Ohjeita tutkielmien laatijoille

Transkriptio

1 Ohjeita tutkielmien laatijoille, TietojenkŠsittelytieteiden laitos Veikko SeppŠnen, Johdanto 2 Opinnäytetyöt ja tutkinnot 2.1 LuK tutkinto: LuK-tutkielma 2.2 FM tutkinto: Pro gradu -tutkielma 2.3 Tieteelliset jatko-opinnot 3 Tutkielman laatimisohjeet 3.1 Tutkimusprosessi Aiheen valinta ja rajaus Tutkimuksen suunnittelu Vaiheet 3.2 Tutkimuksen kirjallinen raportointi tutkielma Tutkielman kirjoittamistyö Tutkielman ulkoasu ja kieli 3.3 Tutkielman rakenne Otsikko, nimilehti, alkusanat, tiivistelmä, lyhenneluettelo ja sisällysluettelo Johdanto Käsittelyluvut Tulosten arviointi, yhteenveto ja johtopäätökset Lähdeluettelo Liitteet 4 Tutkielmaseminaari 5 Kypsyysnäyte, tutkielman tarkastaminen ja arvostelu 6 Loppusanat 7 Kirjallisuutta 8 Viitteet Sivu 1

2 1 Johdanto Seuraavat ohjeet perustuvat monelta osin Jouni SimilŠn ja Marjo Favorinin aiemmin laatimaan Oulun yliopiston TietojenkŠsittelytieteiden laitoksen (TOL) tutkielmien laatimisoppaaseen, mutta opasta on korjattu ja tšydennetty muun muassa tutkielmaseminaarin ja tutkimustyšn menetelmiš kšsitelleiden luentojen aineistojen sekš tutkielmaseminaarin uudistuneiden kšytšntšjen perusteella. Ohjeisiin on lisšksi sisšllytetty informaatiota muista tietolšhteistš kuten kirjoista ja vastaavista oppaista, samoin kuin kokemuksista opinnšytteiden laatimisesta. Ohjeet sopivat hieman kevešmmin kšytettyinš paitsi pro gradututkielmien, myšs muiden tutkielmien ja seminaaritšiden laatimiseen. Koska tutkielmien laatiminen lienee yksi yleisimpiš erilaisia korkeakouluopintoja yhdistšviš opintosuorituksia, siitš on tarjolla tietoa erittšin runsaasti. TŠssŠ oppaassa pyritššn varsin suppeaan ja kšytšnnšnlšheiseen aiheen kšsittelyyn. LŠhtškohtana on, ettš esimerkiksi pro gradu -tutkielma on viidenkuudenkymmenen sivun laajuinen selkokielinen mutta analyyttinen teksti, jossa opiskelija tyypillisesti ratkaisee yksittšisen ongelman pššosin jo opintojensa yhteydessš omaksumiensa tietojen avulla. Tutkielmien ongelmakohde on usein kšytšnnšn elšmššn, yrityksiin tai muihin tietojenkšsittelyratkaisuja kehittšviin tai hyšdyntšviin organisaatioihin liittyvš kysymys. Sen ymmšrtšmiseksi riittšš tavallisesti muutamassa henkilštyšviikossa tai -kuukaudessa hankittu aineisto. Aineiston hankintaan ja analysointiin tarvitaan tutkimustyšn menetelmiš, samoin kuin tutkimustehtšvšn ratkaisuun ja ratkaisun arviointiin. Oppaassa ehdotetaan yksinkertaista analyysi - kehittšminen - arviointi ÐtyyppistŠ tutkimusprosessia, jonka vaiheet tutkielman laatijat usein kokonaan mutta joskus vain osittain kšyvšt lšpi, ja monesti juuri mainitussa jšrjestyksessš. Yksi vaiheiden hallinnan ja onnistuneen tutkielman mittareista on, ettš prosessi ei jšš tietyn ongelmakohteen empiirisen analyysin, kehittšmisen ja kokeilun tasolle, vaan sisšltšš myšs yleisemmšn tietojenkšsittelytieteiden ongelman analyysin, jonka ratkaisua arvioidaan sekš kšytšnnšssš ettš tyšssš kšytettyš teoriaa vasten. TŠllŠ tavoin tutkielmat osaltaan edistšvšt olemassa olevan tieteellisen tiedon kelpoistamista ja uuden tiedon syntyš. Jos tutkielmaa kšytetššn jatkotutkimusten lšhtškohtana, teoreettiseen analyysiin ja tulosten arviointiin on kiinnitettšvš muutenkin erityistš huomiota. Oppaan sisšllšn rakenne nškyy etusivulla olevasta sisšllysluettelosta. Oppaan loppuun on koottu yhteen lšhteitš ja muuta aiheeseen liittyvšš kirjallisuutta. TŠtŠ opasta on tarkoitus uudistaa hieman useammin kuin edellistš, ja siksi kaikenlainen palaute paitsi sisšllšstš, myšs rakenteesta on tervetullutta. SitŠ voi antaa oppaan laatijalle, tutkielmien ohjaajille ja opponenteille tai tutkielmaseminaarin ja muiden aihetta sivuavien kurssien pitšjille. TietojenkŠsittelytieteiden laitoksella, 26. lokakuuta 2001 Veikko SeppŠnen, Veikko.Seppanen@oulu.fi Sivu 2

3 2 OpinnŠytetyšt ja tutkinnot Seuraava teksti perustuu lšhes tšysin Luonnontieteellisen tiedekunnan opinto-oppaaseen. Tiedot uusimmasta oppaasta saa parhaiten yliopiston Web-sivuilta ( OpinnŠytteet Ð kuten pro gradu -tutkielmat, lisensiaattitutkimukset ja všitšskirjat Ð liittyvšt lšheisesti tutkintojen suorituksiin, koska niiden avulla opiskelija osoittaa omaksuneensa ja voivansa soveltaa opintojensa yhteydessš saamiaan tietoja. TŠssŠ oppaassa ei kšsitellš TOL:in tarjoamia tutkintoja kuin kursorisesti, parhaita tietolšhteitš ovat opintoohjaajat, opinto-oppaat ja tiedekunnan ohjeet tutkintojen suorittamisesta. LuonnontieteellisistŠ tutkinnoista annettu asetus kuvaa ne yleisperusteet, joiden mukaan myšs TOL:in tutkinnot on suunniteltu. Tiedekunnan omat pysyvšismššršykset ja koulutusohjelmien opetussuunnitelmat mššrššvšt opintojen kulusta yksityiskohtaisemmin. TietojenkŠsittelytieteiden koulutusohjelmassa voi suorittaa 160 ov:n laajuisen filosofian maisterin tutkinnon, joka antaa jatko-opintokelpoisuuden tietojenkšsittelytieteissš, tai 120 ov:n laajuisen luonnontieteiden kandidaatin tutkinnon. Jatko-opintoja opiskelija voi tietyissš puitteissa suunnitella itse ohjaajansa avustuksella, joskin niidenkin laajuus, rakenne ja tietyt osat on ennalta mššrštty. 2.1 LuK Ðtutkinto: LuK-tutkielma Luonnontieteiden kandidaatin tutkintoon kuuluvat opinnot on mššritelty n Luonnontieteellisen tiedekunnan opinto-oppaassa tiedekunnan antamissa tutkintoja koskevissa mššršyksissš. TietojenkŠsittelytieteen opintojen tulee sisšltšš cum laude approbaturia vastaavat opinnot ja LuK-tutkielma (koodi 81511S, laajuus 5 ov), joka on tyypillisesti yli 20 sivun mittainen kirjallisuuteen perustuva tutkielma. 2.2 FM Ðtutkinto: Pro gradu -tutkielma Filosofian maisterin tutkintoon liittyen opiskelijan on laadittava 20 opintoviikon laajuinen pro gradu Ðtutkielma ja esitettšvš sekš pro gradu Ðtutkimuksen suunnitelma ettš varsinainen tutkielmakšsikirjoitus seminaarissa. Pro gradu -tutkielma liittyy opiskelijan syventšviin opintoihin ja se laaditaan oppiaineen professorin hyvšksymšstš aiheesta sillš tieteenalalla, jolla koulutusohjelmassa on jatko-opintokelpoisuus. Tutkielman laatijan tulee osoittaa valmiutta tieteelliseen ajattelutapaan, tarvittavien tutkimusmenetelmien hallintaa, perehtyneisyyttš tutkielman aihepiiriin ja alan kirjallisuuteen sekš valmiutta tieteelliseen viestintššn. Tutkielma voidaan erityistapauksessa laatia myšs kahden tai useamman opiskelijan ryhmštyšnš tai osana laajempaa tutkimusprojektia, jos kunkin opiskelijan itsenšinen osuus tutkielmasta on selvšsti erotettavissa. Esityksen tutkielman tarkastajista, jotka ovat yleensš tutkielman ohjaaja ja tutkielmaseminaarissa pidetyn tutkielmaesittelyn opponentti, tekee dekaanille oppiaineen professori. Tutkielman tarkastajien on toimitettava lausuntonsa laitosneuvostolle kolmen viikon kuluessa siitš, kun tutkielma on jštetty heille tarkastettavaksi. Opintojaksona pro gradu Ðtutkielman laatiminen on koko tietojenkšsittelytieteiden koulutusohjelmaa ja eri suuntautumisvaihtoehtoja yhdistšvš kokonaisuus. Tutkielman laadittuaan opiskelija osaa mššritellš tietojenkšsittelytieteiden tutkimusongelman tutkielman lšhtškohdaksi, soveltaa tutkimusmenetelmiš asetetun ongelman ratkaisemiseksi, tuottaa itsenšisesti tutkimustuloksia ja arvioida niiden luotettavuutta sekš kykenee osallistumaan tietojenkšsittelyalan kehittšmistyšhšn ja jatko-opintoihin. Sivu 3

