Suuri pappikysely. 1. Sukupuoli. 2. Työtehtävä. 3. Vastaajan ikä. Vastaajien määrä: 382 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% Mies. Nainen. Vastaajien määrä: 382

Transkriptio

1 Suuri pappikysely 1. Sukupuoli Vastaajien määrä: 382 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% Mies 63,61% Nainen 36,39% 2. Työtehtävä Vastaajien määrä: 382 0% 10% 20% 30% 40% 50% Kirkkoherra 15,18% Kappalainen 31,15% Pappi 53,66% 3. Vastaajan ikä Vastaajien määrä: 381 0% 10% 20% 30% 40% Alle 40vuotias 24,93% 4054vuotias 44,88% 55vuotias tai vanhempi 30,18%

2 4. Missä työskentelen pappina? Vastaajien määrä: 382 0% 5% 10% 15% 20% 25% Helsinki 20,94% Hämeenlinnan ympäristö / Forssa Kajaanin seutu 2,88% 1,31% KemiTornion alue 2,88% Kokkolan ympäristö 4,97% Oulun seutu 12,57% Porin seutu 3,66% Rovaniemen seutu / Lappi 4,71% Seinäjoen seutu 5,24% Tampereen seutu 22,77% Turun seutu 11,78% Vaasan seutu 2,88% Vantaa 3,4% 5. Olisitteko pappina valmis vihkimään samaa sukupuolta olevan parin? Vastaajien määrä: 364 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% Kyllä 40,11% En 59,89%

3 6. Voitte halutessanne perustella/kommentoida vastaustanne kysymykseen numero 7. Vastaajien määrä: 154 En voi vastata kyllä tai ei. Periaatteessa voisin vihkiä, mutta perinteen painolasti ei ole vielä kokonaan haihtunut. Liittyy sanan "avioliitto" sisällön mieltämiseen. En pidä sitä kristillisen avioliittokäsityksen mukaisena. Kirkko on 2000 vuotta ollut tässä asiassa yksimielinen. Avioliitto on yhden miehen ja yhden naisen välinen liitto, joka on luonteeltaan hedelmällinen, avoin elämälle. Homoavioliitto ei täytä avioliiton perustarkoitusta, eikä se tunnusta, kun siinä painotetaan sukupuolien neutraliteettia, miehen ja naisen erityisyyttä, sukupuolta. Juutalaiskristillisessä perinteessä, niin kuin ilmeisesti kaikissa vanhoissa uskonnoissa ja kulttuureissa, mies ja nainen toisiaan täydentävinä. Tämä komplementaarinen suhde on ainutlaatuinen ja rikastuttava. Olen Kristuksen palvelija Suomen evlut kirkon palveluksessa. Teen sen, mihin minut virkani puolesta velvoitetaan. En näe sille mitään estettä. En näe syytä miksi en voisi, jos hyväksyn samaa sukupuolta olevat parit muutenkin. Toki se olisi aluksi outoa varmaankin, kun en ole siihen tottunut. Uskon, että kasvaisin siihen opettelemalla. Miksi ei? Kirkon toiminnan tulee kaikessa osoittaa kohti Jumalaa ja Kristusta myös suhteessa lähimmäiseen, mikä velvoittaa minua mielestäni toimimaan Kristuksen esimerkin mukaisesti kaikessa. Kaikki, mikä tapahtuu ihmiselle, tapahtuu myös Kristukselle. Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan on radikaalia, tätä radikaalia rakkautta kirkon työntekijöiden tulisi samalla tavoin heijastaa. En näe, että tätä rakkauden vaatimusta voi ohittaa kysymyksessä seksuaalivähemmistöistä. Tällä hetkellä kirkon avioliittokäsityksen mukaan avioliittoon vihitään eri sukupuolta olevat. Toimin kirkkolain mukaisesti. Jos kirkkolaki muuttuu, tervehdin sitä ilolla. Miksi toimisin raamatun vastaisesti? Katson, että Raamatussa ilmaistu näkemys homoseksuaalisuudesta tarkoittaa olennaisesti eri asiaa kuin se, mistä nyt on kyse. Mielestäni homoseksuaalisuuden ymmärtämisessä on tapahtunut merkittävä muutos, joka on jäänyt monelta huomaamatta. Monissa homoseksuaalisuuden vastaisissa kohdissa on kyse heteroseksuaalien homoseksuaalisista teoista. Homojen halu kantaa vastuuta ja sitoutua on kaikin tavoin tukemisen arvoinen. Pidän tätä kysymystä orjuuden jälkeen tärkeimpänä aikamme ihmisoikeuskysymyksenä. Vihkiihän papit ostoskeskuksiakin, miksei sitten ihmisiä? Tuntemani homo/lesboparit välittävät toisistaan ja arvostavat toisiaa syvemmin kuin monet heteroparit. Avioliitto on paljon muutakin kuin seksiä. Tätä ilmaisesti kaikki ns. konservatiivit eivät oivalla. Jos kaksi aikuista ihmistä rakastaa toisiaan ja haluaa virallistaa suhteensa ja rakkautensa menemällä avioliittoon, se on aikuisten ihmisten harkittu päätös. Kirkon edustajana haluaisin lähinnä siunata pareja, jotka on jo vihitty avioliittoon eli jättää vihkimisoikeus valtion viranomaiselle. Mutta jos tällaista muutosta ei tule, ja kirkko edelleenkin hoitaa myös vihkimisiä, haluan Jumalan edessä toimittaa kirkollisen vihkimisen sitä haluaville mutta mieluiten siis siunaisin kaikki. Se ei ole nykyisin luvallista kirkossa. Eri asia on sitten, jos kirkolliskokous muuttaa nykyistä käytäntöä. En ehkä tällä hetkellä, mutta matka jatkuu ja aika näyttää miten oma ajatus kehittyy ja kypsyy. Kyse on myös kirkon yhteisestä kasvuprosessista. Avioliittokäsitys ei voi perustua ainoastaan suvun jatkamiseen. Rakkautta ja sitoutumista ja myös sateenkaariperheitä pitäisi kohdella samalla tavalla. Minulle he ovat samalla tavalla Jumalan silmissä arvokkaita. Mielestäni on tekopyhää sanoa Jumala rakastaa mutta ei hyväksy sinua sellaisena kuin olet. En ole vielä täysin muodostanut kantaani. Henkilökohtaisesti olisin valmis ja tekisin sen erittäin mielelläni. Mutta se ei välttämättä tarkoita, että mielestäni kirkon pitäisi niin toimia. Kirkolliskokoukseen ei saada vielä riittävän suurta enemmistöä asian taakse, joten odotellaan rauhassa. Miksi en? Olenhan vihkinyt heteroparejakin. Samanlaisia ihmisiä tässä ollaan. En ole löytänyt mitään Raamatullisia, tieteellisiä tai loogisia argumentteja, joilla voisin perustella kieltäytymistäni. Sen sijaan on monia kristinuskoon, inhimillisyyteen, ihmisoikeuksiin ja tutkimuksiin perustuja argumentteja sen puolesta, että ihmisoikeuksien lisääminen lisää ihmisten hyvinvointia ja terveyttä ja mielenterveyttä, myötätuntoa toisia ihmisiä

