa kehitetään korkeatasoista koulutusta, opetusmateriaalia ja hyviä käytäntöjä mm. terveys-, sosiaali- ja kasvatustoimen ammattilaisille. Koulutuksen tavoitteena on, että sateenkaariperheet saisivat muiden perheiden tavoin asiantuntevaa palvelua niin, etteivät yksittäiset perheet joudu kouluttamaan viranomaisia. Projektin myötä lasten ja perheiden kanssa työskenteleville työtahoille tarjotaan koulutus- ja konsultaatiopalveluita. (Seksuaalinen Tasavertaisuus ry i.a.b.) Suomessa homo- ja lesboparit ovat voineet rekisteröidä suhteensa maistraatissa vuodesta 2001 lähtien (Laki rekisteröidystä parisuhteesta 2001). Suhteen rekisteröi maistraatin päällikkö tai henkikirjoittaja eikä tilaisuus vaadi todistajia. Ennen toimitusta esteet tutkitaan maistraatissa ja ennen toimitusta tutkintatodistus jätetään rekisteröinnin suorittavalle maistraatille. (Maistraatit i.a.) Tanskassa samaa sukupuolta olevat pariskunnat ovat voineet rekisteröidä parisuhteensa vuodesta 1989 alkaen, Norjassa 1993, Ruotsissa 1995 ja Islannissa vuodesta 1996 alkaen (Tilastokeskus i.a.d.). Kuviosta 1. nähdään rekisteröityneiden parisuhteiden määrä Suomessa, joiden määrä on jatkuvassa kasvussa.

11 Miespari Naispari Yhteensä KUVIO 1. Rekisteröidyt parisuhteet Suomessa vuosina (Tilastokeskus i.a.c.). Tällä hetkellä kirkollishallitus pitää miehen ja naisen aviosuhdetta itse elämän kannalta tarkoituksenmukaisena, koska se mahdollistaa suvun jatkamisen luonnollisella tavalla. Vuonna 1999 piispat antoivat tiedotteen, jossa he ilmoittivat, ettei nais- ja miesparien parisuhdetta vahvisteta kirkollisin menoin, koska samaa sukupuolta olevien parisuhde ei vastaa kirkon opettamaa ihannetta. (Hentilä 2007, ) Laki tasa-arvoisista hedelmöityshoidoista astui voimaan vuonna Laki hedelmöityshoidoista mahdollisti itsellisten naisten ja naisparien hedelmöityshoidot. (Mustola 2007, ) Vuonna 2005 hedelmöityshoitoja tehtiin Suomessa kpl, vuonna 2006 hedelmöityshoitojen määrä oli kpl ja vuonna 2007 niitä tehtiin kpl. Vuodesta 2006 hoitojen määrä nousi noin tuhannella, kun vuodesta 2005 vuoteen 2006 hoitokertoja oli noin 200 enemmän. (Stakes i.a.) Hoitokertojen lisääntymistä voidaan selittää uudella hedelmöityshoitolailla. Kirkkohallituksen hedelmöityshoitolain lausunnossa ainoastaan aviopuolisoiden omien sukusolujen käyttäminen on mahdollista keinohedelmöityksessä. Kirkkohallituksen kanta lyhyesti on, että jos avioparien omia sukusoluja ei voida käyttää, on keinohedelmöityksestä luovuttava. Tämä tarkoittaa sitä, että kirkkohallitus sulki naisparien lisäksi ulkopuolelle myös itselliset naiset ja heteroavoparit. (Hentilä 2007, 157.)

12 12 3 PERHEET SUOMESSA 3.1 Mikä perhe on? Perheen määritteleminen on nyky-yhteiskunnassa yhä vaikeampaa erilaisten perhemuotojen lisääntyessä laajemmin. Perheen määrittelyssä ei ole olemassa vain yhtä ainoaa vastausta, sillä perheen määritelmä voi vaihdella suuresti riippumatta otetusta näkökulmasta. Perhe määritellään aina perhekohtaisesti. (Jämsä 2003, 40.) Vuoden 2007 lopussa Suomessa oli perhettä. Väestöstä 76 % kuului perheeseen. Perheistä 2/3osaa oli avioparien perheitä ja 21 % avoparin perheitä. Samaa sukupuolta olevien rekisteröityjen parien perheitä oli 1 089kpl. (Tilastokeskus i.a.b.) Kaikki perheet ovat erilaisia, mutta silti samanarvoisia. Perhekäsitys on nykyistä monimuotoisempaa ja kaikki perheet tarvitsevat yhteiskunnan antamaa tukea ja arvostusta. Perhe on tärkeä yksilölle ja yksilön hyvinvoinnille. Perhe edustaa koko yhteiskunnan jatkuvuutta. Tasapainoinen, turvallinen ja terve elämä alkaa perheestä. Perheen sisäistä hyvinvointia ja turvallisuutta parantaa oleellisesti toimiva parisuhde, vanhemmuuden vastuullisuus ja pysyvyys. (Paajanen 2007, ) Tässä työssä yhdyimme väestöliiton ajatukseen perheestä, koska työn tarkoituksena oli käsitellä nimenomaan vanhemmuutta naisparien näkökulmasta, johon liittyi parisuhde. Suomalaisista 98 % oli vuonna 1996 sitä mieltä, että aviopari lapsineen oli itsestään selvin perhemalli. Suomalaiset arvelivat, että äiti ja isä takaavat lapsen onnellisen kasvun. Länsimaisesta perhe-elämästä löytyy monimuotoistumista; ydinperhe on tilastollisesti edelleen yleisin perhemuoto, mutta sen asema ei ole enää niin vahva, että sitä voisi pitää normina perheestä. (Jokinen 2002, ) Ydinperheen ihannemallina pidetään heteroseksuaalisten vanhempien lapsiperhettä (Jämsä & Kuosmanen 2007 b., 19). Vaikka eurooppalainen pienperheen malli on menettänyt ehdottomuuttaan, sitä pidetään kuitenkin esikuvana monissa poliittisissa ja perhettä käsittelevissä ohjelmissa (Jokinen 2002, ). Kautta aikojen lapsen vanhempana toimiminen on luonut illuusion vanhempien heteroseksuaalisuudesta. Kuitenkin aina on ollut vanhempia, jotka ovat olleet homoseksuaale-