4 SekŠ tutkimussuunnitelma ettš tutkielma esitetššn tutkielmaseminaarissa (koodi 81302S, laajuus 1 ov), tutkielman esittelyyn liittyy opponointi ja arvostelu. Pro gradu ja LuK -tutkielmien laadinnan loppuvaiheessa tai jšlkeen opiskelijan on kirjoitettava tutkielman aihepiiriin liittyvš suomen-, ruotsin- tai saamenkielinen kypsyysnšyte, jonka tulee tšydellisen kielitaidon lisšksi osoittaa perehtyneisyyttš tutkielmassa kšsiteltyihin kysymyksiin. Opiskelija voi myšs suorittaa sivugradun, katso lisštietoja opintooppaasta. 2.3 Tieteelliset jatko-opinnot Oikeus suorittaa filosofian lisensiaatin tai tohtorin tutkinto on henkilšllš, joka on suorittanut luonnontieteellisen koulutusalan filosofian kandidaatin tai maisterin tutkinnon tai vastaavantasoisen kotimaisen tai ulkomaisen tutkinnon, ja jolla tiedekunta toteaa muuten olevan riittšvšt tiedot ja valmiudet jatko-opintoihin. Jatkotutkinnon suorittamista suunnittelevan on laadittava oppiaineen professorin ja ohjaajan (-jien) kanssa henkilškohtainen jatko-opintosuunnitelma ja esitettšvš se laitosneuvoston hyvšksyttšvšksi. Suunnitelman laatimisvaiheessa on syytš keskustella tutkimustyšn ohjaajan lisšksi jatkoopinto-ohjaajan kanssa. Suunnitelmaa koskevat ohjeet ovat saatavana myšs tiedekunnan opintosihteeriltš. Vasta hyvšksytyn jatko-opintosuunnitelman jšlkeen opiskelija voi ilmoittautua lšsnšolevaksi jatkoopiskelijaksi. Filosofian lisensiaatin tutkinto (FL): lisensiaatintutkimus Filosofian maisteri voi tšysitoimisesti opiskellen suorittaa všhintššn 100 opintoviikon laajuisen filosofian lisensiaatin tutkinnon keskimššrin kahdessa tai kolmessa vuodessa. Lisensiaatin tutkintoa varten opiskelijalta vaaditaan, ettš hšn on suorittanut filosofian kandidaatin tai maisterin tutkinnon pššaineen všhintššn hyvin tiedoin; ettš hšn osallistuu jšrjestettšvššn lisensiaatin koulutukseen; suorittaa pšš- ja sivuaineen teoria- ja erikoistumisopintoja všhintššn 40 opintoviikkoa hyvin tiedoin; sekš laatii 60 opintoviikon laajuisen lisensiaatintutkimuksen. Lisensiaatintutkimus on jatko-opiskelijan laatima kirjallinen selvitys tutkinnon pššaineen alaan kuuluvasta tutkimustehtšvšstš ja sen tieteellisestš ratkaisusta. Tutkimuksesta tulee ilmetš opiskelijan kyky itsenšisesti kšyttšš ongelman ratkaisemiseen soveltuvia tieteellisen tutkimuksen menetelmiš. Lisensiaatintutkimus voi koostua myšs kahdesta tai useammasta samaa ongelmakokonaisuutta kšsittelevšstš osajulkaisusta ja niistš laaditusta yhteenvedosta, mikšli jokainen nšistš osajulkaisuista tšyttšš yhtenšiselle esitykselle asetettavat tasolliset vaatimukset. Lisensiaatintutkimukseen voi sisšltyš myšs osajulkaisuja, joissa opiskelijan lisšksi on muita tekijšitš. Opiskelijalla tulee kuitenkin olla jokaisessa osajulkaisussa itsenšinen ja merkittšvš osuus. Esityksen lisensiaatintutkimuksen tarkastajiksi tekee dekaanille oppiaineen professori. Tarkastajien on toimitettava lausuntonsa tiedekuntaneuvostolle kuukauden kuluessa siitš, kun lisensiaatintutkimus on jštetty heille tarkastettavaksi. Tutkimuksen hyvšksyy ja arvostelee tiedekunta tarkastajien kirjallisten lausuntojen perusteella arvosanoilla approbatur - É - laudatur. TekijŠllŠ on oikeus vastineen antamiseen tarkastajien lausunnoista ennen asian ratkaisemista tiedekuntaneuvostossa. LisŠksi tekijšllš on valitusoikeus lisensiaatintutkimuksen arvostelusta 14 pšivšn kuluessa tiedekuntaneuvoston pšštšksen tiedoksisaannista. Filosofian tohtorin tutkinto (FT): všitšskirja Filosofian tohtorin tutkintoa varten jatko-opiskelijan tulee saavuttaa tutkintoasetuksen (122/94) 24 :ssš sššdetyt valmiudet. Tohtorin tutkinnon voi suorittaa suoraan filosofian maisterin tutkinnon jšlkeen tiedekunnan pysyvšismššršysten 26 :ssš mššrštyllš tavalla. Sivu 4

5 Filosofian tohtorin tutkinnon voi suorittaa myšs siten kuin n johtosššnnšssš asetuksen 1279/91 mukaisesta filosofian tohtorin tutkinnoista sššdetššn. Filosofian tohtorin tutkinnon suorittamiseksi opiskelijan on osallistuttava vahvistetussa opintosuunnitelmassa mššrštyllš tavalla opetukseen, laadittava všitšskirja, jonka tiedekunta hyvšksyy julkisen tarkastuksen jšlkeen, sekš suoritettava muut opetussuunnitelmassa mššrštyt opintosuoritukset tai osallistuttava muuhun sitš korvaavaan tai tšydentšvššn tieteelliseen toimintaan. VŠitšskirjassa opiskelijan on osoitettava kykyš itsenšisesti luoda uutta tieteellistš tietoa luonnontieteiden alalta. VŠitšskirjaksi voidaan hyvšksyš samaa aihepiiriš kšsitteleviš tieteellisiš julkaisuja ja niistš laadittu yhteenveto, jossa esitetššn tutkimuksen tavoitteet, menetelmšt ja tulokset. Kuten lisensiaatintutkimuksen tapauksessa, julkaisuihin voi kuulua yhteisjulkaisuja, jos všittelijšllš on niissš itsenšinen ja merkittšvš osuus. Esityksen tiedekuntaneuvostolle všitšskirjan esitarkastajista tekee oppiaineen professori siinš vaiheessa, kun tiedekuntaan on toimitettu všitšskirjaksi tarkoitettu kšsikirjoitus tai artikkelivšitšskirjaan kuuluvat julkaisut, kšsikirjoitukset ja tiivistelmšt kolmena (3) kappaleena. Esitarkastajat, joita on všhintššn kaksi, valitaan oman tiedekunnan ulkopuolelta ja heidšn on oltava všhintššn tohtoreita tai professoreita. Laitoksen dosentti, joka ei kuitenkaan kuulu laitoksen henkilškuntaan, voi toimia esitarkastajana. VŠitšskirjan ohjaaja ei sen sijaan voi toimia tyšn tarkastajana, kuten ei yleensš myšskššn esimerkiksi všitšstutkimuksen tekijšn kanssa tutkimuksen aihepiiristš yhteisiš julkaisuja laatinut henkilš. Tiedekuntaneuvosto pššttšš všitšskirjan painatusluvan myšntšmisestš nimešmiensš esitarkastajien lausuntojen perusteella ja mššršš tšmšn jšlkeen všitšstilaisuuteen yhden tai kaksi vastavšittšjšš sekš jonkun tiedekunnan professoreista tai tyšn ohjaajan všitšstilaisuuden kustokseksi. Esityksen všitšstilaisuuden vastavšittšjšstš (-jistš) sekš kustoksesta tekee oppiaineen professori tai tyšn ohjaaja. Esitarkastajien on toimitettava lausuntonsa tiedekuntaneuvostolle kolmen kuukauden kuluessa siitš, kun valinnasta on esitarkastajille ilmoitettu. VastavŠittŠjŠn on toimitettava lausuntonsa tiedekuntaneuvostolle yhden kuukauden kuluessa všitšstilaisuudesta. VŠitšstilaisuudesta on olemassa erilliset n ohjeet. VŠitšstilaisuuden jšlkeen tiedekuntaneuvosto kšsittelee všitšskirjan hyvšksymistš ja arvosanaa koskevat kysymykset nšhtyššn vastavšittšjšn antaman kirjallisen lausunnon ja arvion všitšskirjasta ja všitšstilaisuudesta ja hšnen esittšmšnsš arvolauseen. VŠitšskirja arvostellaan arvosanoilla approbatur - É - laudatur. VŠitšskirjan tekijšllš on oikeus antaa vastine esitarkastajien painatuslupaa koskevista lausunnoista samoin kuin vastavšittšjšn lausunnosta ennen asian ratkaisemista tiedekuntaneuvostossa. LisŠksi tekijšllš on valitusoikeus všitšskirjan arvostelusta 14 pšivšn kuluessa tiedekuntaneuvoston pšštšksen tiedoksisaannista. Sivu 5

