Presidentinvaalin äänisiirtymät: vaaliekologinen tarkastelu

Transkriptio

1 Presidentinvaalin äänisiirtymät: vaaliekologinen tarkastelu OLLI Wuori & MATTI Wiberg Johdanto Poliittinen kannatus ja sen tuoma valta ei tyypillisesti jakaudu tasaisesti alueellisesti, vaan vaihtelee alueittain. Kukin vaali tuottaa omanlaisensa vaaliekologisen tuloksen. Poliittinen maantiede (political geography) tutkii mm. poliittisen kannatuksen alueellista vaihtelua. Vaaliekologisessa tutkimuksessa vaalin tulosta (puolueiden tai henkilön kannatusta) ja/tai vaalin äänestysaktiivisutta tarkastellaan jonkin aluejaottelun (Suomen kunnat, vaalipiiritaso tai kunnan osat) tasoilla siten että analyysissä tulkintaa on tehty valittujen alueiden (kunnat, kunnan osat tms.) ominaisuuksista käsin. Vaaliekologia siis tutkii poliittisen vallan alueellista jakautumista vaalitulosten perusteella (ks. esim. Agnew 1997; Johnston 1979; Short 1993). Suomessa on tehty erittäin niukasti vaaliekologista tutkimusta. Meillä ei ole politiikan tutkimuksessa juuri tehty aluetutkimusta miltei 40 vuoteen: Risto Sänkiahon (ks. Sänkiaho 1968; 1969a; 1969b; 1970; 1973) jälkeen juuri kukaan ei ole tehnyt empiiristä vaaliekologista analyysiä (kts. Laulajainen 1979; Zilliacus 1995).Tuomo Martikainen tosin on ryhmineen tutkinut varsinkin äänestysaktiivisuuden alueellista vaihtelua (kts. Martikainen ja Yrjönen 1983; 1991; Martikainen ja Wass 2002). Kannatuksen alueellista jakautumista on tutkittu mm. a priorisen äänestysvallan jakautumisen kuntakohtaisin analyysein (mm. Wiberg 2004; 2005a; 2005b; 2011), mutta näissä selvityksissä ei ole sovellettu aluenäkökulmaa eikä niissä myöskään ole kartoitettu puolueiden kunnallisvaalikannatuksen alueellista vaihtelua vaaliekologisesta näkökulmasta. Suomen presidentinvaalijärjestelmä on kaksivaiheinen pluraliteettikarsinta (plurality run-off). Pluraliteettikarsintaa käytettäessä voittajaksi julistetaan vaihtoehto, joka saa yli puolet annetuista hyväksytyistä äänistä. Jos sellaista vaihtoehtoa ei ole, järjestetään toinen kahden ensimmäisellä kierroksella eniten ääniä saaneen vaihtoehdon kesken ja tällä kierroksella eniten ääniä saanut vaihtoehto julistetaan voittajaksi. Taustaa Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa keskusta sai historiallisen huonon äänimäärän ja perussuomalaiset nousivat pienestä puolueesta Suomen kolmanneksi suurimmaksi. Presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella suurimman äänimäärän sai kokoomusta edustanut Sauli Niinistö ja toiseksi suurimman Vihreän liiton Pekka Haavisto. Kolmanneksi sijoittui keskustan Paavo Väyrynen, joka hävisi toisen sijan suhteellisen niukasti. Toiseksi ja kolmanneksi sijoittuneet saivat huomattavasti suuremman äänimäärän kuin heidän edustamansa puolueet kokosivat eduskuntavaaleissa vuonna Neljänneksi sijoittui SDP:n Paavo Lipponen, jonka äänimäärä alitti puo- Politiikka 54:3, s , 2012

2 216 Wuori Wiberg lueen eduskuntavaaleissa saaman äänimäärän. Presidentinvaalien toisella kierroksella presidentiksi valittiin kokoomuksen Sauli Niinistö. Tutkimustehtävä Tarkoituksenamme on selvittää vuoden 2012 presidentinvaalien toisen kierroksen lopputulosta vaalien ensimmäisellä kierroksella annettujen äänien avulla ja valottaa ensimmäisen kierroksen tulosta vuoden 2011 eduskuntavaalien äänestystuloksen avulla. Ajanjakso on sangen lyhyt, mutta sen aikana puolueiden kokoamassa äänimäärässä on tapahtunut suuria muutoksia, joiden kuvaaminen on tämän katsauksen kohteena. Tuloksena piirtyy polkuanalyysi kannatuksen siirtymisestä puolueelta ehdokkaille ja edelleen presidentiksi valitun kannatusprofiili. Koska yksilötason aineistoa ei ole saatavissa, niin tulosta lähestytään kunnittaisen datan avulla. Tutkimusaineisto ja sen merkitys Tutkimusaineistona käytetään Tilastokeskuksen Statfin-tietokannan kuntapohjaista vaaliaineistoa, joka sisältää mm. vuoden 2011 eduskuntavaalien ja vuoden 2012 presidentinvaalien tulokset. Aineistot ovat PX-Web-tietokantoja ja siirrettävissä Excel-taulukoiksi jatkokäsittelyä varten. Toinen vaihtoehto olisi äänestysaluekohtainen aineisto. Äänestysaluekohtainen aineisto sisältää enemmän vaihtelua kuin kunta-aineisto, mutta tässä yhteydessä voidaan kuntaa pitää parempana ekologisena yksikkönä kuin äänestysaluetta. Kunta muodostaa hyvin usein toiminnallisen yksikön, joskaan eduskuntavaaleja ja presidentinvaaleja tarkasteltaessa asialla ei ole samaa merkitystä kuin kunnallisvaaleja tarkasteltaessa. Joissakin kunnissa kunta käsittää yhden äänestysalueen, ja suuremmat kunnat jakautuvat useisiin äänestysalueisiin. Kunnan sisällä äänestysalueilla on omat profiilinsa, joiden äänestyskäyttäytyminen heijastaa alueen sosio-ekonomisia ominaisuuksia. Tutkimusekonomiset syyt puoltavat tässä vaiheessa kuntapohjaisen aineiston käyttämistä, sillä taustamuuttujien saaminen äänestysaluekohtaiseen aineistoon on koko maan tasolla hyvin työlästä. Lisäksi voidaan olettaa, että tarkastelun kohteena olevat suuret linjat saadaan selvitettyä kuntapohjaisella aineistolla, sillä kuntien poliittinen jakauma riippuu sijainnista Suomessa. Äänestysalueita käytettäessä jouduttaisiin tarkasteluun ottamaan myös alueen sijainti kunnan toiminnallisen rakenteen sisällä. Tällaisen laajemman analyysin tekeminen olisi sinänsä mielenkiintoinen tutkimustehtävä. Jos kuntien lukumäärä tulevaisuudessa vähenee voimakkaasti, niin paine muun kuin kuntapohjaisen aluejaon käyttämiseen tulee kasvamaan, jotta vaihtelu saadaan edelleen esiin. Koska aineisto on kuntapohjainen, niin analyysit koskevat tällöin kuntia eikä kyseessä ole yksilötason äänestyskäyttäytymistä