13 13 ja. Suomessa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat aikuiset ovat pysytelleet näkymättömänä osana perheitä. Jo 1970-luvulla homoseksuaalisesti tuntevilla henkilöillä on ollut lapsia hyvinkin usein. Jo silloin näillä ihmisillä on ollut halu saada lapsia. (Jämsä 2007 b., ) Mies- ja naisparien lapsitoiveiden ja yhteiskunnallisen murroksen myötä on sateenkaariihmisten lapsiperheiden määrä ollut jatkuvassa nousussa ja perhemuodot ovat monipuolistuneet. Perheiden muodostamista on tukenut myös lainsäädännön kehittyminen. Uudeksi haasteeksi lainsäädäntöön on tullut, kuinka turvata sateenkaariperheidenvanhempien oikeudet mm. kolmi- ja neliapilaperheissä, joissa vanhempia voi olla jopa neljä. (Jämsä 2007 b., ) 3.2 Perheiden moninaisuus Suomessa Ketkä muodostavat perheen, on ajankohtainen kysymys silloin, kun perhe ei enää hahmotu yksiselitteisellä tavalla. Esim. avoliittojen yleistyminen, avo-/avioeronneisuuden lisääntyminen, uusperheiden muodostuminen ja samaa sukupuolta olevien parisuhteiden rekisteröinti ovat muuttaneet, ja tulevat muuttamaan, käsityksiä parisuhteen ja perheen perinteisistä muodoista. Tilastoissa perheeksi tulkitaan vain ne henkilöt, jotka väestötietojärjestelmän mukaan asuvat vakituisesti samassa osoitteessa. (Litmala 2003, 6-7, 9.) Tilastokeskuksen mukaan perheeksi luokitellaan lapsettomat tai lasten kanssa asuvat avio- ja avoparit, rekisteröidyt mies- ja naisparit sekä yhden vanhemman perheet. (Tilastokeskus i.a.b.) Avopareiksi tilastoissa tulkitaan samassa osoitteessa vakituisesti asuvat täysi-ikäiset ja erisukupuolta olevat puolisottomat henkilöt, joiden ikäero ei ole yli 16 vuotta, eivätkä he ole sisaruksia. (Litmala 2003, 6-7, 9.) Sateenkaariperheissä perheen määrittelyt ovat perhekohtaisia. Vanhempien nimitykset vaihtelevat perheestä toiseen, koska vanhemmat ovat samaa tai eri sukupuolta. Naisparit voivat määritellä perhettään kahden äidin perheeksi, äidin ja äidin naisystävän perheeksi sekä kolmanneksi äidin puoliso voi kokea itsensä naispuoliseksi isäksi. Joissain tapauksissa naispareista toinen kokee itsensä ihan muuksi kuin naiseksi. Perheen määrittelyyn vaikuttaa, ovatko lapset syntyneet parisuhteen aikana vai sitä ennen. (Aarnipuu 2006, ) Sateenkaariperheitä ovat mm. nais- ja miesparien perheet sekä perheet joissa on

14 14 bi-seksuaalinen vanhempi, transseksuaalinen vanhempi tai yksinhuoltaja perhe, jossa vanhempi on homoseksuaali (Jämsä & Kuosmanen 2007 b., 18). Yksinhuoltajaperhe eli itsellisen vanhemman perhe koostuu yhdestä vanhemmasta ja hänen lapsistaan, riippumatta vanhemman seksuaalisesta suuntautumisesta. Yksinhuoltajaperhettä pidetään yleensä vaillinaisena perheenä, joten yksinäisistä sateenkaarivanhemmista puhutaan itsellisinä vanhempina, koska heidän perhemuotonsa ei aina ole yksiselitteinen tai vaillinainen. (Jämsä & Kuosmanen 2007 b., 20.) Vuonna 2007 Suomessa oli yksinhuoltajaperhettä (Tilastokeskus i.a.c.). Sateenkaariperheiden moninaisuutta kuvaavat useat erilaiset vaihtoehdot perustaa perhe. Koska perheen perustaminen ei nais- ja miespareilla ole niin yksi oikoista, se vaatii paljon suunnittelua, käytännön järjestelyitä ja rahaa. Lapsen syntyminen ei ole koskaan vahinko. (Jämsä & Kuosmanen 2007 b., 18.) Taulukosta 1. nähdään, kuinka rekisteröityjen parien perheellistyminen on jatkuvassa kasvussa, kun taas avioliitoista syntyvien lasten lukumäärä on laskussa. Sateenkaariperheiden tilastointi alkaa vuodelta 2002, sillä parisuhteen rekisteröiminen laillistettiin vuonna 2001, jolloin näistä suhteista alkunsa saaneet lapset ovat syntyneet alkaen vuonna TAULUKKO 1. Lapsien lukumäärä suomalaisissa ydinperheissä. (Tilastokeskus i.a.a.). Vuosi Aviopari ja lapsia Rekisteröitypari ja lapsia Yksi perhemuoto, niin sateenkaariperheillä kuin heteropareilla, on uusperhe. Seksuaalivähemmistöiset perheet olivat useimmiten 1990-luvulla uus- ja yksinhuoltajaperheitä. Nykyään sateenkaari-ihmisten perheet ovat monipuolistuneet. (Jämsä 2007 b., 165.) Uusperheeseen kuuluu tavallisesti kaksi aikuista, joista toinen tai molemmat ovat eron-

