PERJANTAISARJA 6

Transkriptio

1 PERJANTAISARJA 6 Musiikkitalo klo Frank Strobel, kapellimestari UUSI BABYLON (Neuvostoliitto 1929) Tuotantoyhtiö: Sovkino Ohjaus ja käsikirjoitus: Grigori Kozintsev, Leonid Trauberg Kuvaus: Andrei Moskvin Pariisi-kuvaus: Jevgeni Mihailov Lavastus: Jevgeni Jenei Apulaisohjaajia: Sergei Bartenev, Sergei Gerasimov, Mihail Jegorov, Nadezhda Kosheverova, Nikolai Klado Musiikki kino-orkesterille: Dmitri Šostakovitš Restauroitu laitos m /20 fps 93 min PÄÄOSISSA: Jelena Kuzmina (Louise Poirier, myyjätär), Pjotr Soboljevski (Jean, sotilas), David Gutman (tavaratalo Uuden Babylonin johtaja), Sofia Magarill (näyttelijätär), Arnold Arnold (kommuunin keskuskomitean jäsen), Sergei Gerasimov (Lutreau, journalistï), Andrei Kostriškin (myyjien päällikkö), Sergei Gusev (vanha suutari Poirier, Louisen isä), Janina Zheimo (Thérèse, modisti), Natalia Rashevksaja, A. Glushkova (pesijättäriä), Jevgeni Tšervjakov, N. Roshefor (kansalliskaartin sotilaita), Oleg Zhakov (nuori kommunardi), Anna Zarzhitskaja (kukkakauppias, tyttö barrikadeilla), Boris Feodosjev (upseeri), Boris Poslavski (upseeri, jolla on kukka napinlävessä), Vsevolod Pudovkin (poliisiintendentti), Ljudmila Semjonova (monokkelia käyttävä cancan-tanssijatar), Tamara Makarova (cancan-tanssijatar), Boris Asarov (sotilas), Emil Gal (porvari), Ida Penso (nainen tanssiaisissa), Aleksandr Orlov (Spartan kuningas Menelaos operetissa), Roman Rubinstein (Paris operetissa).

2 FILMPHILHARMONIC EDITION Film by courtesy of ZDF / ARTE / FILMPHILHARMONIC EDITION, Music by courtesy of Sikorski Musikverlage. Konsertissa ei ole väliaikaa. Konsertti päättyy noin klo ENNEN KONSERTTIA klo 18, päälämpiö: The New Babylon. Tuottaja Kati Sinisalo haastattelee kapellimestari Frank Strobelia. Tilaisuus on englanninkielinen. 2

