Birgitte Enguerand NOLI ME TANGERE TEKSTI JA OHJAUS JEAN-FRANÇOIS SIVADIER

Transkriptio

1 Birgitte Enguerand NOLI ME TANGERE TEKSTI JA OHJAUS JEAN-FRANÇOIS SIVADIER

2 NOLI ME TANGERE TEKSTI JA OHJAUS JEAN-FRANÇOIS SIVADIER TAITEELLINEN TYÖRYHMÄ Nicolas Bouchaud, Véronique Timsit, Nadia Vonderheyden ROOLEISSA Nicolas Bouchaud Pontius Pilatus (Keisari Tiberiuksen alaisuudessa toimiva Juudean prokuraattori), René (harrastelijanäyttelijä) Stephen Butel Herodes Antipas (Juudean kuningas, Herodiaan toinen aviomies Herodes I Suuren kuoltua) Marie Cariès Salome (Juudean prinsessa, Herodes I Suuren ja Herodiaan tytär) Charlotte Clamens Herodias (Salomen äiti, Herodeksen vaimo) Vincent Guédon Narraboth (nuori kapinallinen), vakooja Éric Guérin Jean-Mathieu (harrastelijanäyttelijä) Christophe Ratandra Malthace (Herodes I äiti), Jean-Luc (harrastelijanäyttelijä) Nadia Vonderheyden enkeli, Pascal (harrastelijanäyttelijä) Rachid Zanouda Jokanaan, Johannes Kastaja (profeetta) LAVASTUS Jean-François Sivadier and Christian Tirole VALOT Philippe Berthomé assistenttinaan Jean-Jacques Beaudouin PUVUSTUS Catherine Coustère ÄÄNI Jean-Louis Imbert KOREOGRAFIA Maud Le Pladec APULAISOHJAAJA Véronique Timsit NÄYTTÄMÖMESTARI Dominique Brillault REKVISIITTA Julien Le Moal, André Réesse, Christian Tirole VALOTEKNIIKKA Jean-Jacques Beaudouin, Claire Gondrexon ÄÄNI- TEKNIIKKA Eve-Anne Joalland PUKIJA Valérie de Champchesnel TUOTANTO Théâtre National de Bretagne/Rennes YHTEISTYÖSSÄ Prospero, Odéon/ Théâtre de l Europe, Italienne avec Orchestre, MC2/Grenoble, Espace Malraux, Scène nationale de Chambéry et de la Savoie NÄYTELMÄN SUOMENKIELINEN TEKSITYS: Satu Koistinen KESTO: 2:40 h Jean-François Sivadier on National de Bretagne ohjaaja. Noli me tangere oli ensi-iltassa Théâtre National de Bretagnessa, Rennesissä tammikuussa Esitys on osa PROS- PERO-hanketta, jota rahoittaa EU:n Kulttuuri-ohjelma. Kustantamo Les Solitaires Intempestifs on keväällä julkaissut Noli me tangeren. Vierailua tukee l Institut Français

