T U RVA L L I S U U S - ohjeet

Transkriptio

1 TURVALLISUUSohjeet

2 Turvallisuusohjeet Turvallisuusohjeet hyväksytty partioneuvostossa Sisältö päivitetty vastaamaan uutta partio-ohjelmaa Vakuutusosio päivitetty uudistettu painos 2013

3 Turvallisuusohjeet Julkaisija Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry Toimittajat Taina Schildt, Anu Sauliala Taitto Marjo Majlund, Seela Sorvari Kuvat Liisa Vähätalo, Kalle Rapi Kuvitus Mirva Sopanen Painopaikka Multiprint

4 ALKUSANAT Hyvät partiolaiset! Partio on Suomen vaikuttavia ja vetovoimaisin nuorisojärjestö, joka monipuolisesti kasvattaa lapsia ja nuoria. (SP:n visio 2020) Nämä partiotoiminnan turvallisuusohjeet on tehty lippukuntatoimintaa varten. Partiotoiminnassa keskeistä ovat retket, leirit ja purjehdukset. Ilman niitä ei partiotoimintaa ole olemassa. Retkillä, leireillä ja purjehduksilla näkyvät partioihanteet: kunnioittaa toista ihmistä, rakastaa luontoa ja suojella ympäristöä, rakentaa ystävyyttä yli rajojen, olla luotettava, tuntea vastuunsa ja tarttua toimeen, kehittää itseään ihmisenä ja etsiä elämän totuutta. Meidän johtajien tulee kaikessa toiminnassa muistaa vastuumme ja velvollisuutemme. Vastuullemme on uskottu partiolaisia, lapsia ja nuoria. Turvallisuusohjeiden mukaisen toiminnan järjestämiseen perehdytään jokaiseen pestiin liittyvässä koulutuksessa. Erityisesti lippukunnanjohtajan tulee huolehtia siitä, että johtajat ovat pestiinsä kuuluvien tehtävien tasalla ja että lippukunnassa noudatetaan turvallisuusohjeita. Jos mitään ei tehtäisi, haavereitakaan ei sattuisi. Partiossa, kuten elämässä yleensä, sattuu kuitenkin pieniä ja suuria vahinkoja. Parasta varautumista niihin on suunnitella toiminta huolellisesti etukäteen. Turvalliseen toimintaan kuuluu myös henkinen turvallisuus. Näiden ohjeiden tarkoituksena on ehkäistä vahinkoja ja toisaalta myös antaa ohjeita ja varautua vahinkojen kohtaamiseen ja niistä selviytymiseen. Näitä ohjeita täydentävät SP:n vesillä liikkumisen turvallisuusohjeet (Turvallisuusmääräyksiä ja -ohjeita partiotoimintaan vesillä). Meillä partiossa turvallisuus on tapa toimia! Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry 3

5 SISÄLTÖ ALKUSANAT 3 1. MITÄ PARTIO ON? 5 Turvallisuuteen kasvetaan ja koulutetaan 5 2. RETKI- JA LEIRITOI- MINNAN VAATIMUKSET 6 Jäsenmaksu 6 Yleiset ohjeet 7 3. OHJEITA PARTIO- TOIMINTAAN 10 Ennakointi 10 Kämpät 10 Isot ja muille järjestettävät tapahtumat 10 Päihteet ja partio 12 Jokamiehenoikeudet 12 Liikkuminen luonnossa 13 Vaelluksen turvallisuus 14 Eksyminen 15 Kun tarvitaan apua 16 Ensiapu 16 Tulen käsittely sisätiloissa 18 Tulen käsittely ulkona 20 Turvallista retki- ja leiriruokaa 22 Toiminta vesillä 25 Heikot jäät 26 Organisaatio kohtaa kriisin 27 Kansainvälinen toiminta, matkailu 29 Extreme-retkeily 29 Toiminta lapseen tai nuoreen kohdistuvan väkivallan tai seksuaalisen hyväksikäytön epäilystä PARTIOVAKUUTUS 30 Yleistä partiovakuutuksesta 32 Tapaturmaturva 33 Matkavakuutus 34 Toiminnan vastuuvakuutus 36 Menettely vahinkotapauksissa 36 Lisävakuutustarpeet 36 LIITTEET 38 Retkikirje 38 Retkenjohtajan tarkistuslista 39 Ilmoitus leiristä / vaelluksesta piiritoimistoon 40 Leiriin turvallisuussuunnitelma 42 Pelastussuunnitelmamalli 45 Ilmoitus kansainvälisestä matkasta 48 LÄHTEET 50 ASIASANA- HAKEMISTO 51 4

