Energiateollisuus ry Teknologiateollisuus ry

Transkriptio

1 Ympäristöministeriö Lausunnon antajat: Lausunnon aihe: Viitteenne: Suomen Tuulivoimayhdistys ry Energiateollisuus ry Teknologiateollisuus ry Tuulivoimaloiden melun mallintaminen Tuulivoimaloiden melupäästön todentaminen mittaamalla Tuulivoimaloiden melutason mittaaminen altistuvassa kohteessa YM12/401/ Johdanto Suomen Tuulivoimayhdistys ry (STY), Energiateollisuus ry (ET) ja Teknologiateollisuus ry (TT) kiittävät Ympäristöministeriötä mahdollisuudesta antaa lausunto tuulivoimaloiden melun mallintamista, melupäästön todentamista mittaamalla sekä melutason mittaamista koskevista ohje-ehdotuksista. Valmisteilla olevalla ohjeistuksella voidaan luoda yhtenäiset ja luotettavat menettelytavat tuulivoimaloiden meluvaikutusten määrittämiseen voimaloiden suunnittelu- ja käyttövaiheessa. Oheistus selkeyttää tuulivoimahankkeiden hyväksyttävyyden arviointia tuulivoimatoimijoiden, viranomaisten sekä asukkaiden kannalta. Ohjeistuksen tuleekin olla mahdollisimman yksiselitteinen, jotta melun mallintamis- sekä todentamismenetelmiin ei liity tulkinnanvaraisuutta. Tuulivoimaloiden melun mallintaminen -ohje - Sanktiomenettelyä ei tule käyttää mallinnusvaiheessa, mikä tulee kirjata selkeästi ohjeeseen näkyviin - Maaperän vaimennuskertoimen käyttöä koskevaa kohtaa mäkisessä maastossa tulee selkeyttää - Pienitaajuisen melun etenemisvaimennuksen käyttö mallinnuksessa tulee selkeyttää - Voimalan takuu- ja tunnusarvon määrittämisessä tulee voida käyttää kansainvälistä IEC standardia

2 Tuulivoimalan melutason mittaaminen altistuvassa kohteessa - ohje - Sanktiomenettelyn käyttöä tulee selkeyttää - Äänentason mittaamisen ajankohta tulee selventää - Mittaukset sisätiloissa tarvitsevat selkeyttämistä huoneen nurkassa tehtävien mittausten osalta Tuulivoimalan melupäästön todentaminen mittaamalla - ohje - Sanktiomenettely tonaalisuuden ja kapeakaistaisuuden yhteydessä sekä äänen eri ominaisuuksien tunnistaminen vaativat tarkennuksia Tarkemmat perustelut kuhunkin kohtaan sekä muutamaan yksityiskohtaisempaan kohtaan on esitetty alla. Tuulivoimaloiden melun mallintaminen - ohje 2. Sanktiomenettelyn käyttö mallinnuksessa Kaavoitus- ja YVA-vaiheen mallinnuksessa melupäästössä huomioidaan tonaalisuus/kapeakaistaisuus ohjeluonnoksen sivun 10 taulukon (Melumallinnuksen laskentaparametrit kaavoituksessa ja ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä) mukaan. Ympäristölupamenettelyssä näiden lisäksi tulee huomioida impulssimaisuus ja merkityksellinen sykintä ohjeluonnoksen sivun 14 taulukon (Ympäristölupamenettelyn yhteydessä tehtävässä melumallinnuksessa käytettävät laskentaparametrit) mukaan. Em. taulukoissa tonaalisuuden/kapeakaistaisuuden määritysperusteeksi on todettu viite 8 (IEC ). Kaavoitus- ja YVA-vaiheen ohjeistuksessa ei muutoin ole mainittu asiaa lainkaan ja taas ympäristölupamenettelyvaiheen oheistuksessa todetaan (4.2.1), että nämä erityispiirteet määritetään viitteen 2 (melupäästöt mittausohje) mukaan. Viittaukset eivät siis ole johdonmukaiset. Viitteessä 2 taas on edelleen esitetty menetelmä ainoastaan kokonaistonaalisuuden määrittämiseksi, mutta ei siis kynnysarvoa, jolla sanktiomenettely laukeaa. Em. ympäristölupavaiheen taulukossa sekä myös ohjeen kappaleessa impulssimaisuuden määritysperusteeksi on todettu viite 9 (NT ACOU 112). Tässä ohjeessa impulsiivisuutta ei ole määritelty joko/tai ominaisuutena, vaan liukuvana suureena, joka myös tulisi huomioida keskiäänitasossa (LAeq) eri suuruisena. Mallinnusohjeen määritelmissä sanktiomenettely on taas vakioitu aina 5 db:n