15 15 neet aikaisemmasta liitostaan ja jotka ovat solmineet keskenään uuden liiton. Perheeseen kuuluu toisen tai molempien puolisoiden lapsia aikaisemmista liitoista ja mahdollisesti yhdessä hankittuja lapsia. (Ahola 2000, 29.) Tällä hetkellä suuri osa nais- ja miesparienperheissä elävistä lapsista on syntynyt heteroliitossa ja heteroliiton kariuduttua on syntynyt nais- tai miesparien uusperheitä (Jämsä 2003, 15). Uusperhe on hyvä esimerkki siitä, kuinka oikeudet ja velvollisuudet esim. lasten hoidosta ja elatuksesta ovat jakaantuneet eri talouksissa elävien henkilöiden kesken (Kyyrönen 2003, 7). Yhteiskunnan normijärjestelmästä eniten poikkeava perhemuoto on (moni)apilaperhe, jossa lapsella saattaa olla jopa neljä vanhempaa. Apilaperheet muodostuvat nais- ja miesparien perheistä. Lapsen vanhemmat asuvat kahdessa eri paikassa. Apilaperheissä isä on todistanut isyytensä ja vanhemmat ovat laatineet kirjallisen aiesopimuksen vanhemmuudestaan. (Jämsä & Kuosmanen 2007 b., 20.) Aiesopimuksessa määritellään lapsen asumispaikka ja vanhempien tapaamisoikeudet sekä vanhempien vastuualueet. Aiesopimus ei ole juridisesti pätevä. (Aarnipuu 2006, 9.) Vanhempien kumppanit ovat halutessaan lapsen sosiaalisia vanhempia (Jämsä & Kuosmanen 2007 b., 20). Palaamme sosiaaliseen vanhemmuuteen luvussa 4.2. Tässä työssä ydinperhe koostuu kahdesta aikuisesta, jotka elävät parisuhteessa riippumatta heidän sukupuolestaan. Naisparin ydinperheellä tarkoitetaan perhettä, jossa kaksi naista hoitaa vanhempien tehtäviä. (Jämsä & Kuosmanen 2007 b., 19.) 3.3 Naisparista perheeksi Laki hedelmöityshoidoista astui voimaan Sen mukaan lisääntymisapua hakevia naisia ei saa asettaa keskenään eriarvoiseen asemaan seksuaalisen suuntautumisen tai perhemuodon perusteella, vaan palveluiden tulee olla avoimia myös sinkkunaisille ja naispareille (Mustola 2007, 36 37). Koska naisparit tai nainen yksinään ei pysty hedelmöittämään itseään, tarvitsee hän apua tullakseen raskaaksi. Tällöin apuna voidaan käyttää koti-inseminaatiota, joka tarkoittaa samaa asiaa kuin keinosiemennys. Käytännössä sperman luovuttaja masturboi siemennesteensä astiaan, josta se siirretään naisen emättimeen ruiskulla. Tunnetaan

16 16 myös termillä muumimukimenetelmä. Jos kotona tai klinikalla tehty inseminaatio ei riitä, vaikka sitä avustettaisiin hormonihoidolla, on seuraava askel raskaaksi tulemiselle koeputkihedelmöitys (IVF eli In Vitro Fertilisaatio). Koeputkihedelmöitys tarkoittaa hoitotekniikkaa, jossa munasolut hedelmöitetään kohdun ulkopuolella. Hedelmöitys tapahtuu viljelymaljassa. (Aarnipuu 2006, ) Sateenkaariperhetyön projektin kyselyyn vastanneista hedelmöityshoitoja käyttäneistä sateenkaarivanhemmista (101 henkilöä) 79 oli käyttänyt yksityistä klinikkaa, 17 väestöliiton klinikkaa, 3 ulkomaalaista hedelmöityshoitoklinikkaa ja 2 vastanneista oli käyttänyt kunnan hedelmöityshoitoklinikkaa raskaaksi tulemiseen (Kuosmanen 2007 a., 47). Vanhemmuuden arvioiminen alkaa naisparien kohdalla jo hedelmöitysklinikalla, jossa psykologi haastattelee tulevat vanhemmat. Psykologin ja muun klinikan henkilökunnan asenne on ratkaisevassa asemassa tulevan vanhemmuuden kannalta. Sateenkaariperhetyön kyselyyn vastanneista lääkäriinsä melko tyytyväisiä oli 93 % ja psykologiin 78 %. Psykologin haastattelua voidaan tarkastella kriittisesti, koska haastattelua ei suoriteta kaikille heteropareille. Hedelmöityshoitoihin saapuvat naisparit ovat usein tästä tietoisia ja kokevatkin psykologin haastattelun syrjivänä käytäntönä, jonka seurauksena kaikkia asiakkaista ei kohdella yhdenvertaisesti. (Kuosmanen 2007 a., ) Vanhemmuuden tukeminen alkaa jo raskausaikana äitiysneuvolasta. Siellä ammattitaitoinen henkilökunta neuvoo raskausajan asioissa ja lapsen synnyttyä lapsen hoidossa ja yleisissä asioissa. Neuvolakäynnit jatkuvat lapsen kouluikään asti. (Sosiaali- ja terveysministeriö i.a.) Hormonihoidon avulla kypsytetään enemmän munarakkuloita kerralla, minkä jälkeen hedelmöitettävät munasolut kerätään emättimen kautta talteen. Viljellyistä munasoluista kerätään paras tai kaksi parasta alkiota siirrettäväksi ohuella katetrilla kohtuonteloon. (Aarnipuu 2006, ) Yksinäiselle naiselle tai naisparille spermanluovuttaja, klinikalla tai kotona, voi olla anonyymi tai naiselle/naisparille tuttu henkilö. Jos luovuttaja on anonyymi, luovuttajalla ei ole juridisista oikeutta lapseen. Jos spermanluovuttaja on naisen tuttava, voivat asianomaiset keskenään tehdä aiesopimuksen, jossa määritellään molempien biologisten ja sosiaalisten vanhempien roolit ja vastuut. (Aarnipuu 2006, 31.) Suomen lain mukaan puolisot voivat avioliiton aikana ottaa yhdessä ottolapsen. Puoliso voi yksin ottaa ottolapsen, mikäli aviopuoliso ei sairautensa tms. takia voi ilmaista tah-

