LÄNTINEN SATAMALAITURI

Transkriptio

1 Q U A I O U E S T LÄNTINEN SATAMALAITURI Bernard-Marie KOLTÈS ohjaus Rachid Zanouda Tampereen yliopisto / Teatterimonttu pe 6.8. klo la 7.8. klo ja klo su 8.8. klo Tuotanto > Prospero Tuottaja> Théâtre National de Bretagne Rennes Yhteistyössä > Cie Humanus Gruppo Suomessa Prospero-tuottaja Tutkivan teatterityön keskus Avec le soutien de l Aire Libre/Saint-Jacques de la Lande

2 QUAI OUEST Bernard-Marie Koltès ohjaus Rachid Zanouda Cie Humanus Gruppo lavastus Rachid Zanouda / Fabrice Le Fur äänisuunnittelu Mikael Plunian valosuunnittelu Jean-Jacques Beaudouin Fabrice Le Fur Näyttelijät : Marc Bertin Stephen Butel Anne de Queiroz Isabelle Gélinas Vincent Guédon Arnaud Saury Annabelle Simon Jean Sukama-Bamba Ensi-ilta 23. maaliskuuta 2010 / Théâtre National de Bretagne Rennes Tampere (Finlande) Lokakuu 2010 Vie Festival, Modène (Italie) Tournée saison 2010/2011 Tuotanto > Prospero Théâtre National de Bretagne Rennes yheistyössä > Cie Humanus Gruppo Avec le soutien de l Aire Libre/Saint-Jacques de la Lande Contact Théâtre National de Bretagne François Le Pillouër Marie-Odile Wald (33) / mo.wald@t-n-b.fr Tutkivan teatterityön keskus Tuottaja: professori Yrjö Juhani Renvall Tiedottaja Riitta Yrjönen

3 Quai Ouest - Läntinen satamalaituri Tampereen yliopisto Teatterimonttu Kalevantie 4 Tampere Théâtre National de Bretagne / Rennes yhteistyössä Comédie de Caen, Cie Humanus Gruppo Quai Ouest - Läntinen satamalaituri Bernard-Marie Koltès Ohjaus: Rachid Zanouda Kavalluksen tehneen liikemiehen, Maurice Kochin, pakomatka katkeaa laittomien maahanmuuttajien valtaamaan varastoon. Varastossa perheineen asuvan Charlesin ja Mauricen satunnaisesta kohtaamisesta alkavat vastoinkäymiset. Charles unelmoi pakenevansa pois kurjasta elämästään, pois myös perheensä luota. Umpikujaan ajautunut Maurice on paikalla vain sattumalta. Kahden maailman törmäyksessä tasapaino järkkyy. Välillä ahneus, välillä luottamus sitoo heitä toisiinsa. - Molemmat ovat vankeja omissa maailmoissaan. Nuorena kuollut Koltès kuvaa globalisoituvaa Euroopaa ja tulee taas entistä ajankohtaisempana Rachid Zanoudan ohjauksessa näyttämöllä tanssivat valot ja varjot, ja viulu soi viiltäen. Ystävyys on lojaalia, kaunista ja katkeraa. Rooleissa: Marc Bertin Stephen Butel Fak Marie Favre Claire Vincent Guédon Charles Marie Payen Cécile Anne de Queiroz Monique Arnaud Saury Rodolfe Jean Sukama-Bamba Adab Esityskieli ranska, tekstitys suomeksi Kesto 2 h 10 min pe 6.8. klo la 7.8. klo ja klo su 8.8. klo Liput: 28 euroa / 24 euroa Mitä minuun tulee, toiveeni on ainoastaan kertoa jonakin päivänä hyvin ja mitä arkisimmin sanoin tärkein asia, jonka tiedän ja jonka voi pukea sanoiksi. Kaipaus, tunne, paikka, jonkinlainen valo tai ääni, mikä tahansa, mikä muodostaisi palasen maailmaamme ja kuuluisi meille kaikille. Bernard-Marie Koltès Läntinen satamalaituri: Ohjaajan sana Läntisessä satamalaiturissa on aidon tragedian tuntu, jonka täytyy tulla ilmi teatteriesityksessä ja ohjauksen käsittelytavassa. Näytelmän vapauttamiseksi sosiaalisista kahleista on minun mielestäni erittäin tärkeää ottaa huomioon henkilöiden kohtalo ja runollinen kehitys (ettei näytelmä pelkisty latteudeksi). Kreikkalaisen tragedian aikakauden näytelmien tavoin Läntisen satamalaiturin täytyy osallistua yhteiskunnan parantamiseen. Bernard-Marie Koltès laittaa kohtaamaan kaiken ulkopuolella, olemattomuuden tilassa, kaksi henkilöä, joilla ei ole mitään yhteistä määrittelemätöntä tavoitetta lukuunottamatta. Tästä tavoitteesta tulee hyvin nopeasti näytelmän ydin. Näytelmän kulku on suorassa yhteydessä tähän tavoitteeseen, jonka Charles, tahtomattaan, kohdistaa muihin henkilöihin; haluan sanoa, että Charles n roolin tulkitsevasta näyttelijästä tulee näytelmän kapellimestari. Charles n jokaisella liikkeellä, jokaisella valinnalla, jokaisella toiminnalla on fyysinen vaikutus kaikkiin henkilöihin ja näytelmään itseensä. Näyttämöllistä tilaa, jossa toiminta tapahtuu, ei ole voitu tehdä loogiseksi, eikä ole välttämätöntä yrittää tehdä sitä loogiseksi (ajattelen tosiaankin sen olevan mahdotonta). Minulla on vahva vakaumus, että tilasta tekee sokkeloisen se, että näytelmän edetessä varasto on yhä enemmän tarinan kaaoksen alaisena. Henkilöiden ja näytelmän kehitys järkyttää tilaa, siitä tulee epäyhtenäinen. Tässä paikassa, 3

