Jeesuksen ylösnousemus: ylösnousemuksen historialliset todisteet. Evankeliumien historiallinen luotettavuus ja uskonnollinen maailmankuva

Transkriptio

1 Jeesuksen ylösnousemus: ylösnousemuksen historialliset todisteet. Evankeliumien historiallinen luotettavuus ja uskonnollinen maailmankuva Olen ryhmittänyt tutkielmani Jeesuksen ylösnousemuksesta neljään osioon. Ensimmäinen osio pohjustaa syvemmin ylösnousemuskysymystä (ja siihen liittyen laajemmin ihmeitä ja Jumalaa koskevia väitteitä tieto-opillisesti tarkasteltuna) periaatteellisella, filosofisella tasolla sekä testaa vastakkaisia Jeesus-teorioita ja niiden lähtökohtia. Vertailtavana ovat myös uskonnollinen ja tieteellinen maailmankuva. Toinen osio keskittyy ylösnousemus-uskon ja sen tueksi esitettyjen argumenttien taustaan hellenistisessä kulttuuripiirissä sekä tuonpuoleista pelastusta kärsivän ja kuolevan jumalan kohtaloon osallistumisen avulla lupaavien pelastuskulttien laajempaan uskontotieteelliseen esittelyyn. Kolmas osio sisältää evankeliumien luotettavuus-kysymyksen (varsinkin pääsiäiskertomuksien) sekä Jeesuksen ylösnousemuksen väitettyjen historiallisten todisteiden analyysiä (eksegetiikan, historian, psykologian ja filosofian näkökulmista). Neljäs osio vertailee Julius Caesariin liittyviä oikeutetusti historiallisia tosiasioita evankeliumien väitettyihin historiallisiin tosiasioihin ja näyttää miten Julius Caesarin ja Jeesuksen historiat ovat kokonaan eri tasolla luotettavuudessa. Hakusanoja: Jeesus, Kristus, ylösnousemus, kuolleista nouseminen, evankeliumi, kristinusko, Uusi testamentti, Raamattu, eksegetiikka, historia, ihme, parantumisihmeet, lumevaikutus, yliluonnollinen, pääsiäinen, passiokertomus, Jeesuksen tyhjä hauta, eskatologia, lopun ajat, jumala, mysteeriuskonnot, kärsivä jumala, historian Jeesus, juutalaisuus, hellenismi, uskonnollinen maailmankuva, skeptisyys, Jeesus-liike, esoteerinen paradigma, Julius Caesar, Pontius Pilatus, hallusinaatiot, jumalan kätkeytymisen ongelma, Raamatun alkuteksti. Tekijä: Timo Tiainen Dokumentin käyttö ja levitys vapaata tekijänoikeuden puitteissa. Lainattaessa lähde mainittava. Yhteydenotot: Julkaistu Päivitetty Jeesuksen ylösnousemus ja evankeliumien historiallinen luotettavuus. Ylösnousemus-idean tausta pakanuudessa...4 Jeesus-tutkimuksen ja ylösnousemususkon filosofinen tarkastelu ja Jeesus-teorioista seuraavien ennusteiden testaus...5 Jeesuksen ylösnousemus on historiallinen -apologiasta Klassinen kristillinen paradigma Raamatun/evankeliumien historiallis-kriittinen tutkimusote Esoteerinen paradigma (ja myyttiteoria Jeesuksesta)...9 Jeesus-perinteen tulkitsemisen viitekehyksien arvioinnista...10 Klassisen kristillisen paradigman mukaisia ennusteita Maailman tulevaisuuteen liittyvät ennusteet...14 Skeptisen ja ateistisen Jeesus-teorian/teorioiden tulevaisuutta koskevat ennusteet...16 Johtopäätös tulevaisuuteen liittyvistä ennusteista Jeesus-paradigmoille...17 Toteutuva Jeesus-tulevaisuus todistaa Jeesus-menneisyyden...17 Aika tuomitsee Jeesus-teorioiden, Raamatun ja ateismin totuusarvon Jeesukseen ja hänen apostoliensa toimintaan liittyvät ennusteet siitä, mitä voisimme havaita historiallisista lähteistä jos ihmeet olisivat olleet tosia...19 UT:ssa kerrotut muut ylösnousemukset ja viitteet ylösnousemuksien tavallisuuteen...19 UT:n lupaukset uskovia seuraavista merkeistä ja rukousvastauksista...20 Kielillä puhuminen on universaali ilmiö, joka ei rajoitu uskontoihin...22 Uskovaisia seuraavista ihmeistä ja merkeistä loistavat poissaolollaan...23 Näyte kristillisestä hurskaasta epärehellisyydestä ihmeiden sepittämisessä...24 Parantumisihmeet, kuolleista heräämiset ja Jeesus-teorioiden falsifiointi...25 Miksi sairas voi parantua äkisti esim. kristillisessä parantamiskokouksessa luonnollisella tavalla?...26

2 Johtopäätös erilaisille Jeesus-teorioille ja niiden metafyysisille taustaoletuksille...27 Voiko jokin ilmiö olla liian epätodennäköinen ollakseen mahdollinen ilman yliluonnollista apua?...29 Jeesuksen "poikkeuksellisuus" ja ylösnousemuksen "ainutkertaisuus" vasta-argumenttina. Ihmeiden tänä aikana ei edes tarvitse olla samoja...29 Jumalaa koskevien väitteiden koeteltavuudesta...31 Objektiivisten todisteiden puuttuminen Jumalan olemassaolosta ja Jumalan kätkeytymisen ongelma...32 Uskonnollisten ja tieteellisten väitteiden ristiriitatilanteesta...33 Kristinuskon totuusarvon heikkoudet riippumatta kulttuuri- ja uskontohistoriallisista näkökohdista...35 Jeesus-liikkeen ja ylösnousemususkon uskontotieteellinen tausta ja analogioita muissa uskonnoissa...37 Kreikkalaisten mysteerikultit henkilökohtainen pelastus...37 Pelastus ikuiseen elämään demokraattisesti kaikille mysteereistä osallistumalla...38 Kärsivä jumala. Tuonpuoleinen pelastus osallistumalla jumalan kohtaloon...39 Monimuotoisia ylösnousemus-uskomuksia hellenistisessä kulttuuripiirissä...40 Uskontoja jumalan ristiinnaulitsemisen tai muunlaisen tappamisen sekä kuolemasta palaamisen ympärillä...41 Ylösnousemus-uskon suosio ja yleistyminen antiikin maailmassa...42 Jeesus-liike ei ollut ainoa roomalaisen eliitin paheksuma pöyristyttävä uskonto...43 Jeesuksen ylösnousemuksen todisteiden ja evankeliumien luotettavuuden kriittinen analyysi...44 Evankeliumien alkuperästä ja syistä kiistää perinteiset uskomukset niiden alkuperästä...44 Q-evankeliumi ei sisällä pääsiäisen kärsimyshistoriaa lainkaan...46 Pikaisen lopun odotuksen vaikutus kirjoituksien tekemiselle...47 Ristiriitoja, epäuskottavuuksia ja erilaisia teologioita kertomuksissa Jeesuksen viimeisistä päivistä...48 Jeesuksen viimeinen ateria ja ehtoollisen asettaminen...48 Liturgisten tekstien säilyvyydestä ja muun Jeesus-tradition muuttuvuudesta...50 Ehtoollissanojen historiallinen epäaitous vaikka itse teksti on säilynyt pitkään lähes ennallaan...52 Pietari Jeesuksen kieltäjänä - kertomuksien ongelmat...53 Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ajankohtaan liittyvät ristiriidat ja ongelmat. Mahdollinen historiallinen ydin pääsiäiskertomuksien takana...54 Jeesuksen oikeudenkäynti on historiallisesti hyvin epäuskottava...55 Oliko neuvostolla valta tuomita kuolemaan evankeliumit ovat eri kannalla...57 Pontius Pilatus ja Jeesuksen oikeudenkäynti. Ongelmallinen Pilatus-kuva...58 Jeesuksen ristiinnaulitseminen ja hautaus...63 Teloitettujen hautausmaista juutalaisen käytännön mukaan...65 Caesarin ja Jeesuksen kuolemien samankaltaisuuksia...66 Jeesuksen kuolema kuoliko Jeesus ristillä? Puolesta ja vastaan...67 Jeesuksen hautaukseen liittyvät ongelmat evankeliumeissa...69 Naiset ja Jeesuksen hautaus miksi mennä voitelemaan mätänevää ruumista?...72 Tyhjä hauta kertomuksien anakronismi: kuvaukset kivestä vastaavat juutalaissodan jälkeistä käytäntöä...74 Jeesuksen "tyhjä hauta": yhteenveto...75 Evankeliumit eivät muistuta myyttisiä pakanallisia kertomuksia argumentti...76 Hallusinaatiot ja Jeesuksen ilmestymiset : voiko usea ihminen nähdä saman hallusinaation?...77 Syy sille, miksi antiikin ajalta ei juuri kerrota mielisairauksista ja miksi hallusinaatiot olivat hyväksyttyjä...84 Modernimpi esimerkki miten uskonnollisen liikkeen täysi epäonnistuminen ei johda liikkeen loppuun, vaan maailmanlaajuiseen leviämiseen...87 Kristillisen vakioselityksen uskottavuusongelmasta: miksi Paavali ei puhunut naisista todistajina...88 Jeesuksen ilmestymisten erilaisesta luonteesta evankeliumeissa ja Paavalilla...90 Oliko alkukristittyjen ylösnousseen Jeesuksen ruumis hengellinen?...92 Ylösnousemus-perimätietojen kahtalaisuus ja kilpailevien perinteiden yhdistely myöhemmin...93 Kolmantena päivänä-ilmaisu tutuista Vanhan testamentin esikuvista...93 Kolmas päivä motiivi ja sielun palaaminen ruumiiseen juutalaisessa ajattelussa...94 Kristinuskon synty on sidottu juutalaiseen ja hellenistiseen kulttuuriin. Hengellisestä ylösnousemuksesta fyysis-konkreettiseen ylösnousemusruumiiseen...96 Ei todisteita tyhjän haudan löytäneiden naisten todistuksen hyödyntämisestä evankeliumin julistuksessa eikä yleisestä epäluottamuksesta naisten todistusta kohtaan...99 Suullisen perimätiedon muuttuvuus ja epäluotettavuus Antiikin ajan yleiset käytännöt ja periaatteet puheiden muistiin kirjoittamisessa Paavalin kääntymys ja Jeesuksen kohtaaminen Apostolien teot ovat hyvin myöhäsyntyinen ideologinen luomus Johtopäätös evankeliumeista kun teorioita vertaillaan Evankeliumeihin liittyvä yleisluonteinen peruste epäillä ylösnousemusta Uuden testamentin ulkopuoliset historialliset lähteet eivät tunne Jeesuksen ylösnousemusta

