Permiläiset l ja s -koaffiksit
|
|
- Pirkko Aho
- 3 vuotta sitten
- Katselukertoja:
Transkriptio
1 RAIJA BARTENS Permiläiset l ja s -koaffiksit Permiläisissä kielissä on kantapermiin palautuva /-kaasusten sarja, paikallissijasarjojen tapaan kolmidimensioinen datiivi, genetiivi ja ablatiivi -sarja. Nämä kaasukset ovat kantapermissä muodostaneet +elollinensubstantiivien deklinaatiosta tärkeän osan. Niitä on käytetty tälle substantiiviryhmälle keskeisten funktioiden merkintään. Sellainenkin syntaktinen erikoispiirre kuin genetiivin ja ablatiivin komplementaari jakauma omistajan attribuutissa on jo kantapermissä ollut nykyisenkaltaiseksi selkiintynyt. Kaasussarjan etäisyys paikallissijasarjasta tulee syntaktisellakin tasolla havainnollisesti näkyviin: datiivi, genetiivi ja ablatiivi ovat pyrkineet liikkumaan hierarkiassa ylöspäin, adverbiaalin ja attribuutin merkitsijän asemista myös subjektin ja objektin merkitsijän asemiin. Näiden kaasuspäätteiden kehitys on kulkenut kaksimorfisesta päätekompleksista yksimorfiseksi. Kunkin taivutuspäätteen aloittanut /-aines ja sitä seurannut yksinkertainen, permiläisten kielten keskeisissä paikallissijoissa esiintyvä pääte ovat sulautuneet jakamattomaksi kokonaisuudeksi. Tämä l on tulkittu alkuperältään johtimeksi (Wichmann , 15; Ravila 1935, 43-). Sukukielistä on useita esimerkkejä vastaavan tyyppisistä, samalla konsonanttiaineksella alkavista kolmijäsenisistä kaasussarjoista. Selityksiä on näihin muihin tapauksiin kaksi. Kaasussarja on muodostunut saman taivutusaineksen, yleensä latiivisen elementin, varaan kuten samojedikielten paikallissijat k-latiivin ja suomalais-volgalaisten kielten sisäpaikallissijat s-latiivin varaan. (Alhoniemen [1988, 34] mukaan s- suffiksi ei kuitenkaan primaaristi olisi ollut latiivinen vaan yleinen paikallisuuden merkki, + lokaliteetti.) Toinen selitys on, että kaasussarja on muodostunut postpositiovartalon varaan. Tästä on runsaasti esimerkkejä erityisesti ugrilaisen haaran kielissä (Korhonen 1979). Viimeisessä Suomalais-ugrilaisen Seuran vuosikokousesitelmässään Korhonen asettui kannattamaan sitä käsitystä, että kaasuspäätteet yleensäkin ovat syntyneet postpositioista; suomalais-ugrilaisen ja uralilaisen kantakielen
2 24 Raija Bartens paikallissijoille Korhonen oletti postpositiolähtöisyyttä (Korhonen 1991). Tämä näkemys on yleisessä kielitieteessäkin tullut vallitsevaksi, kuten Korhonen esitelmässään totesi. Yleensä fleksion affiksien oletetaan kehittyneen runsasfrekvenssisistä sanoista (Bybee 1985a, 38; 1985b, 29). Permiläisten kielten /-kaasusten ainesosat, l ja yksinkertainen Cx olivat jo kantapermissä täysin sulautuneet yhteen, yhdeksi morfeemiksi. Tämän prosessin varhaisuuden ja lopullisuuden takia on hämmästyttävää, kuinka moni-ilmeinen status on toisella, niin ikään deklinaatiossa esiintyvällä /-aineksella. Tässä tyypissä likvidaa seuraa vokaali, aines on la. Loppuheittoisissa permiläiskielissä vokaaliin päättyvien morfeemien lopusta on yleensä oletettu konsonanttiaineksen kadonneen. Ainakin seuraavassa alaryhmänä 1. a) esiteltävässä tapauksessa näin lieneekin tapahtunut. Toisaalta on kyllä mahdollista olettaa a:n säilymistäkin; säilymisen olisi motivoinut aineksen funktio. la on lokaalisuuden signaali, vastakohtana kantapermiläisten datiivin, genetiivin ja ablatiivin rakenteelle, jossa /-ainesta seuraa etisempi vokaali. Kantapermi on käyttänyt tällaista vokaali-informaatiota muulloinkin, esim. persoonapronominien taivutuksessa: genetiivinmuodostus udm. mtnam, komi menam, udm. t!nad, komi tenad vastakohtana datiivimuodoille udm. m!n!m, komi mentm, udm. t!n!d, komi tentd. ta-aineksen status on eri käyttöyhteyksissä erilainen, kuten seuraavasta yksityiskohtaisesti käy ilmi. 1. a) Komin ja permjakkimurteiden konsekutiivisija (-/a, -wa) on todennäköisesti alkuaan kaksimorfinen, tulosijaan, latiiviseen k:hon päättynyt. Sen keskeiseen, kapeaan merkitystehtävään (ilmoittaa, mitä joku menee hakemaan) käytetään sukukielissä yleisesti tulosijamuotoa (esim. sm. mennä marjaan). Udmurtin deklinaatio ei konsekutiivia tunne; udmurtti käyttää samaan tehtävään datiivia. Alkuperäisten konsonanttiainestensa suhteen konsekutiivi ja datiivi ovatkin identtisiä. On mahdollista, että allomorfien eriytyminen on tapahtunut jo kantapermissä, mutta konsekutiivi ei vaatimatonta tehtäväaluettaan ole udmurtissa pystynyt puolustamaan ja on väistynyt datiivin tieltä. (Vrt. myös udm. mal!, matf, komi mjfla 'miksi'.) Osoitus konsekutiivisen ta-aineksen kantapermiläisyydestä voisivat olla kummankin permiläiskielen /a-päätteiset temporaaliadverbit, udm. aita 'ennen, ensin, edeltäpäin, edelle; edellinen' (Wichmann-Uotila-Korhonen 1987, 13a; Munkacsi 1896, 10-), komi bgrla 'jälleen' (Sravn. slovaf, 18a). 1. b) Udmurtin ja komin approksimatiivissa ta-ainekseen on myös liittynyt taivutusaines, deklinaatioparadigmaan kuulumaton Ii (Aminoff
3 Permiläiset l ja s -koaffiksit , 26; vrt. udm. kjmjn, kgmiri [Munkacsi 1896, 159], komi kjmjri, kjmiri [Fokos-Fuchs 1959, 429b] 'kumoon, kumossa'). Tässä tapauksessa ta-aineksen vokaali ei ilmeisesti ole mikään sulaumavokaali. Approksimatiivi on levikkinsä perusteella varmasti kantapermiläinen. 1. c) Udmurtissa pronomini- ja adverbivartaloista muodostuvat egressiiviset adverbit ovat myös /a-aineksisia: G M talasari, U talasan 'von hier, von dieser Gegend' (Wichmann-Uotila-Korhonen 1987, 255a; Munkåcsi 1896, 734), G M solasari, solasan 'von jener Seite' (Wichmann-Uotila-Korhonen 1987, 224b-; Munkacsi 1896, 734; Udmurtfuc slovaf, 395b ), ullasari 'alhaalta, alapuolelta' ( Udmurt-fuc slovaf, 448a), vlflasari 'ylhäältä, yläpuolelta' (mt., 102a), berlasari 'takaa, takapuolelta' (mt., 45a), ailasari 'von vom' (Wichmann-Uotila-Korhonen 1987, 13a), mjdlasan 'von einer anderen Richtung her' (Munkacsi 1896, 713). Udmurtin deklinaation egressiivin pääte on -( j)sen. Egressiivisten adverbien muodostuksessa sibilantin jälkeisen vokaalin laatu ja laajaalainen loppunasaalin liudennus, eli siis poikkeavuus deklinaation egressiivistä, todistavat adverbien egressiivissäkin morfeemirajan hämärtymisestä, pääteaineksien sulautumisesta yhdeksi morfeemiksi, kuten on tapahtunut approksimatiivissa ja konsekutiivissakin. Lisäksi udmurtin adverbit käyvät todisteeksi muotojen kantapermiläisyydestä - komin egressiivihän on juuri muotoa -sari. {Tuntuisi väkinäiseltä ratkaisulta olettaa approksimatiivin yhdenmukaistavaa vaikutusta egressiivin arisekvenssiin erikseen udmurtissa ja koroissa; edellä käsitellyistä pronomini- ja adverbivartaloista muodostuvat approksimatiivit talari, solan, ullari, vplari, berlari, ailari, mjdlari.) Udmurtin -lasari-muodot ovat siis adverbeja. Tosin päätettä udmurtin vanhassa kirjakielessä kokeiltiin substantiivinkin taivutukseen (Glazovin murteelle käännetyissä, v ilmestyneissä Matteuksen evankeliumissa ja aapisen teksteissä, esim. vgld}az djsetonze kfos-lasan 'levitti oppiaan rististä', Munkåcsi 1896, 734, missä myös muita esimerkkejä), mutta päätteen alueeksi on jäänyt adverbi. Myös approksimatiivi on erityisen vahva adverbeissa; Fokos-Fuchsilla (Fuchs 1954, 140) esimerkiksi oli se käsitys, että sen käyttöalue udmurtissa rajoittuukin adverbeihin. Grammaattiselta funktioltaan ta-ainesta voi kaikissa kolmessa tapauksessa pitää ensi vaiheessa uuden vartalon muodostajana. Johtimeksi sitä ei ole syytä tulkita, se ei muodosta uutta sanaa. Koska se ehdottomasti vaatii peräänsä taivutusaineksen, Cx:n, siis toisen affiksin, voi sitä nimittää koaffiksiksi. Seuraavassa kehitysvaiheessa koaffiksi on sulautunut osaksi yksimorfeemiseksi kehittynyttä uutta taivutuspäätettä. Näin on tapahtunut konsekutiivissa, approksimatiivissa ja udmurtin adverbien egressiivissäkin. Syy koaffiksin käyttöönottoon on ollut lokaaliilmaukseen luontuvan vartalon tarve. Tarve oli suuri niin konsekutiivi-
4 26 Raija Bartens ilmausten kuin pronominaalisten approksimatiivi- ja egressiivi-ilmaustenkin kohdalla. Se riitti kuljettamaan koaffiksin niidenkin vartaloiden yhteyteen, jotka sinänsä jo olivat lokaalikäsitteiden nimiä. Aivan vastaavanlaisen ilmiön Alhoniemi (1988, 34) näkee sisäpaikallissijojen synnyssä: "s-suffiksilla ehkä ikään kuin leimattiin sanoja paikallisuuden ilmaisimiksi." Se että keskeistä paikallissijasarjaa, mihin, missä, mistä -sarjaa, ei ole syntynyt ta-aineksen varaan, johtuu ilmeisesti semanttisesta piirteestä. Aines on lokaliteetin signaali spesifissä merkityksessä: lokaliteetti jllk suunnalla, tietyn alueen jllk puolella. Näin sen varaan muodostuivat juuri ne kaasukset, joilla ilmaistaan liike johonkin suuntaan (approksimatiivi, ja tarkemmin määritellen: konsekutiivi) tai liike jstk suunnasta ( egressiivi). 2. Kummassakin permiläiskielessä on myös sananmuotoja, joissa /aaineksen perään on niin ikään liittynyt yksinkertainen Cx, mutta kiteytymistä uudeksi yksimorfeemiseksi päätteeksi ei tapahdu. Kyseessä olevat Cx:t ovat erityisesti illatiivin, inessiivin ja elatiivin pääte, mutta esimerkkejä on myös transitiivin ja egressiivin päätteen sisältävistä rakenteista. Udmurtissa mielenkiintoinen ryhmä tätä rakennetyyppiä ovat paikanniminä käytetyistä mikroetnonyymeistä, ns. vorsud-nimistä, muodostuvat paikallissijaiset muodot. (Vorsud-nimet olivat heimojen, sukujen, nimiä, joita ilmeisesti yhdisti saman vorsud-haltian kultti; vorsud: 'Hausgeist, Schutzgeist des häuslichen Gliickes' Wichmann 1893, 7, 22; Wichmann-Uotila-Korhonen 1987, 323a.) Näin käyttäytyvinä on mainittu -ja ja -ga -loppuiset nimet (ks. Kövesi 1965, 182- ja siinä mainittua kirjallisuutta). Vorsud-nimille näyttää a-loppuisuus olevan tyypillistä. Sanakirjassa Udmurt-fuc slovaf luetelluista 68 mikroetnonyymista 65 loppuu a-vokaaliin. Näiden paikannimien paikallissijamuodoissa nimen ja Cx:n välissä on ta-aines: Ngrja (nom.) : illat. Ngr}ala, iness. Ngr}alan, elat. Ngr}alas (Fuchs 1954, ). Aminoff (1896, 27) sanoo ta-aineksen ilmaantuvan "muutamissa a-päätteisissä votjakkilaisissa paikannimissä sijapäätteen edelle inessiivissä, elatiivissa ja illatiivissa''. Yhdellä appellatiivillakin on, tai on aiemmin ollut, sama taivutus: (M) klj:a 'Sommerhiitte' : illat. klj:a/a (Wichman-Uotila-Korhonen 1987, 139a}, kwa : illat. kwala, iness. kwalan, elat. kwalas (Munkåcsi 1896, 229-; vrt. Px:lliset muodot kwaä, kwaed, kwaez). Useissa udmurtin murteissa ta-aines esiintyy tämän sanan nominatiivissakin, ja niin ikään sekä komissa että komipermjakissa vastaavana sanana, metsäkodan nimityksenä, on /a-aineksinen muoto: kola. Kyseessä on ilmeisesti paikallissijamuotojen vartalon yleistymä. Udmurtin deklinaatioon paikallissijapäätteiden allomorfeiksi lasketaan tyypit: ill. 0, iness. -n, elat. -s. Nä-