17 17 toaan. (Laki lapseksi ottamisesta 2007.) Lain mukaan yksinäinen mies tai nainen, seksuaalisesta suuntautumisestaan huolimatta, voi adoptoida lapsen. Rekisteröity parisuhde ei ole este yksin adoptoimiselle. Esteen adoptoimiselle muodostaa adoptointeja järjestävien tahojen ja valtioiden asenteet. Suomessa ei tällä hetkellä ole yhtäkään rekisteröidyssä parisuhteessa elävää paria, joka olisi adoptoinut lapsen. Tämän hetkinen lainsäädäntö estää rekisteröidyssä parisuhteessa elävien yhdessä adoptoinnin ja perheen sisäisen adoptoinnin. (Jämsä 2007 c., 94.) Tällä hetkellä eduskunnassa käydään kiivaasti keskustelua perheen sisäisen adoption mahdollisuudesta rekisteröidyille pareille. Lakiuudistus vahvistaisi sosiaalisen vanhemman aseman lapsen juridisena vanhempana. (Kaarto 2008.) Evankelisluterilainen seurakunta puoltaa perheen sisäistä adoptiota lapsen edun mukaisesti, mutta painottaa lapsen oikeutta sekä äitiin että isään (Helsingin seurakuntayhtymä 2008). 4 AINUTLAATUINEN VANHEMMUUS 4.1 Vanhemmuus, elämän kestävä rooli Merkittäviä käännekohtia ihmisen elämässä on vanhemmaksi tulo. Suurimmat elämän muutokset tapahtuvat ensimmäisen lapsen synnyttyä. Vaikka lapsen tuloon varaudutaan yhdeksän raskauskuukauden ajan, se on kuitenkin aina hämmentävää ja ihmeellistä aikaa. Vanhemmuutta on lupa harjoitella, koska kukaan ei ole täydellinen. Vanhemman tulee löytää vanhemmuus itsessään. Itseään tutkiskelemalla vanhempi löytää kyvyn rakastaa ja huolehtia, eläytyä toisten tunnetiloihin ja kestää voimakkaitakin tunnepurkauksia. (Juvakka 2000, 11.) Vanhemmuus on koko elämän kestävä rooli, johon jokainen uusi vanhempi saa eväät omilta vanhemmiltaan, kasvuympäristöstään ja lapsuudestaan. Vanhemmuuden kokemus syntyy oman lapsen kautta ja vuorovaikutuksessa lapsen kanssa. Lapsen eri kehitysvaiheet opettavat sekä äitiä että isää vanhemmuuden tiellä. (Lastensuojelun keskusliitto i.a.) Vanhemmuuden sisältö on ainutlaatuista ja jokainen lapsi-vanhempi-suhde on oman näköisensä. Vanhemmuus voi olla välillä vaikeaa ja vanhemmat voivat joskus

18 18 kokea olevansa eksyksissä. Nykypäivän yhteiskunnallista aikaa kuvastaa monenlainen ja nopea muutos. Vanhemmuus ja kasvatus ovat murroksessa ja niiden rooli muuttuu jatkuvasti. Nykyään lapsen kehitykseen vaikuttavat monet eri aikuiset. Tästä johtuen kasvatuksen ja vanhemmuuden sisältöön etsitään yhdessä uudenlaista sisältöä ja työnjakoa. (Helminen & Rousu 2001, 3.) Lapselle on tärkeää, että vanhemmat ovat läsnä ja että he ovat tavoitettavissa. Näin lapsi vakuuttuu siitä, että hän on turvassa. Toistuvat kokemukset läsnä olevista vanhemmista rakentaa lapselle vähitellen sisäisen turvan. Kiireettömät ja rauhalliset vanhemmat malttavat kuulla ja nähdä lapsen. Tämä vahvistaa lapsen tunnetta siitä, että hänellä on rakastavat vanhemmat. (Hellsten 1999, 135.) Vanhemmuus on syvästi sidoksissa kulttuurin arvoihin. Eri kulttuurien mukaan vanhemmuutta arvotetaan eri tavoilla. Nyky-Suomessa vanhempien arvostus on ollut laskussa yhteiskunnan ja ehkä jopa lastenkin silmissä. Vanhemmuus ei palkitse näkyvästi, sillä ei luoda uraa eikä siitä makseta palkkaa. Monet kotiäidit ovat vain kotona, kun kysytään, mitä he tekevät työkseen. (Hellsten 1999, ) Vanhemmuuden tukeminen on yksi tärkeimmistä yhteiskunnallisista tehtävistä, jotta takaisimme elämän jatkuvuuden. Yhteiskunta tukee vanhemmuutta ja kasvatusta sekä kansainvälisin sopimuksin että perusoikeus- ja lapsioikeudellisin säännöksin. (Helminen & Rousu 2001, 3.) Vaikka yhteiskunnan tulee tukea vanhemmuutta ja perheitä, ovat sateenkaariperheet kuitenkin melko näkymättömiä ja joutuvat taistelemaan ennakkoluuloja vastaan. Ennakkoluulot voivat näyttäytyä aktiivisena syrjintänä, poispäin kääntymisenä tai aktiivisena vaikenemisena. Ennakkoluulot voivat vaikuttaa mm. pariskuntien parisuhteen laatuun tai ystäväverkostoon. Mahdollisen syrjinnän tai ennakkoluulojen takia sateenkaariperheet saattavat salata perhemuotonsa. (Niemeläinen & Virmakari 2006, 33.) Vanhemmuutta voidaan tarkastella myös vanhemmuuden roolikartan kautta. Vanhemmuuden roolikartta (LIITE 3) kehitettiin Varsinais-Suomen lastensuojelukuntayhtymän perhetukikeskuksen henkilökunnan laatimana. Vuonna 2001 kehitystyö palkittiin Stakesin TerveSos-innovaatiopalkinnolla. Vanhemmuuden roolikarttaan on kasattu tärkeitä elementtejä vanhemmuudesta, jotka tukevat lapsen kehitystä eri ikäkausina. (Helminen & Rousu 2001, 3.) Elementit on jaettu viiteen eri rooliin, jotka ovat elämän opettaja,