koskeva analyysi. Jos käytettävissä olevan tyyppisestä aggregaattitason aineistosta tehdään yksilöitä koskevia johtopäätöksiä, niin syyllistytään ns. ekologiseen virhepäätelmään (ecological fallacy). Yhteisötasolla korrelaatiot voivat olla päinvastaisia kuin yksilötasolla vastaavilla muuttujilla mitattuna. Kunnat ovat myös sikäli ongelmallisia muuttujia, että tilastoyksiköt eroavat huomattavasti toisistaan väestömäärillä ja pinta-aloilla mitattuna. Ongelma on onneksi menetelmällisesti ratkaistavissa. Sama seikka koskisi myös äänestysalueita havaintoyksikköinä, sillä niiden ominaisuudet vaihtelevat. Tutkimusmenetelmät Tarkastelussa käytetään osittaiskorrelaatiotekniikkaa tarkasteltaessa puolueiden ja presidenttiehdokkaiden saamien äänimäärien yhteisvaihtelua. Puolueiden ja ehdokkaiden saamat äänimäärät kuntatasolla ovat seurausta äänioikeutettujen määristä ja vielä tarkemmin äänensä vaaleissa antaneiden määristä, joten vakiointi äänestäneiden määrillä on perusteltua. Toki puolueiden ja ehdokkaiden kannatus vaihtelee myös muiden tekijöiden kuin kunnan asukasluvusta johdettujen suureiden kanssa. Korrelaatiokerroin selittää kahden muuttujan välisen vaihtelun voimakkuutta, ja se on symmetrinen luku. Korrelaatio ei kuitenkaan paljasta muutoksen suuruutta. Kunnittainen äänien prosenttijakauma kertoo hieman eri asiasta kuin äänien määrän jakautumisesta eri puolueille. Annettujen äänien määrä kertoo valintaan johtavasta prosessista, ja äänien suhteellisella jakaumalla on enemmän yhteyttä äänien kuntakohtaiseen alueelliseen jakaumaan. Voittamalla paljon pieniä kuntia ei kuitenkaan välttämättä päädy presidentiksi, kuten keräämällä äänestäjien enem-

3 Presidentinvaalin äänisiirtymät: vaaliekologinen tarkastelu 217 mistön tapahtuu. Nyt äänien suhteellista jakaumaa käytetään sen selvittämiseen, kuinka eduskuntavaaleissa puolueet ja presidentinvaalissa ehdokkaat ensimmäisellä kierroksella ryhmittyvät taustalla olevia tekijöitä kuvaaviksi ulottuvuuksiksi. Tämä tarkastelu tehdään pääkomponenttianalyysin avulla, joka tulkinnan selkiyttämiseksi rotatoidaan. Pääkomponenttianalyysia käytetään tuomaan esiin vaihtelun yleispiirteet mahdollisimman tiivistetyssä muodossa. Sama informaatio voitaisiin saada vaikkapa korrelaatiomatriisista, mutta tällöin tieto on hankalammin havaittavissa ja vaatii enemmän tulkintatyötä. Tavoitteena on tiivistää muuttujien välinen vaihtelu siten, että samalla tavalla käyttäytyvät muuttujat muodostavat ulottuvuuksia. Näihin ulottuvuuksiin tuodaan mukaan yksi kerrallaan taustamuuttujia, joiden voidaan olettaa liittyvät muuttujien välisiin suhteisiin, eli puolueiden ja ehdokkaiden saamiin kannatuksiin. Jos lisätty muuttuja muuttaa muuttujien saamia latauksia ulottuvuuksilla, niin sen vaikutusta on syytä analysoida tarkemmin. Tietoa käytetään hyödyksi mm. vakioimalla samoilla taustamuuttujilla osittaiskorrelaatiokertoimia puolueiden ja presidenttiehdokkaiden saamien äänien välisiä korrelaatioita. Monimuuttujamenetelmää käytetään eräänlaisena tienraivaajana jatkoanalyyseille. Regressioanalyysissä voidaan tarkastella kysymystä, paljonko selittävän muutoksen tietty muutos aiheuttaa selitettävän muuttujan arvon kasvua tai vähenemistä. Luonnollisestikaan edes regressiomalli ei sinällään osoita, että muutos on seurausta kausaalisuhteesta. Nyt regressioanalyysin avulla selvitetään ensiksi, miten eduskuntavaalien äänestyskäyttäytyminen selittää presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen tulosta. Vastaavasti tarkastellaan toisen kierroksen tuloksia ensimmäisellä kierroksella annettujen äänien avulla. Tarkoituksena on selvittää, miten toiselta kierrokselta pudonneiden ehdokkaiden äänet siirtyvät toiselle kierrokselle selvinneille. Erityisesti kunnittaisten kannatusprosenttien tarkastelussa analyysi tuottaa peilikuvat, sillä toisen kannatus näyttäytyy toisen negatiivisena kannatuksena. Kahdella ehdokkaalla kummankin kannatusprosentti on toisen kannatuksen matemaattinen funktio. Aineistossa on heteroskedastisuutta eli selittävien muuttujien varianssi muuttuu niiden arvon myötä. Esimerkiksi aluetutkimuksessa tämä on hyvin yleinen ilmiö, jos tutkitaan jonkin ominaisuuden muutosta suhteessa sen etäisyyteen keskuksesta. Heteroskedastisuus vaikeuttaa regressiokertoimien laskemista pienimmän neliösumman menetelmällä. Muuttujamuunnokset, kuten logaritmin otto ovat olleet tapoja pienentää heteroskedastisuutta. Eräs toinen tapa ratkaista heteroskedastisuuden aiheuttama ongelma on painotettu pienimmän neliösumman menetelmän käyttö (kts. Gujarati 1988, ). Tässä tutkimuksessa muuttujia painotetaan mm. äänestäneiden määrillä. Eduskuntavaalit 2011: äänimäärät ja puolueiden kannatuksen vaihtelu Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa aikaisemmat suuret puolueet menettivät kannatustaan ja perussuomalaiset nousivat kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi (taulukko 1). Aikaisempi päähallituspuolue putosi viidenneksi suurimmaksi puolueeksi ja myös Vihreä liitto menetti kannatustaan. Kahdeksan suurinta puoluetta keräsi yhteensä yli 98 prosenttia annetuista äänistä. Taulukko 1. Puolueiden kannatus eduskuntavaaleissa 2011 Lähde Statfin. Ääniä yhteensä Osuus äänistä % KOK ,4 SDP ,1 PS ,1 KESK ,8 VAS ,1 VIHR ,3 RKP ,3 KD ,0 Piraattip ,5 SKP ,3 Muutos ,3 Vapausp ,1 IP ,1 SSP ,1 STP ,1 KTP ,1 KA ,0 Muut ,4 Yhteensä ,0 1 Ryhmän muut suurin osa on antanut äänensä Ahvenanmaalla maakunnan edustajalle, joka perinteisesti on toiminut RKP:n eduskuntaryhmässä. Jatkoanalyyseissä Nämä Ahvenanmaalla äänestäneet luokitellaan RKP:n kanssa samaan ryhmään.