5 Permiläiset l ja s -koaffiksit 27 mä allomorfit esiintyvät Ngr}ala, kij:ala -taivutuksen lisäksi substantiivissa kor-ka 'Haus, Stube' : ill. kor-ka, iness. kor-kan, elat. kor-kas (Wichmann-Uotila-Korhonen 1987, 139a) ja substantiivissa pal 'Seite, Gegend; Hälfte' (ill. pala, iness. palan, elat. palas), jonka nominatiivi tosin ei lopu a-vokaaliin. Taivutustyypin voi olettaa syntyneen juuri Ngr}ala-, kij:a/a-rakenteissa. Muodollisesti morfeemiraja on hämärtynyt - näiden taivutusmorfeemien päämorfityyppi on vokaalialkuinen. Rakenteiden semanttinen sidos kolmipaikallisuuteen liittää muodot kuitenkin niin selvästi illatiivi, inessiivi, elatiivi -sarjaan, että tulkinta 0, -n, -s -ainesten allomorfin luonteesta on paikallaan. Udmurtista tätä rakennetyyppiä ei muiden sanavartaloiden yhteydestä löydäkään. Muutamassa murteessa näyttää lokaalinen adverbivartalo tosin saavan saman päätetyypin: B pedla 'hinaus, heraus, in den Hof, auf den Hof', B pedlas 'von aussen, von draussen' (Wichmann-Uotila-Korhonen 1987, 190b) < ped- 'ulko-'. Muiden murrealueiden edustuksesta kuitenkin näkyy, että kyseessä ei ole ta-elementti, esim. G M J MU U pedlo ( = B pedla), G M MU pedlon 'draussen, aussen', G pedlos ( = B pedlas) (mp.). Useimmissa murteissa päätteet ovatkin siis muotoa -lo, -!on, -/os. Muita esimerkkejä: S M U oiolo 'edemmäs', S M oio/on 'edempänä', oio/os 'edempää' (Udmurt-fuc slovaf, 318b; Wichmann-Uotila-Korhonen 1987, 183b) < oit 'siten' (Wichmann-Uotila-Korhonen 1987, 183b); G J U aito 'ennen, aikaisemmin (kuin), ensin; ensinnä oleva, ensimmäinen' (Wichmann-Uotila-Korhonen 1987, 13a-), JU ailon 'edeltäpäin, edelle' (mt., 13b), 'vorn, voran; fruher, eher' (Munkåcsi 1896, 12), JI ailos 'etumainen' (Wichmann-Uotila-Korhonen 1987, 13b), 'von vorn; vorderer' (Munkacsi 1896, 12) < ai- 'ete-'; berlo 'sitten, jälkeen; viimeinen', berlon 'sitten, jälkeen', berlos 'jälkimmäinen' (Udmurt-fuc slovaf, 45a) < ber- 'perä-'. Saamelle ja mordvalle sekä marillekin niin tyypillinen adverbisarja, jossa vartaloa seuraa /-aines ja tätä eri paikallissijain päätteet, on permiläisissä kielissä edustettuna vain näissä udmurtin adverbisarjoissa; komista ei esimerkkejä adverbisarjasta löydy. Udmurtin esimerkit riittävät kuitenkin - sukukielten tarjoaman_ todistusaineiston tuella - todisteeksi siitä, että kantapermissäkin on habitiivisten /-aineksisten kaasusten rinnalla ollut lokaalis-temporaalisten /-adverbien ryhmä. Udmurtin -lo, -/on,!os -adverbinpäätteet poikkeavat kyllä keski- ja etuvokaalisista datiivin, genetiivin ja ablatiivin päätteistä, mutta komissa, joka ei labiaalivokaaleja jälkitavuissa omaperäisessä kielenaineksessa tunne, adverbinpäätteet olisivat langenneet yhteen habitiivisten kaasusten päätteiden kanssa. ta-aineksesta saatiin yksiselitteinen lokaalisuuden merkki. Udmurtin paikannimien taivutus - kohta esiteltävän komilaisen materiaalin ohella - osoittaa, että ta oli jo kantapermissä käytössä myös kolmi-
6 28 Raija Bartens dimensioisessa paikanilmausten sarjassa, ei ainoastaan liikettä johonkin suuntaan tai jostakin suunnasta nimeävissä ilmauksissa. Ainakin yhdessä tapauksessa udmurtista on samalta murrealueelta tieto sekä -la että -lo -tyypistä: Munkacsi esittää (1896, 10, 12) samalta alueelta - Kaz. Glaz. - muodot aj1a 'friiher; vorher' ja aj1o 'einst; friiher'. Wichmann esittää myös molemmat muodot mutta eri murteista (Wichmann-Uotila-Korhonen 1987, 13a, b), ja Udmurt-fuc slovaf tuntee vain -lo-loppuisen muodon (24a). Edellä oletettiin, että adverbivartaloiset ta-muodot, udm. aita, komi b rla, voivat edustaa myös kantapermissä kehkeytymässä ollutta konsekutiivia. Esimerkkejä komin -/a-aineksisista rakenteista, joissa ta-ainesta seuraa paikallissijan pääte: VU V jvlag, U jllag ;._ 1fag, VO jllaa 'ulos' (Sravn. slovaf, 442a; Fokos-Fuchs 1959, 300a esittää tiedot myös Letkan ja Vymin murteesta), Le jllän - jllajn, V jvlajn 'ulkona', V jvlajs 'ulkoa', V jvlasarijs 'ulkoa päin' (Fokos-Fuchs 1959, 300a, b; Komi-russkij slovaf 792a- esittää sekä illatiivi- että inessiivi-, elatiivi- ja egressiivimuodot) < jv-, 11- 'ulko-'. Tällä adverbilla on rinnallaan substantiivi, nominatiivimuoto: VU V jvla, SO SM VO Pec Vm 1 jlla 'piha, katu (ulkotila vastakohtana kodille, asumukselle)' (Sravn. slovaf, 442a; Fokos- Fuchs 1959, 300a; myös Komi-russkij slovaf, 792b, esittää substantiivin). Tässä on varmaan analoginen yleistymätapaus, samanlainen kuin k'ij:ala, kola -tapauksessa. SM V Pec mgdlag, 1 mgdlaa, VO mgdla 'toiseen paikkaan', SM V Pec 1 mgdlajn, VO mgdlan 'toisessa paikassa', SM V Pec 1 mgdlajs, mgdlas 'toisesta paikasta' (Sravn. slovaf, 224b ). Komirusskij slovaf (428b) esittää illatiivi- ja inessiivimuotojen li~äksi myös transitiivimuodon: mgdlati 'toisen paikan kautta' < mgd 'toinen'; U vjlislag 'toiseen paikkaan', U vjlislajn 'toisessa paikassa', U vjlislais 'toisesta paikasta' (Sravn. slovaf, 224b) < U vjlis 'toinen' (mt., 224a); L Le SO SM VU V U Vm vjfiag, 1 vjfiae - vjfiaa, VO vjfia - vjfiaa 'uuteen paikkaan', L Le SO SM VU V U Vm vifiain, 1 vifiain - vifiaan, VO vjfian - vjftaan 'uudessa paikassa', L Le-SO SM VU V Vm i vjftajs, U vjftais, VO vjfias - vjftaas 'uudesta paikasta' (Sravn. slovaf, 73a; Wichmann-U otila 1942, 341a). Komi-russkij slovaf (149a) esittää illatiivi- ja inessiivimuotojen lisäksi transitiivimuodon vjftati 'uuden paikan kautta'. Tämänkin adverbin rinnalta Wichmann on kahdesta murteesta, V ja S, tavoittanut myös nominatiivimuodon: vjfta 'uusi paikka' (Wichmann- Uotila 1942, 341a). Nominatiivia ei tunne Sravn. slovaf, ei liioin Komirusskij slovaf eikä Fokos-Fuchs. Tässäkin on kyse sekundaareista analogiatapauksista. Vielä yhdestä substantiivista on löytynyt tieto: Fokos- Fuchs (1959, 1013b) tuntee Vycegdan murteesta substantiivin tala-mgdla 'dieser Ort - jener Ort, dieser Ort - ein anderer Ort'; käytöstä hän ei anna esimerkkejä. Tämäkin lienee paikallissijamuodoista abstrahoitu nominatiivi.
7 Permiläiset l ja s -koaffiksit 29 Myös komipermjakki tuntee /a-aineksisen rakenteen, jossa /a-ainesta seuraa paikallissijan pääte: vifvag 'an eine neue Stelle' (Wichmann-Uotila 1942, 341a). Tässä rakennetyypissä /a-aines olennaisesti muuttaa edeltävän sanavartalon semanttista sisältöä, tekee ei-lokaalisesta käsitteestä lokaalisen (esim. vtf 'uusi' > vl{ia- 'uude[ssa] paika[ssa]', Ngrja = mikroetnonyymi > Ngr}ala- Nerjan kylä[ssä]). /a-aines on statukseltaan niin lähellä johdinta, että on ihmeellistä, ettei löydy useampia yleistymiä kuin k1j.ala ja tvla ja kahdessa murteessa vtfia sekä erikoinen yhden murteen talamgdla. Puhtaaksi johtimeksi /a-ainesta ei silti voi määritellä, sillä sen valikoivuus seuraavan affiksin suhteen on liian tiukkaa; kysymykseenhän tulevat suffikseista vain Cx:t (eivät esim. Px:t) ja näistä vain paikallissijat. /a-aines muodostaa kyllä uuden vartalon, nimittäin paikanilmaukseksi sopivan vartalon, ja koska se vaatii peräänsä tietyn affiksin, voisitä nimittää tässäkin tapauksessa koaffiksiksi. (Edellä oletettiin konsekutiivin ja approksimatiivin sekä udmurtin adverbien egressiivin päätteen muodostuneen koaffiksin ja yksinkertaisen taivutusaineksen yhteensulautumisesta.) Koska /a-aineksella muodostunut vartalo toimii vain paikallissijamuodoissa (vlfiatn, N r}alaln jne.), vailla mahdollisuutta nominatiiviin (muutamia analogisia yleistymiä lukuun ottamatta), voi vartaloa nimittää adverbivartaloksi. Itse asiassa kaikilla paikanilmauksilla on ollut tai on luja sidos adverbikategoriaan. Juuri permiläisissä kielissä ja marissakin näkyy havainnollisesti deklinaation kaksijakoisuus: paikanilmaukset contra muu kaasuskayttö. Myös sellaisia paikanilmauksia, jotka olivat muodostuneet semantiikaltaan lokaalikäsitteiksi soveltuvista substantiiveista (joihin ei tarvittu vartalon lokaalikäsitteeksi luontuvaksi adverbivartaloksi muuttavaa koaffiksia), kieli käsitteli kuin paikanadverbeja. Tämä näkyy affiksijärjestyksestä. Permiläiskielten ja marin paikallissijoille tyypillinen järjestyshän on Cx + Px, kun taas grammaattisten sijojen affiksien järjestys on Px + Cx. Edellinen on siis adverbien affiksien järjestys, joka on edelleen voimassa ugrilaisissakin kielissä. (Deklinaatioon ovat niin ugrilaiset kuin läntiset suomalais-ugrilaiset kielet analogisesti yleistäneet toisen järjestyksistä, ugrilaiset kielet grammaattisten sijojen järjestyksen, suomalais-saamelais-mordvalainen ryhmä paikallissijamuotojen eli adverbien affiksij ärjestyksen.) Syy adverbiparadigman ja substantiiviparadigman (eli ei-paikallissijat käsittävän paradigman) affiksijärjestyksen eroon voi olla se relevanssin käsite, jonka Bybee näkee vaikuttavan fleksioon ("A meaning element is relevant to another meaning element if the semantic content of the first directly affects or modifies the semantic content of the second", Bybee 1985a, 13-). Hän on verbintaivutusta tutkiessaan todennut, että ne affiksit, jotka edustavat verbille relevanteimpia kategorioita, ovat lä-
8 30 Raija Bartens hinnä verbivartaloa (mt., 23-). Esim. aspekti, joka edustaa eri mahdollisuuksia tarkastella ''the internal temporal constituency of an action or state' ', kuten Comrie on asian ilmaissut, on erittäin relevantti toiminnan tai tilan nimeävälle verbille. Sen sijaan subjektinkongruenssi, jolla viitataan verbin argumenttiin mutta ei verbin ilmaisemaan toimintaan tai tilaan, on verbille vähemmän relevantti, ja niinpä affiksijärjestyksessä jälkimmäinen onkin aina paljon kauempana verbin vartalosta kuin edellinen (mt., 15-, 23-, 33-). Greenberg on deklinaation suhteen todennut, että numerustunnus lähes aina edeltää Cx:ia, ja Bybee tulkitsee tämän myös relevanssin piirteestä käsin: numerus on relevantimpi nominin merkitykselle, sanoo jotakin olennaista referentistä, kun sen sijaan kaasus ei lisää nominin merkitykseen mitään vaan muuttaa vain nominin ja saman lauseen muiden elementtien suhteita (mt., 34; samaan relevanssin käsitteeseen tukeutuen Luutonen 1993 on tarkastellut marin deklinaation monikontaivutusta). Kolmidimensioisuuden (tai nelidimensioisuuden, jos prolatiivi-ilmaukset halutaan rinnastaa tulo-, olo- ja eroilmauksiin) järjestelmässä paikanilmausten Cx:lla on kuitenkin korkea relevanssi ilmauksen merkitykselle, siihenhän perustuu koko paikallisuuden jäsentäminen; siihen verrattuna Px on perifeerisempi. Tämä näkyy kaikkien suomalais-ugrilaisten kielten paikan adverbien affiksijärjestyksestä ja permiläisten kielten ja marin deklinaation possessiivitaivutuksen paikallissijoista. Se näkyy myös monien sukukielten paikkaa ilmoittavan postposition ja Px:n järjestyksestä (rakennetyypistä tato-takana-ni 'taloni takana') ja tiettyjen paikallissijojen, tunnusmerkittömien latiivien (*1J, *k), kyvyttömyydestä edes ottaa jälkeensä Px:ia. Substantiivin deklinaatiossa vastakohtana adverbiparadigmalle, siis ei-paikallissijojen paradigmassa, on Px sen sijaan ollut referentin määrittelylle kaasusta relevantimpi piirre; Cx on vain rakentanut lauseenjäsenten välisiä suhteita ja siten ollut referentin merkitykselle perifeerinen. Tämä on vaikuttanut affiksien järjestykseen siten kuin se permiläisistä kielistä sekä myös marista ja ugrilaisista kielistä vielä nytkin näkyy. Permiläisiin kieliin muisto siitä, kuinka paikanilmaukset alkuaan rinnastuivat adverbeihin, on jättänyt jälkensä, paitsi paikanilmausten affiksijärjestykseen myös ta-rakenteisiin. ta-aineksella sananmuoto oli merkitty paikanilmaukseksi, paikan adverbiksi. Paikanilmauksina ta-rakenteet olivat tunnusmerkkisiä. Niihin verrattuna primaarit, yksinkertaiset paikallissijat olivat tunnusmerkittömiä. Niiden tunnusmerkittömän luonteen voi nähdä kuvastuvan myös siitä ilmiöstä, että kantapermissä, ja jo paljon varhemminkin, +elollinen-substantiivien kategoriakin on pystynyt omaksumaan nämä sijat omaan deklinaatioonsa. Ei toki paikallissijoina, vaan predikatiiviadverbiaalin funktioihin tarvittuina, siis kaasusten hierarkiassa kieliopillisiksi sijoiksi kohonneina.