3 ÄLÄ KOSKE MINUA TEKSTI JA OHJAUS JEAN-FRANÇOIS SIVADIER Mutta kun Herodeksen syntymäpäivä tuli, tanssi Herodiaan tytär heidän edessään, ja se miellytti Herodesta; sentähden hän valalla vannoen lupasi antaa hänelle, mitä ikinä hän anoisi. Niin hän äitinsä yllytyksestä sanoi: Anna tuoda minulle tänne lautasella Johannes Kastajan pää. Silloin kuningas tuli murheelliseksi, mutta valansa ja pöytävierasten tähden hän käski antaa sen Matt. 14:6-9 Edellinen kuvaus kristinuskon historian yhden tärkeimmän hahmon kuolemasta on innoittanut kuvataiteilijoita, kuvanveistäjiä, muusikoita ja kirjailijoita, muun muassa Oscar Wildea (Salome) ja Gustave Flaubertia (Herodias). Noli me tangere perustuu löyhästi Oscar Wilden Salomehen. Temaattisia vaikutteita näytelmä on saanut myös William Shakespearen Kesäyön unelmasta ja Hamletista. Noli me tangere tarjoaa oman tulkintansa tyrannien kohtaamisesta ja kertoo tunnetun tarinan Johannes Kastajasta uudelleen. Vallankumousta edeltävä ilmapiiri on käsinkosketeltavan kireä, kun hallisijat kohtaavat miehen, jonka ainoana voimana on vilpittömyys ja kyky kiihottaa kansaa sanoillaan. Näytelmässä kuljetaan unenomaisesti maallisten halujen ja tuonpuoleisten kuvitelmien muodostamassa monitasoisessa labyrintissä. Tapahtumien kohtalokas ketju maalaa lyyrisiä, traagisia ja koomisia kuvia ihmisen yrityksistä vaikuttaa alati pakenevaan tulevaisuuteen. Eletään vuotta 27 ajanlaskun alussa Juudean maakunnassa Rooman valtakunnan holhouksessa ja valmistellaan tetrarkki Herodeksen syntymäpäiväjuhlia. Profeetta Jokanaan, karjuu kumouksellisia manauksiaan aavikolla ja joutuu Herodeksen vangitsemaksi, sillä tämä pelkää profeetan ennustusten kiihottavan kansan tarttumaan aseisiin. Vangittu Jokanaan tuntuu kiinnostavan kaikkia: Tetrarkki Herodesta itseään, hänen hemmoteltua tytärpuoltaan prinsessa Saloméa, kieroa kuningatar Herodiasta, nuorta kapinallista Narrabothia, uutista tuovaa enkeliä, harrastelijoiden muodostamaa teatteriryhmää, joka kylvää eripuraa ja hämmennystä harjoitellessaan Jeesuksen ihmetekoja kuvaavaa näytelmää sekä erityisesti Juudean masentunutta prokuraattori Pontius Pilatusta, jonka keisari Tiberius on lähettänyt vakoojansa kanssa selvittämään tilannetta vallankumouksen partaalla olevassa Juudean maakunnassa. Ohjaaja Jean-François Sivadier * suom huom. Noli me tangere suomeksi Älä koske minua :ovat Jeesuksen sanat ristillä Maria Magdalenalle tämän ojentaessa kättä häntä kohti.

4 OTTEITA JEAN-FRANÇOIS SIVADIER N HAASTATTELUSTA Yhtenä tarinan inspiraation lähteenä on Gustave Moreaun taulu, jossa Salome vaatii itselleen Johannes Kastajan päätä tanssittuaan Herodeksen salissa. Olemme pyrkineet kuvittelemaan tätä poliittisessa kontekstissa: mikä voisi saada tämän tytön vaatimaan profeetan päätä ja kuolemaa? Esityksen poliittisuuden ja uskonnollisuuden suhteesta Uskonto ajatus, jonka mukaan ihminen omaksuu itselleen korkeamman voiman periaatteen asettuu vastakkain politiikan, ihmisten luoman yhteiskunnallisen organisaation, kanssa [- - ]Tuohon aikaan, varsinkin Rooman valtakunnan alaisessa Palestiinassa, uskonto ja politiikka liittyivät olennaisesti toisiinsa. Uskonnolliset lahkot olivat samanaikaisesti myös poliittisia liikkeitä. Esityksen sisäisen teatteriryhmän merkityksestä Halusin, että tässä esityksessä kuoro olisi vahvasti läsnä, sillä pidän ajatuksesta, että, teatterissa, jonkin liike tempaisee ryhmän mukaansa. Ja tässä näytelmässä kukaan (yksilö) ei hallitse mitään: jopa valtahahmot kuten Pilatus tai Herodes ovat täysin poliittisen ja uskonnollisen tilanteen armoilla. Tässä näytelmässä kaikki turvautuvat johonkin uskomukseen: osa uskoo Johannes Kastajan sanaan, tulevaan valtakuntaan, jota varten tulee puhdistautua; Pilatus uskoo fantasiaan Rooman valtakunnasta; Herodes uskoo oman valtansa suojelukseen; pienet näytelmää harjoittelevat henkilöt heittäytyvät rooleihinsa vallankumouksellisina näyttelijöinä (toimijoina). Salome on ainoa, joka toimii tässä ja nyt. Hän elää puhtaasti preesensissä ja näkee Johannes Kastajan profeetan sijasta ihmisenä, jonka hengen aikoo riistää. Salomen motiiveista Gustave Moreau Salomé dansant dite Salomé tatouée, Paris Musée Gustave Moreau RMN / René-Gabriel Ojéda Salome vaatii Johannes Kastajan päätä osittain tietoisista ja osittain taas tiedostamattomista syistä. Hän haluaa kostaa Herodekselle ja tietää, että profeetan tappaminen laukaisisi kapinan. Johannes Kastajaan kajoaminen on siis käymistä Herodesta vastaan. Ja toisaalta taas Johannes Kastaja toteaa, että: Ruumiini ei ole minun. Olen täysin Jumalan puolella, siis olen koskematon. Näin ollen Salome kohtaa toisen totuuden. Väkivallanteko on vastaus toisenlaiselle väkivallalle.