4 218 Wuori Wiberg Suhteellisten äänimäärien tarkastelu tuottaa rotatoidussa pääkomponenttianalyysissä kaksi ulottuvuutta. Historiallisesti poikkeavasta tuloksesta huolimatta puolueet jakautuvat edelleen kaupungeista ja maaseudulta kannatuksensa ammentaviin (taulukko 2). Kokoomuksen, SDP:n ja Vihreän liiton kannatus on voimakkainta samoissa kunnissa tai samoilla alueilla, mikä näkyy latausten keskittymisenä toiselle ulottuvuudelle. Jos nämä puolueet ovat saaneet kunnassa suuren ääniosuuden, niin keskusta on saanut pienen. Vastaavasti keskustan alueilla kaupunkipuolueet ovat menestyneet huonosti. Perussuomalaisten ja keskustan kannatus on laajasti peräisin samoista kunnista, mutta näissä kunnissa RKP ja kristillisdemokraatit menestyvät huonosti. RKP:n kannatus onkin rajoittunut eräille rannikkoalueille. Esimerkiksi Vaasan vaalipiirissä kunnat ovat perinteisesti olleet joko keskustan tai RKP:n dominoimia. Vasemmistoliiton kannatus ei noudata samanlaista alueellista jakaumaa kuin keskustalla ja RKP:llä, vaikka perinteisesti Lapissa keskusta ja vasemmistoliitto ovat olleet toistensa vastavoimat. Pääkompottianalyysin tulos tukee erilaisista julkaistuista karttaesityksistä saatavaa mielikuvaa. Esiin nousee yhä perinteinen kuva Suomesta jakautuneena maaseudun ja teollisuuden elinkeinojen mukaiseen kannatuspohjaan. Taulukko 2. Rotatoitu pääkomponenttimatriisi vuoden 2011 eduskuntavaalien suhteellisista ääniosuuksista. Ulottuvuus I II KOK % eduskuntavaalit 2011,835 SDP % eduskuntavaalit 2011,745 PS % eduskuntavaalit 2011,793 KESK % eduskuntavaalit 2011,722 -,519 VAS % eduskuntavaalit 2011,389 VIHR % eduskuntavaalit 2011,805 RKP:n ja Ahvenanmaan % eduskuntavaalit ,897 -,343 KD % eduskuntavaalit ,715 Vuoden 2012 presidentinvaalit: ensimmäinen Presidentinvaalien äänestysprosentti oli ensimmäisellä kierroksella suurempi kuin eduskuntavaalien vuonna Eniten ääniä keräsi Sauli Niinistö (taulukko 3). Presidentinvaalien ensimmäinen tuotti hyvin toisenlaisen tuloksen kuin oloissamme poikkeuksellisen tuloksen tuottaneet vuoden 2011 eduskuntavaalit. Kokoomuksen Niinistö sai 16,6 prosenttiyksikköä enemmän ääniä kuin kokoomus eduskuntavaaleissa. Vihreitä edustanut Haavisto sai 11,5 prosenttiyksikköä enemmän kuin hänen puolueensa eduskuntavaaleissa. Keskustan ehdokas Väyrynen sai 1,7 prosenttiyksikköä enemmän kuin eduskuntavaaleissa huonosti menestynyt keskusta. Muiden puolueiden ehdokkaat saivat vähemmän ääniä kuin heidän edustamansa puolueet vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Mielipidetiedusteluissa Niinistö oli ollut johtava ehdokas jo edellisistä presidentinvaaleista alkaen. Tulos tukee usein esitettyä väittämää presidentinvaaleista henkilö- eikä puoluevaaleina. Taulukko 3. Ehdokkaiden saamat äänimäärät vuoden 2012 presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella, lähde Statfin Sauli Niinistö, KOK ,0 20,4 Pekka Haavisto, VIHR ,8 7,3 Paavo Väyrynen, KESK ,5 15,8 Timo Soini, PS ,4 19,1 Paavo Lipponen, SDP ,7 19,1 Paavo Arhinmäki, VAS ,5 8,1 Eva Biaudet, RKP ,7 4,3 Sari Essayah, KD ,5 4,0 Yhteensä ,0 98,1 1=Ääniä yhteensä 2=Osuus äänistä % 3=Puolueen ääniosuus eduskuntavaaleissa 2011 %

5 Presidentinvaalin äänisiirtymät: vaaliekologinen tarkastelu 219 Ehdokkaiden kannatuksen yleiskuva: pääkomponenttianalyysi Rotatoitu pääkomponenttianalyysi tuottaa presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella kolme ulottuvuutta. Ensimmäisellä ulottuvuudella perussuomalaisten ja keskustan edustajat saavat suuren positiivisen latauksen (taulukko 4) ja RKP:n edustaja suuren negatiivisen, kuten vastaavassa analyysissä vuoden 2011 eduskuntavaaleissa (taulukko 2). Uutena on nyt SDP:n edustajan Paavo Lipposen saama suuri negatiivinen lataus tällä ulottuvuudella. Eduskuntavaaleissa SDP:n kannatus liittyi kaupunkimaisuuteen, mutta Lipposen kannatus presidentinvaaleissa käyttäytyi toisin. Arhinmäki ja Essayah saivat kannatuksensa pääosin eri kunnista. Vaalien ensimmäisellä kierroksella Väyrynen oli perinteisten kaupunkipuolueiden vastavoima. Kunnan koko, jota äänestäneiden määrä kuvaa, auttoi kasvattamaan Niinistön ja Haaviston ääniosuutta, mutta vähensi Väyrysen saamaa suhteellista kannatusta (taulukko 5). SDP:n ehdokkaan menestys oli huono, jos perussuomalaisten Soini sai paljon ääniä, mutta Biaudetin kannatus tuotti kunnassa ääniä myös Lipposelle. Politiikan perusrakenteet ovat nytkin nähtävissä puolueiden välisissä suhteissa, mutta henkilövaali on tuottanut rakenteisiin joitain muutoksia. Merkittävin on SDP:n edustajan Paavo Lipposen putoaminen pois kaupunki-maaseutu ulottuvuudelta vähäisen äänisaaliin myötä. Taulukko 4. Rotatoitu pääkomponenttimatriisi vuoden 2012 presidentinvaalien ensimmäinen äänestys, osuudet äänistä. Ulottuvuus I II III Niinistö % ,907 Haavisto % 1, 2012,869 Väyrynen % ,552 -,796 Soini % ,862 Lipponen % ,903 Arhinmäki % ,413 -,664 Biaudet % ,963 Essayah % ,431,745 Taulukko 5. Rotatoitu pääkomponenttimatriisi vuoden 2012 presidentinvaalien ensimmäinen äänestys, osuudet äänistä ja äänestäneiden määrä. Ulottuvuus I II III Niinistö % ,845 Haavisto % 1, 2012,909 Väyrynen % ,579 -,747 Soini % ,839,320 Lipponen % ,913 Arhinmäki % ,454 -,555 Biaudet % ,961 Essayah % ,374,749 Äänestäneitä ,612 -,310 Taulukko 6. Rotatoitu pääkomponenttimatriisi vuoden 2012 presidentinvaalien ensimmäinen äänestys, osuudet äänistä ja äänestysprosentti. Ulottuvuus I II III Niinistö % ,915 Haavisto % 1, 2012,861 Väyrynen % ,582 -,762 Soini % ,846 Lipponen % ,906 Arhinmäki % ,362 -,701 Biaudet % ,960 Essayah % ,436,712 Äänestäneitä ,578,546 Äänestysprosenttia kuvaava muuttuja jakautuu kahdelle ulottuvuudelle. Suuri äänestysprosentti on toisaalla lisännyt Paavo Väyrysen saamaa äänten osuutta kunnassa ja toisaalla se on sitä laskenut. Taulukkoa 6 voidaan tulkita siten, että kaupungistuneessa eteläisessä Suomessa vilkkaasti äänestäneillä alueilla Niinistön ja Haaviston kannatus ei ole jättänyt Väyrysen äänestämiselle tilaa. Sen sijaan maaseutumaisilla alueilla, pois lukien RKP:n korkean kannatuksen alueet, Väyrynen onnistui aktivoimaan äänestäjät. Päätelmää tukee SDP:n edustajan Paavo Lipposen heikko menestys näillä alueilla. Perinteisesti SDP:n ja keskustan kannatukset ovat jakautuneet eri alueille. Arhinmäen ja Essayahin kannatukseen äänestysprosentti ei ole vaikuttanut. Näillä ehdokkailla toisen suuri kannatus on syönyt pois toisen kannatuksen, mitä kuvaa syntyvä kolmas ulottuvuus.