6 3 Tutkielman laatimisohjeet Seuraavassa tarkastellaan tutkielmien laatimista sekš periaatteessa ettš kšytšnnšssš: miten tutkielman aihe ja varsinainen tutkimustyš kannattaisi tehdš sekš miten tyšn tulokset eli tutkielma laaditaan, esitetššn ja arvioidaan osana tietojenkšsittelytieteiden opintoja. Tekstiin on sisšllytetty sekš esimerkkejš ettš viittauksia lisštietoihin. Joitakin tekstissš olevia ohjeita tulee noudattaa sellaisenaan, toiset ohjeet ovat taas suosituksia mahdollisista yleisesti kšytetyistš ja hyviksi havaituista menettelytavoista. 3.1 Tutkimusprosessi Tutkielman laatiminen on prosessi, joka alkaa aiheen valinnasta ja rajauksesta ja pššttyy valmiin tutkielman hyvšksymiseen TOL:in opintosuorituksena. Tutkielman laatimista ohjataan kaikissa vaiheissa, tehtšvšn tutkimuksen suunnitelman ja tulosten esittely ovat tšrkeš osa ohjausprosessia. Kuva 1 hahmottaa tštš prosessia erššnlaisena mutterimallina, jonka eri vaiheissa tutkielman laatija tuottaa erilaisia tuloksia tekemšstššn tyšstš. Ohjauksen tavoitteena on tukea tyšn tekoa, arvioida sen tuloksia tyšn eri vaiheissa ja hyvšksyš sekš tutkimussuunnitelma ettš tutkimuksen tulokset. - aihe - ohjaaja - tutkimussuunnitelma (seminaariesitys) Tutkimustyš - kirjallisuus - aineisto - tutkimusmenetelmšt - tulokset - kšsikirjoitusluonnos Tutkimuksen suunnittelu Tutkimuksen ohjaus - ehdotukset - palaute - arvio(t) - hyvšksyntš Tutkielman viimeistely - tarkastettu kšsikirjoitus - oheismateriaali Jatko- tutkimukset, julkaisut - kšsikirjoitus - esittelymateriaali (seminaariesitys) - tarkastaja(t) Tutkimuksen pššttšminen Kuva 1. Tutkielman laatimisen mutterimalli. Sivu 6

7 3.1.1 Aiheen valinta ja rajaus TietojenkŠsittelytiede on tiede, joka tutkii automaattisen tietojenkšsittelyn ja sen kehittšmisen teknologioita, menetelmiš, mahdollisuuksia, vaikutuksia ja soveltamista tuotteissa, prosesseissa, yrityksissš ja muissa organisaatioissa. TietojenkŠsittelytiede on menetelmštiede, jolla on voimakkaita kytkentšjš moniin muihin tieteisiin. NŠitŠ tieteitš ovat muun muassa elektroniikka, tietoliikenne, matematiikka ja tilastotiede, psykologia, tyštiede, kielitieteet ja taloustieteet. Koska tietokoneet, ohjelmistot, tietojšrjestelmšt ja muut automaattiset tietojenkšsittelyratkaisut ovat nykyššn osa melkeinpš kaikkia inhimillisiš toimintoja, tietojenkšsittelytieteillš on jatkuvasti laajenevia yhteyksiš muihin tieteisiin. TŠmŠ ei kuitenkaan tarkoita, ettš tutkielmissa riittšisi vain ripaus tietojenkšsittelytieteitš mausteeksi, tutkielmien pšštehtšvšn on liityttšvš tietojenkšsittelyyn eikš johonkin muuhun alaan kuten vaikkapa kasvatustieteisiin (esimerkiksi tietokoneavusteinen opetus) tai matematiikkaan (esimerkiksi numeeriset menetelmšt). TietojenkŠsittelyongelman ratkaisua voi toisaalta lšhestyš esimerkiksi matemaattisesti, teknisesti, organisatorisesti tai taloudellisena kysymyksenš. TietojenkŠsittelyn ammattilainen tarvitseekin paitsi omansa, yleensš ainakin muutaman muun sivuavan tieteenalan tietoja jokapšivšisessš tyšssššn. HŠn osaa lisšksi soveltaa nšitš tietojaan jšrjestelmšllisesti erilaisten tietojenkšsittelyongelmien ratkaisemiseksi. Tutkimusaiheen valintaan ja rajaukseen liittyy siis paitsi teoreettisia, myšs kšytšnnšllisiš monitieteisyyden nškškohtia. Tutkimusongelman ratkaisemiseksi on tšrkešš, ettš ongelma on mššriteltšvissš, ettš sen ratkaisemiseksi tarvittava aineisto on saavilla ja ettš ratkaisuperiaate on lšydettšvissš tai kehitettšvissš. Tutkimuksen menetelmšllisen viitekehyksen, tutkimusongelman mššrittelyn ja ratkaisun on mahduttava opiskelijan tietoja kokemuspiiriin. LisŠksi ohjaajan on oltava ÒoikeaÓ, asiantunteva ja tarpeellisessa mššrin kšytettšvissš. Ohjaajasta Umberto Eco (1989) huomauttaa, ettš joskus opiskelijat haluavat všlttšš mššršttyjš ohjaajia ja tekevšt A-ohjaajalle sopivasta aiheesta tutkielman B-ohjaajalle, joka suostuu ohjaajaksi sympatian tai ajattelemattomuuden vuoksi, mutta ei pysty antamaan riittšvšš ohjauspanosta varsinkaan tyšn kriittisissš alku- ja pšštšsvaiheissa. (Eco 1989, ss ) Siksi asiantuntevuus kannattaa asettaa ohjaajan valinnassa henkilškemian edelle, mikšli mahdollista. Aina ohjaajan ja opiskelijan keskinšinen vuorovaikutus ei kuitenkaan toimi edes tyydyttšvšsti, ja silloin kannattaa etsiš muita ohjaajia, ettš tavoite tutkielman valmistumisesta toteutuu. Mahdollisten ohjaajien tyškuorman keskinšinen jakautuminen voi myšs kšytšnnšssš mššrštš parhaiten kšytettšvissš olevan henkilšn. Ohjaajan ja aiheen valinnan jšlkeen tulee keskeiseksi tutkimussuunnitelman laatiminen, ml. aiheen rajaus, periaatteellisen tutkimusotteen hahmottaminen (esimerkiksi onko tyš pššosin analyyttinen, konstruktiivinen vai kokeileva), tutkimusmenetelmien valinta ja lšhdeaineiston hankinta sekš muut tutkimuskohteesta ja Ðongelmasta riippuvat kysymykset. Osa jšlkimmšisistš on hyvin konkreettisia, kuten vaikkapa lšhdeaineiston hankintakulut ja Ðaikataulu tai tutkielman laatimiskieli. Sivu 7