6 1. MITÄ PARTIO ON? Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry (myöhemmin SP) on Suomen suurin nuorisojärjestö. Toiminnassa on mukana noin partiolaista. Partioliike on kansainvälinen ja perustuu vapaaehtoisuuteen. Toiminta on monipuolista, jonka tarkoituksena on tukea lapsen ja nuoren kasvua huomioiden hänen kehitysvaiheet ja yksilölliset ominaispiirteet. Partiotoiminnan tavoitteena on, että yksilö toimii aktiivisesti ja vastuuntuntoisesti suhteessa omaan itseensä, toisiin ihmisiin, ympäristöön ja yhteiskuntaan. Partiossa toimitaan ryhmässä. Toiminnassa uskotaan elämysten ja seikkailun voimaan. Elämykset tuovat iloa ja sisältöä elämään, ja seikkailu kasvattaa luottamusta omiin kykyihin. Partiolaiset liikkuvat paljon luonnossa kävellen, hiihtäen, kiipeillen, meloen ja purjehtien. Luonto on partiolaisille elämysten lähde, seikkailujen areena, kasvattaja ja ystävä, jonka hyvinvointi on tärkeää. Partioliike koostuu Suomessa paikallisista, partiotoimintaa järjestävistä lippukunnista sekä näiden toimintaa tukevista partiopiireistä, Finlands Svenska Scouter r.f.:stä (FiSSc) ja keskusjärjestöstä. Partiopiirejä, FiSSc mukaan lukien, on yksitoista. Lippukunnat ovat partiotoiminnan perusyksikköjä, ja ne ovat juridisesti itsenäisiä toimijoita. Yhdessä lippukunnassa toimii noin partiolaista. Lippukunnat voivat olla yhteislippukuntia tai tyttö- tai poikalippukuntia. Suomessa on yhteensä noin 800 lippukuntaa ja niistä kaksi kolmasosaa on yhteislippukuntia. Lippukunnissa toimitaan pääasiassa pienryhmissä eli sudenpentulaumoissa, seikkailijajoukkueissa sekä tarpoja-, samoaja- ja vaeltajavartioissa. TURVALLISUUTEEN KASVETAAN JA KOULUTETAAN Turvallisuus otetaan partiossa huomioon monipuolisesti. Toiminnassa, materiaaleissa ja koulutuksissa turvallisuusajattelu on itsestään selvä. Partiotoiminnassa opetellaan pienestä pitäen ensiapu-, luonnontuntemus-, retkeily- ja ihmissuhdetaitoja. Näin jokaisella partiolaisella on perustietoa turvallisuuteen vaikuttavista asioista. Partion koulutuskokonaisuuksissa on omat moduulinsa turvallisuudesta. Ne ovat Turvallisesti partiossa, Turvallinen toiminta, Turvallisuusjohtaminen sekä Ensiapu. Koulutuksien tehtävänä on varmistaa, että jokaiselle pestissä toimivalle aikuiselle ja nuorelle johtajalle löytyy pestiä tukeva koulutus, myös turvallisuusnäkökulmasta. Turvallisuus ei ole vain sääntöjä ja määräyksiä, vaan turvallinen toiminta lähtee meistä jokaisesta. Jokaisella partion toimijalla on ohjelman edetessä käsitys siitä, miten järjestetään turvallista toimintaa. Turvallisuutta on yhtä lailla fyysinen ja henkinen turvallisuus. Partiotoiminnassa siis varmistetaan, että jokaisella partiolaisella on fyysisesti ja henkisesti turvallinen ympäristö toimia partiossa. 5

7 2. RETKI- JA LEIRI- TOIMINNAN VAATIMUKSET Tässä osassa kerrotaan, mitä keskusjärjestö vaatii retki- ja leiritoimintaan osallistuvilta partiolaisilta sekä heidän johtajiltaan. Lukuun on kirjattu toiminnan minimivaatimukset. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että laadukkaampaan partiotoimintaan päästään, jos esimerkiksi johtajamäärää voidaan kasvattaa minimivaatimuksista tai johtajat ovat vaadittua koulutetumpia. JÄSENMAKSU Kaikkien partiotoimintaan osallistuvien pitää maksaa partion jäsenmaksu (ellei henkilöä ole erikseen vapautettu jäsenmaksun maksamisesta). Maksuun sisältyy Suomen Partiolaisten sekä partiopiirin osuus. Partiovakuutus on voimassa partion jäsenmaksun maksaneilla partiolaisilla, kun he ovat partiotoiminnassa. Uusien jäsenten ilmoittaminen vakuutusturvan piiriin on lippukunnan vastuulla. Lippukunnan jäsenrekisterinhoitaja ilmoittaa uudet jäsenet Polku-jäsenrekisteriin ja siten vakuutusturvan piiriin. Määritelmiä Päiväretki kestää päivän eikä sisällä yöpymistä. Retki kestää vähintään yhden yön, majoitus sisällä tai maastossa. Leiri pidetään kiinteällä leiripaikalla. Leiri kestää vähintään kolme yötä. Vaellus kestää vähintään kolme yötä, ja vaelluksella yövytään eri paikoissa. Retkikokemuksella tarkoitetaan sitä, että johtajalla on kokemusta vastaavasta toiminnasta. Ensiaputaidoilla tarkoitetaan sitä, että johtaja osaa toimia onnettomuustilanteessa sekä hallitsee hätäensiavun. Partiojohtajavaltakirja oikeuttaa toimimaan tehtävissä, joissa vaaditaan partiojohtajatasoista osaamista. Valtakirjaa voivat hakea partiojohtajaperuskoulutuksen käyneet. Valtakirja anotaan omalta partiopiiriltä. 6