5 JEAN-FRANÇOIS SIVADIER Jean-François Sivadier (synt. 1963) on ranskalainen näyttelijä, ohjaaja ja käsikirjoittaja. Tämä teatterin ja oopperan palkittu moniosaaja on opiskellut näyttelijäksi Mainessa (Centre théâtral du Maine) ja ollut myöhemmin Strasbourgin kansallisteatterin opissa. Näyttelijänä hän debytoi 1986 näytelmässä L Echange. Hänen ensimmäinen ohjaustyönsä Italienne avec orchestre valmistui vuonna Sivadier n ohjaamassa ja käsikirjoittamassa näytelmässä Italienne, scène et orchestre (2003), (Théâtre National de Bretagne) tarkastellaan ensimmäisen ohjaustyön tavoin oopperamaailmaa komedian kautta, mistä hänet palkittiin parhaan ohjaajan tittelillä (Molière du metteur en scène) vuonna Sama palkinto myönnettiin Sivadier lle myös Bretagnen kansallisteatteriin ohjatusta näytelmästä La Dame de chez Maxim (2009). Sivadier n uusin ohjaus- ja käsikirjoitustyö on näytelmä Noli me tangere (TNB, 2011), joka on kiertänyt eripuolilla Ranskaa ja Eurooppaa, mm. Schaubühnessa F.I.N.D.-festivaaleilla Berliinissä ennen Suomen ensi-iltaansa Tampereen teatterikesässä. NÄYTTELIJÖIDEN ESITTELYT Nicolas Bouchaud on toiminut näyttelijänä vuodesta Hän aloitti työskentelyn Étienne Pommeret n ja Philippe Honorén tuotannoissa sekä myöhemmin Didier-Georges Gabilyn kanssa esityksessä Sinkkiarkut (Des cercueils de zinc). Yhteistyö jatkui tuotannoissa Enfonçures, Gibiers du temps ja Don Juan/ Chimères et autres bestioles. Hän on myös näytellyt Yann Joël Collinin kanssa Bertolt Brechtin näytelmissä Mies on mies, l Enfant d éléphant (Das Elefanternkalb) sekä Shakespearen näytelmässä Kuningas Henrik IV (osat 1 ja 2). Bouchaud on näytellyt lisäksi mm. Claudine Hunault n, Hubert Colas n, Bernard Sobelin, Rodrigo Garcian sekä Christophe Perton kanssa. Noli me tangeren lisäksi Bouchard on näytellyt useissa Jean-François Sivadierin ohjauksissa kuten Figaron häät (Beaumarchais), Galilein elämä (Brecht), Dantonin kuolema (Büchner) sekä Kuningas Lear (Shakespeare) Stephen Butel opiskeli näyttelemistä Brysselissä , jonka jälkeen toimi näyttelijäharjoittelijana mm. Claude Régyn, Sotigui Kouyatén, Marc François n ja Andréï Serban ohjauksissa. Butel on työskennellyt myös mm. Michel Dezoteux n, Joël Jouanneau n, Hubert Colas n, Anatoly Vassilievin, Louis Castelin, Michel Jacquelin, Odile Darbelleyn ja Laurent Gutmannin kanssa. Noli me tangeren lisäksi Butel on näytellyt Jean-François Sivadierin ohjauksissa Figaron häät (Beaumarchais), Galilein elämä (Brecht), Dantonin kuolema (Büchner), Kuningas Lear (Shakespeare), joka esitettiin myös Avignonissa vuonna 2007 sekä esityksessä La Dame de chez Maxim. Hän oli myös mukana Bernard-Marie Koltèsin näytelmässä Läntinen satamalaituri, joka Rachid Zanoudan ohjaamana nähtiin myös viime vuonna Tampereen Teatterikesässä Prospero-tuotantona.