3 Ylösnousemuskertomuksien aika, paikka ja erot eri aikakausien yhteiskuntien välillä Matteuksen väite juutalaisten levittämästä Jeesuksen ruumiin varastustarinasta Kristityt kuolivat uskonsa tähden ja kärsivät vainoa heidän uskonsa täytyi olla todellista - argumentti Vetoaminen kristinuskon vihollisiin Uuden testamentin sisällä Loppusanat Jeesuksen ylösnousemuksesta ja ihmeistä JULIUS CAESARIIN LIITTYVÄT HISTORIALLISET TOSIASIAT JA EVANKELIUMIT VERTAILUSSA Jeesuksen ylösnousemuksen vs. Julius Caesarin Rubikon-joen ylityksen historiallisten todisteiden vertailu Jos Caesarin tekemä Rubiconin ylitys ja Italian valtaus olisi kuvattu evankeliumien tavalla Yhteenveto Caesarin historian ja Jeesuksen ylösnousemus-kertomuksien vertailusta Eräiden hajanaisten kristillisten argumenttien kiistäminen Uuden testamentin käsikirjoituksia on säilynyt paljon ja niiden luotettavuus on todistettavissa Uuden testamentin kirjoitusaikaan tai pian sen jälkeen antiikin historioitsijat lainaavat UT:a ja kirjoittavat samoista asioista, mistä UT:ssa mainitaan Paavalin päättely, että Jeesuksen ylösnousemus merkitsee kaikkien muidenkin kuolleiden nousevan ylös Kuolleista herääminen ei ole loogisesti väistämätön ja kiistaton todiste Jumalan olemassaolosta Jeesuksen ylösnousemus ja evankeliumien historiallinen luotettavuus. Ylösnousemus-idean tausta pakanuudessa Käsittelyn kohteena ovat Jeesuksen ylösnousemus, sen tueksi tarjotut historialliset todisteet ja Uuden testamentin evankeliumien historiallinen luotettavuus (dokumentin lopussa käsittelen eräitä kristittyjen väitteitä koskien Raamatun alkutekstiä). Samoin kuolleista ylösnousemisen idean historiallinen tausta ja levinneisyys sekä kristinuskoa edeltäneenä aikana että 1. vuosisadalla jaa. Teen analyysiä Jeesus-tutkimuksen ja Jeesuksen ylösnousemus-kertomuksien tulkitsemisen erilaisista viitekehyksistä/teorioista ja niiden pätevyyden testaamisen mahdollisuuksista varsinkin viitekehyksiin perustuvien ennusteiden ja havaintojen perusteella. Erilaiset Jeesus-paradigmat (kuten varsinkin klassinen kristillinen usko ja skeptis-rationalistinen ei-teistinen viitekehys) johtavat jos jompikumpi on tosi erilaisiin maailmaa koskeviin tulevaisuuksiin, erilaisiin ennusteisiin, joiden toteutumista maailmassa voimme havaita. Tietynlainen nykyisyys ja tulevaisuus puolestaan antaa aihetta tehdä niiden kanssa yhteensopivia päätelmiä menneisyydestä, siitä mitä Galileassa ja Juudeassa saattoi tapahtua ajanlaskun alussa. Raamatun teksteistä tehtyjen havaintojen pätevyys ei ole sidoksissa havaitsijan maailmankuvaan eikä maailmankatsomukseen, vaan se mitä tarvitaan, on huolellinen ja mahdollisimman ennakkoluuloton tekstien vertailu. Totta on se, mitä maailmassa tapahtuu. Tätä voimme pitää järkevänä epistemologisena (tietoopillisena) kannanottona. Sitä paitsi erilaisten Jeesus-teorioiden laajempana kehyksenä on erilaisia maailmaa koskevia taustaoletuksia ja uskomuksia (tai tietynlaisten uskomusten puuttumista). Pääsemme myös näiden maailmaa koskevien oletuksien ja niiden loogisten maailmaa koskevien seurauksien kautta analysoimaan erilaisten vastakkaisten Jeesus-teorioiden rationaalisuutta, uskottavuutta ja todennäköisyyttä. Maailmaa ja sen rakennetta koskevien taustaoletuksien ja lähtökohtien pohjalta seuraa loogisesti ja johdonmukaisesti tiettyjä toisensa poissulkevia odotuksia siitä, mitä maailmassa voidaan havaita ja juuri näiden odotettavissa olevien havaintojen avulla pääsemme koettelemaan metafyysisten lähtökohtien uskottavuutta ja vakavasti otettavuutta. Maailma on yksi eikä kristinusko elä missään toisessa omalakisessa maailmassaan. Raamatussa historiallisina kuvatut Jeesuksen elämä ja teot ovat tapahtuneet samassa todellisuudessa kuin vaikka Julius Caesarin tekemä Rubiconin ylitys ja niitä eli niistä säilyneitä tekstejä ja mahdollisia 3

4 arkeologisia löytöjä voidaan sen tähden tutkia täysin samoilla edellytyksillä ja metodeilla kuin muuta historiaa. Erillistä pyhää historiaa, jota pitäisi tutkia eri tavalla, ei ole. Esitän myös asialliset falsifikaatiokriteerit, joiden avulla voidaan luotettavasti ja perustellusti osoittaa vääriksi sekä skeptinen, rationaalinen ja ateistinen paradigma Jeesuksen elämän viimeisistä päivistä että klassinen, konservatiivinen kristillinen viitekehys, jonka mukaan Jeesuksen ylösnousemus on historiallinen, kirjaimellinen tapahtuma. Näin ollen tämä tutkielma on analyyttinen molempiin suuntiin skeptiseen ja kristilliseen verraten ja koetellen vastakkaisia teorioita Jeesuksen ylösnousemuksesta Raamatun tekstejä, muita lähteitä ja maailmaa koskevien havaintojen avulla. Johtopäätökset teen testattavien, seurauksiltaan kenen tahansa havaittavissa ja tarkistettavissa olevien ennusteiden pohjalta. Viime kädessä aika on kaikkien vastakkaisten Jeesus-teorioiden ja myös kaikkien kirjaimellisten, konservatiivisten kristinuskon versioiden tuomari ja testaaja. 1. osa JEESUS-TUTKIMUKSEN JA YLÖSNOUSEMUSUSKON FILOSOFINEN TARKASTELU JA JEESUS-TEORIOISTA SEURAAVIEN ENNUSTEIDEN TESTAUS Koska konservatiiviset kristityt uskovat, että heillä on perusteltuja syitä pitää Jeesuksen ylösnousemustaseen kuolleista historiallisesti totena, niin yhtä lailla olisi asiallista myöntää, että skeptisesti suhtautuvilla on perusteltuja syitä olla uskomatta Jeesuksen ylösnousemukseen. Voimme ottaa neutraaliksi lähtökohdaksi tässä vaiheessa, että kummallakin vastakkaisella teorialla Jeesuksen viimeisistä päivistä on perusteluja, jotka ovat huomioimisen arvoisia ja koherentteja ko. Jeesusparadigman sisällä. Mutta se, että jokin satu, kertomus tai vaikka uskomusjärjestelmä, kuten kristinusko, on sisäisesti koherentti (yhteensopiva), ei todista uskomusjärjestelmän totuutta. Mikä tahansa satu tai tarina voi olla koherentti sisäisesti ja silti se on ristiriidassa todellisuuden ja siitä tehtyjen havaintojen kanssa. Tämän jälkeen voimme käydä vertaamaan ja analysoimaan erilaisia perusteita ja tarjottuja todisteita sekä tarkastella millaisia todennäköisesti odotettavissa olevia ilmiötä ja tapahtumia niihin pohjautuen voidaan ennustaa esiintyvän. Tutkimme myös millaisia havaintoja voisimme odottaa löytävämme Raamatun teksteistä ja muista lähteistä jos ko. Jeesus-teoria olisi tosi. Näin saamme edellytyksiä päätellä, minkä teorian falsifiointia voidaan pitää rationaalisena ratkaisuna: mitä teoriaa voidaan sanoa epäuskottavaksi ja epätodennäköiseksi ja mikä teoria on todennäköisin. Pääsemme tarkastelemaan epäsuorasti, niiden johdonmukaisten seurauksien ja ennusteiden avulla, Jeesusparadigmojen lähtökohtien pätevyyttä. Jeesuksen ylösnousemus on historiallinen -apologiasta 4

5 Jeesuksen ylösnousemuksen historiallisuuden puolustamiseksi on kristikunnassa esitetty monenlaisia argumentteja ja niistä tärkeimpiä tai muuten mielenkiintoisia analysoidaan tässä dokumentissa. Lähtökohtana kristilliseen apologiaan ja sen käyttämiin argumentteihin käytän STI:n (Suomen teologinen instituutti) sivustossa julkaistua Leif Nummelan kirjoitusta johdatusta apologiaan (uskon puolustusta) Nousiko Jeesus kuolleista? Kysymys tässä tutkielmassa on sama, mikä esitetään mainitussa Nummelan apologiassa: Onko Jeesuksen ylösnousemukselle olemassa historiallisia todisteita? Viittaan myös ulkomaalaiseen kristilliseen apologiaan ja argumentteihin. 1. Klassinen kristillinen paradigma Perustavanlaatuinen ongelma Nummelan apologiassa on jo sen metafyysisissä lähtökohdissa. Tyypillisen kristillisen uskon julistamiseen ja uskovien uskon vahvistamiseen tähtäävässä uskonnollisen dogmatismin hengessä Nummela näyttää ottavan kuin annettuna, ongelmattomana itsestään selvyytenä sen klassisen konservatiivisen kristillisen kannan, joka on eriteltävissä kolmeen osatekijään: 1. Raamatun Jumala (kaikkivaltias persoonallinen luoja) on olemassa ja tämä Jumala vaikuttaa aktiivisesti maailmassa ja voi rikkoa luonnonlakeja halutessaan. Ihmiskunta on synnin alainen ja tarvitsee pelastusta, minkä Raamatun Jumala on valmistanut poikansa välityksellä 2. Raamattu on Jumalan luotettava (joko kaikilta osin tai ainakin hengellisissä asioissa ) ja eräiden kristittyjen mukaan myös erehtymätön, historiallisesti todenmukainen ilmoitus totuudesta ja Kristus on koko Raamatun keskus 3. Kristillinen perinteinen viitekehys Jeesuksen elämän ja pääsiäisen tapahtumien tulkitsemiseksi on oikea ja parhaiten perusteltu paradigma. Evankeliumit ovat Jeesuksen opetuslapsien tai heidän lähipiiriinsä kuuluvien 1. sukupolven kristittyjen (joko joka kohdassa tai edes pelastukselle tärkeissä pääasioissa) luotettavia silminnäkijätodistuksia. Perinteinen kristillinen Jeesus-teoria tekee hyvin vahvan ontologisen oletuksen koskien maailman perimmäistä olemusta: maailma on luonteeltaan idealistinen eli tämän näkyvän todellisuuden takana ja yläpuolella on ikuinen, näkymätön tosioleva 1 persoonallinen luojajumala ja hänen valtakuntansa. Nämä kolme premissiä ovat kyseenalaistamattomia aksioomia 2 ja piilo-oletuksia yleisemminkin konservatiivisessa kristillisessä julistuksessa ja kristillisen uskon puolustamisessa. Juuri noiden lähtökohtien varaan kristilliset käsitykset (ja niiden apologia) rakentuvat seurauksina ja johtopäätöksinä. Näitä lähtökohtia ei oikeastaan usein edes esitellä saati problematisoida itsekriittisesti mitenkään eksplisiittisesti eikä niitä perustella juurikaan (kristillisessä kontekstissa kuulija- ja lukijakuntaa ei luonnollisesti tarvitse vakuutella noiden premissien osalta, mutta eikristityille kriittisille ihmisille ne eivät merkitse vielä mitään eivätkä ole mitään itsestään selvyyksiä). 1 Kristinusko on saanut Platonin idealismista paljon vaikutteita, Platonilta enemmän kuin muista filosofioista (Kuula: Helvetin historia. Pohjalta pohjalle Homeroksesta manaajaan, s.32) 2 "Tietoteoriassa aksiooma on itsestään selvä, perustavaa laatua oleva totuus, jonka varaan kaikki muu tieto rakentuu. Joidenkin epistemologien mielestä tällaisia aksioomia ei ole olemassa". Lähde 5