4 joka näytelmän kuluessa muistuttaa yhä enemmän labyrinttia, henkilöiden on pakko kehittyä; tila on tuttu, mutta he eivät tunnista sitä sillä perusteella, mitä siellä tapahtuu (tai, näkökulman mukaan, mitä siellä ei tapahdu). Paikasta tulee silloin raaka maailma, missä kaikki on (uudelleen)tehtävänä, missä jokaisesta yksilöstä tulee toiselle muukalainen. Teatteri (näyttämö) on väline, jossa Koltès n kieli puhuu nykyajan maailmasta keksityn tarinan muodossa. Henkilöt viittaavat poliittisiin kysymyksiin runollisen, yksinkertaisen ja suoran kielen keinoin, traagisessa ulottuvuudessa ja kreikkalaisen teatterin, jopa shakespearelaisen teatterin, klassisen kulttuurin mukaisesti. Henkilöiden käyttämän kielen välityksellä Bernard-Marie Koltès välittää näytelmän poliittisen dynamiikan. Näyttämön kaoottisuus heijastaa sosiaalista väkivaltaa. Rachid Zanouda Bernard-Marie Koltès Koltèsia pidetään yhtenä Ranskan suurimmista moderneista näytelmäkirjailjoista. Koltèsin tekstit ovat edellen ajankohtaisia. Intensiivisellä ja palavalla pyrkimyksellä totuudenmukaisuuteen Koltès kuvaa köyhyyttä ja puutetta, juurettomuutta ja ihmisyyden varjomaita. Hänen kirjoitustyylinsä on lyyrinen ja dramaattisia jännitteitä korostava, ja hänen luomansa henkilöhahmot ovat syrjäytyneitä tai kapinallisia, yhteiskunnan outsidereita. Koltèsin tunnetuimpia näytelmiä ovat Yö ennen metsää (La Nuit juste avant les Forêts) ja Puuvillapeltojen yksinäisyydessä (Dans la Solitude des Champs de Coton). Näiden lisäksi hänen teksteistään on suomennettu Neekeri vai koirat (Combat de négre et de chiens) ja Robert Zucco. Koltèsin kirjallisessa tuotannossa on nähty vaikutteita Jean Genet ltä ja absurdisteilta. Kuten monilla muillakin absurdisteilla, hänen teoksiaan leimaa ulkopuolisuuden tunne. Biografia: Bernard-Marie Koltès, Bernard-Marie Koltès syntyi keskiluokkaiseen perheeseen itäranskalaisessa Metzin kaupungissa Kapinoivan Koltès n isä oli armeijan palveluksessa, ja hän osallistui Ranskan käymiin dekolonisaatiosotiin vuodesta 1946 aina 1960-luvulle asti. Algerian sodan aikana teini-ikäinen Koltès oli Metzissä arabeihin kohdistuneen väkivallan silminnäkijä : Koltès kävi Metzin Saint Clément -koulua. Jesuiittaopettajiensa johdolla hän opiskeli klassista retoriikkaa ja luki paljon Jules Vernen, Victor Hugon ja William Shakespearen teoksia luvun puolivälissä Koltès alkoi kirjoittaa runoja yrittäessään jäljitellä yhtä ensimmäisistä idoleistaan, 4