8 YLEISET OHJEET Retkien, leirien, vaellusten ja ulkomaanmatkojen turvallisuutta on mietittävä jo suunnitteluvaiheessa. Johtaja vastaa siitä, että osallistujien fyysinen ja henkinen turvallisuus otetaan joka käänteessä huomioon. Suunnittelussa ja toteutuksessa on muistettava varata riittävästi aikaa myös lepoon. Jos jotain sattuu, pitää osaamisen ja toimintavalmiuden olla parhaalla mahdollisella tasolla sekä tarvittavat välineet saatavilla. Osallistujilta tulee kysyä etukäteen kaikki retkellä, leirillä, vaelluksella tai matkalla tarvittavat tiedot. Tällaisia tietoja ovat esimerkiksi osallistujan terveydentila, allergiat, erityisruokavalio, lääkitys ja uimataito. Myös huoltajien yhteystietojen tapahtuman aikana pitää olla tapahtuman johtajan tiedossa. Johtajan tulee huolehtia tapahtuman jälkeen, että kerätyt tiedot hävitetään asianmukaisesti, esimerkiksi polttamalla. Lippukunta ei saa henkilötietolain mukaan tallentaa terveydentilaan ja muuhun vastaavaan liittyviä tietoja. Mikäli osallistujilla on vakavia perussairauksia, kuten astma, diabetes, epilepsia tai vaikea allergia, tulee jokaisen tapahtumaan osallistuvan johtajan osata antaa sairaskohtauksessa tarvittava ensiapu. Ennen tapahtumaa tulee vielä varmistaa, että osallistujalla on tarvittava lääkitys mukanaan. Alle 18-vuotiailla tulee olla huoltajan kirjallinen lupa osallistua leirille, vaellukselle tai ulkomaanmatkalle. Alle 15-vuotiailla tulee olla huoltajan kirjallinen lupa osallistua myös retkelle. Vesillä tapahtuvassa partiotoiminnassa noudatetaan näiden ohjeiden lisäksi SP:n Turvallisuusmääräyksiä ja -ohjeita partiotoimintaan vesillä -oppaan ohjeita. Partiotoiminnassa tulee näiden ohjeiden lisäksi noudattaa myös laeissa ja asetuksissa annettuja ohjeita ja määräyksiä. Näitä ovat esimerkiksi pelastuslaki, kokoontumislaki ja ympäristönsuojelulaki. Kuluttajaviraston ohjeita ohjelmapalveluiden turvallisuuden parantamiseksi tulee noudattaa seuraavissa tapauksissa: lippukunta järjestää toimintaa, johon osallistuu paljon ihmisiä (tarkoittaen yleensä satoja), toimintaan osallistuu ulkopuolisia ihmisiä, toimintaa on järjestetty varainkeruutarkoituksessa tai toimintaan liittyy riskejä (esimerkiksi pyrotekniikkaa). Ilmoitus toiminnasta Lippukunnanjohtajan tiedossa tulee olla kaikki lippukunnan toimintaan kuuluvat retket, leirit, purjehdukset, vaellukset ja ulkomaanmatkat. Johtaja ilmoittaa tapahtumasta lippukunnanjohtajalle ennen tapahtumaa, tai vaihtoehtoisesti tapahtuman järjestämisestä tulee olla päätös johtajaneuvoston tai hallituksen pöytäkirjassa tai lippukunnan toimintasuunnitelmassa. Lippukunnanjohtajan tulee tietää vähintään tapahtuman johtaja, ajankohta ja kohde sekä suunniteltu reitti ja vaihtoehtoinen reitti. Leireistä ja vaativista vaelluksista on hyvä ilmoittaa partiopiirin toimistoon. Ulkomaanmatkoista tulee ilmoittaa Suomen Partiolaisten keskustoimiston infoon. Yhteystiedot ovat keskusjärjestön internetsivuilla Retket Retkenjohtaja (jäsenmaksu maksettuna). musta vastaavasta retkitoiminnasta. lisuusohjeet. Sudenpentulauman ja seikkailijajouk- 7

9 kueen retkenjohtajan tulee olla akela, sampo tai joku muu lippukunnan tätä varten nimeämä, vähintään 18-vuotias henkilö. lä vartionjohtajansa johdolla, jos esimerkiksi luotsi tai joku muu lippukunnan tätä varten nimeämä vähintään 18-vuotias johtaja katsoo, että vartionjohtaja on pätevä retkenjohtajaksi. Luotsi tai muu johtaja on mukana myös retken suunnittelussa ja osallistuu tarvittaessa retkelle. kunhan lippukunnalla on tieto toiminnasta. Liitteissä on malli retkikirjeestä ja retkenjohtajan tarkistuslista. Muut johtajat (jäsenmaksu maksettuna). lasten ja nuorten määrään sekä retken vaativuuteen nähden. Retkellä tulee aina olla retkenjohtajan lisäksi vähintään toinen johtaja. Leirit Leirinjohtaja (jäsenmaksu maksettuna). 18-vuotias. partiojohtajavaltakirja. vastaavasta leiritoiminnasta. tus hyväksyy henkilön leirinjohtajaksi. suusohjeet. Leirin muut johtajat (jäsenmaksu maksettuna). kokemusta vastaavasta retkitoiminnasta. lisuusohjeet. kohti on oltava yksi johtaja. leiriläistä kohti pitää olla ainakin yksi vähintään 18-vuotias johtaja. Vaellukset Vaelluksenjohtaja (jäsenmaksu maksettuna). ja vaelluskokemusta. tään 15-vuotias, jos esimerkiksi luotsi tai joku muu lippukunnan tätä varten nimeämä, vähintään 18-vuotias johtaja katsoo, että hän on pätevä vaelluksenjohtajaksi. Luotsi tai muu johtaja on mukana myös vaelluksen suunnittelussa ja osallistuu tarvittaessa vaellukselle. lisuusohjeet. 8

10 Partiomatkat ulkomaille Matkanjohtaja (jäsenmaksu maksettuna). 18-vuotias. vastuullisista partiojohtajatehtävistä. hallitus hyväksyy henkilön matkanjohtajaksi. (myös paikallinen lainsäädäntö pitää tuntea). lisuusohjeet. Matkan muut johtajat (jäsenmaksu maksettuna). vastuullisista partiotehtävistä. Yksi johtajista nimitetään ensiapuvastaavaksi. turvallisuusohjeet. kohti on oltava vähintään yksi 18- vuotias johtaja. osallistujaa kohti on oltava vähintään yksi yli 22-vuotias johtaja. Muista ilmoittaa SP:n keskustoimistoon etukäteen ulkomaille suuntautuvasta partiomatkasta, jotta partiovakuutus on voimassa. 9