3 UUSI BABYLON Elokuvan nuoret avantgardistit Grigori Kozintsev ( ) ja Leonid Trauberg ( ) kohtasivat toisensa vuonna 1920 Petrogradissa, joka nimettiin vuonna 1924 Leningradiksi. Heitä innoittivat Vladimir Majakovskin ja Aleksandr Blokin runot ja Vsevolod Meyerholdin kokeellinen teatteri. He rakastivat taiteita, unohtivat köyhyyden ja olivat perustamassa Eksentrisen näyttelijän tehdasta (FEKS). Hollywood, Chaplin, sirkus, katutaiteilijat, mainokset, julisteet ja skandaalit inspiroivat heitä "dadaistisen konstruktivismin" hengessä. Työtovereiksi tulivat kuvaaja Andrei Moskvin ja lavastaja Jevgeni Jenei. Nikolai Gogolin kertomuksista syntyi ekspressionistinen Päällystakki (1926). Vuoden 1825 dekabristikapinan muisto viritti heidät eeppiseen historiankuvaukseen tyylitellyssä Yökahvilan salaisuudessa (S.V.D. / Sojuz Velikogo Dela, 1927). Pariisin kommuunin muisto oli neuvostovaltiolle kallis, olihan kyseessä sen edelläkävijä. Vuonna 1871 Pariisissa syttyi kansannousu, kun Ranskan ja Preussin välinen sota päättyi Ranskan tappioon, ja rauhanehtoihin kuului Pariisin miehitys. Vallankumoushallitus hallitsi Pariisia maaliskuusta toukokuulle ja perusti kansalliskaartin preussilaisia piirittäjiä vastaan. Kommuunin keskus oli Montmartrella, ja hallituksen joukot olivat Versaillesissa. Lopulta kommuuni murskattiin, ja kommunardia, joukossa monia naisia ja lapsia, teloitettiin "verisellä viikolla". Sacré- Cœurin basilika rakennettiin vuoden 1871 tapahtumien muistoksi. Kun Kozintsev ja Trauberg saivat toimeksiannon tehdä Pariisin kommuunista elokuvan, he olivat ensin vastahakoisia. Pian he kuitenkin huomasivat aiheessa suoria yhtymäkohtia edellisiin elokuviinsa. He päättivät välttää venäläisten epookkielokuvien kliseitä, lukivat Marxin teosta Kansalaisota Ranskassa ja Hippolyte Lissagarayn kirjaa Huit jours de mai derrière les barricades mutta myös Emile Zolan romaaneja, etenkin Naisten aarreaittaa, joka antoi heille innoituksen Uusi Babylon -tavaratalon hahmotukseen. Helmikuussa 1928 ohjaajat matkustivat kolmeksi viikoksi Pariisiin mukanaan kuvaaja Jevgeni Mihailov, jonka paikan päällä kuvaamia otoksia otettiin mukaan elokuvaan. Tekijöitä innoitti impressionismi, ja Moskvin kehitti elokuvaan erityisen visuaalisen tyylin. Hän käytti usein portrettilinssiä, joka nosti etualan teräväksi kun taas tausta jäi tekstuuriltaan hämärämmäksi. Savulla ja höyryllä oli suuri osuus. Päähenkilöihin kuuluvat tavaratalo Uuden Babylonin myyjätär Louise, joka on mukana Pariisin kommuunissa, ja Jean, nuori maalaispoika, joka taistelee sotilaana hallituksen joukoissa. Louise ja Jean rakastuvat toisiinsa vaikka ovatkin vastakkaisilla puolilla. Alun perin Kozintsev ja Trauberg sommittelivat elokuvalle monitarinaisen juonen, mutta FEKS-hengessä sovinnaista juonikerrontaa tärkeämmäksi nousi groteskin tyylitelty tapahtumien pyörre. Muutamaa viikkoa ennen ensi-iltaa ohjaajat kutsuivat työtoverikseen 23-vuotiaan Dmitri Šostakovitšin 3

4 ( ), joka tunnettiin jo ensimmäisestä sinfoniastaan ja Gogolin Nenään perustuvasta oopperastaan. Heti päästiin yhteisymmärrykseen siitä, että musiikki ei kuvittaisi ulkoista toimintaa vaan syventäisi elokuvan sisäistä tarkoitusta. Ammattitaidostaan ylpeä Šostakovitš sävelsi yhdeksässä päivässä elokuvaan FEKS-henkisen usein groteskin parodisia sävyjä sisältävän luonnoksen pianolle ja alkoi orkestroida sitä ensi-iltaan. Kahden viikon aikana ohjaajat kuitenkin leikkasivat elokuvan radikaalisti uudestaan ja tiivistivät sen kaksituntisesta noin 90-minuuttiseksi. Flunssan kouriin joutunut Šostakovitš kamppaili ehtiäkseen työstää musiikin lyhennettyyn versioon sopivaksi, mutta ensiesityksistä tuli fiaskoja, ja niin Šostakovitšin ensimmäinen elokuvamusiikki haudattiin puoleksi vuosisadaksi. Elokuvan historian merkittävimpiin kuuluva yhteistyö elokuvaohjaajien ja säveltäjän välillä oli kuitenkin alkanut. Šostakovitš sävelsi vuosikymmenien mittaan paljon antoisaa elokuvamusiikkia, mutta erityisen lämmin oli hänen suhteensa Kozintseviin, jonka luottosäveltäjä hän oli tämä uran loppuun, Kuningas Lear -filmatisointiin (1971), asti. Vasta Šostakovitšin kuoltua unohdettu Uusi Babylon -partituuri tuli jälleen päivänvaloon, ja elokuvasta alettiin järjestää kinokonserttikiertueita. Helsingissäkin kuultiin siitä versio vuonna 1985 Helsingin juhlaviikoilla, kapellimestarina Omri Hadari. Sittemmin säveltäjän lesken Irina Šostakovitšin johdolla julkaistussa kriittisessä editiossa tuli vuonna 2004 julki vielä paljon täydellisempi partituuri. Siitä pitäen Uusi Babylon -kinokonsertit ovat perustuneet siihen. Yksi kaikkien aikojen omintakeisimmista elokuvamusiikeista on saanut kiitollisen kansainvälisen yleisön useita sukupolvia valmistumisensa jälkeen. Antti Alanen 4