6 Ne premissit ovat päinvastoin väitteitä, jotka pitäisi ensin todistaa tai edes esittää vakuuttavat ja kriittisen tarkastelun kestävät perusteet sille, miksi meidän muiden kuin kristittyjen pitäisi olettaa juuri nuo premissit tosiksi ja alkaa uskoa niihin (tätäkään Nummela ei tee ja harvemmin perusherätyskristillisessä julistuksessa muutenkaan tehdään)? Ongelmana todistamisessa on kuitenkin se, että se on käytännössä mahdotonta millään suoralla ja empiirisellä tavalla (aivan tarkasti ottaen vain matematiikassa todistetaan jotain). Voimme kuitenkin löytää epäsuoria tapoja saada ainakin vihiä ja merkkejä siitä, millaiset metafyysiset lähtökohdat voisivat olla todennäköisempiä tai ainakin vähiten vääriä kuin jotkin toiset. Selvää on, että jos lähtökohdat ovat virheellisiä, ovat niiden varaan rakennetut johtopäätöksetkin vääriä (vaikka päätelmät olisivat koherentteja niiden virheellisten premissien puitteissa). Ja jos premissit ovat todistamattomia uskomuksia, joiden tueksi ei saada edes epäsuorasti tukea havainnoista eikä premisseihin pohjautuvista ennusteista sen suhteen, mitä maailmasta löydetään ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan, eivät niiden varaan tehdyt päätelmätkään ole mitään enempää kuin todistamatonta uskoa. Klassisen kristillisyyden olettama ainoa oikea paradigma evankeliumien tulkitsemiseksi on kuitenkin vain yksi useammasta ainakin neljästä paradigmasta, joiden puitteissa evankeliumeita voidaan tulkita ja ymmärtää. On puhtaasti uskovaisten subjektiiviseen uskoon perustuva, itse asiassa mielivaltainen ja dogmaattinen, valinta asettaa juuri perinteinen kristillinen paradigma ainoaksi oikeaksi ja todeksi viitekehykseksi ja sulkea muut paradigmat pois väärinä (tai suorastaan antikristillisinä eksytyksinä ). Tavoite tulisi olla totuuden selvittäminen, totuuteen pyrkiminen niin pitkälle kuin se on mahdollista sen sijaan, että a priori on dogmaattisesti jo valittu tietty uskomus totuudeksi (jota sitten mihin hintaan hyvänsä yritetään todistaa ). Havainnot, kysymykset, argumentit ja niiden esittäjän maailmankatsomus Tutkijoiden ja havaintojen tekijöiden omalla maailmankatsomuksella, on se uskonnollinen tai filosofinen, ei ole merkitystä tehtyjen havaintojen oikeellisuuden eikä esitettyjen kysymyksien sekä argumenttien järkevyyden ja oikeutuksen kannalta. Havainto (Raamatusta tai maailman asioiden tilasta) ei tule vääräksi eikä kysymys tai argumentti mitätöidy jos henkilöllä on jokin tietty maailmankatsomus. Olemmeko varmoja niin kristityt kuin skeptikot siitä, että kaikki varteen otettavat teoriat ja mahdollisuudet Jeesus-kysymyksen ratkaisemiseksi on jo esitetty? Mistä me tiedämme, onko oikeaa vastausta Jeesus-arvoitukseen edes kerrottu nyt tai joskus historian aikana ja mistä me tiedämme olemmeko me verranneet erilaisia tarjottuja teorioita ja olettamuksia riittävän perusteellisesti? Onko perusteltua ja rationaalista valita jokin tietty uskonnollisten tekstien kokoelma (itse asiassa sattumanvaraisena valintana, sillä Iranin islamilaiseen tasavaltaan syntyneinä meidän pyhä kirjamme olisi aivan toinen kuin luterilaisessa Suomessa) maailman kaikkien uskonnollisten kirjojen joukosta ja asettaa juuri se kirjoituskokoelma erikoisasemaan? Entä onko rationaalista odottaa muiden kuin juuri siihen pyhäksi sanottuun kirjakokoelmaan uskovien jättävän vaatimatta kestäviä todisteita uskoa juuri siihen pyhään kirjaan tai odottaa, että muut eivät tutkisi sitä jumalalliseksi korotettua kirjaa aivan samoilla metodeilla kuin muitakin menneisyyden lähteitä? 2. Raamatun/evankeliumien historiallis-kriittinen tutkimusote Toinen akateemisessa maailmassa jo kauan aikaa sitten vakiintunut, mutta konservatiivisten kristittyjen jatkuvasti uskonnollisten ja kirkkopoliittisten motiivien tähden vastustama paradigma on evankeliumien tutkiminen ja ymmärtäminen historiallisen raamatuntutkimuksen kriittisessä 6

7 viitekehyksen valossa analysoiden aivan samoin tieteellisin metodein ja kriteerein kuin muutakin muinaista uskonnollista kirjallisuutta ja muinaishistoriaa tutkitaan. Evankeliumeissa kuvatut tapahtumat eivät sijaitse missään pyhän historian luoksepääsemättömässä erilaisessa todellisuudessa, vaan Uuden testamentin kirjojen esittämät tapahtumat ovat osa sitä samaa historiankulkua kuin muutkin tapahtumat 1. vuosisadalla Palestiinassa ja kreikkalais-roomalaisessa kulttuuripiirissä. Mitään metodista poikkeamaa ei tarvitse tehdä, uskonnollisten tekstien kuvaama historia on samaa historiaa kuin vaikka Tacituksen Annaalien 3 esittämä Rooman historia ja aivan samalla tavalla tarvitaan lähdekritiikkiä, tekstien huolellista vertailua ja arviointeja, mitä on todennäköisesti tapahtunut. Muinaisten tapahtumien, joista on vähän ja keskenään ristiriitaista lähdemateriaalia, tutkimisessa ja tapahtumien kulun ennallistamisessa tarvitaan lähdemateriaalin analysointiin perustuvia hypoteeseja ja todennäköisyysarvioita siitä, mitä itse asiassa on tapahtunut. Kyse ei ole mistään jonkin tapahtuman tai jonkun henkilön olemassaolon todistamisesta sataprosenttisen varmasti historiatieteen keinoilla, eikä raamattu-uskollisilla konservatiiveilla ole mitään muita parempaa oikotietä historialliseen totuuteen eikä heillä ole mitään varmaa, aukotonta todistettua tietoa Raamatun kertomuksista. Konservatiivikristityt joutuvat yhtälailla tekemään olettamuksia ja päättelemään, mitä on voinut tapahtua. Historiantutkimuksella ei edes ole mitään mahdollisuutta tai keinoa todistaa Jeesuksen ylösnousemus (tai vaikka Jeesuksen väitetty käveleminen veden päällä). Tällaiset omien premissien ja vaihtoehtoisten paradigmojen arviointiin ja omien lähtökohtien ongelmallisuuksiin liittyvät näkökohdat loistavat poissaolollaan Nummelan apologiassa kuten useasti muutenkin kristillisessä julistuksessa, joissa historia (jokin yksittäinen arkeologinen löytö ja siitä tehty tulkinta) on valikoivasti valjastettuna Jeesuksesta todistamisen vankkurien eteen. Samalla normaalisti vaietaan kaikesta siitä ja sitä on hyvin paljon, mikä on ongelmallista ja ristiriidassa halutun lopputuloksen (= kristinusko on Totuus ja kaikkien pitää siihen uskoa) kanssa. Osuva kiteytys siitä, mistä on kysymys esimerkiksi Matti Myllykosken teoksen Jeesuksen viimeiset päivät julkaisusta syntyneestä kirkollisesta ja teologisesta kärhämöinnistä (lihavoinnit minulta): "Nyt jo lähes vuoden ajan käyty debatti `Jeesuksen viimeisistä päivistä` on oiva esimerkki kirkollisen keskustelun mahdottomuudesta. Dosentti Myllykosken kirjassaan esittämät ajatukset saivat aikaiseksi kantelun tuomiokapitulille ja vaatimuksen hänen pappisviran peruuttamisesta. Myllykoski ei näet `usko` Jeesuksen ylösnousemukseen. Näin ollen hän on `kriittinen liberaaliteologi`. Ei siis tarvitse tietää, mitä Myllykoski sanoo kirjassaan, mutta vastustaa täytyy. Leimaamisessa on kyse kirkkopolitiikasta ja vallasta." Kirkollisesta radikalismista 3. Esoteerinen paradigma (ja myyttiteoria Jeesuksesta) Kolmas varteenotettava ja todennäköisesti vähiten tunnettu paradigma evankeliumien ymmärtämisvaihtoehtona on esoteerinen. Siinä Golgatalla ja sen tapahtumilla on allegorinen astronominen merkitys (tähän liittyy paljon monimutkaista gematriaa, enkä mene siihen tässä tutkielmassa pitemmälle). Evankeliumi(t) ei(vät) tämän paradigman puitteissa ole mitään jumalan kirjaimellisten historiallisten pelastustekojen todistusta, vaan siis vertauskuvaa, allegoriaa, tähtitieteellisistä asioista eikä mitään Jeesuksen ristiinnaulitsemista historiallisesti ole tarvinnut välttämättä edes tapahtua. Pääsiäiskertomukset ovat tässä teoriassa vain antropomorfisen ja 3 Tacituksella on kaksi melko suppeaa tekstikappaletta Jeesuksesta ja kristinuskosta vuodelta 116. Tacitus ei edes puhu "Jeesuksesta", vaan "kristuksesta, jonka prokuraattori Pontius Pilatus lähetti kuolemaan. 7