11 3. OHJEITA PARTIOTOIMINTAAN ENNAKOINTI Turvallisuusasioita tulee suunnitella ennen jokaista retkeä, leiriä, purjehdusta ja matkaa. Näin varmistetaan, että riskit minimoidaan ja osataan toimia oikein mahdollisen tapaturman sattuessa. Kun lähdetään lyhyelle retkelle pienellä porukalla ja tuttuun paikkaan, riittänee, että kertaa mielessään tai johtajakaverin kanssa turvallisuusasiat. Isoa lippukuntaleiriä suunnitellessa pitää turvallisuuden suunnittelulle ja toteuttamiselle varata erikseen aikaa. avuksi on liitteissä Leirin turvallisuussuunitelma -lomake. Turvallisuussuunnittelun Turvallisuutta suunnitellessa tulee käydä läpi seuraavat asiat: tehtävänjako (esim. ensiapu- ja muonitusvastaavat) (esim. ensiapulaukku, sammutusvälineistö ja puhelin). Samalla on myös vastattava seuraaviin kysymyksiin: (esim. maasto, tulen käyttö, vesistö, liikenne)? miten sitä ohjeistetaan? turvallisuus? KÄMPÄT Kämpälle, jossa on yli 10 majoituspaikkaa, tulee laatia pelastussuunnitelma. Tästä määrää asetus pelastustoimesta (787/2003). Pelastussuunnitelman laatii kämpän omistaja, ja kaikkien kämppää käyttävien tulee perehtyä siihen. Suunnitelmaa on hyvä säilyttää kämpällä, ja se toimitetaan myös alueen pelastuslaitokselle sen antamien ohjeiden mukaan. Pelastussuunnitelmassa selvitetään esimerkiksi kämpällä toimimiseen liittyviä riskejä, riskien ennalta ehkäisyä ja sitä, miten toimitaan, jos jotain sattuu. Malli pelastussuunnitelmasta löytyy liitteistä. ISOT JA MUILLE JÄRJESTETTÄVÄT TAPAHTUMAT Lippukunnan pitää tehdä laaja turvallisuussuunnitelma, jos a) toimintaan osallistuu paljon ihmisiä (tarkoittaa yleensä satoja) b) tilaisuuteen tulee ulkopuolisia ihmisiä c) toiminnalla on tarkoitus kerätä varoja 10

12 d) toimintaan liittyy erityisiä riskejä (siellä käytetään esimerkiksi pyrotekniikkaa eli ilotulituksia tai tulta tehokeinona). Laaja turvallisuussuunnitelma tarkoittaa kirjallista pelastussuunnitelmaa ja/tai turvallisuusasiakirjaa. Varsinkin suurissa yleisötapahtumissa järjestäjällä on monia pakollisia velvoitteita, jotka tulee ottaa huomioon suunnittelussa. Ohjeita suunnitelman tekoon on Kuluttajaviraston ohjeet ohjelmapalveluiden edistämiseksi -julkaisussa. Laki kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta ei koske yleishyödyllistä yhdistystä, kuten partiolippukuntaa, silloin, kun se tarjoaa palveluksiaan vain jäsenilleen ja ilman taloudellisen hyödyn tavoittelua. Pelastussuunnitelma Pelastussuunnitelmassa kuvataan rakennuksen tai tapahtuman turvallisuuteen liittyviä asioita ja kerrotaan, mitä tehdään, jos jotain sattuu. Suunnitelman tekee rakennuksen omistaja tai tapahtuman järjestäjä. Lippukunnan on tehtävä pelastussuunnitelma jos siellä on majoitustilat yli 10 hengelle. (Katso lisätietoa kohdasta Kämpät.) johon osallistuu paljon ihmisiä (tarkoittaa yleensä satoja) tai jossa on jokin muu erityinen syy, joka aiheuttaa vakavan riskin tapahtuman turvallisuudelle (esimerkiksi useita avotulia leirillä tai pyrotekniikkaa). Pelastussuunnitelma tai sen tiivistelmä on toimitettava alueen pelastusviranomaiselle sen antamien ohjeiden mukaisesti. Turvallisuusasiakirja ja turvallisuussuunnitelma Turvallisuusasiakirja on kirjallinen asiakirja, jossa on määritelty toimintaan yleisesti ja sen turvallisuuteen liittyviä asioita, esimerkiksi henkilöstön tehtävänjako, riskien arviointitavat ja avunhälyttämisjärjestelyt erilaisiin tilanteisiin. Turvallisuussuunnitelma on turvallisuusasiakirjan liitteeksi tuleva ohje yksittäisen toiminnan tai suorituspaikan turvallisuudesta. Lippukunnan on tehtävä turvallisuusasiakirja, jos kuin omille jäsenilleen (esimerkiksi yleisötapahtuman). ulkopuolisille (esimerkiksi yrityksille) maksullisia ja taloudellisesti tuottavia palveluita (esimerkiksi varainhankintatempaus). Säädökset: - Paloturvallisuus, pelastussuunnitelma: Pelastuslaki (468/2003) - Pelastussuunnitelman sisältö: Asetus pelastustoimesta (787/2003) - Turvalliset tavarat ja palvelut: Laki kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta (75/2004) - Yleisötilaisuuden järjestäminen: Kokoontumislaki (530/1999) - Järjestyksenvalvojat: Laki järjestyksenvalvojista (533/1999) - Melu: Ympäristönsuojelulaki (86/2000) ~ Lisätietoa: Ajantasainen lainsäädäntö: ~> 11