5 DMITRI ŠOSTAKOVITŠ ( ): MUSIIKKI ELOKUVAAN UUSI BABYLON OP. 18 Kun Dmitri Šostakovitšilta tilattiin loppuvuodesta 1928 musiikki elokuvaan Uusi Babylon, ei valinta olisi voinut osua paremmin ajan hermolla olleeseen säveltäjään. Šostakovitš oli vasta 22-vuotias mutta ehtinyt jo nousta ensimmäisellä sinfoniallaan (1925) nuoren neuvostovaltion lupaavimmaksi ja kohutuimmaksi uudeksi säveltäjäksi. Hän ei ollut aiemmin tehnyt elokuvamusiikkia, mutta hän tunsi alan omakohtaisesti, sillä hän oli viisi vuotta aiemmin alkanut soittaa pianoa mykkäelokuvien säestykseksi tukeakseen taloudelliseen ahdinkoon ajautunutta perhettään. Lisäksi hän oli kesällä 1928 saanut valmiiksi satiirisen oopperan Nenä, jossa hän oli kokeillut menestyksekkäästi musiikin yhdistämistä näyttämön tapahtumiin. Eikä matka siitä elokuvamusiikkiin ollut pitkä. Elokuvan tuottajat eivät jättäneet Šostakovitšille liiemmälti aikaa. Pianopartituurin oli määrä olla valmis helmikuun alussa 1929 ja lopullisen orkesteripartituurin kuukautta myöhemmin ja elokuvaan tarvittiin sentään puolitoista tuntia musiikkia. Mutta Šostakovitš ei käyttänyt edes koko annettua aikaa vaan toimitti partituurin helmikuun lopulla. Musiikkia ei kuitenkaan soitettu elokuvan ensi-illassa Leningradissa 18. maaliskuuta 1929 vaan vasta ensimmäisessä Moskovanesityksessä. Elokuvan käsikirjoittajat ja ohjaajat Grigori Kozintsev ja Leonid Trauberg olivat innoissaan musiikista mutta yleisö ei, ja sitä soitettiin vain muutamassa elokuvan esityksessä. Partituuri oli pitkään kateissa, mutta se on nyttemmin löydetty ja kunnostettu esityskelpoiseksi. Teoksesta on olemassa myös Gennadi Roždestvenskin muokkaama orkesterisarja, johon sisältyy hiukan yli puolet elokuvamusiikista. Uuden Babylonin aikaan elettiin vielä mykkäelokuvan viimeisiä vaiheita, jolloin musiikki soi usein koko elokuvan ajan ja määritteli sen merkityksiä hallitsevammin kuin äänielokuvassa. Yleensä käytettiin jo olemassa olevaa musiikkia, jota pianisti tai pieni soitinyhtye yritti sijoittaa mahdollisimman luontevasti elokuvan tapahtumiin. Normaalin käytännön mukaisesti musiikin tehtävä oli lähinnä myötäillä tai korostaa sitä, mitä valkokankaalla näkyi. Šostakovitš ja ohjaajapari halusivat soveltaa monivivahteisempaa lähestymistapaa, ja Kozintsev kertoi myöhemmin: "Pääsimme säveltäjän kanssa nopeasti yhteisymmärrykseen siitä, että musiikki liittyisi sisäisiin merkityksiin eikä ulkoiseen toimintaan." Šostakovitš kirjoitti partituurin maltillisen kokoiselle teatteriorkesterille, ja musiikki soi läpi elokuvan, ainoina poikkeuksina lyhyet katkokset kahdeksan kelan vaihdoksissa. Kozintsevin lausunnosta huolimatta Šostakovitšin musiikissa on sekä "sisäisiä merkityksiä" että "ulkoista toimintaa". Välillä musiikki myötäilee uskollisesti kuvien tunnelmaa, välillä se taas luo oman ironisen, etäännyttävän tai kuvakerronnalle 5