3 lisäykseksi. Näin ollen on epäselvää milloin sanktiomenettely ylipäätään laukeaa ja onko sanktion suuruus viitteen 9 mukaan liukuva vai määritelmän mukaan 5 db. Em. ympäristölupavaiheen taulukossa sekä myös ohjeen kappaleessa merkityksellisen sykinnän määritysperusteeksi on todettu viite 2 (melupäästöt mittausohje). Viitteessä 2 on esitetty numeerinen menetelmä merkityksellisesti sykkivän melun määrittämiseen, mutta viitteen mukaan sanktiomenettelyä sovelletaan ainoastaan siinä tapauksessa, että häiritsevyys voidaan vastaavasti todeta myös altistuvassa kohteessa. Kokonaisuudessaan ohjeistuksessa löytyy siis kynnysarvo merkitykselliselle sykinnälle, mutta sanktiomenettelyn laukeamisen osalta ohjeistus on epäselvä. Todettakoon vielä, että mallinnusohjeen määritelmissä (kappale 3) kapeakaistaisuuden, impulssimaisuuden sekä amplitudimodulaation määritelmät perustuvat ainoastaan altistuvassa kohteessa tehtävään kuulohavaintoon, eivätkä ne näin ollen liity mallinnukseen lainkaan. Ohjeistusta tulisi selkeyttää siten, että mallinnusvaiheessa häiritsevyyden vuoksi tehtävää sanktiomenettelyä ei sovelleta. Häiritsevyys altistuvassa kohteessa ei ole suoraviivaisesti todettavissa melulähteen ominaisuuksista, sillä melun tonaalisuus/kapeakaistaisuus, impulssimaisuus sekä amplitudimodulaation esiintyvät eriasteisina melun leviämisolosuhteista ja etäisyydestä riippuen. Näin ollen mahdollisesti häiritseväksi todettu lähtömelutaso ei enää ole vastaavasti määriteltynä häiritsevää kaikkialla ympäristössä. 3. Maaperän vaikutuskertoimen valintaan liittyvän hankealueen korkeuserot - käsitteen määritelmä (luvut ja 4.2.5) Ohjeen mukaan maaperän vaikutuskerroin tulee valita sen mukaan ovatko hankealueen korkeuserot enintään vai yli 40 metriä. Ohjeen mukaan maaperän vaikutuskerroin on maa-alueilla 0,4 (kaavoitus- ja YVA-vaihe) tai A F (ympäristölupavaihe), kun korkeuserot ovat enintään 40 m. Vastaavasti vaikutuskerroin on täysin kovaa pintaa vastaava 0 (kaavoitus- ja YVA-vaihe) tai G (ympäristölupavaihe), kun korkeuserot ovat yli 40 m. Laskettaessa melukäyriä kartalle on maavaimennuskertoimen 0,4 ja 0 välinen ero käytännössä m 40 db käyrälle ja m 35 db käyrälle (melun lähtötaso db 140 metrin napakorkeudella). Käytetyllä vaikutuskertoimella on siten erittäin suuri merkitys mallinnustulokseen.