8 3.1.2 Tutkimuksen suunnittelu Tutkimussuunnitelman laatiminen on alkamassa olevan tieteellisen tutkimusprosessin jšsentšmistš ja odotettavissa olevien tulosten hahmottamista. Tieteellisyyden kriteerejš, jotka koskevat sekš prosessia ettš tuloksia, ovat muun muassa objektiivisuus, kriittisyys, perusteellisuus, johdonmukaisuus, edistyvyys (tiedon kumuloituvuus) ja autonomisuus. NŠmŠ tarkoittavat kšytšnnšssš muun muassa ettš esitetyt všitteet on perusteltava (objektiivisuus) ja tietolšhteet valittava ja varmistettava (kriittisyys), ettš on keršttšvš riittšvš mššrš lšhdeaineistoa (perusteellisuus), kuvattava sekš tutkimustyšprosessi ettš tulokset tutkielmassa (johdonmukaisuus), esitettšvš omia johtopšštšksiš tai itse luotua uutta tietoa eikš vain referoitava olemassa olevaa tietoa (edistyvyys) ja osattava itsenšisesti hyšdyntšš ja soveltaa eikš vain kšyttšš sellaisenaan kopioituna ohjaajien ja tarkastajien antamaa palautetta (autonomisuus). Esimerkiksi lšhteiden valinta eli kriittisyys on oleellista, koska tutkielma rakentuu usein muutaman keskeisen lšhteen varaan. Jos lšhteet ovat muita kuin tieteellisiš julkaisuja, tyšn objektiivisuus on vaarassa. Tutkimussuunnitelman kirjoittaminen on tyypillisesti tutkimuksen tšrkeisiin ÒmikŠÓ, ÒmitenÓ ja ÒmiksiÓ - kysymyksiin vastaamista. NŠitŠ kysymyksiš ovat muun muassa MikŠ on tutkimustyšn kohde?, MikŠ on tutkimusongelma tai ÐtehtŠvŠ ja miten sen voi ratkaista?, Miksi ongelman ratkaiseminen on tšrkešš?, MitŠ muut ovat sanoneet ongelmasta ja sen ratkaisemistavasta?, MitŠ on vielš sanomatta, eli mitš uutta tietoa tšssš tutkimuksessa tuotetaan?, Miten uutta tietoa tuotetaan, ja Miten tutkimuksen tulokset aiotaan julkaista? Tutkimussuunnitelmien laatimisesta on julkaistu useita oppaita ja esimerkkejš (katso Luku 7 Kirjallisuutta). Suunnitelma on tšrkeš, mutta sen liiallinen hiominen ei yleensš kannata Ð yleensš riittšš lyhyt ideapaperi. Tarvittaessa suunnitelmaa voi korjata tutkimuksen jo edistyttyš, muun muassa jos on tarpeen hankkia rahoitusta kšynnissš olevalle tutkimukselle. Toisaalta esimerkiksi TOL:in tutkielmaseminaarissa suunnitelmien esittelyyn on varattu aikaa minuuttia, jossa ehtii esittšš muutaman kalvon ja kertoa lyhyesti tutkimusaiheesta, ratkaistavaksi valitusta ongelmasta ja ratkaisuperiaatteesta. Lyhyt ja iskevš suunnitelma tai ideapaperi riittšš tšhšn hyvin. Tutkimussuunnitelmaan tulee yleensš liittšš laadittavan tutkielman sisšllysluettelo tai ainakin karkea rakenne, josta tutkielman laatiminen on helppo aloittaa. Tutkimussuunnitelman teksti on usein lšhes sellaisenaan kšytettšvissš tutkielman johdanto-osassa, jossa tutkimuksen aihe, ongelma ja ratkaisuperiaate tulee esitellš. Vaikka tutkimukset ovat usein osa laajempaa projektia tai hanketta, projektisuunnitelmien tehtšvškuvaukset tai vastaavat kšyvšt harvoin sellaisenaan tutkimussuunnitelmiksi. NiissŠ painotetaan muita seikkoja kuin tieteellisen tutkimustehtšvšn ja sen ratkaisun kuvausta ja pohdintaa. Tutkimussuunnitelmaan kannattaa yleensš laatia erillinen kansilehti tai esittšš muuten selvšsti laatijan nimi, yhteystiedot ja pšivšys, samoin kuin merkintš suunnitelman versiosta, jakelusta ja luottamuksellisuudesta. Laatijan henkilškohtainen tai organisaation omistusoikeus (Ó Ó) tulisi mielellššn merkitš suunnitelmatekstin jokaiselle sivulle. Suunnitelman tarpeettoman laajaa jakelua helposti kopioitavassa muodossa kannattaa yleensš všlttšš. Usein tutkimussuunnitelmien laatijat tuskailevat suunnitelman rakenteen kanssa, kun heidšn kannattaisi enemmšn pohtia sisšltšš. Suunnitelman tulisi vastata tutkimuksen sisšllšn kannalta keskeisiin kysymyksiin, kuten edellš todettiin, ja siksi yleisohjeeksi sopii, ettš suunnitelman rakenne muistuttaa laadittavan tutkielman johdantolukua. Tutkimuksen sisšllšn kuten tutkimuskohteen tai ongelmanratkaisuperiaatteen muuttaminen kesken tyšn on vaikeaa, siksi suunnitelmassa kannattaa keskittyš sisšltššn. Ohjaajan tehtšvš ei ole laatia suunnitelmaa, vaan auttaa rakenteen ja sisšllšn hahmottamisessa Ð on tšrkešš, ettš tutkija uskoo itse omaan suunnitelmaansa. Sivu 8

9 3.1.3 Vaiheet Ongelmanratkaisu noudattelee usein analyysi Ð kehittšminen Ð kokeilu ÐtyyppistŠ prosessia (Kuva 2), joka on yksi mahdollinen tapa tutkimuksen sisšllšn hahmottamiseen jo suunnitelmavaiheessa. Tieteellinen tutkimus lšhtee yleensš aina analyysistš ja jatkuu usein kehittšmisellš, jonka tuloksia sitten kokeillaan ja arvioidaan. Tutkimus voi toisaalta pšštyš analyysin tuloksena kokeilemaan uusia ratkaisuja, niin ettš parhaan ratkaisun jšrjestelmšllinen kehittšminen tapahtuu vasta myšhemmin. Joskus tutkimus voi olla myšs lšhes pelkšstššn analyyttinen, joskin silloinkin yleensš ÒkehitetŠŠnÓ jotain kuten vaikkapa vaihtoehtoisten teorioiden vertailukehikko tai kokonaan uusi teoria.? tai? KehittŠminen Analyysi Kuva 2. Analyysi Ð kehittšminen Ð kokeilu. Kokeilu Î?tai? TutkimusmenetelmŠkirjallisuus, josta Kuvan 2 mukainen yksinkertainen mallikin on johdettu, tarjoaa tutkielmien laatijoille suuren kirjon erilaisia menetelmiš. Toisaalta usein on enemmšn tarpeen tunnistaa tutkimusote tai Ðperiaate ennen kuin kšydššn hyšdyntšmššn tiettyjš menetelmiš. Esimerkiksi Kuvan 2 mukaisessa prosessissa tarvitaan analyysiš, kehittšmistš ja kokeilua tukevia menetelmiš. Kuvassa 3 a) on esitetty (JŠrvinen & JŠrvinen 1994, 2000) mukainen tutkimusmenetelmšluokittelu, Kuvassa 3 b) niitš on puolestaan hahmotettu Kuvan 2 mukaisen kolmion puitteissa. Sivu 9

10 Kaikki tutkimusotteet Reaalimaailmaa koskevat otteet Matemaattinen tutkimus KŠsitteellis-teoreettinen tutkimus Empiirinen tutkimus NykyisyyttŠ/historiaa koskeva tutkimus Konstruktiivinen tutkimus Teorioita testaava tutkimus Teorioita luova tutkimus Kuva 3 a). TutkimusmenetelmiŠ (JŠrvinen & JŠrvinen 1994, 2000, Saarinen 2001). Teorioita luova tutkimus Matemaattinen tutkimus Konstruktiivinen tutkimus KehittŠminen Reaalimaailma Kokeellinen tutkimus KŠsitteellisteoreettinen tutkimus Analyysi Teorisointi Kokeilu Empiria Teorioita testaava tutkimus Kuva 3 b). TutkimusmenetelmiŠ ÓkolmiokontekstissaÓ, (Saarinen 2001) mukaellen. Sivu 10