6 kontrapunktia rakentavan ulottuvuutensa ja näin tuo mukaan uusia merkityksen tasoja. Musiikki on sävelletty toimimaan tiiviissä yhteistyössä kuvakerronnan kanssa, ja se reagoi usein tarkassa synkronissa tapahtumien ja tunnelmien äkillisiin leikkauksiin. Toisaalta elokuvassa on myös tilaa laajakaarisemmalle, sinfonisemmin hahmotetulle musiikilliselle ilmaisulle. Esimerkiksi kahden ensimmäisen kelan voittopuolisesti scherzomaista ironisuutta seuraa kolmannen kelan raskasmielinen tunnelma, tavallaan eräänlainen "hidas osa", jota taas seuraa neljännen kelan intensiivisesti tehostuva motorisuus. Samoin kuin hiukan varhaisemmassa Nenä-oopperassa myös Uudessa Babylonissa Šostakovitš hyödynsi laajaa tyyliasteikkoa, vaikka Nenän modernistisimpiin ulottuvuuksiin hän ei pyrkinytkään. Keveimmillään musiikki on ironisissa kabareetunnelmissa, joissa Šostakovitš tyylittelee 1800-luvun lopun ranskalaisten tanssisalien musiikkityyleillä aina Offenbachin kuuluisan Can-canin muunnelmaa myöten, ja yhdessä kohtauksessa hän asettaa sen aihelmia kontrapunktisesti vastakkain Marseillaisen kanssa. Myöhemmin Marseillaise saa ironisesti vääristyneen ilmeen, kun pariisilainen porvaristo pilkkaa hävinneitä kommunardeja. Ankarimmillaan musiikissa puolestaan liikutaan Šostakovitšille ominaisessa lohduttomien tunnelmien tummansynkeässä mietiskelyssä tai taistelukohtausten ankarasykkeisessä motorisuudessa. Uusi Babylon merkitsi avausta Šostakovitšin reilusti yli 30 teoksen laajuiseksi kasvaneeseen elokuvamusiikkien sarjaan. Myöhemmät musiikit vaihtelivat rajusti lähtökohdiltaan ja laadultaan; muutamat niistä hän teki taiteellisesti korkein tavoittein mutta vielä useammat neuvostohallinnon nöyränä renkinä. Uusi Babylon valmistui aikana, jolloin Šostakovitš ei ollut vielä ehtinyt törmätä esteettisten sensorien vastarintaan, ja se edustaa hänen elokuvamusiikkiaan aidoimmillaan ja parhaimmillaan. Kimmo Korhonen FRANK STROBEL Kapellimestari Frank Strobel on tehnyt vaikuttavan uran elokuvamusiikin parissa. Orkesterin johtajana työskentelyn lisäksi hän on kokenut sovittaja, tuottaja ja levytysten tekijä. Strobel on muokannut ja johtanut musiikkia mykkäelokuvien klassikoihin. Lisäksi hän on erikoistunut uusien partituurien sovittamiseen ja esittämiseen. Strobel innostui elokuvista jo hyvin nuorena ja työskenteli projektorinhoitajana vanhempiensa elokuvateatterissa. Vuonna 2010 hän johti Berliinin elokuvajuhlilla Berliinin radion sinfoniaorkesteria Metropolisin restauroidun version ensi-illassa. Vuonna 2004 Strobel muokkasi ja johti Prokofjevin alkuperäismusiikin Aleksanteri Nevski -elokuvaan. Lisäksi hän on johtanut Straussin Ruusuritari-elokuvan musiikin Dresdenin Sämperoperissa ja MATRIX-elokuvan musiikin Lontoossa ja Australiassa Strobelin johta- 6