6 220 Wuori Wiberg Ehdokkaat ja puolueiden kannatus eduskuntavaaleissa, korrelaatiotarkastelu Koska korrelaatiokerrointa käytetään kokonaisaineistoon, niin ei ole mielekästä testata kertoimen merkittävyyttä. Kerroin ilmaisee nyt yksinkertaisesti, kuinka suuren osan muuttujat selittävät toistensa vaihtelusta. Absoluuttisia lukuja käytettäessä yhteisvaihtelua mittaava korrelaatiokerroin tuottaa tuloksen, jonka analysointi ei ole kovin mielekästä. Toki presidenttiehdokkaan ja omaa puoluetta eduskun- tavaaleissa äänestäneiden välillä on muita suurempi korrelaatio (taulukko 7). Kaikkien puolueiden välillä on suuri korrelaatio, joka selittyy kuntien väestömäärillä ja siten äänioikeutettujen määrillä. Ongelmaa voidaan lähestyä käyttämällä suhteellisia äänimäärien osuuksia, mutta tällöin varsinaisesti selitetään voittoa kuntien lukumäärässä. Paljon pienissä kunnissa saatuja suhteellisia voittoja ei takaa voittoa koko valtakunnassa, jossa äänien yhteismäärä ratkaisee tuloksen. Ratkaisuna voidaan käyttää ensiksi osittaiskorrelaatiotekniikkaa, jossa selityksiä vakioi- Taulukko 7. Presidentinvaalien kierroksen ehdokkaan ja puolueiden äänimäärien väliset korrelaatiot eduskuntavaaleissa Taulukko 7. Presidentinvaalien kierroksen ehdokkaan ja puolueiden äänimäärien väliset korrelaatiot eduskuntavaaleissa Äänet Vakiointimuuttuja KOK SDP PS KESK VAS VIHR RKP 1 KD presidentivaalissa Vakioimaton 0,988 0,977 0,974 0,719 0,914 0,943 0,678 0,889 Niinistö 1. Äänestysprosentti 1. 0,988 0,977 0,973 0,711 0,914 0,944 0,683 0,886 Äänestäneitä 1. 0,69 0,086 0,261-0,319-0,711-0,319-0,06 0,126 Vakioimaton 0,967 0,947 0,915 0,665 0,952 0,996 0,711 0,816 Haavisto 1. Äänestysprosentti 1. 0,967 0,947 0,915 0,659 0,951 0,996 0,713 0,814 Äänestäneitä 1. 0,248-0,337-0,768-0,488 0,38 0,98 0,253 0,548 Vakioimaton 0,763 0,822 0,877 0,965 0,817 0,717 0,401 0,824 Väyrynen 1. Äänestysprosentti 1. 0,757 0,817 0,873 0,964 0,815 0,713 0,401 0,818 Äänestäneitä 1. -0,531-0,45 0,472 0,934 0,113-0,605-0,464 0,307 Vakioimaton 0,919 0,977 0,995 0,803 0,903 0,869 0,559 0,935 Äänestysprosentti 1. 0,917 0,977 0,995 0,797 0,904 0,869 0,562 0,933 Soini 1. Äänestäneitä 1. -0,477 0,587 0,926 0,461-0,155-0,823-0,566 0,646 Vakioimaton 0,935 0,983 0,955 0,696 0,921 0,923 0,744 0,89 Lipponen 1. Äänestysprosentti 1. 0,934 0,983 0,955 0,69 0,92 0,922 0,746 0,889 Äänestäneitä 1. -0,421 0,605 0,093-0,242-0,054-0,242 0,455 0,231 Vakioimaton 0,931 0,971 0,96 0,737 0,982 0,943 0,633 0,867 Arhinmäki 1. Äänestysprosentti 1. 0,93 0,971 0,96 0,731 0,982 0,942 0,635 0,865 Äänestäneitä 1. -0,597 0,254 0,165 0,027 0,825 0,046-0,269 0,022 Vakioimaton 0,792 0,746 0,696 0,402 0,721 0,79 0,983 0,63 Biaudet 1. Äänestysprosentti 1. 0,793 0,747 0,697 0,397 0,72 0,79 0,984 0,63 Äänestäneitä 1. 0,157-0,25-0,512-0,465-0,133 0,191 0, Vakioimaton 0,919 0,973 0,975 0,803 0,899 0,88 0,585 0,946 Essayah 1. Äänestysprosentti 1. 0,917 0,972 0,974 0,797 0,899 0,88 0,589 0,944 Äänestäneitä 1. -0,451 0,51 0,587 0,46-0,189-0,653-0,416 0,739 1 Sisältää Ahvenanmaan äänet muut

7 Presidentinvaalin äänisiirtymät: vaaliekologinen tarkastelu 221 daan kolmannella muuttujalla, esimerkiksi äänoikeutettujen määrällä tai äänestäneiden määrällä. Osittaiskorrelaatioita käytettäessä kahden muuttujat välisestä keskinäisestä selityksestä poistetaan vakioivan muuttujan osuus teknisesti. Vakiointi äänestysprosentilla tuottaa tulkinnallisesti saman tuloksen kuin normaali vakioimaton korrelaatioanalyysi, joten äänestysprosentilla ei ole suurta vaikutusta muuttujiin. Kokoomuksen kannatus eduskuntavaaleissa korreloi voimakkaimmin Niinistön ensimmäisellä kierroksella saaman kannatuksen kanssa. Ensimmäisellä kierroksella äänestäneiden määrällä vakiointi tuottaa tulokseksi, että kokoomuksen kannatuksen ylittää itseisarvoltaan vieläkin suurempi negatiivinen korrelaatio vasemmistoliittoa äänestäneiden kanssa. Tämä onkin loogista, sillä puolueet ovat puoluekentän vastakkaisilla laidoilla, vaikka vuonna 2012 ne istuvat samassa hallituksessa. Vakioitu korrelaatio kokoomuksen äänestäjien ja Niinistöä äänestäneiden välillä on pienempi kuin vastaava tavallinen korrelaatiokerroin. Voidaan katsoa, että Niinistön äänimäärällä ja kunnan koolla on ollut positiivinen yhteisvaikutus. Keskustaa ja vihreitä äänestäneillä on yhtä suuri negatiivinen korrelaatio Niinistön äänimäärään. Kummankin puolueen edustaja sai ensimmäisellä äänestyskierroksella lähes yhtä suuren äänimäärän, mutta äänten valtaosa tuli eri kunnista. Suurin positiivinen muun puolueen korrelaatio on perussuomalaisten Soinin kristillisiltä saama kannatus. Haavistoa ensimmäisellä kierroksella äänestäneiden ja Vihreän liiton kannatuksen välillä korrelaatiokertoimen arvo pysyy tulkinnallisesti samana sekä äänestäneiden määrällä vakioidussa että vakioimattomassa korrelaatiossa (taulukko 7). Itseisarvoltaan suurin negatiivinen vakioitu korrelaatio on perussuomalaisilla ja toiseksi suurin keskustalla. Oman puolueen ulkopuolelta suurin positiivinen yhteisvaihtelu on kristillisten ja Vasemmistoliiton kanssa. Väyrysen vakioitu korrelaatio on suurin oman puolueen eduskuntavaalien kannatuksen kanssa. Myös perussuomalaisilla ja kristillisten kannatuksella on ollut positiivinen korrelaatio Väyrysen saamaan kannatukseen. Suurin negatiivinen korrelaatio on suhteessa Vihreään