13 PÄIHTEET JA PARTIO Partiotoiminnassa noudatetaan muiden viranomaissäädösten ohella tarkasti myös päihteitä koskevaa lainsäädäntöä. Alle 18-vuotiaalle ei saa myydä eikä hän saa pitää hallussaan eikä kuljettaa edes mietoa alkoholijuomaa. Myös tupakkatuotteiden myynti alle 18-vuotiaalle on kielletty. Huumausaineiden käyttäminen ja hallussapito on huumausainerikos. Lain noudattaminen on helppoa: päihteet eivät kuulu partiotoimintaan. Vaikka laki ei kiellä täysi-ikäisiä nauttimasta alkoholia tai tupakoimasta, edellytetään partiossa, etteivät aikuiset kuitenkaan käytä päihteitä lasten ja nuorten kanssa toimiessaan. JOKAMIEHENOIKEUDET Lyhyesti jokamiehenoikeuksista Saat luonnossa, muualla kuin pihamaalla sekä muilla kuin sellaisilla pelloilla, niityillä tai istutuksilla, jotka voivat vahingoittua kulkemisesta liikkuminenkin on sallittua voit esimerkiksi telttailla suhteellisen vapaasti, kunhan pidät huolen riittävästä etäisyydestä asumuksiin kulkea jäällä. Et saa poikasia ottaa kuivunutta tai kaatunutta puuta, varpuja, sammalta tai muuta sellaista toisen maalta pakottavaa tarvetta leiriytymällä liian lähelle asumuksia tai meluamalla ilman maanomistajan lupaa lupia. 12

14 Jokamiehenoikeuksilla tarkoitetaan Suomessa oleskelevan mahdollisuutta käyttää luontoa siitä riippumatta, kuka omistaa alueen tai on sen haltija. Jokamiehenoikeuksista nauttimiseen ei tarvita maanomistajan lupaa eikä siitä tarvitse maksaa. Jokamiehenoikeutta käyttämällä ei kuitenkaan saa aiheuttaa haittaa tai häiriötä. Jokamiehenoikeudet perustuvat yleisesti hyväksyttyyn maan tapaan, osittain myös kirjoitettuihin lakeihin. Jokamiehenoikeudet koskevat myös ulkomaalaisia. Perinteiset jokamiehenoikeudet sekä laajat metsä- ja vesistöalueet antavat suomalaisille erinomaiset mahdollisuudet liikkua ja virkistäytyä luonnossa. Toisin kuin useissa muissa maissa, ovat jokamiehenoikeudet Suomessa varsin laajat. Samanlaiset oikeudet ovat voimassa lähinnä vain muissa Pohjoismaissa. Ahvenanmaalla on jokamiehenoikeuksia rajoitettu. Ympäristöministeriö on tehnyt oppaan jokamiehenoikeuksista. Siinä kerrotaan tarkemmin esimerkiksi siitä, mihin lakeihin jokamiehenoikeudet perustuvat ja miten niitä voi tulkita. Oppaaseen kannattaa tutustua, sillä siinä on paljon hyödyllistä tietoa turvallisuudestakin. LIIKKUMINEN LUONNOSSA Jalan, hiihtäen, pyöräillen ja ratsain liikkuminen on yleensä sallittua luonnontilaisilla tai siihen verrattavilla alueilla, jos siitä ei aiheudu vahinkoa. Liikkumisoikeutta on rajoitettu pihamailla, pelloilla ja istutuksilla. Kesällä pellot on ylitettävä teitä tai ojan pientareita pitkin. Talvella sitä vastoin pellon yli voi hiihtää. Porteista kuljettaessa ne on muistettava sulkea. Toisen pihamaata ei saa käyttää kulkutienä. Toisen maalle ei saa rakentaa eikä kaivaa sitä niin, että se muuttuu ulkonaisesti alkuperäisestä. Pihamaan käyttö kulkutienä on kiellettyä. Peltoa, niittyä tai istutusta ei saa käyttää kulkutienä, jos siitä aiheutuu vahinkoa. Liikkumista on usein rajoitettu luonnonsuojelualueilla. Lintujen pesimisaikana tulisi liikkumista välttää sellaisilla lintujen pesimä- ja oleskelualueilla kuin lintuvesillä ja ulkosaarilla. Jokamiehen oikeudet koskevat vain yksittäisiä käyttäjiä, eivät suuria ryhmiä. Joukkotapahtumia, kuten partiotaito-, hiihto-, erä- ja suunnistuskilpailuja, ei pidä järjestää pelkästään jokamiehenoikeuksien nojalla. Niiden järjestämisestä on neuvoteltava maanomistajan kanssa. Luonnossa oleskelu Tilapäinen luonnossa oleskelu, kuten levähtäminen, uiminen, auringon ottaminen, ja tilapäinen leiriytyminen, kuten viikonlopun tai muun lyhyen ajan kestävä telttailu, on sallittua siellä missä kulkeminenkin, kunhan siitä ei aiheudu vahinkoa tai haittaa maan omistajalle tai haltijalle. Pitkäaikaisesta oleskelusta ja leiriytymisestä on syytä neuvotella maanomistajan kanssa, koska on todennäköisempää, että luontoon jää jälkiä tai tulee muuta haittaa. Erityisalueilla, kuten uimarannoilla, ei yleensä saa telttailla. Varsinaisilla virkistysalueilla on usein erityisiä telttailupaikkoja tai alueita, joille teltat pitäisi pystyttää. Tulenteko Nuotiota tai muuta avotulta ei saa tehdä toisen omistamalle (tai hallinnassa olevalle) maalle ilman lupaa tai ilman pakottavaa tarvetta eikä metsäpalovaroituksen aikana. Retkikeittimen, lämmityslaitteen, valaistuslaitteen tai muun maapohjasta eristetyn laitteen käyttöön ei tarvita lupaa, koska täl- 13