7 ma Ranskan radion sinfoniaorkesteri kantaesitti nykysäveltäjä Philippe Schoellerin säveltämän uuden musiikin Abel Gancen 1919 valmistuneeseen J accuse -elokuvaan. Kuluvalla kaudella Strobel johtaa Berliinin radion sinfoniaorkesteria Sergei Eisensteinin Iwan Grozny -elokuvan restauroidun version esityksessä Berliinin musiikkijuhlilla. Lisäksi hän johtaa Hannoverin radion sinfoniaorkesteria MATRIXIN esityksissä ja vierailee Grafeneggin festivaalilla Leipzigin radion sinfoniaorkesterin kanssa. Vuosina Strobel toimi Deutsches Filmorchester Babelsberg -orkesterin ylikapellimestarina. Vuodesta 2000 lähtien hän on työskennellyt Berliinissä toimivan European FilmPhilharmonic -instituutin taiteellisena johtajana. RADION SINFONIAORKESTERI Radion sinfoniaorkesteri (RSO) on Yleisradion orkesteri, jonka tehtävänä on tuottaa ja edistää suomalaista musiikkikulttuuria. Orkesterin ylikapellimestari on Hannu Lintu, joka aloitti kautensa syksyllä RSO:n kunniakapellimestarit ovat Jukka-Pekka Saraste ja Sakari Oramo. Radio-orkesteri perustettiin vuonna 1927 kymmenen muusikon voimin. Sinfoniaorkesterin mittoihin se kasvoi 1960-luvulla. RSO:n ylikapellimestareita ovat olleet Toivo Haapanen, Nils- Eric Fougstedt, Paavo Berglund, Okko Kamu, Leif Segerstam, Jukka-Pekka Saraste ja Sakari Oramo. Suurten klassis-romanttisten mestariteosten ohella RSO:n ohjelmisto sisältää runsaasti nykymusiikkia ja orkesteri kantaesittää vuosittain useita Yleisradion tilaamia teoksia. RSO:n tehtäviin kuuluu myös koko suomalaisen orkesterimusiikin taltioiminen kantanauhoille Yleisradion arkistoon. Kaudella orkesteri kantaesittää viisi Yleisradion tilaamaa teosta ja esittelee myös suomalaisen modernismin pioneereja, kuten Väinö Raitiota ja Uuno Klamia. Lisäksi ohjelmassa on muun muassa Stravinskyn orkesteriteoksia, Mahlerin ja Brucknerin sinfonioita, Haydnin Vuodenajat -oratorio ja nykysäveltäjien konserttoja. Vieraaksi saapuvat mm. sopraano Karita Mattila ja mezzosopraano Michelle DeYoung, kapellimestarit Esa-Pekka Salonen, Teodor Currentzis ja Gustavo Gimeno sekä pianisti Daniil Trifonov. 7

8 RSO on levyttänyt mm. Mahlerin, Ligetin, Eötvösin, Sibeliuksen, Hakolan, Lindbergin, Saariahon, Sallisen, Kai paisen ja Kokkosen teoksia sekä Launiksen Aslak Hetta -oopperan ensilevytyksen. Orkesterin levytyksiä on palkittu mm. BBC Music Magazine -, Académie Charles Cros n ja MIDEM Classical Award -palkinnoilla. Sibeliuksen Lemminkäisen ja Pohjolan tyttären levytys oli Gramophone-lehden Critic s Choice joulukuussa Lisäksi levytys toi RSO:lle ja Hannu Linnulle kotimaisen Emma-palkinnon Vuoden klassinen albumi kategoriassa. Kaudella orkesteri levyttää mm. Sibeliusta, Prokofjevia ja Fagerlundia. RSO tekee säännöllisesti konserttikiertueita ympäri maailmaa. Kaudella orkesteri esiintyy Hannu Linnun johdolla Suomussalmella, Kajaanissa, Mikkelissä ja Kuopiossa. RSO:n kotikanava on Yle Radio 1, joka lähettää orkesterin kaikki konsertit yleensä suorina lähetyksinä niin Suomesta kuin ulkomailtakin. RSO:n verkkosivuilla (yle.fi/rso) voi konsertteja kuunnella sekä katsella korkealaatuisen livekuvan kautta. Konserteista suuri osa myös televisioidaan suorina lähetyksinä Yle Teemalla. 8