19 19 ihmissuhdeosaaja, rakkauden antaja, huoltaja ja rajojen asettaja (Varsinais-Suomen lastensuojelukuntayhtymä 2001, 103). Näihin rooleihin on sisällytetty erilaisia vastuualueita, jotka saattavat olla jakaantuneet perheissä eri tavoin vanhempien välillä. Toinen vanhempi saattaa kokea itsensä enemmän lohduttajaksi, myötäeläjäksi, keskustelijaksi ja ihmissuhteiden vaalijaksi, kun taas toinen vanhempi saattaa kokea itsensä enemmän arvojen välittäjäksi, tapojen opettajaksi, vaatettajaksi ja ruoantekijäksi. (Varsinais-Suomen lastensuojelukuntayhtymä 2001, 103.) Roolikarttaa voidaan käyttää apuna mm. jos vanhemmuus on hukassa tai vanhemmat eivät löydä toisistaan vanhemmuuden eri ulottuvuuksia (Helminen & Rousu 2001, 3). 4.2 Monimuotoinen vanhemmuus Vanhemmuuden monimuotoisuus on lisääntynyt, mutta biologinen vanhemmuus on säilyttänyt asemansa. Biologiset vanhemmat ovat aina ne, joilta lapsi on saanut sukusolunsa. Biologinen vanhemmuus ei kuitenkaan takaa elinikäistä suhdetta lapseen (vrt. sukusolujen luovuttajat hedelmöityshoidoissa). Biologisella vanhemmuudella on ratkaiseva merkitys juridisen vanhemmuuden määrittelyssä, jonka mukaan lapsen perintöoikeus vanhempiinsa määräytyy. (Huttunen 2001, ) Yleensä perheet, joissa ainakin toinen vanhempi on lapsen biologinen vanhempi, (vrt. ydinperhe/kahden naisen perhe) toimii lapsen huoltajana. Näin ollen vanhemmuuden perustehtäviä ovat mm. lapsen ruokkiminen, vaatetus, puhtaus ja sairauden hoitaminen. (Rautiainen 2001, 23.) Toisella vanhemmalla vanhemmuuden tunne voi alkaa myöhemmin kuin synnyttävällä äidillä äitiyden tunne. Toinen vanhempi on raskauden ajan ikään kuin ulkopuolinen. Toinen vanhempi seuraa sivusta raskauden etenemistä ja on synnytyksessäkin vain apuna. Joillekin (toisille) vanhemmille syvä kiintymys lapseen saattaa tulla paljon myöhemmin. Toisaalta jotkut (toiset) vanhemmat kokevat vanhemmuuden tunteita jo raskauden aikana jos lapsi on hartaasti toivottu. Raskauden aikana tulevat (toiset) vanhemmat ovat yleensä onnellisia, mutta heitä huolettaa lapsen ja kumppaninsa terveys, tuleva vanhemmuus ja taloudellinen vastuu. Ultraäänitutkimukset konkretisoivat lapsen

20 20 toiselle vanhemmalle, koska hän ei voi itse tuntea lasta niin kuin odottava äiti. (Paajanen 2006, ) Sosiaalinen/toinen vanhempi asuu lapsen kanssa, jakaa arjen hänen kanssaan sekä vaihtelevissa määrin hoivaa ja huolehtii lapsesta ja antaa hänelle aikaansa. Sosiaaliseen vanhemmuuteen kuuluu julkinen esiintyminen lapsen kanssa, jolloin ihmiset pitävät lasta ja aikuista samana perheenä. Lapset voivat kutsua sosiaalista vanhempaansa etunimellä tai kutsua äidiksi. (Huttunen 2001, ) Sosiaalinen vanhempi ei ole lapsen juridinen eikä biologinen vanhempi, joten hänellä ei ole laillista vastuuta tai elatusvelvollisuutta lapseen. Sosiaalisen vanhemman tulee tehdä testamentti lapsen eduksi, mutta silloinkaan lapsi ei ole rintaperillisen asemassa. (Oikeusministeriön esitteitä i.a.) Naisparien perheissä naisista toinen on aina biologinen äiti ja toinen halutessaan sosiaalinen vanhempi. Osa sosiaalisista äideistä mieltää itsensä lapsensa vanhemmaksi, ei äidiksi, koska äiti-sana on varattu vain synnyttäneelle äidille. Yleensä sosiaalisen äidin rooli vanhempana tukee synnyttäneen äidin vanhemmuutta ja täydentää sitä. Imetysvaiheen jälkeen sosiaalinen äiti voi toimia lapsen ensisijaisena äitinä tai vanhemmat toimivat tasavertaisina vanhempina jälkikasvulleen. (Jämsä & Kuosmanen 2007 b., 19.) Hollannissa on tehty tutkimus, jossa on verrattu 100 naisparin lapsiperhettä 100 heteroparin lapsiperheeseen. Tutkimuksessa ilmeni, että vanhemmuus oli naisparien perheissä tasavertaisempaa kuin heteroparien perheissä, koska naisparin perheessä oli kaksi äitihahmoa. Molemmat äidit olivat enemmän psyykkisesti läsnä perheen arjessa. Naisparien perheissä vanhempi-lapsi-suhde oli tiiviimpi molemmilla vanhemmilla kuin heteroperheissä, joissa isä-lapsi-suhde voi olla heikompi kuin äiti-lapsi-suhde. (Bos 2004, ) Tutkimuksessa kävi ilmi, että naisparit kokivat joutuvansa todistelemaan vanhemmuuttaan heterovanhempia useammin. Varsinkin sosiaalinen vanhempi koki, että hänen vanhemmuuttaan arvioidaan useammin. Vanhemmuutta kuitenkin koettiin molemmissa perhemuodoissa samalla tavalla. Naisparien biologinen äiti oli kumppaninsa vanhem-