8 kuvitteellisen muodon saanut aurinkoallegoria 4. Evankeliumeja ei siten tarvitse tulkita minkäänlaisella ei konservatiivisella eikä edes liberaalilla uskonnollisella tavalla. Samat käsitteetkin evankeliumeissa, kuten isä tai poika voidaan ymmärtää asiallisesti eri tavoilla riippuen siitä, minkä paradigman sisällä käsitteitä tulkitaan. Isänä voidaan ajatella tarkoitettavan ylipappia eikä jumalaa ja Jeesuksen nouseminen taivaaseen voi olla vain vertauskuvallinen tapa sanoa hänen menneen essealaisten luostariin takaisin (kyse on pesherkielestä). Oikeastaan tässä yhteydessä voidaan esitellä vielä neljäskin olemassa oleva teoria Jeesuksesta: myyttiteoria (Jesus Myth), jonka mukaan Jeesus Nasaretilainen ei ole historiallinen henkilö, ts. Jeesus on vain sepitetty synkretistinen hahmo itämaisten myyttien ja uskomuksien pohjalta. Jeesuksen historiallisuuteen varauksellisesti ja/tai skeptisesti suhtautuvia oppineita ovat nykyään Freke, Gandy, Price, Harpur, Carrier ja Doherty. Earl Dohertyn teesi hänen tutkimuksessaan The Jesus Puzzle: Did Christianity Begin with a Mythical Christ? Challenging the Existence of an Historical Jesus? (2000) ei ole: "Jeesus ei ole ollut olemassa, sen tähden kristikunta alkoi mystisenä lahkona", vaan "kristikunta syntyi mystisenä juutalaisena lahkona, sen tähden Jeesus ei ole historiallinen henkilö". Dohertyn yleisesti ottaen huolellinen argumentointi poikkeaa ratkaisevasti aikaisemmista Jeesuksen historiallisuuden kiistäneistä näkemyksistä (Jeesus-myytti). Doherty ei rakenna argumentointiaan hiljaisuuden varaan, vaan positiivisille todisteille ja varsinkin sellaisille todisteille, jotka ovat muutoin hyvin erikoisia seikkoja ja joita perinteisesti on sivuutettu tai selitetty heikosti. Doherty tekee pääsääntöisesti vakuuttavasti perustellen uskottavan teorian, jonka mukaan kristinusko syntyi mystisenä lahkona juutalaisuudessa (a mystical-revelatory religion). Jeesus-perinteen tulkitsemisen viitekehyksien arvioinnista Miten todistetaan filosofi Sokrateen olleen todella olemassa oleva henkilö historiantutkimuksen avulla? Jotkut pitävät Sokratesta Platonin sepittämänä kuvitteellisena hahmona, useimmat katsovat, ettei tälle teorialle ole riittävästi näyttöä. Onko piispa Henrik todistettavasti historiallinen henkilö? Onko historiallinen tosiasia, että Lalli tappoi piispa Henrikin Köyliön järvellä vai onko tapaus vain legendaa? Tapaus Jeesus Nasaretilainen ja hänen ainoastaan kristittyjen uskovaisten väittämä ruumiillinen ylösnousemuksensa on samoin aihe, jonka ympärille voidaan tehdä erilaisia, täysin vastakkaisia, teorioita. Samoin Jeesus-kysymyksen on kiistanalaista mitkä oikeastaan ovat historiallisia tosiasioita ja mitkä eivät. Konservatiivisten perinteistä kristillistä uskoa tunnustavien teologien ja maallikkojen kanta on vain yksi oletus tai teoria muiden joukossa, ei enempää eikä vähempää (itse asiassa se on nimenomaan tietynlaisen uskonnollisen uskon käsitys, jota monesti pidetään loukkaamattomana ja kritiikin yläpuolella olevana pyhänä totuutena ). Mitään "puhdasta", kaikista mahdollisista ennakkokäsityksistä tai lähtöoletuksista vapaata tiedettä (mukaan lukien historian tutkimusta) ei ole eikä voikaan olla. Kristitty, joka väittää, että Raamattua pitää lukea ilman mitään ennakkoluuloja ja oletuksia ja samaan hengenvetoon vaatii pitämään 4 "Kun nimi Golgatha kirjoitetaan arameaksi gulgalat ja jälleensyntymää tarkoittava sana feminiinin monikossa (sielu on feminiini) gilgulot, on helppo havaita, että kyseessä on sanaleikki, jolla viitataan auringon jälleensyntymään kalojen tähtimerkissä. Jeesuksen kuolinpäivänä perjantaina klo 15, mikä symboloi kevätpäiväntasauksen maaliskuista hetkeä." Ks. lisätietoa esoteriasta ja kristinuskosta täältä. 8

9 Raamattua jumalan luotettavana ilmoitussanana, on ristiriidassa oman vaatimuksensa kanssa ja hän kumoaa sen itse osoittaen samalla koko vaatimuksen mielettömyyden. Tutkijoilla on aina jotain paradigmoja, ennakko-oletuksia ja premissejä ohjaamassa tutkimustyötä. Ne eivät ole kuitenkaan jokin kiveen hakattu muuttumaton dogmi. Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse olla ikuisesti ennakkooletuksiensa ja paradigmojensa orja, vaan tutkimuksen edetessä tutkittava aineisto voi johtaa tutkijaa vaihtamaan oletuksiaan ja jopa koko paradigmaansa näin on käynyt useille tutkijoille ja niin tuleekin käydä, jos tutkija antaa aineistonsa vaikuttaa itseensä sen sijaan, että hän koettaa pakottaa aineiston johtopäätökseen, joka hänellä on jo ennalta 5. Niinpä nämä paradigmat ja lähtöoletukset eivät ole missään uskonnollisen dogmin kaltaisessa auktoriteettiasemassa, vaan niitä itseäänkin testataan ja niiden alkuoletuksien ja paradigmojen on pystyttävä läpäisemään tiedeyhteisön kriittinen seulonta, testaus. Jos paradigmasta ei pystytä asianmukaisten lisäoletuksien kanssa johtamaan sellaisia seurauksia (ennusteita siitä, mitä voidaan olettaa löydettävän, tapahtuvan tai havaittavan), jotka kyetään tarkistamaan julkisesti, on paradigma hylättävä epäuskottavana (tai sitä on vähintäänkin korjattava ja sitten testattava uudestaan). Historiatieteessä tilanne vaan on hankalampi kuin eksakteissa luonnontieteissä muinaisen historian tapahtumia emme pääse näkemään emmekä voi testata tai toistaa ainutkertaista muinaisuutta laboratoriossa. Historiatieteessä tärkein vaatimus on menneisyydestä esitettyjen tietojen todenmukaisuus. Historiantutkimuksessa tutkitaan meille säilyneitä muinaisuuden jälkiä, jotka ovat kirjallisia lähteitä tai muita löytöjä, kuten rahat, sinetit, työkalut, rakennukset yms. tai sitten arkeologisia löytäjä ("kivet eivät valehtele - siksi, että ne eivät puhu mitään"). Kaikilla lähteillä ei ole samanlaista todistusarvoa. Tärkeimpiä lähteitä ovat kirjallinen materiaali. Mutta keskeinen peruskivi historian tutkimuksessa on lähdekritiikki. Raamattu ei tee lähdekritiikin harjoittamisen osalta mitään poikkeusta asia, mitä konservatiivisten kristittyjen on perin hankalaa myöntää ja hyväksyä (he eivät yleensä sitä hyväksykään). On puhtaasti irrationaalinen, dogmaattisuskonnollinen ja epätieteellinen vaatimus korottaa jokin tietty kirja kuten Raamattu lähdekritiikin ja normaalien historiatieteen käyttämien metodien yläpuolelle lähteeksi, jonka sisältämät väitteet ja kertomukset tulisi uskoa siksi, että juuri Raamatussa sanotaan niin ja niin. Keskeistä erilaisten paradigmojen ja lähtökohtien arvioinnissa ja kriittisessä vertailussa Jeesuskertomuksien osalta ovat (näitä näkökohtia voidaan soveltaa muihinkin vastaaviin uskonnollisiin kertomuksiin ja osa käy yleisesti tieteelliseen tutkimukseen): Mitkä hypoteesit ja teoriat ovat tekstien ja mahdollisen arkeologisen aineiston perusteella todennäköisiä 6 ja parhaiten perusteltuja (arvioinnissa on toki aina subjektiivisuutta mukana)? Leikkaantuko jokin hypoteesi/teoria pois erittäin epätodennäköisenä? Jos samasta asiasta kerrotaan kahdella tai jopa useammalla tavalla, jotka ovat keskenään ristiriidassa, ne kaikki voivat olla vääriä tai vain jokin kertomus voi olla historiallisesti tosi (joiltain osin ainakin). Toisilleen vastakkaiset ja toisensa poissulkevat kertomukset samasta asiasta eivät voi olla samanaikaisesti tosia. Selittyykö yliluonnolliseksi väitetty tapahtuma - jos voidaan tutkimuksien jälkeen katsoa perustellusti, että väitetty tapahtuma ainakin jossain määrin ja joiltain osin on 5 Moni teologi on niin tehnyt. Minä olen myös sen joutunut tekemään: minun oli myönnettävä aineiston suorastaan vaatiessa, että alkuperäinen konservatiivis-fundamentalistinen paradigmani Jeesuksesta ja Raamatusta on epäuskottava. 6 Tapahtuma on epätodennäköinen, kun sen toteutumiselle on pieni todennäköisyys (silti sellainen tapahtuma voi joskus toteutua eli se on mahdollinen eikä mahdoton). Mahdoton on sellainen tapahtuma, joka on loogisesti ristiriitainen tai se on ristiriidassa luonnonlakien kanssa. 9