5 Arthur Rimbaud ta. Hän piti Fellinistä ja Antonionista ja kiinnostui myös amerikkalaisesta elokuvasta (Wellesistä, Kazanista, Hitchcockista). 1967: Käytyään koulunsa Koltès siirtyi Strasbourgiin, missä hän opiskeli journalistikoulussa. Koltès opiskeli myös musiikkia ja jopa harkitsi urkurin uraa. 1968: Koltès kävi ensimmäisen kerran teatterissa ja näki Maria Casarèsin Jorge Lavellin Medeiaohjauksessa. Koltès ymmärsi, että hänen pitäisi kirjoittaa teatterille. Toukokuussa tapahtuneiden koulujen ja tehtaiden valtausten aikana Koltès vältti poliittiseen toimintaan osallistumista. Kesällä Koltès matkusti Pariisiin ja sitten ensimmäisen kerran New Yorkiin, missä hän löysi kaupungin vahvat tunnelmat ja amerikkalaisen homokulttuurin. 1969: Koltès n ensimmäinen näytelmäteksti oli Maksim Gorkin Lapsuuteni-teokseen perustuva Les Amertumes (Katkeruuksia) : Koltès ohjasi ystävilleen Les Amertumes -näytelmänsä. Koltès n ohjausta esitettiin pienessä Théâtre du Quai -opiskelijateatterissa Strasbourgissa touko- ja kesäkuussa. Koltès opiskeli Théâtre National de Strasbourgin (TNS) teatterikoulun tekniikan osastolla vuosina Hän toimi myös harjoittelijana TNS:ssa. Vuonna 1971 Koltès kirjoitti ja ohjasi Théâtre du Quaihin Raamatun Korkeaan veisuun perustuvan näytelmän La Marche ja Feodor Dostojevskin Rikokseen ja rangaistukseen perustuvan näytelmän Procès Ivre luvulla Koltès ansaitsi kirjoittamalla vain vähän tai ei lainkaan ja teki muita töitä. Hän muun muassa työskenteli lipunmyyjänä strasbourgilaisissa elokuvateattereissa. 1972: Paikallinen Radio-Alsace ja sitten France Culture -radio lähettivät Koltès n L Héritagen Sen esitti Maria Casarès, ja tuotannosta vastasi Lucien Attoun. 1973: Koltès ohjasi Récits morts -näytelmänsä Théâtre du Quaihin. Hän teki automatkan Moskovaan ja luki venäläistä kaunokirjallisuutta ja draamaa sekä Marxin ja Leninin teoksia. 1974: Koltès liittyi kommunistipuolueeseen, jonka jäsen hän oli vuoteen 1978 asti. Hän kiinnostui latinalaisamerikkalaisista kirjailijoista kuten Gabriel García Márquezista ja Carlos Fuentesista. Radio- Alsace ja sitten France Culture -radio lähettävät Koltès n Des Voix sourdes n : Koltès yritti itsemurhaa. Koltès ta hoidettiin huumeriippuvuuden vuoksi. Koltès muutti Pariisiin ja kirjoitti ensimmäisen ja ainoan romaaninsa La Fuite á cheval très loin dans la ville (Pako ratsain syvälle kaupungin uumeniin). 1977: Koltès kirjoitti monologin La Nuit juste avant les forêts (Yö ennen metsää) näyttelijä Yves Ferrylle. Ferry esitti monologin Koltèsin ohjaamana Avignonin teatterifestivaalilla. Bruno Boëglin tilasi 5