liittoon ja sitten seuraavat kokoomus ja RKP. Vasemmistopuolueiden äänestämisellä ja Väyrysen kannattamisella on vain pieni yhteisvaihtelu. Soinin kannatus on äänestäneiden määrällä vakioituna suurin oman puolueen kannatuksen kanssa ja toiseksi suurin kristillisdemokraattien kannatuksen kanssa. Sitten tulevat keskustan ja SDP:n kannatukset eduskuntavaaleissa. Vähiten yhteistä kannatuspohjaa on ollut vihreiden, kokoomuksen ja RKP:n kanssa. Lipposen kannatuksella on positiivista yhteisvaihtelua SDP:n ja RKP:n kannatuksen kanssa. Suurin negatiivinen korrelaatio on kokoomusta eduskuntavaaleissa äänestäneiden kanssa. Lipposen kannatus omaa puoluettaan eduskuntavaaleissa kannattaneiden joukossa on paljon pienempi kuin neljän ensimmäisellä kierroksella enemmän ääniä saaneen ehdokkaan kohdalla. Arhinmäen kannatus on voimakkaasti sidoksissa vasemmistoliittoa eduskuntavaaleissa äänestäneisiin. Suurin negatiivinen korrelaatio on kokoomusta eduskuntavaaleissa äänestäneisiin. Kannatus on eräänlainen peilikuva kokoomuksen Niinistön saamasta kannatuksesta näiden kahden puolueen suhteen. Biaudet n vakioitu kannatus on suurin RKP:n kannatuksen kanssa, ja heikkoa positiivista yhteisvaihtelua on kristillisdemokraattien ja kokoomuksen kanssa. Suurin negatiivinen korrelaatio on perussuomalaisten kanssa. Myös keskustapuolueeseen on negatiivinen korrelaatio, mikä selittyy Vaasan vaalipiirien kuntien jakautuminen usein joko RKP:n tai keskustan dominoimiksi kielirajan mukaan. Essayahin saamia ääniä selittää ensiksi kristillisdemokraattien oma kannatus ja toissijaisesti perussuomalaisten saama kannatus. Suurimmat negatiiviset arvot kannatus saa vihreitä ja kokoomusta eduskuntavaaleissa äänestäneiden kohdalla. Essayahin ja Biauden saamia ääniä tulkittaessa selitetään hyvin pientä osaa äänestyskäyttäytymisessä tapahtuneesta vaihtelusta. Vuoden 2012 presidentinvaalit: toinen Toiselle kierrokselle valikoitui kaksi ehdokasta, kokoomuksen Sauli Niinistö ja vihreiden Pekka Haavisto, joka voitti kolmanneksi tulleen keskustan Paavo Väyrysen äänellä. Toisella kierroksella presidentiksi valittiin Niinistö 62,5 prosentin ääniosuudella (taulukko 8). Niinistö lisäsi kannatustaan 25,6 prosenttiyksikköä ja Haavisto 18,6 prosenttiyksikköä. Poikkeuksena edellisiin presidentinvaaleihin asetelma oli muu kuin perinteinen oikeisto-vasemmisto ulottuvuus.

8 222 Wuori Wiberg Taulukko 8. Toiselle kierrokselle päässeiden ehdokkaiden saamat äänimäärät ja äänimääräosuudet presidentinvaalissa 2012, lähde Statfin. Koko maa Pekka Haavisto Sauli Niinistö Yhteensä 2. vaali, ääniä yhteensä vaali, osuus äänistä % 37,4 62,6 100,0 Ehdokkaiden kannatus ja ensimmäisellä kierroksella annetut äänet: korrelaatiotarkastelu Toisella kierroksella ehdokkaiden kannatus korreloi voimakkaimmin heidän ensimmäisellä kierroksella saamien äänien kanssa (taulukko 9). Tämä tulos on odotettu. Normaali korrelaatiokerroin tuottaa tuloksen, jossa kaikkien ehdokkaiden kannatus ensimmäisellä kierroksella on positiivinen toisen kierroksen äänimäärien kanssa. Äänestäneiden määrillä vakioitu korrelaatiokerroin tuottaa tuloksen, jossa Niinistön saamaa äänimäärää selittää parhaiten Haaviston pieni äänimäärä ensimmäisellä kierroksella. Oma kannatus on vasta toiseksi paras selittäjä. Soinia äänestäneiden määrä kunnassa selittää ensimmäiselle kierrokselle jääneiden ehdokkaiden saamista äänistä parhaiten toisen kierroksen tuloksia. Soinin tuloksella on positiivinen korrelaatio Niinistön ja negatiivinen Haaviston toisen kierroksen äänien kanssa. Essayahin saamat äänet korreloivat samalla tavalla kuin Väyrysellekin annetut äänet. Lipposen saamat äänet eivät korreloi kummankaan toisen kierroksen ehdokkaan kanssa. Ilmeisesti SDP:tä kannattaneet jättivät toisella kerroksella äänestämättä. Jo ensimmäisellä kierroksella Lipponen sai puolueensa eduskuntavaaleja pienemmän kannatuksen. Polku eduskuntavaaleista presidentinvaaleihin: regressiotarkastelu Korrelaatioanalyysi paljastaa muuttujien välisen yhteisvaihtelun osuuden, mutta kerroin ei ilmoita kausaalisuhdetta. Jatkossa polkuja tarkastellaan betakertoimien avulla, jotka ovat vakioituja tai standardoituja regressiokertoimia. Regressiokertoimista tulee beta-kertoimia kun regressiosuora siirretään kulkemaan origon kautta, ja yhden selittävän muuttujan mallissa se on sama kuin muuttujien välinen korrelaatio. Muuttujien beta-kertoimia voidaan verrata keskenään, sillä niiden arvot eivät riipu mittayksiköistä. Standardoitujen regressiokertoimien käyttäminen on nyt perusteltua, sillä on mielenkiintoista verrata ehdokkaiden saamia ääniä kuvaavien selittäjien painoa. Regressio kuvaa syy- seuraus suhdetta. Analyysiä sovelletaan kuhunkin ehdokkaaseen kerrallaan askeltavana regressiomallina. Käytettäessä puolueiden äänestysmääriä selittävänä muuttujina joudutaan ottamaan kantaa multikollineaarisuuden ongelmaan, eli siihen, että selittävät muuttujat korreloivat voimakkaasti keskenään. Multikollineaarisuus vaikuttaa kertoimien oikeellisuuteen, mutta käytettäessä mallia ennustamiseen sillä ei ole vaikutusta. Nyt malleja ei käytetä ennustamiseen, vaan ollaan kiinnostuneita regressiomallien kertoimien eroista. Periaatteessa multikollineaariset muuttujat eivät helposti valikoidu malleihin, koska ne selittävät matemaattisesti samaa asiaa kuin mukana jo olevat muuttujat. Käytännössä asia näkyy yksittäisen jo mallissa olevan muuttujan t-arvon pienenemisenä uuden muuttujan tullessa mukaan analyysiin. Jo yksi muuttuja riittää Taulukko 9. Presidentinvaalien 2012 toisen kierroksen ehdokkaan ja ehdokkaiden ensimmäisen kierroksen äänimäärien väliset korrelaatiot. Vakioimaton Vakioitu toisella kierroksella äänestäneillä Korrelaatiokertoimet Niinistö 2. Haavisto 2. Niinistö 2. Haavisto 2. Niinistö 1.,997,974,740 -,734 Haavisto 1.,953,995 -,922,924 Väyrynen 1.,855,799,411 -,416 Soini 1.,977,934,642 -,646 Lipponen 1.,970,966,024 -,030 Arhinmäki 1.,963,979 -,353,349 Biaudet 1.,773,800 -,194,195 Essayah 1.,973,938,506 -,508