11 Analyysi Analyysin kaksi osaa ovat teoreettinen analyysi ja empiirinen eli ongelman ja sen ratkaisun kohdeympšristššn liittyvš analyysi. Usein nšitš analyysin osa-alueita ei osata erottaa ja esimerkiksi harmitellaan, ettei pro gradu Ðtutkielman spesifisestš aiheesta (vaikkapa kšyttšliittymšohjelmiston suunnittelu tiettyš tietokoneohjattua laitetta varten) ole olemassa ÒliittyviŠ tutkimuksiaó. TŠmŠ on kuitenkin monesti vain eduksi, koska muutoin joku muu olisi jo jollain tavalla ratkaissut juuri saman ongelman juuri samassa kohdeympšristšssš. Tavallisesti ÒkirjallisuusÓ eli tieteelliset lšhteet ja empiirinen lšhdeaineisto eli ÒkŠytŠnnšn lšhteetó ovat kaksi eri asiaa. Edellisen tutkija hankkii kirjastojen ja muiden vastaavien avulla, jšlkimmšisen taas kokoaa itse muun muassa haastatteluilla ja kšymšllš lšpi dokumentteja ja esimerkkejš (Kuva 4). Teoreettisessa tutkielmassa tilanne on luonnollisesti hieman toinen, empiiristš aineistoa ei všlttšmšttš tarvita. LiittyvŠt (empiiriset) tutkimukset Teoreettinen: tieteelliset lšhteet (ÒkirjallisuusÓ) Î Empiirinen: kšytšnnšn lšhteet Analyysi Kuva 4. Teoreettinen analyysi/lšhteet ja empiirinen analyysi/aineisto. Seuraavassa kšsitellššn lyhyesti sekš tieteellisiin lšhteisiin perehtymistš (ÒkirjallisuustutkimustaÓ) ettš empiirisen aineiston hankintaa (ÒtiedonkeruutaÓ) tutkimuksen analyysivaiheessa. Tieteellisiin lšhteisiin perehtyminen LŠhdeaineiston hakuja voi tehdš koti- ja ulkomaisista tietopankeista, CD-ROM-kannoista, OULAtietokannasta, sopivista tieteellisistš julkaisuista kuten lehdistš ja konferenssijulkaisuista, tai julkaisutietokannoista. Monet tietokantahaut ovat nykyššn maksuttomia, ja yliopiston kirjaston kautta pššsee tutustumaan sekš viitetietokantoihin ettš kokonaisia julkaisuja sisšltšviin kantoihin. Varsinkin jšlkimmšiset ovat erittšin hyšdyllisiš, koska niistš uusimmat julkaisut saa yleensš nopeammin esille kuin painetuista lehdistš, konferenssijulkaisuista ja vastaavista. Kirjaston kšytšssš olevat tietopankit selvišvšt parhaiten kirjaston WWW-sivuilta ( Kannattaa myšs tarvittaessa selvittšš muiden kotimaisten tai ulkomaisten yliopistojen tietokantoja. Suurilla alan julkaisijoilla kuten IEEE:llŠ ja ACM:llŠ on omat julkaisutietokantansa, joihin muun muassa yliopistojen kirjastoilla saattaa olla kšyttšoikeus. Myšs monilla suurilla tutkimuslaitoksilla kuten Valtion teknillisellš tutkimuskeskuksella VTT:llŠ ( on omat julkaisukantansa. LisŠksi kannattaa ehkš hyšdyntšš erilaisia haku- ja indeksijulkaisuja kuten ACM Guide to Computing Literature, Dissertation Abstracts International ja Computer Abstracts. Sivu 11

12 Erilaiset survey-julkaisut kuten ACM Computing Surveys ovat hyvš keino hankkia nopeasti varsin kattavaa tietoa tietystš aiheesta, kuten myšs alan tuoreimmat oppikirjat. Konferenssijulkaisuista on taas usein vaikea lšytšš ÒtŠrkeintŠÓ juttua, joka olisi aiheen kannalta edustava. RiskinŠ on, ettš kšyttšš lšhteitš, jotka eivšt edusta aihepiirin kehittymisen kannalta keskeistš tai edes kovin relevanttia suuntaa. TŠmŠ riski on lisššntynyt viime vuosina, kun erilaisten tietojenkšsittelyyn liittyvien tieteellisten ja kšytšnnšnlšheisten konferenssien ja seminaarien mššrš on kasvanut valtavasti. Yksi keino všhentšš riskiš on lukea ainakin kaksi tai useampia julkaisuja samalta kirjoittajalta. Toinen tapa on lukea julkaisu, johon kirjoittaja viittaa omaan tyšhšnsš liittyvšnš. Monesti varsinkin pro gradu Ðtutkielmien laatijat jšttšvšt suotta aihepiiriin liittyvšt všitšskirjat kšyttšmšttš lšhteenš, koska arvelevat niitš liian vaikeaselkoisiksi. Itse asiassa hyvšn všitšskirjan johdanto-, liittyvien tutkimusten analyysi- ja yhteenvetoluvut voivat olla erinomainen tietolšhde paitsi oman tutkimuksen sisšllšlle, myšs tutkimussuunnitelmalle. Uusimmista všitšskirjoista kannattaa kysyš tutkielman ohjaajalta. Jos tutkielman laatimisen aikana on mahdollisuus osallistua tietojenkšsittelytieteiden alan všitšstilaisuuteen, se kannattaa juuri siksi, ettš tilaisuudessa nškee sekš kriittisen asiantuntija-arvion ettš puolustuksen tieteelliselle opinnšytteelle. TieteellisillŠ lšhteillš on tutkimuksessa ainakin kaksi eri kšyttštarvetta: tutkimusongelman jšsentšminen ja mššrittely ja sen ratkaisuperiaatteen kuvaaminen. Edellinen vaatii yleensš useamman eri lšhteen kšyttšš tai perustelua, miksi tiettyš lšhdettš on kšytetty. JŠlkimmŠinen voi perustua muutamaan keskeiseen lšhteeseen, mutta tšssškin tapauksessa on muistettava lšhdekritiikki eli perusteltava tiettyjen lšhteiden kšyttš. HyvŠ keino on laatia vertaileva taulukko muutamista lšhteistš. Yhden lšhteen valitseminen pššasialliseksi ongelmanratkaisun lšhtškohdaksi ilman perusteluja ei sen sijaan ole hyvšksyttšvšš muuten kuin aiheen uutuuden vuoksi Ð jos silloinkaan. HyvŠn julkaisun laatijalle voi lšhettšš sšhkšpostia ja kysyš, onko hšn laatinut aihepiiristš muita julkaisuja tai olisiko hšnellš muuta uutta tietoa aiheen tiimoilta. YleensŠ julkaisujen laatijat ovat mielissššn kiinnostuksesta, nimekkšimpiš kirjoittajia myšten. Aineiston hankkiminen ja analyysi Tutkimusaineiston rooli tutkimuksessa voi olla joskus varsin epšselvš, mutta jos aineistoa ajattelee kuten oikeustapauksen aineistoa, sen olemus ja merkitys selvenevšt. Kuten oikeusjutun tutkijoiden oikeudenkšyntiš varten kerššmš aineisto Ð todistuskappaleet Ð myšs tutkielman laatija on tutkijana keršnnyt kšsillš olevaa ongelmaa valottavan aineiston. Aineisto ei ole sama kuin liittyvšt tieteelliset tutkimukset, kuten eivšt ole tuomioistuinten aiemmin kšsittelemšt oikeustapaukset. Se ei ole myšskššn ongelmaratkaisu eli tuomioistuimen pšštšs. PŠinvastoin, aineisto antaa mahdollisuuden ratkaista tutkimusongelma Ð tai usein jopa pakottaa ratkaisemaan ongelman. Karkeasti, aineiston hankinta ja varsinainen analyysi ovat empiirisen analyysin kaksi pšštehtšvšš. Molemmissa kšytetššn tavallisesti hieman erilaisia mutta toisiaan tšydentšviš tutkimusmenetelmiš. Tutkimusmenetelmien valinta riippuu muun muassa tutkielman aihealueesta, tutkielmassa tavoiteltavan tiedon luonteesta, alan tutkimustraditioista, sekš kšytettšvissš olevasta ajasta ja resursseista. Aineiston hankinnan tavanomaisia menetelmiš ovat muun muassa haastattelut (HirsjŠrvi & Hurme 1995), havainnointi, esimerkkeihin ja dokumentteihin perehtyminen, tiedonkeruu lomakkeilla ja joskus muiden tutkijoiden jo valmiiksi kerššmien aineistojen kšyttš. Listassa 1 a) on esitetty ja luonnehdittu lyhyesti (JŠrvinen & JŠrvinen 1994, 2000) lšhteisiin perustuvia tiedonkeruumenetelmiš (Saarinen 2001) ja Listassa 1 b) aineiston tilastollisia analysointimenetelmiš, joita tarvitaan muun muassa lomakkeisiin perustuvan tiedonkeruun tulosten analysoinnissa. Sivu 12