9 Permiläiset l ja s -koaffiksit 31 Edellä todettiin, että tässä 2. tapausryhmässä esiintyvä /a-koaffiksi edustaa oikeastaan 1. tapausryhmään verrattuna arkaaisempaa vaihetta: 1. ryhmänä esitellyissä tapauksissa koaffiksi on jo muuttunut osaksi Cx:ia,.kaksimorfinen sekvenssi on muuttunut yksimorfiseksi. (Edellinen väite ei ole tarkoitettu kannanotoksi 1. tai 2. tapausryhmän absoluuttisista ikäsuhteista.) Miksi sitten tapauksissa la + illatiivin pääte - inessiivin pääte - elatiivinpääte ei ole tapahtunut samanlaista morfeemijonon yhdeksi yksiköksi sulautumista kuin approksimatiivin ja konsekutiivin tapauksessa (ja udmurtin egressiivisissä adverbeissa)? Ilmeisesti siitä syystä, että rakenteen esiintymiselle kolmidimensioisessa sarjassa on liian paljon rajoituksia. Udmurtissa ta-rakenne on käytössä vain mikroetnonyymeissa, komista rakenne löytyy tosin useamman sanaluokan yhteydestä (adjektiivin, indefiniittipronominin ja muutaman adverbivartalon yhteydestä), mutta huomiota herättää paitsi sen puuttuminen substantiivivartalon yhteydestä myös paikanilmauksissa yleensä keskeisten demonstratiivi- ja interrogatiivipronominivartaloiden käymättömyys näissä rakenteissa. Nämä rajoitukset ovat riittäneet estämään uusien Cx:ien synnyn: sitä yleisyyden vaatimusta, jota Bybee (1985a, 5) fleksion ainesten synnyssä tähdentää, nämä rakenteet eivät täytä. Ilmeisesti ta-aineksen semanttinen sisältö soveltui juuri approksimatiivisiin ja egressiivisiin ilmauksiin, kuten edellä on todettukin. Niissä oli tarpeelliset edellytykset morfeemirajan häviämiselle. Entä onko mahdollista nähdä koaffiksin taakse, sen syntyyn? Edellä esitettiin samalla konsonanttiaineksella alkavien lokaalisten kaasussarjojen syntymiselle kaksi lähtökohtaa: Yksinkertaisen sarjan yksi jäsen, yleensä perusluonteinen tulosijajäsen, saa koaffiksin luonteen, aseman muiden paikallissijapäätteiden edessä. Toinen mahdollisuus on postpositiolähtöisyys. /V-aineksella on Cx:n status ugrilaisissa kielissä, joissa sillä on sekä lokatiivin (siitä kehittyneen instrumentaalin) että ablatiivin funktioita. Korhonen (1991, 172) on olettanut lokatiivin funktiota alkuperäiseksi. Lokatiivinen Cx koaffiksin paikalla vaikuttaa samojedin *k-pohjaisten ja suomalais-volgalaisten kielten. *s-pohjaisten kaasussarjaesimerkkien valossa oudolta. Mahdoton tämä kehityskulku ei silti ole ollut. Permiläisten kielten demonstratiivipronomini- ja interrogatiivipronominivartaloista la+cx -rakenteita (2. tyyppi) ei voi muodostaa. Nämä pronominaaliadverbit rakentuvat toisin, *ttv-koaffiksin avulla: udm. tatjn, tatfn, komi tatgn 'täällä', udm. tatjs, tatf, komi tatjs 'täältä'. Tulosijamuodot on muodostettu paitsi saman *ttv-koaffiksin vielä siihen liittyneen erosijanpäätteen pohjalle, mikä seikka sekin näyttää järkyttävän tulosijamuodon peruspaikalliskaasuksen asemaa: udm. tatli[, tatlsj, tatsj, tatsj, komi tatlsg. Nimenomaan pronominivartaloissa on tarvittu
10 32 Raija Bartens koaffiksia, adverbivartalon johdinta. Tämä selittyy pronominien viittaussanan luonteesta. Niitä tarvittiin kahteen funktioon: nominin sijaisiksi mutta myös pronominaalisen adverbin funktioon. Mahdollisuus käyttää pelkkää pronorhinivartaloa adverbisesti, mikä periferiakielistä, saamesta ja obinugrilaisista kielistä, vielä selkeästi näkyy, esim. lpn dä 'l. here (nearer to the speaker than to the person addressed), 2. as a polite formula used when offering something' (Nielsen 1932, 459), die 'there (nearer the person addressed than the speaker)' (mt., 513a), duo 'over there (not as far as dö)' (mt., 580b), dö '(far) over there' (536a), lpl tåå 'hier, ganz in der Nähe; jetzt ktirzlich, eben' (E. Itkonen 1989, 246), tie 'da' (mt., 270), tuo 'da': eeci lii tuo! 'Vater ist da!' (mt., 324); vrt. hanti ta, tå 'da (nimm schon)!' (Steinitz 1988, 1395), t'i, si 'der, dieser; so; sofort; sonst' (mt., 1491), mansi ta, tä 'jener, sieh; also, so; dann, da; jetzt, plötzlich, nur; noch' (Munkacsi-Kalman 1986, 609a), ti, t'i, te 'dieser, sieh; gleich, dann; doch; schon' (mt., 643a), on kantapermissäkin vielä ollut olemassa, kuten komin murteiden edustuksesta näkyy: Pr ta 'hier', tj 'dort', U a-tt 'siehe! siehe dort!' (Fokos-Fuchs 1959, 1015b, 1037b). Udmurtissa, kuten muissakin sukukielissä, tämä mahdollisuus on demonstratiiveissa menetetty; udmurtin interrogatiivivartalot ovat siitä vielä muiston säilyttäneet: ku 'wann; wenn' (Wichmann-Uotila-Korhonen 1987, 126b ). Kuitenkin jo kantapermissä muodostui myös sellainen demonstratiivisten pronominaaliadverbien sarja, jossa on täsmennetty adverbia myös muodossa. Otettiin käyttöön koaffiksi, koska substantiiviparadigman vaikutus piti koaffiksittoman taivutuksen muodon herkästi nominin sijaisen funktiossa. Koaffiksiksi kelpuutettiin tässäkin tapauksessa lokatiivinen Cx, * tt V-aines. Niin /a-koaffiksin kuin /a-aineksisten sijapäätteiden (konsekutiivin, approksimatiivin ja udmurtin adverbintaivutuksen egressiivin) ja /-aineksisten sijapäätteiden (datiivin, genetiivin ja ablatiivin) alkusynty juontaa varmasti samasta lähteestä. Kantapermiläisessä habitiivisessa kaasussarjassa voikin nähdä toisen syyn juuri lokaalisen koaffiksin käyttöönotolle. Tässä kaasussarjassahan "lokatiivi" -ilmaus, genetiivi, on sekä habitiivisen rakenteen että possessiivisen rakenteen muodostajana keskeisessä asemassa. Siinä on kahden statiivisten ilmausten aineksen, *IV ja *nv -ainesten, yhtymä ollut ihan paikallaan. Kolmidimensioisuusajattelussa l on saanut koaffiksin luonteen; sen varaan ovat rakentuneet myös molemmat dynaamisten ilmausten sijat. Toinenkin kolmidimensioinen järjestelmä, paikanilmausten järjestelmä, oli muotoutumassa saman /-elementin varaan, kuten udmurtissa säilyneet muutamat lokaalis-temporaaliset adverbisarjat osoittavat. Päätesarjojen, habitiivisen ja lokaalisen, semanttinen etäisyys vaati ilmeisesti muodossakin suurempaa etäisyyttä. Syntyi paikanilmausten yksiselitteinen signaali, a- vokaalilla laajennettu koaffiksi la.