15 laisessa laitteessa pidettävää tulta ei katsota avotuleksi. Jos metsäpalon vaara on suuri, avotulta ei saa sytyttää metsään tai sen läheisyyteen edes maanomistajan luvalla. Jokaisen pitää mahdollisuuksiensa mukaan valvoa, että joka paikassa noudatetaan paloturvallisuutta koskevia sääntöjä ja määräyksiä. Ulkoilu- ja leirintäalueilla on tulen tekoon usein varattu erityiset paikat, eikä tulta pidä näillä alueilla tehdä muualle. Metsästysajat on huomioitava retkiä suunniteltaessa. Metsästysajat vaihtelevat paikkakunnittain. Tarkat tiedot metsästysajoista saa kunkin alueen riistanhoitopiiristä tai metsästysseuroilta. > Lähde: Ympäristöministeriö VAELLUKSEN TURVALLISUUS Hyvä vaellussuunnitelma sisältää turvallisuus- ja pelastussuunnitelman. Perusvaellussuunnitelma reitti ja mahdolliset vaihtoehtoreitit. Merkitse valmiiksi suunniteltujen yöpymispaikkojen koordinaatit muistiin. lepopäiväksi. olosuhteita, kysy niistä aina etukäteen. sääolosuhteet. teen varalle. tuskykyyn. vaellusalueella. moja; älä tuudittaudu siihen, että ne aina toimisivat. On myös hyvä muistaa, että rasitus ei saa olla kenellekään ryhmän jäsenistä liian suuri. Ketään ei pidä päästää yksin maastoon, ja ryhmän on pysyttävä yhdessä. Ylimielinen asennoituminen erämaahan, väärä johtaminen, huono sää, puutteelliset varusteet, onnettomuus tai huono suunnistustaito voivat aiheuttaa vaelluksella vaaratilanteita. Vaaratilanteet muuttuvat hätätilanteeksi, jos johtaja menettää tilanteen hallinnan. Kun hätäännytään, pelko ja päättämättömyys saavat vallan. Vaelluksenjohtajalle tämä asettaa suuren vaatimuksen. On kyettävä toimimaan olosuhteissa, joita ei voi harjoitella etukäteen. On kyettävä järkevään toimintaan uupuneena ja kylmissään. Ulkopuolisen apuun ei voi luottaa, vaan vastuu ryhmästä on itsellä. 14

16 EKSYMINEN Jotta et eksyisi karttaa ja käyttämään kompassia. Vain harjoittelemalla oppii. jen ja voimien sekä sään mukaisesti. samalla reittiä ennakolta. ajan kulumista. lastautumissuunta siltä varalta, että joku eksyy joukosta. tai näkyvyys on muuten heikko. jos olet epävarma. >> Retkeilyvinkkejä: Jos eksyt 1. Totea tilanne. 2. Pysy rauhallisena, ryhmä pysyy yhdessä ja pitää tauon. Samalla voi syödä. 3. Merkitse kartalle viimeinen varma paikannus ja muistele, milloin olit siellä. Nyt on jo tiedossa summittainen alue, jossa olet. 4. Muistele viimeisiä kulkusuuntia. Epämääräinen alue pienenee. 5. Tarkastele ympäröivää maastoa ja kiintopisteitä, vertaile niitä karttaan. Vertailua helpottaa kartan kääntäminen pohjois etelä-suuntaan ja siirtyminen näköalapaikalle. Mieti, oletko vielä kartalla vai jo sen ulkopuolella. 6. Jos paikanmääritys ei vieläkään onnistu, lähde kulkemaan kohti ennalta valittua pelastautumissuuntaa, lähimpään suureen kiintopisteeseen, kuten kohti tunturia, tietä tai jokea. 7. Jos sää on todella huono, olet väsynyt tai ryhmä on erimielinen, pysähtykää syömään tai leiriytykää ensimmäiseen sopivaan paikkaan ja levätkää kunnolla. Huonon sään on aina annettava mennä ohitse. 8. Eksynyttä joukkoa ei pidä ajattaa näännyksiin toiveajattelulla pikaisesta poispääsystä, eikä sitä myöskään pidä hajottaa pienempiin ryhmiin. 9. Suomessa on vain vähän paikkoja, joista on enemmän kuin 8 kilometriä maantielle. Nämä alueet ovat käsivarren itäosissa, Utsjoella, Enontekiöllä ja merellä. 10. Jos on jo pidempään oltu tietymättömissä ja on oletettavaa, että etsijät on lähetetty perään, on tehtävä itsensä näkyväksi parhaalla mahdollisella tavalla: merkkitulia käyttämällä tai laittamalla jotain suurta ja värikästä näkyville. 15