4 kohtaan. Se on myös hyvin syvästi hengellistä, kuten kirkossa pitääkin olla. Avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto Raamatussa ja minun näkemyksissäni. Asia vaatii sulattelua ja myös teologisen kannan pohdintaa. Tällä hetkellä perustan avioliittoteologiani sukupuolisuuden peruspilarit luomiskertomukseen. Tuntui hyvältä lukea Mäkisen kannanoton rinnalla piispa Peuran paimenkirjettä työntekijöille. Vaimo sanoi ottavansa minusta sitten eron. :) Kaikki sanovat mielellään omia mielipiteitään. Minä koitan olla sanomatta omaa mielipidettäni ja pysyä Mestarini jalanjäljissä. Jeesus sanoo: (Matt. 19:4 "Ettekö ole lukeneet, että Luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi?" 5 Ja hän jatkoi: "Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. 6 He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." 7 Fariseukset kysyivät häneltä: "Miksi sitten Mooses on säätänyt, että jos mies hylkää vaimonsa, hänen on annettava tälle erokirja?" 8 Hän vastasi: "Mooses antoi teille luvan hylätä vaimonne, koska te olette niin kovasydämisiä. Mutta alun perin ei ollut niin. 9 [i] Minä sanon teille: se, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden ja menee naimisiin toisen kanssa, tekee aviorikoksen. [Aviorikoksen tekee myös se, joka nai miehensä hylkäämän naisen."]* 10 Opetuslapset sanoivat: "Jos avioliitto merkitsee miehelle tätä, on parempi olla menemättä naimisiin." 11 Mutta hän sanoi heille: "Se ratkaisu ei sovellu kaikille, ainoastaan niille, joille se osa on annettu. 12 On sellaisia, jotka äitinsä kohdusta saakka ovat avioliittoon kelpaamattomia, on toisia, joista ihmiset ovat tehneet sellaisia, ja on niitä, jotka itse, taivasten valtakunnan tähden, ovat ottaneet osakseen naimattomuuden. Joka voi valita tämän ratkaisun, valitkoon." Tulkitkoon kukin Jeesuksen sanat, kuten tahtoo. Raamatun ilmoitus ja terve järki eivät anna vihkimiseen mahdollisuuksia. Olen kirkolle uskollinen sielu, joka vihkii samaa sukupuolta olevan parin, jos tällainen toimitus on kirkon käsikirjassa. Nyt olen valmis rukoilemaan rekisteröidyn parisuhteen solmineiden puolesta ja heidän kanssaan eikä tee heikkoakaan. Kannatan kuitenkin kirkon nykyistä avioliittokäsitystä ja minulla on siihen mielestäni sekä oikeus että perusteet. Jos kirkossa niin päätetään, olen täysin valmis. En ole kuitenkaan valmis sooloilemaan vastoin kirkon päätöstä. Koska joutuisin muuttamaan Raamatun sanaa, etsimään oikein toden teolla kohtia joita lukisin vihkimisessä. Ei se olisi enää kirkollinen vihkiminen, jos hyppäisin Raamatun sanan yli ja runoilisin itse. Pystyisin siihen kyllä, mutta se ei ole virkani vihkimyksen mukaista. Rakastan ihmisiä, mutten voi muuttaa Raamattua. Naispappeusperusteita löytyy Raamatusta suuntaan ja toiseen, muttei samaa sukupuolta olevien kiinteästä aviosuhteesta. "Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi Hän heidät loi, mieheksi ja naiseksi. Jumala siunasi heidät."1.moos ks. myös ef.5:3133. Näissä lauseissa on koko kristillisen avioliittokäsityksen perusta. Mies ja nainen on luotu toisilleen täydentäviksi osasiksi, ja heidän liittonsa Jumala siunasi. Heidän rakastava ja kunnioittava palvelu toisiaan kohtaan antaa parhaan kasvupaikan lapsille. Raamatussa ei puhuta mistään muusta liitosta, jonka Jumala olisi siunannut. En voi siunata sellaista, mikä Raamatussa määritellään synniksi. On Raamatun sanan vastainen juttu. Se on Jumalan Sanan vastaista ja myös luonnotonta. Avioliitto on miehen ja naisen välinen Jumalan jo luomisessa suunnittelema asia. Palvelijana minä teen mitä käsketään. Toisin kuin esim. arkkipiispa on väittänyt, sukupuolineutraali avioliitto ei ole tasaarvo ja ihmisoikeuskysymys, vaan seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvien parisuhteitten asema olisi voitu, ja olisi pitänyt, edelleen turvata oman, avioliittolainsäädännöstä erillisen lainsäädännön kautta. Raamattuun ja perinteiseen kristilliseen etiikkaan sitoutuneena en voi missään olosuhteissa vihkiä samaa sukupuolta olevaa paria enkä siunata heidän liittoaan. Jos tällaista joskus vaadittaisiin vastoin omaatuntoani,

5 joutuisin luopumaan papinvirastani evlut kirkossa. Mutta kuten tähänkin asti, kohtelen näihin vähemmistöihin kuuluvia ystäviäni ja muita lähimmäisiäni sillä samalla arvokkuudella, jolla pyrin kohtelemaan kaikkia ihmisiä. Kristillisen avioliiton siunaamisen teologinen perustelu on luomiskertomus, jonka mukaan ihminen luotiin mieheksi ja naiseksi. Tämä ilmaistaan vihkikaavan alussa. Jos perustelu murennetaan, kyse ei ole enää samasta toimituksesta. Kun Paavali lähtee opettamaan vanhurskauttamisoppia roomalaiskirjeessä, ottaa hän ensimmäisessä luvussa homoseksuaaliset suhteet, esimerkkinä kääntymisestä pois Jumalasta. Jakeissa 26 ja 27 kuvataan naispuolista ja miespuolista homoseksuaalista suhdetta. Merkille pantavaa jakeessa 27 on "syttyneet toisiinsa" 36 käännöksen mukaan. Tämä sulkee pois tulkinnan jonka mukaan kyseessä olisi alistussuhde. Raamattu on selkeästi perinteisen avioliittokäsityksen kannalla. Tekisin sen mielelläni, ilman muuta. Ei ole mahdollista raamatun maailmankuvaan uskoessa. Jos kirkkolaki niin määrää En osaa sanoa. Nyt meillä rukoillaan rekisteröityjen parisuhteiden puolesta ja heidän kanssaan. Tämä rukoushetki on edelleen voimassa. Jos kohdalleni tulee samaa sukupuolta oleva pari, käyn heidän kanssaan läpi, millainen rukoushetki/siunauskaava tällä hetkellä on mahdollinen ja heidän tarpeistaan käsin. Tulen toimimaan niin kuin Kirkolliskokous asiasta päättää, ajallaan. Sille ei ole Raamatussa perusteita. Vihin kyllä, jos kirkko kyseisen lainpykälän hyväksyy. Aina on noudatettava yleisiä kirkossa hyväksyttyjä lakeja. Jos kirkko päättää, että se on papin virassa toimivalle mahdollista, niin miksi ei. Vaikka en itse ole valmis vihkimään, voin elää kirkossa jossa osa papistosta voi vihkiä samaa sukupuolta olevan parin. Kannatan sitoutuneita parisuhteita, ja arvostan ihmisten halua sinetöidä parisuhteensa kirkossa. Kaikki seurakuntalaiseni ja heidän parisuhteensa ovat siunauksen arvoisia. (Vihkimisoikeudesta olisin valmis luopumaan kokonaan, en ole kiinnostunut virkamiestyöstä. Siunaaminen on se, mikä on kirkon tehtävä.) Pitäisin parempana maistraatissa solmitun avioliiton siunaamista, en vastusta avioliittoa sinänsä. Pitäydyn pappislupauksessani pysyä Jumalan pyhässä sanassa ja siihen perustuvassa evankelisluterilaisen kirkon tunnustuksessa. Jos niin kirkossa päätetään. Kristillinen avioliitto on lumisjärjestyksen mukaisesti naisen ja miehen liitto. Raamatussa sanotaan: "Avioliitto pidettäköön kunniassa." Martti Luther on todennut seuraavaa: "Aviosääty on vanhin sääty maailmassa, ja itse Luoja on sen perustanut, hän joka yhä vielä joka päivä antaa poika ja tyttölapsia syntyä maailmaan." Avioliitto on Raamatun mukaan jo luomiskertomuksessa säädetty miehen sekä naisen väliseksi liitoksi. Avioliitto on kristillisen käsityksen mukaan miehen ja naisen välinen liitto. Raamatun ja kirkon perinteen näkemys avioliitosta miehen ja naisen välisenä Raamatun sanan mukaan avioliitto on jumalan lahja miehelle ja naiselle. Jos kirkko tekee päätöksen, että näin toimitaan, toimin luonnollisestikin työntekijänä työnantajani päätösten mukaisesti. Avioliitto on vain miehen ja naisen välinen liitto. Koen avioliiton miehen ja naisen väliseksi liitoksi. Vuonna 2010 tehdyssä selvityksessä, jonka seurauksena piispat antoivat ohjeen rekisteröidyn parisuhteen solmineiden kohtaamisesta ja rukoilemisesta heidän kanssaan, ei löydetty hengellisiä, teologisia tai raamatullisia perusteita siunata homoseksuaalista parisuhdetta tai järjestää edes tähän suhteeseen liittyvää rukoushetkeä, joka olisi kirkon virallisen uskon ilmaus. Koska perusteita ei ole, en pidä mahdollisena avioliittoon vihkimistä. Mikäli hengelliset ja teologiset perusteet olisivat olemassa, tilanne olisi toinen.