10 todennäköisemmin historiallinen kuin fiktiivinen - asiallisesti luonnollisilla syillä vai onko välttämättömiä syitä olettaa yliluonnollisia toimijoita? Ovatko mahdollista yliluonnollista entiteettiä koskevat väitteet koeteltavissa vai ovatko ne mielettömiä (so. niitä ei voida pitää tosina eikä epätosina, niitä ei voida koetella millään tavalla)? o Nummelan huomautus apologiassaan Vaikka luonnollisia syitä on tarkasteltava ensin, yliluonnollista syytä voidaan tarkastella jos kaikki luonnolliset teoriat epäonnistuvat ja jumalalliselle väliintulolle löytyy uskottavaa todistetta. Tieteen kyvyttömyys tarkastella yliluonnollista syytä on tiedettä koskeva rajoitus eikä syy hylätä yliluonnollinen" on alkuosaltaan asiallinen. Kysymys ei ole antiteistisestä hinnalla millä hyvänsä dogmatismista, jossa olisi ehdoin tahdoin päätetty, että mitään transsendenttista todellisuutta ja jumalolentoa ei ole eikä saa olla olemassa. Toisaalta kuitenkin seikka, mitä Nummela ei mainitse todistustaakka on niillä, jotka väittävät jotain olevan olemassa, eikä niillä, jotka eivät väitä. Ne, jotka väittävät Raamatun Jumalan tai jotain yliluonnollisia olentoja olevan ja vaikuttavan maailmassa, tulee hankkia todisteet väitteensä tueksi (ja niitä todisteita muut sitten arvioivat kriittisesti). Positiivisen olemassaoloväitteen esittäjällä on todistusvelvollisuus tämä on aivan normaali argumentoinnin periaate. Sillä joka ei väitä jumalaa olevan olemassa, ei ole velvollisuutta todistaa jumalan olemattomuutta. Negatiivisen olemassaolotodistuksen antaminen on sitä paitsi käytännössä mahdotonta. Eikä kysymys maailmaan vaikuttavien jumalien ja henkien olemassaolosta ole asia, josta ei kyettäisi sanomaan mitään. Jos maailmassa vaikuttaa kristillinen kaikkivaltias persoonallinen luojaolento, joka pystyy rikkomaan luonnonlakeja koska vain haluaa ja jos raamatullinen maailmankäsitys ja maailmanhistoria kaiken kaikkiaan ovat tosia, olisi sillä havaittavia seurauksia menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa. Arkeologisten, paleontologisten ja geologisten löytöjen osalta samoin olisi selvästi havaittavissa jos Genesiksen mukainen kirjaimellisesti ymmärretty varhaishistoria on todella tapahtunut. Mikään arkeologinen, paleontologinen tai geologinen löytö ei kuitenkaan viittaa siihen 7. Ovatko maailma, sen rakenne ja lait nykyään erilaisia kuin vuotta sitten, jolloin Raamatun Jumala teki (vailla objektiivisia todisteita olevien) kertomuksien mukaan valtavia, havaittavia tekoja Lähi-idän alueella? Kristillisen uskon maailma on kuitenkin aivan sama maailma, mitä tiede on jo pitkään tutkinut ja mistä meillä kaikilla on arkikokemusta. Mitä maailmassa tapahtuu, esiintyykö ihmeellisiä poikkeamia luonnonlakeihin, nouseeko ihmisiä kuolleista, kasvaako jalkansa menettäneelle ihmiselle jalka takaisin silmänräpäyksessä, onko mitään asiaa (makrotasolla, tässä yhteydessä ei mennä kvanttitasolle) maailmassa, jolla ei olisi luonnollisia syy-seuraussuhteita? Kristillinen Jumala-oletus antaa perusteen tehdä tietynlaisia ennusteita siitä, mitä havaitaan ja päinvastainen oletus (so. kristillistä Jumalaa eikä muitakaan jumalia ole olemassa) johtaa toisenlaisiin ennusteisiin havaittavista maailmassa havaittavista asioista. Kummat ennusteet ovat paremmin toteutuneet? Onko vankkoja objektiivisia perusteita (siis muita kuin uskovaisten usko/kirkollinen dogmatiikka) olettaa kertomusta väitetystä ylimaallisesta tapahtumasta ylipäätään 7 Teol.tri. Eero Junkkaala teoksessaan Faktaa vai fiktiota (2006) sivulla 36 myöntää tämän asian. 10

11 historialliseksi? Jeesus-kertomuksien tausta ja kulttuurinen konteksti: onko ympäröivällä kulttuurialueella olemassa samantyyppisiä kertomuksia ja kirjallisia esikuvia kyseiselle yliluonnolliseksi ihmeeksi väitetylle tapaukselle? Onko aikaisemmin ollut uskontoja, joissa uskotaan kuolleeseen ja ylösnousseen jumaluuteen tai jumalaksi korotettuun ihmiseen (ja liittyykö niihin kyseisen jumalan seuraajille tarjottu ikuisen elämän toivo)? Mikäli esimerkkejä löytyy historiasta vaikka vain yksi niin se osoittaa, että idea kuolevasta ja ylösnousevasta jumalasta/jumalihmisestä ja hänen kauttaan saatavasta pelastuksesta ei ole o vastoin ihmisten luontaista ajattelua o ainutlaatuinen ilmiö maailman uskontojen historiassa o mikään peruste olettaa, että kristinuskon alkuperän selitykseksi tarvitaan jumala. Millaisia asioita pidettiin Jeesus-traditioiden aikaan uskottavina ja hyväksyttävinä, millainen oli yleinen juutalainen ja hellenistinen uskomusmaailma ja maailmankuva? Mikä teoria vaatii eniten erilaisia apumuuttujia, lisäoletuksia ja erilaisten toimijoiden olettamista, jotta se olisi tosi? Occamin partaveitsi 8 on "Periaate, jonka mukaan ilmiöitä selittävien tekijöiden määrän tulee olla mahdollisimman vähäinen. Selityksistä tulee siis karsia kaikki ylimääräiset tekijät eli teorioiden tulee olla mahdollisimman yksinkertaisia. Occamin partaveitsen mukaan kilpailevista, yhtä selitysvoimaisista teorioista tulisi valita kaikista yksinkertaisin" (Kuinka tunnistat huuhaan). Saadaanko valitun paradigman sisällä ennallistettua johdonmukainen, uskottava tapahtumien kulku, missä ei sivuuteta mitään saatavilla olevaa aineistoa, materiaalissa olevia ristiriitoja eikä dogmaattisesti etukäteen päätetä, mikä on oltava toivottu lopputulos? Mistä selityksestä jää enemmän avoimia, ongelmallisia kysymyksiä ja (perusteltuja) vastaväitteitä? Jääkö itse asiassa kysymyksiä auki enemmän kuin mitä selitys koettaa selittää? Tarvitseeko jokin paradigma perustellakseen teoriaansa oletuksen, että Jeesuksen viimeisten päivien tapahtumien ennallistamisessa pitää Uuden testamentin kertomukset asettaa muiden lähteiden yläpuolelle muita lähteitä luotettavimmiksi silloin kun UT:n evankeliumit kertovat asioista, jotka ovat ristiriidassa juutalaisten ja roomalaisten lähteiden kanssa? Pitääkö jonkun paradigman olettaa, että luonnonlakeihin pitää tehdä ajoittain poikkeuksia, jotta kyseinen viitekehys olisi toimiva ja tosi? Millaisia tutkimusohjelmia voidaan toteuttaa paradigman avulla, mitä metodologisia ongelmia tai kyseenalaisuuksia niihin liittyy, vaatiiko jokin paradigma poikkeamista normaaleista kirjallisten lähteiden ja/tai historiallisten tapahtumien tutkimuskäytännöistä esim. uskonnollisten, dogmaattisten tai kirkkopoliittisten motiivien tähden? o Tutkimuksen taustalla olevien oletuksien ja paradigmojen pätevyyttä voidaan kuitenkin arvioida ja tutkia epäsuorasti siten, että katsotaan millaisia tutkimusohjelmia niiden varaan pystytään tekemään pitkällä aikajänteellä. Kyseessä 8 Occamin partaveitsen nimellä tunnettu periaate ei ilmeisesti palaudu englantilaisen Wilhelm Occamilaisen (k. noin 1349) kirjalliseen tuotantoon, mutta vakiintuneen perinteen johdosta käytän tuttua nimeä kuvaamaan sitä. 11

12 ei siis ole mikään mielivaltainen, luuloon, toiveajatteluun tai joihinkin salaperäisiin dogmaattisiin agendoihin ("tiedemiesten salaliitto Raamattua vastaan, koska he vihaavat jumalaa ja totuutta") perustuva spekulaatio. Myöskään tutkimustyössä ei ole sellaista tilannetta, jossa mikä tahansa paradigma tai paradigma olisi demokraattisesti yhtä hyvä eikä meillä olisi mitään mahdollisuutta arvioida esitetyn premissin tai paradigman pätevyyttä. Voidaanko paradigman avulla tehdä falsifioitavissa (vääriksi osoitettavissa olevia) ennusteita ja siis havaita ennustettujen asioiden toteutuvan tai jäävän toteutumatta: mitä maailmassa tapahtuu? o Teoria tai hypoteesi, jota ei mikään entinen, nykyinen tai tuleva tapahtuma voi osoittaa vääräksi, vaan kaikki tosiasiat ja havainnot ovat aina automaattisesti sen kanssa sopusoinnussa, on epätieteellinen (pseudotieteellinen) ja tässä juuri on hyvä kriteeri humpuukin tunnistamiseksi yleisemminkin. Klassisen kristillisen paradigman mukaisia ennusteita Voimme esittää kahdenlaisia testattavissa olevia ennusteita siitä, mitä seuraisi siinä tapauksessa että konservatiivinen kristillinen paradigma olisi tosi. Näillä ennusteilla voidaan tutkia kyseistä paradigmaa ja sen takana olevia premissejä, joita emme muutoin voisi suoraan koetella. 1. Maailman tulevaisuuteen liittyvät ennusteet Jeesuksen elämä, kuolema ja väitetty ylösnousemus ovat Uuden testamentin eri teologisissa perinteissä varsinkin Paavalilla ja heprealaiskirjeessä eskatologisia eli lopunajallisia pelastustekoja: viimeiset päivät olivat tulleet ja seuraava odotettavissa oleva suurtapahtuma on Jeesuksen (tai eräissä traditioissa Ihmisen Pojan ) toinen tuleminen enkelijoukkojen kanssa julkisesti ja koko maailmalle näkyvästi hyvin dramaattisten kosmisten ja maan päällisten mullistuksien saattamana. Tapahtumat ovat hyvin selviä ja havaittavia ja niiden tapahtumien toteutuminen on yksikäsitteinen todiste kristillisen klassisen paradigman totuudellisuudesta ja päinvastaisen, ei-teistisen ja kriittisen paradigman virheellisyydestä (esoteeriselle paradigmallekaan ei hyvin kävisi). Niinpä eskatologiasta saamme riidattoman ja empiirisen falsifikaatiokriteerin sekä klassisen kristillisen viitekehyksen että sille vastakkaisten ei-teististen paradigmojen osoittamiseksi vääräksi. Milloin loppu tulee Uuden testamentin mukaan? Matt.24:34 "tämä sukupolvi ei katoa ennen kuin kaikki tämä [lopputapahtumat kuten kosmiset mullistukset] tapahtuu". Tämä sukupolvi viittaa luontevimmin ymmärrettynä ihmisiin, jotka siihen aikaan kuuntelivat Jeesuksen puhetta. Jeesuksen puheissa "tämä sukupolvi" tarkoittaa säännöllisesti nimenomaan hänen oman aikansa ihmisiä (vrt. Matt.11:16; 12:41 42; Mark.8:38). Näitä oman aikansa ihmisiä Jeesus usein nuhteli epäuskosta ja merkkien vaatimisesta ("Miksi tämä sukupolvi vaatii merkkiä? Totisesti: tälle sukupolvelle ei merkkiä anneta", Mark.8:12). Sukupolven pituutena voi pitää asiallisesti vuotta, ei missään tapauksessa satoja tai tuhansia vuosia. 12