11 Permiläiset l ja s -koaffiksit 33 Aiemman selityksen mukaan IV on alkuaan ollut johdinaines. Habitiivisia /-kaasuksia on myös marissa ja itämerensuomessa ja lokaalisia /- adverbeja useimmissa permiläisten kielten läntisissä sukukielissä, saamessa, mordvassa ja marissa. Saamessa lokaalisten adverbien tilanne on sama kuin permiläiskielissä: l on adverbivartalon muodostaja, koaffiksi, jota on seurattava Cx, nominatiivia ei yleensä ole. Mordvassa adverbin rinnalta voi löytää nominatiivimuodon, mutta sen substantiivisuus horjuu; vrt. mordvm kudingel 'eteinen', lokatiivi on adverbitaivutusta: kudirfg~fä, mutta erosija substantiivin deklinaatiota: kud~11g~fsta (Paasonen-Kahla 1990, 442a). Eivätköhän mordvankin nominatiivimuodot, substantiivit, ole samanlaisia analogisia yleistymiä kuin permiläiset klj:ala, jvla? Marissa on adverbien rinnalla yleisenä nominatiivilta näyttävä muoto, jota käytetään kuitenkin vain attribuuttiasemassa (esim. Wichrnann , 13-) eli adverbivartalolle luonteenomaisessa asemassa, mikä adverbivartalon funktio kohta käsiteltävissä permiläiskielten rakenteissa havainnollisesti ilmenee. Voi toki myös kysyä, olisiko marin attribuuttimuodoissa säilyneenä alkuperäinen /V-lokatiivinpääte (eikä siis statukseltaan koaffiksillisen muodon kanssa samanveroinen attribuuttimuoto ). Attribuuttiasemassahan olivat käytössä paitsi tunnusmerkittömät vartalot myös erilaiset Cx:lla tunnusmerkkisiksi tehdyt muodot (Bartens 1991). Mordvan adverbintaivutuksessa /V-olosijan pääte näyttää säilyttäneen alkuperäisen statuksensa; tulo- ja erosija kuten myös prolatiivi ovat rakentuneet sen varaan eli niissä se toimii koaffiksina (vrt. Bartens 1972). Sille ajatukselle, että /V-aines on mordvassa säilynyt alkuperäisessä kaasuspäätteen funktiossaan, antaa vahvan tuen saame. Inarinsaamen prolatiivista vyelli-adverbia ei muuksi voi selittää kuin *a/-/a-rakenteeksi, kuten E. Itkonen useassa yhteydessä on huomauttanut, eli inarinlapista joka tapauksessa löytyy kaasussuffiksi /V:n relikti. Suomessa lokaalisella /V-aineksella ei enää missään asemassa ole koaffiksinkaan, saati kaasuspäätteen luonnetta. Permiläisten kielten sekä substantiivin deklinaation datiivi, genetiivi, ablatiivi -sarjaa että /a-vartaloisten adverbien sarjan päätteitä vastaavat suomessa yksinomaan ulkopaikallissijat; substantiivin habitiivisten ja adverbin lokaalisten sarjojen erottelu on menettänyt merkityksensä. Suomessa koaffiksin voi olettaa seuranneen kumpaakin mahdollista kehityslinjaansa; se on sulautunut osaksi kaasuspäätettä: pojalle, edelle; pojalla, edellä; pojalta, edeltä tai siirtynyt johtimeksi: etelä, appela, Karstula - hyvin samannäköisistä lähtökohdista, mitkä permiläisistä kielistä vielä ovat tavoitettavissa: jvlajn > jvla (lähtökohtana lokaalinen adverbivartalo jv; vrt. ete-), Ngrjalajn (lähtökohtana mikroetnonyymi Ngrja; vrt. appi, karstuset). Kehitys ei siis suinkaan näytä liikkuneen johtopäätteestä koaffiksiksi
12 34 Raija Bartens ja Cx:ksi vaan juuri päinvastaiseen suuntaan, Cx:sta koaffiksiksi ja siitä edelleen johtimeksi. Koska fleksion affiksien yleensä oletetaan kehittyneen runsasfrekvenssisistä itsenäisistä sanoista, voi tv--kaasussuffiksin esihistorian etsijä kysyä, mihin katoavat suomalais-saamelaisen tötu-postpositiovartalon juuret. 3. ta-aineksen kolmas käyttöyhteys permiläisissä kielissä on sopusoinnussa edellisen käytön kanssa: ta-ainesta seuraa tietty lokaalinen sanavartalo, jonkin alueen tiettyä puolta, viertä, äärtä merkitsevä sana. Se toimii joko substantiivina tai lokaalisena postpositiovartalona. Ilmeisesti juuri tässä semanttisessa kentässä on erityinen mahdollisuus paitsi nominatiiviseen muotoon, käyttöön substantiivina, myös käyttöön postpositiovartalona (vrt. Bartens 1978, 103-; Alhoniemi 1988, 28), eli nämä tapaukset näyttävät kuvastavan postpositiorakenteiden kehitystä yhdyssanarakenteista. ta-ainesta edeltävinä lekseemeinä tulevat kysymykseen eri nominaalisten luokkien edustajat, paitsi substantiivit ja adjektiivit myös eri pronominiryhmät. ta-aineksen avulla niistä saadaan lokaalikäsitteiden nimiä; usein ne ovat semanttisesti antonyymisia pareja. Koko permiläisellä alueella tällainen rakenne muodostuu pat-, pgt- 'puoli' -vartalon varaan. Esim. udm. JI ai,ta-pat 'varaus', U ai,ta-patan 'vorn', U aita-pata 'edestä, etupuolelta' (Wichmann-Uotila-Korhonen 1987, 13a) < af,- 'esi-, ete-'; berta-pat 'Hinterseite, Riickseite', berlapata 'nach hinten, hinterwärts', berla-patan 'hinten, riickwärts', berlapatas 'von hinten an' (Munkacsi 1896, 616) < ber- 'taka'; ulla-pata 'hinunter', ulla-patan 'unten, im unteren Teile' (Munkåcsi 1896, 108) < ut- 'ala-'; valla-pat 'oberer Teil, obere Seite' (Wichmann-Uotila-Korhonen 1987, 319a) < vif- 'ylä-'; (l,fitta-pat 'gegen Abend' (Wichmann- Uotila-Korhonen 1987, 42b; nominatiivimuoto on mahdollinen adverbiaalin funktiossa, varsinkin temporaalisena, vastaavasti edellä af.tapa!) < (1.#t 'ilta'; ujtapat : u. tgt 'pohjoistuuli' (Udmurt-:fuc stovaf, 445a) < uj 'yö'. Komi SM SO Pec VO mgdtapgt, VU V mgdtapgv, VO Vm mgdtapgg 'joentakainen puoli, toinen ranta' (Sravn. slowir, 224b ), L Le mgdta pgtjn 'jenseits des Flusses, auf der anderen Seite, auf dem jenseitigen Ufer' (Fokos-Fuchs 1959, 756b) < mgd 'toinen'; V L tata-pgtas 'auf diesem Ufer, auf dieser Seite' (Wichmann-Uotila 1942, 198a) < ta- 'tämä'. Komipermj. gortlapgv, gortvapgv 'tämä ranta, jolla asumme' (Komi-permj.-russkgj stovaf, 103a) < gort 'koti, talo'; tuntapgv 'eteläinen puoli' (mt., 231a) < tun 'päivä'; rjttapgv 'iltapuoli; iltapuoleen' (mt., 413b) < rjt 'ilta'. Komissa sekä komipermjakissa ja komijazvalaisessa murteessa myös dor-postpositiovartalo muodostaa samaa rakennetta: V vodzta-dor 'Vorderseite' (Fokos-Fuchs 1959, 144b) < vodz- 'ete-'; U bgrta-dorjn
13 Permiläiset l ja s -koaffiksit 35 'riickwärts' (mt., 146a); V gortla-dorg 'nach Hause zu, dem Heim zu' (mt., 143b ), gortla-dortn 'koti puolessa' (Sravn. slovaf, 84b ); U jgzladorg 'in die Fremde, in eine fremde Gegend' (Fokos-Fuchs 1959, 145a) < jgz 'vieras; vieraat ihmiset; väki, kansa'; U lunla-dor 'Suden' (mt., 143a); V voila-dorg 'gegen Norden' (mt., 145a); U nånla-doras 'auf die Seite zu (gegen die Richtung), wo das Brot ist' (mt., 145a) < nån 'leipä'; U lonla-doras 'gegen die Seite (auf die Seite zu, in die Richtung), wo die Kohle ist' (mt., 145a) < /on 'hiilet'; Lu S vesktdla-dorg 'rechtshin' (Wichmann-Uotila 1942, 324) < vesk!d 'oikea, suora'; V suigaladorg 'linkshin' (mt., 266) < suiga 'vasen'; pgrtsla-dorgd'i 'bis zum Alter' (Fokos-Fuchs 1959, 145b) < pgr!s'vanha'; SM VO Pec V U tala-dor 'tämä puoli' (Sravn. slovaf, 364a; Fokos-Fuchs 1959, 143b, 144a); U t!fador 'jene Gegend' (Fokos-Fuchs 1959, 144a) < t!- 'tuo'; U s!fa-dor 'jene Richtung' (mt., 143b) < st- 'se'; V U kodla-dor, V kodarla dor, U kodorla dor 'welche Seite, Gegend, Richtung?' (mt., 454a, b) < kod 'kuka, mikä', kodar 'welche Seite, welche Gegend, welche Richtung?'; miianla-dorsån 'von unserer Gegend' (Fokos-Fuchs 1959, 148a) < mijan '[genetiivi] meidän'; b!dla-dorsån 'von iiberall' (mp.) < b!d 'kaikki, jokainen'. Komipermj. gortlador, gortvadgr 'kotipuoli', gortladorg 'kotipuoleen' (Komi-permj. russkgj slovaf, 103a); lun lador 'eteläpuoli' (mt., 230b); oj lador 'pohjoispuoli' (mt., 29la); rttlador 'länsipuoli; länsi', rttladortn 'lännessä' (mt., 413b); tala-dor 'tämä puoli', tala-dortn 'tällä puolella' (mt., 469a). Kuten komipermjakin kirjakielen kirjoitustavasta näkyy, on morfeemien sidoksisuuden määrittely epävarmaa; vastaavan havainnon voi tehdä myös komijazvalaisen murteen aineistosta (Lytkin 1961, 90, 139). Komipermjakissa lador-aines kyllä yleensä hahmottuu itsenäiseksi yksiköksi. Taivutuspäätteiset muodot kirjakieli esittää postpositioina: ladorg, ladortn, ladorsis [Px:llinen elatiivi], ladorsan (Redei 1962, 62, 66; Komi-permj.-russkgj slovaf, 217b ). Koroissa myös v!f-postpositiovartalo voi muodostaa saman rakenteen: VO rttlavjj, 'iltapuoleen' (Sravn. slovdr, 327b), VO tulislavjj_ 'kevätpuoleen' (mt., 381b) < tulis 'kevät', mutta vain sjis tässä perusmerkityksestään ('ylä-, päällis-') poikkeavassa käytössä; vrt. komipermj. rttlapgv, udm. (i#tla-pal 'iltapuoleen'. Edellisessä tapausryhmässä, jossa /a-elementtiä oli seurattava aina lokaalinen Cx, la määriteltiin statukseltaan koaffiksiksi, adverbivartalon muodostajaksi. Tässä käsiteltävänä olevassa tapausryhmässä, jossa /a-elementtiä on seurattava aina tietty substantiivi- tai postpositiovartalo, voisi /a-elementtiä nimittää kolekseemiksi. Osoittavathan jo komipermjakin postpositiotyyppi ladorg jne. ja myös komipermjakin substantiivi lapgl, vapgv '-puoli, suunta' (Komi-permj.-russkgj slovaf, 219a), kumpaan suuntaan /a-aineksen sidos on lujempi. Koska kyseessä on kui-
14 36 Raija Bartens tenkin aivan pieni lekseemiryhmä, jnk alueen jtk puolta merkitsevät sanat, jotka jo postpositiovartaloina itse lähenevät affikseja, ei koaffiksitulkinta olisi tässäkään tapauksessa luonnoton. Näin siitäkin syystä, että myös tässä tapausryhmässä ta-elementti muodostaa adverbivartaloita, nyt attribuuttiasemaan. Adverbeissa ja postpositioissa käytetyille lokaalivartaloille on nimittäin tyypillistä käyttö toisessakin funktiossa, attribuuttiasemassa; vrt. Alhoniemi 1988, 28-: "kielissä on yleensä postpositioita, joiden kantasana erillisenä nominina on tyystin kielestä kadonnut. Sellainen on esim. suomen sanue takana, takaa, taa tai taakse, taitse. Nominatiivimuoto elää enää vain muutamissa yhdyssanoissa, sellaisissa kuin takapuoli ja takaosa. - - Samanlaista postpositiovartaloiden käyttöä voi löytää myös sukukielistämme. - - esim. länsitser. B;,/- n;, 'päällä, yllä' -postpositiosanueen vartalo ei ole itsenäisenä nominina lainkaan käytössä, mutta sitä vastoin se esiintyy yhdyssanassa B;,/Bäl 'yläpuoli'.'' Kuten Alhoniemen esimerkeistäkin näkyy, tyypillisesti näiden yhdyssanojen jälkikomponentteina esiintyy juuri 'jnk jokin puoli' -merkityksinen substantiivi. Vastaavia esimerkkejä olisi mordvastakin, siellä nimenomaan /V-muoto esiintyy 'puoli' -sanan attribuuttina: ikefe pe{de ['etupuolelta'], ikefe pefev ['etupuolelle'] (Paasonen-Kahla 1990, 443a). Permiläisten kielten ta-aineksella (yksimorfeemisella, vrt. konsekutiivi) ei Cx:n statusta missään käyttöyhteydessä enää ole. Siitä on tullut koaffiksi, adverbivartalon ja attribuuttimuodon muodostaja, ja koaffiksista kehitys on vienyt sen joko osaksi sittemmin yksimorfeemiseksi jäsentynyttä kaasuspäätettä tai toiseen suuntaan, johtimeksi. Koaffiksin takaa voi kuitenkin olettaa vielä häämöttävän sen /V-kaasussuffiksin, joka on ugrilaisessa haarassa säilynyt elävänä mutta suomalais-permiläisessä haarassa menettänyt lähes kauttaaltaan Cx:n statuksensa, infl.rinsaamen pientä mutta todistusvoimaista reliktiadverbia ja ilmeisesti mordvankin /V-adverbeja lukuun ottamatta. Jääkööt tässä vain maininnan varaan sellaiset permiläiskielten lamuodot, joissa la näyttää liittyvän jo valmiin, ilmeisesti tulosijaisen, muodon perään. Esim. udm. tuä 'heuer, in diesem Jahr; heut zu tage', tuala id. (Munkacsi 1896, 371), tue 'tänä kesänä; nykyään; dieses Jahr; jetzt, heutzutage, heute', tuala 'neulich; jetzt, heutzutage, heute; dieses Jahr; gegenwärtig' (Wichmann-Uotila-Korhonen 1987, 266a; myös Udmurt-fuc slovaf tuntee molemmat muodot, 425a, 432a); komi kuia 'pituus; pitkin', kuiala 'pitkin' (Sravn. slovaf, 178a}, pasta 'leveys', pastala 'koko leveydeltä' (mt., 277a). On tietysti houkutus verrata näihin joko sitä marin ta-ainesta, joka liittyy tulo-, olo- ja erosijamuotojen perään tuomaan niihin epämääräisen suunnan merkityspiirteen (ks. Alho-