6 Kyllä, mikäli kirkko tekee sellaisen päätöksen, että samaa sukupuolta olevat parit voidaan vihkiä kirkollisesti. Luterilaisella kirkolla on 2 sakramenttia, pyhää toimitusta, joita olen toimittanut kyselemättä osallistujien seksuaalisen suuntautuneisuuden perään. Sanalla olen vihmonut, kastanut ja jakanut ehtoollista yhtä lailla hetero kuin homoseksuaaleille. Luterilaisessa kirkossa avioliitto ei ole sakramentti. Avioliitto on sopimus, jonka yhteisö / yhteiskunta tunnustaa. Tapojen historiassa voi havaita aikakausissa muutoksia kehitystä kohti nykyisyyttä. Enää tyttärien arvoa ei lasketa karjan määrällä, jalkavaimot eivät kuulu perhepiiriin, vaimoja leskeksi jääneitä ei kierrätetä veljeltä toiselle, lapsia ei naiteta ikäjärjestyksessä, yli kansakunta ja heimorajojen on tänä päivänä lupa solmia avioliitto, kumppani saadaan valita rakkauden perusteella tahdonliittoon pian tämä oikeus on myös homoseksuaaleilla. Mikä ihmeen kynnyskysymys olisi vihkiä kahta toisiinsa rakastunutta ja sitoutumishaluista aikuista ihmistä? Hyvä on ihmisen olla, kun toisensa löytävät. Olisin, jos kirkolliskokous yhdessä tällaisen päättäisi sallia. En pystyisi siihen. Luonnon, luomistyön vastainen ajatus. Raamatun opetus on seitsemänvuotiaalle lapsellekin täysin selvä ja ymmärrettävä. Vain tietoinen asettuminen kristinuskon opetuksen ja vuosituhantisen käytännön ulkopuolelle mahdollistaa tämän uuden tulkinnan. Kirkkokuri sanana kalskahtaa kovalta, mutta hengellisessä merkityksessä se on lauman puolustamista susia vastaan. Tällaisia mielipiteitä edustavat papit tulisi pidättää pappisviran toimittamisesta ja käytännön toimiin ryhtyneet erottaa kokonaan. Kansankirkon tehtävä on palvella; kuten Kristuskin palveli. En tiedä. Mahdollisesti. Mikäli kirkolliskokous niin päättää, niin kyllä. Tulen olemaan uskollinen kirkolle ja sen päätöksille. Loukkaa luotuisuutta Mahdoton ajatus. Jos Suomen ev.lut. kirkko tekee tulevaisuudessa tällaisen päätöksen, toimin sen mukaan. En näillä näkymin halua kuitenkaan lähteä erityisesti "sooloilemaan." Jos pari on kirkkoon sitoutunut ja uskovat kolmiyhteiseen Jumalaan, niin pitäisi miettiä, onko seksuaalinen suuntaus esteenä avioliitolle. Olen sitoutunut toimimaan kirkon virassa kulloisenkin ohjeistuksen mukaan. Koska avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. Vihkiminen on vihkijän intentionaalinen teko saavuttaa tietty päämäärä tai erottaa joku tai jotkin tiettyä erityisen tärkeää tavoiteellita tehtävää varten, vrt papiksi vihkiminen, piispaksi vihkiminen yms. Jos ei ole niin tärkeä tehtävä, ei vihitä, vaan vain asetetaan tai siunataan tehtävään ta vain palkataan tehtävään tai määrätään tehtävään. Sitoudun virkavalani perusteella kirkon päätöksin. Minut erotettaisiin virasta virkavirheen johdosta ja vielä käräjillekin joutuisi, sillä kenelläkään ei ole tuollaiseen vihkioikeutta, ei edes maistraatissa. Kyselyn laatija on kaiketi ihan pihalla nykyisestä laista. Vihin siinä tapauksessa,että se on kirkon virallinen kanta. Biologia, Raamattu, maalaisjärki ovat samaa sukupuolta olevien seksuaalisia suhteita vastaan. Jos avioliittokäsitystä olisi tarvetta muuttaa, olisi biologiakin muuttunut niin, että samaa sukupuolta olevat pystyisivät esimerkiksi lisääntymään keskenään. Ystävyyttä ja kumppanuutta vastaan taas ei ole mitään.

7 Sille ei ole raamatullisia perusteita enkä ylipäätään pidä samaa sukupuolta olevien parien elämää Raamatun eli kirjoitetun Jumalan sanan mukaisena. Se ei ole vielä kirkkolain mukaan mahdollista. Sitten kun Suomen ev.lut. kirkon päättävin Kirkolliskokous on hyväksynyt uuden aviolittokäsityksen. Tästä asiasta on silloin muodostunut riittävä yksimielisyys. Itse ajattelen, että kristillinen avioliitto on miehen ja naisen välinen. Minun olisi vaikea toimia arvojeni ja ajatusteni vastaisella tavalla. Mikäli kirkko tulevaisuudessa vihkii samaa sukupuolta olevia pareja, uskon niihin toimituksiin löytyvän pappeja, jotka suorittavat kyseisen toimituksen vapaaehtoisesti. En usko, että se olisi vihittävän parin kannalta hyvä asia, jos heidät vihkisi sellainen pappi, joka ei kannata samaa sukupuolta olevien avioliittoa. Samaa sukupuolta olevien vihkimiset eivät mahdu juutalaiskristilliseen viitekehykseen. Tietenkin vasta sitten, jos se kirkossa hyväksytään eli toimin sen mukaan. Mielestäni kristillinen avioliitto on miehen ja naisen välinen. Se on täysin Jumalan tahdon vastaista. Siksi en voi missään tapauksessa ajatella sitä mahdollisuutta. Kirkon johto ehkä antaa tässä omantunnonvapauden aluksi, mutta ajan kuluessa yhteiskunnan paine johtaa todennäköisesti siihen, että omantunnonvapaus poistetaan. Näin juuri kävi naispappeuteen sopeuttamisessa. Kirkon johdon ajatuksena on, että kyllä ne papit siihen tottuu. Ja jos ei totu, niin silloin on parasta etsiä työpaikkaa muualta kuin kirkosta. Jos kirkko niin päättää, voin sen tehdä. Siinä tapauksessa, että kirkkona päätämme tehdä niin. Homoseksuaaliset suhteet ovat selkeän yksiselitteisesti sekä Vanhan että Uuden testamenti vastaisia. Raamatun moraalilaki on sitonut tähän asti kirkkoa, koska se perustuu Jumalan luomistekoon. Mooseksen lain seremonialaki (syntiuhrilaki, ruokasäännöt, puhdistusmenot ym.) ja rangaistuslaki eivät sido Uuden testementin opetuksen mukaan kristittyjä. Raamattua tulee tulkita Raamatulla eikä yleisellä mielipiteellä. avioliitto on miehen ja naisen liitto, luonnon järjestyksen ja avioliiton tarkoituksen mukaisesti niin yhteiskunnan kuin teologisinkin perustein. Enemmistö kristillisistä kirkoista on tällä kannalla Pariliitto on eri asia kuin avioliitto. Kysymys 7 on virheellinen/puutteellinen, koska siinä ei määritellä mihin vihitään! Kannatan samaa sukupuolta olevien parien yhtäläisiä oikeuksia heteroparien kanssa avioliiton osalta (ehkä pois lukien adoptiooikeus). Heidän kirkollinen vihkiminen on kuitenkin niin selvästi kirkon tradition vastainen, että aika ei ole vielä kypsä heidän vihkimiselle. Kyse on Raamatusta ja Raamatun arvovallasta. Avioliittokäsitys kumpuaa vahvasti luomiskertomuksesta. Avioliitto ei siis ole ihmisarvokysymys, vaan Jumalan tahdon kysymys. Homoseksuaalit ihmiset kyllä ansaitsevat täyden ihmisarvon ja siksi myös vastaan kohtaan 9 valitsemani vaihtoehdon. Avioliitto on vakaumukseni ja käsitykseni mukaan Jumalan säätämä miehen ja naisen välinen elämänpituinen liitto. Raamatullinen luomisjärjestys tukee luonnollista yhteyttä, ei luonnotonta. Jumala siunasi miehen ja naisen yhteyden, ei naisen ja naisen, ei miehen ja miehen. Avioliitto suojaa perhettä: että lapsilla on sekä isä että äiti ja he saavat kasvaa tasapainoisiksi aikuisiksi. Yhteiskunnan ei pidä lähteä tukemaan luonnottomuuksia järjestelminä, vaikka homoja olisikin aina pieni joukko keskellämme. Tasavertaisuus, yhdenvertaisuus eivät tarkoita aina ihmisten kohtelemista samalla tavalla. Pikemminkin tunnustetaan eroavaisuus, myönnetään, että tosiasia on tämä, se se vasta on hyväksyntää. En myöskään ole valmis siunaamaan! Pitäydyn luomisen teologiaan, siihen, että olemme luodut mieheksi ja naiseksi. Siviilivihkiminen on eri juttu, en vastusta sitä. En myöskään koe että homoseksuaaliset eivät olisi tasaarvoisia ihmisinä, olisihan tuo ajatus kristitylle kauhistus jos pitäisimme joitakin ihmisryhmiä epäkelpoina. Siitähän Jeesus meitä ankarasti varoitti. Olen myös valmistautunut odottamaan kirkossa tapahtuvaa asioiden käsittelyä, joka on hidas prosessi niin henkisesti kuin käytännössäkin.yhteisen tien etsimisellä on oma tärkeä paikkansa. Jos kirkon korkeimmat päättäjät eli kirkolliskokous päättää, että kirkko ryhtyy vihkimään tai siunaamaan samaa sukupuolta olevien avioliiton, toivon, että papeille jää omantunnon vapaus tässä asiassa, myös niille, jotka