21 21 muuteen enemmän tyytyväisempi kuin heteroparien äidit perheen isään. (Bos 2004, 49, 55.) Psykologinen vanhemmuus on käytännössä vaikeimmin saavutettavissa oleva vanhemmuuden puoli, koska se on tunnepohjaista, kiintymykseen perustuvaa puolta. Psykologinen vanhempi on se, jota lapsi pitää vanhempanaan, keneen hän on kiintynyt, keneen hän turvaa ja kenellä on hänen kasvatukseensa liittyvää arvovaltaa. Psykologisella vanhemmalla on voimakas halu hoivata, suojella, auttaa, tukea henkisesti, olla lähellä ja viettää aikaa lapsen kanssa. Vanhemman ja lapsen välille on muodostunut kiintymyssuhde. Merkityksellistä on, että molemmat kokevat aitoa iloa ja tyydytystä yhdessäolosta. Lapsi kokee olevansa turvassa ja luottaa psykologiseen vanhempaansa. Joskus vanhemman ja lapsen välinen kiintymyssuhde vie aikaa. Kiintymyssuhde voi olla yksipuolista silloin, kun lapsi ei tunne kiintymystä vanhempaansa, mutta vanhempi tuntee kiintymystä lapseen. Psykologinen vanhemmuus syntyy luonnostaan jos vanhempi on läsnä erilaisissa varhaishoitotilanteissa heti lapsen syntymästä alkaen. (Huttunen 2001, ) 5 TUKI PERHEELLE JA VANHEMMUUDELLE 5.1 Miten huomioida naisparit perheineen osana asiakaskuntaa? Tässä kappaleessa käsittelemme naisparien, joilla on alle 6 -vuotiaita lapsia, asiakkuutta sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tämän vuoksi käsittelemme vain niitä palveluita, jotka koskettavat pikkulapsiperheitä. Osa sateenkaariperheistä on kautta aikojen kohdannut palvelujärjestelmien taholta, esim. neuvola, synnytyslaitos, kela, ennakkoluuloja ja epäammatillista käytöstä. Tätä varten Sateenkaariperhetyön projekti on lähtenyt kouluttamaan alanammattilaisia kohtaamaan erilaisia perhemuotoja. (Seksuaalinen Tasavertaisuus ry i.a.b.)

22 22 Naisparit ovat eri palvelujärjestelmissä heteropareista poikkeava käsite. Kaikki palvelujärjestelmät ovat suunnattu heteroperheille ja yksinhuoltajille. Sosiaalipalveluita ei ole suunnattu käsitteille nais- ja miesparit. On tilanteita, joissa heidät voidaan mieltää yhteisessä taloudessa avioliiton omaisissa olosuhteissa toisen henkilön kanssa elävinä. (Aarnipuu 2006, 9.) Naisparit ovat osa monimuotoisia perheitä, joiden erityistarpeet eivät mahdu valmiisiin perhemallien luokituksiin (Kuosmanen 2007 b., 66). Heteroseksuaalista parisuhdetta miehen ja naisen välillä ei tulisi pitää oletusarvona kaikissa sosiaali- ja terveyspalveluissa vaan lähtökohtana tulisi pitää perheiden ja parisuhteiden moninaisuutta. Uuden oletusarvon mukaan kaikki lomakkeet ja työkäytännöt tulisi muuttaa sellaisiksi, että erilaisten perheiden ja parisuhteiden esiintuominen ja huomioiminen olisi mahdollista. Lomakkeissa ja asiakaskohtaamisissa tulisi huomioida paremmin sosiaalinen ja etävanhempi. (Lehtonen 2006, ) Parisuhteiden ja perheiden moninaisuus tulisi näkyä sosiaali- ja terveyspalveluiden tiedotteissa ja laajemmin palveluiden yhteydessä. Perheiden olisi hyvä tietää, että he ovat oikeutettuja erilaisiin palveluihin riippumatta siitä, millaisista perheistä ja parisuhteista he tulevat. Esim. avioliittoneuvontapalvelu rajaa rekisteröidyssä parisuhteessa elävät nimensä mukaisesti palvelun ulkopuolelle. Julkisten tilojen ja tiedotusmateriaalien tulisi sisältää kuvia myös muunlaisista vaihtoehtoisista perheistä kuin heteroseksuaalisista. (Lehtonen 2006, 63.) On ensiarvoisen tärkeää, että neuvoloiden terveydenhoitajat pystyvät tunnistamaan kaikki perheeseen kuuluvat jäsenet osaksi perhettä. Tapaamisissa terveydenhoitajan kanssa olisi tärkeää, että muillekin perheenjäsenille olisi tilaa tapaamisissa ja heidän kanssa keskusteltaisiin tulevasta lapsesta ja vanhemmuudesta. Neuvoloiden tietokantoja tulisi muokata niin, että siellä olisi paikka muillekin huoltajille kuin isille ja äideille. (Kuosmanen 2007 c., ) Päivähoidon henkilökunnan olisi hyvä suhtautua vanhemmuuteen vanhemmuutena eikä sotkea siihen vanhemman seksuaalista suuntautumista. Päivähoidon pitäisi laajentaa näkemystä perheestä. On tärkeää, ettei esim. naisparien perheestä etsitä isää tai isän roolia. Henkilökunnan asiallinen ja perhettä tukeva suhtautuminen on koettu myöntei-