17 KUN TARVITAAN APUA Avun hälyttäminen Hätänumero 112 on voimassa koko maassa. Hätänumero on maksuton, ja se valitaan matkapuhelimesta ilman suuntanumeroa. Soittaminen hätänumeroon onnistuu myös ilman PIN-koodia. Matkapuhelimen toimimiseen aina ja kaikkialla on kuitenkin vaarallista tuudittautua. Hätänumeroon 112 soittaminen 1. Soita hätäpuhelu itse, jos voit. Näin päivystäjä saa tärkeää tietoa ilman välikäsiä ja pystyy paremmin määrittelemään, millaista apua pitää lähettää. 2. Kerro, mitä on tapahtunut. 3. Kerro tarkka osoite ja kunta. Hätäkeskuksen alueella saattaa olla useampikin sama osoite. On tärkeää kertoa myös kunnan nimi, jotta apu saadaan perille oikeaan paikkaan. 4. Vastaa kysymyksiin. Päivystäjä esittää kysymyksiä, jotta voisi arvioida, millaista ja kuinka kiireellistä apua tarvitaan. Hän hälyttää tarvittaessa apua jo kesken puhelun, joten kysely ei hidasta avun paikalle tuloa. 5. Toimi annettujen ohjeiden mukaan. On tärkeää noudattaa päivystäjän antamia ohjeita. Oikea toiminta hätätilanteen ensihetkinä vaikuttaa usein hyvinkin merkittävästi esimerkiksi onnettomuuden uhrin paranemiseen tai jopa säilymiseen hengissä. 6. Sulje puhelin vasta, kun olet saanut siihen luvan. > 16 Lähde: Hätänumero 112 Hätämerkkejä Kun tarvitaan apua, mikä tahansa huomion kiinnittävä toiminta on sopiva hätämerkki. Tässä on lueteltu muutamia yleisesti tunnettuja tapoja: nuotiota kolmiossa toistetaan vähintään kolme kertaa SOS-merkki (valona tai äänenä) ENSIAPU Retken-, vaelluksen- tai leirinjohtajan yhtenä pätevyysvaatimuksena ovat näissä turvallisuusohjeissa mainitut ensiaputaidot. Tapaturman ja onnettomuuden sattuessa auttajan on säilytettävä malttinsa. Auttamiskyky säilyy, kun ensiaputaidot ovat selkäytimessä. Taidot ruostuvat, joten niitä on harjoiteltava. Ilman kertauskurssia ensiapukurssikin vanhenee kolmessa vuodessa. Ensiapuharjoituksia on hyvä sisällyttää esimerkiksi kokouksien, retkien ja leirien ohjelmistoon. Ensiaputaitoja ei opi pelkästään lukemalla on myös harjoiteltava. Esimerkiksi Suomen Punaisen Ristin (SPR) kurssit ovat hyvä paikka harjoitteluun. SPR on määritellyt EA I ja EA II -kurssin alaikärajaksi 13 vuotta. Myös partiopiirit järjestävät ensiapukoulutusta.

18 Ensiavun muistilista henkilö, joka vastaa ensiavusta. toisia. tarkistettava ja uusittava. Sen sisältöä on myös osattava käyttää! kiin hävitettäväksi. niasta huolehtiminen. ta kysytään, onko heillä jotain erityistä huomioon otettavaa, kuten terveydentila, allergiat, erityisruokavalio ja lääkitys. tujat ovat varustautuneet oikein. Tavallisimmat tapaturmat ja sairaudet Yleisimpiä partiotoiminnassakin vastaan tulevia vaivoja ovat koti-ikävä) kyys, makuupussia ei tuuleteta) siitepöly, ruoka-aineet). Ensiapuvarusteet Viikon mittaisella, yli 50 osanottajan lippukuntaleirillä cim ja SPR, 2007) mukaan seuraavanlaisia tarvikkeita: Sidetarvikkeet haavapyyhkeitä Lääkkeet Vaellukselle otetaan mukaan seuraavanlaiset ensiaputarvikkeet: Muut terveyskeskuksen yhteystiedot Lue lisää: > 17