6 ja ohjasi Koltès n J. D. Sallingerin novelleihin perustuvan Sallingerin, jota esitettiin kaudella Théâtre de l Eldoradossa Lyonissa. 1978: Koltès matkusti Nigeriaan. 1979: Koltès matkusti Maliin ja Norsunluurannikolle. Hän vietti puoli vuotta Nicaraguassa ja Guatemalassa. Joseph Conradista ja Herman Melvillestä tuli hänen suosikkikirjailijoitaan. Koltès alkoi kirjoittaa näytelmää Combat de nègre et de chiens (Neekeri ja koirat). Pariisissa hän tapasi ohjaaja Patrice Chéreaun, josta tuli Ranskan tärkein Koltès-ohjaaja luku: Kun Koltès ei ollut lähdössä usein toistuville matkoilleen Länsi-Afrikkaan, Latinalaiseen Amerikkaan tai New Yorkiin, hän palasi usein Pariisin Barbes-alueelle katsomaan karate-elokuvia. Yksi hänen sankareistaan oli Bruce Lee. Koltès näkee rinnakkaisuuden ritualisoidun retoriikan ja itsepuolustuslajien liikkeiden välillä. 1980: France Culture -radio lähetti Combat de nègre et de chiens n (Neekeri ja koirat). Éditions Stock julkaisi näytelmät Combat de nègre et de chiens ja La Nuit juste avant les forêts Théâtre Ouvert - sarjassaan. 1981: Twilight Zone (La Nuit juste avant les forêts, Yö ennen metsää) esitteli Koltès n englanninkieliselle Lontoolle. Koltès työsti näytelmiään Quai Ouest (Läntinen satamalaituri) ja Dans la solitude des champs de coton (Puuvillapeltojen yksinäisyydessä). 1982: Koltès matkusti jälleen New Yorkiin. Combat de nègre et de chiens (Neekeri ja koirat) sai kantaesityksensä New Yorkin La MaMa -teatterissa. 1983: Koltès pääsi Patrice Chéraun hovidramaturgiksi. Combat de nègre et de chiens (Neekeri ja koirat) sai ensi-iltansa Nanterren Théâtre des Amandiers ssa Chéraun ohjauksena. Koltès luki William Faulkneria sekä William Styronia ja tapasi Jean Genet n ja James Baldwinin. Syksyllä 1983 oli havaittavissa selkeitä merkkejä siitä, että Koltès oli sairastunut aidsiin. 1984: Koltès matkusti Senegaliin. Les Éditions de Minuit julkaisi romaanin La Fuite á cheval très loin dans la ville (Pako ratsain syvälle kaupungin uumeniin). 1986: Quai Ouest (Läntinen satamalaituri) sai ensi-iltansa Nanterressa Chéraun ohjauksena. 1987: Dans la solitude des champs de coton (Puuvillapeltojen yksinäisyydessä) sai kantaesityksensä Nanterressa Chéraun ohjauksena. 1988: Les Éditions de Minuit julkaisi La Nuit juste avant les forêts -näytelmän. Koltès käänsi Shakespearen The Winter s Tale -näytelmän (Le Conte d hiver, Talvinen tarina), jonka ohjasi 6