15 Permiläiset l ja s -koaffiksit 37 niemi 1987, 57, 58, 64), tai permiläisten kielten omaa konsekutiivia. (Edellä oletettiin komin konsekutiiville kantapermiläisiä juuria.) Komin paikanilmauksista löytyy jälki toisestakin '' kolekseemistä' ', mahdollisesti koaffiksista, s:stä. Se elementti, jonka edellä sibilantti esiintyy, on dor-vartalo, joka yleensä toimii postpositiovartalona mutta on mahdollinen myös substantiivina, ja edeltävä leksikaalinen elementti on demonstratiivipronomini. Esim. VU U Vm 1 tazdor 'tämä puoli', VU tazdor jugjdjn 'tässä maailmassa' (Sravn. slovaf, 364a), U 1 tjzdor, VU 1 sjzdor 'se puoli' (mt., 353a; synonyymisina muotoina sanakirja esittää V talador, U tjlador, SM V VO sjlador -rakenteet, 353a, 364a). Permiläisten kielten sanakirjoista vain komin Sravn. slovaf esittää näitä tietoja, eikä sanakirjan artikkeleissa ole esimerkkejä taivutuspäätteellisistä muodoista. Rakenne on siis levikiltään pohjoinen (VU U Vm 1). Edellä /a-koaffiksin kartoituksessa käsitelty talador-rakenne on laaja-alaisempi, myös eteläisempi (Fokos-Ftichs: U; Sravn. slovaf: SM VO Pec V), ja se on myös komipermjakkimurteiden tyyppi (Komi-permj.-russkgj slovaf, 469a). Vymillä ja Udoralla tunnetaan myös -lazdor-rakenne: Vm U talazdor (Sravn. slovaf, 364a), Vm sjlazdor (mt., 353a), mikä varmaan selittyy tazdor- ja talador-tyyppien kontaminaatioksi. Myös talazdor-tyypin sanakirja Sravn. slovaf esittää tazdor- ja talador-tyyppien kanssa synonyymisena (364a); kaikkien mainittujen muotojen merkitys on 'tämä puoli'. -lazdor-rakenne on -zdor-rakennetta laajakäyttöisempi. Sitä käytetään paitsi demonstratiivipronominien myös persoonapronominien, adverbivartaloiden ja nominien yhteydessä. Esim. 1 melasdoram 'minua kohti', telasdorad 'sinua kohti', sjlasdore 'häntä kohti', milasdoranum 'meitä kohti', tilasdoranjd 'teitä kohti', njlasdore 'heitä kohti' (E. Itkonen 1966, 276, jossa siteerataan Saharovanja Sefkovin kuolankomistasiis izmalaismurteesta - tallentamia tietoja); Vm vo31azdor, VU 1 voflasdor, 1 vodlasdor 'etupuoli', Vm vo31azdorjn, VU 1 vo31asdorjn, 1 vodlasdorjn 'etupuolella' (Sravn. slovaf, 26a), VU asjvoilazdor 'aamupuoleen' (mt., 14a; dor kuuluu niihin vartaloihin, jotka herkästi esiintyvät nominatiivimuotoisinakin adverbiaaleina, esim. Redei 1962, 59); Vm U 1 bgrlazdor 'takapuoli' (Sravn. slovaf, 26a); 1 skolalas dore 'koululle päin' (E. Itkonen 1966, 276, edellä mainittuja kuolankomin tallenteita siteeraten); 1 postalasdore 'postille päin' (mp.). Kuolankomin /asdor-tyyppiin kiinnitti huomiota Serebrennikov. Hän ilmoitti muotoja käytettävän vain tulosijaisesti (skolalas dore, postalas dore), mistä syystä hän katsoi voivansa tulkita sibilantin *s-latiivin edustajaksi. E. Itkonen, jonka tutkimuksen (Vir. 1966: "Esiintyykö *s-latiivi permiläisissä kielissä?") kautta Serebrennikovinkin käyttämät tiedot ja
16 38 Raija Bartens Serebrennikovin mielipide tässä esitetään, oletti Serebrennikovin muotojen yksinomaista tulosijaisuutta koskevan väitteen perusteella, että sibilanteissa olisi todella kyse tulosijaisen muodon aineksesta, ei kylläkään *s-latiivista, vaan possessiivitaivutuksen illatiivi-inessiivimuodon loppukonsonantista eli 3. persoonan Px:n sibilantista. Kuten edellä siteeratuista Sravn. slovaf -sanakirjan esimerkeistä näkyy, Serebrennikovin tieto /as-aineksen rajoittumisesta tulosijaiseen muotoon ei pidä paikkaansa, joten hänen latiivista *s:ää puoltava argumenttinsa kumoutuu, mutta samalla menee myös mahdollisuus tulkita sibilantti possessiivitaivutuksen tulosijamuodon vaikutukseksi, siis Px:ksi. lador-rakenteiden analogia aiheuttaa kuitenkin kysymyksen, olisiko sibilanttikin koaffiksin luonteinen. Varmoja esimerkkejä s:stä Cx:rt edeltä ei löydy. Udmurtin adverbeilta vaikuttavat muodot muze 'maahan, alas', muzjn 'maassa', muzfs 'maasta, ylös' selittyvät johdoksen, kylläkin ainutlaatuisen, nimittäin muz 'Erde, Boden, Fussboden, (?)der untere Teil' (Wichmann-Uotila-Korhonen 1987, 167a) < mu 'maa' paikallissijoiksi. (Wichmann-Uotila-Korhonen esittää muz-substantiivin omana artikkelina mutta esittää artikkelin lopussa viittauksen ''Vgl. mu".) Kun esimerkkejä on vain tämä yksi, ei voi spekuloida sillä mahdollisuudella, että tässä olisi tapahtunut samanlainen koaffiksin johtimeksi muuttuminen kuin jvla, k1jala -tapauksissa. muz-tyypissä on varmasti kyse alkuperäisestä yksinäissibilantista. Sen sijaan seuraavissa tapauksissa sibilantin alkuperäisestä luonteesta ei ole varmuutta: udm. ulsj 'alas, syvyyteen', ulsjn 'alhaalla, syvyydessä', ulsjs 'alhaalta, syvyydestä'. Usein nimittäin sibilantillisilla muodoilla on konsonanttiyhtymäisiä, sk:llisia rinnakkaismuotoja: udm. pjdsjn (Wichmann),pydeskyn (Aminoff) 'pohjassa, syvyydessä' (Kövesi 1965, 298) < p'jtles, (Aminoff) pydes 'Boden, Grund'; udm. urtsj 'viereen', urtsjn 'vieressä' (Munkacsi 1896, 113), kantasanalla urdäs 'vieri' on myös sk:llinen vartalo urdäsk- (Munkacsi 1896, 113). Samanlainen edustus on usein udmurtin temporaalisissa rakenteissa: odig ujsjn - ujskjn 'yhdessä yössä' ( Udmurt-fuc slovaf, 445a), vrt. uj 'yö', njnals!n '(aina) päivän perästä' (Wichmann-Uotila-Korhonen 1987, 174a), nunalskjn 'päivässä' (Udmurt-fuc slovaf, 305a), vrt. nunal, njnal 'päivä', arsjn, arsjn 'vuoden kuluttua; vuosittain, kerran vuodessa' (Wichmann-Uotila-Korhonen 1987, 8a), arskjn 'vuodessa' (Udmurt-fuc slovaf, 33a); vrt. ar 'vuosi'. Voi tietysti kysyä, onko udmurtissa -sk-vartalo analogisesti levinnyt, kuten Uotila (1933, 175) on kysynytkin: Komin osalta voi myös kysyä, mikäs liittyy postpositiovartaloonpg/, pgv ( - udm. pgl, pol): pgvsg 'sisään', pgvsjn 'sisässä', pgvsis 'sisästä' (esim. Redei 1962, 128-; Redei näkee s-aineksessa johtimen - UEW 1, 364; rinnalla on vielä vartalo pgvst-, mutta se on mahdollista t~lkita laajennetuksi tai edelleen johde-
17 Permiläiset l ja s -koaffiksit 39 tuksi; vrt. rinnakkaiset postpositiovartalot kos- ja kost-, joista jälkimmäinen on tulkittu edellisen johdokseksi - Uotila 1933, 311; Redei 1962, 118). s-koaffiksista ei siis taivutuspäätteen edeltä näy löytyvän varmoja esimerkkejä. Koaffiksilla olisi ollut myös mahdollisuus kehittyä johtimeksi. Kuten k1j:ala, fvla -tapauksissa, se olisi analogisen yleistymisen tietä voinut kehittyä substantiivijohtimeksi. Edellä esitetyissä tapauksissa, joista yritettiin jäljittää kaasuspäätteen etistä sibilanttia, oli kaasusmuodoilla useissa tapauksissa rinnallaan substantiivi. Koaffiksi olisi myös voinut adverbivartalolle ominaisessa attribuuttiasemassa kehittyä adjektiivinjohtimeksi. Lokaalisia attribuuttiaseman s-johdoksia löytyykin permiläisistä kielistä, mutta varmaa tietoa sibilantin alkuperäisestä luonteesta ei ole. Sitä yksinäissibilantin soinnillistumista, joka 1. ja 2. tavun rajalla on säännönmukaista, ei jälkiasemissa tapahdu, ja tällöin häviää tieto siitä, onko kyseessä ollut yksinäiskonsonantti vai konsonanttiyhtymä, nimenomaan sibilantin ja velaariklusiilin yhtymä (Uotila 1933, 172, 174-, 319-). Sukukielten tarjoaman aineiston valossa Wichmann ( , 6) kyllä tulkitsi kohta esiteltävän permiläisen -Vs ja komilaisen -sa-adjektiivinjohtimen alkuaan yksinäissibilantilliseksi. Komissa on attribuuttiasemassa esiintyviä lokaalisia -Vs ja -sa -johdoksia: SM V vflfs joj, VO vflis joj 'saunan lauteet' (Sravn. slovaf, 72b) < vfl- 'ylä-'; args 'jährig' < ar 'Jahr', gggrgs 'rund' < g~ggr 'umher; Kreis' (Wichmann , 6); SM Pec V gortsa: g. uj 'kotityöt' (Sravn. slovdr, 84b) < gort 'koti, talo'; V vgrsa: v. pu 'Waldbaum' (Fokos-Fuchs 1959, 1196a) < vgr 'metsä'. Ensisijaisesti lokaalisen sa-johdoksen rinnalla komi käyttää temporaalisena elatiivin pohjalta muodostettua adjektiivinjohdinta -sa: Le V Pr U arsa: arsa ji 'erstes diinnes Eis (eig. Herbsteis)' (Fokos-Fuchs 1959, 41a). Pelkkä elatiivimuotokin kyllä toimii attribuuttina, myös lokaalisena: matjs mort 'läheltä oleva ihminen' (Fuchs , 2-). Komipermjakista ja komijazvalaisesta murteesta ei lokaalisesta Vs- tai sa-tyypistä ole esimerkkejä. Komipermjakissa joko elatiivimuoto suoraan tai sen pohjalta muodostunut -sa-johdin toimii sekä lokaalisten että temporaalisten adjektiivien muodostajana: vadoris - vadorsa kerkuez 'rannalla olevat talot' (Komi-permj.-russkgj slovaf, 53a), ojsa kaj 'yölintu' (mt., 291a). Komijazvalaisessa murteessa lokaalisilla attribuuteilla on elatiivimuoto, temporaalisissa attribuuteissa -sa-johdin (Lytkin 1961, 57). Udmurtissa sen sijaan on lokaalisia Vsadjektiiveja: kares 'städtisch' (Wichmann-Uotila-Korhonen 1987, 90b) < kar 'kaupunki'; kotjres 'rund; Kreis' < kotjr 'Umkreis, Umgebung' (Wichmann , 6); ares 'vuoden vanha, -vuotias' (Wichmann-Uotila-Korhonen 1987, 8a); kuitenkin erityisesti udmurtti näyttää viittaavan sk-lähtöisyyteen: vrt. edellä esitetyt inessiivimuodot
18 40 Raija Bartens arsjn - arskjn. Edellä jo huomautettiin siitä mahdollisuudesta, että skvartalo olisi analogisesti ruvennut leviämään, ja Wichmann tulkitsikin udmurtin ares, komin arrgs -adjektiivityypin - kuten myös komin sa-adjektiivinjohtimen - alkuaan yksinäissibilantilliseksi, kuten mainitsin. Muuten udmurttikin käyttää herkästi elatiivimuotoja lokaalisina attribuutteina: karjs = kares (Wichmann-Uotila-Korhonen 1987, 90b), otis murtjos 'die dortigen Menschen' (mt., 183a). Jääköön avoimeksi kysymys pohjoiskomilaisen tazdor-rakenteen sibilantin ja attribuuttiaseman lokaalisten -Vs, -sa -johdosten sibilantin yhteydestä. (Jääköön tässä myös pohtimatta näiden sibilantillisten permiläisten johtimien ja volgalaiskielten lokaalis-temporaalisten sibilantillisten adjektiivinjohtimien rinnakkaisilmiöt ja rinnakkaisuus. Wichmann [ , 6) piti yhdistämistä mahdollisena, ja mahdolliselta se näyttääkin varsinkin marin -as, -äs -adjektiivinjohtimen osalta, joka vokaaliaan myöten on identtinen *s-latiivin toisen substantiivikategorian ulkopuolisen esiintymän, nimittäin infinitiivin päätteen, kanssa.) * s-latiivi nousee vahvana näkyviin suomalais.:.volgalaisessa vaiheessa. Serebrennikovin näkemys kuolankomin /as-rakenteesta *s-latiivin säilyttäjänä oli perusteluiltaan kestämätön. Ehkä silti jää mahdollisuus olettaa komin pohjoisten murteiden s - z -koaffiksissa sen kehityskulun yhtä vaihetta, joka kuljettaa yksinkertaisen kaasuspäätteen koaffiksin statuksen kautta joko osaksi yhdysperäistä kaasussuffiksia tai johtimeksi. LÄHDELUETTELO ALHONIEMI, ALHO 1986: Marin kielen kielioppi. Suomalais-ugrilainen Seura. Helsinki. 1988: Postpositiorakenteiden synkroniaa ja diakroniaa. Sananjalka 30. Turku. AMINOFF, T. G. 1896: Votjakin äänne- ja muoto-opin luonnos. Julkaissut YRJÖ W1cH- MANN. SUSA 14:2. Helsinki. BARTENS, RAIJA 1970: On the Temporal Forms in Mordvin. FUF 38. Helsinki. 1978: Synteettiset ja analyyttiset rakenteet lapin paikanilmauksissa. SUST 166. Helsinki. 1991: Das rätselhafte Adjektiv. Linguistica Uralica 27:1. Tallinn.