13 Haastattelu Ð avoin, puolistrukturoitu, strukturoitu Ð reaktiivinen, herkkš kvalitatiivinen menetelmš Kysely Ð kysyttšviš asioita všhšn ja vastaajia paljon Ð epšreaktiivinen - kyselyn suunnittelu tšrkešš Havainnointi Ð luottamus ja puolueettomuus Ð osallistuva havainnointi Ð havannoinnin vaikutus kohteeseen Kirjalliset materiaalit ja arkistot Ð kuvaavatko dokumentit todellisuutta? Videointi ja ŠŠnittŠminen Ð nauhojen analyyysi Ð uusien aiheiden lšytšminen ja kategorisointi Ohjelmallinen seuranta Konstruktiiviset kokeilut, fyysiset luomukset Oman toiminnan rekisteršinti Lista 1 a). Mahdollisia tiedonkeruumenetelmiš (Saarinen 2001). Riippumattomat ja riippuvat muuttujat Muuttujien tyyppi Ð nominaali, ordinaali, intervalli Tilastolliset testit: Ð nollahypoteesi, testin valinta, otos, merkitsevyystaso, hylkšysalue, hylkšys/hyvšksyntš Yksi otos, kaksi riippuvaa / riippumatonta otosta, useita riippuvia / riippumattomia otoksia Eri menetelmšt eri tapauksille Lista 1 b). Aineiston tilastollinen kšsittely (Saarinen 2001). Aineiston kerššmisessš on otettava huomioon riittšvyys (koska aineistoa on tarpeeksi, milloin sitš on jo liikaa), samoin kuin luotettavuus (kuinka monesta eri lšhteestš samaan asiaan liittyvšš aineistoa tulee hankkia, miten esimerkiksi haastattelemalla hankittu aineisto varmennetaan) ja luottamuksellisuus (voiko aineiston osia julkaista sellaisenaan vai tšytyykš aineiston lšhteet ja osin sisšltškin peittšš). YleensŠ aineiston hankinnan suurimpia pulmia on erottaa ÒoheismateriaaliÓ olennaisesta, eli siitš joka liittyy suoranaisesti tutkimusongelmaan. Haastatteluaineiston hankinnassa on usein pulmana, miten pitkšlle tutkijan kannattaa etukšteen jšsentšš haluamiaan tietoja tšysin avoimista kysymyksistš tai havainnoinnista pitkšlle strukturoituihin kysymyslomakkeisiin. TutkimusmenetelmŠkirjallisuutta kannattaa kšyttšš apuna varsinkin haastatteluaineistojen hankkimisen suunnittelussa. Sivu 13

14 Riippuen teoreettisen ja empiirisen analyysin jaksotuksesta ja ennen muuta valitusta tutkimusotteesta joko Òaineisto puhuuó (eli lopullinen ongelmanratkaisuperiaate selvišš vasta aineistoa tarkemmin analysoitaessa) tai Òteoria puhuuó (eli aineistoa analysoidaan kirjallisuudesta saadun teorian tai viitekehyksen avulla). Pro gradu Ðtutkielmissa lienee yleisintš, ettš ensin tehdššn teoreettinen analyysi eli hahmotetaan kirjallisuuden perusteella ongelma ja sen ratkaisuperiaate ja vasta sitten hankitaan ja analysoidaan aineistoa ongelman ratkaisemiseksi tutkimuksen empiirisessš kohdeympšristšssš. Tutkimus on kuitenkin usein jšnnittšvšmpšš, jos se on mahdollista tehdš niin, ettš kerštššn tietyn esiymmšrryksen valossa aineistoa, jota kšydššn sitten tutkimaan, jotta lšydettšisiin sekš tarkka ongelma ettš sen mahdollinen ratkaisumalli. Itse kerštty alkuperšinen aineisto ja aineistosta kumpuava analyysi ovat myšs jatkotutkimusmahdollisuuksia ajatellen arvokkaita. Joskus pelkkš aineiston hankkiminen ja jšsentšminen voivat jo osoittautua saavutukseksi, jollaista kukaan ei ole aiemmin tehnyt. TŠllaiseen on hyviš tilaisuuksia varsinkin kaikista uusimmilla tietotekniikan aloilla Ð aineistoja ei ole aiemmin ehditty koota, tutkimisesta puhumattakaan. EsimerkkinŠ voisi olla vaikkapa uudentyyppisten ohjelmistojen kšytettšvyyden arviointi. Tutkimusongelman ratkaiseminen Seuraavassa edetššn edellš esitetyn Kuvan 2 mukaisen tutkimuskolmion vasenta laitaa, eli kohti ongelmanratkaisun ÒkehittŠmistŠÓ Ð ottaen huomioon, ettei tietojenkšsittelytieteiden ongelman ratkaisuna tarvitse olla ohjelmisto tai muu vastaava artifakti, vaan ratkaisun kehittšminen voi tarkoittaa esimerkiksi uuden prosessin tai organisaation toimintatavan mššrittelyš. Kuvan 5 mukaisesti ongelman ratkaisemisen tulee perustua teoreettiseen analyysiin eli siihen tietojenkšsittelytieteen rakennustyšmaahan ja niihin piirustuksiin ja tyškaluihin, jotka tutkimuksen analyysivaiheessa hahmotettiin. Toisaalta syntyvš rakennus perustuu ennen muuta tutkimusaineistoon eli niihin rakennustarvikkeisiin, jotka tutkijan tyšmaalla ovat kšytšssš, pššosin hšnen itsensš sinne hankkimana. Tutkimuksen konstruktiivisessa vaiheessa paljastuu analyysin pštevyys, eli kuinka hyvin piirustukset on laadittu, millaiset tyškalut teoria tarjoaa ja kuinka laadukasta hankittu aineisto on tutkimuksen rakennustavarana. Pulmana on, ettš aikaa on yleensš vain yhteen ongelmanratkaisukierrokseen, ts. vaikka ongelma ei ratkea kuin osittain tai ratkaisu on epštyydyttšvš, analyysivaiheen aloittaminen kokonaan uudelleen on mahdotonta. Kuvan 5 mukaisesti kannattaa lisšksi huomata, ettš ongelmanratkaisuvaiheessa voi joutua kšyttšmššn ÒrakennusoppaitaÓ, jotka kuvaavat miten kehittšmistyš tapahtuu jšrjestelmšllisesti. YleensŠ ainakin ratkaisun kuvaustapa on valittava ja perusteltava, esimerkiksi jos oliopohjaisen ohjelmiston mššrittelee UML-menetelmŠllŠ tai tietojšrjestelmšn kehitysprosessin kuvaa tietyllš prosessikarttanotaatiolla, on perusteltava miksi kšyttšš juuri valittuja suunnittelumenetelmiš tai esitystapoja. Analyysi: KehittŠminen: - ÒtutkimusmenetelmŠtÓ - konstruktion periaatteet - ongelman kuvaus kohdeympšristšssššn (empiria) - tietojenkšsittelytieteellisen ongelman ja ratkaisuperiatteen mššrittely (teoria) - ratkaisun hyvyyskriteerit KehittŠminen? Kehitetty ratkaisu Kuva 5. Tutkimusongelman ratkaiseminen/kehitystyš Sivu 14