7 Nanterressa Luc Bondy. Koltès kirjoitti kaksi viimeistä näytelmäänsä Le Retour au désert (Paluu autiomaahan) ja Roberto Zucco. Le Retour au désert (Paluu autiomaahan) sai kantaesityksensä Pariisin Théâtre du Rond-Point ssa Chéraun ohjauksena. 1989: Les Éditions de Minuit julkaisi Combat de nègre et de chiens -näytelmän. Koltès matkusti Guatemalaan ja sen jälkeen Lissaboniin, missä hän alkoi kirjoittaa elokuvakäsikirjoitusta norsunluukaupasta. Heikentyvän terveydentilansa vuoksi Koltès palasi Ranskaan. Koltès kuoli pariisilaisessa Laennec-sairaalassa neljäkymmentäyksivuotiaana Hänet on haudattu Montmartren hautausmaalle. 1990: The Struggle of the Dogs and the Black (Combat de nègre et de chiens, Neekeri ja koirat) sai ensi-iltansa Skotlantilaisessa Traverse Theatressa. Peter Stein ohjasi hänelle omistetun Roberto Zuccon kantaesityksen Berliinin Schaubühnelle. Roberto Zuccoa on esitetty ainakin seitsemässätoista maassa. 1994: Royal Scottish Academy of Music and Drama järjesti Koltès-festivaalin. 1995: Les Éditions de Minuit julkaisi Sallingerin. Roberto Zuccoa esitetään (ensimmäistä kertaa englanniksi?) Lontoossa. In the Solitude of the Cotton Fields (Dans la solitude des champs de coton, Puuvillapeltojen yksinäisyydessä) esitetään Edinburghin festivaalilla. 1999: Quay West (Quai Ouest, Läntinen satamalaituri) esitetään (ensimmäistä kertaa englanniksi?) Dublinissa. Aiemmin Ranskassa ja Saksassa saamansa suosion lisäksi Koltès alkoi kuolemansa jälkeen saada sijaa muiden maiden teattereissa. Hänen näytelmiään on esitetty ainakin Ranskassa, Saksassa, Alankomaissa, Skandinaviassa, Lontoossa ja New Yorkissa. Lähteet: Bradby, David Bernard-Marie Koltès: Chronology, Contexts, Connections. New Theatre Quarterly 49: Volume 13 (February 1997), pp Cambridge University Press. Tieto haettu Saatavissa osittain: 0_AC&pg=PA69&lpg=PA69&dq=twilight+zone+kolt%C3%A8s&source=bl&ots=mRGAyiIpPP&sig=vqB Ezl_FPwbtFIynTkNj51PBObQ&hl=fi&ei=iizxS8DqL4XJ_gaK2PnmBg&sa=X&oi=book_result&ct=result &resnum=3&ved=0cb8q6aewag#v=onepage&q&f=false Enckell, Johanna Antonin Artaudin jäljet ranskalaisessa teatterissa. Essee. Teatterikorkeakoulun ja Liken julkaisusarja Elektra nro 5, Helsinki: Like. 7

8 West Pier / Quai Ouest by Bernard-Marie Koltes directed by Jay Scheib. Tieto haettu Saatavissa: Koltès n näytelmiä: kronologia ja bibliografia Ensiesitykset ja julkaisut, Serge Saadan listasta (julkaistu Alternatives Théâtrales n Koltèserikoisnumerossa [kesäkuu 1990, s ]). Les Amertumes (Katkeruuksia), perustuu Maksim Gorkin Lapsuuteni-romaaniin, tuottanut Koltès, Strasbourg, La Marche, perustuu Raamatun Korkeaan veisuun, tuottanut Koltès, Strasbourg, Procès Ivre, perustuu Feodor Dostojevskin Rikos ja rangaistus -romaaniin, tuottanut Koltès, Strasbourg, L Héritage, lähettänyt Radio-France Alsace ja sitten France Culture -radio, Récits Morts, tuottanut Koltès, Strasbourg, Des Voix sourdes, lähettäneet Radio-France Alsace ja France Culture -radio, Le Jour des meurtres dans l histoire d Hamlet, Sallinger, perustuu J. D. Sallingerin novelleihin, Bruno Boëglin -tuotanto, Lyon, Julkaissut Les Éditions de Minuit, La Nuit juste avant les forêts (Yö ennen metsää), monologi, tuottanut Koltès, Avignonin festivaali, Julkaissut Stock / Théâtre Ouvert, 1980; Les Éditions de Minuit, Ensimmäinen englantilainen tuotanto nimellä Twilight Zone, ohjaus Pierre Audi, Edinburghin festivaali ja Almeida Theatre, Combat de nègre et de chiens (Neekeri ja koirat), julkaissut Stock / Théâtre Ouvert, 1980; Les Éditions de Minuit, Ensimmäinen tuotanto: Françoise Kourilsky, La MaMa ETC, New York, 1982, Matthew Wardin käännöksenä; ensimmäinen ranskalainen tuotanto: Patrice Chéreau, Théâtre des Amandiers, Nanterre, Ensimmäinen englantilainen tuotanto: nimellä Struggle of the Black Man and the Dogs, ohjaus Michael Batz, Gate Theatre, Englanninkielinen julkaisu: Struggle of the Dogs and the Black, käännös Matthew Ward, teoksessa New French Plays (Methuen, 1989). 8