13 Miksi Matt.24:34 sukupolvi tarkoittaisi aivan jotain toista aikaa, joskus parin tuhannen vuoden päässä eläviä ihmisiä (on syytä huomioida, että tekstiyhteydessä ei puhuta mitään juutalaisvaltion perustamisesta kaukaisessa tulevaisuudessa fundamentalistit tekevät tekstikappaleesta nimittäin sellaisen kaukaa haetun ad hoc-oletuksen pelastaakseen Raamatun erehtymättömyyden ja eskatologian)? Mark.9:1 "..Tässä joukossa on muutamia, jotka eivät kohtaa kuolemaa ennen kuin näkevät, että Jumalan valtakunta on tullut voimassaan". Jumalan valtakunnan tuleminen voimassaan on kyseisessä Markuksen tekstissä erittäin todennäköisesti nimenomaan lopunajallinen näkyvä taivasten valtakunnan manifestaatio eikä mikään hengellinen tuleminen. Jos puhe oli muka seurakunnasta tai Pyhästä Hengestä, joka vuodatettiin helluntaina niin mitä tarvetta Jeesuksella olisi ollut vakuuttaa tuolla tavalla, etteivät muutamat läsnäolijoista ehdi kuolla ennen helluntaita? Helluntaihin oli tuossa vaiheessa ehkä muutamia kuukausia aikaa enää (jos Jumalan valtakunta tuli kirkastusvuorella kuten eräät fundamentalistit olettavat kyseisen kertomuksen selitykseksi, aikaa jäi Markuksen mukaan vain kuusi päivää tuskin siinä tarvitsi kauheasti kuolemaa pelätä!). Matt.10:23 "Kun teitä vainotaan yhdessä kaupungissa, paetkaa toiseen. Totisesti: te ette ehdi käydä kaikissa Israelin kaupungeissa ennen kuin Ihmisen Poika tulee". Matteuksen Jeesus korosti erittäin kiistattomasti, että loppu Ihmisen Pojan tuleminen toteutuu lyhyen ajan kuluessa, hänen opetuslapsiensa elinaikana. Ei missään nimessä tuhansien vuosien jälkeen vasta. Israelin kaikissa kaupungeissakaan opetuslapset eivät ehtisi käydä tämä Jeesuksen nimenomainen selkeä lupaus/ennustus on osoittautunut vääräksi eli se on falsifioitunut. Uudessa testamentissa pikaisen lopun odotus on läpitunkeva teema: 1 Piet.4:7 "Kaiken loppu on lähellä". 1 Kor.7:29 "...aika on käymässä vähiin." Hebr.1:2 "Mutta näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan...". Hebr.9:26 "Hän on kuitenkin tullut tähän maailmaan vain kerran, nyt aikojen lopulla, hävittääkseen synnin uhrillaan". Ilm.10:6; 22:10,12,20 "Aika on lopussa", "Älä sulje sinetillä tämän kirjan ennussanoja, sillä hetki on lähellä... Minä tulen pian, ja tullessani minä tuon jokaiselle palkan...tämä on tosi, minä tulen pian." Vrt. myös Ilm.2:25;3:11 "Pitäkää kiinni siitä mitä teillä on, kunnes minä tulen...minä tulen pian." Ilmestyskirja suorastaan hehkuttaa alusta loppuun asti Jeesuksen tulemisen pikaisuutta ja ajan loppua ilmestyskirjan vastaanottajien aikaan! Matt.26:64 "...Ja minä sanon teille: vastedes te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä". Jeesus kohdisti sanansa Kaifaalle ja juutalaisen suuren neuvoston jäsenille, joiden hän lupasi näkevän oman jumalallisuutensa heidän elinaikanaan sekä tulemisensa taivaan pilvissä takaisin. Mitään tällaista ei ole tapahtunut, Jeesuksen suuhun laitettu ennustus on osoittautunut erehdykseksi 13

14 (mistä muuten evankelista tiesi, mitä Jeesus puhui Suurelle Neuvostolle kun niitä Jeesuksen opetuslapsia ei siellä neuvostossa ollut?). Paavali uskoi itse olevansa elossa kun Jeesus palaa takaisin ottamaan omansa luokseen. 1 Tess.4:13 17 "Tahdomme, veljet, teidän olevan selvillä siitä, mitä tapahtuu kuoleman uneen nukkuville, jotta ette surisi niin kuin nuo toiset, joilla ei ole toivoa. Jos kerran Jeesus on kuollut ja noussut kuolleista, niin kuin me uskomme, silloin Jumala myös on Jeesuksen tullessa tuova poisnukkuneet elämään yhdessä hänen kanssaan. Ilmoitamme teille, mitä Herra on sanonut: Me elossa olevat, jotka saamme jäädä tänne siihen asti kun Herra tulee, emme ehdi poisnukkuneiden edelle. Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina. Meidät, jotka olemme vielä elossa ja täällä jäljellä, temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan. Näin saamme olla aina Herran kanssa". Paavalin usko ja odotukset ovat riidatta falsifioituneet Paavali on ollut kuolleena noin pari tuhatta vuotta eikä hänen odotuksensa täyttynyt. Mahdollisesti jälkipaavalilaisessa kolossalaiskirjeesssä väitetään, että evankeliumi oli jo siihen aikaan saarnattu kaikille luoduille kaiken taivaan alla (Kol.1:23). Tämä väite leikkaa terän kokonaan siltä väitteeltä, että juuri tänä aikana evankeliumin julistus olisi tulossa valmiiksi (kolossalaiskirjeen tekijä ei sitä paitsi tiennyt, miten laaja maailma on). Uuden testamentin eskatologisissa teksteissä ei ole selvästi kuvattu mitään sellaisia asioita, ilmiöitä tai tapahtumia, jotka liittyisivät esim lukujen tapahtumiin. Lopun ajan tapahtumien kuvaukset ovat hyvin yleisluonteisia (sotia, maanjäristyksiä, nälkää, moraalista rappiota, eksytyksiä yms.) ja ne ilmiöt sopivat hyvin mihin aikaan tahansa. Raamattu ei tiedä mitään edes 600 myöhemmin tapahtuneesta profeetta Muhammadin esiintulosta, islamin synnystä ja levittäytymisestä maailmanuskonnoksi, jonka kannattajat rakensivat moskeijansa jopa Jerusalemiin. Skeptisen ja ateistisen Jeesus-teorian/teorioiden tulevaisuutta koskevat ennusteet Skeptiset ja ateistiset Jeesus-teoriat on kokoava nimitys kaikille niille Jeesusta koskeville väitteille ja teorioille, joihin ei sisälly jumalan olemassaolon oletus eikä usko Jeesuksen jumalallisuuteen ja erityisasemaan. Skeptis-ateistisista Jeesukseen ja monoteistisiin kirjauskontoihin liittyvistä teorioista seuraa eräitä loogisia ja havaittavissa olevia ennusteita maailman (= tämä maapallo ja koko maailmankaikkeus) tulevaisuudesta: 1. Jeesus ei tule koskaan fyysisesti ja kirjaimellisesti takaisin: joko siksi, että hän ei ole ollut edes olemassa tai siksi, että vaikka hän olisi elänyt, ei hän ole noussut kuolleista, vaan on kuollut pysyvästi 2. juutalaisten ja muslimien edelleen odottamaa heidän uskontojensa mukaista messiasta ei tule 3. kuolleiden yleistä ylösnousemusta ja viimeistä tuomiota ei tapahdu koskaan 4. tätä todellisuutta ei koskaan korvata uudella maailmalla ( taivasten valtakunnalla ), jota hallitsee jumaluus ja jossa ei ole kuolemaa eikä mitään pahaa tai kärsimystä 5. raamatullisia kiistattomia ihmeitä tai vaikuttavuudessaan ja näyttävyydessään niiden kaltaisia uudenlaisia yliluonnollisia ihmetekoja ei tule esiintymään 14