8 tulevaisuudessa vihitään papeiksi. Toki toivon, että löytyy niitäkin pappeja, jotka hoitavat nämä tehtävät, isoissa seurakunnissa ei tule ongelmia. Itselleni suurin ongelma voisi olla, että joku kastamani, rippilapseni tai perhetuttavani/ystäväni tulee pyytämään tällaista toimitusta. Silloin kyse ei ole enää asiasta, vaan se henkilöityy, jolloin päätös voi olla äärettömän hankala. Olen valmis vihkimään samaa sukupuolta olevan parin. Tämä asia on minulle yksiselitteisen selvä. Tunnen monia samaa sukupuolta olevia pareja jo vuosikymmenten takaa. Heissä ei ole mitään kummallista. Juutalaiskristillisessä perinteessä avioliitto ymmärretään yksiselitteisesti miehen ja naisen väliseksi liitoksi. jos kirkko päättää hyväksyä samaa sukupuolta olevien henkilöiden vihkimisen se tulee kuulumaan virkavelvollisuuksiin, aivan samoin kuin kirkkoon kuulumattomien siunaaminen hautaan niin kauan kuin kirkossa minun yläpuolellani ei tehdä toisenlaista päätöstä Tämä ei ole mielipidekysymys minulle. En voi toimia Raamatun sanaa vastaan. Vaikka luterilaisissa kirkoissa avioliittoa ei kutsuta sakramentiksi (koska luterilaisen määritelmän mukaan sakramentti on Jeesuksen asettama armonväline, jossa Sana liittyy aineeseen avioliitto on Jumalan asettama, ja siihen liittyy lupauksia mutta ei varsinaista ainetta) se on silti luonteeltaan hyvin sakramentaalinen. Avioliitto on asetettu jo luomisessa miehen ja naisen väliseksi liitoksi ja siihen liittyy myös avoimuus uudelle elämälle miehen ja naisen toisiaan täydentävän fysiologian kautta. En osaa sanoa. Riippuu, mitä teologisia perusteluja sille olisi. Rekisteröidyn parisuhteen puolesta olen luvannut olevani valmis rukoilemaan. Ainoastaan, kun kirkko (kirkolliskokous) tämän tekee mahdolliseksi. Hyväksyn homoseksuaalisen suuntautumisen, mutta minun on vaikea löytää homoparin kirkolliselle vihkimiselle perusteita raamatusta, vaikka tahtoisinkin, että sellaisia löytyisi. Jos Avioliitto on määritelmällisesti miehen ja naisen välinen liitto. En vielä. Vaatii aikaa ja pohdintaa Homoseksuaaleja ei saa syrjiä, mutta avioliitto tarkoittaa miehen ja naisen välistä liittoa. Käsite tasaarvoinen avioliittolaki on hyvin harhaanjohtava. Ilman muuta. Heteroparien avioliittoon vihkiminen on vähentynyt. Kirkon on suopeudella suhtauduttava heihin, seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta, jotka haluavat vielä tänä päivänä tulla alttarin eteen sanomaan :tahdon. Toimin pappina kirkon päätöksen mukaan. Minä, kuten kaikki evankelisluterilaisen kirkon papit, olen aikanani antanut alla olevan pappislupauksen. En ole valmis vihkimään samaa sukupuolta olevaa pariskuntaa, sillä niin toimiessani loukkaisin Jumalan pyhää sanaa vastaan, sekä siihen perustuvaa kirkon avioliittokäsitystä vastaan. Pappislupaus Minä N.N. lupaan kaikkitietävän Jumalan edessä, että toimittaessani pappisvirkaa, jonka olen valmis ottamaan vastaan, tahdon pysyä Jumalan pyhässä sanassa ja siihen perustuvassa evankelisluterilaisen kirkon tunnustuksessa. En julkisesti julista tai levitä enkä salaisesti edistä tai suosi sitä vastaan sotivia oppeja. Tahdon myös oikein julistaa Jumalan sanaa ja jakaa pyhiä sakramentteja Kristuksen asetuksen mukaan. Tahdon noudattaa kirkon lakia ja järjestystä sekä palvella alttiisti seurakuntaa ja sanankuulijoita. Kaikkea tätä tahdon noudattaa niin, että voin vastata siitä Jumalan ja ihmisten edessä. Tähän Jumala minua auttakoon. En osaa sanoa tähän mitään Raamattu ei anna mahdollisuutta muuhun, kuin miehen ja naisen väliseen avioliittoon. Asia ei ole tässä vaiheessa ajankohtainen, koska kirkon on käytävä oma sisäinen keskustelunsa. Siunaamaan olisin kyllä valmis myös samaa sukupuolta olevan parin. Kirkko ei ole vapaa määrittelemään käsitystä avioliitosta uudestaan, sillä silloin se irtisanoutuisi Jeesuksen opetuksista. Se on Jumalan Sanaa, Raamattua vastaan. Asia on selvästi ilmoitettu sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa. Muistaakseni 80luvulla arkkipiispa Vikströmiltä tivattiin tätä asiaa ja hän perusteli kantaansa Lk.10:27. Olen puhunut homojen kanssa ja heidän suuntautumisensa on syvemmällä kuin "alanpa homoksi ihan vaan ollakseni erilainen."

9 Samaa sukupuolta olevan parin siunaamiseen kyllä, siihen löytyy nykyisin varsin hyvä ns. kaavaehdotelmakin netistä. Vihkimiseen mahdollisesti kun se on ajankohtaista. Avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. Sitten jos se on kirkon säädösten mukaan mahdollista. Mieluummin siunaisin kaikki liitot, jos pari siunausta ja rukousta toivoo. Nyt vihkiminen on kirkon/papin yhteiskunnallinen tehtävä. Eikä siis kirkon ominta aluetta, vaan enemmänkin historiallinen jäänne. Jos siirryttäisiin siunaamaan viranomaisen edessä solmitut liitot, kirkko voisi keskittyä siihen, mikä on kirkon ydinaluetta; siunaus ja rukous. Minulla ei ole mitään homoseksuaaleja vastaan. Ihmisinä he ovat samanarvoisia kuin kuka tahansa muukin. Useimmat tapaamani ovat olleet varsin mukavia ja miellyttäviä. Raamattu on kuitenkin minun arvovalintojeni ylimpänä auktoriteettina ja siksi en voi henkilökohtaisesti hyväksyä heidän avioliittojaan. En kyllä halua liioin kieltääkään heitä menemästä liittoon keskenään, vaan he tekevät itse omat valintansa. Avioliitto käsitteenä olisi kuitenkin mielestäni syytä säilyttää miehen ja naisen välisenä. Jos yhteiskunnassa kerran halutaan homoseksuaalien väliset liitot vastaaviksi kuin avioliitot, niin myönnetään siihen samankaltaiset juridiset oikeudet ja käytetään esimerkiksi presidentin esittämää pariliitto sanaa. Raamattu Jos kirkko päättää (mikä ei näytä nyt todennäköiseltä), että kirkollinen vihkiminen avataan myös samaa sukupuolta oleville, olen valmis vihkimiään. Raamattu, kaikkien kirkkojen yhteinen perinne, luonnon lait ja järki ovat sitä vastaan. Vaikea asia, mutta edelleen ajattelen, että ihmisiä, jotka haluavat elää pitkäaikaisessa parisuhteessa heitä on syytä tukea ja heidän puolestaan ja heidän kanssaan rukoilla! Mielestäni avioliitto kirkollisena toimituksena kuuluu miehelle ja naiselle, mutta olisin valmis vihkimään/tai siunaamaan homoparin, mutta vain siinä tapauksessa että kirkko tekee siinä yhteisen ratkaisun. Tällä hetkellä seuraan kirkon virallista linjaa, eli voisin pitää samaa sukupuolta olevan parin kanssa rukoushetken, josta kirkko on tehnyt päätöksen. ks. 6. Kirkon nykyinen avioliittokäsitys on, että kristillinen avioliitto on miehen ja naisen välinen asia. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että en. Ajatuksen rukoushetkestä samaa sukupuolta olevien parisuhteen kanssa olen sisäistänyt ja pidän sitä hyvin kannatettava heidän sitä toivoessaan. Nyt esillä oleva uusi tilanne vaatii aikaa pohtia niin kirkolta kuin papeilta. Uskon, että "tyydyn" kirkon lopulliseen kantaan, koska näen kokonaiskirkon kaikissa ratkaisuissa kuitenkin taustalla ajatuksen Jumalan johdatuksesta. Ei ole Raamatun mukainen Jumalan edessä kaikki ovat tasaarvoisia. Sitä suuremmalla syyllä myös papin edessä. Voin siunata samaa sukupuolta olevien parisuhteen, pyytää sille Jumalan siunausta. Avioliitto nimitystä käytetään miehen ja naisen liitosta. Minulla ei ole tähän asiaan vielä itselläni kantaa. Siunaisin ilman muuta, vihkimisestä en vielä tiedä mutta en vastustakaan. Jos löytäisin itseäni vakuuttavan argumentaation Raamatusta, jonka turvin uskaltaisin toimia, esteitä samaa sukupuoltaolevien vihkimiseen ei ole. En kuitenkaan uskalla olla eri mieltä Jeesuksen ja Paavalin käsityksen kanssa siitä, mitä avioliiton pyhyys on. Heidän ilmeinen käsitys on ollut, että avioliitto kuuluu vain miehen ja naisen välille. Luomisteologia vahvistaa yhdessä antropologisen perustelun kanssa miehen ja naisen olevan fyysisesti erilaisia, toisia täydentäviä ja heidän keskenään suvun jatkumiselle ainoa luonnollinen mahdollisuus. Jos kirkossa päädytään toisenlaiseen avioliittokäsitykseen kuin nykyinen olen valmis harkitsemaan. Vihkimisen lisäksi aviopari siunataan. Sen esikuva on Raamatussa: Luomisessa ihminen luotin mieheksi ja naiseksi. Heidät Jumala siunasi. Jeesus vahvisti asian. Ei sitä voi muuksi muuttaa. Luomakunnan ja Luojan vastaista Saman sukupuolen vihkiminen avioliittoon polkisi tasaarvoa ja ihmisarvoa. Tässäkin prosessi kesken..jos olisi ollut vaihtoehto en tiedä, olisin valinnut sen. Jos tämä on meidän yhteiskunnassamme mahdollista ja sallittua niin silloin on luonnollista että kirkon toivoma vastuullinen elämäntapa toteutuu ja sitä voi siunata ja sen puolesta rukoilla niinkuin tähänkin asti on tapahtunut.