Suomen kielioppi: Harjoitukset - Harjoituslista. Aakkoset ja äänteet
Suomen kielioppi: Harjoitukset - Harjoituslista Sivu 1 / 13 Suomen kielioppi: Harjoitukset - Harjoituslista Kolmannen sarakkeen merkit ilmaisevat harjoituksen vaikeustasoa seuraavasti: A = alkeet, K =
5. Paikallissijat/obliikvisijat
5. Paikallissijat/obliikvisijat 5/1 1. Paikallissijat tai obliikvisijat erottuvat nom-part-gen -ryhmän päätteistä siinä, että jälkimmäiset osoittavat ensisijaisesti olion, edelliset sijat taas ei-ajallisen
Kielioppi Harjoituskirja - suomi 3 - harjoituslista
Kielioppi Harjoituskirja - suomi 3 - harjoituslista Päätaso Alataso Harjoituksen nimi Tyyppi Taso 1 Aakkoset ja äänteet Aakkoset 1 Aakkosjärjestys 1 Aukko A 2 Aakkosjärjestys 2 Aukko A 3 Aakkosjärjestys
Sijoista ja kieliopillisista funktioista
Sijoista ja kieliopillisista funktioista Sijajärjestelmästä Suomessa 15 sijaa kieliopilliset ja muut, semanttiset, obliikvisijat tjs. kieliopilliset sijat : nominatiivi (pallo, hattu) genetiivi (pallon,
Kielioppikäsitteitä saksan opiskelua varten
Kielioppikäsitteitä saksan opiskelua varten Puhuttaessa vieraasta kielestä kieliopin termien avulla on ymmärrettävä, mitä ovat 1. sanaluokat (esim. substantiivi), 2. lausekkeet (esim. substantiivilauseke)
ISO SUOMEN KIELIOPPI S2- OPETUKSESSA. Muutama havainto
ISO SUOMEN KIELIOPPI S2- OPETUKSESSA Muutama havainto Maisa Martin Alumnipäivä 26.9.2009 KOLME ASIAA Uusia termejä S2-alan näkökulmasta ja muutenkin Hyödyllisiä erotteluja Ope, mitä eroa on Mikä on tavallista?
Verbin valenssi määrää, minkälaisia argumentteja ja komplementteja verbi odottaa saavansa millaisissa lauseissa verbi voi esiintyä.
Valenssista Valenssi saksalaisessa ja venäläisessä kieliopintutkimuksessa käytetty nimitys, joka tavallisesti tarkoittaa verbin ominaisuutta: sitä, kuinka monta ja millaisia nomineja obligatorisesti ja
Yhdyssana suomen kielessä ja puheessa
Yhdyssana suomen kielessä ja puheessa Tommi Nieminen Jyväskylän yliopisto Anna Lantee Tampereen yliopisto 37. Kielitieteen päivät Helsingissä 20. 22.5.2010 Yhdyssanan ortografian historia yhdyssanan käsite
Verbien kertaus. Aleksi Sahala (päivitetty )
Verbien kertaus Aleksi Sahala 27.09.2015 (päivitetty 10.09.2017) Split-ergatiivisuus verbeissä Persoonaprefiksien ja suffiksien funktio riippuu siitä, onko verbi marû- vai ḫamṭu-konjugaatiossa. Lauseenjäsenten
osassa III max-pist pistem pistemäärä osan III maksimista III:N MAX 30 Z Y X (X/Y)xZ=Å Åx0,3 TEHTÄVÄ
Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta/valintakoe 19.5.2017 Kotimaisten kielten ja kirjallisuuksien kandiohjelma/suomen kieli ja kulttuuri MALLIKAAVAKE KOKELAAN NIMI Meikäläinen, Maija KOKELAAN TUNNISTE
Sijojen synty ja säilyminen
synty ja synty ja Leonid Kulikov: Evolution of Case Systems 7. huhtikuuta 2009 synty ja Sisältö 1 2 3 synty ja Indoarjalaisten kielten sijoista Sanskritissa kahdeksan sijaa Nuoremmissa IA-kielissä sijajärjestelmä
Sana rakenteen kategoriana (A. Radford: Transformational Grammar. A First Course)
Sanaluokista Lauseet eivät ole mitä tahansa äännejonoja; niillä on hierarkkinen konstituenttirakenne, jossa äänteet muodostavat sanoja, sanat lausekkeita ja lausekkeet lauseita. konstituentit kuuluvat
Postpositiorakenteiden synkroniaa ja diakroniaa
ALHO ALHONIEMI Postpositiorakenteiden synkroniaa ja diakroniaa 1. Lokaalipostpositioiden muodostuksen ja käytön yleispiirteitä Postpositioiden käyttö on kielikuntamme kielten kaikkein karakteristisimpia
5. MORFOLOGIA l. muotorakenne
5. MORFOLOGIA l. muotorakenne Yleisen kielitieteen peruskurssi / UM 5.1 Morfeemianalyysi Sanan käsite Lekseeni on kielen sanaston l. leksikon yksikkö. Samaa tarkoitetaan sanakirjasanalla tai leksikaalisella
luonnonilmiölauseessa paikan tai ajan ilmaus täyttää subjektin paikan: tunnekausatiivilauseissa subjektin paikan perii partitiivimuotoinen kokija:
Sanajärjestys ja subjektin paikka subjektittomat lauseet jättävät subjektin normaalin, finiittiverbiä edeltävän paikan tyhjäksi ellipsi- ja pronominin poisjättötapauksissa paikka jää tyhjäksi: Ø Lähdemme
Lausuminen kertoo sanojen määrän
Sivu 1/5 Lausuminen kertoo sanojen määrän Monta osaa Miten selvä ero Rinnasteiset ilmaisut Yhdyssana on ilmaisu, jossa yksi sana sisältää osinaan kaksi sanaa tai enemmän. Puhutussa kielessä tätä vastaa
Oulun murteessa on käytössä myös nää-pronomini, joka tarkoittaa sinä. Sää on kuitenkin enemmän käytetty.
Puhekieli Kirjoitettu kieli ja puhuttu kieli eroavat aika paljon suomen kielessä. Katsomme, miten puhekieli toimii. Keskitymme Oulun alueen puhekieleen, mutta osa puhekielen piirteistä on sellaisia, että
SUBSTANTIIVIT 1/6. juttu. joukkue. vaali. kaupunki. syy. alku. kokous. asukas. tapaus. kysymys. lapsi. kauppa. pankki. miljoona. keskiviikko.
SUBSTANTIIVIT 1/6 juttu joukkue vaali kaupunki syy alku kokous asukas tapaus kysymys lapsi kauppa pankki miljoona keskiviikko käsi loppu pelaaja voitto pääministeri päivä tutkimus äiti kirja SUBSTANTIIVIT
SUMERI 2. HY ma 10-12,
SUMERI 2 HY ma 10-12, 3.9. 11.12.2017 Päivityksiä Kolmannen persoonan omistusliitteet tulisi lukea a-né hänen (ennen a-ni) bé sen, niiden (ennen bi) Evidenssiä: Omistusliitettä {be} ei koskaan kirjoiteta
Ensimmäisen infinitiivin perusmuoto subjektina, objektina, attribuuttina
Ensimmäisen infinitiivin perusmuoto subjektina, objektina, attribuuttina Ensimmäisellä infinitiivillä on kaksi muotoa, perusmuoto ja translatiivi. Perusmuodossa on pelkkä ensimmäisen infinitiivin tunnus,
Korpuspohjainen tutkimus ruotsinkielisten suomenoppijoiden paikallissijojen käytöstä kirjallisessa tuotannossa
The 5th autumn seminar of Tallinn University 27.10.2010 Korpuspohjainen tutkimus ruotsinkielisten suomenoppijoiden paikallissijojen käytöstä kirjallisessa tuotannossa Tuija Määttä Umeå universitet Institutionen
Objekti. Objekti on lauseen toinen perustava nominaalijäsen (transitiiviverbin toinen täydennys), toinen perusfunktio, joka NP:lla voi olla:
Objekti Objekti on lauseen toinen perustava nominaalijäsen (transitiiviverbin toinen täydennys), toinen perusfunktio, joka NP:lla voi olla: Minä näen sinut. Verbiin liittyvistä nominaalilausekkeista (NP)
Kieli merkitys ja logiikka. 4: Luovuus, assosiationismi. Luovuus ja assosiationismi. Kielen luovuus. Descartes ja dualismi
Luovuus ja assosiationismi Kieli merkitys ja logiikka 4: Luovuus, assosiationismi Käsittelemme ensin assosiationismin kokonaan, sen jälkeen siirrymme kombinatoriseen luovuuteen ja konstituenttimalleihin
Marû ja modaalit. Aleksi Sahala
Marû ja modaalit Aleksi Sahala 27.09.2015 Marû Intransitiivitaivutus Marûn intransitiivinen persoonataivutus muodostetaan ensimmäisellä suffiksisarjalla, sekä preesens-futurin tunnuksella {ed} Yksikkö
Lähivõrdlusi Lähivertailuja19
Lähivõrdlusi Lähivertailuja19 P E A T O I M E T A J A A N N E K A T R I N K A I V A P A L U T O I M E T A N U D E V E M I K O N E, K I R S T I S I I T O N E N, M A R I A - M A R E N S E P P E R E E S T
Suomalais-ugrilaisten kielten morfosyntaktisesta tutkimuksesta FT Arja Hamari Nuorten Akatemiaklubi 20.2.2012
Suomalais-ugrilaisten kielten morfosyntaktisesta tutkimuksesta FT Arja Hamari Nuorten Akatemiaklubi 20.2.2012 Suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos 1
Kieli merkitys ja logiikka
Kielentutkimuksen eri osa-alueet Kieli merkitys ja logiikka Luento 3 Fonetiikka äänteiden (fysikaalinen) tutkimus Fonologia kielen äännejärjestelmän tutkimus Morfologia sananmuodostus, sanojen rakenne,
- Kummalla on vaaleammat hiukset? - Villellä on vaaleammat hiukset.