6 Marie Cariès on saanut näyttelijänkoulutuksensa Véra Greghin oppilaana. Ensimmäiset teatterityönsä hän on tehnyt Jean-Jacques Benhamoun ja Max Denes n kanssa. Pitkäaikainen yhteistyö Stanislas Nordeyn kanssa sisältää esityksiä mm. Wyspianskin, Lagarcen, Pier Paolo Pasolinin, Magnus Dalströmin ja Georges Feydeaun näytelmistä. Bernard Bloch on ohjannut häntä mm. Parvekkeessa, Patrick Sommier esityksessä Miroirs noirs, Yann Joël Collin Kesäyön unessa ja Christian Esnay esityksessä Les Européens. Aikaisemmin Cariès on näytellyt Jean- François Sivadierin ohjauksissa Galilein elämä (Brecht) ja Dantonin kuolema (Büchner). Televisio- ja elokuvarooleja hän on tehnyt mm. Tonie Marshallin, Enki Bilalin, Nathalie Boutefeu n, Jérôme Bonnellin, Valérie Gaudissardin ja Christophe Blanc n kanssa. Charlotte Clamens on työskennellyt mm. Valérie Drévillen Laurent Pellyn, Alain Françon, Marcel Bozonnet n kanssa. Hän opettaa näyttelijäntyötä useissa teatterikouluissa. Clamens on esiintynyt useaan otteeseen Avignonin festivaaliella : Yann-Joël Collin ohjaamassa esityksessä Kuningas Henrik IV (Shakespeare) vuonna 1999, Lambert Wilsonin ohjaamassa esityksessä Bérénice (Racine) vuonna Hän palasi Avignoniin vuonna 2008 yhdessä Gaël Baron, Valérie Drévillen, Jean-François Sivadier n ja Nicolas Bouchaud n kanssa ohjaamansa Keskipäivän taitteen (Claudel) kanssa. Jean-François Sivadier n ohjaamana hän on aiemmin näytellyt esityksissä Italienne scène et orchestre ja Dantonin kuolema (Büchner). Eric Guérin aloitti teatteriuransa vuonna 1995 työskennellessään Lucas Thierryn kanssa Michel de Ghelderoden näytelmän Escurial parissa. Hän näytteli Éric Vignerin ohjaamassa Illuusiossa (Corneille) sekä yhteistyöhön mm. Tillyn (mm. esitykset Les Trompettes de la mort, Minuit chrétien, Mais ne te promène donc pas toute nue) sekä. Blandine Savetierin ( Le Président ja La Fausse suivante) kanssa. Jean-François Sivadier n ohjauksessa Guérin on näytellyt Noli me tangeren lisäksi mm. esityksissä Galilein elämä (Brecht) ja Dantonin kuolema (Büchner). Vincent Guédon uran alku sijoittuu Angersiin, sikäläiseen Ylioppilasteatteriin ja Konservatorioon. Ennen opintojaan Bretagnen kansallisteatterissa hän osallistui Véronique Nordeyn sekä Didier-Georges Gabily -ryhmän kursseille. Hän on työskennellyt myös mm. Hubert Colas n, Cédric Gourmelon, Stanislas Nordeyn, Saburo Teshigawaran sekä Nadia Vonderheyden kanssa. Elokuvatöitä hän on tehnyt mm. Franck Henrin et Mélanie Geslin kanssa. Guédon on aiemmin näytellyt Jean-François Sivadier ohjauksissa Figaron häät (Beaumarchais), Italienne Scène et orchestre, Dantonin kuolema (Büchner) ja Kuningas Lear (Shakespeare). Hän esiintyi myös Rachid Zanoudan ohjaamassa Bernard-Marie Koltèsin näytelmässä Läntinen satamalaituri, joka nähtiin viime vuonna Tampereen Teatterikesässä Christophe Ratandra aloitti teatteriopinnot Montpellierin konservatoriossa ja jatkoi niitä myöhemmin Chaillot n kansallisteatterin puitteissa. Hän on näytellyt mm. Michel Touraillen, Jérôme Savaryn, Antoine Vitezin, Farid Payan, Brigitte Jaques-Wajeman, Éric Vignerin ja Matthias Langhoffin ohjauksissa. Viime vuosien töihin kuuluvat mm. Brigitte Forayn ohjaama Tabataba (Bernard-Marie Koltès), J.-P. Brièren ohjaama Ambulance (Gregory Motton),