10 Ymmärrän, että homoseksuaalisuus on yleensä syntymästä lähtien ihmisessä oleva ominaisuus, sitä ei vapaaehtoisesti valita. Mutta en ole valmis vihkimään avioliittoon saman sukupuolen paria, sillä se vain tuntuu niin oudolta. Minusta tuo kysymys on asiaton. Elän tässä ajassa ja asiat muuttuvat hitaasti. En lähde ennakoimaan sitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Olen kyllä valmis esim. siunaamaan homoparin, jos kirkolliskokous siihen päätyy. Raamattu ja luterilainen tunnustuksemme antavat suunnan vihkimys kysymyksessä. Puuttuu vastausvaihtoehto: En osaa sanoa! Koen, että en vielä itse olisi valmis vihkimään samaa sukupuolta olevia avioliittoon, mutta voi olla että kantani muuttuu. En ole ehdoton mutta pidän hankalana, että Raamatusta ei valitettavasti löydy kunnollisia jakeita avioliittokäsityksen muuttamisen tueksi. Emme saaneet sovittua edes rekisteröidyn parisuhteen siunaamisesta vaan ainoastaan rukoushetkestä, joten hyppy vihkimiseen on yksinkertaisesti liian suuri. En ole joutunut kohtaamaan kyseistä tilannetta, joten yksiselitteistä vastausta on vaikea tässä vaiheessa antaa. Tällä hetkellä en saisi edes tehdä sitä. Siksi kysymys on tyhmä, koska tiedossa ei ole, mitä kirkko on päättänyt asiasta. Juuri tämän kaltaisista kysymyksenasetteluista mediaa moititaan, koska se tekee "mediapropagantistia kysymyksiä, ts. kysymyksiä, joihin ei voi oikeastaan vastata, koska kuten sanoin ei ole tiedossa, tuleeko kirkko muuttamaan vihkimiskäytäntöään yms. Tehkää parempia kysymyksiä! Tiedän, että se vaatii uudistuksia toimitusten kirjaan tällaisenaan kaavaa ei suoraan voi soveltaa. En kuitenkaan näe estettä sille, mikseivät myös sateenkaariparit voisi saada kirkollista siunausta liitolleen. jos näin kirkossa päätetään Kirkkojärjestys tietysti antaa ohjeistuksen, miten tullaan toimimaan. Työntekijänä en voi linnoittautua omien mielipiteiden taakse. jokainen ihminen on arvokas ollut aina! Kunnioitan jokaista ihmistä ja itsekukin saa toteuttaa seksuaalisuuttaan toki miten tahtoo... mutta Jumalan edessä ei ole oikein muuttaa avioliittokäsitystä. Tulen pitäytymään kirkon virallisessa kannassa, mikä se sitten onkaan tulevaisuudessa. Non possumus emme voi. 7. Voiko homoseksuaali mielestänne työskennellä pappina luterilaisessa kirkossa? Vastaajien määrä: 370 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 90% Kyllä 88,11% Ei 11,89%

11 8. Voitte halutessanne perustella/kommentoida vastaustanne kysymykseen numero 9. Vastaajien määrä: 151 Ei harjoittava, ristiriita raamatun kanssa liian selvä Tietyin varauksin. Homous ei ole syntiä mutta sen toteuttaminen on! ei parisuhteessa oleva, muuten voi. Periaatteessa homoseksuaali voi työskennellä pappina, mutta hän ei voi toteuttaa homoseksuaalista taipumustaan. Tämä on käsittääkseni esim. katolisen kirkon näkemys. Koen sen syvästi seurakuntalaisia loukkaavana jos pappi elää rekisteröidyssä parisuhteessa. Hänellä ei ole uskottavuutta. Hänen elämänsä puhuu puolestaan vaikka hän sanoisi mitä. Mikäli evankelisluterilainen kirkko pitää tulevaisuudessakin kiinni vain miehen ja naisen avioliitosta, aiheutuu homoseksuaalin papin ja hänen kumppaninsa mahdollisesta siviilivihkimisestä opillinen ongelma. Yhtäältä luterilaisuudessa ajatellaan kuitenkin niin, ettei ehtoollisen merkitys turhennu, vaikka sen jakaisi ateisti; Jumala siunaa, minkä tahtoo. Toisaalta pappislupauksessa luvataan olla julkisesti tai salaisesti levittämättä kirkon tunnustuksen vastaisia oppeja. J Tietysti. Pelkkä kysymyskin tuntuu ihan absurdilta. Onhan heitä ollut jo nytkin vaikka kuinka paljon. Tuota, oliko tämä kompa. Tottakai. Kristuksen kirkko on erilaisten ihmisten kirkko, jossa jokainen, myös pappi, on luotu Jumalan kuvaksi. Ihmisiä ja pappejakaan ei siksi mielestäni voi teologisessa/hengellisessä mielessä jaotella eri "tasoihin". Pappi on kutsuttu toimimaan Kristuksen palvelijana. Ihmisyys yhteisenä tekijänä ei minusta eettisessä mielessä anna perusteita siihen, että homoseksuaalin pappeutta voitaisiin rajoittaa. Sellaiselle vallankäytölle ei mielestäni voi olla kestäviä perusteita. Kuka papeista on kyllin kelvollinen toimimaan pappina ylipäätään? Minusta uskonkysymykset ja uskonyhteisömme elämä on kunkin seksuaalista suuntautumista paljon syvempi ja vakavampi asia. Ylipäätään sukupuoliseen suuntautumiseen keskittyminen uhkaa kapeuttaa ihmiskuvaa ja tällä on mielestäni negatiivisia vaikutuksia kirkon elämään ja uskottavuuteen ihmiselämän monenlaisissa kysymyksissä. Homoseksuaalisuus ei ole synti mutta sen toteuttaminen on. Miksei voisi? Näinhän on jo nyt. Kirkon olisi jo aika päivittää todellisuutensa vastaamaan nykyistä käsitystä homoseksuaalisuudesta synnynnäisenä ominaisuutena kuitenkin niin, että mahdolliset sisäiset repeämät jäävät mahdollisimman pieniksi. Osa papeista on aina ollut homoja ja aina tulee olemaan. Kysymys on vain siitä saavatko he olla sitä avoimesti vai piilossa. En oikein ymmärrä kysymystä. Työskenteleehän pappina naimisissa olevia, naimattomia, eronneita, avoliitossa eläviä... En ymmärrä miten ihmisen seksuaalielämä ja työn hyvin hoitaminen ovat kytköksissä toisiinsa? Jos taas kysyttäisiin, voiko pedofiili tai ateisti tai sadisti tai psykopaatti tai jotenkin seksuaalisesti yliaktiivinen tms. toimia pappina, vastaukseni olisi toinen. Ihan samoin voitaisiin kysyä, voiko vanhoillislestadiolainen toimia kirkossa pappina. Joistakin opinkohdista ollaan eri mieltä, mutta ehkä silti keskeisimmästä on yksimielisyys. En oikein ymmärrä miksi tällaista edes kysytään. Kysymyksen keksijä elää varmaan 1800 luvulla, vai mitä journalistista viisautta tuohon kysymykseen (9) sisältyy. Ei tähänkään mennessä ole kysytty kenenkään seksuaalista suuntautumista. Tämä kysymys ja aihe on ylikorostunut Olipa kysymys! Tietenkin voi! Homoseksuaali on Jumalalle yhtä rakas kuin kuka tahansa meistä syntisistä, jotka Jumala on armossaan kutsunut palvelijoikseen. Luulen, että kanssani moni suomalainen pitää kysymystä avioliitosta ja homoseksuaalisuudesta erillisinä. Avioliittokäsitettä voidaan tietysti pitää muokattavana käsitteenä, mutta biologisesti, historiallisesti ja teologisesti argumentoiden sanoisin, että hyvin stabiilisti se on miehen ja naisen välinen liitto ja biologisen perheen perusta.