MAI FRICK KOMPARAATIO ELI VERTAILU 1. Komparatiivi -mpi -mpa, -mma monikko: -mpi, -mmi - Kumpi on vanhempi, Joni vai Ville? - Joni on vanhempi kuin Ville. - Kummalla on vaaleammat hiukset? - Villellä on
Lausekkeiden rakenteesta (osa 2) & omistusliitteistä
Lausekkeiden rakenteesta (osa 2) & omistusliitteistä Adjektiivi- ja adverbilausekkeet AP ja AdvP: paljon yhteistä monet AP:t voi jopa suoraan muuttaa AdvP:ksi -sti-johtimella: Ihan mahdottoman kaunis Ihan
Miten opetan suomea? luento 19.8.2011 CIMO:ssa Comenius-apulaisopettajiksi lähteville Emmi Pollari
Miten opetan suomea? luento 19.8.2011 CIMO:ssa Comenius-apulaisopettajiksi lähteville Emmi Pollari Suomen kielestä 1/2 erilainen kieli kuinka eroaa indoeurooppalaisista kielistä? o ei sukuja, ei artikkeleita,
Henkilökuljetuspalvelut Virtain kylissä Personentransportdienste in den Dörfern von Virrat
Henkilökuljetuspalvelut Virtain kylissä Personentransportdienste in den Dörfern von Virrat Henkilökuljetukset Personentransporte Sivistystoimi Koulukuljetukset Asiointiliikenne Perusturva Schulverwaltungsamt
PARTISIIPP PREESEEʹNS RAAJJÂM PARTISIIPIN PREESENSIN MUODOSTAMINEN. lääddas suomeksi
PARTISIIPP PREESEEʹNS RAAJJÂM PARTISIIPIN PREESENSIN MUODOSTAMINEN A) Veeʹrb, koin lij tääʹssmuuttâs Verbit, joissa on astevaihtelu -ad infinitiiv -ad sâjja ǩieʹčč -ai infinitiivin -ad:n tilalle pääte
K Ä Y T T Ö S U U N N I T E L M A Y H D Y S K U N T A L A U T A K U N T A
K Ä Y T T Ö S U U N N I T E L M A 2 0 1 7 Y H D Y S K U N T A L A U T A K U N T A Forssan kaupunki Talousarvio ja -suunnitelma 2017-2019 / T O I M I A L A P A L V E L U 50 YHDYSKUNTAPALVELUT 5 0 0 T E
MARIN KIELIOPPI. Alho Alhoniemi. Helsinki 2010 Suomalais-Ugrilainen Seura
Apuneuvoja suomalais-ugrilaisten kielten opintoja varten Hilfsmittel für das Studium der finnisch-ugrischen Sprachen X X Alho Alhoniemi MARIN KIELIOPPI Helsinki 2010 Suomalais-Ugrilainen Seura Apuneuvoja
Monikossa: talojen, koirien, sinisten huoneitten / huoneiden
Teidän talonne on upouusi. MINKÄ? KENEN? MILLAISEN? = talon, teidän, sinisen huoneen= GENETIIVI Monikossa: talojen, koirien, sinisten huoneitten / huoneiden Genetiivi ilmaisee omistusta Laurin koira, minun
K3 1. DEKL. FEM. (luonnos)
K3 1. DEKL. FEM. (luonnos) K KREIKKA, https://genfibeta.weebly.com/k.html (genfibeta.weebly.com/ muuttuu myöhemmin gen.fi/-osoitteeksi) K3 NOMINIT JA PARTIKKELIT, https://genfibeta.weebly.com/k3.html K3
11th International Congress for Finno-Ugric Studies
11th International Congress for Finno-Ugric Studies VIRSU symposium 9.-14.8.2010 Piliscsaba Corpus-based Analysis of how Swedish-speaking students learning Finnish use the local cases in text production
Terminatiivin tarpeessa. Tommi Nieminen tommi.nieminen@legisign.org
Terminatiivin tarpeessa Tommi Nieminen tommi.nieminen@legisign.org Terminatiivisuus rajaan saakka liikkuminen tai muutos rinnastuu tulo- (tai ero-) -sijaan: liikkeen tai muutoksen jompikumpi ääripää nousee
Neljäs- ja viidesluokkalaisten taivutusmorfologian suullinen tuottaminen ryhmäinterventiotapaamisissa
Neljäs- ja viidesluokkalaisten taivutusmorfologian suullinen tuottaminen ryhmäinterventiotapaamisissa Maisterintutkielma Annastiina Kettunen Suomen kieli Kielten laitos, Jyväskylän yliopisto 2016 JYVÄSKYLÄN
LOGIIKKA johdantoa
LOGIIKKA johdantoa LUKUTEORIA JA TO- DISTAMINEN, MAA11 Logiikan tehtävä: Logiikka tutkii ajattelun ja päättelyn sääntöjä ja muodollisten päättelyiden oikeellisuutta, ja pyrkii erottamaan oikeat päättelyt
semantiikan ja pragmatiikan pk / um
Sanasto l. leksikko Lekseemien merkityksen kuvaus on sanojen välisten merkityssuhteiden kuvaamiseen Kielen sanat muodostavat yhdessä leksikaalisia kenttiä eli merkityskenttiä Sanan merkitys voidaan kuvata
Verbisuffiksit. Akkadi I Syksy 2018 Aleksi Sahala Helsingin yliopisto
Verbisuffiksit Akkadi I Syksy 2018 Aleksi Sahala Helsingin yliopisto Verbin morfotaksi I VETITIIVI ajj- kielto II PERSOONAPREFIKSI u- he (prefiksi) IIIa PREFORMATIIVI ša- kausatiivi IIIb VARTALO -šmar-
Post- ja prepositioiden rektiosijoista
OsMo IKOLA Post- ja prepositioiden rektiosijoista E. N. Setälän tuttu määritelmä kuuluu: "Postpositiot ja prepositiot muodostavat jonkin substantiivin sijan yhteydessä lauseessa adverbiaalin (harvoin attribuutin)."
Sumeri Aleksi Sahala
Sumeri 7.5.2013 Aleksi Sahala Verbit Yleistä Sanaluokkana suljettu Yhdeksän epäsäännöllistä verbiä Perfektiivi tunnusmerkitön Monipuolinen finiitti- ja infinitiivi/partisiippitaivutus Kieliopilliset taivutuskategoriat
SUOMEN KIELEN VALINTAKOE 20.5.2013 klo 9-12 salissa L4 Oulun yliopisto. Suomen kielen valintakoe jakaantuu kahteen osioon:
SUOMEN KIELEN VALINTAKOE 20.5.2013 klo 9-12 salissa L4 Oulun yliopisto Suomen kielen valintakoe jakaantuu kahteen osioon: 1. Essee, jonka pohjana on teos Kielemme kohtalo. 2. Tehtävät, joiden pohjana on
Suomen kielen sijamuodot ja sanatyypit Nominit Sijamuodot Tyyppi 1 Yhteen vokaaliin päättyvät sanat a, ä, o, ö, u, y, i Yksikkö Monikko Muita
1 Suomen kielen sijamuodot ja sanatyypit Nominit Sijamuodot nominatiivi kännykkä keitin partitiivi kännykkää keitintä genetiivi kännykän keittimen akkusatiivi kännykän/kännykkä keittimien/keitin illatiivi
Luku 7. Verbitön lause ja statiivi. 7.1. Verbitön lause
Luku 7 Verbitön lause ja statiivi 7.1. Verbitön lause Akkadissa ei ole kopulaverbiä ( olla-verbiä ). Lauseet, joissa muut kielet käyttävät kopulaa, ilmaistaan akkadissa yksinkertaisesti asettamalla subjekti
LUKUSANOJEN TAIVUTUS. Heljä Uusitalo
LUKUSANOJEN TAIVUTUS Heljä Uusitalo PERUSLUVUT JA JÄRJESTYSLUVUT Lukusanat ovat numeroita Lukusanat voivat olla peruslukuja tai järjestyslukuja. Perusluvut ja järjestysluvut taipuvat kaikissa sijamuodoissa.
Ohjeet opettajalle. Tervetuloa Apilatielle!
Ohjeet opettajalle Vihjeitä opettajalle koulun tutustumispäivään Esiopetuksen oppilaille koulun tutustumispäivä on tärkeä, vaikka esiopetuspaikka sijaitsisi samassa pihapiirissä koulun kanssa. Lähes kaikkia
Lisää pysähtymisaiheisia ongelmia
Lisää pysähtymisaiheisia ongelmia Lause: Pysähtymättömyysongelma H missä H = { w111x w validi koodi, M w ei pysähdy syötteellä x } ei ole rekursiivisesti lueteltava. Todistus: Pysähtymisongelman komplementti
Eriarvoistava kieli ja köyhyys
Eriarvoistava kieli ja köyhyys Kieli ja syrjäytyminen 8.2.2019 Anna-Maria Isola Osallisuus on sitä, että ihminen kuuluu merkityksellisenä osana johonkin kokonaisuuteen. Hän tulee kuulluksi itsenään ja
Learner Language, Learner Corpora 5-6.10.2012 Oulu
Learner Language, Learner Corpora 5-6.10.2012 Oulu Paikallissijojen funktioista ruotsinkielisten alkeistason suomenoppijoiden kirjallisissa tuotoksissa Tuija Määttä Umeå universitet, Institutionen för
Suomen kielen substantiivilla on noin 2000 erilaista muotoa vai onko sittenkään? Kimmo Kettunen, Tampereen yliopisto, informaatiotutkimuksen laitos
Suomen kielen substantiivilla on noin 2000 erilaista muotoa vai onko sittenkään? Kimmo Kettunen, Tampereen yliopisto, informaatiotutkimuksen laitos Tausta Suomen kielen erilaisten sanamuotojen määrä esitetään
SAKSA, LYHYT OPPIMÄÄRÄ, kirjallinen osa
SAKSA, LYHYT OPPIMÄÄRÄ, kirjallinen osa 3.10.2016 Tutkintoaineen sensorikokous on tarkentanut hyvän vastauksen sisältöjä seuraavasti. Sensorikokous on päättänyt muuttaa tehtävien 15 16 pisteitystä. Pisteitys
adverbiaali on lauseenjäsen, joka ilmaisee aikaa, paikkaa, tapaa määrää, syytä, keinoa tai jotakin muuta seikkaa.
Adverbiaali adverbiaali on lauseenjäsen, joka ilmaisee aikaa, paikkaa, tapaa määrää, syytä, keinoa tai jotakin muuta seikkaa. Tänään (aika) koulussa (paikka) puhuttiin varovasti (tapa) vähän (määrä) vahingossa
S U M E R I N SIJAMUODOT
S U M E R I N SIJAMUODOT (Luonnos XHTML-versiota varten) Aleksi Sahala, Helsingin Yliopisto v 0.2 (KESKENERÄINEN) 1 Substantiivilauseke Sumerin substantiivilauseke rakentuu yhdestä nominista (N) tai nominiketjusta
Systemaattinen synkretismi SIJASYNKRETISMI. Case Syncretism
SIJASYNKRETISMI Case Syncretism Matthew Baerman Esitelmä Sijojen teoriaa-kurssilla Nina Valtavirta 25.3.2009 Yksi muoto edustamassa useampaa sijaa Baerman: muotoon perustuva määritelmä Sijat ja niiden
t P1 `UT. Kaupparek. nro Y-tunnus Hämeenlinnan. hallinto- oikeudelle. Muutoksenhakijat. 1( UiH S<
1(0 1 4 1 1 4 UiH 0 0 0 1 S< A S I A N A J O T O I M I S T O O S S I G U S T A F S S O N P L 2 9, Ra u h a n k a t u 2 0, 1 5 1 1 1 L a h t i P u h e l i n 0 3 / 7 8 1 8 9 6 0, G S M 0 5 0 0 / 8 4 0 5
Verbien morfosyntaksista, osa 2
Verbien morfosyntaksista, osa 2 Finiittiverbi ja sen rakenne mitä verbin finiittimuotoon sisältyy muodon ja merkityksen kannalta? kokonaisuuden ytimenä on verbin vartalo: LEKS aikamuoto (tempus) ja tapaluokka
9.2.3. Englanti. 3. luokan keskeiset tavoitteet
9.2.3. Englanti Koulussamme aloitetaan A1 kielen (englanti) opiskelu kolmannelta luokalta. Jos oppilas on valinnut omassa koulussaan jonkin toisen kielen, opiskelu tapahtuu oman koulun opetussuunnitelman
Attribuutin kongruenssi: adjektiivit, demonstratiivit ja *para
SUSA/JSFOu 94, 2013 Ilona Rauhala (Helsinki) Attribuutin kongruenssi: adjektiivit, demonstratiivit ja *para 1. Johdanto 1.1. Tutkimusaihe ja tavoitteet Tämä artikkeli käsittelee suomalais-permiläistä adjektiivia
LIITE 1 Jaksoarviointi, Syntymäpäivätaivas Opettaja
LIITE 1 Jaksoarviointi, Syntymäpäivätaivas Opettaja SYNTYMÄPÄIVÄTAIVAS (aapinen s. 114 125): JAKSOARVIOINTI, opettajan ohjeet Jaksoarvioinnin kolme ensimmäistä tehtävää ovat sanelutehtäviä ja ne tehdään
Deri vaatio kielellisenä prosessina
EEVA KANGASMAA-MINN Deri vaatio kielellisenä prosessina Unkarilaissyntyinen amerikkalainen kielentutkija John Lotz huomautti minulle kerran, nelisenkymmentä vuotta sitten, että suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen
Fakta- ja näytenäkökulmat. Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto
Fakta- ja näytenäkökulmat Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto Mikä on faktanäkökulma? sosiaalitutkimuksen historia: väestötilastot, kuolleisuus- ja syntyvyystaulut. Myöhemmin kysyttiin ihmisiltä tietoa
Muodolliset kieliopit
Muodolliset kieliopit Luonnollisen kielen lauseenmuodostuksessa esiintyy luonnollisia säännönmukaisuuksia. Esimerkiksi, on jokseenkin mielekästä väittää, että luonnollisen kielen lauseet koostuvat nk.