7 Christophe Rauckin ohjaama Loppiaisaatto (Shakespeare) sekä Jean-René Lemoinen ohjaama Kirsikkapuisto (Tsehov). Ratandra on aiemmin näytellyt Jean-François Sivadier ohjauksissa Figaron häät), Italienne Scène et orchestre, Dantonin kuolema ja Kuningas Lear. Nadia Vonderheyden on suorittanut näyttelijänopintoja Didier-Georges Gabilyn oppilaana. Hän on näytellyt mm. Stéphane Braunschweigin sekä François Tanguyn ohjauksissa. Vonderheyden on itse ohjannut mm. Didier-Georges Gabilyn näytelmän Gibiers du temps, Senecan Medeian sekä Vladimir Majakovskin runoihin perustuvan esityksen Pilvi housuissa. Vonderheyden on aiemmin näytellyt Jean-François Sivadier ohjauksissa Figaron häät (Beaumarchais), Galilein elämä (Brecht), Italienne Scène et orchestre, Kuningas Lear (Shakespeare) sekä La Dame de chez Maxim (Feydeau). Rachid Zanouda on Bretagnen kansallisteatterin kasvatteja. Vuodesta 1997 hän on työskennellyt erityisesti näyttelijänä. Zanoudan uraan mahtuu mm. Matthias Langhoffin ohjaama Nikolai Gogolin näytelmä Reviisori. Lisäksi hän on työskennellyt mm. Cédric Gourmelon, Teatteriryhmä G.Z.G.n, Laure Thiéryn sekä Benoît Gasnierin kanssa. Zanouda on aiemmin näytellyt Jean-François Sivadier ohjauksissa Dantonin kuolema (Büchner), Galilein elämä (Brecht), Kuningas Lear (Shakespeare) sekä La Dame de chez Maxim (Feydeau). Ohjaajana Zanouda on tuonut näyttämölle mm. Bernard-Marie Koltèsin näytelmät Yö ennen metsää sekä Puuvillapeltojen yksinäisyydessä yhteistyössä italialaisten näyttelijöiden kanssa. Hän toimi Thomas Ostermeierin apulaisohjaajana Ibsenin näytelmässä John Gabriel Borkman. Berliinin Schaubühnen esitys nähtiin Tampereen Teatterikesässä vuonna Zanouda ohjasi myös Bernard-Marie Koltèsin näytelmän Läntinen satamalaituri, joka oli osa viime vuoden Tampereen Teatterikesän Prospero-ohjelmistoa. TUTKIVAN TEATTERITYÖN KESKUS Tutkivan teatterityön keskus (T7) on Tampereen yliopiston Viestinnän, median ja teatterin yksikön tutkimuskeskus. T7 aloitti toimintansa syksyllä 2007 Näyttelijäntyön laitoksen projektina. Keskuksella kehitetään teattereiden taiteelliseen, tuotannolliseen ja tekniseen toimintakulttuuriin liittyviä käytäntöjä. Samalla tuotetaan yliopistotason tutkimusta sekä julkaisuja osana perus- ja jatkotutkintoja. Yhteistyöhankkeita toteutetaan laaja-alaisesti yhdessä teatterialan koulutuksen, tutkimuksen ja ammattiteattereiden kanssa. Yhteistyö on alueellista, kansallista ja kansainvälistä. Tutkivan teatterityön keskuksen projekteilla on selkeä yhteys työelämään. Projektiryhmissä on mukana sekä yksilöllisiä taiteellisia että yhteensovittavia teknisiä ja tuotannollisia tutkimusaineksia. Syntyvistä tuloksista ja käytännön innovaatioista hyötyvät taiteen tekijät, tuottajat ja katsojat. Tutkivan teatterityön keskuksen johtajana toimii Mika Lehtinen. Lisää

8 on eurooppalainen teatterihanke ( ), jossa ovat mukana: Théâtre National de Bretagne Rennes, Ranska Théâtre de la Place Liège, Belgia Emilia Romagna Teatro Fondazione Modena, Italia Schaubühne am Lehniner Platz Berlin Berlin, Saksa Fundacão Centro Cultural de Belém Lissabon, Portugal Tutkivan teatterityön keskus Tampere, Suomi Hanke rakentaa EU:n Kulttuuri-ohjelman tuella yhteistä toimintaa Ranskan, Belgian, Portugalin, Italian, Saksan ja Suomen teatterintekijöiden kesken tuottamalla esityksiä ja esityskiertueita sekä tukemalla teatterikoulutuksen ja alan tutkijoiden vuorovaikutusta.