12 Jotta homojen oikeuksia kunnioitettaisiin (ja kirkossa säilyisi rauha), pidän presidentti Niinistön aloitetta pariliitosta (oikeusterminä) arvokkaana kompromissina. Lomakkeissa ei enää tarvisi tulla ulos aviossa tai rekisteröitynä, vaan kaikki olisivat pariliitossa (tai naimattomia/eronneita/leskiä). Ps. Huomattava on, että mahdollinen lainmuutos heikentäisi homoseksuaalien asemaa kirkossa. Rukoushetki parisuhteen rekisteröineiden puolesta jäisi pois ja kirkon avioliittokäsitys tuskin nopeasti muuttuisi. Homoseksuaalinen taipumus ei ole este työskentelyyn pappina, mutta taipumuksen toteuttaminen homoseksuaalisessa parisuhteessa on minusta este. Taipumuksen toteuttaminen on synti, mutta eri tavoin julkisyntisiä on paljon paljon muitakin joten ei homojen kohdallaankaan voi muuta vaihtoehtoa olla, kun että he palvelevat kirkossa. Ulosajaminen ei muutenkaan sovellu kansankirkon toimintaan. Kysymys on ihan outo. Jos joku vastaa tähän ei, niin jo on kumma. Kyllä kai jyrkempienkin mieletä pitää voida työskennellä, kunhan ei elä tuollaisessa suhteessa. Jako tulee siinä, voiko olla "julkihomo". Toivoisin kysymysten laatijalta hieman syvällisempää mietintää ;) Homoseksuaaleja pappeja on jo nyt eikä rekrytoinnissa ole lain mukaan mitään mahdollisuuksia syrjiä ketään sukupuolisen suuntautumisen perusteella. Ei ole tosin tarvettakaan. Emme pappeina julista sukupuolista suuntautumistamme, emme heteroina emmekä homoina. On siellä iso liuta kaikkia muistakin synnintekijöitä. Nim.uudelleen avioitunut Kysymys seksuaalisesta suuntautumisesta on mielestäni moniulotteinen. Yhtäältä voin lapsityön pappina ja päiväkodissakin työskennelleenä tunnistaa sen, että seksuaalinen suuntautuminen on asia, jota ihminen ei voi itse valita. Toisaalta Raamatun sana tuomitsee homoseksuaalisuuden harjoittamisen tiukkaan sävyyn. Ihmisen osaan kuuluu monenlaisia puolia, seksuaalisuus on yksi osa. Joka tapauksessa ajattelen, että jokainen ihminen on Jumalan kuva riippumatta suuntautumisestaan. Tämä etsintä ja oman paikan löytäminen Jumalan työssä on homoseksuaalille varmasti vaikeampaa kuin heterolle. Työssä pitää olla säännöt joiden mukaan mennään. Jos voi hän näin tehdä, niin miksipä ei. Kunhan ei harjoita seksuaalisuuttaan ja jos pitäytyy Jumalan sanaan. Uskon, että Jumala voi myös parantaa homoseksuaalisuudesta ja että homoseksuaalisuus johtuu esim. hyväksikäytöstä lapsuudessa. Tosin vaikeaa voi olla saarnata itseä vastaan, kuten Raamatun mukaan tulee tehdä. Tähän kysymykseen olisin voinut vastata myös kyllä. Tarkennuksena se, että tunnetusti on kristittyjä homoseksuaaleja, joiden omatunto kertoo heille, että seksuaalinen aktiviteetti samaa sukupuolta olevien kesken on vastoin Jumalan tahtoa. Mutta he eivät välttämättä voi tälle sisäiselle taipumukselleen mitään. Tällöin perinteisen kristillisen etiikan mukaan he voivat työskennellä kirkossa, jos elävät selibaatissa. Tätä kantaa edustaa myös mm. professori Miikka Ruokanen, arkkipiispa Mäkisen vastaehdokas piispanvaalissa. Homoseksuaalisessa parisuhteessa eläminen ja tällaisen elämäntavan opettaminen ei perinteisen kristillisen etiikan valossa ole kirkon työntekijälle mahdollista. Homoseksuaalisuus on ominaisuus, ei synti. Saavathan esim. näkövammaiset tai kuurotkin toimia pappeina, vaikka Jeesuksen tiedetään parantaneen sokeita ja kuuroja. Sen sijaan avoimesti homosuhteessa eläminen voi murentaa papin luottamusta, ja vailla seurakunnan luottamusta pappina toimiminen on epäeettistä. Mikäli henkilöllä on homoseksuaalinen taipumus mutta ei elä sitä todeksi, en näe mitään estettä sill että ko henkilö voisi pappan. Mikäli ei toteuta homoseksuaalisuuttaan voi toimia pappina. Jos homoseksuaalinen taipumus on syntyperäistä, jota en kyllä välttämättä usko, niin minkäpä taipumukselleen voi. Eli ei se voi estää tekemästä hengellistäkään työtä. Voiko vasenkätinen työskennellä kirkossa? Voiko vammainen työskennellä kirkossa? Voiko nainen työskennellä kirkossa? Voiko syntinen työskennellä kirkossa. Tämä on itsestäänselvyys! Tästä on jo piispojen kannanotto olemassa. Olisi syrjintää ja väärin, jos sukupuolinen suuntautuneisuus olisi valintakriteerinä työntekijää palkatessa. Homoseksuaali, joka elää yksin. Homoseksuaaleja on aina toiminut pappeina, mutta heidän on aina odotettu pitäytyvät yhteisessä avioliittokäsityksessä. Homoseksuaalinen parisuhde ei ole rinnastettavissa siihen liittoon, jonka Jumala luomisessa siunasi.

13 Työskentelee jo ja olen siitä suunnattoman iloinen. He ovat kaikki erittäin hyviä pappeja! Jos ei elä parisuhteessa samaa sukupuolta olevan kanssa. Arvostan ehdottomasti enemmän niitä homoseksuaaleja pappeja, jotka eivät millään tavalla tuo seks.suuntautumistaan julkisesti esille. Tämän on kirkko jo päättänyt, että se on mahdollista ja monet papit ovatkin homoseksuaaleja. Kysymys on vaikea, Jumala kutsuu työhönsä erilaisia ihmisiä. Tähän on selvä vastaus jo perustuslain syrjintäkiellossa ja muussa lainsäädännössä, sitä paitsi kirkon johto on ottanut asiaan selkeästi myönteisen kannan. On sellaisia kirkon pappeja jotka kokevat olevansa homoja mutta eivät halua toteuttaa taipumusta koska se on Jumalan sanan vastaista. Se on varmasti rankkaa mutta samalla oikein ja kunnioitettavaa. En keksi mitään syytä, miksei. Minusta myös heteroseksuaali voi työskennellä pappina luterilaisessa kirkossa. (Vastaan siksi, että tämä kysymys oli unohtunut.) Ei homoseksuaalinen taipumus estä työskentelyä kirkossa, mutta homoseksuaalisuuden harjoittaminen kylläkin estää. Seksuualinen suuntautuminen tai sukupuoli ei vaikuta työn laatuu/tasoon. Tärkeintä on, että ihminen on muuten sopiva papin työhön mm. vuorovaikutustaidoiltaan. Homoseksuaalinen taipumus ei ole syntiä. Syntiä on viettää homoseksuaalista elämäntapaa. Vanha Testamentti annettiin juutalaiselle kansalle, joten sen lainaaminen on sinänsä väärin, koska VT ei sido kristittyjä. Jeesushan on lain, eli Vanhan Testamentin loppu. Uudessa Testamentissa taas on selkeitä ohjeita, joissa todetaan homoseksuaalisen käyttäytymisen olevan väärin, eli syntiä. Antiikin aikana oli hoimoseksuaaleja, ja olisi väärin ja vähättelemisen arvoista, jos väittäisi heidän kaikkien olleen alistamiskulttuurissa tai pakotettuja. Aivan varmasti oli rakastavia homopareja, ja juuri sitä muun muassa Paavali kritisoi. Kirkossa on jo homoseksuaalisia pappeja virassa. Kysymys on todellisuudelle vieras; kirkossa toimii useita homoseksuaaleja sekä pappeina että muissa viroissa. Ihmisen seksuaalisuus ei tee hänestä millään tavoin huonoa työntekijää. Voi toimia mikäli ei harjoita seksuaalisuuttaan. Voi olla vaikea toimia hänen kannaltaan, mutta mahdollista kyllä. Meilla ihmisilla on seksuaalisessa suuntautumisessa eroja. Kaikki ihmiset jumalan luomina ovat yhta arvokkaita. Työssä ei kysellä sukupuolista suuntautumista. Voi työskennellä, mutta tulisi tunnustaa kirkon avioliittokäsitys. Toki on selvää ettei tässä maailmassa ns. täydellistä kirkkoa tai yhteisöä pystytä muodostamaan. Homoseksuaalin kunnioitus ja rakastaminen tulisi kuulua kirkon keskiöön, sillä siinä on historiassa ollut kieltämättä paljon liikaa kovuutta ja siinä kohtaa arkkipiispan puheet anteeksipyynnöstä ovat oikeutettuja. Jeesuskaan ei tehnyt ihmisenä eroa toisten erilaistenkaan ihmisten kanssa. Homoseksuaalinen identiteetti ei sellaisenaan ole synti tai sauraus. Sen sijaan homoseksuaalisen elämän avoimeen toteuttamiseen on aina suhtauduttu pidättyvästi. Kirkolliskokous piti 2010 mahdollisena, omantunnonvapauteen perustuen, että kirkon työntekijä on rekisteröidyssä parisuhteessa. Kyseessä ei siten ollut opillinen kannanotto homoseksuaalisuuden luonteeseen. Suon mielelläni jokaiselle omantunnonvapauden elää elämäänsä. Jokaisen kirkon työntekijän tulee työssään sitoutua kirkon käsitykseen avioliitosta ja seksuaalisuudesta. Seksuaalisuus ei vaikuta mitenkään henkilön kykyyn ja kutsumukseen toimia papin virassa. Miksi homoseksuaalit eivät voisi toimia aivan kaikissa ammateissa samalla tavalla kuin heteroseksuaalit esimerkiksi pappina, päätoimittajina, lääkäreinä, opettajina? Ajatteleeko kysymyksen laatija, että homoseksuaalisuus vaikuttaisi ammattipätevyyteen vai että pappi olisi seksialan ammattilainen? Seksuaalisuuden esiintuominen ei ole ammatillisuudessa keskeisin kysymys ellei ole erikseen seksialan ammattilainen.