9 Presidentinvaalin äänisiirtymät: vaaliekologinen tarkastelu 223 nyt analysoitavissa malleissa tuottamaan hyvän selitysasteen ja kaksi muuttujaa lähes täydellisen selityksen. Tarkasteluissa ei tule esiin outoja regressiokertoimien etumerkkejä, jotka kertoisivat liiallisen multikollineaarisuuden vaikutuksesta. Heteroskedastisuuden eli muuttujien varianssin riippuvuutta muuttujan arvosta vähennetään käyttämällä painotettua pienimmän neliösumman menetelmää muuttujien estimoinnissa. Absoluuttisia lukuja käytettäessä painotus tapahtuu ensimmäisellä kierroksella äänestäneiden määrällä, joka osittaiskorrelaatiossa ilmensi hyväksi vakioijaksi. Vertailun vuoksi esitetään vaaleissa toiselle kierrokselle päässeiden Niinistö ja Haaviston osalla sekä painottamaton että painotettu regressiomalli. Askeltava regressiomalli tuottaa ehdokkaiden puolueiden saamia äänimääriä selittäjänä käyttäen lähes sadan prosentin selitysasteen jo kahdella muuttujalla. Kahden selittävän puolueen tarkastelu riittää valtakunnan tasolla kuvaamaan ehdokkaan saaman äänimäärän. Todennäköisesti tuloksissa esiintyy spatiaalista autokorrelaatiota, sillä puolueiden kannatus vaihtelee alueittain. Niinpä mallin ja todellisen äänestyskäyttäytymisen väliset residuaalit voivat olla alueellisesti keskittyneitä. Kunnittaiset prosentuaaliset osuudet selittyvät myös kahdelle puolueelle annetuilla äänten osuuksilla, paitsi Essayahin kohdalla, jolle laskenta ei tuota hyvää mallia. Prosenttiosuuksia selittävien mallien selitysasteet jäävät pienemmiksi kuin absoluuttisia lukuja käytettäessä. Niinistölle ja Haavistolle siirtyneitä ensimmäisen kierroksen ääniä kuvataan neljän selittävän muuttuja eli puolueen avulla, koska äänten siirtymistä on mielenkiintoista tarkastella, vaikka tilastollisesti riittävä selitys saataisiin jo yhdellä eli omilla ensimmäisen kierroksen äänillä. Prosentuaalisessa tarkastelussa Niinistön ja Haaviston tulokset ovat toisella kierroksella peilikuvia, joten jommankumman tarkastelu riittää. Looginen valinta tarkastelun kohteeksi on vaalit voittanut Niinistö. Seuraavaksi esitettävien regressiokertoimiin perustuvien puiden tuottaminen edellyttää kymmenittäin regressiomalleja laskettavaksi, joiden kaikkien perusteellinen analysointi veisi tässä liikaa tilaa. Niiden sanoma pyritään tiivistämään kolmeen polkuanalyysiin. Mallit äänten siirtymisestä eduskuntavaaleista presidentinvaalien toiselle kierrokselle Painottamattomat ja vakioimattomat regressiomallit tuottavat kuvan 1 mukaisen puun. Tulokset kuvastavat puolueiden kannatusta suhteessa kuntien väestömääriin, mikä on otettava huomioon tulkinnassa. Niinistön äänimäärää ensimmäisellä kierroksella selitti parhaiten kokoomuksen kannatus eduskuntavaaleissa. Perussuomalaisten kannatuksen regressiokerroin oli lähes yhtä suuri Niinistön saamaa äänimäärää selitettäessä. Eduskuntavaalien kannatusta siirtyi siten puolueelta Niinistön taakse heti ensimmäisellä kierroksella. Toisella kierroksella Niinistön kannatusta selitti parhaiten oma ensimmäisen kierroksen kannatus, mutta hänen taakseen siirtyi myös Väyrysen ja Lipposen kannatusta. Haaviston kytkentä vihreiden eduskuntavaalien kannatukseen oli vahvempi kuin Niinistöllä oman puolueen kannatukseen. Toissijainen kannatus tuli SDP:tä eduskuntavaaleissa äänestäneiltä. Jatkossa Haaviston kannatus lepäsi häntä ensimmäisellä kierroksella äänestäneiltä. Lisätukea hän sai erityisesti Arhinmäen kannatuksesta sekä Soinin ja Biaudet n kannatuspohjasta. Väyrysen kannatusta selitti parhaiten keskustan kannatus eduskuntavaaleissa, mutta hän pystyi saamaan itselleen kannatusta myös perussuomalaisilta. Ensimmäisellä kierroksella neljänneksi tulleella Soinilla kannatus perustui oman puolueen kannatuspohjan lisäksi kristillisdemokraattien saamiin ääniin. Mielenkiintoista on, että vaaleissa viimeiseksi tulleen Esayahin kannatus näyttää tässä analyysissä levänneen pääasiassa perussuomalaisten kannatuksen varassa ja vasta toissijaisesti omaa puoluetta äänestäneiden varassa. Vastaava ilmiö on havaittavissa pareissa, SDP/Lipponen ja RKP/Biaudet. Kummallakin ehdokkaalla oman puolueen kannatuspohja on ollut tärkein, mutta ääniä on tullut ristiin toiselta puolueelta toiselle. Arhinmäen kannatus tulee ensisijaisesti vasemmistoliittoa äänestäneiltä ja toissijaisesti SDP:tä äänestäneiltä. SDP:n eduskuntavaalien kannatuspohja hajautuu puolueista eniten. Ensimmäisellä kierroksella kannatusta on vuotanut vasemmistoliiton, RKP:n ja kristillisten ehdokkaille. Jatkossa Lipposen saama kannatus ei ole välittynyt erityisesti kummallekaan jatkoon päässeelle ehdokkaalle. Keskustan äänet keskittyivät puolueen omalle ehdokkaalle.