4 Hankealuetta ei ole määritelty ohjeessa ja onkin täysin epäselvää kuinka laajaa aluetta tämä tarkoittaa tuulivoimalan tai tuulivoimapuiston ympärillä ja onko alueen määrittely kytkettävissä esim. melunvaikutusalueisiin tai melulle altistuvien kohteiden sijaintiin tai kaavoitusvarauksiin. Hankealue -terminä johtaa tässä kohdassa ehkä hieman harhaan, koska toiminnanharjoittajalle hankealue tarkoittaa yleensä tuulipuistoaluetta. Mikäli tässä tarkoitetaan muuta kuin tuulipuistoaluetta, olisi parempi käyttää jotain muuta termiä, kuten esimerkiksi mallinnusten tarkastelualuetta. Myöskään korkeuserot käsitettä ei ole määritelty ohjeessa. On epäselvää tarkoitetaanko korkeuseroilla missä tahansa hankealueen sisällä toteutuvaa korkeuseroa, hankealueen minkä tahansa yksittäisen mäen korkeutta, korkeimmalla paikalla sijaitsevan voimalan ja hanke-alueen matalimman kohdan välistä korkeuseroa, yksittäisen voimalan sijaintimäen korkeutta, hankealueen korkeimman kohdan ja häiriintyvän/häiriintyvien kohteiden välisiä korkeuksia vai voimalan/voimaloiden sijaintipaikan ja häiriintyvän/häiriintyvien kohteiden välisiä korkeuseroja. Ohjetta tulisi selkeyttää määrittelemällä hankealue (mallinnusten tarkastelualue) ja korkeuserot. Lisäksi tulee määrittää kuinka kauas tuulipuistosta tarkastellaan häiriintyvien kohteiden ja voimaloiden sijaintipaikkojen korkeuseroja. 4. Maaperän vaikutuskertoimen arvon valinta (luvut ja 4.2.5) Yllä todetusti vaikutuskertoimen arvolla on suuri merkitys mallinnustulokseen. Laajojen tuulivoimapuistojen alueet voivat olla useita neliökilometrejä. Laajalla hankealueella maastotyyppi ja korkeuserot voivat vaihdella eri puolilla aluetta merkittävästi. Yleisesti ottaen korkeusero 40 metriä on matala ja sen toteutumisen todennäköisyys laajoilla hankealueilla on suuri. Ohjeen sanamuotoa tiukasti tulkitsemalla laajakin hankealue tulisi mallintaa kokonaisuudessaan käyttäen vaikutuskerrointa 0, vaikka yli 40 metrin korkeusero toteutuisi häiriintyvän kohteen kannalta merkityksettömällä hankealueen osalla. Ohjetta tulisi muuttaa niin, että hankealueen sisällä voisi käyttää sekä 0 että 0,4 maavaimennuskerrointa. Mallinnuksen tuloksen vastaavuutta todellisiin melutasoihin voidaan parantaa seuraavilla muutoksilla ohjeeseen: - ohjeeseen tulee määrittää, että tuulipuiston kunkin voimalan äänen mallinnuksessa maavaimennuskerroin tulee valita voimalan sijaintipaikan ja häiriintyvän kohteen korkeuseron mukaan. Mikäli voimalan sijaintipaikan ja

5 häiriintyvän kohteen välinen korkeusero on yli 40 m, mallinnetaan kyseinen voimala käyttäen maavaimennuskerrointa 0 (ympäristölupavaiheessa G). Mikäli samassa tuulipuistossa sijaitsevan toisen voimalan sijaintipaikan korkeusero verrattuna häiriintyvän kohteen korkeuteen on 40 m tai alle, mallinnetaan kyseinen voimala käyttäen alueen todellisesta maavaimennuskerrointa (kaavoitus- ja lupavaiheessa 0,4, ympäristölupavaiheessa A.G). - lisäksi ohjeeseen tulee määrittää kuinka maavaimennusta käytettäessä huomioidaan häiriintyvien kohteiden erilaiset korkeuserot. Korkeusero voi toiseen häiriintyvään kohteeseen olla huomattavasti matalampi kuin 40 m ja toiseen yli 40 m. 5. Mallinnuksessa käytetty tuulivoimalan melupäästö (luku 4.1.1) Luvussa sivulla 7 sanotaan: Tuulivoimalan tai tuulivoima-alueen tuulivoimaloiden melumallinnuksen lähtöarvoina käytetään ympäristöministeriön mittausohjeen [2] mukaisesti mitattuja ja valmistajan standardin IEC TS [3] mukaisesti ilmoittamia tuulivoimaloiden melupäästön (äänitehotaso) tunnus- tai takuuarvoja ( declared value tai warranted level ). YM:n ohje tuulivoimalan lähtöäänentason määrittämisestä perustuu hyvin pitkälti kansainväliseen mittausstandardiin (IEC ). On kuitenkin liikaa vaadittu, että kansainvälisten voimalavalmistajien tulisi suorittaa äänentasomittaukset voimaloistaan erityisesti suomalaisten ohjeiden mukaisesti. Edellä mainituista syistä tulisi mallinnuksessa riittää pelkästään mukaan mitattu lähtöäänentaso sekä IEC TS standardin mukaan ilmoitettu tunnus- tai takuuarvo tai valmistajan ilmoittama declared tai warranted value, jossa on mukana 95 % luotettavuus. 6. Pientaajuisen äänen etenemisvaimennus (luku 4.1.8) Pienitaajuisen äänen etenemisvaimennuksen sisällyttäminen mallinnukseen on tärkeää, koska sidosryhmillä on kasvava huoli pienitaajuisen melun mahdollisista terveysvaikutuksista. Ohjeessa on sovellettu Tanskan ympäristöministeriön antaman ohjeen mukaiseen menetelmää. Menetelmä ei kuitenkaan perustu mihinkään standardiin eikä ole tehtävissä mallinnusohjelmilla. Sovellettu menetelmä tulisikin kirjoittaa ohjeeseen auki. Ohjeessa on esitetty ainoastaan pienitaajuisten äänen etenemisvaimennus, jolla saadaan määritettyä melutasot asuinrakennusten ulkopuolelle. Ohjeessa ei ole esitetty saman tanskalaisen ohjeistuksen mukaisia rakennusten ääneneristävyysarvoja.