VAASAN YLIOPISTO. Filosofinen tiedekunta
VAASAN YLIOPISTO Filosofinen tiedekunta Laura Koivusaari Venäjänkielisten suomenoppijoiden paikallissijojen käytön tarkastelua Nykysuomen pro gradu -tutkielma Vaasa 2012 1 SISÄLLYS TIIVISTELMÄ 3 1 JOHDANTO
Pakkauksen sisältö: Sire e ni
S t e e l m a t e p u h u v a n v a r a s h ä l y t ti m e n a s e n n u s: Pakkauksen sisältö: K e s k u s y k sikk ö I s k u n t u n n i s ti n Sire e ni P i u h a s a rj a aj o n e st or el e Ste el
adverbiaali on lauseenjäsen, joka ilmaisee aikaa, paikkaa, tapaa määrää, syytä, keinoa tai jotakin muuta seikkaa.
Adverbiaali adverbiaali on lauseenjäsen, joka ilmaisee aikaa, paikkaa, tapaa määrää, syytä, keinoa tai jotakin muuta seikkaa. Tänään (aika) koulussa (paikka) puhuttiin varovasti (tapa) vähän (määrä) vahingossa
YHDYSKUNTALAUTAKUNTA TALOUSARVIOEHDOTUS 2018 TALOUSSUUNNITELMA
YHDYSKUNTALAUTAKUNTA TALOUSARVIOEHDOTUS 2018 TALOUSSUUNNITELMA 2018-2020 TOIMIALA 50 YHDYSKUNTAPALVELUT P A L V E L U 5 0 0 T E K N I S E N J A Y M P Ä R I S T Ö T O I M E N H A L L I N T O J A M A A S
Yksityisteiden hoidon järjestäminen
Tekninen lautakunta 68 04.12.2018 Kaupunginhallitus 8 14.01.2019 Kaupunginvaltuusto 3 04.02.2019 Tekninen lautakunta 16 26.03.2019 Kaupunginhallitus 64 15.04.2019 Kaupunginvaltuusto 22 27.05.2019 Yksityisteiden
Suomen kielen variaatio 1. Puhuttu ja kirjoitettu kieli Suomen puhekielen vaihtelu
Suomen kielen variaatio 1 Puhuttu ja kirjoitettu kieli Suomen puhekielen vaihtelu Puhuttu ja kirjoitettu kieli Puhuttu kieli on ensisijaista. Lapsi oppii (omaksuu) puhutun kielen luonnollisesti siinä ympäristössä,
Iso suomen kielioppi koulussa Suomen kielen ja kirjallisuuden alumnipäivä 26.9.2009 / Seppo Pekkola
Iso suomen kielioppi koulussa Suomen kielen ja kirjallisuuden alumnipäivä 26.9.2009 / Seppo Pekkola Perinteinen kielioppi Sana Harmaa kissa oikoo raajojaan iltapäivän auringossa. Kuumalla katolla lekottelu
Kieli merkitys ja logiikka
Tieto kielestä Kieli merkitys ja logiikka! Kielen biologinen olemus! Kielen kulttuurinen olemus! Kielen normatiivinen olemus Luento 2! Kognitiotieteen tutkimuskohteena on kielen biologinen olemus: " Kielen
- Asikkalasta, Padasjoelta ja Sysmästä yhteisesti kaksi jäsentä - Hämeenkoskelta, Kärkölästä, Myrskylästä ja Pukkilasta yhteisesti yk si jäsen
Kaupunginhallitus 138 10.04.2017 Kaupunginhallitus 248 19.06.2017 Lausunto Päijät-Hämeen jätelautakuntasopimuksen päivittämisestä/yhteistoimintasopimuksen muuttaminen 97/14.06.00/2017 Kaupunginhallitus
AFinLan syyssymposiumi 9.-10.11.2012 Oulu
AFinLan syyssymposiumi 9.-10.11.2012 Oulu Verbien tulla ja mennä rektioista ruotsinkielisten alkeistason suomenoppijoiden kirjallisissa tuotoksissa Tuija Määttä Umeå universitet, Institutionen för språkstudier
SEMANTTISET ROOLIT ja VALENSSI. Semantiikan ja pragmatiikan pk UM
SEMANTTISET ROOLIT ja VALENSSI Semantiikan ja pragmatiikan pk UM 1 Semanttisten roolien abstrahointi antaja/juoksija/tekijä > Agentti ajattelija /havaitsija/kokija (Emoter)> Kokija Agentti/Kokija (Experiencer)
Duaalin käyttö mansin kielessä Vertailussa käännetty kirjakieli, pohjoismurre ja itämurre
Duaalin käyttö mansin kielessä Vertailussa käännetty kirjakieli, pohjoismurre ja itämurre Katri Priiki Sivuaineen tutkielma Suomalais-ugrilainen kielentutkimus Suomi ja sen sukukielet Kieli- ja käännöstieteiden
Maahanmuutto Asuminen
- Vuokraaminen Saksa Ich möchte mieten. Ilmoitat, että haluat vuokrata jotakin Norja ein Zimmer eine Wohnung/ ein Apartment ein Studioapartment ein Einfamilienhaus ein Doppelhaus ein Reihenhaus Wie viel
Kotimaisten kielten tutkimuskeskus Suomen kielen nauhoitearkisto
Kotimaisten kielten tutkimuskeskus Suomen kielen nauhoitearkisto Lauri Kettunen: liivin vahalieriöäänitteet Kirjallisuutta: Kettunen, Lauri 1920: Liiviläis-matkalta. Virittäjä 24: 111 119. Kettunen, Lauri
Approbatur 3, demo 1, ratkaisut A sanoo: Vähintään yksi meistä on retku. Tehtävänä on päätellä, mitä tyyppiä A ja B ovat.
Approbatur 3, demo 1, ratkaisut 1.1. A sanoo: Vähintään yksi meistä on retku. Tehtävänä on päätellä, mitä tyyppiä A ja B ovat. Käydään kaikki vaihtoehdot läpi. Jos A on rehti, niin B on retku, koska muuten
Yhtälönratkaisusta. Johanna Rämö, Helsingin yliopisto. 22. syyskuuta 2014
Yhtälönratkaisusta Johanna Rämö, Helsingin yliopisto 22. syyskuuta 2014 Yhtälönratkaisu on koulusta tuttua, mutta usein sitä tehdään mekaanisesti sen kummempia ajattelematta. Jotta pystytään ratkaisemaan
A.2 B.7 C.8 D.3 E.5 F.6 G.4 H Linnaan 1,5 milj.ihmistä ja linnan puistoon 5,2 milj. eli kaikkiaan 6,7 milj.
Lektion 9 Wien by night ÜB. 1.a) A.2 B.7 C.8 D.3 E.5 F.6 G.4 H.1 ÜB. 1.b) 1. 137 metriä 2. Linnaan 1,5 milj.ihmistä ja linnan puistoon 5,2 milj. eli kaikkiaan 6,7 milj. 3. Ensin keskustasta raitiovaunulla
Reetta Minkkinen
28.4.2016 Reetta Minkkinen Perhe Koska kertaus on opintojen äiti (minun) kirjani. (sinun) kirjasi. hänen kirjansa. (meidän) kirjamme. (teidän) kirjanne. heidän kirjansa. Muistatko: 5 perheenjäsentä 5 eläintä
Millainen olo sinulle tulee saunassa?
Millainen olo sinulle tulee saunassa? hyvä rauhallinen rento nälkäinen lämmin virkeä huono kiireinen kireä janoinen viluinen väsynyt CC Kirsi Alastalo 2016 Sauna-tekstiin liittyviä kysymyksiä Jos keskustelua
L a u t t a s a a r i - S e u r a
L a u t t a s a a r i - S e u r a ESITYS NIMISTÖNMUUTOKSIKSI LAUTTASAARESSA Lauttasaari-Seura ry. Lauttasaari-Seura esittää seuraavia nimistönmuutoksia Lauttasaaren alueella. Muutokset koskevat katuja,
SUOMEN LYHYT KIELIOPPI (luonnos)
SUOMEN LYHYT KIELIOPPI (luonnos) INFO, https://genfibeta.weebly.com/info.html (genfibeta.weebly.com/ muuttuu myöhemmin gen.fi/-osoitteeksi) MUUT, https://genfibeta.weebly.com/info-m.html Suomen lyhyt kielioppi,
LC-8025 Venäjä 2: kertaava verkkokurssi. Alexandra Belikova
LC-8025 Venäjä 2: kertaava verkkokurssi Alexandra Belikova 2016-2017 Opintojakso Laajuus: 2 op Työmäärä toteutustavoittain: itsenäisen työskentelyn osuus (mm. verkossa) 50 h pienryhmäopetus 4 h Sisältö:
Laskelmia uudenvuodenpuheista
Laskelmia uudenvuodenpuheista Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa on laskettu uudenvuodepuheista joitakin seikkoja, joiden avulla on mahdollista tarkastella mm. presidenttien välisiä eroja. Laskelmat
metsän kieli Luonnon aakkoset Adjektiivijahti Vastakohtien etsintä Sanakäärme Sana-arvoitus Narujuoksu Tiedän ja näen
metsän kieli Luonnon aakkoset Adjektiivijahti Vastakohtien etsintä Sanakäärme Sana-arvoitus Narujuoksu Tiedän ja näen Luonnon aakkoset YM, AI, kielet pareittain tai pienissä ryhmissä aakkoskortit, pyykkipojat
Soiva ilo. lotta. wennäkoski. sopraanolle ja pianolle runo marjo heiskanen. Soiva ilo. Tila pisteiden välissä: ääni. Valtaa pisteissä, luulit,
lotta Soiva ilo ennäkoski Soiva ilo Tila isteiden välissä: ääni Valtaa isteissä, luulit, soraanolle ja ianolle runo marjo heiskanen mutta väleissä luaus, mahtavin valta, kuljettajan voima ja kaikki mahdolliset
SUOMEN KIELEN ALLATIIVIN KÄYTTÖ JA KÄYTÖN LAAJENTUMINEN
SUOMEN KIELEN ALLATIIVIN KÄYTTÖ JA KÄYTÖN LAAJENTUMINEN Anu Karrimaa Tampereen yliopisto Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö Suomen kieli Pro gradu -tutkielma elokuu 2011 Tampereen yliopisto
8. Kieliopit ja kielet
8. Kieliopit ja kielet Suomen kielen sanoja voidaan yhdistellä monella eri tavalla. Kielioppi määrää sen, milloin sanojen yhdistely antaa oikein muodostetun lauseen. "Mies räpyttää siipiään" on kieliopillisesti
ÜB. 1. der Fuβ der Kopf das Knie der Bauch die Schulter das Auge der Mund. jalka pää polvi vatsa hartia, olkapää silmä suu
Lektion 7 Hatschi! ÜB. 1 der Fuβ der Kopf das Knie der Bauch die Schulter das Auge der Mund jalka pää polvi vatsa hartia, olkapää silmä suu ÜB. 1 Fortsetzung die Hand das Ohr der Finger die Nase das Bein
subjektin ellipsi: kahdesta samasta subjektista jälkimmäistä ei toisteta
Subjekti Kun subjektia ei olekaan Pronominin poisjättö lauseessa ei ole ilmisubjektia, mutta verbin ykkösargumentti on silti yksitulkintainen voidaan ajatella, että subjektina oleva pronomini on jätetty
Esittäytyminen Vorstellungen
Esittäytyminen Vorstellungen Tehtävän kohderyhmä saksa; yläkoulun A- ja B-kieli Tehtävän konteksti Suomalainen ja saksalainen oppilas tapaavat toisensa ensimmäistä kertaa oltuaan sähköpostiyhteydessä.
YKSIKKÖ Pääte on aina -N. Se liittyy sanan taipuneeseen vartaloon. Kenen auto tuo on? - Aleksanterin - Liian. Minkä osia oksat ovat?
GENETIIVI yksikkö -N KENEN? MINKÄ? monikko -DEN, -TTEN, -TEN, -EN YKSIKKÖ Pääte on aina -N. Se liittyy sanan taipuneeseen vartaloon. Kenen auto tuo on? - Aleksanterin - Liian Minkä osia oksat ovat? puu
Matematiikan tukikurssi, kurssikerta 2
Matematiikan tukikurssi kurssikerta 1 Relaatioista Oletetaan kaksi alkiota a ja b. Näistä kumpikin kuuluu johonkin tiettyyn joukkoon mahdollisesti ne kuuluvat eri joukkoihin; merkitään a A ja b B. Voidaan
Luku 12. Duaali, interrogatiivit, indefiniitit. 12.1. E-verbit. 12.2. Duaali
Luku 12 Duaali, interrogatiivit, indefiniitit 12.1. E-verbit Heikkojen e-verbien lisäksi babyloniassa on muutamia muita verbejä, joiden muodoissa a:n tilalla on e. Useimpien toisena tai kolmantena radikaalina
VALITUSOSOITUS (Poikkeamisluvat 36)
VALITUSOSOITUS (Poikkeamisluvat 36) Valitusaika Ympäristöteknisen lautakunnan lupajaoston päätökseen saa hakea muu tos ta va littamalla Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen kirjallisella va li tuk sel la.
Miten tutkia lähdekielen vaikutusta oppijankielen universaalina piirteenä?
Miten tutkia lähdekielen vaikutusta oppijankielen universaalina piirteenä? Esitelmä oppijankielen korpustyöpajassa 17.1.2008 Annekatrin Kaivapalu Tallinnan yliopisto Oppijankielen universaaleja piirteitä