15 6. maapallo ja tämä aurinkokunta jatkavat olemassaoloaan fysiikan lakien alaisuudessa seuraavat noin 5 miljardia vuotta, kunnes Auringon jättiläisvaihe tuhoaa elämän Maassa (jo paljon ennen kuin 5 miljardia vuotta täyttyy) 7. mikään transsendentti entiteetti ei tule puuttumaan aurinkokunnan eikä maailmankaikkeuden luonnollisiin prosesseihin nyt eikä tulevaisuudessakaan 8. maailmankaikkeuden olemassaolo jatkuu sen omien lainalaisuuksien mukaisesti Maan tuhoutumisen jälkeenkin ilmeisesti loputtomiin 9. Riidatta voidaan sanoa, että nämä ennusteet ovat olleet paikkansapitäviä jo kaksi tuhatta vuotta. Jokainen uusi vuosi, vuosikymmen, vuosisata ja uusi millenium, jolloin kyseiset ennusteet jatkavat toteutumistaan vahvistaa ennusteiden todenperäisyyttä ja niiden taustalla olevien metafyysisten lähtökohtien uskottavuutta. Kysymys ei siten ole mistään etukäteen dogmaattisesti valitusta naturalistisesta metafyysisestä ratkaisusta, vaan sen tarkkailemisesta, mitä maailmassa tapahtuu ja siltä pohjalta tehdyistä ennusteista. Johtopäätös tulevaisuuteen liittyvistä ennusteista Jeesus-paradigmoille Kuten me kaikki olemme huomanneet, mitään odotettua pikaista maailmanloppua ja Jeesuksen toista tulemista elävien ja kuolleiden tuomarina ei ole tapahtunut kahteen tuhanteen vuoteen. Mikään maailmassa ei anna objektiivista perustetta olettaa, että kyseinen maailmanloppu olisi tulossakaan. Eskatologia on falsifioitunut ja epäonnistunut ja se on pysynyt falsifioituneena ja epäonnistuneena kahden tuhannen vuoden ajan. Useimmille ihmisille varmaankin menneet 2000 vuotta ovat riittävä todiste raamatullisen eskatologian virheellisyydestä, mutta konservatiivikristityt eivät todennäköisesti suostu edelleenkään luopumaan Jeesuksen tulemisen odotuksestaan ja he voivat edelleen väittää juuri tätä aikaa oikeaksi lopun ajaksi mutta niin ovat kristityt tehneet lukuisia kertoja historian aikana ja aina turhaan. Kaava on selvä ja monet kerrat paikkansa pitäväksi havaittu: kristityt odottavat lopun olevan käsillä heidän elinaikanaan, tehdään ennustuksia, tulkitaan aikojen merkit juuri heidän omaa aikaansa koskevina, eikä mitään loppua kuitenkaan tule, vaan maailma jatkaa olemassaoloaan. Toteutuva Jeesus-tulevaisuus todistaa Jeesus-menneisyyden Heti kun Jeesus palaa enkeliensä kanssa Uudessa testamentissa kuvattujen dramaattisten kosmisten ja maanpäällisten mullistusten, kuten taivaan tähtien maan päälle tippumisen, saattelemana takaisin skeptinen, kriittinen ei-teistinen paradigma tulee täydellisesti falsifioitua ja kristillinen Jeesus-teoria verifioituu (osoittautuu todeksi). On siis täysin yksikäsitteistä, että erilaiset paradigmat Jeesukseen liittyen johtavat dramaattisesti erilaisiin tulevaisuuksiin: toteutuva tulevaisuus todistaa menneisyyden. Eskatologia ja Jeesuksen ylösnousemus muodostavat Uudessa testamentissa kiinteästi toisiinsa liittyvä kokonaisuuden: mikäli Jeesus ei ole noussut kuolleista, ei hän täysin loogisesti myöskään koskaan tule takaisin millään tavalla. Kuollut ei voi tehdä mitään, eikä päinvastaisesta asiantilasta (eli että kuoleman jälkeen olisi tietoista elämää jossain toisessa todellisuudessa) ole mitään objektiivista tietoa eikä todisteita. Jeesuksen toisen tulemisen toteutumatta jääminen mitätöi hänen ylösnousemuksensa ja päinvastoin. 9 Näin avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja: Nykyisen tietämyksemme mukaan todellista maailmanloppua ei tule koskaan; maailmankaikkeus jatkaa laajenemistaan ikuisesti. Ajalla oli alkunsa, mutta ei loppua. 15

16 Voi olla, että konservatiivikristityn kanta pitäytyä edelleen eskatologiseen uskoonsa ei ole suorastaan irrationaalista, mutta selkeästi irrationaalista on jos hän odottaa meidän muiden uskovan siihen tai jopa vaatii meitä uskomaan siihen. Sen sijaan skeptikko on hyvin rationaalinen ja toimii sopusoinnussa kaksi tuhatta vuotta kestäneen ja edelleen jatkuvan havaittavan asiantilan kanssa: Jeesus ei ole tullut eikä tätä maailmanaikaa ole korvattu taivasten valtakunnalla. Tämä riidaton seikka antaa - mitä pitemmälle se vaan jatkuu sitä vankemman! hyvin painavan syyn hylätä oletus Jeesuksen kirjaimellisesta ylösnousemuksesta (eli että Jeesus eläisi edelleen ja vaikuttaisi maailmassa). Jos ylösnousemus tulkitaan kuitenkin vain metaforana malliin Jeesus kuoli, mutta aate jäi eloon uskovien mielissä, ei ristiriitaa todellisuuden kanssa ole. Jeesus todellakin on kuollut (tai ne erilaiset apokalyptiset julistajat ja rabbit, jotka ovat alkukirkon Kristus-uskon taustalla) ja hänen aatteensa jäi elämään hänen seuraajiensa uskossa ja julistuksessa. Aika tuomitsee Jeesus-teorioiden, Raamatun ja ateismin totuusarvon Aika testaa Jeesus-teorioiden ja kaiken kaikkiaan kristinuskon ja Raamatun totuusarvon Raamatussa kuvatun deterministisen tulevaisuudenskenaarion 10 ansiosta. Selviääkö Raamattu ajan tuomiosta - siinä on oleellinen kysymys. Samoin ateismi tulee ajan testaamaksi ja tuomitsemaksi. Ateismista seuraa loogisesti tiettyjä tulevaisuutta koskevia ennusteita, joiden toteutumista maailmassa voimme tarkkailla ja siten falsifioida tai vahvistaa ateismin. Eräs tällainen ateismista seuraava keskeinen ennuste on, että mitään Kristuksen toista tulemista, viimeistä tuomiota ja kuolleiden ylösnousemusta ei koskaan tule tapahtumaan - tämä ennuste on pitänyt paikkansa jo 2000 vuotta. 2. Jeesukseen ja hänen apostoliensa toimintaan liittyvät ennusteet siitä, mitä voisimme havaita historiallisista lähteistä jos ihmeet olisivat olleet tosia Sairaiden parantaminen ja kuolleiden herättäminen oli evankeliumien mukaan erittäin yleistä, laajamittaista ja erottelematonta Jeesuksen toiminnassa. Jeesuksen kerrotaan toistuvasti parantaneen kaikki sairaat ja lisäksi hän herätti kuolleita. Hän antoi opetuslapsiensa tehtäväksi tasan samoja suuria ihmetekoja. Alla on eräitä esimerkkitekstejä. Matt.10:5-8 "Nämä kaksitoista Jeesus lähetti matkaan annettuaan heille ohjeet: "Älkää menkö vierasheimoisten keskuuteen älkääkä mihinkään Samarian kaupunkiin. Sen sijaan menkää Israelin kansan eksyneiden lampaiden luo ja julistakaa: 'Taivasten valtakunta on tullut lähelle.' Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa spitaalisia ja ajakaa pois pahoja henkiä. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa". Kuolleiden herättäminen eloon piti kuulua ilman varauksia tai ehtoja opetuslapsien toimenkuvaan, palvelutarjontaan, kuten parantamisihmeidenkin tekeminen ( lahjaksi antakaa ). Huomattakoon vielä tässäkin tekstissä ilmenevä eskatologinen 10 "Michel Godet (1987, 21) määrittelee skenaarion kuvauksena jostain tulevaisuuden tilanteesta sekä niiden tapahtumien kulusta jotka johtavat lähtötilanteesta tuohon tulevaisuuden tilanteeseen. Lyhyemmin ja ytimekkäämmin hän esittää saman asian siten, että skenaariot ovat "todennäköisten olettamusten johdonmukaisia sarjoja, jotka perustuvat selittäviin muuttujiin" (Godet 1994, 44). Lisäksi skenaario on "kuvaus jostain tulevaisuuden tilanteesta ja niistä toisiaan seuraavista tapahtumista, jotka tekevät mahdolliseksi siirtymisen alkuperäisestä tilanteesta tulevaisuuden tilanteeseen (Godet 1995)." Lähde 16

17 ulottuvuus, taivasten valtakunnan läheisyys. Kyseiset tunnusteot olivat merkkinä lopunajallisen Jumalan valtakunnan murtautumisesta maailmaan. Matt. 8:16 "Ja kun ilta tuli, Jeesuksen luo tuotiin monia pahojen henkien vaivaamia. Hän ajoi sanallaan henget ulos ja paransi kaikki sairaat." Matt. 12:15 "Kun Jeesus sai tietää tästä, hän lähti sieltä. Hänen perässään kulki paljon väkeä, ja hän paransi kaikki sairaat." Matt. 14:14 "Kun hän veneestä noustessaan näki kaikki nämä ihmiset, hänen tuli heitä sääli ja hän paransi kaikki sairaat." Hepr. 13:8 "Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti." Heprealaiskirjeen teologian mukaan Jeesus ei muutu siis koskaan, joten jos hän paransi sairaita sekä herätti kuolleita eloon 2000 vuotta sitten, hän tekee samaa nykyäänkin. UT:ssa kerrotut muut ylösnousemukset ja viitteet ylösnousemuksien tavallisuuteen Matt.10:5-8 on merkittävä todiste siitä, että apostolien suorastaan vakiopalvelutarjontaan tuli kuulua sairaiden parantamisen lisäksi kuolleiden herättäminen eloon heidän julistaessaan taivasten valtakuntaa. Jos Matteuksen kertomuksen mukaisesti opetuslapset olisivat saamallaan valtuutuksella todellisuudessa herättäneet useita kuolleita ja tehneet paljon näyttäviä parantamisihmeitä, olisi se ollut todella sensaatiomaista ja herättänyt niin juutalaisten kuin roomalaisen sivistyneistön ja viranomaisten huomion. Näin dramaattisista ilmiöistä olisi hyvin todennäköisesti ulkopuolisissa (juutalaisissa ja roomalaisissa) lähteissä dokumentaatiota. Mutta sellaista kirjallista todistusaineistoa ei ole (miksi roomalaisilla olisi ollut motiivia salata, kieltää tai vähätellä Jeesuksen ja hänen seuraajiensa sensaatiomaisia tekoja jos sellaisia ennen näkemättömiä ihmeitä todella olisi tapahtunut?). Jerusalemin joukkoylösnousemus ja kuolleiden näyttäytyminen monille ihmisille Juutalaiset ja roomalaiset kirjoitukset eivät tiedä mitään siitäkään erikoisesta tapahtumasarjasta, että Jeesuksen kuolinpäivänä monia "kuolleita pyhiä" olisi noussut haudoistaan, lähtenyt liikkeelle ja ilmestynyt monille Jerusalemissa Jeesuksen "ylösnousemuksen" jälkeen. Asia, minkä olisi pitänyt herättää valtavasti huomiota, hämminkiä ja pelkoakin eivätkä roomalaiset viranomaisetkaan olisi voineet olla sellaista huomaamatta. Ainoa lähde, jossa tällaisesta joukkoylösnousemuksesta kerrotaan, on myöhäinen 11 Matteuksen evankeliumi (Matt.27:52 53). Koko äärimmäisen epäuskottava ja epäluotettava, vain yhdestä tekstilähteessä (edes toiset evankeliumit eivät tiedä mitään tuollaisesta ihmeellisestä joukkoylösnousemuksesta!) löytyvä kertomus on erittäin todennäköisesti vain silkkaa epähistoriallista hurskasta sepitettä ja myöhempää legendaa. Koska puolueettomissa, historialliselta arvoltaan evankeliumeita luotettavimmissa roomalaisissa ja juutalaisissa lähteissä ei löydy mitään vertailuaineistoksi todisteita, jotka voisivat vahvistaa Uuden 11 Matt.28:14 15 sanoissa paistaa läpi evankeliumin myöhäisyys: Heidän kertomustaan on juutalaisten keskuudessa levitetty tähän päivään asti. On siis ollut jokin kertomus, jonka levitys on jo kestänyt hyvän aikaa silloin kuin Matteuksen evankeliumi kirjoitettiin (mahdollisesti 80-luvulla jaa.). 17