6 Ohjeessa tulee selkeästi todeta, missä tapauksissa pienitaajuisen melun sisääänitasot tulee melumallinnuksessa ylipäätään arvioida ja millaisia rakennusten ääneneristävyysarvoja voidaan käyttää sisämelutasojen arvioimiseen ja miten vertailu asumisterveysohjeen tai myöhemmin annettavan Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen sisältämiin matalataajuisen melun ohjearvoihin tulee tehdä. Tanskan ohjeistuksen mukaiset eristävyysarvot eivät kuvaa keskimäärin paremmin eristettyjen suomalaisten rakennusten ääneneristävyyttä. Rakennusten ääneneristävyyteen liittyvän yleisenkin epävarmuuden vuoksi sisämelutasoarvioita ei pidä käyttää tuulipuiston mitoittavana tekijänä, vaan ainoastaan suuntaa antavana arviona. 7. Ohjeluonnoksen kohdat, jotka selkeyttävät erityisesti käytäntöjä Seuraavien kohtien sisällyttäminen ohjeluonnokseen on ollut äärimmäisen tärkeää ohjeen toimivuuden kannalta: - Luvussa kohta, jossa sanotaan, että ennen vuoden 2012 joulukuuta testatuille, tuulivoimalatyypeille voidaan hyväksyä standardin vanhemman version mukaisesti 1/3-oktaavikaistoittaiseksi taajuusalueeksi 50 Hz Hz - Luvussa kohta, jossa todetaan, että melupäästön takuuarvoon sisällytetään koko laskennan epävarmuus. Äänen etenemislaskennassa voidaan käyttää tällöin standardin ISO perustuvia vakioituja sää- ja ympäristöolosuhdearvoja, eikä mallinnustuloksessa tai mahdollisessa mallinnustulosten oikeellisuuden todentamisessa mittauksin tarvitse tehdä epävarmuusarviota. - Luvussa Tuulen tilastollisen suunta- ja nopeusinformaation huomioon ottaminen Nord2000 mallinnusmenetelmässä. Melutason mittaaminen altistuvassa kohteessa 8. Äänentason mittaamisen ajankohta (sivu 6) Ohjeessa sanotaan, että mittaukset tehdään yöaikaan (aikana tunti ennen auringonlaskua ja tunti auringonnousun jälkeen). Tätä kohtaa pitäisi selkeyttää, koska maallikon näkökannasta yöaika on nimenomaan auringonlaskun ja nousun välinen aika. Lisäksi etenkin Suomessa vuodenaika ja maantieteellinen sijainti (esim. Lappi) vaikuttaa erittäin voimakkaasti siihen, koska aurinko laskee ja nousee. Myös tämä tulisi huomioida mittausajankohdan määrityksessä.