15 Konstruktiota edeltšvšn analyysin tuloksena on jo syntynyt paitsi ongelman kuvaus kohdeympšristšssššn ja sekš ongelman ettš sen ratkaisun mššrittely tietojenkšsittelytieteen nškškulmasta, myšs ainakin alustava kšsitys tuotettavan ratkaisun kšypyyden ja hyvyyden arviointikriteereiksi. Kehitystyšn eli ongelmanratkaisun apuna kšytettšvillš menetelmillš ja ratkaisun konstruktioperiaatteilla on osaltaan varmistettava, ettš ratkaisu tšyttšš nšmš kriteerit kokeilu- ja arviointivaiheessa. TŠmŠ tarkoittaa esimerkiksi ettš jos tyšssš kehitetššn ohjelmisto tai vaikkapa uudistettu toimintaprosessi, tuotettu ratkaisu on ÒtoimivaÓ ja mahdollisesti ÒparempiÓ kuin aiempi ratkaisu. Suurin osa niin sanotuista kehittšvistš tai konstruktiivisista tutkimusmenetelmistš liittyy ongelmanratkaisuvaiheeseen, mikš on luonnollista. Karkeasti ottaen voi ajatella, ettš kyse on uuden tai uudistetun tietojenkšsittelyratkaisun tuottamisesta analyysivaiheessa tunnistetulle spesifiselle ongelmalle, joka on kuvattu tietojenkšsittelytieteiden yleisempšnš kysymyksenš ja jolle on olemassa olevaa tietoa ja teorioita hyšdyntšen esitetty ratkaisuperiaate. Tuon periaatteen mukainen ratkaisu on tuotettava kehittšmisvaiheessa. LisŠksi on huomattava, ettš ratkaisun tuottaminen voi sisšltšš mššrittely-, suunnitteluja toteutusvaiheet, tai vain yhden tai kaksi ensimmšistš. Lista 2 hahmottelee konstruktiivisen tutkimuksen menetelmiš (Saarinen 2001), joihin kuuluu myšs niin sanottu toimintatutkimus, jossa tutkija on organisaation aktiivinen muutosagentti. Vaikka toimintatutkimus voi usein tuntua tutkielman tekijšstš juuri sopivimmalta menetelmšltš kehitystyšhšn, sen perusteisiin ja menettelyihin kannattaa paneutua huolellisesti, ennen kuin menetelmšn valitsee kšyttššnsš. Muutoksia on nimittšin toimintatutkimuksessa voitava suunnitella, toteuttaa ja seurata perusteellisesti Ð yleensš pidemmšn ajan kuluessa Ð eikš se lšheskššn aina ole mahdollista tutkielmatyšssš. Huomattavasti yleisempšš on keinoja painottava konstruointi. Keinoja painottava konstruointi: Perustuu uusiin ideoihin ja innovaatioihin TehdŠŠn mahdollisia esikokeita keskeisen idean testaamiseksi Perustellaan konstruktion lšhtškohdat (Kuvataan konstruktioprosessi) Arvioidaan konstruktioprosessia ja lopputulosta Toimintatutkimus: Osallistuminen toimintaan muutosagenttina 1. Ongelman tunnistaminen ja mššrittšminen 2. Ratkaisuvaihtoehtojen tarkastelu 3. Vaihtoehdon valinta ja toimeenpano 4. Toimenpiteiden seurausten tutkiminen 5. Yleisten lšydšsten tunnistaminen ja oppiminen LšydettŠvŠ tutkijan ja asiakkaan yhteinen, tieteellisesti mielenkiintoinen ongelma TŠrkeŠŠ tiedostaa vastuu tutkimuksen etenemisestš Lista 2. Konstruktiivisen tutkimuksen menetelmiš (Saarinen 2001). Sivu 15

16 Ongelmanratkaisun kokeilu ja arviointi Tutkielmien laatimisen viimeisin vaihe, tuotetun ratkaisun kokeilu ja arviointi, on joskus helppoa ja suoraviivaista. Esimerkiksi kehitetty ohjelmisto testataan kšyttšympšristšssššn ja todetaan toimivaksi. Usein pulmana on kuitenkin, ettei ratkaisun hyvyyttš voida kovin luotettavasti arvioida tai ettei siihen ole riittšvšsti aikaa. VielŠ pulmallisempaa on, jos tutkimuksessa tuotetaankin vain ratkaisuperiaate tai suunnitelma ratkaisun toteuttamiselle, mutta varsinainen lopullinen kehitystyš ja sen tulosten arviointi ei ole mahdollista aikataulun puitteissa. TŠllainen tilanne on yleistynyt muun muassa uusien teknologiaratkaisujen ja uudistettujen toimintaprosessien tutkimuksissa. Joka tapauksessa, kehittšmisvaiheessa tuotetulle ratkaisulle on tehtšvš jollain tavalla jšrjestelmšllinen arvio, pelkkš mutu-periaate (Òratkaisu nšyttšisi toimivan ja olevan aiempaa parempió) tai kilauta kaverille Ðarviointi (Òratkaisua arvioitiin kysymšllš muutamalta henkilšitš heidšn mielipidettššnó) eivšt riitš, Kuva 6. Arviointikriteerien ohella voidaan tarvita erityisiš kokeellisia (vertaa kokeellinen ohjelmistotekniikka, experimental software engineering) tai muita menetelmiš ratkaisun kelpoistamiseksi. Kehitetty ratkaisu Kuva 6. Ratkaisun arviointi. Arviointi? Arviointi ja kokeilu: - ÒevaluointimenetelmŠtÓ - hyvyyskriteerit - teoreettiset ja empiiriset pšštelmšt Ratkaisua arvioitaessa on huomattava, ettš arvioinnin tuloksena syntyy sekš teoreettisia ettš empiirisiš pšštelmiš, ts. arvioinnissa tulisi voida palata sekš teoreettisen ettš empiirisen analyysin aikana tunnistettuihin tutkimusongelman ja sen ratkaisun tekijšihin. Usein varsinkin gradututkijat jšttšvšt turhaan teoreettiset pšštelmšt tekemšttš eli eivšt uskalla tai halua kritisoida ratkaisun tuottamisessa kšyttšmššnsš kirjallisuutta ja muita tieteellisiš lšhteitš. Kunnolla tehdyssš tutkimuksessa on aina mahdollista ja tarpeen arvioida myšs kšytettyjš teorioita, muuten teoriat eivšt luonnollisesti kehity miksikššn. TŠmŠ tarkoittaa, ettš tutkijalla on oltava kriittisyyttš kšyttšmiensš lšhteiden Ð ÒkirjallisuudenÓ Ð suhteen sekš teoreettisessa analyysivaiheessa (mitš lšhteitš kšytetššn ja miksi, miten keskeiset lšhteet valitaan vaihtoehtoisten joukosta) ettš ratkaisun arviointivaiheessa (miten hyvin lšhteet toimivat ratkaisun kehittšmisen perustana). Vaihtoehtoinen eteneminen Ð kokeelliset ja teoreettiset tutkimukset EdellŠ esitetty tutkimustyšprosessi Ð aineiston keruu ja ongelman teoreettinen analyysi, ratkaisun kehittšminen ja kehitetyn ratkaisun arviointi Ð on tyypillinen kehittšvissš tutkimustehtšvissš. Esimerkiksi sopivat muun muassa tietojšrjestelmšn tai ohjelmiston suunnittelu tai vaikkapa tietyn ohjelmistoprosessin parantaminen. JŠlkimmŠinen etenee 1990-luvulla kehittyneiden prosessinparantamisperiaatteiden mukaan juuri niin sanotusta nykytilan analyysistš kehittymisen suunnitteluun, toteutukseen ja tulosten mittaamiseen. Sivu 16

17 Kuvan 2 mukainen analyysi Ð kehittšminen Ð kokeilu Ðprosessi voi kuitenkin edetš myšs vastapšivššn, eli analyysistš ensin kokeiluun ja vasta sitten kehittšmiseen, tai yleensš kehittšmissuosituksiin. TŠllainen tutkimus on luonteeltaan empiiris-analyyttinen, ts. ennen kuin lšhdetššn tuottamaan jšrjestelmšllistš tietojenkšsittelyratkaisua, analysoidaan ongelmaa ja kokeillaan erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Vaikka kokeellinen ohjelmistotutkimus on ollut aika harvinaista Suomessa, siitš on olemassa hyvšš kirjallisuutta ja esimerkkejš muualta. TŠllaisessa tutkimuksessa on aina varmistuttava, ettš ratkaisujen kokeiluun ja arviointiin kšytetyt menetelmšt ovat jšrjestelmšllisiš ja luotettavia Ð niin sanottuja sokean kanan kokeiluja ei tutkielmaksi voi hyvšksyš. Yksi yleisesti kšytetyistš empiiris-analyyttisistš tutkimusmenetelmistš on tapaustutkimus (Yin 1988, JŠrvinen & JŠrvinen 1994, 2000), joka usein kšsitetššn vššrin konstruktiiviseksi tutkimusmenetelmšksi Ð esimerkiksi kun kehitetššn uusia tietojenkšsittelyratkaisuja tai Ðprosesseja. Kuvan 7 mukaisesti (joka on lainattu Yinin kirjasta ja siksi esitetty englanniksi) tapaus- eli case-tutkimus lšhtee liikkeelle teoreettisesta analyysistš, jonka tuloksia hyšdynnetššn empiiristen tapausten kuvaamisessa ja selittšmisessš. YleensŠ tapauksia on useita, kuten kuvassa. Develop theory - relations to previous theory - aim for explanation Select cases Design data collection protocol - operational research process and outcome definitions - formal data collection First case study Other case studies - interviews, observations, documents Write case report Write case reports - pattern-matching, policy implications, replication Cross-case analysis - cross-case conclusions - modification of theory - policy implications - cross-case reporting Kuva 7. Tapaustutkimuksen kulku (Yin 1988). Teorioita testaava tai luova tutkimus muistuttaa kokeellista tutkimusta sikšli, ettš siinš tyš on kaksijakoinen: ensin luodaan esiymmšrrykseen perustuva teoria tai otetaan olemassa oleva teoria tutkittavaksi, ja sitten teorian toimivuutta kokeillaan empiirisesti. TŠmŠ edellyttšš empiirisen analyysin tekemistš eli aineiston hankintaa ja ÒkokeiluaÓ eli aineiston kuvaamista, selittšmistš ja tulkintaa teorian avulla. Tutkimuksen lopputuloksena voidaan esittšš teoreettisen johtopšštšsten (toimiko teoria) lisšksi kšytšnnšllisiš johtopšštšksiš (miten tutkitun teorian avulla voitaisiin kehittšš uusia tietojenkšsittelyratkaisuja). Listassa 3 a) on hahmotettu teorioita luovan tutkimuksen ominaisuuksia ja Listassa 3 b) teorioita testaavaa tutkimusta (Saarinen 2001). Sivu 17