19 TULEN KÄSITTELY SISÄTILOISSA voi hävittää nykyisten ohjeistusten mukaan kotitalousjätteiden yhteydessä. Leiriolosuhteissa on kämpän palovaroitinta testattava huomattavasti useammin kuin kerran kuukaudessa. Palovaroitin on pakollinen Palovaroitin on pakollinen jokaisessa asunnossa ja majoitustilassa. Siitä on määrätty Kynttilät ja lyhdyt pelastuslaissa. Vaarallisinta tulipalossa on myrkyllinen savu. Palovaroittimen toiminta perustuu tulipalossa muodostuvan savun havaitsemiseen varhain, jolloin pelastautumiseen on ja alkusammutukseen kämpän palovaroitinta jää aikaa. Varoitin tulee testattava huomattavasti asettaa mahdollisimman korkealle, keskelle huoneen kattoa. Jos varoitin Leiriolosuhteissa useammin kuin kerran kuukaudessa. on seinässä tai kattopalkin takana, se ei välttämättä reagoi savuun ajoissa. Laite tulisi asentaa kaikkiin tiloihin Lämmittäminen tai huoneisiin, joissa nukutaan, jotta se herättäisi nukkujan. Ihminen ei herää savunhajuun. Varoitinta ei pidä asentaa keittiöön lieden lähelle tai kylpyhuoneeseen. Varoittimia tarvitaan yksi jokaista alkavaa 60 neliömetriä kohti sekä joka kerrokseen. Jos varoittimia tarvitaan useita, ne voidaan kytkeä sarjaan. Laitteen toimintakunto tulee testata kerran kuukaudessa. Varsinkin kylmillään olleeseen mökkiin tai kämppään mentäessä on syytä testata palovaroitin, vaikka paristo olisikin tuore. Johtaja voi varata mukaansa uuden palovaroittimen ja uusia 9V:n paristoja, jos vanha osoittautuu toimimattomaksi. Palovaroittimen pariston vaihto on syytä tehdä kerran vuodessa. Se on helpompi muistaa tehdä, jos vaihtoaika on aina jonkin tietyn, vuosittain toistuvan tapahtuman tai päivän yhteydessä. Yksi tällainen päivä on hätänumeropäivä Vaihda palovaroitin kokonaan uuteen 10 vuoden välein. Vanhan palovaroittimen Tunnelman luojiksi ja valaistukseen voidaan käyttää kynttilöitä ja lyhtyjä. Niiden käytössä tulee varmistaa, että ne pysyvät tukevasti paikoillaan ja ovat riittävän kaukana syttyvistä materiaaleista sekä toisistaan. Kynttilöitä ei saa jättää vartioimatta. Lyhdyt tulee täyttää aina ulkona. Tulen kanssa on aina noudatettava erityistä varovaisuutta. Jos kämppää ei ole pitkään aikaan lämmitetty, hormit ja itse tulisija on tarkistettava. Halkeilleisiin tulisijoihin ei tulta saa sytyttää tulipalovaaran vuoksi. Aloita avaamalla pelti ja lämmitä varovasti äkkiä alkava kova lämmitys saattaa talvella rikkoa hormit. Pelti pitää sulkea vasta sitten, kun palaminen tulisijassa on kokonaan päättynyt (hiilet mustia). Tuhka on säilytettävä rakennuksen ulkopuolella kannellisessa palamattomassa astiassa, joka on riittävän etäällä rakennuksesta (ei ulkoseinustalle räystään alle). Pitää huolehtia myös siitä, ettei astiaan tuotu mahdollisesti kuuma tuhka aiheuta syttymisvaaraa ympäristölle. Tuhka kannattaa varastoida vasta sitten, kun se on jäähtynyt. Avotakan edustalla lattia on suojattava esimerkiksi pellillä 150 cm:n matkalla takan takaseinästä mitattuna, jotta kipinät eivät pääse sytyttämään tulipaloa. Avotakassa on myös syytä huolehtia esimerkiksi tiilies- 18

20 teellä, etteivät palavat puut pääse vierimään pois takasta. Suuluukullisen takan edustalla lattia on suojattava esimerkiksi pellillä 40 cm:n matkalla takan edestä mitattuna. Pellin on oltava 20 senttimetriä leveämpi kuin luukun aukko. Rakennuksen omistajan tai haltijan on huolehdittava, että nuohoojan ammattitutkinnon suorittanut nuohooja nuohoaa tulisijat ja hormit määrävälein. Samalla nuohooja tarkistaa tulisijan ja savuhormin kunnon. Nestekaasulaitteet Nestekaasu on väritön ja myrkytön kaasu, joka on noin kaksi kertaa painavampaa kuin ilma. Se on erittäin herkästi syttyvä polttoaine, ja se voi muodostaa räjähtävän seoksen ilman kanssa. Turvallisuussyistä nestekaasu on hajustettu: haju toimii kaasuvuodon varoitussignaalina. Koska nestekaasu on ilmaa raskaampaa, sisällä vuotava kaasu painuu lattiatasoon ja syttyy herkästi pienestäkin kipinästä tai muusta sytytyslähteestä. Nestekaasupullon paras säilytyspaikka on ulkona sateelta suojatussa ilmastoidussa tilassa (tarvittaessa lukitussa). Kun nestekaasua käytetään sisätiloissa, on huolehdittava ilmanvaihdosta. Jos palamisilmaa ei ole riittävästi, muodostuu myrkyllistä häkää. Jos tunnet kaasun hajua, toimi näin: letkuliitokset ja etsi vuotokohtaa saippuaveden avulla. Kaasupulloa on säilytettävä ja käytettävä aina pystyssä venttiili ylöspäin, jotta nestekaasu tulee ulos kaasumaisena. Jos pullo on kallellaan, kaasu tulee ulos nestemäisessä muodossa ja aiheuttaa vaaratilanteen. kaasulaitteen käyttöohjeisiin ja tarkista, että laite on CE-hyväksytty. Tutustu Kaasulaitteet kannattaa tarkastaa ja huoltaa vuosittain. Vuotavat liitokset ja letkut sekä huonokuntoiset laitteet lisäävät onnettomuusriskiä. Kaasuvuodon sattuessa on kyseessä aina vaaratilanne. Kun lopetat kaasun käytön, muista sulkea pääsulkuventtiili. Sisätiloissa pulloventtiili toimii pääsulkuventtiilinä. Painoventtiiliä käytettäessä käännä paineensäätimessä oleva vipu kiinni-asentoon, kierreventtiiliä käytettäessä kierrä venttiili kiinni. Kaasulaitteiden kunnossapito ja huolto lisäävät laitteiden käyttöikää ja turvallisuutta. Hyvin palava nestekaasuliekki on sininen ja liekin keskusta sinivihreä. Jos liekin kärjet ovat keltaiset, poltin ei saa riittävästi ilmaa. Sytyttämisvaikeudet ja keltainen liekki kertovat polttimen puhdistustarpeesta. Vuotojen etsintä puavettä. laitteen sulkuventtiili suljettuna. kaasuletkua: vuotokohtaan ilmaantuu kuplia. letkua melko jyrkälle mutkalle. Letkun pinnassa ei saa olla halkeamia, vaan sen on oltava kimmoisa ja ehjä. vuototestaus uudelleen. vaan vie se huoltoon. Nestakaasupullojen säilytys autotallissa nestekaasua saa säilyttää enintään 25 kg esim. kaksi 11 kg:n pulloa. Suurin sallittu pullokoko on 11 kg. 19