7 9. Melun impulssimaisuus, kapeakaistaisuus ja amplitudimodulaatio Myös mittausohjeissa tulee selkeyttää melun kapeakaistaisuuden, impulssimaisuuden tai amlitudimodulaation toteamista tämän lausunnon kohdan 2 mukaisesti. Erityisesti haluamme korostaa, että pelkkään kuulohavaintoon perustuva äänen ominaisuuden määrittäminen on melko epävarmaa. Ainakin ohjeessa tulisi määrittää kenen kuulohavainnosta on kyse kun määritetään onko ääni kapeakaistaista, impulssimaista tai amplitudimoduloitunutta isomman joukon ihmisiä vai melun mittaajan kuulohavainto. Kyse on joka tapauksessa subjektiivisesta kokemuksesta, joka vaihtelee ihmisestä toiseen. Siksi suosittelemme, että nämä ominaisuudet määritetään ainoastaan mitattavissa olevilla parametreilla. Koska impulssimaisuuden määritysperusteeksi todetussa viitteessä 9 (NT ACOU 112) impulssimaisuus määritetään liukuvana suureena, joka myös tulisi huomioida keskiäänitasossa (LAeq) eri suuruisena, tulisi myös sanktiomenettelyn olla liukuva niin, että se on maksimissaan 5 db. 10. Mikrofonin sijainnin muuttaminen (luvut ja 5.7.6) Ohjeeseen tulee kirjoittaa, että aina kun mikrofonien sijaintia muutetaan, tulee se kirjata raporttiin. 11. Mittaukset sisätiloissa (luku 5.12) Asumisterveysohjeen mukaan 1) mittauspisteet tulee valita siten, että tulokset kuvaavat asukkaisiin tai yleisöön kohdistuvaa tyypillistä melualtistusta ja erityisesti 2) Ilman pätevää syytä mittauspaikka ei pidä sijoittaa 1m lähemmäksi huoneen pintoja. On perusteltua mitata äänentaso makuuhuoneesta sängyn tyynyjen kohdalta, mutta muissa tapauksissa mittauksiin asuinhuoneiden nurkissa tulee olla erilliset, erittäin hyvät perustelut, eikä mittauksia seinän vierestä pitäisi lähtökohtaisesti ohjeessa suosittaa. 12. Tuulivoimalasta tarvittavat tiedot (6.2.) Tuulivoimalan ominaistiedot, kuten tehokäyrä, melupäästö, ohjauksen tarkemmat tiedot, ovat kaikki luottamuksellisia tietoja, joita ei voi julkaista julkisissa raporteissa. Niiden eteenpäin toimittaminen viranomaisillekin vaatii pääsääntöisesti salassapitosopimuksen viranomaisen ja voimalatoimittajan välille. Tämä tulisi huomioida ohjeen raportointivaatimuksissa.

8 Tuulivoimaloiden melupäästön todentaminen mittaamalla 13. Sanktiomenettely tonaalisuuden ja kapeakaistaisuuden yhteydessä ja äänen eri ominaisuuksien tunnistaminen Viittaamme tässä kohdassa lausuntomme kohtiin 2 ja 9. Erityisesti tässä ohjeessa epäselvyyttä aiheuttaa se, että impulssimaisuudessa, kapeakaistaisuudessa ja sykinnässä viitataan kuulohavainnoin erotettaviin melun ominaisuuksiin altistuvassa kohteessa vaikka myöhemmin kuitenkin kohdassa 5.5., 5.6 ja 5.7 ominaisuudet määritetään yksityiskohtaisesti muuhun kuin kuulohavaintoihin viitaten. Lisäksi kohdissa 5.6 ja 5.7. mainitaan sanktiomenettelyn käytöstä, mikäli ääni on impulssimaista tai amlitudimoduloitunutta. Myös tonaalisuuden ja kapeakaistaisuuden kohdalla (luku 5.5.) tulisi mainita käytetäänkö sanktiomenettelyä vai ei. 14. Mittausten raportointi Kohdassa 6.1. tulisi pyytää raportoimaan myös laskelmissa käytetty karheus. Tuulivoimalasta raportoitavissa tiedoissa (luku 6.2.) tulee huomioida, että osa tiedoista on luottamuksellisia (kuten tämän lausunnon kohdassa 12). Kunnioittavasti, Anni Mikkonen Heidi Lettojärvi Patrick Frostell Toiminnanjohtaja Asiantuntija Asiantuntija Suomen Tuulivoimayhdistys Energiateollisuus ry Teknologiateollisuus ry anni.mikkonen@tuulivoimayhdistys.fi heidi.lettojarvi@energia.fi patrick.frostell@teknologiateollisuus.fi