10 224 Wuori Wiberg Kuvio 1. Vakiomaton ja painottamaton polku äänten siirtymistä eduskuntavaaleista 2011 presidentinvaaleihin (Selite: Ehjä viiva = tärkein selittäjä, katkoviiva = toiseksi tärkein tai vähäisempi selittäjä, luku ilman sulkeita = standardoitu regressiokerroin, luku sulkeissa = korrelaatiokerroin vakioituna äänestäjien määrällä.) KOK 0,62 (0,99) Niinistö (KOK) 0,40 (0,98) 0,85 (1,0) -0,05 (0,95) Niinistö (KOK) 0,12 (0,86) 0,11 (0,97) SDP 0,18 (0,97) Haavisto (VIHR) 0,83 (1,00) PS 0,31 (0,47) Väyrynen (KESK) 0,72 (0,93) 0,66 (1,0) KESK 0,86 (0,98) Soini (PS) 0,14 (0,94) 0,12 (0,93) Haavisto (VIHR) 0,18 (0,98) VAS 0,86 (0,94) Lipponen (SDP) 0,20 (0.89) 0,05 (0,80) VIHR RKP 0,44 (0,97) Arhinmäki (VASL) 0,58 (0,98) 0,20 (0,75) Biaudet (RKP) 0,87 (0,99) KD 0,69 (0,97) Essayah (KD) 0,33 (0,95) Eduskuntavaalit 2011 Presidentinvaalit 2012, l Presidentinvaalit 2012, ll Regressiomallit pienimmän neliösumman menetelmä Painottamalla tuloksia äänestäneiden määrillä saadaan hyvin samankaltainen polku (kuva 2), joskin kertoimissa on eroja. Tärkeimpinä eroina ovat seuraavat. Essayah saa perussuomalaisten sijasta kannatusta SDP:ltä. Painotetut regressiot eivät näytä SDP:ltä Haavistolle siirtyvää tukea, vaan tuki tulee heikkona kristillisdemokraateilta. Tämän puolueen äänestäneiden määrällä vakioitu korrelaatio on suurehko Haavistoa äänestäneiden kanssa. Toisella kierroksella Soinin ääniä menee sekä Haavistolle että Niinistölle. Lipposen ääneet eivät erityisesti siirry kenellekään. Tätä seikkaa selittänee SDP:n aiempaa heikompi menestyminen eduskuntavaaleissa ja Lipposen huono menestyminen presidentinvaaleissa. On oletettavissa, että potentiaalista SDP:n kannatusta annettiin suoraan ensimmäisellä kierroksella Haavistolle, eikä sitä enää toisella kierroksella siirtynyt lisää. Haavistoa tukisi parhaiten suuri määrä Vihreitä äänestäneitä ja toiseksi parhaiten suuri määrä SDP:tä äänestäneitä. Vastaavasti Niinistön valintaa selittäisivät suuri määrä kokoomusta ja perussuomalaisia äänestäneitä. Prosentuaalista kannatusta kuvaavassa polkuanalyysissä tarkastelu päättyy Niinistön saamiin ääniosuuksiin, sillä Haaviston saama kannatus toisella kierrok-

11 Presidentinvaalin äänisiirtymät: vaaliekologinen tarkastelu 225 Kuvio 2. Äänestäneiden määrillä vakioitu polku äänten siirtymistä eduskuntavaaleista 2011 presidentinvaaleihin (Selite: ehjä viiva = tärkein selittäjä, katkoviiva = toiseksi tärkein tai vähäisempiselittäjä, luku ilman sulkeita = standardoitu regressiokerroin, painotettu äänestäjien määrällä, luku sulkeissa = korrelaatiokerroin vakioituna äänestäjien määrällä.) KOK 0,66 (0,69) Niinistö (KOK) 0,35 (0,26) 0,82 (0,74) Niinistö (KOK) 0,07 (0,41) 0,1 (0,64) 0,02 (-0,19) SDP 0,95 (0,98) Haavisto (VIHR) 0,06 (0,55) PS KESK VAS VIHR RKP KD 0,35 (0,47) Väyrynen (KESK) 0,68 (0,93) 0,85 (0,93) 0,07 (-0,65) Soini (PS) 0,16 (0,65) 0,87 (0,93) Lipponen (SDP) 0,15 (0,46) 0,47 (0,25) Arhinmäki (VASL) 0,54 (0,83) 0,22 (-0,25) Biaudet (RKP) 0,80 (0,99) 0,69 (0,51) Essayah (KD) 0,34 (0,74) 0,72 (0,92) Haavisto (VIHR) 0,18 (0,35) 0,03 (0,20) Eduskuntavaalit 2011 Presidentinvaalit 2012, l Presidentinvaalit 2012, ll Regressiomallit pienimmän neliösumman menetelmä painotettuna äänestäneiden määrällä sella on matemaattinen peilikuva. Niinistön prosentuaalista kannatusosuutta ensimmäisellä kierroksella selittää parhaiten Kokoomuksen äänien suuri osuus eduskuntavaaleissa (kuva 3). Toiseksi selittäjäksi valikoituu SDP:n osuus äänistä. Tulos kuvastaa SDP:n ja kokoomuksen kannatuksen sijoittumista pääsääntöisesti samoille alueille eduskuntavaaleissa. Ne ovat ns. kaupunkipuolueita. Kolmanneksi selittäväksi muuttujaksi tulisi keskustan kannatus, joka saa etumerkiltään negatiivisen regressiokertoimen. Haaviston osuutta selittää ensiksi vihreiden osuus vuoden 2011 eduskuntavaaleissa ja toiseksi parhaiten keskustan äänimäärä. Keskustan suuri kannatus laskee Haaviston ääniosuutta. Väyrysen ääniosuutta lisää keskustan kannatus ja vähentää SDP:n kannatus. Kolmanneksi selittäväksi muuttujaksi valikoituisi vasemmistoliitto positiivisella regressiokertoimella (0,13). Soinin suhteellista äänimäärää selittää parhaiten perussuomalaisten kannatus ja sitä vähentää RKP:n kannatuksen suuri osuus. Kolmantena Soinin kannatusta selittävään malliin valikoituisi Vihreän liiton kannatusosuus (beta= -0,18). Lipposen suhteellista kannatusta lisäsi eniten RKP:n osuus eduskuntavaaleissa äänestäneistä oman puolueen kannatusosuuden ollessa vasta toiseksi paras selittäjä. Arhinmäen ääniosuutta selittää parhaiten vasemmistoliiton ääniosuus ja toiseksi parhaiten SDP:n ääniosuus. Biaudet n kohdalla RKP oli paras selittäjä,

12 226 Wuori Wiberg Kuvio 3. Vakiomaton ja painottamaton polku äänestäjien prosentuaalisen osuuden siirtymistä eduskuntavaaleista 2011 presidentinvaaleihin 2012.(Selite: ehjä viiva = tärkein selittäjä, katkoviiva = toiseksi tärkein tai vähäisempi selittäjä, luku ilman sulkeita = standardoitu regressiokerroin, luku sulkeissa = korrelaatiokerroin) KOK SDP PS KESK VAS VIHR RKP KD 0,69 (0,82) Niinistö (KOK) 0,29 (0,59) -0,24 (-0,48) Haavisto (VIHR) 0,75 (0,83) 0,94 (0,99) -0,14 (0,54) Väyrynen (KESK) 0,88 (0,93) 0,68 (0,88) Soini (PS) -0,27 (-0,78) 0,42 (0,14) Lipponen (SDP) 1,0 (0.85) 0,24 (0,19) Arhinmäki (VASL) 0,84 (0,83) 0,01 (0,58) Biaudet (RKP) 0,24 (0,14) Niinistö (KOK) -0,63 (-0,38) -0,35 (-0,20) -0,81 (0,40) Eduskuntavaalit 2011 Regressiomallit laskettu prosenttijakaumista Presidentinvaalit 2012, l Presidentinvaalit 2012, ll mutta kristillisdemokraatit tulivat nyt toiseksi selittäjäksi ja SDP:n suhteellinen osuus vasta kolmanneksi parhaaksi. Essayahin kannatusta puolueiden ääniosuuksia käyttävät mallit eivät selittävät huonosti. Paras selittävä muuttuja