23 23 seksi kokemukseksi. Moniapilaperheissä on tärkeää, että etävanhempi huomioidaan tasavertaisena vanhempana. (Kuosmanen 2007 b., ) Sosiaali- ja terveysalan työntekijöillä tulisi olla mahdollisuus kouluttaa itseään tunnistamaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten perhe- ja parisuhdemuotoja sekä niihin liittyviä erityiskysymyksiä. Parisuhteen määrittelyssä ei tulisi pitää automaattisena lähtökohtamallina heteroparisuhdetta, koska seksuaalivähemmistöjen parisuhteissa parisuhdenormisto voi olla aivan erilainen. Näitä perheitä tulisikin tukea heidän omista lähtökohdistaan käsin. (Lehtonen 2006, 63.) Sateenkaariperhetyön kyselyyn vastanneista neliapilaperheiden vanhemmista 4/5 oli sitä mieltä, että päivähoidon henkilökunta oli tukenut heitä vanhemmuudessa. Naisparin ydinperheiden äideistä 79 % koki saaneensa tukea omaan vanhemmuuteensa päivähoidosta. Sateenkaarivanhemmista 30 % kertoi jääneensä päivähoidon vanhempien yhteisön ulkopuolelle. (Kuosmanen 2007 b., 67.) Erotilanteissa vanhemman seksuaalinen suuntautuminen, sukupuoli tai sukupuoliidentiteetti ei saa olla syrjintää aiheuttava tekijä, vaan hänet tulee ottaa tasavertaisena huomioon, kun keskustellaan lapsen mahdollisesta sijoituksesta eron jälkeen. Erotilanteissa ja muissakin lasta koskevissa asioissa tulisi sosiaalisen vanhemman asemaa parantaa ja tukea. (Lehtonen 2006, ) Ammattilaisten tulisi hankkia valmiuksia tunnistaa samaa sukupuolta olevien parisuhdeväkivalta. Monilla asiakkailla on vaikeuksia luottaa ammattiauttajan kykyyn kohdata tällaista väkivaltaa kohdannut asiakas tai väkivallan tekijä. Ammattiauttajan tulisi omata kyky ottaa teema keskustelun kohteeksi tarvittaessa. (Lehtonen 2006, 64.) 5.2 Naisparien lapsiperheen taloudellinen tuki Odottavalla äidillä on oikeus äitiysavustukseen, jonka raskaus on kestänyt vähintään 154 päivää ja on käynyt terveystarkastuksessa lääkärissä tai neuvolassa ennen neljännen raskauskuukauden päättymistä. Äiti voi valita joko äitiyspakkauksen tai 140 euroa verottomana rahasummana. Kela myöntää äitiysavustuksen, vanhempainrahan, lapsilisät,

24 24 kotihoidontuen ja tukimuodot lapsen sairastaessa. Rekisteröidyssä parisuhteessa elävät voivat jakaa vanhempainpäivärahakauden keskenään. Pariskunta voi itse valita kumpi vanhemmista, biologinen vai sosiaalinen, jää kotiin lasta hoitamaan. (Kansaneläkelaitos i.a.a. & b.) Sairaan lapsen hoitovapaaseen ovat oikeutettuja ne aikuiset, jotka asuvat alle 3-vuotiaan lapsen kanssa. Hoitovapaa on palkatonta lomaa eikä sen aikana kerry vuosilomaa, mutta hoitovapaan ajalle voi hakea kelasta lasten kotihoidontukea tai yksityisen hoidontukea. (Aarnipuu 2006, 13.) Palveluita ja etuuksia myönnettäessä otetaan huomioon lapsen juridisten vanhempien eli huoltajien elämäntilanne ja tulot. Näin ollen sosiaalisen vanhemman tuloja ei oteta huomioon esim. perheen tulotasoa määriteltäessä jos vanhemmat elävät avoliitossa. Rekisteröidyissä parisuhteissa toisen puolison tulot otetaan huomioon. (Aarnipuu 2006, ) 5.3 Vertais- ja lähimmäisten tuki Tuoreille äideille ja vanhemmille yleensä vertaistuki on tärkeää. Se tuo vanhemmat yhteen vertailemaan kokemuksiaan ja myötäelämään toistensa tilanteita. He huomaavat, etteivät ole yksin yövalvomisten, riitojen ja muiden vaikeuksien kanssa. Silloin huomaa, ettei olekaan niin huono vanhempi kuin on kuvitellut vaan on vanhempi kyllin hyvällä tavalla. (Juvakka 2000, 13.) Vertaistuella tarkoitetaan yleensäkin ryhmätoimintaa tai muuta tukitilannetta, jossa ihmiset tukevat toisiaan tasavertaisesti ja vertailevat elämäntilanteitaan luottamuksellisesti ja avoimesti. Sateenkaariperhe ry järjestää erilaista ryhmä- ja leiritoimintaa sateenkaariperheellisille. (Seksuaalinen Tasavertaisuus ry i.a.c.) Sateenkaariperheet ry:llä on Internet keskustelualue, joka on koettu merkittäväksi vertaistuen lähteeksi ja keskustelu palstalla voi olla hyvinkin syvällistä (Jämsä 2007 a., 72). Isovanhempien merkitys on suuri etenkin lapsiperheille. Isovanhemmat auttavat ja tukevat lapsiperheitä, päiväkoteja sekä kouluja niiden kasvatustehtävissään. Isovanhemmat välittävät merkittävää kulttuuriperintöä seuraaville sukupolville ja lisäävät eri sukupolvien välistä myönteistä vuorovaikutusta keskenään. Erityisen tärkeä rooli isovan-

25 25 hemmilla on tukea lapsia ja nuoria sekä vanhempia hyvän kasvuympäristön rakentamiseksi. (Isovanhemmat i.a.) Sateenkaariperhetyön projektiin vastanneet kokivat saaneensa tukea vanhemmuuteensa ystäviltä, omalta puolisoltaan, omilta sekä puolison vanhemmilta sekä sisaruksiltaan. Hyvinvointipalveluista vanhemmuuden tuen lähteinä koettiin äitiyshuolto, terapeutit, perheneuvonta, keskustelupalstat sekä kirjallisuus. Sateenkaariperheet ry oli monelle kyselyyn vastanneista tärkeä tuen lähde. Osa vanhemmista koki Sateenkaariperheet ry:n toiminnan tärkeimmäksi tai jopa ainoaksi tueksi vanhemmuudelle. (Kuosmanen & Jämsä 2007 a., 110.) 6 TUTKIMUSONGELMA Tutkimuksen tarkoituksena oli nostaa keskusteluun ehkä hieman vaiettukin aihe, naisparien vanhemmuus. Aiheelle lisää julkisuutta on tuonut Sateenkaariperhetyön projekti. Työssä halusimme erityisesti tuoda esiin naisparien vanhemmuuden ja sen huomioimisen sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tutkimuksella halusimme tuoda naispareja julkisuuteen. Tuttua asiaa tai ilmiötä on aina helpompi lähestyä kuin täysin tuntematonta. Päätutkimusongelmamme oli, kuinka naisparit kokevat vanhemmuuden ja kuinka se toteutuu heidän perheissään, joissa on biologinen ja sosiaalinen vanhempi. Pääongelmaa tarkennettiin seuraavilla kysymyksillä: mitä rooleja vanhemmilla on vanhemmuudessaan ja kuinka ne toteutuvat, kuinka vanhemmat määrittelevät oman perheensä, mitkä tahot ovat olleet mukana tukemassa naisparien vanhemmuutta sekä kaipaisivatko he lisää tukea vanhemmuuteensa.