14 Tämä on jo vaikeampi kysymys. Tulkitsen tällä tarkoitettavan avoimesti homoseksuaalia ja esim. parisuhteensa rekisteröinyttä. Vastaus on toinen mikäli tarkoitetaan taipumuksensa kanssa kamppailevaa, joka haluaa kilvoitella kristittynä. Tällaisia on ollut pappeina kirkon historian aikana. Homoseksuaalisuus on eri asia, kuin homoseksuaalisessa suhteessa elävä. Eivät kaikki heterotkaan elä seksuaalisuhteessa. Tottakai! Voi, mutta hänen ei tule toteuttaa seksuaalisia halujaan samaa sukupuolta olevan kanssa. Homoseksuaali on vaikeasti määriteltävä termi, kaikkea muuta kuin mustavalkea asia. Meissä kaikissa siis kaikissa on syntiinlankeemuksen seuraukset eri tavoin nähtävillä. Kiusatuksi tuleminen ja tietoinen synnin tekeminen ovat ihan eri asioita. Siispä, jos elää/tahtoo elää Jumalan tahdon mukaan, kiusausten laadusta riippumatta, on hyvä pappi! En näe ihmisen seksuaalista suuntautumista uskon kysymyksenä. Papin tehtävä on julistaa Jeesuksessa Kristuksessa meitä kohdannutta armoa. Tunnen henkilökohtaisesti homoseksuaalisia pappeja ja heidän hyvää toimintaansa kirkossamme. Voi toimia, jos ei harjoita seksualisuuttaan. Mielestäni kenenkään ihmisen työpanos ei ole riippuvainen hänen seksuaalielämästään. Homot ja lesbot eivät ole se uhka, rikollisia maallisenkin oikeuden mukaan ovat pedofiilit tai muuten asemaansa toisen alistamiseksi käyttävät. Heitä on jo kirkossa. Oli ihminen homo tai hetero, niin syntiä hän tekee silti. Oleellista olisi, ettei pappi vähättele synnin merkitystä, jolloin samalla armon merkitys katoaa. Homoseksuaali joka elää selibaatissa voi työskennellä pappina, mutta ei pappi joka elää homosuhteessa. Mikään suuntautuneisuus sinänsä (seksuaalisuudessa, luonteessa, mielenterveydessä yms) ei estä pappina toimimista. Oleellista on miten käyttäytyy suuntautuneisuutensa esim narsistisuutensa kanssa. Homoseksuaali on ihmisenä samanarvoinen kuin muutkin mutta homoseksuaaliset suhteet ovat syntiä samoin kuin avioliiton ulkopuoliset suhteetkin. Tämän vuoksi tällaisesta suhteesta tulee pidättäytyä. Piispat vihkivät homoja papeiksi, ei sitä muilta kysytä. Heitähän työskentelee pappeina tälläkin hetkellä, eikä siinä liiemmin ole ollut ongelmia tietääkseni. Jos Raamatun ymmärtää ilmoituksena Jumalan rakkaudesta, ei voi elää homosuhteessa. Rakkaushan ei salli kaikkea, vaan ohjaa elämään niin, ettei satuta itseään eikä muita (sama lasten kasvatuksessa kuin Jumalan lastenkin, kaikki ei ole ihmiselle hyväksi vaikka kaikkeen ihminen kykenisikin). Homoseksuaali kuitenkin voi työskennellä kirkossa, jos ei elä homosuhteessa, koska voihan monella muullakin tavalla syntinen ihminen työskennellä kirkossa. Meillä on jokaisella oma taakkamme ja omat lankeemuksemme. Vastauksellani haluan ensiksi tehdä käsiteeron homoseksuaalin ja homoseksuaalisessa parisuhteessa elävän välille. Homoseksuaali (homoseksuaalisen taipumuksen omaava mutta selibaatissa elävä) voi; sille ei ole mielestäni mitään raamatullisiakaan esteitä. Homoseksuaalisessa parisuhteessakin elävä käytännössä voi vaikka hän näin eläessään toimii vastoin Raamatun opetusta koska ev. lut. kirkkomme on tällaisen käytännön mahdollistanut. Se on laki ja kirkon itse päättämä järjestys. Ihmisoikeuslainsäädännön mukainen oikea asiaintila. Muussa tapauksessa asetelma olisi syrjivä ja loukkaava. Teologinen kompetenssi ratkaisee. Kirkko on jo kauan sitten linjannut, että homoseksuaali voi työskennellä kirkon palveluksessa. Minulla ei ole mitään ongelmaa asian suhteen, sillä pyrkin aina kohtelemaan kaikkia ihmisiä työssäni ja siviilissä samalla tavalla. Ammattitaito, sitoutuminen ja yhteistyökyky ratkaisevat En ymmärrä miten hän voisi ristiriidattomasti sitoutua kirkon ja kristillisen tradition avioliittoetiikkaan homoseksuaalisena pappina. Miksi ei voisi, outo kysymys...

15 Sillä edellytyksellä se on mahdollista, että ei elä homosuhteessa eikä muutoinkaan toteuta seksuaalista suuntautuneisuuttaan. Homonkin Jumala on luonut, sillä hänellä on täysi ihmisarvo, mutta homoseksuaalista taipumusta Jumala ei ole luonut. Se on perversio, joka on tullut ihmiskuntaan syntiinlankeemuksen ja ihmiskunnan yhteisen syyllisyyden seurauksena. Sukupuoli ja seksuaalinen suuntautuminen ei ole tärkein kriteeri pappeudessa eikä hengellisyydessä. Homosekseuaalisten taipumusten perusteella ei tule tuomita ketään. Homoseksuaaliset teot ja suhteet ovat kuitenkin kristillisen uskon ja Jumalan sanan vastaisia. On homoseksuaaleja pappeja, jotka eivät halua tietoisesti valita homoseksuaalista elämäntapaa. Voi, mutta pappina, hengellisessä opetus tai julistustyössä ei mielestäni ole hyvä työskennellä homoseksuaalista elämäntapaa harjoittavan. Ihmiset ovat erilaisia, myös seksuaalisuudeltaan. Pappina toimimisessa se ei ole millään tavoin este. papin virassa ollaan pappina, ei homona tai heterona. Ominaisuuden kanssa pitää elää, jos sellainen on kannettavaksi annettu, mutta homoseksuaalisessa suhteessa eläminen ei ole soveliasta papille, jonka tulisi toimia esimerkkinä seurakunnalle katso kysymys 8. Ilman muuta voi, ei ole mitään estettä, miksi ei voisi. Jos hän sitoutuu Raamattuun, tunnustuskirjoihin, kirkon opetukseen eikä julista vain homoutta ns. ykkösevankeliumina. Siitähän ei kirkon opetuksessa ole kyse. Voi, jos elää Jumalan sanan mukaan eli elää yksin eli siis pidättäytyy homoseksuaalisista suhteista. Myös sinisilmäisillä, vasenkätisillä jne. on oikeus tähän virkaan. Mikäli seksuaalinen suuntautuminen ei häiritse virantoimitusta, mikä ei ole kovinkaan todennäköistä, sillä papit ovat varustettuja varsin korkealla moraalilla. Meiltä kaikilta odotetaan näissä asioissa tosi paljon ryhtiä, kun olemme tekemisissä lasten ja nuorten kanssa. Se, että pappi asuu samaa sukupuolta olevan kanssa, on hänen yksityisasiansa. Tiedän heitä olevan. Moni pappi asuu avosuhteessa, joka pitäisi sitten yhtä lailla tuomita. Tottakai! Valitettavasti kuitenkin moni homoseksuaali pappi elää hiljaisuudessa ja kumppania pidetään salassa. Miten voimme kirkkkona olla niin tyly työyhteisö, että tällainen on nykypäivänä mahdollista? Jumala luo monenlaisia ihmisiä, heteroseksuaaleja, homoseksuaaleja ja kaikkea siltä väliltä ja hiukkasen muutakin. Eihän se luomistyö edes päällepäin näy. Ja vaikka näkyisikin, mitä väliä sillä olisi? homoseksuaalisuus ei näy eikä tuoksu sen enempää kuin heteroseksuaalisuus tai punatukkaisuus tms pappeuden kriteerit eivät ole inhimillisissä ominaisuuksissamme Kari Mäkinen, Irja Askola, Teemu Laajasalo, Laura Mäntylä, Toni Fagerholm, Marjaana Toiviainen... Nyt on virkoihin noussut uusi sukupolvi arvoliberaaleja pastoreita, jotka uskaltavat puolustaa arvojaan julkisesti ja kritiikkiä pelkäämättä. Heitä on pakko kunnioittaa. Miten hän opettaisi esim. nykyistä kirkon avioliittokäytäntöä miehen ja naisen välisestä suhteesta? Hän voi toimia pappina, jos hän ei elä parisuhteessa ja jos hän ei "korosta" omaa suuntautuneisuuttaan. Mutta joka tapauksessa tässä on ristiriita, enkä katso, että hänen olisi hyvä toimia pappina. Kyllä voi tällä hetkellä kirkkomme yhteinen linja on, ettei asiassa ole tämänkaltaisia rajauksia ja siten perusteita syrjinnälle ei ole. Henkilökohtaisesti tosin toivoisin, ettei kirkossamme voisi työskennellä avoimessa homoseksuaalisessa suhteessa elävä tai avoliitossa elävä heteroseksuaali. Muu olisi syrjintää. Yleisessä homoseksuaalisuuskeskustelussa näkyy hyvin, miten subjektiivisesti raamatullisuus ymmärretään. Vain oma tapa tulkita Raamattua on oikein. Siksi ihmisten tuntuu olevan vaikea nähdä, että oma raamatullisuus on helposti valikoivaa. Karkeasti: Orjuutta ei kukaan vaadi ja ei myöskään sitä, että vaimo olisi miehensä omaisuutta, kuten hän oli ennen avioliittoa isänsä omaisuutta. Kumpikin olisi raamatullinen tapa ajatella samalla logiikalla kuin homoseksuaalisuus torjutaan Raamattuun vedoten. Jeesuksen antama rakkauden kaksoiskäsky jää siis päteväksi perusteeksi sanoa, että jokin juttu on raamatullinen. Rakkauden kaksoiskäskyn pohjalta hän ratkaisee eettisiä kysymyksiä. Yleensä homoseksuaalisuuden vastustajien peruste on, että seuraavaksi pitää sitten hyväksyä pedofiilit. Hekin toteuttavat vain luontoaan. Ero on kuitenkin siinä, että homoseksuaalinen suhde on tasaveroinen ja siinä mielessä Raamatulla perusteltavissa. Näin voidaan todeta, että homoseksuaalisuus ei ole Raamatun vastaista nykytiedon pohjalta. Vastustajilla taustalla näkyy myös ainakin