18 testamentin kertomat muut ylösnousemukset, on rationaalinen ja täysin oikeutettu johtopäätös tämä: näitä kuolleista nousemisia ei ole tapahtunut, vaan ne ovat kristillistä legendaperinnettä, jonka avulla on yritetty korostaa Jeesuksen suuruutta ja saada ihmisiä uskomaan häneen. Niinpä rationaalisempaa on olla uskomatta noihin parantamis- ja kuolleista heräämiskertomuksiin kuin uskoa niihin. Ei ole järkevää uskoa toisen käden lähteisiin eikä kuulopuheisiin varsinkin jos väite koskee hyvin epätavallista ja yleisen elämänkokemuksen vastaista ilmiötä. Konservatiiviskristillisen Jeesus-paradigman oikeastaan viimeinen keino onkin vedota siihen uskoon, että Jumalalle on kaikki mahdollista, myös kuolleiden herättäminen. Mutta sen uskon puolesta puhuvat objektiiviset, luotettavat, kriittisen tarkastelun kestävät historialliset ja tänä aikana saatavilla olevat todisteet puuttuvat. UT:n lupaukset uskovia seuraavista merkeistä ja rukousvastauksista Toinen ryhmä ennusteita liittyy siihen, mitä Jeesus evankeliumeissa lupaa hänen seuraajiensa saavan häneltä tai mitä uskovaiset tulevat tekemään. Näiden ennusteiden toteutumista tai toteutumattomuutta voidaan tarkkailla havainnoimalla uskovaisia. Joh 14:12 "Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö, ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa. Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen." Mark. 16:17 "Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi." Jaak. 5:13 16 "Jos joku teistä kärsii, hän rukoilkoon;...jos joku teistä on sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan, ja rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan. Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, hän saa ne anteeksi. Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte. Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan." Matt.7:7 11 "Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen pyytävä saa ja jokainen etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. Ei kai kukaan teistä anna pojalleen kiveä, kun hän pyytää leipää? Tai käärmettä, kun hän pyytää kalaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin paljon ennemmin teidän taivaallinen Isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä pyytävät." Oheisissa Uuden testamentin esimerkeissä ei tehdä mitään varauksia tai ehtoja paranemiselle. Ei kysellä ihmisten uskon virheettömyyttä eikä väitetä "salaisen tai tunnustamattoman synnin" estävän parantumista. Ei myöskään väitetä, että joskus ihmiselle on parempi jäädä sairaaksi ja sen tähden Herra ei paranna kaikkia 12. Mitään varauksia tai vaatimuksia ei myöskään aseta kaikkien 12 2 Kor.12:6 10 jaksoa kristityt käyttävät sen todistamiseen, että Herra ei paranna kaikkia, jotta ihminen ei ylpistyisi tai muun vastaavan hyvän syyn tähden. Paavalin teologia 2 korinttolaiskirjeessä ei kuitenkaan selitä pois 18

19 Jumalalle osoitettujen pyyntöjen täyttymiselle jokaiselle pyytävälle annetaan ja taivaan Isä antaa hyvää niille, jotka pyytävät. Jokaisen etsivän luvataan myös löytävän silti on paljon ihmisiä, jotka eivät ole Jumalaa löytäneet etsinnästään huolimatta eivätkä Jeesustakaan. Muita ehtoja ei ole kuin uskominen ja uskossa rukoilu sekä Jeesuksen nimessä rukoileminen Johanneksella. Ei vaadita virheetöntä uskoa eikä kaikkien syntien tunnustamista ensin tms. Kyseessä ovat selkeät lupaukset siitä, mitä tulee tapahtumaan ja nuo kaikki ovat havaittavissa olevia asioita. Voimme tarkistaa ovatko lupaukset toteutuneet mitä näemme maailmassa? Jeesus lupaa Johanneksella tehdä sen, mitä uskovaiset häneltä pyytävät hänen nimessään ja lisäksi uskovien luvataan tekevän samoja tekoja kuin Jeesus (hän mm. kertomuksien mukaan paransi, herätti kuolleita, ruokki tuhansia ihmisiä muutamalla leivällä ja kalalla ja teki vedestä viiniä). Vieläpä suurempiakin tekoja Jeesus lupaa uskoviensa tekevän. Toki kristikunnassa esiintyy hurskaita hengellisiä selityksiä, joissa asetetaan kaikenlaista sisältöä ja vaatimuksia siihen Jeesuksen nimessä anomiseen sillä käytännön kokemus on ollut, että kaikkiin pyyntöihin Jeesus ei vastaa eivätkä uskovat saa läheskään kaikkea rukoilemaansa eivätkä varsinkaan uskovaiset tee samoja tai vielä suurempia tekoja kuin Jeesus. Mitä lakihenkisempi suuntaus, sitä enemmän vaatimuksia ja ehtoja ihmisten täytettäviksi kuljetetaan sisään Jeesuksen nimessä sanoihin vaikka tekstissä itsessään ei mitään enempiä ehtoja määritetä. Kielillä puhuminen on universaali ilmiö, joka ei rajoitu uskontoihin Puhuminen uusilla kielillä eli ns. kielillä puhumisen armolahja, jota suuresti arvostellaan karismaattisissa kristillisissä piireissä, on täysin luonnollisesti selittyvä aivofysiologinen ja psykologinen ilmiö, jolle löytyy paljon vastineita muistakin uskonnoista ja ei-uskonnollisista yhteyksistä. Lavahypnoosi ja peruspsykologia selittävät ylipäätään karismaattiset niin sanotut henkivaikutukset ja kaatumisilmiöt. "The highly respected 1972 study of John P. Kildahl (The Psychology of Speaking in Tongues) concludes that "from a linguistic point of view, religiously inspired glossolalic utterances have the same general characteristics as those that are not religiously inspired." In fact, glossolalia is a "human phenomenon, not limited to Christianity nor even to religious behavior." (Dictionary of Pentecostal and Charismatic Movements by Spittler, P. 340). Goodman also concludes that glossolalia "is, actually, a learned behavior, learned either unawarely or, sometimes consciously." Others have previously pointed out that direct instruction is given on how to "speak in tongues," ie. how to engage in glossolalia. In fact, it has been found that the "speaking in tongues" practiced in Christian churches and by individual Christians is identical to the chanting language of those who practice voodoo on the darkest continents of this world. Those who speak in tongues are also becoming involved in "holy laughter" - laughing uncontrollably, falling down on the ground, rolling around, having seizure-like activmuita, sen kanssa jännityksessä olevia Uuden testamentin teologioita. Jaakobin kirjeen teologiassa kyseistä Paavalin ajattelua ei ole. Nämä erilaiset teologiset korostukset vain osoittavat osaltaan UT:n teologista epäyhtenäisyyttä. 19

20 ity, being struck dumb, or being "slain in the spirit."" Glossolalia in Contemporary Linguistic Study (lihavoinnit ovat artikkelissa). Kristillinen kielillä puhuminen on siis tutkimuksissa havaittu olevan identtinen voodoouskonnossa harjoitutettavan kielillä puhumisen kanssa. Uskonnollisesti inspiroitu kielillä puhuminen sisältää samoja yleisiä piirteitä kuin maallisessa, ei-uskonnollisessa kielillä puhumisessa. Näin ollen kristillinen kielillä puhuminen ei ole merkki, jonka esiintyminen antaisi aihetta olettaa mitään yliluonnollista alkuperää eikä ilmiö tue Jeesuksen ylösnousemusta (tai sitten kielillä puhuminen todistaa yhtä lailla voodoon totuudellisuuden). Uskovaisia seuraavista ihmeistä ja merkeistä loistavat poissaolollaan Ei ole olemassa luotettaviin, kriittisiin tutkimuksiin perustuvia todisteita paranemisista, joita voitaisiin pitää jumalallista toimijaa selityksekseen vaativina ihmeinä 13. Raamatulliset parantumisihmeet, sellaisina kuin ne on kuvattu Uudessa testamentissa, eivät kerro joistain psykosomaattisista vaivoista saadusta helpotuksesta, vaan ne ovat monesti hyvin dramaattisia ja huomiota herättäviä: kuuro alkaa kuulla sokea nähdä halvaantunut nousee äkisti ja kävelee rampa/invalidi saa liikuntakyvyn spitaali poistuu hetkessä kuollut (jopa neljä päivää haudassa ollut) herää eloon sanan/rukouksen vaikutuksesta. Kaikki tuo kävi äkisti, Jeesuksen (tai hänen apostoliensa) sanan, kosketuksen tai rukouksen voimasta (tai tekemällä syljen avulla jonkinlainen tahna, kuten vanhimmassa Markuksen evankeliumissa kerrotaan). Nuoremmissa evankeliumeissa väliaineet on poistettu parantumisten ihmeellisyyden korostamiseksi. Raamatulliset paranemisihmeet ovat hyvin näyttäviä ja kaikki tuollainen ihmeellisyys on loistanut poissaolollaan niin pitkältä aikaa kuin on luotettavia dokumentteja olemassa eikä nykyäänkään esiinny mitään tuollaisia ihmeitä (sitäkin enemmän netissä kiertää erilaisia hurskaasti liioiteltuja kristillisiä urbaanilegendoja parantumisista monesti joissain muualla kuin omassa lähipiirissä). On rationaalinen johtopäätös, että koska nykyään eikä luotettavasti dokumentoidun historian aikana ole tapahtunut tuollaisia ihmeitä, maailman rakenne ja lainalaisuudet eivät ole olleet erilaisia 2000 vuotta sitten eikä ihmeitä ole tapahtunut tosiasiassa silloinkaan. Se, mikä oli erilaista siihen aikaan, oli ihmisten todellisuuskäsitys ja maailmankuva: valmius uskoa helpommin ja herkemmin todeksi mitä ihmeellisimpiä väitteitä ja kertomuksia. Ihmiset eivät tienneet asioiden luonnollisia syyseuraussuhteita ja tautien todelliset syyt olivat vieraita. Tosin jo siihen aikaan oli joitain kriittisiä, ympärillä rehottavaa taikauskoa ja maagisia käsityksiä sekä jumalia ilmiöiden syinä arvostelleita ajattelijoita, mutta he jäivät marginaalisiksi skeptisen ja kriittisen, rationaalisen ajattelun edelläkävijöiksi (helluntailaisten tekemä tutkimus väitetyistä parantumisihmeistä). Ks. myös Hannu Lauerma: Usko, toivo ja huijaus: Rohkaisusta johdattelun kautta psykoterroriin,