9 Le Lien du sang, Athol Fugardin The Blood Knot -näytelmän käännös, ensimmäinen tuotanto: Yutaka Wada, Avignonin festivaali, Quai ouest (Läntinen satamalaituri), julkaissut Les Éditions de Minuit, Ensimmäinen tuotanto: Stephane Stroux, hollantilainen käännös, Amsterdam, Ensimmäinen ranskalainen tuotanto: Patrice Chéreau, Théâtre des Amandiers, Tabataba, Hammou Graia -tuotanto, Avignonin festivaali, Roberto Zuccon kanssa julkaissut Les Éditions de Minuit, Dans la solitude des champs de coton (Puuvillapeltojen yksinäisyydessä), julkaissut Les Éditions de Minuit, Ensimmäinen tuotanto: Patrice Chéreau, Théâtre des Amandiers, Uusintaesitys, Venetsian biennaali, Le Conte d hiver, William Shakespearen näytelmän The Winter s Tale (Talvinen tarina) käännös, ensimmäinen tuotanto: Luc Bondy, Théâtre des Amandiers, Julkaissut Les Éditions de Minuit, Le Retour au désert (Paluu autiomaahan), ensimmäinen tuotanto: Patrice Chéreau, Théâtre du Rond- Point, Pariisi, Julkaissut Les Éditions de Minuit, Roberto Zucco (Roberto Zucco), ensimmäinen tuotanto: Peter Stein, Simon Werlen saksankielisenä käännöksenä, Schaubühne, Berliini, 1990; ensimmäinen ranskalainen tuotanto: Bruno Boëglin, Théâtre National Populaire, Villeurbanne, Tabataban kanssa julkaissut Les Éditions de Minuit, Prospero on eurooppalainen teatterihanke, jossa ovat mukana: Théâtre National de Bretagne Rennes, Ranska Emilia Romagna Teatro Fondazione Modena, Italia Théâtre de la Place Liège, Belgia Fundacão Centro Cultural de Belém Lissabon, Portugal Schaubühne am Lehniner Platz Berlin Berlin, Saksa Tutkivan teatterityön keskus Tampere, Suomi 9

10 Partnerit ovat eurooppalaista teatterieliittiä, jotka ovat tuottaneet yhdessä ja erikseen lukuisten huippuohjaajien produktioita. Seuraavan viiden vuoden aikana PROSPERO-hankkeessa tuotetaan kolmella sisäkkäisellä "kehällä" (Suuret tuotannot, Kansalliset tuotannot ja Nuorten ohjaajien tuotannot) yhteensä 16 esitystä, jotka kiertävät osanottajakaupungeissa. Suomen nuoren ohjaaja on Riko Saatsi ja kansallisen tuotannon ohjaaja on Cilla Back. PROSPERO-hankkeessa tuotetaan esitysten lisäksi teatterin tutkimusta ja julkaisuja, järjestetään yleisölle avoimia tutkijatapaamisia, tuetaan festivaalien yhteistyötä, teatterikoulujen liikkuvuutta ja residenssitoimintaa. Tampereen yliopistossa järjestetään lokakuussa 2010 eurooppalaisten tutkijoiden laaja kollokvio. Lisätiedot: 10