olisi perussuomalaisia äänestäneiden osuus. Niinistön toisella kierroksella saamaa ääniosuutta selittää regressiomalleissa parhaiten Biaudetia ensimmäisellä kierroksella äänestäneiden osuus ja toisena muuttujana pieni Haavistoa äänestäneiden osuus. Kolmantena selittäjänä mallissa on pieni Arhinmäkeä äänestäneiden osuus ja vasta neljäntenä tulee suuri Niinistöä äänestäneiden osuus. Päätelmiä Analyysimme paljastavat tavanomaisia journalistisia selostuksia paljon oleellisemman kuvan äänisiirtymistä viimeksi käydyssä presidentivaalissa. Äänestysprosenteilla ei ole ollut suurta vaikutusta vaalin lopputulokseen. Äänestäneiden määrä eli kuntakoko on vaikuttanut tulokseen, mikä kuvaa puolueiden ja ehdokkaiden kannatuksen alueellista variaatiota maassamme. Yleistäen tämä kuvaa kaupunki-maaseutu ulottuvuuden näkymistä Haaviston ja Niinistön kannatuksessa. Toisella kierroksella ei enää ollut puhtaasti maaseutua tai pohjoisempaa Suomea edustavaa ehdo-

13 Presidentinvaalin äänisiirtymät: vaaliekologinen tarkastelu 227 kasta enää mukana. Tällöin PS:n, SDP:n ja keskustan, sekä pienempien puolueiden kannattajien oli valittava uusi ehdokas tai pidättäydyttävä äänestämästä. SDP:n kannatus jakautui jo presidentinvaalin ensimmäisellä kierroksella monen eri puolueen edustajalle, eikä Lipposeen kannatus siirtynyt toisella kierroksella voimakkaasti kummallekaan jatkoon päässeille ehdokkaalle. Myös perussuomalaisten potentiaalinen kannatus eduskuntavaaleista siirtyi jo ensimmäisellä kierroksella osin Väyrysen taakse. Vaaleissa RKP ja SDP vetosivat paljon samoihin äänestäjiin. Lipponen sai paljon ääniä perinteisiltä RKP:n alueilta. Niinistön voiton takasi Väyrystä ja Soinia äänestäneiden siirtyminen hänen taakseen toisella kierroksella. Haavisto sai taakseen erityisesti Arhinmäkeä äänestäneitä. Toiselle kierrokselle päässeitä ehdokkaita arvioitiin mm. konservatiivisuus/liberaalisuus ulottuvuudella ja pohtimalla suurten ikäluokkien viimeistä mahdollisuutta nousta huomattavaan poliittiseen asemaan. Vihreät onnistuivat ehdokkaansa avulla ylittämään oman puolueensa rajat. Ensimmäisen kierroksen tulos toi myös hyvin lähelle tilanteen, jossa edellisen hallituskauden kaksi johtavaa puoluetta olisivat taistelleet presidentinvirasta toisella kierroksella, toinen hallituksesta ja toinen pienimmän oppositiopuolueen asemasta. Viimeiset vuosikymmenet presidentiksi edustajansa saanut SDP ei tähän yltänyt hallitusasemastaan huolimatta. Ilmeisesti tällainen perinteiseen oikeistovasemmisto jakoon sopimaton parivaljakko toisella kierroksella saa aikaan osaksi epätietoisia äänestäjiä, jotka joutuvat tekemään valintansa muiden kuin perinteisten puoluearvojen perusteella. Suomessa tarvitaan syvällistä vaaliekologista tarkastelua, varsinkin yksilötason äänestyskäyttäytymisestä, saadaksemme pätevän näkemyksen vaalikäyttäytymisen alueellisesta vaihtelusta. Tutkimuskenttä on avoin ja paljon on vielä tehtävää. Kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen tutkimusotteen yhdistämisellä on paljon saavutettavissa. LÄHTEET Agnew, John Political geography: a reader. Lontoo: Arnold. Gujarati, Damodar Basic econometrics. 2 ed. New York: McGraw-Hill. Johnston, Ron Political, electoral and spatial systems. Oxford: Clarendon Press. Laulajainen, Pertti Sosialidemokraatti vai kommunisti: vaaliekologinen tutkimus Suomen poliittisen työväenliikkeen jakautumisesta kansalaissodan jälkeen. Mikkeli: Itä- Suomen instituutti. Martikainen, Tuomo ja Risto Yrjönen Vuoden 1982 presidentinvaalit: tulkintaa poliittisen mobilisaation näkökulmasta. Helsinki: Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin laitos N 64. Martikainen, Tuomo ja Risto Yrjönen Vaalit, puolueet ja yhteiskunnan muutos. Helsinki: Tilastokeskus Tutkimuksia 178. Martikainen, Tuomo ja Hanna Wass Äänettömät yhtiömiehet: osallistuminen vuosien 1987 ja 1999 eduskuntavaaleihin. Helsinki: Tilastokeskus Vaalit 2002:1. Short, John An introduction to political geography. 2nd ed. Lontoo: Routledge. Sänkiaho, Risto Puolueiden alueellinen kannatus Uudenmaan läänissä. Helsingfors: Finska vetenskaps-societeten. Sänkiaho, Risto Poliittisen ekologian tutkimusmenetelmistä. Turun yliopisto, Valtio-opin laitos, Tutkimuksia, Sarja C, n:o 10:1. Sänkiaho, Risto. 1969b. Vuoden 1966 eduskuntavaalien ekologinen tarkastelu. Helsingin yliopisto, Yleisen valtio-opin laitos, Tutkimuksia n:o 19:1. Sänkiaho, Risto Puolueiden alueellisesta kannatuksesta Suomessa. Teoksessa Olavi Borg (toim.): Mitä puoluetta äänestäisin. Keuruu: Otava, Sänkiaho, Risto Poliittisen ekologian teorianmuodostuksen mahdollisuuksista. Politiikka 4, Wiberg, Matti Kenellä on äänestysvalta Suomen kunnissa: analyysi valtuustokaudesta Turun yliopiston valtio-opin laitoksen tutkimuksia 57. Turun yliopiston valtio-opin laitos: Turku. Wiberg, Matti. 2005a. Äänestysvalta Suomen kunnissa: analyysi vuonna 2004 valituista valtuustoista. Valtio-opillisia tutkimuksia 59. Turku: Turun yliopiston valtio-opin laitos. Wiberg, Matti. 2005b. Valta kunnassa. Helsinki: Kunnallisalan kehittämissäätiö. Wiberg, Matti Äänestysvalta Suomen kunnissa: analyysi vuonna 2008 valituista valtuustoista. Turku: Acta Politica Aboensia A3. Zilliacus, Kim Finländsk kommunism i ljuset av väljarstöd Helsingfors: Finska vetenskaps-societeten. VIITTEET 1 Kuvassa 1 Niinistön äänimäärää toisella kierroksella selittää Haaviston ensimmäisen kierroksen negatiivinen regressiokerroin korrelaation ollessa positiivinen. Negatiivinen regressio syntyy, koska Niinistön, Väyrysen ja Lipposen kannatuksen ollessa ensimmäisellä kierroksella kunnassa suuri on siellä vain vähän Haavisto äänestäneitä. Korrelaatio on suuri, koska kaikkia edellä mainittuja äänestäneiden määrä lisääntyy äänioikeutettujen määrän kasvaessa.