18 Usein laadullista tutkimusta Tutkimuskohteet Ð kšytetyn kielen tutkiminen (kommunikaatio/kulttuuri) Ð sššnnšnmukaisuuksien havainnoiminen Ð tekstin/toiminnan ymmšrtšminen, tulkinta Ð itsereflektio Aineiston keruu: Ð faktat ja kšsitykset Ð mitš tapahtui tai ei tapahtunut abstraktilla tasolla Ð oleellisten tietojen erottelu epšoleellisesta Ð tietojen keruu & analyysi vuorovaikutuksessa teorian kanssa Ei ennakkositoutumista tiettyyn teoriaan Grounded theory, tapaustutkimus, fenomenografia, kontekstualismi. Lista 3 a). Teorioita luova tutkimus (Saarinen 2001). Ihanteena kontrolloidut toistettavat kokeet Ð lšhtštilanne palautettavissa Ð kokeen kulun sšštely Ð ilmišn sššnnšnmukainen kšyttšytyminen Ð hyvš dokumentointi Ð tutkija prosessin ulkopuolisena Tavoitteena selittšminen, kontrollointi, ennustaminen Ð kausaalisuhteet (syyt ja seuraukset) Teorian vahvistaminen tai kumoaminen Kontrolloitu koe Ð kenttštutkimukset Lista 3 b). Teorioita testaava tutkimus (Saarinen 2001). ÓPuhdasÓ teoreettinen tutkimus on myšs mahdollinen, ts. koko tutkimustyš tehdššn teoreettisena analyysinš. Teoreettisia tutkimusongelmia lšytyy usein tietojenkšsittely- ja muiden tieteiden toisiinsa liittyviltš alueilta. Matematiikan ohella muun muassa sosiaali-, kauppa- ja oikeustieteet tarjonnevat jatkossakin teorioita kehittšville tutkijoille hyviš tilaisuuksia uusien teorioiden luomiseen ja olemassa olevien yhdistšmiseen. 3.2 Tutkimuksen kirjallinen raportointi - tutkielma Tutkielma kannattaa yleensš aina kirjoittaa omalla ŠidinkielellŠŠn, yksinkertaisesti koska Šidinkielen kšyttš on kuitenkin paljon helpompaa kuin vieraan kielen kšyttš. Kirjoitusvaiheessa on tšrkešš pššstš alkuun, ja siksi tutkijan on kšytšvš tuottamaan tekstiš tarpeeksi aikaisin. Nykyisten kirjoitusvšlineiden avulla kerran tuotettua tekstiš on helppo muuttaa ja korjata, joten ei kannata pelštš kirjoittamisen aloittamista. Sivu 18

19 3.2.1 Tutkielman kirjoittamistyš Kirjoittaminen voidaan aloittaa siitš luvusta, joka tuntuu helpoimmalta. KŠtevimmin kirjoitustyš toisaalta alkaa, kun tutkimussuunnitelman Ð tai siitš tiivistetyn tutkimusideapaperin (Kuva 8) - ottaa tutkielman johdantoluvun lšhtškohdaksi. SyynŠ on, ettš kšytšnnšssš samat asiat eli tutkimuksen kohde, rajaus, ongelmat, ratkaisuperiaatteen lyhyt kuvaus ja tutkielman rakenne on yleensš esitettšvš sekš tutkimussuunnitelmassa ettš tutkielman alkuosassa. Kirjoittamisessa on muistettava, ettš aluksi ei tarvitse saada aikaan lopullista tulosta, vaan tekstiš voidaan muokata koko kirjoittamisen ajan. Muokkausvaiheessa kannattaa olla kriittinen. Kirjoitettua tekstiš on pystyttšvš myšs poistamaan, jos se ei tunnu hyvšltš. Tekstin poisto on kuitenkin sitš vaikeampaa, mitš pidemmšlle kirjoitustyš on edennyt. Jos on esimerkiksi uppoutunut moniin eri lšhdeteoksiin ja kšynyt kirjoittamaan laajaa ÒkirjallisuuskatsaustaÓ, tyšn empiiriselle osuudelle voi jššdš liian všhšn kirjoitustilaa tai sitš varten on tehtšvš massiivisia tekstinpoistoja. Pro gradu Ðtutkielmalle ei ole olemassa ohjepituutta, mutta nyrkkisššntšnš voi ajatella, ettš jos yksin laaditussa tutkielmassa on yli 70 sivua niin se on liian laaja, ja alle 50 sivun tutkielma on liian suppea. Kirjoittamista jo tutkimuksen aikana voi suositella myšs sen takia, ettš se yleensš auttaa jšsentšmššn tutkimusta ja tutkimuksen odotettuja tuloksia. TekstiŠ joutuu joskus kirjoittamaan useaan kertaan uudestaan, mutta tštš ei kannata pelštš, koska tekstimuutokset kuvastavat osaltaan tutkimuksen edistymistš. Jos teksti olisi kerralla valmista, tutkimusongelman tulisi olla tšysin ratkaistu ennen kirjoittamisen aloittamista. TŠmŠ ei toimi samasta syystš kuin dokumentointi ohjelmistokehityksen jo pšštyttyš. Joskus ehdotetaan, ettš aluksi tulisi kiinnittšš huomiota vain asiaan ja vasta lopuksi kieleen ja tyyliin. Parempi on kuitenkin tuottaa kirjoitusohjeiden mukaista tekstiš jo varhain, koska muuten tekstin toimitustyš eli muuttaminen ulkoasultaan vaatimuksia vastaavaksi vie aikaa ja kysyy kšrsivšllisyyttš kriittisessš vaiheessa, kun koko tyš olisi saatava valmiiksi tiettyyn aikarajaan mennessš. Erityisesti muulla kuin suomenkielellš laaditun tutkielman kieliasun oikeellisuuteen on kiinnitettšvš alusta pitšen huomiota eikš tuotettava ensin tekstiš hieman sinnepšin, vaikka kšytšssš olisikin kielentarkastaja. Tutkielmassa kšytettšvš tyyli ja kieliasu ovat tšrkeitš tekijšitš, joilla lukijoille kerrotaan tutkielman tekijšn kypsyydestš ja asiantuntemuksesta sekš tutkielman luotettavuudesta ja tieteellisestš merkityksestš. Kirjoitettaessa tulee všlttšš monisanaisuutta, turhien vierassanojen kšyttšš, termeillš hšmššmistš ja substantiivityyliš. Monisanaisuus tarkoittaa erilaisten tšytesanojen kšyttšmistš tekstissš pituuden lisššjšnš. TutkielmakielessŠ on pyrittšvš tšsmšllisiin ja selkeisiin ilmauksiin, joista on karsittu turhat ylisanat ja saman asian jatkuva toisto ja kiertely. Substantiivityyli tarkoittaa kiertoilmauksien (substantiivi-verbi parien) kšyttšmistš sellaisissakin tilanteissa, joissa on olemassa selkeš yksinkertainen verbi kuvaamassa toimintaa. EsimerkkinŠ substantiivityylistš on Ótarkkailun suorittaminenó tarkkailu-sanan kšytšn asemesta. MyšskŠŠn turhien vierassanojen kšyttš ei anna kirjoittajasta vakuuttavaa kuvaa, kuten ei myšskššn yritys hšmštš lukijoita termeillš. Vierassanojen kšyttšš perustellaan sillš, ettš kyseiseen kšyttššn ei ole olemassa tšsmšllistš kotimaista termiš, mutta tšhšn on lšhes aina selityksenš kirjoittajan harhakuvitelma ulkomaisen termin tšsmšllisyydestš. Vierassanojen liiallinen kšyttš ja termeillš hšmššminen antaa kirjoittajan asiantuntemuksesta huonon kuvan, koska hšn ei osaa selittšš ominta asiaansa selkešsti ja ymmšrrettšvšsti. Sivu 19