16 vanhemmilla ihmisillä se, että homoseksuaalisuus oli 70luvulla vielä rikos. Totuttuja ajatuskulkujaan ei siis ole helppo kääntää. Olipa kumma kysymys Homoseksuaalisuus ei ole valittavissa oleva ominaisuus enkä usko, että siitä voi eheytyä. Työelämässä ei saa eikä voi olla minkäänlaista syrjintää. Ei ikä eikä seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Oma kristillinen etiikka sotii syrjintää vastaa. Kristillisen kirkon tulee toimia avoimesti, koska seurakunnan jäsenet ovat ajattelultaan erilaisia. Sillä edellytyksellä, että ei toteuta homoseksuaalisuuttaan käytännössä. Jos pysyy kirkon opissa Jo nyt on koko joukko hyviä pappeja virassa, jotka sattuvat olemaan myös homoseksuaalisia. Ajatus että se ei olisi mahdollista, on tämän päivän Suomessa tolkuton, ja sitä myös kristillisen uskon ja etiikan perusteista katsoen. Tietenkin! Kyllä, mikäli pidättäytyy toteuttamasta homoseksuaalisuuttaan käytännössä. mutta selibaatissa eläen Piispojen tulisi jo ennen pappisvihkimystä tietää onko homosta tai lesbosta kysymys. En olisi viime kesänä päästänyt lastenlastani rippileirille, jos olisin tiennyt että pappi elää virallisesti rekisteröidyssä parisuhteessa. Olen erittäin pahoillani, etten tiennyt asiasta. Kerroin pojalleni ja hänkin oli pahoillaan tilanteesta. Vaikka voi olla ristiriitaista opettaa kirkon avioliittokäsityksen mukaisesti, samalla kuitenkin itse elämällään toista todistaen. Mutta toisaalta niinhän tekee eronnutkin. kts. edellä Tämän ei pitäisi olla enää kenellekään epäselvää. Ihminen ei valitse seksuaalista suuntautumistaan. Myös heteroseksuaali voi. Työpaikkana kirkko on tasaarvoinen ja jokaiselle yhdenvertainen. Siis syrjintäkielto on ehdoton. Kysymys ei ole ihan asiallinen. En voi ottaa kantaa kuka voi työskennellä tai kuka ei Kyllä voi. Homoseksuaalisuus ei voi olla este millekään viralle tai asemalle yhteiskunnassa tai kirkossa. Harvempi varmaan valitsee, että synnyn homoseksuaaliksi tai muitakaan ominaisuuksiaan. Sen sijaan eläminen homoseksuaalisessa suhteessa syö minun raamatun tulkintani pohjalta papin uskottavuutta. En silti kieltäytyisi yhteistyöstä tällaisen papin kanssa, vaan nämäkin on jokaisen henkilökohtaisia valintoja. Tällaisia kaiketi on jo olemassa. Mitään "homousmittaria" ei ole kenelläkään. Pappisvirka ei ole riippuvainen seksuaalisesta suuntautuneisuudesta. Nykyisin kirkossa työskentelee jo melkoinen joukko homoseksuaalisia pappeja, osa rekisteröidyssä parisuhteessa. Se ei ole aiheuttanut ongelmia. Seurakuntalaisella on oikeus valita pappi omiin kirkollisiin toimituksiinsa. John Vikström sanoi joskus 1990 luvulla, että kirkon ei pidä olla niin kauhean utelias siitä, mitä ihmisten makuuhuoneissa tapahtuu. Kirkolla on perussanoma ilosanoma. Sen äärellä treemme työtä. Kirkko ei voi diskriminoida sukupuolisen suuntautumisen takia työntekijöitään. Lisäksi tunnen useita homoseksuaaleja pappeja. Papin seksuaalinen identiteetti ei ole olennainen. Hyvä omatunto ihmisten ja Jumalan edessä on. Samaa sukupuolta olevan kanssa parisuhteessa eläminen on siis mielestäni este, kuten avoliitossa eläminenkin. Mielestäni henkilön seksuaalinen suuntautuneisuus ei ole evankeliumin palvelutehtävässä keskeinen asia. Pappi ja myös muut kirkon työntekijät ovat julistamassa ilosanomaa ja palvelemassa ihmisiä, eivät julistamassa omaa seksuaalisuuttaan. Ei ole Raamatun mukainen Jumalan edessä kaikki ovat tasaarvoisia. Ei papin virka ole poikkeus tästä. Homouden ilmentymää ei voi pitää syntinä, jos se on tutkimuksen perusteella ainakin yhden selitysmallin mukaan synnynnäistä. Synninmuotoja on lueteltu Raamatussa, johon kuuluu myös nykyaikaiset seksuaaliset nautinnot, joiden toteuttamistapoja näyttää olevan melko runsaasti. Homous ei ole vapaa näistä kiusauksista.

17 Mikäli sitoutuu elämässään ja opetuksessaan Raamattuun ja tunnustuskirjoihin eli kirkon periaatteeseen. Kirkossa pitäisi käydä teologista keskustelua asiasta. Nyt asia sallitaan vain maallisista lähtökohdista käsin. Homoseksuaalin työntekijän esikuvallisuudesta seurakunnassa pitäisi keskustella. Jos hän elää selibaatissa. Mutta saattaa olla vaikeuksia kylläkin... Luonnoton malli kuulijoille, joista iso osa on lapsia ja nuoria toiminnan piirissä Tämä merkitsisi Raamatun sanoman polkemista. Itsestään selvää. En ole muodostanut tästä vielä kantaani. Voi ja ei voi, mutta voi myös olla erittäin hankalaa, riippuu henkilön sietokyvystä ja seurakunnasta. Varmaan on homopappeja työssä tälläkin hetkellä. Kirkon papit ovat peräisin hyvin erilaisista taustoista niin henkisesti, hengellisesti, moraalisesti kuin seksuaaliselta suuntautumiseltaankin kansankirkon moninaisuuden näkökulmasta tämä on hyvä asia. Papilla on kuitenkin kirkossa myös esikuvallinen rooli, ja papin elämäntapaa ja toimintaa seurataan joskus kuin suurennuslasilla. Siinä mielessä ainakin homoseksuaalisessa parisuhteessa elävän papin antama esikuva ei ole kirkon tämänhetkisen perhe ja avioliittokäsityksen mukainen eikä vastaa Raamatun ihanteita seurakunnan paimenen ominaisuuksista. Toisaalta muunlaisissa perhetilanteissakaan elävien pappien elämäntapa ei välttämättä ole ihanteellisen esikuvallinen... Jos elää kyseisessä parisuhteessa, se voi olla repivä tilanne paikallisseurakunnan sisällä. Niillä, jotka sitoutuvat perinteiseen luomis teologiaan. Jälleen yksi typerä kysymys. Minä en päätä siitä asiasta. Miksi ihmeessä ei voisi??? Miten ihmeessä ihmisen seksuaalinen taipumus vaikuttaisi kykyyn tehdä työtä??? Sukupuolinen suuntautuneisuus ei saa olla este tämänkään työn tekemiselle. Pappeja on monenlaisia, niin kuin ihmisiä muutenkin. on työskennellyt tätä ennenkin Voi, jos ei elä avoimesti parisuhteessa samaa sukupuolta olevan kanssa samassa taloudessa. Ks. edellinen vastaus. en osaa sanoa Heitä on työskennellyt perinteisesti runsaasti pappeina, jopa piispan virassa. Jorma Laulajasta oli jatkuvana pilkkapuheena huhu hänen homoseksuaalisuudestaan. Kaikki me olemme Jumalan luomia ihmisiä ja arvokkaita juuri sellaisina, jollaisiksi olemme syntyneet.