26 26 7 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS 7.1 Tutkimusympäristö ja kohderyhmä Tutkimuksen kohderyhmä oli naisparit, joilla tuli olla vähintään yksi alle 6-vuotias lapsi. Lasten nuorella iällä varmistimme, että naisten vanhemmuus oli suhteellisen uusi ja tuore kokemus. Haastateltavat voivat olla rekisteröidyssä parisuhteessa tai avoliitossa. Rajasimme tutkimuksen koskemaan vain naisia, koska miespareja, joilla oli lapsia, oli selvästi vähemmän kuin naispareja. Haastattelimme kymmenen naista, koska se oli meille sopiva määrä hallita ja näin turvasimme oman jaksamisemme työskentelyyn. Työelämäyhteistyökumppanimme Sateenkaariperhe ry:n tapaamisvastaava Hertta Aaltonen toivoi, että työmme suunnattaisiin Pohjois-Savossa asuviin naispareihin, joilla oli lapsia. 7.2 Tutkimusmenetelmä Valitsimme opinnäytetyön tutkimusmenetelmäksi kvalitatiivisen tutkimusmenetelmän, koska aihetta oli helpompi lähestyä laadullisella tutkimusotteella kuin strukturoidulla kyselylomakkeella. Laadullisella eli kvalitatiivisella tutkimusmenetelmällä pyritään ymmärtämään yksilön tai ryhmän toimintaa, ihmisten niille antamien merkitysten avulla. Kvalitatiivisella tutkimusmenetelmällä tehty tutkimus mahdollistaa tavoitteen ymmärtää ihmisen merkityksellisiksi koettuja tapahtumia omassa elämässään. Kvalitatiivisen tutkimusmenetelmän erityispiirteenä on, ettei tavoitteena ole totuuden löytäminen tutkittavasta asiasta. Tutkimuksen tavoitteena on itse tutkimisen aikana kehittyneiden tulkintojen avulla näyttää ihmisen toiminnasta tai hänen tuottamistaan kulttuurituotteista se, mikä on välittömän havainnon tavoittamattomissa. (Vilkka 2005, ) Laadulliseksi tutkimusvälineeksi valitsimme teemahaastattelun, jolla tarkoitetaan haastattelua, jossa kysymykset ovat valmiiksi mietityt. Puolistrukturoiduissa haastatteluissa kysymykset ovat kaikille samat, mutta vastaajat voivat vastata omin sanoin eikä heille

27 27 anneta vastausvaihtoehtoja. Teemahaastattelulle ominaista on, että haastattelun näkökulma on jo päätetty, ei lopullinen. Teemahaastattelulle tyypillistä on, että kaikki haastateltavat ovat tietyssä tilanteessa sekä haastattelija on tutustunut aiheeseen jo etukäteen. Tämän myötä haastattelijalle on syntynyt tilanteesta oletuksia. Näiden oletusten perusteella haastattelija kehittää haastattelurungon. Haastattelija siis kiteyttää oletuksensa haastateltavien subjektiivisiin kokemuksiin. (Hirsjärvi & Hurme 2000, 47.) Haastattelu etenee aina keskeisten teemojen varassa, ja tämä mahdollistaa tutkittavien äänen kuuluviin tulemisen. Teemahaastattelu ottaa huomioon sen, että ihminen tulkitsee ja antaa asioille merkityksen omista lähtökohdistaan. Lisäksi se ottaa huomioon, että asioiden merkitykset syntyvät vuorovaikutuksesta. Teemahaastattelu on puolistrukturoitu menetelmä siksi, että haastattelun aihe on kaikille sama, mutta siltä puuttuu strukturoidulle lomakehaastattelulle luonteenomainen kysymysten tarkka muoto ja järjestys. Se ei kuitenkaan ole verrattavissa syvähaastatteluun, koska haastateltavaa ohjataan kysymyksillä. (Hirsjärvi & Hurme 2000, 48.) Haastattelussa ihminen on merkityksiä luova ja aktiivinen osapuoli. Haastattelulla voidaan tutkia paremmin tuntemattomampaa aihetta. Henkilökohtaisen haastattelun aikana tutkija pystyy tarkentamaan epäkohtia. Haastattelulla taataan haastateltavien monitahoiset ja moniin suuntiin viittaavat vastaukset, joita strukturoidulla kyselylomakkeella olisi vaikea kysyä. Haastattelulla on parempi tutkia arkoja ja vaikeita aiheita. (Hirsjärvi & Hurme 2000, 35.) Haastattelun etuna on, että haastatteluun lupautuneet henkilöt omaavat tutkittavasta ilmiöstä tai aiheesta kokemuksia ja tietoa. Tällöin myös vastaamattomuus aiheesta on vähäisempää kuin postikyselyssä. Toisaalta haastattelu voi olla kallis ja aikaa vievä aineistonkeruumuoto. (Tuomi & Sarajärvi 2006, 76.) 7.3 Aineiston keruu ja analysointi Ensimmäinen askel haastatteluun oli lähettää haastattelupyyntö (LIITE 1) työelämäyhteistyökumppanillemme Hertta Aaltoselle, joka välitti pyynnön eteenpäin. Haastattelut toteutettiin Kuopiossa, Männistön nuorisotalolla klo Kaikki tutkimukseen osallistuneet olivat saapuneet paikalle ottaakseen osaa sateenkaariperheiden tapaamiseen. Tapaamiseen osallistui kymmenen naista ja useita lapsia. Haastattelut tapah-